Arvoisa puhemies! Aloitan vielä tästä isommasta kuvasta, johon koko varhaiskasvatuslaki sijoittuu. Kun katsotaan tätä koulutuksen ja tutkimuksen sarkaa ja kansainvälistä työtä, jota siinä on tehty, jota itse olen saanut seurata professori Lasse Lipposen johdolla etenkin Suomessa ja kansainvälisissä tilaisuuksissa viime vuosina, ja kun siellä tosiaan törmää vertailuihin, niin me aika usein löydämme Suomen ykkössijalta, ja aika usein käy myös niin, että emme itse edes välttämättä näistä vertailuista tiedä. Se on ehkä tavallaan ihan positiivinenkin uutinen, mutta hyvä huomata, että vuosikymmenien työllä tähän on päästy.
Sen takia varhaiskasvatuksen vahvistaminen ja arvostaminen on minusta myös kansainvälinen kysymys. Me voimme meidän toimillamme vaikuttaa myös maailman lapsiin, ja se on tietyllä tavalla myös Suomen velvollisuus. Meidän varhaiskasvatuksemme on edistyksellistä globaalissa vertailussa, ja on hyvä, jos laitkin ovat sitten sellaisia. Näin ollen kyllä se, että me päivitämme tällä hetkellä lakia, joka on minua vanhempi, 70-luvun alusta, lienee kaikkien mielestä erittäin perusteltua. On siis tervetullutta, että eduskunta pääsee käsittelemään tätä yli vaalikausien valmisteltua lakikokonaisuutta tässä vaiheessa.
Arvoisa puhemies! Suomen mallin mukainen ja siis Starting well -indeksejä voittanut varhaiskasvatus lähtee nimenomaan tästä educare-ajattelusta, siis sellaisesta ajattelusta, jossa jokainen tilanne on oppimistilanne. Kaikkein olennaisinta niin tässä laissa kuin meidän koko varhaiskasvatusajattelussa on siis se näkökulma, joka lähtee lapsesta. Kaikki on lapsilähtöistä, ja pääasia on lapsen etu. Tämä kaikki on erittäin kannatettavaa ja tämänkin lain ytimessä.
Toin tuossa debatissa aiemmin tämän lain ilmeisimmän ongelman, ja siihen puuttui ilahduttavan moni tässä salissa, eli siihen, että laissa ei oteta kantaa tähän hölmöyteen, jonka olemme viime vuosina itse tehneet rajaamalla monet lapset ulos varhaiskasvatuksesta, täysipäiväisestä sellaisesta, ja nimenomaan luokittelemalla lapset niihin, joiden vanhemmat ovat vaikkapa työttömiä tai maahanmuuttajakotiäitejä. Siis meidän lapsilähtöinen varhaiskasvatuksemme onkin lähtenyt yhtäkkiä siitä, että lapset luokitellaan vanhempien mukaisesti.
Debatissa kysyin ministeriltä, onko lainvalmistelussa huomioitu näistä heikennyksistä saatuja arvioita ja tutkimustietoakin, jota meillä vähäsen on. Siihen kysymykseen en valitettavasti vielä saanut vastausta. Sen sijaan kuulimme täällä salissa, että edustaja Zyskowicz on muuttanut oman mielensä aiheesta, ja hän nimenomaan viittasi tutkimukseen ja selvityksiin, joita on tehty. Tämä on sillä tavalla nyt vakava paikka ministerille, nimittäin ihmisten ymmärrys poliittiseen päätöksentekoon on tietysti sillä tavalla koetuksella, jos me käsittelemme juuri nyt varhaiskasvatuslakia ja siinä yksi keskeinen elementti on se, osallistuvatko kaikki lapset täysipäiväisesti — tämä on isoin keskustelu myös tässä debatissa — ja sitten täällä tulee saman puolueen sisältä kaksi erilaista viestiä tai toisaalta ei tule ministeriltä lainkaan vastausta. No, me varmaan saamme sen tässä tänään tai tämän lain käsittelyn aikana.
