Arvoisa rouva puhemies! Hyvät edustajakollegat ja muut paikallaolijat! Täällä on eduskunnan täysistuntoa seuraamassa myös paljon nuoria. Uskon, että myös näistä nuorista moni odotti marraskuun ensimmäistä päivää. Moni perhe odotti marraskuun ensimmäistä päivää — päivää, jolloin oli päätetty, että Suomessa otetaan mopoautoja turvallisemmat kevytautot käyttöön. Liikenne- ja viestintäministeriön valmistelema hallituksen esitys kevytautoista hyväksyttiin eduskunnassa poikkeuksellisen suurin luvuin: 167 kansanedustajaa äänesti kevytautojen puolesta ja vain 12 niitä vastaan. Itse asiassa tämän esitetyn kevytautolainsäädännön puolesta äänestivät yhtä lukuun ottamatta kaikki sosiaalidemokraatit viime kaudella oppositiossakin ollessaan ja myös nykyinen liikenneministeri Sanna Marin. Tasavallan presidentti vahvisti eduskunnan säätämät kevytautoja koskevat lait 18. tammikuuta 2019, ja silloin viimeistään oli selvää, että laki astuu voimaan 1. marraskuuta 2019, jolloin kevytautojen muutoskatsastukset voidaan aloittaa.  

Aika moni on tähän uskonut, luottanut eduskunnassa tehtyihin päätöksiin, jotka presidentti on vahvistanut, ja luottanut, että näin myös toimitaan, ja aika moni perhe — ehkä näistäkin nuorista osalla on jo kotona odottamassa kevytauto marraskuun ensimmäistä päivää varten — odotti sitä hetkeä, että he saisivat nuorelleen turvallisemman kulkupelin. He myös odottivat sitä, että kulkeminen esimerkiksi yhä harvempaan asutulla maaseudulla tai seutukaupungista keskuskaupunkiin tai maalaiskunnasta seutukaupunkiin onnistuisi jatkossa helpommin nuorille senkin myötä, kun julkinen liikenne on vähentynyt.  

Kevytautot ovat siis 15 vuotta täyttäneille kuljettajille tarkoitettuja oikeita, pieniä henkilöautoja, joissa nopeus on rajoitettu 60 kilometriin tunnissa. Itse asiassa voisi sanoa, että kevytautojen suurin etu on nimenomaan niiden turvallisuus meidän nuorillemme, sillä ne ovat nykyaikaisia, lainsäädännössä hyvinkin tuoreiksi määriteltyjä henkilöautoja, joissa on siis aina kattavat, modernit, parhaat turvavarusteet ja turvallisuus edellä suunniteltu korirakenne. Ja nopeushan on taajamissa 30 kilometriä tai 40 kilometriä, kun se on erikseen siellä nopeusrajoituksella määrätty. Itse asiassa korirakenne nimenomaan on myös jalankulkijoille mopoautoja huomattavasti turvallisempi, eli törmätessään polkupyöräilijään tai kävelijään tällainen kevytauto on myös jalankulkijan tai pyöräilijän näkökulmasta huomattavasti turvallisempi kuin nykyiset mopoautot.  

No, EU-komissiosta tuli yhden virkamiehen kirje, huomautus, Suomen ministeriöön ulkoministeri Haavistolle kevytautoja koskevasta sääntelystä. Komission elokuun alussa antaman huomautuksen sisältö oli samansuuntaisia huomioita kuin on ollut aiemminkin, mutta ministeriöstä todettiin jo tuolloin, että komission huomautus ei estä lain voimaantuloa mutta voi noudattamatta jätettynä johtaa rikkomusmenettelyn käynnistämiseen komission toimesta. Komission huomautuksessa esitettyjä huolia ovat tieturvallisuus — joka itse asiassa on hyvin perusteltua katsoa myös toisinpäin olevan huomattavasti parempi kuin mopoautoilla — ja mahdolliset ympäristöongelmat. Olen itse sitä mieltä, että kevytautot ovat myös huomattavasti ympäristöystävällisempiä kuin tämän päivän mopoautot. Ja sitten se tärkein: markkinoiden vääristyminen, mistä tässä on kyse. Lopulta isot mopoautovaltiot Italia ja Ranska lobbasivat mahdottomasti EU:ssa estääkseen järkevien kevytautojen tulon, sillä ei heitä kiinnostanut se, mitä tapahtuu Suomessa — Suomessa mopoautoja myydään normaalissa tilanteessa noin sata vuodessa — mutta heitä kiinnostaa se, että jos nämä turvallisemmat, nuorille turvallisemmat, kävelijöille turvallisemmat kevytautot tulevatkin Ranskaan ja Italiaan, niin silloin sillä onkin mopoautovalmistajille huomattavasti isompi merkitys. [Leena Meri: Juuri näin!]  

