Arvoisa puhemies! Tämänkin hallituksen lakiesityksen kohdalla voi kansanedustaja harmitella sitä, että sukupuolivaikutusten arviointi on jäänyt hallituksella puutteelliseksi tätä esitystä tehdessä. Voi kysyä, mitä tapahtuu yksinhuoltajaperheiden asemalle, kun kauppojen aukioloajat vapautetaan, tai voi kysyä, onko hallitus tehnyt lapsivaikutusten arvioinnin ja onko se tehty riittävällä tavalla. Ministeri Lindström totesi puheenvuorossaan, että kaupan alan työntekijöiden järjestö PAM, joka siis edustaa matalapalkkaisia naisia, samoin kuin lapsiasiavaltuutettu ovat molemmat suhtautuneet kriittisesti tähän hallituksen esitykseen. Täytyy luultavasti tutustua huolella heidän tekemiinsä arvioihin, koska pidän kuitenkin näitä kahta tahoa asiantuntijoina toisaalta niin kaupan työntekijöiden näkökulmasta kuin sitten lasten edun näkökulmasta. On ihan selvää, että sukupuolivaikutusten arvioinnit, lapsivaikutusten arvioinnit pitäisi tehdä ennen kuin esityksiä annetaan ja ne tulisi tehdä huolella.
On melko selvää, että kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen varmasti lisää kauppojen myyntiä ja voi tehdä mahdolliseksi sen, että ne voivat palkata yhä useamman työntekijän. Mutta samaan aikaan täytyy myöntää olemassa oleviksi ne monet kysymykset, joita tämä lakiesitys herättää. Itseäni huolettavat etenkin siis yksinhuoltajien ja perheellisten kaupan työntekijöiden elämään koituvat seuraukset aukioloaikojen vapauttamisen myötä. Täytyy myös tunnustaa se tosiasia, että yhteiskunnan kulut kasvavat, kun esimerkiksi päiväkotien aukioloaikoja pitäisi laajentaa ja joukkoliikennettä lisätä silloin, kun aukioloajat laajenevat. Mutta samaan aikaan on myös totta se, että hallitus samaan aikaan itse asiassa on rajoittamassa päiväkotien aukioloaikoja sitä kautta, että päivähoito-oikeutta rajoitetaan. Se tulee tarkoittamaan sitä, että päiväkoteja suljetaan. Osa-aikatyötä tekevien tai silpputyöntekijöiden mahdollisuudet saada lapsia hoitoon hankaloituvat nykyisestä. Samoin hallitus on leikkaamassa itse asiassa joukkoliikenteeltä ihan merkittävästi.
Itse haluaisin myös kysyä sitä, mikä on työntekijöiden mahdollisuus esimerkiksi kieltäytyä vaikeista työajoista, kun hallitus on samaan aikaan lisäämässä erilaisia sanktioita työntekijöille, jotka kieltäytyvät ottamasta työtä vastaan. Tai entä jos on kyseessä juuri työntekijä, joka on taustaltaan yksinhuoltaja: jos hänen täytyy kieltäytyä vaikeista työajoista siitä syystä, että ei saa päivähoitopaikkaa tai muuten tilanne on vaikea, niin mitä siitä seuraa hänen sosiaaliturvalleen?
Minun täytyy sanoa se, että henkilökohtaisesti, vihreänä poliitikkona, suhtaudun myös vähän varauksella siihen, että tavoittelisimme ikään kuin kulutuksen lisäämistä. Eli täytyy tunnustaa se, että tätä hallituksen esitystä voidaan katsoa paitsi kuluttajien näkökulmasta myös työntekijöiden ja yrittäjien näkökulmasta samoin kuin ympäristön näkökulmasta.
Työn ehdot on yksi asia, jonka turvaamisessa tai parantamisessa nykyinen hallitus ei oikeastaan ole kunnostautunut — voi sanoa, että jopa päinvastoin. PAMin 2011 tekemän selvityksen mukaan kaupan alan henkilöstöstä 86 prosenttia kokee, että jo aiemmin toteutetuilla aukioloaikojen laajentamisilla on ollut negatiivisia vaikutuksia työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen samoin kuin työn turvallisuuteen ja kulkuyhteyksiin.
