Arvoisa puhemies! Suhtaudun hallituksen esitykseen epäillen. [Hälinää]
Toinen varapuhemies Arto Satonen
: Anteeksi, pyydän, että kuullaan puhujaa. — Olkaa hyvä.
Hallitushan esittää säästöjen ja sujuvoittamisen nimissä merkittävää huononnusta ympäristölakien toteutumisen valvontaan. Valituslupajärjestelmä laajennettaisiin koskemaan kaikkia keskeisiä ympäristölakeja. Valitusluvan ehdot olisivat tiukat, ja lupia tullaan todennäköisesti, tähänastisen kokemuksen valossa, myöntämään vain vähän. Se, että useimmissa ympäristöasioissa tulee käytännössä olemaan vain yksi valitusaste, tulee lisäämään päätösten sisällön sattumanvaraisuutta ja myöskin oikeudellista epätasa-arvoa.
Tässä on siis kyseessä merkittävä oikeudellinen muutos meidän oikeusvaltioomme. Sitä perustellaan säästöillä, jotka kuitenkin hallituksen esityksen perustelujen arvion mukaan olisivat vain 300 000—700 000 euroa. Toinen perustelu on päätösten käsittelyn kokonais-aikojen lyheneminen, mutta täksi lyhenemiseksikin arvioidaan vain noin 10 prosenttia. Eli melko vähäisten arvioitujen etujen vuoksi toteutettaisiin merkittävä heikennys kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen vaikutusmahdollisuuksiin ja ympäristölakien toteutumisen valvontaan.
Valituslupa voidaan myöntää vain oikeuskäytännön yhtenäisyyden turvaamiseksi, ilmeisen virheen korjaamiseksi tai muusta painavasta syystä. Toisin sanoen kynnys olisi erittäin korkealla. On todennäköistä, että monet merkittävätkään alueelliset ongelmat eivät tulisi läpäisemään valitusluvan kynnystä. On myös todennäköistä, että valituslupahakemuksia tulee kaatumaan siksi, että kansalaisilla ja kansalaisjärjestöilläkään ei ole riittävää asiantuntemusta pätevän hakemuksen tekemiseen. Sen sijaan yrityksillä on paljon paremmat mahdollisuudet palkata asiantuntevia juristeja tekemään valituslupahakemuksia, jotka voivat menestyä.
Tähänastisten tilastojen mukaan valituslupia myönnetään melko kitsaasti eli joka viidennessä — joka seitsemännessä tapauksessa toissa vuonna myönnettiin valituslupa. Korkein hallinto-oikeus on muuttanut alemman oikeusasteen päätöksiä neljäsosassa—viidesosassa päätöksiä silloin, kun on ollut kyse ympäristönsuojelu-, vesitalous- ja maa-aineslakien mukaisista asioista, mikä on melko paljon. Joka neljäs — joka viides alemman oikeus-asteen päätös on siis todettu korkeimmassa hallinto-oikeudessa virheelliseksi. Tämähän tarkoittaa sitä, että hallinto-oikeuksien ympäristöosaamisen taso eri puolilla maata vaihtelee ja korkein hallinto-oikeus on joutunut virheellisiä päätöksiä korjaamaan.
Ympäristöasiathan ovat usein hyvin monimutkaisia, ja myös vaikutukset ympäristöön voivat olla laajat ja koskea kovin monia kansalaisia. Siksi on usein perusteltua, että valitusta voidaan käsitellä kahdessa asteessa. Pidänkin hyvin todennäköisenä, että hallituksen esityksen mukainen muutos johtaisi ympäristölle vahingollisten päätösten ja myös ympäristölainsäädännön vastaisten päätösten lisääntymiseen. Hallituksen esityksessä, sen perusteluissa, kuitenkin todetaan, ettei muutoksilla olisi välittömiä ympäristövaikutuksia. Tämä arvio ei näytä perustuvan mihinkään, ei ainakaan mihinkään syvälliseen analyysiin. Kuitenkin muutoksenhakuoikeus ympäristöasioissa on Suomen perustuslaissa ja monissa kansainvälisissä sopimuksissa turvattu kansalaisen perusoikeus. Sen rajoittamisen tulisi pohjautua huolelliseen analyysiin rajoituksen vaikutuksista, ja sitä edellytystä tämän hallituksen esityksen valmistelu ei täytä.
Arvoisa puhemies! Ympäristön tuhoamista useimmissa tapauksissa ei voi perua. Pidän onnettomana, jos heikennämme ympäristölakien toteutumisen valvontaa ja sen myötä laittomia, ympäristölle vahingollisia päätöksiä tulee lisää.