Arvoisa puhemies! Minä luulen, että vaikka eduskunnan tietopalvelu onkin osaava ja loistava, niin se ei kyllä tähän työhön pysty, mitä edustaja Satonen tässä esitti, koska edes ministeriössä ei ole tehty minkäänlaisia selvityksiä siitä, minkälaisia työllisyysvaikutuksia näillä uudistuksilla on ollut, ja siinä vaiheessa, kun niitä lakeja on tuotu tänne, niiden työllisyysvaikutusten arviointi on todettu hyvin vaikeaksi. Asioihin vaikuttavat hyvin monenlaiset asiat samaan aikaan.
Mitä tulee työllisyyden paranemiseen, niin toivoisin, että hallituksen puolella oltaisiin valmiita selvittämään sitä, miksi meidän tehtyjen työtuntien määrämme ovat vähentyneet vuoden takaiseen verrattuna. Jos me katsomme tätä alkuvuotta, niin yleensähän työllisyys paranee silloin, kun meillä syntyy lisää työtunteja tähän yhteiskuntaan. Mutta vuoden takaiseen verrattuna tilastot osoittavat sen, että tehtyjen työtuntien määrä on vähentynyt. Tämä saattaa kertoa siitä, että työpaikkoja kyllä on määrällisesti syntynyt mutta osa niistä on pirstaloitunut entisestänsä. Tätä me emme tiedä ennen kuin tuota asiaa on paremmin selvitetty. Mutta sen me tiedämme, että määräaikaisten työsuhteiden määrä on kasvanut, osa-aikaisten työsuhteiden määrä on kasvanut, määräaikaisten osa-aikaisten työsuhteiden määrä on kasvanut. Tämän kertovat ne tilastot, joita meillä tällä hetkellä on käytössä.
Mutta niin kuin tässäkin keskustelussa kävi ilmi, niin me puhumme sekaisin kausityöstä, osa-aikatyöstä, keikkatyöstä. Osa-aikaistyö-termiä en ole vielä aikaisemmin kuullut. Toivon, että joku kertoo minulle, mitä se tarkoittaa. Mutta se, mikä tämän lainsäädännön taustalla olevassa kansalaisaloitteessa on ollut hyvää, on se, että se teki näkyväksi ja nosti laajempaan tietoisuuteen nollasopimusten ongelmat. Itse asiassa nollatuntisopimukset ovat olleet se arkinen ratkaisu, jolla on ikään kuin yhdistetty niin keikkatyö kuin osa-aikatyö kuin myös vaihteleva-aikainen työ ja siitä on tehty nollasopimus. Paikallisesti olisi voitu fiksusti sopia, miten tätä työaikaa käytetään. Mutta todellisuus osoittaa meille, että ei ole käytetty sitä muuta lainsäädännön pohjaa vaan on ruvettukin kiertämään niitä lakeja, joita meillä työelämässä on, esimerkiksi sairausajan palkkaa, irtisanomisajan menettelyitä tai vaikkapa oikeutta perhevapaisiin. Niitä ei ole toteutettu näiden nollatuntisopimusten sisällä niin kuin olisi kuulunut jo nykylainsäädännön puitteissa. Sen takia me olemme tarvinneet täsmällisempää lainsäädäntöä.
Tässä laissa on kiistatta hyvä tarkoitus, ja kukaan ei tätä halua kaataa. Minä olen ainakin ymmärtänyt, että tässä salissa ei ole tehty hylkäysesitystä tähän lakiin mutta sen sijaan parannusesityksiä on pyritty tekemään, ja ne näkyvät vastalauseista, joissa olisi täsmennetty ja joissakin kohdin jopa parannettu työntekijän asemaa.
Silloin kun me valiokunnassa kuulimme asiantuntijoita, en ole ennen vielä sellaisessa asiantuntijakuulemisessa ollut, jossa kaksi työoikeuden professoria peräkkäin sanoo, että tämä laki pitäisi palauttaa valmisteluun ja tämä työllistää vain juristeja. Heidän arvionsa lähti siitä, että tässä on suuret lupaukset tekstitasolla, mutta sitten kun katsotaan pykäliä, niin niissä ikään kuin tuo lupausten täyttyminen jää vähäisemmäksi. On surullista, jos tämän toimeenpano, koska tässä on hyvä tarkoitus, ontuu sen takia, että nämä pykälät ovat kyllä aika hataria ja vaikeasti tulkittavia. Mutta sen vuoksi toivon, että me voimme saada sen seuraavan kierroksen, jossa niitä täsmennetään, kun näemme, minkälaista ristiriitaa on sitten näistä tulkinnoista elävässä elämässä syntynyt.