Osa-aikatyötä tekevien määrä vähittäiskaupassa on kasvanut: on palkattu uusia osa-aikatyöntekijöitä sen myötä että on vapautettu aukioloaikoja, mutta sen sijaan kokopäiväisten määrä ei ole kasvanut. Ja itseäni huolettaa se, minkälaisia vaikutuksia tällä esityksellä on myös tuloeroihin ja köyhyyteen. Nimittäin Suomessahan köyhyys liitetään pääosin työttömyyteen, mutta tosiasiassa sadattuhannet lähinnä palvelualoilla työskentelevät osa-aikaiset elävät toimeentulominimin rajamailla erityisesti pääkaupunkiseudulla ja isoissa kaupungeissa, ja suurin osa heistä ei tulisi toimeen ilman puolison tuloja tai toimeentulotukea, ja toimeentulotuen saajista jopa kymmenesosa on työssäkäyviä eli työssäkäyviä köyhiä. Erityisesti täällä pääkaupunkiseudulla yksin asuva osa-aikatyöntekijä joutuu tukeutumaan toimeentulotukeen, kun palkka ei riitä vuokraan, työmatkoihin, ruokaan tai muuhun elämässä tarvittavaan. Palvelualoilta löytyy jo nyt yrityksiä, joiden henkilöstöstä vähintään 80 prosenttia työskentelee osa-aikaisesti. Nimenomaan nämä henkilöt ovat siis sellaisia, jotka eivät pärjää palkallaan, ja tilanne on tietysti kestämätön heidän näkökulmastaan. Eli toivoisin, että hallitus myöskin pohtisi sitä, minkälaisia vaikutuksia köyhyyteen, toimeentulotukiriippuvuuteen, erilaisten palveluiden tarpeen kasvuun ja niin edelleen on tällä esityksellä.
Samoin viime hallituskaudella itse asiassa keskusteltiin paljon siitä, onko tarpeen rajoittaa nollatyösopimusta ja minkälaisissa tilanteissa. Voidaan esimerkiksi kysyä, että jos osa-aikatyö kasvaa ja jos osa-aikatyö liukuu vähitellen nollasopimuksella tehdyksi työksi, mitä se edellyttää meiltä lainsäätäjiltä. Silloinhan työssäkäyvien köyhien määrä kasvaa ja ihmisten työehdot heikkenevät.
Eli voi sanoa, että meillä on myöskin sosiaaliturvassa paljon päivittämisen varaa, kun me teemme tämäntyyppisiä esityksiä. Ja itse olen kyllä hyvilläni siitä, että hallitus on toteuttamassa perustulokokeilun — voi sanoa, että perustulo parantaisi nimenomaan niiden asemaa, jotka työmarkkinoilla ovat heikossa asemassa. Nimittäin tosiasia kuitenkin on se, että osa-aikatyö, silpputyö ja niin edelleen ovat vakiintuneet osaksi työmarkkinoita, ja jos me lainsäätäjinä emme voi tai halua rajata osa-aikatyön määrän kasvua, silloin meidän täytyy säätää sosiaaliturva sellaiseksi, että se tunnistaa tämmöisten työsuhteiden, työn tekemisen tapojen olemassaolon ja että ihmiset voivat sitten myöskin elää työllään.
Mutta ei ainoastaan sosiaaliturva kaipaa päivittämistä, vaan kun tehdään erilaisia lakiesityksiä, täytyy huomioida se, miten meidän palveluyhteiskunta pystyy vastaamaan työn muutokseen, ja huomioida esimerkiksi päivähoidon kautta se, että osa-aikatyöntekijöitä on yhä enemmän. Silloin täytyy tunnustaa, että on kyseenalaista rajoittaa silpputyötä tekevien oikeutta kokopäivähoitoon. — Kiitos.