Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset vastustavat elpymisrahaston perustamista, Suomen osallistumista elpymisrahastoon, elpymisrahaston kytkemistä EU:n 2021—2027 budjettikauteen ja omien varojen järjestelmän suuntaamista kohti EU-veropohjaisuutta. Vastustamme myös tulonsiirto- ja eurokriisipaketin naamioimista koronaelvytyspaketiksi.  

Valiokunnan lausunto sinänsä listaa käsittelyssä olevaan esitykseen liittyviä monia huolenaiheita, jotka perussuomalaiset jakavat. Samojen havaintojen pohjalta tehdyt perussuomalaisten johtopäätökset poikkeavat kuitenkin valiokunnan lausunnossa esitetyistä johtopäätöksistä. On väärin ensin hyväksyä kestävän kasvun ohjelma, sen jälkeen omien varojen päätös ja lopulta, jos aikaa ja mielenkiintoa jää, pohtia Euroopan unionin tulevaisuutta ja Suomen kantaa vaihtoehtoisiin kehityslinjoihin. Periaatteellinen keskustelu liittovaltiokehityksestä pitäisi käydä ensin, sen jälkeen arvioida elpymispaketin mielekkyys, sen jälkeen miettiä paketin rahoitus ja vasta lopuksi pohtia, mihin varoja voitaisiin kohdentaa.  

Valitun käsittelyjärjestyksen tavoitteena on todennäköisesti ollut saada paketti helpommin hyväksyttyä kansallisella tasolla. Kun ensin on päätetty, miten rahat jaetaan, on ollut helpompi saada nettomaksajamaidenkin parlamentit hyväksymään esitys. Esitykseen liittyvää elpymiskokonaisuutta on hallituksen puolelta kutsuttu poikkeukselliseksi, määräaikaiseksi ja kertaluontoiseksi. EU:ssa ylivelkaisten maiden tai yritysten tukemisessa muiden maiden myöntämillä tai takaamilla luotoilla ja suorilla tulonsiirroilla ei ole mitään uutta tai poikkeuksellista.  

Perussuomalaisten tulkinnan mukaan esitys on eurokriisitukipaketti. Koska paketti on jo tässä kokoonpanossa voimassa aina vuoteen 2058 asti, sen kutsuminen määräaikaiseksi venyttää käsitettä rajusti. Jo nyt siis tiedämme, että paketti on riesanamme vuosikymmenien ajan ja että sen yhteydessä tehdyt päätökset uusista omista varoista sekä myöhemmin lainojen rullaaminen uusiksi lainoiksi elävät pitkään. Valiokunnan lausuntokin toteaa, että elpymisrahasto merkitsee pitkän aikavälin muutosta. Tarkkarajaisuuden osalta olisi myös syytä miettiä tehtyjen päätöksien epäsuoria seuraamuksia. Vaikka voidaankin esittää, että esityksessä Suomen vastuille on asetettu selkeä maksimi, silloin jätetään huomioimatta epäsuorat vaikutukset. Kasvattaako järjestely moraalikatoa ja siten uusia ongelmia ja uusien kriisipakettien tarvetta? Onko kerran hyväksytty paketti osaltaan helpottamassa seuraavien, aivan varmasti tulevien pakettien hyväksymistä?  

Valiokunnan lausunnossa mainitaan, että elvyttäminen on koronapandemian myötä perusteltua ja että kaikkien maiden tulisi pystyä elvyttämään. Nähdäksemme tällä yritetään sanoa, että jo aiemmin ylivelkaantuneidenkin maiden tulisi saada elvyttää ja siten velkaantua lisää. Ja mikäli yksittäisellä maalla ei ole riittävää velanottokapasiteettia, muiden jäsenmaiden tulisi ottaa nämä elvytysmenot joko suoraan maksettaviksi tai ainakin taatakseen. Perussuomalaisten mielestä tämä näkemys on väärä ja vaarallinen.  

Kiitos, arvoisa puhemies! Viime kesänä kesäkuun 12. päivä olin itsekin varajäsenenä perustuslakivaliokunnan kokoonpanossa ja käsittelyssä, kun käsittelimme tätä elpymisrahastoa etukäteen nimellä elpymissuunnitelma. Jo tuolloin perustuslakivaliokunta painotti, että muun muassa käsittelyjärjestys arvioidaan aikanaan, kun tämä omien varojen päätös, jota me nyt käsittelemme, tulee tänne eduskuntaan. Tämä on hyvä asia nyt huomioida, kun tässä tänään on esimerkiksi ollut puheenvuoroja ja jo aikaisemminkin hyvin paljon tuolta ministeriaitiosta ja erityisesti valtiovarainministeri Vanhasen puheita siitä, että kun me ollaan lyöty kättä päälle — kättä päälle, me ollaan luvattu kaikki. Nyt ihmettelen sitä, että eikö pääministeri Marin ole kertonut viime kesänä, että meillä on tämmöinen laitos kuin eduskunta ja eduskunnan päätöksenteko ja perustuslaki ja tämä käsittely tapahtuu eduskunnassa vasta sitten, kun meillä on tämä omien varojen esitys täällä. Tätä ihmettelen, että suhtaudutaan näin ylimielisesti tähän asiaan. 

Perustuslakivaliokunta on myös painottanut, että ”käsittelyjärjestyksen arviointi ja eduskunnan asianmukaiseen päätöksentekoon osallistumisen turvaaminen edellyttävät huolellista kumulatiivisten kokonaisvastuiden ja ‑riskien arviointia”. Perustuslakivaliokunta pitää ”erityisen valitettavana, että hallituksen esitykseen ei sisälly tulevaisuuteen suuntautuvaa vaikutusarviointia”. ”Valiokunnan käytännössä ei ole edellytetty ainoastaan jo tehtyjen toimien vaikutusten huomiointia, vaan siinä nimenomaisesti velvoitetaan” — kuunnelkaa nyt, edustaja Kiljunen — ”arvioimaan myös kumulatiivisesti huomioiden lähiaikoina ennakoitavat ja päätettäväksi tulevat asiat.” Nämä ovat erittäin merkittäviä perustuslakivaliokunnan lausuntoja, ja ihmettelen, kun täällä on todella ministeriaitiosta koko ajan sanottu, että tässä ei ole mitään ongelmaa, että kaikki on todella, todella hyvin. 

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa 14/2021, joka koskee siis nyt tätä tässä hetkessä käsiteltävää hallituksen esitystä, todetaan viime kesän jäljiltä seuraavaa: ”Perustuslakivaliokunta on aiemmassa lausunnossaan kiinnittänyt valtiosääntöoikeudellisista syistä suuren valiokunnan ja valtioneuvoston vakavaa” — vakavaa — ”huomiota välttämättömyyteen pyrkiä rajoittamaan unionin lainanottoa ja siihen liittyvää jäsenvaltion suoraa tai epäsuoraa vastuuta unionin avustusmuotoisiin tukiin sekä pyrkiä turvaamaan jäsenvaltion kokonaisvastuun hallittavuus ja budjettisuvereniteetti. Perustuslakivaliokunta piti edellä esitetyillä perusteilla kokonaisarvionaan perustuslain kannalta erityisen ongelmallisena tukivälineeseen liittyvää avustusmuotoista elpymisrahoitusta.” No, valiokunta sai tästä selvitystä, ja mitä toteaa valiokunta tämän jälkeen: ”Valiokunnan mielestä nyt arvioitava kokonaisuus ei ole tässä suhteessa kehittynyt riittävästi edes oikeuspalvelun antaman lausunnon perusteella tehtyjen muutosten johdosta.” 

Me olemme tämän asian äärellä nyt, ja täällä on perusteltu sitä, että oikeuspalvelu on antanut tämän lausuntonsa. No, perustuslakivaliokunta ei ole siitä vakuuttunut, ja on hyvä huomata, että perustuslakivaliokunnan kuulemisissa perustuslakiasiantuntijat myös kertoivat, että tämä on neuvoa-antava elin ja se palvelee EU:n etuja ja on hyvä huomata, että se ei ole mikään riippumaton tuomioistuin. Elikkä tässä paketissa on vakavia, vakavia ongelmia. 

Tässä oli, edustaja Kiljunen, muun muassa erittäin syvällisiä yksityiskohtia teille, kun te halusitte näitä. Toivon, että kommentoitte, miten olette itse vakuuttunut nyt sitten, oletteko te eri mieltä perustuslakivaliokunnan kanssa. — Kiitos. [Kimmo Kiljunen: Hyvä yritys!]  

Arvoisa rouva puhemies! Tukipakettiin liittyvä keskustelu ja myös sen puolustaminen ovat saaneet tässäkin salissa tänään ehkä hyvin intohimoisiakin mutta mielipiteitä jakavia piirteitä. 

Nyt haluaisin nostaa esille elpymisvälineeseen yhtenä merkittävänä, loistavanakin oivalluksena liitetyn vivuttamisen. Taloustieteessä vivutus tarkoittaa voittojen tavoittelemista esimerkiksi velkarahalla, jolloin odotetaan voittojen olevan suuremmat kuin velanhoidon aiheuttamat kustannukset. Kuvaannollisesti puhutaan myös velkavivusta, ja sillä tarkoitetaan velan avulla hankittua mahdollisuutta sijoittaa suurempi summa kuin omin rahoin olisi varaa. Tämä velkavipu on tuttu lähes jokaiselle asunnon ostajalle, mutta harva ajattelee asiaa siltä kannalta, että olisi velalla nostamassa sijoituksensa tuottoa, kun tuottoprosentti lasketaan itse sijoitetusta pääomasta. EU:ssa on vivutusta käytetty jo aikaisemminkin, muun muassa vivutuksella on kasvatettu vakausrahasto ERVV:n kapasiteettia, mutta niin, ettei jäsenmaiden tarvitse maksaa rahastoon enää lisää. Tämä tehtäisiin esimerkiksi siten, että rahasto tarjoaisi kriisimaiden lainoille osittaisen takauksen, jolloin sijoittajien uskotaan olevan halukkaampia antamaan niille lisää lainaa. Vipuna olisi siis velan osittainen takaus, joka houkuttelisi lainaamaan kriisimaille takaussummaan nähden paljon suuremman määrän rahaa. 

Nyt, arvoisa puhemies, tukipakettiin liittyvä vivutus on meillä kansallista. Valtiovarainministeri ja myös keskustapuolueen kansanedustajat ovat useassa yhteydessä liputtaneet vahvasti vivutuksen puolesta. Tukipaketista Suomelle on luvassa, no, se on vielä epävarmaa, mutta ehkä noin 2,5 miljardia, mistä luonnollisesti vain osa käytetään tulevaisuusinvestointeihin. Julkisuudessa hallitus kovin toiveikkain sanoin on ylistänyt tätä loistavaa ideaa eli vivuttamista, ja asia kuitenkaan ei ole näin suoraviivaisen yksinkertainen. Ajatus julkisen vallan rahoituksella vivuttamisesta on oikeansuuntainen, mutta on erittäin kyseenalaista, osaavatko poliitikot ja virkakoneisto löytää saati tavoittaa yhteiskunnan ja talouden kannalta oikeita investointikohteita. Miten löydämme ne yritykset, jotka luovat maksimaalisesti uutta ja samalla omaavat likviditeettiä omasta takaa? Valtion panostus on todennäköisesti kuitenkin pienempi, siis osa investoinnista, ja yrittäjän vastuulle tulee jäämään riskistä ja myös panostuksesta se merkittävin osa. Siksi onkin hyvä muistaa myös se, että meille palautuvasta itse maksamastamme, korkoineen ehkä noin 700 miljardista palautuu siis, aivan oikein, vain se noin kolmannes. Onko nyt tässäkin niin, että päättäjät haluavat mieluummin vivuttaa Italian kaltaisten maiden talouksia? Eikö ainut ja oikea tapa olisi meidän itse vivuttaa omaa talouttamme ja elinkeinoelämää mieluummin sillä koko 7 miljardilla? Tällä tavoin onnistuisimme luomaan uutta moninkertaisesti enemmän kuin tällä noin 2,5 miljardin panostuksella. Kuullun perusteella meidät voisi jopa pelastaakin tämä isompi summa. 

Valtiovarainministeri on arvioinut, että yhteiskunnan panostukset yrityksiin voisivat parhaimmillaan jopa johtaa siihen, että yritykset itse yhdeksänkertaisesti panostaisivat pääomiaan hankkeisiin — näin hän on jossain yhteydessä maininnut. Tällainen vivuttaminen kyllä olisi Suomen kannalta aivan lottovoitto. Hyvä kysymys onkin, toteutuuko tämänkaltainen yhtälö. Siitä varmasti voimme olla montaa mieltä tässä tilanteessa. Ihmettelen kuitenkin sitä, että jos vivuttaminen on avainsana — ja sitä on nyt paljon viljelty — ja samalla ratkaisu olemassa oleville ongelmille, niin miksi tämä vasta nyt erityisesti nousee niin sanotusti kepin nokkaan, ykköspaikalle. Eikö tämä olisi ollut meille mahtava oikotie onneen ja menestykseen? Siksi kannatankin sitä, että voisimme vivuttaa tämän koko 6,6 miljardia tai 7 miljardia — mikä se sitten ehkä lopulta on — ja tällä tavalla saisimme Suomen talouden jälleen talouskasvun tielle. Se olisi se oikea tie. 

Me perussuomalaiset rakastamme Suomea ja suomalaisia, ja siksi me tätä tukipakettia emme myöskään kannata. — Kiitoksia. 

Arvoisa puhemies! Eduskunta äänestää lähiviikkoina koronaelvytyspaketti-nimellä meille alun perin esitellystä tukipaketista. Mitä enemmän siitä on keskustelua käyty, sen selkeämmäksi on muodostunut myös käsitys paketin sietämättömästä perusluonteesta. Mitä kriittisempiä ovat olleet vastustajien argumentit, sen vakavampia ja hermostuneempia sekä tulkinnanvaraisempia ovat olleet hallituksen ja muiden paketin puoltajien omat argumentit. 

Erityisen mielissäni olen siitä, että sosiaalinen media mahdollistaa kansan aktiivisen politiikan seuraamisen ja liittymisen keskusteluun. Haluan kiittää kaikkia kansalaisia ja tähän asiaan perehtyneitä, jotka ovat jakaneet näkemyksiään ja innostaneet tämän asian ympärille laajempaakin kansalaiskeskustelua. Se on demokratiaa parhaimmillaan. Onneksi tällä kertaa valtamedia ei langennut semmoiseen yksipuoliseen tiedottamiseen vaan on nostanut myös näitä toisiakin näkökulmia esiin. 

En lähde toistelemaan tässä jo useiden edustajien puheenvuoroissa esiin tulleita miljardilukuja — ehdin sen tehdä sitten aamulla — tai kuvailemaan harrastuksen umpisurkeaa diilin tekoa. Liekö niin, että ne jo yksistään aiheuttavat sen kuuluisan mainehaitan Suomelle? Joten ei tästä sen enempää. 

Mitä tekemistä on koronalla digitalisaation ja vihreän siirtymän kanssa? Entä miten se liittyy EU:n budjettiin? Ei mitenkään. Eikö korona olekaan tarpeeksi iso kriisi, että paketti olisi kannattanut käsitellä erikseen ja mitä pikimmiten? Oliko se vain veruke, jonka avulla nyt aiotaan avata portti syvenevään integraatioon eli liittovaltioon? Onko se kriisi eurossa, mutta sitä ei kehdata sanoa ääneen? Se ei näemmä ainakaan kestä ilman fiskaalisia tulonsiirtoja. Taidetaan olla jälleen pelastamassa pankkeja. 

Näistä jokainen yksistäänkin on vakava kriisi, niin vakava, että EU jälleen kerran polkee omia perussopimuksiaan. No bail-out ‑periaate on aikoja sitten heitetty romukoppaan, joten sen paluusta on turha enää unelmoida, eivätkä kokoomuksen periaatelausumat ole kuin sanahelinää sen omille äänestäjille.  

Nyt onkin kyse täysin poikkeavasta rahastussuunnitelmasta. Meidät aiotaan sitouttaa hulttiomaiden velan takaajiksi seuraaviksi vuosikymmeniksi. Tämän vakavuutta on yritetty vähentää väittämällä sitä kertaluonteiseksi. Kuitenkin joidenkin komission jäsenten ennenaikainen julkinen hehkutus kielii aivan päinvastaista. Siellä visioidaan jo uusia aloitteita ja mietitään paketin ottamista käyttöön vakituiseksi varainkeruuinstrumentiksi. 

Lienevätkö tällä kertaluonteisuudella viitanneet äänestyksen kertaluonteisuuteen? Eli kun ja jos ennakkopäätös on tehty ja sen tulos olisi myönteinen, käsiteltäisiinkö seuraava kriisipaketti ilman erillistä äänestystä? Runnottaisiinko se läpi samanlaisella eduskunnan erheyttämisellä kuin tehtiin aikoinaan Suomen Emu-äänestyksen yhteydessä? Tuolloin tulkittiin EU-äänestyksen jo antaneen ennakkopäätöksen Emustakin, joten siitä ei tarvitsisi erikseen enää äänestää. [Puhemies koputtaa] 

Arvoisa puhemies! Meille on markkinoitu kertaluonteista pakettia. Voiko sitä verrata yksittäistapaukseen? [Leena Meri: Hyvä kysymys!] — Kiitoksia.  

Arvoisa puhemies! Edelliset puhujat herättivät ajatuksia erinomaisilla pohdinnoillaan, ja kommentoin muutamia niistä syntyneistä ajatuksista ensimmäisenä.  

Ensinnäkin edustaja Koskelan vivutuspohdintaan: siitä tuli mieleeni, että olen useasti esittänyt kysymyksen — no, kieltämättä olen esittänyt useasti moniakin kysymyksiä, ja kaikkia niitä kysymyksiä yhdistää se, etten ole koskaan saanut niihin vastauksia hallitukselta enkä ministereiltä. En tiedä, johtuuko se siitä, ettei heillä ole niihin vastauksia, vai ovatko vastaukset sellaisia, etteivät he kehtaa niitä ääneen lausua, koska joutuisivat naurunalaisiksi. Yhtä kaikki, kysymykset ovat ilmeisesti hyviä, kun niihin ei vastata. Eli kysymyksenä se, että jos tämä elvytyspaketiksi kutsuttu kiristys- tai suojelurahapaketti oikeammalta nimeltään on niin erinomainen, että me maksamme 4 miljardia Italialle, Espanjalle, Itä-Euroopalle, ja vivutamme näitä maita tällaisella... [Perussuomalaisten ryhmästä: Se on sosiaalidemokraattien märkä uni, käsi toisten taskussa!] — Se on juuri näin, eli eurososialismista puhutaan, ja sitä saadaan kokoomuskin kannattamaan, kun pistetään pari merkkiä valiokunnan mietintöön. Se on erikoinen kuvio. — Eli jos on niin, että 4 miljardia on hyvä idea lahjoittaa, niin mitä jos me lahjoittaisimmekin 8 miljardia? [Juha Mäenpää: Tuplahyöty!] — Tuplahyöty. — Eikö tämä olisi nyt sitten sitä oikeaa elvyttämistä ja vivuttamista, että otetaan oikein iso vipu ja väännetään sillä? Me tiedämme, että kun vivusta vääntää, niin se voima on suurempi, kun vipuvarsi on pitkä, ja kun meillä olisi kaksi kertaa pidempi varsi siinä vivussa, niin sittenhän me saisimme kaksi kertaa paremman hyödyn ulos sieltä markkinasta. Eli miksi hallitus tyytyy tällaiseen kunnianhimottomaan ratkaisuun, että he ottavat vain 4 miljardia velkaa tuleville jälkipolville Euroopan eri maiden tukemiseen? Miksi he eivät ota 8:aa tai 12:ta tai 16:ta? Mihin kohtaan vedetään raja? Missä kohtaa siitä rahasta ei enää ole hyötyä? Tämä oli se ensimmäinen ajatus, mikä tuli mieleeni. 

Sitten toisenakin, edustaja Mäenpää puhui näistä mahdollisista piilotetuista motiiveista tämän koronapaketin taustalla, siitä, että tässä olisikin kysymys jostain muusta kuin koronaan liittyvien ongelmien hoitamisesta. Tämähän on aivan ilmiselvää siinä mielessä, että kun nyt puhutaan tästä vihreästä siirtymästä ja näistä vivutuksista sun muista, niin kyllähän me kaikki ymmärrämme, että eivät ne koronaan liity, eli niissä on kyse aivan muista asioista. Palauttaisin mieleen sellaisen, että Italiaan jo yksittäisenä maana — siitä oli keskustelua kansainvälisessä mediassa ennen kuin oli koronakriisistä tietoakaan — tarvittaisiin suurin piirtein tämän paketin suuruinen elvytyspaketti, pelkästään Italian talouden pelastamiseen. Puhuttiin 700 miljardista, 500 miljardista, sen suuruusluokan summista, että sinne täytyisi laittaa rahaa ihan ilman mitään koronaakaan.  

Se minua nyt ihmetyttää, että kun italialaiset kuitenkin myöntävät — heidän tässä koronarahojen käyttösuunnitelmassaan tuodaan aivan selvästi esille, että tämmöinen olisi pysyvä tulonsiirtojärjestely, ja he niin kuin odottavat sitä Euroopalta ja pitävät sitä hyvänä asiana, että heille sinne tulee rahaa, niin kuin meillekin tänne eräiden vasemmistolaisten edustajien mielestä tulee rahaa, niin miksi Suomen hallitus nyt sitten koettaa itsepintaisesti väittää jotain muuta tässä olevan kysymyksessä, että tässä puhuttaisiin jostain teollisuuden, vientiteollisuutemme hyödystä tai vastaavista asioista, jos kerran italialaiset tunnustavat, että siellä ne rahat käytetään heidän omaan hyvinvointiinsa?  

No, näinhän se pitäisi Suomessakin olla, että ne rahat käytettäisiin suomalaisten hyvinvointiin, mutta nyt ne rahat tunnutaan käyttävän ihan muunmaalaisten hyvinvointiin ja Suomessa sitten vastaavasti sellaisten ympäristöteknologian startupien ja muiden vastaavien rahoittamiseen, joilla ei ole erityistä suoranaista työllistävää vaikutusta, ainakaan jos puhuttaisiin sellaisista työpaikoista, jotka tuottavat nettoverovaikutusta ja jotka pyörisivät ilman yhteiskunnan tukea. Toki ymmärrän sinänsä, että hallituksesta erityisesti keskustapuolueella on riveissäänkin paljon henkilöitä, joilla on henkilökohtaista kokemusta yhteiskunnan tukemista bisneksistä, miljoonienkin tienaamisesta niillä, ja tämä on varmaan varsin mielenkiintoinen ja tuottava yritystoiminnan muoto heidän näkökulmastaan. Mutta eikös se raha olisi mielekkäämpää kierrättää kuitenkin kansallisesti kuin EU:n kautta, koska EU:hun sitä rahaa häviää 2 euroa jokaisesta 3 eurosta, mikä sinne laitetaan? 

Nyt taitaa käydä niin, että varsinainen puheaikani päättyy nyt. Palaan myöhemmin tähän varsinaiseen asiaan. — Kiitoksia. 

Arvoisa rouva puhemies! Suomi aikoo elvyttää Etelä-Eurooppaa miljardeilla euroilla, ja paketista meille takaisin tulevia rippeitä hallitus aikoo käyttää kestävän kasvun ohjelmaansa. Kun Italia aikoo suomalaisten rahoilla maksaa 250 euroa kuussa yhdestä lapsesta aina 21 ikävuoteen asti ja Espanja on käyttämässä oman osuutensa teollisuuden parantamiseen ja nelipäiväisen työviikon kokeiluun, niin miten Marinin hallitus elvyttää sitten kotimaassa? 

Hallitus on tuomassa vihreän siirtymän vuoksi työttömiksi joutuneiden iloksi aktiivimalli kakkosen. Hallitus on poistamassa ikääntyneeltä työväeltä eläkeputken, ja samaan aikaan hallitus ei hyväksy yli 55-vuotiaita mukaan työllisyyden kuntakokeiluun, johon kyllä pääsevät kaikki maahanmuuttajat ja vieraskieliset heti työttömyyden alkumetreillä. Yli 55-vuotiaat suomalaiset kelpaavat vasta kun heistä tulee pitkäaikaistyöttömiä. Eläkeputken tukkiminen ja muut työttömyysturvan heikennykset eivät luo yhtään uutta työpaikkaa. Ne ainoastaan lisäävät työllistettävien joukkoa jo ennestään kasvussa olevaan valtavaan työttömien armeijaan. Ja hallitus vain jatkaa kotimaista elvytystä ja lyhentää leskeneläkettä. Mutta hallituksen entisille työväenpuolueille tärkeintä on Etelä-Euroopan ihmisten tukeminen.  

Ikääntyneet työttömät jätetään nyt oman onnensa nojaan vain aktiivimallin karenssit seuranaan. Kun työttömiltä viedään eläkeputki, heiltä viedään myös mahdollisuus kartuttaa eläkettä, jota ansiosidonnaisella kertyisi, mutta ei työmarkkinatuella. Hallitus ryhtyy siis elvyttäessään jakamaan korotettuja rangaistuksia suomalaisille työttömille. Samalla hallitus paljastaa, kuinka vähän se arvostaa työttömäksi joutunutta duunaria.  

Hallitus elvyttää myös seuraavasti: Ammattiliittojen työttömyyskassat toisaalta säästävät, kun työttömät tippuvat pois eläkeputken ansiosidonnaiselta. Tämä siis voi kääntyä päälaelleen, ja ikääntyneitä irtisanotaan entistä herkemmin tulevaisuudessa, jos töitä ei ole. Samalla työttömien duunareiden eläkekertymä laskee ja tulevaisuuden ostovoima jää pienemmäksi. Eläkeputken tukkiminen on julma eläkeleikkuri: SAK:n laskelmien mukaan työttömäksi jääneen 60-vuotiaan keskipalkkaisen kuukausieläkettä leikataan satoja euroja. Vaikutus voi olla taitettua indeksiä suurempi. Näin hallitus elvyttää kotimaassa. Hallitus siis lisää toimillaan rajusti eläkeläisköyhyyttä.  

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni haluaa jakaa 750 miljardin euron potin jäsenmailleen. Potti koostuu valtaosin tuista, joita tukien saajan ei tarvitse maksaa ikinä takaisin. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta — mutta totta se on löyhän talouskurin Välimeren maille. Mutta joku joutuu maksamaan lopulta tämänkin velalla katettavan tuen, kun toinen hyötyy, ja jo nyt Suomen kansalle on tullut selväksi, että me emme kuulu hyötyjiin. Me kuulumme siihen joukkoon, joka joutuu näiden kekkereiden maksumiehiksi. Kun velan maksuaika tulee, kansalaistemme hampaidenkiristely ei auta — muodossa tai toisessa kansan kukkaroa tullaan kurittamaan.  

Eikä tämäkään riitä: samalla kun suomalaisten miljardit saavat siivet, joilla ne lentävät Välimeren hiekkarannoille, myös meidän itsenäisyys viedään. 

Kiitos, arvoisa puhemies! Edustaja Lehto kyllä toi hyvin esille, minkälaisia leikkauksia, minkälaista kurjistamista Suomella ja suomalaisilla on edessä. Voisi sanoakin, että EU ja maahanmuutto ja muu maailma ensin, ja sitten, jos aikaa ja rahaa jää, niin Suomi ja suomalaiset. On jotenkin päässyt unohtumaan, kenen mandaatilla me olemme täällä itse kukin. Oliko eilisessä keskustelussa, kun hallituspuolue RKP:n kansanedustaja Biaudet paheksui meitä ja piti meitä jonain — en nyt muista, ääriajattelijoita vissiin oltiin — kun me emme säälineet italialaisia. Totta kai voi ajatella, että on ikävää, että joillakin ihmisillä on tiukkaa taloudessa, mutta kun meidän täytyisi nyt ensin miettiä — kuten edustaja Lehto hienosti toi esille — omia vähävaraisia, eläkeläisiä, leskiä, tätä työttömien kepittämistä ja montaa muuta asiaa, jotka hän hienosti toi esille. Mutta kun hallitus on tämän linjan valinnut, niin sillä he haluavat mennä, ja kansa sitten kertoo siitä näkemyksensä esimerkiksi vaaleissa 13.6. 

Täällä viime päivien keskusteluissa ja mediassa muutenkin hallituspuolueet edustajineen ja ministerit ovat sanoneet, että tämä sopimus on hyvin ongelmaton. No, kuten äsken ja edellisissä puheenvuoroissani olen siteerannut perustuslakivaliokunnan mietintöä, niin se ei ole ongelmatonta, mutta sitä ei ole haluttu lukea tai kyetty lukemaan tai se ei kiinnosta — en tiedä, mikä se näistä on, jokainen voi valita. Ja on todettu, että Suomi hyötyy tästä ihan valtavasti ja lähes kaikki taloustieteilijät kannattavat sitä ja muutenkin.  

No, otan tässä esille muutamia asiantuntijoita ja nostoja heidän näkemyksistään eri valiokuntakuulemisissa, niin että voitte sitten niistä kuulostella, ovatko kaikki nyt niin innoissaan ja varmasti samaa mieltä, niin kuin täällä on annettu ymmärtää. 

Taloustieteilijä Juha Tervala on tuonut esille, että keskeinen osa elpymisvälinettä ovat tulonsiirrot EU:n korkean bkt:n maista matalamman bkt:n maihin, mikä tarkoittaa siis sitä, että pohjoisen osan finanssipoliittisen elvytyksen vaikutus eteläiseen osaan viennin välityksellä on erittäin pieni, koska kauppa pohjoisen ja eteläisen osan välillä on pientä. Edelleen hän on tuonut esille, että todennäköisesti eteläisen osan elvytys lisäisi tuotantoa merkittävästi etelässä mutta vaikutus pohjoiseen osaan — jossa siis mekin olemme — viennin välityksellä olisi todella pieni. Tässä on nyt sitten todella se buusteri, joka nyt tänne Suomeen tulee — esimerkiksi hän on tätä mieltä, mutta en tiedä, halutaanko heitä kuulla. Hän on tuonut esille, että tulonsiirrot heikentävät kysyntää EU:n rikkaissa maissa, jotka Suomen viennin kannalta ovat tärkeitä, ja lisäävät kysyntää matalamman tulotason maissa, jotka eivät ole Suomen viennin kannalta tärkeitä. Ja hän on tuonut esille, että hän epäilee, että nämä tulonsiirrot edistäisivät Suomen vientiä. Hän on tuonut myös esille, että olemme merkittävä nettomaksaja elpymisvälineessä ja kokonaisuus heikentää Suomen kotimaista kysyntää. Hän on tuonut esille, että elpymisvälinekokonaisuuden nettovaikutus Suomen taloudelle voi olla kielteinen, koska väline, kuten täällä on tuotu esille useita kertoja, elvyttää Etelä- ja Itä-Eurooppaa Länsi- ja Pohjois-Euroopan kustannuksella. Elikkä ne, ketkä ovat hoitaneet taloutensa hyvin, maksavat niiden laskut, jotka viis veisaavat. Ja jos otetaan huomioon esimerkiksi Itä-Eurooppa, jolla on esimerkiksi Pariisin ilmastosopimuksen taakanjakosopimus, niin sehän on myös neuvoteltu heille oikein lempeäksi. Ei heidän tarvitse tehdä mitään, mehän tehdään kaikki heidän puolestaan, ja annetaan heille nyt vähän lisää rahaa vielä, niin että voivat vielä paremmin. Me voimme tehdä sitten pitkää päivää kovalla verotuksella ja muistella italialaisia siellä illalla, yöllä, kun olemme töissä ja kiristyvän verotuksen kanssa painiskelemme. Ja hän on todennut, että osallistuminen elpymisrahastoon on vaan nähtävä osana kustannusta, joka maksetaan siitä, että ollaan EU:ssa. Ja näinhän se on, että hallitus on halunnut lähteä tälle linjalle. 

Minulla on näitä enemmänkin. Minä käyn niitä sitten seuraavissa puheenvuoroissa. — Kiitos.  

Arvoisa rouva puhemies! Moraalikato — siitä on kysymys, kun puhumme tästä tukipaketista. Samasta asiasta on ollut kyse myös aiemmin, kun euroalue on ollut kriisissä ja olemme myöntäneet tukipaketteja Kreikalle, Espanjalle, Portugalille, Irlannille ja Kyprokselle. 

Tälle tukipaketille — tai elpymisvälineelle, kuten sitä harhaanjohtavasti kutsutaan — antoi siis sysäyksen koronakriisi, mutta se olisi tullut vastaan kyllä ilman tätä koronaakin. Kuten tiedämme, onhan nyt 70 prosenttia rahanjakokriteereistä muusta kuin koronasta johtuvia. 

Etelä-Euroopassa on monta taloudellisesti kriisiytynyttä maata, jotka eivät tule toimeen eurossa. Joko työmarkkinat ovat liian kankeat tai maassa rehottavat harmaa talous ja korruptio. Ja tiedämme hyvin kaikki täällä, että Italiakaan ei tule selviämään niin kauan kuin se on eurossa. Se ei pärjää viennissä esimerkiksi Saksalle tai Ranskalle. 

Moraalikadossa on kysymys siitä, että tuemme taloutensa holtittomasti hoitaneita maita ilman, että edellytämme heitä pistämään taloutensa kuntoon. Näin siis syntyy tilanne, jossa kerran rahaa saaneet maat ovat kerta toisensa jälkeen käsi ojossa pyytämässä lisää rahaa. Miksi heidän pitäisi pistää taloutensa kuntoon, kun muut maat tulevat jatkuvasti auttamaan, jotta euroalue saadaan pidettyä pystyssä? Tämä on moraalitonta toimintaa, ja on vääryys, että Suomi on ollut ja on edelleen tukemassa tätä toimintaa, lähettää veronmaksajiensa rahoja muihin maihin.  

Espanjassa suunnitellaan perustulokokeiluja, ja mediasta olemme saaneet lukea, että mafia pyrkii saamaan osansa Italiaan valuvasta elvytysrahasta. On sanottu, että tämä auttaa meidän vientiämme, mutta uskotteko todella, että meidän vientimme tästä paranisi? Järkevintä olisi tukea omaa teollisuuttamme, joka uhkaavasti siirtyy muihin maihin tehdas tehtaalta ja työpaikka työpaikalta. Ei meidän taloutemme ole niin vakaalla pohjalla, että voisimme lähettää velkarahaa muiden maiden budjettialijäämiä tukemaan. 

Arvoisa rouva puhemies! Euroon siirtyminen oli virhe, ja se tehtiin virheellisesti vain pääministerin ilmoituksella. Nyt onneksi voimme korjata osan tätä historiallista virhettä, kun perustuslakivaliokunta määräsi äänestysmenettelyksi kahden kolmasosan enemmistön. Näin isoa asiaa ei pidäkään päättää hallitusenemmistöllä, ja euroon ei olisi aikanaan pitänyt siirtyä pääministerin ilmoituksella.  

Euroaikana talouskasvumme on ollut hidasta. Olemme Euroopan hitaimmin kasvavien valtioiden joukossa. Viimeisen kymmenen vuoden ajan meidän talouskasvumme on ollut lähes maailman surkein. Suomi on kasvuvertailussa sijalla 134. Seitsemän maata maailman 141 valtiosta kasvoi hitaammin kuin Suomen talous, ja kaksi on ollut EU-maitakin, Kreikka ja Italia. Kasvuero Ruotsiin on ollut peräti 20 prosenttia. Sitäkin voi miettiä, johtuisiko se valuutasta yhtenä osana. Euro ei siis ole ollut menestystarina. Korot ovat ehkä olleet alhaisia, mutta niin ne ovat olleet alhaisia myös euroalueen ulkopuolisille maille, vaikkapa Ruotsille.  

En voi kannattaa tätä tukipakettia, koska se vie maatamme ja koko Euroopan unionia huonompaan suuntaan. Me voidaan olla vastuullisia myös Euroopan unionin suhteen, ja siksi ei kannata lähteä tällaiseen mukaan. Tukipaketti on unionin omien perussopimusten vastainen, ja se siis lisää Euroopan moraalikatoa.  

Kun moraalittomuuden annetaan rehottaa, räjähtää tämä kupla joskus vielä käsiimme, se on väistämätöntä. Isännätöntä rahaa ei voi loputtomasti jakaa. Se on hyvin vaarallinen yhtälö, mihinkä me nyt lähdemme. Kun me annamme budjettimme muille, muut kohtelevat sitä, meidän rahojamme, sitten niin, että jakavat niin kuin jakavat, ja me emme tiedä, kenelle niitä jaetaan. Se on riskaabelia maailmaa, mihinkä me emme halua.  

Tukipaketin kaataminen — tiedämme sen täällä — voi johtaa lyhytaikaiseen kaaokseen, mutta sitä suurempi kaaos on vastassa, mitä kauemmin tätä epävakaata isännättömän rahan järjestelmää tekohengitetään ja pidetään väkisin pystyssä. Tukipaketin kaataminen on nimenomaan isänmaallinen teko, mutta se on järkevä teko myös eurooppalaisen ideologian näkökulmasta.  

Me perussuomalaiset rakastamme Suomea ja suomalaisia, ja siksi me vastustamme tätä tukipakettia.  

Arvoisa rouva puhemies! Juuri eräs monilapsisen perheen pienten lasten äiti lähetti huolissaan viestin siitä, mitä Suomessa tapahtuu tällä hetkellä. 

Arvoisa puhemies! Ministeriöt ovat laatineet alustavan ehdotuksen siitä, miten ne toteuttaisivat hallituksen kehysriihessä linjaamat leikkaukset vuoden 2023 budjetista alkaen. Suunnitelmat käyvät ilmi keskiviikkona järjestetyn valtioneuvoston yleisistunnon oheismateriaaleista. Ehdotuksen mukaan esimerkiksi liikenne‑ ja viestintäministeriön tontille kohdennettu 110 miljoonan euron leikkaus kohdistuisi kokonaisuudessaan väyläverkon kehittämiseen. Hallitus päätti kehysriihessä alentaa eräitä menoja pysyvästi yhteensä 370 miljoonalla eurolla. Se kertoi tuolloin, mihin ministeriöihin leikkaukset kohdistuvat, mutta niiden tarkempia kohteita ei eritelty.  

Tällainen erittely on julkaistu nyt ensi kertaa. Apulaisbudjettipäällikkö Annika Klimenko valtiovarainministeriöstä kertoo STT:lle, että ministeriöt ovat tämän jälkeen laatineet ehdotukset virkatyönä. Klimenko korostaa, että suunnitelmat ovat alustavia ja ministeriöt voivat kohdentaa ne uudelleen. Lopulliset päätökset on tarkoitus tehdä vasta ensi vuonna. Hänen käsittääkseen jokainen ministeriö on kuitenkin kuitannut tämänhetkisen ehdotuksen omalta poliittiselta johdoltaan.  

Poliisi, Luke eli Luonnonvarakeskus ja Suomen Akatemia höyläyksen kohteina. Liikenne‑ ja viestintäministeriöön kohdistuva 110 miljoonan euron leikkaus on suurin yksittäisen ministeriön kohtaama leikkaus. Yleisin leikkaus ministeriötä kohden on 35 miljoonaa euroa. Sen verran ulko‑, puolustus‑, opetus‑ ja kulttuuri‑ sekä maa‑ ja metsätalousministeriön pitäisi kunkin säästää.  

Ulkoministeriö supistaisi summan kokonaisuudessaan varsinaisesta kehitysyhteistyöstä. Päätös ei ole yllätys, sillä asiaa ennakoitiin ministeriöstä STT:lle jo viime viikolla.  

Puolustusministeriö jakaisi säästötarpeen tasan puoliksi Puolustusvoimien toimintamenojen ja puolustusmateriaalihankintojen kesken. Viime viikolla hallituslähteestä kerrottiin STT:lle, että puolustus‑ ja liikenneprojektien leikkaukset tuskin hautaavat mitään hankkeita vaan pikemminkin pidentävät niiden kestoja.  

Opetus‑ ja kulttuuriministeriössä säästö kohdistuisi Suomen Akatemian tutkimusmäärärahoihin ja strategiseen tutkimusrahoitukseen.  

Maa‑ ja metsätalousministeriö sen sijaan on pilkkonut leikkaustarpeet 12:n eri budjettimomentin kesken. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen toimintamenoista vähenisi 5 miljoonaa euroa.  

Valtiovarainministeriö vähentäisi kunnille peruspalvelujen järjestämiseen tarkoitetusta valtionosuudesta 24 miljoonaa euroa.  

Sisäministeriö leikkaisi poliisitoimen toimintamenoja runsaalla 3,8 miljoonalla eurolla ja Rajavartiolaitoksen toimintamenoja 1,6 miljoonalla osana omia supistuksiaan.  

Leikkauksia arvioidessa on syytä huomioida, että monet kohteet ovat hallituskauden aikana saaneet tuntuvasti lisärahoitusta.  

Arvoisa puhemies! Tässä oli tämän päivän uutisia iltapäivälehdissä.  

Arvoisa puhemies! En millään voi hyväksyä mitään veronkorotuksia ja leikkauksia niin kauan kuin rahaa lapataan ulkomaille. Tämä paketti on aivan älyvapaa. Tämä tukipakettiäänestys on yksi Suomen historian merkityksellisimmistä päätöksistä. Tämä on hyppy tuntemattomaan. Veteraanit ovat tätä maata puolustaneet ja taistelleet siitä asein, ja nyt tämä kynällä sitten luovutetaan muille. — Kiitoksia.  

Arvoisa puhemies! Tässä jo edelliset puhujat varsin ansiokkaasti veivät eteenpäin tätä keskustelua siihen suuntaan, mihin itsekin olin omassa avauspuheenvuorossani menossa. Tätä avauspuheenvuoroahan tässä nyt on käyty jo muutaman vuorokauden ajan vaihtelevilla puheen pituuksilla ja saatu jopa puhemieheltä huomautus 12 minuutin mittaisesta puheesta aikaisemmin. Se oli harmillista, että tyhjensin siinä kohtaa tätä pajatsoa niin runsaasti, mutta innostuin. 

Aiemmin kuvasin jo sen, mikä tämä paketti on ja mitä tämä ei ole, mitä tämän paketin sijaan Euroopan unionin olisi pitänyt aikanaan käydä tämän koronakriisin suhteen tekemään ja mihin se kuitenkin loppujen lopuksi kapsahti — katajaan kapsahti EU, kuten aina tosipaikassa — ja miten tultiin tähän Saksan ja Ranskan pankkien ja vientiteollisuuden pelastamispakettiin. Itse asiassa, kun täällä on sanottu, että Suomen teollisuus pelastetaan tällä, niin nyt en muista, kuka sen sanoi, mutta joku edustaja vai peräti ministeri sanoi tässä yhtenä päivänä keskustelussa, että itse asiassa Suomella ei ole niin paljon tekemistä tuolla Italiassa vientiteollisuuden suhteen, mutta koska Saksalla on tekemistä Italian vientiteollisuuden suhteen — no, näin varmaan onkin, sinne viedään paljon autoja Saksasta — niin sitten välillisesti tätä kautta, että saksalaiset vievät autoja Italiaan, Suomen kannattaisi tukea Italiaa, jotta Saksan talous kasvaisi ja jotta Suomen talous kasvaisi Saksan talouden kasvamisen kautta. Tämä oli tämä ajatuskulku. Eli kun normaalisti tämä paketti voidaan ajatella niin, että ikään kuin työnnettäisiin narulla jotakin eli otetaan naru ja yritetään työntää narulla eteenpäin, niin tässä nyt yritetään työntää narulla jotakin mutkan taakse. Luonnehtisin tällä tavalla tätä ajattelumallia tässä tukipaketissa, joka perustuu tällaiseen kierteen kautta tehtyyn vivuttamiseen vivulla, joka ei ole edes kiinteässä muodossa. 

Sitten kävin läpi tämän perustuslain ja vallansiirron eli sen, miksi tämä paketti on täällä salissa ilmeisen historiallisella tavalla perustuslain kannalta ongelmallinen. Nyt en ole varma, onko täällä ollut aikaisemmin montaakaan esitystä, jotka ovat vaatineet eduskunnan kahden kolmasosan enemmistön ja jotka siis ovat määritelmällisesti merkittäviä vallansiirtoja kansainväliselle järjestölle Suomelta pois suvereniteettia. Onko tällaisia aiemmin paljon ollutkaan? Ehkä kokeneemmat edustajat osaisivat kertoa tämän asian, milloin perustuslakivaliokunta on aiemmin tällaiseen ratkaisuun päätynyt. Siitä olisin myös mielenkiinnolla kuullut, onko hallitus koskaan aiemmin tällä tavoin sivuuttanut perustuslakivaliokunnan huomautuksia näistä paketeista tai näistä ratkaisuista, jotta Suomen suvereniteettia voisivat kenties jonnekin siirtää, elikkä yrittänyt parhaansa mukaan kiemurrella sen perustuslakivaliokunnan lausunnon ohitse, että ei saisi edistää nykymuodossa: ”No, muutetaan nykymuotoa muutama piiru tuonne suuntaan. No, sitten voidaan edistää, kun se ei ole nykymuodossa.” Onko tällaista ollut aikaisemmin? En tiedä, osaisiko edustaja Kiljunen kertoa tästä, kun täällä nyt ei muita kovinkaan kokeneita edustajia ole paikalla ilmeisesti. Tämä ei ole kovin suosittu keskustelu, ministeritkin loistavat poissaolollaan täältä. No, toivotaan, että he vielä tänne tulevat tässä pitkän, pitkän illan ja yön mittaan. [Kimmo Kiljusen välihuuto] 

Mutta sen lisäksi kuvasin myös näitä vääriä argumentteja tämän paketin välttämättömyydestä eli juuri tämän vientiteollisuuden vivuttamista letkeällä vivulla ja turvallisuutta, jota ei ole olemassakaan, koska paketti perustuu kiristykseen ja rahojemme viemiseen eikä Euroopan unionilla ole yhtään divisioonaa, joka toisi sotilaallista turvallisuutta. Tästä muuten eräs edustaja tuli minua nootittamaan, että montakos divisioonaa sitten Natolla on, että jos väitän, ettei EU:lla ole yhtään divisioonaa, niin montako divisioonaa on Natolla. No, vastasin, että ei Natollakaan kyllä yhtään divisioonaa ole, mutta sillä on komentorakenne, jolla pystyy komentamaan niitä divisioonia, joita jäsenmailta löytyy, kun taas EU:lla ei ole oikeastaan mitään muuta kuin löysiä puheita. Ne EU:n turvallisuuspoliittisetkin puheet saattavat olla sellaista narulla vivuttamista mutkan takaa. Eipä paljon hyötyä tunnu olevan niistä EU:n puheista. Ja kuten ennenkin on todettu, sitä kaasua virtaa sinne Saksaan putkia pitkin, joita muutamat tässäkin salissa edustetuissa puolueissa näkyvät henkilöt ovat olleet sinne merenpohjaan hankkimassa, sellaista turvallisuuspoliittista ongelmaa Euroopan unionille, että olemme varsin riippuvaisia Venäjän energiasta. 

Seuraavassa puheenvuorossani joudun varmaan sitten kuvailemaan, miten tulen näihin johtopäätöksiin näiden rahojen käytöstä edustajiemme erinomaisten puheenvuorojenkin innoittamana. 

Arvoisa rouva puhemies! On erittäin tärkeää, että pidämme näitä puheita tästä elpymispaketista. Siinä on monta ulottuvuutta. Nythän tässä salissa on kuultu tämänkin päivän aikana sieltä sosiaalidemokraattien puolelta ja myös keskustan puolelta, että kaikki asiantuntijat ovat sitä mieltä, että tämä elpymispaketti on valtavan järkevä ja hyvä. Ihmettelen, että ihan pokalla sellaista väitätte, koska mehän luemme näitä asiantuntijalausuntoja valiokunnissa ja itsekin olen useampaa lausuntoa lukenut moneen kertaan, ja sehän ei pidä ollenkaan paikkaansa, että kaikki asiantuntijat puoltaisivat tätä. Ajattelinkin, että tämän illan aikana luen näitä asiantuntijalausuntoja täältä pöntöstä ja laitan videot liikkeelle. Voin sanoa, että se on aika voimakasta, jos erästäkin videotani jaettiin tuhat kertaa, ja jos ajatellaan, että keskiverto Facebook-profiilin omistajalla on 330 kaveria siellä, niin se on 330 000 potentiaalista sen videon näkijää. Siitäkin syystä on tärkeää, että me pidämme näitä puheita, että kansalaiset itse voivat arvioida, mitä asiantuntijat oikeasti ovat sanoneet. 

Aloitan Raimo Ilaskiven — entinen kokoomuksen kansanedustaja ja europarlamentaarikko, Helsingin kaupunginjohtaja ja ekonomisti — mielipidekirjoituksesta tämän päivän Helsingin Sanomissa:  

”Voiko Suomi luottaa Euroopan unioniin? Voiko pieni Suomi jatkossakaan luottaa siihen, ettei meitä käytetä vain laskujen maksajana?” 

”Keskustelu 750 miljardin euron elvytyspaketista käy viime kierroksiaan, ja sitä sotketaan sen kuin ennätetään. Viimeisin kysymys kuuluu, voivatko suuret EU-maat luottaa Suomeen, jos me emme hyväksy elvytyspakettia.”  

”Tehdään käsitteet selviksi. Suomi maksaa nettona jäsenmaksua unionille, eikä sen laiminlyönnistä nyt ole kysymys. Emme me unionista ole eroamassa.” — Täälläkin on väitetty valtiovarainministeri Vanhasenkin suulla, että tässä on unionista eroaminen lähes kyseessä. Ilaskivi on eri mieltä. — ”Kyse on siitä, kuinka käsitellä mittavaa, markkinoilta hankittavaa rahoituspakettia jäsenmaiden talouden elvytykseksi.” 

”Ekonomistina kuvittelisin, että summa jaettaisiin kaikille siten, että jokainen saisi osuutensa, jolla sen talouden maksuvalmiutta lisättäisiin ja taloutta elvytettäisiin. Kukaan ei joutuisi maksamaan nettona, kuten tehdyn ja hallituksemme neuvottelijoiden hyväksymän sopimusehdotuksen mukaan nyt on asianlaita. Suomen luovuttaessa euroja toisille me elvytämme näiden taloutta ja kuivatamme omaamme.” Näin sanoo siis Ilaskivi päivän Hesarissa. Hän jatkaa: ”Tämä rakennevirhe tulisi jäsenten yhteistoimin siis korjata ennen paketin lopullista hyväksymistä.” 

”Toiseksi kyse on myös suhteellisesta kilpailukyvystä. Jos suuret, nettosaajat, käyttävät osuutensa hyvin, ne parantavat kilpailukykyään omiin tuotteisiimme nähden. Ei elvytystä meidän kannaltamme ole tämäkään.”  

”Meidät on siis jyrätty, ja tällaisen tuloksen hyväksyminen on tappion myöntämistä — ei eroa tai luottamuspulan luomista EU:sta. Perustuslakivaliokunnan näkemyksillä, joita nyt on hehkutettu, ei ole pennin vertaa painoarvoa unionin piirissä; ei silloinkaan, kun se alkaa käsitellä seuraavia yhteisvastuullisuutta lisääviä mahdollisuuksia, joista Saksan ja Ranskan kesken jo keskustellaan.” 

”Kyse ei siis ole siitä, voivatko suuret EU:n jäsenmaat luottaa Suomeen. Ongelma on päinvastainen. Voiko pieni Suomi jatkossakaan luottaa siihen, ettei meitä käytetä vain laskujen maksajana?” Näin siis Raimo Ilaskivi. 

Tässä voi jokainen nyt arvioida sitten, mitä mieltä tämä asiantuntija oli tästä paketista. Ainakin minulle se tuli aika selväksi. En tiedä sitten, tulkitseeko edustaja Kiljunen tämän niin, että tämä oli niin kuin pakettia kannattava kirjoitus. Ei ollut.  

Jatkan seuraavilla asiantuntijalausunnoilla.  

Arvoisa rouva puhemies! Euroopan unionin 750 miljardin euron elvytyspakettiin liittyy paljon ongelmia. Hallitus pelkää elpymispaketin ja EU:n budjetin kaatumista, ja he näkevät painajaisia Suomen olemattoman vaikutusvallan kaventumisesta EU-pöydissä. Suomi maksaa paketista enemmän kuin siitä saa. Se tarkoittaa sitä, että Suomi maksaa Euroopan unionille pitkälle 2050-luvulle asti korotettua jäsenmaksua — siis pitkälle 2050-luvulle asti. 

Arvoisa puhemies! Helsingin yliopiston tutkija Juha Tervala on huolestunut, että korkeammat nettojäsenmaksut heikentävät kysyntää kotimaassa ja Suomelle tärkeissä vientimaissa, jotka ovat myös nettomaksajia. Paketti ei siis varsinaisesti tue suomalaisia vientiyrityksiä. 

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomi saa elpymisvälineestä avustuksia 2,7 miljardia euroa. Lopullinen määrä selviää kesällä 2022, sillä siihen vaikuttaa Suomen talouden kehitys tänä ja ensi vuonna. 

Suomen maksuosuus elpymisvälineen avustusmuotoisesta tuesta on noin 6,6 miljardia euroa. Tämä osuus ja korkokulut tulevat maksettaviksi vuosina 2028—2058. Korkokulut, joiden suuruutta emme vielä tiedä, voivat kasvattaa paljon meidän maksuamme. Jos 3,9 miljardin euron nettomaksun jakaa 30 vuoden aikajänteelle, kyse on 130 miljoonasta eurosta vuosittain, eikä tässä ole mukana korkokuluja. Summat ovat sen verran suuria meille suomalaisille, että niiden takia Suomen pitää kaataa EU:n elvytyspaketti.  

Elvytyspaketti vaatii kaikkien jäsenmaiden parlamenttien hyväksynnän. Jos Suomen eduskunta kaataa sen, koko paketti kaatuu, senhän te tiedätte. Meillä kansanedustajilla on siis valta päättää paketin kaatamisesta. 

Entinen pääministeri, nykyinen keskustan valtiovarainministeri Matti Vanhanen sanoi A-studiossa: ”Suomi ei voi kevyesti kaataa elpymispakettia ja odottaa, että se neuvoteltaisiin uusiksi. Sellaista väylää ei ole olemassa.” Vanhanen sanoi myös, että hallituksen täytyy toimia tavalla, joka säilyttää Suomen arvovallan EU-pöydissä, mutta kansan silmissä Suomen arvovalta säilyy, kun kaadamme paketin ja neuvottelemme itsellemme huomattavasti paremman lopputuloksen.  

Suomen kannattaa olla huolissaan myös Etelä-Euroopasta kuuluvista äänistä, joissa halutaan lisää yhteisvastuuta esimerkiksi eurobondien merkeissä. Kylmä fakta kuitenkin on, että Saksa ja Ranska halusivat elpymispaketin, jotta heidän pankkejaankin pelastetaan, ja tässä on Suomella maksajan rooli. 

Arvoisa puhemies! En voisi mitenkään tehdä lapsilleni sitä, että isänä hyväksyisin meidän isänmaamme itsenäisyyden myymisen tukipaketin muodossa myymällä meidän itsenäisyytemme, josta vielä joutuisimme itse maksamaan. Eli te elpymispaketin kannattajat olette myymässä meidän kotimaamme Euroopan unionille. Samalla vielä haluatte maksaa siitä, että joudumme myymään vanhempiemme ja isovanhempiemme rakentaman ja sitä hengellään puolustaman rakkaan kotimaamme. Te paketin kannattajat haluatte antaa vielä miljardeja euroja myötäjäisiä, kun Suomea ollaan nyt naittamassa liittovaltiolle. Meidän perussuomalaisten mielestä te olette viemässä meitä pakkoavioliittoon, mistä poispääsyä ei ole tiedossa. Te orjuuttamispaketin kannattajat olette viemässä Suomea liittovaltion kotipiiaksi — kotipiiaksi, joka pakotetaan siivoamaan muiden maiden löyhän talouskurin sotkuja. [Puhemies koputtaa] Ja mitä tästä tehtävästä saamme palkaksi? Selkään taputtelua sekä tulevaisuudessa lisää muiden taloussotkujen siivoamista, kunnes selkäranka katkeaa. 

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tuossa edellisessä puheenvuorossa toin esille sitä keskustelun yhteenvetoa, että täällä on esitetty, että tämä on hyvin ongelmaton paketti ja Suomi hyötyy tästä ja monet taloustieteilijät ovat tätä mieltä. Erityisesti televisiolähetysten aikana annetaan kansalaisten ymmärtää, että tästä on lähes yksimielisyys. Otin esille tuossa äskeisessä puheenvuorossa, mitä taloustieteilijä Juha Tervala on tuonut esille, ja nyt otan muutaman muun, ketkä ovat olleet kuultavana talousvaliokunnassa, valtiovarainvaliokunnassa tai perustuslakivaliokunnassa. 

Työelämäprofessori Vesa Vihriälä on todennut, että vaikka tämä elpymisrahasto on muodollisesti kertaluontoinen, sen toteuttaminen ja erityisesti siinä yhteydessä omaksuttu uusi tulkinta EU:n oman velan mahdollisuudesta lisää merkittävästi todennäköisyyttä turvautua uudelleen samantapaisiin ratkaisuihin ilman, että siinä on tätä tiukkaa ehdollisuutta. Tänään olemme kuulleet komissiosta päin ja myös Euroopan keskuspankista jo viime syksynä lipsahteli näitä lausuntoja — no, ehkä se ei ollut lipsahdus, ehkä he vain kertoivat sen, mikä tässä nyt on tulevaisuuden ajatuksena, mutta täällä Suomessa tietysti kovasti hätäännyttiin tästä, ja kuten kuulimme, niin sitten talouskomissaari nopeasti jo viime yönä osasi sieltä jopa suomeksi tviitata, oppi suomea siis aivan hetkessä ja osasi kohdistaa sen tänne meidän eduskuntaan. 

Edelleen Vihriälä toteaa, että kyse on askeleesta kohti fiskaaliunionia, mitä esimerkiksi täällä pitkäaikainen kansanedustaja Vähämäki on tuonut esille. Hän on pitkäaikainen valtiovarainvaliokunnan jäsen ja tuntee erittäin hyvin näitä talousasioita. Elikkä myös Vihriälä on sitä mieltä, että kyseessä on askel kohti fiskaaliunionia, joka kuitenkin on usealla tavalla epätäydellinen ja voi sellaisenaan pitkän päälle pikemminkin lisätä kuin vähentää riskejä vakaalle talouskehitykselle ja samalla johtaa nykyistä suurempiin tulonsiirtoihin hyvän talouskehityksen maista huonon kehityksen maihin. Kuten tuossa edellisessä puheenvuorossa toin esille, niin esimerkiksi taloustieteilijä Juha Tervala toi esille juuri tätä, kuinka vähän tämä hyödyttää meitä pohjoisen maita ja enemmän sitten näitä Etelä-Euroopan ja Itä-Euroopan maita, jotka ovat huonosti hoitaneet talouttaan, ja me palkitsemme näitä maita. 

Kuten olen aikaisemmissa puheenvuoroissani tuonut esille — kun täällä on todettu, että korona on se syy, miksi elvytetään — perustuslakivaliokunta näkee ongelmalliseksi näitten perussopimusten tulkinnassa myös sen, että noin 30 prosenttia tästä paketista kohdentuu näihin koronatavoitteisiin ja koronaelvytykseen ja loput 70 prosenttia on sitten muihin asioihin, kuten olemme täällä kuulleet — kuten edustaja Lehto esimerkiksi tuossa kertoi, monenlaisiin hankkeisiin, joita esimerkiksi Italiassa tai Espanjassa tehdään: lyhennetään työviikkoa ja kokeillaan, olisiko se elämä siellä vielä helpompaa. 

Kuten olen tässä aikaisemminkin tuonut esille, niin jos nämä maat nyt edes miettisivät sitä veronkiertoa. Ylen aikaisemman tutkimuksen mukaan viime kesältä muistaakseni noin 800 miljardia vuodessa menee veronkiertoon, ja tämä summahan on enemmän kuin tämä elpymispaketti, eli jospa maat pitäisivät huolen siitä, että veroja ei kierretä, elikkä keräisivät nämä verot — siellähän on kärjessä muun muassa Italia, muistaakseni 190 miljoonaa euroa — mutta totta kai he ottavat mielellään ilmaista rahaa, niin että voivat pitää sitten nämä pimeän työn tekijät ja muut veronkiertäjät tyytyväisinä. Pelkona on jo ihan aidosti, kun me tiedämme kaikki, että esimerkiksi Italiassa mafialla on valtavan suuri painoarvo, ja olen todella huolissani, että meidän suomalaisten ahkeralla työllä keräämät verovarat ovat pian ties kenen käsissä. 

En mene näihin seuraaviin lausuntoihin, koska aika on loppumassa, mutta tässä on nyt kaksi merkittävää asiantuntijaa, jotka eivät pidä tätä ongelmattomana ja niin hyödyllisenä kuin täällä on tänään esitetty. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Hyvä on käydä tätä keskustelua täällä, koska nämä omat varat/elpymisrahasto on erittäin tärkeä asia. Tämä on hyvin poliittinen asia. 

Sanoisin, että tässä on myös poliittista painostusta EU:n tasolla ja suhteessa Suomeen. Tässä ajetaan läpi tätä pakettia sellaisilla argumenteilla, mitkä eivät ehkä kriittistä tarkastelua kestä. Yksi näistä on se, mihin varsinkin eilen näissä ryhmäpuheenvuoroissa, ihan avauspuheenvuoroissa, monet puolueet kiinnittivät huomiota ja väittivät, että tällä elpymisrahastolla on silloin reilu vuosi sitten ikään kuin rauhoitettu markkinat, että tämä oli tämmöinen loistava paketti, mikä sitten rauhoitti ikään kuin maailmantalouden kaaoksesta. Jos tarkastellaan sitä vuoden 2020 maaliskuuta, niin varsinkin silloin kun ymmärrettiin, että tämä on pandemia, kun Maailman terveysjärjestö julisti, että covid-19 on pandemia, siinä oli hyvin kaoottinen tilanne hetken aikaa, ja kun katsoo finanssimarkkinoita, niin vähän samantyylinen tilanne on kuin mikä oli silloin finanssikriisissä 2008. Muun muassa pörssikurssit olivat vapaassa pudotuksessa siinä maaliskuun puolivälistä alkaen. Mutta eihän silloin mitään elpymispakettia ollut olemassakaan, niin että eihän se itsessään mitään markkinoita edes pystynyt rauhoittamaan, vaan se, mitä siinä tapahtui, oli se, että siinähän ensi sijassa keskuspankit toimivat. Siinä oli Euroopan keskuspankki — EKP teki mittavan likviditeettiohjelman — ja sitten Yhdysvalloissa Federal Reserve, FED, teki vastaavan kaltaisen paketin, itse asiassa parikin sellaista massiivista määrällistä elvytystä, ja sitten oli näitä erilaisia fiskaalipoliittisia toimia, käytännössä isoja tukipaketteja. 

No, tämän perään sitten keskusteltiin tästä niin kutsutusta covid-takuurahastosta, ja siinä oli tämä SURE, EU-tukitoimi, mikä oli täällä eduskunnassakin käsittelyssä, ja sitten oli vielä tämä Euroopan vakausmekanismi ja sen tulivoiman käyttäminen tähän pandemiatilanteeseen ja sen vaikutuksiin. Edustaja Lindén itse asiassa eilen aika hyvin otti tämän näkemyksen esille. Hänhän toi näitä erilaisia suuruusluokkia esiin, ja hän nosti muun muassa sen, mitä FED on tehnyt ja miten puhutaan useista biljoonista, mitä FED tai EKP ovat tehneet. Siihen nähdenhän tämä varsinainen elpymisrahasto on vielä suhteellisen vaatimattoman kokoinen, niin että jos ajatellaan tätä ihan määrällisestikin, niin se elpymisrahasto ei ollut samassa mittaluokassa, mutta tässä talouskriisin alkuvaiheessa sitä ei ollut oikeastaan olemassakaan. 

Mutta mitä tulee tähän EVM:ään, niin se on siinä mielessä mielenkiintoinen, että EVM:llähän on tämmöinen oma sopimus ja siihen on perinteisesti kuulunut tämmöinen terveen finanssipolitiikan vaatimus, että ne maat, jotka ottavat tätä EVM-lainaa, sitoutuvat sitten harjoittamaan tervettä finanssipolitiikkaa eli kurinalaista finanssipolitiikkaa, eli tällaisesta ehdollisuudesta puhutaan — asiallinen ehdollisuus. Käsittääkseni tosiaan lievennettiin tätä ehdollisuuden vaikutusta silloin viime keväänä. Siitä jonkun verran keskusteltiin myös. Mutta itselleni on jäänyt auki ylipäätänsä tästä välineestä, kun siellä on tarjolla sitä lainarahaa, nostivatko nämä kriisimaat ylipäätänsä rahaa. Eivät minun tietääkseni ainakaan siinä ensimmäisinä kuukausina, kesälläkään nostaneet. Mikseivät nostaneet? Siellähän on kuitenkin suhtkoht matalakorkoista tai hyvinkin matalakorkoista lainaa saatavilla ja tuota ehdollisuutta on loivennettu, niin että mikseivät ne nostaisi? Kysyin tätä eilen debattipuheenvuorossa ministeri Vanhaselta. Hän kyllä kirjoitti sen kysymyksen ylös, mutta vastausta ei tullut tähän. Siitä ehkä edustaja Johannes Koskinen voisi hyvinkin tietää — hän äsken oli salissa, mutta ei tällä hetkellä ole. Mutta ainakin näihin kysymyksiin haluaisin saada vastauksen, ja korostan, että tämä argumentti, että elpymisrahasto olisi ratkaisu akuutissa vaiheessa, ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. 

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa ehkä hieman jo päästäisiin kosketuksiin tämän paketin rahanjaon substanssin kanssa, eli sen, mihin sitä rahaa nyt sitten käytettäisiin Suomessa ja mihin sitä rahaa käytettäisiin muualla Euroopassa ja miksi Suomen tapa käyttää sitä rahaa on itse asiassa hölmöin koko Euroopan maista. 

Edustaja Lehto jo aiemmassa puheenvuorossaan kuvasi aika hyvin sitä tilannetta, mitä Suomessa tehdään esimerkiksi työllisyyspolitiikan suhteen. En olisi ikinä voinut kuvitella, että kun maahan valitaan vasemmistolainen hallitus, niin se ensimmäisenä tekonaan lyö ruoskalla ikääntynyttä työtöntä tai ikääntynyttä työntekijää, jonka eläkeputkea leikataan hallituksen toimesta. Eli siis tällaisia toimia. Kun muut maat elvyttävät, muut maat tukevat työllisyyttä, muut maat lyhentävät työpäivää, niin Suomessa katkaistaan eläkeputki vasemmistohallituksen toimesta. Sehän on ihan kylmä ja viileä leikkaus, julmaa politiikkaa. Siinä on kysymys siitä, että ihmisiä laitetaan työttömyyskortistoon matalalle peruspäivärahalle, jonka seurauksena heidän eläkekertymänsä laskee ja he elävät köyhyydessä koko loppuikänsä. 

Kyllä Italia ja Espanja osaavat omat työttömänsä hoitaa Suomeen verrattuna. Suomessa on erittäin kylmää ja julmaa politiikkaa. Espanjassa puhutaan työpäivän lyhennyksistä ja akkutehtaiden tukemisesta näillä pakettirahoilla. Joku siihen voi tietysti sanoa, että eiväthän he suoraan tue sitä akkutehdasta niillä pakettirahoilla, mutta he voivat tehdä muita yhteiskunnallisia tulonsiirtoja ja sieltä vapautuvalla rahalla sitten tukea niitä tehtaita. On periaatteessa aivan sama, miten sen rahan siellä pyörittää, rahaa kun tulee nettona sisälle niin paljon, etteivät he ehkä tiedä itsekään, mihin sen käyttäisivät. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii tämä Italian superlapsilisä, eli 250 euroa maksettaisiin seitsemännestä raskauskuukaudesta lähtien ja aina siihen saakka, että lapsi täyttää 21 vuotta. Kyllä sellainen Suomessakin kelpaisi, ja olisi mukava, kun meillekin sen joku Euroopan maa maksaisi. 

Monessa maassa on veronalennuksia. Suomessa ei ole mitään veronalennuksia vaan veronkorotuksia. Polttoaineveroakin hallitus korotti pitkien etäisyyksien maassa, jossa liikkuminen yksityisautolla on välttämätöntä. Näitä rahoja voisi siis käyttää hyvinkin monilla tavoilla viisaammin kuin Suomessa käytetään. Yksi hyvä puoli Suomessa sentään lienee verrattuna Italiaan: se, että meillä tätä rahaa luultavasti ei mene paljonkaan järjestäytyneelle rikollisuudelle, jonka budjetti ja liikevaihto Italiassa on Suomen puolustusmenojen suuruusluokkaa. Se kuuleman mukaan nettoaa tästä paketista erittäin runsaasti, mutta Suomessa ei sentään ihan tätä ongelmaa ole. 

Tässä tullaankin siihen, mitä edustaja Koskela ansiokkaasti kuvaili tällä moraalikatokäsitteellä sivumennen sanoen, kun hän sanoi, että euro ei ole menestystarina. Ja siinä hän oli aivan oikeassa ja täydentäisin vielä, että euro on paremminkin menetystarina. Mutta mitä muuta tämä on kuin moraalikatoa? Maat hoitavat asiansa huonosti ja niitä tuetaan lisää, että ne voivat hoitaa asiansa edelleen huonosti. Kukaan ei tee mitään reformeja, mitään asioita yhteiskunnassa ei muuteta, minkä seurauksena velkaantuminen jatkuu, veroja ei kerätä sen tehokkaammin kuin ennenkään. Rahaa ei kerry ja tarvitaan aina vain uusia paketteja, joita me täällä Pohjois-Euroopassa sitten tulemme jatkossakin maksamaan. 

Mutta Suomi ei käytä niitä vähiäkään rahoja, joita EU:sta palautuu meille järkevästi. Meillä on kaikkia tällaisia omituisia hankkeita, joita kukaan järkevä ihminen ei kävisi oikealla rahalla tekemään, mutta kun sitä EU-rahaa voidaan hakea, niin sieltä löytyy jos jonkinnäköistä viritystä, joiden suurin hyöty lähinnä on se, että henkilöiden verovarat palkoista jäävät kuntiin. Eipä siitä paperinpyörittelystä paljon hyötyä ole, mutta kun EU-rahalla voidaan sellaisia pitää, niin sitten niitä pidetään. Ei kerta kaikkiaan jää mitään sellaista, mistä jäisi mitään jälkiä: ei infrastruktuuria, ei tietä, ei rautatietä, ei rakennuksia, ei mitään sellaista, millä tekisi jotain konkreettista. Pelkkää ilmaa. 

Sitten tullaan näihin ilmastohöpötyksiin, siihen, että Suomi käyttää vähäistä neuvotteluvoimaansa sen vaatimiseen, että näitä rahoja voisi käyttää ilmastoasioihin enemmän kuin edes EU olisi halunnut käyttää. Suomi vaatimalla vaati, että sitä rahaa pitäisi voida käyttää enemmän näihin hankkeisiin. Eihän tässä ole kerta kaikkiaan mitään järkeä. 

Arvoisa rouva puhemies! Elvytysrahaston myötä Euroopan unionille siirtyy oikeus tehdä alijäämäisiä talousarvioita, rahoittaa ne yhteisellä velalla ja kerätä näitä tarkoituksia varten jäsenmailta erilaisina veroina varoja. Tämä on siirtymä kohti liittovaltiota. Hallitus on jatkuvasti puolustanut tukipakettia vetoamalla sen kertaluontoisuuteen. Kuitenkin on tiedossa, että jo mahdollisesti ensi syksynä tarvitaan uusi tukipaketti. Tätä tukijärjestelyä on myös ehdotettu pysyväksi. Esitykseen liittyvää elpymiskokonaisuutta on hallituksen puolelta kutsuttu poikkeukselliseksi, määräaikaiseksi ja kertaluontoiseksi. Euroopan unionissa ylivelkaisten maiden tai yritysten tukemisessa muiden maiden myöntämillä tai takaamilla luotoilla ja suorilla tulonsiirrolla ei ole mitään uutta tai poikkeuksellista.  

Perussuomalaisten tulkinnan mukaan esitys on eurokriisitukipaketti. Koska tukipaketti on jo tässä kokoonpanossa voimassa aina vuoteen 2058 asti, sen kutsuminen määräaikaiseksi venyttää käsitettä aika rajusti. Jo nyt siis tiedämme, että paketti on riesanamme vuosikymmenien ajan ja että sen yhteydessä tehdyt päätökset uusista omista varoista sekä myöhemmin lainojen rullaaminen uusiksi lainoiksi elävät pitkään. Eduskunnan talousvaliokunnan lausuntokin toteaa, että elpymisrahasto merkitsee pitkän aikavälin muutosta.  

Arvoisa rouva puhemies! 35 vuotta on niin pitkä aika, että voidaan puhua käytännössä pysyvästä järjestelystä. Hallitus ja valtamedia ovat myös johtaneet kansaa harhaan niin, että Suomen Euroopan unionin jäsenyys pakottaa osallistumaan tähän pakettiin. Näin ei ole. Osallistuminen on poliittinen valinta, ja osallisuudesta päättää jokainen Euroopan unionin maa oman maansa parlamentissa, niin kuin me täällä Suomen eduskunnassa. Sopimukset voi aina neuvotella uudelleen. Suomen hallituksen tulee vaatia tukipaketin neuvottelemista uudelleen.  

Me perussuomalaiset emme kannata Euroopan unionista eroa, vaan sitä, että EU muuttuu maltillisemmaksi. Mikäli tukipaketti hyväksytään nykyisessä muodossaan, niin silloin ainoa — siis silloin ainoa — ulostie tulevasta liittovaltiosta on eroaminen Euroopan unionista. Kun hallitus ajaa Suomea liittovaltioon kuin jänistä pyssyn eteen ja pelottelee paketin hylkäämisen seurauksilla, niin todellisuus onkin itse asiassa täysin päinvastoin. Kun kansa tajuaa paketin seuraukset Suomen taloudelle tulevina vuosina, se tulee vaatimaan Suomen eroa Euroopan unionista. Nyt olisi vielä mahdollisuus kaataa paketti ja neuvotella uudelleen Euroopan unionin kanssa. Miksi hallitus ei voi katsoa totuutta silmiin? Minkä takia hallitus ehdoin tahdoin vie Suomen liittovaltioon ja ette suostu neuvottelemaan uudelleen paketin ehtoja Suomelle? Fakta on se, että jos paketti kaatuu, niin elämä jatkuu ja mitään maailmanloppua ei ole tulossa. Jos ja kun — tai ainakin toivon niin — paketti kaatuu, niin silloin EU voi väliaikaisesti käyttää vanhaa budjettia ja neuvottelee uuden monivuotisen kehyksen. Jos tässä tilanteessa jokin jäsenmaa tarvitsee apua, niin se saa sitä lainamuotoisena Euroopan vakausmekanismista.  

Arvoisa rouva puhemies! EU-perussopimus kieltää EU:n velan, alijäämäisen budjetin ja jäsenmaiden velkayhteisvastuun. Kyseessä on kumouksellinen lain tulkinta, jonka jälkeen minkään sopimuksen pitävyyteen ei ole luottamista. Perussuomalaisten mielestä paketin kaatuminen on sekä Suomen että EU:n etu. Nyt on aika kaataa tämä paketti ja kunnioittaa demokratiaa. — Kiitos.  

Arvoisa rouva puhemies! Edellinen puhuja päätti sanansa, että on syytä kunnioittaa demokratiaa. Tämä talo, tämä paikka on parlamentti, jossa käymme tietysti keskustelua ja kunnioitamme demokratiaa, koska me olemme Suomen kansan valitsemia edustajia edustamaan kansaa ja tekemään myöskin merkittäviä päätöksiä. 

Tämä kysymys tästä elvytysrahastosta ja myöskin monivuotisesta rahoituskehyksestä unionin puitteissa on poikkeuksellisen iso asia. Se on epäilemättä poikkeuksellisen iso asia, ja on epäilemättä myöskin arvokasta, että eduskunta käy perusteellisen keskustelun ja on käynyt perusteellisen keskustelun näistä asioista.  

Itse en pystynyt eilen osallistumaan tähän puoli viiteen jatkuneeseen keskusteluun. Jäin pohtimaan sisimmässäni nöyrällä mielellä, että jos tiedämme, emme opi, ja minä en ainakaan kaikkea tiedä. Tuntui siltä, että on syytä ehkä kuunnella sitä argumentaatiota, mitä tässä on nyt näinkin moninaisesti ja myöskin määrällisesti paljon käyty. Lupasin tässä kuunnella näitä puheenvuoroja, joita tässä nyt on pitempäänkin jo puhuttu.  

Minulle tuli vähän semmoinen pakokauhun tunne sillä hetkellä, kun ruvettiin lukemaan valiokunnissa annettuja lausuntoja — meillä kansanedustajilla on ollut tilaisuus jo tutustua näihin lausuntoihin kirjallisessa muodossa, niillä, jotka eivät ole olleet perustuslakivaliokunnassa läsnä, ja ne muut, jotka ovat olleet läsnä, ovat ne jo kuulleet moneen kertaan — kun alkoi tuntumaan siltä, että täällä toistetaan samaa argumenttia.  

Tämä asia on niin iso, tämä on niin iso, että on kyse siitä [Mauri Peltokangas: Tiedättekö kansanedustajan vapaan puheoikeuden?] — puhevapaus on meillä kaikilla — minulla on pelko siitä, että mitä pidemmälle me jatkamme tämäntapaista keskustelua, sitä enemmän se vähättelee tämän asian merkityssisältöä. Siinä suhteessa se pienenee aidosti, koska tästä muodostuu teatteri, ja toivon, että me osaamme kunnioittaa aidosti edustuksellista demokratiaa myöskin siinä suhteessa, että me tunnistamme tämän asian mittakaavan, niin että emme tarpeettomasti toista itseämme ja toisiamme vaan avaamme ne sisältöpuolet, niin kuin tässä on tarkoitus.  

Minä omalta puoleltani, puhemies, kiitän siitä, että olen saanut seurata tämän keskustelun, ja toivotan teille kyllä voimia, jos tämä keskustelu edelleenkin jatkuu. Pelkään todella, että sen merkityssisältö aidosti vain pienenee, jos tätä jatkatte. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä perussuomalaisten ryhmästä] 

Arvoisa puhemies! Puheajan suositus on 5 minuuttia, mutta ilmoitan kunnioittaen heti alkuun, että käytän kansanedustajan perustuslaillista oikeutta, 31 §. Puheeni saattaa mennä hieman yli.  

Puhemies! Täällä on moneen kertaan perusteltu elvytyspaketin hyväksymistä vedoten muun muassa Suomen EU-vientiin ja siihen, tärkeää Suomelle on, että Italian ja Espanjan kaltaisten maiden elpyminen hyödyttää myös Suomen vientiä. Tätä on vaikea uskoa, mikäli katsoo ja uskoo Tullin koko vuoden 2020 vientitilastoa, jonka mukaan Suomen seitsemän suurinta vientimaata suuruusjärjestyksessä olivat Saksa, Ruotsi, USA, Alankomaat, Kiina, Venäjä ja Iso-Britannia. Näistä suurimmista siis neljä ei kuulu Euroopan unioniin, ja Suomen vienti muutoinkin on aika tasaisesti hajautunut Saksaa lukuun ottamatta ympäri maailmaa.  

Italiaan Suomen kokonaisviennistä viime vuonna kohdistui vain 2,5 prosenttia ja Espanjaan 1,6 prosenttia, eli väite siitä, että Suomen vientiä hyödyttäisi Italian ja Espanjan elvyttäminen, on puuta heinää. Tosiasiassa me elvytämme sisämarkkinakilpailijoitamme oman vientimme kustannuksella. Voin vain ihmetellä, millaisella logiikalla te tätä velkavankeuspakettia yritätte meille ja kansalaisille syöttää.  

Olemme saaneet kuulla täällä salissa punamultasosialistien selityksiä, kuinka meidän on pakko olla mukana kaikessa, mitä EU meille tyrkyttää. Tämä tulee esiin useissa ministereiden puheissa siten, että maalataan mustia pilviä maamme päälle, jos sanoisimme tällä kertaa ”ei” ja vaatisimme uutta, parempaa sopimusta. Se ei kuulemma onnistu. No, kysyn: onko koskaan kokeiltu? Ei ole.  

Tämä kansan taskuilla vaeltava sosialistihallitus haluaa kyykkiä Eurostoliiton mallioppilaana. Miksi paremman sopimuksen neuvotteleminen ei onnistuisi, jos Suomi ei hyväksy pakettia? On kuitenkin täysin selvää, että Euroopan unioni ei anna tukipaketin kaatua vaan joutuisi lopulta myöntymään ainakin osaan vaateistamme. Sehän olisi pakko, jos paketti ylipäätään halutaan läpi viedä ja Etelä-Euroopan mahtimaiden pankit pelastaa. 

Puhemies! Ministerit ja hallituspuolueen edustajat ovat korostaneet sitä, että Suomeen pitää voida luottaa. No, onko tämä automaatti sille, että Suomen luotettavuus Ranskan ja Saksan silmissä vaatii sen, että olemme aina kättelemässä surkeimmatkin meille tarjotut sopimukset? Väitän, että luottamuksen ansaitsee jopa paremmin tekemällä edes kerran selväksi, että me emme ole mikään käsikassara, jolle käy aina kaikki ja joka on tyytyväinen pieniin almuihin. Vaikutusvaltaa on, jos sitä käytetään. Vaikutusvaltaa ei ole, jos sitä ei käytetä. 

Hallitus on korostanut myös tässä elvytyspakettikeskustelussa ja yleisestikin hyvän yhteistyön merkitystä ja usein yleisesti eduskunnan hyvän työilmapiirin säilyttämistä. Tänään hallitus käytti vaikutusvaltaansa elpymisvälinekeskustelussa. Se teki pöytäyksen ja siirsi asian käsittelyn seuraavaan istuntoon. Nyt olemme siinä seuraavassa istunnossa. Tämä alkoi puoli tuntia edellisen päättymisestä.  

Ministerit kävivät patsastelemassa viisi minuuttia aitiossa, kun media kuvasi ahkeria työn raskaan raatajia. Reilut 90 hallituspuolueen edustajaa äänesti opposition nurin ja poistui iloiten. Nyt käytän suomalaisuuden päivän kunniaksi J. V. Snellmanin runoja: poistui siis iloiten kesäiseen Suomeen kuin varpusparvi ikään kauniina kesäpäivänä.  

Erikoisia asioita tapahtuu tätä elvytyspakettia käsiteltäessä. Rakkaat kansalaiset, te ette tiedäkään, kuinka erityisiä ja erikoisia. No, mitä tällainen pelleily kertoo eduskunnan arvovallasta tänään, sitä voi jokainen elpymispakettia ihmetellessään miettiä.  

Puhemies! Koronaelpymisestä on puhuttu, kuitenkaan koronan aiheuttamia taloudellisia menetyksiä ei paketilla kustanneta. Sillä tehdään ilmastotekoja, jotka puolestaan eivät elvytä vaan tuhoavat elinkeinoja. Tästä ikävänä esimerkkinä turvetuotanto, kohoavat polttoaineen hinnat, energiahintojen nousu ja moni muu ikävääkin ikävämpi esimerkki. 

Pari seikkaa vielä, puhemies, kansalaisaloitteen elpymispaketin kansanäänestämisen torppaamisesta. Se vaikuttaa tähän elpymispakettikeskusteluun siten, että esimerkiksi Toijalan keskustaajamassa Pirkanmaalla Etelä-Pirkanmaan seutukunnassa sijaitsevassa Akaan kaupungissa 16 393 suomalaista ihmettelee varmastikin tänä päivänä, miksi he eivät saaneet sanoa sanaansa, siis puolesta tai vastaan, samoin kuin Alajärven keskustaajamassa Etelä-Pohjanmaalla Järviseudun seutukunnassa sijaitsevassa Alajärven kaupungissa, [Puhemies koputtaa] jossa 9 425 Suomen kansalaista tänä päivänä mietiskelee, että kansanäänestys on systeemi ja kansalaisaloite on luotu ihmisten käytettäväksi. Kun se saavuttaa 50 000:n rajan, niin kansalaiset luottavat, että olisivat päässeet vaikuttamaan myöskin elvytyspakettikeskusteluun. Näin kuitenkin alajärveläisillekin hallitus löi rätin naamaan.  

Aakkosissa kolmantena on Alavieska, Alavieskan kirkonkylällä Pohjois-Pohjanmaalla Ylivieskan seutukunnassa sijaitseva 2 518 henkilön kunta, jossa pohjalaiset miettivät tätä samaa. Siellä Pirkko Parturi, Teuvo Turvetuottaja ynnä muut ajattelevat, että näinköhän se demokratia menee. Yli 50 000 suomalaisen allekirjoittama kansalaisaloite [Puhemies koputtaa] elpymispaketin käsittelystä ja sen kumoamisesta kumottiin täällä härskisti hallituspuolueiden välittämättä pätkän vertaa suomalaisen ihmisen halusta tuoda mielipiteensä tähän saliin. Itse olisin ollut sen kannalla, että siitä olisi ollut hyötyä meille kaikille edustajille tätä vaikeaa elpymispakettia käsiteltäessä, koska nyt on kyseessä ehkä yksi sodanjälkeisen historiamme tärkeimpiä päätöksiä, joka vaikuttaa hyvin voimakkaasti. En koe olevani niin viisas, etteikö kansan neuvoa-antava äänestys olisi antanut minulle hyviä rahkeita edetä päätöksentekoon. 

Arvoisa puhemies! Luettelen loput Suomen kunnat seuraavissa puheissani tulevien viikkojen aikana. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Elvytyspakettia ei voida pitää väliaikaisena, koska vastuut ja toiminta-aika jatkuvat pitkälle tulevaisuuteen. Me suomalaiset elvytyspaketin nettomaksajina elvytämme kilpailijamaitamme aina vuoteen 2058 asti. Ja lisää on mitä todennäköisimmin myös luvassa, sillä nyt koronan varjolla otettava yhteisvastuullinen laina ei punavihreän hallituksemme vakuuttelusta huolimatta tule jäämään kertaluontoiseksi. Tämä saatiin viimeksi lukea maanantai-iltana Ylen uutisoinnissa, jossa Euroopan komission johtava varapuheenjohtaja Valdis Dombrovskis sanoi uskovansa, että onnistuessaan rahoitusvälinettä voitaisiin käyttää useamminkin. Moka tajuttiin nopeasti myös Brysselissä, ja saimmekin todistaa ja lukea Twitteristä komission varapuheenjohtajan sujuvia suomenkielisiä tviittejä elpymispaketin kertaluontoisuudesta ja ainutlaatuisuudesta. Eihän tähän voi enää muuta todeta kuin että suomineitoja viedään nyt kuin litran mittaa. 

Arvoisa puhemies! Elvytyspaketti ei tule jäämään kertaluontoiseksi. Tämän osoittaa myös elvytyspaketin todellinen luonne. Paketti on tarkoitettu sitä varten, että monessa EU-maassa ylivelkaisuus rajoittaa tarvittavien elvytystoimien suorittamista. Myös muun muassa Italian kohdalla kasvanut tyytymättömyys EU:ta kohtaan on huomattavaa. Elvytyspaketissa on siten suurelta osin kyse EU:n kapinoivien maiden ostamisesta puolelleen ja halusta peitellä tiettyjen maiden ylivelkaisuutta.  

Paketti on kokonaisuudessaan Suomen itsenäisyyden ja talouden kannalta erittäin epäedullinen. On kallis virhe lahjoittaa varoja miljarditolkulla Välimeren kilpailijamaihin, sillä mikään ei estä jäsenmaita elvyttämästä itse talouksiaan kansallisten budjettiensa kautta. Itsenäisen kansakunnan olemassaolo ei voi mitenkään nojata siihen, että joudumme maksamaan miljardeja aina, kun niin vain pyydetään tai kun meitä pelotellaan. 

Arvoisa puhemies! Pääministerillämme oli erinomainen lähtöasetelma elvytyspaketin neuvotteluissa. Suomen aiemmat hallitukset olivat linjanneet Suomen EU-politiikan kannaksi sen, että jokainen jäsenmaa vastaa itse omasta budjetistaan sekä veloistaan. Pääministeri olisi voinut jatkaa samalla linjalla. Myös EU:n perussopimukset kieltävät yksinkertaisesti koko yhteisvastuun. Pääministeri olisi voinut vedota EU:n omiin sopimuksiin, mutta ei. Pääministeri Marin ei noudattanut edes Suomen perustuslakivaliokunnan lausuntoa EU:n elpymissuunnitelmasta suurelle valiokunnalle. Lausunnossa todettiin 12.6.2020 seuraavaa — suora lainaus: ”Valtioneuvoston ei tule asian käsittelyn tässä vaiheessa hyväksyä tai edistää nyt ehdotettua unionin lainanottoa ja jäsenvaltion siihen kytkeytyvää vastuuta avustusmuotoisista tukivälineistä.” Tämä osoittaa pääministeriltämme totaalista valmistautumisen puutetta vaativaan neuvottelutehtävään. Lopputulos taas osoittaa, että pääministerillämme oli äärimmäisen kova tarve tehdä vaikutus Brysselin suuntaan. 

Pääministerimme neuvottelema elvytyspaketti ei ole neuvottelu- tai edes torjuntavoitto, se on tulos, jonka saa heti antautumalla. Tämän tajuavat myös kansalaiset, ja tästä syystä kansalaismielipide elvytyspakettia kohtaan onkin suurelta osin kriittinen. 

Suomalaisten kritiikin elpymispaketille osoittaa myös kansalaisaloite, joka keräsi yli 60 000 allekirjoitusta ennätysajassa, vain muutamassa päivässä. Irvokkainta kuitenkin oli, että perussuomalaiset ainoana puolueena käyttivät puheenvuoroja kansalaisaloitteen käsittelyssä. Kyllä, kaikki muut puolueet loistivat puheenvuoroissa poissaolollaan. [Mika Niikko: Tehtiin historiaa!] — Se on historiaa. — Arvoisa hallitus, tämän verranko hallitus arvostaa kansalaisaloitejärjestelmää sekä kansan tahtoa? Ette viitsi vaivautua edes keskusteluun paikalla. Eikö teitä hävetä? Ja eihän teitä hävetä. [Puhemies koputtaa] — Kiitos. Jatketaan tästä.  

Arvoisa puhemies! Haluan ennen omaa puheenvuoroani ottaa kantaa edustaja Kiljusen puheenvuoroon. Koska siihen ei mahdollistettu debattia, niin tässä vaiheessa varmasti siihen voi muutaman sanan käyttää. 

Ymmärrän lähtökohtaisesti Kiljusen logiikkaa. Hän on hyvin terävä kaveri, ja arvostan hänen työtään Euroopan neuvostossa ja valiokunnassa, jossa tehdään yhteistä työtä. Hän pohtii asioita paljon. Mutta arvio siitä, että kansanedustajat täällä pitävät puheita vain lämpimikseen, on hiukan loukkaavaa sitä perustuslaillista sananvapautta kohtaan, jota tämä talo meille suo. 

Nyt ei ole kyse mistään pienestä lainsäädännöstä tai hetkellisestä Suomen kansaa verovaroin kurittavasta säätämisestä. Kyse on lainsäädännöstä, joka sitoo Suomen sellaiseen vastuuseen, että meidän jälkeläisemme kantavat siitä seurauksensa vielä vuosikymmenet. Ja toisaalta, mikä se sellainen parlamentti tai maa on, jossa opposition pitäisi vaieta, kun hallitus jotain on päättämässä? Meillä on tuossa lähellä eräskin iso maa, missä oppositio ei tällaista keskustelua pitkään käy, koska se vaiennetaan. Emmehän me halua sellaista kehitystä, missä sananvapaus ja kansanvalta ja kansan tahto eivät kuuluisi tässä talossa, ja siinä mielessä on hyvä, että jokainen edustaja pitää ne puheet perusteluiltaan niin pitkinä kuin haluaa, koska tässä tehdään merkittävää historiaa Suomen tulevaisuuden osalta. Näitä puheita tullaan tarkastelemaan vielä vuosikymmenten päästä. Katsotaan sitten, missä mentiin mahdollisesti pieleen, ja sen arvioivat sitten historioitsijat. 

Arvoisa puhemies! Se, mistä halusin puhua ja mistä en ole vielä puhunut, on nämä tarkkarajaisuus ja kertaluontoisuus, joita hallitus on toitottanut median avustuksella kansalaisille. Tämä väite tarkkarajaisuudesta tämän paketin suhteen on erittäin kyseenalainen, ja se on kyseenalainen ennen kaikkea sen takia, että tässä ei ole määritelty tämän paketin varojen takaisinmaksua sitovalla tavalla ollenkaan. Tämän takaisinmaksun osalta me tullaan näkemään, miten siinä onnistutaan. Nimittäin koska takaisinmaksusta ei ole päätetty, niin joka tapauksessa vastuun tulee olla huomattava erityisesti tämän budjettikauden päättymisen, vuoden 2027, jälkeen. Joka tapauksessa vuotuiset EU-jäsenmaksut tulevat kasvamaan Suomen osalta 210—500 miljoonan euron verran tämän rahoituskauden jälkeen, ja se on iso summa se, koska tiedämme, mihin ne rahat kohdennetaan. 

Arvoisa puhemies! Erittäin suuri riski on myös siinä, että kun näitä laskuja ruvetaan maksamaan itse kussakin maassa takaisinpäin pikkuhiljaa, ennen vuoden 2056 eräpäivää joku jäsenmaista voi osoittautua varattomaksi, voi osoittautua kyvyttömäksi hoitamaan sitä velkaansa. Tämähän ei olisi ensimmäinen kerta. Meillä on aivan lähihistoriassa esimerkkejä siitä, kuinka Kreikka ei ole kyennyt hoitamaan niitä velkojaan takaisin, ja sen takia heille on tehty uusia tukipaketteja ja erilaisia rahoitusjärjestelyjä, joilla he ovat pystyneet maksamaan niitä velkojaan takaisin. Sama koskee osin myös Italiaa. Jos nämä maat eivät pysty maksamaan näitä velkojaan takaisin, niin silloin muut jäsenmaat niillä takausvastuillaan maksavat sen. Suomen osalta vastuiden tarkkarajaisuus nojaa siihen, että ongelmatilanteessakaan, jos joku ei selviä maksuistaan, Suomi ei niitä joutuisi maksamaan, mutta tämän sopimuksen mukaan käy juuri päinvastoin. [Puhemies koputtaa] Tämän sopimuksen perusteella Suomen vastuut voivat nousta enimmillään 1,4 miljardiin euroon vuodessa — siis 1 400 miljoonaa euroa vuodessa me voitaisiin joutua maksamaan toisten takauksia, jos menee kaikki ihan pieleen. Sen tähden perussuomalaiset ei voi hyväksyä sitä, että me holtittoman taloudenkäytön, Etelä-Euroopan valtioiden velkoja rupeamme takaamaan tai sen enempää heille mitään rahaa lahjoittamaan. Vaikka kyse olisi kertaluontoisesta suorituksesta, mitä emme usko, niin emme silti tähän mukaan lähtisi, nimittäin sen verran me arvostamme suomalaisten veronmaksajien selkänahasta ansaittuja euroja, että soisimme, että ne jäisivät Suomen talouden kehittämiseksi. 

Arvoisa puhemies! Mitä tulee väitteeseen siitä, että tällä pelastetaan työpaikkoja niin Suomessa kuin Euroopassa, se ei välttämättä pidä kaikilta osin paikkaansa. Me ollaan kuultu muiltakin edustajilta se perustelu, että tällä ei Suomen kansantaloutta tai työpaikkoja lisätä. Päinvastoin voi käydä niin, että joistain näistä maista tulee kilpailijoita Suomen teollisuudelle. Esimerkiksi Espanja yrittää päästä autojen akkuvalmistajien kärkimaaksi Euroopassa nimenomaan näillä tukivaroilla. Siinä mielessä nämä päätökset eivät ole niin yksinkertaisia kuin hallitus on antanut täällä esittää. 

Arvoisa puhemies! Me tiedämme, että kriisejä tulee ja menee, mutta todennäköistä on se, että uuden paketin tekemisen kynnys tulee kasvamaan. [Puhemies koputtaa] Tämä ei ole ensimmäinen eikä tämä ole viimeinen paketti, ja sen tähden me haluamme tälle panna pisteen, jottei tämä velkaunioni kehity eteenpäin tästä entisestään. 

