Arvoisa puhemies! Tulen varmuuden vuoksi tänne pönttöön. — Sinänsä ymmärrän, että hallitus on tuomassa tämän lain nyt etukäteen. Jos tällä aiotaan kerran rakentaa markkinoita suhteessa siihen, että kasvupalvelulaissa lähdetään hyvin voimakkaasti ajatuksesta, että kaikki palvelut laitetaan markkinoille ja jopa julkisen puolen tehtävä on edistää sitä, että nuo markkinat syntyvät, niin tämä sinänsä on sitä markkinoiden edistämistä jo valtiovallan toimesta. Mutta kun se sama tehtävä tulee jatkossa olemaan myös maakunnilla, niin silloin on väärin sanoa, että tämä laki on mahdollistava. Jos samaan aikaan pitää edistää markkinoita ja on olemassa laki, joka mahdollistaa noiden markkinoiden paremmin palvelutuotantoon tulemisen, niin silloin itse asiassa ohjataan sinne markkinoille. Kyse on siitä, että edistetään sitä, että yksityiset palvelut toimivat, eikä niinkään siitä, että mahdollistetaan, että yksityiset palvelut tulevat mukaan.
Jos vertaa tätä ja kasvupalvelulakia, niin se suuri ihmetys on siinä, mitä kaikkia toimintoja tämä laki antaa niiden palvelutuottajien kontolle, jotka voivat olla yksityisiä palvelutuottajia. Kasvupalvelulaissa on kohta, jossa sanotaan, että viranomaistoiminnot pidetään tiukasti julkisella puolella — niitä ei yritysmaailmalle sallita — ja siellä samoissa kohdissa puhutaan siitä, että esimerkiksi palvelutarvearviointi pidettäisiin omissa käsissä. Ja nyt, kun lukee tätä lakia, täällä sanotaan, että palvelutarvearviointikin voidaan antaa yksityiselle puolelle, ja se on mielestäni se iso huolestuttava piirre.
Jos me mietimme vaikkapa Britannian mallia, jossa on annettu pitkäaikaistyöttömien ja vaikeasti työllistyvien palvelutehtävä pitkälti markkinoiden kontolle, niin siellä kumminkin julkinen valta on halunnut hyvin tiukasti pitää käsissänsä sen, mitä se antaa markkinoille. Ja nyt tässä me olisimme itse asiassa menossa paljon pidemmälle kuin vaikkapa Britanniassa tai Australiassa, joista malleja näihin on haettu, siinä mielessä, että me annamme oikeastaan kaiken vallan itseltämme pois. Markkinat saavat keksiä, mitä se asiakas tarvitsee, ja sen jälkeen julkisen vallan tehtävä on valvoa, että asiakas saa, mitä yksityinen toimija on ajatellut hänen tarvitsevan tuossa palvelutarveselvityksessä. Tämä on se yhtälö, jota en kerta kaikkiaan pysty tämän lain yhteydessä ymmärtämään. Sitten on eri asia, että me olemme poliittisesti eri mieltä siitä, kuinka paljon pitää antaa markkinoille valtaa ja yksityisille yrityksille työvoimapalveluita. Itse uskon siihen, että ne ovat hyvä täydentäjä, mutta näin pitkälle en olisi valmis menemään.
Oikeastaan toinen kysymys liittyy siihen, että silloin, kun ministeri esitteli kasvupalvelulakia, hän sanoi, että meille tulee pilottilainsäädäntö. Pilotista tulee mielikuva, että kyse on pilotista, joka on väliaikainen, ja sen jälkeen tehdään jotakin. Mutta kun luen nyt tätä lakiesitystä, niin tämähän ei ole tarkoitettu väliaikaiseksi, käsittääkseni, vaan tämä on tarkoitettu pysyväksi, [Jari Lindström: Kombinaatio nykytilanteesta ja tulevasta!] koska sen jälkeen, kun tämä laki on säädetty, se on olemassa, kunnes jotenkin toisin säädetään, koska tämä ei ole määräaikainen vaan tämä astuu voimaan tiettynä päivänä, ja sen jälkeen esimerkiksi palvelutarvearviointi on yksityisten yritysten mahdollisuuksissa. Ja tämä on se huolenaihe, että jos tämän tarkoitus on ikään kuin olla tässä välitilassa jonkinlainen laki, joka on silta siihen uuteen, niin tämä on kyllä kirjoitettu sillä tavalla, että nämä avaukset jäävät pysyviksi, mitä tässä nyt markkinoille tarjotaan. Se on yksi asia, joka tässä huolestuttaa.