Onhan näitä muikkareita tullut EU:sta aiemminkin, eikä niiden edessä ole tällä tavalla sätkitty kuin nyt näytetään sätkittävän. Meidän autoveroa on arvosteltu EU:sta — eipä ole ryhdytty toimenpiteisiin, että se olisi muutettu. Tai monta muuta, joita täältä voi asiakirjoista katsoa.  

Pitkät välimatkat, heikko joukkoliikenteen palvelutaso maaseudulla, kaupunkiseutujen reuna-alueet ja haastavat talvikauden liikenneolosuhteet ovat sellaisia asioita, jotka ovat nousseet esille nimenomaan puoltamaan tätä kevytautolainsäädäntöä.  

Arvoisa puhemies! En ymmärrä sitä, että nyt ollaan tekemässä tällainen toimenpide. Onko niin, että lakia ainoana viime eduskunnassa vastustaneet vihreät heiluttavatkin nyt meidän hallitustamme? [Välihuutoja vihreiden ryhmästä] He äänestivät viimeksi tätä lainsäädäntöä vastaan, mutta kaikki muut olivat sen puolesta.  

En ymmärrä, että tähän ollaan ottamassa vuoden viivästystä, ja pidän, arvoisa puhemies, erittäin huolestuttavana ja valitettavana sitä, että näin keskeistä lainsäädäntöä ja muutosta eduskunnassa käsiteltäessä ei liikenneministeri Marin ole paikalla tätä keskustelua käymässä. Ja jos oikein olen ymmärtänyt, tämä on tarkoitus viedä vielä eduskunnassa mahdottoman nopeassa aikataulussa läpi ilman perusteellista, huolellista kuulemista. Olen huolissani myös siitä omaisuudensuojasta, mikä tässä on jäänyt täysin selvittämättä, ja tämä lainsäädäntö pitäisi viedä perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi tämän lykkäyksenkin osalta. Kun kuuntelen tämän keskustelun, niin toivottavasti tässä nyt vastuullisuus voittaa ja nuorten liikenneturvallisuus voittaa, ja jos korjauksia tehdään, ne toivottavasti tehdään niin, että — voisi lainata vaikkapa ministeri Kiurua — nämä onnistuisi muutamassa tunnissa ja muutamalla lauseella korjata lakiin, jos ne halutaan tehdä. Nyt näyttää siltä, että tosiasiallinen tavoite on kumota koko kevytautolainsäädäntö, ja ymmärrän, että ihmiset ovat siitä kiukkuisia. 

Arvoisa rouva puhemies! Kunnioitettu edustaja Heinonen, en tiedä kummasta olette enemmän huolissaan: että asiaa ei käsitellä nopeasti vai että asia käsitellään nopeasti? Jäi vähän niin kuin epäselväksi, mutta varmasti tässä ehkä jonakin päivänä sitten ratkeaa, onko se, että hallitus haluaa tuoda tämän nopeasti käsittelyyn, huono asia, vai se, että tässä otetaan nyt vuoden lisäaika. Se jääköön sitten vaikka meidän kahdenkeskiseen kahvilakeskusteluun. 

