Arvoisa puhemies! Ärade talman! Aloitan sanomalla, että kannatan lämpimästi kansalaisaloitetta. Vihreiden tavoite on vähintään seuraavissa hallitusneuvotteluissa saada maksuton toinen aste toteutumaan niin, että seuraava hallitus sen sitten toteuttaa.
Ehkä halusin puheenvuoroni aluksi korostaa sitä, että tässä on iso linjaero puolueiden välillä. Kaikki, jotka eivät kannata universaaleja oikeuksia, yrittävät hämärtää sitä eroa, ja erityisesti tässä kunnostautuu meidän oikean laidan laitapuolue eli kokoomus. Kokoomus puhuu aina täsmätoimista ja että pitää tunnistaa ne erityisen heikossa asemassa olevat nuoret, joita pitää erikseen auttaa. Samalla logiikalla vastustettiin aikanaan peruskoulua. Oltiin sitä mieltä, että kyllä kansakoulupohjalla tyttöjä voidaan auttaa oppikouluun ja niin edespäin.
Kuitenkin kaiken tutkimuksen valossa se, että tietyt perussivistykselliset oppimiseen liittyvät mahdollisuudet ovat tasa-arvoisia, kaikille kuuluvia ja maksuttomia, takaa parhaiten sen, että nuorilla on tässä maassa mahdollisuus tavoitella unelmiaan tasavertaisesti riippumatta perhetaustasta. Universaalit etuudet tulevat aina halvemmiksi, joustavammiksi, nuorten kannalta helpommiksi käyttää kuin se, että puhutaan täsmätoimista, joiden piiriin sitten kuitenkaan kaikki nuoret eivät pääse ja joita kaikki eivät osaa tai pysty hyödyntämään. Sen takia aidosti maksuton toinen aste on todella tehokas keino myös siinä, että saamme kaikille nuorille toisen asteen loppututkinnon ja autamme heikommassa asemassa olevia perheitä myös arjen pärjäämisessä.
Sen jälkeen, kun tämä toisen asteen maksuttomuuden kansalaisaloite tuli julkisuuteen, minullekin tuli lukuisia yhteydenottoja perheenäideiltä, perheenisiltä, yksinhuoltajilta siitä, kuinka paljon lukiokirjat ja amiskirjat maksavat ja kuinka vanhemmilla on vaikeuksia niitä kustantaa. Kaikissa perheissä vanhemmat eivät näitä huoliaan lapsille kerro, mutta sitten taas monissa perheissä nuoret itse joutuvat myös kantamaan vastuuta toisen asteen opinnoista. Ei voi olla niin, että nuoren huolet taloudesta ja taloudellisesta toimeentulosta estävät sen, että hakeutuu sille alalle, mikä itselle sopeutuu parhaiten kiinnostuksen ja osaamisen pohjalta.
Tällä hetkellä vaille toisen asteen loppututkintoa jäävistä vain noin 40 prosenttia on töissä. Tämä luku on huomattavasti alhaisempi kuin millään muulla, korkeamman loppututkintoasteen suorittaneella ryhmällä, eli toisen asteen loppututkinto on oikeastaan suurin yksittäinen selittävä tekijä sille, että saa töitä, kun on työelämän käytettävissä. Ja kun kaikissa ammateissa työelämä muuttuu yhä haastavammaksi ja uusia valmiuksia pitää oppia työuran aikana, niin tämä vain korostaa sitä, että me emme voi kasvattaa uusia nuorten ikäluokkia, jotka jäävät vaille toisen asteen loppututkintoa. Vuositasolla kustannukset oppikirjamateriaaleista ja muista kustannuksista voivat nykyään olla jopa tuhat euroa, ja se on todella paljon pienituloiselle perheelle. Kaikkein järkevintä olisi siis se, että maksuton toinen aste toteutetaan. Se on hyvin kustannustehokas tapa auttaa nuoria.
