Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat ja muut täysistuntoa seuraavat! Edustaja Koponen on jälleen hyvällä asialla. Hän on tehnyt lukuisia hyviä lakialoitteita nimenomaan rikos‑ ja rangaistuskokonaisuuteen. Olemme monia kertoja puhuneet koulukiusaamisesta, joka on omalla tavallaan erittäin rajua väkivaltaa: pitkäkestoista ja kauaskantoista. Tällä kertaa edustaja Koponen on liikkeellä rikoslain 21 luvun 6 §:n muuttamiseksi, jossa siis törkeän pahoinpitelyn vähimmäisrangaistus korotettaisiin yhdestä vuodesta kahteen vuoteen vankeutta. Tarkoituksena tällä lakialoitteella olisi siis varmistaa törkeästä pahoinpitelystä tuomittavien vankeusrangaistuksen ehdottomuus, sillä pääsäännön mukaan alle kahden vuoden vankeusrangaistukset tuomitaan maassamme ehdollisina ja vähintään kahden vuoden vankeusrangaistukset ehdottomina.
Haluan antaa tälle lakialoitteelle oman tukeni. Pidän tätä erittäin kannatettavana. Meillä on esimerkkejä, joissa olemme tehneet lainsäädäntöön tiukennuksia ja saaneet sillä aikaan tahdotun lopputuloksen. Esimerkiksi yksi, joka viime kaudella tehtiin, on törkeä lapsenraiskaus, joka lisättiin omaksi rikosnimikkeeksi lakiin vuonna 2019. Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen totesi tuossa viime vuoden lopulla, että lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista annetaan tämän 2019 tehdyn lainsäädännön myötä aiempaa ankarampia tuomioita. Merkittävänä syynä hän piti sitä, että törkeä lapsenraiskaus merkittiin lakiin omana rikosnimikkeenä.
Näitä tapauksia, jotka ovat niin järkyttäviä, joista edustaja Koponenkin yhden esille toi, olemme saaneet viime päivinä lukea lukuisia myös lehdistä. Tämä Sipilän hallituksen aikana tehty muutos, rikosnimike törkeästä lapsenraiskauksesta, on siis toiminut hyvänä esimerkkinä siinä, että tuomiot ovat tiukentuneet ja näistä on tullut jollain tavalla edes lähemmäksi ihmisten yleisen oikeustajun mukaisia rangaistuksia.
Tuoreet tilastot meidän maastamme kertovat, että rikosten käsittelyajat ovat kuitenkin tällä hetkellä kohtuuttoman pitkiä. Tilanteen kehitys viime vuosina on ollut hyvin huolestuttavaa seurattavaa. Esimerkiksi vuonna 2018 lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan rikosilmoituksen käsittelyn keskimääräinen kesto on ollut 18 kuukautta. Vuonna 21, eli nykyhallituksen aikana, mentiin jo 24 kuukaudessa. Eli kaksi vuotta kestää tällaisen asian tutkinta. Myös asiantuntijat ovat vedonneet siihen, että käsittelyajat ovat aivan liian pitkiä.
Poliisi on selittänyt tilannetta resurssipulalla, mutta tilastollisesti rikosten määrä ei ole viime vuosina muuttunut, ja samalla poliisi jättää yhä enemmän tapauksia tutkimatta. Tällä hetkellä jopa 40 prosenttia rikoksista jätetään tutkimatta täysin säästösyistä. Toiseksi syyksi selitetään rikostutkijoiden suurta vaihtuvuutta, josta seuraa puolestaan ammattitaitopulaa, ja kolmantena näiden heikkoa palkkausta, jolloin näihin tehtäviin eivät poliisit hakeudu. Toiseksi syyksi selitetään siis rikostutkijoiden suurta vaihtuvuutta, mutta myös resurssit ovat heikkoja ja työtaakka suuri, esimerkiksi lisäkouluttautumiselle ei helposti jää aikaa tai jaksamista.
Asiantuntijoiden mukaan tavanomaiset rikokset tulisi tutkia puolen vuoden tai vuoden kuluessa. Erityisesti lapseen kohdistuvat seksuaali‑ ja väkivaltarikokset sekä pahoinpitelyt tulisi tutkia alle vuodessa. Usein tutkinnan ollessa kesken ei erinäisiä hoitotoimenpiteitä voida aloittaa, jolloin esimerkiksi terapiaan pääseminen viivästyy. Myöskin näyttöä ja todisteita on sitä haastavampi saada, mitä kauemmin aikaa itse rikoksesta on kulunut. Tämä saa ongelmat kasvamaan. On myös riskinä, että tekijä uusii rikoksensa. Tämä riski kasvaa koko ajan, mitä pidempään rikoksen käsittely kestää.
On tärkeää kuitenkin pitää mielessä koko oikeusprosessin ketju: poliisille kohdistettu määräraha ja lisäresurssit puolestaan ruuhkauttavat syyttäjien ja tuomareiden työpöytää. Tässä olisikin syytä tarkastella kokonaiskuvaa ja sitä, miten koko oikeudellinen prosessi saataisiin sulavammaksi. Huolestuttavaa on myös se, että poliisijohto on tuonut esiin mahdollista esitutkintapakon poistamista. Asiantuntijoiden mukaan tämä tarkoittaisi hyvin suurta toimivallan siirtoa poliisille. Kun tällä hetkellä 40 prosenttia rikoksista jätetään tutkimatta, poliisilla on silti perusteluvastuu siitä, miksi jokin rikos tutkitaan ja miksi jotain ei. Olisi äärimmäisen tärkeää, että vastuu siitä, mitä rikoksia pitää tutkia, säilyisi tulevaisuudessakin eduskunnalla.
Olenkin tänään jättänyt maamme hallitukselle kirjallisen kysymyksen myös rikosten käsittelyaikojen venymisestä ja esittänyt vasemmistohallitukselle kysymyksen, mihin toimiin he ovat ryhtymässä käsittelyaikojen saamiseksi nykyistä lyhyemmiksi ja millaisia toimia hallitus aikoo kohdistaa kokonaisvaltaisen oikeusprosessitilan parantamiseksi.
Arvoisa puhemies! Lämmin kiitos edustaja Koposelle hyvästä ja aiheellisesta lakialoitteesta jälleen kerran. Toivotaan, että tämä lakialoite johtaa myös lopputulokseen ja sitä kautta siihen samaan, mihin törkeän lapsenraiskauksen kirjaaminen lakiin viime kaudella johti.
Puhemies Matti Vanhanen
:Edustaja Keto-Huovinen.