Edustaja Heinonen puhui arvokkaasti ja ansiokkaasti siitä, että me olimme hyvin yksituumaisia siitä, että me haluamme kevytautot suomalaiseen liikenteeseen. Omalta kohdaltani voisin sanoa, että olisin tässä vaiheessa, jos minulla olisi sen ikäisiä lapsia, ostamassa pojalleni tai tyttärelleni aiemmin mopon kuin kevytauton. Minä olen aina sanonut, että sellaiseen saippuakoteloon minä en lastani laittaisi isojen rekkojen liikenteeseen. Meillä varmasti oli nopea tahto ja hyvä edellytys siihen, että me haluamme lastemme turvallisuutta ja koko liikenneturvallisuuden nimissä sellaisia ajoneuvoja, jotka kaupunkiolosuhteissakin ovat jalankulkijalle ja pyöräilijälle turvallisempia korirakenteensa vuoksi, koska niissä on testattuja törmäystutkimuksia, mutta kevytautoissa niitä ei ole lainkaan. 

Me voisimme ehkä, jos olisi mahdollista avata tätä lainsäädäntöä, vielä tarkastella siinä yhteydessä, kuinka paljon me haluamme tämän kevytauton käytön laajenevan. Itse, kun olin puoltamassa tätä kevytautohanketta, jossain vaiheessa rupesin miettimään, että saattaa olla, että ammattiautoilijoilta ei tulisi kaunista kiitosta edustaja Myllykoskelle, kun nämä 60 kilometriä tunnissa kulkevat, kesäfestareille menevät kevytautot täyttäisivät valtatiet. Joten ehkä voisimme, jos se on mahdollista, vähän keskustella siitä, onko sellaisia alueellisia tai käyttöön liittyviä rajoitteita. Saimme ne pois moottoriteiltä ja moottoriliikenneteiltä, mikä oli hyvä ratkaisu valiokunnassa. Me tarvitsemme ehkä vähän enemmän ajo-opetusta kevytautojen ajo-oikeuteen, ehkä kehittämistä siihen, että mopoautojenkin osalta voisimme edellyttää enemmän ajokokemusta myös vaikeissa olosuhteissa. Ja rikosseuraamuksen pitäisi olla kyllä enemmän määriteltävissä niin, että sakolla siitä ei pääse. Sen pitäisi olla tieliikennerikkomus, mistä viritetty kevytauton kuljettaja saa tuntuvan sanktion — onko se kolme kuukautta tai heti kortti siirtyy sinne 18 vuoteen. Näitä pitäisi uskaltaa vielä tutkailla. 

Mutta kuten tuossa edellä edustaja Heinonen toi hyvin esille, se kaikki, mitä me tässä salissa viime kaudella pohdimme, oli hyvää tutkiskelua, ja toivotaan, että tämän vuoden aikana, ehkä vielä nopeamminkin, voimme viedä tämän asian sellaiseen päätökseen, että meidän nuorilla on käytössä turvallisuutta lisäävät kevytautot. Painorajoista voidaan keskustella, mutta teennäisiä traktoriluokkaan siirtämisiä ei ole kansantaloudellisesti järkevää tehdä. — Kiitoksia, puhemies. 

Arvoisa puhemies! Ajatus tästä kevytautosta on elänyt käsitykseni mukaan ainakin vuodesta 2013, jolloin tästä eduskunnassa ensimmäisen kerran on puhuttu. Viime kaudella eduskunta sitten varsin yksituumaisesti sai tämän lain säädettyä. 

Tämä kevytauto on tarkoitettu nuorison käyttöön, ja ajatus on siinä se, että sillä parannetaan nuorten liikkumismahdollisuuksia. Tämä ilmaisu ”kevytauto” on ehkä vähän harhaanjohtava, sillä kyseessähän on tavanomainen ajoneuvo, joka painoltaan ja ominaisuuksiltaan on siis henkilöauto. Ehkäpä tulisikin tätä kutsua ennemminkin nuorisoautoksi kuin kevytautoksi. 