Saman tutkimukseen luottavan päätöksenteon hengessä on myös kommentoitava tätä osallistumisastetta, joka täällä on esillä ja johon ministeri viittasi. Se on tosiaan Suomessa jo pitkään ollut kansainvälisesti vertailtuna alhainen, ja sen takia esimerkiksi esiopetus edellisellä vaalikaudella tuotiin oppivelvollisuuden piiriin.
Tämän kauden toimenpiteitä on tosiaan ollut. Niitä tosin talouspolitiikan arviointineuvosto tammikuussa arvioi siinä mielessä hieman epäillen, että ne eivät ole olleet tehokkain tapa käyttää rahaa nimenomaan osallistumisasteen nostamiseen. Niillä on ollut ehkä muita vaikutuksia.
Arvoisa puhemies! Tässä on sanottava, että olen ylpeä omasta kotikaupungistani ja ylipäänsä siitä kaupunkien liikkeestä, joka Helsinki eturintamassa on ajatellut koko ajan lasten etua ja jättänyt varhaiskasvatuksen heikennykset tekemättä ja lapset lajittelematta. Olemme pitäneet koulutuksen ja sivistyksen puolta säilyttämällä subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja tolkulliset ryhmäkoot. Nyt on hyvä nähdä, että nämä vaikuttavuusarvioinnit johtavat siihen, että muut tulevat perässä, ehkä sitten Suomen valtiokin.
Edistysliike, sosiaalidemokraatit ja tietysti kaupungit kehittävät myös jatkuvasti uutta. Selvitämme muun muassa lähipäiväkotia ja sellaista vaihtoehtoa, jossa tulevaisuuden lapset ja heidän perheensä toivottavasti rakentavat yhä enemmän oman pienyhteisönsä lähipäiväkodin ja lähikoulun yhteyteen.
Arvoisa puhemies! Yksi asia, joka tämän arvokkaan lain käsittelyn alkaessa itseäni surettaa, liittyy siihen, miten hallitus on antanut syntyä tilanteen, jossa monet tämän alan arvostetut ammattilaiset todella nyt kokevat asemansa epävarmaksi ja ovat täynnä kysymyksiä. Tässä kohtaa haluan kyllä kiittää niistä lukuisista yhteydenotoista, joita me kaikki olemme saaneet. Se osoittaa myös kansalaisyhteiskunnan voimaa. Ja näitä yhteydenottojahan on tullut hyvin monenlaisilla näkökulmilla, ei suinkaan yhdestä tai toisesta suunnasta.
Omasta ja SDP-kollegoiden puolesta lupaan, että lakiluonnos tullaan tietysti käymään valiokunnassa erittäin huolella läpi, myös erilaisten kelpoisuuksien ja koulutusvaatimuksien sekä täydennyskoulutuksen näkökulmasta.
Arvoisa puhemies! Se, miksi alan ammattilaisten kokema epätietoisuus surettaa, liittyy tietysti siihen, että jos jostain olen vakuuttunut — ja uskon, että tämän vakaumuksen jakaa moni — niin siitä, että varhaiskasvatusalan ammattilaiset ovat kutsumusalalla. He jos ketkä tavoittelevat maailman parasta varhaiskasvatusta joka päivä. He tavoittelevat maailman onnellisimpia lapsia, joita ei mitattaisi kuoliaaksi, niin kuin monessa maailman maassa tehdään, vaan joita valmistellaan tulevaisuuden maailmaan.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: suomalaisen varhaiskasvatuksen voisi ehkä luonnehtia kasvattavan lapsia, jotka eivät mukaudu muutokseen vaan jotka muuttavat maailmaa itse. Tässä hengessä, arvoisa puhemies ja ministeri, me lähdemme valiokunnassa lakia perkaamaan. — Kiitos.