No, sitten mietin itse asiassa sitä — jos palvelutarvearviointi on mahdollista tehdä yksityisessä yrityksessä — miten tapahtuu julkisen vallan asiakasohjaaminen, koska käsittääkseni asiakas ohjataan oikeisiin palveluihin sen palvelutarvearvion jälkeen, kun tiedetään, mitä palveluita tämä henkilö tarvitsee. Nyt asiakasohjaus pitäisi tehdä ikään kuin julkisen vallan puolelta, mutta kuitenkin palvelutarvearviointi voidaan tehdä yksityisellä puolella. Ainakin tämä on sellainen asia, johon varmasti täytyy palata ja miettiä tarkkaan, miten sitä ratkaistaan.
Sitten yksi kysymys liittyy näihin it-järjestelyihin, jotka itse asiassa menevät hyvin pitkälle. Tähän asti tulkinta on ollut se, että esimerkiksi kunnille ei voi antaa pääsyä työhallinnon Ura-järjestelmään, koska siellä on sellaisia tietoja, jotka tietosuojan näkökulmasta eivät voi levitä niin laajalle, ja nyt tässä mallissa kuitenkin annettaisiin Ura-järjestelmään pääsy yksityisille yrityksille. Mutta sitä ei annettaisi samaan aikaan esimerkiksi TYPeille, jotka tänä väliaikana kuitenkin joutuvat huolehtimaan näistä palveluista. Tämä on se toinen asia, jota en kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään tässä kokonaisuudessa.
Kolmas asia on se, että kun kyse on kahden vuoden it-järjestelmästä, joka tulisi oikeastaan vain näitä yksityisiä palvelutuottajia varten, joita todennäköisesti ei tule olemaan kovin montaa, koska niiden pitäisi kuitenkin ymmärtääkseni hallita aika isoa palvelukokonaisuutta, niin 3 miljoonaa kahdessa vuodessa on kyllä mielestäni aika iso raha antaa muutaman firman vuoksi it-järjestelyihin, kun laissa kuitenkin sanotaan, että 2020 tämä järjestelmä pitää pistää uusiksi maakuntahallinnon vuoksi.
Toivon, että näihin muutamiin kysymyksiin — tosin tunnustan, että tämän lain vasta sain ja pikaisella luvulla olen käynyt läpi — saisimme vastauksia, koska nämä ovat varmasti niitä oleellisia kysymyksiä, joita valiokunnassa joudutaan pohtimaan. Ja ikävä kyllä täytyy sanoa, että valiokunnassa nykyään asiantuntijoilta saa aika vähän vastauksia, enemmän hämmennystä siitä, että nämä lait tulevat niin palasina, että niiden kokonaisuutta ei voi hahmottaa. Nytkin meillä on kasvupalvelulaki, meillä on kasvupalvelulakiin liittyvä pilottilaki, joka kuitenkin näyttää pysyvältä lainsäädäntömuutokselta, eikä varsinaista substanssilakia ja rahoituslakia, joista voisi löytää kannustimia sille, että maakunnat huolehtisivat myös kasvupalveluista, ole vielä meille olemassakaan. Yksi asiantuntia kuvasi hyvin, että meillä on olemassa kuori, lain kuori, mutta sisältö siitä puuttuu. Hän sattui olemaan perustuslakiasiantuntija, joten se oli mielestäni aika huolestuttava viesti.
Toinen varapuhemies Tuula Haatainen
: Puheenvuoro edustaja Arhinmäelle ja sitten sen jälkeen ministeri Lindströmille vastauspuheenvuoro.