Arvoisa puhemies! Joitakin huomioita koskien hoitotakuuta ja tätä illan keskustelua.
Ensinnäkin oli todella arvokasta, että edustaja Wickström otti esiin tämän yhden päivän hoitotakuun. Me todella, niin kuin tässä kävi ilmi, valiokunnassa myöskin kirjoitimme mietintöön tästä ihan valiokunnan kannan. Tämän hoitotakuun, olipa se 14 tai seitsemän vuorokautta, iso loikka on tehty myös siinä, ettei tyydytä aikaisemmin voimassa olleeseen kolmen vuorokauden hoidon tarpeen arviointiin, vaan lähdettiin, siitä että hoidon tarpeen arviointi pitää tapahtua samana päivänä, kun yhteydenotto tehdään. Ja tämä laki on nyt tullut voimaan, se on aivan tuore, eli 14 vuorokauden hoitotakuu tämän marraskuun alusta [Aki Lindén: Syyskuun!] — siis anteeksi syyskuun alusta — johtaa siis siihen, että me olemme nyt elämässä sitä aikaa, jolloin hoidon tarpeen arviointi pitäisi tapahtua päivässä. Ikävää on se, että kaikille meille sote-ihmisille tulee valtavasti palautetta siitä, että näillä hyvinvointialueilla on käytössä takaisinsoittojärjestelmä. Itsekin sitä testasin, kun olen saanut siitä paljon varoituksia, ja kyllä se vaan on kurjaa, että tämä hoidon tarpeen arviointi laiminlyödään valtakunnassa ja vielä merkittävällä tavalla. Sen takia on kyllä kehotettava sosiaali‑ ja terveysministeriötä varmistamaan myöskin muitten viranomaisten toimesta, että tämä hoidon tarpeen arviointi saadaan tässä maassa kuntoon. Nykyinen lainsäädäntö ei siis tältä osin toteudu, ja valiokunta kiinnittää siihen huomiota.
No sitten edustaja Lindén tässä keskustelussa toi esiin tämän 3 500 terveyskeskuslääkärin reservin, joka meillä tässä nyt on, ja käytännössä tarpeet saada lisää lääkäreitä perusterveydenhuoltoon ovat vielä ilmeiset. Nyt kysymys onkin siitä, mistä näitä lääkäreitä on tulossa, jos me avaamme yhteiskunnassa 500 miljoonan euron panostuksella tämän Kela-mallimme. Me teemme siis Kelasta 22 nykyisen toimijan lisäksi 23. palveluiden järjestäjän, eli tarkoituksena on, että Kela alkaa järjestää myöskin perustason hoitoonpääsyä ikään kuin 23. toimijana, ja alkupääomaksi he saisivat 500 miljoonaa rahoitusta. Minun on pakko sanoa, että eikö tämä 500 miljoonaa olisi ollut järkevämpi ohjata hyvinvointialueille hoitoonpääsyn varmistamiseen ja hoitotakuun toteuttamiseen sekä hoitovelan purkamiseen. Tämä 500 miljoonaa olisi tarkoittanut sitä, että nämä samat hyvinvointialueet olisivat pitäneet nämä piuhat käsissään isäntinä ja ottaneet myöskin renkejä töihin, jotta tälle nykyiselle julkisen sektorin lääkäriporukalle oltaisiin saatu sieltä tukea. Nyt me teemme mallin, jossa 77 prosenttia tästä rahasta käytetään ensinnäkin muuhun kuin perustason vahvistamiseen ja pieni määrä eli 23 prosentin määrä tästä rahasta käytetään oikeaan asiaan eli perustason hoitoonpääsyn varmistamiseen.
Mutta ongelma on sosiaali‑ ja terveydenhuollossa se, että tämä on hoitoketjujen työtaakkaa, eli me emme pelkästään yhdellä ammattilaisen käynnillä hoida ihmisten vaivoja, ja se lääkärikäynti on aina täsmäkäynti siihen, mitä lähdetään hakemaan. Sen takia tarvitaan myös näiden moniammatillisten toimijoiden osaamista, ja olisi järkevää, että sitten ostopalveluina hankitaan tämä lopputyövoima, jotta tässä olisi järkeä. Mutta mitä tekee hallitus? Avaa ruletin sille, että luodaan lisää markkinoita houkutella lisää lääkäreitä menemään Kela-korvausten noustessa ottamaan myöskin näitä ansioita vastaan. Tämä on järjetöntä tässä tilanteessa, että näin isossa hoivaväen pulassa tehdään tällainen liike. Siinä ei ole — ei tilastollisesti, ei taloudellisesti eikä toiminnallisesti — mitään järkeä. Minä todella toivon, että tämä raha voisi mennä hyvinvointialueiden kautta markkinoiden hyväksi, jos sellaista lähdetään tässä tosissaan hakemaan.