Arvoisa puhemies! Olisin halunnut vielä sanoa muutaman sanan siitä, mikä on erittäin tärkeää perussuomalaisille tämän paketin vastustamisessa. Se, mikä on jäänyt vähemmälle huomiolle, on se, että tähän pakettiin sisältyy myös alustava hyväksyntä uusille EU-veroille. Tämä on täysin jäänyt mediassa huomiotta. Elpymisrahastosta aiheutuvien vastuiden tarkkarajaisuutta ei ole mahdollista varmistaa muuten kuin kasvattamalla EU:n tuloja eli näitä omia varoja, ja ensimmäinen omien varojen kasvattaminen on jo tapahtunut muovimaksun kautta, joka on käytännössä jo hyväksytty. [Puhemies koputtaa] Muovivero on se, mihin kaikki jäsenmaat ovat jo suostuneet. Seuraavaksi tulee hiilidioksidipäästöjen tullimekanismi eli hiilitulli EU:n ulkorajalla, ja kolmantena tulee digitaalivero, niin sanottu nettijättivero, ja neljäntenä tulee uudistettu ehdotus päästökaupan huutokauppatuloista, ja niin edespäin. Näitä erilaisia veroja on paljon tulossa, ja tämä tarkoittaa sitä, että kun EU pääsee verottamaan yrityksiä, niin se pääsee silloin myös säätelemään sitä, että eri kansallisten valtioiden itsemääräämisoikeus veron keräämiseen heikkenee. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Haluan vielä nostaa valtiovarainvaliokunnan lausumat esille sen takia, että omasta mielestäni niitä ei ole kuitenkaan ehkä käyty asiallisesti täysin läpi, ja myös haluan jättää kirjoihin oman näkemykseni niistä. Eli yksihän niistä esimerkiksi kuuluu, että ”elpymisväline pidetään poikkeuksellisena ja kertaluonteisena ratkaisuna, järjestely ei toimi ennakkotapauksena eikä Suomi hyväksy vastaavan järjestelyn toistamista tai muuttamista pysyväisluontoiseksi”. Kun itsekin ajattelen tätä ihan talousrealistin näkökulmasta, myös ehkä talouskonservatiivisesta lähtökohdasta, niin nämä lausumat ovat itse asiassa aika hyviä. Minä itse olen samanlaisista asioista puhunut ja ottanut esille muun muassa ihan hallitusohjelmankin suhteen terveen fiskaalipolitiikan — otin edellisessä puheenvuorossakin tämän teeman esille. Tämä sisältää asioita niin kuin no bail-outia ja vastaavaa, järkevää talouspolitiikkaa ja myös sellaisia näkemyksiä, mitä Suomikin on ollut ajamassa EU:ssa aikaisemmin läheisessä yhteistyössä muun muassa Saksan kanssa ja Pohjoismaiden kanssa, Hollannin kanssa ja niin edespäin. 

Sinänsä monet ovat kannatettavia, mutta se omakin kritiikki kohdistuu nimenomaan siihen, miksi voidaan päästää tämä paketti nyt läpi ikään kuin sillä perusteella, että meillä on valtiovarainvaliokunnassa nämä lausumat. Ja tässä minun mielestäni tehdään virhe, että vaikka nämä lausumat sinänsä ovat ihan hyviä, niin tämä paketti pitäisi palauttaa neuvottelupöydälle ja kääntää se kurssi, koska nyt EU menee sellaisille raiteille, mihin sen ei pitäisi mennä. Eli otetaan se ryhtiliike ja nimenomaan ajetaan näitä lausumienkin asioita aineellisesti nimenomaan sillä, että palautetaan tämä paketti neuvottelupöydälle ja vaaditaan niitä asioita. Nythän on sellainen tilanne, että Saksa on luisunut niistä aikaisemmista näkökulmista ja Etelä-Eurooppa tietysti haluaa tätä avustusta ja Itä-Euroopan kannalta on siinä mielessä semmoinen paradoksaalinen tilanne, että he ovat niin voimakkaita avustusten nettosaajia johtuen siitä, että he tulevat niin pitkältä takamatkalta, ainakin historiallisesti, EU:ssa. He ovat nettosaajia, heillä tavallaan taloudellinen intressi on sen puolella, että paketti ajetaan läpi, vaikka siellä sitten olisi erilaisia periaatteellisia varaumia. Se ei ole minun mielestäni myöskään kovin hyvin ajateltu. Itse asiassa minä ajattelisin, että monen itäisen Euroopan maan, esimerkiksi Liettuan, Puolan ja niin edespäin, talous on kohentunut hyvinkin voimakkaasti ja osa näistä maista on myös itse asiassa koronakriisissäkin pärjännyt oikein hyvin. 

Edelleen tässä nousee se kysymys, että kun Marinin hallitus on käynyt näitä neuvotteluita EU:ssa, niin miksei silloin Suomi ollut mukana tässä nuukassa nelikossa. Miksei Suomi silloin nimenomaan profiloitunut ja ajanut näitä samoja asioita, mitä valtiovarainvaliokunnan lausumissa on esitetty, yhdessä nuukan nelikon kanssa? Nyt Suomi nimenomaan irrottautui pois siitä. 

Mutta edelleen, jos tästä kuitenkin hakee positiivisia näkökulmia, niin tämä ehkä nyt selkeyttää sisäpoliittisesti tahtotilaa tämän eduskunnan aikana ja paaluttaa Suomen kantaa, ja ainakaan näillä lausumilla Suomi ei lähde mukaan esimerkiksi sellaisiin mahdollisiin ylilyönteihin, mitä voi olla nähtävissä. Elvytys on tarpeen, mutta elvytystäkin voidaan lähteä tekemään niin, että se ikään kuin ajetaan totaalisen yli. Siinä näen arvon, mutta se riski on nimenomaan siinä, että nyt ei olisi pitänyt lähteä siihen. Ja myös katson, että nämä lausumat sitovat siihen saakka, kunnes tulee uusi esitys, jolloin se taas käsitellään eduskunnassa ja tehdään sitten uusi ratkaisu, maksimissaan tämän parin vuoden aikana, minkä tämä eduskunta on nyt koolla, ja aikaisemminkin. 

Itse asiassa semmoisen asian minä haluan tuoda esille vielä, että nythän ollaan käsittelemässä pankkiunionia, esimerkiksi sen kriisinratkaisurahastoa ja talletussuojarahastoa, enkä tiedä, olenko tässä salissa nyt nähnyt kysymystä siitä — vaikka tämä ei ole sinänsä valtioiden asia yksiselitteisesti, siinä ovat pankit mukana ja muut — mikä on näiden lausumien merkitys suhteessa siihen, mitä Suomi tulee käsittelemään osana pankkiunionia.  

Palaan tähän seuraavassa puheenvuorossa. — Kiitos. 

Arvoisa rouva puhemies! Se, että tukipakettirahoilla saatetaan rahoittaa muiden EU-maiden puolustushankintoja, on vain yksi esimerkki siitä, miten kyseenalaista on suunnata valtavia määriä veronmaksajiemme rahoja EU:n tukipakettiin. Pääministerimme ei ole tehnyt kunnollista vaikutusarviota paketin seurauksista, kun hän meni viime kesänä neuvottelemaan Brysseliin. Hänellä ja hallituksella olisi ollut mahdollisuus kuunnella perussuomalaisia ja kriittisiä puheenvuoroja tukipaketista. Pääministeri ei myöskään antanut yhtään haastattelua suomalaisille median edustajille, kun hän saapui Brysselistä Helsinki-Vantaalle tukipakettineuvotteluiden jälkeen. Pääministerin käytös viittasi siis jo viime kesänä vahvasti siihen, että Brysseli määrää, mitä hallitus tekee, ja pulinat pois. 

Totean nyt tässä kuitenkin, että hallituksella on ollut aikaa tehdä erilaisia selvityksiä ja kuunnella asiantuntijoita. Hallitus on myös koko hallituskauden jättänyt vastaamatta opposition kansanedustajien kysymyksiin täällä suuressa salissa. Samanlainen välinpitämätön suhtautuminen on näkynyt erityisesti suhteessa kriittisiin puheenvuoroihin EU-tukipaketista. Onko niin, että hallituksen ministereille on jo kabineteissa luvattu komissaarivirkoja, kun perusteltu kritiikki ja varoitukset tukipaketin seurauksista ovat olleet kuin tuuleen olisi huutanut? 

Suomi on aina historiallisista syistä johtuen tehnyt isoja päätöksiä laajalla parlamentaarisella yhteistyöllä. Tukipaketti heikentää entisestään suomalaisten kansallista itsemääräämisoikeutta ja keskittää valtaa Brysseliin. Tukipaketin valmisteluun on liittynyt erikoisia piirteitä, jotka eivät kuulu terveeseen demokratiaan. Hallitus puhuu jatkuvasti tukipaketin kertaluontoisuudesta, vaikka todellisuudessa ja todennäköisesti jo ensi syksynä on tulossa uusi tukipaketti, joka on yllätys, yllätys jälleen kertaluontoinen. 

Arvoisa hallitus, miksi te ette pysy totuudessa? Miksi valehtelette Suomen kansalle tukipaketin todellisesta luonteesta? Jos paketti hyväksytään eduskunnassa, se tulee todellisuudessa johtamaan nykyisen kaltaisen Euroopan unionin muuttumiseen pysyväksi tulonsiirto- ja velkaunioniksi. Mihin on unohtunut hallituksemme yhteistyö eduskunnan kanssa? Hallitus on nyt tekemässä historiallisen vääryyden Suomen kansaa kohtaan, mikäli tukipaketti hyväksytään. Suomen kansan silmissä näyttää vahvasti siltä, että hallitukselle yhteistyö ja nöyristely Brysselin edessä on tärkeämpää kuin yhteistyö eduskunnan kanssa ja oman kansan mielipide tukipaketista. 

Suomella on omasta takaa ennätyssuuri valtionvelka, joka kasvaa entisestään. Seuraavilla hallituksilla on edessään isot leikkaukset valtion budjettiin. Tulevatko kansalaiset tuntemaan tilipussissaan Marinin hallituksen aiheuttaman syömävelan, joka näkyy rajuina veronkorotuksina? Suomen talous tulee ajautumaan ennennäkemättömään taloudelliseen kriisiin, kansalaisten ostovoima ajetaan alas, työpaikkoja ei synny. Silti meillä on muka velvollisuus rahoittaa veronmaksajien rahoilla huonosti talouttaan hoitaneita EU-maita. 

Arvoisa puhemies! Terveellä maalaisjärjellä varustetun suomalaisen oikeustajuun ei millään mahdu se, että suomalaisista on tehty kaikkiin mahdollisiin asioihin maksumies. Kun me emme ole Suomessa saaneet omaa talouttamme kuntoon, niin minkä takia hallitus haluaa meidät maksumiehiksi oman taloutemme lisäksi vieraiden maiden talouksien epäonnistumisille? Katsokaamme oman maan tilannetta: ennätyssuuri työttömyys, työssä käyviä köyhiä, pitkät hoitojonot, hoitokodeissa kärsivät vanhukset, lista on loputon. Olemmeko me muka niin varakas maa, että meillä on tässä tilanteessa varaa lahjoittaa rahaa miljardeja ulkomaille? — Kiitos. 

Arvoisa rouva puhemies! Olen hyvin isänmaallinen ihminen. Minusta isänmaalliset ovat niitä, jotka laittavat lyhytnäköisen poliittisten voittojen tavoittelun tai poliittisen pelin ja pelleilyn sivuun silloin, kun päätetään vakavista asioista, [Mauri Peltokangas: Mitä te teitte tänään? Poliittista pelleilyä! Käsittämätöntä!] joilla on vaikutusta syvästi suomalaisten ihmisten työllisyyteen, toimeentuloon, arkeen. Silloin ne puolueet, jotka vakavasti ottavat kansanvallan ja haluavat huolehtia isänmaasta, löytävät toisensa yli oppositio—hallitus-rajojen, yli erilaisten poliittisten näkemysten.  

Arvoisa rouva puhemies! Olen kuullut täällä parin päivän aikana moneen kertaan sanottavan, miten meidän itsenäisyys on menossa. Muistan jo 90-luvulta, kun puhuttiin, miten meidän itsenäisyys menee. Tämä eduskunta on tehnyt lukuisia päätöksiä, joista on aina sanottu, että nyt meiltä menee itsenäisyys. Ei ole mennyt niistä päätöksistä, eikä mene tästäkään päätöksestä. Itsenäisyydestä päätämme me, kansan valitsemat edustajat. Siitä eivät päätä komissaarit eivätkä muiden maiden parlamentaarikot. [Mauri Peltokangas: Kyllä te tiedätte, mistä täällä puhutaan!] Itsenäisyys on asia, joka sisältää vahvan itsetunnon, ja niillä, jotka kuvittelevat, että itsenäisyys viedään muiden toimesta meiltä, ei ole vahvaa itsetuntoa.  

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on puhuttu paljon siitä, viekö tämä kohti liittovaltiota. Liittovaltio on sana, jota jokainen voi käyttää, ja jokainen antaa sille aivan omanlaisensa sisällön. Jos mietin, mikä on syvintä liittovaltiokehitystä, niin se on varmasti EU:n militarisointi. Ne puolueet, jotka haluavat vahvistaa EU:n militaaripuolta, ne puolueet, jotka erityisesti ovat kannattaneet voimallisesti sitä, että saksalaista ja ranskalaista sotateollisuutta EU:n varoilla rahoitetaan, ovat liittovaltion kannattajia. Olen huomannut, että erityisesti eduskunnan oikealta laidalta on kovasti kannatettu tätä liittovaltiokehitystä, jossa EU:lle tuodaan myös tämä sotilaallinen puoli.  

Arvoisa rouva puhemies! Tähän monivuotiseen rahoituskehykseen eli EU:n seitsemän vuoden budjettiin ja siihen sisältyvään elpymisvälineeseen sisältyy se, että me nostamme Euroopan ja Suomen taloutta ja työllisyyttä sekä puolustamme työntekijöiden mahdollisuutta toimeentuloon. Me pidämme huolta siitä, että Eurooppa säilyy maanosana, jossa tehdään työtä ja jossa työläiset pärjäävät ja saavat toimeentulon. Me teemme sitä, mitä muualla maailmassa myös Yhdysvallat ja Kiina tekevät; nekin elvyttävät taloutta koronakriisin jälkeen. [Mika Niikko: Omaa talouttaan!]  

Jos miettii, mitä uusia toimia tässä on, niin tässä on EU:n omia varoja, ja ne ovat aivan erinomaisia asioita:  

Digivero: Pitääkö meidän todella hyväksyä se, että ylikansalliset suuryritykset, digiyritykset, kiertävät veroja kaikkialla maailmassa? Eikö niiden pitäisi maksaa niistä voitoista, joita ne tekevät Euroopassa, myös veroa? Tähän digiverolla puututaan. Me isänmaalliset haluamme, että monikansalliset digijätit myös maksavat veronsa Eurooppaan.  

Entä hiilitullit? Hiilitulleilla puolustetaan sitä, että teollisuus pystyy toimimaan myös jatkossa Euroopassa. Me estämme sen, että ilmastosta piittaamattomat, saastuttavat toimijat ottavat tällä itselleen voittoja. Tämän kannalla ovat perussuomalaiset olleet tähän asti ja vaatineet täällä hiilitullia, mutta nyt kun se on toteutumassa tämän paketin kautta, sitä vastustetaankin. [Mika Niikon välihuuto] Tämä kuvastaa kaikkea: yhtenä päivänä ollaan yhtä mieltä, toisena päivänä toista mieltä, takki kääntyy edestakaisin, tuulivoimalan tavoin pyörii, ja tärkeintä on vastustaminen eikä se, mikä on Suomen kansan etu. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä]  

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Alkuun haluan lausua muutaman sanan teille henkilökohtaisesti eduskunnan tilintarkastajien puheenjohtajana. Haluan kiittää teitä siitä arvokkaasta ja juhlavasta tilaisuudesta teidän edustustiloissanne joku aika takaperin. Vaikkakin asia oli ikävä, mitä käsittelimme, niin tilaisuus oli itselleni ainakin kovasti juhlava, kiitos. 

Ja sitten varsinaiseen puheeseen: 

Tuossa arvostamani edustaja Peltokangas kysyi aiheellisesti Akaan ja Alajärven ihmisten puolesta. Kysyn itse aivan samalla tavalla Lempäälän noin 23 800 ihmisen puolesta, joista monet ovat minulle lähettäneet kysymyksiä siitä asiasta, miksi me emme saa päättää tästä vakuusrahastoon menemisestä, miksi me emme saa äänestää tästä asiasta. Aivan samalla tavalla minulle on tullut lukuisia kyselyjä tästä asiasta. 

Ranska yritti jo aiemmin ennen koronaa saada aikaiseksi euroalueen yhteistä budjettia. Saksa ei suostunut. Ranskaa pelotti etenkin Italian valtion korkea velkaantuneisuus, mikä meillä kaikilla nyt on jo tiedossa, ja ranskalaisten pankkien huomattava italialaispankkien luototus. Pelkona oli, että jos Italian valtio ajautuu leikkaamaan velkansa tai eroamaan eurosta, italialaiset pankit menisivät nurin ja siten myös ranskalaiset pankit siinä samalla. 

Nyt koronan myötä Etelä-Euroopan muuta Eurooppaa suurempi talousšokki — Välimeri kun elää turismista, joka putosi lähes nollaan — yhdistettynä jo ennestään korkeaan velkatasoon sai myös Saksan taipumaan ”kertaluonteisen elpymisrahaston” kannalle. EU-komissio ja Euroopan keskuspankki ovat jo pitkään, ainakin eurokriisistä lähtien, yrittäneet saada aikaiseksi EU- tai euroalueen yhteistä budjettia ja eurobondeja. Jos olisi kysytty erikseen jäsenmailta — miksei kysytty — haluatteko EU:lle verotusoikeuden, oikeuden alijäämäisiin budjetteihin, oikeuden ottaa velkaa, niin kukaan ei takuulla olisi suostunut. Pakettia esitetään koronan varjolla. Se on kytketty monivuotiseen budjettikehykseen, jolloin paketin hylkääminen hylkäisi samalla myös EU:n budjetit ja pakottaisi jäsenmaat aloittamaan budjettineuvottelut uudelleen, mikä olisi hyvin tärkeätä muun muassa Suomen osalta. Päättäjät on siis väsytetty kevään ja kesän huippukokouksissa ja monissa muissa tilaisuuksissa. 

Pakettia on perusteltu koronakriisillä ja tarpeella elvyttää Euroopan taloutta. Tämä on mielestäni kyllä ihan pötypuhetta. Joka ikinen euromaa voi lainata markkinoilta rahaa nolla- ja tällä hetkellä jopa miinuskorolla ja elvyttää niin paljon kuin maata itseään huvittaa. Ja perussääntöhän muun muassa EU:ssa on, että jokainen maa ottaa ja vastaa omista veloistaan, ei yhteisistä veloista. Koordinoitujen elvytystoimien korkeampi tehokkuus on myös heikko argumentti. Lisäteho on parhaimmillaankin vaatimaton, ja ei ole ollenkaan selvää, että merkittävää koordinaatiota tulee edes tapahtumaan. 

Suomen viennin elvyttäminen on siinä mielessä aika lailla pötypuhetta. Rahaa kaadetaan nyt sellaisiin maihin, jotka eivät ole Suomen merkittäviä asiakkaita, Suomelle merkittäviä vientimaita. EU:n hyötyihin ja erityisesti sisämarkkinoista Suomen saamiin miljardihyötyihin viittaaminen on myöskin pötypuhetta. EU ja sisämarkkinat eivät ole uhattuina, eivätkä Suomea uhkaa potkut EU:sta. 

Kyseessä on todellisuudessa ylivelkaisten tai poliittisesti hermostuneiden Välimeren ja Itä-Euroopan maiden ostaminen suopeammiksi EU:lle. Elpymisrahaksi paketti ei riitä, eikä Italian tai Espanjan ylivelkaisuus paketilla muuksi muutu. Paketin merkitys on siinä, että EU:n sääntöjen uudelleentulkinta ja nyt ehdotetut toimenpiteet mahdollistavat tulonsiirto- ja yhteisvastuuliittovaltion ja luovat ensimmäisen 750 miljardin euron koepallon, kokeiluerän. Seuraava on jo paljon helpompi toteuttaa. Jokainenhan niistä on se ainutkertainen — ei toistu. Pakettiin oltiin markkinoilla tyytyväisiä sen takia, [Puhemies: 5 minuuttia!] että nyt tiedetään, että EU-maat ovat valmiita vastaamaan toistensa veloista ja maksamaan toistensa laskuja. 

Hyväksymällä tämän paketin hallitus siis sitoo Suomen sekä yhteisvastuuseen EU:n velasta että tulonsiirtoihin ja Suomen nettomaksujen kasvamiseen vuosikymmeniksi. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Kun käsitellään hallituksen esitystä eduskunnalle Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä annetun neuvoston päätöksen hyväksymisestä, on syytä muistaa, että perussuomalaisen politiikan lähtökohtana on aina suomalaisen kansanvallan, kulttuurin ja elämäntavan puolustaminen. Tämän vuoksi suhtautumisemme Euroopan unioniin ja sen kasvaviin integraatiopyrkimyksiin on hyvin kriittinen. Suomalaisen demokratian ja hyvinvointivaltion selviytyminen tulevina vuosikymmeninä ei ole mahdollista, mikäli emme pääse irtautumaan kaikille elämänalueille puuttuvasta Brysselin sanelusta. Euroopan laajuinen byrokratia ei edusta eurooppalaisuuden aitoja hyveitä. EU on toiminnallaan muuttunut karikatyyriksi siitä, mitä eurooppalaisuus todellisuudessa on. Vakavin ongelma onkin se, ettei Euroopan unioni myönnä, kuinka ainutlaatuinen on se eurooppalainen sivilisaatio, jonka arvokas osa Suomi on. Suomen menestys on rakennettu veteraanisukupolvien taisteluilla ja jälleenrakennustyön sitkeällä uurastuksella. Maamme kukoistuksen ovat aikaansaaneet suomalaiset suomalaisella työllä. 

Perussuomalaiset on suomalaisista puolueista ainoa, joka vaalii Eurooppa-politiikassaan suomalaisia, kristillisen yhtenäiskulttuurin ja valistuksen ajan muovaamia klassisia, länsimaisia arvoja. Suomen valtapuolueet sitä vastoin saarnaavat Brysselin tukemana avoimen maahanmuuton, globalisaation ja uusliberaalin talouspolitiikan ja nyt Euroopan elpymisväline -sanomaa. Suomen valtavirtapuolueet ovat näin valmiita sivuuttamaan Suomen ja muun Euroopan monituhatvuotisen länsimaisen perinnön. Eurokriisin, maahanmuuttokriisin, brexitin ja koronan jäljiltä EU on käymistilassa. 

Arvoisa puhemies! Unioniin on perinteisten integraatiomyönteisten Ranskan ja Saksan rinnalle syntynyt vahva suuntaus, joka vastustaa vallan keskittymistä Brysseliin etenkin maahanmuuttopolitiikassa. Lisäksi Tanskan, Unkarin ja Itävallan kaltaisissa pienissä jäsenmaissa on kyllästytty komission sanelupolitiikkaan ja alettu painottaa suhteellisuus- ja läheisyysperiaatteiden merkitystä kaikissa Euroopan unionin tulevissa uudistuksissa. 

Suomella on nyt mahdollisuus valita vahva, itsenäinen linja kansallisen näivettymisen ja itsemääräämisoikeuden heikkenemisen sijaan. Nyt on aika sanoa ”ei” tällaiselle velkapaketille ja integraation syventyvyydelle — itsemääräämisoikeutemme heikkenemisen sijaan, miettikää. Suomen ääni ei tule lainkaan kuuluviin Ranskan ja Saksan johtamassa EU-liittovaltiossa, mutta kriittisten EU-maiden liittoumassa Suomi voisi olla kokoaan suurempi vaikuttaja — tässä kohtaa ”kokoaan suurempi” on oikeassa kohtaa. 

Euroopan unioni ei ole ikuinen. Jo ennen unionin lopullista hajoamista perusuomalaiset näkee pidemmän aikavälin strategisena tavoitteena Suomen hallitun EU-eron — no, joko yksin tai osana laajempaa EU-kriittisten maiden joukkoa. Tämä on sellainen, mistä pitäisi keskustella. Tulevaisuus ei ole niin kultainen kuin miten se tässäkin salissa kuvitellaan. Euroopan unioni on vaikeuksissa, ja meillä pitäisi olla myöskin etukäteen suunniteltu exit-strategia. Se olisi edeltä viisautta. On harhaluulo, että Euroopan maiden välinen rauha ja sisämarkkinoiden ylläpitäminen vaatisivat tuekseen poliittisen unionin. Suomi tarvitsee perussuomalaisia myöskin Euroopan parlamenttiin ajamaan oikeasti suomalaisten asiaa. Emme voi heittäytyä muiden kansakuntien hyväntahtoisuuden varaan, sillä kansallisen edun toteutuminen on yksin suomalaisten käsissä — yksin suomalaisten käsissä. 

Loppu liittovaltiokehitykselle: Suomi on koko euro- ja EU-jäsenyytensä ajan tukenut niin sanottua vahvan komission doktriinia. Tämän opinkappaleen mukaan jäsenmaista riippumaton toimivaltainen Euroopan komissio pitää myös tiukoissa paikoissa pienten jäsenmaiden puolta erityisesti Ranskan ja Saksan akselin valtapyrkimyksiä vastaan. No, todellisuudessa Suomi on tehnyt vakavan virhearvion — vakavan virhearvion — sillä komissio ei ole niin neutraali toimielin kuin sen virallinen asema antaa ymmärtää. 

Puhemies! Komissio on altis isojen jäsenmaiden painostukselle, ja usein se valmistelee asetus- ja direktiiviesitykset [Puhemies: 5 minuuttia!] siten, että ne erityisesti miellyttäisivät Saksan, Ranskan, Espanjan ja Italian nelikkoa. Komission mielistelyn ohella Suomen EU-vaikuttamista on leimannut mallioppilaan rooli. Suomi etukäteen ilmoittaa sitoutuvansa huonoihinkin kompromisseihin. Tanskasta ja Ruotsista poiketen Suomi harvoin äänestää neuvostossa enemmistön kantaa vastaan, vaikka olisi kyse kansallisesti tärkeästä aiheesta. Suomi on jopa liputtanut määräenemmistöpäätösten soveltamisen lisäämisen puolesta, vaikka tämä entisestään vähentäisi maamme päätösvaltaa EU-asioissa, tästä pois luettuna tietenkin arvostetut meppimme Laura Huhtasaari ja Teuvo Hakkarainen. He eivät hyväksy integraatiota. 

Suomen päättäjät ja muut mielipidevaikuttajat ovat väittäneet, että Suomi on alistuvalla EU-linjallaan kerännyt huomattavan määrän luottamuspääomaa ja pelimerkkejä ja että on tärkeää istua kaikissa pöydissä. [Mika Niikko: Kahvilla!] Vähemmän puhetta on ollut siitä, miten tämä pelimerkkien ja luottamuspääoman kerryttäminen on realisoitunut Suomen eduksi unionissa. [Mika Niikko: Katteettomia pelimerkkejä!] Realisoituuko se nyt elvytyspaketin mukana? No, ei todellakaan. Me menemme, ja Eurooppa vie — me vikisemme. Tämä sali, nyt olisi aika näyttää sitä vaikutusvaltaa. Tahtotilaa jos on, me voimme todellakin olla kokoamme suurempi. Tosiasiassa Suomen harjoittama etukäteen antautuminen on heikentänyt Suomen neuvotteluasemaa, koska kaikki tietävät Suomen taipuvan joka ikiseen kompromissiin. Näin taipuivat myös pääministeri Marin ja eurooppaministeri Tuppurainen.  

Euroopan unionin institutionaalisella tasolla on vahvistettava hallitustenvälisyyttä vaaleilla valitsemattoman Euroopan komission aseman pönkittämisen sijaan. Hallitukset ovat komissiosta poiketen kansallisten demokraattisten mandaattien alaisia ja nauttivat sellaista legitimiteettiä, jota EU-komissiolla ei koskaan tule olemaan — toivottavasti ei tule. EU-komission poliittisen luonteen vahvistaminen on yksiselitteisesti tuomittavaa. Komissio pitää palauttaa takaisin siihen rooliin, joka sille on alun perin määrätty, eli valvomaan Euroopan unionin perussopimusten ja muun lainsäädännön toteutumista jäsenvaltioissa. Näin toimiessaan tällaiset paketit eivät olisi käsittelyssä. Komissiolle kuuluva aloiteoikeus unionin lainsäädäntöprosessissa tulee myös poistaa ja siirtää jäsenmaiden neuvostolle. Euroopan unionin, yhä tiivistyvän unionin, periaatteista on päästettävä irti. Tavoitteena tulee olla unionin federalististen rakenteiden purkaminen ja siirtyminen kohti isänmaiden Eurooppaa. 

Arvoisa puhemies! Ylitin hieman puheaikani. Pahoitteluni siitä, jatkan tuonnempana. 

Arvoisa puhemies! Nyt käytävässä elpymispakettikeskustelussa olen laittanut huolestuneena merkille, että monien hallituspuolueiden ja kokoomuksen edustajien puheenvuoroissa viitataan siihen, että kaatamalla tämän paketin joutuisimme pois EU:sta tai saisimme joitain raskaita tullisanktioita, joilla EU kostaisi meille paketin kaatamisen. En tiedä, onko tämä kyseisten edustajien tietämättömyyttä vai tahallista äänestäjien harhauttamista, jossa heitä uhataan kaikilla mahdollisilla heinäsirkoista alkaen, jos joku uskaltaa uhmata EU:ta. EU:n perussopimuksessa tällaisia rangaistussanktioita ei ole, joten nämä uhkailut tuntuvat todella hämmentäviltä, oli sitten kyse ymmärtämättömyydestä tai tahallisuudesta. Sinänsä EU on vaarallisella tavalla luopunut sääntöperustaisista arvoistaan ja joustaa tai muuttaa niitä aina tilanteen mukaan. Jos hallituspuolueilla on enemmän tietoa kuin oppositiolla, niin toki olisi tärkeää, että tämä tieto jaettaisiin myös meille. 

Arvoisa puhemies! Elvyttäminen sinänsä on ihan kannatettavaa, ja mielestäni jos tämä paketti olisi tehty järkevästi, se olisi voinut olla merkittävästikin suurempi. Yksi tapa tämän toteuttamisessa olisi voinut olla esimerkiksi 2 000 miljoonan kokoinen paketti lainarahaa, joka olisi jaettu jokaisen maan maksuavaimen mukaan. Samalla oltaisiin voitu korottaa jokaisen maan luvallista velan määrää suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tällainen järjestely olisi ollut oikeudenmukainen ja luonut oikeaa kasvua, mitä tämä elpymisrahasto ei tee. 

EU muistuttaa tänä päivänä päivä päivältä enemmän Neuvostoliittoa, mikä on pelottavaa. Olen kannattanut EU:hun liittymistä, ja vapaakauppa on tärkeää, mutta EU:n ajautuminen Neuvostoliiton tielle on vaarallista. EU menettää tällä menolla uskottavuutensa. Kuka kohta enää uskoo mihinkään, mitä EU tekee tai sanoo? 

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, minusta alkaa tuntua, että perussuomalaiset ovat alkuperäisen EU:n suurin puolustaja, kun EU:sta ollaan tekemässä uutta Neuvostoliittoa. Jokainen tietää, miten sille kävi, ja tällä menolla myös EU tulee kaatumaan omaan mahdottomuutensa. 

Tästä pääsemmekin siihen, että on hämmentävää, kuinka lyhyt ihmisen muisti on. Maailmanhistoria on täynnä ikuiseksi uskottuja järjestelmiä Roomasta ikuiseen Neuvostoliittoon ja Saksan tuhatvuotiseen valtakuntaan, ja kuinkas sitten kävikään? EU ei tule kestämään ikuisesti, ja tällä hallituksen tukemalla moraalittomalla ja epärehellisellä politiikalla se ei ole enää kaukana, joten vetoan nyt kaikkiin kollegoihin yli puoluerajojen: pelastetaan EU ja palataan siihen järkipohjaiseen EU:hun, johon vuonna 1995 liityimme. — Kiitos.  

Arvoisa rouva puhemies! Heti alkuun täytyy todeta, että välttämättä tässä viidessä minuutissa ei pysy, koska pitäisi aina yksi kokonaisuus käydä kerralla läpi, ja olisin toivonut, että olisi ollut pidemmät puheenvuorot yhteen putkeen, niin että ei tarvitsisi niin moneen osaan tulla tänne puhumaan. Mutta yritetään parhaamme. 

Aivan aluksi haluan, edustajat, ottaa pienesti kantaa edustaja Arhinmäen esittämiin verokantoihin Euroopan unionissa ja siihen, kuinka hän antoi ymmärtää, että me ei olla liittovaltio näistä verokannoista huolimatta. Edustaja Arhinmäki otti esimerkiksi tämän, että meillä ei ole edes yhteistä armeijaa, vaikka salin oikea laita — viittasi varmasti kokoomukseen — sitä olisi kovastikin toivonut. Mutta Arhinmäki on väärässä siinä, etteivätkö EU ja itse asiassa myös tämä valuuttaunioni osoita sen, että me olemme ainakin hyvin lähellä liittovaltiota, jos emme jo osa sitä.  

Meinaan muutaman esimerkin nostaa tässä esille. Tämä liittyy suoraan tietenkin tähän tukipakettiin, koska tämä tukipaketti itsessään on syventävä toimenpide siihen liittovaltiokehitykseen, koska tämän tukipaketin kautta EU:lle tulee oikeus kerätä erilaisia veroja, tehdä velkaa ja myös sitouttaa jäsenvaltioita velan maksuun. 

Liittovaltion tunnusmerkkejä on Suomessa jo useita, ja ne tunnusmerkit ovat hyvin helposti havaittavissa. Esimerkiksi meillä Suomessa kansallinen lainsäädäntö on alistettu Euroopan unionin lainsäädännön yläpuolelle. Meillä on tästä kokemusta tietysti kaikilla edustajilla, koska täällä ratifioidaan jatkuvasti Euroopan unionin esittämiä lakihankkeita ja niihin annamme työksemme kantoja joka viikko. 

Liittovaltion yksi merkki on tietysti myös se, että meillä on tämä valuuttaunioni, jonka arvo määräytyy ei Suomessa vaan Brysselistä käsin. Yksi vahva esimerkki on kanssa se, että meillä on tämä EU:n yhteinen keskuspankki, johon Suomen Pankki on saanut jäsenyyden liittymällä euroon.  

Yksi esimerkki lisää on EU:n tuomioistuin, jolle korkeimman oikeuden päätökset ovat alisteisia.  

Tietenkin on tämä edustajien valinta parlamenttiin ja tällainen kaksikamarisen kaltainen järjestelmä, jossa parlamentin jäsenet ovat ikään kuin alahuoneen jäseniä ja jäsenvaltioiden ministerit ministerineuvostossaan edustavat niin sanottua ylähuonetta. 

Ehkä selkein esimerkki liittovaltion tunnuksista on tietysti eurolippu. Eurolipun lisäksi on passi: Suomen passissa on EU:n tunnukset ensimmäisenä ja sitten on Suomen tunnukset. Lisäksi on tietenkin hymni. Sehän kuuluu valtion tunnusmerkkeihin, ja EU:lla on myös tällainen. 

Arvoisa puhemies! Huolestuttavin piirre on tietysti se, että EU:n komissioon ei voi vaikuttaa äänestämällä. Se valitaan aivan muulla tavalla. Kyllä tämä on merkki siitä, että tällainen ei ole minkään itsenäisen valtion etu. Lisäksi EU tavoittelee yhteistä ulkopolitiikkaa voimakkaasti, ja sitä me teemmekin monelta osin, esimerkiksi siinä, millä tavalla pyritään määrittelemään jäsenvaltioiden suhdetta Israeliin ja Palestiinaan, missä valitettavasti tälläkin hetkellä raketteja ammutaan tuhansia juutalaisten siviilien päälle ja on kuollut ihmisiä. EU määrittelee sen, millainen suhtautuminen meillä on tähän kysymykseen. Tämä ollaan nähty useasti tässä parlamentissa vuosien saatossa. 

Arvoisa puhemies! Arhinmäki on oikeassa siinä, että yhteistä armeijaa meillä ei ole, mutta tämäkään ei ole meille yllätys, että tätä on ehdotettu useasti eri komissioiden puheenjohtajien toimesta ja muidenkin päättävien tahojen toimesta. Se on se yksi askel, mikä on vielä ottamatta, ja ainakaan tämä parlamentti ei tule sitä hyväksymään. Siitä olen varma.  

No, miten tämä liittyy tähän tukipakettiin? [Puhemies: 5 minuuttia!] Kuten sanoin, tämä tukipaketti sitoo meidät ja meidän jälkeläisemme 35 vuodeksi maksamaan toisten valtioiden velkoja. Tämä antaa EU:lle oikeuden kerätä veroja ja myös periä niitä maksamattomia laskuja, jos sen päivä tulee. 

Arvoisa puhemies! Jatkan seuraavassa puheenvuorossa varsinaista puhetta, minkä olen valmistanut tälle päivälle. 

Arvoisa puhemies! Edellisissä puheenvuoroissa käsittelin valtiovarainvaliokunnan lausumia viiden minuutin puheenvuoron ajan. Tiivistän tässä lyhyesti, eli sanoin käytännössä siten, että sinänsä monia näitä talouslinjauksia kannatan, mutta minun mielestäni tämä toimintatapa, että nyt ikään kuin tukeudutaan niihin — ei menty mukaan tähän nuukaan nelikkoon silloin, kun neuvoteltiin tästä EU-elpymispaketista, vaan nyt hyväksyttäisiin tämä EU-elpymispaketti ja sitten muka vedottaisiin näihin meidän sisäisiin lausumiin — ei ole järkevä toimintatapa vaan ristiriitainen toimintatapa. Meidän nimenomaan pitäisi niiden lausumien sisältöä ajaa siten, että neuvotteluissa me ajetaan niitä ja nyt kieltäydytään tukipaketista, palataan neuvottelupöytään. Silloin me tosiasiallisesti ajetaan niiden lausumien sisältöä. Minä näen tässä paljon tällaista poseerausta. Tämä on aika tekopyhä tapa. Tällä vähän niin kuin selitetään nyt tehtävää syntiä. 

Mutta halusin viedä keskustelun myös siihen, mitä en ole ainakaan aikaisemmin itse nähnyt tässä täysistuntokeskustelussa vielä tässä yhteydessä: mikä esimerkiksi näiden lausumien merkitys sitten tulee olemaan jatkossa? Itse pelkään, että nämä jäävät tämmöisiksi sisäisiksi papereiksi. Ne voivat selkeyttää meidän linjaa, ja me voidaan hakea samankaltaisista maista nyt sitten jatkossa tukea, okei, mutta sitten me ollaan jo väärillä raiteilla. 

Yksi esimerkki on tämä pankkiunioni. Itseäni häiritsee tämä asia aika paljon, koska hallitusohjelman mukaanhan Suomi toimii aktiivisesti pankkiunionin viimeistelemiseksi ottaen huomioon pankkien riskitasot — tämä on kirjaus. Pankkiunionissahan on paljon kannatettavia asioita: Se ajaa rahoitusvakautta. Tämmöiset erilaiset ylikansalliset valvontamekanismit ovat ihan perusteltuja monessa suhteessa. Mutta tähänkin järjestelyyn sisältyy yhteisvastuun kaltaisia elementtejä, ainakin pankkien välillä suoranaisesti. Tästä valtioneuvosto on tehnyt selvityksen, ja itsekin olen talousvaliokunnassa monet kerrat käsitellyt tätä asiaa, ennen siis tätä koronakriisiä jo. Silloin on tullut E-selvityksiä, eduskunnalle U-kirjelmiä. Esimerkiksi jo ennen koronakriisiä jatkuvasti lausunnoissa talousvaliokunnassa korostettiin, että Suomi voi mennä mukaan tähän varautumisjärjestelyn aikaistettuun käyttöönottoon, siis kriisinratkaisurahaston aikaistamiseen, mikäli me katsotaan, että Euroopassa pankkien riskitaso on laskenut. Nimenomaan pitää tehdä puolueeton selvitys: jos pankkien riskitaso alentuu merkittävästi, niin silloin Suomi voi aikaistetusti mennä mukaan näihin järjestelyihin. 

Me tehtiin eriäviä mielipiteitä näihin lausuntoihin, ja sanoinkin valiokunnassa ja eriävissäkin, että tässä varmaan käy niin, että jos pankkien riskitaso Euroopassa laskee, niin Suomi menee mukaan, mutta okei: jos ei se laske, niin Suomi varmaan menee siltikin mukaan aikaistetusti — tämä on paljon tällaista silmänlumetta. Ja nyt siinä kävikin niin, että tämä asia tuli euroryhmässä päätettäväksi eli 30. marraskuuta 2020 euroryhmä laajennetussa kokoonpanossa sopi Euroopan vakausmekanismin uudistuksesta ja pankkiunionin yhteisen kriisinratkaisurahaston SRF:n varautumisjärjestelyn aikaistetusta käyttöönotosta, vaikka mitään selkeätä selvitystä Euroopan pankkien riskien alenemisesta ei ollut todettu. Eli loppujen lopuksi: vaikka kaikissa lausunnoissa jatkuvasti korostettiin tätä riippumatonta selvitystä, niin sitten kun tuli poliittisen päätöksenteon aika, niin silloin Suomi joka tapauksessa meni mukaan aikaistetusti näihin järjestelyihin. Eli ei näillä lausumilla ollut oikeastaan mitään merkitystä. Tämä palaa takaisin näihin valtiovarainvaliokunnan lausumiin, ja minä ajattelen, että tässä on hyvin pitkälti samanlainen asetelma, että meidän on kiva tehdä tällaisia sinänsä hyviä lausumia, mutta ne sitovat sen aikaa kuin ne sitovat — ehkä siihen saakka, kunnes tulee joku uusi paketti, ehkä vain tämän eduskunnan ajan. Mutta sitten kun asia tulee pöydälle ja sieltä tulee samalla lailla poliittista painetta niin kuin nyt, niin asiaa varmaankin tullaan arvioimaan käyttäen poliittista kokonaisharkintaa uudestaan, juuri niin kuin kävi tässä kriisinratkaisurahaston aikaistamisessa. — Kiitos. 

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen väittämä tukipaketin tarkkarajaisuudesta on kyseenalainen. Ehdotusta ei ole määritelty paketin varojen takaisinmaksua sitovalla tavalla. On huomattava riski, että jokin maa ennen vuoden 56 eräpäivää osoittautuu kyvyttömäksi maksamaan osuutensa, jolloin takausvastuut aktivoituisivat Suomelle. Suomen vastuiden tarkkarajaisuus nojaa siihen, että ongelmatilanteissakin eli silloin, kun joku maa ei maksuistaan selviä, Suomen vastuut voisivat nousta korkeintaan 1,4 miljardiin euroon vuodessa. Paketin myötä EU:lle siirtyy oikeus tehdä alijäämäisiä talousarvioita rahoittaen ne yhteisellä velalla ja kerätä näitä tarkoituksia varten jäsenmailtaan erilaisina veroina varoja. Tämä on siirtymä kohti liittovaltiota. Tästä siirtymästä kohti liittovaltiota ei ole käyty Suomessa eikä muuallakaan EU:ssa käyty riittävää keskustelua. On tosiasia, että Euroopan unionin muuttumiselle liittovaltioksi ei ole Suomen kansan valtaosan hyväksyntää. 

Liittovaltiokehityksen keskeinen ongelma on, että menetämme budjettisuvereniteettiamme ja samalla lisäämme Suomesta muualle lähteviä tulonsiirtoja ja Suomen vastuuta muiden EU-maiden veloista, mikä pitkällä aikavälillä heikentää Suomen velkakestävyyttä ja Suomen valtion kykyä selvitä tehtävistään ilman mittavia menoleikkauksia. Suomalaisten olisi helpompaa hyväksyä menoleikkaukset pitkin hampain, jos menoleikkaukset tehdään sellaisessa tilanteessa, jossa Suomi ei joudu takaamaan muiden maiden velkoja. Euroopan unionin tukipaketin myötä tilanne muuttuu täysin erilaiseksi ja menoleikkaukset valtion budjettiin olisi erittäin haastavaa oikeuttaa kansalaisten silmissä. EU:n tukipaketin hyväksyminen tarkoittaa, että tulevaisuudessa voisi viitata kintaalla EU:n perussopimuksille. Koska paketti ei ylivelkaisten maiden tilaa oleellisesti paranna ja kriisejä tulee aina, olisi todennäköistä, että uuden paketin tekemisen kynnys on pysyvästi matalampi. Nyt kun lähdetään tulkitsemaan Euroopan unionin sääntöjä löysällä tavalla, niin tulevaisuudessa uusia paketteja tulee tänne Suomenkin eduskuntaan hyväksyttäväksi entistä matalammalla kynnyksellä.  

Meitä suomalaisia on niin Suomessa kuin Brysselistä käsin peloteltu hyväksymään tämä paketti. Sama painostaminen tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa, ellei pakettia nyt kerralla kaadeta ja neuvotella sitä uudelleen EU:n neuvottelupöydissä. On selvää, että seuraavan paketin vastustaminen tulee olemaan vielä nykyistäkin vaikeampaa. Meidän perussuomalaisten mielestä paketin kaatuminen on sekä Suomen että EU:n etu. Me emme halua EU:sta liittovaltiota.  

Arvoisa puhemies! Kuulimme tuossa aikaisemmin päivällä pääministeri Marinin kehuvan, että Suomen hallitus onnistui tavoitteessaan EU-tukipakettineuvottelussa. Kaikille on annettu ymmärtää, että siellä ollaan käyty varmasti yhtä tiukat neuvottelut kuin herra Tokmanni, kun hän käy Etelä-Euroopassa täysperävaunurekallaan huijaamassa italialaisia. Elvytysrahaston myötä Euroopan unionille siirtyy oikeus tehdä alijäämäisiä talousarvioita sekä rahoittaa ne yhteisellä velalla ja kerätä näitä tarkoituksia varten jäsenmailta erilaisina veroina varoja. Varmasti salissa oleville maalaisjärjellä varustetuille kansanedustajille on selvääkin selvempää, että tämä on siirtymä kohti liittovaltiota. Kysynkin nyt suomalaisilta veronmaksajilta sitä, miten näette sen, että hallituksen mielestä Suomen vieminen pysyvään tulonsiirtounioniin ja liittovaltioon on kuin suuri voitto hallitukselle ja Suomen kansalle. — Kiitos.  

Arvoisa puhemies! Kansallistason elvyttäminen olisi Suomelle aidosti tarkkarajaista ja todellisuudessa kohentaisi talouttamme. Yhdessä otettu velka taas vie Suomea ja Euroopan unionia kohti raskaampia yhteisvastuita ja sitoo jäsenmaat entistä tiukemmin yhteen. Tällaiseen yhteiseen velkaunioniin Suomi ei ole liittynyt eikä ole sitoutunut. Elpymisväline merkitsee EU:n muuttamista yhä vahvemmin tulonsiirto-, yhteisvelka- ja verounioniksi ilman, että jäsenmaiden kansalaisten mielipiteitä kysytään. Tämä on vakava loukkaus Suomen kansaa kohtaan mutta myös EU:n korostamaa demokratiaa ja avoimuutta kohtaan. 

Marinin hallituksen ja useiden asiantuntijoiden esittämät perustelut paketin välttämättömyydestä ovat epätarkkoja ja kyseenalaistettavissa. Vaikutusarvioitakaan ei ole juuri tehty. Lisäksi valtiovarainministeriön muistiossa elpymispaketin kasvua lisäävä vaikutus on arvioitu jopa erittäin pieneksi. Mihin olemme siis ryhtymässä? Kun paketin maakohtaiset maksut ja saannot netotaan, on ilmeistä, että elpymispaketti on tulonsiirtopaketti Välimeren kriisimaille ja Itä-Euroopan EU-kriittisille maille. Kyseessä ei ole koronapaketti eikä elvytyspaketti, vaan poliittista vakautta ostava paketti. Kyseessä on poliittinen linjanveto, joka tulee muuttamaan koko EU:n talousjärjestelmän markkinataloudesta pitkän askeleen sosialistisempaan suuntaan.  

Suomen asema koko elpymispaketissa on ollut naurettavan huono. Suomella on halu päästä vaikuttamaan suuriin pöytiin, mutta mitä tällä konkreettisesti tarjotaan, jos neuvottelupöydässä ei uskalleta edes puolustaa tai ajaa kansallista etua? Tämä on hämmentävä kysymys. Tätä on toistettu koko sen ajan, kun olen ollut vuodesta 2011 asti eduskunnassa, että kun olemme kilttejä ja olemme mukana, niin meillä on vaikutusvaltaa. Jos sitä vaikutusvaltaa ei koskaan käytetä, niin onko siitä vaikutusvallasta mitään hyötyä? Ja voi myös kysyä, onko sitä olemassa. Olemmeko vain naurettavia hölmöjä, joille hymyillään, koska tiedetään, että me ollaan aina mukana kaikessa? 

Vaikka EU:lla ei olisi valmista suunnitelmaa sen varalle, että elpymispaketti kaatuu, uusia suunnitelmia ideoitaisiin nopeasti. Tämän osoittaa myös lähihistoria. Kun Puola ja Unkari eivät innostuneet elpymispaketista viime vuoden lopulla, alkoi komissio nopeasti työstämään varasuunnitelmaa. Elpymispaketti olisi toteutettu erillisenä hallitusten välisenä sopimuksena ilman Puolaa ja Unkaria, jos maat eivät olisi lopulta taipuneet pakettiin mukaan. Puolan ja Unkarin asema kuitenkin parani neuvottelupöydissä huomattavasti, kun heittopussin viitta katosi maiden harteilta, eli miksi emme ole niin kuin Puola ja Unkari? 

Puola on lukemattomat kerrat pannut kovan kovaa vastaan, ei ole suostunut olemaan heittopussi. Ja viimeksi käydessäni Puolassa puolalaiset ylpeänä esittelivät vaikka mimmoisia miljardihankkeita. Kun kävin tuossa lentopallon MM-kisoja katsomassa, niin siellähän on semmoinen valtava teollisuusalue, jostain 1800-luvulta semmoinen punatiilinen teollisuusalue. Siitä paikasta on tehty ostoskeskus ja kulttuurikeskus ja vaikka mikä keskus, ja siellä on isot kyltit, että se on EU-rahalla tehty, ja siellä loistaa EU:n lippu. Mutta en kyllä tajua, millä tavalla se liittyy... — minkä takia me maksetaan tämmöinen ostoskeskus Puolaan. Olisin ihan mielellään ottanut Suomeenkin semmoisen ostoskeskuksen, oli se sen verran hieno.  

Suomi on pieni maa, eikä se ole neuvottelupöydässä yhtään kokoaan suurempi. Suomen kieltäytyminen paketista tai jättäytyminen sen ulkopuolelle ei merkitse EU:n hajoamista, heinäsirkkaparvia tai muutakaan ennalta peloteltua. Varmaa kuitenkin on se, että tyhjän saa pyytämättäkin. Jos emme koskaan mitään pyydä, niin emme myös mitään sieltä saa. Suomen tulee ehdottomasti hylätä paketti ja neuvotella tilalle sellainen, jossa emme menetä budjettisuvereniteettiamme. Euroopan elvytys ei vaadi ehdotetun kaltaista elpymisvälinettä. — Kiitos. 

Arvoisa rouva puhemies! EU:n elvytyspaketti on tänään jo useissa puheenvuoroissa ollut esillä. Kun nyt annamme euromme kaukaisille maille, meidät ehkä vuosikymmenien kuluttua palkitaan, kenties, toivottavasti. Historiassa on harvoja vastaavia tarinoita, pois lukien Kreikka-tuet. Pelastavatko Etelä-Eurooppaan annetut rahat oman Suomemme? Emmekö me voi mitään muuta kuin olla maksuautomaatti? 

Todellisuudessa suomalaisen yhteiskunnan pärjääminen ja toimeliaisuus on kotimaista, alueellista ja Suomen kansalaisten tekemää. Se ei synny Brysselistä käsin mielestäni. Onko EU:ssa tahoja, jotka haluavat entistä enemmän jäsenvaltioiden vallan keskittämistä Brysseliin? Suomi on itsenäinen, ja sen kansan tulee päästä sanomaan mielipiteensä. Ilman kansan mandaattia ei voida toimia nykyhallituksen päätöksillä tässäkään asiassa. 

EU on kauppaliitto, tai ainakin sellaiseen 1995 Suomi liittyi. Ei se ainakaan liittovaltio ole, mutta miten unioni on muuttunut ja minkä vuoksi? Nyt EU:n elvytyspaketti, jota nykyhallituksemme myötäilee, poikkeaa suuresti sen EU:n alkuperäisestä luonteesta, johon me aikanaan liityimme. Onko se askel kohti liittovaltiota? Avaako se portin tulonsiirtounionille? Elvytyssopimukseen mukaan lähtemisen pitkän aikajänteen vaikutukset voivat olla isoja. 

Nykyhallitus teki oman päätöksensä liian nopeasti ja vähäisellä arvioinnilla ja julkisella keskustelulla, jota me nyt perussuomalaiset olisimme kovasti halunneet muun muassa ensi viikon torstain kyselytunnilla vielä tarkentaa. Asia vaatii perusteellisen analyysin ja eduskuntakäsittelyn, jotta ymmärretään, mihin nykyhallitus on sitoutumassa. Asiassa on kaksi suurta kysymystä: johtaako se liittovaltiokehitykseen, ja tuoko varojemme siirto Etelä-Eurooppaan meille oikeasti jotakin parannusta? Ollaanko EU:ssa nyt menossa siihen, että EU ottaa jäsenvaltioidensa taloudellisen vallankäytön omaan hallintaansa ja tekee EU:sta liittovaltion? 

EU luotiin paljolti Maastrichtin sopimuksen pohjalle. Uudella paketilla nuo periaatteet on hylätty. Yhdysvaltain osavaltioilla on oma taloudellinen vallankäyttönsä, ja Sveitsin kantonit vastaavat omasta taloudestaan. Liittovaltio tai federaatio ei tule väliin. Ehkä siksi nuo liitot ovat toimineet kauan ja onnistuneesti. Sveitsissä on 26 kantonia, jotka muodostavat Sveitsin liittovaltion. Kantonit ovat hallinnollisesti itsenäisiä, ja niillä on oma perustuslakinsa, omat lainsäädäntö‑ ja toimeenpano‑ ja tuomioelimensä. Vastaavat tulisi olla Suomessa, ja niiden tulisi myöskin säilyä täällä. 

EU on unioni, mutta ei liittovaltio. Nyt ollaan ajamassa ajatusmallia, jossa maat ovat vastuussa toistensa veloista tai taloudellisesta tukemisesta. Tanska ja Ruotsi suhtautuivat hyvin nuivasti EU:n tukipaketin muotoon. Suomi vedettiin mukaan hyväksyjäksi valitettavasti, mutta onko meillä siinä muuta kuin hävittävää? Kokonaisuutenaan elpymisrahastoon sitoutumisen vaikutukset ovat ainakin itselleni epäselvät. Suomi maksaa EU:lle miljardeja ja vuosien tai vuosikymmenien kuluttua saa takaisin kenties jopa pari miljardia, tuskin sitäkään. 

Mihin näitä vuosikymmenien kuluttua vihdoin Suomeen palaavia euroja on nyt jo ohjattu? Tuntuu siltä, että hallituspuolueet ovat ikään kuin etukäteen keskenään luvanneet jakaa niitä äänestysalueilleen, ennen kuin EU:n elvytyssopimuksesta on eduskunnassa edes päätetty. Mitä odotamme vaikkapa Italiaan menneiden miljardien oikeasti tuovan Suomelle? Mikä vientiteollisuuden haara silloin menestyy? Meneekö raha ylipäänsä järkeviin kohteisiin? 

Jos elvytyspaketti tässä muodossaan toteutuu, korkean velkaantumiseen maat, joille se suuntautuu, voivat sen jälkeen suhtautua entistä luottavaisemmin siihen, että vaikeuksien syntyessä muut maat ja EKP pelastavat ne taas uusilla tuilla. Mihin puolestaan Suomeen vuosien päästä mahdollisesti palautuva alun perin oma raha menee? Meneekö ilmainen raha järkeviin, Suomea rakentaviin ja ylläpitäviin kohteisiin? Eikö tukea tulisi nyt suunnata harkitusti ja paikallisesti Suomeen Etelä-Euroopan sijaan? — Kiitos. 

 Arvoisa puhemies! Muutama sana taustaksi. Teroitan ensinnäkin, että henkilökohtaisesti en hyväksy minkäänlaisia paketteja, jotka nakertavat suomalaisen yhteiskunnan, Suomen kansan, tämän maan, maatalouden yrittäjien hyvinvointia. En hyväksy syntymättömille suomalaisille velkataakkaa missään tapauksessa. 

Puhemies! Vähän taustaa: Suomi liittyi Euroopan unioniin suurten lupausten saattelemana, eikä unionin jäsenyyden kustannuksista puhuttu mitään. Suomalainen media pyrki vuoden 94 kansanäänestyskampanjan aikana saamaan kansalaiset EU-jäsenyyden taakse halvoilla lupauksilla elintason parantumisesta. No, Euroopan unioni ei ole kuitenkaan tuonut taivasta maan päälle, kuten suomalaiset EU-aktivistit 1994 väittivät, vaan se on muuttunut tulonsiirtounioniksi, jossa Suomi on kokoonsa nähden selvä nettomaksaja. Lähes koko jäsenyyden ajan Suomi on maksanut EU:lle enemmän kuin on saanut. Suurimmillaan maksu on ollut lähes miljardi euroa vuodessa. 

Euroopan unionin taloudenhoito on saanut vuodesta toiseen vakavia moitteita Euroopan tilintarkastustuomioistuimelta. Erityisesti koheesiovarojen käytössä on ollut useissa jäsenmaissa epäselvyyksiä. No, ei ole ihme. Osittain näiden epäkohtien julkitulon myötä Euroopan unioni on pyrkinyt budjettinsa muodostamisessa riippumattomammaksi jäsenmaista niin sanottujen omien varojen järjestelmän kautta, jossa eri EU-verojen kautta, kuten nytkin, jäsenmaat automaattisesti tulouttaisivat aina tietyn osuuden verokertymästä Brysseliin, mustaan aukkoon.  

Tällaiseen uudistukseen on suhtauduttava enemmän kuin kriittisesti. No, jos tässä himmelissä vielä meinataan jatkaa — henkilökohtaisena mielipiteenä en sitä enää toivo — Suomen on puolustettava neuvostossa nykyistä käytäntöä, jossa EU jäsenmaksu määräytyy kansallisen bruttokansantulon mukaan, jolloin jäsenmaat pystyisivät pitämään käsissään EU:n budjetin kokoluokan määrittelyn. Suomelle on tärkeää asemoitua sellaisten EU-jäsenmaiden joukkoon, jotka ajavat kulukuria. Suomen ei tule hyväksyä jäsenmaksukorotuksia rahoituskehyskaudelle 21—27 missään tapauksessa. 

Ylipäätään on erikoista, että Suomen poliittista diskurssia hallitsee käsitys, jonka mukaan rahan kippaaminen EU:lle tuo lisäarvoa. Kukaan ei kuitenkaan kerro, mitä lisäarvoa tuovat EU:n valtavat hallintokustannukset. Suomen on vaadittava, että EU:n kaikille hallinnonaloille kohdistetaan säästöjä. Näin myös Suomelle tärkeästä maataloudesta voidaan pitää kiinni. Siitä ei tingitä, sieltä ei säästetä. Suomi tarvitsee huoltovarmuutta, ja maataloutemme on sen kivijalka. 

No, hyvä säästökohde on esimerkiksi noin miljardi euroa vuodessa maksava Euroopan unionin ulkosuhdehallinto. Myös satoja miljoonia maksavat alueiden komitea ja talous- ja sosiaalikomitea tulisi mielestäni lakkauttaa, sillä niiden rooli on neuvoa-antava.  

Maailman suurimpana kehitysavun antajana EU:lla on todellakin varaa karsia kehitysavustaan, kuten Suomellakin mielestäni. Suomen kehitysapu pitäisi laittaa nollaan välittömästi niin kauan, kunnes taloutemme on positiivinen eli plussalla.  

Euroopan unionin on lisäksi suunnattava kovia leikkauksia unionin ulkopuolisille maille annettaviin lähentymistukiin. Suomen on vastustettava uusien EU-virastojen perustamista. Strasbourgin istuntopaikka on myös lakkautettava, sillä se on järjenvastaista, että parlamentti joutuu muuttamaan kerran kuukaudessa Brysselistä Strasbourgiin. Tämä maksaa 114 miljoonaa euroa vuosittain, siis se reissaaminen. Järjetöntä — ja sinä maksat. 

Oikeudenmukaisuuden vuoksi säästöjä olisi kohdistettava myös hallintorakenteisiin. Euroopan unionin virkamiesten eduista, eläkkeistä ja verottomista palkanlisistä tulisi karsia tuntuvasti.  

No joo, hallitsematon maahanmuutto on pysäytettävä, koska vuonna 2015 EU:hun valui sen ulkorajat laittomasti ylittäen yli miljoona turvapaikanhakijaa. Tämä jos jokin aiheutti kuluja. Tämä jos jokin on yksi osasyy siihen, että tänä päivänä keskustelemme tällaisista järjettömistä tukipaketeista, koska EU:sta loppuvat rahat, ja tämä on yksi syy siihen — puhumattakaan muista lieveilmiöistä, mitä tämä aiheuttaa. Tämä ei saa toistua. Euroopan unionin kyvyttömyys toimia johti usean jäsenmaan sosiaaliturvajärjestelmän vakavaan rasittumiseen, yhteiskunnallisen koheesion murentumiseen ja sisäisen turvallisuuden heikkenemiseen, ja taas ollaan siinä kohtaa, missä tarvitaan rahaa, ja taas tuli yksi syy, miksi täällä keskustellaan [Puhemies: 5 minuuttia!] tällaisista elvytyspaketeista. Tämä on järjetöntä kehitystä. 

Lisäksi vuosien 2015—2018 välillä ikävä kyllä EU-maissa tehtiin useita islamistisia terroristi-iskuja, joiden toteuttamista helpottivat EU:n ulkorajojen vuotaminen, vapaa liikkuvuus Schengen-alueella ja maahanmuuttokriisin aiheuttama yleinen kaaos jäsenmaissa. 

Arvoisa puhemies! Nämä edellä mainitsemani seikat johtavat siihen, että talous ei kestä. Mielestäni Suomen ei pidä olla osallisena sellaisessa kehityksessä, että esimerkiksi Alavudella — Alavuden keskustaajamassa, Etelä-Pohjanmaan kuusiokuntien seutukunnassa, Alavuden kaupungissa — 11 336 alavutelaista miettii, mitä järkeä tässä kaikessa on ja miksi he eivät saaneet sanoa sanaansa tämän paketin [Perussuomalaisten ryhmästä: Onko näin?] toteutumiseen tai kaatumiseen. Se jos jokin olisi ollut tämän eduskunnan arvon ja arvovallan mukaista: antaa kansan puhua. Yksikään poliitikko ei istu täällä ilman kansan mandaattia. — Kiitos, puheenjohtaja.  

Arvoisa rouva puhemies! Tänään keskiviikkona 12.5. on suomalaisuuden päivä. Ainakin me perussuomalaiset liputamme silloin Suomen kulttuurin, kansallisen identiteetin ja itsenäisyyden säilymisen puolesta. Suomalaisuuden päivä on nimetty Johan Vilhelm Snellmanin mukaan. Juuri Snellman toimi alulle panevana voimana Suomen markan käyttöönotossa ja suomen kielen virallistamisessa. Tänä vuonna on tullut täyteen 155 vuotta Snellmanin rahauudistuksesta ja hopeamarkan syntymisestä. Markka irrotettiin ruplan arvosta ja sidottiin hopeakantaan vuonna 1865. Snellman näki suomalaisessa sykkivän kansallishengen. Snellman näki, että tämän ympärille voidaan rakentaa instituutioita, joiden kehitys yhdessä kansan tahdon kanssa lopulta johti Suomen itsenäistymiseen.  

Tällaisia patriarkkoja ja pioneereja Suomi nyt tarvitsee. Me ollaan menty aika pitkälle siitä, kun meillä oli tällainen valtionpäämies ja suuri päämies kuin Snellman, joka ajatteli Suomen kansan etua. Aika pitkälle on vesi virrannut Suomen joissa, kun ollaan Euroopan talutusnuorassa jopa siinä määrin, että tänään, näin pyhänä päivänä, oltaisiin haluttu äänestää Suomesta pysyvä orja Euroopan unionin rahoitusmaksuvälineisiin. Eikö hallitusta hävetä? Eikö hävetä yhtään, että tällaiselle päivälle suunnittelitte tällaista äänestystä? Tämä ei perussuomalaisille käynyt, ja sen tähden tässä vielä keskustellaan. 

Arvoisa puhemies! Nykyinen hallitus tuntuu ajavan lähinnä Euroopan ja erityisesti Etelä-Euroopan etua. Ja lisäksi tietysti on kyseessä omien kasvojen pelastaminen EU-pöydissä, sillä ovathan pääministeri ja monet ministerit sanoneet, että siitä, mistä on sovittu, täytyy pitää kiinni. He tosin unohtivat, että Suomessa on vielä parlamentti, kansan valitsemat edustajat, jotka viime kädessä päättävät näistä asioista, ja tämän tähden tuntuu häpeälliseltä, että mennään sopimaan asioista kysymättä ensin kansanvallalta. Eurooppaministeri Tuppuraisen mukaan oman kansan ajatteleminen ensin on jopa vahingollista. Tällaisia päättäjiä meillä on tässä hallituksessa, jotka moittivat niitä kansanedustajia ja kansalaisia, jotka puolustavat Suomen itsemääräämisoikeutta, Suomen oikeutta puolustaa meidän suvereniteettiä talousasioissa, kuten tässä tukipakettikeskustelussa. Eikö teitä, hallituksen jäsenet, hävetä? 

Pääministeri Marin on kuvannut onnistuneensa hyvin elvytyspakettia koskevissa neuvotteluissa. Neuvotteluissa kuitenkin unohdettiin kunnioittaa perustuslakivaliokunnan näkemyksiä. Ja kun perustuslakivaliokunta päätti, että elvytyspaketin ja EU:n budjettikehyksen hyväksyminen vaatisi eduskunnassa kahden kolmasosan enemmistön tuen, olivat demarit sitäkin vastaan. Uskomatonta. Ei voi kuin ihmetellä, miksi tämä hallitus yrittää niin vahvasti mitätöidä Suomen edun ja itsemääräämisoikeuden. Tämähän nähtiin myös siinä, että kun kansalaiset vaativat kansanäänestystä, niin siitä ei haluttu edes keskustelua käydä tässä salissa muuta kuin perussuomalaisten toimesta. Aivan kummalliseksi on mennyt tämä talo ja sen toiminta. 

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat eri mieltä paketin välttämättömyydestä. Tosiasiassa talous on elpymässä Euroopan unionissa ilmankin tätä ja halukkaat jäsenmaat voivat neuvotella itselleen uuden paketin nykyisen kaatuessa. Perussuomalaiset eivät ennen kaikkea usko, että ratkaisu on kertaluontoinen. Sen käyttämisestä esimerkkinä tulevia paketteja ajatellen on puhuttu isojen jäsenmaiden taholta liian monella suulla, että väite ainutlaatuisuudesta olisi uskottava. Perussuomalaiset eivät usko EU:n koskaan palaavan talouspoliittisessakaan mielessä vanhaan normaaliin. 

Arvoisa puhemies! Tänään suomalaisuuden [Puhemies: 5 minuuttia!] päivänä on todettava, että Sanna Marinin hallitus on kokoomuspoliitikkojen tuella romuttamassa sitä vahvaa kansallisen itsemääräämisoikeuden pohjaa, jonka J. V. Snellman elämäntyönään rakensi ja jonka kunniaksi nyt keskiviikkona liputamme. Suomen kansan edun ajaminen on heille vahingollista, eikä sen tulisi näin olla, vaan sen tulisi olla kansanedustajalle itsestään selvyys. — Kiitos.  

Arvoisa rouva puhemies! Keskeinen hokema tämän omien varojen päätöksen yhteydessä on elvytys. Nyt käytettäväksi suunnitellut miljardit ovat ilmeisesti joitakin taikamiljardeja, koska niiden vaikutuksen väitetään olevan paljon suurempi kuin kaikkien niiden tuhansien miljardien, joita Euroopan keskuspankki sekä julkinen ja yksityinen sektori ovat velkaantumalla pumpanneet talouteen muutaman viime vuoden ajan. Logiikka tuntuu näillä elvytyksistä puhuvilla olevan sama kuin kaupan aulan peliautomaatilla eurojaan hassaavalla peliaddiktilla: kun aikaisemmilla euroilla ei ole voitettu, pitää laittaa aina vähän lisää. 

Elvytyksen tiellä on pari mutkaa. Ensimmäinen on se, että elpymisvälineen rahojen pääasiallinen käyttö leviää vuosille 2022—2025, jolloin talous on jo muutenkin kasvussa. Paitsi että elvytystä ei enää tarvita, se on suorastaan vahingollista. Tässä voi käydä niin, että väärin ajoitetuilla elvytystoimilla kuumennetaan taloutta niin, että EKP on pakotettu supistamaan rahan määrää ja nostamaan korkoja tilanteessa, jossa talous on velkavivutettu äärimmilleen. Pienikin koronnousu riittää pyyhkimään kaikki elvytyksestä mahdollisesti saadut hyödyt pois, eikä se edes riitä.  

Toinen ongelma on, ettei elvytyksellä näytetä saavutettavan minkäänlaista vipuvaikutusta. Bruttokansantuote kasvaa yksi yhteen käytetyn velkarahan suhteessa, eli jos valtio ottaa miljardin velkaa ja käyttää sen elvytykseen, bruttokansantuote kasvaa miljardilla siksi aikaa kuin rahaa riittää ja palaa sitten entiselleen. Velkaelvytyksellä ei luoda velkaisissa, tappiin verotetuissa kuluttajissa sellaista pysyvää kysynnän kasvua, jonka varassa yksityissektori voisi investoida. Valtio kerää veroina hieman alle 20 prosenttia bruttokansantuotteesta. Velkamiljardilla aikaansaadusta bkt-miljardista valtio saa verotuloja alle 200 miljoonaa. Yhtä hyvin voi yrittää rahoittaa juomisen pullonpalautusrahoilla. 

Hallituksen alustavassa elpymis- ja palautumissuunnitelmassa arvioidaan Suomelle tulossa olevien hieman alle 2,1 miljardin euron makrotaloudellista vaikutusta. Huomionarvoista on, että vuosien 20—25 elvytykseen lasketaan mukaan Marinin hallituksen päättämät menolisäykset, joita on yhteensä 2,7 miljardia euroa. Samana aikana elpymisvälineestä olisi tulossa hieman yli 1,1 miljardia, eli yhteensä elvytettäisiin yli 4,6 miljardilla. 

Arvoisa rouva puhemies! Mitä sitten saa 4,6 miljardilla? Elvytyksen ensimmäisenä vuonna bkt kasvaa 0,3 prosenttiyksikköä enemmän kuin ilman elvytystä, toisena vuonna 0,1 prosenttiyksikköä enemmän, ja sen jälkeen bruttokansantuote kasvaa samaa vauhtia, elvytti tai ei. Tämä todetaan siis hallituksen omissa papereissa samaan aikaan, kun omien varojen päätöksen perusteluissa jankataan elvytyksestä. Tosiasiassa kyseessä on niin monimutkainen, monimuuttujainen ongelma, ettei elvytysmiljardien vaikutuksesta voida sanoa oikeastaan mitään varmaa. Varmaa on vain se, että Suomi saa niskaansa velat, jotka maksetaan joko ylimääräisinä jäsenmaksuina tai EU-veroina. Kaikissa tapauksissa laskun maksavat kuluttaja- ja veronmaksajakansalaiset, joilta hallitus ei vaivautunut edes kysymään lupaa siihen. Näin Suomessa.  

Sitten on jäsenmaita, kuten Romania, Slovakia, Bulgaria ja Kroatia, jotka saavat elvytysrahaa 6—11 prosenttia bruttokansantuotteestaan. Näille maille tulee olemaan sula mahdottomuus käyttää rahat tuottavasti muutamassa vuodessa, koska ne eivät ole kyenneet hyödyntämään tehokkaasti EU:n normaalejakaan rahoitusohjelmia. Myös Italia kuuluu maihin, joiden kyky hyödyntää EU-rahoituksia tehokkaasti on ollut heikkoa. Koska elpymisvälineen suurimmat edunsaajat ovat niitä velkaisimpia, niissä on Suomeakin vaikeampaa luoda pysyviä vaikutuksia niin, että yksityiset investoinnit lähtisivät liikkeelle. Koko järjestelyssä ei siis todellisuudessa ole kyse elvytyksestä vaan suojelurahasta Italialle ja Espanjalle, [Puhemies: 5 minuuttia!] jotta ne eivät alkaisi keikuttaa eurovenettä. 

Arvoisa rouva puhemies! Arvoisat kollegat! Luen nyt teille taloustieteen dosentti Tuomas Malisen kirjeen, joka on osoitettu kaikille 200 kansanedustajalle: 

”Arvoisa kansanedustaja, haluaisin käyttää hetken aikaanne miettimällä, miten käy, jos EU:n 750 miljardin euron elpymisrahasto hyväksytään. Suurin muutos on, että perussopimuksien budjettialijäämän kieltävä artikla 310, fiskaalitulonsiirrot eli avustukset kieltävä artikla 125 sekä perustuslakimme määrittelemä budjettisuvereniteetti tulkitaan uudelleen siten, että EU voi ottaa takauksellamme velkaa ja jakaa sitä avustuksina eteenpäin. EU muuttuu rahaston hyväksymisen kautta fiskaaliunioniksi. 

EU:n tuomioistuin totesi päätöksessään Pringle vuonna 2015, että EU:n tulonsiirrot eivät saa kannustaa jäsenmaita huonoon taloudenpitoon. Mitä tapahtuisi, jos EU alkaisi rahaston kautta jakaa fiskaaliavustuksia köyhemmille ja talousasiansa huonosti hoitaneille maille? En ole juristi, mutta mielestäni tämä nimenomaan rikkoisi EU:n tuomioistuimen päätöstä. 

Vielä tärkeämpi kysymys on, että oletteko te valmiit hyväksymään sen, että siirtyisimme rahaston hyväksymällä EU:n fiskaaliunioniin ja lopulta liittovaltioon. Kuten hyvin tiedätte, EU suunnittelee useita uusia EU-tason veroja, jotka käytännössä veisivät meidät liittovaltioon. Tähän rahasto aukaisisi oven. 

Hallitus ja muun muassa kokoomusjohto ovat vakuutelleet paketin olevan ainutkertainen. Kuten aiemmin selitin, tämä ei ole millään tapaa uskottava analyysi johtuen muun muassa Italian ja Espanjan suurista valtionveroista. Rahasto saa lähes sataprosenttisen varmasti jatkoa, mitä jotkut EU-johtajat ovat jo väläytelleet. Kuka kantaa vastuun, jos ja kun näin käy?  

Olen pelännyt alusta asti, että elpymisrahaston luoma fiskaaliunioni nimenomaisesti heikentäisi EU:ta kääntämällä pohjoisten ja eteläisten jäsenmaiden kansalaiset lopulta toisiaan vastaan. Rahasto on viimeinen ovi yhteisvastuun tiellä, joka avattiin kesällä 2011, kun Kreikan toinen tukipaketti hyväksyttiin. 

Emme liittyneet unioniin, jossa olemme vastuussa toistemme veloista ja menoista, vaan unioniin, jossa nautimme vapaasta kaupasta, rajat ylittävästä yhteistyöstä ja elintason noususta talouskasvun kautta. Mitä tapahtuu, jos jäsenmaat rahaston myötä sidotaan yhteen, ei taloudellisista eduista vaan taloudellisista vastuista?” 

Vetoan nyt kaikkien puolueiden kansanedustajiin: pysäytetään tämä järjetön EU-tukipaketti ja neuvotellaan paketti uudelleen. Vielä on aikaa ennen äänestystä mennä peilin eteen ja todella miettiä, salliiko omatunto kannattaa tällaista pakettia, jota valtaosa Suomen kansasta ei hyväksy. 

Arvoisa puhemies! Täällä aikaisemmin päivällä eräs hallituspuolueen edustaja toi esiin tukipaketin merkityksen Suomen viennin kannalta. Kun tätä Euroopan unionin elvytyspakettia on täällä salissa ja muuallakin käsitelty, niin hallitus on jatkuvasti korostanut tukipaketin merkitystä Suomen viennille. Suomen suurimmat vientimaat alkaen suurimmasta olivat viime vuonna Saksa, Ruotsi, Yhdysvallat, Alankomaat, Kiina, Venäjä, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Viro ja Belgia — siis nämä ovat suurimmat vientimaat. Toistan vielä, ettei mene ohi korvien: Saksa, Ruotsi, Yhdysvallat, Alankomaat, Kiina, Venäjä, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Viro eli Eesti ja Belgia. Suurimpien vientimaidemme joukosta ei löydy esimerkiksi Italiaa tai Espanjaa, joiden taloudet ovat heikkoja ja jotka hyötyvät paketista eniten. Toistan vielä varmuuden vuoksi: ei löydy Italiaa [Puhemies: 5 minuuttia!] eikä Espanjaa. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Ihmettelen julkisen keskustelun puuttumista elvytyspaketin ympärillä. Keskustelu on jäänyt suurelta osin aktiivisten kansalaisten ja pakettia lähinnä hehkuttavien journalistien kontolle. Hallitus ja erityisesti pääministeri ovat tuntuneet olevan haluttomia osallistumaan julkiseen ja kriittiseen keskusteluun. 

Tämän mittakaavan päätös olisi ehdottomasti tullut alistaa kansalaisten mielipiteille. Perustuslakivaliokunta arvioi, että elpymisrahastossa on kyse niin merkittävästä toimivallan siirrosta EU:lle, että se voidaan hyväksyä vain kahden kolmasosan äänienemmistöllä täällä eduskunnassakin. Kyse on ylivoimaisesti eduskunnan suurimmasta oikeudellisesta ja taloudellisesta päätöksestä, jonka vaikutukset ulottuvat yli 30 vuoden päähän. Mielestäni asiassa olisi hyvin voitu järjestää kansanäänestys. Ihmetystä herättääkin, miksi kansanäänestystä esittävä kansalaisaloite, joka keräsi vajaassa viikossa vaadittavat 50 000 allekirjoitusta, eteni eduskuntakäsittelyssä etanan vauhtia. Jonkinlaisia vastauksia saatiin toki matkan varrella, muun muassa kyselytunnilla 3. joulukuuta. Hallituksen puheenvuoroissa vedottiin edustukselliseen demokratiaan ja siihen, että nykyiset päättäjät on valittu tekemään päätöksiä. Kansalaisten mielipidettä EU:n elvytyspakettiin ei olla kuitenkaan päästy kysymään, eikä edes vuonna 2019 järjestettyjä eduskuntavaaleja voida pitää kansan tuntojen mittarina, sillä tällaisesta päätösvallan siirtämisestä ja yhteisen talouden luomisesta oli tuskin kenelläkään aavistusta. 

Toukokuun alussa Kunnallisalan kehittämissäätiön teettämästä kyselystä uutisoitiin, että enemmistö suomalaisista hyväksyy EU:n elvytyspaketin. Valitettavasti kysely oli laadittu johdattelevasti sen sijaan, että kysymykset olisivat olleet neutraaleja, esimerkiksi siten, että ”pitäisikö paketti hyväksyä, ’kyllä’ vai ’ei’”. 

Kansalaisille ja miksei päättäjillekin suunnatussa informaatiossa olisi hyvä tuoda esiin jäsenmaiden keskeisiä vertailuja: esimerkiksi kuinka elpymispaketin ylivoimaisiin voittajamaihin 200 miljardin euron osuudellaan kuuluvassa Italiassa kotitaloudet ovat Suomea varakkaampia — Italian kultavarannot ovat myös maailman kolmanneksi suurimmat, mutta se on ilmoittanut, ettei se aio myydä siitä grammaakaan rahoittaakseen talouttaan — tai kuinka esimerkiksi lähes velaton Viro jää elvytyspaketista 6 miljardia euroa saamapuolelle. Viron valtion budjettiin tällaisen lisääminen uhkaa ylikuumentaa markkinoita. Sama uhkaa Suomen ja koko euroalueen taloutta erityisesti nyt, kun markkinat osoittavat elpymisen merkkejä. Jos elvytystä jatketaan noususuhdanteessa, niin milloin talouskurin tielle voidaan palata? 

Elpymispakettia kohtaan esitetty kritiikki ei ole populismia. Populismia on tarjota esimerkiksi Etelä-Euroopan tyytymättömille valtioille löysää rahaa. Ympäri Eurooppaa rahoille onkin jo keksitty käyttökohteita: Espanja ryhtyy kokeilemaan nelipäiväistä työviikkoa, Unkarissa on kaavailtu vapautuksia tuloverosta alle 25-vuotiaille, ja Italia ryhtyy maksamaan lapsilisiä aina 21 ikävuoteen saakka. Suomi, jossa kokonaisveroaste on EUalueen korkeimpia, kuuluu osaltaan näiden kokeilujen rahoittajiin, aivan kuin meillä itsellämme ei olisi käyttöä noille rahoille. Se, miten rahankäyttöä todellisuudessa pystytään edes valvomaan, on myös kysymysmerkki. Yritykset tai julkiset yhteisöt tulevat todennäköisesti tekemään elvytysrahoilla hankkeita, jotka olisi muutenkin toteutettu mutta joita ei vielä ehditty käynnistää. [Puhemies: 5 minuuttia!] Jos tällaisia hankkeita toteutetaan elvytysrahoilla, jää vaikutelmaksi se, että rahaston tavoitteet on saavutettu, vaikka vapaaksi jäävää rahaa käytetäänkin ihan johonkin muuhun. Elvytyspaketin todelliset vaikutukset jäävät vielä nähtäväksi, mutta hyviä ne tuskin tulevat olemaan. 

Arvoisa rouva puhemies! Nyt meillä on käsittelyssä todella, todella iso asia, EU:n omat varat. Aluksi pitää oikeastaan ihmetellä, että ministeriaitio on ihan tyhjä. Ainutkaan ministeri ei ole tullut paikalle kuulemaan meitä tai vastaamaan kysymyksiimme, joita meillä varmasti olisi.  

Olemme pahan paikan edessä. Nyt päätöksentekoon on tullut asia, jossa annamme miljardeja, miljardeja etelän maille. Näin todellakin käy, ellei hallitus muuta kantaansa. Pahinta on, että luvassa on yhteiset velat, isot yhteisvastuut ja samoin yhteiset verot.  

Arvoisa puhemies! Kansanäänestys olisi ollut aika järjestää. Kansalta kysyttiin asiasta vuonna 94, mutta nyt olisi todella aika kysyä uudelleen. Aikoinaan liittymistä perusteltiin sillä, että tulee taloudellista selvää hyötyä. Perusteltiin, että yrityksille alkaisi parempia aikoja ja markkinat voisivat laajentua unionissa. Nähtiin, että talous kehittyisi nousujohteisesti. Nähtiin myös, että me voimme vaikuttaa jopa enemmän isoihin päätöksiin kuin jos emme olisi EU:ssa mukana. Suunnitelmat olivat suuria, mutta ei oltu kaikkeen varauduttu, ei todellakaan. Nyt se on nähty, näin on käynyt.  

No, mitä sitten tuumasivat vastustajat? He ajattelivat toisin päin. Nähtiin jo se realismi, että enää ei asioista päätetäkään niin paljon itse kuin ennen. Sanellaan suuremman suulla ehtoja. Ymmärrettiin jo, kuinka tämä vaikuttaa esimerkiksi maatalouteen, ja onhan se vaikuttanut, on todellakin. Ennen EU:ta monet sanoivat, että maanviljelys kannatti paremmin aiemmin. Maatiloja on lopettanut, tilat suurenevat ja ihmisten jaksaminen on rajallista. Pelättiin ja jännitettiin myös, kuinka vaikuttavat rajojen avautumiset. Onhan sillä ollut seurauksensa: rajat vuotavat.  

Eduskunta teki ison päätöksen. Oli marraskuun 18. päivä vuonna 94. Sitten se olikin menoa. Samalla kun Suomi liitettiin vuoden 1995 alusta EU:hun, liittyivät jäseniksi Itävalta ja Ruotsi. On erikoista, että samalla otettiin toinen vahva askel asiassa. Siitä ei kansalta kysytty erikseen. Eli liityimme Emuun, ja siten meille tuli uudet rahat. Markka väistyi, tilalle tuli euro. Euro oli aikansa muotisana. Joka paikkaan tungettiin euro-sanaa. Sitä liitettiin firmojen nimiin, sitä liitettiin tuotteiden nimiin. Olihan jopa myynnissä omia kukkaroita eurorahoille. Olihan osa seteleistä isoja ja hienoja, niin isoja, että markkasetelien koko häpesi niille. Vuonna 2002 tulivat uudet hienot rahat. Muutama hetki olivat käytössä markat ja eurot yhtä aikaa. Kuulostihan se hienolle, että suomalainen Kanariansaarilla käydessään voisi maksaa samoille rahoilla kuin kotimaassaan. Olo tuntui varmaan kuin maailmankansalaisesta konsanaan.  

Jotenkin aina joskus mietin: Entä jos ei olisi menty tähän? Entä jos oltaisiin oltu itsenäisiä? Entä jos olisimmekin tehneet enemmän yhteistyötä muiden Pohjoismaiden kanssa? Mikä tilanne olisikaan nyt? Jotenkin uskon, että se olisi Suomen kannalta melko mielenkiintoinen. Ehkä olisimme enemmän yhteistyössä enemmän samanlaisten maiden kanssa, kuten muiden Pohjoismaiden kanssa. Nyt tämä on jo hankalampaa. Meillä on sitoumuksia EU:lle ja EU rajoittaa meitä. Olisi ollut aika kysyä kansalta ja antaa kansan päättää. Niin me perussuomalaiset olisimme tehneet, mutta ajattelen, että hallitus ei uskaltanut kysyä kansalta. Vai ovatko ne äänestyspaperit niin kalliita? No, eivät ne ole.  

Kieltämättä olen ihmetellyt hallituksen päätöksentekoa. Miksi näin isosta asiasta ei ole vaikutusarvioita? Mennään fiilispohjalla ja tunnepohjalla, jopa taloudessa.  

Tämä elvytyspaketti on kaikkiaan 750 miljardia. Se on melkoinen riippuvaisuuspaketti siksi, että annetaan rahaa eteläiselle Euroopalle, jossa kierretään veroja 800 miljardin edestä vuodessa. Eikö pitäisi korjata sitä asiaa? Pitäisi korjata se ongelma eikä vain antaa lahjarahaa. Kyllä meidän täytyy laittaa Suomi etusijalle eikä muita maita. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Joku saattaa ihmetellä, miksi me täällä puhumme puhumasta päästyämmekin. Me puhumme täällä siksi, että tämä päätös on niin merkittävä Suomelle, että itse asiassa perustuslakivaliokunnan näkemyksenkin mukaan tämä vaatii kahden kolmasosan enemmistön tästä eduskunnasta, koska se siirtää toimivaltaa niin merkittävästi EU:lle, ja tästä tässä itse asiassa nyt on kysymys, sen lisäksi, että tämän paketin vaikutukset ja maksut, joista me emme itse asiassa lopullisesti edes tiedä, paljonko ne ovat, päättyvät vasta vuonna 2058. Se on siis aika, jolloin nyt 5-vuotias lapsenlapsemme on 44-vuotias, jolloin hän maksaa tätä pakettia ja hänen lapsensa maksaa tätä pakettia, ja siltä osin on syytäkin käyttää aikaa tämän käsittelyyn monilta eri kanteilta. Se huolestuttavin asiahan tässä on se, että EU:n perussopimusta venytetään tavalla, joka mahdollistaa jatkossakin tämäntyyppisten pakettien teon, jolloin lastenlastenlastenlapsetkin vielä maksavat sitä.  

Eikä tästä ole ollut kysymys silloin aikanaan, kun EU on perustettu. Se oli enemmänkin itsenäisten valtioiden vapaakauppa-alue, ja sellaisena se olisi pitänyt pitääkin. Itse asiassa EU-jäsenyysäänestys vuonna 94 on ollut ainoa äänestys, jossa suomalaiset ovat saaneet vaikuttaa, ja EU oli aivan erilainen kuin tämän päivän EU. Eiväthän suomalaiset ole sen jälkeen saaneet edes äänestää, ja veikkaanpa kyllä, että Lissabonin sopimus vuodelta 2009 on aika huonosti suomalaistenkin keskuudessa tunnettu. Nimittäin Lissabonin sopimuksenhan piti olla tämmöinen EU:n perustuslakihanke, joka ilmeisesti kohtasi vastustusta, jolloin sitten tehtiin tämmöinen perussopimusuudistus, että kun aiemmin alkuperäisessä sopimuksessa EU-parlamentin jäsenet olivat valtioiden kansojen edustajia, niin tämän Lissabonin sopimuksen myötä heistä tuli unionin kansalaisten edustajia, mikä jo kertoo itse asiassa siitä, mistä on kysymys.  

Ja lainaan hiukan lisää tästä Lissabonin sopimuksesta täältä Euroopan parlamentin sivuilta, joilla tätä on lyhennelty. Tämä kannattaa kaikkien kansalaisten lukea, mistä on kysymys, mutta otan yhden asian esiin täältä: ”Lissabonin sopimus selkiyttää unionin toimivaltaa ensimmäistä kertaa. Siinä erotetaan kolme toimivallan lajia. Unionin yksinomainen toimivalta tarkoittaa, että vain unioni toimii lainsäätäjänä ja jäsenvaltiot vain panevat unionin lainsäädännön täytäntöön.” Ja tämähän kertoo jo siitä, että me olemme aika syvällä integraatiossa monilta osin, mutta valitettavasti, arvoisa puhemies, nyt me ollaan rikkomassa viimeinen lukko liittovaltiokehityksen tieltä avaamalla yhteinen velka- ja tulonsiirtounioni, ja tässä on syy, minkä takia perussuomalaiset vastustavat tätä. Me olemme vahvasti kansallismielinen puolue. Haluamme puolustaa Suomea, suomalaisia, ollen kuitenkin samalla kansainvälinen, mutta ei kai voi olla niin, että meidän tulisi edistää tämäntyyppistä kehitystä, jossa käytännössä katsoen Suomen vaikutusvalta pienenee entistä enemmän. Meistä tulee tämän paketin myötä maksajia.  

Ja oikeastaan me tiedämme myöskin sen, että EU:ssa ovat jo pitkään monet maat ajaneet sosiaaliturvan harmonisointia. Se ei ole toistaiseksi onnistunut, mutta juurikin viime viikonlopun Eurooppa-neuvoston kokouksesta, jossa pääministeri Marin edusti Suomea, Mario Draghi tuli ulos lausumalla, että jo kesäkuussa voisi aloittaa neuvottelut [Puhemies: 5 minuuttia!] työttömyysturvan harmonisoinnista EU-alueella. Ja voitte nyt kuvitella, mitä tämä tarkoittaa suomalaiselle veronmaksajalle. On nimittäin niin, että näissä samoissa etelän valtioissa ja maissa, jotka nyt tästäkin paketista suurimman saavat, on työttömyysturva aika heikoissa kantimissa. Otetaanpa esimerkiksi Kreikka. Ei siellä ole sellaista sosiaaliturvajärjestelmää kuin meillä täällä pohjoisessa. Jos aletaan nytten harmonisoimaan, niin todennäköisimmin se tarkoittaa, että heillä työttömyysturva nousee, tai toki voi se tarkoittaa sitä, että se meillä laskee ja heillä hiukan nousee, jotta päästään lähemmäksi. Mutta kalliiksi se tulee, sen voin taata, sillä veronkeräyskyky näissä maissa on edelleen surkea, kuten edellisessä edustaja Reijosen puheenvuorossa tuli esiin, joten olemme matkalla johonkin sellaiseen, mitä ainakaan perussuomalaiset eivät voi, arvoisa puhemies, edistää.  

Mutta jatkan seuraavassa puheenvuorossani, päästän muutkin. — Kiitos. 

Arvoisa rouva puhemies! Kaikki Euroopan unionin valtiot voisivat tämän yhteisen velkapaketin sijaan itse elvyttää omaa talouttaan, toiset paremmin, toiset heikommin. Suomi voisi laittaa paljon enemmän rahaa omaan elinkeinoelämäänsä yritysten sparraamiseen ja huolehtia siitä, että vivuttamalla syntyisi yksityisiä investointeja. Me voisimme itse tehdä sellaista elvytystä tukemaan sellaisia tavoitteita kuin me itse haluaisimme. Suomella olisi mahdollisuus käyttää paljon enemmän rahaa tähän, mikäli sitä samaa rahaa ei kierrätettäisi Brysselin kautta ja jaettaisi taloutensa heikommin hoitaneille maille. Kuten tiedämme, niin Suomihan on tukenut omia yrityksiään loppujen lopuksi aika vähän koronakriisin aikana. Edelleenkin joka päivä kansanedustajat saavat sähköpostia eri alojen yrittäjiltä, jotka ovat hyvin huolissaan paitsi omasta jaksamisestaan, niin myös oman taloudellisen toimintansa ja yrittämisensä tulevaisuudesta. 

Se, että kaikki maat elvyttäisivät itse itseään, olisi hyvä pohja, josta ponnistaa. Itselläni ei olisi mitään sitä vastaan, että esimerkiksi neuvosto hahmottelisi jonkinlaisia suuntaviivoja sille, mihin maat voisivat erityisesti elvyttämisessään keskittyä. On selvää, että Euroopan unioni haluaa korostaa vihreää siirtymää ja ilmastopolitiikkaa ja digitalisaatiota, ja nämä varmasti osin voivat olla unionille aivan hyviä tavoitteita, joten myös tietynlainen koordinointi kansallisten elvyttämisten yhteydessä olisi aivan mahdollista. Ja on päivänselvää, että on tietenkin kaikkien EU-maiden kannalta tärkeää, että Euroopan talous elpyy. Tämä on sellainen hokema, jota täällä esitetään ikään kuin argumenttina tälle paketille, mitä se ei tietenkään ole. Massiivinen velkapaketti ei ole se kestävin eikä järkevin vaihtoehto tällaiseen.  

Kuten tiedetään, niin Italia voisi myös elvyttää itse itseään. Se ei voisi tehdä sitä niin edullisesti kuin Suomi, mutta se voisi kuitenkin tehdä sitä. Toisaalta se voisi käyttää olemassa olevia mekanismeja, EVM:ää tai vaikkapa IMF:ää, tukemaan omaa elvytystään. Mutta kuten tiedämme, niin se olisi sille paljon hankalampaa ja haastavampaa, koska näihin mekanismeihin liittyy tietynlaisia vaatimuksia ja ehtoja, ja siitä seuraisi se, että Italia joutuisi tekemään ainakin jonkin verran vaikeita päätöksiä omassa kansallisessa sisäpolitiikassaan. 

Arvoisa puhemies! Pakettiin kuuluu yhteistä velkaa sekä lahjoja ja — sanon suoraan — lahjuksia Etelä-Eurooppaan. Olemme näiden päivien ja viikkojen aikana kuulleet ties minkälaisia puolustuksia tälle paketille. Välillä se lisää vientiä — tämä oli ehkä yleisin argumentti viime kesänä — välillä se on solidaarisuuspaketti ja välillä taas jopa turvallisuustoimi Venäjää vastaan. Itse asiassa Kiina-korttiakin eduskunnassa on jo viime aikoina nosteltu. 

Vaikka elvytyspaketista olisi siis hyötyä lyhyellä aikavälillä monestakin näkökulmasta katsoen, niin se, mitä perussuomalaiset täällä erityisesti haluaa korostaa, ovat sen pidemmän tähtäimen vaikutukset. Pitkällä tähtäimellä velkavastuiden lisääminen ja se, että suomalainen veronmaksaja rahoittaa etelän maiden veronalennuksia, holtitonta taloudenpitoa, ei ole kannattavaa, ei myöskään suomalaisen elinkeinoelämän kannalta. Ja sitten tämän taloudellisen taakan päälle on tietenkin tämä oikeudellinen ja toimivaltaan ja periaatteisiin liittyvä unionin suunnanmuutos. 

No, Suomelle väitetään seuraavan mainehaittoja sekä ajautuminen sivuraiteelle EU:ssa, jos paketti kaadetaan. Mutta ovatko mainehaitatkaan edes toteutuessaan sitten tärkeämpiä kuin Suomen itsemääräämisoikeus? Ja mitä se mainehaitta on, se, että meihin ei suhtauduttaisi niin positiivisesti? Olisivatko ne poskisuudelmat laimeampia, vähemmän intohimoisia? Saisivatko entiset ministerit ehkä heikompia pestejä Keski-Euroopan suunnalta? Onko meillä ollut tähän asti hyvää neuvotteluasemaa EU:ssa, ja onko meitä kuultu? Olemmeko kyenneet vaikuttamaan asioihin? Mihin ja miten? Haluaisin tietää konkreettisesti, mitä nämä asiat ovat, joissa neuvottelupääomamme ja hyvä luottamuksemme on aikaansaanut sen, että olemme saaneet joitain asioita, joita emme siis ilman näitä olisi saavuttaneet. En ole itse siis tietoinen näistä, ja olen monta kertaa tässäkin salissa niitä peräänkuuluttanut. 

