Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat, minä olen iloinen siitä, että tätä keskustelua seuratessa paikalla on ministeri ja on ollut myöskin kolme eduskuntaryhmän puheenjohtajaa. Se kertoo siitä, että asia on erityisen tärkeä. Ja poikkeuksellisesti opposition kansanedustajana käännynkin ministerin puoleen ja totean, että haluan antaa täyden tunnustuksen teille siitä työstä, mitä olette tehneet Ylen hyväksi, koska selkeästi meillä on tiedossa se, että te olette omalta osaltanne pyrkineet vaikuttamaan siihen, että hallitus ymmärtäisi kokonaisuudessaan, että Yleä koskevat asiat ovat tämän parlamentaarisen seulan alla.
Siltä osin olen tietysti kovin surullinen, että olemme päätyneet eduskunnassa siihen, että olemme joutuneet tätä kulmaa ministerin tukena nostamaan, mutta ihailen sitä, että olette saanut nyt hallituksen piirissä tähän asiaan rotua. On hyvä uutinen koko eduskunnalle mutta myöskin riippumattomalle suomalaiselle medialle ja vapaalle journalismille, että viestintäministeri Bernerin suuri ajattelu siitä, että nämä asiat ovat parlamentaarisissa kourissa, otetaan nyt tosissaan. Minä toivon todella, että kun aloitatte tämän työn, niin aidosti nämä kaikki asiat ovat pöydällä ja aidosti teette hyvää työtä Yleisradion toiminnan hyväksi, koska siinä on kysymys tärkeästä suomalaisesta arvovalinnasta — tavasta ajatella, että myöskin tiedonvälityksen alalla on julkista palvelua ja sitä pitää jatkossakin olla ja vaikka yksikään muu lehti ei liikahtaisi, niin ainakin tältä osin jokaisella suomalaisella on mahdollisuus päästä tämän tiedonvälityksen piiriin. Siltä osin korostan todella, että minusta on suuri saavutus tämä teidän viestinne ja omalta osaltani haluan sitä olla myös tässä salissa tukemassa. Toivon onnea ja menestystä tälle projektille ja korostan vielä, että aina kun ollaan parlamentaarisessa pöydässä, niin me joudumme kestämään sen, että jokaisen pitää olla kyydissä loppuun asti, ja pitää aidosti antaa tälle keskustelulle vapaat kädet. Silloin me teemme sitä suurta historiaa, 40-luvulta asti, jossa me aidosti toteamme, että Yleisradio on eduskunnan radio.
Arvoisa puhemies! Nyt on puolet puheesta käytetty, mutta muutamia eväitä ja muistutuksia vielä tälle matkalle.
Ensinnäkin on hyvä todeta, että kun on arvioitu Yleisradiota ja sen toimintaa — eli tätä julkista palvelua, sen tehtävien laajuutta ja yksittäisiä tehtäviä — sekä tätä rahoitustasoa, jolla palvellaan sitten tätä tehtävien tekemistä, mutta myöskin kaiken kaikkiaan sitä, että Yleisradiolla on veronmaksukykyisiä asiakkaita eli niitä suomalaisia, jotka turvaavat tämän Yleisradion olemassaolon, ja tätä kokonaisuutta kun käsitellään, niin kaikki se on perustunut erittäin pitkään ja vaivalloiseen työhön. Ei yhtenä yönä saatu aikaisemmin viime hallituskaudella Yle-ratkaisua tehtyä. Sen arvo on se, että nyt olisi hyvä rauhoittua miettimään, että se vanha järjestelmä, joka meillä oli käytössä, johti siihen, että meillä oli televisiolupatarkastajat suomalaisilla ovilla, järjestelmä oli jo vanhentunut ja piti myöntää, että uutta tarvittiin. Mutta oli kolme hallituskautta aktiivisesti yritetty löytää Yle-ratkaisua. Siksi tämä on erityisen tärkeätä, että kun tämä ratkaisu kaikkien puolueiden välillä löydettiin, niin myös oppositio sai tässä olla puhtaalta pöydältä mukana, aivan viimeiseen asti sana oli yhtä vapaa kuin kaikilla muillakin. Eli oli kahdeksan ääntä, ja kun kaikilla oli sama ääni, niin silloin syntyi Yle-ratkaisu.
Tältä osin, kun tämä Yle-ratkaisu sitten syntyi silloin 2011 hallituskauden ensimmäisen vuoden syksyllä, ja jouluun mennessähän tämä uudistus saatiin silloin valmiiksi, syntyi tällainen poliittinen kannanottolausuma, ja tässä lausumassa on erittäin tärkeitä näkökulmia, joissa lähtökohtana oli juuri se, että me lähdimme siitä, että yhdessä asioista sovitaan jatkossakin. Eli puheenjohtajat silloin edellyttivät, että tämä parlamentaarinen ratkaisu pitää myöskin tulevina vuosina. Se piti sekä indeksileikkauksia ajatellen, Yleisradion rahoitustasoa tai tehtäviä ajatellen. Tältä osin nämä kaikki lukevat tässä kannanotossa. Koska olen näitä kohtia jo siteerannut viime keskustelussa, niin pyrin nyt vain summaamaan tämän lähtökohdan.
Tämän lausuman pohjalta ruvettiin valmistelemaan valtioneuvoston periaatepäätöstä, joka syntyi sitten kuluvan vuoden 2012 aikana. Haluan todella huomauttaa, että siinä periaatteessa vahvistetaan jälleen kerran se, että Yleisradio-asioita voidaan hoitaa juuri parlamentaariselta pohjalta. Siinä samassa periaatteessa vahvistettiin myöskin se, että näitä isoja muutoksia tehdään vain ja ainoastaan yhdessä. Tältä osin tämä periaatepäätös oli toistuma siitä lausumasta, jonka eduskuntaryhmät silloin aikoinaan tekivät. Tältä pohjalta syntyivät Yle-lait eli rahoituslaki ja tämä Ylen tehtäviä ja Ylen asemaa koskeva lainsäädäntö. Nyt näissä — kun käydään läpi tarkkaan — yleisperusteluissa toistetaan nämä samat vanhat linjaukset, ja siltä osin on tärkeätä muistaa eduskunnassa, että Yle-ratkaisut ovat jatkossakin tämän parlamentaarisen suojeluksen alla, ja nimenomaan on todettu, että Ylen riippumattomuus perustuu siihen, että kaikki asiat tehdään yhdessä parlamentaarisesti sopien.
Koska olen jo viime kerralla näitä lauseita siteerannut täällä, kun tämä asia viimeksi jäi pöydälle, niin päätän nyt näin lyhyeen toivottamalla onnea ja menestystä tälle työlle. Totean ministeri Bernerille, että pitäkää hatustanne kiinni, se on tuulinen paikka, mutta kahdeksalla eri äänellä, yhtä vahvalla ja tasapaksulla äänellä, saatte aikaan sen, että syntyy sellainen Yle-ratkaisu, joka kestää myös tässä ajassa. Minä vielä kehotan teitä olemaan yhtä tiukkana jatkossakin. Jos joku yrittää tontillenne, niin pitäkää siitä kiinni, että ministerin ääni, se on kyllä hallituksen talossakin.