No, sitten loppuajan, arvoisa puhemies, käytän tähän mielenterveyteen. Siitä on paljon puhuttu, ja se oli myös tuossa meidän esityksessämme. Yhtä asiaa olen ihmetellyt täällä tosi paljon. Se tulee kyselytuntisin vastaan, se tulee politiikan prime time ‑hetkinä, se tulee niinä hetkinä, kun edustajat, jotka eivät ole kartalla sosiaali‑ ja terveydenhuollossa, pääsevät puhumaan. Yksi suurimpia, hienoimpia lippulaivoja on sanoa, että tämä hallitus satsaa nyt lasten ja nuorten terapiatakuuseen. Minun on pakko kysyä, tiedättekö te mitä se on, koska kukaan hallituspuolueen kansanedustaja ei ole minulle vielä pystynyt kertomaan, mikä se terapiatakuu on.
Hoitoonpääsy, se, mitä me täällä tänään käsittelemme, on matalimman kynnyksen terapiatakuu, mitä olen nähnyt tässä maassa tähän mennessä. Tässä on kysymys siitä, että kun minä soitan tiistaina terveyskeskukseen — jota me kutsumme jatkossa tulevaisuuden sote-keskukseksi — sieltä annetaan aika ja sanotaan, että ensi maanantaihin mennessä vaikka läheisen kuoleman tai jonkun muun surun kohdatessa saa mielenterveyteen apua. Tämä palvelukäynti on seitsemässä päivässä yhteydenotosta järjestettävä muulle työvoimalle, joka näistä mielenterveyspalveluista vastaa, jos se ei ole lääkäri. Seitsemässä vuorokaudessa, tämän paremmaksi ei pitäisi mielenterveyspalveluiden tässä maassa muuttua. Mutta tämä sama porukka, joka täällä puhuu nyt niin vahvasti siitä, että kyllä tämä hallitus panee mielenterveysasiat kuntoon, tuli tänne saliin tänään esittämään, että meillä ei ole varaa seitsemässä päivässä hoitaa mielenterveysongelmia matalalla kynnyksellä, matalan kynnyksen keskusteluavulla, lyhytterapioilla, vaan me esitetään, että 14 vuorokautta riittää. Minusta on käsittämätön temppu, ja tämä tulee aina vastaan, että ihmiset eivät tiedä, mitä he ovat tekemässä.
Sen sijaan tämä sama porukka esittää, että te säädätte nyt erikseen tällä hallituskaudella lapsille ja nuorille jonkun terapiatakuun. Se alkuperäinen kansalaisjärjestöjen terapiatakuuhan ei määritellyt sitä, puhutaanko me perustason terapiasta vai erityistason terapiasta, vaan siinä haettiin ikään kuin hoitoonpääsyä näillä kaikilla rintamilla kolmen, neljän viikon juoksulla. Jos tämä hallitus esittää, että terapiatakuu säädetään kolmeen viikkoon tai neljään viikkoon lapsille ja nuorille, sehän on hirvittävä pahennus tähän nykytilanteeseen, josta lainsäädäntö oli olemassa. Tällä viikolla sitä ei enää ole, koska täällä hallituspuolueiden enemmistö äänestää tämän seitsemän päivän nykyisen mielenterveystakuun nurin.
Minä en ymmärrä tätä, mikä tätä porukkaa vaivaa. Minusta 11 miljardia on liikaa työkyvyttömyyteen mielenterveysasioissa, mutta tämä porukka ajattelee, että ei se mitään, otetaan viikko lisää ja ajatellaan, että tälläi vaan mennään ja tämä tuo säästöä. Tätä, puhemies, minä en ymmärrä, onko tässä joku erikoinen fiksaatio. En ymmärrä. Kuukaudessa muuten erikoissairaanhoidossa pääsee joka tapauksessa, eli sitä en ymmärrä — onko se kolmen vai neljän viikon sisällä lasten ja nuorten osalta — mikä parannus sekään on, jos vaikka se koskisi vain erikoissairaanhoitoa.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
:Edustaja Wickström.