Mutta, arvoisa puhemies, jatkan aivan hetken vielä. Jos me nyt sitten vaatisimme uusia neuvotteluja, niin emme me olisi yksin, kuten on moneen kertaan väitetty. Muistakin maista löytyy kyllä kriittisiä ääniä. Valitettavasti Euroopan unionissa on myös monia jäsenmaita, joissa parlamenttiin tai kansalaiskeskusteluun ei ollenkaan alisteta keskustelua elpymispaketista tai unionipolitiikasta ylipäätänsä, mutta en näe, että meidän täällä nyt pitäisi olla erityisen kiitollisia siitä, että me saamme käsitellä tätä asiaa, joka merkittävästi vaikuttaa meidän maahamme, että saamme olla kiitollisia siitä, että myöhään illalla muutamat perussuomalaiset käyvät täällä pitämässä puheenvuoroja, kun sali on muuten tyhjä. En näe sitä etuoikeutena vaan oikeastaan velvollisuutena. 

Arvoisa puhemies! On suorastaan vastenmielistä, että Suomi, joka on isoissa veloissa omankin elvyttämisensä ja talouden ongelmiensa kanssa, joutuu rahoittamaan vuoron perään kutakin huonosti asiansa hoitanutta maata, mutta vielä vastenmielisempää kuitenkin on se, että asiasta päättävät väittävät sen olevan Suomen edun mukaista. Suomen perustuslaki puolustaa kansallista budjettisuvereniteettiä eli sitä, että Suomi päättää itse, mihin veronmaksajilta kerätyt rahat käytetään. Velkapaketti rikkoo tätä periaatetta, ja Suomi saatetaan tilanteeseen, jossa se ei ole enää perinteisessä mielessä täysivaltainen. En oikeasti ymmärrä niitä henkilöitä, jotka täällä tänäänkin ovat väittäneet, että tämä ei vie pois itsemääräämisoikeuttamme tai itsenäisyyttämme, että näitä ei ikään kuin luovutettaisi pois. Nimenomaan perustuslakivaliokunnan päätöskin kahden kolmasosan enemmistön vaatimisesta pohjaa sille argumentille, että me nimenomaan annamme tässä perustuslain mukaista Suomen täysivaltaisuutta merkittävästi jonnekin muualle eli tässä tapauksessa unionille. — Kiitoksia. 

Arvoisa puhemies! Eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan Suomen ja kaikkien suomalaisten kannalta erittäin tärkeä päätös EU:n elvytysrahastoon liittymisestä tai liittymättä jättämisestä. Tämä päätös on todennäköisesti kaikkein tärkein ainakin tämän vaalikauden aikana ja mahdollisesti koko 2020-luvulla. Se koskee myös tulevia sukupolvia erityisesti periaatteellisen merkityksensä vuoksi, ja siksi tämän asian käsittelyyn on käytettävä täällä eduskunnassa niin paljon aikaa kuin siihen tarvitaan, kuten edustaja Rantanen tässä edellä varsin aiheellisesti meille totesi. 

Arvoisa puhemies! Eduskuntakeskustelussa selvästi aktiivisimpia ovat olleet perussuomalaiset. Nytkään salissa ei muiden puolueiden edustajia näy. Se, että perussuomalaiset ovat olleet aktiivisia tässä asiassa, ei itsessään ole mikään ihme, koska me pidämme elvytysrahastopäätöksen seuraamuksia sekä taloudellisesti että periaatteellisesti äärimmäisen tärkeinä. Meidän ei missään tapauksessa pidä vähätellä tämän päätöksen vaikutuksia, nimenomaan negatiivisia vaikutuksia, jo ennestään vaikeuksissa olevalle Suomen julkiselle taloudelle ja suomalaisille veronmaksajille. Enemmän minua ihmetyttääkin se, että hallituspuolueiden edustajat ovat olleet tämän asian suhteen koko sen käsittelyn ajan, jota täällä eduskunnassa on käyty, melko vaitonaisia. Kenties monet heistä sisimmässään haluaisivat äänestää omantuntonsa mukaisesti hallituksen esitystä vastaan, mutta tiukkaakin tiukempi ryhmäkuri näyttää estävän tämän. Hallituspuolueista eniten epäröijiä lienee keskustassa, ja haluan antaa keskustan edustaja Hannu Hoskoselle henkilökohtaista tunnustusta hänen tuotuaan omia näkemyksiään voimakkaasti esiin ja puolustettuaan niitä koko elvytysrahastosta vuoden aikana käydyn keskustelun ajan, arvatenkin kovien paineiden alla. Toivottavasti edustaja Hoskosen linja pitää hamaan loppuun asti. 

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten keskeisenä tavoitteena on elvytysrahastoa koskevan neuvottelutuloksen hylkääminen ja sitä myötä vapautuvien varojen jääminen kotimaahan. Asia on sekä taloudellisesti että periaatteellisesti tärkeä. Jäsenmaiden yhteistä lainanottoa hyödyntävien tukijärjestelyjen ei olisi pitänyt olla edes mahdollisia EU:n perussopimusten valossa, velalla rahoitetuista suorista avustuksista puhumattakaan. Näin piti estää jäsenmaiden taloudenpidon moraalin rappeutuminen, mutta tämän elvytysrahastopäätöksen myötä ollaan kuitenkin matkalla kohti yhä pahempaa moraalikatoa. 

Arvoisa puhemies! EU:n perussopimus kieltää unionin toiminnan rahoittamisen velalla ja yhteisvastuun jäsenmaiden veloista. Nyt käsittelyssä oleva järjestely, elvytysrahasto, ei olisi toteutuessaan tilapäinen, vaikka muutakin on eduskunnan salissa hallituspuolueiden taholta kiivaasti väitetty. Se on voimassa ainakin 2050-luvun lopulle asti. Lähes neljä vuosikymmentä on erittäin pitkä aika, eikä kukaan pysty ennustamaan niin kauas tulevaisuuteen, yleensä ei edes muutaman vuoden päähän. Vuosien kuluessa EU:n puitteissa tulee todennäköisesti ilmestymään yhä uusia ja uusia tarpeita rahaston käytölle. Seuraavalla kerralla perussopimuksen velka- ja tukisääntöjen ohittaminen olisikin, jos tämä elvytysrahastopäätös hyväksytään, mahdollista jo todeta muuttuneen tavaksi. Mikäli näin käy, Suomen hallitus tuskin tulee väittämään vastaan, jos näin tapahtuu jo tämän vaalikauden aikana tai — mikä ehkä vieläkin pahempaa — jos nykyinen hallituspohja jatkaa vielä vaalien jälkeenkin. 

Arvoisa puhemies! On täysin selvää, että hallituspuolueet ovat valmiita ottamaan suomalaisten veronmaksajien piikkiin valtavan taloudellisen riskin, jos ne hyväksyvät neuvottelutuloksen EU:n yhteisestä elvytysrahastosta oppositiopuolue kokoomuksen tukemana. Itse asiassa ei voida puhua oikeastaan edes riskistä, vaan kyseessä on käytännössä varma, vähintään noin 4 miljardin euron tappio, [Puhemies: 5 minuuttia!] ja se voi pahimmillaan vieläpä kertautua tulevina vuosina moninkertaiseksi. 

Arvoisa puhemies! Meidän perussuomalaisten mielestä tällaisessa talouspolitiikassa ei ole häivähdystäkään järkeä eikä elvytysrahastoa siksi pidä hyväksyä. 

Arvoisa puhemies! Suomen itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys. Se on saavutettu edellisten sukupolvien hiellä ja ja verellä. Siitä on maksettu kaikkein kallein hinta. Koronakriisi ei ole mitään verrattuna siihen kriisiin, jossa esi-isämme joutuivat kohtaamaan tulimyrskyn poteroissa. Se ei ole mitään siihen verrattuna, että isoäitimme joutuivat kantamaan maan kohtaloa harteillaan, hoitamaan ja hoivaamaan rikki menneitä ihmisiä ja tulevia sukupolvia. Jos silloin itsenäisyyttämme ei luovutettu, niin miksi nytkään sitä luovutettaisiin? 

Meitä uhkaillaan sillä, että elpymispaketin hylkääminen vaarantaisi jopa EU:n yhteisen turvallisuuspolitiikan. Minun on vaikea nähdä kytköstä näiden kahden välillä. Kiinteämpi yhteys EU:hun päinvastoin rajoittaisi meidän päätäntävaltaamme omissa asioissamme ja ajaisi meidät tiukemmin EU:n syliin vasten sen vihollisia. EU:lla ei ole omaa armeijaa. Suomen turvallisuudesta pitää huolen ainoastaan Suomen puolustusvoimat ja Suomen reserviläiset. Ja perustuslaissammekin vielä lukee velvollisuus isänmaan puolustukseen, ei EU:n puolustukseen. 

Elpymispaketin keikuttamista kuvataan Putinin pussiin pelaamisena. Tässä edellä edustaja Purra jo tähän vähän viittasikin. Kuitenkin Putinin Venäjälle olisi ainoastaan eduksi, jos koko EU heikkenisi sen heikoimman lenkin tasolle. Moraalikato ja hajaannus, joka EU:n omien perussopimusten hylkäämisestä seuraa, on todellista Putinin pussiin pelaamista, isku Suomen taloudelle ja lamaannus, jota EU:n sisäiset tulonsiirrot tarkoittaisivat, ainoastaan Venäjän voimistumista suhteessa Suomeen. 

Isänmaallisuus on ensimmäisenä ja viimeisenä meidän omista asioistamme ja eduista huolehtimista. Se ei voi tarkoittaa muiden maiden velkojen ottamista Suomen kansan kontolle. Se ei voi tarkoittaa eurooppalaista tulonsiirtoautomaattia, jossa Suomelle on varattu maksumiehen rooli. Nyt ei ole aika ajatella sitä, mitä muut meistä EU:ssa ajattelevat. Nyt on aika ajatella sitä, mitä kansa meistä päättäjistä ajattelee. On valitettavaa, että hallitus ei järjestä kansanäänestystä elvytyspaketista. On valitettavaa, ettei hallitus ole selvittänyt edes kansalaismielipidettä elvytyspaketista. Vieläkin on valitettavaa, että mitään vaikutusarvioita elpymispaketin vaikutuksesta ei ole tehty. Ihmettelenkin, kuinka omahyväisinä elpymispaketin puolustajat esiintyvät näin valtavan tiedonpuutteen ja mielipiteen puutteen edessä. 

Kokoomus voisi luopua kokonaan nimensä edessä olevasta kansallinen-sanasta — toiminnassa ei kansallisuus juuri näy, kansainvälisyys sitäkin enemmän, ja se ei ole positiivista kansainvälisyyttä, vaan meidän kustannuksellamme tapahtuvaa, meille pakotettua ja myrkyllistä kansainvälisyyttä. Täällä eilen ja tänään käyty keskustelu osoittaa, että kokoomus ei ole mikään vaihtoehto nykyhallitukselle. Minkä tahansa puolueen vaihtaminen hallituksessa kokoomukseen ei muuttaisi hallituksen toimintaa. Kokoomuksessa näkyy SDP:n ja vasemmistoliiton sosialismi, vihreiden ilmastohumppa, RKP:n lammasmainen pakkoruotsin puolustus ja keskustan täysi selkärangattomuus. Osa kokoomuksen edustajista on kuitenkin ilmoittanut äänestävänsä ei elvytyspaketille vastoin ryhmäpäätöstä. Muille kokoomuksen kansanedustajille ehdotan, että katsokaa nyt syvälle itseenne ja tutkikaa sitä, kenen joukoissa te seisotte. Missä on se entinen koti, uskonto ja isänmaa -ajattelu? Teidän puolestanne on kaksi kantaa, ja vain toinen niistä on oikea. Vain toinen kanta on [Puhemies: 5 minuuttia!] Suomen kansan puolella. Se toinen kanta johdattaa samaan sakkiin hallituspuolueiden kanssa, se johtaa EU-arvoyhteisöön, jossa omien sanojen syöminen, omien sopimusten rikkominen ja harhaanjohtaminen on ainoa pysyvä sääntö. 

Arvoisa rouva puhemies! Kysyin eilen valtiovarainministeri Vanhaselta viime kesän EU-elpymispakettineuvotteluista. Pyysin häntä vahvistamaan neuvottelujen lopputuloksen Suomen ja nuukan nelikon kohdalta. Ministeri ei valitettavasti vastannut kysymykseeni. Tämä ei tietenkään yllättänyt. 

Pääministeri Marin kehui viimeksi tänään täällä täysistunnossa, että hän neuvotteli Suomelle loistavan diilin. Se sisälsi niin sanotun 500 miljoonan kuoren. Pääministeri onnistui kuulemma budjettineuvotteluissa paremmin kuin nuuka nelikko. Neuvottelujen lopputuloksena Suomi sai maatalouden rahoitustason säilymisen, nuuka nelikko otti jäsenmaksujen alennukset. Suomi siis valitsi jäsenmaksualennuksen sijaan erillisrahat, 400 miljoonaa euroa maaseudun kehittämiseen sekä 100 miljoonaa euroa Itä- ja Pohjois-Suomen aluekehitykseen. Tästä erityisesti keskusta on iloinnut ja kehuskellut. 

Tarkastellaanpas tätä pääministerin loistavaa neuvottelutulosta hieman tarkemmin. Marinin mainostama neuvotteluvoitto oli siis se, että saimme maataloudelle vuosille 21—27 yhteensä 500 miljoonaa euroa kuoressa. Kun sen vaikutus yhdistetään EU:n yhteisen maatalouspolitiikan eri CAP-järjestelmän rahoituksen yleiseen laskuun, Suomen vuosien 2021—2027 maatalousrahoitus paranee keskimäärin 21 miljoonaa per vuosi nykyhinnoin ilmaistuna — ilman elpymisvälineen rahoja. Nuukan nelikon maat sen sijaan eivät saaneet vastaavaa maatalouskuorta. Sen seurauksena esimerkiksi Ruotsin maatalousrahoitus heikkenee noin 44 miljoonalla eurolla vuodessa — mutta Ruotsi vaati ja sai 1069 miljoonaa euroa vuotuista jäsenmaksualennusta. Jäsenmaksualennus on vuosien 2014—2020 kehykseen verrattuna noin 499 miljoonaa euroa enemmän joka vuosi. Huomioiden maatalousrahoituksen laskun Ruotsi pääsi näissä neuvotteluissa 455 miljoonaa euroa plussalle joka vuosi. Hallitus ei halua edes keskustella asiasta. Hallitus ei vastaa tätä koskeviin kysymyksiin. Suomi pääsee siis plussalle 21 miljoonaa euroa vuodessa, Ruotsi 455 miljoonaa euroa. Hieno diili. Ja tämä summa, 455 miljoonaa euroa, on suunnilleen sama kuin Ruotsin vuotuinen maksuosuus elpymisvälineen 390 miljardin euron avustuslainasta. Lieneekö sattumaa? 

Arvoisa rouva puhemies! Nuukan nelikon muiden maiden eli Tanskan, Hollannin ja Itävallan neuvottelemat jäsenmaksualennukset tuottivat niille hyvin samankaltaiset tulokset. Tanskan netto maatalouden rahoitustappioiden jälkeen on 218 miljoonaa vuodessa, Hollanti pääsee joka vuosi plussalle 684 miljoonaa ja Itävaltakin 539 miljoonaa euroa. Jokaisen nuukan nelikon maan netto on samaa suuruusluokkaa kuin niiden vuotuinen maksuosuus elpymisvälineen avustuslainasta. Onko tämä sattumaa? Nuukan nelikon maat pääsevät neuvottelujen seurauksena joka vuosi satoja miljoonia plussalle, toisin kuin Suomi. Suomen maksuosuus avustuslainasta on noin 220 miljoonaa vuodessa, ja sitä kattamaan Marin siis voitti maatalousneuvotteluissa 21 miljoonaa vuodessa. Suomi maksaa sellaiset 200 miljoonaa enemmän joka vuosi. Nuukan nelikon maat eivät näin joudu tekemään. Hyvä diili Suomelle — ihanko totta? 

Arvoisa rouva puhemies! Komissio siis kuittasi nuukalle nelikolle elpymisvälineestä tulossa olleen maksurasituksen jäsenmaksualennuksilla. Tämä maksualennus jyvitettiin kaikkien muiden jäsenmaiden maksettavaksi. Nelikon neuvotteluvoimaa osoittaa myös, että kun jäsenmaksualennusten piti loppua kokonaan vuoden 2020 jälkeen, [Puhemies: 5 minuuttia!] nyt se jatkuu ainakin vuoteen 2027. Pääministeri Marin on joko neuvottelutaidoton tai käyttää mitä tahansa keinoja saavuttaakseen päämääränsä: tulonsiirto- ja velkaunioniin, liittovaltioon on päästävä keinoja kaihtamatta. 

Arvoisat kansanedustajat! Suomi ei voi olla maksuautomaatti ja hyväksikäytettävä hölmö. Elpymispaketti pitää kaataa ja peli viheltää poikki nyt, kun vielä voimme.  

Arvoisa puhemies! Jatkankin tähän erinomaiseen edustaja Ranteen puheenvuoroon sen verran tästä Suomen hyvästä neuvotteluasemasta ja hyvistä neuvottelutaidoista, että vaikuttaa kyllä niin tämän paketin kun aika monen muunkin asian kanssa siltä, että siinä olisi varmasti hiukan petraamisen varaa, eikä vain hiukan. Ajatellaanpa sitä, että meidän kuulemma tulisi tämä paketti hyväksyä, jotta meillä säilyy hyvä neuvotteluasema. No, katsotaanpa Puolaa ja Unkaria, joita me osoittelemme täältä sormella heidän rikkomuksistaan muun muassa oikeusvaltioperiaatteen osalta. Jos ajatellaan, että heitä niin paljon hyljeksittäisiin EU:ssa, niin miten ihmeessä he kykenevät saamaan niin hyviä diilejä sieltä? Eihän sellaisella toiminnalla pitäisi olla hyvää neuvotteluasemaa.  

Ja täytyy kyllä sanoa, että olen ollut kansanedustaja nyt kaksi vuotta suurin piirtein, ja näitä lakeja tähän taloon on tullut ja on täällä aika laajastikin hämmästelty. Kun meillä esimerkiksi hyväksyttiin tämä Euroopan syyttäjänvirastoa EPPOa koskeva lainsäädäntö täällä eduskunnassa joku aika sitten, niin siinäkin Suomi oli unohtanut, että meillä on perustuslaissa hiukan erilaisia elementtejä kuin on ehkä muiden maiden osalta. Tällaiset asiat pitäisi ilman muuta kyetä EU:ssa neuvottelemaan, mutta kuten äsken luin suoraan tästä Lissabonin sopimuksesta, niin aika monet asiat päätetään tällä hetkellä määräenemmistöllä EU:ssa, ja siltä osin Suomen neuvotteluasema on kyllä melkoisen surkea. 

Ja täytyy sanoa, että mitä ilmeisimmin meillä... En tiedä, pidämmekö me kaikessa lainsäädäntötyössäkin, jota EU:ssa tehdään ja josta Suomi ministeriöiden johdolla neuvottelee, hyvänä diilinä oikeastaan kaikkea, mitä sieltä tulee, koska nyt tuntuu, että meillä jää se etukäteisvaikuttaminen aika lailla pois, joka on se, missä me voitaisiin vielä vaikuttaa. Ja siinä kohtaa pitäisi varmistaa erityisesti se, että unionista tuleva lainsäädäntö ei ole ristiriidassa esimerkiksi Suomen perustuslain kanssa, mutta näinhän ei tunnu tapahtuvan, ja se on siltä osin kyllä kyllä ongelmallista. EPPO ei ole ainoa, siellä on paljon paljon muutakin.  

Mutta, arvoisa puhemies, haluaisin vielä palata tämän päivän istuntoon siltä osin kuin ministerit täällä paikalla olivat. Ministeri Marin täällä nimenomaan alleviivasi sitä, että Suomen itsenäisyys ei ole tässä kohtaa menossa mihinkään. Nähdäkseni tämä lausunto on aika lailla ristiriidassa sen kanssa, että perustuslakivaliokunta taas on katsonut, että merkittävää valtaa siirretään EU:lle. No, eikö se silloin tarkoita, että nimenomaan luovutaan Suomen suvereniteetista erityisesti budjetin osalta, koska nythän käytännössä tämä sopimus sitoo Suomen eduskunnan budjettia vuoteen 58 asti? Näistä vastuista on joka tapauksessa pidettävä huolta.  

Ja sitten toinen asia, mikä tämän päivän keskustelusta jäi erityisesti mieleeni, oli se, että salissa erityisesti kokoomusedustajat useaan otteeseen kysyivät, kuinka nämä valtiovarainvaliokunnan mietinnön lausumat nyt vaikuttavat suomalaiseen EU-politiikkaan. No, tämä on ehkä vähän tällaista silmänkääntötemppua, nimittäin viime kesänähän perustuslakivaliokunta antoi lausuntonsa tästä elpymispaketista, ja heidän lausumassaan silloin luki: ”Valtioneuvoston ei tule asian käsittelyn tässä vaiheessa hyväksyä tai edistää nyt ehdotettua unionin lainanottoa ja jäsenvaltion siihen kytkeytyvää vastuuta avustusmuotoisista tukivälineistä.”  

Jos perustuslakivaliokunnan lausuma ei merkitse hallitukselle mitään, niin miten valtiovarainvaliokunnan lausunnon lausumat jollakin tavalla ohjaisivat heitä? En usko tähän yhtään, ja pidän tältäkin osin, kun ajatellaan sitä viime kesän perustuslakivaliokunnan lausumaa, hyvin erikoisena, [Puhemies: 5 minuuttia!] että me olemme hyväksyneet ja edistäneet tämmöistä diiliä. Se on täysin käsittämätöntä, ja pidän sitä erinomaisen huonona tässä kohtaa. Mutta jatkan seuraavassa puheenvuorossa. — Kiitos.  

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelemme EU-rahojen käyttöä, ja se on yltiöiso asia. Perussuomalaisten mielestä tämä asia on todella iso ja se pitää käsitellä ihan perusteellisesti. Sikäli harmillista, että hallituspuolueiden edustajia ei edelleenkään salissa näytä olevan yhtään.  

Pääministeri, valtiovarainministeri ja eurooppaministeri ovat hallituksen tukemina vakuuttaneet tämän elpymispaketin hyödyllisyyttä suomalaisille ja suomalaiselle viennille. Eurooppaministeri itse on puhunut myös välttämättömästä pahasta. Kumpikohan tämä nyt sitten hallituksen mielestä onkaan? Onko hallituksella yksimielisyys asiasta? Onko paketti suomelle hyödyllinen vai se välttämätön paha? Jos kyseessä on välttämätön paha, mikä siitä tekee välttämättömän? Kyllä me tietääkseni vielä olemme itsenäinen valtio ja meidän pitää pystyä päättämään itse, sidommeko me tulevat sukupolvet valtavaan velkaan. Ei kukaan, ei kukaan voi sanella ulkoapäin meille välttämättömiä pahoja. Jos meitä määrätään ulkoapäin, niin se tulee kertoa kansalaisille. Jos meitä ei määrätä, niin silloin mitään välttämätöntä pahaa ei ole, on vain hyvä tai paha vaihtoehto. Silloin valinta on helppo.  

On myös vakuutettu, että tämä on ainutkertainen tämän hallituksen aikana otettava elpymispaketti — ainutkertainen. Minua kummastuttaa tämän asian ristiriita. Jos elpymispaketti on niin hyödyllinen sekä suomalaisille että Suomen viennille, niin miksi sen ainutkertaisuutta korostetaan? Eikö suomalaisille ja Suomen viennille hyödyllisestä paketista kannattaisi tehdä vaikka vuosittainen? Silloin saisimme hyötyä suomalaisille ja Suomen viennille joka ikinen vuosi. Jotenkin tuntuu, että tässä on nyt ristiriitaa. Onko kuitenkin myös hallituksen mielestä niin, ettei tämä paketti varsinaisesti olekaan hyödyllinen suomalaisille tai Suomen viennille ?  

Tarkkarajaisuus myös kummastuttaa. Miten voidaan lähteä takaamaan toisten lainoja ja antamaan lahjarahaa muille maille, jos tarkkaa tietoa maksettavasta tai saatavasta summasta ei ole? Jos joku jäsenmaa ei maksa osuuttaan maksuista, niin kuinka paljon on Suomen osuus vastuista? Mikä on Suomen osuus saatavista? Sekin näyttää pienenevän koko ajan. Onko sitä lopulta ollenkaan? Täytyyhän tällaiset asiat tietää, ennen kuin tätä edes ehdotetaan hyväksyttäväksi. Antaako pääministeri hallituksen tukemana puoliavoimen valtakirjan suomalaisten veronmaksajien rahojen jakamisesta ja käyttämisestä muiden maiden veronalennuksiin, lapsilisien korotuksiin, viennin tukemiseen tai nelipäiväiseen työviikkoon?  

Tätä tukipakettia on perusteltu Suomen viennin elpymisellä. Voisiko joku, edes joku, hallituksesta esittää laskelmia siitä, kuinka paljon nimenomaan Suomen vienti elpyy tämän tukipaketin ansiosta? Olen kiinnostunut nimenomaan Suomen viennin, en EU-alueen viennin elpymisestä, koska ainakaan vielä emme ole osa EU-liittovaltiota, enkä siis niin huolissani Etelä-Euroopan maiden viennin elpymisestä. Missä ovat numerot? Ei niitä ole esitetty.  

Hallituksessa kovasti verrataan tätä tukipakettia muun muassa Yhdysvaltain ja Kiinan elvytyspaketteihin. Erona on se, että siellä elvytetään omaa maata — omaa maata. Me nettomaksajana elvytämme tällä tukipaketilla vain muita maita. Onko hallitus jo ajatuksissaan ja suunnitelmissaan vienyt Suomen osaksi EU-liittovaltiota, kun kuulee lausuntoja, että oma kansa ensin -ajattelu onkin vahingollista — siis vahingollista? Ja miten muiden maiden elvyttäminen on myös Suomen etu? Näinhän se tietysti olisi, jos olisimme osa EU-liittovaltiota, mutta me emme ole, emme ainakaan vielä. Onko hallitus unohtanut, että me olemme edelleen itsenäinen valtio ainakin vielä jonkin aikaa?  

Tähän pakettiin ei tule missään nimessä meidän lähteä mukaan, ei missään nimessä  

arvoisa rouva puhemies! Periaatteellinen muutos velasta unionin rahoittajana ja yhteisvastuut ohjaavat meitä sellaiseen suuntaan, jossa Suomi ei voi olla voittaja. Tähän tosiasiaan nähden täysin toissijaista on Suomen neuvottelustrategia tai edes varsinaiset saannot eli siis se, minkä osuuden maksuista saamme takaisin. Näistä kuitenkin erityisesti viime kesänä neuvotteluiden jälkeen kovasti puhuttiin, ja sama keskustelu jatkuu edelleen. Teknistä saantokeskustelua käytettiin heti alusta asti häivyttämään sitä tosiseikkaa, että unionin rooli on muuttunut.  

Totuus tietenkin on, että niin kauan kuin me olemme nettomaksaja eli niin kauan kuin me olemme unionin jäsen ylipäätänsä, me maksamme, emme saa. Me kierrätämme omaa rahaamme unionin kautta. Asia voi muuttua toiseksi ainoastaan tilanteessa, jossa taloutemme on romahtanut, ja tätä tietenkään kukaan ei toivo tapahtuvaksi. Vaikuttaa selvältä, että nämä toimenpiteet eivät jää kertaluonteisiksi. Covid-hätätilasta tuli oiva mahdollisuus toteuttaa sitä politiikkaa, jota EU:ssa muutama suuri jäsenmaa kädet syyhyten on vuosikaudet halunnut toteuttaa. 

Toisaalta me tiedämme, että edes 750 miljardin paketti ei korjaa niitä ongelmia, joita sen haluttaisiin tai väitetään korjaavan. Se vain rauhoittaa vähän niin markkinoita kuin poliittisesti niitä, jotka pelkäävät EU-kriittisen rintaman vahvistumista. Elvytysrahasto on tukipaketti, jolla pidetään euroa pystyssä, ja mitä se sitten korjaa? Kaikki keskeiset ongelmat jäävät, Etelä-Euroopan rakenteelliset ja hallinnon ongelmat, kilpailukykyongelmat EU-maiden välillä ja erityisesti suhteessa yhdysvaltoihin ja Kiinaan, velkaantuminen, budjettialijäämät, epäsuhtaisuus, tehottomuus ja varojen väärinkäyttö esimerkiksi koheesiopolitiikassa. Riippumatta siitä, mitä puolueita on Italian hallituksessa ja mihin suuntaan populismi on ehkä kääntynyt, maa ei tule tekemään päätöksiä, jotka tulisivat sitä pitkällä tähtäimellä auttamaan. Valtava harmaa talous, veronkannon ongelmat, mafia ja muun korruptio rehottavat, ja maalla on suuri intressi hakea unionilta helpotusta.  

Arvoisa puhemies! Suomi liittyi unioniin kansanäänestyksen ohjaamana 20 vuotta sitten ja euroon vuonna 2002. Euro syntyi tiedostettuine valuvikoineen, joiden kanssa eletään. Jotkut hyötyvät, toiset kärsivät. Yhteinen rahapolitiikka, velkaantuminen, hidas kasvu, kotimaiset korkeat kustannukset — ne ovat suistaneet meidät tielle, jolla koronastakin taloutemme toipuu ehkä hitaammin kuin muut, vaikka talouskasvu kynnyksellä on hyvin suurta. 

Pitkällä tähtäimellä annamme pois hyvinvointivaltion, sanoo muun muassa entinen valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston ylijohtaja, Suomen pankin neuvonantaja, valtiotieteiden tohtori Peter Nyberg, joka kannattaa Suomen eroamista eurosta, jota hän pitää talouden pakkopaitana. Viimeisten reilun kymmenen vuoden muutokset EU:n toiminnassa ovat niin merkittäviä ja laajakantoisia, että on ehkä täysin oikeutettua sanoa, että EU on nykyään eri asia kuin vuonna 95. Ja kaikki nuo muutokset on tehty ilman asioiden altistamista kansalaiskeskustelulle, demokraattisista päätöksistä puhumattakaan. Suomen EU-politiikka on kaukana demokraattisesta, vaikka me sentään saamme täällä tällä hetkellä keskustella.  

Meille tulee lisälasku italialaisten holtittomuuden ja Keski-Euroopan pankkien vuoksi. Millä rahalla näin aiotaan tehdä? Kuinka paljon omat verot nousevat? Kuinka paljon enemmän suomalaista työssäkäyvää voidaan verottaa, varsinkin kun yhä pienempi osa tuosta määrästä tuntuu menevän häntä ja hänen läheisiään hyödyttäviin edes välttämättömiin kohteisiin, kuten hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluihin. Kannattaisiko meidän keskustella siitä, miten meidän tulee suhtautua kasvavaan liittovaltioon? Pitäisikö meidän puhua asioista niiden oikeilla nimillä? Tosiasia on, että suomalaiset eivät ole sitoutuneita sellaiseen Euroopan unioniin, velka- ja tulonsiirtounioniin, finanssiliittoon, joka täysin omalakisesti etenee kohti liittovaltiota, hivuttaen. Osa paketin kannattajista ei ymmärrä tätä asiaa.  

Arvoisa rouva puhemies! Aivan hetki vielä. — Osa ei välitä, osa haluaa edetä tähän suuntaan, mutta ei kehtaa kertoa sitä, toiset taas haluavat ja kertovat. Nämä ovat kyllä vähemmistössä. Ja sitten on meitä, jotka ehkä ymmärrämme, välitämme, emme halua edetä siihen suuntaan, ja sen myös kerromme. — Kiitos.  

Arvoisa arvoisa puhemies! Suomen julkinen velka on kasvanut koronakriisin aikana ja Marinin hallituksen toimesta räjähdysmäisesti. Ikävä kyllä Suomea ei kuitenkaan pian velkaannuteta vain kotimaisin voimin, mikäli eduskunta hyväksyy esityksen EU:n 750 miljardin euron elvytysrahastosta. Nimestään huolimatta tällä rahastolla on kuitenkin vain vähän tekemistä elvyttämisen tai koronakriisin kanssa. Käytännössä se on askel kohti tulonsiirtoja, velkaunionia, vieläpä ilman, että kansalaiset saavat ilmaista asiassa näkemystään. Tällaista askelta perussuomalaiset eivät voi hyväksyä, eivät nyt eivätkä muissakaan yhteyksissä. Vähimmäisvaatimuksenamme olisi ollut, että asiasta olisi järjestetty kansanäänestys. 

Arvoisa puhemies! Kaikesta päätellen myöskään kansalaiset tai ainakaan hyvin suuri osa kansasta ei purematta niele näköpiirissä olevaa päätöstä elvytysrahastoon osallistumisesta. Jotain voi päätellä jo siitä valtavasta viestien tulvasta, jonka me edustajat olemme tähän aiheeseen liittyen kansalaisilta viime päivinä ja viikkoina sähköposteihimme ja muutenkin saaneet. Ymmärtääkseni nämä viestit ovat hyvin vakava ja selkeä osoitus siitä, että tavalliset ihmiset ovat erittäin huolissaan tästä tilanteesta ja Suomen sitoutumisesta EU:n liittovaltiokehitykseen elvytysrahaston käyttöönoton myötä. Sitä vastoin tuskin on kyse ulkopuolelta organisoidusta häiriköinnistä, vaikka niinkin ovat eräät tahot väittäneet. Kansalaisten on voitava käyttää sananvapauttaan, vaikka heidän näkemyksensä eivät päättäjiä aina miellyttäisikään, ja näin on tässäkin tapauksessa.  

Arvoisa puhemies! Kuten kansalaisaloitetta EU:n elpymisrahastosta järjestettävästä kansanäänestystä koskevasta eduskunnan äänestystuloksesta nähtiin, perussuomalaiset olisivat halunneet, että kansa olisi tosiaan saanut ilmaista kansanäänestyksessä mielipiteensä tästä aiheesta, joka on Suomen itsemääräämisoikeuden, varsinkin taloudellisen sellaisen, kannalta äärimmäisen olennainen. Hallituspuolueet tai kokoomus eivät kuitenkaan siihen tiistaina suostuneet. Kansalta ei siis kysytty asiasta nyt, kuten ei aikanaan euroon liittymisestäkään. Selittäkööt näistä päätöksistä vastuussa olevat tahot mahdollisille kyselijöille, miksi ja miten näin on päässyt tapahtumaan. 

Arvoisa puhemies! Valtiotieteen tohtori Peter Nyberg kuvaa lausunnossaan valtiovarainvaliokunnalle elpymisvälineen oikeudellisia ongelmia muun muassa seuraavasti:  

”Varsinaisen budjetin linkittäminen elpymisvälineeseen aiheuttaa merkittäviä ongelmia unionin oikeudelliselle uskottavuudelle. Suomessa ja muualla on laajasti väitelty siitä, rikkooko elpymisvälineen toteuttamistapa käytännössä ainakin EU:n perussopimuksen artiklaa 122 (yhtä jäsenmaata kohdannut poikkeuksellinen tila), artiklaa 125 (sitoumuksia ei saa siirtää toisen jäsenmaan vastuulle) ja artiklaa 310 (unionin menoja ei saa rahoittaa velalla). Asiantuntijat niin Suomessa kuin muissa jäsenmaissa pitävät selvänä, että kaikkia mainittuja artikloja rikotaan.  

Vaikka kysymys saattaa olla juridisesti kiistanalainen, se on taloudellisten vaikutusten kannalta selvä. Ei ole epäilystäkään siitä, että poikkeuksellinen tila on kohdannut monta eikä yhtä jäsenmaata. On ilmeistä, että elpymisvälineen jakoperusteet johtavat jäsenmaiden välisiin tulonsiirtoihin, jotka auttavat eräitä maita selviytymään sitoumuksistaan. On myös selvää, että unionin menoja rahoitetaan lainalla, vaikka se tapahtuu varsinaisen budjetin ulkopuolella.  

Tällaisia kiertomahdollisuuksia saatetaan käyttää ja hyväksyä tulevaisuudessakin. Sellainen mahdollisuus tekee entistä epäselvemmäksi Suomen tulevien EU-vastuiden ja maksujen kehityksen. Samalla se antaa aihetta otaksua, että komissio voisi ottaa käyttöön nyt avautuvan kiertotien kehittää EU:ta viskaaliunioniksi eduskunnan budjettisuvereniteetin kustannuksella.”  

Päätän puheeni tähän hyvin selkeään asiantuntijalausuntoon. 

Arvoisa puhemies! Elpymispaketti rikkoo EU:n omia perussopimuksia. Ne eivät salli toiminnan rahoittamista yhteisvelalla. Jos elpymispaketti toteutuu ja Suomi ottaa muiden maiden velkoja vastatakseen, rikkoo se tähän asti korostettua no bail-out -periaatetta. Perussuomalaisten johdonmukainen linja on ollut, että perussopimuksista pidetään kiinni ja jokainen maa vastaa itse omista veloistaan. Perussuomalaiset eivät ole valmiita myymään Suomea Brysseliin. Muista en ihan ole varma.  

Ei ole edes kauaa siitä, kun SDP:n Jutta Urpilainen myönsi valtiovarainministerinä eurokriisiin lainatakauksia ja esiintyi julkisuudessa Täti Tiukkana, ja niin vain Urpilaisen tie johti nykyiseen, ehkä komission köykäisimpään Afrikka-komissaarin pestiin huolimatta haaveesta talouskomissaarin raskaasta salkusta.  

Aika suuret summat veronmaksajien rahaa edelsivät myös kokoomuksen Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin komissaarin pestejä — pätkäpääministereitä, joiden kohdalla historia ei ollut mairitteleva ja joiden arvioissa kansa ei ollut hellämielinen. Jälleen kerran löydämme itsemme tilanteesta, jossa EU-mieliset toimijat vakuuttelevat, että kyseessä on väliaikainen ja ainutlaatuinen kertaratkaisu, täsmälleen samaan tapaan kuin yli kymmenen vuotta sitten nykyinen valtiovarainministeri Matti Vanhanen silloisena pääministerinä kertoi, miten Kreikan tuet ovat ainutlaatuinen ratkaisu. Historialla on jännä tapa toistaa itseään.  

Hallitus on ohittanut oikeudelliset kysymykset ulkoistamalla arvioinnin neuvoston oikeuspalvelulle, samalle instanssille, jolle Yle-vuodon kautta annettiin kasvottoman uhkailijan rooli, mikäli elpymispakettia uhkaisi kaatuminen Suomessa. On aika huolestuttavaa toimintaa hallitukselta, että kasvottomille EU-byrokraateille on annettu perustamissopimusten ylin tulkintavalta ja viimeinen sana seurausten arvioinnissa. Voidaan hyvällä syyllä kyseenalaistaa, onko EU:n oikeuspalveluiden ensisijaisena huolenaiheena Suomen tai muiden pienten yksittäisten jäsenmaan etu vai suurten jäsenvaltioiden intressit ja EU:n institutionaaliset edut.  

Perussopimusten tulkinta politisoitui niin EU:n kanssa kuin myös sisäisesti kotimaassa. Pääministeri Marin neuvotteli katastrofaalisen paketin suuren valiokunnan mandaatilla siitä huolimatta, että perustuslakivaliokunta lausui seuraavasti: ”Valtioneuvoston ei tule asian käsittelyn tässä vaiheessa hyväksyä tai edistää nyt ehdotettua unionin lainanottoa ja jäsenvaltion siihen kytkeytyvää vastuuta avustusmuotoisista tukivälineistä.” Pääministerin olisi tuon kesän neuvotteluissa pitänyt ilmoittaa, että Suomen tulee ensin saada perustuslakivaliokunnan hyväksyntä, ennen kuin hän voi sitouttaa Suomen sopimukseen. Näin pääministeri Marin ei kuitenkaan menetellyt, vaan valtioiden päämiehet löivät kättä päälle ilman, että eduskunnan saati edes perustuslakivaliokunnan kantaa olisi selvitetty.  

Tuleva äänestys on oleva historiallinen: olemmeko me tulevaisuudessa EU:n pohjoisin osavaltio, vai säilyykö nimemme itsenäisten kansakuntien joukossa? Käsillämme on pienen kansamme kohtalonkysymys. Itse en henkilökohtaisesti ole valmis Suomea myymään enkä edes vuokraamaan, vaikkakin olettaa voisi, että tämän päätöksen jälkeen taas jollekulle hyvälle veljelle tai siskolle olisikin joku kiva pikku palkintopalli taas tarjolla. Minä kun en kannata enkä hyväksy myöskään hyvä veli -järjestelmiä.  

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty hyvin paljon keskustelua jo viime kesästä lähtien siitä, että tässä on kysymyksessä ainutkertainen ja koronakriisiin liittyvä tukipaketti. Mutta eivät oikein EU-herroilla nyt pysyneet hevoset housuissa, kun Dombrovskis möläytti toissapäivänä, että itse asiassa tämähän avaa mukavasti tien uusille paketeille. Tämä tuli ilmi Suomessakin, minkä jälkeen hän eilen sitten tviittasi suomeksi, selvällä suomenkielellä, latvialainen herrasmies, että kyllä tämä sittenkin on ainutkertainen ja tarkkarajainen. En tiedä, kuka sen oli hänelle lähettänyt ja pyytänyt tviittaamaan, mutta minusta se näytti jollakin tavalla hyvin surulliselta tavalta vaikuttaa suomalaiseen politiikkaan.  

Eilen tuli myöskin ilmi, että Kreikan ja Espanjan pääministerit tapasivat toissapäivänä, ja myös heidän ulostulonsa kertoi, että he haluavat syventää EU-integraatiota ja tämän paketin hyväksyminen avaa jatkossakin tämän tyyppisen mekanismin käyttämistä. Ja silti me puhumme täällä, että ei, että tämä on tämä kerta vaan ja toista ei tule, tai toisista ehkä päätetään toisella kertaa. Mutta jotenkin ajattelisin itse, että kaikki tämä tieto, mikä meillä Euroopasta on, sen lisäksi, että viime viikonlopun Eurooppa-neuvostossa edistettiin tätä sosiaaliturvan ja työttömyysturvan harmonisointia, kielii kaikki siitä, että me vain syvennämme EU-integraatiota ja tulonsiirtounionia. Ja jotenkin ajattelen niin, että kun tämä kuitenkin on tiedossa, niin pidän epäasiallisena jankuttaa sitä, että tämä on vain ainutkertainen, mitään tulonsiirtounionia ei ole, mitään päätäntävaltaa ei olla siirtämässä EU:lle. Jos näin on, niin mielestäni se pitää pystyä kyllä päättäjän sitten rehellisesti myöskin ihmisille sanomaan. Nyt tuntuu, että se tuntuu kovin vaikealta. Jos todella siis on liittovaltion kannattaja, on sitä mieltä, että suomalaisia voidaan verottaa lisää , jotta voidaan harmonisoida esimerkiksi EU-alueen sosiaaliturvaa, niin minusta se pitää kertoa.  

Arvoisa puhemies! Tämän paketin kannattajilta on tullut monenlaisia muitakin perusteita sille, miksi tämä pitäisi nyt hyväksyä. Yksi näistä on solidaarisuus: että solidaarisuus ajaa meitä. Mutta tosiasiassa tämän kriisin aikana nähtiin, että solidaarisuus loppuu tasan ainakin siihen, kun muut maat tarvitsevat jotain. Esimerkiksi meidän suojavälinetilauksia kaapattiin toisten EU-maiden toimesta. Onko se solidaarista? Mielestäni ei, ja tässä nähdään juuri se, että Suomi, suomalaiset kiltteinä ihmisinä kyllä ovat solidaarisia, mutta kun me tarvitsemme jotain, niin muut eivät ole. Silloin toki herää kysymys, kannattaisiko meidänkin pitää hiukan tiukemmin sekä neuvotteluissa että myös omien etujemme puolta.  

Sitten toinen asia, jota on tuotu esiin, on se, että EU on turvallisuusyhteisö. Nähdäkseni viime vuoden helmikuusta lähtien Turkki on jatkuvalla syötöllä rikkonut Kreikan suvereniteettia maalta, mereltä ja ilmasta, ja oletteko nähneet, että EU turvallisuusyhteisönä olisi ottanut tähän kovinkaan merkittävää roolia? Nähdäkseni Ranska oli ainoa, joka lähetti Kreikan tueksi ja turvaksi muun muassa hävittäjiä. Tämä on ollut itselleni ainakin hyvin silmiä avaava prosessi, nimittäin sen viestin mukaan, mitä Kreikasta on tullut, nähdäkseni he ovat olleet hyvin pettyneitä tähän turvallisuusyhteisöön, koska he ovat joutuneet hakemaan sitä turvaa muualta ja muista maista.  

Ja tältä osin pahoin pelkään, että me suomalaiset tänä päivänä olemme hivenen sinisilmäisiä ja liian kilttejä ja kuvittelemme, että meillä jotakin sellaista turvaa on, mitä me itse ajattelemme olevan, ja tältä osin, arvoisa puhemies, eivät ole aivan vedenpitäviä tältäkään osin nämä perustelut, joita tässä salissa on kuultu. — Kiitos. edustaja ranne  

Arvoisa rouva puhemies! Hallituspuolueet ja kokoomus hylkäsivät eilen kansalaisaloitteen kansalaisäänestyksen järjestämisestä elvytyspaketista. Esillä oleva 750 miljardin elpymisvälineen sisältävä lakiehdotus hyväksytään siis kysymättä kansalta. Se tarkoittaa päätöksentekojärjestelmämme legitimiteetin romahtamista. Edustuksellisen demokratian moraalinen selkäranka katkeaa, ja sen jälkeen käy kaikki. Tämä johtuu siitä, että mitkään eduskunnalle ja kansalle paketista esitetyt väitteet ja perustelut eivät pidä paikkaansa. Kyse on itsenäisen Suomen historian älyllisesti epärehellisimmästä lakihankkeesta. 

Joitain väitteitä: ”Paketti tarvitaan koronakriisin seurauksiin puuttumiseksi.” Totuushan on, että paketti ei liity mitenkään koronapandemiaan eikä hoida niitä vaan paketilla pyritään estämään euron tuho. 

Väite: ”Paketti tukee ongelmamaiden rakenneuudistuksia.” Totuus: Paketti ei mitenkään korjaa euron ongelmamaiden rakenteellisia ongelmia. No, paketti luo ainakin uutta yhteishenkeä? Eihän se ole totta. Paketti lisää nettomaksajamaiden sisäisiä ristiriitoja sekä lännen ja idän sekä pohjoisen ja etelän välisiä jännitteitä. 

Pehmeä väite siitä, että paketti olisi jäsenvaltioiden välinen solidaarisuuden osoitus, on sekin puppua. Paketti on euron eteläisten ongelmamaiden, erityisesti Italian, EU:hun kohdistaman kiristyksen kohde. 

Perussopimusten mukaisuudesta on tullut paljon tietoa ja asiantuntijalausuntojakin. Kyllähän tämä tarkoittaa sitä, että oikeusvaltion kansallisen lainsäädännön tarkoitusta ja merkitystä ei voida myöhemmin selittää kokonaan toiseksi poliitikkojen toimesta, mutta EU:n perussopimusten osalta se näyttää olevan täysin mahdollista. EU:n legitimiteetin kannalta se on tuhoisaa. 

No, sitten väitetään, että paketti on toteutettava, koska se elvyttää ja toinen vaihtoehto olisi huonompi. On aivan selvää, että pakettia käytetään elvytyksen sijaan vihreän agendan edistämiseen. Suomessa tehtyjen vaikutusarviointien mukaan vihreä elvytys ei edes toimi. Sen sijaan valmiiksi ylivelkaisten talouksien velkaelvytys pienentää bkt:tä lähtötilanteeseen nähden. EU:n simulaatiot tarkoittavat, että osassa maita paketin bkt-vaikutukset ovat negatiivisia, mutta ei niitä näytetä. Suomen vaikeuksia paketti ainoastaan pahentaa. 

Arvoisa rouva puhemies! Epärehellisin kaikista on väite elpymisvälineen tarkkarajaisuudesta ja kertaluontoisuudesta. Totuus on, että kansainvälistä uutisointiakin seuraamalla vain Suomessa uskotaan tähän kertaluonteisuuteen. Tämä on hyvin lapsellista. Uhka Italian ajautumisesta maksukyvyttömäksi on merkittävä, jolloin maa ei hoitaisi sen paremmin EU:n budjettiin kuin elpymisvälineeseen liittyviä velvoitteitaan. Hallituksen kehuma vuotuinen enimmäisvastuu EU:n maksukyvystä ei silloin riittäisi. Edessä on joko uusi paketti tai EU:n ajautuminen maksuvaikeuksiin. 

Täällä salissa jo monta kertaa esiin noussut Valdis Dombrovskisin tviittaus oli lähinnä naurettava. Eli ensin väitettiin haastattelussa, kun häntä haastateltiin, että tämä elpymisväline viitoittaa tien uusiin vastaaviin ja pysyviin talousjärjestelyihin jäsenmaiden kesken, mutta sitten hän tosiaan tviittasi suomeksi, että kyllähän tämä on kertaluontoinen, ainutlaatuinen ja tiukasti ajallisesti rajattu paketti. 

Velkaunionin siirtymisessä ei ole kyse juuri tämän elpymisvälineen muutoksista vaan periaatteista, joiden murtaminen mahdollistaa budjettimenojen kattamisen yhteisvastuullisella velalla, jonka vakuutena on EU:n verotusoikeus. Komissio on jo osoittanut sen mielikuvituksen riittävän uuden muodon keksimiseen jokaiselle uudelle [Puhemies koputtaa] velkarahoitteiselle tulonsiirtovälineelle. Mikäli suostumme nyt esitettyyn ratkaisuun, sidomme Suomen velka-, tulonsiirto- ja verotusunioniin tavalla, johon eduskunnalla ei yksinkertaisesti ole mandaattia. Kyseessä on Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen [Puhemies koputtaa] taloudellisen painostuksen avulla. Tällaista tekoa Suomen kansaa vastaan tässä salissa ei tule tehdä. 

Kunnioitettu rouva puhemies! Kello käy lähempänä puoltayötä, ja täällä on perusteellisesti käyty keskustelua tästä elpymisvälineestä. Rouva puhemies, kun en saanut unta, niin ajattelin, että tulen pitämään muutaman puheenvuoron. 

Tykkään siitä, että tähän aikaan illasta käydään hyvää, rauhallista keskustelua asiasta ja asioista. Toista se on ollut päiväsaikaan, koska täällä on ollut vähän semmoista vähättelevää tyylilajia ja jopa irvailuakin tämän asian osalta. Mutta näin suomalaisuuden päivän viimeisellä tunnilla, J. V. Snellmanin päivän viimeisellä tunnilla, totean, että jokainen kansanedustaja tässä salissa ajaa meidän Suomen, isänmaan, etua. Tietenkin asioista keskustellaan ja asioista ollaan eri mieltä. 

Arvoisa puhemies! Tänäänkin ja viimeisen vuorokauden aikana tässä salikeskustelussa ja muutenkin julkisuudessa ovat paljon pyörineet lähinnä tämän elpymisvälinepaketin maksu- ja saantimäärärahat, jotka itse kyllä näen lähinnä taloudellisina yksityiskohtina. Ne isoimmat kysymykset tässä elpymisvälineessä eivät liity yksittäisiin rahasummiin, vaan suurempiin poliittisiin muutoksiin, joita tämän paketin myötä syntyy. Paketti ei ylipäätään taloudellisesti motivoi, sillä jäsenvaltioiden fiskaalinen liikkumavara voitaisiin varmistaa muilla keinoin. Kuten tuossa vuorokausi sitten toin esille sen, miksi ei vaikka yksinkertaisesti EVM:n elikkä Euroopan vakausmekanismin kokoa olisi nostettu? No, mikäli välttämättä halutaan tämmöinen ylikansallinen elvytys toteuttaa, olisi tämä halvempaa siten, että vahvemman talouden jäsenvaltiot laskisivat liikkeelle omia velkakirjojaan keräten rahaston tätä varten, jolloin velka olisi edullisempaa kuin nyt liikkeelle laskettava EU-velka. 

Arvoisa puhemies! Vielä tämän paketin poliittisia piirteitä: 

1) Paketti muuttaa tulkintaa Euroopan unionin budjetin tasapainoisuusvaatimuksesta. Kun tämä paketti hyväksytään, on jatkossa siis perussopimusten mukaan mahdollista luoda alijäämäisiä pitkän aikavälin budjetteja. 

2) Tässä samassa paketti muuttaa tulkintaa Euroopan unionin budjettia vasten otettavan yhteisvelan mahdollisuudesta elikkä eurobondeista. Paketin jälkeen perussopimusten tulkinta siis muuttuu siten, että EU-budjettia vasten luotujen velkakirjojen liikkeelle lasku on mahdollista. 

3) Paketti löyhentää käsitystä tulonsiirtojen mahdollisuudesta unionissa entisestään. 

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan tässä on siis selvästi tavoitteena muuttaa unionin taloudellista olemusta liittovaltion suuntaan, ja tämän takia paketti halutaan ehdottomasti kytkeä osaksi EU:n budjettia. Kun budjetti saadaan federalisoitua, sille pyritään varmasti keksimään jatkossa myös kaikenlaisia uusia finanssipoliittisia tehtäviä, kuten komission vireillä oleva ehdotus esimerkiksi yhteisestä työttömyysvakuusjärjestelmästä. 

Komission menettelytapa on myös vähintäänkin kyseenalainen. Taloudellisin perustein luodaan tämänkaltainen monimutkainen järjestely, kuten tämä elpymispaketti, joka sitten pitää kaikkien äkkiä tässä kiireessä hyväksyä. No, tietenkään ei tässä nyt kiirettä ole ollut, vuosihan tätä on käsitelty. Tai sitten, jos ei kiireessä hyväksytä, maailma romahtaa. Mikäli näitä uusia järjestelyjä halutaan luoda, tulisi ne toteuttaa avoimesti ja parlamentaarisesti eikä näin kriisien ja maailman romahtamisella pelottelun kautta. 

Arvoisa puhemies! Tietenkin se isoin juttu tässä [Puhemies koputtaa] on se, että yhteiset velat kytkevät valtiot melko peruuttamattomalla tavalla systeemiin kiinni. 

Arvoisa rouva puhemies! Elvytyspaketti liittyy vahvasti yhteisvaluutta euron pelastamiseen. Jos verrataan Suomea euron ulkopuolisiin maihin, kuten lähimpänä meitä oleviin Ruotsiin ja Tanskaan, niin huomataan, että nämä ovat yleisesti talouspolitiikassaan ja ehkä hyvinvoinnissaankin selviytyneet euromaita paremmin. Suomi ei ole kuulunut missään vaiheessa yhteisvaluutan suuriin hyötyjiin. Meillä on ollut huomattavan hidas talouskasvu aina finanssikriisistä alkaen. Jopa maailman tasolla olemme olleet heikon kasvun maa. Olemme tälläkin hetkellä kuin pakkopaidassa. Tietenkin meillä on rakenteellisia ongelmia ja kestävyysvajeen, demografisen kehityksen ja niin edelleen merkittäviä haasteita, mutta europakkopaita on yksi tärkeä vaikutin tässä kokonaisuudessa. 

Eurojäsenyydestä päätti Paavo Lipposen hallitus reilut 20 vuotta sitten. Nelisen vuotta sitten Paavo Lipponen sanoi, että ongelma ei ole se, että euro ei sopisi Suomelle, vaan se, että Suomi ei sopinut euroon. Hän vakuutti, että hänen johtamansa hallitus ei tehnyt tässä mielessä minkäänlaista virhettä. No, useat asiantuntijat, niin valtiotieteen kuin talouspuolen asiantuntijat, ovat vuosien varrella olleet myös eri mieltä ja todenneet, että eurojäsenyys oli ainakin osittain virhe. Joidenkin arvioiden mukaan euromaiden yhteenlaskettu hyvinvointitappio euron vuoksi on tätä nykyä jo 20 prosenttia. Toisaalta, kuten täällä on puhuttu, ei meillä paljon vaihtoehtojakaan ole. Eurosta ei käytännössä voi erota eroamatta EU:sta. Sellainenkin vaihtoehto on, että euro ajaa seinään useista tukipaketeista huolimatta, ja se olisi varmasti kaikkein negatiivisin skenaario. 

Arvoisa puhemies! Euroon liittymisen aikoihin elettiin aika leppoisaa EU:n kulta-aikaa. Päätösten aikaan jäsenmailla, myös Suomella, oli sangen lapsellinen luotto ja usko siihen, että EU:n jäsenmaat sitten leikkivät kiltisti samojen sääntöjen mukaan ja pyrkivät johdonmukaisesti hyvän taloudenpitoon. No, luulo ei ollut tässäkään tiedon väärti, ja vaaleanpunaiset lasit on moneen kertaan jouduttu silmiltä riisumaan. Silloin vuonna 2002 euron alkutaipaleella itse aloitin kansainvälisen politiikan graduseminaaria ja muistan, että EU:hun suhtauduttiin hyvin idealistisesti vielä tuolloin, osin jopa maanisesti. Lähes kaikki valtsikkalaiset halusivat opiskella myös European studies -opintoja, ja siellä nähtiin olevan suuri tulevaisuus. Monet gradut myös käsittelivät esimerkiksi EU-kansalaisten yhteistä identiteettiä jotenkin konstruktivistisesti analysoiden. Arveltiin, että tällainen on kehittymässä ja ei mene kuin muutama vuosi, niin suomalainenkin identiteetti on jotenkin yhteiseurooppalainen. No, näin ei nyt tapahtunut. Itse olen siitä toki tyytyväinen. 

Euroon liittymisestä ei kansalta viitsitty aikoinaan kysyä, kuten ei nytkään hallitus halua kysyä tästä velkapaketista. Kansalaisia kuitenkin tietenkin tarvitaan. Heitä yritetään vakuuttaa esimerkiksi puheella solidaarisuudesta tai viennin edistämisestä tai toisaalta kauhukuvilla mainehaitoista ja siitä, että meille ei enää puhuttaisi. Mutta pidän hyvin ongelmallisena, että kansalaisten tosiasiallista mielipidettä ei sitten tästä paketista uskalleta mittauttaa. Tiedetään että EUn kannatus on edelleen hyvin korkealla. Se on jopa hieman kasvanut viime aikoina. Mutta kuten täällä eduskunnassakin on huomattu, niin hyvin monet EU:hun positiivisestikin, hyvin optimistisestikin suhtautuvat saattavat suhtautua paljon kriittisemmin tähän itse pakettiin. 

EU:hun sinisilmäisesti suhtautuvat haluavat usein muistuttaa, että paluuta menneisyyteen ei ole. Ei tietenkään ole, ja kuka sinne edes haluaisi? Ainakin tässä omassa katsannossani kysymys on nimenomaan Suomen tulevaisuudesta, ja mielestäni me vuonna 2021 kykenemme sijaitsemaan poliittisesti, kulttuurisesti ja emotionaalisesti Länsi-Euroopassa ilman, että peesaamme [Puhemies koputtaa] muutaman jäsenvaltion suurvaltaprojekteja. — Kiitos. 

Arvoisa rouva puhemies! Rahat ja EU — mielenkiintoinen yhdistelmä. Ja mitä sieltä saamme? Suomi voi saada maksamastaan elvytyspaketista takaisin kaikkiaan ehkä 2,1 miljardia euroa. Suomi siis häviää tässä sopimuksessa 4,5 miljardia euroa — jos siis Suomi osaa hakea kaiken sille kuuluvan rahoituksen. Ja tämäkään 2,1 miljardia ei ole varmaa. Lopullisen summan saamme tietää vasta sitten, kun paketti on hyväksytty. 

Kyllähän tämä kuulostaa aika uskomattomalta. Mitenkä voidaan laittaa nimi semmoiseen sopimukseen, josta ei tiedetä, minkälaiseen sopimukseen laitetaan nimi? Miten hallitus voi neuvotella sellaisen sopimuksen, jossa on tiedossa suurin piirtein se summa, minkä sitoudumme maksamaan, ja sinne päin se summa, jonka ehkä saamme, jos saamme? Vaikutusarviotkin tulevat vasta paketin hyväksymisen jälkeen. Ja onko vaikutusarvioita oikein edes tehty? Ja miten paketti vaikuttaa Suomen vientiin? Ei taida olla kunnolla tehty. Hallitus on nimittäin markkinoinut tätä pakettia vaikutuksilla EU:n vientiin. Se on tietysti eri asia kuin Suomen vienti. 

Tämä vaikutusarvioiden puute on aika mielenkiintoinen. Vaikutuksilla on aina merkitys, ja samahan se on lääkkeilläkin: jos lääke vaikuttaa, niin se on vaikuttavampi kuin sellainen, joka ei vaikuta. Eikö tämä ole vähän samanlainen kuin se, kun nielaisee jonkin lääkkeen, mutta ei oikein tiedä, mihinkä se vaikuttaa: otan nyt lääkkeen, mutta en tiedä, mihin se vaikuttaa. Vähän huimalta tuntuu. 

Oletetaanpa, että saamme 2,1 miljardia. Todellisuus voi olla pienempi. Jos maksuosuutemme olisi 6,6 miljardia olettaen, ettei mikään muu maa jätä osuuttaan maksamatta, niin tappioita tulee ihan yksinkertaisellakin matematiikalla se 4,5 miljardia. No, mitä kaikkea tällä 4,5:llä miljardilla sitten saisimme, jos ottaisimme markkinoilta omaa lainaa? Aika paljon. Suomessa on 77 925 kilometriä maantieverkkoa. Koko tieverkon korjausvelka oli vuonna 2019 noin 1,5 miljardia euroa. Polttoaineen kulutus kasvaa merkittävästi teiden päällysteiden epätasaisuuden, päällystevaurioiden ja urien takia muun muassa vierintävastuksen suurentuessa. Vierintävastuksella on suuri merkitys raskaiden ajoneuvojen kulutukseen. Päällysteiden epätasaisuus voi kasvattaa polttoaineen kulutusta jopa 10 prosenttia. Teitä kannattaisi korjata ja kunnostaa jo ihan senkin takia. Kuljetuksessa tieverkko on aina osa kuljetusta, koska sekä alku- että loppupäässä raaka-aineet pääsääntöisesti lähtevät teitä pitkin ja jakelu tapahtuu teitä pitkin. 

Myös kriisitilanteessa tieverkko on ylivoimainen verrattuna raide-, lento- ja vesiväyliin. Raideliikenteellä ei ole tulevaisuudessakaan mahdollista korvata kumipyöräliikennettä, koska raiteita ei ole järkevää eikä mahdollista rakentaa kaikkiin tarpeellisiin kohteisiin. Vertailuna voi käyttää maantieverkon 77 925 kilometrin pituutta verrattuna rataverkon 5 924 kilometrin pituuteen. Kokonaisuudessaan valta- ja kantateitä, seutu- ja yhdysteitä, katuja ja yksityisteitä on Suomessa 480 000 kilometriä. Etelä-Eurooppaan maksettavilla rahoilla saataisiin siis vaikkapa koko Suomen tieverkko kunnostettua turvalliseksi ja myös ekologisemmaksi ajaa. 

No, olisiko Suomen terveydenhuollossa käyttöä 4,5 miljardille eurolle? Terveydenhuollossa on laskettu olevan 2 miljardin vaje. Hoitotyötä tekevät henkilöt tekevät valtavan arvokasta ja merkityksellistä työtä. Sosiaali- ja terveysalalla on pulaa osaavista ammattilaista. Sosiaali- ja terveysalalta on lähtenyt valtavia määriä ammattilaisia muihin tehtäviin. Osa on lähtenyt kokonaan toisille aloille. Voidaan pian puhua joukkopaosta. Sairaanhoitajaliiton kyselyn mukaan puolet sairaanhoitajista on miettinyt alan vaihtamista. Ennen koronaa alanvaihtoa mietti kolmannes. Lähes puolet ilmoitti olevansa uupuneita ja erittäin uupuneita. Tällä hetkellä hoitajat ovat uupuneita koronakriisin takia, pitkään jatkuneen joustamisen takia. Tutkimusten mukaan alalta lähdetään juuri työn kuormittavuuden ja matalan palkkatason takia. Saman rahan saa muuallakin pienemmällä vaivalla. Kuinka monta käsiparia saataisiin sosiaali- ja terveydenhuoltoon 4,5 miljardilla? Kyllä lisäkäsiparit vaikuttaisivat merkittävästi alan houkuttelevuuteen. 

Toivoisin, että tämä hallitus [Puhemies koputtaa] vielä miettisi erittäin tarkkaan, mennäkö mukaan tähän pakettiin vai käyttääkö nämä rahat suoraan Suomen ja suomalaisten hyväksi. 

Arvoisa puhemies! Kokoomus on julkisesti pyörtänyt päätöksensä äänestää tyhjää ja asettunut ainakin isoilta osin tämän surkean elvytysrahaston tukijaksi. Perustelunaan se on pitänyt valtiovarainvaliokunnan mietintöön kirjattuja lausumia. Niissä valiokunta esittää eduskunnan edellyttävän muun muassa, että elpymisväline pidetään poikkeuksellisena ja kertaluonteisena ratkaisuna. Järjestely ei toimi ennakkotapauksena, eikä Suomi hyväksy vastaavan järjestelyn toistamista tai muuttamista pysyväisluonteiseksi. Lisäksi edellytetään muun muassa, että Suomi edistää Euroopan yhteisen velkajärjestelymekanismin ja sen edellyttämien sääntöjen käyttöönottoa sekä perussopimuksen no bail-out -periaatteen noudattamista. Voitte kuitenkin kuvitella, kuinka hyvin nuo lausumat sitovat tulevia hallituksia, saati sitten EU:ta, joka pystyy tulkitsemaan jopa perussopimuksensa siten, että musta muuttuu valkoiseksi. 

Eilen uutisoitiin, kuinka Euroopan komission johtavat talousasiantuntijat arvioivat, että unionin elvytyspaketista voi onnistuessaan muodostua pysyvämpi toimintamalli. Komission varapuheenjohtaja Valdis Dombrovskis ja talouskomissaari Paolo Gentiloni odottavat elpymisrahastosta pysyvää ratkaisua, vaikkakin on nähty tviittejäkin, joissa kannanottoa vähän pyörretty. Samankaltaisia ajatuksia ovat esittäneet jo aiemmin Saksan valtiovarainministeri ja varaliittokansleri Olaf Scholz, Euroopan keskuspankin nykyinen puheenjohtaja Christine Lagarde sekä EKP:n entinen pääjohtaja ja Italian nykyinen pääministeri Mario Draghi. Paketin isän, Ranskan presidentin Emmanuel Macronin mukaan elvytyspaketti on tärkein asia, joka unionille on tapahtunut sitten yhteisen valuutan perustamisen. 

Jos ajatellaan näitä puheenvuoroja, kuinka uskottavia ovat oman hallituksemme vakuuttelut paketin ainutlaatuisuudesta ja kertaluonteisuudesta? On aivan selvää, että talouteen vaikuttavia kriisejä tulee ja menee koronan jälkeenkin. Kuinka uskottavaa on, että kun paketista on kerran päätetty, niin sitä tai vastaavaa ei enää toiste käytetä? Millä Suomi pystyy torjumaan tulevat paketit, jos se ei pysty estämään tätä pakettia tässä ja nyt? Samat perustelut solidaarisuudesta, jäsenmaiden kytköksissä olevien talouksien huolehtimisesta ja turvallisuuspoliittisista ulottuvuuksista tullaan näkemään jatkossakin. 

Uhkailut koituvasta mainehaitasta tai luottamuspääoman menettämisestä ovat täyttä höpöhöpöä. Mitä hyötyä Suomelle on sellaisesta maineesta, että suostumme kaikkeen, mitä EU:sta keksitään? Suomella olisi kerrankin tilaisuus olla kokoaan suurempi neuvottelija EU:ssa. Suomen osallistuminen avoimesti ja rakentavasti EU:ssa käytyihin neuvotteluihin on tarkoittanut heikompia ehtoja kuin vaikkapa nuukaksi nelikoksi kutsutulla Ruotsin, Itävallan, Tanskan ja Alankomaiden muodostamalla, talouskuria vaatineella ryhmällä, joka neuvotteli tuntuvat jäsenmaksuhyvitykset itselleen. Moni muukin edustaja on ottanut tähän kantaa. Muun muassa edustaja Ranne oli tehnyt ihan hyviä laskelmiakin. 

Suomen pääministeri Sanna Marin jäi ehdoin tahdoin nettomaksajista koostuvan nuukan nelikon ulkopuolelle ja neuvotteli elpymispakettiin liittyvästä oikeusvaltioperiaatteesta. Alun perin erinomaisena neuvottelutuloksena ja Suomen poliittisena voittona hehkutettu elpymispaketti on muuttunut jopa eurooppaministeri Tytti Tuppuraisen suussa välttämättömäksi pahaksi. Elpymispaketin kaatamisesta on uhattu seuraavan koko elpymispakettia varten luodun rakennelman romahtaminen. Villeimmässä puheenvuorossa on väläytelty jopa EU-eroa. Ei sellaista kuitenkaan määritellä EU-säännöissä, ja miksi EU erottaisi nettomaksajan ja toimintansa rahoittajan? 

Jos paketti nyt eduskunnassa kaadettaisiin, tarkoittaisi se paluuta neuvottelupöytiin. Neuvottelua totisesti tarvitaan. Meiltä puuttuu kokonaan poliittinen keskustelu EU:n luonteesta ja siitä, mihin suuntaan sitä ollaan lähdössä viemään. [Puhemies koputtaa] Jos tie on kohti liittovaltiota, ei Suomen pidä olla sellaisessa kehityksessä mukana. 

Arvoisa puhemies! Ensin haluan kiittää edustaja Kettusta, että olette täällä paikalla, keskustelussa mukana. Puheenvuoronne perusteella jäin siihen ymmärrykseen, että tekin tunnistatte erinomaisesti ne riskit, joita tämän paketin hyväksymiseen kuuluu. Oikeastaan tämä onkin se murhe, jota monet meistä kantavat: valitettavasti aika moni tässä salissa tietää, mitä tämä paketti tarkoittaa, mutta joutuu ehkä tämän asian kanssa aika lailla selkä seinää vasten. Nämä seuraukset ovat hyvin kauaskantoiset. Itse asiassa tänään juuri mietin, kuinkahan kauan menee, että tässä salissa paketin puolustajien puheenvuorot vanhenevat. Nimittäin se, mitä nyt ollaan tässäkin keskustelussa tuotu ilmi, on se, että Euroopan syvenevä integraatio ja uudet paketit ovat jo kulman takana. On niin, että kaikki, jotka tilannetta seuraavat, tietävät varsin hyvin Italian tilanteen ja tietävät varsin hyvin, mitkä siellä ovat italialaisista pankeista suurimpina velkojina, ja tietävät myöskin mittasuhteet, ja niihin tämä 750 miljardia ei tule riittämään. Ja tältä osin on mielenkiintoista nähdä, millä tavoin tämä asia sitten käännetään ja selitetään Suomen kansalaisille uudelleen.  

Mutta edelleen palaan... Sain itse asiassa äsken palautetta joltakin ihmiseltä siitä, että hänellä ei ollut mitään tietoa siitä, mikä on Lissabonin sopimus, minkälaisessa sopimuksensa Suomi on mukana — sopimuksessa, joka on solmittu vuonna 2009 ja joka on täysin erilainen kuin vuonna 94 ollut Maastrichtin sopimus, josta Suomen kansalaiset saivat äänestää. Kyllä täytyy sanoa, että me olemme hyvin erilaisessa EU:ssa. Mutta jos muistelen itse vuotta 94 — olin silloin 18-vuotias ja sain äänestää niissä vaaleissa EU:hun liittymisestä — niin se EU:n runnominen oli silloin hyvin samanlaista kuin nyt on kaikki, mikä liittyy EU:hun, kuten tähän pakettiinkin: ei haluta tuoda niitä riskejä, huonoja puolia esiin. Ja silloin Tampereella — Pakkahuoneella taisi olla — oli tällainen EU-infopiste ihmisille, jotka halusivat tietää faktaa Euroopan unionista. Muistan sielläkin käyneeni, ja kyllähän se oli pelkkää hyvää, mitään negatiivista ei tullut. Se keskustelu oli hyvin erikoista siihen aikaan jo. Me emme käyneet keskustelua siitä, mikä EU oikeasti on. No, toki oli hyvin erilainen se sopimus, johon silloin mentiin, kuin mitä nyt sitten esimerkiksi Lissabonin sopimus on tähän tuonut. Mutta kyllä mielestäni Suomessa pitäisi käydä nimenomaan keskustelu siitä, minkälaisessa EU:ssa me halutaan olla mukana, mikä on sellainen EU, joka hyödyttää myös Suomea. Nyt alkaa näyttää vähän siltä, että nämä ratkaisut ja linjaukset eivät ole Suomen edun mukaisia, eivät millään tavalla. Nyt jos me lähdetään tähän pakettiin ja sitten lähdetään vielä jo kesäkuussa keskustelemaan todella tästä yhteisestä työttömyysturvasta, niin kyllä kieltämättä ajaudutaan hyvin nopeasti sellaiseen tilanteeseen, että voidaksemme rahoittaa tätä EU-integraatiota me joudumme laskemaan suomalaisten sosiaaliturvaa ja elintasoa, joko sosiaaliturvaa laskemalla tai veroja nostamalla, jolloin lopputulema menee samaan suuntaan.  

Eduskunnassa on ollut käsittelyssä hallituksen EU-selonteko, eikä sieltäkään löydy sitä linjaa, mitä me haemme EU:sta, mitkä ovat meidän tavoitteita, millaisessa EU:ssa me haluamme olla mukana. Kyllähän siinä on myös vaihtoehtoja, syvenevälle integraatiolle on aina vaihtoehto, [Puhemies koputtaa] ja se on tietenkin peruuttaa takaisinpäin siihen, että me olisimme järkevä itsenäisten valtioiden kauppaliitto, jossa ainakin tavara liikkuisi vapaasti ja miksi eivät ihmisetkin, kunhan se olisi [Puhemies koputtaa] — arvoisa puhemies, vielä hetken puhun — sellaista, että meillä liikkuu lähtökohtaisesti laillisesti ihmiset ja laillisesti tavaraa. Kukapa sitä vastustaisi, sehän on ihan järkevää yhteistä toimintaa. Mutta nyt ne menemme alueelle, joka ei varmasti ole Suomen etu, ja itse asiassa tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun näitä perussopimuksia venytetään. Tässä talossa on ollut käsittelyssä erilaisia lainsäädäntöjä, esimerkiksi SEUT 82 §, vastavuoroisuusperiaate — joka on siis [Puhemies koputtaa] viranomaisten rikosoikeudellinen vastavuoroisuusperiaate — ja nyt sitä ollaankin venyttämässä myös yksityisille tahoille. Eli tavallaan koko ajan nakerretaan ja ruvetaan tulkitsemaan uudelleen. SEUT 83 on tulossa komissiosta EU-rikoksista, niin että sinne lisättäisiin viharikokset, vihapuhe, joka olisi vakavaa rajat ylittävää rikollisuutta.  

Kyllä tässä on monenlaisia kehityskulkuja, joita en, arvoisa puhemies, katso erityisen suopein silmin. Erityisen surullinen olen tästä elpymispaketista, joka johtaa meidät tulonsiirtounioniin. — Kiitos.  

Arvoisa puhemies! Tässä mentiin jo torstain puolelle, sen verran painavaa ja tärkeää asiaa tässä salissa on käyty lävitse tiistain ja keskiviikon aikana. Mutta eilen liputettiin todellakin suomalaisuuden päivän kunniaksi. Suomalaisuutta, suomalaista kansallisidentiteettiä, kieltä ja kansallistuntoa ei tämän päivän Suomessa nähdäkseni riittävästi arvosteta. J. V. Snellman oli arvostettu valtiomies, joka muun muassa edisti suomen kielen asemaa. Aion tässä seuraavaksi hänen kunniakseen lausua lahjakkaan avustajani toimesta kirjoitetun runon EU:n elpymispaketista. Mikäli puheeni venyy yli suositellun 5 minuutin, pyydän mitä ystävällisimmin, ettei arvon puhemies keskeyttäisi puheenvuoroani. Nuijan kopautus katkaisisi runon varsin ikävästi. 

”Arvoisa puhemies! Lähti pääministerimme Suomesta kuin raketti, / kun kuuli on syntymässä elpymispaketti. / Sieltä kavereita, mainetta, mammonaa haki / mutta unohti on meillä perustuslaki. / Kaikki vinkit ja neuvot ne sivuutettiin, / kun neuvottelupöytään istutettiin. / Tuli Suomeen, hetken kai hehkutettiin, / tuli uutisia suurenmoisia nettiin. / Mutta jos sopimus oli niin hyvä, / miksei syntynyt siitä keskustelu syvä? / Sen sijaan syvä, niin syvä hiljaisuus, / kun hoksattiin on EU:lla luonne uus. / Missä kohtaa meni siis pieleen / eikä mennyt edustajain mieleen? / Kun ei keskusteltu heti paketista täällä, kun oli tilanne niin sanotusti päällä. / Meni kesä, tuli syys, hiipi aavistus karmiva / — nehän pitää meitä Brysselissä narreina. / Missä tehtiin siis virhe, toinenkin mokoma? / No ylipäänsä, että ollaan paketissa mukana. / Se muuttaa unionin nykyistä luonnetta, / voi muut maat elää kuin ei olisi huomista. / Jatkaa siis valtavan velkakuorman luomista, / kun on Suomestakin sinne rahasäkein tuomista.”  

”Arvoisa puhemies! Heti syksyllä nuoriso huomasi sen, / ei paketti ole ainutkertainen. /Ja jos meinataan Suomena paketissa pysyä, / tulisi nyt ainakin kansalta kysyä. / Vaan ei kansan mielipide kiinnosta lain, / kun vaakalaudalla Suomen maine on vain. / On ihan turha vaalia kilttiä mainetta, / jos sillä ei neuvotteluissa saada painetta. / Ja ennen kaikkea, jos lipsutaan pelisäännöissä, / pitäisi olla varma niissä väännöissä, / että tuumaakaan ei periksi anneta, / ei sääntöjä venyttämällä vastuuta kanneta. / Kysynkin nyt kaikilta, mikä on tulos, /kun syydetään miljardeja rahaa ulos. / Ja kun rahat tulee niin nopeasti käyttää, / mitä luulet, miltä se näyttää? / Hankkeita on jos monenmoisia, / mutta hyödyttääkö ne vain yksiä, ei toisia. / Ei tarkoitus ole siis elvyttää, / eikä tämä yhteen pakettiin jää.” 

”Arvoisa puhemies! Siis merkitkää sanani tarkasti mieleen, / tässä asiassa ei voi mennä pieleen. / Jos annamme EU:n sääntöjä kiertää, / niitä kierretään, kun taas taloudet hiertää. / Kun taas lahjoituksia tarvitaan siellä, / jotka eivät ole taloudenhoidon tiellä. / Nimi saattaa paketeilla muuttua, / mutta siinä vaiheessa on vaikeampi puuttua. / Kun sääntöjä on kerran jo taivuteltu, / on uusi pakettikin helpommin taputeltu. / Mikä kriisi siis seuraavaksi Eurooppaa kohtaa, / ja miksi silloin Suomi ei sanoisi myös ’jaa’? / Siis muistutan vielä, olemme täällä siksi, / että kansa antoi meille mandaatiksi, / puolustaa Suomea tilanteissa näissä, / ja siellä mietitään nyt monissa päissä, / edustammeko kansaa vai suurempaa mahtia, / joka heiluttaa nyt Suomenkin tahtia. / Kaadetaan paketti, istutaan pöytään, / kyllä ne siellä kompromissin löytää. / Yhteisvelasta pitää kieltäytyä nyt / ennen kuin artikla on venynyt. / Ja rakennetaan tämänkin mietinnön ponsilla / sääntöjä noudattava reilu Eurooppa.” 

Arvoisa puhemies! Kysymys Euroopan unionin elvytyspaketista on maamme historian kannalta merkittävä. Täällä salissa ja mediassa on rummutettu sitä, kuinka merkittävää ja tärkeää paketin hyväksyminen on, muuten jäämme kuulemma EU:ssa paitsioon ja menetämme maineemme lopullisesti. On jäänyt sellainen vaikutelma, että jos paketti hylätään, lakkaa Suomi olemasta länsimaa, ajaudumme lamaan, taloutemme kaatuu ja kaikki sivistys häipyy Pohjolan perukoilta — epäillä sopii.  

Tukipaketti tuotiin esiin koronan verukkeella, vaikka talousvaikeuksissa olevien maiden ongelmat juontavat vuosia, jopa vuosikymmeniä taaksepäin. Ja toisin kuin tukipakettia puolustavissa puheenvuoroissa on esitetty, nämä maat eivät ole Suomen viennin kannalta merkittäviä kohdemaita eikä Suomen viennin tulevaisuus ole paketista riippuvainen. Tukipaketin väitetään olevan kertaluontoinen. Kuitenkaan näin ei ole. Esimerkiksi Ranskasta ja Italiasta on jo avoimesti tullut viestiä suunnitelmista uusille, laajemmille elvytyspaketeille ja yhteisille velkakirjoille. Tukipaketin hyväksymällä Euroopan unionissa siirrytään askel askeleelta kohti liittovaltiokehitystä, yhtä budjettia ja Euroopan laajuista veronkeräystä.  

Euroopan unionin tarkoitus on ollut kauppayhteisö, mutta siitä on kehittynyt valtava byrokraattinen hirviö. Brysselin virat houkuttelevat poliitikkoja ja virkamiehiä, ja oman maan eduista ollaan valmiit loppumaan oman edun nimissä. Perussuomalaisille ensisijaista on Suomen ja kansalaisten etu. Suomalaisista kerätyt verorahat ja kansallinen omaisuus tulee käyttää ensisijaisesti oman kansan ja maan hyväksi. Nyt ollaan avaamassa loputtomia velkaportteja ja omaa päätäntävaltaa ollaan luovuttamassa entistä enemmän Brysseliin. Jokainen ymmärtää, mitä kaukaisemmaksi päätäntävalta keskitetään, sitä vähemmän vaikutusvaltaa alueilla on. Jos nyt on Suomen syrjäseutujen ääntä vaikea saada kuulumaan edes tänne Helsinkiin asti, niin miten vaikeaa on saada ääntä kuulumaan Brysseliin? Tukipaketin kaatamisen sanotaan aiheuttavan Suomelle pysyvää mainehaittaa. Onko siis tehtävä oman edun vastaisia päätöksiä vain sen takia, ettei kukaan pahoittaisi mieltään? Asia kuulostaa enemmän yläasteikäisten kouludraamalta kuin valtionhallinnon toiminnalta. Kysyttävä on, mikä on Suomen maine, jota halutaan varjella. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Suomen maine on se, että meille voi esittää mitä vain ja hyväksymme kaiken.  

Tukipakettia on perusteltu myös velvollisuudella, sillä rikkaana maana on Suomen velvollisuus auttaa muita jäsenvaltioita. Siis reilun 5 miljoonan kansalaisen valtion pitää huolehtia monta kertaa isompien maiden asiasta. Onko asiassa lainkaan suhteellisuudentajua? Onko Suomi todella niin rikas, että sen asia on tukea Italian ja Espanjan kaltaisia suuria valtioita? Mitä rikkautta on se, että täällä tehtaita ajetaan alas liian suurien kustannuksien takia mutta velkarahalla tuetaan uusien tehtaiden perustamista Espanjaan? Suomalaisilta autoilijoilta kerätään vuosittain miljardeja, joista vain roposia käytetään murenevan tieverkon ylläpitämiseen, mutta ollaan valmiita ottamaan mittava määrä velkaa, jotta Etelä-Euroopan maat tuhlaisivat kuka mihinkin. Jos halutaan elvyttää, niin miksi ei elvytetä kotimaata? Velkaa otetaan miettimättä huomista. Tämän ensimmäisen tukipaketin lyhennyksiä maksetaan vuoteen 2058 saakka. Tämän ensimmäisen tukipaketin hyväksyminen ei velvoita vain hallitusta, seuraavaa hallitusta eikä sitäkään seuraavaa vaan sukupolvia meidän jälkeemme. Ja kuinka pitkälle velkavankeus kasvaa, kun tulee toinen, kolmas ja neljäs paketti? Ei Suomi eikä EU kaadu, vaikka paketti hylätään. Päivä koittaa huomennakin, ja ystäviä löytyy lännestä jatkossakin. Maine voi kokea kolauksen, mutta ennemmin kolhu maineeseen kuin itsenäisyyden menetys.  

Aion olla jatkossakin Suomen itsenäisyyden puolelle ja toimia Suomen kansan edun puolesta, [Puhemies koputtaa] myös niiden tulevien polvien, jotka eivät voi asiaan vaikuttaa. Suomi olkoon Suomi myös heille.  

Arvoisa rouva puhemies! Hyvää huomenta! Hyvää helatorstaita, tätä vuotuista kristillistä juhlapäivää, jota vietetään 40. päivänä pääsiäisestä Vapahtajamme taivaaseenastumisen muistoksi! Keskustelussa on elvytyspaketti. Yle uutisoi Euroopan komission latvialaisen varapuheenjohtajan sanoneen seuraavasti: ”Mitä paremmin onnistumme tämän välineen käytössä, sitä enemmän on tilaa keskustella pysyvän ja samanlaisen rahoitusvälineen käytöstä.” Tämä ei ole ensimmäinen lausunto pysyvyyden puolesta, myös Ranskasta ja muista Euroopan maista on tullut samansuuntaisia kommentteja. Minä ymmärrän tämän Euroopan EU-tukipaketin kauniin ajatuksen tässä taustalla, mutta en kuitenkaan usko tähän kertaluontoisuuteen — toivottavasti olen väärässä. Tämä 750 miljardia euroa on riittämätön summa elvyttämään Euroopan taloutta.  

Arvoisa puhemies! Tämä asia on minulle periaatteellinen, ja tämä tuleva äänestys on Suomen itsenäisyyden ajan suurimpia ja tulee vaikuttamaan vahvasti EU:n kehitykseen. En minä eikä varmasti kukaan meistä halua velkaunionia tai liittovaltiota. Minä haluan yhteistyön ja kumppanuuden liiton. Sellaisen jäseneksi Suomi liittyi 90-luvulla. Pidetään siitä mieluummin kiinni ja pidetään kiinni siitä, että Euroopan unioni on jatkossakin itsenäisten valtioitten liitto.  

Tämä elpymispaketti on monella tapaa tulonsiirtoa pohjoisen ja etelän ja köyhien ja rikkaiden välillä. Rahaa tulee menemään velkojille ja monikansallisille suuryrityksille. Tämäkään ei tunnu kovin oikeudenmukaiselta. Jos vain yksityiset velkojat olisi otettu mukaan näihin talkoisiin — ja tämä olisi kyllä ollut mahdollista, jos EU olisi käyttänyt arvovaltaansa, mutta ei: kansallisvaltiot pakotetaan unionin yhteiseen velkaan, mutta yksityiset velkojat eivät ole mukana. Käytännössä: maksakaa köyhät, että rikkaat saavat pitää rahansa. [Sebastian Tynkkynen: Näin juuri!] Nyt olisi kyllä aikalisän paikka, ja unioninkin olisi katsottava peiliin. [Sebastian Tynkkynen: Kyllä!]  

Arvoisa rouva puhemies! Maailmalla riehuva koronapandemia ei ole Euroopan unionin syy, mutta sen alla olevat ylivelkaantumiset liittyvät tiiviisti euro- ja velkajärjestelmään. Itä-Euroopan ja eteläisen Euroopan maiden talouksia on järjestelmällisesti laiminlyöty kansallisilla tasoilla, eikä Euroopan unioni ole niihin puuttunut riittävällä tarmolla. Lopputulos on, että Etelä-Euroopan maat eivät pysty itse elvyttämään vaan tarvitaan tällainen monimutkainen paketti mukaan. Näitä rakenteita pitäisi tarkastella kriittisesti, mutta sen sijaan ryhdymme antamaan lisää valtaa EU:lle. Itse en sitä näe hyvänä. Raimo Ilaskivi kysyi eilen Helsingin Sanomissa, voiko Suomi luottaa Euroopan unioniin. Kysymys on hyvä — voimmeko luottaa, jos Euroopan unioni ei omia sääntöjään noudata?  

Arvoisa rouva puhemies! Sen lisäksi, että perussuomalaisilla on täällä eduskunnassa timanttinen eduskuntaryhmä ja ryhmäkanslia, meillä on huippuporukkaa tuolla kunnanvaltuustoissa ja jäsenistössä. Saan paljon viestejä sieltä ja myös paljon oppia sieltä. Sähköpostiin tulee kymmeniä sähköposteja päivässä. Tässä on niistä yksi, jonka haluan täällä nyt lukea. Tamperelainen kaupunginvaltuutettu Aarne Raevaara toivoi, että lukisin tämän hänen kirjoittamansa kolumnin täällä eduskunnassa. Nyt aion sen tehdäkin, koska tässä on paljon opetusta. Usein se, mitä tapahtuu kunnissa tai ainakin suuremmissa kaupungeissa, tapahtuu myös täällä eduskunnan päässä — paljon ovat samat henkilöt päättämässä.  

Eli ”Tampereen malli on siirtynyt valtakunnan tasolle. Lisää velkaa ja veronkorotuksia. Hankkeita perustellaan mielikuvilla. Päätösvalta siirretään yhä kauemmaksi maksajilta. Säästöt leikataan tärkeistä palveluista.” 

”Tampereen velkaantuneisuus nousi Sanna Marinin valtuuston puheenjohtajakaudella ennätysnopeudella. Sama meno jatkuu, kun hän on pääministerinä. Suomelle siirtyy EU:n elvytysrahaston vastuita ja kustannuksia enemmän kuin maksoimme sotakorvauksia vuosina 1944—1952.” 

”Elvytysrahasto rikkoo sopimuksia ja oikeusvaltioperiaatetta. EU:n perussopimus kieltää unionin toiminnan rahoittamisen velalla ja yhteisvastuun jäsenmaiden veloista. Nyt sovittu järjestely ei ole tilapäinen. Se on aluksi voimassa 2050-luvun lopulle. Siihen mennessä EU:n puitteissa ilmestyy yhä uusien rahastojen tarpeita. Seuraavalla kerralla perussopimuksen velka- ja tukisääntöjen ohittamisen voidaan todeta muuttuneen tavaksi.” 

”Yhä uusien rahastojen jälkeen ratkaisuna olisi hyvin todennäköisesti EU-vero. Verorasitetta ei ole mahdollista nostaa suunnitellulla 10—15 prosentilla ilman nykyisten verojen voimallista leikkaamista. Tien päässä on Suomen nykyisen hyvinvointivaltion alasajo.”  

”Ei ollut voitto, että Suomi sai neuvoteltua muutaman sata miljoonaa lisää avustuksia. Ruotsi, Tanska, Itävalta ja Hollanti saivat neuvoteltua 4 miljardin jäsenmaksualennuksen, Suomen vuosittaiset maksut nousivat 100 miljoonalla.”  

”Mielestäni pääministeri Marin ylitti valtuutensa elvytysrahaston hyväksymisen yhteydessä. Hanke kokonaisuudessaan on Suomen kansallisten etujen vastainen.”  

”Marinin neuvottelema elvytysrahasto tarkoittaa niin huomattavaa muutosta EU:n rakenteissa sekä Suomen vastuissa, että myös maksajille pitää antaa mahdollisuus esittää oma käsitys asiaan. Perusteellisen kansalaiskeskustelun jälkeen on asiasta järjestettävä kansanäänestys. Aarne Raevaara, kaupunginvaltuutettu.”  

No, me tiedämme, miten sille kansalaisaloitteelle kansanäänestyksestä jo kävi, eli sille kävi jo huonosti.  

Arvoisa puhemies! Itse lisään tähän Aarnen tekstiin, että näyttää siltä, että pääministeri Marin on jäänyt jumiin näihin 30—40 vuoden lainoihin. Kuten Aarne tässä kirjoitti, ensin Marin oli mukana velkaannuttamassa Tamperetta järjettömän kalliilla ratikkahankinnalla ja muilla ökyhankkeilla, ja nyt hän velkaannuttaa Suomea tällä elpymispaketilla. Aivan selvästi sosiaalidemokraattien talousoppi perustuu holtittomaan velkaantumiseen ja sitä seuraavaan verojen korottamiseen sekä kunnissa että valtiolla.  

Loppuun sanoisin: tätä seuraa ja näitä videoita katsoo tuhansia, kymmeniätuhansia, jopa satojatuhansia ihmisiä sitten, kun nämä lähtevät sosiaalisessa mediassa liikkeelle, niin että kyllä tänne voi lähettää omia mielipiteitä ainakin perussuomalaisille kansanedustajille, ja me kyllä otamme ne vakavasti ja luemme niitä. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Abraham Lincoln sanoi, että kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa. Hallituksen ministerit ovat hehkuttaneet, että 6,6 miljardin velanotto ja sen lahjoittaminen ulkomaille on meille huippudiili. Älylliset argumentit ovat olleet ihan nolla. Ministerit keksivät erilaisia lapsellisia tarinoita siitä, että Italia esimerkiksi ostaa saamillaan rahoilla Suomesta teollisuuden vientituotteita ja näin Suomikin rikastuu. Hallitus on pyrkinyt harhauttamaan kansaa tässä asiassa milloin milläkin. Aluksi he toistelivat, että Euroopan täytyy tehdä elvyttämistä koordinoidusti yhdessä, ja esittivät samalla, että vaihtoehtona ei olisi tehdä sitä yhdessä ilman että yhteistä velanottoakin ja tulonsiirtoja aloitetaan. Vaikka tuollaista virheellistä väitettä hokisi kuinka monta kertaa, ei se todeksi muutu. Nyt liittovaltiomieliset kansanedustajat hokevatkin, että kyse on EU:n yhtenäisyydestä, ja jos EU:ssa vaatii talouskuria ja oikeudenmukaisuutta pienille kansakunnille, se onkin pelaamista Venäjän pussiin. Politiikka on toisinaan sanapeliä, sanoilla kikkailemalla yritetään piilotella ja manipuloida totuutta kansalle. Kun ministerit lopulta huomasivat, että ihmiset alkavat nähdä heidän keksittyjen selitystensä läpi, he vain vaihtoivat selityksiä. Nyt olikin kyse enää vain EU:n yhtenäisyydestä: peloteltiin Venäjällä, ja eurooppaministeri jopa keksi, että jos EU:n elvytyspakettia ei hyväksytä, niin mennään kohti 30-lukua, 30-luvun Saksaa, kohti kansallissosialismia. On siis käytetty natsikorttia ja Venäjä-korttia. Yhtään argumenttia ei ole jätetty käyttämättä, oli se miten huono tahansa. 

Arvoisa puhemies! Nyt on käynyt kerrassaan niin, että hallituspuolueiden edustajat puhuvat toista ja tekevät toista. He puhuvat Suomen itsenäisyydestä kauniisti ja samalla lahjoittavat maamme pois laukaustakaan ampumatta. [Tuomas Kettunen: Ei pidä paikkaansa!] On kuultu uskomatonta pelottelua, että Suomi saa mainehaittaa, jos se ei hyväksy EU-pakettia. On peloteltu kaikella mahdollisella, miten ikävästi Suomen kansalle käy, jos se ei nyt ala lahjoittaa rahojaan Italiaan, kuten Saksa ja Ranska ovat vaatineet. On todella nöyrää, miten Suomessa kumarrellaan nyt EU:n isoille herroille. Suomen eduskunta on muuttumassa kumileimasimeksi, jos tämäkin älyttömyys hyväksytään. 

Pääministeri Marin ja eurooppaministeri Tuppurainen eivät olleet aluksi täällä edes paikalla, kun keskustelu käytiin eduskunnan kesken. Tätä on demokratia sosiaalidemokratiassa. Ministerit tukevat ehdoitta komissiota, ehkä jotta saisivat itselleen vaikka vielä jonkun EU-viran. EU alkaa olla korruptoitunut järjestelmä. Tämä Italian mafian lahjomiseksi tehty paketti sen osoittaa. On kysymys suuresta muutoksesta Suomen itsenäisyyteen sitten EU-jäsenyytemme. Rahojemme luovuttaminen ulkomaille on vakava asia, ja vielä vakavampi on itsenäisyytemme luovuttaminen. Suomen kansa ei saa omaa vapaata maataan enää takaisin, kun se annetaan EU-voimien leikkikentäksi. Meidät köyhdytetään ja väestöpohjamme muutetaan mukamas monikulttuurisuuden ihanuuden nimissä. Tämä ei ole enää se Euroopan unioni, mihin liittymiseen Suomen kansa antoi hyväksyntänsä. 

Arvoisa rouva puhemies! Oikein hyvää huomenta minunkin puolestani. Heräsin tähän uuteen taistelupäivään juuri äsken. 

Käsittelyssä on tosiaan EU:n elpymispaketti, jossa suomalaisten rahoja oikeastaan ollaan suoraan sanottuna ryöstämässä muille maille, jotka eivät talouksiaan ole hoitaneet hyvin. Tämä on taistelu Suomen puolesta, mutta tämä on taistelu myöskin suomalaisten rahojen puolesta. EU:n elpymispakettisuunnitelman mukaisesti valtavia määriä suomalaisten rahoja on tosiaan valumassa etelään, ja nämä ovat aika pysäyttäviä lukuja, mitä kaiveskelin. Moni ei välttämättä saatakaan tietää, kuinka paljon todellisuudessa suomalaisten rahaa on lähdössä, ja nyt seuraavaksi kertaan, paljonko komission ehdotuksen perusteella olisi lähdössä suurimmille avustuksien saajille rahaa vuosina 2021–2023. Nämä ovat kylmääviä lukuja. 