Olin liikennevaliokunnassa käsittelemässä asiaa edellisellä kaudella, ja tuolloin linjasimme muun muassa auton nopeudeksi 60 kilometriä tunnissa ja olimme varsin tiukkoja auton vuosimallin ja turvatekniikan suhteen. Vuosimalliksihan rajattiin vähintään 2014 tai sitä uudempi ja jatkossa maksimissaan 10 vuotta vanha. Syy tähän on se, että tällaiset autot on varustettu aina lähes moderneimmilla turvavälineillä ja erityisesti vuodesta 2014 eteenpäin törmäyksenestolla, ABS-jarruilla ja niin edelleen, turvakorin lisäksi. Edelleen tässä kevytautossa tai nuorisoautossa hyvää on se, että ei tarvitse investoida erilliseen kulkuvälineeseen, vaan tämä auto olisi sitten jatkossa konvertoitavissa tavalliseksi henkilöautoksi, kun sen käyttäjä täyttää 18 vuotta.  

Me äänestimme tästä viime kaudella ja olimme hyvin yksimielisiä siitä: 167 oli tämän esityksen puolella. Toivonkin nyt eduskunnalta samaa yksituumaisuutta ja määrätietoisuutta tämän asian eteenpäin viemiseksi jatkossa. Ei nyt anneta Euroopan unionin ohjata meitä, vaan tehdään se, mikä on suomalaisille nuorille ja Suomelle hyväksi. Uskon vakaasti, että kun eduskunta tahtonsa tässä asiassa ilmaisee, niin meidän virkamiehemme kyllä ovat niin taitavia, että osaavat tämän asian säätää sellaiseksi, että se kestää myös laajemman kriittisen tarkastelun. Erityisen kiinnostavaa on nyt sitten kuulla keskustelua ja käydä tätä asiaa läpi, ja toivottavasti tämä etenee suunnitelman mukaisesti.  

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Heinosen puheenvuoroon totean heti aluksi, että — kuten ministeri Marin on esimerkillisesti eduskunnalle, meille jokaiselle edustajalle, sähköpostilla ilmoittanut — ministeri on esteellinen tänään osallistumaan eduskunnan käsittelyyn osallistuessaan presidentin delegaation ulkomaanmatkaan. [Timo Heinonen: Siirretäänkö myöhemmäksi?] 

Käsittelyssä on hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kevytautoja koskevien lakien voimaantulosäännösten muuttamisesta ja tieliikennelain muuttamisesta annetun lain kumoamisesta. Esityksen tarkoituksena on siirtää kevytautoja koskevien lakien voimaantuloa vuodella. Voimaantulon siirtämisen tarkoituksena on selvittää, onko kevytautoja koskevia lakeja mahdollista muuttaa siten, että ne olisivat Euroopan unionin lainsäädännön ja erityisesti ajokorttidirektiivin mukaisia. Kevytautoja koskevilla laeilla mahdollistetaan nopeudeltaan rajoitetun henkilöauton kuljettaminen 15 vuotta täyttäneelle mopoautoa vastaavasti AM-luokan ajokortilla. Lainmuutoksella luodaan uusi T1-luokan ajoneuvoryhmä, kevyt-auto, jotka on muutettu henkilöautoista siten, että suurin rakenteellinen nopeus on rajoitettu 60 kilometriin tunnissa.  

Arvoisa rouva puhemies! Kevytautojen on tarkoitus parantaa erityisesti nuorten liikenneturvallisuutta tuomalla mopojen ja mopoautojen rinnalle uusi liikkumismuoto. Eduskunta hyväksyi kevytautoja koskevat lait suurella enemmistöllä. Lakien hyväksymisen puolesta äänesti 167 edustajaa ja hylkäämisen puolesta vain 12 edustajaa. Komissio antoi elokuussa huomautuksen myös valtioneuvoston asetusten ja määräysluonnoksen johdosta. Komission huomautuksessa pääasiallinen peruste on kevytautojen EU-ajokorttidirektiivin vastaisuus. Komissio katsoo, että kevytautoihin ei voida soveltaa ajokorttidirektiivin maatalous- ja metsätraktorin määritelmää, vaan niihin sovelletaan moottoriajoneuvon määritelmää ja ne kuuluvat siten ajokorttidirektiivin soveltamisalaan. Komission mukaan kevytautojen kuljettamiseen ei voida kansallisesti säätää AM-ajokorttiluokan ja 15 vuoden alaikärajan vaatimusta. Totean tässä, että huomautus ei ole vain yhden virkamiehen käsialaa, vaan koko komission päätös.  

