Arvoisa puhemies! On ongelmallista, että eduskunnan jo hyväksymä asia tuodaan kansalaisaloitteen perusteella uudestaan eduskuntaan, mutta tässä tapauksessa on kuitenkin kysymyksessä harvinaisen yksimielinen tulevan autonomisen maakunnan väestön vastustus, joten asiaa on hyvä vielä pohtia. Ja asiahan tulee, kuten edustaja Henriksson sanoi, uudelleen esille tämän sote-paketin käsittelyn yhteydessä. Sen vuoksi en tässä vaiheessa tee varsinaista ehdotusta, vaan haluan lähinnä fundeerata ja pohtia asiaa kahdessa tärkeässä suhteessa, ja nämä näkökohdat liittyvät toisaalta kansalaisten kielellisiin oikeuksiin ja toisaalta sote-ohjaukseen ja ‑hallintoon.
Ensinnäkin näistä kielellisistä oikeuksista: Niiden suhteen kysymys siis on siitä, toteutuvatko Pohjanmaan ruotsinkielisten potilaiden oikeudet tulla ymmärretyksi äidinkielellään päivystyksessä Seinäjoen sairaalassa. On tärkeää, että kaksikielisessä Suomessa vähemmistökieliset voivat saada palvelunsa ja tulla ymmärretyksi omalla kielellään. Erityisen tärkeää tämä on terveydenhuollossa, kun kysymys on vakavien sairauskohtausten hoitamisesta. Olen itse aikoinaan ollut lääkärin työssä Vaasan keskussairaalassa ja tiedän, että huomattava osa rannikon ja saariston asukkaista ei todellakaan ymmärrä suomea, toisin kuin ehkä suurehko osa Etelä-Suomen ruotsinkielisistä. Olen täysin vakuuttunut siitä, että suuressa osassa tapauksista heitä ei voida Seinäjoella palvella ymmärrettävästi ruotsin kielellä. Kun puhutaan päivystyspalveluista, on muistettava, että kysymys ei ole ainoastaan päivystyspisteen tapahtumista vaan suurehko osa potilaista otetaan sairaalaosastolle kiireellistä hoitoa ja tarkkailua varten.
Tasavallan presidentti muistutti lausunnossaan, johon on monta kertaa jo viitattu, ensinnäkin eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannasta, jonka mukaan päivystyssiirron yhteydessä on "nimenomaan lakisääteinen velvoite huolehtia siitä, että Vaasasta Seinäjoelle siirtyvät ruotsinkieliset voivat käyttää äidinkieltään". Ja tasavallan presidentti totesi tässä aika poikkeuksellisessa lausunnossaan, kuten ainakin pariin kertaan on jo siteerattu, että "päivystyspalveluja voidaan siirtää Vaasasta Seinäjoelle vain, jos siirrettäessä vallitsee varmuus siitä, että potilaat saavat nuo palvelut valintansa mukaan suomen tai ruotsin kielellä". Joka väittää, että tällä hetkellä tällainen varmuus olisi, ei tunne tilannetta tai puhuu vasten parempaa tietoa — vaikka siis Seinäjoen sairaala on sinänsä ihan hyvä sairaala.
Toinen huomautukseni liittyy tähän sote-ohjaukseen. Tässä asiassahan on laajemmin katsottuna kysymys valtionohjauksen ja maakunnan itsehallinnon välisestä tasapainosta, josta olen tässä salissa sote-keskustelussa puhunut jo useamman kerran. Valtionohjaus isoissa asioissa on välttämätöntä, ja samalla on muistettava, että sote-resursseja ei voida siirtää peruspalvelujen vahvistamiseen, ellei sairaalalaitostamme rationalisoida. Mutta yhtä tärkeää on, että kunnioitetaan riittävästi maakuntien itsehallintoa eikä liikaa mestaroida asioita Helsingistä käsin.
Ongelmallista tässä on, että tehdään sairaalajärjestelyjä koskevia erillispäätöksiä ennen kuin itsehallinnolliset maakunnat ovat aloittaneet toimintansa. Mielestäni laajemmin katsottuna tässä asiassa ei ole kysymys vain 12 + 1 maakunnasta, vaan kaikkien 18 maakunnan autonomisesta mahdollisuudesta neuvotella resurssiensa puitteissa sairaalatoimintansa ja tietysti muidenkin sote-toimintojen järjestämisestä ja monessa tapauksessa neuvotella tarpeellisesta yhteistyöstä maakuntien kanssa. En ole koskaan ymmärtänyt näitä erilaisia maakuntien luokitteluja: 18 maakuntaa, 13 maakuntaa, 12 erityismaakuntaa, 5 yliopistosairaalaa. Meillä tulee olemaan 18 itsehallinnollista, omaleimaista ja erikokoista maakuntaa, jotka tilanteensa ja resurssiensa mukaan tekevät erilaista yhteistyötä keskenään ja erityisesti yliopistosairaaloiden kanssa, ja toki on hyvä, että valtio on sopivasti mukana monissa neuvotteluissa. Kyllä aikanaan euro tulee olemaan paras konsultti ja maakunnat joutuvat itse pohtimaan ratkaisujaan ja todellakin sopimaan, varsinkin monissa sairaala-asioissa, yhteistyöstä maakuntien kanssa. Se, että nämä päätökset tehdään ylhäältä pakottaen tässä tilanteessa, herättää juuri näitä kansalaisten protesteja. Eli näissä asioissa kannattaisi mahdollisimman pitkälle odottaa maakuntien toiminnan käynnistymistä ja sen jälkeisiä neuvotteluja ja sopimuksia maakuntien välillä ja valtionohjauksen kanssa.
Arvoisa puhemies! Kuten sanoin alussa, en tässä vaiheessa ota varsinaista kantaa tai tee ratkaisuehdotusta. Tämä oli tällaista fundeerausta, mutta toivon kuitenkin vakavasti, että tässä päivystysasiassa saadaan tyydyttävä ratkaisu, joka oikeasti ottaa huomioon tasavallan presidentin lausunnon.