Sen päälle sitten tulee keskustelu oppivelvollisuuden pidentämisestä, ja siinä olen iloinen, että keskusta on tullut ulos tämän uuden mallinsa kanssa, jota he kutsuvat oppioikeudeksi. Itse asiassa se muistuttaa sitä, mitä vihreät ovat aikaisemmin kannattaneet. Me vain tulimme lopulta siihen tulokseen, että vaikka velvollisuus-sana kuulostaa ikävältä, niin lainsäädännöllisesti nuorenkin oikeuksien kannalta meillä on olemassa tehokas lainsäädännöllinen väline sille, että kunnilla on velvollisuus varmistaa jokaisen nuoren mahdollisuus saada koulutuspaikka ja pysyä koulutuksessa alaikäisenä, ja se on oppivelvollisuus. Miksi luoda toista järjestelmää vain sen takia, että nimi kuulostaa vähän ikävältä, kun siinä on vähän velvollisuuksiakin mukana? Oppivelvollisuus rakenteena on tehty varmistamaan se, että nuorille pitää tarjota mahdollisuus koulutukseen. Se velvoittaa enemmänkin kuntia, ja niin se pitää ajatella. Mutta haluan ilolla ottaa vastaan sen, että myös keskusta on ottanut tämän askeleen, koska tämä oppioikeusmalli sisällöllisesti puhuu lähes samoista asioista, mitä oppivelvollisuus lainsäädännössä tarkoittaa, ja näin ollen meillä on edelleen tämä yksi ainoa täsmäpuolue eli kokoomus, joka ei kannata oppivelvollisuuden pidentämistä missään muodossa tai ainakaan näin laajasti kuin keskustakin on valmis asiasta keskustelemaan.
Me vihreät näemme niin, että täysi-ikäisyyteen saakka jokaiselle nuorelle pitää mahdollistaa se, että koulutuspaikka on jatkuvasti tarjolla, ja jos alaa pitää vaihtaa, niin uusi paikka on tarjolla, jotta varmistetaan se, että kaikki saavat myös toisen asteen loppututkinnon. Eli paitsi se, että siirtymävaiheessa toiselle asteelle varmistetaan se koulutuspaikka, niin tärkeää on myös se, että tutkinto suoritetaan loppuun. Siinä oppilashuolto ja toisen asteen resurssit, lähiopetus, kaikki nämä ovat erityisen tärkeitä.
Ja sitten lopuksi päästäänkin siihen aiheeseen, mikä on pakko tässä yhteydessä mainita, elikkä Sipilän hallituksen häpeälliset koulutusleikkaukset. Jos leikkaa suunnilleen 200 miljoonaa euroa ammatillisesta koulutuksesta toiselta asteelta, niin ei voi tulla tänne hurskastelemaan, että ”me kannamme huolta nuorten opinpoluista”, ei todellakaan voi. Todella monella nuorella, joka juuri tarvitsisi sitä opettajan tukea, lähiopetus toisella asteella on vähentynyt niin vähäiseksi, että juuri ne nuoret, joita tunnolliset opettajat amiksissa käyvät varmistamassa, että varmasti tulevat kouluun silloin, kun jaksaminen on rajoilla tai perheessä on ongelmia, jäävät nyt yhä useammin pois koulusta, koska lähiopetusresurssit voivat jäädä niinkin alas kuin 10 tuntiin viikossa. Puhutaan jo niin pienistä määristä, että siinä kärsivät erityisesti ne nuoret, jotka eniten tukea tarvitsisivat, eli juuri se porukka, josta me nyt puhumme, ne nuoret, joille pitää taata se, että opiskelijahuolto ja taloudelliset edellytykset sekä yhteiskunnan tuki varmistavat toisella asteella sen, että tutkinto suoritetaan. [Timo Heinonen: Puhukaa vähän vihreidenkin koulutusleikkauksista!]
Lopuksi haluan sanoa, aivan kuten aloitin, että vihreät kannattavat maksuttoman toisen asteen koulutuksen aloitetta. Ja kuten alussa sanoin, vihreät lähtevät tavoittelemaan hallitusohjelmaneuvotteluihin sitä, että se toteutetaan. Ja sen päälle eri puolueiden kanssa, jotka näkevät, että Suomessa pitää nostaa koulutuksen tasoa, olemme valmiita keskustelemaan siitä, miten toisen asteen opiskelijoiden mahdollisuuksia parannetaan niin, että kaikki nuoret saavat toisen asteen loppututkinnon.
Aivan lopuksi haluan tässä, kun eduskunnassa ollaan julkisella paikalla, sanoa julki huoleni siitä, että myös korkeakouluissa meillä on eriarvoistumisen riski vain kasvamassa, koska opetusministeriössä kokoomuksen opetusministerin johdolla harkitaan erilaisia muutoksia. Puhutaan kauniisti siitä, että mietitään [Puhemies koputtaa] uusia rahoituskanavia yliopisto-opiskelijoille, mutta se tarkoittaa käytännössä maksullisuuden tuomista korkeakoulujärjestelmään. Esimerkiksi avoimen yliopiston kautta halutaan loppututkintoja ja maksullisuutta, mikä tarkoittaa sitä, että eriarvoisuus korkeakouluopinnoissakin lisääntyisi. [Puhemies koputtaa] Me haluamme pitää nuorten tasa-arvosta kiinni.
Minä kiitän puhemiestä siitä, että annoitte minun puhua loppuun.
Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen
7 minuuttia 30 alkaa olla täynnä. — Edustaja Elomaa.