Arvoisa rouva puhemies! On ymmärrettävää, että tämä EU:n velvoittava direktiivi on pantava voimaan, vaikka tämä luo kyllä täysin turhaa byrokratiaa ja lisää jälleen turhia käyntejä poliisiasemilla tai Poliisihallituksessa. Tässä debatissa, joka hetki sitten käytiin, hyvin tuotiin esille niitä ajatuksia, joita itsekin olen aiemmin täällä nostanut esille myös muiden kuin deaktivoitujen aseiden kohdalla. Olisi aivan perusteltua, niin kuin edustaja Kärnä tuossa edellä esille toi, että Puolustusvoimien deaktivointitodistus riittäisi jatkossa ja ne voitaisiin välittää tietorekistereihin ja näin tämä deaktivointitodistus tulisi myös rekisteröityä ja tulisivat tietoon näiden aseiden määrätkin Suomessa.
Maamme ampuma-aselainsäädäntöä on uudistettu viime vuosina itse asiassa lukuisia kertoja. Muutokset on tehty usein hyvinkin nopealla aikataululla ja, voisi sanoa, välillä lähes paniikinomaisesti reagoiden erilaisiin sinänsä erittäinkin valitettaviin tapahtumiin. Jokainen kouluampuminen tai muu ampumatapaus on aina vakava asia, ja se pitää vakavasti ottaa — en sitä ole tässä sanomassa, etteikö näin olisi — mutta usein tässä unohdetaan se, että syy on jossain muussa kuin aselainsäädännössämme.
Ymmärrän valtaosan uudistuksista, joita olemme tehneet ehkä viimeisen 8—10 vuoden aikana, mutta olen sitä mieltä, että nyt on jo lainsäädännössämme useita ongelmakohtia ja epäselvyyksiä, jotka voivat jo merkittävästi hankaloittaa vastuullista ja turvallista ampumatoimintaa, ampumaurheilua ja myös suomalaista metsästystä. Hyvä huomio on itse asiassa sekin, että yleensäkin me ampumaharrastajat, me metsästäjät olemme tilastojenkin mukaan jopa keskimääräistä nuhteettomampaa väkeä. Syy on selvä: aseiden hallussapitoluvat voi menettää, mikäli syyllistyy rikokseen, kuten esimerkiksi rattijuopumukseen.
Jokin aika sitten tiukensimme myös aseiden säilytysvaateita. Ne saivat varsin laajasti hyväksynnän. On hyvä, että aseet pidetään turvallisesti. Myös aseen hankinta on minusta tehty tietyissä tilanteissa turhan paljon viranomaisiakin työllistäväksi, eikä ole edes turvallisuuden kannalta perusteltua esimerkiksi vaatia kaikkien uusien aseiden näyttövelvoitetta poliisille. Tämä lakiesitys, joka nyt on käsittelyssä, koskee deaktivoituja aseita, mutta meillä on käytössä siis lainsäädäntö, joka vaatii jokaisen uuden aseen näyttämisen poliisiasemalla. Täällä viitattiin siihen, että meidän poliiseilla on hyvä tieto näistä aseista.
Itselläni on hivenen erilaisiakin kokemuksia siitä, miten esimerkiksi vähän erikoisemmissa aseissa poliisit joutuvat pyytämään apua usein esimerkiksi numeroiden löytämiseksi aseen omistajalta. Lainsäädäntö itse asiassa menee niin, että tuon aseen voi käydä näyttämässä kuka tahansa, kenellä on vastaavan aseen kantolupa, ja jopa tehdä sen niin, että vie matkassaan vaikkapa 20 asetta kerrallaan poliisin tarkastettavaksi. Voi kysyä, onko tämä turvallisuudenkaan kannalta järkevää. Riittävä takuu luvan ja aseen kohtaamisesta on minusta se, että ase on ostettu lailliselta asekauppiaalta. Näyttövelvoitteen, eli tämän näyttövelvoitteen poliisille, voisi rajata vain tilanteisiin, joissa kauppa tapahtuu esimerkiksi kahden yksityisen henkilön välillä.
Toisena olisi minusta perusteltua keventää ampuma-aselupamenettelyä myös esimerkiksi tilanteissa, joissa vanha luvallinen ase uudistetaan vastaavan tyyppiseen uudempaan aseeseen, siis niin, että aseiden kokonaismäärä ei kasva. Tällaisen tilanteen lupaprosessi on nykyisin kohtuuton ja täysin turha. Itse toivoisinkin, että sisäministeri Petteri Orpo olisi myös aktiivinen tässä sektorissa kaikkien muiden työkiireiden keskellä, niin että meidän aselainsäädäntöämme kohtuullistettaisiin niiltä osin, missä se on järkevää.
Täällä viitattiin keskustelussa, että sosialidemokraatit ovat kannattaneet Suomen linjaa EU:n ampuma-asedirektiivissä eli tiukkaa linjaa, ettemme hyväksyisi sitä, mutta on sosialidemokraateista kyllä kuultu toisenlaisiakin äänenpainoja. Esimerkiksi entinen ulkoministeri Tuomioja totesi, että suurempi riski on, että sellainen puoliautomaattiase päätyy jonain päivänä jonkun supisuomalaisen breivikin käsiin tuhoisin seurauksin, ja tällaisilla sanoilla hän tuki EU:n ampuma-asedirektiiviä. Minun mielestäni tämä oli kohtuullisen törkeästi sanottu suomalaisista reserviläisistä, metsästäjistä ja aseenkäyttäjistä. Hänellä oli myös täysin vääränlaiset tiedot meidän vapaaehtoisen maanpuolustuksen koulutusmääristä, mutta hyvä, että hallintovaliokunnan demarijäsen, edustaja Kari, toi täällä äsken esille, että heiltä tukea löytyy.
Sisäministeri Orpohan tällä viikolla kertoi, että sisäministerikokouksessa ovat Suomen asekannat saaneet merkittävästi tukea muilta EU-mailta. Hänen mukaansa Ruotsi, Norja ja Saksa olivat täysin samoilla linjoilla Suomen kanssa, minkä lisäksi itäisen Euroopan maat olivat pitkälti meidän kanssamme samoilla linjoilla. Olemme vaatineet esimerkiksi sitä, että aseita pitää voida jatkossakin ostaa internetistä, siviileillä olisi oikeus hankkia puoliautomaattiaseita, mikä on meidän reserviläisarmeijan kannalta keskeisen tärkeä asia, ja alle 18-vuotiaat voisivat jatkossakin hankkia aseita urheilu- ja metsästysharrastuksiin. Haluan tässä eduskunnan edessä antaa kiitosta puolustusministeri Niinistölle ja ministeri Petteri Orpolle, sisäministerillemme, aktiivisesta työstä ja siitä, että tämä on nyt kääntymässä siihen malliin, mitä muun muassa puolustusvaliokunta yksimielisesti on maanpuolustuksen keskeisen uskottavuuden näkökulmasta vaatinut. Tämä esitys, joka tänään on käsittelyssä, koskee siis deaktivoituja aseita, ja niitäkin Suomessa on paljon, ja toivottavasti tähänkin löytyy järkeviä ratkaisuja tulevaisuudessa.