Lähdetään Virosta, meidän rakkaasta naapurimaastamme. Heille olisi lähdössä 1 miljardi, mikä on noin 10 prosenttia valtion vuoden 2020 budjetista. Seuraavana tuo iänikuinen Kankkulan kaivo, ainainen rahanpyytäjä Kreikka, jolle Suomikin on jo kolme tukipakettia aikaisemmin ollut myöntämässä. Kreikkaan olisi lähdössä 16 miljardia euroa, mikä vastaa noin 18:ta prosenttia valtion vuoden 2020 budjetista. No sitten Puola, joka myöskin on jo pitkään ollut nettosaajana EU:ssa, vuosi vuoden jälkeen. Puolaankin on lähdössä 23 miljardia euroa, mikä vastaa 10:tä prosenttia valtion vuoden 2020 budjetista. Ranska puolestaan olisi saamassa 37 miljardia euroa, mikä on noin 3 prosenttia kyseisen valtion vuoden 2020 budjetista. Espanjan luku on suoraan sanottuna järkyttävä, arvoisa puhemies. Normaalioloissa se vastaa Suomen kokonaisvuosibudjettia ollen 59 miljardia euroa, ja se on 11 prosenttia valtion vuoden 2020 budjetista. Ja viimeisenä, suurimpana, Italia — tuo maa, jolla on maailman kolmanneksi suurimmat kultavarannot varattuna pahan päivän varalle. Heidän ei niitä tarvitse käyttää, koska he tietävät, että esimerkiksi suomalaiset ovat valmiina maksamaan heidän törsäilynsä, kunhan vain tajutaan pyytää. Italiaan on tästä paketista komission ehdotuksen perusteella lähdössä nyt vuosille 2021–2023 yhteensä 65 miljardia euroa, mikä on 7 prosenttia valtion vuoden 2020 budjetista. 

On ihan käsittämätöntä, että me kuulutaan tällaiseen hyvä veli ‑klubiin, jossa voidaan tällä tavalla diilailla toisille rahoja, kunhan vain enemmistönä laitetaan paine päälle ja laitetaan hyvin talouksia hoitaneet maat maksumiehiksi. Tällainen ei ole millään tavalla reilua, ja joka kerta, kun joku maa, joka nimenomaan on hoitanut talouttaan hyvin, haluaisi sanoa, että nyt on aika pistää se oma talous kuntoon, sen jälkeen aletaan käyttämään näissä EU:n neuvottelupöydissä sitä korttia, että laitetaan paine päälle ja sanotaan, että ette te voi olla tätä vastaan, ette te halua olla niitä hankalia maita, teidän on pakko suostua tähän tai te menetätte maineenne. 

Esimerkiksi tänään tuossa aikaisemmin, kun pääministeri Marin oli täällä paikan päällä, kysyin hyvin suorasanaisesti ja vaadin konkreettista vastausta häneltä siitä, missä vaiheessa me kaikki kansanedustajat tulemme saamaan sen muistion, jossa kerrottiin, millä tavalla meitä suomalaisia on uhkailtu EU:n toimesta maineen menettämisellä. Mutta valitettavasti jälleen kerran — niin kuin useaan kertaan olemme joutuneet todistamaan — pääministeri Marin väisti tämän kysymyksen ja tyytyi ainoastaan vastaamaan, että hän ei tiedä, keiden välillä tällaista keskustelua on käyty, ja ei vastannut millään tavalla siihen kysymykseen.[Puhemies koputtaa] Hän ei edes kertonut, onko hän valmis ottamaan selvää siitä, keiden välillä tämä on käyty. Hän ei ottanut kantaa siihen, että jos kerran tämä on niin salaista, että ainostaan valtiovarainvaliokunnan jäsenet saavat tästä tietää, niin tuleeko tästä olemaan rikostutkinta, kun nämä tiedot oli vuodettu Ylelle — myöskään tätä hän ei sanonut. Näyttää siltä, että vaikka kyse on todella salatusta asiakirjasta, niin Ylelle sen voi vuotaa, tai muille medioille, ilman että siitä seuraa [Puhemies koputtaa] rikostutkintaa, mikä vaikuttaa selkeästi siltä, että tässä on valtioneuvosto tarkoituksenmukaisesti vuotanut tiedotusvälineille tämän muistion suomalaisten uhkailusta EU:n toimesta, jotta yleinen mielipide kääntyisi paketin puolelle. Tämä on ollut hyvin valitettavaa, että valtioneuvostossa pääministeri Marinin johdolla on yritetty aina vuotaa sellaisia tietoja, jotka asettaisivat pääministerin tai hallituksen jotenkin hyvään valoon ja heidän toimensa ja ehdotettavat päätöksensä hyvään valoon. 

Mutta tällaisen tulisi loppua, [Puhemies koputtaa] suomalaisia ei tulisi uhkailla. On kyse suurista rahamääristä, ja seuraavan kerran, kun suomalaisilta taas yritetään ottaa rahaa, meidän ei tulisi alistua missään tapauksessa siihen, että ryhmäpaineen alla me jälleen avaamme lompakkomme siinä pelossa, että entä jos meillä menee maine. On aika tehdä kunnianpalautus ja todeta muille EU-maille, että meillä itse asiassa itsenäisenä kansakuntana on oma tahto, me voimme päättää omista rahoistamme, ja jos jokin diili tai jotkut EU-perussopimusten rikkomiset eivät meille EU:n jäsenmaana kelpaa, jos me haluamme sitoutua oikeusvaltioperiaatteeseen, niin silloin meidänkin kantoja on kuultava — on kuultava — ja silloin meillä aidosti tulee tulevaisuudessa olemaan neuvottelumandaattia, koska tiedetään, että muuten nämä sopimukset eivät tule menemään läpi. — Kiitos. 

kiitos, kunnioitettu puhemies! Aivan ensimmäiseksi haluan palata tuohon, mitä edustaja Tynkkynen tuossa edellisessä puheessaan nosti esille, siihen, kuinka isoja nämä maakohtaiset osuudet, bkt-osuudet, tässä elvytyspaketissa oikein ovatkaan. Onhan se aivan selvää, että tällaisessa talouspoliittisessa toimenpiteessä täytyy ainakin kolmen säännön toteutua: sen pitää olla oikean kokoinen, ennen kaikkea ajoituksen täytyy olla oikea, ja sen täytyy suuntautua oikeaan kohtaan. Oikeastaan tämä edustaja Tynkkysen puhe pysäytti siinä, että tässä todellakin ollaan laittamassa joidenkin maiden osalta bensaa liekkeihin eli ollaan ylikuumentamassa, nähtävästi jopa melkein tahallaan, näissä maissa taloutta, ja se tulee aiheuttamaan näissä maissa sitten muutaman vuoden päästä todella lisää ongelmia. 

Mutta halusin tässä puheessa keskittyä tähän, kuinka tämä elpymispaketti tosiasiassa muuttaa koko unionin luonnetta. Mehän on oltu tällaisessa velkaunionitilanteessa niistä ensimmäisistä tukipaketeista lähtien. 2011—2012 tehtiin väliaikainen tukimekanismi ja sitten myöhemmin pysyvä, ja nyt ollaan etenemässä fiskaaliunionin suuntaan, jossa EU:lla on todellakin omat tulot ja sitten oma fiskaalinen kapasiteetti, ja sitten EU:lla on myöskin yhteistä velanottoa, ja menot olivatkin jo valmiiksi olemassa. 

EU:n omista tuloista: Siellä on aikaisemmin ollut tosiaan alvimaksu- ja bktl-osuuspohjainen maakohtainen maksu, mikä suosii kehittymättömiä maita, koska se tilastointitapa näissä maissa on vähän heikompi. Meiltähän puuttuu kokonaan kansalaiskeskustelu EU:n suunnasta ja siitä, miten tämä fiskaaliunioni tosiasiassa muuttaa EU:n luonnetta. Tästä tulee käytännössä heikko liittovaltio, ja sitten pysyvästi vuosittain joudumme todennäköisesti tukemaan näitä heikompia maita, mitkä joutuvat aina ongelmiin. 

Fiskaaliunionista: Siitä ei ole käytännössä paluuta, se on velkavankeus. Me on nyt nähty tämä paketin kustannus, 210 miljoonaa Suomelle jäsenmaksuja lisää vuoteen 2058 asti, paitsi tietenkin sitten, jos nämä kasvaneet jäsenmaksut katetaan joillain EU:n uusilla tulonlähteillä. 

Muovimaksuhan tässä esitelläänkin. Se on näennäisesti Suomelle tällä hetkellä edullinen. Mitä se on jatkossa, sitä me emme oikein voi tietää. Muovimaksun osalta toisaalta muut maat, useimmat, hakivat huojennuksia ja saivatkin. Suomi taisi olla niiden, oliko, kahden tai kolmen maan joukossa, jotka eivät hakeneet mitään huojennusta. 

Tulossa oleva hiilitullimekanismi lienee jollain lailla hyväksyttävä, mutta senkin sisältö selviää vasta sitten kesäkuussa, kun se esitys mahdollisesti annetaan, joten siihen on vaikeampi ottaa kantaa. 

Päästökaupan laajentamisessa tulee se kysymys, mikä sen päästökaupan laajentamisen hintalappu oikeasti on meidän savupiipputeollisuudelle, ja sitten se, kuinka EU aikoo muun muassa käyttää metsiä hiilinieluina, laskea ne ja sitoa niiden käyttöä. Tämä on hyvin mielenkiintoinen kehityskulku. 

Täällä salissakin on puhuttu siitä, että nämä digijättiläiset laitetaan maksumiehiksi, laitetaan maksamaan EU:lle jotain maksua siitä digitaalisesta läsnäolosta tai siitä, että toimitaan EU-alueen sisällä. Käytännössä se sisällöntuotanto syntyy EU:n alueella mutta tuotot menevät sitten ulkopuolelle. Tällainen maksuhan tulee johtamaan sitten siihen, että nämä kaikki digiyhtiöt, mitkä olisivat syntymässä EU:n alueellakin, automaattisesti katsovat sitä sijoituspaikkaa EU:n alueen ulkopuolelta. Se automaattisesti vie kaikki jatkotulot, jos ei me sitten mennä OECD:n valmisteluun, jolloin se tulee maailmanlaajuiseksi. No, tämä jää nähtäväksi. 

Joka tapauksessa [Puhemies koputtaa] kaikissa näissä EU:n uusissa tulonlähteissä Suomi menettää potentiaalisia fiskaalisia tuloja, ja aina kun EU luo itselleen tämmöisen uuden tulonlähteen, [Puhemies koputtaa] siitä on haittaa, oli se sitten CCCTB, joka kasvattaa meidän ylikansallisten yhtiöitten kustannuksia ja sitten heikentää toisaalta Suomen potentiaalisia tuloja, tai jokin muu. 

Arvoisa puhemies! Tukipaketissa ei ole kyse solidaarisuudesta, koronakriisistä tai vihreästä siirtymästä. Tukipaketin hyväksyminen tarkoittaa siirtymistä kohti kehitystä, josta ei enää ole mahdollista perääntyä. Tukipaketin hyväksyminen tarkoittaa siirtymistä kohti uuden sukupolven Euroopan unionia, ja siihen, mitä se sitten tarkoittaa, ei kellään ole tarjota vastauksia. On selvää, että Suomen tulee olla osana länttä ja vapaita demokratioita. Jo geopoliittisen sijaintinsa takia Suomella on historiansa aikana ollut haastava rooli suurvaltapolitiikan osana, ja olemme joutuneet kamppailemaan olemassaolostamme vieraiden valtojen taistelutantereena. Maailmanhistorian suuressa kuvassa itsenäisyytemme aika on varsin lyhyt. Toisen maailmansodan kohtalonhetkien jälkeen Suomi on joutunut luovimaan kylmän sodan läpi ja nyt osana Euroopan unionia. Euroopan unionista on haluttu pienelle valtiolle turvaa. Kuitenkin hyvää on seurannut paljon ongelmia. Suomi on joutunut nettomaksajan asemassa olemaan osallisena jo monessa euroalueen talouskriisissä. Ennenkin on Brysselistä tultu takaisin loistava sopimus takataskussa, mutta myöhemmin on huomattu, että maksumieheksi sitä jouduttiin, eikä uusi tukipaketti vaikuta eroavan edellisistä.  

Suomi ja Eurooppa tarvitsevat elpymistä koronan jäljiltä. Rakenteellisia ongelmia on monenlaisia eri puolilla Eurooppaa, ja samalla tavalla ei voida jatkaa. Ratkaisu ei kuitenkaan ole se, että ongelmista ja veloista tehdään yhteisiä. Ratkaisu ei voi olla se, että Suomi joutuu velkaantumaan entisestään tukeakseen huonosti talouttaan hoitaneita maita. Tukipaketti velvoittaa Suomea vuosikymmeniksi eteenpäin. Velkaa ja korkoja maksetaan aina vuoteen 2058 asti. Kyse toki on vain tästä yhdestä paketista. Kaikki merkit viittaavat siihen, että lisää on tulossa. Korkojen suuruudesta ei ole vielä edes tarkkaa tietoa, joten tukipakettia ollaan hyväksymässä ilman tietoa todellisista kustannuksista. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan yhteisen velan korot voivat nousta korkeammiksi kuin mitä Suomi itse maksaisi velasta, joka olisi otettu omissa nimissämme.  

Tukipaketin hyväksyminen avaa tien uusille elvytyspaketeille, joiden suuruutta voi vain arvailla. Ja nyt ollaan sitoutumassa vuosikymmenien päähän. Portti on auki entistä tiiviimmälle taloudelliselle integraatiolle ja yhteisille veloille. Seuraavasta elvytyspaketista ei luultavasti tarvitse edes Suomen eduskunnassa keskustella, päätäntävalta on siirretty muualle. Maksajat pysyvät samoina — edelleen maksajat ovat tavallisia suomalaisia veronmaksajia ja yrityksiä. Verovaroin ylläpidetään eduskuntaa ja unionin virkakoneistoa. Nähtävästi suurista luvuista ja linjoista puhuttaessa unohtuu eduskunnan ja unionin perimmäinen tarkoitus edustaa kansaa ja toimia heidän etujensa mukaisesti: luodaan turvaa, työpaikkoja ja hyvän elämän edellytyksiä. Suomen edustajat edustavat Suomen kansaa ja sen etuja. Jos päätäntävaltaa siirretään pois Pohjolasta, vähentyvät myös vaikutusmahdollisuudet. Euroopan unionin virkamiehille on yhdentekevää, perustetaanko akkutehdas Espanjaan vai Suomeen. Kukaan muu ei aja Suomen etua kuin Suomi itse.  

Vaikka on kehitys kohti liittovaltiota ja taloudellista integraatiota, on lapsellista olettaa, että suuret valtiot lakkaisivat ajattelemasta omaa etuaan. Liittovaltiokehitys nimenomaan hyödyttäisi Ranskan, Saksan ja Italian kaltaisia suuria valtioita. Ne saisivat entistä suurempaa vaikutusvaltaa muiden jäsenvaltioiden asioihin, ja täten sitten jäsenvaltioiden taloudelliset ongelmat saataisiin kuitattua pohjoisilla maksumiehillä. Tulevaisuuden Euroopan unionin suunnat ovat hyvin epäselviä. Yhteisiä velkakirjoja ja taloudellista integraatiota ollaan valmiita edistämään ilman selvää suuntaa, linjausta esimerkiksi turvallisuuspolitiikan suhteen. Puheessa tukipaketin kaatamisen on peloteltu johtavan suurvaltojen vaikutteiden kasvuun mantereella. [Puhemies koputtaa] Kuitenkin vaikutteet ovat kasvamassa integraatiokehityksestä huolimatta. Esimerkiksi Venäjälle määrätään pakotteita mutta samalla Saksa rakentaa kaasuputkihanketta Venäjän kanssa. Suurin osa EU-maista on liittynyt Natoon, [Puhemies koputtaa] joten uuden liittovaltiokehityksen myötäkään Euroopan unionin tarjoamaa turvallisuutta ei ole oikeissa kriiseissä.  

Perussuomalaiset ovat valmiita puolustamaan Suomen etua ja Suomen kansaa. Suomi on valmis yhteistyöhön [Puhemies koputtaa] Euroopassa ja kaikkialla muuallakin maailmassa mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Perussuomalaisille suomalaiset ovat aina ensisijaisia.  

Arvoisa puhemies! Olen iloinen siitä, että nyt tätä pakettia on vihdoinkin käsitelty täällä eduskunnan täysistunnossa, kuten sitä pitääkin käsitellä, pitkään ja hartaasti sekä sen monia puolia pohtien ja kuvaten. Edelleen kaikista ylistävistäkin puheenvuoroista huolimatta olen sitä mieltä, ettei paketti ole Suomelle tai Euroopan unionille kuin vahingoksi. Aivan se ja sama, onko EU-kriittinen vai -myönteinen tämä paketti, se ei kummallekaan laidalle ole hyväksi vaan tekee mittaamatonta vahinkoa. 

On tässä kohtaa kiitettävä keskustan kansanedustaja Tuomas Kettusta, joka piti niin ikään hyviä puheenvuoroja juuri äsken. Kuhmosta tunnetusti tulee paljon hyviä asioita ja ihmisiä, joten en ihmettele, että sieltä tulee myös järkikeskustalainen. Keskustelu on ollut hyvää, mutta se tulee kuitenkin auttamatta liian myöhään. Tämä olisi pitänyt käydä jo viime keväänä, kun kaikki merkit paketin luonteesta olivat jo ilmassa. Näiden mietinnön lausumien olisi pitänyt olla jo kaikilla kirkkaana mielessä, etenkin ministeritasolla ennen neuvotteluihin lähtöä. Nythän niissä toistetaan Suomen pitkälinjaisia periaatteita unionin jäsenenä, kuten no bail-out ‑sääntöä, jonka olisi pitänyt kaikella järjellä pitää kutinsa myös viime kesän neuvotteluissa. Oli harmillista, etteivät ministerit suostuneet keskeyttämään kesälomiaan viime heinäkuussakaan, jotta olisimme voineet käydä keskustelua EU-elpymispaketista. Mutta kuten todettua, käymme siis keskustelua nyt. 

Ylipäänsä Suomen EU-politiikka tuntuu olevan sitä, että maito ehtii kaatua, kaikki niin sanottu luottamuspääomamme valuu kerta toisensa jälkeen hukkaan. Meidän pitäisi ehdottomasti vahvistaa Suomena kansallista päämääräämme unionissa ja viedä sitä omaa päämääräämme, viestiä ja tavoitteita kaikilla rintamilla eteenpäin. Esimerkiksi Suomen metsistä ajatellaan jopa omien europarlamentaarikkojemme keskuudessa aivan eri tavoilla. Osa heistä tuntuu olevan sitä mieltä, että metsämme ovat jotain Euroopan unionin yhteistä omaisuutta, jota voi käyttää koko unionin hiilinieluna. Näinhän ei voi olla, arvoisat kollegat, vaan jokaisen EU-maan on huolehdittava omista hiilinieluistaan ja kompensaatioistaan. Kyllä sen on oltava niin, että määräämme itse metsistämme ja niiden käytöstä. Suojelulla uhataan metsäteollisuuden ohessa myös tärkeää suomalaista eränkäynti- ja metsästyskulttuuria. Se on järkyttävää. Ymmärrys asioistamme Brysselissä on hyvin ohutta. 

Olen ettynyt myös siihen, että näin tärkeästä asiasta, joka täällä eduskunnassakin meitä kansanedustajia keskusteluttaa näin runsaasti, ei voitu järjestää kansanäänestystä. Kansanäänestyksethän ovat Suomessa perin harvinaisia: viimeisin kansanäänestys on järjestetty vuonna 1994 EU-jäsenyydestä. Tuolloinhan kansalle uskoteltiin, että myös eurosta tultaisiin järjestämään kansanäänestys, mutta kansan kuuleminen sivuutettiin. Olen pohdiskellut sitä, että kansanäänestyksiin tulisi maassamme suhtautua paljon myötämielisemmin kuin nykyisin. Jos tällainen suuri, ennalta arvaamaton asia tulee kesken vaalikauden eteen, pitäisi kansanäänestykseen suhtautua jopa hyvinkin suopeasti. Eihän tästä paketista ollut mitään tietoa ennen eduskuntavaaleja 2019, ja tähän saakka Suomen kanta on ollut ehdoton ”ei” yhteisvelalle. Jos paketti olisi ollut tiedossa ennen vaaleja, rohkenen epäillä, että se olisi vaikuttanut myös eduskuntavaalien tulokseen — ja tietenkin pitää myönnytyksenä sanoa se, että koronakriisiähän ei kukaan voinut ennakoida ja se tuli kaikille meille yllätyksenä, valitettavasti, mutta sen sijaan siihen, miten kriisiä hoidetaan ja millaisilla välineillä jälkihoidetaan Eurooppaa ja unionia, arvoisat kollegat, me voimme vaikuttaa. 

Kansanäänestyksen järjestämistä puoltavat monet seikat: Kansanäänestys osallistaa kansaa, kannustaa kansalaisia tutustumaan ja perehtymään aiheeseen, lisää kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia ja luultavasti kiinnostusta politiikkaa ja yhteisten asioiden hoitamista kohtaan. Meidän pitäisi siis täällä eduskunnassakin osata niellä arvokkuutemme ja kysyä kansalta mielipidettä silloin, kun tilanne sitä vaatii. Minun mielestäni tässä tilanteessa kansan mielipidettä olisi pitänyt kysyä. Tämä viesti on kaikille edustajakollegoilleni: älkää pelätkö kansalaismielipidettä, [Puhemies koputtaa] vaan antakaa kansalle mahdollisuuksia vaikuttaa muulloinkin kuin vaaleissa. 

Arvoisa puhemies! Peräänkuulutan myös avointa kansalaiskeskustelua ja sen merkitystä suomalaisille. Nythän jälleen on sellainen tilanne, että kansaa ja kansalaisia ei ole kuultu tarpeeksi, mistä johtuu esimerkiksi kansanedustajien saama sähköpostitulva. Ihmiset puristelevat nyrkkejä taskuissaan, koska heillä on tunne, että heitä ei kuulla, heiltä ei kysytä, ja kyse on kuitenkin näinkin valtavasta asiasta kuin Euroopan unionin yhteisten sääntöjen ja periaatteiden esittämisestä. Nämä kansalaiskeskustelut, joita täällä on hehkutettu käydyn, olivat lähinnä maakuntaliittojen ja muiden sidosryhmien kuulemisia rahanjaosta eivätkä mistään muusta, eivät itse paketista tai sen merkityksestä. Lisäksi eilen valtiovarainministeri Vanhanen oli ainoa ministereistä, joka oli paikalla tämän asian käsittelyn aikana, tai ainakin sen alussa. Seurasin sosiaalisen median keskustelua, ja kyllä siellä ihmiset olivat erittäin pettyneitä, ettei ministereitä ollut enempää vastaamassa kansanedustajien kysymyksiin tuolloin. 

Arvoisa rouva puhemies, hyvää helatorstaita ja tervetuloa mukaan myös tähän yölliseen istuntoon!  

Täällä on ollut hyvin asiantuntevia puheenvuoroja ja on ollut asiantuntijalausuntoja ja kansan syviä tuntoja. Yhtenäistä näille täällä pidetyille puheenvuoroille on ollut niiden ainutkertaisuus ja tarkkarajaisuus, ja uskon, että pystymme noudattamaan tätä linjausta myös jatkossa. Puheoikeuteemme liittyen tämä 31 § on hieman mietityttänyt. Nyt kun täällä salissa läsnä olevat kansanedustajat painottuvat salin tähän puoleen, niin yleensä 5 minuutin kohdalla hieman kaikuu tämä sali, kun tulee sellaista koputusta, ja ajattelinkin tuossa, että laitan tämän uuden solmion sen harmaan tilalle, niin että se hiukan vaimentaa tätä ääntä siinä vaiheessa, kun 5 minuuttia tulee täyteen. 

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys ja nyt käsittelyssä oleva neuvoston vuonna 2020 antama päätös unionin omien varojen järjestelmää koskevan päätöksen hyväksymisestä on tärkeä käydä perin pohjin läpi. Olen kuunnellut täällä erityisesti edustaja Koposen puheita, joissa on aina ollut sellainen tuore, ainutkertainen näkökulma. Ja mielestäni tätä linjausta on myös syytä jatkaa, sillä EU:n budjetti vuosille 2021—2027 koostuu kahdesta osasta, varsinaisesta budjetista ja sen ulkopuolella olevasta erillisestä elpymisvälineestä. Elpymisväline rahoitetaan EU:n omiin nimiin pääomamarkkinoilta nostettavilla lainoilla yhteensä 750 miljardin euron arvosta vuoden 26 loppuun mennessä — siis 360 miljardia euroa lainoina ja 390 miljardia euroa suorina avustuksina. Elpymisvälineen on todettu moneen kertaan olevan poikkeuksellinen ja väliaikainen toimenpide. Toistossa on voimaa, mutta jotain rajaa sentään. Monessa puheenvuorossa on mainittu, että elpymisvälineen hyväksyminen on ystävyyden ja solidaarisuuden ilmaisu muille jäsenvaltioille.  

Valtiovarainministeriölle antamassaan lausunnossa valtiotieteen tohtori Peter Nyberg toteaa elpymispaketista muun muassa näin: ”Elpymisvälineen käyttöönotto lisää kerralla EU:n menojen, vastuiden ja omien varojen määrää erittäin merkittävästi. Lisäykseen liittyy haaste varojen käytön laadusta ja valvonnasta. Melko lyhyessä ajassa pitää rahoittaa jopa tuhansia uusia ja ehkä vielä suunnittelemattomia hankkeita. Tehokas varojen käyttö ei edellytä vain, että nämä hankkeet ovat kannattavia. Niiden tulee myös olla sellaisia, joita ei muuten olisi yksityisellä rahoituksella toteutettu. Tämä on käytännössä usein mahdotonta selvittää. Kaikenlaisia valehankkeita ja korruptiota pitäisi myös osata karsia. Onkin epävarmaa, miten tällaiseen työhön tottumaton komissio tehtävästään selviää. Ja ilmeinen riski on, että elpymisvälineen teho jää siten vähäiseksi.”  

Jos mietitään vaikka Financial Timesin pääkirjoitusta tänään, niin siinä kehotetaan painamaan jarrua elpymisvälineen suhteen, sillä maakohtaisten suunnitelmien laadintaan ja hyväksyntään tulisi käyttää riittävästi aikaa. Ja mielestäni myöskään tätä ei ole lainkaan tässä kehityksessä huomioitu. Rahoituksen riskit jäsenmaan taloudelle voivat osoittautua alimitoitetuiksi. EU:n lainojen takaisinmaksua saattavat tulevien vuosikymmenten aikana vaarantaa jäsenmaiden maksukyvyttömyys tai -haluttomuus taikka muiden tulojen riittämättömyys. Tilanteeseen saattavat johtaa monet asiat, kuten korkotason nousu, hidas talouskasvu, talous- tai finanssikriisi tai poliittiset erimielisyydet. On siten kyseenalaista, voidaanko esitystä Suomen maksamista omista varoista pitää käytännössä ollenkaan tarkkarajaisena.  

Varsinaisen budjetin linkittäminen elpymisvälineeseen aiheuttaa [Puhemies: 5 minuuttia!] merkittäviä ongelmia unionin oikeudelliselle uskottavuudelle. Suomessa ja muualla on laajasti väitelty siitä, rikkooko elpymisvälineen toteuttamistapa käytännössä ainakin EU-perussopimuksen 122 artiklaa, jossa mainitaan, että yhtä jäsenmaata pitäisi olla kohdannut poikkeuksellinen tila. 125 artiklan mukaan sitoumuksia ei saa siirtää toisen jäsenmaan vastuulle, ja 310 artiklan mukaan unionin menoja ei saa rahoittaa velalla. Mielestäni näitä kaikkia nyt rikotaan. Ja asiantuntijat niin Suomessa kuin muissa jäsenmaissa pitävät tätä selvänä: kaikkia mainittuja artikloja rikotaan. Vaikka kysymys saattaa olla juridisesti kiistanalainen, se on taloudellisten vaikutusten kannalta selvä. Ei ole epäilystäkään siitä, että poikkeuksellinen tila on kohdannut montaa eikä yhtä jäsenmaata. On ilmeistä, että elpymisvälineen jakoperusteet johtavat jäsenmaiden välisiin tulonsiirtoihin, jotka auttavat eräitä maita selviytymään sitoumuksistaan. On selvää myös, että unionin menoja rahoitetaan lainalla, vaikka se tapahtuu varsinaisen budjetin ulkopuolella. Tällaisia kiertomahdollisuuksia saatetaan käyttää ja hyväksyä tulevaisuudessakin. Sellainen mahdollisuus tekee entistä epäselvemmäksi Suomen tulevien EU-vastuiden ja -maksujen kehityksen, ja samalla se antaa aihetta otaksua, että komissio voisi ottaa käyttöön nyt avautuvan kiertotien kehittää EU:ta fiskaaliunioniksi eduskunnan budjettisuvereniteetin kustannuksella.  

Rouva puhemies! Tulonsiirtojen aloittaminen taloutensa meitä huonommin hoitaneisiin maihin ja yhteisvelan ottaminen ovat historiallisia muutoksia Suomen kansalliseen suvereniteettiin. Sosiaalidemokratian demokratiakäsitystä kuvastaa tämän paketin kiilusilmäinen läpiajo kotimaassamme. Suomen kansa ei ole hyväksynyt EU:n tulonsiirtounionin perustamista yksissäkään vaaleissa. Tulonsiirtojen aloittamista ei oltu edes esitetty ennen eduskuntavaaleja, vaan sen sijaan kaikki puolueet olivat julkisesti luvanneet, että Suomi ei enää tue huonosti taloutensa hoitaneita euromaita. Aiemmin ihmeteltiin sitä, miksi Suomi sitoutuu takaajaksi Kreikan ja muiden etelän maiden velkoihin, vaikka eiväthän ne pysty koskaan maksamaan takaisin. Silloin kenellekään ei tullut edes mieleen, että vuonna 2021 me jo suoraan lahjoitamme rahaa ympäri Eurooppaa. 

Historiallisen päätöksen edessä on keskusta, koska sillä on toiseksi suurimpana hallituspuolueena vallassaan kaataa EU:n tulonsiirtounioni ja yhteisvelka ja sillä on siten vallassaan pelastaa Suomi. Keskusta aiemmin vastustikin julkisuudessa hanakasti EU:n yhteistä velanottoa. Viime keväänä esimerkiksi, 8.4.2020 ollessaan keskustan puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Katri Kulmuni sanoi: ”Me tarvitsemme yhteisiä koordinoituja toimia, mutta on olemassa reunaehdot. Yhteiseen velanottoon Suomi ei ole sitoutunut eikä tule sitä hyväksymään. Ja talouspolitiikasta jokainen maa vastaa itse ja itsenäisesti.” Ei mennyt kauaakaan, kun tämän jälkeen pääministeri Sanna Marin lähti kesällä neuvottelemaan EU:n yhteisestä velanotosta ja mukamas koronakriisin vuoksi tehtävästä yhteisestä elvytyksestä. Sen piti olla pääministerille näytön paikka. Lopputulemana pääministeri hyväksyi, edes liittymättä paremmat ehdot itselleen neuvotelleisiin maihin, että Suomi ottaa velkaa 6,6 miljardia ja sen jälkeen lahjoittaa sen EU:n jaettavaksi ja odottaa EU:n vastineeksi sitten kohdentavan siitä jotain pöydältä putoavia murusia Suomeenkin. Ministerit kyllä tiesivät, että ratkaisu on katastrofi, ja perustuslakivaliokuntakin oli jo kieltänyt, ettei Suomen sitoutumista saa perustuslain vastaisesti edistää yhteisvelkaan ja yhteisvastuuseen. Valitettavasti maamme tilanne on sellainen, että täällä äänestetään näköjään poliittiselta pohjalta jopa perustuslakien tulkinnasta. Sosialistihallitus ajaa siis omia agendojaan keinoja kaihtamatta eikä lopeta ennen kuin maamme on ilmastonmuutoksen nimissä köyhdytetty ja väestö vaihdettu monikulttuurisuuden ihanteiden mukaisesti. 

Ihmettelen yhä, että kun ministeri Sanna Marin kävi lupaamassa rahojemme lahjoittamisen muille EU-maille, niin hän ei siinä kovin paljoa keskustalta kysellyt, vaan asia näytti tulleen keskustan kansanedustajillekin yllätyksenä. No, sittemmin keskustalaiset ovat yksi toisensa jälkeen luopuneet selkärangastaan ja alistuneet sosiaalidemokraattien ratkaisulle aloittaa EU:ssa yhteisellä velalla tapahtuva lahjoituksien anto. Näin voimakkaasti on vihervasemmisto alistanut keskustan ja tehnyt siitä apupuolueensa. 

Arvoisa puhemies! EU:n tulonsiirtojen aloittamisen perusteena oli alun perin lahjoa Italiaa ja sen mafiaa, jotta ne eivät ajaisi Italian eroa EU:sta. Rahaa lahjoittamalla Italia pidettäisiin tyytyväisenä jäsenmaana, siinä missä Itä-Euroopan maatkin. Toisaalta Ranska ja Saksa tahtovat estää Italian ajautumisen eurokriisiin ja maksukyvyttömyyteen, koska niiden omien pankkien saatavat Italiasta ovat niin suuret. Lopputulema on kuitenkin, että federalistit Brysselissä saavat itselleen lisää valtaa. [Puhemies: 5 minuuttia!] Jäsenmaiden yhteisen velan on tarkoitus taata, että yksikään muu EU-maa ei voi brittien tavoin lähteä unionista, tai muuten sitä voidaan uhata valtavalla realisoituvalla velalla. EU:n perussopimukset on heitetty komissiossa paperisilppuriin. EU on omassa oikeusvaltiokriisissään, kun sen johtajien ei tarvitse enää noudattaa omia lakejaan vaan sanotaan, että nyt tämä laki onkin tulkittu vain uusiksi. 

Loppujen lopuksi tästä ongelmatilanteesta näyttää seuraavan se, että Euroopan unioni ei oikeastaan edes pyri enää liittovaltioksi, vaan se pyrkii keskuskomiteajärjestelmäksi, jossa komissiota johdetaan kulisseissa Berliinistä ja Pariisista. 

Arvoisa rouva puhemies! Kuten aikaisemmassa puheessa sanoin, olen hämmästellyt, että täällä salissa olen kuullut monta kertaa, varsinkin vasemmasta laidasta, että kaikki asiantuntijat olisivat yksimielisiä tästä elpymispaketista. Kuitenkin talousvaliokunnassa olemme kuulleet hyvin erilaisia mielipiteitä tästä, ja voin sanoa, että kaikki asiantuntijat eivät ole yksimielisiä siitä, että tämä olisi hyvä Suomelle — itse asiassa aika moni asiantuntija on ollut kriittinen. Kansalaisille tiedoksi, että asiantuntijalausunnot löytyvät eduskunnan sivuilta sen jälkeen, kun se asia on käsitelty. Siellä voi itsekin käydä lukemassa, mitä asiantuntijat oikeasti sanoivat. Täällä salissa usein värittyy se, mitä asiantuntijat sanoivat, tai toinen vaihtoehto on se, että osa edustajista ei ymmärrä, mitä he sanoivat. Siksi ajattelin, että alan nyt ja tulevaisuudessa lukea täältä näitä asiantuntijalausuntoja sen kyseisen asian käsittelyn yhteydessä, jolloin jokainen kansalainen voi miettiä sitten, mitä ne asiantuntijat oikeasti sanoivat ja mitä osaa sitten täällä väritetään. Täällähän syötetään pajunköyttä silmää räpäyttämättä, varsinkin tällaisissa isoissa asioissa kuin tämä elpymispaketti. Monella poliitikolla ja puolueellakin on oma lehmä ojassa niin sanotusti. EU on sellainen laitos, että se helposti korruptoi mielen ja sitä sitten osa rupeaa palvelemaan. Mutta Suomessa on kyllä hyviä asiantuntijoilta, joihin voi luottaa, siihen, että he ovat puolueettomia ja kertovat näistä asioista neutraalisti tieteen kautta, taloustieteen faktojen kautta, ja ajattelin sitten vähän lukea tässä näitä lausuntoja. 

Tässä on pääekonomisti, dosentti Tuomas Malisen lausunto. Täällä on tämä 5 minuutin aikaraja, ja minä sitten keskeytän aina 5 minuutin kohdalla ja jatkan sitten, otan uuden... 

Joo, minä ymmärrän sen, mutta keskeytän sitten. 

Eli lainaus alkaa — tämä on siis Tuomas Malisen asiantuntijalausunnosta: 

”EU:n elpymisrahasto ja euron kohtalo: Euroopan komission esittämä 750 miljardin euron elvytysrahasto toistaa kaavaa, joka on havaittu käytännössä kaikissa menneissä yhteisvaluutta-alueissa. Ne voivat edetä vain liittovaltioon, exit-mekanismin luomiseen tai hajoamiseen. EU:n rahasto aukaisisi tien liittovaltioon. 

Eduskunta on äärimmäisen tärkeän päätöksen edessä, koska elpymisrahastolla ollaan luomassa Eurooppaan uutta, ylikansallista eli kansallisvaltion ylle luotavaa velkakerrosta. Valuuttaliittojen historia osoittaa, että tulonsiirrot jäsenvaltioiden välillä ovat ratkaisevia valuutta-alueen selviytymisen kannalta. Tämä tarkoittaa, että jos tällainen uusi ylikansallinen velkakerros euroalueelle luodaan, sitä tullaan hyvin todennäköisesti käyttämään toistuvasti uudelleen.  

Elpymisrahaston ensisijainen tehtävä ei liitykään koronavirukseen juuri millään lailla. Tämä näkyy esimerkiksi rahaston avustuksien jakokriteereissä, jotka liittyvät koronaviruksen aiheuttamaan talousiskuun vain hyvin pieneltä osin. Rahaston tarkoituksena onkin säilyttää euro nykykoostumuksessaan. Käyn tässä lausunnossa tiivistetysti läpi taloustieteen löydökset tämän johtopäätöksen taustalla. 

Johdanto: Valuuttaunionien historia kertoo, että yhteisvaluutat ovat toistuvasti altistuneet rahapolitiikkaan, kilpailukykyyn ja tuotantoon kohdistuville sokeille.” — Tämä aika päättyy. Jatkan hetken päästä. 

Arvoisa rouva puhemies! Nyt seuraavissa eduskuntavaaleissa jokaisella äänestäjällä Oulun vaalipiirissä on mahdollisuus äänestää sellaisen ehdokkaan puolesta, joka on valmis Arkadianmäelle päästyäänkin taistelemaan suomalaisten puolesta. Monella tänne tullessaan on suuret puheet, mutta vain teot ratkaisevat. Viime eduskuntavaaleissa 2019 varasijalle jäi kuhmolainen Tuomas Kettunen 4 331 äänellä. Kuluneen kauden aikana hän nousi eduskuntaan varasijalta ja sai mahdollisuuden olla ääniensä arvoinen. Kun suomalaisten rahoja oltiin laittamassa yli 4 miljardin edestä vastuuttomasti talouksiaan hoitaneille etelän maille ja kun meitä oltiin perussopimuksia rikkoen viemässä uudenlaiseen EU:hun, edustaja Kettunen piti erinomaisen puheen elpymispakettia vastaan, joka kuului:... Mitä tapahtui sen jälkeen elpymispaketin äänestyspäivänä: Äänestikö edustaja Kettunen ”ei”, vai oliko hän omalla toiminnallaan päästämässä paketin läpi olemalla pois tästä historiallisesta äänestyksestä? Äänestikö hän tyhjää vai suoraan ”jaa” tukipaketille? Oikea vastaus on:... Näissä seuraavissa vaaleissa sinulla on mahdollisuus valita edustaja, joka ei petä äänestäjiään ja seisoo suomalaisten takana. Voi olla, että joudun palaamaan tähän puheeseen vielä parin vuoden kuluttua, mutta toivottavasti edustaja Kettunen ymmärtää äänestää perussuomalaisten mukana sanojensa mukaisesti EU-elpymispakettia vastaan. Äänestäjiltä tämä historiallinen tilanne ei tule jäämään pimentoon. — Kiitos. 

Kunnioitettu puhemies! Olen aikaisemmissa puheissani käsitellyt sitä teemaa, miten tässä paketissa ollaan EU:ta hivuttamassa kohti fiskaaliunionia, ja sitä samaa teemaa ajattelin käsitellä nytkin.  

Siis todellakin, kun tiedetään se, minkälaisia omia tuloja tällä hetkellä EU:lla on, niin ne omat tulonlähteet ovat alvipohjainen ja bktl-pohjainen maksu, ja monikaan suomalainen ei tiedä sitä, että kun me tuolla kaupoissa tai kioskeissa jotain ostamme, niin siitä alvista menee pieni osuus myöskin EU:lle. No, itsessään tämä menettely ja sitten tähän bktl-osuuteen pohjautuva EU:n tulonlähde, suosivat heikosti kehittyneitä maita, koska niissä tilastointi on huomattavan paljon huonompaa. Kuinka paljon pystyttäisiin lisäämään EU:n omia tuloja, jos näitä laskenta- ja tilastointitapoja kehitettäisiin? Itsessään sillä ehkä pystyttäisiin kattamaan tämän elvytyspaketin kustannuksia. 

No, sitten näistä EU:n omista uusista tulonlähteistä, mitä on ollut esillä: Kyllähän näillä kaikilla on omat vaikutuksensa Suomen kilpailukyvylle, työllisyydelle, sekä valtio menettää myöskin potentiaalisia tuloja. Nämä pitäisi analysoida hyvin huolellisesti ennen kuin mihinkään lähdetään. Ja tosiasiallisesti nämä uudet EU:n tulonlähteet kaventavat Suomen budjettivaltaa tosiasiallisesti, jos ajatellaan vaikka CCTB:tä elikkä tätä yhtiöiden tuottojen jyvittämistä jäsenvaltioiden kesken sen mukaan, miten paljon aineellista omaisuutta, tasetta, myyntiä, henkilökuntaa, heille maksettuja palkkoja on kussakin jäsenvaltiossa. Tämä laskentatapa siis koskisi jatkossa muistaakseni yli 650 miljoonan liikevaihdolla olevia yhtiöitä. Mahdollisesti sitä jossain kohtaa tiputetaan, jostain 200 miljoonastakin on puhuttu. 

No, nyt sitten tässä laskentakaavassa, kuten äsken huomattiin, ei ole ollenkaan aineettomia oikeuksia. Suomelle se on se keskeinen kysymys. Kun aineettomia oikeuksia tähän laskentakaavaan, jakokaavaan, ei ole huomioitu, niin kaikki tulokset, mitä olen nähnyt, ovat Suomelle olleet haitallisia, eli tosiasiassa Suomi menettäisi, valtio menettäisi, tässä tuloja, ja se heikentää tietenkin, totta kai, meidän budjettivaltaamme, koska emme sitä täällä sitten pysty itse jakamaan. Näissä kaikissa EU:n uusissa tulonlähteissä, kun niitä mietitään, täytyisi olla ehdoton yksimielisyysvaatimus. Siitä pitäisi pitää kiinni. Siihen ei saa kajota. Tällaisiakin on ehdotettu. 

No, me nähdään se, että näitä uusia tuloja jatkuvasti hivutetaan: muovimaksu tulee nyt automaattisesti tämän paketin mukana. Sinänsä se on hiukan Suomelle edullinen — sitä emme tiedä kuinka kauan— mutta tosiasiassa nämä kaikki kuitenkin jollain tavalla heikentävät jäsenvaltioiden omia tuottoja, joita he jollain tavalla olisivat voineet itselleen ottaa ja käyttää omassa maassaan. Nämä menevät nyt EU:n hyväksi. 

Nyt sitten päästökaupan laajennus laivaliikenteeseen, lentoliikenteeseen ja sen mahdollinen käyttöönotto 1.1.2023: Tämä esitys pitäisi tulla kesäkuussa. Nyt kun me mietitään sitä omituista dilemmaa, että tällä päästökaupan laajennuksella aiotaan siis osaltaan maksaa myöskin elvytyspaketin kustannuksia ja elvytyspaketista on sanottu, että täällä pitäisi olla vientiä edesauttava vaikutus, niin tosiasiassa päästökaupan laajennus laivaliikenteeseen on Suomelle 500 miljoonan kysymys. Nyt sitten, kun siellä on useampi malli ollut pöydällä, että tehdään suppeana päästökauppa laivaliikenteeseen EU:n sisäisesti, niin se tahtoisi sanoa meidän kaikille satamille todella ikäviä asioita, sitä, että se laivaliikenne menisi johonkin EU:n ulkopuoliseen satamaan ja sieltä sitten tuotaisiin lastit maanteitse Suomeen.  

Sitten taas jos mennään siihen, että tätä laajennetaan EU:n sekä kolmansien maiden kesken, niin sillä on isoimmat kustannusvaikutukset Suomelle. Ja sitten kun me kaiken kaikkiaan tiedetään, että päästöoikeuden hinta on ollut huomattavassa nousussa viimeisen puolen vuoden aikana — se oli pitkään siellä vitosen tasolla vuosina 2013—2018, sitten nousi muutamaksi vuodeksi noin kahdenkympin tasolle, päästöoikeuden hinta, ja viime syksystä lähtien se on kohonnut ja on tällä hetkellä siellä neljän—viidenkympin hujakoilla — niin nämä kustannusvaikutukset Suomen teollisuudelle, laivaliikenteelle tämän päästökaupan laajentamisen kautta voi olla aika huomattavat, ja me ei oikeastaan tiedetä sitä vielä, mitä sieltä on tulossa, mutta kaikki nämä toimenpiteet, mitä tässä on ehdotettu EU:n uusiksi tuloiksi, muokkaavat EU:ta aivan täydellisesti kohti fiskaaliunionin suuntaa, ja sieltä ei ole paluuta.  

Arvoisa puhemies! Elvytyspakettia ollaan ajamassa koronan varjolla, vaikka sen taustalla ovat jo pitkään jatkuneet ongelmat paketin suurimpien saajien talouden hoidossa. Paketilla on tarkoitus vakauttaa Euroopan unionin ongelmallisia maita lappamalla velkarahaa jo velkaongelmaisille. Viime vuonna, kun tukipakettia lanseerattiin, vaadittiin solidaarisuutta koronasta kärsiville maille. Vuosi eteenpäin, ja nyt puhutaan uuden sukupolven Euroopasta, yhteisistä velkakirjoista ja yhteisistä veroista. Tukipaketin määrittelemät askelmerkit ovat selvät: tarkoitusperänä on tiivistää Euroopan talouden hoitoa suuntaan kohti liittovaltiota. Toisaalla ei nähdä tässä kehityksessä mitään väärää. Suomen sanotaan olevan tiiviisti mukana päättäjien pöydässä, vahvasti osana Eurooppaa. Suomen sanotaan saavan merkittäviä turvatakuita ja olevan kokoaan suurempi päättäjä. Todellisuus on hyvin toinen: Suomi on tosiaan kokoaan suurempi, tosin ei päättäjä, vaan maksaja. Esimerkiksi Italia on euroalueen kolmanneksi suurin talous mutta kuuluu paketin suurimpiin hyötyjiin. 

Tukipaketin väitetään lisäävän Suomen vientiä ja sitä kautta tuovan paketin ulkopuolisia tuloja. Elvytysvälineen suurimmat hyötyjät tosin eivät ole Suomelle tärkeitä vientikumppaneita. Suomen vienti kohdistuu EU:n rikkaisiin maihin eikä paketista hyötyviin eteläisiin jäsenmaihin. Kysynnän lisääntyessä etelässä vähenee se samalla pohjoisessa vähentäen myös Suomen vientituotteiden kysyntää. Elvytysrahoja on suunniteltu Espanjan paperi- ja selluteollisuuden tukemiseksi. On kovin vaikea ymmärtää, miksi tämä olisi Suomen viennin kannalta hyödyllistä. Samalla kun maassamme tehtaita ajetaan alas ja tuhansia ihmisiä jää työttömäksi, ollaan valmiita tukemaan valtavilla summilla lainoja, jotta tehtaita saadaan perustettua eteläisessä Euroopassa. Tämäkö on se vihreä siirtymä? 

Toisin kuin toisissa puheenvuoroissa vihjataan, ei perussuomalaisten tarkoituksena ole irrottaa Suomea lännestä tai veljeillä toisten tahojen kanssa. Perussuomalaiset kritisoi sitä, että Euroopan unioni on itse lähtenyt rikkomaan omia tärkeimpiä säädöksiään. Koronakriisin ja elvytyspaketin varjolla ollaan muuttamassa salakavalasti unionin luonnetta ja toimintaa. Mistään kertaluontoisesta tukipaketista ei ole kysymys, vaan hyväksymällä paketti avataan portit uusille elvytyksille ja yhteisille veloille.  

Tukipaketin kritisoimisen väitetään pilaavan Suomen maineen. Ilmeisesti Suomen maineen tulisi olla hiljainen hyväksyjä, joka toimii omaa etuaan vastaan. Aiemmin Suomea on pidetty osana tiukkaa linjaa ajavia pohjoisia jäsenvaltioita, mutta tukipaketin neuvotteluissa tuli selväksi, että enää ei asia näin ole: ei haluta olla vaikea, vaan annetaan isojen maiden sanella, mitä tehdään, ja tyydytään osaamme nettomaksajana, ettei vain maine mene. Jos Suomi ei nytkään saa ajettua edes omaa etuaan tukipakettineuvotteluissa, niin miten kukaan uskoo Suomen saavan ajettua omaa etuaan entistä tiiviimmässä unionissa, saati liittovaltiossa? Euroopassa ei löydy ymmärrystä syrjäseudun asukkaiden elämälle, metsänhoidolle saati tiukalle taloudenhoidolle. Suomelle jää maksajan rooli ja hiljainen hyväksyntä. Kättä puristetaan nyrkkiin, mutta kaikkeen suostutaan, kuten monesti aiemminkin historiamme aikana. Tosin nykyinen hallituksemme on osoittanut jo omaksuvansa uuden sukupolven Euroopan unionin toimintamalleja, ainakin velanoton suhteen. Velkaa otetaan lisää velan maksuun, tuijotetaan vain tulopuolta ja ihaillaan, kun rahaa tulee. Ajatustakaan ei anneta koroille, sille, kuka niitä joutuu tulevaisuudessa maksamaan, mutta velka tulee lopulta maksettavaksi tavalla tai toisella. [Puhemies: 5 minuuttia!] 

Arvoisa puhemies! Palaan tässä puheenvuorossani historiaan ja vuoteen 1994, koska tämä koko elpymispakettikeskustelu muistuttaa niin juurta jaksain silloin käytyä keskustelua. Henki ja argumentit ovat hyvin pitkälle samankaltaisia. Kriittiset äänet vaimennettiin vetoamalla EU:n yhtenäisyyteen, vakuuteltiin, että tiukassa paikassa Suomen etu on Maastrichtin sopimuksen linjaus, jossa jokaiselta kansallisvaltiolta tarvitaan ratifiointi eli neuvottelutulosten vahvistava päätös. Nyt on juuri se hetki, arvoisat edustajakollegat, se meille edes jonkinlaiseksi oljenkorreksi jätetty mahdollisuus. Mutta ei, se on hukattu mahdollisuus, koska ilmeisestikään hallituksella ei ole rohkeutta myöntää, että paketti oli susi jo syntyessään, eikä hallituksella ole uskallusta edustaa kokoaan suurempaa Suomea Euroopan unionissa. 

Vuonna 1994 Suomessa käytiin kiivasta keskustelua siitä, miten, milloin ja millä kysymyksenasettelulla EU-kansanäänestys pitäisi järjestää. Suomi oli jo ennakkoon sitoutunut Maastrichtin sopimukseen muun muassa presidentti Koiviston suulla, eikä kansalaisille välittynyt muuta kuvaa kuin että suomalainen maaseutu pelastuu EU:n myötä. Valitettavasti keskustapuolue huijattiin tähän mukaan, syystä tai toisesta. Silloinkin itse asiassa kansallinen maatalouden tukipakettiratkaisu kytkettiin omituisesti kansanäänestyksen yhdeksi vaikuttimeksi. 

Ihmisiä halutaan hämätä kaikenlaisilla vippaskonsteilla. Nythän elpymispaketti on kytketty EU:n monivuotiseen rahoituskehykseen vippaskonsteilla, vaikka sen voisi ja se olisi pitänyt siitä EU:n muusta budjetista erottaa ja pitää sitä erillisenä kysymyksenä alusta alkaen. Tässähän on moneen otteeseen peloteltu, miten elvytyspaketista irtautuminen romuttaisi samalla myös neuvotellun monivuotisen rahoituskehyksen. Siitäkin huolimatta, miksei voitaisi palata neuvottelupöytään? 

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa vuonna 1994 kannettiin huolta siitä, miten ihmeessä Suomen talous laman jälkeen saataisiin Emu-kelpoiseksi. Kuten kaikki varmasti tässä salissa tietävät, Suomessa jouduttiin 90-luvulla tekemään historiallisia sopeutustoimia, joiden vaikutuksia korjataan vielä nykyisinkin. Eduskunnassa käytettiin turhautuneita puheenvuoroja siitä, miksi Emu-jäsenyydestä ja sen merkityksestä, siis oman valuutan menettämisestä, ei käyty juuri minkäänlaista eduskuntakeskustelua, kansalaiskeskustelusta puhumattakaan. Etelä-Euroopassa pitäisi nyt tehdä samanlaisia, kipeitäkin talousuudistuksia, jotta maat olisivat eurokelpoisia. Mutta eiväthän ne niitä tee, jos tekemättäkin saadaan unionin sopimukset kierrettyä ja lahjarahat tilille. 

Suomen jos jonkun pitäisi puolustaa kaikin keinoin yhteisten sääntöjen noudattamista, koska kuten jo puheenvuoroni alussa totesin, nämä perussopimukset ovat pienen nettomaksajavaltion ainoa turva jättimäisessä liittovaltioprojektissa. Onkin lähinnä hämmästyttävää, että kaikesta euro- ja EU-kriittisyydestään huolimatta juuri perussuomalaiset täällä salissa ovat lähes ainoita, jotka painottavat EU:n sääntöpohjaisuutta ja sääntöjen noudattamista. Me näemme, että tämä on liittovaltion tie, millä me Suomenakin astumme, jos tämä elpymispaketti hyväksytään. Tämähän on ollut jo pitkään EU:n tavoite, jopa silloin 1994 tätä ounasteltiin ja perin analyyttisesti silloiset, lähinnä opposition edustajat osasivat kehityskulun ennustaakin. Osa silloisista kansanedustajista ei edes tiennyt, että Suomen liittyessä Euroopan unioniin Suomi myös automaattisesti liittyisi EU:n raha- ja talousliittoon. Ihmetyttääkin — kun nyt selvästi on kaikkien kansanedustajien tiedossa, mitä elpymispaketin puoltamisen äänestäminen tarkoittaa — miksi paketti halutaan hyväksyä ja miksi halutaan viedä EU kohti liittovaltiota, miksi halutaan luopua itsemääräämisoikeudestamme. Osalle se tietysti sopii, mutta niiden, joille se ei sovi, toivoisin vielä miettivän äänestyskäyttäytymistään: yrittävätkö nämä kansanedustajat toistella itselleen, etteikö asia ole niin kuin se on, vai pelaavatko he sillä, että äänestäjien poliittisen muistin toivotaan olevan lyhyt. Se ei ole järkevää, eikä se ole oikein. 

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset kutsuvat koko Suomen kansan yhdessä puolustamaan oikeudenmukaisuutta, itsenäisyyttä ja omaa demokratiaamme. Itsenäinen Suomi on tienhaarassa: olemmeko valmiita alistumaan Saksan ja Ranskan tahtoon, jotka näköjään suvereenisti johtavat EU:ta brittien lähdettyä? Suomen saavuttama vapaus ja itsenäisyys otetaan nykyään liian itsestäänselvänä. Olemme saavuttaneet pienen kansakuntamme olemassaolon yhteisten uhrauksien kautta. Olemme saavuttaneet itsenäisyytemme ja vapautemme päättää itse omista asioistamme omassa maassamme. Sotien ajan väestölle tuo uhraus oli kertakaikkisen verinen ja kallis. 

EU:ssa Suomella ei ole ollut strategiaa. Olemme unionissa lastuna laineilla. Tämä vaarantaa kerta kaikkiaan Suomen aseman vakaana hyvinvointivaltiona, koska kun asioista päätetään Berliinissä ja Pariisissa, niin voi sanoa, että ei siellä kuulkaas Suomen etu kiinnosta pätkän vertaa. Juhlapuheet EU:n yhteisestä edusta ovat jääneet juhlapuheiksi. Teollisuutemme kärsii eurovaluutassa, ja velkaannumme muiden maiden holtittoman taloudenpidon vuoksi. 

Arvoisa puhemies! Eurooppaan kuuluminen on perussuomalaisille itsestäänselvää. Olemme Suomen Eurooppa-myönteisin puolue, sillä meille kaikki Euroopan kansat, pienetkin kansat, ovat naapureita ja ystäviä. Tahdomme sallia kansakuntien ominaispiirteet ja säilyttää niiden itsenäisyyden. On traagista, että kaikki yritetään pakottaa yhteen EU-muottiin Saksan ja Ranskan kulisseissa hallitseman keskuskomiteajärjestelmän alaisuuteen. Perussuomalaiset ovat ensisijaisesti Suomen asialla ja Suomen kansallisen edun puolustajia, koska pienet kansakunnat pärjäävät kovassa kilpailussa vain itse omia etujaan valvomalla. 

On järkyttävää, että eduskuntaan on vuosikymmenien saatossa syntynyt tällainen Brysselin lakeijoiden lauma. Täällä tämä lakeijoiden lauma hyppää vaikka kaivoon, jos komissio niin käskee. EU:sta on tullut eräille päättäjillemme uusi isänmaa. Samaan aikaan kun leipäjonot kasvavat kotimaassa, ravaa valtionjohtomme Brysselissä syömässä kaviaaria ja juomassa samppanjaa, ja sitten he palaavat tänne kotimaahan aivan imarreltuina, että kyllä heitä siellä EU:ssa kohdeltiin niin hyvin, että olemme varmasti oikein tärkeitä päättäjiä ja meitä arvostetaan. Nämä Brysselin lakeijat ovat hyödyllisiä hölmöjä. 

Arvoisa puhemies! Kun valta siirtyy hetki hetkeltä lisää Brysseliin, on eduskunnalle jäämässä vain EU:n kumileimasimen rooli. Emme saa luovuttaa maamme itsemääräämisoikeutta ja kansakuntamme vapautta kevyin ja väärin perustein. Kun Iso-Britannia erosi EU:sta, federalistit vannoivat, ettei enää yhdenkään toisen maan sallita lähteä. Italia uhkasi, ja sen seurauksena heille luvattiin niin paljon rahaa, että EU-jäsenyys varmasti kannattaisi. Tarkoituksena oli toki ranskalaisten ja saksalaisten pankkien saatavien turvaaminen. 

Sinänsä tämän uuden valtavan kokoisen yhteisvelan on tarkoitus taata, että uusia brexitejä ei enää tapahtuisi. Yksikään EU-maa ei voisi enää brittien tavoin lähteä unionista, tai muuten sitä voidaan uhata valtavalla realisoituvalla velalla. 

Hallituksen väitteet siitä, että yhteisvelka olisi esimerkiksi Italian maksukyvyttömyystilanteessa tarkkarajainen, ovat kuin veteen piirretty viiva. [Puhemies: 5 minuuttia!] Tämä on tyhjää puhetta ja selittelyä. Sinänsä kukaan ei tiedä, miten siinä tapauksessa käy, kun joku etelän PIIGS-euromaista ajautuu maksukyvyttömyyteen, mutta on hyvin todennäköistä, että Suomelle kertyisi selvästi lisää maksettavaa. Useat kansantaloustieteen tohtorit, kuten Malinen ja Viren, ovat varoittaneet, että jos Italian kaltaisten maiden ja Suomen taloutta yhdistetään vielä lisää, tulee Suomi köyhtymään, ja siinä hyvinvointivaltion palvelut vaarantuvat. Tämä on varoitus, joka tulisi ottaa äärimmäisen vakavasti. 

Arvoisa puhemies! Viime päivät ovat osoittaneet, että vihervasemmisto ei voi enää johtaa kansaa harhaan. Väärät väitteet siitä, että yhteisvelallisuus ja rahan lähettäminen ulkomaille on suomalaisten oma etu, on osoitettu täysin paikkaansa pitämättömiksi. Lapsellinen väite siitä, että paketti on kertaluonteinen, on pelkkää sanahelinää. Viimeksihän juuri edellispäivänä EU:n komissiosta jälleen kerrottiin, että elvytyspaketista kaavaillaan pysyvää mallia. 

Nyt pakettia on myyty koronan nimissä, vaikka sillä on hyvin vähän tekemistä itse koronaepidemian kanssa. Lähinnä niiden sijoittuminen samaan aikaan sitoo niitä. Tietenkin seuraavalle paketille annetaan uusi nimi, millä sitä myydään. Koronallakaan ei voida myydä loputtomiin. Mutta lopputulos on sama: Suomi joutuu EU:n kontrolloimaan velkaloukkuun ja maksamaan Italian kaltaisten maiden velkoja. 

Hallitus on esittänyt pokerinaamoilla Suomen kansalle, että seuraavaa yhteisvelan ja tulonsiirtojen kokonaisuutta ei enää hyväksytä, että hyväksytte EU:n perussopimusten rikkomisen vain kerran. Sosiaalidemokraatit, keskusta ja muu vihervasemmisto tai kokoomus, milloin te aiotte ryhtyä vastustamaan yhteisvelanottoa ja tulonsiirtounionia, jos ette nyt? 

Arvoisa puhemies! EU:n omat perussopimukset kieltävät tällaisen yhteisvelan ja maiden välisen taloudellisen yhteisvastuun. On oikeusvaltioperiaatteen kannalta kriisi, että nämä perussopimukset on heitetty komission paperisilppuriin. Sanotaan vain, että ne on tulkittu uusiksi, vaikkapa komission oikeuspalvelussa, joka on komission alaisuudessa toimiva virkamieslaitos. Nyt suomalainen veronmaksaja ollaan kirjaimellisesti laittamassa omilla korkeilla veroillaan rahoittamaan muiden maiden matalamman verotuksen. Sosiaalidemokraatit, keskusta ja kokoomus muun vihervasemmiston kanssa ovat laittamassa EU:n edun Suomen kansallisen edun edelle. Harkitkaa vielä, millaiseen tulevaisuuteen tämä johtaa. 

Arvoisa rouva puhemies! Jatkan siitä, mihin edellisessä puheessani jäin. Esittelen siis dosentti Tuomas Malisen asiantuntijalausuntoa koskien elpymisrahastoa. 

”Johdanto. Valuuttaunionien historia kertoo, että yhteisvaluutat ovat toistuvasti altistuneet rahapolitiikkaan, kilpailukykyyn ja tuotantoon kohdistuville sokeille. Näillä sokeilla tarkoitetaan esimerkiksi jonkin maan kohtaamaa (epäsymmetristä) talouskriisiä, kuten Kreikassa 2010, tai koko alueeseen kohdistuvaa (symmetristä) sokkia, esim. koronaviruksen aiheuttamat talouden sulkutoimet.” 

”Valuutta-alueen ominaispiirteistä johtuu, että iski sokki sitten yksittäiseen maahan tai koko valuutta-alueeseen, se tulee aina johtamaan epäsymmetriseen reaktioon valuutta-alueen jäsenmaiden kesken. Jäsenmaat ovat monella tavalla taloudellisesti erilaisia. Yhteisvaluutat tahtovat heikentää jo ennestään taloudeltaan heikkoja jäsenmaita. Euroalue ei ole johtanut jäsenmaiden talouksien lähentymiseen eli konvergenssiin, vaan erot ovat päinvastoin kasvaneet. Tämäkään ei ole uusi ilmiö valuuttaliittojen historiassa.” 

”Yhteisvaluutta myös poistaa oman valuuttakurssin, jonka ulkoisen arvon lasku auttaisi maita talouskriiseissä. Toiset yhteisvaluutta-alueen maat toisin sanoen kärsivät enemmän kuin toiset riippumatta, kohdistuuko sokki niihin vai koko rahaliittoon. Koronaviruksen aiheuttama isku ei ole poikkeus tästä.” 

”Oman valuuttakurssin tehtävä. Yhteisvaluutta poistaa maiden väliltä keskeisen tasapainotusmekanismin: oman valuuttakurssin. Sen tehtävänä on: 

1) Tasata maiden välisiä kilpailukykyeroja. 

2) Rajoittaa valtion (holtitonta) velkaantumista. 

3) Joustaa maan talouden tarpeiden mukaan.” 

”Koska oma valuuttakurssi heijastelee maan talouden tilaa, tasaa se myös joltain osin eroja maiden välisessä kilpailukyvyssä. Kilpailukykyerot syntyvät esimerkiksi korkeista tai matalista palkankorotuksista, maiden tuottavuuskasvun eroista tai sääntelyyn, työkulttuuriin tai muihin talouden rakenteisiin riippuvista tekijöistä. Niiden yhdenmukaistuminen maiden välillä vie erittäin pitkään, eikä sitä välttämättä tapahdu koskaan.” 

”Valuutan ulkoisen arvon lasku myös usein rajoittaa valtioiden halua velkaantua, koska etenkin pienet valtiot turvautuvat lainanotossaan kansainvälisiin rahoitusmarkkinoihin. Jos valuutan ulkoinen arvo laskee (devalvoituu) esimerkiksi sijoittajien menettäessä luottamusta maan talouden hoitoon, se nostaa valtion velanhoitokustannuksia. Tämä yleensä rajoittaa valtion velkaantumista.” 

”Maan oman valuuttakurssin tärkein tehtävä on kuitenkin tarjota vientisektorille vetoapua taantumissa ja talouskriiseissä. Jos vientiin erikoistunut maa, kuten Suomi, kohtaa esim. maailmanlaajuisen taantuman tai sen vientituotteiden globaali kysyntä jostain muusta syystä laskee, valuuttakurssi joustaa yleensä alaspäin tehden maan tuotteista halvempia kansainvälisillä markkinoilla. Tämä parantaa maan tuotteiden hintakilpailukykyä.” 

”Esimerkiksi markan devalvaatiot ja kelluttamista seurannut devalvoituminen nostivat Suomen talouden 1990-luvun alun talouslamasta. Vuonna 2008 ja 2010–2012 sellaista vetoapua ei ollut tarjolla, mikä näkyi. Yrityksemme tekemän tilastollisen simulaation mukaan Suomen vienti olisi tuolloin noussut nopeammin, jos Suomella olisi ollut oma valuutta.” Näin siis dosentti Malinen.  

Ja hän jatkaa: ”Tutkimuksemme mukaan vuoden 2020 ensimmäisellä kvartaalilla Suomen viennin volyymi [Puhemies: 5 minuuttia!] olisi ollut yli 40 prosenttia korkeammalla, jos meillä olisi ollut oma valuutta.” — Jatkan hetken päästä. 

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Vallin esitti erinomaisen idean tässä aikaisemmin istunnossa. Vaikka hallituspuolueet kokoomuksen kanssa veivät teiltä kansalaisilta mahdollisuuden käyttää ääntään hylkäämällä kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi EU:n elpymispaketista, niin nyt sinulla on mahdollisuus käyttää ääntäsi. Olen sitoutunut kansanedustajana tuomaan äänesi tänne Arkadianmäelle, joten jos haluat, että sinun oma puheesi luetaan täältä eduskunnan puhujapöntöstä, kirjoita minulle oma puheesi, oma viestisi, ja voin siteerata sen puheenvuoroni yhteydessä. Lähetä puheesi EU:n elpymispaketista Instagramin viestiboksiini. Kotirintama, nyt on aika toimia Suomen puolesta. [Perussuomalaisten ryhmästä: Osallistamista!] — Kiitos.  

Kiitos, kunnioitettu puhemies! Tuo edeltävä puhe oli hämmentävän lyhyt mutta sinänsä sisälsi hyvän ajatuksen siitä, miten kansalaisia kuuluisi osallistuttaa tämän paketin käsittelyyn — ideahan on aivan hyvä. Kansanedustajat ovatkin saaneet aika lukuisia sähköpostiviestejä elvytyspakettiin liittyen. Käsitykseni mukaan näitä ei millään lailla ole masinoitu. Niitä on tullut itsellenikin joitakin satoja kappaleita, ja niitä kyllä käsitykseni mukaan eduskunnan palvelimelle mahtuu lisää, niin että niitä voi laittaa tulemaan, olen ne kaikki itselleni säästänyt.  

Mutta sitten tähän itse asiaan, elvytyspakettiin.  

Tämä on suhteettoman kookas joidenkin EU-maiden kansantalouksiin nähden — se osuus siis, mitä jaamme näille tietyille maille. Ja täytyisi aina pohtia muutamaa asiaa: onko tämä oikeansuuntainen, saavatko sitä tukea ne oikeat maat, joille se kuuluisi ja joita siis epidemia on kohdellut kaltoimmin? Näinhän tässä elvytyspaketissa ei ole. Myöskään tämän paketin koko ei ole oikea, eli tämä tulee kiihdyttämään huomattavasti inflaatiota ja aiheuttamaan pitkällisiä ongelmia näissä maissa, jotka joutuvat tietyn kapean aikaikkunan aikana laittamaan sen elvytyspaketin maassaan liikkeelle. Ja ajoitus on ongelmallinen — tämähän on huomattavan myöhässä. Tämä tulee kuumentamaan kansantalouksia. Itse asiassa tällä paketilla ainoastaan ostetaan poliittista vakautta. Tämä elvytyspaketti ei ole millään lailla ainutlaatuinen. Me olemme nähneet nämä aikaisemmat elvytyspaketit, mitä meillä on ollut, kun me olemme maakohtaisesti myöntäneet tukia väliaikaisen ja pysyvän tukimekanismin kautta.  

Sitten on myöskin EKP:n valtavat tukiostot. Näillä ei ole pystytty katkaisemaan pankkien ja valtioitten välistä kohtalonyhteyttä, ja meillä on huomattavia ongelmia siinä edelleen. Uusia inflaatiolukemia tuli Yhdysvalloista huhtikuun osalta: 4,2 — huomattavan iso inflaatiokehitys siellä. Tämä johtuu ihan täysin näistä valtavista tukipaketeista, mitkä Yhdysvalloissa on laitettu liikkeelle. Yhdysvallat elvyttää Yhdysvalloissa, Italia elvyttää Italiassa, mutta kun Suomi koettaa elvyttää Italiassa ja saada sillä vientiä aikaan, niin ei se näin mene.  

Jos katsotaan sitä, minkälaisia kansantalouden kasvuennusteita, bkt-kasvuennusteita, Suomessa on esitetty, niin VM:ltä tuli justiin uudet luvut, 2,6 kuluvalle vuodelle ja 2,5 ensi vuodelle. Itse asiassa tämän vuoden aikana tuo luku voi alkaa jopa kolmosella, olla lähempänä kolmea. Tämä meidän kansantalous aika nopeasti elpyy covid-epidemiasta. Ja sitten, jos katsotaan Suomen Pankin nowcasting-kasvuennustetta, lyhyen aikavälin ennustetta, niin itse asiassa tälle alkuvuodelle, ensimmäiselle neljännekselle, on 1,21 ja toiselle neljännekselle 1,49, niin näissä kahdessa, ensimmäisen vuosipuoliskon aikana, on jo 2,7 tämän ennusteen mukaan — väittäisin, että lähemmäs kolmea ollaan menossa. Tämä on aika hyvä kehitys. No sitten, kun me huomataan vielä, että jos elvyttämällä lähdetään vielä tukemaan kansantalouden kasvua, niin kyllähän tämä näyttää siltä, että bensaa heitetään liekkeihin ja todennäköisesti tulee ylikuumenemisia tapahtumaan, ja tälläkin hetkellä on viitteitä siitä, että talous on ylikuumenemassa.  

Kaiken kaikkiaan tämä elvytyspaketti on monin osin hyvin ongelmallinen. Ehkä kaikista omituisin osuus tässä on se, että tämä sisältää kannustimen jäsenmaille velkaantua entisestään, ottaa lisää ja lisää velkaa. Ja niin kuin tässä nähdään, se ylikuumentaa talouksia. Ja valiokunnan asiantuntijakuulemisessa — mikä itse asiassa lukee täällä valiokunnan mietinnössä, sen otin tähän mukaan — [Puhemies: 5 minuuttia] on myös pidetty mahdollisena, että Suomen poisjäänti ei välttämättä kaataisi pakettia, ja näin ollen Suomi voisi kansallisen tason päätöksellä saada samantyyppiset tai jopa isommat tulokset kuin EU:n kautta kulkevan elvytysvälineen kautta. Ja itse asiassa VM on todennut, että elvytyspaketin vaikutukset Suomen kansantalouden kasvuun eivät välttämättä kovin ihmeelliset edes ole. Ehkä se johtuu siitä, millä lailla ja mihin kohteisiin se joudutaan suuntaamaan, koska me ollaan mukana kestävän kasvun ohjelmalla, ja se suuntaus ei välttämättä sitten optimaalisesti kohdistu ainakaan niihin, mitä me puolueena haluttaisiin eli kiinteisiin investointeihin, väylähankkeisiin ja muihin.  

Arvoisa puhemies! Tukipaketin kritisointi on saanut vastaväitteeksi syytöksiä Suomen maineen pilaamisesta, talouden heikentämisestä tai peräti jopa vieraiden valtojen agendojen ajamisesta. Kritiikki on nähty hyökkäyksenä länsimaita kohtaan. Perussuomalaisten kritiikki kohdistuu siihen, että tukipaketissa ei noudateta EU:n omia säännöksiä ja hyväksyessään paketin unioni ottaa suuntaa kohti tiukempaa taloudellista integraatiota. Kun jo ennen koronaa kriisejä on ollut, on niitä varmaan tulevaisuudessakin. Niin kauan kuin tuhlailu ja velaksi eläminen jatkuvat, jatkuu tarve elvytyksille. Paketteja seuraavat toiset paketit. Toisten velanmaksuun otetaan täällä lisää velkaa.  

Perussuomalaisten näkemyksen mukaan jokaisen maan tulisi vastata omista veloistaan. Nyt ollaan luomassa työkaluja yhteisille veloille ja Euroopan unionin keräämille veroille, niin sanotuille omille varoille. Perussuomalaiset lähtevät siitä näkemyksestä, että Euroopan unioni on taloudellinen yhteisö, ei liittovaltio. Toiminnan tulee perustua yhteistyöhön, ei siihen, että valta keskitetään Brysseliin. Toisin kuin väitetään, perussuomalaiset eivät ole kansainvälistä yhteistyötä vastaan. Kauppasuhteita on ollut Euroopassa läpi historian, niin tulee olemaan myös tulevaisuudessa. Perussuomalaiset eivät ole ajamassa muiden kuin suomalaisten ja Suomen asiaa.  

Törkeimmissä väitteissä perussuomalaisten väitetään ajavan Suomea Venäjän, Kiinan tai jonkun muun tahon syliin. Näin ei ole. Suomi on ja pysyy osana Eurooppaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Euroopan unioni voi sanella, miten Suomessa toimitaan ja päätetään. Kun itsemääräämisoikeuksista luovutaan, jää itsenäisen Suomen historia varsin lyhyeksi. Pienen kansan on täytynyt luovia suurten välissä. Näin tulee olemaan jatkossakin. Haluammeko olla itse ohjaksissa vai menemmekö vain virran mukana? Mihin suuntaan Suomea ollaan viemässä? 

On suoranaista pelottelua julistaa tukipaketin kaatumisen sysäävän Suomea pois Euroopasta. Jos kritiikkiä ei voi esittää ja maalle epäedullisia toimia vastustaa, niin mikä sellainen unioni on? Kaikki pitäisi hyväksyä mukisematta, koska muutoin menee maine. Jos keino on pelolla hallinta, niin kuinka hyvä paketti voi olla?  

Toisekseen Suomen roolia on nostettu asiassa kovin suureksi. Puheissa paketin kaatuminen on täysin kiinni tästä Suomen äänestyksestä. Jos asia olisi näin, niin miksi pakettiin ei neuvotella Suomelle edullisimpia ehtoja? Tosiasiassa Suomen saama osuus on vain pienentynyt entisestään. Samaa keskustelua käydään muissakin maissa. Onko hallitus edes pohtinut mahdollisuutta, että paketti kaatuisi muualla? Mitä sitten tehtäisiin?  

Ministeri Tuppurainen totesi: ”Oma kansa ensin ‑ajattelu on vahingollista.” Tämä tuntuu olevan myös tukipaketin kannattajien mantrana. Vastakysymykseksi voi esittää: Kenen etua te sitten ajatte? Onko teidän ajattelunne ”Eurooppa ensin, Suomi perässä”?  

Perussuomalaisten kanta on selvä: Suomen kansa ensin. Meidät on valittu tänne päättämän Suomen kansan asioista ja ajamaan heidän asiaansa. Meitä ei ole valittu tänne luovuttamaan päätäntävaltaa muualle tai ottamaan valtavaa määrää velkaa kansalaisten maksettavaksi, sillä heidän pusseistaan tulevat täällä määrätyt verot ja tämän talon palkat.  

Tulevia sukupolvia ei voi sitouttaa velkavankeuteen maailman tappiin. Perussuomalaisilla on vahvasti mielessä, miksi täällä ollaan: olemme teitä varten. Siksi äänestämme tukipaketille ”ei”, suomalaisten ja Suomen vuoksi. [Puhemies: 5 minuuttia!] 

Arvoisa puhemies! Oman eduskuntaryhmäni, siis perussuomalaisen eduskuntaryhmän, puheenvuorot ovat olleet painavaa sanaa kaikin puolin. Valitettavasti esimerkiksi kansanedustaja Kärnän mielestä — hän siis irvailee meille juuri Twitterissä, eikä häntä täällä salissa näy — tämä meidän omistautumisemme tälle tärkeälle aiheelle, siis Euroopan unionin suunnalle ja Suomen itsemääräämisoikeuden säilyttämiselle, osoittaa sen, ettemme olisi hallituskelpoisia. Lienee edustaja Kärnän syytä miettiä uudelleen, kuka tässä miettii Suomen ja Suomen kansan etua ja kuka ei. Teemme kaikkemme sen eteen, että hallituksessa ymmärrettäisiin, kuinka kohtalokas virhe tässä ollaan tekemässä. Toimimme arvojemme mukaisesti, eikä meidän selkärankamme tässä asiassa taivu. On erittäin rohkeaa tuoda esille sellaisia tämän elpymispaketin ulottuvuuksia, joita ei juurikaan hallituspuolueiden riveistä uskalleta myöntää. On reilua kaikille kansalaisille, että nyt puhutaan ja kerrotaan kaikki ne haitat, jotka tämän paketin mahdollisesta hyväksymisestä seuraisi. On sanomattakin selvää, että viimekesäisissä neuvotteluissa taivuttiin aivan liian paljon, ja tästä varoitettiin jo kotimaassa.  

Mutta on myös reilua nostaa tässä hyviä puheenvuoroja ja näkökulmia esille niiltä edustajilta, jotka eivät ole perussuomalaisten ryhmässä ja jotka uskaltavat uhmata jopa ryhmäpäätöksiä. Vaikka sieltä hallituspuolueiden, etenkin sosiaalidemokraattien ja RKP:n, riveistä tämän paketin vastustaja leimataan vaikka miksi, täällä salissakin, ja syyttävä sormi osoittaa perussuomalaisia, niin on siellä jopa hallituspuolueiden edustajissa empijöitä sen suhteen, onkohan tämä nyt viisas päätös. Samoin kokoomuksesta ja kristillisdemokraateista löytyy kriittistä ääntä — ovatko hekin siis ääripopulistioikeistolaisia?  

Edustaja Hoskonen keskustan ryhmästä kysyi debatissa näistä EU-veroista eli niin sanotuista EU:n yhteisistä varoista — erittäin hyviä kysymyksiä, joihin ei juuri vastauksia saatu. Kun näissä kaikissa edustaja Hoskosenkin luettelemissa asiakirjoissa luetellaan, miten EU-verot tulevat etenemään esimerkiksi muoviverosta yhteisöverotukseksi vuonna 2026 eli ihan muutaman vuoden päästä, niin miten voi nyt olla, että ei myönnetä, että näin tulee käymään? Paljonko tulevat olemaan nämä EU:n yhteisöverot, jotka koskevat nimenomaan yrityksiä? Kuinka paljon ne laskevat, vai laskevatko ne kotimaisia veroja? Jos tulee kaksi verotasoa päällekkäin yrityksille, niin sehän on katastrofi. Jos taas laskemme yritysverotusta samalla tasolla, miten sosiaalidemokraatit selittävät muun muassa sen, mistä niitä verotuloja saadaan sitten valtionkassaan? 

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen edustaja Heikkinen taas kertoi olevansa pettynyt siihen, että osa paketin kannattajista jatkuvasti ja tietoisesti yrittää hivuttaa keskustelua itse päätöksenteon alaisesta asiasta kohti maamme EU-jäsenyyttä. Olen täysin samaa mieltä, että emme äänestä siitä, kuulummeko Euroopan unioniin, vaan siitä, millaiseen Euroopan unioniin emme taatusti halua kuulua. Niin ikään kokoomuksen edustaja Autto analysoi, että elpymispaketin pitkän aikavälin negatiiviset vaikutukset ovat suurempia kuin välineen lyhytaikaiset hyödyt ja se aiheuttaa myös taloudellista moraalikatoa. Edustaja Rydman taas totesi, että yksikin jäsenmaa pienuudestaan huolimatta voi näissä kysymyksissä kaataa koko esityksen ja unionin historiassakaan tämä ei ole uusi asia — silloin palataan takaisin neuvottelupöytiin.  

Kriittistä ääntä kuultiin tosiaan myös edustaja Kettusen puheenvuorossa jo aiemmin päivällä, kun hän analysoi, että paketti on ennemminkin poliittinen kuin taloudellinen. Hän myös analysoi paketin avaavan välttämättömyyden lisäintegraatiolle tulevaisuudessa. Tämä on nimenomaisesti myös perussuomalaisten näkemä uhkakuva tulevaisuudessa, ja tämä on monella suulla Euroopan unionin johtoportaassakin todettu. Hänen johtopäätöksensä tuli siihen, että helpoimmalla tultaisiin laskujen maksun aikana pääsemään sillä, että otettaisiin lisää lainaa, ja hän epäilee tämän olevan yksi komission suosikkisuunnitelmista. Edustaja Kettusen kanta itse pakettiin ja hänen äänestyskäyttäytymiseensä jäi kuitenkin arvoitukseksi.  

Toivottavasti keskustassa nyt todellakin mietittäisiin näiden kriittisten puheenvuorojen valossa, mihin tämä paketti johtaa ja mikä on johtopäätös, [Puhemies: 5 minuuttia!] mitä nappia äänestyksessä olisi syytä painaa, jotta tulos olisi Suomelle ja suomalaisille paras sekä oikea.  

Arvoisa rouva puhemies! Eilen aamuyön tunteina mainitsin klassikkoelokuvan Kummisetä. Jokainen elokuvakulttuuria tunteva tietää, että tämä elokuvasarja on trilogia. On siis luontevaa, että tänään on tulossa trilogian toinen osa: Kummisetä II. Alkuperäisen romaanin mukaan elokuvassa käsitellään niin mennyttä aikaa kuin tulevaisuutta — seurataan siis samaa kaavaa. Michael Corleonen perheen tavoitteena on saada toimintansa lailliseksi, mutta suunnitelmien toteuttaminen osoittautuu ongelmalliseksi. EU on tullut samalle mutta päinvastaiselle tielle. Aiemmin laillinen ja perussopimustensa mukainen toiminta yritetään nyt muuttaa sopimuksia rikkovaksi, laittomaksi toiminnaksi. Suunnitelman toteuttaminen osoittautuu myös ongelmalliseksi. 

Tässä salissa on jo toista vuorokautta keskusteltu siitä, rikkooko elpymisvälineen toteuttamistapa käytännössä ainakin EU-perussopimuksen artiklaa 122 eli ”yhtä jäsenmaata kohdannut poikkeuksellinen tila”, artiklaa 125 eli ”sitoumuksia ei saa siirtää toisen jäsenmaan vastuulle” ja artiklaa 310 eli ”unionin menoja ei saa rahoittaa velalla”. Useat asiantuntijat niin Suomessa kuin muissakin jäsenvaltiossa pitävät asiaa selvänä, sitä, että kaikkia edellä mainittuja artikloja rikotaan. Vaikka emme menisi juridiseen kysymykseen, on asia selvä taloudellisten vaikutusten kannalta. Epäilystäkään ei ole siitä, että koronan aiheuttama tai ainakin sillä perusteltu poikkeuksellinen tila on kohdannut useaa, lähes kaikkia, eikä yhtä jäsenmaata. Selvää on myös, että elpymisvälineen jakoperusteet johtavat jäsenmaiden välisiin tulonsiirtoihin. Tällä autetaan tiettyjä jäsenvaltioita selviytymään sitoumuksistaan perussopimusten vastaisesti. Epäselväksi ei myöskään jää se, että unionin menoja rahoitetaan lainalla, vaikka se tapahtuisikin varsinaisen budjetin ulkopuolella. 

Koska myös elokuvassa käydään menneisyydessä, on hyvä muistella eurokriisin kertaluonteisia tukipaketteja, Kreikka 1:tä, 2:ta ja 3:a — kertaluonteisia jokainen, kuten numeroinnista voi päätellä. Suurin osa miljardeista, tukieuroista, meni velkoihin, korkoihin, pankkien pääomittamiseen ja velkojen uudelleenjärjestelyihin. Kuten tämä elpymisvälinekin, oli myös Kreikalle suunnatut apupaketit suunniteltu huonosti, eikä päätavoitteena ollut pelastaa kreikkalaisia vaan pankit ja yksityiset velkojat. Suomalaiset veronmaksajat osallistuivat saksalaisten ja ranskalaisten pankkien pelastamiseen. Too big to fail ‑käsite on varmasti tuttu ja osittain tottakin, mutta jos pankkien ei voida sallia kaatua, olisi aikoinaan ollut toinenkin tapa pelastaa pankit: Saksa ja Ranska olisivat kanavoineet omien maidensa veronmaksajien tukea pankeille oman pääoman muodossa. Se olisi ollut eurooppalaisittain reilu tapa. 

Arvoisa puhemies! Kummisetä II ‑elokuvassa on kohtaus, jossa senaattori Geary vaatii Michael Corleonelta suurta lahjusta pelilisenssiä vastaan. 

Arvoisa puhemies! ”Haluan vastauksesi ja rahasi huomiseen iltaan mennessä”, sanoo senaattori. Tätä voinee rinnastaa julkisuuteen vuodettuun muistioon, jonka mukaan EU uhkaa Suomea ennennäkemättömällä mainehaitalla ja poliittisella paineella. 

Arvoisa puhemies! Michael Corleonen vastaus on tyhjentävä: ”Saat vastaukseni heti, jos haluat. Viimeinen tarjoukseni on tämä: et saa mitään.” Tällaista vastausta hallitus tarjoaa Suomen kansalle. Valitettavasti on niin, että Michaelin tarjous on EU:n tarjousta parempi, sillä tässä mallissa joudumme jopa maksamaan. Corleone onkin ongelmissa, kun Nevadan senaattorin tutkinta johtaa hänet lopulta oikeussaliin saakka. Elpymispaketin suhteen on nähtävä, että Suomi samastuu yhä vahvemmin Michaelin veljen eli Fredon rooliin. Fredo on heikko ja vähemmän älykäs kuin muut veljensä Corleonen mafiaperheessä. Fredon tavoin Suomi on neuvotteluissa onneton eikä pysty tasavertaiseen suhteeseen unionin kanssa. Moe Greene nousee varsinaiseksi johtajaksi, koska Fredo ei taidoiltaan siihen kykene. Lopulta Fredo joutuu myös vaimonsa nöyryyttämäksi. Kun miettii Dombrovskisin suomenkielistä tviittiä, niin tämäkin rinnastuu Fredoon. Fredohan pettää Michaelin antamalla Hyman Rothille tietoja hänestä ja olemalla osallisena [Puhemies: 5 minuuttia!] hänen murhayrityksessään. 

Arvoisa puhemies! Pelkään, että jos tarjouksesta ei kieltäydytä, ei päättäjien sängystä löydy hevosen päätä vaan Suomen hevosen pää löytyy Brysselin tallista, jolloin jälleen vedetään esiin valtioneuvoston puhuva pää: kuinka me tienaamme tai vientiteollisuutemme tienaa tällä ja kuinka tämä on välttämätön, ainutkertainen ja tarkkarajainen. 

Arvoisa rouva puhemies! Suomen suhde Euroopan unionin lukuisiin pelastuspaketteihin ja tähän viimeisimpään elpymispakettiin, johon sisältyy myös muun suvereniteetin luovuttamista, kuten verotusoikeutta, palauttaa väistämättä mieleeni Michael Corleonen kuuluisimman sitaatin, arvoisa puhemies: ”Juuri kun luulin päässeeni ulos, he vetivät minut takaisin sisään.” 

Arvoisa rouva puhemies! Kankaanpäästä oleva nuori mies lähetti minulle juuri Instagramissa viestin, joka kuuluu tällä tavalla: ”16-vuotias poika maalta: mielestäni ensimmäisenä tulee oma isänmaa, eikä makseta miljardeja muille ja oteta velkaa.” 

Edellisessä puheenvuorossani, josta on varmaan vasta ihan noin 15— 20 minuuttia, kerroin, että siitä huolimatta, että hallituspuolueet ja kokoomus yhdessä torppasivat tämän kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi tästä EU:n elpymispaketista, siitä huolimatta, että kansalta vietiin tämä ääni, mahdollisuus osoittaa oma kantansa asiaan, niin kerroin, että on mahdollista, että kansalaisille annetaan ääni edes sitä kautta, että täältä puhujapöntöstä suoraan kuuluu se ääni kaikille kansanedustajille, ja nämä kannat tulevat huomioiduiksi myöskin eduskunnan pöytäkirjassa. Kerron, että Instagramiin voi laittaa minulle viestiä, ja ei voi kuin arvostaa sitä, että tämän puheen jälkeen ei mennyt kuin muutama minuutti, niin heti oli tältä kankaanpääläiseltä nuorelta viesti odottamassa, ja näitä viestejä on alkanut tulemaan nyt Instagramin boksiin todella nopealla tahdilla. Ja tulen niitä lukemaan sitä mukaa kuin vain kerkeän, ja niitä voi tosiaan sinne laittaa. 

Mutta tärkeintä tässä on se, kun hallitus sanoo, että he haluavat mahdollistaa aidon ja laajan ja perusteellisen kansalaiskeskustelun. Minkälaisen kansalaiskeskustelun he ovat mahdollistaneet? Eivät minkäänlaista. Aivan hävytöntä propagandaa suoraan sanottuna puhua näin ja toimia toisin. Ja vielä kolmantena, kun on jopa yli 50 000 nimen kansalaisaloite tästä asiasta, että saataisiin kansanäänestys, kansa pääsisi osoittamaan oman kantansa, niin sekin hylätään. Ja miettikää, että ainoastaan neljässä päivässä kerättiin nuo nimet, neljässä päivässä. Mikä se nimimäärä olisi voinut olla, jos tätä kansalaisaloitetta oltaisiin voitu jatkaa samalla tavalla, niin kuin muiden kansalaisaloitteiden kohdalla toimitaan? [Ritva Elomaa: Puoli miljoonaa ainakin!] — Niin, edustaja Kike Elomaa, joka täällä kanssamme on päivystämässä tänä yönä, juuri sanoi, että se voisi olla jopa puoli miljoonaa. 

Arvoisa puhemies! Tähän EU:n elpymispakettiin ei ollut mahdollisuutta kerätä sitä aikamäärää näitä nimiä, mikä muilla kansalaisaloitteilla olisi, mikä on siis kuusi kuukautta. Tämä on se kaikissa kansalaisaloitteissa oleva kuukausimäärä, mikä voidaan kerätä, mutta tosiaan neljä päivää ainoastaan kerättiin näitä nimiä. Syynä oli se, että tämän kansalaisaloitteen vireillepanijat, elikkä Perussuomalainen Nuoriso, puolueen nuorisojärjestö, epäilivät sitä, että jos kerätään pidemmän aikaa, niin hallituspuolueitten toimesta voi olla niin, että tullaan tekemään sellainen käsittely tälle asialle, että sitä ei aidosti huolellisesti käsitellä täällä eduskunnassa, ja siksi haluttiin antaa aikaa sille, että hallitus ei voi ainakaan sen taakse mennä, ettei olisi riittävästi aikaa. Ja sen takia jo neljän päivän päästä, kun tämä kampanja oli alkanut tästä kansanäänestyksestä elpymispaketista, tämä kansalaisaloite, niin se laitettiin kiinni. Kuitenkin se oli, nyt en muista tarkkaa lukemaa, mutta reilusti yli 50 000, ja se jos jokin kertoo selkeätä viestiä. 

Mutta vaikka tämä hylättiin, niin tosiaan korostan vielä, että sinne Instagramiin meikäläiselle voi niitä viestejä laittaa ja käydään oikeasti sitä aitoa kansalaiskeskustelua ja tuodaan nämä kannat myöskin eduskunnan pöytäkirjoihin. — Ja kohti seuraavaa viestiä. Kiitos. 

Arvoisa puhemies! EU:ssa integraation syventämistä ja poliittista yhteisvastuuta on toteutettu perussopimuksia muuttamatta ja kansalaisia kuulematta. Esimerkkejä tästä ovat aiemmin perustetut ERVV, EVM ja fiskaalinen sopimus sekä EKP:n harjoittama politiikka — ja nyt tietysti tuoreimpana perusteilla oleva elpymispaketti. Jos EU:ssa haluttaisiin toimia taloudellisesti vastuullisesti, silloin siirryttäisiin yhteisvastuusta markkinakuriin: siihen, että jokainen jäsenmaa vastaa itse omasta taloudestaan eikä yksikään jäsenmaa joudu toisen jäsenmaan holtittoman taloudenpidon ja törsäilyn maksumieheksi. Mutta kun ei. Näin ei EU:ssa toimita. 

Markkinakurin hyödyntäminen EU:ssa on pitkälti eliminoitu EU-mielisten päättäjien yhteisellä hyväksynnällä. Euromaat ovat pienin mutta painavin askelin astelleet erittäin heikoille jäille. Tällaisia askeleita ovat olleet esimerkiksi EKP:n julistus vuonna 2012 ostaa rajoituksetta kriisimaiden velkakirjoja, EVM:n perustaminen ja sen kasvattamishanke, yhteisen pankkivalvonnan perustaminen sekä päätökset yhteisen kriisinratkaisuviranomaisen perustamisesta ja kriisinratkaisurahaston perustaminen — sekä nyt uutena tietysti tämä elpymispaketti. 

Monet Euroopan maiden johtajat muun muassa Ranskassa ja Italiassa ovat jo vaatineet eurobondien käyttöönottoa. Yhä useammat EU-johtajat puhuvat nyt siitä, että elpymispaketista voisi tulla pysyvä mekanismi tulonjaolle vastaisuudessakin. Monet keskeiset EU-päättäjät haikailevat nyt täysin avoimesti fiskaaliunionia, velka- ja tulonsiirtounionia. Jotkut puhuvat rohkean avoimesti liittovaltiostakin. Uskon vahvasti, että jos suomalaiset ja muiden kohtuullisen terveellä tavalla taloutensa hoitaneiden EU-maiden kansalaiset oikeasti tietäisivät, mitä tämä kaikki edellä mainittu tarkoittaa heidän ja heidän maansa talouden kannalta, enemmistö kansalaisista ei ikimaailmassa haluaisi kuulua tällaiseen törsäilevään järjestelmään. Nykyinen ja varsinkin tuleva EU on ennen kaikkea sosialistien ja vaurauden uusjakajien unelma. 

Arvoisa puhemies! Markkinakurin puuttuessa moraalikato kasvaa ja mailta katoaa kannustin hoitaa talouksiaan kelvollisesti. Lisäksi moraalikadosta koituvat uudet kriisit johtavat yhä lisääntyvään vallan keskittymiseen Euroopan komissiolle. Euroopan komissio kontrolloi aiempaa enemmän jäsenvaltioiden budjetteja, mikä taas murentaa maiden budjettisuvereniteettiä. Lisäksi EKP:n valta kasvaa, kun se ostaa valtioiden velkakirjoja. Näin vallan keskittäminen käytännössä toimii. 

EU ja Emu ovat lisänneet toimintaansa suunnitelmatalouden piirteitä. On kasvu- ja vakaussopimusta, sixpackeja, twopackeja ja muuta komission sääntelyä ja valvontaa — ja nyt tulossa oleva elpymispaketti. Olemme täysin kestämättömällä tiellä. Kehityssuunta on kaikin puolin huolestuttava. EU-eliitti ei ole ollut valmis tuomaan selkeää liittovaltiomallia kansalaisten päätettäväksi, vaan liittovaltion edellyttämät rakenteet ja ratkaisut tuodaan päätettäviksi kriisien kautta, vähä vähältä ja pienin askelin niin, ettei mikään yksittäinen päätös sinänsä näytä kovin merkittävältä. Tämä jos mikä on häpeällistä. 