Euroopan unionin komissiolta epävirallisesti saadun tiedon mukaan sille on myös tehty kevytautolaista kymmenkunta kantelua. [Timo Heinosen välihuuto] Komission huomautuksen ja sille tehtyjen kantelujen vuoksi on kevytautojen voimaantuloon vahvistetussa muodossa ja aikataulussa arvioitu liittyvän huomattava riski siitä, että komissio käynnistää Suomea vastaan rikkomusmenettelyn. Myöskään valtioneuvoston oikeuskansleri ei ole pitänyt oikeudellisesta näkökulmasta suositeltavana komission arvion mukaan EU-oikeuden kanssa ristiriidassa olevia lakeja toimeenpanevien valtioneuvoston asetusten ja määräysten antamista. 

Näin ollen lakien voimaantuloon liittyy myös vaara siitä, että lait tulevat voimaan ilman niitä tarkentavia säännöksiä ja määräyksiä. Tämä voi johtaa vaaratilanteisiin, jos oikeustila on epäselvä esimerkiksi sen suhteen, millainen kevytauton nopeudenrajoittimen tulisi olla tai pitääkö kevytautoja katsastaa ja tuleeko niissä käyttää hitaan ajoneuvon kolmiota.  

Arvoisa puhemies! Marraskuun 1. päivään 2019 mennessä ei ole mahdollista selvittää, olisiko kevytautoja koskevia lakeja mahdollista muuttaa Euroopan unionin lainsäädännön mukaisiksi, eikä valmistella ja käsitellä kevytautojen vaatimuksia ja käyttöä koskevia lakeja ja lakien muutosehdotuksia. Lain muutosehdotukset on teknisten määräysten ilmoitusmenettelyn mukaan ilmoitettava komissiolle ja jäsenvaltioille, ja teknisten määräysten ilmoitusmenettelyn mukaista kolmen kuukauden odotusaikaa on noudatettava. Myös säädösvalmisteluun liittyvät valmistelut, kuten sidosryhmien kuulemiset, käännökset ja lain tarkastus, edellyttävät muutosten laajuudesta riippuen usean kuukauden valmisteluaikaa. 

Mikäli eduskunta hyväksyy, että kevytautolakien voimaantuloa siirretään, tullaan lakien muutosehdotuksia valmistelemaan tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien ja EU:n komission kanssa. Tarkoitus on selvittää mahdollisimman nopeasti, onko löydettävissä ajokorttidirektiivin mukainen ratkaisu. Lakien mahdolliset muutosehdotukset tai kumoamisesitys tulisi saattaa eduskunnan käsiteltäväksi niin, että ne ehditään käsitellä ennen lain uutta voimaantuloa ja epävarmuus kevytautolakien voimaantulosta kestäisi mahdollisimman lyhyen aikaa. 

Edellä mainituista syistä johtuen on tärkeää, että eduskunta käsittelisi voimaantulon siirtämistä koskevat lakiehdotukset kiireellisinä, jotta ne on mahdollista saattaa voimaan 1. marraskuuta 2019. Kiireellisen aikataulun vuoksi liikenne- ja viestintävaliokunta on aloittanut kevytautolainsäädännön ennakkokäsittelyn jo tänään pidetyssä valiokunnan kokouksessa. 

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Esityksen kiireellisyyden johdosta ja koska eduskunnassa on käyty keskustelua siitä, olisiko asiasta vielä syytä keskustella, esitän itse heti tähän alkuun, että asia jätetään pöydälle tänään pidettävään toiseen täysistuntoon.