Jos ajatellaan, että lain tavoitteena on se, joka on aivan oikein, että vaihtelevan työajan pitää olla perusteltu, työaika saa vaihdella, jos siihen tulee työstä lähtevät perusteet, niin tässä olemme oikealla tiellä. Mutta työntekijän suojan näkökulmasta ollaan aika ohuella tilanteella, koska työntekijä voi toivoa työsopimustaan tarkistettavaksi todellisen työajan mukaiseksi, siis sen työajan mukaiseksi, mikä elävässä elämässä on toteutunut, mutta kättä pidempää tähän ei juurikaan ole. Työntekijä voi toivoa, ja työnantaja voi sanoa, että ei tarkisteta, ja se on sitten siinä, ellei lähdetä käymään oikeutta tämän jälkeen. Tähän me olisimme toivoneet tarkempia pelisääntöjä, miten ikään kuin tuota työaikaa näissä tilanteissa tulkitaan, mikä on se vakiintunut työaika, jonka mukaan pitäisi mennä, jos sopimuksessa on hyvin laaja haarukka työtunneille mutta tosiasiallisesti ollaan hyvin pitkään tehty aika kiinteää työaikaa. Tämä jää tässä aika ohueksi. Mutta uskon, että jossakin vaiheessa pääsemme näissä vielä eteenpäin ja täsmennetyksi.
Toinen asia, joka laissa paranee, on se, että jos työvuorolistassa on tunnit määritelty, niin niiltä maksetaan sairausajan palkka. Sen tämä laki turvaa. Niin olisi mielestäni turvannut kyllä jo tähänastinenkin lainsäädäntömme, mutta nyt se on erikseen tässä säädetty nollatuntisopimuslaisten kohdalla.
Mutta ongelmat muodostuvat tämän jälkeen, jos työntekijän sairaus on pitkä, koska jos esimerkiksi työaika on määritelty 10—40 tunniksi ja työntekijä on tehnyt puoli vuotta säännöllisesti ilman yhtäkään poikkeusta 38-tuntista viikkoa, niin tästä huolimatta hänelle maksetaan yhä korvaus 10 tunnin perusteella sen takia, että lainsäädäntö vaatii, että tuosta minimityöajasta mennään yli nelinkertaiseen työaikaan puolen vuoden ajan, jotta voidaan maksaa suurempi summa tai jotta on velvollisuus maksaa suurempi sairausajan palkka kuin tuo nolla tai se minimituntimäärä. Tässä ollaan kyllä aika kohtuuttomalla tiellä. Sen ymmärrän, että jonkin verran vakiintumista ylöspäin pitää olla, mutta nelinkertainen puolivuotinen määrä on liian suuri. Se johtaa siihen, että osassa haarukkaa se ei koskaan täyty, koska koskaan ei päästä siihen nelinkertaiseen summaan, vaikka koko ajan tehtäisiinkin täyttä työpäivää.
Jos ajatellaan sitten työttömyysturvaa, niin tässäkin päästään kohti parempaa mutta ei ehkä vielä riittävästi, koska tämä uusi laki määrittää nyt sen, että jos on ollut kolme kuukautta nollatuntisopimuksella tai — niin kuin tämä on nyt uudelleen hienosti nimitetty — vaihtelevan työajan sopimuksella töissä mutta tunteja on ollut nolla tai alle sen, mikä oikeuttaa soviteltuun päivärahaan, niin pitää kolme kuukautta odottaa ennen kuin tällaisesta työsuhteesta saa irtaantua. Jos tunteja on nolla ja pitää kolme kuukautta olla nollalla tunnilla töissä ennen kuin voi sanoa itsensä irti ilman, että pääsee kivuttomammin työttömyysturvan piiriin, niin se on kyllä aika kohtuuton odotusaika. Tässäkin olisi voitu mennä hieman lyhyemmällä odotusajalla ja vastapainoksi sitten ehkä tuoda työnantajalle turvaa siinä tilanteessa, kun työntekijä irtisanoutuu tehtävästänsä ilman, että työnantaja on muuttanut tuntien määrää tai vähentänyt niitä merkittävästi. [Puhemies koputtaa]
Tässä on puhuttu paljon paikallisesta sopimisesta. [Puhemies: Aika!] — Okei, ihan yhden asian sanon vielä. — Täällä on esitetty myös sitä, että oikeusteitse perättäisiin näitä oikeuksia. Jos lakia säädetään ja siinä vaiheessa jo odotetaan, että oikeus ratkaisee, niin silloin laki on huonosti tehty. Toivon, että tällaisia lakeja emme kovin montaa säädä.