Arvoisa puhemies! Kaikki tietävät sen, että euroalue on täysin epäoptimaalinen valuutta-alue. Siinähän ei ole taloudellisesti mitään järkeä. Näiden edellä mainitsemieni pienempien mutta painavien liittovaltioaskelten lisäksi nimenomaan yhteisvaluutta euroa on pidetty EU:ssa vahvana vallan keskittämisen välikappaleena. Erityisesti euro on toiminut sosialistisen EU-suuntauksen puolestapuhujien valttikorttina taistelussa klassisen liberalismin ja kansallisen suvereniteetin puolustajia vastaan. Yhteisvaluuttaan siirtyminen on ollut merkittävä siirtymä kohti poliittista yhdistymistä, jota Brysselissä sijaitseva keskushallinto valvoo. 

Arvoisa puhemies! On selvää, että jos kansallisvaltioista [Puhemies: 5 minuuttia!] luovutaan riisumalla ne vallasta, kuten nykysuuntaus osoittaa, Euroopan markkina-alueesta ja EU:sta tulee todellinen sosialistien unelma. Muistamme kuitenkin sen, kuinka Neuvostoliitollekin lopulta kävi. Huonostihan siinä kävi, ja hyvä, että näin kävi. 

Arvoisa puhemies! EU:n elpymispaketti on puhuttanut kansalaisia siitä alkaen, kun hallitus neuvotteli Suomen kannalta taloudellisesti umpisurkean diilin kesällä: anna kuusi miljardia, niin saat kaksi. Suuri osa kansasta olisi halunnut asiasta järjestettävän kansanäänestyksen ja ottaa kantaa mahdolliseen tulonsiirtounionin muodostumiseen. Mutta tähän vihervasemmistohallitus kokoomuksen tukemana ei nähnyt tarvetta eikä siihen suostunut — ei siitäkään huolimatta, että toisaalla on huudettu oikeusvaltioperiaatteen nimeen. 

Kansalaiset ovat ihmetelleet myös, miksi tästä tulonsiirtopaketista on hallituksen toimesta viestitty Euroopan nettosaajamaille ensin loistavana tuloksena ja myöhemmin välttämättömänä pahana. Toisaalta se sopii kyllä esimerkiksi ministeri Tuppuraisen toteamukseen, jonka mukaan oma kansa ensin -ajattelu on haitallista. Vaikka Suomen veroaste on Euroopan korkeimpiin kuuluva, niin veronkierto on olematonta. Pienempien veroasteiden, valtaisan veronkierron ja huonon taloudenhoidon — osittain koronakriisin myötä taloudellisiin ongelmiin ajautuneita — Italiaa ja Espanjaa ollaan nyt palkitsemassa suomalaisten veronmaksajien selkänahasta revityllä tukipaketilla, jolla ne voivat investoida vaikkapa akkuteollisuuteen, joka on suora kilpailija suomalaiselle alan teollisuudelle esimerkiksi Harjavallassa. Läntinen Suomi onkin bruttokansantuotteella mitattuna yksi koronakriisistä eniten kärsineitä alueita Euroopassa, ja tukia tulisikin kohdentaa taloutensa huonosti hoitaneiden maiden sijaan suomalaisen teollisuuden ja elinkeinoelämän kustannuskilpailukyvyn turvaamiseksi ja edelleen parantamiseksi niin Satakunnassa kuin koko Suomessa. 

Arvoisa puhemies! Suomalaiset eivät halua, että leväperäisestä taloudenpidosta palkitaan taloutensa huonosti hoitaneita maita, kuten nyt ollaan Italian ja Espanjan osalta tekemässä tämän koronakääreisiin puetun tulonsiirron myötä. Suomalaisen ei pidä rahoittaa rikkaampien italialaisten leväperäistä taloudenhoitoa ja veronkiertoa eikä turvata ranskalaisten pankkien saatavia tai rahoittaa espanjalaisten nelipäiväistä työviikkoa. Hallituksen tulee ajaa ensisijaisesti Suomen ja suomalaisten etua, ja esitetty tukipaketti onkin syytä hylätä. 

Arvoisa puhemies! Hyvää helatorstaita kaikille! Edustajakollegoja Immonen, Huru, Junnila ja Tynkkynen on ollut todella mielenkiintoista kuunnella. Jokaisen puheessa on aina joku uusikin vivahde ja puoli tästä tärkeästä asiasta, elpymispaketista. 

Jos joskus SDP:n Urpilainen vakuutteli Kreikka-vakuuksista ja niitä kauhisteltiin kovaan ääneen täällä eduskunnassa, niin nyt on aivan eri luokan panokset pelissä niin talouteen kuin Euroopan unionin kehitykseen liittyen. Hallitus on upottamassa suomalaisia veronmaksajia syvään suohon lähtemällä mukaan tähän satojen miljardien elpymispaketin rahoittamiseen liikoja miettimättä, kyselemättä tai kyseenalaistamatta. Tässä salissa on päivitelty lukuisissa puheenvuoroissa sitä, miksi paremmin julkista taloutta hoitaneet valtiot laitetaan maksumiehiksi huonommin asiansa hoitaneiden maidenkin puolesta. No bail-out oli hyvä periaate, ja sen laatimisen jalo tarkoitus oli aikanaan varmistaa se, ettei Euroopan unioni ajaudu liian pitkälle taloudellisten yhteisvastuiden polulla. Tämä oli järkipäätös, ja mielestäni sitä tulisi yhä edelleen kunnioittaa eikä olla mukana viemässä EU:ta rankasti yhteisvastuun suuntaan tämän elpymispaketin myötä. 

On muistettava myös, että unioni lipsuu samalla liittovaltion suuntaan. Tämä tapa, jolla asiaa ollaan junttaamassa eteenpäin, suorastaan halveksuu demokratiaa. Päätöksenteko ei tunnu kunnioittavan demokratiaa Suomessa tai EU:ssa. Nyt kriisin keskellä tuli selväksi se tapa, jolla EU:ta johdetaan. Merkittävimmät jäsenvaltiot sanelevat, ja pienemmät tekevät kiltisti, mitä pyydetään. Euroopan unionissa komission miehitys ohjaa käytännössä päätöksentekoa. Euroopan parlamentti sitten vain siunaa komission päätökset. Terve kritiikki unionin toimintaa ja tulevaisuuden kehitystä kohtaan ei tule kuulluksi. 

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan tapahtumat ovat osoitus siitä, kuinka kyseenalainen tukipaketti on. Tukipaketin perustuslainmukaisuuteen vaikuttaa olennaisesti kokonaisarvio vastuista, ja ne määritellään pääsääntöisesti alakanttiin. Tukipaketin rahoittaminen velanotolla tökkii myös perustuslain kanssa, ja tämä on ongelmallinen asia myös EU:n perussopimuksen suhteen. 

Elpymispakettia on kritisoitu laajasti asiantuntijoiden toimesta. Tavallisten suomalaisten äänestäjien on vaikea ymmärtää elpymispakettia, johon ollaan laittamassa vaikeina aikoina miljardeja suomalaisten veroeuroja. Suomen eurooppapolitiikka vaikuttaa olevan pienen eliitin pyörittämää, eikä siinä paljoa tavallisen äänestäjän mielipiteitä kuulla. Ajatus kansanäänestyksestä ei sovi tämän porukan suunnitelmiin. Kansanäänestystä suorastaan vältellään EU-myönteisten rahapiireissä. Eikö demokratian ole tarkoitus edustaa nimenomaan kansan ääntä päätöksenteossa? Mikä siinä valtaa pitäviä niin pelottaa? Hillotolpanko menettäminen vai mikä? Ei voi kerta kaikkiaan ymmärtää, miksi Marinin hallitus on luotsaamassa Suomea mukaan tähän huonoon diiliin. Kaiken kukkuraksi seuraavan tukipaketin kohdalla kynnys on matalampi, jos tämän elpymispaketin annetaan mennä läpi. Ja Suomelta ei silloin enää edes kysytä, on arvioni. 

Vielä kerran: Olen todella mielissäni siitä, että kansalaisaloite kansanäänestyksen tekemisestä, muodostamisesta ja pitämisestä tästä elpymispaketista tuli käsiteltyä täällä salissa. Täällä oli paikalla silloin pääasiallisesti perussuomalaisia, vaikka oli todella tärkeä asia kysymyksessä. Valitettavasti äänestyksessä hävittiin ja kansanäänestystä ei nyt sitten tule. Kansa vihdoin ja viimein [Puhemies: 5 minuuttia!] on saanut tietoa tästä elpymispaketista. Se, tuleeko se liian myöhään, on toinen asia. — Kiitos. 

Arvoisa rouva puhemies! Alkuperäinen idea Euroopan unionille sekä euroalueelle oli olla taloudellinen ja poliittinen liitto, jossa jäsenvaltiot toimivat itsenäisesti yhdessä. Kantavana periaatteena oli, että vaikka valuutta ja markkinat olivat yhteiset, jokainen jäsenmaa vastaa itse taloudestaan niin myötä- kuin vastamäessäkin. Periaate oli sama kuin kansallisten valuuttojen kurssivaihtelut aikoinaan. 

Rahoitusvaikeudet toimivat merkkinä korjaustoimenpiteiden tarpeesta. Jos toimia ei tehdä, näkyisi tämä talouden ja työllisyyden heikentymisenä. Idea oli hyvä, mutta siihen jäi, kuten hyvin tiedämme, suuri valuvika, joka on aika inhimillinen sellainen. Oman vastuun periaatteet olisivat toimineet teknisesti hyvinkin, mutta valuviaksi ilmeni euroalueiden jäsenmaiden poliitikkojen johdon tahdottomuus. Huonosti taloutensa hoitaneet maat eivät halunneet tehdä ikäviä mutta tarpeellisia talouden korjausliikkeitä, koska poliittisesti se olisi ollut ikävää. Taloutensa hyvin hoitaneilla ei taas ole tahtoa tai uskallusta vaatia oman vastuun periaatteiden noudattamista. 

Näiden syiden vuoksi olemme tilanteessa, josta nyt keskustelemme. Unioni on luomassa uusia periaatteita omien sääntöjensä vastaisesti. Oman vastuun periaate ollaan vaihtamassa ylivelkaantuneiden valtioiden ja heikkokuntoisten pankkien lainarahoituksen varmistamiseksi. Omia vakaus- ja kasvusopimuksia ei enää sovelleta jäsenmaihin, vaikka budjetit olisivat alijäämäisiä, ja velanotolle ei ole nähtävillä loppua. Jäsenmaiden rakenteellisten ongelmien korjaamisen sijaan keskitytään yhteisen velan, yhteisten velkapapereiden ja jäsenmaiden välisten tulonsiirtojen toteuttamiseen. Tällä tavalla euroa pelastetaan yhä uudestaan ja uudestaan — tämä siitä huolimatta, että EU:n perussopimuksessa rajataan keskuspankkien oikeutta myöntää jäsenvaltioille rahoitusta. Tämä on artikla 123. Samalla kielletään tulonsiirrot toisten jäsenmaiden hyväksi artiklassa 125, josta poikkeuksena on yksittäistä jäsenmaata kohtaavan odottamattoman katastrofin tapaus artiklan 122 mukaan. Lisäksi EU-budjetin rahoittaminen lainalla on kielletty artiklassa 310. 

Jokainen näistä artikloista, mitä perussopimukseen on kirjattu, on vähintäänkin tulkittu uudelleen, ja osa on suoraan sanottuna unohdettu. Näyttääkin pitkälti siltä, että EU tavoittelee päätösvallan keskittämistä ja perussopimustensa heittämistä romukoppaan. Esimerkkeinä ovat ammoiset tulonsiirrot Kreikalle, joilla tuettiin velkojia eikä valtiota itseään, ja nyt käsittelyssä oleva elpymispaketti. Useat vaikutusvaltaiset henkilöt — Lagarde, Draghi, Macron, Scholz — ovat pitkään vaatineet euroalueen riskien yhteistämistä, yhteistä velkaa, eurobondeja ja lisää EU-veroja, joista tämä muovivero on siis jo hyväksytty. Ei ole mitään takuita, etteivätkö seuraavan isomman kriisin yhteydessä samat vaatimukset toteutuisi — ja vielä lisääkin. 

Kun perussopimuksen puitteissa pysymisestä luovutaan, olisi asiaa kuitenkin syytä käsitellä avoimesti. Kansalaisiakin kuunnellen olisi ainakin Suomessa nyt aloitettava vakava keskustelu ja vaihtoehtojen punnitseminen. Jopa täällä salissa löytyy tahoja — no, tällä hetkellä ei taida löytyä mutta varmaan aamulla sitten taas — jotka puheissa tukevat tätä kehitystä tai eivät ole kiinnittäneet siihen huomiota eivätkä siksi vastusta kehitystä ja kiinnitä siihen huomiota. Jos jatkossakin tulemme kuulumaan yhteisöön, niin tietenkin haluamme, että se yhteisö kunnioittaa myös omia perussääntöjään. Niinkin pienelle maalle kuin Suomi tällainen on valtava riski. Miten voisimme tietää, mitä sääntöjä seuraavaksi ei noudateta tai kierretään tai tulkitaan erittäin joustavasti? Tällaisessa yhteisössä ei enää voi luottaa itse yhteisöön eikä toisiin. 

Arvoisa puhemies! Vaikka pahimmat pelot toteutuisivat ja Euroopan unionista tulisi täysiverinen liittovaltio, niin jos omia sääntöjä on jo rikottu lukemattomat kerrat, niin voiko kukaan uskoa, ettei se sitä jatkaisi edelleenkin? 

Arvoisa rouva puhemies! Lopetan puheeni tunnetun suomalaisen sitaattiin: [Puhemies: 5 minuuttia!] ”Euroalueen vakaus- ja kasvusopimuksen piti asettaa rajat velkaantumiselle ja budjettivajeille. No bail-out -periaatteen piti olla yksiselitteinen. EU:n budjettia ei pitänyt rahoittaa lainarahalla. Kävikö niin?” — 25.8.2020, Sauli Niinistö, tasavallan presidentti. 

Arvoisa rouva puhemies! Merkittäköön eduskunnan pöytäkirjoihin Perussuomalaisen Nuorison puheenjohtajan Miko Bergbomin sanat, joissa hän kantanaan ilmoittaa: ”Arvoisa eduskunta! Me suomalaiset olemme todella pettyneitä siihen, mihin suuntaan te olette maatamme viemässä ja, vielä pahinta, millä keinoilla. EU:n ainutkertainen ja tarkkarajainen elpymispaketti on kaikkea muuta kuin se antaa olettaa. Tosiasiallisesti paketti vie maamme kohti liittovaltiota, jossa Suomi ei enää jatkossa saa päättää yhtä itsenäisesti oman maan asioista. Olen kansalaisena ja nuorena poliitikonalkuna huolissani siitä, kuinka pahasti raha ja valta teitä korruptoi. On kysyttävä: miksi te välitätte enemmän lyhyen aikavälin hyödyistä itsellenne kuin oman maan itsenäisyydestä ja sen tulevaisuudesta? Kun sitten perussuomalainen nuoriso toteutti valtioneuvoston toiveen riittävästä kansalaiskeskustelusta päätöksen legitimiteetille kansalaisaloitteen kautta ja keräsi muutamassa päivässä lähes 60 000 allekirjoitusta, jotta elpymispaketista voitaisiin järjestää kansanäänestys, me katkaisimme nimien keräämisen heti, jotta se ehtisi eduskunnan käsittelyiden läpi. Mitä te sitten teitte? Viivytitte ratkaisua loppumetreille, PeVin lausunnossa myönsitte päätöksen olleen poliittinen ja vielä salissa tapahtuneessa äänestyksessä nauroitte aloitteen kohtalolle. Miten te kehtaatte? Onko suomalaisten äänellä ja mielipiteellä teille mitään merkitystä? Näyttää siltä, että ei ole, ellei sillä saa lyhytaikaista hyötyä itselle. Jos jalkautuisitte ulos torneistanne, niin huomaisitte, kuinka huonossa kunnossa moni suomalainen on, kuinka huonossa kunnossa tiemme ovat, kuinka huonossa kunnossa oman maamme nuoriso ja vanhukset ovat. Näihin ei rahaa riitä, mutta komission pillin mukaan tanssimiseen kyllä riittää. Arvoisa hallitus ja sen apupuolueen edustajina toimivat kokoomuslaiset, saisitte hävetä. Terveisin Miko Bergbom, Perussuomalaisen Nuorison puheenjohtaja.” 

Arvoisa rouva puhemies! Sain tämän viestin juuri äsken yöllä tältä kyseiseltä henkilöltä, kun kerroin tuossa aikaisemmin, että tämä kansalaiskeskustelu todellakin pitää mahdollistaa, koska kansalaisaloite tästä kansanäänestyksen järjestämisestä EU:n elpymispaketista hylättiin. Ja edelleenkin, kaikki kansalaiset, jotka haluavat, että heidän äänensä tulisi kuuluviin ja huomioiduksi eduskunnassa, edelleen allekirjoittaneen Instagramiin pystyy laittamaan näitä teidän omia puheitanne suoraan teiltä kansalaisilta, jotka haluatte, että ne tulevat kuulluksi. Me perussuomalaiset ollaan valmiita taistelemaan teidän puolestanne. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Elpymisrahaston ratifiointi johtaa EU-perussopimusten SEUT 125 ja 310 artikloiden perustavanlaatuisiin uudelleentulkintoihin. Voidaan puhua suoraan niiden rikkomisesta. Kyseiset artiklat ovat tähän asti estäneet EU:n kehittymisen tulonsiirtounioniksi ja liittovaltioksi. Koska rahasto poistaa esteet EU:n yhteiseltä velalta ja jäsenmaiden väliseltä budjettivastuun jakamiselta, johtaa se väistämättä massiiviseen yhteisvastuun kasvamiseen myös tulevaisuudessa.  

EU-velkapaketti luo myös pohjan EU:n verotusoikeudelle. Täällä salissa on käyty kiistelyä siitä, avataanko tässä EU:lle verotusoikeus vai ei. Hallitus väittää, että ei avata, mutta totuus on kuitenkin toinen. Nyt otettava yhteinen laina olisi tarkoitus maksaa takaisin seuraavan 30 vuoden aikana. Jatkossa EU-maiden jäsenmaksujen nousua olisi tarkoitus vähentää hyväksymällä EU:lle omia uusia tulonlähteitä, kuten muovimaksu, päästötullit, digitaalivero, rahoitustransaktiovero sekä yrityssektorilta perittävä maksu tai vero. Elpymispaketin hyväksyminen merkitsee siis alustavaa hyväksyntää myös uusille EU-veroille. Yhteiset verot syventäisivät jäsenmaiden integraatiota ja tekisivät unionista yhä tiiviimmän talousliiton.  

Arvoisa puhemies! Kun otetaan huomioon esimerkiksi Italian ja Espanjan talouksien sekä Etelä-Euroopan pankkisektorin surkea tila, on varmaa, että elpymisrahasto ei tulisi olemaan kertaluontoinen. On erittäin todennäköistä, että rahaston kokoluokkaa tultaisiin kasvattamaan huomattavasti ja hyvin nopeastikin. Olemme hivuttautumassa askel askeleelta kohti EU:n liittovaltiota. 

Yhteisvaluutta euro poistaa maiden väliltä keskeisen tasapainotusmekanismin, oman valuuttakurssin, jonka tehtävänä on tasata maiden välisiä kilpailukykyeroja, rajoittaa valtioiden holtitonta velkaantumista ja joustaa maan talouden tarpeiden mukaan. Talousasiantuntijoiden mukaan maiden välillä syntyy kilpailukykyeroja muun muassa erilaisten työmarkkinainstituutioiden, kulttuurin ja valtioiden työvoimapolitiikan seurauksena. Joissakin maissa, kuten Suomessa, on vahvat työmarkkinainstituutiot, jotka ajavat usein korkeampia palkankorotuksia kuin vaikkapa Saksassa. Tämän seurauksena yhteisvaluutassa Suomessa tehdyn tuotteen tai palvelun hinta esimerkiksi yhdysvaltalaisille yrityksille ja kotitaloudelle nousee verrattuna Saksassa valmistettuun vastaavaan tuotteeseen. Kilpailukykyerojen yhdenmukaistuminen yhteisvaluuttaan kuuluvien maiden välillä vie erittäin pitkään, eikä sitä välttämättä tule tapahtumaan koskaan. 

Arvoisa puhemies! Maan oman valuuttakurssin tärkein tehtävä on tarjota vientisektorille vetoapua taantumissa ja talouskriiseissä. Jos vientiin erikoistunut maa, kuten Suomi, kohtaa esimerkiksi maailmanlaajuisen taantuman tai sen vientituotteiden globaalikysyntä jostain muusta syystä laskee, valuuttakurssi joustaa yleensä alaspäin tehden maan tuotteista halvempia kansainvälisillä markkinoilla. Tämä parantaa maan tuotteiden hintakilpailukykyä eli tekee niistä halvempia esimerkiksi yhdysvaltalaisille yrityksille. Tämän seurauksena suurempi osa kansainvälisestä kysynnästä suuntautuu suomalaisiin tuotteisiin. Sen seurauksena vientiyrityksiemme voitot sekä palkanmaksukyky kasvavat. Näin kansantalous toipuu myös erilaisista kriiseistä nopeammin. Kun maiden valuutat poistetaan yhteisvaluutassa, kaikki edellä mainitut taloutta tasapainottavat mekanismit menetetään. Kilpailukyky ja tuottavuuserot rasittavat yhteisvaluutan jäsenmaita. 

Arvoisa puhemies! Euroalueella tuottavuus- ja kilpailukykyerot ovat kasvaneet käytännössä koko yhteisvaluutan olemassaolon ajan johtuen syvistä rakenteellisista eroista maiden välillä. [Puhemies: 5 minuuttia!] Tämän vuoksi osa euron jäsenmaista tulee myös tulevaisuudessa pärjäämään huonosti yhteisvaluutassa, mikä merkitsee, että rikkaampien maiden oletetaan olevan valmiita ja vaaditaan myös jatkossa olemaan valmiita tukemaan etenkin jo nyt ylivelkaantuneita Italiaa ja Espanjaa. Tämä on kiistaton ja valitettava tosiasia. Tämän vuoksi elpymisrahasto ei tulisi olemaan kertaluontoinen, vaan siitä tulisi hyvin todennäköisesti pysyvä, ja sen kokoluokkaa tultaisiin kasvattamaan huomattavasti. 

Arvoisa puhemies! EU:n elpymisrahasto tarkoittaa Suomelle ja kaikille EU:n jäsenmaille käytännössä taloudellisen itsemääräämisoikeuden menettämistä. Myös eduskunta menettää budjettisuvereniteettinsa.  

Selityksiä siitä, että elpymisrahasto olisi kertaluontoinen ratkaisu, voidaan pitää täysin harhaanjohtavina. Perussuomalainen vaihtoehto on kieltäytyä osallistumasta elvytysrahastoon. Tällöin Suomi myös taloudellisesti säästäisi suoraan lähes 4 miljardia euroa ja tulevaisuudessa enemmänkin, eikä maamme takaisi paketin yhteydessä EU:n jäsenmaille myöntämiä lainoja, eikä se sitoutuisi yhteisen verotuksen, velan ja tulonsiirtojen unioniin.  

Arvoisa puhemies! Koska vaikuttaa, että hallitus on viemässä Suomea EU:n elvytyspaketin myötä kohti velkaunionia ja liittovaltiota, niin vaikuttaa kieltämättä siltä, ettei hallituspuolueissa ole ehkä riittävän tarkkaan tarkasteltu tämän pelastusrahaston riskejä.  

Varmistaakseni sen, että äänestyspäätös ei jää tiedonpuutteesta kiinni, siteeraan Peter Nybergiä, joka on eläköitynyt valtiotieteen tohtori ja pitkäaikainen virkamies valtiovarainministeriön rahoitusosaston päällikkönä. Hän tiivistää elpymispaketista ja Suomen sekä EU:n eduista näin:  

”Brysselissä kokoontunut Eurooppa-neuvosto pääsi viime kesänä sopuun EU:n elpymispaketista. Paketin ilmoitettu tarkoitus oli vauhdittaa jäsenmaiden talouksia ja elpymistä koronaviruksen seurauksista. Siihen sisältyvät EU:n monivuotinen rahoituskehys vuosille 2021—2027 sekä varsinainen 750 miljardin euron elpymisväline (mahtipontisesti ristitty Next Generation EU:ksi).  

Suomen neuvottelijat eivät ehkä olleet kovin hyvin valmistautuneet vaativaan tehtäväänsä. Huolimatta elvytyspaketin poikkeuksellisesta koosta ja erikokoisista järjestelyistä näyttää siltä, ettei Suomessa ollut tehty kunnollista taloudellista selvitystä ja strategista analyysiä ennen kokousta. Päätöksenteon taustalla olivat komission ylimalkaiset ja sittemmin kyseenalaistetutkin väitteet paketin taloudellisista ja juridisista tavoitteista ja seuraamuksista. Ne esitettiin myös suomalaiselle yleisölle paketin perusteluina.  

Kotimaiset asiantuntijat ovat viime kuukausina esittäneet virallisista väitteistä merkittävästi eroavia arvioita elpymispaketin taloudellisista ja juridisista seuraamuksista Suomelle. Hallitus ei ole näitä arvioita juuri kommentoinut vaan näyttää olevan sitoutunut EU-komission näkemyksiin.  

Asiantuntijoiden arvioiden mukaan elvytyspaketti ei juurikaan näytä elvyttävän Suomen taloutta eikä ole parempi ratkaisu kuin kansallisesti valittu finanssipolitiikka. Viranomaiset eivät käytännössä pysty varmistamaan, että Suomelle palautettu osa rahoituksesta (noin 2 miljardia euroa) käytettäisiin kannattaviin sijoituksiin. Tuleva lainan takaisinmaksu (6,5 miljardia euroa korkoineen) rasittaa pidemmällä aikavälillä talouskasvua.  

Paketin sisältämät uudet EU-verot voivat puolestaan ainakin osittain heikentää suomalaisten tulevaa käytettävissä olevaa tuloa. Suomen nettovelka nousee elvytyspaketin takia 4,5 miljardilla eurolla. On huolestuttavaa, jos viranomaiset Suomen nykyisellä velkataakalla ja velkaantumisvauhdilla ovat valmiit tällaiseen avokätisyyteen.  

Elpymispaketti perustuu EU:n perussopimuksen ja useiden säännösten kiertämiseen. Voimassa oleva sopimus kieltää tulonsiirrot toisten jäsenmaiden hyväksi (Artikla 125). Yksittäisen jäsenmaan osalta tämä on sallittua odottamattomien katastrofien tapauksessa (Artikla 122). Myös EU-budjetin rahoittaminen lainalla on kielletty (Artikla 310). Elpymispaketti on pyritty rakentamaan niin, että nämä kiellot kierretään ilman että kyseessä olisi niiden kiistaton muodollinen rikkominen.” 

Arvoisa puhemies! Koska suositeltu puheaika täyttyy, tulen jatkamaan tätä puhetta seuraavassa puheenvuorossani. 

Arvoisa puhemies! Punavihreä hallitus ei paljoa isänmaan etua ajattele, oli kyse sitten talouspolitiikasta, maahanmuuttoasioista tai eurooppapolitiikasta. Tämän Euroopan unionin elpymispaketin siunaaminen on valtava virhe, täysin käsittämätön. Kun Suomessa äänestettiin 90-luvulla EU-jäsenyyden puolesta, uskottiin täällä unionin perusperiaatteiden pitävän. Sittemmin on huomattu, että no bail-outit ja muut aikanaan tärkeät periaatteet ovat hylätty. Solidaarisuusperiaatteen vastainen epäoikeudenmukainen veronmaksajien rahojen jakaminen elpymispaketin kautta on väärin. Erikoinen seikka on se, että juuri tällä solidaarisuudella Marinin hallitus pyrkii perustelemaan elpymispaketin runttaamista läpi täällä eduskunnassa. Mitä perussopimukseen tulee, EU:n talousarvion tulojen ja menojen tulisi olla tasapainossa eikä holtiton lainanotto saisi olla tapa rauhoittaa menoja. EU on muuttunut paljon huonompaan suuntaan siitä, mitä se oli Suomen lähtiessä mukaan.  

Entä mikä EU on tulevaisuudessa? Aikanaan kun eduskunnassa keskusteltiin muun muassa Kreikan tukipaketista ensi kertaa, EU-myönteiset tahot kovasti selittelivät, että kyse on vain kertaluontoisesta paketista. Ja mitenkäs sitten kävikään? Ei ollut. Elpymispaketti on samaan tapaan päänavaus seuraaville. Miksi EU:n vanhat hyvät periaatteet halutaan lopullisesti hylätä? Miksi Suomen hallitus ei taistele oikeudenmukaisemman EU:n puolesta? Valitettavasti Euroopan unioni on tällä hetkellä matkalla tulonsiirtounionin kautta kohti liittovaltiota.  

Aikanaan kun suomalaiset äänestivät EU-jäsenyydestä, niin äänestäjille luvattiin talouteen vakautta ja halvempi ruokakassi, mutta aika on meille näyttänyt sen, etteivät nämä lupaukset ole toteutuneet. Sen sijaan suomalaisen veronmaksajan näkökulmasta EU-jäsenyys on kasvattanut riskejä. Kun yhteisvastuiden kasvattamisen kautta asiansa paremmin hoitaneet jäsenvaltiot joutuvat pelastamaan heikompia talousmaita, nettomaksajamaiden kansalaiset kärsivät. Suomessa säästetään lukuisista peruspalveluista. Säästöjä haetaan muun muassa vanhustenhoidosta, sairaanhoidosta, koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta ja väyläverkoston kunnossapidosta. Käytännössä lähes kaikki muu on punavihreältä hallitukselta leikattavissa paitsi maahanmuuton kustannukset. Näyttää uhkaavasti siltä, että Euroopan unioni on menossa kohti taloudellisten yhteisvastuiden kasvattamista. Tästä johtuen olisi Suomen aika pysähtyä pohtimaan rooliaan unionin suhteen. Pitäisi analysoida huolella EU:n asemaa tulevaisuudessa. Jos tämä yhteisvastuiden kasvattaminen kasvaa, niin onko meillä kohta kasassa liittovaltio, jolla on vahva ote jäsenmaidensa asioista ja lainsäädännöstä? Entä alkaako EU keräämään veroja tulevaisuudessa? Millainen Suomen jäsenmaksun määrän kehityskulku tulee olemaan tulevaisuudessa? Olemmeko valmiita siihen, että EU-jäsenyys tulee suomalaiselle veronmaksajalle todella kalliiksi?  

Tämä päätös koskettaa erityisesti tulevia sukupolvia. Haluammeko heille jättää muiden maiden tukemisen taakan omien asioiden hoitamisen lisäksi? Tämäkö on sitä sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta? Nyt olisi aika miettiä EU:n etuja ja haittoja. Koska Suomen talouskasvu on ollut jo ennen koronaa jäsenmaiden välisessä vertailussa häntäpäässä, herää epäilys jäsenyyden hyödyistä maamme taloudelle. Tämäkin tosiseikka puoltaa tilanteen perusteellista uudelleenarviointia. Ei tätä velkaantumista voi jatkaa pidemmälle. Nyt on kyseessä niin suuri asia, että pääministeri Marinin tulisi ottaa kantaa perusteellisesti tässä keskustelussa eniten esille nousseisiin epäkohtiin ja Suomen kohdalta ongelmallisiin seurauksiin. Hallituksien on kyettävä perustelemaan julkisesti ratkaisunsa. 

Arvoisa puhemies! Ihmettelen suuresti hallituksen sokeaa EU-myönteisyyttä ja sokeutta unionin muutokselle Suomen kannalta paljon huonompaan suuntaan. Suomen EU:lta odottama talouden vakaus ja turva ei ole enää samaan malliin peruste jäsenyydelle kuin ennen. Tämä huoli ja fakta on nostettava vahvasti esille eikä toimia pelkkänä suorittajana EU:ssa, kun Brysselin pöydistä esitetään vaateita. — Kiitos. 

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Luen nyt seuraavan huolestuneen kansalaisviestin, jonka sain tuolta Instagramin kautta inboksista. Tämän henkilön nimi on Tommi Majid, ja luen tämän viestin hänen luvallaan ja myöskin hänen nimen kerron hänen luvallaan: ”Hei! Kuuntelin puhettasi eduskunnassa ja rohkaistuin. On todella vaarallista, että Suomi tekee aivan mitä tahansa, mitä EU käskee. Hallitus ei halua kuulla kansaa kansanäänestyksessä, koska kansa voisi äänestää väärin. On järjetöntä, että Suomi sitoutuu maksamaan muiden maiden holtitonta taloudenpitoa. Miksi suomalaisten pitää sitoutua maksamaan tämäkin? Valtiomme velka kasvaa ja kasvaa. Pieni kansa joutuu kohtuuttomaan rooliin. Tämä vaikuttaa isolta askeleelta kohti liittovaltiota. Miksi tähän suuntaan mennään? Voisiko joku selventää, miten Suomi hyötyy kyseisestä paketista? Tämä ei ole se tie, mihin meidän pitäisi mennä. Suomalaisten edun tulee olla etusijalla ja näin sen kuuluukin olla.” 

Kiitoksia kovasti tällekin kansalaiselle, kun olitte yhteydessä ja laitoitte tämän oman puheenne tänne luettavaksi. On tärkeää, että tätä kansalaiskeskustelua käydään, ja esititte täällä itse asiassa kysymyksen: voisiko joku selventää, miten Suomi hyötyy kyseisestä paketista? Valitettavasti täällä salissa ei nyt ole läsnä vastaamassa yksikään hallituspuolueen edustaja tähän kysymykseen eikä myöskään yksikään kokoomuksen edustaja, joka tähän olisi jaata äänestämässä. Meillä ei myöskään ole paikalla täällä yhtäkään ministeriä vastaamassa tähän kysymykseen, mutta omalta osaltani voin vastata tähän kysymykseen: Suomi ei todellisuudessa tule hyötymään tästä paketista sen vuoksi, että kun Suomi maksaa 3 euroa, Suomi tulee saamaan takaisin vain yhden euron. Tätä pakettia valitettavasti perustellaan niin sanotusti Euroopan elvyttämisellä, vaikka todellisuudessa olisi olemassa se ratkaisu, että jokainen maa pystyisi elvyttää ihan täysin omista varoistaan, niin kuin Suomi on muutenkin tehnyt. Suomi on elvyttänyt ihan valtavalla summalla tässä maassa, mutta sen lisäksi Suomen taakaksi on nyt tässä laitettu elvyttää myöskin muita maita. Se, että Suomi on yhteistä kauppa-aluetta muitten EU-maitten kanssa, on todella huono perustelu sille, että meidän pitäisi ensin rahoittaa jotain toista maata, jotta meiltä voisi olla vientiä. Meillä voisi olla tilauksia sieltä toisesta maasta. Miksi me ei suoraan elvytetä näitä meidän oman maan yrityksiä? 

Eli tässä Suomi joutuu selkeästi häviäjän roolin ja sen lisäksi tosiaan, mistä tässä paketissa on kyse: itse asiassa minä sanoisin, että vielä paljon suurempi periaate tässä kuin se, että rahoitetaan näitä etelän maita, jotka ovat vastuuttomasti talouttaan hoitaneet. Taustalla on oman näkemykseni mukaan se, että EU-johtajilla on jo pitkän aikaa ollut sellainen suunnitelma, että ne haluavat luoda ihan täysiverisen EU-liittovaltion. Ja se on ollut sen takia hirveän vaikeaa, että kannatusta tällaiselle ajatukselle eurooppalaisista kansallisvaltioista ei itse asiassa löydy. Heillä on se oma unelma siitä, että kun he ovat täällä ensin vaikka jossain paikallisessa valtuustossa tai maakuntavaltuustossa, osavaltioparlamentissa koko ajan edenneet ylöspäin, sitten he ovat edenneet eduskuntaan, olleet ehkä eduskunnan ministereitä, jopa pääministereitä, ja sen jälkeen poliitikolla ei oikeasti hirveästi ole enää sinänsä kasvun varaa siinä, mikä voisi olla se seuraava paikka, minne menee ikään kuin korkeammalle se niin sanottu urapolku, niin EU:sta on tullut tällainen. Siellä nämä virat ovat oikeasti todella kovapalkkaisia, ja sen lisäksi, että ne ovat kovapalkkaisia, niihin liittyy valtava määrä valtaa, ja nämä poliitikot, jotka ovat vallasta juopuneet, ovat halunneet rakentaa tällaista liittovaltiota, mutta heillä ei tosiaan ole ollut kansallisvaltioissa tähän tukea, ja nyt tällaisten päätöksien kautta, joissa ikään kuin toisella syyllä mennään sisään siihen, että syvennetään integraatiota, se liittovaltio voidaan rakentaa, koska mitä riippuvaisemmiksi nämä maat saadaan toisistaan, niin sitä enemmän me ollaan ja sitä pidemmällä ollaan [Puhemies: 5 minuuttia!] tässä liittovaltiossa. 

Ja nyt tämän elpymispaketin kautta päästään tähän, että vaikka sanotaan, että tämä on kertaluontoinen, tämä ei ole sitä. Seuraavassa käden käänteessä tullaan jollain toisella verukkeella luomaan tämmöinen paketti, jossa jälleen maat laitetaan maksamaan toiselle sekä ottamaan velkaa toistensa puolesta. EU:n perussopimukset tämän alun perin kieltävät, mutta koska ei ole rohkeutta näillä johtajilla tuoda näitä EU:n perussopimuksia avattaviksi, niin he joutuvat tekemään sen tätä kautta. He tietävät, että tällaiset uudet perussopimukset, jos niitä tehtäisiin liittovaltion puolesta, tulisivat kaatumaan. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Edustaja Tynkkynen kiinnitti äskeisessä puheenvuorossaan huomiota siihen, että täältä salista ei todellakaan löydy esimerkiksi kokoomuslaisia kansanedustajia tästä puhumassa, mutta kun katson tuohon eturiviin, niin esimerkiksi maskulainen edustaja Elomaa täältä löytyy. Ja vaikka Maskussa on kalustetalo, joka valmistaa kohtuullisia vuodesohvia ja pehmeitä sänkyjä, niin silti edustaja Elomaa on täällä puolustamassa Suomen suvereniteettia. Mitä kello nyt sitten mahtaa ollakaan, niin täällä hän kuitenkin on, [Ritva Elomaa: Junnila on Varsinais-Suomesta! — Puhemies: 03.21!] mistä mieleeni tulee kuitenkin arvostamani edustaja Heinonen, joka on Lopelta kotoisin, ja en voi olla miettimättä sitä, että ainakin tänään hän vaikuttaa lopen uupuneelta, koska ei ole varannut puheenvuoroja, vaikka olemme näin varhaisessa vaiheessa tässäkin tapauksessa. 

Arvoisa puhemies! Jürgen Habermas on meille monille tuttu saksalainen filosofi ja yhteiskuntateoreetikko, jota valitettavasti ei vielä ole täällä lainattu ja jonka ajatuksia ei ole perusteellisesti läpikäyty. Hänen tuotantonsa onkin muodostanut pohjan julkisuutta koskevalle tutkimukselle viime vuosikymmenen ajan. Ja vaikka hänenkin tuotantonsa on saanut osakseen myös kritiikkiä, voimme varmasti jakaa hänen tutkimuksensa lähtökohdan julkisuuden periaatteesta eli sen, että jokaisella on yhtäläinen oikeus osallistua yhteisiä asioita koskevaan keskusteluun, jonka lopputuloksena syntyy yhteisymmärrys. Ja tästäkin syystä olisi toivottavaa, että myös hallituspuolueet hieman siirtäisivät sitä tyynyä sivuun ja osallistuisivat tähän keskusteluun. Habermasin mukaan julkisuutta voidaan pitää demokratiaan kuuluvana peruselementtinä, jos päättäjät haluavat kansalaisten hyväksynnän päätöksilleen. Niiden tulee perustua avoimen keskustelun kautta syntyvälle julkiselle mielipiteelle. Siksi myös tämä keskustelu on hyvin tärkeä käydä. Periaatteen kohtaama kritiikki koskee ajatusta konsensuksen syntymisestä. Eihän todellisuudessa julkinen keskustelu aina yhteisymmärrykseen pääty, kriitikot sanovat, mutta käytäntö demokraattisessa oikeusvaltiossa on kuitenkin osoittanut, että vaikka julkinen keskustelu ei päättyisi samanmielisyyteen, usein löydetään yhteinen näkemys erimielisyydestä. Englanniksi tästä on sanonta, joka kuuluu seuraavanlaisesti: Let’s agree to disagree. 

No, miksi nostan esiin tämän Habermasin julkisuusperiaatteen? Elpymiskeskustelussa on nostettu pöydälle kissa nimeltä liittovaltio. Liittovaltio on kuitenkin kaukana itsenäisestä ja yksin viihtyvästä kissaeläimestä ja muistuttaakin enemmän esimerkiksi seurallista apinaa, joka laumaeläimenä tarvitsee muita apinoita ympärilleen, jotta voi elää hyvää elämää. Tähän liittyen edustaja Wihonen toi tuossa aiemmin esiin erittäin tärkeän huomion: Jokainen ymmärtää, että mitä kauemmas päätäntävalta keskitetään, sitä vähemmän vaikutusvaltaa alueella on. Jos nyt on vaikea saada edes Suomen syrjäseudulta ääntä kuulumaan tänne Helsinkiin asti, niin miten vaikeaa on saada ääntä kuulumaan Brysseliin? 

Habermasin periaatetta alleviivaten voinen todeta Suomessa olevan konsensus julkisen keskustelun tärkeydestä osana demokraattista oikeusvaltiota. Kuitenkin julkinen keskustelu ja konsensuksen löytäminen edellyttävät ylipäätään mahdollisuutta osallistua siihen keskusteluun, kun päätetään yhteisistä asioista. Kun kansallisen päätöksenteon alue muuttuu kansainvälisemmäksi, myös julkisen keskustelun alue muuttuu. Kun päätökset tehdään Suomessa, keskustelu käydään Suomessa. Kun päätökset tehdään Euroopassa, keskustelu käydään Euroopassa. Mitkä ovat silloin enää todelliset mahdollisuudet yksittäisellä ihmisellä osallistua tähän keskusteluun, kun Arkadianmäen sijaan päätöksentekijä pitää saavuttaa jopa eri aikavyöhykkeeltä? Ja tähän problematiikkaan ei, arvoisa rouva puhemies, [Puhemies: 5 minuuttia!] auta ripustautuminen aikasidonnaisuusulottuvuuteen. Suvereniteettia pidetään liian halpana, koska se on osa kauppatavaraa, ja vain siksi, että voisimme jälleen tukea joidenkin muiden valtioiden tapaa toimia, ja vain siksi, että kasvattaisimme poliittista pääomaa — poliittista pääomaa, jota voisimme käyttää silloin, kun se on tärkeiden asioiden edistämiseksi Suomelle hyödyllistä. 

Arvoisa puhemies! Tämä poliittinen pääoma on yhtä tehokas kuin lumelääke, sillä mieleeni ei tule sellaisia Euroopan unionin erilliskysymyksiä, joissa Suomi olisi saanut tavoitteitaan läpi siten, että niitä olisi lähtötilanteessa kiivaasti vastustettu. Habermasin viittaamaan lopputulokseen eli yhteiseen ymmärrykseen istuu huonosti se, että valtioneuvostolle nämä kysymykset vaikuttavat olevan yhdentekeviä. Suomi hyväksyy kaikki tarjoukset, olivat ne kuinka huonoja tahansa, eikä kysymys ole siis edes siitä, että kansalaiset joutuvat maksumiehiksi, vaan suvereniteetin katoamisesta ja sitä myöden myös kansalaisten vaikutusmahdollisuuksista niihin asioihin, jotka heitä kaikkein eniten koskettavat. 

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin päättäjien on kuultu jälleen elvytyspakettikeskustelun yhteydessä puhuvan kauniisti yhteisestä EU:n solidaarisuudesta ja yhteisistä arvoista. Nyt EU-myönteiset tahot ovat väittäneet esimerkiksi elpymispakettia vastustavien tahojen murentavan EU:n solidaarisuutta, kehitystä ja rauhaa. Juhlapuheissa EU:n integraation on sanottu tähtäävän rauhaan, demokratiaan ja taloudelliseen hyvinvointiin. Hienoja asioita kaikki, mutta sopii kysyä, toteutuvatko nämä tavoitteet todellisuudessa EU:n päätöksenteossa. 

Arvoisa puhemies! Uskallan väittää, että käytännössä nyt käynnissä oleva pakkointegraatio ja perussopimusten polkeminen uhkaavat EU:n vakautta ja rauhaa ja syventävät entisestään jakolinjoja Euroopan kansojen välillä ja myös kansojen sisällä. EU:ta ovat jo pitkään repineet hajalle erityisesti eriävät talouspoliittiset näkemykset Etelä- ja Pohjois-Euroopan välillä sekä maahanmuuttopolitiikkaan ja arvoihin liittyvät erimielisyydet Itä- ja Länsi-Euroopan välillä. Suhtautuminen Venäjään ja ulkopoliittiset kysymykset puolestaan haastavat EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspoliittista uskottavuutta. EU-eliitin pyrkimykset puristaa erilaiset kansakunnat väkisin yhteen muottiin ja laittaa vauraammat kansantaloudet köyhempien kansantalouksien holtittoman taloudenpidon maksumiehiksi murentavat Euroopan sisäistä koheesiota, solidaarisuutta ja rauhaa. 

Tasapuolisuuteen ja vapaaehtoisuuteen perustuva kansainvälinen kaupankäynti, jossa molemmat osapuolet hyötyvät hyödykkeiden vaihtamisesta, synnyttää kiistämättä vakautta. Mutta silloin, kun siirrytään ei-vapaaehtoiseen hyödykkeiden virtaamiseen tai tulonsiirtoihin yhteen suuntaan, silloin vakaus yleensä murenee. Historiallinen esimerkki ei-vapaaehtoisesta hyödykkeiden virtaamisesta yhteen suuntaan ovat saksalaisten suorittamat sotakorvaukset ensimmäisen maailmansodan jälkeen, jolloin liittoutuneet siirrättivät aseella uhaten kultaa ja hyödykkeitä Saksasta omiin maihinsa. No, kaikki me tiedämme, mitä siitä seurasi: valtaan nousi Hitler, joka lupautui hankkiutumaan eroon vihatusta Versaillesin sopimuksesta ja erityisesti sotakorvauksista. Nämä korvaukset, joiden katsottiin olevan este hyödykkeiden vapaaehtoiselle vaihdolle, olivat yksi toisen maailmansodan syttymiseen johtaneista tekijöistä. 

Arvoisa puhemies! Käynnissä oleva varallisuuden uudelleenjako jäsenvaltioiden kesken lisää uusien konfliktien riskiä Euroopassa, koska tällöin hyödykkeitä ja varallisuutta siirretään maasta toiseen ilman, että mitään saadaan takaisin. EU:ssa on ollut olemassa käytännössä kaksi mekanismia, joilla varallisuutta ja hyödykkeitä jaetaan uudelleen jäsenvaltioiden välillä yksisuuntaisesti ja jotka näin syventävät railoa eurooppalaisten yhteiseloon.  

Ensimmäinen näistä mekanismeista on virallinen varallisuuden uudelleenjakojärjestelmä, joka jo Rooman sopimuksessa ilmaistiin pyrkimyksenä niin kutsuttuun alueelliseen kehittämiseen eli toisin sanoen varallisuuden uudelleenjakoon. Sen jälkeen perustettiin Euroopan aluekehitysrahasto, joka rahoittaa rakennerahastoissa olevilla varoilla alueellisia kehitysprojekteja. EU:n suoran varallisuuden uudelleenjakopolitiikan toinen peruspilari on ajatus koheesiorahastoista, joiden suurimmat tuensaajat ovat, yllättäen, Etelä-Euroopan maita.  

No, toinen mekanismi hyödykkeiden ei-vapaaehtoiselle yksisuuntaiselle virtaamiselle ovat tietysti rahamarkkinat. [Puhemies: 5 minuuttia!] Perusrahan luomiselle on olemassa monopolistinen tuottaja eli Euroopan keskuspankki, joka jakaa varallisuutta uudelleen luomalla uutta rahaa ja jakamalla sitä jäsenmaiden hallituksille suhteessa kunkin jäsenmaan alijäämiin. En lähde, arvoisa puhemies, kuitenkaan tässä yhteydessä pureutumaan enää tähän asiaan tämän syvällisemmin. 

Joka tapauksessa nyt EU:hun ollaan perustamassa niin sanottu elpymispaketti, joka on merkittävä askel kohti lisääntyvää varallisuuden uusjakoa ja tulonsiirtounionia. Tätäkö todella menestyvät eurooppalaiset kansantaloudet ja niiden kansalaiset haluavat? En usko. Tässä pelissä suomalaiset ja tulevat suomalaiset sukupolvet tulevat toimimaan vain ja ainoastaan maksumiehinä. 

Arvoisa puhemies! Jatkan aiempaa puheenvuoroani, jossa siteerasin Peter Nybergiä, joka on siis eläköitynyt valtiotieteen tohtori ja pitkäaikainen virkamies valtiovarainministeriön rahoitusosaston päällikkönä. Hän siis on tiivistänyt elpymispaketista ja Suomen sekä EU:n eduista näin, ja jatkan sitaattia: 

”Tämä onkin elpymispaketin suurin uhka Suomelle. Nykymuotoisen elpymispaketin hyväksyminen merkitsee myös perussopimuksen kiertämisen hyväksymistä. Näin ovi uusille tukipaketeille ja kiertoyrityksille avataan matkalla kohti budjettiunionia. Italia on jo tekemässä yhteisvelasta ja budjettiunionista EU-politiikkansa kulmakiviä. Myös Ranska on ilmoittanut haluavansa suurempaa pakettia.” 

”Tällainen kehitys olisi viime kädessä haitaksi myös budjettivaltaa käyttävälle EU:lle, jota useat suuret jäsenmaat tavoittelevat. Unioni itse ei pidemmällä aikavälillä hyödy perussopimuksen kiertämisestä, legitimiteetin vähenemisestä tai kestävän taloudenpidon heikkenemisestä. Mahdollisen yhteistalouden tulee perustua perussopimuksella varmistettuun vastuulliseen taloudenhoitoon, velkajärjestelymahdollisuuteen sekä jäsenmaiden velkaantuneisuuden ja niiden välisten tulonsiirtojen välttämiseen. Tukevaa lakipohjaa vailla olevien tulonsiirtojen käyttö tulee, unionin haitaksi, ruokkimaan jäsenmaiden keskinäistä epäsopua eikä solidaarisuutta.” 

”Lupauksiin olla ehdottamatta uusia paketteja ei kannata luottaa kahdestakaan syystä. Elpymispaketti ei ratkaise yhtään sen taustalla olevia jäsenmaiden taloudellisia perusongelmia (tehottomuus, ylivelkaantuneisuus, heikko verohallinto, kilpailukyvyttömyys). Lisäksi kokemus osoittaa, etteivät EU:ssa sopimukset tai lupaukset pidä (alkaen vakaus- ja kasvusopimuksesta). Edessä olisi lyhyelläkin aikavälillä, perussopimusta muuttamatta ja poliittista keskustelua käymättä, tulonsiirtounioni, jossa Suomen tulisi varautua maksajan rooliin. Myös EU:n kantamat uudet verot kasvaisivat ja laajenisivat, kasvavan veropaineen vähitellen johtaessa kilpailuun jäsenmaiden verotuksen kanssa. Tämä taas asettaisi esim. eduskunnan budjettivallalle uusia rajoituksia.” 

”Olisi kuitenkin lyhytnäköistä uskoa, että kyseessä on pelkästään taloutta koskevien sopimuskohtien kiertäminen. Suomessa on vuosikymmeniä pidetty selviönä, että sopimusperusteisuus kansainvälisissä asioissa on etumme ja turvallisuutemme kannalta oleellista. Vaihtoehtohan olisi järjestelmä, jossa vallitsisi pehmentymättä vahvemman laki. Jos Suomi nyt surutta antaisi EU:n kiertää sovittuja säädöksiä, olisivat tulevat vaatimuksemme sääntöjen noudattamisesta epäuskottavia. On vaikea nähdä, mitä hyötyä Suomelle tästä olisi.” 

Arvoisa puhemies! Edellä kuullusta huolimatta vaikuttaa kuitenkin, että olemme yhä menossa kohti velkavankeutta ja liittovaltiota, ja kuten EU:n suunnasta olemme kuulleet, niin elvytyspaketista kaavaillaan jo pysyvämpää toimintamallia, vaikka sen on vakuutettu olevan kertaluonteinen ja tarkkarajainen. Komission varapuheenjohtaja Dombrovskis on puhunut pysyvästä välineestä, ja samoilla linjoilla on ollut talouskomissaari Gentiloni. 

Arvoisa puhemies! Oikeusvaltioperiaatepuheista huolimatta hallitus ei halunnut järjestää kansanäänestystä tukipaketista, vaikka suuri osa suomalaisista sitä vaati kansalaisaloitteella. [Puhemies: 5 minuuttia!] Samaan aikaan on kuitenkin tukipaketista neuvotellessa vaadittu oikeusvaltioperiaatteen noudattamista toisaalla, kun omalta kansalta ei olla valmiita kysymään mielipidettä. 

Arvoisa puhemies! Esitettyä tukipakettia ei tule hyväksyä, vaan se tulee hylätä. — Anteeksi puheajan ylitys. 

Arvoisa puhemies! ”Koronan talousvaikutukset ovat olleet tuntuvat maailmanlaajuisesti. Tätä on kestänyt jo yli vuoden päivät. Suomen talouskasvu on ollut eurooppalaisissa vertailuissa aivan häntäpäässä viime vuosina, joten taloutemme ja kilpailukykymme oli varsin heikoissa kantimissa jo ennen koronaa. Haluan nostaa tämän seikan esille EU:n elpymispaketin yhteydessä, koska paketti tulee suoraan hyödyntämään Suomen kanssa samoilla markkinoilla kilpailevia jäsenmaita ja niiden yrityksiä. Tämä seikka tekee elpymispaketista Suomen kannalta äärimmäisen epäoikeudenmukaisen.” Näin kirjoitti mielipidekirjoituksella eräs kokenut kokoomuspoliitikko. Toivoisin, että kokoomuksen edustajat täällä eduskunnassa ottaisivat tämän tärkeän mielipiteen huomioon, kun äänestetään tästä elpymispaketista. 

Suomessa ei ole politiikan keinoin kyetty löytämään onnistuneita ratkaisuja myöskään moniin pitkään tiedostettuihin haasteisiin esimerkiksi työllisyyden tai soten osa-alueilla. Onko oikein suomalaisia äänestäjiä kohtaan, että hallitus on viemässä meitä mukaan elvytyspakettiin, joka poikii Suomelle miljardien tappiot, kun samaan aikaan kierimme itse ongelmien keskellä? Emmekö voisi elvyttää itse talouttamme ilman, että lähetämme rahaa Etelä-Euroopan velkaisille löysän taloudenpidon maille? Monilla suomalaisilla on terveysongelmia, talousongelmia — Suomessa on resurssipulaa tukitoimissa. Kyllä täällä omat kansalaiset tarvitsisivat joka pennin, joka sentin. Hallituksen pitäisi huomioida nyt, että tarve täällä kotimaassa on kova. Minä suhtaudun myötätunnolla Italian kansan vaikeuksiin, mutta kyllä suomalaisten verorahojen pitäisi olla korvamerkittyjä suomalaisten hyvinvoinnin kohentamiseen. Ja lisäksi Suomessa nyt ollaan ottamassa suut ja silmät velkaa täyteen, niin kuin vanha kansa sanoo, ja sitten jaetaan eteenpäin tätä Suomen ottamaa velkaa lahjarahana. Suomen velkaantumistahti on ollut huolestuttava 2010-luvulla. Lisäksi yhteiskunnan rakenteellisiin ongelmiin ei ole kyetty puuttumaan. Tätä vauhtia taloutemme on pian eteläisen Euroopan maiden tasoa. Tätäkö hallitus tavoittelee täällä Suomessa? Kyllä nyt olisi hallituksen korkea aika herätä Suomen edun ajamiseen, toistan sen vielä. 

Miten Suomelle kävisi, jos elpymispaketti äänestettäisiin sitten nurin? Ei yhtikäs mitenkään. Hallituspuolueiden edustajien pelottelut ovat mörkötasoa. Miten EU voisi lähteä kurittamaan pitkäaikaista nettomaksajajäsenmaata Suomea? Millainen viesti se olisi koko Euroopalle? Ei sellaista valtiota voi tuomita, joka peräänkuuluttaa EU:n alkuperäisten periaatelinjausten noudattamista vastustamalla niiden hengen vastaista yhteisvastuiden kasvattamista. [Sebastian Tynkkynen: Juuri näin!]  

Meidän on aika muuttaa eurooppapolitiikan linjaa ja toimia järjen äänenä muillekin jäsenvaltioille. Jos halutaan, että kriisinhoito tapahtuu oikeudenmukaisesti ja EU on parempi EU, niin taakanjaolle on laitettava stoppi. Miksei Italia ota lisää velkaa elvyttääkseen omaa talouttaan vaan hamuaa suoraa tukea muilta jäsenmailta? Miksei Suomi käytä ottamaansa velkarahaa Suomen talouden elvyttämiseen? Haloo, hallitus! Teidän päätöksenne ovat Suomelle uskomattoman kalliita ja todella pitkävaikutteisia. 

Arvoisa puhemies! Emme voi enää jatkaa vanhalla eurooppapolitiikan linjallamme ja hyväksyä mukisematta toisten maiden elvyttämiset, kun omakin tupa on tulessa. Onko loputtoman nettomaksajan tie se, minkä suomalaiset äänestäjät ovat ansainneet? Ei ole. Perussuomalaiset on ainoa selvästi EU-kriittinen eduskuntapuolue, emmekä voi hyväksyä miljardien lisävelkaa elpymispaketin takia. Äänestäjät ja veronmaksajat ansaitsevat parempaa eurooppapolitiikkaa. — Kiitos. 

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Luen nyt seuraavan kansalaisen lähettämän viestin eduskunnalle. Hänen nimensä on Timo Kariluoto, ja hän on Etelä-Pohjanmaalta, ja hän haluaa sanoa eduskunnalle näin:  

”Tahtoisin lausua sanasen eduskunnalle omalla nimelläni. Isäni ei taistellut itärajalla veljineen sen vuoksi, että tämä maa, joka ansaittiin ja rakennettiin vain lahjoitettavaksi sille, joka kehtaa sitä tulla ensimmäisenä vaatimaan, koska kehtaa. Minä en vannonut sotilasvalaani sitä varten, että voisin häpäistä isieni sekä veljiensä uhrauksen. Sotilasvalani velvoittaa minua turvaamaan tämän maan niin sisäistä kuin ulkoistakin uhkaa vastaan. Mikä ei ole oikeus tahi kohtuus, ei se silloin saata olla lakikaan, ja sitä tulee muuttaa. Tosiasioiden hyväksyminen on viisauden alku. Valheen ja petoksen jäljet eivät kestä päivänvaloa.” Loppu. 

Näitä viestejä on tullut aivan älyttömän iso määrä, ja tahdon kiittää Timo Kariluotoa, että lähetti tämän viestin eduskunnalle. Luen näitä Instagramiin lähetettyjä viestejä, joita te haluatte kansalaiskeskustelun kautta osoittaa eduskunnalle sitä mukaa, kun niitä tulee, ja järjestyksessä. Ei huolta, tulen kyllä ne lukemaan kaikki. Niitä on nyt aika paljon jonossa, mutta nyt on ainakin hyvin aikaa teillä kirjoittaa se, mikä teillä sydämessänne on, mitä te haluatte sanoa eduskunnan päättäjille, ja nämä sanat, mitä te lausutte — tiedättekö mitä? Ne tulevat jäämään tämän EU:n elpymispakettikeskustelun osalta myöskin eduskunnan pöytäkirjoihin ikiajoiksi. [Perussuomalaisten ryhmästä: Ne jäävät historiaan!] — Ne jäävät historiaan, te voitte tehdä historiaa. — Kiitos.  

Arvoisa rouva puhemies! Tuossa edustaja Elomaa puhui Italiaan viitaten täyttä asiaa, ja on varmasti aika, että tulemme Kummisetä-trilogian viimeiseen osaan. Koska kyseessä on rikoselokuva, joka sijoittuu mafiamaailmaan, onkin luontevaa, että jatketaan puhumista Italiasta, mafiasta ja elpymispaketista. Elokuva oli myös trilogian kallein, mikä ironisesti sopii, sillä tämä käsittelyssä oleva elpymispaketti tulee olemaan suomalaisille ja Suomen valtiolle äärimmäisen kallis.  

Jo viime kesänä, lähes vuosi sitten, Italian mafian vastainen tutkimusvirasto DIA varoitti, että mafia jo aloittanut luomaan strategioita, jotta myös he pääsevät osallisiksi satojen miljardien eurojen elvytyspakettiin niin itse Italiassa kuin ympäri Eurooppaa. On selvää, ettei mafia katso vierestä kädet taskussa, kun miljardeja euroja vyörytetään korruptiosta tunnettuun Italiaan. Korruptio onkin eräs mafian keino päästä käsiksi tukieuroihin. Lisäksi hyödyntämällä Italian hidasta, kankeaa ja tehotonta byrokratiaa rikolliset pääsevät esimerkiksi painostuksen avulla haalimaan itselleen julkisia hankintasopimuksia ja tukieuroja. DIA:n raportin mukaan mahdollisia kohteita mafialle ovat esimerkiksi sairaaloiden remontointi, rakentaminen, hoitovälineiden tuottaminen ja jakelu sekä sairaaloiden jätehuolto. Varmasti jätehuoltoon liittyen muistamme myös Napolin ja siellä tapahtuneet selkkaukset aikoinaan.  

Esimerkiksi Italian eteläkärjen Calabriassa toimiva 'Ndrangheta ja Sisilian Cosa nostra ovat aiemminkin onnistuneet soluttautumaan julkisiin urakoihin usein poliittisten kontaktiensa avulla, jotka on ensin hyvin voideltu lahjuksilla. Hyvään tarkoitukseen tarkoitetut varat valuvat mafian taskuun. Tätäkö on yhteinen eurooppalainen solidaarisuus?  

DIA:n mukaan rikollisjärjestöt ovat jo ulottaneet lonkeronsa suureen osaan Italian taloutta, joka on muutenkin ja myös mafian vuoksi ongelmissa. Mafia esimerkiksi sijoittaa laittomalla huumekaupalla ja muulla bisneksellä tienaamiaan miljardeja taloudellisissa vaikeuksissa oleviin hotelleihin, ravintoloihin, auto- sekä vaateliikkeisiin ja jopa apteekkeihin. Koronapandemian kurittamat ja vaikeuksiin joutuneet, turismiin ja vähittäiskauppaan keskittyneet pienet toimijat ovat helppoja saaliita mafiajärjestöille. Mafia on viime vuosina vallannut alaa myös uusilta teollisuudenaloilta, muodista, uusiutuvasta energiasta sekä elintarviketeollisuudesta. Vihreä siirtymäkin menee Italiassa mafian taskuun.  

DIA ei varoita ainoastaan Italiaa, vaan myös laajemmin Eurooppaa, sillä italialaiset mafiajärjestöt, esimerkiksi suurin, mutta ehkä vähiten tunnettu 'Ndrangheta, ovat ulottaneet rikolliset kätensä ympäri Eurooppaa. Varsinkin korruptoituneet maat ovat otollista maaperää rikollisjärjestöille. DIA:n varoitus ei ole tuulesta temmattu, ja se olisi otettava vakavasti. Eurooppalaiset rikollisjärjestöt ja varsinkin Italian mafia käytti äkkiä ja tehokkaasti hyväkseen jo kymmenen vuoden takaista eurokriisiä esimerkiksi koronkiskonnalla ja ottamalla haltuunsa vaikeuksissa olevia yrityksiä, joita käytetään sitten jatkossa muun muassa rahanpesuun.  

Arviot mafian taloudellisesta vallasta vaihtelevat, ja sitä onkin hyvin vaikea mitata todenmukaisesti. Monet tutkimukset kuitenkin arvioivat, että Italian kolmen mafian päähaaran yhteenlaskettu koko on jopa 7—10 prosenttia Italian bruttokansantuotteesta. Tämä tarkoittaa reilusti yli 100 miljardin euron vuosittaista liikevaihtoa, minkä johdosta mafiaa voidaan pitää Italian suurimpana yrityksenä. Italian osuus tulevasta elpymispaketista on lainat mukaan lukien noin 200 miljardia euroa. Kyllä tämä pistää miettimään. [Sebastian Tynkkynen: Pistää!] 

Arvoisa puhemies! Koska Italian odotetaan saavan EU:lta Espanjan jälkeen toiseksi eniten tukieuroja, joita on tarkoitus käyttää muun muassa rakennushankkeisiin, on selvää, että [Puhemies: 5 minuuttia!] suomalainen veronmaksaja rahoittaa epäsuorasti myös mafiaa, halusi tai ei. 

Arvoisa puhemies! DIA kehottaa raportissaan tarkastamaan julkisiin kilpailutuksiin osallistuvien yhtiöiden taustat äärimmäisen tarkasti. Esimerkiksi hiljattainen muutos yrityksen omistuspohjassa, hallintorakenteessa tai toimiston sijainnissa voivat kaikki olla merkkejä, jotka kertovat mafian osallisuudesta. On täysin selvää, ettei Italia tai EU-komissio pysty näitä asioita tarpeeksi valvomaan. Ja Italian suurin yritys, mafia, sen kun rikastuu. 

Arvoisa rouva puhemies! Kummisetä-trilogia päättyy lyhyeen kohtaukseen, jossa päähenkilö Michael Corleone kuolee rauhallisesti sisilialaisessa puutarhassa. EU:n perussääntöjen rikkominen, verotusoikeuden siirtäminen unionille ja selvä liittovaltiokehitys uhkaa nyt Suomea. Suomen trilogiassa aloitimme itsenäisyydestä, jatko-osassa liityimme Euroopan unioniin, mutta toisin kuin Kummisedässä, Suomen kohtalo ei tule olemaan eikä saa olla kuolema EU:n hiilinielupuutarhassa.  

Arvoisa puhemies! Euroopan pankkiviranomaisen johtaja José Manuel Campa totesi jo toukokuussa 2020, että elpymisrahaston 500 miljardin tuolloin avustuksina jaettavaksi suunniteltu osa pitäisi käyttää kokonaisuudessaan Euroopan pankkien pääomittamiseen. Tämä lausunto on äärimmäisen huolestuttava. Pelkästään Italian pankkien pääomitustarpeeksi arvioitiin viime kesänä 300–400 miljardia euroa. Kun suuri osa Etelä- ja Keski-Euroopan maista on ollut suljettuina koko talven, ovat niiden yritysten ja pankkien pääomitustarpeet todennäköisesti huomattavasti suurempia. Pohja on kestämätön. 

Suunnitteilla oleva yhteinen talletussuoja ei palvelisi Suomen etua, koska pankkimme ovat hyvässä kunnossa. Eteläeurooppalaisilla pankeilla taas on valtava, jopa 2 000 miljardin euron pääomitustarve. Monien talousasiantuntijoiden mukaan pankkimme joutuisivat sitä kautta Etelä-Euroopan heikkojen pankkien talletuksien takaajiksi pankkikriisissä. Asiantuntijat ovat myös sitä mieltä, että pankkien sijoittajavastuu ei tule EU:ssa ja euroalueella koskaan toimimaan, koska pankkien omistuspohja on niin erilainen. Esimerkiksi Italiassa kotitaloudet ja pk-yritykset omistavat huomattavan osan paikallispankkien osakkeista ja velkakirjoista. Sijoittajavastuun eli osakkaiden ja velkakirjojen haltijoiden omistuksien nollaus johtaisi vielä syvempään pankkikriisiin. Tämän vuoksi Italiassa tullaan jatkamaan pankkien pelastamista veronmaksajien rahoilla. Pankkiunionin syventämisen ja elpymisrahaston kautta maksajaksi liitettäisiin myös Suomen kansalaiset.  

Arvoisa puhemies! Mielestäni on täysin selvää, että Etelä-Eurooppaa uhkaa pankkikriisi. Pankkikriisi on asia, josta toivoisin Suomessakin käytävän julkista keskustelua enemmän. Suomelle tässä tulevassa pankkikriisissä on varattu vain ja ainoastaan maksajan rooli pankkiunionin kautta, ja EU:n elpymisrahasto vain kasvattaisi sitä. EU:n elpymisrahaston jakokriteereistä voi päätellä, että sen ensisijainen tehtävä ei liity koronavirukseen juuri lainkaan. Rahaston ensisijaisena tarkoituksena on tukea holtittomasti talouttaan hoitaneiden ja eurossa epäonnistuneiden maiden talouksia. 

Arvoisa puhemies! Elpymisrahastolla ollaan luomassa Eurooppaan uutta EU-tason eli kansallisvaltioiden ylle luotavaa velkakerrosta. Italian, Espanjan ja Kreikan massiiviset valtionvelat sekä yhteisvaluutta-alueen taloudeltaan heikkoihin jäsenmaihin kohdistamat paineet käytännössä takaavat, että jos tällainen uusi ylikansallinen velkakerros euroalueelle luodaan, sitä tullaan hyvin todennäköisesti käyttämään toistuvasti uudelleen. Rahaston tehtävä onkin alkaa kerätä ylivelkaantuneiden jäsenmaiden, eritoten Italian ja Espanjan, valtionvelkaa EU-tasolle eli muuttaa EU fiskaaliunioniksi. 

Jo nyt on kuultu spekulaatioita Ranskan, Italian ja Saksan johtajien suulla rahaston muuttamisesta pysyväksi tai sen, mainitsen tämän sitaateissa, huomattavasta kasvattamisesta. Kun huomioidaan Italian ja Espanjan massiiviset velkataakat sekä Etelä-Euroopan pankkisektorin kelvoton tila, on täysin selvää, että rahastoa on pakko kasvattaa jo lähitulevaisuudessa. Rahasto ei varmuudella jää ainutkertaiseksi, vaan sille tulla luomaan jatkoa. Jos EU:n tulonsiirrot ja yhteisvelan kieltävää artiklaa 125 sekä budjettikurin varmistavaa artiklaa 310 aletaan tulkita uudelleen perustavaa laatua olevalla tavalla, [Puhemies: 5 minuuttia!] niin samalla sallitaan EU:n budjettialijäämä, yhteisvelka ja tulonsiirrot. Silloin mikään ei estä EU:n yhteisen velan kasvattamista lähes rajattomasti. Jos samalla Suomen budjettisuvereniteetti rikotaan, finanssipolitiikkamme ei enää ole omissa käsissämme. Kysymykseksi nousee velan takaisinmaksu, jota varten komissio jo suunnittelee useita uusia EU-tason veroja, joista jo mainitsinkin tuossa aikaisemmin. EU-verojen käyttöönoton jälkeen EU-liittovaltion luomiseen tarvitaan enää vain muodollinen poliittinen hyväksyntä. 

Arvoisa puhemies! Myös valtiovarainministeriön entinen rahoitusmarkkinaosaston ylijohtaja Peter Nyberg on varoittanut, että elpymisrahasto käynnistää prosessin, jonka päässä ovat sekä EU:n liittovaltio että hyvinvointivaltiomme todennäköinen alasajo. Perussuomalaiset eivät hyväksy EU:n liittovaltiota. Liittovaltio voidaan torpata nyt hylkäämällä EU:n elpymisrahastoehdotus. Aidossa demokratiassa näin merkittävistä asioista tulisi järjestää kansanäänestys, kysyä maksajan eli kansan mielipidettä. Tällainen valtiosääntöoikeudellinen ja talouspoliittinen kriisi tulisi ehdottomasti ratkaista kansanäänestyksellä. On täysin käsittämätöntä, ettei sellaista lähdetty järjestämään. Perussuomalaisethan tätä halusivat ja sitä esittivät, mutta vanhat puolueet sen torppasivat. Laskun tästä niin sanotusta elpymispaketista, joka ei elvytä eikä varsinkaan auta vientiämme, maksavat kansalaiset. Näin ei saa tapahtua. Elpymispakettia, eli rehellisemmin sanottuna EU:n velkapakettia, ei tule hyväksyä. 

Arvoisa puhemies! Koska Suomi tämän pelastusrahaston puitteissa on nyt maksamassa neljä miljardia nettona Italian ja Espanjan sekä itäisen Euroopan kansantalouksiin, niin haluan muistuttaa jokaista kollegaa sekä kansalaista, millaisesta summasta todella puhutaan. Neljä miljardia eli 4 000 miljoonaa euroa nettomaksua — siinä on numeron neljä perässä yhdeksän nollaa.  

Ajatellaan, että keskituloinen palkansaaja Suomessa tienaa kuukaudessa bruttona noin 3 000 euroa. Tämä ahkera suomalainen on näinä aikoina jopa onnekas, että hänellä on työpaikka, josta maksetaan palkkaa, vihreän siirtymän myötä kun niitäkin sekä investointeja on tukipaketin lisäksi siirtynyt pois Suomesta. Tämä keskituloinen suomalainen tienaa vuodessa bruttona noin 39 000 euroa. Jos tämä ihminen on niin onnekas, että saa olla töissä ilman työttömyyttä koko työuransa esimerkiksi 40 vuotta, niin hän tienaa bruttona koko työuransa aikana 1 560 000 euroa. Muistutan, että tämä on koko työajan, työuran, bruttopalkka, mistä ei ole maksettu vielä veroja tai ensimmäistäkään laskua. Kun 2 564 suomalaista keskituloista tekee koko 40 vuoden mittaisen työuran töitä, heidän yhteensä keräämänsä bruttopalkka on 4 miljardia euroa, eli tuo sama summa, minkä hallitus ja kokoomuksen enemmistö on nyt lähettämässä Italiaan, Espanjaan ja itäiseen Eurooppaan, eli 2 564 suomalaisen 40 vuoden mittaisen työajan palkat. Noihin maihin, joista yhdessä verotus aiotaan poistaa alle 25-vuotiailta, joista toisessa kokeillaan neljäpäiväistä työviikkoa samalla palkalla ja säädettiin koronakriisin keskellä perustulo, joista kolmannessa ryhdytään maksamaan 250 euron lapsilisää 21 ikävuoteen saakka, ja niin edelleen. Vastaavasti voidaan ajatella myös, että jos 102 000 — eli 102 000 — suomalaista keskituloista tekisi täysin palkatta töitä vuoden siten, koko summa menisi tähän eurooppalaiseen hyväntekeväisyyteen niin, että siitä ei edes ruokaa näille palkatta työskenteleville maksettaisi, niin saadaan kasaan tuo 4 miljardia euroa. 

Arvoisa puhemies! Tällaista myrkkyä te nyt siellä hallituksessa ja kokoomuksessa olette suomalaisille juottamassa — eikö teitä hävetä? Esitettyä tukipakettia ei tulekaan hyväksyä, vaan rahat tulee käyttää suomalaisten hyväksi, tulee parantaa meidän kustannuskilpailukykyämme ja turvata teollisuutemme toimintakyky ja vientimarkkinat. Tämä paketti tulee siis hylätä. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Edustajat Immonen, Huru, Tynkkynen, Junnila, on ollut erittäin miellyttävää kuunnella asiapitoista asiaa elvytyspaketista viime tunnit. [Perussuomalaisista: Kiitos samoin!] Junnila nosti tämän Kummisetä-teeman ja -elokuvan tähän esille — Nino Rotan loistava musiikki, Coppolan ohjaus, Marlon Brando, Al Pacino. Se on myös yksi lempielokuvistani. Junnila nosti myös sen toisen puolen, kun puhutaan Italiasta ja mafiasta: ajatuksissa pyörii se, mihin ne lahjoitusrahat, mitä Suomikin nyt sitten on antamassa sinne Italiaan, loppujen lopuksi päätyvät.  

EU on käynyt läpi valtavan muodonmuutoksen siitä, kun Suomi päätti hypätä mukaan kelkkaan viime vuosituhannen loppupuolella. Sen aikaisia unionin periaatteita seuraamalla tämä käsittelyssä oleva elpymispaketti ei olisi yksinkertaisesti edes mahdollinen. Asiansa paremmin hoitaneet jäsenvaltiot ovat joutuneet kasvavissa määrin pelastamaan ongelmissa rypeviä jäsenmaita. Kuilu pohjoisen ja eteläisen euroalueen välillä on kasvanut. Lisäksi unionin laajentumisen myötä niin sanottujen nettosaajien määrä on lisääntynyt ja maksajien lasku kasvanut. Lukuisat suomalaiset asiantuntijatkin ovat nostaneet esille huolen liittyen EU:n perusperiaatteiden ja koko unionin toiminnan luonteen muuttumiseen. Olemmeko matkalla tulonsiirtounionin kautta liittovaltioon? Siltä nyt näyttää. Ratkaisu voisi olla EU-tason määrätietoinen panostaminen kaikkien jäsenmaiden kilpailukyvyn ja yritystoiminnan vahvistamiseen.  

Koronan seurauksena käytännössä kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat enemmän tai vähemmän vaikeuksissa. Se, miten pitkään ongelmat jatkuvat ja mikä on niiden lopullinen hintalappu, selviää vasta lähitulevaisuudessa. On selvää, että EU:n on pyrittävä löytämään ratkaisuja koronan synkentämällä talouden pelikentällä. Sen sijaan, että pyritään rahoittamaan elvytystoimia jäsenmaiden välisillä tulonsiirroilla, tulisi panostaa koko maanosan kilpailukyvyn parantamiseen maailmanmarkkinoilla. Se, miten entistä useampi eurooppalainen ja suomalainen yritys löisi läpi ja kasvaisi kansainväliseksi isoksi peluriksi, on kysymys, johon tulisi kuumeisesti etsiä ratkaisua. On kylmä tosiasia, että täällä vanhalla mantereella ei mene nyt lujaa. Maailman sadan suurimman pörssiyrityksen joukossa on melko vähän eurooppalaista loistoa. Sitä vastoin yhdysvaltalaisten yritysten dominoimalle listalle nousivat esimerkiksi kiinalaiset yritykset nykyään vahvasti. Keskustelu siitä, miten Euroopan kilpailukyky turvataan tulevaisuudessa, on jäänyt täysin paitsioon koronan aikana, vaikka juuri nyt kasvun edellytyksiä pitäisi saada vahvistettua. 

Arvoisa puhemies! Elpymispaketin toimivuus on kyseenalainen, eikä se ole pitkäjänteinen ratkaisu. Lisäksi kyseessä on monille jäsenmaille, kuten Suomelle, varsin epäoikeudenmukainen tulonsiirto. Tämä tulee varmasti kasvattamaan entisestään railoa nettomaksaja- ja nettosaajavaltioiden välillä. Tällaisen eripuran lisääntyminen ei ole hyvä lähtökohta paremman tulevaisuuden rakentamiselle. On sinänsä varsin irvokasta, että nyt Suomessa koetetaan painostaa päättäjiä elpymispaketin taakse argumenteilla yhtenäisemmän EU:n puolesta. Eikö yhtenäisyyttä parantavien, kestävien ja kaikkia jäsenmaita hyödyttävien talousratkaisujen etsiminen olisi tulevaisuuden yhteistyön kannalta paljon hedelmällisempi vaihtoehto kuin epäoikeudenmukaiset tulonsiirrot, jotka synnyttävät pahaa verta? Ja sitten on vielä se paketin kertaluonteisuus: Siihen ei oikeastaan usko enää kukaan. Jos tämä eka hyväksytään, silloin on niin sanotusti pää auki, piikki auki ja Suomi maksaa. — Kiitos. 

Arvoisa rouva puhemies! Seuraavan kansalaisviestin tästä EU-elpymispaketista on lähettänyt Timo Jääskä Kannuksesta, ja hän lausui omana kantanaan näin: ”Ensinnäkin täytyy vain ihmetellä, kuinka tyhmänä meidän pääministeri Sanna Marin oikein Suomen kansaa pitää, kun kuvittelee, että meille voi” — ja tässä yhteydessä on käytetty toista sanaa, mutta eduskunnan sääntöjen vuoksi käytän sanaa muunneltu totuus — ”ihan mitä vain, ja me sen kiltisti uskomme. Tokihan hänellä ilmeisesti jonkinlainen pelko on, etteivät kaikki” — muunnellut totuudet — ”mene täydestä, kun kerta hänen piti saada kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämisestä elvytyspaketista hylättyä.” 

”En ymmärrä, miksi pääministeri Sanna Marin käy näyttelijäkursseja ja harjoittelee valmiit vastaukset ja hokemat, joita sitten käyttää vastauksenaan kuin robotti huolimatta siitä, mitä häneltä on kysytty. Ei näiden hokemien hokeminen, kuten esimerkiksi hokemat ’hallitusti’, ’kertaluontoinen’, ’ryhtiliike’ ja niin edelleen, tee siitä” — muunnellusta totuudesta — yhtään sen uskottavampaa. Olen myös hyvin hämmentynyt, miksei pääministeri Sanna Marin ole joutunut vastuuseen siitä, kun hän tämän sopimuksen on alun perin käynyt ominpäin allekirjoittamassa. Nyt kun hylkäämme tämän elvytyspaketin, niin ei siinä kärsi kuin itse pääministeri Sanna Marinin maine. Ei Suomi tai Suomen kansa ole missään vaiheessa ilmaissut olevansa kiinnostunut tähän pakettiin mukaan lähtemisestä. Siksi ihmettelenkin, miksi me edes joudumme käymään tämän keskustelun elvytyspaketista” — alkaa jo vähän väsyttämään — ”kun ei siihen ole kenelläkään halua liittyä, kuin ilmeisesti hallituksen sillä osalla, joka on siellä Brysselissä käynyt.” 

”Olen erittäin huolestunut siitä, minkälaisen maan jätämme perinnöksi lapsillemme. Minä ainakin haluaisin omalle pojalleni jättää maan siihen kuntoon, ettei tarvitsisi meidän ottamia velkoja maksella. Siksi olenkin kauhuissani, kun nyt ollaan ottamassa kauhea määrä velkaa ja lähettämässä rahat suoraan ulkomaille. Velanoton voisi vielä ymmärtää, jos velaksi”... — Pitää jatkaa myöhemmin. Nyt on semmoinen väsy päällä. — Kiitos. 

Arvoisa rouva puhemies! Jatkan viimeksi kesken jäänyttä puhettani. 

Sen myötä euroalueella yhteisten velkojen ja tulonsiirtojen hyväksyttävyys, välitön toteutus ja nyt luotavan kehikon myötä myös myöhempi käyttöönotto mahdollistuvat. EU:sta tehdään koronakriisin varjolla velkaunioni ja tulonsiirtoliittovaltio. Vaikka rahaston myötä otettavaa askelta voidaan pitää muodollisesti pienenä, kertaluonteisena ja tarkkarajaisena ja siten esittää, että eduskunnan yksinkertainen enemmistö voi rahaston hyväksyä, todellisuus on perussuomalaisten mielestä toinen. 

Valiokunnan vastuu asiassa on merkittävä. EU tai mikään muu EU-jäsenmaa ei tässä asiassa aja Suomen kansallista etua. Elvytysrahaston todellisten tavoitteiden, unionin suunnan kohti liittovaltiota ja Suomen ajopuuaseman EU:n liittovaltiokehityksessä tulisi olla keskustelun kärkenä, mutta nyt ne on sivuutettu lähes täysin. 

Kuten valiokunnan lausunnossa todetaan, on ”ei” vähäpätöinen riski siihen, että esityksen hyväksyminen olisi merkittävä askel kohti epäsymmetristä fiskaaliunionia. Ymmärryksemme mukaan ilmaisulla tarkoitetaan sellaista EU:n muotoa, jossa nettomaksajamaat siirtäisivät rahaa nettosaajamaille ja olisivat lisäksi takausvastuussa veloista. 

Esityksessä kerrotaan EU-komission tuovan kesäkuuhun mennessä ehdotuksensa uusiksi EU:n omien varojen lähteiksi. Näitä maksuja ei häveliäisyyssyistä aina haluta kutsua veroiksi, vaikka ne sellaisia tosiasiassa ovat. Ainoastaan muovimaksusta on syntynyt konkreettinen päätös. Koska monivuotista budjettia ei ole mahdollista enää tasapainottaa muuten kuin nostamalla tuntuvasti EU:n jäsenmaksuja tai lisäämällä uusia veroja, poliittinen paine hyväksyä myöhemmin mikä tahansa esitys omiksi varoiksi on valtava. Päätöksiä ei ikinä pitäisi joutua tekemään selkä seinää vasten eikä varsinkaan niin isossa periaatteellisessa kysymyksessä kuin verotusoikeuden myöntämisessä EU:lle. 

Kun asiantuntijalausuntoja lukee rivien välistä, on ilmeistä, että budjettikokonaisuuden tarkoitus ei ole kansallinen elvytys, elvytyksen kansainvälinen koordinointi, Suomen kansallinen etu tai Suomen viennin elvyttäminen. Kyse on jo aiemmin ylivelkaantuneiden maiden taloudellisesta tukemisesta yli koronakriisin EU-maiden välisillä tulonsiirroilla ja yhteisellä velalla. 

Kokonaisuuden elvytysvaikutus on Euroopan mittakaavassa vaatimaton, ja Suomen suuresta nettomaksusta huolimatta Suomen kokonaisuudesta saama taloudellinen hyöty on joko pieni tai jopa negatiivinen. Onkin mahdollista, että ohjelmakokonaisuus parantamisen sijaan heikentää Suomen velkakestävyyttä, vientiä ja taloudellista tuottavuutta. Valtioneuvosto ei ole kehotuksista huolimatta pystynyt esittämään vaikuttavuusarviota elpymiskokonaisuuden vaikutuksista. Hallituksen puolelta on vedottu siihen, että arviota on mahdotonta laatia ennen kuin kestävän kasvun maakohtaiset ohjelmat on hyväksytty ja laitettu toteutukseen. Todennäköisempi syy on, että paketin suorat hyödyt Suomelle jäävät vähäisiksi. 

Paketin hylkäämistä tässä vaiheessa pidetään käytännössä mahdottomana sekä valiokunnan lausunnossa että useissa asiantuntijalausunnoissa. Tosiasiassa vaihtoehtoisetkin kriisinhallinnan toimintatavat halukkaiden EU-maiden keskuudessa olisivat mahdollisia loukkaamatta ja kiertämättä näin räikeästi EU:n perussopimuksia. 

Perussuomalaisten mielestä Suomen ei ole perusteltua suostua esitettyyn elpymisrahastoon. Suomessa periaatteellinen keskustelu asiasta ja demokraattinen mandaatti kansalta puuttuu. Poliitikot eivät voi myöskään vedota siihen, [Puhemies: 5 minuuttia!] että asioihin on sitouduttu ja suostuttu silloin, kun Suomi kansanäänesti EU-jäsenyyden hakemisesta. — Kiitos, puhemies. 

Arvoisa rouva puhemies! Hyvää huomenta! Aurinko nousee 4.45, ja jos sitä katsotaan Ursan tähtitornilta, niin se näyttää nousevan idästä maaliskuun ja syyskuun välisenä aikana, ja siksi on varmaan puhuttava myös Venäjästä tässä yhteydessä. 

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevan 750 miljardin euron elvytyspaketin hyväksymistä on puolustettu myös Venäjä-korttia käyttäen sekoittamalla turvallisuuspolitiikkaa keskusteluun Euroopan unionin tulonsiirroista. Tässä retoriikassa on kunnostautunut muun muassa edustaja Kärnä, jonka mukaan Kreml olisi ainoa paikka, jossa elpymispaketin kaatumista juhlittaisiin. Rohkenen epäillä hänen väitettään ”kyllä kansa tietää”. Edustaja Kärnä onkin luvannut Twitterissä tehdä oman osansa elpymispaketin puolesta, vaikka tämä tarkoittaisi käytännössä muiden maiden veloista vastaamista sekä entistä ankarampia veronkorotuksia Suomessa, jotta Etelä-Euroopan talouttaan vastuuttomasti hoitaneet maat voisivat alentaa omaa verotustaan. Minä oletan, että herra Kärnäkin on tähän aikaan unten mailla, joten taitaa se osa löytyä nyt höyhensaarilta. 

Arvoisa puhemies! Historiantutkija, professori Markku Kuisman mukaan EU-Suomi on palannut takaisin Venäjän keisarikunnan aikaiseen rooliinsa provinssiksi. Euroopan unionin jäsenenä pohjoinen, väkiluvultaan pieni valtio näyttäytyy enää vain provinssina ja osana laajempaa taloudellis-poliittista kokonaisuutta. Myös poliittisen historian emeritusprofessori Timo Soikkanen on kirjoittanut jo 15 vuotta sitten teoksessa ”Suomalaisen yhteiskunnan poliittinen historia”, kuinka itsenäinen, kansallinen Suomi on EU-jäsenyyden myötä peruuttamassa ja peruuttanut takaisin kohti autonomian aikoja. Nyt elpymispaketti on viemässä Suomea ja Euroopan unionia kohti liittovaltiota ja tulonsiirtounionia. Toden totta, samankaltaisuuksia EU-jäsenyyden ja autonomian ajan välillä on helppoa havaita. 

Arvoisa rouva puhemies! Ne, jotka tuntevat historiaa, muistavat varmasti, kuinka autonomian aika johti lopulta 1800- ja 1900-luvun vaihteen sortovuosiin, jolloin Venäjän keisarikunta yritti venäläistää Suomea. On ihme, ettei tätä aihetta ole vielä tänä aamuna sivuttu. Ensimmäisen sortokauden tunnetuin tapahtuma oli vuoden 1899 helmikuun manifesti, jota Suomessa pidettiin valtiokaappauksena, jonka avulla Suomen perustuslait tahdottiin syrjäyttää. Tämän johdosta syntyi hyvin organisoitu passiivinen vastarinta ja kerättiin niin sanottu suuri adressi, johon kertyi yli puoli miljoonaa nimeä muutamassa viikossa. Kuinka ajankohtaista onkaan kansalaisaloite koskien kansanäänestyksen järjestämistä EU:n elpymispaketista. Se keräsi tarvittavat allekirjoitukset ja eteni eduskunnan käsittelyyn. Valitettavasti eduskunta hylkäsi tämän kansalaisaloitteen äänestyksen jälkeen. 

Arvoisa puhemies! Myöhemmin, niin kutsutulla toisella sortokaudella, annettiin yhdenvertaisuuslaki, joka antoi maassa asuville venäläisille oikeuden hakea virkoja ilman Suomen kansalaisuutta. Lopulta ensimmäinen maailmansota esti suureksi venäläistämisohjelmaksi nimetyn ohjelman toteuttamisen. 

Arvoisa rouva puhemies! Kysynkin tänään: toistaako historia itseään, ja voisiko historiasta oppia jotakin? Toinen sortokausi päättyi Pietarissa maaliskuussa 1917 tapahtuneeseen helmikuun vallankumoukseen. Euroopan unioni puolestaan on kulkenut kriisistä toiseen, demokratian kriisistä talouskriisiin, talouskriisistä maahanmuuttokriisiin ja viimeisimpänä maahanmuuttokriisistä koronakriisiin, eikä loppua näy. Jos emme laita kansallista etua etusijalle, varmaa on, että historian tuomio tulee olemaan ankara. Siksi kannatan edustaja Halla-ahon tekemää esitystä ja tulen äänestämään elpymispakettia vastaan. 

Arvoisa rouva puhemies, hyvät kansanedustajat! Hyvää huomenta, Suomi! Vaikka hallituspuolueet ja jopa kokoomus ovat täällä kilvan väittäneet, että tämä elpymispaketti, mitä me täällä käsittelemme, olisi Suomen etu ja taloustieteilijät yksituumaisesti olisivat tätä mieltä, niin näin ei ole. Valtiovarainvaliokunnan kuulema taloustieteen tohtori Juha Tervala totesi tammikuussa, että EU:n elpymispaketilla voi onnistuessaankin olla kielteinen vaikutus Suomen talouteen. Tervala lausui valtiovarainvaliokunnalle seuraavaa: ”Elpymisvälinekokonaisuuden nettovaikutus Suomen taloudelle voi olla kielteinen, koska väline elvyttää Etelä- ja Itä-Eurooppaa Länsi- ja Pohjois-Euroopan kustannuksella. Muutosehdotus: kirjataan, että elpymisvälinekokonaisuudella ei välttämättä ole myönteistä vaikutusta Suomen taloudelle, vaikka pyritään käyttämään elpymisvälineen rahat mahdollisimman järkevästi.” 

Hallituspuolueet ovat perustelleet paketin hyötyjä Suomelle sillä, että Etelä-Euroopan nettosaajamaiden elvyttäminen on tärkeää myös Suomen viennille. Tervalan mukaan tutkimuskirjallisuus ei tue tätäkään ajatusta. Tervala oli viime vuonna mukana tekemässä tutkimusta Pohjois-Euroopan finanssipoliittisesta elvytyksestä 2010-luvulla, ja kävi ilmi, että elvytyksen vaikutus Etelä-Euroopan talouteen viennin välityksellä oli erittäin pieni, koska kauppa etelän ja pohjoisen välillä on vähäistä. Siksi myöskään elpymisvälineen tulonsiirrot Etelä- ja Itä-Eurooppaan eivät välttämättä ole Suomelle eduksi. Lainaan Tervalan lausuntoa valtiovarainvaliokunnalle: ”Tulonsiirrot heikentävät kysyntää EU:n rikkaissa maissa, kuten Saksassa ja Ruotsissa, jotka ovat Suomen viennin kannalta tärkeitä, ja lisäävät kysyntää matalamman tulotason maissa, jotka eivät ole Suomen viennin kannalta tärkeitä. Tulonsiirrot tuskin edistävät Suomen vientiä.” Elpymispaketti saattaa Tervalan mukaan heikentää sekä Suomen julkisen talouden tasapainoa että talouskasvua. Suomi maksaa paketin kustannuksia tulevina vuosikymmeninä korkeampina jäsenmaksuina, jotka voivat edellyttää esimerkiksi veronkiristyksiä ja näin heikentää kotimaista kysyntää. Perussuomalaisten kansanedustaja Ritva Elomaa nosti esiin muun muassa kysymyksen siitä, miten elvytyspaketti mahtaa vaikuttaa suomalaisten verotukseen, meidän suomalaisten, jotka olemme jo verotettuja aivan näännyksiin. 

Veronkiristykset heikentävät kotimaista kysyntää. Samaan aikaan esimerkiksi Viro, paljon Suomea pienempi maa, saa elpymisvälineestä nettona 6 miljardia. Kysyisin ministeri Vanhaselta, jos hän olisi täällä nyt tällä hetkellä: Onko teidän mielestänne tohtori Tervala väärässä näkemyksissään? Ja jos hän mielestänne on väärässä, niin voisitteko perustella, miksi, ja jos hän ei ole väärässä, niin miksi hallitus esittää elpymispaketin vaikutuksina jotakin aivan muuta? 

Arvoisa rouva puhemies! Kysytään kansalta, täällä edustaja Tynkkynen sanoi. Kysytään kansalta. Me olemme suomalaisia, Suomen kansalaisia, pieni, sitkeä maa, ja pärjäämme myös koronassa. Korona on meitä satuttanut, mutta olemme taistelleet koronaa vastaan. Suomalainen yrittäjä on myös taistellut. On ikävää, että suomalaista yrittäjää on kuitenkin tuettu Suomessa EU-maista kolmanneksi vähiten, vähemmän on ollut vain Irlannissa ja Kroatiassa yrittäjien tukemista. Kun me puhumme siitä, että haluamme elvyttää Eurooppaa, niin mielestäni suomalaista yrittäjää ja Suomea olisi pitänyt alun perinkin elvyttää enemmän. 

Seuraavassa puheessani haluan kertoa, mitä kansalaiset ovat sanoneet tästä elvytyspaketista. — Kiitos. 

Arvoisa rouva puhemies! Minäkin lähetän terveiset tuolta raikkaasta ulkoilmasta. Harvoin on tullut neljän aikaan siellä kävelemässä oltua, ja lintujen lauluja kuuntelin, elikkä kesä ja kevät etenevät vahvasti, siellä oli oikea kunnon konsertti. 

Mutta mennäänpä tähän vakavampaan asiaan sitten seuraavaksi. 

Euroopan unionin integraatio etenee kriisien kautta. Kriisien aikana integraatiota lisätään eli toisin sanoen valtaa siirretään pois kansallisvaltioilta komissiolle. Tosin eilen täällä vahvasti kuulimme, kuinka hallituspuolueitten edustajat ja kokoomuksenkin edustajat ainakin väittivät sitä, että komissaareilla ei ole mitään valtaa vaan täällä Suomessa sitten ponsilla lisätään sinne valtiovarainvaliokunnan mietintöihin asioita, ja niitä sitten ilmeisesti luetaan kovin tarkkaan siellä Brysselissäkin. Sitäkin voi miettiä, kuka sen uskoo sitten tosissaan. 

Mutta joka tapauksessa EU:n omia sopimuksia tulkitaan uudelleen ja venytetään, sen me tiedämme kaikki. Tai mitäpä sitä kiertelemään: kyse on sopimuksen rikkomisista. Näin voidaan ihan suoraan sanoa. EU:n ei omien sopimustensa mukaan pitäisi ottaa velkaa omiin nimiinsä, eikä jäsenvaltioiden pitäisi vastata toistensa veloista. Näin siellä lukee artikloissa. Nyt ollaan siis tekemässä kumpaakin, ja näin tulee tapahtumaan yhä enemmän myös jatkossa — senkin me kyllä täällä tiedämme, vaikka sitä ei haluta tunnustaa. Elpymisvälineestä on tulossa pysyvä mekanismi, jota käytetään uudelleen ja uudelleen. Tapahtuu siis integraatioloikka, jonka myötä EU:sta tulee pikkuhiljaa fiskaaliunioni. Siksi euroalue on kroonisessa kriisissä. Tämä on ollut tilanne alusta saakka enemmän tai vähemmän. Muistamme esimerkiksi, että Kreikka otettiin eurojäseneksi, vaikka kaikki tiesivät maan taloudelliset epäselvyydet. Poliittinen Eurooppa-ideologia oli tärkeämpää kuin taloudellinen vakaus.  

EU:n turvatakuut nousevat keskusteluun ajoittain. Nytkin elpymisvälineen hyväksymistä on perusteltu turvallisuuspoliittisilla syillä, ja tuossa hetki sitten edustaja Junnila jo avasi tätä arkkua. Venäjä kuulemma hyötyy, jos tukipaketti kaatuu. Sanoisin, että Venäjä hyötyy tätä enemmän myös jatkuvilla tukipaketeilla pystyssä pysyvästä ja taloudellisesti epävakaasta euroalueesta. Suurin osa unionin maista on Naton jäseniä, ja se on heille riittävä turva, johon tukeutua, ja jos EU toisikin turvaa, niin voisimmeko luottaa unioniin tässä asiassa, kun EU on niin monta kertaa muissa yhteyksissä osoittautunut epäluotettavaksi kumppaniksi? Se on aika varteenotettava kysymys, mitä kannattaa vakavasti miettiä. Onko EU siis enää sama läntinen arvoyhteisö ja vapaakauppa-alue kuin se oli vuonna 1994, jolloin suomalaiset saivat jäsenyydestä äänestää? Mielestäni on aivan päivänselvää — ja tämäkin keskustelu, mitä tässä on nyt pari päivää käyty, todistaa sen — että ei ole. Laajentumisen myötä lisääntynyt arvojen moninaisuus ei ole yhdistänyt Eurooppaa. Valta on keskittynyt Brysseliin, ja niin sanottu liittovaltiokehitys on ottanut aivan uusia kierroksia. Liittovaltiolle tietysti löytyy varmasti puolustajia, ja me tiedämme, että siellä Euroopassa sitä pidetään jo seuraavana askeleena, me täällä emme sitä vain vielä ymmärrä, tai emme halua ymmärtää.  

Vahva keskusjohtoisuus isoissa asioissa on ehkä perusteltua, mutta EU puuttuu isojen asioiden lisäksi myös pieniin asioihin. Tiedämme, että tukipaketti on sidottu nyt tässä yhteydessä EU:n seitsemän vuoden kehyksen sisään, ja on myöskin peloteltu, että menettäisimme muun muassa maataloustuet, jos paketti kaatuisi. Kehys ja tukipaketti ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Asiantuntijat ovat jo aiemmin sanoneet monessa yhteydessä, että kehystä voidaan jatkaa vaikkapa puoli vuotta eteenpäin samoilla ehdoilla, millä tälläkin hetkellä sitä toteutetaan, tai jollain muulla keinolla, mutta se ei ole tämä ratkaiseva tekijä. Niitä ei olisi siis alun alkaenkaan pitänyt sitoa toisiinsa, mutta ehkä tälläkin on haluttu sitten jollakin tavalla painostaa meitä, että me hyväksyisimme tämän paketin läpimenon. Jos paketti ja kehykset kaatuvat, ne aivan varmasti neuvotellaan uudelleen. Se on ihan selvä asia. 

Arvoisa rouva puhemies! On oman perustuslakimme kannalta kyseenalaista, että valtaa ja budjettisuvereniteettiä jatkuvasti hivutetaan pois kansan valitsemalta eduskunnalta. Perustuslakiasiantuntijat ovat tästä asiasta huomauttaneet. Tämä elvytyspaketti sitoo eduskunnan budjettivaltaa vuoteen 2058 saakka. Nyt olemme tekemässä siis päätöstä, joka sitoo tulevien hallitusten käsiä kymmeniksi vuosiksi. Moniko meistä istuu tässä salissa 2050-luvulla? [Puhemies: 5 minuuttia!] Toivottavasti mahdollisimman moni, mutta epäilen. 

Arvoisa rouva puhemies! EU on nyt menossa täysin väärään suuntaan. Yhteisvelkasuhteet, omien sopimusten jatkuva rikkominen ja EU:lle tuleva verotusoikeus ovat asioita, joita ei voi hyväksyä, ei yksinkertaisesti. Unioni tarvitsee totaalisen suunnanmuutoksen, ja ensimmäinen askel tähän on kaataa käsittelyssä oleva tukipaketti. 

Me perussuomalaiset rakastamme Suomea ja suomalaisia, ja siksi tukipaketti on kaadettava. 

Arvoisa puhemies! Haluan tässä aivan ensiksi sanoa, että ymmärrän täysin edustaja Tynkkysen uupumuksen tässä tilanteessa. Hän on taistellut täällä monta päivää ja yötä Suomen itsenäisyyden puolesta, ja arvostan sitä suuresti. Itsekin olen tässä valvonut putkeen kaksi päivää ja kaksi yötä, ja kohtahan tuo valiokunnan kokouskin alkaa, mutta näillä mennään. 

Arvoisa puhemies! [Petri Huru: Hyvän asian puolesta!] — Juuri näin. — Haluan tässä vaiheessa nostaa seuraavaksi esiin neuvoston oikeuspalvelun roolin perussopimusten tulkinnassa, ja se, miksi nostan tämän asian esiin, johtuu siitä, että tätä EU:n elpymispaketin perussopimuksen mukaisuutta on yritetty elpymispaketin kannattajien suunnalta perustella oikeudellisesti nimenomaan ja yksinomaan tällä neuvoston oikeuspalvelun elpymispakettia puoltavalla lausunnolla. 

Arvoisa puhemies! Voidaan katsoa, että jossain määrin haasteelliseksi elpymispaketin perussopimuksen mukaisuuden arvioinnin tekee se, että EU:n tuomioistuimen oikeusvaltiollinen kontrolli on jälkikäteistä eikä unionin oikeudessa ole jäsenvaltioiden valtiosääntöjen tavoin kehittynyttä ennakollista perustamissopimusten mukaisuuden normikontrollia. Suomessa taas ennakollista normikontrollia toteuttaa perustuslakivaliokunta.  

Neuvoston oikeuspalvelusta keskusteltaessa on olennaista ymmärtää se, mitä oikeuspalvelu on ja mitä se ei ole. Neuvoston oikeuspalvelu ei ole tuomioistuin, se ei ole perustuslakivaliokunta eikä se ole valtiosääntöoikeudellinen elin. Se ei ole valtiosääntöoikeudellinen elin, joka tuottaisi valtiosääntöoikeudellisesti merkittäviä asiakirjoja. Se on oikeudellinen yksikkö poliittisen toimielimen palveluksessa, ja sen tehtävänä on toteuttaa EU:n agendaa. 

Arvoisa puhemies! Myös meillä perustuslakivaliokunnassa suoritettiin arvio neuvoston oikeuspalvelun roolista ja sen elpymispakettia koskevasta lausunnosta, ja perustuslakivaliokunnan kannalta keskeisin kysymys neuvoston oikeuspalvelun roolia ja sen antamaa lausuntoa arvioitaessa oli se, onko neuvoston oikeuspalvelun näkemyksillä ylipäätään valtiosääntöoikeudellista arvoa. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa kävi ilmi, että oikeuspalvelun lausunto ei ole valtiosääntöoikeudellisesti merkittävä asiakirja. Lausunnolla ei siis toisin sanoen ole perustuslakivaliokunnan toteuttaman valtiosääntöoikeudellisen arvioinnin kannalta merkitystä. 

Arvoisa puhemies! EU-oikeus on usein hyvin väljää, ja se mahdollistaa erilaiset tulkinnat, ja näiden usein varsin väljien tulkintojen tekemisessä neuvoston oikeuspalvelulla on keskeinen asema. On tärkeää ymmärtää, että neuvoston oikeuspalvelun tehtävänä ei ole varjella perussopimuksia vaan mahdollistaa EU:n päätöksenteko.  

Suomessa perustuslakivaliokunta toteuttaa työssään lainsäädännön perustuslaillista ennakkovalvontaa, ja se on tehtävässään hallituksesta riippumaton. EU:ssa ei ole vastaavaa lainsäädännön ennakollista perustuslakikontrollia. Neuvoston oikeuspalvelu ei myöskään ole riippumaton elin, vaan nimenomaisesti ja määritelmällisesti neuvoston yksikkö, joka palvelee EU:n etua. Lisäksi oikeuspalvelun lähtökohtana on EU:n perussopimusten luovakin tulkinta, jossa valtiosääntöoikeudellisiin näkökohtiin tai yksittäisten jäsenvaltioiden perustuslakeihin ei ole tarkoituksenmukaista kiinnittää huomiota. Perustuslakivaliokunnan tulkintaa puolestaan ohjaa perustuslaki ja sitä koskeva tulkintakäytäntö. Oikeuspalvelun lausunnot eivät ole objektiivisuuteen pyrkivää juridiikkaa, vaan ne ovat keino hyväksyttää tietynlainen ratkaisumalli lainsäätämismenettelyssä.  

Neuvoston oikeuspalvelun jäsenet [Puhemies: 5 minuuttia!] ovat EU-virkamiehiä, joiden on EU:n henkilöstösääntöjen mukaan suoritettava tehtävänsä ja toimittava ainoastaan unionin edun mukaisesti — tämä oli siis suora lainaus henkilöstösäännöistä. Kyseisissä säännöissä kielletään erityisesti jäsenvaltioiden näkemysten huomioiminen. Oikeuspalvelun jäsenten neuvojen tarkoitus on mahdollistaa oman toimielimen tavoitteiden toteutuminen.  

Toisin kuin komission oikeuspalvelulla, neuvoston oikeuspalvelulla ei ole virallista muodollista, menettelyllistä asemaa. [Jari Koskela: Ei ole, neuvoa-antava!] — Juuri näin. — Neuvostolla ei ole minkäänlaista velvollisuutta pyytää eikä seurata oikeuspalvelun lausuntoa. [Jari Koskela: Puolueellinen elin!] Neuvoston oikeuspalvelu antaa lausuntonsa jäsenvaltioille, joilla on myös omia oikeudellisia asiantuntijoita. Neuvostossa oikeudellisista näkökohdista on usein hyvinkin erilaisia näkemyksiä. Myös komission ja neuvoston oikeuspalvelut ovat tulkinnoista usein jonkin verran erimielisiä.  

Oikeuspalvelu on läsnä kaikissa neuvoston ja sen alaisten valmisteluelinten kokouksissa. Oikeuspalvelu ei siten ole pelkkä oikeudellinen toimija. Se osallistuu neuvotteluihin jatkuvasti ja esittää ratkaisuja myös muihin kuin oikeudellisiin kysymyksiin, mikä tekee oikeudellisten ja poliittisten kysymysten erottelun hyvin vaikeaksi. Oikeuspalvelun tulkinta ei myöskään saa joka kerta jäsenvaltioiden tukea. Esimerkkinä voidaan mainita EU:n perusoikeusviraston poikkeuksellinen perustaminen oikeuspalvelun kriittisestä kannasta huolimatta. Oikeuspalvelun tulkintoja ei ole aina nähty oikeina ja niihin on suhtauduttu usein varsin kriittisesti jäsenvaltioissa. 

Arvoisa puhemies! Suomessa oikeudellinen kanta on koko EU-jäsenyyden ajan muodostettu EU-asioissa itsenäisesti osana kansallista kannanmuodostusta. U-kirjelmää laadittaessa neuvoston oikeuspalvelun kanta ei ole yleensä edes tiedossa. Suomi on myös usein ollut oikeuspalvelun arvioista eri mieltä. Tällaisia tapauksia löytyy. Suomi on omilla puheenjohtajuuskausillaan edistänyt tavoitteita, jotka ovat olleet usein ristiriidassa oikeuspalvelun näkemysten kanssa. Suomessa oikeuspalvelun arvioille ei ole annettu automaattista arvoa, vaan ne on arvioitu usein kriittisesti.  

Neuvoston oikeudellinen yksikkö on neuvoston palveluksessa. Toiminnassaan se ei edusta jäsenvaltioita vaan neuvostoa toimielimenä. Trilogineuvotteluissa oikeuspalvelu puolustaa neuvoston kantaa. Suurilla jäsenvaltioilla on enemmän painoarvoa kuin pienillä määriteltäessä neuvoston suuntaa ja poliittista tahtoa. Oikeuspalvelun arvioissa keskeistä on oikeudellinen riskiarviointi, kun se tasapainoilee neuvoston tahdon ja perussopimusten tulkinnan välillä. Oikeuspalvelussa tapahtuvaan riskiarvioon vaikuttaa [Puhemies: 10 minuuttia on kaksi kertaa suositusaika!] se, että käytännössä vain harvat asiat päätyvät EU-tuomioistuimen arvioitaviksi. 

Arvoisa puhemies! Vielä loppuun totean, että oikeuspalvelun tavoitteina on pyrkiä tiettyjen tavoitteiden toteuttamiseen. Usein sen lausunnoissa oikeudelliset argumentit esitetään valikoiden, instrumentaalisesti tai tavalla, jonka selkeä tarkoitus on mahdollistaa tietynlainen neuvostossa jo syntymässä oleva kompromissi. Neuvoston oikeuspalvelun lausunnolla ei voida millään muotoa perustella nyt käsittelyssä olevien omien varojen päätöksen ja siihen sisältyvän elpymispaketin perussopimuksen mukaisuutta. 

Arvoisa rouva puhemies! Tässä olemme jo tovin puhuneet hallituksen esityksestä EU-tukipaketista. Ja kun yksi eniten tukea saavista maista on Italia, niin on myös kuultu paljon argumentteja pelastusrahaston puolustajilta siitä, että Italian suunnittelemalla 250 euron lapsilisällä jokaisella lapselle aina 21 ikävuoteen asti ei olisi mitään tekemistä tämän pelastusrahaston kanssa, että ne olisivat jotenkin eri päätöksiä tai eri rahoja tai eri budjeteista tai että pelastusrahaston saamiset käytettäisiin johonkin muuhun ja lapsilisiin Italia ottaisi rahat jostain toisaalta.  

Tämä on hämmentävää puhetta, ja jos paketin puolustajat näin vilpittömästi ajattelevat, niin ei ole ihme, että Italiassa nauretaan matkalla pankkiin hakemaan suomalaistenkin maksamia pelastusrahoja. Italiassa ymmärretään, että tietenkin he voivat näin tehdä, kuka sitä estää, koska onhan tämäkin pelastusrahasto tehty sillä periaatteella, että vain pieni vähemmistö sen perusteista liittyy koronaan ja tulevaisuudessa vastaavanlaisia tulonsiirtopaketteja ryhdytään tekemään eri nimisinä.  

Tästä elpymispaketista onkin jo kuultu puheita sen kaavailemisesta pysyvämmäksi toimintamalliksi. Näillä tasoitellaan kilpailukykyeroja unionin valtioiden välillä. Italiassa on huomattu myös, että koska ranskalaiset pankit ovat taanneet paljon Italiassa ja Saksa ei millään halua Italian eroavan eurosta, koska sen oma vaikutusvalta ja talouden uskottavuus maailmalla kokisi kovan kolhun, niin rahoittaja löytyy aina Italian ulkopuolelta. Ei Italian tarvitse laittaa taloutta ja kilpailukykyä kuntoon, sillä jos Ranska ja Saksa niin haluavat, niin kertaluonteisia — siis kertaluonteisia — pelastuspaketteja kyllä on tulossa eri nimillä toinen toisensa perään tulevaisuudessa aina, kun niitä tarvitaan, ja jos niitä ei ole helposti tulossa, niin vilautetaan euroeroa, ja jo alkaa rahaa virrata. Ja maksajan tietysti oletetaan taas löytyvän pohjoisesta.  

Jotta tukipaketista ei muodostu pysyvää toimintamallia, jota esimerkiksi komission varapuheenjohtaja Dombrovskis on jo puheissaan väläytellyt, tätä tukipakettia ei tule missään nimessä hyväksyä, vaan se tulee hylätä. — Kiitos, arvoisa rouva puhemies.  

Arvoisa rouva puhemies! Tässä otteita valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä VaVM 4/2021, PS-vastalause: 

”Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi omien varojen järjestelmästä annetun päätöksen, joka sisältää EU:n monivuotisen rahoituskehyksen sekä EU:n elvytyspaketin. Omien varojen päätös sisältää unionin talousarvion rahoittamisen perusteet vuosille 2021—2027. Vuoden 2018 hinnoin kokonaisrahoitus on yhteensä 1 087 miljardia euroa. Hintakorjausmekanismissa sovelletaan 2 prosentin deflaatiokerrointa, mikä kasvattaa elpymispaketin arvoa todennäköisesti inflaatiokehitystä nopeammin.” 

”Omien varojen päätökseen sisältyy myös 750 miljardin lainanottovaltuus elpymisvälineen rahoittamiseksi, mikä lisää Suomen jäsenmaksuja noin 210 miljoonalla eurolla vuoteen 2058 asti.” 

”Pakettia kutsutaan monissa eri yhteyksissä poikkeukselliseksi, kertaluontoiseksi ja tarkkarajaiseksi. Perussuomalaisten mielestä se ei ole mitään näistä. Paketin kerrotaan myös elvyttävän koko EU:n taloutta ja siten olevan hyvä myös Suomen taloudelle. Mielestämme paketti ei elvytä Suomen taloutta, vaan pikemminkin se on taloudellemme haitallinen. Paketti johtaa tulonsiirto‑ ja velkaunioniin, ja pahimmillaan luo jäsenmaille insentiivin velkaantua lisää.” 

”Suomen osuus EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä on noin 16,7 miljardia euroa. Vuosittaiset EU-jäsenmaksut ovat keskimäärin 2,6 miljardia euroa tulevalla rahoituskehyskaudella.” 

”Aiemmasta rahoituskaudesta kasvua tulee noin 700 miljoonaa euroa. Kasvava jäsenmaksu johtuu pääosin Ison-Britannian EU-erosta. Eron aiheuttama jäsenmaksutulon menetys olisi pitänyt kompensoida unionin menoja leikkaamalla. Suomen pitkäaikainen tavoite on ollut pienentää reaalista nettomaksuosuutta, ja näin ollen hallitus ei onnistunut neuvotteluissa. Perussuomalaisten mielestä tästä tavoitteesta olisi pitänyt pitää kiinni.” 

”Odotettavissa on, että omien varojen järjestelmään tehtävät muutokset tulevat jatkossa joko nostamaan Suomen jäsenmaksuosuutta tai vastaavasti heikentämään Suomen verotuottoja.” 

”Suomen osuus maksukorjauksista jää aiempia vuosia pienemmäksi, mutta on siitä huolimatta edelleen 130 miljoonaa euroa vuodessa. Nämä maksut menevät Alankomaiden, Itävallan, Ruotsin, Saksan ja Tanskan hyväksi. Suomi on maksanut ja neuvottelutuloksen mukaan edelleen maksaa järjestelmämuutoksesta huolimatta kohtuuttoman summan maksukorjausjärjestelmän mukaisia osuuksia kyseisille jäsenmaille. Hallituksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin maksukorjausjärjestelmästä luopumiseksi niin, että kunkin jäsenmaan maksuosuus määrätään todellisiin taloustietoihin perustuen.” 

”EU:n budjettia rahoittavat perinteiset omien varojen lähteet ovat bruttokansantuloon ja arvonlisäveroon perustuvat varat. Kuten mietintö toteaa, alv-pohjainen oma vara suosii niitä maita, joissa arvonlisäveron kiertäminen on yleistä. Sama koskee myös bktl-pohjaisia varoja. Bktl‑ ja alv-tilastot tyypillisesti näyttävät todellisia arvoja pienempiä lukemia vähemmän kehittyneissä, [Puhemies koputtaa] matalamman kansantuotteen maissa.” — Kiitos, arvoisa puhemies. 

Arvoisa rouva puhemies! Edellinen puheeni päättyi siihen, että totesin, minkä edustaja Tynkkynen nosti puheessaan esiin, että kysytään kansalta. Kansalaisilta on tullut paljon viestejä, ja edellisen puheeni päätteeksi sanoin, että seuraavassa puheessa kerron, mitä ihmiset ovat viestineet. Niitä viestejä tulee aamuyöstä, niitä tulee illalla myöhään, eli kyllä Suomi valvoo: Suomi valvoo, mitä me täällä eduskunnassa teemme. Ja juuri äskenkin sain viestin, jossa kannustettiin ihmisiä tekemään työtä täällä eduskunnassa, koska me olemme työntekijöitä, me teemme täällä töitä, me olemme kansalla töissä — kansa on meidän palkkamme maksaja. 

”Se, että jos Suomi hoitaa asiat paremmin kuin muut, ei voi tarkoittaa sitä, että me maksamme niiden laskut, jotka hoitavat asiat huonosti. Muualla lasketaan verotusta, meillä nostetaan. Tämä sotii voimakkaasti meidän kansalaisten ja yrittäjien moraalikäsitystä vastaan ja myös murentaa sitä. Tämän jälkeen en ole enää iloinen veronmaksaja, vaan siirrän mieluummin yritykseni vaikka Viroon. — Kunnioittavasti, yrittäjä Risto.” 

”Kansa tietää, ettei se ole elvytyspaketti, se ei ole koronatukipaketti, se ei ole kertaluonteinen. Tällä velkaannutetaan Suomi liittovaltioon ja ostetaan EU-virkoja, niitä hillotolppia. — Terveisin, Vesa.” 

”Mietin isovanhempiani, jotka kaikki neljä olivat sodassa, toiset Karjalan evakoita, joilta vietiin kaikki — tämän maan todellisia pelottomia rakentajia. Onneksi he eivät ole näkemässä tätä tilannetta, kun tätä maata ollaan myymässä henkilökohtaisten EU-virkatoiveiden ja mahdollisten kuviteltujen mainehaittojen pelon vuoksi. — Timo.” 

”Yhteislainoihin ei ole tarvetta nyt eikä ikinä. Jokainen maa saa nyt itse ottaa lainaa niin paljon kuin haluaa, ja sitä myös annetaan, joten miksi täytyy sitoutua laittomaan lainanottoon ja tulonsiirtounioniin? Kaikki jo tietävät, ettei tämä tule olemaan kertaluontoinen. — Yrittäjä Riitta, tutkija Meerit.” 

”Terveiset Kainuun korvesta! Moni on taistellut ja antanut henkensä tälle maalle, jotta sitä ei voitaisi enää koskaan alistaa eikä asettaa suurvallan määräiltäväksi. Nyt te kansanedustajat ette saa tehdä tyhjäksi sitä, minkä puolesta suomalaiset ovat uhranneet henkensä: vapauden ja itsenäisyyden sekä suomalaisten kovalla työllä rakentaman Suomen. Tämän kirjeen tarkoitus on vain muistuttaa, kenen takia siellä olette: meidän suomalaisten. Tällä historiallisella hetkellä, kenen puolella seisot? — Eläkeläinen, äiti, isoäiti Irma.” 

”Tärkeämpi kysymys on, että oletteko valmiit hyväksymään sen, että siirtyisimme rahaston hyväksymällä EU-fiskaaliunioniin ja lopulta liittovaltioon. Kuten hyvin tiedätte, EU suunnittelee useita uusia EU-tason veroja, jotka käytännössä veisivät meidät liittovaltioon. Tähän rahasto aukaisisi oven. Tuomas.” 

”Lastemme puolesta ’ei’ tukipaketille. Sanna ja perhe.” 

Arvoisa rouva puhemies! Kainuulainen äänestäjä kirjoittaa: ”Olen kasvaneen huolen ja suoranaisen pelon vallassa seurannut viime kuukausien poliittista keskustelua ja valtiovallan toimintaa Suomessa. En tunnista tätä maata enää omakseni. Olen jopa joutunut pyytämään anteeksi teini-ikäiseltä lapseltani sitä, että sukupolveni teot tulevat jättämään hänelle aivan toisenlaisen maan kuin minkä omat sodan käyneet isoisäni ylpeinä jättivät edelleen rakennettavaksi omille jälkipolvilleen. Häpeän sitä alennustilaa, jonka partaalla rakas Suomenmaamme on. Mitä häpeän päälle voidaan rakentaa? Ei mitään kestävää. Kunnioittavasti, Kirsi.” 

Arvoisa puhemies! Halusin tuoda nämä tarinat tänne eduskunnan saliin, jotta kansalaisten viesti välittyisi tänne. Kiitän kaikkia, jotka lähettävät näitä viestejä meille. Niitä tulee. Toivon, että kansanedustajat kuuntelevat kansalaisia, sillä me olemme kansalla töissä. 

Arvoisa rouva puhemies! Elpymispaketin käsittelyjärjestys kummastuttaa. Rahanjaosta on jo päätetty, vaikka pakettia ole vielä edes hyväksytty meillä tai kahdeksassa muussakaan maassa. Omille äänestäjille on kyllä viestitetty, miten nyt saadaan rahaa vihreään siirtymään, ilmastotoimiin, työllisyystoimiin, reiluun siirtymään ja ties mihin. Näin kuntavaalien alla tämä on tietysti ymmärrettävää. Luvataan rahaa sinne sun tänne. Paketin hyväksymisestä on tehty ikään kuin pakollista, kun rahat on jo jaettu. 

Arvoisa hallitus, ei se näin mene. Me emme saa tästä paketista yhtään mitään, vaan olemme nettomaksajia, ja me saamme pienen osan takaisin omista rahoistamme. Tämä on siis velkarahaa, jonka tulevat polvet joutuvat takaisin maksamaan. Kaiken lisäksi meillä on jo valmiiksi yhteiseurooppalaisia vastuita, jotka saattavat langeta myös maksettaviksi, muitakin. Suomen piilotetut vastuut ovat yli 100 miljardia, ja kuinka suureksi ne ehtivätkään vielä kasvaa, jos emme laita pistettä tälle kehitykselle? Eli ei meillä Suomessa niin kauhean hyvin tällä hetkellä mene ilman tätä elpymisvälinettäkään. 

Tukipakettia perustellaan koronakriisillä, joka onkin runnellut jokaisen maan taloutta, mutta kuten tiedämme, vain 30 prosenttia paketista jaetaan suoraan koronasta johtuvista syistä. Suurin osa jakoperusteista ei siis liity koronaan. Onkin luultavaa, että tukipaketti olisi jouduttu myöntämään ilman epidemiaakin. 

Arvoisa puhemies! Elvyttäminen on perusteltua. Jokaisen maan talous on taantunut koronakriisin takia enemmän tai vähemmän, mutta elvytystä voidaan tehdä kuitenkin kansallisesti. Meidän ei tarvitse ottaa vastataksemme toisten velkoja. Kansallinen elvytys on hyödyksi meille kaikille. On arvioitu jopa, että esimerkiksi Yhdysvaltain massiivisen kansallisen noin 5 000 miljardin elvytyspaketin kautta se auttaisi Suomea enemmän kuin tämä EU:n oma 750 miljardin tukipaketti. Kaikki maat saavat nyt halpahintaista lainaa. Sitä on saatavilla jopa nollakorolla. Tämä on se tapa, jolla maiden pitäisi elvyttää, ja tästä 750 miljardin euron tukipaketista valtaosa menee sinne Etelä-Euroopan maihin, Italiaan yksistään se 200 miljardia, ja on sanottu, että sitten he elvyttävät meidän vientiämme, mutta valitettavasti vain noin 5—6 prosenttia meidän viennistämme menee sinne Etelä-Euroopan maihin. 

Totta on, että me olemme myös kansallisesti elvyttäneet massiivisesti. Yrityksiäkin on tuettu, ja erityisesti kunnille on annettu rahaa enemmän kuin ne koronan takia olisivat ehkä tarvinneetkaan. Kunnille on ylikompensoitu sopivasti juuri ennen kunnallisvaaleja, elikkä tämä vuosikin vielä menee hyvässä nousukiidossa, mutta palaamme sen jälkeen sitten normaaliin elämään. Elikkä tiedämme, että kunnat olivat hyvin suurissa vaikeuksissa jo ennen koronaa, ja tämä huolestuttaa meitä perussuomalaisia valtavasti, mitenkä kunnat pärjäävät jatkossa Suomessa. Yrityksiä olisimmekin voineet tukea enemmän. Suomessa yritystukien määrä on Euroopan pienin. Sieltä yrityssektoriltahan ne kuntienkin ylläpitämiseen saatavat verorahat saadaan, ja siksi yritysten tukeminen olisi tärkeätä. Ainoastaan Irlanti ja Kroatia ovat Euroopassa myöntäneet yritystukia Suomea vähemmän. 

Suomelle tukipaketista on asiantuntijoiden mukaan vain vähän tai ei lainkaan hyötyä. On mahdollista, että paketti jopa heikentää velkakestävyyttä ja taloudellista tuottavuuttamme. Elvytyksen sijaan paketin tosiasiallinen tarkoitus onkin vain viedä EU:ta valitettavasti fiskaaliunionin suuntaan. Valtioneuvosto ei ole esittänyt vaikuttavuusarvioita tukipaketin vaikutuksista. Valitettavasti näin on. Ehkä hallituksessa ymmärretään, että sellaista ei kannata tehdä, koska tulokset olisivat tukipaketin puolustajien kannalta ikäviä, se on nähtävissä. Tukipakettia perustellaan poliittisilla syillä. Meille kuulemma tulee ennennäkemätöntä mainehaittaa, kuten olemme lehdistä saaneet lukea, jos emme pakettia hyväksy. Mitä se käytännössä tarkoittaa, se on sitten aivan toinen juttu, ja oliko se tilattu lausunto, näin juuri sopivasti. 

Arvoisa puhemies! EU:n tukipaketti on valmisteltu huonosti, [Puhemies koputtaa] ja se ei liity koronaan, eikä se juurikaan edes elvytä. Muun muassa näiden asioiden perusteella me vastustamme tukipaketteja, ja kuten sanottu aikaisemminkin, [Puhemies koputtaa] niin me perussuomalaiset rakastamme Suomea ja suomalaisia ja emme hyväksy tätä tukipakettia. 

Arvoisa puhemies! Suomen hallitus on yrittänyt väittää yhä uudelleen ja uudelleen — myös eilen ja tänään täällä salin puolella — että elpymisrahaston elvytysvaikutus Suomelle olisi merkittävä. Rahaston elvytysvaikutus on kuitenkin todellisuudessa joko erittäin vähäinen tai jopa negatiivinen. Suomen osallistuminen rahastoon voi pahimmillaan hidastaa talouskasvua. Monet talousasiantuntijat ovat todenneet, että hyvin todennäköisesti rahastosta päädyttäisiin rahoittamaan tuottamattomia tai huonotuottoisia investointeja. Näistä voisi muodostua myöhemmin taakka myös Suomen taloudelle. On siis hyvin todennäköistä, että rahaston varat päätyvät tuottamattomiin investointeihin. Rahaston tarkoitus on elvyttää euromaiden talouksia lisäämällä investointeja muun muassa ilmastoa ja digitaalista taloutta edistäviin kohteisiin. Komissio käyttää tästä rahastosta uljaasti nimiä Next Generation. Se viittaakin siihen, että tavoitteena on ideologisesti trendikkäiden yhteiskunnallisten tavoitteiden edistäminen — no, koska ne nyt sattuvat olemaan tällä hetkellä trendikkäitä. On kuitenkin hyvin kyseenalaista, elvyttävätkö tällaiset tavoitteet aidosti taloutta. 

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni ja Suomi tarvitsevat lisää investointeja kansainvälisesti kilpailukykyisen tuotannon lisäämiseksi. Tällaisia investointeja ei kuitenkaan vaivaa rahoituksen puute. Erityisesti suuret yritykset ovat voineet helposti rahoittaa kannattavia investointeja laskemalla liikkeelle matalakorkoisia velkakirjoja kansainvälisillä pääomamarkkinoilla. Pienten yritysten pankkirahoituksen saatavuus on myös helpottunut jonkin verran. On vaikea luottaa siihen, että poliitikot osaisivat valita talouden kannalta oikeat investointikohteet, tai siihen, että komissio kykenisi valvomaan rahojen päätymistä oikeisiin kohteisiin. Vaikuttaa huolestuttavasti siltä, että rahat päätyvät kannattamattomiin ja erityisen riskialttiisiin investointeihin. Poliittinen ohjailu norsunluutorneista vain pahentaa tätä ongelmaa johtaen tuottamattomien investointien määrän kasvuun. Tuottamattomat investoinnit taas toisivat huomattavia kustannuksia niitä rahoittaneille valtiolle, pankeille ja yrityksille.  

Arvoisa puhemies! Rahaston elvytysvaikutus Suomelle on siis todennäköisesti negatiivinen. Valtioneuvoston oma tutkimus päätyi arviossaan siihen, että EU:n rahaston elvytysvaikutus Suomeen olisi erittäin pieni. Tämä selviää valtioneuvoston julkaisuista vuodelta 2021. Kyseisessä raportissa todetaan sivulla 288 seuraavaa: ”Alustavan arvion mukaan kasvupaketti voisi kasvattaa potentiaalisen tuotannon kasvua 0,1 prosenttia vuosittain keskipitkällä aikavälillä.” Siis 0,1 prosenttia, toisin sanoen ei yhtään. 

Elvytystutkija ja dosentti Juha Tervala on puolestaan todennut seuraavaa: ”Pohjoisen osan finanssipoliittisen elvytyksen vaikutus eteläiseen osaan viennin välityksellä on erittäin pieni, koska kauppa pohjoisen ja etelän osan välillä on pientä. Todennäköisesti eteläisen osan elvytys lisäisi tuotantoa merkittävästi etelässä, mutta vaikutus pohjoiseen osaan viennin välityksellä olisi todella pieni.” Tervalan mukaan elpymisrahaston kautta toteutetut tulonsiirrot todennäköisesti heikentäisivät vientituotteiden kysyntää EU:n rikkaissa maissa. Tämä johtuu siitä, että Suomen vienti EU:n rikkaisiin maihin, kuten Ruotsiin ja Saksaan, on huomattavasti suurempaa kuin eteläisiin jäsenmaihin, kuten Italiaan tai Espanjaan. Koska elvytysrahat suuntautuisivat eteläisiin jäsenmaihin lisäten kysyntää niissä samalla kun ne vähentäisivät kysyntää pohjoisissa jäsenmaissa, [Puhemies koputtaa] tämä vähentäisi Suomen vientituotteiden kokonaiskysyntää. 

Arvoisa rouva puhemies! Täällä nyt edelleen käsittelemme tätä hallituksen esitystä EU-tukipaketista, jossa siis olemme antamassa rahaa muun muassa Etelä-Euroopan maille, ja Espanja on niistä yhtenä suurena saajamaana. 

Hallitus on kovasti halunnut vakuutella, että Espanjan koronakesällä säätämä perustulo kaikille kansalaisilleen ei liittyisi mitenkään tähän elpymisrahastoon tai että ne muka ovat eri asioita ja että ne on päätetty eri aikaan eikä mukamas tästä elpymisrahastosta johtuen. Hyvät edustajakollegat, joita täällä nyt ei kyllä itse asiassa näy kuin perussuomalaisia — eipä näy hallitusta tai kokoomusta kiinnostavan olla puolustamassa tätä pakettia täällä tähän aikaan, puoli kuuden aikaan aamulla — tämä kuitenkin liittyy erittäin syvällisen periaatteellisesti juuri tähän elpymisrahastoon. Kovasti halutaan myös vakuutella sitä, että Espanjan suunnittelema neljän päivän työviikko ‑kokeilu viiden päivän palkalla ei liittyisi mitenkään tähän elpymisrahastoon. Uskooko tähän joku, siis joku muu kuin hallitus? 

Nämä ovat kalliita kokeiluja, joita varmasti Suomessakin voisi kokeilla, jos valtion kassassa olisi rahaa ja maassa veronmaksajia. Tosin kun vihreä siirtymä näyttää vievän myös investointeja ja työpaikkoja, niin näyttää vahvasti siltä, että Suomessa ei ole rahaa kassassa jatkossakaan. Meillä on perinteisesti eletty taloudellisesti vastuullisesti, ja siksi tuon kaltaisia suunnitelmia ei ole täällä lähdetty toteuttamaan. On laskettu, että se on hyötyynsä nähden kallista. 

Eikö ole mielenkiintoista, että pahimmassa koronakriisissä ja sen jälkeen Espanjassa on katsottu, että heillä on neljän työpäivän kokeiluun täydellä palkalla ja perustuloon varaa, siis tässä tilanteessa? Hyvät kollegat täällä salissa, siis te perussuomalaiset kollegat, koska täällä ei muita ole edelleenkään, ja kansalaiset siellä ruudun takana — jos tähän aikaan joku vielä, tai jo, lähetystä katsoo — tämä liittyy erittäin syvällisen periaatteellisesti juuri tähän elpymisrahastoon. Nyt suurimpiin elpymisrahaston nettosaajiin kuuluva Espanja näyttää juuri esimerkkiä siitä löysästä taloudenpidosta ja moraalikadosta, mitä tällä elpymisrahastolla palkitaan. Espanja on hoitanut talouttaan suorastaan välimerellisen rennosti ja sääti 3 miljardia vuodessa maksavan perustulon viime kesänä, juuri silloin, kun korona oli maata pahiten kuristamassa. Perustulo astui voimaan kesäkuun alusta 2020, ja se maksaa espanjalaisille veronmaksajille 3 000 miljoonaa vuodessa, eli 3 miljardia. Siellä luotetaan vahvasti siihen, että jos omat rahat loppuvat, niin pohjoisessa Euroopassa on niin tyhmiä valtioita ja niiden veronmaksajia — tai ei oikeastaan veronmaksajia vaan päättäjiä — että he rientävät riemusta kiljuen rahasäkin kanssa apuun. 

Arvoisa puhemies! Koska suositeltu aika loppuu, en jatka pidempään, mutta totean, että tätä tukipakettia ei ole syytä hyväksyä. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Jatkan edellisessä puheenvuorossa kesken jäänyttä puhetta: 

EU:n budjettia rahoittavat perinteiset omien varojen lähteet ovat bruttokansantuloon ja arvonlisäveroon perustuvat varat. Kuten mietintö toteaa, alv-pohjainen oma vara suosii niitä maita, joissa arvonlisäveron kiertäminen on yleistä. Sama koskee bktl-pohjaisia varoja. Bktl‑ ja alv-tilastot tyypillisesti näyttävät todellisia arvoja pienempiä lukemia vähemmän kehittyneissä, matalamman kansantuotteen maissa. Omiin varoihin sisältyy siten tahattomasti sisäänrakennettuna maiden välinen tulonsiirtomekanismi. Tämä on järjestelmäominaisuus, joka johtuu yksinkertaistettuna siitä, että jäsenmaat ovat liian erilaisia. 

On keskeistä ymmärtää se, että suunniteltaessa mahdollisia uusia omia varoja ymmärretään maiden erilaisuus. Uusiin omiin varoihin sisältyy huomattavia riskejä. Kenties parempi rahoitustapa EU:lle saattaisi olla se, että perinteisten omien varojen osalta parannetaan laskentatapoja ja tiivistetään veropohjia. Näin ollen EU:ssa jokainen jäsenmaa on velvoitettava varmistamaan alv-kertymä ja bruttokansantulo todellisuutta vastaaviksi. 

Muovivara ei ole Suomelle erityisen vahingollinen, sillä laskentatapa suosii muovia kierrättäviä maita. Muovivaraan on määrätty helpotuksia köyhimmille EU-maille. Perussuomalaiset vastustavat perustelemattomia maksuhelpotuksia. Muovivaran tarkoitus on kerätä EU:lle uusia omia varoja ja synnyttää positiivisia ympäristövaikutuksia, eikä toimia jälleen uutena maiden välisenä tulonsiirtomekanismina. Sinänsä uusi muovivara laskee Suomen vuosittaisia jäsenmaksuja noin 30 miljoonaa euroa. 

EU-komissio on esittänyt perustiedot vain muovivarasta, eikä senkään osalta ole riittäviä arvioita vaikutuksista Suomen kilpailukykyyn, työllisyyteen tai verotuottoon. Muiden uusien varojen — hiilitullimekanismin, digitaaliveron, uudistetun ehdotuksen mukaisen päästökaupan huutokauppatulon, rahoitustransaktioveron ja yhteisen yhdistetyn yhteisöveropohjan — osalta kaikki alustavankin kannanmuodostuksen edellyttämät tiedot ja vaikutusarviot puuttuvat kokonaan. Vaikka uusien omien varojen jo nyt tiedossa olevat ongelmat saataisiinkin ratkaistua, on epäselvää, suostuisivatko kaikki jäsenmaat niiden käyttöönottoon. Elpymisvälineen rahoittamiseksi jäsenmaat joutuvat valitsemaan selvästi korkeampien jäsenmaksujen ja huonosti suunniteltujen uusien omien varojen väliltä. 

Kesäkuuhun 2021 mennessä annettavat uudet ehdotukset ovat hiilitulli, digitaalivero sekä päästökaupan laajentaminen. Digitaaliveron säätäminen pelkästään EU-alueelle sisältää riskejä ja jättää luonnollisesti suuret digijätit veron ulkopuolelle. Ratkaisuja tulisikin hakea OECD:n pilareiden 1 ja 2 valmistelusta. 

Kesäkuuhun 2024 mennessä komission tulisi antaa ehdotukset rahoitustransaktioverosta sekä uudesta yhdistetystä yhteisöveropohjasta. Kummatkin ehdotukset ovat ongelmallisia eri syistä. [Puhemies koputtaa] Rahoitustransaktiovero EU:n laajuisena siirtäisi kaupankäynnin EU:n ulkopuolelle ja lisäisi kustannuksia. — Kiitos, puhemies. 

Arvoisa rouva puhemies! Kansanedustaja Petri Huru, äsken katsoitte kelloa. Minäkin katson kelloa. Se on puoli kuusi. Tuossa kivenheiton päässä Laakson sairaalassa yöhoitajana työskennellessäni tähän aikaan lähdettiin aamukierrolle. 15 vuotta yötyötä tehneenä tiedän, mitä ne aamut siellä ovat. Sen takia olen ollut äärettömän pettynyt siihen, miten Suomen hallitus on Suomessa kohdellut suomalaista hoitajaa. Ei ole elvytetty. Ei ole Suomessa elvytetty sitä hoitajaa, joka on elvyttänyt niitä hoidettavia. Sen sijaan Eurooppa on ymmärtänyt suomalaisen hoitajan arvon, antanut koronalisää hyvin, hyvin monessa maassa, kun on todennut, että jos ei ole hoitajia, ihmiset kuolevat. Nyt Suomen hallitus smalltalkkaa Eurooppaan päin ja kertoo halunsa elvyttää Eurooppaa. Suomi putosi puusta. 

Kannatan kansanedustaja Jussi Halla-ahon tekemiä vastalausetta ja lausumia. Luen nämä lausumat, mitä perussuomalaiset ovat vastalauseessaan esittäneet: 

Lausuma 1: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus kategorisesti kieltäytyy järjestelyistä, joilla lisätään EU-maiden välisiä tulonsiirtoja ja taloudellista yhteisvastuuta.” 

Lausuma 2: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus pikaisesti saattaa valmiiksi kansallisen varamaksujärjestelmän euroalueen syvien häiriöiden varalta.” 

Lausuma 3: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus edistää EU-maiden velkajärjestelymekanismin suunnittelua ja perustamista.” 

Lausuma 4: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus edistää hallitun euroeron mahdollistavan mekanismin luomista EU-tasolla.” 

Lausuma 5: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää, onko Suomelle Euroopan rahaliittoon kuulumisesta taloudellisesti nettohyötyä vai ‑haittaa.” 

Lausuma 6: ”Eduskunta edellyttää, että mikäli rahaliiton jäsenyydestä arvioidaan olevan taloudellista nettohaittaa, hallitus uudelleenarvioi kansallisen talouspolitiikkamme sekä rahaliiton jäsenyytemme.” 

Lausuma 7: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistautuu siihen, että jossain jäsenmaassa omien varojen sekä elpymisvälineen ratifiointi epäonnistuu, ja tekee tarvittavat poliittiset toimenpiteet.” 

Lausuma 8: ”Eduskunta edellyttää, että suunniteltaessa EU:n omia varoja Suomi ei tule hyväksymään yrityssektorille suuntautuvia uusia maksuja, jotka kasvattaisivat suomalaisten konsernien verorasitusta ja pienentäisivät Suomen verotuottoja.” 

Arvoisa puhemies! Suomessa olisi paljon elvytettävää. Elvyttämistä voisi olla myös se, että hallitus ymmärtäisi, mitkä asiat tässä koronakriisissä ovat kaikkein kiireellisimpiä viedä eteenpäin. Jos rahaa on vähän, on priorisoitava ja se raha on käytettävä viisaasti. 

Olemme täällä puhumassa tärkeästä asiasta ja puolustamassa suomalaisten rahoja. Viime eduskuntakaudella kävimme pitkiä keskusteluja liittyen sote-uudistukseen. Sielläkin puolustettiin suomalaisten rahoja, mutta nyt tällä kaudella... — Edustaja Immonen, kerroitte, että perustuslakivaliokunta alkaa kohta, ja ymmärsinkö oikein, että siellä käsitellään sote-uudistusta? [Olli Immonen: Kyllä, juuri näin!] Sote-uudistusta, jota hallitus ajaa kuin käärmettä pyssyyn tällä hetkellä, vaikka suomalainen terveydenhuollon henkilöstö on aivan puuduksissa, väsyneenä. Henkilöstöä ei ole. Oulussa suljettiin leikkaussaleja, [Puhemies koputtaa] ja HUSin kätilöt tänäkin yönä ovat juosseet aika kovaa vauhtia, jotta ovat pystyneet hoitamaan työnsä. Ei koronaelvytetä suomalaista terveydenhuoltoa, mutta ajetaan sotea kuin käärmettä pyssyyn. [Petri Huru: Hallitus saattohoitaa!] 

Arvoisa puhemies! Kiitokset edustaja Juvoselle painavista sanoista. 

Nyt käsittelyssä oleva EU:n niin sanotun elpymisvälineen eduskuntakäsittely ja äänestykset ovat meille jokaiselle suomalaiselle erittäin tärkeät. Sanoisin, että nämä päätökset, mitä nyt lähiaikoina tulemme täällä salissa tekemään, ovat Suomen kansalle sodanjälkeisen ajan tärkeimmät päätökset ja ne tulevat vaikuttamaan myöskin kauas tulevaisuuteen. Suomen kansa tietää jo, että kysymys on pieneltä osalta rahasta ja todellisuudessa Suomi ei tarvitse tukipakettia. Toivottavasti täällä salissakin se tullaan tietämään. Me tuimme viime vuonna velkarahalla omaa talouttamme kansallisesti 20 miljardilla. Me emme tarvitse EU:n kautta kulkevia omia rahojamme, noin 7 miljardin omalla panostuksella saatavaa runsasta 2 miljardia, jonka elpymisväline meille tulouttaisi. 

Talousasiantuntija Sixten Korkman kiteytti 1.5. Uutisextrassa hyvin, miksi Suomi on mukana paketissa. Kysymys on solidaarisuudesta, sellaisesta solidaarisuudesta, jossa meidän tehtävänämme on pelastaa Italia ja Etelä-Euroopan maat. Korkmanin mukaan niiden asiat ovat niin huonosti, että jos tukipakettia ei tule, niin syntyy kriisi ja se tulee vaikuttamaan myös meihin.  

Samanaikaisesti Italian pääministeri Mario Draghi ilmoitti, että paketin kaatuminen uhkaisi Euroopan tulevaisuutta. Hänen mukaansa paketin kaatuminen myös uhkaisi ja estäisi syvemmän fiskaalisen integraation tai tulevien pakettien luomisen tulevaisuudessa. Siis siellä pidetään jo ihan itsestäänselvänä, että niitä paketteja tulee tämän jälkeen jatkossa, heti tämän jälkeen. [Leena Meri: Totta kai!] Eli hän pitää varmana tulevia paketteja, ja moni muu Euroopassa pitää varmana. Hän pitää varmana talousunionia ja myös EU:n verotusoikeutta.  

Myös Ranskan presidentti Macron oli uusien elvytyspakettien takana, ja sitten ihmettelenkin sitä, miksi me täällä kipuilemme tämän asian kanssa, koska muualla asia tiedetään. Pitäisi myöntää avoimesti, että nyt ollaan synnyttämässä velkaunionia ja liittovaltiota. Euroopassa kollegat puhuvat tästä hyvin avoimesti, niin että täälläkin se kyllä tiedetään.  

Italian hallituksen ohjelmassa on ollut myös euroalueen yhteisen budjetin luominen. Jokainen meistä voi miettiä sitä, että jos me lähdemme talkoisiin pelastamaan maita, kuten Italiaa, jossa pimeät markkinat ovat suurin piirtein samansuuruiset, tämän 200 miljardia, mitä he saavat tästä tukipaketista. Voidaan kysyä, tulevatko he huomenna tai kenties ylihuomenna pyytämään lisää. Voimme olla aivan varmoja, että aivan varmasti tulevat, ja se suo on pohjaton.  

Eurooppa on nyt todellisessa kriisissä, josta vain pieni osa on koronan aiheuttamaa. Nyt rahaa painetaan lisää markkinoille. Kaikki maat saavat sitä lainaksi lähes nollakorolla. Jokainen tiedämme, että nykyisen kaltainen tilanne loppuu jossain vaiheessa. Korot tulevat samalla nousemaan. Kuka maksaa velat, jos maat eivät itse kykene selviytymään? [Arja Juvonen: Hyvä kysymys!] On siis kysymys sellaisesta solidaarisuudesta, että niiltä tullaan ottamaan, keillä on, ja Suomi kuuluu tähän joukkoon, ja siksi voidaan ihan aiheesta esittää kysymys siitä, kun pääministeri neuvotteli tätä sopimusta kesällä ja tuli sieltä voitonriemuisena tänne Suomeen takaisin ja kertoi, että siellä on perälauta, että meille ei tule sen enempää. Kyllä minä olen oppinut ainakin sen, että jos nimensä panee paperiin, niin viime kädessä otetaan siltä, kenellä on, [Leena Meren välihuuto] ja Suomi on tässä kohtaa siinä joukossa ainakin toistaiseksi. 

Eikö nyt olisi helpompi tehdä päätös ja edesauttaa EU:ta noudattamaan niitä omia sääntöjään, joissa jokainen maa vastaa omista rahoistansa? Me tiedämme tässä salissa, että mikään ei ole huolestuttavampaa kuin isännätön raha. Eli mihinkä sinun rahasi menevät, kuka siitä päättää, ja mihinkä se jaetaan? Sinä et itse päätä siitä — nyt ollaan siinä tilanteessa. Ja jos me nyt lähdemme mukaan tähän solidaarisuuteen, niin kaiken lisäksi me emme pääse sieltä pois. Se ovi sulkeutuu. Sitä ei kysytä enää sen jälkeen, ylihuomenna, saadaanko me tulla pois. Ei. Te olette panneet nimenne, se on siinä. [Arja Juvonen: Kyllä!] Ja vielä sitä laskua maksaa sitten meidän lastenlapsetkin kaiken lisäksi. 

Ja meidän ei kyllä todellakaan tarvitse olla ennustajia tietääksemme, mihinkä tämä ennen pitkää johtaa, valitettavasti. En tiedä, täällä salissa ehkä sitä pidetään hyvänä sanomana, mutta me perussuomalaiset emme pidä tätä liittovaltio-sanaa mitenkään hyvänä. [Puhemies koputtaa] Me haluamme itsenäisen Suomen pitää niin kuin tähänkin asti, ja toivottavasti myös hallitus ja nämä päättäjät täällä tekevät oikean ratkaisun sitten tulevina päivinä. Me perussuomalaiset rakastamme Suomea ja suomalaisia, ja siksi emme me hyväksyttävä tukipakettia. 

Arvoisa puhemies! Tämän elpymispaketin suurimmat riskit Suomen taloudellisen köyhtymisen lisäksi ovat maamme vaikutusvallan, kansansuvereniteetin, itsemääräämisoikeuden ja poliittisen legitimiteetin selkeä vähentyminen. Suomen itsemääräämisoikeutta ja itsenäisyyttä ei saa myydä mistään hinnasta. Nykyisten päättäjien toive ja tarkoitusperät jatkuvasta Suomen itsenäisyyden murentamisesta pala palalta ovat yksiselitteisesti tuomittavia. Historia tulee vielä muistamaan tämän hetken.  

Suomi tullaan näillä päätöksillä sitomaan budjettiunionin ja asteittain etenevän liittovaltion jäseneksi — kansalta asiasta mitään kysymättä. Tämä ei millään muotoa ole yhteisen isänmaamme ja Suomen kansan edun mukaista.  

Ainoa tapa estää edellä mainitut riskit onkin hylätä elvytyspaketti ja sen rahoitusjärjestelyt. On luovuttava jatkuvasta syvenevän integraation ja liittovaltion tiestä ja ryhdyttävä palauttamaan valtaa EU:lta takaisin kansallisvaltioille. Olennaista on, että mitä lähempänä päätökset tehdään kansaa, sitä paremmin nämä päätökset vastaavat kansan tahtoa.  

Arvoisa puhemies! Korostan edelleen sitä, että tämä paketti ei ole Suomen kansallisen eikä taloudellisen edun mukainen. Se murentaa EU:n sääntöperusteisuutta, kiihdyttää moraalikatoa ja synnyttää velka- ja tulonsiirtounionin. Jotta paketti voitaisiin ylipäätään hyväksyä, se vaatisi, että perussopimuksia muutetaan. No, tähän EU:ssa ei ole tietenkään halua ja valmiutta.  

Arvoisa puhemies! Yksi suurimpia huolia EU:n elpymisrahastoon liittyen on mielestäni se, ettei sen seurauksista haluta kertoa kansalle avoimesti ja rehellisesti. Onko tämä vaikeneminen harkittu strategia? Tietämättömiä on helpompi johtaa harhaan kuin niitä, jotka ymmärtävät, mistä päätöksissä on kyse ja mihin ne johtavat. Esimerkiksi talousasiantuntija ja dosentti Tuomas Malinen on kirjoittanut seuraavaa: ”Hallituksemme ei yksinkertaisesti ole voinut kertoa totuutta elpymisrahastosta, koska silloin suurin osa suomalaisista ei todennäköisesti sitä hyväksyisi.”  

Edustaja Koskela viittasikin tässä jo edellä siihen, että huolestuttavaa tässä kokonaisuudessa on se, että kun tämä rahasto on täällä eduskunnassa kerran hyväksytty, tästä rahastosta ja tulonsiirtounionin tieltä ei ole ulospääsyä. Tai ehkä on, mutta se tarkoittaisi käytännössä eroamista Euroopan unionista.  

Arvoisa puhemies! Vaikka hallitus on kokoomusjohdon avustuksella vakuutellut tämän paketin olevan niin sanotusti ainutkertainen ja kertaluontoinen, on vielä kerran syytä kerrata, että tämä argumentti perusteluineen ei ole millään tavalla uskottava, johtuen muun muassa Italian ja Espanjan suurista valtionveloista. Rahasto tulee saamaan lähes sataprosenttisen varmasti jatkoa, ja Suomi maksaa jatkossakin enemmän kuin se tulee ikinä takaisin saamaan. Itse asiassa näin meille on EU:n johtajien suulla kerrottu, tosin ehkä hieman eri sanoin.  

Arvoisa puhemies! Jatkan kesken jäänyttä puhettani. 

Luonnollisesti Suomi menettäisi kyseiset potentiaaliset fiskaaliset tulot. Yhdistetty yhteisöveropohja puolestaan kasvattaisi suomalaisten konsernien verorasitusta ja jakokriteerit pienentäisivät Suomen verotuottoja. Perussuomalaiset vastustavat kumpaakin ehdotusta. 

Suomi toimii aktiivisesti sekä kansainvälisen että EU:n tasolla tapahtuvan verotuksen kehittämistyössä, jonka tarkoituksena on rajoittaa aggressiivisesta verosuunnittelusta sekä valtioiden välisestä verokilpailusta johtuvaa yhteisöveron rapautumista. Samalla tulee tehostaa veropetosten ja veronkierron torjuntaa. Tästähän me olemme täällä nyt jo kahden päivän aikana kuulleet, että Italia on esimerkiksi Euroopan suurin maa, mitä tulee veronkiertoon, ja se on 190 miljardia euroa vuodessa. 

Uudet omat varat tuovat EU:lle verotusoikeuden. Tämä hivuttaa EU:ta paisuvien menojen ja uusien verojen myötä kohti syvempää taloudellista liittovaltiota. EU:lle ei tule antaa uusia verotusoikeuksia. Yksimielisyysvaatimus on säilytettävä EU:n veropolitiikassa ja omista varoista päätettäessä. Luonnollisesti EU:lle myönnettävä verotusoikeus heikentäisi Suomen verotuottoja joko välillisesti tai välittömästi. Vaihtoehtoisesti Suomen jäsenmaksuosuus tulee nousemaan. 

Kun huomataan vaikutusarvioiden puute sekä uusiin omiin varoihin sisältyvät huomattavat riskit, niin muut vaihtoehdot EU:n rahoittamiseksi olisivat parempia. Perinteisten omien varojen osalta tulisi kehittää laskentatapoja ja tiivistää alv-veropohjia. 

Elpymisväline on koronan varjolla laadittu mekanismi, joka vastaa tavoitteiltaan ja osin muodoltaankin vuonna 2010 toteutettua Kreikan tukilainoitusta, vuonna 2011 toteutettua Euroopan rahoitusvakausvälinettä ja vuonna 2012 toteutettua Euroopan vakausmekanismia. Näissä Suomen vastuut ovat 10—15 miljardia euroa. Elpymisväline ei siten ole ainutkertainen. Se jatkaa menettelyä, joka hieman muunnettuna on helppo toteuttaa uudelleen. Sitä ei voi myöskään pitää väliaikaisena, koska sen toiminta-aika jatkuu aina vuoteen 2058 asti. 

Ylivelkaantuneiden jäsenmaiden ja yhteisvaluutan pelastamiseen tähtää myös Euroopan keskuspankin velkakirjojen osto-ohjelma, joka on kooltaan yli 3 000 miljardia euroa ja jossa Suomella on myös mittavat vastuut. Osto-ohjelma on pitänyt vuodesta 2015 alkaen keinotekoisesti korkoja matalalla ja rahamarkkinoita keveinä, mikä on mahdollistanut mm. Italian rajun velkaantumisen jatkumisen. Ylivelkaantumista ei ratkaista velkaa lisäämällä, vaan perusteellisilla rakenteellisilla [Puhemies koputtaa] uudistuksilla. — Kiitos, puhemies. 

Arvoisa rouva puhemies! ”Saat, mitä tilaat” on vanha suomalainen sanonta, ja Suomen kansa ei ole tilannut tällaista Euroopan elvytyspakettia. Sen on tilannut joku aivan muu. Sen ovat tilanneet tahot, jotka haluavat Euroopan unionista tällaisen, voisinko sanoa, eurososialistisen paketin, jossa kaikki maat joutuvat ristinään keskenään tämmöiseen unioniin, jossa verotus ja velat sekoittuvat.  

Arvoisa rouva puhemies! ”Saat, mitä tilaat” -sanonnan luulisi pitävän paikkansa myös Suomessa, jos suomalainen työntekijä tekee ahkerasti töitä, mutta on olemassa semmoisia sanontoja — tai niitä joku kutsuu kannustinloukuiksi — jotka jo tällä hetkellä Suomessa tekevät ihmisen arjesta aika vaikeaa.  

Eräs sähkömies — juttelin hänen kanssaan tuossa — on perheellinen ja tietynlaisessa elämäntilanteessa. Ja jo nyt tällä hetkellä, kun hänen työmatkansa suuntautuvat aika kauas, hän kertoo siitä perheensä tilanteesta niin, että jos huomioi, Suomen kovasta verotuksesta johtuen, nämä työmatkakulut siinä työssään, niin käymällä töissä hän ansaitsee 80 euroa enemmän kuin jos hän on kotona. No, ei nyt ole kovin houkuttelevaa tällä hetkellä tällainen työnteko, jossa kovasta verotuksesta, sivukuluista ja työmatkakuluista aiheutuvat menot aiheuttavat sen, että se käteenjäävä tulo on vain 80 euroa suurempi kuin jos hän on työttömänä. Tätä on vaikea ymmärtää, mihin tämä tilanne ajautuu, jos nyt tästä paketista aiheutuu lisämaksuja kansalaiselle. Heidänkin perheessään on kaksi lasta, ja jos oikein olen laskenut, niin siitä tulee noin 30 euron kulut kansalaista kohti, ja silloin tämä käteenjäävä tulo on enää 50 euroa kuukaudessa.  

Ei tällainen voi kovin kauan kantaa Suomea. Siinä helposti käy niin, että kamelin selkä katkeaa. Ei sellaista jaksa kukaan. Tämä ”katkaista kamelin selkä” on arabialaista etymologiaa, ja minä luulen, että Suomen kansalla kyllä katkeaa kamelin selkä tässä, jos meille aiheutetaan lisää veromenoja tällaisella paketilla, johon tietoisesti liitytään niin, että me annetaan sinne 6,6 miljardia. Me otetaan se raha velkaa, ja me saadaan käyttöömme siitä arviolta noin 2,7 miljardia, joka voi kyllä laskea vielä, koska meidän bruttokansantuotteemme on sen verran hyvä, sitä on pidetty velalla keinotekoisesti yllä... [Puhemies koputtaa] — No, arvoisa puhemies, jatkan seuraavassa puheenvuorossa.  

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Olemme täällä kansan asialla, ja viestejä ja sähköpostia tulee. On aamu. Olen lähettänyt kiitoksia ja terveisiä kansalaisille, mutta kyllä se tärkein minulta on unohtanut, kenelle minun pitää lähettää terveisiä. Se on tietysti oma äitini. Terveisiä äidille sinne ruudun ääreen — tiedän, että katselet tätä. Terveisiä isälle, 81 vuotta olet, laipiota tänäänkin rakennat, ja äiti niitä lautoja sinulle siellä nostelee. Kunnioitetaan, arvostetaan Suomemme rakentajia. Me perussuomalaiset vastustamme sitä, että näiden rakentajien rakentama Suomi myydään halvalla EU:lle. 

Pääministeri hyväksyi 21.7.2020 vastaisena yönä EU:n yhteisen ja suurilta osin yhteisvastuullisen elpymispaketin. Paketti on ristiriidassa EU:n perussopimuksen 123, 125 ja 310 artiklojen kanssa. Hallitus on valmis syventämään EU:n luonnetta tulonsiirto-, velka- ja verounionina ja panemaan Suomen veronmaksajat mittavan laskun maksajiksi. Suomen rakentajat maksavat laskun solidaarisesti — täällä on käytetty paljon sanaa ”solidaarinen”. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että verot nousevat mutta me suomalaiset maksamme kiltisti. Se tarkoittaa sitä, että julkinen sektori heikkenee entisestään, palvelut heikkenevät, me maksamme kiltisti. 

Jos tämä elpymispaketti hyväksytään, mitä me perussuomalaiset täällä eduskunnassa vastustamme pienenä mutta sitkeänä joukkona, EU muuttuu aivan toisenlaiseksi kuin se järjestö, johon Suomi liittyi vuoden 1995 alussa. Me olemme käytännössä olleet koko jäsenyytemme ajan nettomaksaja. Tämä ei riitä, vaan hallitus haluaa nyt lisätä Suomen rahoitusta muille jäsenmaille kerralla noin 4 miljardia euroa. Tätä ei paketin kytkeminen monivuotiseen rahoituskehykseen muuksi muuta. Hallitus väittää tätä miljardipakettia kertaluonteiseksi, ja tätä ei, arvoisa hallitus, hyvät perussuomalaisten kansanedustajat ja kaikki muut, jotka ette ole täällä paikalla, Suomen valistunut kansa usko, eikä ole syytäkään. Ei kannata uskoa satuja ja tarinoita. 

Tässä elpymispaketissa on kyse merkittävästä askeleesta unionin historiassa. Yhdessä otettu velka sitoo jäsenmaat entistä tiukemmin yhteen ja vie unionia kohti raskaampia yhteisvastuita. Ja velka on veli otettaessa ja veljenpoika maksettaessa. Jos tämä paketti hyväksytään, teemme EU-eliitille poliittisesti helpoksi tyrkyttää aikanaan seuraavan paketin hyväksymistä. 

Viimeisimpien arvioiden mukaan Suomi saa elpymispaketista avustuksina noin 2,7 miljardia euroa ja maksaa paketista 6,6 miljardia euroa. Tämä tarkoittaa sitä, että EU:n elvytyspaketista syntyy Suomelle reilusti yli 3 miljardin nettotappiot. Tästä huolimatta hallitus perustelee edelleen paketin hyötyjä Suomelle sillä, että muun muassa Etelä-Euroopan maiden elvyttäminen lahjarahalla on tärkeää Suomen viennille — ja aivan, juuri niin kuin perussuomalaisista sieltä jonkun sanomana kuului, verot päälle. Tähän päälle tulevat vielä vastuut, jos joku maa ei huolehdi asioistaan. Ne ovat 13 miljardia. Kyllä näin on juurikin. 

Elpymisrahasto ei ole kertaluonteinen eikä väliaikainen. Se luo vuosikymmeniksi voimassa olevan mallin, jota on helppo soveltaa uudelleen, kun toiminnan rahoittamisesta velaksi on jo aikaisemmin sovittu. Bruegel-ajatuspajan saksalainen taloustieteilijä Guntram Wolff vastasi, että jos uusi valtava luonnonkatastrofi tulee, voidaan tehdä yksimielisesti uusi päätös käyttää uudestaan samanlainen mekanismi eli elvytysrahasto. Tämän hän sanoi 8.5.21 — tai Helsingin Sanomat tästä uutisoi. Hän toteaa, että elpymispaketin oikeudellinen perusta liittyy luonnonkatastrofeihin, jollainen koronaepidemia on ollut. [Puhemies koputtaa] 

Elpymisrahasto ei ole kertaluonteinen eikä väliaikainen, vaan se tuodaan meille vielä uudelleenkin eteemme. Me emme ole tähän valmiita. Me perussuomalaiset vastustamme elvytyspakettia. 

Arvoisa rouva puhemies! Olipa kerran kiltti, suloinen pieni tyttö, josta kaikki pitivät. Erityisen paljon häntä rakasti hänen vanha isoäitinsä, joka oli kutonut tytölle punaisen viitan, jossa oli huppu. Tyttö käytti sitä aina, ja sen vuoksi kaikki kutsuivat häntä Pieneksi Punahilkaksi.  

Eräänä aamuna Pienen Punahilkan äiti kutsui Punahilkan luokseen keittiöön ja sanoi: ”Isoäitisi on hyvin sairas. Ota tästä kakkua ja viiniä ja vie ne hänelle, jotta hän tervehtyisi, mutta muista, ettet saa poiketa polulta, sillä metsä on hyvin vaarallinen.”  

Punahilkka lupasi, ettei hän poikkeaisi polulta, ja hänen äitinsä pakkasi kakun ja viinin pajukoriin. Pieni Punahilkka puki päälleen punaisen viittansa, nosti korin käsivarrelleen ja lähti kohti isoäidin mökkiä.  

Isoäidin mökki oli naapurikylässä, ja polku isoäidin mökille kulki synkän metsän halki. Matka taittui joutuisasti, ja aurinko paistoi polulle iloisesti suurten puiden oksien lomassa.  

Äkkiä metsästä astui polulle suuri, harmaaturkkinen susi.  

”Hyvää päivää, Pieni Punahilkka! Minne matka?” susi kysyi kohteliaasti.  

”Hyvää päivää! Olen viemässä kakkua ja viiniä sairaalle isoäidilleni, jotta hän vahvistuisi ja tervehtyisi”, Punahilkka vastasi.  

Punahilkka ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt sutta, joten häntä ei pelottanut. Susi taas oli hyvin hyvin nälkäinen, sillä se ei ollut syönyt mitään kolmeen päivään. Jos nyt toimin ovelasti, saan syödä sekä isoäidin että Punahilkan, ajatteli susi ja lipoi kieltään. 

”Isoäitisi ilahtuu varmasti, kun hän saa kakkua ja viiniä, mutta eikö hän ilahtuisi vielä enemmän, jos poimisit hänelle sievän kukkakimpun? Katsohan, tuossa polun laidassa kasvaa kauniita kukkia”, susi sanoi.  

Punahilkka muisti kyllä, mitä hänen äitinsä oli sanonut, mutta polun laidassa kasvoi metsäorvokkeja, vähän matkan päässä puiden alla kieloja ja pienellä aukiolla vielä taivaansinisiä lemmikkejäkin. Punahilkka laski korinsa maahan ja taittoi orvokin, sitten toisen, ja vielä kolmannenkin. Pian Punahilkka oli unohtanut äitinsä varoitukset. 

Susi sen sijaan juoksi metsään ja suoraan isoäidin mökille ja koputti oveen: kop kop! 

”Kuka siellä?” huusi isoäiti.  

”Minä täällä, Pieni Punahilkka! Toin sinulle kakkua ja viiniä, jotta vahvistuisit ja tulisit terveeksi”, kimitti susi Punahilkaksi tekeytyen. 

”Tule vain sisään! Olen liian sairas noustakseni vuoteesta. Ovi ei ole säpissä”, isoäiti kehotti.  

Susi loikki suoraan isoäidin vuoteen ääreen ja syödä hotkaisi isoäidin suihinsa. Sitten se pukeutui isoäidin yömyssyyn ja aamutakkiin ja kävi vuoteeseen peiton alle odottamaan Punahilkkaa.  

Sillä välin pieni punahilkka oli poiminut sievän kukkakimpun. Hän huomasi, että aurinko oli jo korkealla, joten hän kiireen vilkkaa palasi polulle ja nosti korin käsivarrelleen. Punahilkka kiirehti juoksujalkaa isoäidin mökille ja koputti oveen: kop kop! 

”Kuka siellä?” huusi isoäidin pehmeätä ääntä matkiva susi. 

”Minä täällä, Pieni Punahilkka! Toin sinulle kakkua ja viiniä, jotta vahvistuisit ja tulisit terveeksi”, vastasi Punahilkka. 

”Tule vain sisään! Olen liian sairas noustakseni vuoteesta. Ovi ei ole säpissä”, susi kehotti.  

Punahilkka astui mökkiin ja kävi isoäidin vuoteen vierelle. 

”Tule tänne viereeni”, susi kehotti.  

Punahilkka nosti korin ja kukat pöydälle, kohotti tilkkutäkkiä ja nousi isoäidin suurelle sängylle. Isoäiti näytti vain kovin oudolta yöpaidassaan. 

”Miksi sinulla on noin suuret jalat?” Punahilkka kysyi. 

”Jotta voisin juosta kovempaa”, vastasi susi.  

”Miksi sinulla on noin suuret kädet?” Punahilkka kysyi. 

”Jotta voisin halata sinua paremmin”, vastasi susi. 

”Miksi sinulla on noin suuret korvat?” Punahilkka kysyi. 

”Jotta voisin kuulla sinua paremmin”, vastasi susi. — Hetkonen, anteeksi, olen pahoillani, arvoisa rouva puhemies. Satuinkin nyt menemään vähän papereissani sekaisin. Satuinkin vahingossa lukemaan iltasadun, minkä illalla lapsenlapsille luin. Minun on varmaan käytävä tuolla ottamassa uusi puheenvuoro ja katsottava se oikea kirjoitus.  

Mutta tässä kyllä rehellisesti menevät vähän sadut ja todellisuus sekaisin, [Puhemies: 5 minuuttia!] koska täällä jopa puhemiehiäkin estetään toimimasta työssään. — Jatketaan hetken päästä. 

Huomenta, arvoisa puhemies! Aloitin eilen keskustelun siitä, kun täällä salissa hyvin monet tämän kiristyspaketin intomieliset kannattajat ovat kertoneet meille, että tämä on ensinnäkin perussopimusten kannalta ongelmatonta ja Suomi hyötyy tästä ja lähes kaikki taloustieteilijät kannattavat tätä ja muutenkin tuntuu olevan melko suuri konsensus. No, kävin eilen jo osittain läpi valtiovarainvaliokunnassa, talousvaliokunnassa ja perustuslakivaliokunnassa kuultuja asiantuntijoita, jotka ovat tuoneet kriittisiä näkökohtia siitä, miten tämä ei hyödytä, miten tämä kehittyy fiskaaliunioniksi ja kuinka tämä rikkoo sopimuksia. Eilen kerroin taloustieteilijä Juha Tervalan näkemyksiä ja työelämäprofessori Vesa Vihriälän näkemyksiä, ja nyt otan valtiotieteen tohtori Peter Nybergin näkemyksiä: 

Hän on katsonut, että elpymisväline luo merkittäviä tulonsiirtoja jäsenmaiden välille, mikä ei vastaa perussopimuksen tarkoitusta. Tämä on hyvä muistaa. Meillä on sopimukset, ja tämä ei vastaa sitä tarkoitusta. Itse olen saanut juristin koulutuksen, ja voi olla sitten, että nykypäivänä on vanhakantaista puhua siitä, että pitää luottaa sopimuksiin. Täällä on puhuttu paljon luottamuksesta, mutta nyt ei voida luottaa. Meillä opetettiin oikeustieteellisessä semmoinen vanha sanonta, että pacta sunt servanda, ’sopimus sitoo’, ja jos sitä halutaan muuttaa, niin se sopimus muutetaan, eikä niin, että sitä tulkitaan joka päivä vähän miten sattuu. Mutta tähän on näköjään tultu. 

Peter Nyberg, valtiotieteen tohtori, on tuonut näkökohtia myös siitä, että elpymisvälineen väitetään torjuvan koronakriisin seuraamuksia, mutta tulonsiirtojen kriteerit eivät tue tätä väitettä. Tämä on totta. Eilen toin esille myös esimerkiksi perustuslakivaliokunnan havainnot siitä, että vain 30 prosenttia menee näihin koronan aiheuttamiin tulonsiirtoihin ja 70 prosenttia, siis leijonanosa — tai sudenosa, kuten tuossa edustaja Laakso toi esille — menee aivan muihin hankkeisiin, kuten esimerkiksi työpäivän lyhentämiseen tai perustulon kokeiluun Etelä-Euroopan maissa. 

Edelleen Nyberg on tuonut esille, että paketin todetaan olevan poikkeuksellinen ja väliaikainen mutta on hyvä huomata, että se avaa mahdollisuuden samanlaisten projektien uusimiselle, ja perustuslakivaliokunnan lausunnosta näkyy tämä ennakkotapausluontoisuus. Vaikka täällä on väitetty, että tämä ei ole ennakkotapaus, niin totta kai tämä on ainakin Suomessa ennakkotapaus siitä, miten tulkitaan sitä, mitä katsomme täällä päässä edellytettävän.  

Peter Nyberg tuo esille myöskin, että välinettä markkinoidaan solidaarisuuden ilmentymänä, mutta sitä voitaisiin hänen mielestään ilmentää toisinkin keinoin. Hän on tuonut esille, että varat jaetaan kiireellä, vaikka asianmukaista suunnittelua ja valvontaa ei ole tiedossa.  

Siihen myös liittyy monen asiantuntijan mukaan vakavia epäilyjä unionin perussopimuksen kiertämisestä. Käytännössä kiertäminen on ilmeinen kaikille asiaa tarkasteleville. Tämä voi vahingoittaa unionin uskottavuutta — ja on vahingoittanutkin; minulla on ainakin mennyt luotto, ja monella muullakin kansalaisella — ja legitimiteettiä samalla, kun se vaarantaa eduskunnan budjettisuvereniteettia. Budjettisuvereniteetti on tämmöinen hieno sana — se on sitä, että kun meillä on tämä tietty kakku verovaroja, jota tuolla kansalaiset ahertavat meille työllään, ja me tietysti otamme myös velkaa, niin me olemme tässä eduskunnassa kansalaisten äänestäminä päättäneet, miten niitä rahoja käytetään. Me luovutamme nyt valtaa EU:lle siitä päätöksenteosta, ja kyllä se niin on, että muut maat vievät ja Suomi vikisee. Suomella olisi velvollisuus huolehtia siitä, että me noudatamme sääntöjä. Puhummehan koko ajan siitä, että olemme oikeusvaltio, mutta emme siis itse noudata oikeusvaltioperiaatetta mielestäni. [Puhemies koputtaa] — Jatkan myöhemmin. Kiitos. 

Arvoisa rouva puhemies! Elpymispaketin hyväksyminen tulee muuttamaan merkittävällä tavalla Suomen ja koko Euroopan unionin suuntaa, jos siihen lähdemme mukaan. Se tulee viemään unionia syvemmälle kohti fiskaalista ja velkaunionia, jossa Suomelle lankeaisi maksajan rooli. Kuten tässä jo useasti on kerrottu, Suomessa puhutaan kertaluonteisuudesta, mutta muualla Euroopassa elpymisvälineestä keskustellaan pysyvänä ratkaisuna — näin puhuvat muun muassa Italian pääministeri Mario Draghi, EKP:n johtaja Christine Lagarde ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Suomessa me vain piiloudumme kertaluonteisuuden taakse, vaikka hyvin tiedämme, että se ei kyllä pidä paikkaansa mitenkään. 

No, koska elpymispaketti muuttaa EU:ta ja Suomen roolia merkittävällä tavalla, olisi mielestäni ollut paikallaan järjestää asiasta kansanäänestys. Se olisi ainut oikea tie edetä tämän asian kanssa. Samalla olisimme korjanneet sen historiallisen virheen, kun aikoinaan liityimme euroon pelkällä pääministerin ilmoituksella. Tuolloinkin olisi pitänyt kysyä asiasta kansalta. Näin ei tapahtunut. Tiedämme, että euro ei ole ollut menestystarina, ja valuvikaisen valuuttaunionin takia näitä tukipaketteja on ollut ja tulee olemaan jatkossakin. EU-jäsenyys ei edellytä eurojäsenyyttä, ja euron ulkopuolella olevat EU-maat ovatkin menestyneet meitä paremmin, kuten meilläkin täällä Pohjolassa Ruotsi ja Tanskakin ovat hyviä esimerkkejä siitä: ne ovat saaneet oman valuuttansa pitää kaikesta huolimatta.  

Kyse ei ole nyt vain seitsemän vuoden kehyksestä, jonka sisään tämä tukipaketti on taitavasti leivottu. Sekin tuntuu vähän kyseenalaiselta, miksi tässä on näin toimittu, koska kehys- ja tukipaketti ovat kaksi aivan eri asiaa ja niitä ei olisi millään tavalla mielekästä käsitellä samalla kertaa. Tässä on nyt kysymys koplauksesta. Ei pidä uskoa pelotteluja, joiden mukaan kaatamalla tukipaketin kaatuisivat myös kehykset ja menettäisimme maataloustuet. Se mielestäni on halpaa populismia.  

Perustuslain mukaan valtiovalta kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Joskus eduskunnan on kuitenkin syytä kysyä kansalta neuvoa, ja elpymispaketti on monelle kansanedustajalle vaikea kysymys, me tiedämme sen. Täällä on nyt käyty viime viikkoina, päivinä kiivasta keskustelua erityisesti puolueitten sisällä — taitavat perussuomalaiset ja kristilliset olla ainoita, jotka suoraselkäisesti tietävät, mitä tekevät, ja voivat katsoa itseään peiliin ja myöskin äänestäjiään silmiin. Monessa puolueessa on monenlaisia mielipiteitä, ja sekin puhuu sen puolesta, että tätä asiaa olisi ehkä pitänyt kansalta kysyä, jos kerran kansanedustajatkaan eivät ole aivan varmoja, ja onpa jopa tyhjää äänestämisestäkin ollut puhetta joissakin piireissä. Tässä nyt on vain sellainen tilanne, että kun itsekin tuolta maaseudulta tulen ja oli tällainenkin tutkimus, että 29 prosenttia pienissä kunnissa kannattaa tukipakettia ja tätä elpymisvälinettä, niin jokainen tietää, että kun seuraavat eduskuntavaalit tulevat, mitä sitten tekee ja kannattaako lähteä ehdolle. 

Tämä elpymisväline on sanana harhaanjohtava, kuten täälläkin on sanottu moneen kertaan. Myöskin kun tuolla kentällä liikkuu, niin aika harva äänestävistä kansalaisista loppuviimeksi tietää, mitä se tarkoittaa, ja sitten kun heille sen selostaa, niin kukaan ei ole tullut sanomaan, että tähän pitää mennä. Kaikki ovat sanoneet, että eihän näin voida toimia eikä tähän pidä mennä. Se on ollut yksimielinen kanta kyllä kansan suusta, ja siksi vielä kannattaisin, että tämä kansanäänestys voitaisiin ottaa esille. 

Me tiedämme, että EU ei ole enää sitä, mitä se oli vuonna 94 jäsenyydestä äänestäessämme. Tietysti maailma ja yhteisöt muuttuvat ajan myötä, mutta EU on etenkin euron myötä mennyt huonoon suuntaan. Ei vuonna 94 puhuttu siitä, että ottaisimme velkaa, jotta voisimme ylläpitää Italian harmaata taloutta tai espanjalaisten perustulokokeiluja. Ei silloin puhuttu siitä, miten eduskunnan budjettisuvereniteettia kavennettaisiin ja unionista tehtäisiin fiskaaliunioni. Minun mielestäni Suomen ei pidä edistää EU:n nykyistä suuntaa, vaan maamme on tehtävä politiikkaa, jolla EU alkaa noudattaa omia perussopimuksiaan ja jossa maat eivät ole vastuussa toistensa veloista ja huonosta taloudenpidosta. Suomi voisi kerrankin olla todellakin kokoansa suurempi. 

Arvoisa puhemies! Me perussuomalaiset rakastamme Suomea ja suomalaisia, ja siksi me vastustamme tätä elpymisvälinettä. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Toivotan minäkin omasta puolestani hyvää huomenta kaikille tässä salissa tätä tärkeää — vaikkakin ikävää — asiaa käsitteleville kansanedustajille, sekä toivotan hyvää huomenta myös niille, jotka katsoivat paremmaksi lähteä viettämään vapaapäiviä ja jättää tämän keskustelun niille, jotka Suomesta ja suomalaisista todella välittävät.  

Hallituspuolueiden edustajia ei ole täällä tainnut näkyä sitten edustaja Kiljusen lähdön jälkeen, jollen ole aivan väärässä, ja siitä on jo aikaa, kun tämä tapahtui, koska olin itse silloin edellisen kerran täällä salissa. Myöskään ministereitä ei näy paikalla, mikä on valitettavan tavallista tämän hallituksen suhteen. Ministereitä eivät nämä asiat suurestikaan kiinnosta. Heille eduskunta on pelkkä kumileimasin, ja se, että hallituksen täytyy nauttia eduskunnan luottamusta, heidän mielestään tosiasiassa menee niin, että eduskunnan täytyy nauttia hallituksen luottamusta. Siitähän tämä kertoo. 

Mutta samalla haluaisin lähettää terveisiä niille lukuisille kansalaisille, jotka ovat tukeneet tätä kamppailuamme itsenäisen Suomen puolesta täällä istuntosalissa. Taas äsken tuli niin paljon sähköpostiviestejä, joissa sanottiin, että älkää hyväksykö sitä tukipakettia, ettei millään pysty vastaamaan niihin kaikkiin viesteihin. Ei kerta kaikkiaan riitä aika, jotenka tässä kaikille näille kansalaisille toivotan, että me täällä teemme parhaamme tämän asian kumoamiseksi ja teidän viestinne kyllä luetaan, vaikka kaikkiin ei kenties pystytä vastaamaan. 

Toivotan myös hyvää helatorstaita. Voisi ajatella, että olisi hieman sopimatonta pitää tällaisena päivänä, joka on itse asiassa Kristuksen taivaaseenastumisen päivä, eduskunnan istuntoa. Eli tämän käsittelyn jatkaminen tälle päivälle on hieman kyseenalaista. Siinä tulee vähän sellainen pyhätön tunnelma. Tällä sanalla ”pyhätön” voi olla positiivisia tai negatiivisia merkityksiä. Positiivinenkin merkitys sille löytyy: Kotikylälläni Joutsenossa on sellainen pienempi kylä kuin Pyhättömienkylä, ja se tarkoittaa hurjasta nimestään huolimatta sitä, että siellä ihmiset rakensivat aikanaan taloja viettämättä ollenkaan vapaapäiviä, koska ne talot täytyi saada valmistumaan niin nopeasti. Sitä kylää käytiin kutsumaan Pyhättömienkyläksi, koska taloja rakennettiin myös pyhäpäivinä. Se on sen ”pyhättömän” positiivinen merkitys. Negatiivinen merkitys taas tulee tällaisen Suomen itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta uhkaavan paketin ja EU-liittovaltiokehityksen syventämisen myötä. 

Äskeisessä puheenvuorossaan edustaja Laakso oli turhan vaatimaton sen suhteen, liittyisikö tämä asiaan. Kyllähän tämä asiaan liittyi. Tämä iso paha susi ‑tarina on hyvin keskeinen opetus tästä EU:n toimintatavasta. EU toimii juuri samalla tavalla kuin iso paha susi. Se pukeutuu isoäidiksi. Se pukeutuu positiivisiin, myönteisiin, hyvältä kuulostaviin kielikuviin, joita kukaan ei tavallaan voi vastustaa. Mehän tiedämme tämän vihervasemmistonkin omaksuman sanojen haltuunottotaktiikan eli sen, että he puhuvat oikeusvaltiosta, ihmisoikeuksista, tasa-arvosta, jauhavat, jauhavat ja jauhavat näitä käsitteitä, jotka he teeskentelevät omistavansa. He sanovat, että ettehän te voi tietenkään vastustaa tälläisiä ihmisoikeuksia, tasa-arvoa vastaavia oikeusvaltioita, riippumatta siitä, mitä ne asiat tarkoittavat todellisuudessa. EU:ssa oikeusvaltio tuntuu tarkoittavan sitä, että oikein on se, mitä EU haluaa, ja väärin on se, mitä itsenäiset valtiot haluavat. 

Tämä heijastui siinä keskustelussa, jota käytiin, kun Saksan perustuslakituomioistuin otti tämän tukipaketin käsittelyynsä. He ottivat sen käsittelyynsä suoraselkäisesti, vaikka Saksahan tässä on suuri hyötyjä. Saksa pystyy muun Euroopan vivulla — täällä eilen vivusta keskusteltiin paljon, voimme palata siihen keskusteluun — vivuttamaan omaa vientiteollisuuttaan, ja siitä huolimatta, että Saksa hyötyy tässä paketista niin valtavasti oman teollisuutensa kautta, toisin kuin me, vaikka hallitus muuta väittää, perustuslakituomioistuin otti siellä suoraselkäisesti tämän paketin käsittelyyn. Ja heti alkoi keskustelu siitä, että perustuslakituomioistuin toimisi väärin, että se jollain tavalla uhkaisi EU:n yhtenäisyyttä. Tämä EU:n yhtenäisyys on eräs tällainen tämän päivän hokema, jonka lanseeraajat, esittäjät, haluavat omia sen käyttöönsä ja käyttää sitä lyömäaseenaan eri tavalla ajattelevia vastaan, ja he tekevät siitä sellaisen, että EU:n yhtenäisyyttä ei saa uhata. Se olisi jonkinlainen itseisarvo. Kyllä se yhtenäisyys taitaa olla aika heikossa, jos sitä uhkaa se, että me yritämme noudattaa oikeusvaltioperiaatetta. [Puhemies koputtaa]  

Arvoisa puhemies! — Huomautan, että puhemiesneuvoston suositus 5 minuutin puheenvuoroista on vain suositus ja nopeatahtisen keskustelun jälkeisessä keskustelussa kansanedustajilla on perustuslain 31 §:n suoma oikeus keskustella vapaasti asioista, jotka ovat täällä keskustelussa. Hyvän varapuhemies Eerolan aikana käytin 12 minuutin puheenvuoron, ja voi olla, että palaan tällaisiin puheenvuoroihin myöhemmin tässä istunnossa, mutta nyt näyttää olevan listalla niin monia hyviä edustajia jonottamassa tänne, että luovutanpa puheenvuoron heille. 

Arvoisa rouva puhemies! Viime kesänä kokoontunut Eurooppa-neuvosto pääsi sopuun EU:n elpymispaketista. Paketin ilmoitettu tarkoitus oli vauhdittaa jäsenmaiden talouksia ja elpymistä koronaviruksen seurauksista. Siihen sisältyvät EU:n monivuotinen rahoituskehys vuosille 2021—2027 sekä varsinainen 750 miljardin euron elpymisväline. Neuvottelutulos oli surkea diili Suomelle, eivätkä suomalaiset neuvottelijat olleet riittävästi valmistautuneita vaativaan tehtäväänsä. Oliko syynä kokemattomuus vai välinpitämättömyys Suomen etua kohtaan? Suomessa ei ollut myöskään tehty kunnollista taloudellista selvitystä ja strategista analyysia ennen kokousta.  

Se, mitä neuvottelutulos eittämättä poiki, oli kiinnostus pääministeriämme kohtaan. Hän poseerasi muun muassa espanjalaisen ”Nainen tänään” ‑lehden kannessa otsikolla ”Sanna Marin, maailman nuorin pääministeri, sai pandemian parhaiten hallintaan EU:ssa”. Marinin esiintyminen Trendi-lehdessä herätti huomiota myös kansainvälisessä mediassa ympäri Eurooppaa. Sanna Marin poseerasi myös arvostetun Time-lehden kannessa, jossa hän toimi yhdysvaltalaislehden valitsemien maailman nousevien johtajien keulakuvana. Marin nostettiin myös Voguen brittipainoksen etukanteen, jonka mukaan maailman nuorin naispuolinen pääministeri on tyylikäs, rauhallinen ja hallittu.  

Ikävä kyllä nämä poseeraukset eivät kuitenkaan vaikuttaneet Suomen neuvottelutulokseen, sillä Suomen osuus EU:n elpymispaketista pienenee kuukausi toisensa jälkeen. Sen piti olla 3,2 miljardia euroa, mutta nyt siitäkin on lähtenyt puoli miljardia. Eli kun Suomi hoitaa asiansa paremmin, saamme maksaa vielä enemmän eteläiseen Eurooppaan.  

Suomi on nettomaksaja. Suomi on maksamassa 6,6 miljardia euroa ja saamassa 2,7 miljardia euroa. Toiset maat taas ovat saamassa rahaa niin paljon, etteivät tiedä, mihin sitä laittaisivat. Bulgaria, Kroatia ja Kreikka ovat saamassa elpymisrahaa noin 10 prosenttia bkt:stään, ja vielä pitäisi tietää, minne rahat menevät. Sitä tuskin tietää kukaan, miten rahat lopulta jaetaan.  

Espanjan suurin sanomalehti otsikoi joulukuussa elvytyspakettia koskevan artikkelinsa ”Euroopan unioni kiihdyttää kehitystään liittovaltioksi”. Tällaista uutisointia Suomessa ei ole nähty. El Paísin artikkeli mainitsee Euroopan keskuspankin johtajan Christine Lagarden bloganneen, että vaikka tämä elvytyspaketti onkin väliaikainen suuri muutos olosuhteissa, on mahdollisuus aktivoida tämä työkalu tulevien kriisien torjumiseksi ja tehdä siitä käytännössä vakituinen. Artikkeli toteaa myös EU:n tilintarkastustuomioistuimen lausuneen, että myöhemmin saattaa vielä osoittautua välttämättömäksi tehdä tarkistuksia tähän elvytyspakettiin.  

Elpymispaketista olisi pitänyt järjestää kansanäänestys. Asian tärkeydestä kansalaisille kertoi se, että kansalaisaloite keräsi vaadittavat 50 000 nimeä vajaassa viidessä päivässä. Perussuomalaiset kannattivat aloitetta, koska demokraattisessa yhteiskunnassa on tärkeää, että kuullaan kansalaisten mielipidettä siitä, minkälaisessa yhteisössä Suomen halutaan olevan mukana. [Puhemies koputtaa] 

Valmius hyväksyä ehdotettu elvytysrahasto kertoo myös valmiudesta hyväksyä idea EU:n liittovaltiosta ja maamme liittämisestä siihen ilman, että selvityksiä rahaston pidemmän aikavälin vaikutuksista ja seuraamuksista on juurikaan tehty. [Puhemies koputtaa] Arvoisa puhemies, hetki vielä. 

Elpymisrahaston tärkeimpiä vaikutuksia on tulojen siirto jäsenmaiden välillä. Käytännössä rahasto veisi EU:n fiskaaliunioniin ja avaisi tien liittovaltioon. Rahastosta pääsee pois ainoastaan eroamalla EU:sta. Kyseessä ovat suorat tulonsiirrot rikkailta köyhemmille ja talousasiansa huonosti hoitaneille jäsenmaille. Esimerkiksi arvovaltainen saksalainen Ifo-instituutti päätyy johtopäätökseen, että elpymisvälineen avustus eli suoran tuen jako maiden välillä on valtaosin tulonsiirtoja korkeamman elintason mailta alemman elintason maille. Elpymisrahaston todellinen merkitys on, että se muuttaa EU:n toimintaperiaatteita. Se lisää EU:n jäsenmaiden yhteisvelkaa ja niiden välisiä tulonsiirtoja. Se myös sitoo muutettuja toimintaperiaatteita vastustavat jäsenmaat uusilla maksuvelvoitteilla lujemmin uuteen EU:hun. 

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäkelä puhui tuossa juuri äsken Pyhättömienkylästä, ja hän taisi viitata siihen, että me vietämme täällä pyhäpäivää tämän tärkeän asian tiimoilta. Pyhättomienkylästä ja pyhäpäivästä tuli mieleeni sellainen virsi, joka on poistettu virsikirjasta. Se kuuluu seuraavasti, sen sanat:  

”Jo vääryys vallan saapi, se huutaa taivaaseen, se turmaa ennustaapi, vie kansat kurjuuteen. Ken Herran oikeutta nyt täällä julistaa, ja ken vanhurskautta nyt tahtoisi puolustaa? 

Nyt viekas vilppi täällä on noussut kunniaan, on valhe vallan päällä ja vääryys voimissaan. Ei kuulla kurjan ääntä ja köyhää sorretaan, ja lainkin rikkaat vääntää vääryyttä puoltamaan. 

Kas, köyhän leivän syövät nuo jumalattomat. He viatonta lyövät ja häntä vainoovat. He kurjaa ahdistaapi kuin käärme kiukussa, korvansa tukkeaapi tuon raukan huudoilta. 

He armotonna vievät osuudet orpojen. He söivät lesken leivät, on Herra nähnyt sen. Hän vanhurskaasti kostaa vääryydentekijät, rankaisee ansiosta nuo viekkaat ryöstäjät. 

Vaan voitonpäivän kerran vaivaiset näkevät, vanhurskaus kun Herran lyö väärät, väkevät. Oi Herra, voimas näytä, kansaasi armahda ja hurskaan pyynnöt täytä ja päästä vaivasta.” 

Mielestäni tässä on erittäin paljon yhteneväisyyksiä tähän asiaan, mistä me keskustelemme täällä. Me keskustelemme Suomen liittämisestä elvytyspakettiin, jonka kautta me automaattisesti siirrymme tämmöiseen fiskaaliunioniin. 

Täällä kappaleen ensimmäisessä osassa puhutaan siitä, kuka sitä oikeutta nyt täällä julistaapi ja kuka puolustaa Suomen kansaa. Tämä ”nyt viekas vilppi täällä on noussut kunniaan”: On käsittämätöntä, että meitä vilpillä viedään kohti tämmöistä liittovaltiota. EU:n perussopimuksessa on pykälät, jotka estävät tällaisen velkaunionin synnyn, mutta silti täällä sumeilematta vaan sitä kohti mennään. Tämä ahdistaa meidän kansaa, tämä kurjistaa meidän kansaa. Tuosta meille tulevasta velkamäärästä, joka on yli 6 miljardia, me saamme käyttöömme hieman yli 2 miljardia. Tämä tällaiseen sopimukseen liittyminen on jotain niin älytöntä, että en näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin sen, että siitä tulee kieltäytyä. Ei me voida lähteä nostamaan meidän kansan verotusta, meillä on nyt jo aivan [Puhemies koputtaa] riittävän laaja tai liian suuri verotus. 

Arvoisa puhemies! Jatkan seuraavassa puheenvuorossa. 

Arvoisa rouva puhemies! Pahoittelen, että äskeiset paperit menivät vähän sekaisin, koska oli tämä alku vähän samanlainen. — Eli olipa kerran kiltti, suloinen Suomi, josta kaikki pitivät. Erityisen paljon Suomea rakastivat päättäjät, jotka olivat sille ommelleet siniristilipun. Suomi käytti sitä aina, ja siksi kaikki kutsuivat Suomea sinivalkoiseksi.  

Eräänä aamuna Suomen hallitus kutsui Suomen luokseen ja sanoi: ”EU on hyvin sairas. Ota kakkua ja viiniä ja vie ne Etelä-Euroopan maille, jotta ne tervehtyisivät.”  

No kaikki tietävät, miten tarina jatkuu. Susi tekeytyy isoäidiksi, mutta hotkiikin isoäidin ja Hilkan suihinsa — tässä tapauksessa Suomen. Tarina kertoo juuri sen, miten EU tekeytyy isoäidiksi mutta on oikeasti susi.  

Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu, kun metsänvartija tulee ja pelastaa isoäidin ja Hilkan. Tässä tilanteessa minusta tuntuu, että on sanomattakin selvää, että perussuomalaiset ovat tarinan metsänvartijoita. Olemme melkein ainoa eduskunnan puolueista — tietenkin ainoa puolue kokonaisuudessaan, mutta osittain joistain muistakin puolueista löytyy vielä metsänvartijoita — joka haluaa pitää Punahilkan, anteeksi, Suomen, puolia.  

On sanomatta selvää, että tällainen kakun ja viinin vieminen Etelä-Euroopan maille ei tule auttamaan Hilkkaa, anteeksi, Suomea, varmasti yhtään, koska siinä tilanteessa nälkäinen susi kuitenkin haluaa jatkossakin kakkunsa ja viininsä. Harmittavan paljon kuitenkin etenkin tämä hallitus ja osa oppositiopuolueidenkin edustajista ovat sitä mieltä, että me vain kannetaan sitä kakkua ja viiniä sinne Etelä-Euroopan maille loputtomiin, koska, niin kuin saadaan mediasta lukea, siellä on niitä susia, jotka haluavat, että heille kakkua ja viiniä tuodaan myös myöhemminkin. Tuskinpa se suden nälkä mihinkään katoaa.  

Tuo tarkoittaa, että suomalainen veronmaksaja, työssäkäyvä, pk-sektorin yrittäjä joutuu omistaan tinkimään vielä enemmän tulevaisuudessa. Omat lapseni ja lapsenlapseni ja lapsenlapsenlapsenikin joutuvat tässä maksumiehiksi, olkoot sitten millä tavalla tahansa verojaan maksavia. Ovatko sitten pk-yrittäjiä tai työntekijöitä, joka tapauksessa joka kuukausi he osallistuvat tähän kakun ja viinin viemiseen Eurooppaan. — Kiitoksia.  

Kiitos, arvoisa puhemies! Olen siis käynyt läpi valtiovarojen, talousvaliokunnan ja perustuslakivaliokunnan kuulemisista näitä asiantuntijoita, jotka ovat tuoneet kritiikkiä siitä, onko tämä ongelmaton, onko tästä hyötyä, ja miten tämä ketäkin palvelee, ja onko tämä perussopimusten mukaista, juuri sen takia, että tämä keskustelu on ollut hyvin eriytymätöntä.  

Hallituspuolueiden ja kokoomuksen kannattajien taholta — on siis hyvä muistaa, että myös kokoomus pääsääntöisesti tätä kannattaa — ei ole käyty yksityiskohtaisesti läpi myös näitä kriittisiä kannanottoja, ja kun tästä nyt ei kuitenkaan ole käyty mitään laajamittaista kansalaiskeskustelua, niin jossakin näitä kriittisiä äänensävyjä täytyy nyt käydä läpi. Niitä jonkun verran näkee mediassa eri haastatteluohjelmissa, mutta välillä tuntuu, että sinne on kyllä sitten ainakin tiettyihin ohjelmiin valittu vain semmoisia ihmisiä, jotka kertovat sitten hyvistä puolista, ja minä itse arvostan aina sitä, että tuodaan sekä negatiiviset että positiiviset asiat esille, jolloin jokainen voi päättää sitten sen pohjalta, että tietää, että on olemassa muunkinlaisia ajatuksia. 

Haluaisin tuoda esille arvostetun eurooppaoikeuden professorin Päivi Leino-Sandbergin ajatuksia. Hän on hyvin rohkeasti ja joskus jopa toisistakin poiketen uskaltanut tuoda näitä omia mielipiteitään, hyvin fiksu nainen, ja olen itse monissa valiokunnissa ollut, erityisesti perustuslakivaliokunnan kokouksissa, joissa hän on hyvin loogisesti pystynyt — hän on tutkinut paljon eurooppaoikeutta — haastamaan myös meillä vähän erilaisen näkemyksen omaavia ja kyseenalaistamaan heidän ajattelutapaansa. Hän on tuonut esille sitä, että tämä paketti tarkoittaa merkittävää muutosta siihen, miten unionin toimintaa on tähän asti rahoitettu. Rahoittamistapaa on tähän saakka pidetty unionin toimielimissä oikeudellisesti mahdottomana, elikkä on hyvä huomata, että tämä uusi järjestelmä on aiemmin EU:n itsensä mielestä ollut oikeudellisesti mahdotonta, mutta nyt sitä samaa sopimusta tulkitaan toisin. Kuten edellisessä puheenvuorossa sanoin, olen juristina tottunut siihen, että sopimukset sitovat, ja jos sopimusta muutetaan, niin muutetaan se sopimus ensin siinä järjestyksessä kuin se pitää muuttaa. Täällähän se edellyttäisi sitä, että jäsenvaltiot käsittelisivät parlamenteissaan sopimuksen muuttamisen. 

Hän, professori Leino-Sandberg, on tuonut esille, että rahoitus suunnataan jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluviin toimiin, jotka ilman elpymisrahojen varoja rahoitettaisiin näiden kansallisista budjettivaroista tai kansallisella velanotolla. Siksi kysymys on luonteeltaan erilaisesta tulonsiirrosta kuin unionin budjetista normaalisti rahoitettavien poliittisten päätösten kohdalla. Ja hän on tuonut esille sitä, kuten moni muukin — ja koko ajan, kun tuota mediaa seuraa, niin siellä on tullut taas uusiakin uutisia siitä — että EU-tason keskustelussa nimenomaan elpymisrahasto vaikuttaakin kaikkea muuta kuin kertaluontoiselta ja ainutkertaiselta. Siis kysymyshän on siitä, että meille sitä vakuutetaan nyt täällä eduskunnassa, jankutetaan jankuttamistaan, ja sanotaan, että valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on ponsia. Sieltä siis kukaan ei EU:ssa niitä lue, eivätkä ne siellä ketään sido, mutta ne on nyt tarkoitettu täällä vakuuttamaan ihmisiä, ja se oli kokoomuksen takinkääntötemppu, koska hehän ilmoittivat, että he äänestävät tyhjää, ja sittenhän alkoi tulla valtavasti palautetta, ja he rupesivat miettimään, kun heille nauravat jo naapurin harakatkin. Kun he eivät osaa näin vastuullisessa asiassa sanoa kyllä vai ei, niin he halusivat jonkun ulospääsytien ja keksivät tämmöiset ponnet, joita, ihan niin kuin sanoin, kukaan EU:ssa ei ota vakavasti, ja niin kuin edustaja Rinne, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, täällä totesi eilen tai toissapäivänä, niin ei niitä mihinkään kirjata. Kun kysyin sitä, niin vähän sille naureskeltiinkin, että et kai sinä Meri nyt kuvittele, että niitä mihinkään kirjataan. Kysyin, että kun ne kerran ovat niin hyviä, niin mihin ne kirjataan EU-asiakirjoissa — niitä ei kirjata minnekään. Niillä on siis nollapaperin merkitys. 

Ja vielä toteaisin, että Leino-Sandberg on tuonut esille, että pakettiin sisältyvät ratkaisut vähentävät markkinakurin merkitystä huomattavasti ja vähentävät edelleen jäsenvaltioiden kannustimia terveen talouspolitiikan ylläpitämiseen. Erityisesti esimerkiksi Etelä-Euroopan maissa näin tulee käymään. — Jatkan seuraavassa puheenvuorossa. 

Arvoisa puhemies! Edustajat Lehto ja Meri ottivat omissa puheenvuoroissaan omista näkökulmistaan esille mielenkiintoista problematiikkaa tämän paketin käsittelyyn Suomessa ja Euroopassa liittyen, ja menen hieman näihin kysymyksiin itse alkuvaiheessa puheenvuoroani:  

Eli tämä Lehdon esille ottama Lagarden lausunto: Muistan siitä täällä eduskunnassa käydyn keskustelun, jossa keskustan ryhmäpuheenjohtaja, edustaja Kurvinen taisi käyttää sellaista ilmaisua — tai ainakin sinnepäin, tämä ei ole ehkä suora sitaatti — että eivät näistä asioista kaiken maailman lagardet päätä. Se lausunto jäi hieman soimaan huvittavassa sävyssä korvaani siinä mielessä, että mitenköhän tässä maailmassa mahtavat nämä asiat mennä, päättävätköhän näistä asioista lagardet vai kurviset. Tähän kysymykseen edustaja Kurvinen ei ole koskaan vastannut.  

Sitten tämä edustaja Meren esille ottama asia näistä lausumista valtiovarainvaliokunnan mietinnössä, jotka ovat sellainen viikunanlehti — niin kuin te taiteesta tiedätte, termi, jolla peitetään jotain häpeällistä: Kokoomus peittää oman häpeällisen päättämättömyytensä ja selkärangattomuutensa viikunanlehden taakse, ja se viikunanlehti ovat nämä lausumat, joita tähän mietintöön on kirjoitettu. Sinänsähän ne lausumat ovat hyvää tarkoittavia ja hyvältä kuulostavia sanoja — siinä on jonossa kirjaimia, joista muodostuu sanoja, joista muodostuu lauseita. No, perussuomalaiset kirjoittivat kahdeksan lausumaa lisää, elikkä meillä on aina vain enemmän lausumia, jos hyväksymme nekin lausumat, jotka perussuomalaiset ovat kirjoittaneet. Mutta mikä niiden lausumien merkitys todellisuudessa on?  

Ei meidän kannata itseämme pettää. On ihan turha puhua sellaisia asioita totena, joista me itsekin tiedämme, että ne eivät ole totta. En käytä niistä niiden oikeaa nimitystä tässä salissa, koska se ilmeisesti on sopimatonta — mutta sellaisia, jotka eivät ole totta. Tämän maan poliitikot, meidän hallituksemme, meidän hallituspuolueiden kansanedustajat puhuvat jatkuvasti sellaisia asioita, jotka eivät ole totta, ja väitän, että he eivät ole niin yksinkertaisia, etteivätkö he itse tietäisi, että nämä asiat eivät ole totta. Miksi he sitten puhuvat näitä asioita, jotka eivät ole totta? Mikä tekee suomalaisille poliitikoille tämän ilmiön, että ollaan niin ylimielisiä, että käydään esittämään tällaisia lausuntoja, että ”kaiken maailman lagardet”? Eihän Suomen sanomisilla ole näissä asioissa todellisuudessa mitään merkitystä. Mikä on se asia, missä Suomi on EU:ssa kieltäytynyt jostakin? Suomihan myöntyy aina kaikkeen. Eihän sellaisella niin sanotulla neuvottelukumppanilla ole mitään merkitystä.  

Voisi toivoa tai uskoa, että tässä taustalla olisi jonkinlainen pyrkimys henkilökohtaisen uran edistämiseen. Se olisi ainakin ymmärrettävä syy tällaiselle käyttäytymiselle. Mutta eihän komissaariksi pääse Suomesta kuin yksi kerrallaan, ja se paikka lienee jo pedattu seuraavalle paikan haltuunottajalle. Ei niitä EU:n suojatyövirkoja ole niin paljon saatavilla, että niistä kannattaisi maksaa tällaiset rahat Suomen kansan selkärangasta. Kokoomuksen entinen puheenjohtaja Katainen sai hyvän suojatyöpaikan EU:sta, ja sen jälkeen hän sai hyvän suojatyöpaikan Suomen veronmaksajien kustantamana. Tällä hetkellä entinen valtiovarainministeri Urpilainen on komissaarina. Mutta ei siellä loputtomiin riitä niitä paikkoja poliitikoille, kaiken maailman kurvisille, otettavaksi. Eli pitäisi olla joku realismi näissä asioissa. Kaikki eivät sinne EU:hun pääse vihreälle oksalle. 

Yleensäkin tästä paketista, asiaan mennäksemme: Eilisillan puheenvuoroissa sivusin aika paljon tätä rahanjakoa Suomessa ja Euroopassa. Kävin läpi sitä, miten itse asiassa, vaikka tässä Etelä-Euroopasta on paljon puhuttu, Itä-Eurooppahan tässä paketissa on suurempi hyötyjä kuin Etelä-Eurooppa. Tämä nivoutuu siihen ilmiöön, että EU meni periaatteessa peruuttamattomasti pilalle siinä kohtaa, kun Itä-Euroopan maat otettiin siihen mukaan poliittisin syin itäblokin romahtamisen jälkeen, ennen kuin ne olivat taloudellisesti alkuunkaan valmiita liittymään EU:hun.  

On tosiasia, että Suomikin on joskus ollut EU:ssa nettosaaja. Suomi oli pari ensimmäistä vuotta jonkinasteinen nettosaaja EU:ssa. Sen jälkeen Suomi on ollut aina EU:ssa nettomaksaja, ja loppuun asti, niin kauan kuin Suomi on Euroopan unionin jäsen ja tämä kyseinen kolhoosi kestää pystyssä, Suomi tulee olemaan nettomaksaja siitä syystä, että mukaan otettiin aivan liian köyhiä maita, joiden elintaso ei tule koskaan järjellisesti näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa olemaan Länsi-Euroopan tasolla. Me maksamme ja pumppaamme loputtomasti rahaa Itä-Eurooppaan. Se on eräs asia, mistä tässäkin paketissa on kysymys. [Puhemies koputtaa] — Jatkan seuraavissa puheenvuoroissani näistä sisällöllisistä asioista ja siitä, miten Suomen hallituspuolueet eivät aja Suomen etua edes siinä missä voisivat Euroopan unionissa. 

Arvoisa puhemies! Hyvät perussuomalaiset kansanedustajat täällä salissa! Käymme edelleen keskustelua tästä elpymispaketista. Onko se EU:n elvytysrahasto, onko se elpymisrahasto, onko se elvytyspaketti? Minun mielestäni tämä paketti on exitus-paketti. 

Perussuomalaiset ottivat esille vaihtoehtobudjetissaan tälle vuodelle tämän elvytysrahastoasian. EU:n elvytysrahasto on Suomen kannalta pikavippi, jossa maksamme saamamme rahat takaisin tuplana. Samalla sitoudumme jatkuvasti syvenevään yhteisen verotuksen, velan ja tulonsiirtojen liittoon. Perussuomalaiset ovat kaukaa viisaita ja ymmärtävät tämän paketin merkityksen Suomelle, suomalaisille, meidän lapsillemme, meidän lapsenlapsillemme, lapsenlapsenlapsillemme, kuten, edustaja Sheikki Laakso, sanoitte. 

Koronakriisin varjolla perustettu EU:n elpymispaketti on paljastanut jälleen kerran EU:n valuvian ja euroalueen perustavanlaatuiset ongelmat. EU-maat hyväksyivät heinäkuussa valtavan elvytyspaketin, joka on EU:n historiassa poikkeuksellinen. Paketin myötä EU ottaa yhdessä 750 miljardin lainan markkinoilta jakaen sen avustuksina ja lainoina jäsenmaille. Koskaan aiemmin unioni ei ole rahoittanut toimintaansa velalla. Yhdessä otettu velka sitoo jäsenmaat entistä tiukemmin yhteen ja vie unionia kohti raskaampia yhteisvastuita. 

Suomi saa elpymispaketissa arvion mukaan 2,6 miljardia euroa. Se summa on kitistynyt eli pienentynyt eli laskenut siitä alun perin arvellusta vähän päälle 3 miljardin euron summasta. Maksettavaksi paketista tulee Suomelle 6,6 miljardia, ja tämä on se asia, jota ei voi ymmärtää: kansalaiset eivät voi ymmärtää, perussuomalaiset eivät voi ymmärtää. Ja mustaa ei voi tehdä valkoiseksi, yksinkertaisesti sanat paperilla ovat niin kummallisia. Maksamme 6,6, saamme 2,6—2,7. Tämähän tarkoittaa sitä, että EU:n elvytyspaketista syntyy Suomelle yli 3 miljardin nettotappiot — ei tarvitse kovin kummoista matematiikkapäätä tässä olla — ja Suomen kokonaisvastuut elpymisrahastossa ovat 13 miljardia. 

Elvytysrahaa ei jaeta suoraan koronapandemian talousvaikeuksien perusteella, vaan jakoperusteissa painotetaan jäsenmaiden taloustilannetta jo ennen koronakriisiä. Komission talousennusteen mukaan Suomen talous palautuu muita EU-maita hitaammin kriisistä, mutta silti Suomi on paketissa nettomaksajan roolissa. Lisäksi varojen käyttötarkoitusta on rajattu, mikä on nettomaksajan näkökulmasta ongelmallista. Varoista on esimerkiksi käytettävä kolmasosa ilmastotoimiin. Me olemme myymässä ja tekemässä vaihtokauppaa, Suomi vaihdetaan ilmastohumppaan. 

Elvytyspaketti on puhdas rahansiirtoinstrumentti, jolla ei ole mitään tekemistä koronan kanssa. Elvytyspaketilla autetaan yli varojensa eläneitä Etelä-Euroopan maiden talouksia ja pyritään pelastamaan saksalaiset ja ranskalaiset pankit. Ymmärtäkää tämä, hyvä eduskunta, te kansanedustajat, jotka ette ole täällä, hallituspuolueista — ja kokoomuksesta, tekään ette näytä ymmärtävän. 

Kuilu pohjoisen ja eteläisen euroalueen välillä on kasvanut suureksi ja jatkaa kasvamistaan. Lisäksi unionin uusien jäsenmaiden myötä niin sanottujen nettosaajien määrä on lisääntynyt ja maksajien lasku kasvanut. Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa taloutensa paremmin hoitaneet jäsenvaltiot ovat joutuneet lisääntyvässä määrin pelastamaan ongelmissa painivia eteläisiä jäsenmaita. Tämä kyllä sotii [Puhemies koputtaa] kaikkea järkeä ja oikeudenmukaisuutta vastaan, mitä perussuomalaisilta löytyy, ja onneksi kansa on meidän takanamme. — Kiitos. 

Arvoisa rouva puhemies! Sieltä kotikatsomoista netin äärestä on tullut viestiä, että tuo kamera näyttää koko ajan tänne eteenpäin, ja siellä kotikatsomoissa ei tiedetä, keitä täällä on. Nyt kerron sinne, että täällä on vain perussuomalaisia kansanedustajia paikalla, ei muista puolueista yhtään henkilöä. Elikkä vain meille perussuomalaisille on tärkeää keskustella tästä vakavasta paketista, joka on viemässä meitä velkaunioniin. 

Arvoisa puhemies! Yhteisvaluuttaamme euroon liittyneet maat ovat talouden rakenteeltaan ja taloudenhoidoltaan niin erilaisia, että jonain päivänä euroa pystyssä pitävät tukipilarit pakosti murtuvat. Se päivä voi olla jo lähellä, ja koronavirus nakertaa entisestään näitä pilareita. Samaan aikaan Suomea ollaan nyt sitomassa ikuiseen EU:n velkavankeuteen. EU-komissio on ehdottanut jäsenmaille yhteistakausta velkakirjoille, joilla käytännössä rahoitettaisiin Etelä-Euroopan suuria valtioita. Idean ydin olisi 750 miljardin euron EU:n budjetin yhteydessä toimiva rahasto, todellisuudessa Etelä-Euroopan toipumisrahasto. Tästä rahastosta sitten lähetettäisiin suorina rahansiirtoina eli lahjoituksina kasapäin euroja koronaepidemian pahimmin runtelemille valtioille. Suomelle jäisi jälleen vain maksajan rooli, sillä miljardit matkaisivat ennenaikaisena kevät- tai kesälahjana Etelä-Euroopan valmiiksi velkaisille rantahietikoille, maihin, joiden taloudet ovat olleet suurissa ongelmissa jo ennen koronaa omien toimiensa seurauksena. 

Tämä rahasto olisi jättisuuri tulevaisuuden menoerä Suomelle. Maamme julkinen talous, erityisesti kuntien talous, on jo valmiiksi huonossa kunnossa, ja edessämme on suuria vaikeuksia. Jos ja kun nyt osallistumme kaikkiin EU:n keksimiin yhteisvastuisiin, se olisi miljardeja lisää meidän menopuolelle — miljardeja, joista etenkin Italia ja Espanja keräävät sadon ilman minkäänlaista talouskuria, maat, joissa talous on ajettu retuperälle ja joissa odotetaan kieli pitkällä miljardien saapumista yhteisvastuina, vaikkakin tämä rikkoisi EU:n omaa sopimusta. Mutta euro yritetään pelastaa hinnalla millä hyvänsä. 

Suomen EU-vastuut voivatkin kasvaa nyt koronakriisissä jopa kymmeniin miljardeihin. Elpymisrahastot toteutuessaan tarkoittaisivat Suomelle yli 12 miljardin vastuita. Euroopan vakausmekanismin kautta voi tulla jopa 10 miljardin vastuut. EU-budjetin kasvatus, SURE-työmarkkinatuki ja EIP-yritystuki voivat kasvattaa meidän menoja reilusti yli miljardilla eurolla. Kaiken kukkuraksi Euroopan keskuspankin 750 miljardin pandemiapakettiin liittyen Suomen Pankki on ostanut valtionlainoja muutamilla miljardeilla euroilla. Jo nykyisellään EU:n kaikkien tukimekanismien koko on 1 500 miljardia euroa. Ei siis tarvitse olla selvännäkijä, jotta ymmärtäisi ainakin osan näistä lankeavan tulevaisuudessa suomalaisten maksettavaksi. 

Takaajan tie on usein pitkä ja tuskainen. Jokainen muistaa, kuinka moni laittoi 90-luvulla nimensä takauspaperiin, vastuun kun piti olla vain muodollinen. Suomen hallitus ei saa nyt vastata EU:lta kuuluvaan seireenin lauluun ja iloisen humpan tahtiin lähteä Brysseliin kirjoittamaan nimiä takauspaperiin korkeat EU-virat silmissä kiiluen. Elpymisrahasto olisi EU:n yhteistä lainaa, joka vääjäämättä johtaisi unionin siirtymiseen kohti liittovaltiota. Paluuta ei olisi, kun Suomi olisi sidottu EU:n yhteiseen velkaan käytännössä ikuisiksi ajoiksi ja suomalaisten eurot katoaisivat kuin huoltamogrillistä tuhka tuuleen. 

Suomen ei pidä suhtautua myönteisesti EU:n velkaan ja tulonsiirtoihin sekä Brysselin sanelupolitiikkaan. Meidän tehtävämme ei ole pelastaa huonosti asioitaan hoitaneita valtioita tai yksityisiä pankkeja, vaan meidän on pikaisesti ryhdyttävä valmistelemaan eroa yhteisvaluutta eurosta ja myös liittovaltioon tähtäävästä Euroopan unionista, jos tällaisia paketteja tulee meille jatkossakin koko ajan. Me emme voi hyväksyä näitä ja velkaantua koko ajan. 

Arvoisa rouva puhemies! ”Maalaisliitto pelastaa”, ”Vaara uhkaa!” Nämä ovat sanoja siitä vanhasta entisen Maalaisliiton, alkiolaisen puolueen, puoluemainoksesta, jossa salamat iskivät sieltä ylhäältä. Nyt Maalaisliiton perintönä meillä on eduskunnassa enää yksi edustaja, joka samassa puolueessa kannattaa näitä alkiolaisia arvoja. 

Arvoisa puhemies! Meidän perussuomalaisten lisäksi täällä kristilliset vastustavat liittymistä tähän fiskaaliunioniin. Lisäksi on kaksi sellaista pienempää ryhmää, ja onneksi siellä keskustan punavihreässä leirissä on vielä edustaja Hoskonen, joka pitää yllä näitä Suomelle tärkeitä arvoja, kuten itsenäisyyttä. Edustaja Hoskonen joskus hämmästeli sitä, että tämä tukipaketti yhdellä allekirjoituksella tai kynällä johtaa meidät kohti suvereniteetin menettämistä, itsenäisyytemme menettämistä. 

Arvoisa rouva puhemies! Tämä tukipakettiäänestys on yksi Suomen historian merkityksellisimmistä päätöksistä. Tämä on hyppy tuntemattomaan, mustaan aukkoon. Toivon, että kaikki edustajat tiedostavat tämän ja äänestävät siitä tarkkaan harkiten. 

Arvoisa rouva puhemies! Pyydän, että te ja eduskunnassa kaikki edustajat mietitte myös, toteutuuko mielestänne demokratia tämän äänestyksen myötä, varsinkin kun kansa on halunnut ihan oikeutetusti itse äänestää omasta tulevaisuudestaan. Te ette sen tahtoa halunneet kunnioittaa. Täällä käsiteltiin kansalaisaloitetta kansanäänestyksestä siitä, tuleeko meidän liittyä elvytyspakettiin vai ei. Tarkemmin sanottuna, koska se kansanäänestysaloite äänestettiin kumoon, meillä ei ole tavallansa edes kansan antamaa mandaattia äänestää näin tärkeästä asiasta. Kansa olisi halunnut itse sen päätöksen suorittaa. Tämä on demokratian halveksuntaa, jota valtaosa eduskunnasta ei halunnut puolustaa. Me perussuomalaiset kyllä halusimme antaa kansalle mahdollisuuden äänestää tästä, siis sillä tavalla, että kansa olisi saanut äänestää tästä paketista, kannattaako tähän liittyä vai ei. Tämä on niin tärkeä asia.  

Tämä ei ollut viime eduskuntavaalien alla tiedossa, ja näyttää, että tähän sumeilematta mennään mukaan. Hallituspuolueet ovat tämmöisessä ekososialistisessa himossaan suin päin tunkeutumassa Euroopan unionin ytimeen. [Puhemies koputtaa] He antavat vallan semmoisiin käsiin, joille heillä ei ole mandaattia sitä antaa. 

Arvoisa puhemies! Tämä tukipakettiäänestys on yksi Suomen historian merkityksellisimmistä päätöksistä. Tämä on hyppy tuntemattomaan. 

Arvoisa rouva puhemies! Kuten tässä aiemmissa puheissa on jo todettu, hallitus on nyt ikään kuin ajamassa suomalaiset veronmaksajat vuosikymmeniä kestävälle työleirille. Jokaisen suomalaisen työntekijän selkänahasta revitään tässä rahaa muiden maiden tukemiseksi. Rahathan eivät suinkaan ole menossa maailmalle koronapandemiaa auttamaan, vaan niillä mahdollistetaan Etelä-Euroopassa Italian suunnittelemat veronalennukset ja Espanjan kaavailemat lyhyemmät työviikot. Millä logiikalla tämä on suomalaisten verovarojen reilua ja oikeudenmukaista käyttöä, järkevästä nyt puhumattakaan? Olette suistamassa suomalaiset työntekijät suohon, josta ei nousta edes vuosikymmenessä tai usean vuosikymmenen jälkeenkään kuin vain siinä tapauksessa, ettei EU enää koskaan vaadi uutta tukipakettia. 

Arvoisa puhemies! Kysynkin: kuinka moni tässä salissa olisi valmis lyömään vetoa sen puolesta, ettei tämän jälkeen tule enää toista EU-tukipakettia vaikka seuraavan kymmenen vuoden aikana? Jos joku tämän vedon on valmis lyömään, niin pyydän ilmoittamaan sen seuraavassa puheenvuorossa. En usko, että montakaan halukasta ilmoittautuu, koska on käsittämätöntä, kuinka heppoisin perustein, vaikkakin ilmeisesti EU:sta tulevan painostuksen ja uhkailun alla, jopa pääministeriä myöten on pyydetty peittelemään ja vähättelemään. Olette myymässä suomalaisten työpanosta vuosikymmeniksi eteenpäin ulkomaille ilman vastiketta.  

Hyvät hallituspuolueiden kollegat — joita nyt ei kauheasti kyllä täällä näy, mikä ei sinänsä yllätä, koska asia ei heitä juurikaan tunnu kiinnostavan — uskotteko tosiaan Suomen taloudellisen sitoutumisen pysyvästi EU:n taltutettavaksi olevan teidän äänestäjienne tahto? Onko näin? Ovatko sosiaalidemokraattien äänestäjät tämän takana? Ovatko? Eivät ole. Ei tullut minkäännäköisiä vastauksia. Tukevatko tavalliset keskustalaiset rahan syytämistä maihin, jotka sitten lisäävät omia verohelpotuksiaan, kun voivat nojata suomalaisen selkänahasta revittyyn ilmaiseen rahaan? Kannattavatko vihreiden, vasemmiston ja RKP:n äänestäjät sitä, että heidän lapsensa ja lapsenlapsensa ovat taloudellisesti sidottuja tähän valtavaan velkaan, johon te Suomea ajatte? Oletteko kertoneet heille kaikki ne seuraukset, jotka toiminnastanne heidän jälkeläisilleen koituvat, vai oletteko myyneet tämän heille kauniin sanakääntein ja monimutkaisin kiertoilmauksin, vähän niin kuin sadussa isoäidiksi pukeutunut susi? 

Arvoisa puhemies! Tämä velkaunioniin ryhtyminen on kohtuutonta, se on väärin, ja paitsi että se on ristiriidassa EU:n omien asiakirjojen ja säännösten kanssa, se on myös täysin moraalitonta jokaista suomalaista kohtaan, joka tähän vastentahtoisesti sitoutetaan ja pakotetaan. Hallitus on päättänyt asettaa suomalaisen taloudellisen hyvinvoinnin uhriksi EU:n alttarille saavuttaakseen jonkinlaista hyväksyntää ja aseman mallioppilaana. Heidän näkemyksensä mukaan politiikassa ei saa olla eri mieltä, ei varsinkaan EU:n kanssa. Sillä ei ole väliä, onko tämä kansan etu — jokainenhan meistä näkee, että sitä se ei ole. Tämä on toimimista ulkomaisten etujen nimissä Suomen kansan edun edustajaksi naamioituneena. Taas kerran tulee mieleen satu, jossa isoäidiksi tekeytynyt susi houkuttelee Punahilkkaa.  

Arvoisa puhemies! Tämä ei ole oikein. Tämän hallituksen ajama laki on täysin kansan edustamisen irvikuva. Se sitoo meidät velalliseksi niin pitkäksi aikaa, että sitä voi hyvin verrata Neuvostoliitolle maksettuihin sotakorvauksiin. Kuka suomalainen voisi omasta tahdostaan alistaa Suomen kansan sellaiseen mittaamattomaan piinaan, jollaisella sodan hävinnyttä osapuolta kuritetaan ja rangaistaan mutta tällä kertaa [Puhemies koputtaa] ilman sotaa ja ilman kärsittyä tappiota? Kuka tällaiseen ryhtyisi vapaaehtoisesti ja silti väittäisi edustavansa Suomen etua? Tämä on täysin järjetön. 

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä sanon sen verran, että käännän syyttävän sormeni myös jokaista sellaista kansanedustajaa kohti, joka näin merkittävässä äänestyksessä kehtaa äänestää tyhjää. Tässä on kyse hyvin yksinkertaisesta asiasta: äänestänkö Suomen alistamiseksi EU-velkavankeuteen vai äänestänkö Suomen hyvinvoinnin ja itsenäisyyden puolesta? Jokainen, joka äänestää tukipaketin puolesta, [Puhemies koputtaa] äänestää Suomea vastaan. Tämä on nyt se kuuluisa hetki, jossa jyvät erotetaan akanoista. Oletko Suomen puolella vai Suomea vastaan? Jos äänestät Suomea vastaan, niin kirjoitatko sen myös kuntavaalimainokseesi? Jos pidät äänestyspäätöstäsi oikeana ja suoraselkäisenä, niin miksi et kirjoittaisi? Jotenkin kuvittelen, ettei ”äänestän Suomea vastaan EU:n puolesta” olisi sloganina kovinkaan menestynyt äänestäjien keskuudessa, aivan riippumatta siitä, mitä puoluetta on edustamassa. — Kiitos. 

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Olen käynyt nyt läpi näitä henkilöitä, erilaisia asiantuntijoita, jotka ovat tuoneet valtiovarainvaliokunnassa, talousvaliokunnassa ja perustuslakivaliokunnassa riskejä ja ongelmia esille. Minulla on vielä tässä muutama asiantuntija, ja sen jälkeen nostan tuolta myös esimerkiksi talousvaliokunnan johtopäätöksiä.  

Mutta ennen sitä haluan todeta, että edustaja Lehto toi esille tärkeän asian eli sen, keitä täällä paikan päällä on. Tosiaan täällä on perussuomalaisia, kaikille tiedoksi. Tietysti eduskunta kokoontuu lähtökohtaisesti arkipäivisin, ja voi olla ylimääräisiä istuntoja, mutta tietysti jokainen voi vetää omat johtopäätökset tästä eilisestä — elikkä varmistettiin, että hallituspuolueen edustajat sekä ne, jotka ovat tämän kiristyspaketin kannalla, voivat mennä nyt kohta kotiin lepäämään, kun oli tällaisia otsikoita, että ”kun en jaksa päivystää täällä”. No, onhan se tosi rankkaa jakaa muiden rahoja ja mennä sitten kotiin lepäämään, että ei tarvitse ”päivystää” täällä, todella rankkaa, mutta pitäisi vähän miettiä sitten, minkälaisen työn ottaa vastaan. Mutta jokainen vastaa omasta tekemisistään, ja tosiaan: tyhjää on, tyhjää on. 

Mutta tuodaan sitten lisää näitä taloustieteilijöitä, jotka tosiaan ovat antaneet lausuntoja eduskuntakäsittelyn aikana valiokunnissa. Taloustieteen dosentti Tuomas Malisen näkemyksiä otan seuraavaksi. Hän on tuonut esille, että kun euroalueelle luodaan tämmöinen ylimääräinen uusi ylikansallinen velkakierros, sitä tullaan hyvin todennäköisesti käyttämään toistuvasti uudelleen. Täällä on meille vakuuteltu, siis kannattajien toimesta, että tämä on kertaluontoinen. Nyt siitä on sitten niitä ponsia, mutta asiantuntijat, todella monet, sanovat, että tämä on instrumentti, jota tullaan ja voidaan tulla käyttämään uudestaan, ja nyt luodaan ennakkotapaus. Tässä taas yksi henkilö, joka näin toteaa. [Juha Mäenpää: Tämä on niin kuin keppihevonen!] — Kyllä, kyllä. — Elpymisrahaston ensisijainen tehtävä ei liitykään koronavirukseen juuri millään lailla, hän on tuonut esille. 

Toin aikaisemmin esille näitä prosenttisuhteita: 30 prosenttia koronan hoitoon — ehkäpä, ehkäpä — ja sitten 70 prosenttia ihan muihin hankkeisiin, jotka ovat olleet jo ennen koronaa ja joilla sitten pidetään muun muassa Italia tyytyväisenä, jotta euro ei hajoa. Ja hänkin, taloustieteen dosentti Malinen, näkee, että tämä näkyy rahaston avustuksien jakokriteereissä, jotka liittyvät koronaviruksen aiheuttamaan talousiskuun vain hyvin pieniltä osin. Tämä on faktaa. Rahaston tarkoituksena onkin säilyttää euro nykykoostumuksessaan. Muistamme sen, että Italia jo muutama vuosi sitten sai varoituksia komissiolta, että pitäisi laittaa ne asiat kuntoon. No, mitään ei tapahtunut. Siellä raavittiin sitten päätä, että mitä hitsiä me tehdään tämän Italian kanssa. Italia on uhkaillut lähtemisellä ja polkenut jalkaa maahan, ja nyt tuli tämä korona, joka on tietysti tosi valitettava epidemia, mutta EU, apropoo, näki tässä tilaisuutensa tulleen: nyt me keksitään se mekanismi, millä me annetaan rahaa, ja ilmaista rahaa, Etelä-Euroopan maille ja erityisesti Italialle, että pidetään Italia hiljaisena ja pumpataan sinne rahaa.  

Minulla on tuossa vielä pitkiä, pitkiä tietoja Italian tilanteesta. Siellä pääministeri muuten jo iloitsee näitten rahojen tulemisesta eikä ollenkaan peittele sitä iloaan, häpeilemättä kehuu, kuinka siellä suurin piirtein mietitään, mihin tätä rahaa roiskitaan. Se löytyy valitettavasti vain italiankielisenä. Taloustoimittaja, erityistoimittaja on sitä kääntänyt, mutta käytän sitä seuraavissa puheenvuoroissa. Se olisi muuten kaikille todella hyvää luettavaa. 

Vielä Malinen toteaa, että euroalueen koossa pitäminen vaatii tämän tulonsiirtomekanismin ja liittovaltion, eli tästä on kysymys, ja elpymisrahasto on liittovaltion alku. Näin se on. Sinne me olemme menossa, ja esimerkiksi monet kokoomuslaiset sen rehdisti myöntävät, että he tykkäävät EU-integraatiosta, mutta kun on kuunnellut esimerkiksi sosiaalidemokraattien puheita, niin kyllä he menevät jo oikealta ohi, että liittovaltiota kohti on tämä hallitus meidät viemässä. 

Arvoisa puhemies! Nyt kun aiemmassa puheenvuorossa mainittiin edustaja Hoskosen nimi, niin tähän asiaan täytyy nyt kiinnittää hieman huomiota, ja olenkin hieman harmissani siitä, että edustaja Kurvinen, keskustan ryhmäpuheenjohtaja, ei ole paikalla, kun haluaisin esittää hänelle kysymyksen. Minua kyllä suuresti paheksuttaa tämä keskustan eduskuntaryhmän toiminta kyseisen kokeneen edustajan kohdalla tämän elvytyspakettikeskustelun alussa, kun hänet oli laitettu tuonne parvelle huutelemaan turhaan vastauspuheenvuoropyyntöjään. Ei ollut löytynyt salista paikkaa noilta keskustan tuoleilta kokeneelle edustaja Hoskoselle. [Juha Mäenpää: Senioriteetti unohdettiin täysin!] Hänet oli ikään kuin laitettu nurkkaan häpeämään, koska hän noudattaa kansanedustajalle perustuslaissa turvattua oikeutta tehdä tässä salissa asioita sen mukaan, minkä oikeaksi ja totuudenmukaiseksi näkee, eikä sitä, mitä ryhmäkuri painostaa. Jos ryhmäpuheenjohtaja Kurvinen olisi paikalla, kysyisin häneltä, pitääkö paikkansa se ikävä huhu, että keskusta on uhannut erottaa ryhmästä ja viedä valiokuntapaikat sellaisilta edustajilta, jotka tässä salissa tulevat äänestämään tätä elpymispakettia vastaan. Luulen, että keskustan äänestäjiä kiinnostaisi erittäin paljon tietää, onko heidän äänestämänsä edustaja tällaisen paineen ja hyökkäyksen alaisuudessa, suorastaan perustuslainvastaisen paineen ja hyökkäyksen alaisuudessa. 

Sen lisäksi ei tunnu olevan myöskään kokoomuksella kovin helppoa. Perussuomalaisten ryhmäpuheenjohtaja Tavio kertoi Twitterissä eilispäivänä vai toissa päivänä keskustelleensa jonkun kokoomuslaisen edustajan kanssa siitä, voisiko tämä kuitenkin äänestää tätä pakettia vastaan. Ja pian tämän keskustelun jälkeen kokoomuksesta oli otettu yhteyttä häneen ja painostettu olemaan ottamatta yhteyttä kokoomuslaisiin. Kyllä tämä on kovaa peliä. Haluaisinkin tietää, kuka sieltä kokoomuksesta on painostanut perussuomalaisia, ettei saa olla yhteydessä kokoomuslaisiin. Ilmoitan, että minä olen yhteydessä aivan niihin kokoomuslaisiin, keihin minua huvittaa olla yhteydessä, ja toivon, että minua tultaisiin painostamaan olemaan olematta yhteydessä niihin kokoomuslaisiin, joihin haluan olla yhteydessä, koska vanhan kansansanonnan mukaan ”nauru pidentää ikää”, ja on melko selvää, että tuollainen painostusyritys tulisi johtamaan siihen, että minä nauraisin tälle painostusyrityksen tekijälle. Eli tervetuloa painostamaan, olkaa hyvät vaan. 

Mutta nyt itse asiaan. Aiemmin puhuttiin EU:sta ja Neuvostoliitosta. Niillä on paljon tekemistä keskenään, samanlaisia kolhoosejahan ne periaatteessa ovat. Mutta nämä velat ja Neuvostoliitto: Oli keskustelua siitä, pääseekö tästä paketista eroon eroamalla EU:sta. Väitänpä, ettei välttämättä pääse paketista eroon eroamalla EU:stakaan, sellaisenaan. On kuitenkin niin, että Neuvostoliitolla oli aikanaan velkaa ja sitoumuksia, jotka sen seuraajavaltio, Venäjä, otti hoidettavakseen. Eli kyllä velalla on semmoinen vähän pysyväinen luonne tässä maailmassa. Jos velat unohdettaisiin, annettaisiin anteeksi, velat muuttuisivat saatavaksi, niin siinä koko rahajärjestelmän ja talousjärjestelmän uskottavuus romahtaisi aivan täydellisesti, koska pohjimmiltaanhan on niin, että raha on vain sopimus. Ei rahaa ole oikeasti olemassakaan, me olemme vain sopineet, että tällainen käsite kuin ”raha” on jonkin arvoista ja sillä saa joitakin asioita, ja jos se luottamus siihen, että sillä todella saa niitä asioita, menetetään, niin silloin yhteiskuntajärjestelmämme ja taloutemme perusteet romahtavat. Sen takia nämä puheet siitä, että nyt meille tulee rahaa, ja pahimmillaan jopa, että velkoja ei tarvitse maksaa takaisin — kuten vasemmistoliitosta monet äänekkäät edustajat, varsinkin edustaja Arhinmäki, ovat sanoneet — ovat täysin vastuuttomia, ne eivät ole tästä maailmasta alkuunkaan. 

Jos tämä paketti myönnetään, miten niitä rahoja tultaisiin Suomessa käyttämään? Piti oikein katsoa — se oli niin hieno sana, etten muistanut ulkoa — että se on ”kestävän kasvun ohjelma”. Siitä keskusteltiin tässäkin salissa jonkin aikaa sitten. Hallitus todella toi meille kestävän kasvun ohjelman, joka on Suomen elvytysrahojen käyttösuunnitelma. Vaikka elvytysrahoja ei oltu vielä lähimainkaan edes hyväksytty eduskunnassa, sitä että me yleensä saisimme ne rahat, niin hallitus teki laajan selvityksen, miten me käytämme ne rahat. Siinä paperissa on juuri sitä vihreää siirtymää riittämiin. Tämä vihreä siirtymä tuntuu kuitenkin tarkoittavan sitä, että työpaikat siirtyvät Suomesta pois eli esimerkiksi Amsterdamiin, se on vihreää siirtymää. Pääministeri Marin kyselytunnilla sanoi, että sellaista pitää tukea, että Suomesta siirtyvät työpaikat Amsterdamiin. Ja sitten toinen tämmöinen vihreä siirtymä on se, että esimerkiksi Helsingin keskustassa kivijaloista siirtyvät kaupat pois. Se on vihreää siirtymää, että kaupat lähtevät pois kivijaloista. Toivon, että [Puhemies koputtaa] Helsingissäkin löydetään tämä meidän maakuntien menettelytapa, että niiden lähteneiden kauppojen tilalle tulee palveluliikkeitä, eli sinne mahtuisi monta kebabia, parturia, kauneushoitolaa, olutravintolaa — mikä tästä kenties vielä unohtui, [Puhemies koputtaa] mitä lähiöissä tyypillisesti on? Se on sitä vihreää siirtymää. — Palaan tähän asiaan seuraavissa puheenvuoroissani. 

Arvoisa rouva puhemies! Hyvät perussuomalaiset kansanedustajat! Täällä istumme ja puhumme, jotta kansanedustajat kuulisivat: suomalaiset tietävät, että tämä asia on erittäin tärkeä. On puhuttu kuulevista korvista, mutta ei niitä nyt vaikuttaisi täällä muita olevan kuin meidän kansanedustajat, jotka ovat kuulleet tämän todellisen tilanteen, mitä tämä elpymispaketti on Suomelle tuomassa. Mutta kuka uskoisi sitten, mitä me puhumme, ja kenen nämä asiat pitäisi ääneen sanoa? Minusta tuntuu välillä, että kyllä kaipaan kovasti Hannu Karpoa kertomaan vääryydet ja totuudet, koska varmasti hän olisi se kansan tuntojen mies. Ehkä häntä kuunneltaisiin myös täällä eduskunnassa siitä, mitä kansa ajattelee. 

Elpymispaketin ympärillä on käynyt kiivas oikeudellinen keskustelu, mutta edes paketin perustavanlaatuiset oikeudelliset ongelmat eivät ole pysäyttäneet sen etenemistä. Vaikka EU:n perussopimusten mukaan budjetin tulojen ja menojen on oltava tasapainossa ja artikla 125 kieltää jäsenmaita ottamasta vastuuta toisten jäsenmaiden veloista ja budjettivastuista, epäilyt paketin yhteensopivuudesta EU:n perussopimusten kanssa pyyhittiin venyttämällä perussopimuksen tulkintaa ennennäkemättömällä tavalla. Kyseenalaisten uusien tulkintojen myötä unioni on päätynyt tilanteeseen, jossa se on ryhtynyt rahoittamaan toimintaansa velkarahalla ja sen velkataakka voi kasvaa tasolle, jonka hoitaminen olisi unionin nykyisen tulorakenteen huomioon ottaen mahdotonta. Tämä on perussuomalaisten ajatus, ja tämän tuomme esille myös meidän vaihtoehtobudjetissamme. 

Toteutuessaan tämä elvytyspaketti, elpymispaketti, rajoittaisi myös eduskunnan budjettivaltaa aina vuoden 2058 loppuun, mikä merkitsisi täysivaltaisuuden rajoitusta Suomen budjettisuvereniteetin osalta. Elpymisvälineen valtava koko ja siihen liittyvä epävarmuus heijastuisivat myös useisiin tuleviin valtion budjetteihin, millä on merkittäviä rajoittavia vaikutuksia Suomen julkiselle taloudelle. 

Euroopan unioni on kokenut monia perustavanlaatuisia muutoksia viime vuosina. Lisäksi perussopimusten hengen vastainen toiminta ja tulkintojen ennennäkemätön venyttäminen alkavat muodostua jo tavaksi, ja sillä on hintansa. EU on väistämättä matkalla kohti velkaunionia ja yhä tiiviimpää integraatiota, ja kaiken tämän lisäksi EU haluaa vielä oman verotusoikeuden, jolloin Suomessa alettaisiin kerätä erillisiä EU-veroja, joiden tuotto valuisi suoraan Brysseliin. EU:n verotusoikeus synnyttää väistämättä myös raskaan kansallisen veronkorotuspaineen. Nouseeko kansalaisten verotus, kysyi perussuomalaisten kansanedustaja Ritva Elomaa täällä eduskunnassa. Meille vastattiin, että ei nouse. 

On kiistatonta, että Euroopan elpyminen on myös Suomelle tärkeää, mutta jos tavoitteena on elvyttää Suomen pysähtynyttä vientiä, olisi tehokkaampaa suunnata rahat kotimaassa kilpailukyvyn parantamiseen ennemmin kuin myöntää pikavippejä Etelä-Eurooppaan. Perussuomalaiset eivät voi hyväksyä sitä — ja me korostamme tätä: me emme hyväksy sitä, että kansamme köyhtyy muiden maiden huonon taloudenpidon takia. Tässä surullisessa tarinassa suomalaiset eivät ole voittajia, vaan me olemme häviäjiä. Suomalaiset joutuvat tahtomattaan maksumiehiksi ja ‑naisiksi. Suomi-neito myydään halvalla. 

EU on käynyt läpi merkittävän muodonmuutoksen niistä ajoista, kun Suomi aikoinaan päätti hypätä sen kelkkaan. Suomen kansa ei ole äänestänyt tulonsiirtounionin eikä vastuuttoman taloudenhoidon puolesta. Elpymispaketti ei tule olemaan kertaluontoinen, ja siksi nyt, jos koskaan, on aika painaa jarrua. Jos näihin elpymispaketin jäihin putoamme, niin sieltä emme pääse koskaan ylös. 

Arvoisa rouva puhemies! Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä vuonna 2020 annetun neuvoston päätöksen. Omien varojen päätös sisältää tavanomaiset säännökset unionin talousarvion rahoittamisen perusteista. Sen lisäksi omien varojen päätökseen on otettu säädökset poikkeuksellisista ja väliaikaisista lisämäärärahoista covid-19-kriisin seurauksiin puuttumiseksi. Nämä säädökset sisältävät myös unionin elpymisvälineen rahoitukseen liittyvän 750 miljardin euron lainanottovaltuuden. 

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset vastustavat elpymisrahaston perustamista, Suomen osallistumista elpymisrahastoon, elpymisrahaston kytkemistä EU:n 2021–2027 budjettikauteen ja omien varojen järjestelmän suuntaamista kohti EU:n veropohjaisuutta. Vastustamme myös tulonsiirtoja ja eurokriisipaketin naamioimista koronaelvytyspaketiksi.  

Elvytyspakettia puolustellaan monilla argumenteilla. Välillä se lisää vientiä, välillä se on solidaarisuuspaketti ja välillä myös turvallisuustoimi. Tosiasiassa paketti ei liity edes koronaan. Korona on pelkkä tekosyy, jolla korjataan jo ennen epidemiaa syntyneitä huonon taloudenpidon ongelmia. 

Hallituspuolueiden edustajat, ministerit etunenässä, ovat perustelleet Suomen suurta nettomaksuosuutta muun muassa sillä, että Suomen vienti hyötyy, kun Eurooppa elvyttää. EU:n elpymispaketin vaikutusta vientikysyntään ei kuitenkaan pystytä näyttämään toteen, eikä sillä useiden asiantuntijoiden mukaan ole juurikaan vaikutusta Suomen viennille. Hallitus ei myöskään ole teetättänyt elvytyspaketista vaikutusarviota tai muutakaan esitystä, miten ja millä tavalla elvytyspaketti vahvistaisi Suomen vientiä. Päinvastoin, sillä esimerkiksi Espanja on käyttämässä oman osuutensa teollisuuden parantamiseen ja nelipäiväisen työviikon kokeiluun. Se satsaa muun muassa akkuteollisuuteen, johon me suomalaiset maksamme suoraan teollisuustukea. Solidaarisuuspaketti se todella onkin, sillä pikkuinen Suomi maksaa paketista järkyttävää ylihintaa. Esimerkiksi Italia saa EU:n elvytyspaketista enemmän rahaa kuin maksaa, mutta Suomi maksaa enemmän kuin saa. Ja mitä sotilaallista turvallisuutta meille tuo unioni, jolla ei ole omaa sotilaallista kykyä ja jossa lähes kaikki muut maat ovat Nato-maita?  

Elpymisrahaston tärkeimpiä vaikutuksia on tulojen siirto jäsenmaiden välillä. Käytännössä rahasto veisi EU:n fiskaaliunioniin ja avaisi tien liittovaltioon. Rahastosta pääsee pois ainoastaan eroamalla EU:sta. Kyseessä ovat suorat tulonsiirrot rikkailta köyhimmille ja talousasiansa huonosti hoitaneille jäsenmaille. Esimerkiksi arvovaltainen saksalainen Ifo-instituutti päätyi johtopäätökseen, että elpymisvälineen avustus eli suoran tuen jako maiden välillä on valtaosin tulonsiirtoja korkeamman elintason mailta alemman elintason maille.  

Elpymisrahaston todellinen merkitys on, että se muuttaa EU:n toimintaperiaatteita. Se lisää EU:n jäsenmaiden yhteisvelkaa ja niiden välisiä tulonsiirtoja. Se myös sitoo muutettuja toimintaperiaatteita vastustavat jäsenmaat uusilla maksuvelvoitteilla lujemmin uuteen EU:hun. 

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto totesi kesällä 2020 elpymispakettiin liittyen, että asian valmistelun yhteydessä on syytä käydä riittävästi julkista keskustelua. Tätä keskustelua asiasta ei ole juurikaan käyty ennen kuin hallitus toi eduskuntaan esityksen omien varojen päätöksen hyväksymisestä, johon sisältyvät myös elpymispaketin menoja ja rahoitusta koskevat päätökset. 

Perussuomalaiset kannattivat kansalaisaloitetta kansanäänestyksen järjestämisestä, elikkä oltaisiin saatu tätä kansalaiskeskustelua, ja nyt kun kansanedustajat tästä keskustelevat, niin täällä ei näy muita kuin perussuomalaisia, muut puolueet ovat poissa paikalta. 

Arvoisa rouva puhemies! ”Saat, mitä tilaat” on sellainen suomalainen vanha sanonta, ja näköjään minäkin olen saanut, mitä olen tilannut. Olen kirjoittanut useita puheenvuoroja, mutta kun tämä keskustelu täällä on niin antoisaa, niin minä en ole päässyt vielä kiinni ollenkaan niihin kirjoitettuihin puheisiin, kun aina täällä nämä puheenvuorot ovat niin herkullisia, aina tulee joku uusi näkökulma mieleen. 

Edustaja Mäkelä puhui tuosta elvytyspaketin rahamäärästä, 6,6 miljardista, ja siitä, että me sitoudutaan 6,6 miljardin velka ikään kuin ottamaan, ja me saadaan siitä itse tänne Suomeen vain 2,7 miljardia, josta sitten edustaja Mäkelän mukaan — ymmärsinkö oikein — noin puolet käytetään kestävän kasvun ohjelmaan, tämmöiseen vihreään siirtymään. [Jani Mäkelä: Niin ne meinaavat!] Tämä on mielenkiintoinen juttu, sillä hän viittasi johonkin vihreään siirtymään, että Neste siirtyi nyt täältä sinne Rotterdamiin, vie sinne biojalostustehtaan. Tästä väistämättä tuli mieleen semmoinen SDP:n vanha vaalijuliste, jossa oli perhe, joka siinä oli kuvan etureunassa, ja siellä oli semmoiset isot tehtaat oikealla puolella takana ja savua tuli piipusta, ja siinä luki, että ”varjosta valoon”. Siis se oli silloin, kun Suomessa haaveiltiin tämmöisestä teollisuudesta, että voisiko nyt ajatella nyt, että me olemme menossa valosta varjoon? Tämä tuli väistämättä mieleen, ja siitä taas tuli mieleen se toinen mainos, semmoinen SDP:n mainos, jossa iso nyrkki puristi kasaan semmoiset paperit, joissa luki, että ”valhelupaukset”. Ne SDP halusi lytätä ja samaten hinnankorotukset ja pakkodemokratian — sitä minä en ihan täysin ymmärrä, ehkä se on sellaista pakkodemokratian ruttaamista. 

Arvoisa puhemies! On hienoa, että jaksatte kahdestanne täällä urakoida meidän kanssamme, mutta minä en tiedä, liittyykö tämä pakkodemokratia nyt siihen. — Mutta siinä sitten lopuksi luki, että ”jo riittää”. No, sitten osassa mainoksesta muistaakseni luki, että ”vain järjestys turvaa tulevaisuuden”, ja sillä lailla ihmettelen, että jos järjestyksestä ei pidetä kiinni, niin sittenkö se tulevaisuus ei olekaan turvattu. No, nämä ovat semmoisia asioita, mitä jokainen voi miettiä itsekseen. 

Mutta tosiaan siitä vihreästä siirtymästä ja elvytysvaroista, jotka käytetään, noin puolet käytetään Suomessa siihen kestävän kasvun ohjelmaan ja vihreään siirtymään. Ensin annetaan rahaa sinne Italiaan, että he voivat kehittää siellä omaa kilpailukykyään. Valitettavasti tässä Kaipolan esimerkissä Suomessa sinne olisi pyritty sijoittamaan semmoinen ilmastoinnovaatio, mikä Suomessa on tehty, mutta siihen ei löytynyt Suomessa rahaa, mutta nyt sitä yritystä, joka sen valtavan innovaation on tehnyt, on nyt pyydetty sijoittautumaan Etelä-Eurooppaan. Minun on vaikea ihmetellä sitä. Tämä näyttää siltä, että jos tästä Suomeen tulevasta arviolta noin 2,7 miljardin määrästä käytetään puolet, elikkä noin 1,35 miljardia käytetään tämmöiseen kestävän kasvun ohjelmaan Suomessa, niin onko siinä vaara, että kun siinä SDP:nkin mainoksessa olivat ne tehdasmiljööt, niin niiden toimintaa ja kustannuskilpailukykyä heikennetään Suomessa. [Puhemies: 5 minuuttia!] 

Arvoisa puhemies! Jatkan seuraavassa puheenvuorossa. 

Arvoisa rouva puhemies! Katsokaa tekin tuonne kattoon — aurinko paistaa risukasaankin, eli toivoa meillä vielä on. [Naurua] 

Todellakin, me maksetaan 6 miljardia ja saadaan reilu 2 miljardia takaisin, ehkä. Se on pikkaisen tietysti vielä auki, koska se on kuin lottopallot: ne lukemat vähän vaihtelevat siellä. Mitä me sillä 2 miljardilla Suomeen saadaan? No, me saadaan vihervasemmistosiirtymä, kun Etelä-Euroopan maat saavat akkutehtaat, eläkkeet, lyhyet työpäivät. Hallitus osoittaa, ettei heitä suomalaiset tehtaat, eläkeläiset ja työntekijät kiinnosta. Tämä ei ole kuntavaaliasia, mutta ihan vakavissanne kannattaa kaikkien harkinta, että kannattaako antaa ääni sellaiselle ryhmälle, joka ei osaa pitää puoliaan. Jos ei osata, niin ei osata siellä kunnallisella tasollakaan varmasti pitää niitä puolia. 

Sen jälkeen, kun tämä epäonnistunut paketti neuvoteltiin, on ilmennyt niin paljon uusia asioita, väärinkäytöksiä, jopa uhkailuja, kuin muutakin, kaikennäköistä, että pitäisi ymmärtää, että kantaa pitäisi tutkia uudelleen. On sanomatta selvää, että silloin, kun on neuvoteltu, tilanne on ollut aivan eri, miten se on ilmennyt myöhemmin. On tullut nimenomaan esille näitä aiemminkin mainitsemiani akkutehdashankkeita ja kaikennäköisiä muitakin, eli tarkoittaa sitä, niin kuin tässä edustaja Mäenpää toi äärettömän hyvin esille erään innovatiivisen ratkaisun, jota asiaa pk-sektorin yrittäjä on koettanut saada edistymään, niin se ei meinaa täällä oikein edistyä. Mutta mitä, hallitus ja muut kuin perussuomalaiset käytännössä katsoen liki sataprosenttisesti ovat sitä mieltä, että me maksetaan nyt sitten jollekin Etelä-Euroopan maalle rahaa, [Jani Mäkelä: Oho!] että ne ottavat sen meidän innovatiivisen ratkaisun siellä syleilyynsä. Ja sinänsä, onnistuu se tai ei, niin me maksetaan silti, koska tästä EU-tukipaketista 4 miljardia menee muualle kuin meidän maahan. 

Pakko on sanoa, että pahalta tuntuu ajatella tällaista törsäilyä Etelä-Euroopan maihin, koska tässä vuosikymmeniä jo — voidaan nykyään sanoa vuosikymmeniä — on työnnetty sitä rahaa Itä-Euroopan maihin: on rakennettu sinne teitä EU-rahalla, ja tehty vaikka mitä. Joka ikinen, joka on siellä suunnalla ajanut teitä pitkin tietää, että siellä on komeasti EU:n kyltti, missä on EU:n lipun kuva ja kerrotaan, että tähän tiehen on saatu EU-rahoitusta. Ne kyltit ovat Suomen maassa aika vähissä, ja nytkin, kun on saanut taas tietoja lisää, niin on jopa tullut esiin se, että meidän yhteenkään isoon ratahankkeeseen ei ole mahdollista saada EU-rahoitusta, koska hyötykustannuspiste on liian huono, joka tarkoittaa sitä, että nekin rahat sitten todennäköisesti menevät jonnekin muualle. 

Tuntuu kyllä siltä, että täällä joku kyllä sammuttelee Suomen valoja aika paljon. Minä sammutan mieluusti tämä valon, [Puhuja sammuttaa puhujakorokkeen valaisimen] mutta toivottavasti sitä viimeistä valoa ei Suomessa sammuteta. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Minä nyt ainakin hetkeksi sytytän sitten valon. [Puhuja sytyttää puhujakorokkeen valaisimen] — Olen käynyt läpi useissa puheenvuoroissani niitä asiantuntijoita, jotka ovat talousvaliokunnalle, valtiovarainvaliokunnalle ja perustuslakivaliokunnalle tuoneet näitä näkemyksiään, mitä riskejä tässä on taloudelle, mitä tässä on EU:lle tapahtunut, mitä oikeudellisia ongelmia on ja miten he näkevät, että tässä on käynyt. 

Sitten tuon nyt vähän niin kuin yhteenvedonomaisesti nostoja talousvaliokunnan lausunnosta valtiovarainvaliokunnalle. Talousvaliokuntahan tässä talossa ottaa näihin taloudellisiin asioihin valiokuntana kantaa. He ovat kuulleet monia talousasiantuntijoita, joista tuossa äsken osaa myös siteerasin. Talousvaliokunnan tuoreessa lausunnossa, joka on tämän vuoden helmikuulta, he ovat tuoneet esille, että jos jäsenvaltion on mahdollista saada yhteisesti taatusta välineestä omaan julkistalouteensa liikkumavaraa ilman velvoitteita talouden tervehdyttämistoimiin — niin kuin nyt on, nyt valtiot voivat tehdä ihan mitä huvittaa — voi tällä olla talouksien uudistumista jarruttava vaikutus. Näin toteaa talousvaliokunta.  

On olemassa riski, että nyt käyttöön otettava velkainstrumentti nähdään uutena, vielä tähän saakka käyttämättömänä olleena velkaantumisvarana. Saadun asiantuntijaselvityksen mukaan talousvaliokunta toteaa, että tämä on elpymisvälineen ilmeinen heikkous. Myös eduskunnassa valiokunnat ovat nähneet tämän, mutta harmillisen vähän valiokunnan jäsenet täällä salissa muistavat kertoa näitä, mitä valiokunnat ovat täältä — ja kansanedustajat itsekin — ongelmia löytäneet, mutta niitä ei nyt haluta nostaa, koska ryhmäkurin tai muun integraatioinnostuksen hurmassa ollaan menty tähän. Tai ei ehkä haluta keskittyä siihen, vaan ajatellaan, että mitäs nuo perussuomalaiset nyt höpisevät tuollaisesta itsenäisyydestä ja muusta omasta oikeudesta päättää omista varoistaan — eivät sitten ehkä muista, missä lausunnossa ja ehkä kuulemisessa ovat itsekin olleet mukana. 

On edelleen todettu täällä, että muodollisjuridisesti kysymys on kertaluontoisesta ratkaisusta, mutta se on ennakkotapaus — se on ennakkotapaus. Täällähän on myös sanottu, monet edustajat, että ei tämä ole ennakkotapaus. No, ainakin osa kansanedustajista on ollut mukana, he ovat omistakin puolueistaan toteamassa näin. Jos aiemmin mahdottomana pidetty menettely todella todetaan uudella perussopimuksen tulkinnalla mahdolliseksi — ei siis sopimuksen muutoksella — on seuraava velkaantumiskierros matalamman kynnyksen takana. No, juuri näin.  

Valiokunta toteaa, että yhteiseen velkaantumiseen sisältyy pitkällä aikavälillä sekä talouden vakauteen että maiden välisten vastuiden jakoon liittyviä epävarmuuksia. On riski siitä, että samalla kun elpymisrahasto vakauttaa EU:n talouskehitystä lähivuosina — näin ajattelevat — se johtaa pitkällä aikavälillä epäsymmetriseen fiskaaliunioniin — elikkä siihen, että on yhteisiä menoja ja tuloja ja velkaa — jossa julkinen velka kasvaa ja päätöksenteko on vailla sellaista ehdollisuutta, joka varmistaisi varojen tehokkaan käytön ja kohentaisi alueen taloudellista suorituskykyä. Me olemme puhuneet siitä, että rakenteellisia ongelmia ei edellytetä tehtävän sellaisissa maissa, joissa niitä on, vaan lapataan tätä rahaa. 

Tässä lopussa talousvaliokunta vielä toteaa, että elpymispaketti ei poista julkistalouksien, siis eri maiden julkistalouksien, ongelmien juurisyitä — juuri näitä ongelmia, koska niitä ei edellytetä — eikä siten laajamittaisenkaan rahoituskriisin uhkaa pitkällä aikavälillä. Se ei siis poista ongelmia, juurisyitä eikä rahoituskriisin uhkaa. 

He toteavat talousvaliokunnan lausunnossa, että vastuiden ja etuuksien epäsymmetria voi luoda isännättömän rahan ongelman, heikentää jäsenvaltioiden kannustimia julkistalouksiensa kohentamiseen omin toimin ja näin ollen kasvattaa pitkän aikavälin rahoitus- ja makrovakausriskejä. Näin sanoo eduskunnan talousvaliokunta. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Jatkan nyt siitä kestävän kasvun ohjelmasta, johon edellinen puheenvuoroni päättyi. Elikkä tämä hieno sana on Suomen hallituksen suunnitelma siitä, miten nämä vielä myöntämättömät elvytyspakettirahat käytettäisiin. Ja tässä ohjelmassa näkyy kaikkein syvimmällä tavalla se suomalaisen politiikan, EU-politiikan, järjettömyys eli se, että EU lähtökohtaisesti ei tarjoaisi meille mitään kovin hyvää. Me olemme nettomaksajia hamaan tappiin asti tässä kyseisessä yhteisössä, koska sinne on otettu mukaan sellaisia maita, jotka eivät tule elintasossa Suomen tasolle nousemaan näköpiirissä olevassa lähitulevaisuudessa. 

Lähtökohta on se, että me maksamme, mutta miten sen vähän, mitä me saisimme sieltä takaisin, me käytämme, siihen me voisimme itse vaikuttaa, ja täytyy sanoa, että valitettavasti hallitus vaikuttaakin. Eli niin kuin edustaja Mäenpää tuossa mainitsi, on tosiaan näin, että Suomi on nimenomaan halunnut laittaa enemmän niistä elvytysrahoista näihin ilmastohankkeisiin ja vihreisiin siirtymiin ja näihin muihin vastaaviin asioihin kuin olisi ollut edes mikään pakko. Suomi käyttää ne EU:lta takaisin saamansa rahat paljon huonommin kuin me voisimme käyttää. Jos me ottaisimme kansallisen edun etusijalle, pysyvien työpaikkojen luomisen, teollisuuden tänne hankkimisen ja entisen teollisuuden täällä pitämisen, me voisimme kenties saada tästä häviävästä, tällä hetkellä reilusta 2,5 miljardista jotain suurempaa hyötyä itsellemme kuin tällä nykyisellä ilmastohöpötyspolitiikalla. 

Tämä on valitettavasti — olen tämän havainnut aika paljon EU-asioiden kanssa eduskunnassa suuressa valiokunnassa työtä tehneenä — tyypillinen piirre Suomen EU-politiikassa noin muutenkin. Eli suomalaisille konsensuspoliitikoille ja ‑puolueille on tyypillinen kuvio sahata omaa oksaa siitä vähästäkin, mitä EU olisi meille antanut, ja vesittää sekin vähä hyvä, mitä sieltä EU:sta kenties olisi ollut meille tulossa. Sen sijaan, että Suomi taistelisi oman kansallisen etunsa puolesta, tekisi parhaansa saadakseen hyödyn ulos niistä rahoista, mitä EU:sta tulee, Suomi ei edes ole hiljaa ja lopeta vahingon tekemistä, vaan Suomi aktiivisesti vahingoittaa omaa asiaansa hallituksen politiikalla. Tämä on järjenvastainen ajatus, mutta näin se valitettavasti tuntuu toimivan. 

Sama ilmiö on havaittavissa esimerkiksi maahanmuuttopolitiikassa. Siinähän EU, jossa maahanmuuton ongelmat ovat monessa maassa tulleet paljon Suomea pahemmin konkreettisesti käsille, ajaa varsin järkeviäkin — ajaa myös järjettömiä, mutta ajaa myös järkeviä — maahanmuuttopoliittisia linjauksia. EU:n direktiivi kansalaisuudesta, perheenyhdistämisistä esimerkiksi, sallisi huomattavasti tiukempia muotoiluja kuin mitä Suomen kansallisessa lainsäädännössä on käytetty. Sen lisäksi, että Suomi ei käytä sitä liikkumavaraa, minkä EU antaa esimerkiksi maahanmuuttopolitiikassa, Suomen hallitus käyttää vähäisen neuvotteluvoimamme niiden vähienkin järkevien asioiden vesittämiseen, joita EU esittää. Niitä E-kirjeitä ja U-kirjeitä on tullut useasti luettua, ja Suomen kannassa pyritään nimenomaan vesittämään sitä, jos EU pyrkii tiukkaan maahanmuuttopolitiikkaan. Se on aivan mieletöntä, että kun Suomi voisi tehdä jotain muutakin sillä vähällä neuvotteluvoimallaan, niin käytetään se neuvotteluvoima näiden asioiden vesittämiseen. 

No, en tiedä, ministeri Tuppurainen totesi jossain, taisi olla Uuden Suomen haastattelussa, että oma maa ensin ‑politiikka on vahingollista. Jos tämä ajattelutapa on yleisempikin hallituspuolueiden poliitikkojen keskuudessa — joita täällä ei nyt näy keskustelemassa kanssamme tästä asiasta — niin ehkä tämän voisi ymmärtää. Ei sitä voi hyväksyä, pahan tekemistä ei voi hyväksyä, mutta voi ymmärtää motiivin, hyvä. Jos jonkun mielestä oma maa ensin ‑politiikka on vahingollista, niin silloin hän varmaan toimii niin, ettei hän aseta oman maansa etua etusijalle. Silloin muuttuvat ymmärrettäväksi myös nämä EU:n maahanmuuttopolitiikan vesittämiset, EU:lta tulevien vähien rahojen käytön vesittämiset. Jos omaa maata ei saa asettaa etusijalle, niin silloinhan siinä tällä tavalla käy. 

Valitettavasti kuitenkin asia on niin, että muut maat kylläkin asettavat oman maansa etusijalle. Olen käynyt aika monessa Euroopan maassa keskustelemassa paikallisten parlamentaarikkojen, kansanedustajien, EU-valiokuntien jäsenten, kanssa ja siellä aina se keskustelu menee siten, että ”meillä on tällainen tavoite”, ja niinhän sen pitääkin mennä, [Puhemies: 5 minuuttia!] jokaisella maalla pitääkin olla omat tavoitteensa. Mutta suomalaisilla ei tunnu olevan sitä omaa tavoitettaan suomalaisten ja Suomen asian edistämiseksi. Tämä on omituista. Suomalainen pitää sen roolin EU:ssa, että muut ajavat sumeilematta omaa etuaan ja linjaansa, suomalainen mukautuu ja maksaa. 

Arvoisa rouva puhemies! ”Saat mitä tilaat” on sellainen vanha sanonta, ja en ihan täysin ymmärrä nyt sitä, että kun Suomen Yrittäjät ja joku semmoinen — oli semmoinen iso plakaatti tuolla jossakin, missä oli nimekkäitä yrittäjiä — olivat tämän paketin hyväksymisen kannalla, niin kuitenkin minulle henkilökohtaisesti on sähköpostiin tullut nyt viestejä tästä EU:n elvytyspaketin käsittelystä — ja niitä on tullut satoja, tai kuitenkin paljon niitä on — ja siellä hyvin monet ovat kuitenkin yrittäjiä, jotka ovat sanoneet, että tätä ei pitäisi hyväksyä.  

Minä jollakin tapaa ihmettelen tätä. Tavallansa tämä meidän verokertymä, mitä Suomeen tulee, kuitenkin kertyy näiden yrittäjien ansaitsemalla myynnillä ja tulolla, palvelujen myynnillä tai tuotteiden myynnillä tai metallirakenteiden myynnillä, ja olen täällä eduskunnassa useasti puhunut siitä, että mielestäni Suomen kustannuskilpailukyky on nyt jo aika heikko, esimerkiksi metallirakenteiden osalta. Jollakin lailla voisin aavistella, että tällainen paketti aiheuttaa sen, että siitä kerätään lisää veroja, ja verot kuitenkin tavallansa tulevat lopulta sieltä suomalaisen työn ja yrittäjyyden tuloksena. Se ei tunnu ollenkaan loogiselta, että yrittäjäjärjestö puoltaa tätä mutta sitten minulle tulee paljon yrittäjiltä viestiä, että tätä pakettia ei saisi hyväksyä. 

Joskus olen käyttänyt esimerkkiä siitä, että Suomen valtio omistaa Fingridistä elikkä suomalaisesta kantaverkkoyhtiöstä yli puolet, ja loput sitten omistavat suomalaiset työeläkevakuutusyhtiöt, ja ne rakentavat tuolla pitkiä sähkölinjoja, useita satoja kilometrejä pitkiä. Sinne sitten tulee paljon uusia teräsrakenteita. Ne pylväät, joissa ne johdot roikkuvat, ovat teräsrakenteisia, ja olen käynyt itse kuvaamassakin niitä teräsrakenteita. Siis useita satoja kilometrejä pitkiä sähkölinjoja valtio-omisteinen yhtiö rakentaa, ja ne sähkötolppien metallirakenteet tulevat Kiinasta ja Intiasta jo nyt. Elikkä suomalaisen metalliteollisuuden kilpailukyky teräsrakentamisen osalla ei ole kovin hyvä, ja se tuntuu aivan käsittämättömältä, että valtio-omisteinen yhtiö ylipäätänsä ostaa ulkomailta näitä teräsrakenteita. Se on ihan sama, kun minäkin puhun täällä nyt — me ollaan eletty pandemiaa jo yli vuoden ajan, ja aina vaan minä puhun täällä eduskunnan pöntössä kiinalainen maski päässä. Elikkä meidän kustannuskilpailukyky on erittäin heikko, tai sitten ollaan jotenkin hölmöjä täällä eduskunnassa. Tämä on minun mielestäni vähän pyhäinhäväistys, että minä puhun kiinalainen maski päässä täällä. Olisi paljon ylpeämpi olo, jos saisin puhua suomalainen maski päässä, mutta tämä nyt on tällainen. 

Jos näille yrittäjille edelleen kasataan lisää maksettavia veroja, niin tämä on jotenkin epälooginen juttu. Mutta ehkä tämä nyt kuitenkin kertoo meidän yhteiskunnan arvoista ja osaamisesta ja meidän kustannuskilpailukyvystä, jota mielestäni tämä paketti edelleen rapauttaa. Me annetaan sinne rahaa — ehkä me voidaan sitten ostaa jatkossa sieltä Italiasta metallirakenteita niihin sähkötolppiin halvemmalla, kun ensin ollaan tuettu [Puhemies: 5 minuuttia!] sitä teollisuutta, mitä siellä on, jos niistä nyt ylipäätään osa teollisuudelle tai jollekin työhön siellä päätyy, kun on vaarana, että niistä menee osa semmoiselle korruptoituneelle järjestölle, jota Suomessa ei sinänsä tunneta ainakaan samalla nimellä kuin siellä Italiassa. — Kiitoksia. 

Kiitos, arvoisa puhemies! Edellisissä vuoroissa kävin läpi asiantuntijalausuntoja ja sitten vedin yhteen talousvaliokunnan näkemyksiä. Nyt vielä otan tässä vaiheessa esille Taloussanomien erikoistoimittajan Jan Hurrin todella hyvän tuoreen kirjoituksen. Toivoisin, että te kaikki tutustutte tähän. Hän on käännättänyt — elikkä luotan hänen käännätykseensä — Italian paketin elvytyksestä, joka on julkaistu italiaksi, tämmöinen elpymis- ja palautussuunnitelma — tämä on 270-sivuinen opus — jossa Italian pääministeri Mario Draghi kertoo hyvin avoimesti, miten Italia nyt saa rahaa. Tässä erikoistoimittaja Hurrin artikkelissa esiintyy hänen näkemyksenään, että tässä raportissa Italian hallitukselle ei tee tiukkaakaan myöntää, mistä maan talousvaikeudet ja apurahan tarve pohjimmiltaan johtuvat, ja että näillä syillä ei ole mitään tekemistä koronan kanssa. 

Draghi pohtii tässä artikkelissa, joka on siis käännetty italiasta suomeksi — erityistoimittaja kertoo siitä — että Italialla on ollut haluttomuus ja kyvyttömyys pääministeri Draghin mukaan puuttua monenlaisiin ongelmiin ja investointiongelmiin. Tässä todetaan, että pääministeri Draghi on sitä mieltä, että Italian talousanemia on totinen tosi mutta se on yhtä vanha ilmiö kuin Italia on ollut euromaa. Elikkä siis tässä Italiakin myöntää, että eiväthän nämä ongelmat nyt koronasta suinkaan pääasiassa johdu vaan heillä on monenlaisia vanhoja ongelmia. Tässä Draghin italiaksi esittämässä puheenvuorossa Italia katsoo, että tämä on heille ohittamaton tilaisuus uuteen kehitykseen ja se varmistaa sitä, että Italia voi nykyaikaistaa julkista hallintoa — no, mitäs sillä on tekemistä koronan kanssa — voimistaa köyhyyden torjuntaa ja syrjäytymistä, epätasa-arvon vastaista kamppailua, siis naisen asemaa ja muuta, mitkä nyt varmasti ovat sielläkin ehkä parantamisen arvoisia, mutta kun eivät ne ole koronaongelmia. 

Tässä artikkelissa tuodaan juuri esille, että harmi, että esimerkiksi erityisesti tämä pääministerin Draghin esipuhe ei ole suomenkielisenä saatavana, että olisi saatu edustajille tämä jaettua, niin että meistä jokainen olisi voinut tutustua siihen, miten Italian todella odottaa siellä kädet syyhyten, että nyt tulee rahaa. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies, iloista helatorstaiaamua! Muutama sana Euroopan unionin alkutaipaleesta: Me jokainen muistamme ajan ennen EU:ta, sääntö-Suomen. Kaikilla on mielessä se, kun suomalaiset olivat hyvin kärttyisiä siitä, että meillä oli valtavasti sääntöjä, ja sitä aikaa nimitettiinkin sääntö-Suomeksi. Edustajakollegat täällä muistavat kieltokylttejä — meillä oli ainakin 1 500 kieltoa: älä tallaa nurmikoita, älä parkkeeraa tähän, älä tee sitä, älä tee tuota, sinne ei saa mennä ja täällä ei saa olla. Näitä oli paljon, ja suomalaiset olivat oikein sanotaan pohjoismaidenmestareita siinä, että me moitimme sitä aikaa ja niitä sääntöjä. Kukaan ei oikein pitänyt siitä, että meitä kiellettiin tekemästä sitä ja tätä. Kylttejä oli monen värisiä, ja varmasti siinä oli se hyvä puoli, että kylttifirmat pärjäsivät hyvin, koska niitä tilattiin paljon ja erilaisiin tarkoituksiin. 

No, sitten 94 valtavan lobbauksen jälkeen neuvoa-antava kansanäänestys päättyi siihen, että 57 prosenttia suomalaisista oli EU:n puolella ja 43 prosenttia EU:ta vastaan. 95 liityimme Euroopan unioniin. Muuttuiko sääntö-Suomi? [Mika Niikko: Kerjäämiskyltti lähti pois!] — Kyllä, kerjäämiskyltti lähti pois, mutta noin 90 000 direktiiviä ja sääntöä pasahti tilalle. — Siis kun liityimme Euroopan unioniin, kymmenet ja kymmenet tuhannet säännöt, kiellot ja määräykset tulivat kertomaan, mitä sinä, suomalainen, saat tehdä. Siis suoraan suomeksi: sen jälkeen muut päättivät, mitä me saamme tehdä. 

Arvoisa puhemies! EU:n yhä tiivistyvän unionin periaatteesta on päästettävä irti. Tavoitteena tulee olla unionin federalististen rakenteiden purkaminen ja siirtyminen kohti isänmaiden Eurooppaa. Isänmaiden Eurooppa kuulostaa hyvältä, ja ne, jotka nyt ajattelevat, että Peltokangas on eurooppamyönteinen, te olette väärässä. Isänmaiden Eurooppa tarkoittaa Eurooppaa, jossa itsenäiset, vahvat kansallisvaltiot pitävät huolta omistaan — korostan: pitävät huolta omistaan. Tähän ei sisälly esimerkiksi Afrikan sarven henkilöistä huolta pitämistä, vaan veroeurot kohdennetaan isänmaiden Euroopassa kunkin kansakunnan omaksi hyödyksi.  

Kun pääsisimme tähän, sellaiseen hyvään lopputulokseen, että meillä olisi kädessämme se isänmaiden Eurooppa, tällöin esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä maahanmuuttopolitiikka jätettäisiin kansallisvaltioille, jotka kykenevät kyllä hoitamaan nämä politiikkalohkot tehokkaammin kansallisesta näkökulmasta.  

Isänmaiden Euroopassa EU-maita yhdistävät sisämarkkinat ja siihen liittyvä sisämarkkinalainsäädäntö. Euroopan unionin sisämarkkinoiden nykyisistä neljästä vapaudesta, siis pääomien, tavaroiden, palveluiden ja työvoiman vapaasta liikkumisesta, tulee työvoima tiputtaa pois. Työvoiman sisäinen liikkuvuus on johtanut itäisessä Keski-Euroopassa ja Baltian maissa nuoren ja osaavan työvoiman pakoon ja vastaanottavissa Länsi-Euroopan maissa yleiseen palkkojen ja työehtojen polkemiseen. Tämähän ei tietenkään ole hyvää kehitystä. Lisäksi Euroopan unionin vapaan liikkuvuuden myötä Itä-Euroopan rikollisliigojen toimina on Suomessa helpottunut, ja maahamme onkin rantautunut epätoivottava kerjäläisilmiö. No, tätähän ei mikään elvytyspaketti poista. Se on aivan selvä. Euroopan unionin maahanmuuton kauaskantoisista seurauksista näkyvin esimerkki on brexit, johon myötävaikutti keskeisesti vuosikausien laajamittainen Euroopan unionin kansalaisten muutto Britanniaan.  

EU:hun on muodostunut brexitin jälkimainingeissa epävirallinen kahdeksan erityisesti talouskuriin sitoutuneen Pohjois-Euroopan maan ryhmä. Ryhmään kuuluu Tanskan ja Ruotsin kaltaisia maita, jotka eivät ole eurossa, ja Baltian maat, joille tiivistyvä EU:n integraatio on geopoliittisista syistä itseisarvo. 

Suomi on maantieteellisesti Euroopan koillisnurkassa sijaitseva saareke, jolle ei ole edullista sitoa käsiään EU-politiikassa heterogeenisten maakoalitioiden tavoitteisiin. Suomen olisi mieluummin aina tapauskohtaisesti etsittävä parhaat liittolaisensa, [Puhemies: 5 minuuttia!] kun asioista neuvotellaan EU-maiden kesken — myös elvytyspaketin kohdalla. 

Arvoisa puhemies! Jatkan puhettani hetken kuluttua. 

Arvoisa puhemies! Käsittelin eilen valtiovarainvaliokunnan lausumia, pääsin alkuun siinä ja niiden kritiikissä. Totesin silloin, että nämä lausumat sinänsä ovat varsin hyviä. Ne ovat itse asiassa varsin konservatiivisia, jopa tämmöisiä ortodoksisen fundamentteja, perinteisiä talouslinjauksia, nuivia talouslinjauksia, mutta se ongelma on lähinnä siinä, kuinka ikään kuin uskottavia ne sitten ovat ja kuinka paljon ne on tehty ikään kuin poliittisista tarkoitusperistä käsin.  

Kritisoitava on etenkin sitä, että jos nämä lausumat otetaan niin todesta kuin on annettu ymmärtää, niin miksi sitten neuvotteluvaiheessa näitä lausumia ja niiden oleellista aineellista sisältöä ei kuitenkaan ajettu tämän selvemmin ja miksi sitten tässä paketissa lähdetään selvästi yhdelle raiteelle, mikä nimenomaan poistuu näiden lausumien tarkoituksesta aivan muulle reitille, mutta sitten kun tämä paketti olisi hyväksytty, niin sitten sanotte, että itse asiassa ei olisi pitänytkään mennä ollenkaan sille raiteelle vaan olisi pitänyt mennä joillekin aivan muille raiteille. 

Edelleen on syytä kysyä näiden lausumien uskottavuuden vuoksi, että kuinka kauan ne sitovat. Itse näkisin, että ne sitovat siihen saakka, kunnes kussakin asiakokonaisuudessa tuodaan uusi paketti eduskunnalle, jolloin se käsitellään uudestaan ja otetaan kuhunkin asiaan sitten uudestaan kantaa. Ja viimeistään sitten, kun on uusi eduskunta, niin eduskunta varmasti voi tehdä silloin itsenäisiä päätöksiä ilman, että siinä on tällaista sitovuutta näin vahvasti, ainakin mitä nyt on annettu olettaa nykyiseen eduskuntaan ja valtioneuvostoon. 

Mutta yksi semmoinen mielenkiintoinen asia, mitä pitää peilata, on tämä pankkiunioni, koska siinä on samanlaisia kysymyksiä näistä yhteisvastuista ja senkaltaisista elementeistä ja talouskurista. Siinähän on monia hyviä puolia, niin kuin erilaista valvontaa ja muuta rahoitusvakauden näkökulmasta, mutta esimerkiksi tämä yhteinen talletussuoja-asia tulee vielä ratkaistavaksi. Näitä E-selvityksiä, U-kirjelmiäkin, pankkiunionista on tullut valtioneuvostolta eduskuntaan. Talousvaliokunta on käsitellyt niitä aivan hiljattainkin itse asiassa, ja nämä E-selvitykset ja U-kirjelmäthän nimenomaan liittyvät tähän eduskunnan tiedonsaantioikeuteen ja siihen, että eduskunnan päätösvalta valtion ylimpänä päätöksentekoelimenä turvataan.  

Ajattelisin, että nyt kun tällaiset lausumat on tehty, niin erityisesti kokoomus, joka on nostanut esiin näitä lausumia, on nyt sitten hyvin tarkkana esimerkiksi siinä, mitä tulee tapahtumaan näiden kantojen suhteen liittyen pankkiunionin talletussuojaan. Otetaanko siinä sitten oikeasti tiukempia linjauksia, vai pysyykö käytäntö ihan samana, vai tullaanko jopa kantoja lieventämään sitten jatkossa? Tässähän on selvästi sellaista riskiä, että esimerkiksi talletussuojavaroja, mitä Suomessa on kerätty ja kerätään, voisi sitten altistua, koska myös heikommassa kunnossa olevat pankit Euroopassa voisivat päästä tähän samaan järjestelmään. 

Edelleen tähän talletussuojarahastoon liittyy sekin kysymys, että voidaanko sitä käyttää niin sanottuna resoluutiokanavana elikkä tilapäisesti pitämään pystyssä, pinnalla joitakin pankkeja. Ajattelisin, että vähimmäisehto, mikä siihen pitäisi ottaa, on nyt vähintään se, että ne menetykset talletussuojarahastosta tai ne varat, mitä käytetään, eivät voi ylittää sitä tilannetta, että se finanssitoimi ajautuisi konkurssiin ja sieltä maksettaisiin sitten näitä talletussuojia.  

Tähän liittyy myös se viimeaikainen esimerkki, siitä ei ole edes puolta vuotta, kun marraskuun lopussa euroryhmä sopi tästä pankkiunionin aikaistetusta kriisinratkaisurahaston käyttöönotosta, ja siinäkin eduskunta oli moneen kertaan todennut, että tällainen aikaistus voidaan ottaa käyttöön vain, mikäli pankkien riskitaso on Euroopassa alentunut, mutta vaikka näin oli todettu useita kertoja, niin sitten loppujen lopuksi valtioneuvosto muutti kantaansa ja sittemmin eduskunta, eikä se oikeastaan ole herättänyt mitään kritiikkiä. En tiedä, olenko ainoa tässä salissa, joka on itse asiassa puhunut tästä asiasta. Haluan nostaa tämän esiin myös sen takia, että näiden lausumien suhteen on epäilystä. — Kiitos.  

Arvoisa rouva puhemies! Hyvää huomenta! 

Arvostamani edustaja Peltokangas heitti hieman tuossa historian havinaa hetki sitten peliin mukaan. En voi myöskään olla ottamatta eräänlaista esimerkkiä siitä, kun tässä elvytyspaketissa nyt aika paljon puhutaan tästä ainutkertaisuudesta. Moni asia on ainutkertainen. Meistä ainakin osa muistaa vuoden 1994, kun tuli ainutkertainen tuulilasin oikeaan alakulmaan liimattava käyttömaksutarra. No, tietysti voidaan sanoa, että se oli ainutkertainen, kaksi vuotta niitä liimattiin, ja tänä päivänähän Traficomista tulee suoraan maksulappu kotiin. Auton käyttömaksu on sillä tavalla siirtynyt, mutta se on kuitenkin pysynyt. Toivottavasti tämä EU:n elvytyspaketti ei ole samanlainen jatkumo, koska tällä hetkellä tämä EU:n elvytyspaketti on kuin ihmeellinen kaukaisiin maihin sijoitettu saaga maamme pelastumisesta. Kun nyt annamme kaikkemme kaukaisille maille, meidät ehkä sitten vuosikymmenien kuluttua palkitaan jonkinnäköisillä palautettavilla, eli takaisin saadaan omia eurojamme, jos saadaan. 

Lähihistoriassa on harvoja vastaavia tarinoita, ehkä nyt kuitenkin nämä Kreikan pelastuspaketit, mitä on niin kovasti muun muassa siellä parlamentissa Jutta Urpilainenkin mainostanut. Pelastavatko nämä Etelä-Eurooppaan maksetut rahat tämän meidän oman Suomen? Emmekö me saagan mukaan itse siihen pysty? Todellisuudessa suomalaisen yhteiskunnan pärjääminen ja toimeliaisuus on kotimaista, alueellista ja Suomen kansalaisten tekemää. Se ei synny missään siellä Brysselin suunnalla. 

Onko EU:ssa tällä hetkellä tahoja, jotka haluavat entistä enemmän jäsenvaltioiden vallan keskittämistä sinne Brysseliin? Kyllä minun mielestäni Suomi on itsenäinen ja Suomen tulee pysyä itsenäisenä ja sen kansan tulee päästä sanomaan mielipiteensä. Ilman kansan mandaattia ei voida toimia nykyhallituksen päätöksillä tässäkään asiassa. Tämä on hyvä muistaa myös tulevana sunnuntaina kaatuneiden muistopäivänä. EU on kauppaliitto, tai ainakin sellaiseenhan me 1995 Suomi liitettiin. Ei sen ainakaan liittovaltio pitänyt olla, mutta miten unioni on muuttunut, ja miksi se on muuttunut?  

Nyt EU:n elvytyspaketti, jota nykyhallituksemme myötäilee, poikkeaa suuresti EU:n alkuperäisestä luonteesta, koska alkuperäisessä luonteessahan jokaisen maan piti itse ottaa omat velkansa ja hoitaa omat velkansa, ei mitään yhteisiä velkapaketteja. Onko tämä nyt sitten askel kohti liittovaltiota? Avaako se portin tulonsiirtounionille? Elvytyssopimukseen mukaan lähtemisen pitkän aikajänteen vaikutukset voivat olla isoja. Nykyhallitus teki oman päätöksensä mielestäni liian nopeasti ja vähäisellä arvioinnilla ja julkisella keskustelulla. Asia vaatii perusteellisen analyysin ja eduskuntakäsittelyn, jotta ymmärretään, mihin nykyhallitus on sitoutumassa. Tässä mielessä perussuomalaiset olisi halunnut tämän asian vasta ensi viikon perjantaina käsittelyyn, että olisimme saaneet torstain kyselytunnilla vielä tarkemmin muun muassa pääministeriltä kysyä näitä monia yksityiskohtia tähän asiaan liittyen, mutta se ei nyt sitten tällä hetkellä käynyt kuitenkaan hallitukselle, vaan äänestyksessä kävi niin, että istunto jatkuu, ja jatkuu tässä nyt sitten edelleen. 

Asiassa on kuitenkin kaksi suurta kysymystä: johtaako se liittovaltiokehitykseen, ja tuoko varojemme siirto Etelä-Eurooppaan meille oikeasti jotain parannusta? En ole vielä itse ainakaan havainnut, mitä se parannus voisi olla. Ollaanko EU:ssa nyt menossa siihen, että EU ottaa jäsenvaltioidensa taloudellisen vallankäytön omaan hallintaansa ja tekee jäsenvaltioista liittovaltion? EU luotiin paljolti Maastrichtin sopimuksen pohjalle; uudella paketilla nuo periaatteet heitettäisiin romukoppaan. Mielestäni silloin ei tämä alkuperäinen sopimus enää ole kyllä se, miten siihen on aikanaan menty ja Suomi siihen liittynyt.  

EU on unioni, mutta ei liittovaltio. Nyt ollaan ajamassa ajatusmallia, jossa maat ovat vastuussa toistensa veloista tai tukemisesta taloudellisesti — täysin vastakkaisesti kuten esimerkiksi aidoissa USA:n ja Sveitsin liittovaltioissa. Muistettakoon myöskin liittymisvaiheessa, kuinka nuivasti Tanska ja Ruotsi suhtautuivat EU:n tukipaketin muotoon. Suomi vedettiin mukaan ikään kuin puoliväkisin hyväksyjäksi, mutta onko meillä siitä muuta kuin hävittävää? 

Kokonaisuutenaan elpymisrahastoon sitoutumisen vaikutukset ovat täysin hämärät ainakin itselleni. Suomi maksaa EU:lle miljardeja ja vuosien tai vuosikymmenien kuluttua saa takaisin pari miljardia hienolla termillä ”saannoksi” nimettyä palautusta. Siis ei rahojamme Etelä-Eurooppaan, vaan kotimaassa rehellisesti tukemalla ja motivoimalla omaa Suomea, omaa kansaa. — Kiitos.  

Arvoisa puhemies! Täällä käytävä keskustelu elpymispaketista on historiallinen. Itse paketista voi varmasti olla perustellusti montaa mieltä — vaikka pääministeri Marinia lukuun ottamatta ei juuri kukaan ole pitänyt tätä neuvoteltua pakettia hyvänä neuvottelutuloksena, vaan välttämättömänä pahana, jonkinlaisena kerhoon kuulumisena, jäsenmaksuna. Tilannettahan voisi verrata hienostoalueella olevaan asunto-osakeyhtiöön, jossa asuu julkkiksia, ja siellä pääsee julkkisten kanssa taloyhtiön saunan. Kun sitten osa näistä julkkiksia ja muista, lainausmerkeissä, paremmista ihmisistä hoitaa raha-asiansa huonosti, niin sitten loput taloyhtiössä olevista maksavat näiden hulttioiden yhtiövastikkeet ja muut velat. Pidettäisiinkö tätäkin vain välttämättömänä pahana? Onko kyse heikosta itsetunnosta vai mistä? Eikö olisi oikein, että nämä hulttiot olisivat ne, jotka joutuisivat kärsimään asiansa hyvin hoitaneiden sijaan? 

Meillä Suomessa aina hoetaan, että saamme vaikutusvaltaa ja pääsemme oikeisiin pöytiin, kun olemme niin sovittelevia. Sovittelevalla tarkoitan tässä sitä, että myönnymme aina kaikkeen tai viimeistään kantaan, jonka Saksa esittää. Saksasta onkin muodostunut Orwellin Eläinten vallankumous ‑kirjan possut, jotka olivat juuri eläinfarmin ne toiset eläimet, jotka olivat tasa-arvoisempia kuin toiset. Nyt jos koskaan olisi hyvä käyttää niitä vuosikymmenien mallioppilaana kerättyjä pisteitä, jotta saisimme neuvoteltua Suomelle edullisen paketin ja lopetettua yhteisvastuuseen vievän kehityskulun EU:ssa. Nyt on aika ajaa Suomen etuja, sillä Saksalla on jo ihan valmiiksi riittävästi valtaa itsenään. 

Arvoisa puhemies! Jo nyt voidaan lähes varmuudella sanoa, että elvytyspaketista syntyy uusi toimintatapa, johon sorrutaan uudelleen seuraavan kriisin iskiessä. Samalla vastuu jäsenmaiden omasta talouskurista ja -politiikasta haihtuu lopullisesti savuna ilmaan. Elpymispaketti lisää väistämättä suomalaisten verotaakkaa, ja siinä on kiistatta kyse myös suoran verotusoikeuden avaamisesta EU:lle. Päätöksessä suorastaan avataan ovi EU:n tason verotukseen. Näiden uusien tulolähteiden käyttöönotto edellyttäisi erittäin laajaa yhteiskunnallista keskustelua myös Suomessa. Verotusoikeuteen liittyen erittäin raskauttavaa Suomen kannalta on, että EU-maiden ottama velka aiotaan maksaa uusilla verojärjestelyillä, joista ei ole vielä edes sovittu — korostan: ei ole vielä edes sovittu. Tällaiseen pikavippiin Marinin hallitus on meitä ajamassa. 

Euroopan unioni on ottamassa merkittävän integraatioaskeleen ilman laajaa periaatteellista keskustelua EU:n suunnasta. Suomessa on nyt jos koskaan viimeinen hetki käydä kriittinen keskustelu EU:n tulevaisuudesta ja erityisesti siitä, millainen EU ja euroalue palvelisi parhaiten Suomea ja suomalaisia. Suomella tulisi olla selkeä visio siitä, mitä me EU:lta haluamme ja millä hinnalla. Avoin keskustelu tästä on toimivan demokratian kulmakivi. 

Arvoisa puhemies! Suomi ei liittynyt unioniin, jossa olemme vastuussa toistemme veloista ja huonosta taloudenpidosta. Tulonsiirtounionin tie on tuntematon. Siinä jäsenmaat sidotaan tiukasti yhteen taloudellisilla vastuilla. Me Suomessa olemme saamassa maksajan roolin, ja sitä kansa ei halua. Punavihreä hallituksemme on kuitenkin ajamassa Suomea kohti liittovaltiota, ja siirtäessään toimivaltaa EU:lle se rikkoo räikeästi perustuslakiamme ja Suomen täysivaltaisuutta. 

Tämä keskusteluhan varmasti tulee kestämään vielä pitkään, ja toivon vilpittömästi, että myös kansalaiset heräävät tähän keskusteluun, sillä täällä on niin hallituksessa kuin kokoomuksessa lukematon määrä kansanedustajia, jotka varmasti harkitsevat tämän päätöksen pyörtämistä. Julkinen keskustelu aiheesta on ollut [Puhemies: 5 minuuttia!] niin heikkotasoista, että toivon tämän meidän työmme ja panoksemme auttavan siinä, että ihmisille jää aikaa miettiä ja pyörtää päätöksensä. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana tulevaisuudesta ja siitä, mihin arvelen tämän paketin kenties hyväksyttynä tullessaan johtavan. Tästähän nyt on vähän ristiriitaisia näkemyksiä hallituksessa, kun ensin tätä hehkutetaan, että tämä paketti on niin monella tavalla hyvä — vivuttaa sitä taloutta ja saa vihreän siirtymän käyntiin ja muuta vastaavaa — mutta sitten kuitenkin sanotaan, että tämä on välttämätön paha. Eli onko tämä nyt sitten hyvä vai paha? Ja mitä tämä merkitsee, mihin se johtaa ja miksi perussuomalaisten mielestä täytyy sanoa seis tässä kohtaa? 

Tähän kohtaan muuten täytyy todeta, että toisin kuin Suomen media ja hallitus sanovat, kyllä ulkomaillakin, muualla Euroopassa, tästä asiasta käydään kriittistä keskustelua. Esimerkiksi Ruotsissa ruotsidemokraatit ovat vastustaneet pakettia. Media vaikenee siitä täysin. Puolassa hallitusta repii tämän paketin hyväksyminen, vaikka Puola on voimakas nettosaaja. Siellä joudutaan turvautumaan merkillisiin ketkuiluihin tämän paketin eteenpäinviemiseksi heidän parlamentissaan. Näin kertoo kansainvälinen media — Suomen media ei siitä kerro. 

Ruma sana ”liittovaltio” — mitä sillä tarkoitetaan ja miten siihen joudutaan? Sehän ei toimi todellisuudessa niin kuin Tähtien sodassa, että tulee kansleri puhujapönttöön ja sanoo, että tasavalta on nyt loppu ja imperiumi alkaa. Ei, se toimii niin, että tehdään pitkäaikaista hivutusta, toistuvia päätöksiä, vaivihkaa siirretään valtaa Euroopan unionille jatkuvan prosessin kautta ja toisaalta tällaisia koronakriisin kaltaisia kriisejä hyväksikäyttäen äkkinäisiäkin suurempia vallansiirtoja. Sekä SDP että keskusta ovat sanoneet aiemmin, etteivät halua liittovaltiota eivätkä yhteisvelkaa, mutta nyt edistävät molempia. 

Mainittakoon, että kerran kysyin eräältä asiantuntijalta, onko tämä paketti liittovaltiokehitykseen johtava. Hän sanoi, että siinä mielessä ei, että liittovaltiossa näitä asioita ei hoideta näin huonosti. Eivät Yhdysvaltain osavaltiot ole vastuussa toistensa veloista tai tue toisiaan taloudellisesti niin kuin Euroopan maat, eli tämä ei ole siinä mielessä liittovaltio, vaan tämä on huonompi kuin liittovaltio. Mutta se täytyy ymmärtää, että rahan ja vallan luovuttaminen EU:lle on yksisuuntainen tie. Sitä rahaa tai valtaa, minkä kerran sinne annat, et ikinä, koskaan, tule takaisin saamaan. EU:lla on keinot käyttää se raha. Se osaa käyttää ne rahat, ja se tulee pitämään sen vallan. Sen vallan palauttaminen ei enää palaa keskusteluihinkaan. Jos yksimielisyyspäätöksistä luovutaan ja siirrytään määräenemmistöön, määräenemmistö ei koskaan tule siirtymään takaisin yksimielisyyspäätöksiin. Ja sama pätee tähän pakettiin: jos nyt suostuisimme, niin miksi ja miten jatkossa kieltäydyttäisiin? Jos nyt on luotu päänavaus, juridinen pohja sille, että tällaista kriisiä käyttäen voidaan tämmöinen paketti luoda, millä perusteella tulevaisuudessa siinä seuraavassa kriisissä sitä ei voitaisikaan luoda? 

Sitten kysyisin vielä, että entäs jos tätä pakettia ei myönnettäisikään. Markkinat ovat jo nousussa koronan jäljiltä. Onko markkinahäiriö paketin peruuntumisesta niin selvä tai vakava asia, että siinä täytyy elätellä uhkakuvia suurestakin romahduksesta? Eivät ne markkinat huvikseen romahda, ja jos markkinat ovat nousseet aikanaan sen takia, että tästä paketista annettiin lupaus, niin markkinat ovat nousseet, ja jos paketti vedetään pois, niin markkinat laskevat uudestaan sen, mikä on tilanne nyt, eivätkä ne palaa sinne menneisyyteen. Ei ole niin selvää, että tämä markkinahäiriö olisi edes niin suuri kuin voidaan kuvitella. Toinen kysymys on, onko markkina kaikkivoipa. Täytyykö meidän tehdä tällaisia perustavanlaatuisia vallansiirtoja — perustuslakivaliokuntakin on todennut sen perustavanlaatuiseksi vallansiirroksi — sen takia, että me pelkäämme markkinahäiriöitä tässä päivässä, että vähäksi aikaa pörssikurssit notkahtaisivat? Niin ne notkahtivat koronankin myötä, notkahtivat kymmeniä prosentteja, ovat nousseet takaisin. Kyllä ne markkinat pärjäävät ajan mittaan. 

Ja vaikka rahaa menisi kuinka paljon, niin täytyy esittää kysymys: minkä arvoinen on tunti itsenäisyyttä? Suomalaisille se on joskus ollut hengen menettämisen arvoinen. Minkä arvoinen on lopulta oikeus äänestää ja vaikuttaa asioihin? Monelle ihmiselle tänä päivänä maailmassa se on hengen menettämisen arvoinen asia. Ihmiset kuolevat, jotta voivat äänestää. Suomessa ei ole ollut yleistä äänioikeutta kuin reilut sata vuotta. Se ei ole mikään itsestäänselvyys tänä päivänä maailmassa ihmisille ollenkaan, että on mahdollisuus äänestää. 

Mitä tapahtuisi, jos Suomi tästä kieltäytyisi? Nielisikö maa, tulisivatko heinäsirkat? No ei varmasti. Jos elvytyspaketti ja sen myötä siihen sidottu rahoituskehys kaatuvat, uusi neuvotellaan varmasti. [Puhemies: 5 minuuttia!] — Vielä pieni hetki. — Uusi neuvotellaan varmasti. EU toimii vanhalla budjetillaan, kunnes uusi on neuvoteltu. Nyt on aika puhaltaa peli poikki ja sanoa, ettei käy. Paketti on hylättävä. 

Loppukevennyksenä vielä sanoisin, että mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Tulipa kuntavaalivuosi, ja hallitus kävi jakamaan kunnille koronarahaa, ihan niin kuin Euroopassa. Kartta oli ennen koronarahan jakoa punaisenaan talousvaikeuksissa olevia kuntia. Sitten ei ollutkaan. Ei tarvinnut tehdä leikkauspäätöksiä kuntavaalivuonna keskustalaisten johtamissa maaseutukunnissa tai sosiaalidemokraattien johtamissa maakuntakaupungeissa. Pohjimmiltaan sama kuvio on kyseessä EU-tasolla, paitsi että me olemme niitä, jotka maksamme tässä paketissa muiden talousvaikeuksien kuittaamisen. Suomen kuntien tapauksessa me sentään elvytimme Suomen kuntia, emme Euroopan maita. 

Arvoisa rouva puhemies! Huomenta myös minun puolestani. 

Hyvät kollegat, haluaisin tässä keskustelussa nostaa esille vielä tämän elpymispaketin luonteen, jota täällä joissain puheenvuoroissa on jo tarkasteltu. EU:n elpymispakettia markkinoidaan koronatukipakettina. Tämä on ollut vallalla niin mediassa kuin tässäkin salissa hallituksen perusteluna. Sen avulla tämä tukipaketti saadaan kuulostamaan jalolta ja jopa hyvin välttämättömältä. Tosiasiassa rahojen jakamisella ei ole mitään tekemistä koronan aiheuttaman kriisin kanssa. Jos olisi, niin ensinnäkin tämä 750 miljardia olisi jaettu aivan eri tavoin. Toisekseen se olisi jaettu jo varhaisemmassa vaiheessa. Ja kolmanneksi, nyt kun talous on kasvussa monessa Euroopan maassa, niin tämä voi itse asiassa aiheuttaa sen, että inflaatio alkaa laukkaamaan joissain maissa, ja se entisestään vaikeuttaa kansalaisten taloudellista hyvinvointia. 

Koronakriisin perusteella jaetaan rahoista ainoastaan 30 prosenttia, ja nekin muuten jaetaan vasta kahden vuoden kuluttua. Näyttää siis siltä, että ensin on katsottu, mitkä maat halutaan samalle puolelle, ja sitten on keksitty sopivat kriteerit. Kriteeriksi valittiin työttömyysaste vuosina 2015—2019. Miten tämä voi olla tukipaketin yksi kriteeri sen jakamiseksi? Sitä on syytä Suomessa kysyä. 

Suomen osalta saanto on pienentynyt jatkuvasti kevään, syksyn ja tammikuun aikana. Tällä hetkellä on tiedossa, että meidän saantomme, mitä pääministeri Marin neuvotteli, on pienentynyt ainakin sen 500 miljoonaa euroa, joten millaisia neuvotteluja siellä on käyty Suomen puolesta? Miten näin huonoja sopimuksia mennään solmimaan, eikä kukaan siitä isolla kirjaimella kirjoita mitään? Joka tapauksessa tämänkin pienenemisen maksavat veronmaksajat lisää työtä tekemällä. 

Ja kun kansalaisten tilannetta verrataan, niin huomataan, että saajamaa Italian kotitalouksien velkaantumisaste oli tämän koronapaketin leipomisen aikana noin 80 prosenttia bruttokansantuotteesta ja samaan aikaan suomalaisten kotitalouksien velkaantumisaste oli lähes 130 prosenttia. No, nyt kun tämä Italia on esimerkkinä ollut täällä hyvin useasti, niin onkin rehellisesti kysyttävä sitä, onko se Italia sittenkään kansalaisten kotitalouksien osalta niin köyhä maa kuin Suomi. Ei ainakaan näitten tilastojen perusteella, ja siitä huolimatta suomalaiset kotitaloudet tämänkin joutuvat maksamaan. 

Vasta kesällä 2022 selviää, miten paljon Suomen saanto voi vielä pienentyä. Se saantohan riippuu siitä, kuinka hyvin me ollaan hoidettu talous ja kuinka hyvin meidän talous lähtee nousuun. Jos se nousee hyvin, niin saanto pienenee entisestään. Elikkä EU:n tapa tukea on se, että mitä huonommin hoidat taloutesi, sitä enemmän saat rahaa, ja mitä paremmin sitä hoidat, sitä enemmän siitä maksat muille, ja tämä jos joku suututtaa suomalaista veronmaksajaa. 

Arvoisa puhemies! Suomen saanto on tästä tukipaketista Etlan johtajan Aki Kangasharjun mukaan noin 0,1 prosenttia vuodessa tämän seitsemän vuoden ajan, elikkä koko 0,1 prosentin kertymä seitsemän vuoden aikana voi nostaa Suomen kansantaloutta 0,7 prosenttia kaiken kaikkiaan — mutta tämä ei ole koko totuus vielä. Kangasharjun mukaan pitkällä aikavälillä vaikutus pienenee kuitenkin edelleen ja kääntyy jopa negatiiviseksi, koska kustannukset elvytyspaketista ovat kolminkertaiset saantoon nähden. Elikkä suomeksi sanottuna tämä tukipaketti, jonka piti elvyttää Suomen taloutta, kääntyy negatiiviseksi. Tällaista taloushoitoa ei kukaan omassa kodissaan tai taloyhtiössään, kuten Packalén sanoi, hyväksyisi. 

No, mitä tulee tähän Italiaan vielä, niin on pakko sanoa yksi asia: Italialla on maailman kolmanneksi suurimmat kultavarannot. Italialla on kultaa 2 451 tonnia, ja Suomen kultavaranto on 49 tonnia. [Puhemies: 5 minuuttia!] Italialla siis on rahaa. Se on hyvin varakas, varautunut, tämä on sen käteiskassa niin sanotusti, mutta he eivät halua tätä käyttää, ja miksi sitä pitäisikään käyttää, kun ilmaista rahaa on tarjolla Suomesta saakka. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Tänään aamulla, kun heräsin kauniiseen helatorstaiaamuun, katsoin, niin kuin joka aamu teen, viestit erilaisista viestipalvelimista: tekstiviestit, sähköpostit, Facebookin yksityisviestit, WhatsApp-viestit, Instagramin, Twitterin, erilaiset, niin kuin kaikilla meillä on, ja huomasin ilokseni sen, että kansalaiset ovat hyvin kiinnostuneita siitä, mitä tapahtuu heidän rakkaassa isänmaassaan Suomessa tänä päivänä. [Mika Niikko: Ja heidän rahoillaan!] — Ja heidän rahoillaan nimenomaan, niin kuin täällä ansiokkaasti edustaja Niikko totesi. — Se kertoo paljon, että yksittäinen kansanedustaja... Minä laitoin ihan ylös: oli tullut aamulla, siinä osa oli hyvinkin varhain, mutta sanotaan, että puoli kahdeksaan mennessä 72 tekstiviestiä, WhatsAppiin 149, Facebookiin — laskin vähän yli 400:aan, minkä jälkeen en enää sitten kerennyt laskea, kun piti rientää jo autoon — sähköpostissa oli 32, eli näin karkeasti katsottuna reilusti yli 600 yhteydenottoa tuossa ihan aamutuimaan. Pääsääntöisesti, mitä siitä perkasin alkuun, en kaikkia kerennyt vielä lukemaan... Rakkaat kansalaiset, pyrin aina lukemaan viestinne joka tapauksessa, pienellä viiveelläkin. Joskus on mielikin vähän synkkänä siitä, että koska saamme paljon viestejä, niin kaikkia ei kerkeä aina käymään läpi nopeassa aikataulussa, että kerkeäisi sitten vastaamaan. Mutta otin yhden, joka osui silmään, ja tämä koskee nimenomaan suurta huolta elvytyspaketista. Ajattelin, että koska olen täällä kansalaisten äänitorvena, niin minua pyydettiin tuolta Suomen kansan syvistä riveistä, että jos kertoisin terveiset, ja ajattelin sitten tässä lukea tämän kansalaisen viestin. Tämä on aivan tavallinen, joita saamme päivittäin. Elikkä kansalainen laittoi tällaisen, tämä tuli sähköpostiin: ”Meitä on täällä iso joukko, jotka eivät hyväksy tätä pakettia. Olemme käyneet allekirjoittamassa ensimmäisen kansalaisaloitteen tästä, joka keräsikin tarvittavat äänet mutta ei kaikkien suureksi ällistykseksi otettu käsittelyyn. Sitten oli tehty uusi aloite asiasta, jonka myös allekirjoitimme, ja sekin on saanut jo paljon ääniä. Olisimme myös tulleet paikan päälle eilen ja tänään, mutta meillä oli Kuunteleeko kuntapäättäjä köyhää? ‑tapahtumat juuri näinä päivinä. Te persut tunnutte olevan ainoita edustajia siellä, kenellä on järkeä päässä tässä hommassa. Jopa me tavikset ymmärrämme, ettei tuossa paketissa Suomen kansa voita yhtään mitään. Rahaa syydetään ulkomaille samaan aikaan, kun täällä leipäjonot sen kuin kasvavat.” Kirjoittaja kertoo, että kuuluu tällaiseen vähävaraisten verkostoon, joita on meillä sosiaalisessa mediassa paljon, se on hieno asia, ja on itse kokenut köyhyysrajan alapuolella olemista jo parikymmentä vuotta ja kertoo, että meitä on monta. Jatkuu: ”Me kysymme, tämäkö on se maailman onnellisin maa. Täällä ei välitetä persuja lukuun ottamatta omasta kansasta eikä niiden mielipiteistä puupennin vertaa. Suuri kiitos teille, että yritätte tosissanne estää tämän paketin hyväksynnän, vaikka jäi yöunet välistä. Pyydämme, yrittäkää kaikkenne, jos vaikka jotenkin saataisiin se kansanäänestys vielä tästä järjestymään. Voimia taistoon.” Kiitos kirjoittajalle. 

Se, että kansalaiset ottavat yhteyttä meihin kansanedustajiin, on hieno asia. Se, että me välitämme kansalaisten mielipiteitä täällä eduskunnassa, on osa meidän tehtävää. 

Arvoisa puhemies! Tämä äsken lukemani terveinen kertoo siitä, että kaikki suomalaiset eivät hyväksy tätä nyt käsittelyssä olevaa elvytyspakettia. Osa hyväksyy, osa ei. Tästä syystä pidän hämmästyttävänä yhä ja varmaan siihen saakka, kunnes sinkkiämpäriä potkaisen, että tästä asiasta ei järjestetty neuvoa-antavaa kansanäänestystä. — Kiitos.  

Arvoisa rouva puhemies! Olen nyt kuunnellut kansanedustajien puheita Euroopan unionin elvytyspaketista muutaman päivän ja yön yli. Yksikään puolustuspuhe ei ole minua vakuuttanut. Perussuomalaisten kanta on, että tämä tukipaketti ei tue eikä elvytä. Tukipaketin kanssa käy kuin Afrikan kehitysavun kanssa: vastaanottavat maat laiskistuvat eikä rakenteellisia muutoksia tehdä, odotellaan vain rahaa ja istutaan tekemättä mitään.  

Italia ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin huonon taloudenpidon takia. Italia ei uskalla korottaa verojaan. Suomen verotustaso on Italialle hirvitys, koska se aiheuttaisi yritysten joukkopaon maasta. Kuulostaako tutulta? 

Meitä pelotellaan nyt mainehaitoilla ja Suomen erottamisella Euroopan unionista. Tämä on tyhjää puhetta. EU ei koskaan erottaisi uskollista nettomaksajaa. Todellisuudessa apupaketin hylkääminen johtaa siihen, että palataan takaisin Euroopan unionin neuvottelupöytään ja sovitaan se paketti uusiksi — sovitaan paketti uusiksi, ja mielellään ilman Tuppuraista ja Marinia. Mielestäni hyvä asia. 

Tämä hylkääminen on myös signaali Euroopan unionille, että meidän mielipiteillä on väliä. Suomalaisten myötäilemä kanta unionissa on havaittu, ja meille voidaan langettaa mitä tahansa direktiiviä, koska hyväksymme kaikki ihan kiltisti. Tämä myötäileväisyys kostautuu, eikä meidän mielipiteemme nouse unionissa kärkipaikalle. Onkos joku huomannut, että olisi joskus noussut? Suomea, joka on ilmastopolitiikan kärkimaa nykyään, ei otettu edes kansainväliseen keskusteluun mukaan. Sen verran on arvostus meitä suomalaisia kohtaan tällä hetkellä. 

Mutta olemmeko me suomalaiset liian kilttejä? Emmekö me oikeasti aja oman kansan etua Euroopan unionissa? Joskus vähän tuntuu siltä, tai oikeastaan aika paljon. Älkää kansalaiset antako koskaan periksi painostuksen alla. Kyseessä on sentään Suomen itsenäisyys. 

Ja, arvoisa puhemies, tähän lopuksi vielä pieni huomautus tai ajatelma: Suomihan on tasa-arvon edelläkävijämaa, ja nyt Suomen korkeimmalla tasolla, eduskunnassa, ei tätä tasa-arvoperiaatetta noudateta. Se on käsittämätöntä. Suomen parlamentti 2021, ja ainoastaan kauniimman sukupuolen edustajia puhemiehinä Suomelle ehkä tärkeimmän asian käsittelyssä. — Kiitos.  

Arvoisa puhemies! Käsittelin edellisessä puheenvuorossani näitä valtiovarainvaliokunnan lausumia ja pyrin nimenomaan tarkastelemaan niitä poliittisten realiteettien näkökulmasta, mitä ne poliittisessa päätöksenteossa merkitsevät. 

Kuten aikaisemmin totesin, sinänsä pidän näitä lausumia varsin hyvinä. Kannatan itse tervettä finanssipolitiikkaa, rahapolitiikkaa, sellaista rahapolitiikkaa, jossa keskuspankki säilyttää itsenäisen asemansa, sellaista finanssipolitiikkaa, missä lähtökohtaisesti on tarkoituksena tulojen ja menojen tasapainottaminen. Katson, että nämä ovat aineellisesti hyviä. Edelleen kannatan vapaakauppaa, kansainvälistä kauppaa, ja kehotan kaikkia perehtymään muun muassa sellaiseen taloustieteilijään kuin Wilhelm Röpke, joka vaikutti jo 1900‑luvun alkupuolella ja puolessavälissä, mutta hän on avannut hyvin tällaisia näkökulmia. 

Mutta sitten, vaikka nämä kirjaukset sinänsä ovat hyviä, on tarkasteltava tätä poliittista realiteettia. Pyrin nimenomaan etsimään sellaisia viimeaikaisia ennakkotapauksia, missä näkyisivät nämä riskit ja tämä todellisuus, ja nyt tässä on, mitä olen käsitellyt, viimeaikainen esimerkki, mikä on vajaa puoli vuotta vanha ja missä ovat oleellisesti samat poliittiset päätöksentekijät mukana, samat ministerit. Tämä on kriisinratkaisurahasto eli EU:n pankkiunioniin liittyvä asia. Se ei ole tietenkään täsmälleen sama asia, jos puhutaan elpymisrahastosta, mutta siinäkin oli kyse talouspolitiikasta ja EU:sta, esimerkki on tuore ja siinä on myös samanlaiset argumentit pöydällä. Tämä oli tämä ”Valtioneuvoston selvitys: Yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteisen varautumisjärjestelyn aikaistettu käyttöönotto ja muutokset valtiosopimukseen vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä”. Melkoinen sanahirviö, mutta tällä selvityksen nimellä tämä asia kuitenkin liikkuu valtioneuvostossa ja eduskunnassa. 

Tosiaan 30. marraskuuta 2020 euroryhmä sopi EVM:n uudistuksesta ja pankkiunionin yhteisen kriisinratkaisurahaston SRF:n varautumisjärjestelyn aikaistetusta käyttöönotosta. Tässä tosiaan kävi niin, että moneen kertaan valtioneuvostolla oli varaumia ja sinänsä tiukka kanta, miten tällaista aikaistamista voidaan tehdä, mutta sitten tämä paketti oli tullut eduskuntaan ja sitä oli käsitelty usean kerran ja lausuma oli aina se, että tämä europankkien riskitaso pitää saada alhaisemmaksi ja vasta kun on riippumaton selvitys, niin silloin voidaan aikaistaa tätä kriisinratkaisurahaston käyttöönottoa. Mutta sitten kun tämä asia tuli poliittiseen päätöksentekoon — siis EU-piireissä, varsinainen ratkaisun paikka — niin näillä lukuisilla aikaisemmilla lausunnoilla ei ollut juurikaan merkitystä, vaan valtioneuvosto muodosti uuden kannan. Valtioneuvosto toi sen eduskuntaan esille, ja sitten eduskunnassa hallituspuolueet enemmistöllä nimenomaan vaihtoivat tämän kannan esimerkiksi talousvaliokunnassa, missä itse olen. 

Näin tämä tapahtui käytännössä, ja sinänsä meillä ei ole tällaista taetta, että vastaavankaltaista kannanmuutosta ei voisi jatkossakaan tapahtua. Elikkä vaikka nämä lausumat ovat aineellisesti, sisällöllisesti varsin hyviä ja kannatettavia, niin tämä poliittisen päätöksenteon realiteetti toimii kuten edellä kuvasin. Tietysti esimerkiksi perustuslakivaliokunnan lausumalla on erilainen sitova valtiosääntöoikeudellinen merkitys, mutta minä puhun nyt esimerkiksi talousvaliokunnan tai valtiovarainvaliokunnan lausumista, mitkä ovat voimassa oikeastaan siihen saakka, että tulee uusi esittely ja valtioneuvosto muodostaa yleisistunnossa kannan ja sitten paketti käsitellään eduskunnassa, eduskunta muodostaa kannan ja eduskunta ja valtioneuvosto voivat käyttää poliittista kokonaisharkintaa ja päätyä lopputulokseen, joka oleellisesti poikkeaa näiden lausumien sisällöstä. 

Myös on todettava se, että jos kerran hallitus on muka sisäistänyt nämä talouspoliittiset periaatteet, niin vaikka se ei liity sinänsä, nämä ovat EU:n asioita, esimerkiksi hallitusohjelma ja sen finanssipolitiikka, julkisen talouden suunnitelma, on rakennettu aivan erilaisista taloudellisista näkökohdista. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Oli jo niin hiljaista, että ajattelin, että tuliko tauko, mutta ei vielä kuitenkaan. 

Näitä istuntoja seuraa varsin laaja yleisö. Hetki sitten terveiset Saara-nimiseltä äidiltä: ”Hyvät kansanedustajat, kuulkaa kansaanne.” — Niinhän me teemme — ”Olen äärimmäisen huolissani Suomen ja suomalaisten tilanteesta tällä hetkellä. Olen äiti ja en halua, että lapseni tulee kasvamaan velkavankeudessa. Itsenäinen Suomi kuuluu kansalle. Elpymispaketti ajaa meidät kohti liittovaltiota ja orjuuttaa meitä entistä enemmän. Ehdoton ’ei’ elpymispaketille. Älkää pelätkö mitään Suomen maineen menetystä, meidän mainehan vaan alkaisi kukoistamaan, jos osaisitte kerrankin pitää oikeasti meidän suomalaisten puolia. Kansalaiset eivät ole tyhmiä ja näkevät, mitä tämä peli on, kerta kaikkiaan. Demokratia takaisin, ja hallitus täytyy putsata läpikotaisin. Terveisin Saara.” Tämä on varsin kovaa tekstiä, mitä tällä hetkellä Suomen kansa on mieltä tästä asiasta. Valtiovarainvaliokunta on käsitellyt EU:n elpymispakettia ja mielestäni esittää ilman vakavaa, oikeata pohdintaa, että siihen osallistuminen on Suomen edun mukaista. Onko näin? 

Valtiovarainvaliokunta esittää mietinnössään, että eduskunta hyväksyy Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä vuonna 2020 annetun neuvoston päätöksen. Eduskunnan suostumuksen antamisesta on päätettävä kahden kolmasosan enemmistöllä. Tästähän käydään tällä hetkellä tuolla vallan vahtikoirien eli lehdistön tiimoilla jo melkoista keskustelua, saavutetaanko täällä tarvittaessa äänestyksessä kahden kolmasosan enemmistö, koska ainakin heidän mukaansa asia rupeaa olemaan aika lailla hilkulla, että kuinka tässä mahtaa käydä. 

Valiokuntahan esittää eduskunnalle lisäksi kahdeksaa lausumaa. Ensimmäisessä lausumassaan valiokunta esittää eduskunnan edellyttävän, että elpymisväline pidetään poikkeuksellisena ja kertaluonteisena ratkaisuna. Tähän olen puuttunut jo aikaisemminkin. Onko se sitä? Tulevat vuodet näyttävät, jos tämä läpi menee. Järjestely ei toimi ennakkotapauksena, eikä Suomi hyväksy vastaavan järjestelyn toistamista tai muuttamista pysyväisluonteiseksi, kuten ei aikanaan hyväksytty autojen käyttömaksua ja käyttövoimaveroa, mikä nyt on ihan automaatio valitettavasti tänä päivänä. 

Minä itse kysyn: mitenhän tuo hyväksyminen toteutetaan ja varmistetaan? Mietintöön sisältyy toki kaksi omien varojen päätösajatusta. Omien varojen päätös sisältää tavanomaiset säännökset unionin talousarvion rahoittamisen perusteista. Sen lisäksi omien varojen päätökseen on otettu säännökset poikkeuksellisista ja väliaikaisista lisämäärärahoista covid-19-kriisin seurauksiin puuttumiseksi. Mutta mitä tuo ”tavanomaiset säännökset” merkitsee, jää ainakin itselleni varsin epäselväksi, ja käytetäänkö koronapandemiaa nyt huomiovälineenä, nimittäin nyt koko elpymispaketti-termiä käsitellään eduskunnan täysistunnossa yhtenä ainoana käsittelynä. Mielestäni tämä ei nyt mene kyllä oikein. 

Mitä koko EU:n elpymisväline oikeastaan kansalaisillemme kertoo? Näin siitä virallisesti kerrotaan: ”Valtiovarainvaliokunta puoltaa omien varojen kokonaisuuteen sisältyvää päätöstä, jolla annetaan Euroopan komissiolle valtuus ottaa 750 miljardia euroa lainaa elpymisvälineen rahoittamiseksi. Valiokunnan arvion mukaan elpymispaketista pois jääminen ei ole Suomen edun mukaista” — tästä voidaan olla eri mieltä — ”sillä yhdenkin maan poisjäänti saattaa johtaa hankkeen kariutumiseen. Tällöin syvän kriisin todennäköisyys olisi suuri ja sen myötä Suomen todennäköinen taloudellinen menetys olisi merkittävä. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että muut elpymisrahastoon kriittisesti suhtautuneet maat eivät olleet halukkaita kaatamaan ratkaisua, vaikka rahoitusratkaisu ei ole optimaalinen.” Tässä kuitenkin mielestäni kannattaa muistaa se, että tällä hetkellä jokainen itsenäinen valtio saa jopa miinuskorolla halutessaan lainaa. Ei tämä ole kyllä oikein mikään kestävä peruste minun mielestäni tässä asiassa. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on myös pidetty mahdollisena, että Suomen poisjäänti elvytysrahastosta ei välttämättä kaataisi pakettia ja näin ollen Suomi voisi saavuttaa kansallisen tason päätöksillä vähintään saman tai jopa suuremman mittaluokan tuloksen kuin EU:n kautta tulevan rahoituksen avulla. Mielenkiintoinen on tämä hallituspuolueiden luoma arviointi. Ikuinen nettomaksaja Suomi ei siten saisi EU:sta tukea tilanteessa, jossa se olisi taloudellisessa sokissa. Aika kovaa tekstiä on sitten tämä. Minun mielestäni Suomi on yli sata vuotta ollut itsenäinen idän ja lännen kohtauspaikka. Se on ollut aktiivinen, teollinen menestyjä. Kohtalonyhteys tulee, jos Suomi nyt ylisitoutuu huonoihin sopimuksiin. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Nyt tässä salissa käytävä keskustelu on poikkeuksellinen monella tavalla. Ensiksi eduskunnan perustuslakivaliokunta teki päätöksen, että nyt käsiteltävä asia on käsiteltävä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Nyt käytävässä salikeskustelussa hallituspuolueet esittivät asian pöydällepanoa ja jatkamista vielä saman päivän aikana. Me esitimme, että keskustelua olisi jatkettu ensi perjantaina, jotta asiaa olisi ehditty käsitellä vielä pääministerin läsnä ollessa, joka tämän omasta mielestään loistavan neuvotteluratkaisun on neuvotellut. Hallituspuolueiden pöydällepanoäänestyksen takana oli yllättäen muuttunut kanta, että asian voi laittaa vain kerran pöydälle, ja käsitykseni mukaan tämä viimeinen tulkinta asiaan tuli vasta äänestyspäivänä. 

Arvoisa puhemies! Kuulostaako tämä demokratialta? Ei ainakaan minun mielestäni. Jos Unkarin parlamentissa olisi tilanne, jossa joku EU:lle mieluinen ryhmä olisi keskustelemassa tärkeästä asiasta, joka ei olisi hallituspuolueiden mieleen ja sääntöä tulkittaisiin yllättäen samoin, niin millainen meteli siitä nousisi EU:ssa? Ja pääministeri Marinin Twitter täyttyisi paheksunnasta: #oikeusvaltioperiaate, #EU. Kun tämä tapahtuu pääministeri Marinin johtaman puolueen toimesta Suomessa, niin asia on yllättäen ihan ok, ja oikeusvaltio toimii. Siis mitä ihmettä? Olemme tässä hyvin ison periaatteellisen oikeusvaltiokysymyksen äärellä. Miten me olemme päätyneet tilanteeseen, että kanta tällaisessa varsin yksinkertaiselta kuulostavassa asiassa on näin epäselvä? Kyseessä on myös ennakkotapauksen tuntua, sillä vaarana on, että mahdollisesti jopa perusteeton ja väärä tulkinta jää voimaan, vaikka sitä ei ole parlamentaarisesti käsitelty. Kuka tämän tulkinnan teki, ja miten siihen päädyttiin? Toistan kysymyksen: kuka tämän tulkinnan teki, ja miten siihen päädyttiin? Kuulemani mukaan tulkinnan teki viime kädessä suuresti arvostamani eduskunnan entinen pääsihteeri Seppo Tiitinen. Vaikka arvostan entistä, eläkkeellä olevaa pääsihteeri Seppo Tiitistä suuresti, niin onko eläkkeellä olevan virkamiehen sana yksin riittävä ratkaisemaan epäselvä asia? Mielestäni tässä asiassa tulisi kuunnella asiantuntijoita ja lopullinen päätös tulkinnasta tulisi tehdä perustuslakivaliokunnassa. [Mika Niikko: Juuri näin!] Kysymys on oikeusvaltioperiaatteesta, jota myös hallituspuolueet ovat sanoneet tukevansa. — Kiitos. 

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin jatkaa hiukan siitä, mitä edustaja Peltokangas tässä aikaisemmassa puheenvuorossaan kertoi, kansalaisten palautteesta koskien tätä tukipakettia. 

Kaikki kansanedustajat saavat hyvin paljon sähköposteja. Satoja sähköposteja tulee, viestejä tulee, ja ihmiset syystäkin haluavat kysyä perusteluita siihen, minkä takia Suomi sidotaan tällä tavalla yli 30 vuodeksi taloudelliseen vastuuseen, muiden maiden mahdollisten velkojen maksamiseen, ja sen lisäksi annamme heille myös täällä kerättyjä verorahoja. Tämä on oikeutettu kysymys. Mutta mitä tekevät jotkut kansanedustajat tässä talossa? Selasin äsken, katsoin vähän tuolta Twitteristäni ja eri uutisvälineistäni, ja siellä moni kansanedustaja väittää, että kun he saavat näin paljon palautetta, niin tämä on sellaista informaatiovaikuttamista, joka tulisi tutkia. Muun muassa Sanni Grahn-Laasonen on Twitterissään sanonut, että hän on erittäin huolissaan, hän ei ole koskaan saanut näin paljon palautetta, ja tämä pitäisi tutkia, koska hän saa näin paljon palautetta. Samaa sanovat Veronika Honkasalo, Atte Kaleva ja myös arvostamani ulkoasiainvaliokunnan jäsen Mikko Savola. Jos kansanedustajat sanovat ihan pokkana, että tällainen informaatio tulee maamme rajojen ulkopuolelta ja tämä on masinoitu rajojen ulkopuolelta, niin täytyy kyllä sanoa, että kyllä on kaukana kansasta näiden ihmisten arki. Ei kannata olla hämmästynyt siitä, jos tällaisesta asiasta saa paljon palautetta, koska ne palautteen antajat ovat niitä, jotka maksavat tämän laskun. Heidän veroistaan nämä nyhdetään. He tulevat takuumiehiksi sinne taloyhtiöön, jos siellä osakkaat alkavat laittaa paikkoja remonttiin ja jättävät laskut maksamatta, kuten edustaja Packalén täällä aikaisemmin sanoi. Onko tosiaan niin, että perussuomalaiset ovat ainoa puolue, joka kuuntelee kansaa tässä asiassa? Ne kansalaiset, jotka ovat ottaneet tästä asiasta selvää, ymmärtävät, että kyse ei ole millään tasolla koronatukipaketista. Kyse on tulonsiirrosta, rikkaampien, vauraimpien valtioiden rahojen jakamisesta vähemmän rikkaampien valtioiden kassaan. No, tämäkään ei tietenkään ole täysin tosiasia, koska — kuten aikaisemmassa puheenvuorossani esitin — Italialla sattumoisin on kotitalouksissa huomattavasti parempi tilanne velkojen suhteen kuin Suomen kansalaisilla. Siitä huolimatta Suomen hallitus on päättänyt, että heidän kilpailukykyään pitää tukea, jotta he pääsisivät reilulla tavalla kilpailemaan meitä vastaan myös ulkomaankaupassa. 

Arvoisa puhemies! Aikaisemmassa puheenvuorossani jäi kesken puheeni, joten nyt siirryn siihen. Muutama sana vielä tästä Italian ja muiden maiden asemasta. Kuilu Etelä- ja Pohjois-Euroopan välillä on erittäin suuri. Italian valtio on elänyt yli varojensa, ja harmaa talous rehottaa. Mafian liikevaihdon on arvioitu olevan yhtä suuri kuin on koko Suomen valtion budjetti. Tunnolliset suomalaiset halutaan pitämään italialaiset tyytyväisenä, ettei eurolle aiheutuisi minkäänlaisia hankaluuksia. 

Arvoisa puhemies! Kyse on puhtaasti Italian tyydyttämisestä, etteivät he uhkaa euroerolla. Tuosta eurovaluuttaan liittyvästä puolesta ei ole Suomen mediassa paljonkaan puhuttu. Tämän tukipaketin valmistelun aikoihin saksalaisilla ja ranskalaisilla pankeilla oli reilusti yli 500 miljardin euron saatavat yksistään Italiasta. Ellei Italiaa jollain tavalla pystytä elvyttämään, niin rahoitusmarkkinoiden tasapaino saattaa horjua. Saksalaiset ja ranskalaiset eivät kuitenkaan halua, että Italian kaltainen suuri EU:n jäsenvaltio alkaisi harkita jopa eurosta eroamista. Italialle elvytyskokonaisuudesta annettava 200 miljardia ei tosin tule pelastamaan heidän talouttaan, mutta tämä on signaali siitä, että Euroopan unioni tulee hätiin. Jos käteinen loppuu, niin maksajat löytyvät toisista jäsenmaista. 

Yhteenvetona, arvoisa puhemies, on todettava, että elvytyspaketti ei siis ole koronatukipaketti. [Puhemies: 5 minuuttia!] Se on eurotukipaketti, jonka vastuut hallitus haluaa jättää suomalaisten veronmaksajien harteille kymmeniksi vuosiksi. 

Arvoisa puhemies! Muutama sana eurosta. Euro liittyy tähän elvytyspakettikuvioon moneltakin osin. Euro ei ollut mikään riemuvoitto. Muutama päivä sitten tässä salissa keskustelussa sosiaalidemokraattisen eduskuntaryhmän edustajakollegani, edustaja Guzenina kehotti perussuomalaisia uskomaan talousasiantuntijoita, mainitsi muun muassa herran nimeltä — no, en käytä nyt nimiä — joka tapauksessa taloustieteilijöitä, jotka ovat Suomessa erittäin uskottuja ja tunnettuja, ja näinhän me teemme. Suurin osa heistä on todennut, että euro oli valtava poliittinen virhe. Se on vain kylmä totuus. Ei ole liioiteltua sanoa, että euro tosiaan oli valtava poliittinen virhe sekä rakenteeltaan että kokoonpanoltaan. Euroalueen ulkopuolelle jääneet ja oman valuuttansa säilyttäneet maat, kuten Ruotsi, Tanska, Britannia ja monet Itä-Euroopan maat, ovat pärjänneet paremmin kuin euromaat keskimäärin. 

Eurojäsenyyden kaksi keskeistä ongelmaa ovat sama rahapolitiikka kaikille jäsenmaille ja yhteisvastuullisuus. Keskuspankin ohjauskorko ja valuuttakurssi ovat samat kaikille jäsenmaille. Tällöin rahapolitiikka on yksittäisille jäsenmaille vain harvoin sopivaa. Heikommin pärjääville maille korkotaso on liian korkea tai euron kurssi liian vahva, mutta paremmin pärjääville taas liian matala tai liian heikko. Tämä voimistaa suhdannevaihteluita ja epävakauttaa talousaluetta. Ennen eurokriisiä tämä epävakautuminen johti pitkään näennäisen rauhalliseen kasvukauteen mutta samalla synnytti Etelä-Euroopan velkakuplat ja sen eurokriisin.  

Euroalueella ei ole Yhdysvaltain tapaista liittovaltiota, joka yhteisen verotuksen ja tulonsiirtojen kautta tasaisi yhteisen rahapolitiikan synnyttämää epävakautta. Siksi yksittäiset vaikeuksiin päätyneet euromaat ovat olleet pakotettuja pitkällisiin vyönkiristyskuureihin eli sisäiseen devalvaatioon. Tämä on hidas ja vaikea tie tasapainon saavuttamiseen. Raskaat talouskuurit puolestaan luovat poliittista epäsopua ja ruokkivat kapinahenkeä, kuten eurokriisin käynnistyttyä monissa jäsenmaissa on nähty. 

Eurojäsenyys aiheuttaa sekä suoria että epäsuoria yhteisvastuita. Esimerkiksi Euroopan keskuspankin toteuttamat yritysten ja valtioiden velkakirjojen ostot ovat suoraan jäsenmaiden yhteisvastuulla. Eurojärjestelmä on myös kansallisten keskuspankkien välinen maksujärjestelmä, jossa eri maiden velkojen ja saatavien vaihtelut aiheuttavat ongelmia. Tyypillisesti kriisimailla velka on huomattava, kun taas esimerkiksi Saksan kaltaisilla mailla on saatavia. Yksittäisen jäsenmaan ajautuessa euroeroon on mahdollista, että muut maat eivät saisi saataviaan täysimääräisinä takaisin. Euroalueella on myös yhteisvastuullistettu jäsenmaiden velkoja vakausmekanismien kautta, vaikka teknisesti ne on toteutettu EU:n ulkopuolella hallitustenvälisillä päätöksillä. Euroalueen ulkopuoliset maat eivät ole näihin mekanismeihin osallistuneet. 

Pankkiunioniin kaavailtu yhteinen talletussuoja on Suomelle vaarallinen. Vaikka kriisimaiden pankit laitettaisiinkin sitä ennen kuntoon, on todennäköistä, että ajan myötä samojen maiden pankit ajautuisivat jälleen vaikeuksiin ja aiheuttaisivat Suomelle mittavia menetyksiä. 

Yleinen käsitys on, että euroalueella on kaksi isoa tietä eteenpäin: joko euroalueen tiivistäminen taloudelliseksi ja poliittiseksi liittovaltioksi tai euroalueen taantuminen ja lopulta hajoaminen kokonaan tai osittain. Koska euroliittovaltion muodostamista ei voi kannattaa, olisi perusteltua luoda hallitun euroeron menettelytavat siltä varalta, että tällainen tilanne tulee eteen. Ennalta varautuminen on aina se järkevin tapa. Jälkeenpäin ei kannata enää viisastella, koska siinä tapauksessa, että nämä ongelmat tulevat eteemme, niin se on, pojat, kallista kyytiä se. 

Arvoisa puhemies! Jatkan seuraavassa puheenvuorossa. 

Arvoisa rouva puhemies! Jos tämä tukipaketti hyväksytään eduskunnassa, niin käytännössä se maksaa suomalaisille veronmaksajille aivan, sanonko... Enpä sanokaan. Ja Suomi saa tästä summasta takaisin aivan — no enpä sanokaan. Mitä tekevät muut EU-maat tässä tilanteessa? Muun muassa Ranskassa, Espanjassa, Italiassa on suunnitteilla miljardien eurojen panostuksia erilaisiin puolustushankintoihin, kuten hävittäjiin. 

Italiassa on käynnissä ennennäkemätön sotakaluston uudistus ja hankinta-operaatio. Uusi Trieste-lentotukialus valmistuu ensi vuodeksi, ja myös 30 uutta F-35-häivehävittäjää pääsevät lentelemään jo ensi vuonna. Italian laivastolla on 181 alusta, joista nyt 50 jää pois käytöstä, ja ne korvataan 30 monitoimialuksella, jotka tulevat käyttöön jo vuonna 2025. Edustaja Packalénilla on kanssa varmasti paljon tietoa siitä, missä mennään. Ilmapuolustukseen on luvassa uusia ohjuksia ja laukaisualustoja yhteistyössä Ranskan sotateollisuuden kanssa. Italian armeija tekee merkittävän kapasitiivisen teknologisen harppauksen, koska viime aikoina on allekirjoitettu useita nykyaikaistamis- ja hankintaohjelmia koskevia sopimuksia. Tulossa on uusia helikoptereita, ohjuksia, digiteknologiaa ja miehistönkuljetusvaunuja. Italian sotakaluston uusimisohjelma kulkee nimellä ”Safe Soldier”, ’Pelastakaa sotilaat’. [Mika Niikko: Sinä maksat!] — Sinä maksat.  

Aikamoinen ero verrattuna Suomen puolustusvoimien kapasiteettiin. Ja Euroopan unionin mielestä Italian talous on kuralla, tai näin ainakin meille on uskoteltu tähän asti. Myös meidän hallitus kertoo, että siellä menee tosi huonosti. Voidaan aiheesta kysyä, miksi tällainen sotavarustelubuumi juuri nyt keskellä koronaa. 

Ja tiesittekö, että myös Espanjassa on käynnissä sotakaluston uusimisoperaatio? Espanja on ostamassa 20 Eurofighter Typhoon ‑moniroolihävittäjää ilmavoimiensa tukemiseksi, ja Typhoonien määrä kasvaa jo 90:een — 90:een. Sopivasti myös Espanja saa reilusti Euroopan unionin elvytystukea. 

Arvoisa puhemies! On paikallaan kysyä, miksi useissa EU-maissa tehdään juuri nyt koronakriisin keskellä tällaisia hankintoja, jotka maksavat satoja miljardeja. Onko Suomen valtiojohdolla jotain sellaista tietoa näihin EU-maiden puolustushankintoihin liittyen, joka eduskunnan ja Suomen kansan kuuluisi saada tietoonsa? Tämä ei olisi yllättävää, koska on tiedossa, että vuosien varrella eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalta on pimitetty olennaista tietoa, joka valiokunnan jäsenten kuuluisi saada tietoonsa päättäessään Suomen ulkopolitiikkaa koskevista asioista. 

Euroopan unionin elvytyspaketti on niin suuren mittaluokan asia, että on erittäin kyseenalaista tuoda elvytyspaketti tänne eduskuntaan äänestettäväksi. Me emme tiedä — vai väittääkö joku, että tietäisimme — mihin tätä elvytysrahaa käytetään. Sitä voi päätyä vieraiden valtioiden puolustushankintoihin, ulkomaalaisille pankeille ja ties mihin. Lista on loputon, ja näillä hankkeilla ei ole mitään tekemistä elvytyspaketin tarkoituksen kanssa, eli köyhimpien EU-maiden talouksien elvyttämisen koronaepidemiasta johtuen. Onko hallitus ottanut ollenkaan huomioon sitä, että suomalaisten verorahoilla saatetaan EU-tukipaketin kautta rahoittaa muiden maiden puolustusmenoja? Suomen omat hävittäjähankinnat tulevat maksamaan yli 20 miljardia. Olisi ollut järkevämpää käyttää tukipaketin rahat Suomen omiin puolustushankintoihin eikä suunnata niitä vieraiden valtioiden puolustusmenojen tukemiseen. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Edellisissä puheenvuoroissa käsittelin terveen taloudenpidon ja markkinatalouden merkitystä, edelleen rehdin vapaakaupan ja demokratian merkitystä, ja nyt, kun tässä on näin tärkeä asia Euroopan unionin tulevaisuuden kehityssuunnan valinnasta, korostuu näiden asioiden merkitys. Nostin esiin taloustieteilijä Wilhelm Röpken esimerkkinä. Silloin aikanaan oli paljon muitakin taloustieteilijöitä, joiden vaikutus oli suuri toisen maailmansodan Euroopan uudelleenrakentamisessa ja siten niissä periaatteissa, joille EU:kin sitten on rakentunut Euroopan talousalueen myötä ja sisämarkkinoiden kehittämisen neljän vapauden myötä. Näen, että tässä on nyt riski siitä, että näitä periaatteita lähdetään murtamaan, mitä esimerkiksi Ludwig Erhard ja Konrad Adenauer Saksassa toisen maailmansodan jälkeen ja sitten vastaavasti myös Italiassa Luigi Einaudi, De Gasperi ja niin edespäin ajoivat. Näihin toimijoihin, näihin talouspolitiikan periaatteisiin ja niiden taustalla oleviin ajattelijoihin kannattaa kiinnittää huomiota. 

Haluan nyt siirtyä eteenpäin tässä ja käsittelen sitä, mikä oli elpymispaketin merkitys koronakriisin akuutissa vaiheessa eli reilu vuosi sitten maaliskuussa 2020. Eilisissä puheenvuoroissani sanoin, että varsinkin siinä akuutissa vaiheessa täällä monet edustajat ovat aivan suoraan ylikorostaneet elpymispaketin merkitystä, lähtien jo siitä syystä, että tätä elpymispakettia ei ollut olemassa eikä teknisesti ole vieläkään olemassa. Mutta silloin maaliskuussa, kun esimerkiksi pörssikurssit lähtivät nopeaan syöksyyn, kun ymmärrettiin, että pandemia leviää ja kyseessä on pandemia, keskuspankit rauhoittivat oleellisesti markkinat — eli Euroopan keskuspankin toimet ja vastaavasti Yhdysvalloissa FEDin toimet ja sitten tehdyt elpymispaketit, määrällinen elvytys, mutta myös fiskaalipoliittiset toimet Yhdysvalloissa ja Euroopassa kansallisestikin ja sitten erilaiset likviditeetin turvaavat toimet. Markkinat oleellisesti rauhoittuivat siinä noin maaliskuun loppua lähestyttäessä, noin siinä 23.3.2020. Se on selvästi nähtävissä, silloin ei elpymispakettia vielä ollutkaan. Silloin itse asiassa tuotiin covid-takuurahastoja ja SURE-instrumentteja. Näitä edellä mainitsemiani toimia oli tehty, mitkä olivat hyvin nopeasti tehtäviä. 

Mutta nyt sitten, vaikka elpymispaketilla ei ollut koronakriisin akuutissa vaiheessa merkitystä — tämä väite voidaan kiistää — mielenkiintoisempi kysymys on itse asiassa se, mikä oli sitten elpymispaketti-idean merkitys akuutin vaiheen jälkeen eli silloin, kun Saksa oli oleellisesti muuttanut aikaisemmat, vuosia käytössä olleet kantansa ja oleellisesti siirtyi Ranskan kylkeen ja osaksi tukemaan Etelä-Euroopan pitkään jatkuneita haluja siirtyä tulonsiirtounioniin ja siirtyä pois tällaisesta ehdollisesta rahoituksesta nimenomaan avustusmuotoiseen rahoitukseen, mihin itäinen Eurooppa myös on lähtenyt mukaan, koska vaikka se tuskin pitää sitä talouspoliittisesti niinkään periaatteiltaan järkevänä, he ovat kuitenkin selviä nettosaajia. 

Tämä kysymys on itse asiassa huomattavasti mielenkiintoisempi, koska siinähän on kyse myös tällaisesta, mitä keskuspankitkin tekevät: puhutaan ennakoivasta viestinnästä, niin että luodaan odotus jonnekin tulevaisuuteen. Näkisin, että jokin merkitys elpymispaketilla oli siinä ehkä myös markkinoille, mutta ehkä suurimmaksi osaksi häivyttäen sitä poliittista epävarmuutta, mikä liittyi Euroopan unioniin, siis lähinnä esimerkiksi Etelä-Euroopan vaatimuksiin siirtyä kohti tulonsiirtounionia. Mutta tähän minun täytyy palata seuraavassa puheenvuorossa. — Kiitoksia. 

Arvoisa puhemies! Suomi ei liittynyt unioniin, jossa olemme vastuussa toistemme veloista ja huonosta taloudenpidosta. Tulonsiirtounionin tie on tuntematon, jos jäsenmaat sidotaan tiukasti yhteen taloudellisista vastuista. Me Suomessa olemme saamassa maksajan roolin, ja sitä kansa ei halua. Punavihreä hallituksemme on kuitenkin ajamassa Suomea kohti liittovaltiota, ja siirtäessään toimivaltaa EU:lle se rikkoo räikeästi perustuslakiamme ja Suomen täysivaltaisuutta. 

Arvoisa puhemies! Asiantuntijalausunnoista on saatavilla vain heikkoa tukea Euroopan unionin elpymispaketille. On ilmeistä, että elpymispaketin tarkoitus ei ole Suomen kansallinen elvytys, Suomen kansallinen etu eikä Suomen viennin elvyttäminen. Toistan: elpymispaketin tarkoitus ei ole Suomen kansallinen elvytys, Suomen kansallinen etu eikä Suomen viennin elvyttäminen. Kuten aiemmissa puheissani olen tuonut esiin, kyse on ylivelkaantuneiden maiden taloudellisesta tukemisesta EU-maiden välisillä tulonsiirroilla ja yhteisellä velalla. Tämä kaikki vain tehdään koronan varjolla. 

Arvioiden mukaan elvytyspaketin elvytysvaikutus on Euroopan mittakaavassa kokonaisuudessaan jopa vaatimaton. Suomen suuresta nettomaksuosuudesta huolimatta Suomen saama taloudellinen hyöty saattaa olla jopa negatiivinen — jopa negatiivinen — tai ainakin erittäin vähäinen. Tämä tarkoittaa, että kilpailijamaiden elvyttäminen saattaa jopa heikentää Suomen velkakestävyyttä, vientiä ja taloudellista tuottavuutta — siis tuemme kilpailijamaita itseämme vastaan. 

Arvoisa puhemies! Elpymispakettikokonaisuudessa mielenkiintoista on, että valtioneuvosto ei ole edes esittänyt vaikuttavuusarvioita elpymisen vaikutuksista. Arvioiden osalta on hallituksen puolelta vedottu siihen, että arvioita on mahdotonta laatia, ennen kuin kestävän kasvun maakohtaiset ohjelmat on hyväksytty ja laitettu toteutukseen, siis vasta sitten. Todennäköisempi syy kuitenkin on, että jo valmiiksi tiedetään, että paketin suorat hyödyt Suomelle jäävät erittäin vähäisiksi, ja tästä syystä niiden antamista viivytetään. 

Rahan lappamisen ja elvytysvaikutuksen hyötyjen vähäisyydestä Suomelle kertoo myös valtiovarainvaliokunnan kuultavana ollut taloustieteilijä Juha Tervala. Hänen mukaansa tutkimus Pohjois-Euroopan finanssipoliittisesta elvytyksestä 2010-luvulla kertoo, että elvytyksen vaikutus Etelä-Euroopan talouteen viennin välityksellä oli erittäin pieni — toistan: erittäin pieni — koska kauppa etelän ja pohjoisen välillä on vähäistä. Meidän kauppa koostuu lähinnä turisteista. Se on varmasti tärkein vientituote, joka meillä on. Nyt kaavailtu elpymispaketti saattaa Tervalan mukaan siten jopa heikentää sekä Suomen julkisen talouden tasapainoa että sen talouskasvua. 

Luen seuraavaksi muutaman suoran lainauksen Tervalan asiantuntijalausunnosta 22. tammikuuta 2021: 

”Tulonsiirrot heikentävät kysyntää EU:n rikkaissa maissa, kuten Saksassa ja Ruotsissa, jotka ovat Suomen viennin kannalta tärkeitä, ja lisäävät kysyntää matalamman tulotason maissa, jotka eivät ole Suomen viennin kannalta tärkeitä.” 

”Elpymisvälinekokonaisuuden nettovaikutus Suomen taloudelle voi olla kielteinen, koska väline elvyttää Etelä- ja Itä-Eurooppaa Länsi- ja Pohjois-Euroopan kustannuksella.” 

”Tulonsiirrot tuskin edistävät Suomen vientiä.” Siis tulonsiirrot tuskin edistävät Suomen vientiä, ja tämä on jotain aivan muuta kuin mitä Marinin hallitus on meille kertonut, eli eikö Marinin hallitus usko asiantuntijoiden lausuntoja? — Mutta jatkan tästä myöhemmin. — Kiitos. 

Arvoisa rouva puhemies! Suomen kansa pitää maamme itsenäisyyttä korkeassa arvossa. Lähes jokaisella suomalaisella on kerrottavanaan lähisukulaistensa tarina talvisodan ajalta. Osa tarinoista on tragedioita, osa ihmepelastumisia. Joka tapauksessa itsenäisyydestä on maksettu korkea hinta. Nyt Marinin hallitus pistää itsenäisen päätösvallan kokoomuksen avulla myyntiin pilkkahintaan. Hallituksen mukaan, muun muassa valtiovarainministeri on maininnut, kun jostain on sovittu, siitä pidetään kiinni riippumatta siitä, onko siitä vielä eduskunnalta kysytty.  

Euroopan unionin 750 miljardin suuruisen elpymispaketin hyväksyminen vaatii eduskunnassa kahden kolmasosan enemmistön. Tämä johtuu siitä, että perustuslakivaliokunnan mukaan elpymispaketin hyväksyminen siirtää merkittävästi budjettivaltaa pois kansalliselta tasolta. Tämä heikentää Suomen suvereniteettia ja sitoo meidät osaksi liittovaltiokehitystä. Kun EU-jäsenyydestä järjestettiin aikanaan neuvoa-antava kansanäänestys, ei kansa antanut mandaattia tällaiseen.  

Suomen maksuosuus paketin avustuksista on 6,6 miljardia euroa plus korot. Tämän päälle tulevat vielä arvion mukaan noin 13 miljardin euron takausvastuut. Takaisinpäin Suomi tästä lahjoittamastaan maksuosuudestaan saa alle puolet, ehkä yhden kolmasosan. Kukaan ei tiedä todellista määrää, koska sitä tuloarviota ei pysty tarkasti laskemaan, sillä määrät voivat vielä muuttua. Kaikki riippuu siitä, kuinka hyvin Suomen talous tästä vielä kasvaa. Mitä parempi talous, sen vähemmän tästä omasta rahasta saamme takaisin. 

Elpymisvälineen vaatima lainanottovaltuus puolestaan lisää Suomen jäsenmaksuja laskennallisesti noin 210 miljoonaa euroa joka vuosi vuoteen 2058 asti. Alkaneella rahoituskehyskaudella Suomen vuosittaiset EU-jäsenmaksut ovat keskimäärin 2,6 miljardia euroa. Tämä on noin 700 miljoonaa euroa enemmän kuin edellisellä kaudella.  

EU:n on elpymispaketin seurauksena keksittävä vielä muitakin uusia tuloja budjettiaan tasapainottamaan. Uudet omat varat luovat EU:lle verotusoikeuden. Verotusoikeutta tarvitaan, koska on päätetty ottaa yhteistä velkaa, elikkä tämän paketin myötä EU:lle siirtyy oikeus tehdä alijäämäisiä talousarvioita. No, nämä alijäämäiset talousarviot EU:ssa sitten rahoitetaan yhteisellä velalla tietenkin, kuten tässäkin tapauksessa, ja sen lisäksi on tarkoitus kerätä näitä tarkoituksia varten jäsenmailta erilaisia veroja.  

Jos tämä niin mikä ei ole siirtymistä liittovaltiounioniin? Tästä ei ole Suomessa käyty riittävää keskustelua, mikä olisi suomalaisessa demokratiassa äärimmäisen tärkeää. Meidän pitää tietää, millaisen mandaatin me annamme tämän päätöksenteon pohjalle.  

Suomessa tämä muutos on merkittävä, ja kehitys huolestuttaa kansalaisia. Silti kansalle ei annettu mahdollisuutta kansanäänestykseen — ei siitäkään huolimatta, että kansalaiset keräsivät muutamassa päivässä lähes 60 000 nimeä ja kiirehtivät kansalaisaloitteen tänne eduskuntaan käsittelyyn. Viimeaikaisen gallupin mukaanhan vain vähemmistö kansasta kannattaa elpymispakettia. Mikäli tehdään oikeat kysymykset, niin kansa kyllä tietää, miten niihin vastataan. [Puhemies: 5 minuuttia!] — Anteeksi, puhemies, kestää ihan pienen hetken vielä.  

Näin suurten asioiden käsittely vaatisi demokraattisia toimia, läpinäkyvyyttä ja aukottomia perusteluja. Näitä perusteluja aukottomasti emme ole kuulleet, saati että tämä olisi ollut läpinäkyvää. Sen sijaan kansalle on tarjottu asiakirjojen salailua, huhuja kahdenkeskisistä puheista ja puheluista ja pelottelua siitä, että Suomi voisi saada osakseen joidenkin toisten maiden paheksunnan.  

Käytännössä, jos Suomi ei hyväksyisi pakettia ja siihen kytkettyä EU:n rahoituskehystä, siitä ainoastaan käynnistyisivät uudet neuvottelut. Siihen saakka käytettäisiin vanhaa budjettia, vanhaa seitsemänvuotiskehysbudjettia. Sen lisäksi taloudellisissa vaikeuksissa olevat valtiot voisivat tukeutua olemassa oleviin rahoitusmekanismeihin, joita on useita. Kaiken päälle tietenkin Euroopan keskuspankki tulisi hätiin ja ostaisi arvottomia velkakirjoja taas lisää, ja onhan meillä IMF ja monia muita instituutioita, jotka ovat jo ennestään suuret määrät lainanneet rahaa näille hulttiovaltioille, jotka eivät niitä ole kyenneet maksamaan takaisin. 

Yhteenvetona voisin sanoa, että paketin hyödyt Suomelle ovat parhaimmillaankin hyvin laihat, vaikutusarvioita ei juurikaan ole edes tehty, ja samaan aikaan riskit ovat erittäin suuret. Mikäli motivaationa olisi ollut elvyttää Suomen taloutta, olisi rahat käytetty oman, ei kilpailijoiden, kilpailukyvyn parantamiseen.  

Tässä vaiheessa on pakko muistuttaa, että meidät on valittu tämän kansan edustajiksi. Meitä ei ole valittu edustamaan Italiaa sen enempää kuin Espanjaa. Meitä ei ole valittu kantamaan huolta heidän taloudestaan, ja meille eivät mene läpi sellaiset selitykset, että jos Euroopan kanssaveljiä ja ‑siskoja emme tue taloudellisesti, niin Suomen talous myös kaatuu. Nämä selitykset eivät uppoa kansaan. 

Selvä, kiitos, puhemies! — Lopetan sitten hyvin nopeasti tähän seuraavaan toteamiseen: Etelä-Euroopan nettosaajamaiden velkaantumista ei ratkaista uudella tavalla, eikä huonoa taloudenpitoa pitäisi palkita ilmaisilla avustuksilla. Jos ei se niin mikä ruokkii moraalikatoa? — Kiitos. 

Arvoisa rouva puhemies! Mikä EU:n ehdottama elpymisrahasto käytännössä on, ja mitä se tarkoittaa Suomelle ja suomalaisille? Onko paketti tulojen siirtoa jäsenmaiden välillä, johtaisiko se EU:n fiskaaliunioniin ja avaisi tien liittovaltioon? Mitä pakettiin liittyy? Ehdotetun rahaston koko on 750 miljardia, josta 390 miljardia jaetaan tukina ja 360 miljardia lainoina. EU:n ottama velka maksetaan takaisin pääosin jäsenmailta kerätyillä korkeammilla jäsenmaksuilla sekä uusilla EU-veroilla vuosina 2028—2058. Siis monet meidän lapsenlapsemme maksaisivat tätä Etelä-Eurooppaan siirrettyä tukea. 

No, mitä Etelä-Eurooppa sitten tekee näillä rahoilla tai on tehnyt jo aikaisemmin annetuilla tukirahoilla? Otin muutamia esimerkkejä tuossa tauon aikana. Italian verotoimistoa epäillään veronkierrosta. Italiassa veronkierto on sen kokoluokan ongelma, että finanssivalvonnasta vastaava viranomainen, Guardia di Finanza, käyttää hälytysvilkuin varustettuja poliisiautoja. Italian finanssivalvonta on iskenyt kymmeniin verotoimistoihin ympäri maata paljastaakseen korruptioringin, jossa vaikutusvaltaisille liike- ja virkamiehille on annettu verohelpotuksia lahjuksia vastaan. Italiassa veronkierto on sen kokoluokan ongelma, että finanssivalvonnasta vastaava viranomainen, Guardia di Finanza, käyttää hälytysvilkuin varustettuja poliisiautoja. Näille oli käyttöä, kun sen edustajat iskivät verotoimistoihin ympäri maata. Tutkimuksen painopiste oli etenkin Lazion ja Ligurian maakunnissa, joiden verotoimistojen johtajia epäillään lahjusten vastaanottamisesta verohelpotuksia vastaan. Korruptio on ollut järjestelmällistä, ja nyt paljastuneet tapaukset eivät varmasti jää viimeisiksi, korostaa valtionsyyttäjä Nello Rossi. 

Veronkierto vahingoittaa Italian taloutta tuntuvasti. Tämmöiseenkö me ollaan lähettämässä näitä rahoja? Joidenkin arvioiden mukaan Italia menettää vuosittain yli 500 miljardia euroa saamattomien verojen takia. Summa vastaa noin kolmannesta maan budjetista, ja harmaan talouden kitkeminen ratkaisisikin maan alijäämäisen talouden ongelmat kertaheitolla. 

Kun ihmisiltä kysyy, mikseivät he halua maksaa veroja, usein kuultu vastaus on, ettei verorahojen uskota päätyvän oikeisiin käsiin. Toisin sanoen verorahoilla ei uskota saatavan vastinetta esimerkiksi parempien julkisten palveluiden muodossa, vaan niiden uskotaan paisuttavan rikkaiden poliitikkojen ja valtavan byrokratiakoneiston kukkaroita. Veronkierto on yleistä ei pelkästään kansalaisten vaan myös liike-elämän keskuudessa, myönsihän maan rikkaimpiin liikemiehiin lukeutuva entinen pääministeri Silvio Berlusconikin aikoinaan ymmärtävänsä, miksi italialaiset kiertävät veroja. 

Toinen maa, joka on ollut keskusteluissa esillä, on Espanja. Espanjalainen Castellónin lentokenttä vietti tällä viikolla kaksivuotisjuhliaan. Valencian itsehallintoaluetta palvelemaan suunniteltu lentokenttä avattiin virallisesti maaliskuun lopulla vuonna 2011. Harmi vain, että lentokenttää ei ole vielä käyttänyt yksikään kaupallinen lentokone, kentällä on tehty ainoastaan testilentoja. Uutisissa Castellón sen sijaan on päivittäin: sekä lentokentälle toimintaa kaavailleet yritykset että rakennustöihin osallistuneet firmat ovat haastaneet aluehallinnon oikeuteen sopimusrikkomisista ja maksamattomista laskuista. Lentokentän rakennuskustannuksia ei tunnu kukaan Espanjassa tietävän, mutta ainakin 200 miljoonaa euroa on hankkeeseen upotettu. Turhuuksien turhuutta vartioi alueen maaherraa Carlos Fabraa esittävä 25-metrinen pronssipatsas, joka tuo aidosti mieleen Pohjois-Korean. Lentokentällä on monia ongelmia. Lentoyhtiöiden mukaan se on huonosti suunniteltu ja isoille matkustajakoneille jopa turvaton, mutta eiköhän ihailla rauhassa Castellónin lentokentältä otettuja valokuvia, jotka ovat nähtävissä. Sen verran EU-tukea hankkeeseen on virrannut, että sitä voi pitää meidän EU-kansalaisten ihan yhteisenä ylpeydenaiheena. 

Ja vielä tässä lopuksi: Maksujen maksimiraja pitää vain siten, jos jäsenvaltiot eivät ajaudu maksuvaikeuksiin seuraavien 30 vuoden aikana, ottaen huomioon, että viimeisten kymmenen vuoden aikana viisi euromaata, Espanja, Irlanti, Kreikka, Kypros ja Portugali, [Puhemies koputtaa] ovat ajautuneet maksuvaikeuksiin. Tätä oletusta ei näin ollen voida pitää realistisena. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Olen aikaisemmin täysistunnossa käsitellyt valtiovarainvaliokunnan lausumia, näitä, voi sanoa, klassisia talouskuria edellyttäviä lausumia, mitkä sinänsä asiasisällöltään ovat ihan hyviä, mutta olen kuitenkin epäillyt niiden poliittista käyttökelpoisuutta, kuinka paljon niiden ikään kuin voidaan katsoa olevan voimassa, koska on aina mahdollista tehdä uusia esityksiä, jotka sitten valtioneuvoston käsittelyn jälkeen eduskunta käsittelee ja voidaan linjata uudelleen. Varsinaista valtiosääntöoikeudellista merkitystä niillä ei ole. Toin esiin varsin tuoreen esimerkin tästä kriisinratkaisurahaston aikaistamisesta, mistä eduskunta oli monia kertoja lausunut, että pitää edellyttää sitä, että Euroopassa pankkien riskit vähenevät mitattavasti ja selvityksen tekee vielä riippumaton taho, ennen kuin Suomi lähtee mukaan aikaistamaan tätä pakettia. Kuitenkin sitten, kun ratkaisun aika tuli, marraskuun lopussa 30. päivä euroryhmässä päätettiin, että Suomi menee mukaan siihen aikaistamiseen, vaikka on aika selvää, että tällaista riskiarviota ei tehty ja riskit tuskin voivat olla paljoa vähentyneet kuluneen vuoden aikana, ainakaan siinä määrin, mitä aikaisemmin oli edellytetty. Eli uuden esityksen myötä valtioneuvosto vaihtoi kantaansa ja eduskunta sitten siunasi sen. 

Haluan myös tarkastella näitä valtiovarainvaliokunnan lausumia, niiden talouskuria ja sitten näitä tulevia instrumentteja. Täällähän on tosiaan aika heppoisin perustein ensinnäkin sanottu, että elpymispaketti oli ikään kuin ratkaisu markkinakriisiin silloin maaliskuussa 2020, mikä ei kyllä sinänsä pidä paikkaansa. Silloinhan nimenomaan keskuspankit tekivät hyvin nopeita toimia. Nehän pystyivät tekemään johtokunnan päätöksillä nopeasti toimia: avomarkkinakomiteat Euroopan keskuspankissa, Yhdysvalloissa Fed, ja sitten oli näitä fiskaalisia toimia molemmin puolin Atlanttia ja muuallakin maailmassa. Silloinhan tätä elpymispakettia ei edes ollut olemassa. Sitten tuli tämä SURE-instrumentti, mikä ei Suomea juuri hyödytä, mikä liittyy erilaisiin työttömyys-, lomautusvakuutusjärjestelmiin, ja sitten tuli tämä covid-takuurahasto, EIP, mihin sisältyy myös riskejä, ja sitten EVM, Euroopan vakausmekanismi. Tämähän oli aikaisemmin olemassa oleva menettely, ja tämä on hyvin mielenkiintoinen näiden talouskurilausumien näkökulmasta, koska silloin suurin piirtein vuosi sitten päätettiin nimenomaan loiventaa niitä Euroopan vakausmekanismin talouskurin edellytyksiä. Aikaisemmin EVM ei ollut kovinkaan suosittu näiden kriisimaiden keskuudessa. Se aiheutti paljonkin närää, koska siinä edellytettiin, että lainaa saava maa sitoutuu talouskurivaatimuksiin, ja siitä oli karvaita kokemuksia monilla mailla ja heidän poliitikoillaan. He eivät olisi tätä halunneet, mutta nimenomaan tästä syystä niitä vaatimuksia lähdettiin loiventamaan. Tämä oli minun mielestäni ainakin vähän semmoinen ennakkotapaus tälle elpymisrahastolle, eli siinäkin edellytettiin yksimielisyyttä siitä, että EVM-sopimusta voitiin muuttaa. Suomi oli myös mukana siinä, ja tätä perinteistä terveen finanssipolitiikan ehdollisuutta loivennettiin merkittävästi, mutta siltikään ainakaan niinä kuukausina EVM:n lainakapasiteettia ei kuitenkaan käytetty. Itse asiassa Suomikin olisi voinut nostaa siitä lainaa halutessaan, mutta siitä ei lainaa nostettu, ja tämä on siinä mielessä on aika merkillinen asia, että miksei — varsinkin, kun ehdollisuutta oltiin lievennetty. 

No, sitten jos ajatellaan tulevaa elpymispakettia, niin siinähän on varmasti kiinnostavinta tämä avustusmuotoinen tuki, mikä on tämä todellinen motivaatio. Näin minä sen näkisin, koska se aikaisempi EVM:n lainakapasiteetti ei ollut kiinnostanut edes matalilla koroilla ja näillä talouskurivaatimuksilla, mitä oltiin loivennettu. Tämä minun mielestäni avaa sen näkökohdan, miksi elpymispakettia nyt halutaan. 

Ihan mielenkiintoinen näkökulma on myös se, että avustusten lisäksi tietysti elpymispaketissa on hyvin merkittävä tämä lainamuotoinen osuus, ja jos sitä nostetaan mutta vastaavasti ei sitä EVM:ää, niin ainakin omissa silmissäni pitäisi asettaa kritiikin kohteeksi, miten talouskuri toteutuu silloin tässä elpymispaketin lainaosuudessa. — Kiitos. 

Arvoisa rouva puhemies! Suomen kansa pitää tätä elvytyspakettia lähtölaukauksena maamme myymiselle Euroopan unionille. Kansalaistemme tekemä kansalaisaloite keräsi muutamassa päivässä tarvittavat kannatukset, jotta kansanäänestys järjestetään tästä paketista. Ja voidaan vain kuvitella, mikä mahtaisi olla tällä hetkellä allekirjoituksien määrä, jos kansalaisaloitetta ei olisi lyöty kiinni asian kiireellisyyden vuoksi. Veikkaan, että taitaisi olla jo puoli miljoonaa, ellei enemmänkin, niitä allekirjoituksia. 

Miten reagoi hallitus, siis siihen, että on luotu järjestelmä, jotta kansalaisetkin saisivat äänensä kuuluville? Brysselin pelossa torppaavat sen. 

Saan jatkuvasti sähköpostia huolestuneilta ja vihaisilta kansalaisilta, jotka kehottavat hylkäämään tämän Euroopan unionin tukipaketin. Mitä minä voin heille vastata? Teen, mitä voin, ja puhun täällä eduskunnassa elvytyspaketin hylkäämisen puolesta. Mutta kun katson ministeriaitiota ja hallituspuolueiden viherpunertavaa puolta täältä puhujapöntöstä, niin tyhjältä näyttää. Onneksi puhemies on sentään paikalla. Tämä on aika turhauttavaa. Yritän tehdä kaikkeni kansan eteen, ja ministereitä eikä hallituspuolueiden edustajia kiinnosta sen vertaa, että olisivat edes paikalla. 

Kannattaa muistaa aika, jolloin Suomi kamppaili itsenäisyytensä puolesta reilu sata vuotta sitten vuonna 1917. Punaiset halusivat Suomen Neuvostoliiton syliin, mutta isänmaalliset valkoiset pistivät hanttiin. Väkivaltainen konflikti oli valmis. Onneksi nyt ei käsitellä asioita aseet tanassa ja nyrkit pystyssä vaan sivistyneesti. Huolestuneena kuitenkin katson tätä meininkiä. Tilanne näyttää samalta kuin vuonna 1917. Tämä puheitten tulva ei näytä tehoavan, siksi olen huolissani. Huolestuneena katson myös ministeriaition tyhjiä penkkejä, kun ei vain kiinnosta. Tämä on sitä suoranaista halveksuntaa Suomen kansaa kohtaan. Eräät kuuluisat presidentit ja kenraalit kääntyisivät haudassaan, jos näkisivät tämän kansamme halventamisen. 

Euroopan unionin elvytyspaketti on huono. Se on huono Suomelle, ja se on huono Euroopalle. Tätä ei missään tapauksessa pidä hyväksyä. Hyväksymisen seurauksena avaamme pandoran lippaan, mistä ei ole paluuta. 

Tämä puhe ei ole pelottelua vaan tosiasioita. Näin tulee käymään, jos me nyt paketin hyväksymme. Hallitus, kuunteletteko te kansaa vai ajatteko omaa etuanne Euroopan unionissa? — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Pelkällä julkisen rahan käytöllä ei päästä kestävään kasvuun kiinni, vaan tarvitaan uudistuksia ja ennen kaikkea rakenteellisia uudistuksia. Kun nyt jaetaan ilmaista rahaa täysin ilman ehtoja, jätetään samalla käyttämättä yksi tärkeä kannustin uudistusten syntymiselle. Onko tämä hallituksen mielestä järkevää politiikkaa ja vastuullista asioiden hoitamista, kun kyseessä ovat suomalaisten veronmaksajien selkänahasta viime kädessä revityt rahat? 

Myös elpymisrahoituksen käytön koordinointi ja seuranta tulee jäsenmaissa mitä todennäköisimmin jäämään puolitiehen. EU:lle olisikin suorastaan katastrofi, jos elpymispaketin varoja väärinkäytettäisiin tai jos niillä ei saataisi aikaan kasvua. Nämä ovat hyvin todennäköisiä ja realistisia vaihtoehtoja. 

Elpymispaketin rahoja ollaan hallituksemme myötävaikutuksella jakamassa maille, jotka ovat hoitaneet talouttaan huonosti. Kun rahan vastaanottamiseksi ei edellytetä talouden rakenteellisia muutoksia, niin eihän siitä voi seurata mitään hyvää. Sen sijaan huonosti talouttaan hoitaneille jäsenvaltioille suorastaan lähetetään viesti, jolla kannustetaan ja motivoidaan jatkossakin leväperäiseen taloudenpitoon. Brysselin rahahanat ovat jatkossakin auki myös Suomen kustannuksella. Mitä tästä siis seuraa, kun markkinakuri ei luo painetta minkäänlaisiin rakenteellisiin uudistuksiin? 

Arvoisa puhemies! Elpymispaketin tukirahojen käyttö tulisi sitoa tiukkaan valvontaan. Myös uhka erilaisista sanktioista väärinkäytön tilanteessa tai kun talouden rakenteen uudistuksia ei velkaisissa jäsenmaissa tehdä olisi jo neuvotteluissa pitänyt sitoa osaksi paketin ehtoja. Mutta tällaista valvontaa pakettiin ei kuitenkaan sisällytetty. Miksi? Missä on kaikki se järkevä talousosaaminen ja varautuminen erilaisiin skenaarioihin? Ei ainakaan Brysselissä eikä ilmeisesti täällä Suomen päättäjienkään päässä. Eihän valvontaa ole sidottu osaksi pakettia. Elpymispaketilla todellakin nyt palkitaan heikosti talouttaan hoitaneita jäsenmaita ja asetetaan taloutensa hyvin hoitaneet jäsenmaat maksajiksi. Miten tämä on edes mahdollista? Tällä tavalla EU:ssa muhivat uudet talouskriisit jopa varmistetaan tulevaisuudessa. Kai te, hyvä hallitus, ymmärrätte, että tämän seurauksena elpymispaketti ei tule koskaan jäämään kertaluonteiseksi ja ainutkertaiseksi? Nyt jos koskaan olisi vihdoin ymmärrettävä, ettei Välimeren ja Itä-Euroopan maiden huonoa taloudenhoitoa ja ylivelkaantumista ratkaista velkaa lisäämällä, vaan ainoastaan perusteellisia ja rakenteellisia uudistuksia tekemällä. Suomen kansalaisten tehtävä veronmaksajina ei ole maksaa muiden jäsenmaiden tekemiä virheitä. 

Arvoisa puhemies! Hallituksen tulisi elvyttämisen kokonaiskuvan lisäksi katsoa ja arvioida myös elpymispaketin kotimaan vaikutuksia. Tämä näkökulma Brysseliin päin kumarrettaessa tuntuu kuitenkin unohtuneen. Kuten aiemmassa puheessani toin esiin, elvytyspakettikokonaisuudessa on todella mielenkiintoista, että valtioneuvosto ei ole edes esittänyt vaikuttavuusarvioita elpymisen vaikutuksista kotimaahamme, kun kestävän kasvun maakohtaisia ohjelmia ei ole hyväksytty. 

Myös Financial Timesin pääkirjoitus 3.5.2021 on kiinnittänyt huomiota maakohtaisten ohjelmien tärkeyteen ja merkittävyyteen elpymiskokonaisuudessa. Pääkirjoituksessa kehotetaan painamaan jarrua elpymisvälineen suhteen, sillä maakohtaisten suunnitelmien laadinta ja hyväksyntä on kaiken elvyttämisen edellytys. Pääkirjoituksen mukaan ohjelmiin tulisikin ehdottomasti käyttää enemmän aikaa. Myös Saksan entinen valtiovarainministeri ja nykyinen parlamentin puhemies puhuu samoista asioista. Elvytyspakettikokonaisuudessa tulisi tehdä selväksi, mihin jäsenvaltiot ovat käyttämässä paketin rahoja ja miksi. Italialla ja Espanjalla, jotka ovat elpymisrahaston suurimmat saajat, on jo todettuja hallinnollisia vaikeuksia ohjata varoja suunnitelmissaan oikein. [Puhemies koputtaa] Etenkin Espanjasta tulevia elvytyspaketin varoja joudutaan ohjaamaan yhä pienempiin ja hajautettuihin hankkeisiin, sillä siellä suuria kuluja syövä infra alkaa jo olemaan hyvällä tasolla. 

Tässä kohtaa on hyvä todeta johtopäätös, että huonosti valmistetulla rahastolla loppuu yksinkertaisesti aika. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Tukipakettia on puolusteltu koronalla. On outoa, että Taloussanomien mukaan Italia ei edes teeskentele enää, että elvytyspaketti olisi koronan aiheuttamien talousongelmien ratkaisuun tehty raha-automaatti. Italiassa mafia hieroo euron kuvat silmissään jo käsiään, ja tulevat, komission toimesta ilmaiseksi lapaan paukkuvat rahat jaetaan siellä kyllä johonkin aivan muuhun kuin koronan aiheuttamiin talousongelmiin. Tukipaketti on siis jotain aivan muuta kuin mitä meille on pajunköytenä koko tämän farssin ajan syötetty, eikä ketään edes hävetä. 

Tunnen suurta surua siitä, että nyt jo tuhansiin ja tuhansiin viesteihin yltänyt kansalaisten huoli ja pelko tulevasta ei hallitusta huoleta. Silmät ja korvat on suljettu. Ylimielisyys jatkuu. No, palkkioviratkin luultavasti on jo jaettu. Eihän pihtiputaanmummon elämä kylmässä mökissään enää siinä vaiheessa kiinnosta, kun Euroopan unionin notkuvat pöydät kutsuvat ja harhaiset luulot vaikutusvallasta saavat yläpöntön onnesta sekaisin. Tämäkin on moneen kertaan Suomessakin jo jouduttu toteamaan unionin historian aikana. Siellä täysin turhilla salkuilla pelataan Monopolia veronmaksajien rahoilla, ja pätäkkää jaellaan ympäri maailmaa vain siksi, että heillä on valta se tehdä. Muiden rahoja on niin helppo ja kiva jaella, mutta oman kukkaron nyörit ovat kyllä kiinni. Mitä enemmän Suomen kansa köyhtyy, sen enemmän pelimerkkejä federalistien monopolipeleissä jaetaan, ja konjakkilasit herrain kabineteissa skoolatessa kilisevät. 

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että me perussuomalaiset olemme ainoana puolueena ymmärtäneet, että kansanedustajat ovat kansalla töissä ja meidän tulee tehdä kaikkemme heidän eteensä heidän itsensä antamalla mandaatilla ja juuri silloin, kun he itse sitä pyytävät, ja se aika on nyt. Tämä on se syy, miksi me seisomme täällä vuoron perään kertomassa, mihin sosialistihallituksemme ja federalistit ovat Suomea viemässä, ja tuodaksemme julki kansalaisten huolet ja murheet myös niille, joita ei voisi vähempää kiinnostaa. Me emme näin vakavalla asialla tee puoluepolitiikkaa emmekä kuntavaalikampanjaa. Me vastaamme täällä kansalaisten hätähuutoon, jota hallituksemme ei vaivaudu kuuntelemaan. Me emme tätä elvytyspakettia tuoneet eduskunnan käsiteltäväksi vaalien alla — tämä tiedoksi myös sinne Iltalehteen Kreeta Karvalalle, toimittajalle. 

Meppi Ville Niinistö lausahti Twitterissä: ”Kun halutaan vain rikkoa ja hajottaa, eikä välitetä mitään omien toimien seurauksista. Tällaiseen poliittiseen selkärangattomuuteen ja vastuunpakoiluun Suomella ei ole varaa.” Mietitäänpä — kun näitä kahta lausetta makustelee oikein kunnolla ja tuo ne tänne elvytyspakettikeskusteluun, niin taisipa meppi Niinistön suusta livahtaa sammakko jos toinenkin. Ministereitä ei ministeriaitiossa olla nähty koko keskustelun aikana, eivätkä hallituspuolueiden edustajatkaan salissa ole kiitettävästi näkyneet — tälläkään hetkellä ei ainuttakaan. Toisin sanoen vastauksia emme kysymyksiimme ministereiltä ole saaneet, eli voidaankin hyvin miettiä, ketkä niitä vastuunpakoilijoita oikein ovatkaan. Terveisiä vain sinne Brysseliin notkuvien pöytien ääreen. 

Arvoisa puhemies! Eurooppaa ei voi rakentaa kansan tahdon vastaisesti, ja tämä tulisi jokaisen unionin maan hallituksen tajuta. Tämä tukipaketti toteutuessaan ei Eurooppaa rakenna vaan pikemminkin hajottaa. Tästä on moni taho moneen kertaan myös Suomen ulkopuolella varoittanut. 

Suomen kansa odottaa hallitukselta rehellisiä ja läpinäkyviä toimia, avointa valmistelua sekä perusteellisempaa keskustelua tukipaketin vaikutuksista. Kansalaiset haluavat hallituksen antavan sille myös mahdollisuuden vaikuttaa itseään suuresti ja raskaasti koskevaan asiaan. Kuunnelkaa kansaa. Ei voi olla niin, että kansan ääni sivuutetaan pelkkien imagosyiden takia. Suomi ei lakkaa olemasta eikä taivaalta sada tulta ja tappuraa, mikäli eduskunta päättäisi viisaasti hylätä tämän täynnä valuvikoja olevan komission läpimädän ehdotuksen ja pistää sen ylisuuren virkakoneiston uudelleen töihin ja elvytysesityksen perusteellisempaan valmisteluun. 

Arvoisa puhemies! Tämän puheeni lopuksi ja tähän väliin haluan kiittää kaikkia niitä kansalaisia, jotka ovat kannustus- ja kiitosviesteillä meitä lähestyneet. Vaikka unet ovat jääneet tässä muutamana yönä vähiin, juuri teidän kannustuksenne on auttanut meitä jaksamaan, ja juuri teidän vuoksenne tätä työtä jaksaa tehdä. Kiitos teille siitä. 

Arvoisa rouva puhemies! Monta kysymystä ja viestiä sekä puhelua on tullut siitä, mitä tämä kaikki tarkoittaa. Tulee esimerkiksi kysymyksiä siitä, kannattaako tässä nyt potkia tutkainta vastaan, koska kuitenkin jossain vaiheessa tämä elvytyspaketti täällä kokoomuksen myötävaikutuksella äänestetään läpi. No, toisaalta sitten tulee palautetta siitä, että hyvä, kun puhutte, sillä en ole näin tarkkaan näitä asioita koskaan kuullut, kun te olette yksityiskohtaisesti näitä kertoneet, ja on henkilöitä, jotka ovat aamuyöstä kuulleet näitä perusteluita. Niitä viestejä on todella paljon, joissa ihmiset ovat heränneet siihen, onko tämä todellakin totta, että nämä kaikki skenaariot, mitä on puhuttu, toteutuvat. Ja nytten nostan muutamia skenaarioita esille niistä, mitä itse olen maininnut tässä silloin, kun täällä oli keskustelu päällä osin. Ja nämä asiat ovat ne, mitkä eniten perussuomalaisia kaivertavat tässä tukipaketissa ja minkä tähden me jatkamme tätä keskustelua riittävän pitkään, jotta kaikki ovat saaneet tarpeeksi tietoa siitä, mihin Suomi on menossa. 

Syy, miksi perussuomalaiset eivät hyväksy tätä tukipakettia, on ensimmäisenä se, että me emme periaatteesta hyväksy sellaista EU:ta, jossa tulonsiirtoja jaetaan korkean elintason mailta niille maille, joilla on elintaso matalampi. Periaate johtuu siitä, että jos et elä ja syö suu säkkiä myöten, niin miksi pitäisi niitä sitten lisää syöttää meidän työntekijöidemme, meidän kansalaistemme verorahalla. Tämä on periaatteellinen kysymys meille. Emme me halua maksaa Italian ja Espanjan kaltaisten maiden holtitonta talouden käyttöä. 

Toisekseen, kun tätä perustellaan meille sillä, että meidän kannattaa maksaa, koska se edistää suomalaisten vientiä, niin se ei pidä paikkaansa. Hyvin yksinkertainen kysymys on, miten esimerkiksi Espanjan julistama autonakkuteollisuuden ylösnosto edistää työllisyyttä Suomessa, jossa on vastaavanlainen hanke menossa omin varoin. Miten tällaiset miljardit, jotka menevät näille maille, jotka tulevat samalla markkina-alueella näillä tukimiljardeilla toimimaan, lisäävät Suomen työllisyyttä? Miten jossain Italiassa, jonne vienti ei ole edes kymmenen suurimman vientimaan joukossa, miten siellä talouden nousu vaikuttaa Suomen hyvinvointiin? Perussuomalaiset eivät oikein usko, että se vaikuttaa juuri millään tavalla. 

Sen lisäksi, kun me tiedämme, että saajapuolella ovat ranskalaiset ja saksalaiset pankit, jotka odottavat osuuttaan näistä miljardeista sitä kautta, että budjettiin jää lisää varoja maksaa niitä velkoja takaisin heille, niin tokihan he hyväksyvät tämän. Suomessa hehkutetaan, että elinkeinoelämä on riemuissaan siitä, että tukipaketti leivotaan, koska he uskovat, että Suomeen tulee työpaikkoja. Tosiasiassa nämä samat kytkökset on heillä ympäri Eurooppaa, ja he tietävät, että kun raha liikkuu pankkeihin, hekin saavat sijoituksensa takaisin ajallaan. Aika harvojen taskuun se raha lopulta päätyy, mikä täältäkin ulos lähetetään. 

Kolmas asia, miksi perussuomalaiset eivät hyväksy tätä tukipakettia laisinkaan, on se, että tästä syntyy velkaunioni. Velkaunioni johtaa todennäköisesti fiskaaliunioniin ja liittovaltion budjettiin, jossa kerätään veroja ja erilaisia tulonsiirtoja niille maille, jotka eniten rahaa tarvitsevat ja eivät pärjää tässä yhteisessä EU-kerhossa. Jokainen ymmärtää, että jos Euroopan unionille tulee enemmän valtaa tehdä alijäämäisiä talousarvioita ja rahoittaa omaa toimintaansa yhteisellä velalla ja vastata vielä velkoja sitten toisten maitten maksukyvystä, niin eihän tämä ole veronmaksajan etu Suomessa. Euroopan unioni alkaa tämän jälkeen myös keräämään jäsenmailta erilaisia veroja ja pystyy myös sitten näitä avustuksia jakamaan. Tämä, jos mikä, on taas askel kohti liittovaltiokehitystä, jota perussuomalaiset eivät hyväksy. 

Arvoisa puhemies! Vielä hetken jatkan, koska on parempi tässä samassa puheenvuorossa tuoda tämä kokonaisuus esille, ettei tämä katkea. Hetkinen vielä. 

Neljäntenä asiana haluan nostaa esille myös sen, että perussuomalaiset eivät usko, että tämä on kertaluontoinen tukipaketti. No, ei tähän tarvitse meidän itse vain jostain keksiä, miksi me emme usko siihen, vaan meille riittää, kun me kuulemme, mitä Euroopan johtavat komissaarit ja muut henkilöt ovat sanoneet, kuten esimerkiksi EU:n komission varapuheenjohtaja Dombrovskis ehti mainita sen, että tästä on helppo mennä eteenpäin tällaiseen pysyvään moodiin, jossa me voidaan pysyvällä välineellä rahoittaa heikosti pärjääviä valtioita. No, me muistamme kaikki, ja tästä keskusteltiin täällä debatissakin, että kyseinen latvialainen EU-komission varapuheenjohtaja ehti tviitata suomen kielellä ja perua nämä sanansa, koska hän todennäköisesti sai siitä näpeilleen. 

Ja vielä yksi esimerkki, mikä meillä on tarjolla: Perussuomalaiset ovat esittäneet valiokunnan lausunnoissa johdonmukaisesti vaihtoehtoja. Meillä on olemassa rahoitusmekanismeja tällaisia kriisejä varten vaikka kuinka paljon, kuten edustaja Puistokin mainitsi muun muassa EVM:n ja ERVM:n ja näitä muita, ja niitä rahoituksia pystyisi käyttämään, mutta niitä kaikki maat eivät halua käyttää, koska niissä on tiukemmat ehdot hoitaa taloutta kuntoon ja ne rahat ainakin pitäisi maksaa vielä takaisin. Sen lisäksi olisi tämä Euroopan keskuspankin vahvempi tuki ollut mahdollista ottaa kovempaan käyttöön, ja viimeinen vaihtoehto olisi ollut toki korottaa jäsenmaksuja, ja tämä olisi ollut todellakin hankala asia tietysti meille, mutta se olisi ollut mahdollista tehdä ilman tällaista ilmaista rahanjakoa, ilman jonkunnäköistä velvoitetta. 

Arvoisa puhemies! Jatkan seuraavassa puheenvuorossa tästä hiukan lisää. — Kiitos. 

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on edellä ollut hienoja puheenvuoroja, mistä huokuu se kaikista tärkein: meidän kansanedustajien täällä eduskunnassa on ajettava Suomen ja suomalaisten etua, ei kenenkään muun. 

Kun vuonna 1994 keskusteltiin Suomen liittymisestä EU:hun, niin täällä talossa edustaja Kanerva lupasi EU-jäsenyyden tuovan ”vakautta, vaurautta ja elämänlaatua”. Unionin ulkopuolella Suomi taas jäisi ”hiipuvaksi hiillokseksi”. Jokainen voi kysyä itseltään ja katsoa tilastoista, onko esimerkiksi Ruotsi hiipuva hiillos, ja siihen perään kuunnella, mitä edustaja Halla-aho sanoi täällä salissa aikaisemmin tällä viikolla: ”Tanska tyrmäsi kansanäänestyksessä Maastrichtin sopimuksen 1992. Tanskaa ei erotettu, vaan palattiin neuvottelupöytään, jossa Tanska sai erivapauden olla liittymättä tulevaan yhteisvaluuttaan. Se jättäytyi myös esimerkiksi yhteisen maahanmuuttopolitiikan ulkopuolelle. Kumpikin päätös on myöhemmin osoittautunut erittäin viisaaksi.” 

Olenkin ministeri Tuppuraiselta koettanut kolme kertaa täysistunnoissa kysyä, mitä tapahtuisi, jos Suomi ei pakettia hyväksyisi. Erottaisiko EU Suomen, vai palattaisiinko neuvottelupöytään? Millään näistä kerroista ministeri Tuppurainen ei ole pystynyt vastaamaan tähän kysymykseen. 

Sitten vielä lupaus hallitusohjelmasta: ”Lupaus tietopohjaisesta politiikasta. Laadukas lainvalmistelu on keskeistä politiikan uskottavuuden ja legitimiteetin näkökulmasta. Sitoudumme tietopohjaisen politiikan tekoon sekä systemaattiseen vaikutusarviointiin kaikessa lainvalmistelussa. Syvennämme yhteistyötä tiedeyhteisön kanssa.” Nyt kuitenkaan valtioneuvosto ei ole kehotuksista huolimatta pystynyt esittämään vaikuttavuusarviota elpymiskokonaisuuden vaikutuksista. Eli emme tiedä tämän elpymiskokonaisuuden vaikutuksia, vaikka hallitusohjelmassa on lupaus. 

Kaikilta lupauksilta häviää pohja, jos ne eivät pidä. Aivan kuten lähimenneisyydestä voimme ottaa esimerkiksi sosiaalidemokraattien vappusatasen: Ei ole näkynyt ikäihmisillä vappusatasta, joillain ehkä muutama euro. Uskon, että vielä isommalla joukolla ollaan menty, ikävä kyllä, miinuksen puolelle. 

Arvoisa puhemies! Pahoittelen jo tähän alkuun, että puheeni ylittänee tuon 5 minuutin suosituksen, mutta se sisältää tärkeitä sitaatteja, jotka haluaisin kaikki tässä nyt teille lukea. 

Osaa suomalaisia, varsinkin poliitikkoja, on pitkään riivannut alhainen itsetunto omasta kulttuuriperimästämme. Tämä