Kiitos, arvoisa puhemies! Minusta tämä lainsäädäntö, oltakoon nyt tästä oikeustajusta mitä mieltä tahansa, vastaa kyllä ihmisten oikeustajua, tästä uskaltaa oikeasti sanoa sen. Kun sanotaan, että minä olen ensi kertaa töissä tai ensi kertaa siinä tai tässä asiassa, niin kaikki ymmärtävät, että sinä olet siis ensi kertaa, et koskaan aikaisemmin ole tässä tilanteessa ollut, mutta jos meillä on lainsäädäntöä, että sinä voit olla ensi kertaa vankilassa uudestaan, niin onhan se aika hullunkurista. Siinä mielessä tämä on hyvä asia.
Itse olen sitä mieltä, että saa ja pitää ja voi oppia, mutta jos ei ota ojentuakseen kerrasta, niin kyllä se sitten asteittain. Kun tauti pahenee, niin keinot kovenevat, näinkin täytyy voida uskaltaa sanoa. Tämä hallitus panostaa myös ennaltaehkäisyyn, meillä on sinne lisärahoitusta, meillä on erilaisia ohjelmia. Me halutaan ottaa koppi nuorista, me halutaan keskeyttää heidän rikoskierteensä, mutta jos ihminen ei ole itse motivoitunut eikä halua, niin ei ketään voi väkisin parantaa, ja silloin pitää kantaa myös seuraamukset ja rangaistukset kovenevat.
Meillä on siis rangaistusten koventamisia jengirikoksiin liittyen, välilliseen tekemiseen liittyen, ampuma-aserikollisuuteen liittyen ja myös erittäin merkittävä varmuusvankeushanke, elikkä erityisen vaarallisten vankien erillään pitäminen tyyliin Breivik Norjasta — kävin tutustumassa myös Norjassa heidän varmuusvankilaansa. Siitä on nyt jo aika pitkällä alustavat arviot, ja toivon, että sen saan tällä kaudella ajoissa tuotua tänne.
Mitä tulee sitten henkeen ja terveyteen kohdistuviin rikoksiin, niin jos otetaan vaikka törkeä pahoinpitely tai törkeä kuolemantuottamus, niissä meillä on minusta aivan liian alhaiset alarajat. Näistä keskusteltiin myös hallitusneuvotteluissa, mutta ihan suoraan sanoen todettiin, että tässä taloudellisessa tilanteessa ja tässä vankipaikkatilanteessa meillä ei ollut mahdollisuutta nostaa näitä kaikkia kerralla. Tästä syystä me ollaan tekemässä nyt ensi kevääseen mennessä kriminaalipoliittista ohjelmaa, jossa me tarkastellaan näitä alarajoja mutta myös näitä paljousalennuksia. Toki niitä ei voi kaikissa tapauksissa ottaa ihan täysimääräisinäkään, koska sitten alettaisiin olla 60—70 vuoden rangaistuksissa, mutta kyllä meidän pitäisi nostaa yhteisen rangaistuksen ylärajaa, joka on tällä hetkellä 15 vuotta. Sitä pitäisi nostaa. Se on muissa Pohjoismaissa 16—18 vuotta. Meillä kyllä on alhaisempia rangaistuksia erityisesti henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikoksissa, näissä määräaikaisissa rikoksissa.
Sitten edustaja Kiuru kysyi tästä taposta. Tappohan on kuitenkin tahallinen henkirikos. Se tällä hetkellä vanhenee, ja siitä on ollut toiveita, kuten teilläkin, edustaja, on ollut. Saattaa olla, että se esitys tulee jo ensi viikolla eduskuntaan. Siinä samalla tulee tyttöjen sukupuolielinten silpomisen rangaistusten täsmentäminen. Sitten tulee tämä tapon vanhentumisen poistuminen tahallisen henkirikoksen osalta — siis että sitä voidaan tutkia, jos tulee uutta näyttöä, tunnustamista ja muuta, tekniikatkin myös kehittyvät.
Sitten tulee tämmöinen lapsensurman pykälistön poistaminen, ja se tarkoittaa sitä, että rangaistukset kiristyvät. Meillä on vuosisadan alussa suhtauduttu avioliiton ulkopuolisiin lapsiin eri tavoin kuin nykyisin. Siihen aikaan naiset päätyivät surmaamaan vastasyntyneitä, ja siinä nähtiin tämmöinen lieventämisperuste, koska yhteiskunnallisesti pidettiin huonona naisena. Eihän tällaista enää ole olemassa, eikä semmoinen yksinomaan enää voi riittää perusteeksi, toki jatkossakin muut perusteet, syyntakeisuus ja muu mielentila-arvio.
Sitten rikoksen uhrit, äärettömän tärkeä asia. Meillä on valmistelussa hallitusohjelmakirjauksen mukaisesti rikosuhrimaksun korottaminen, joka on sellaista rahaa, joka tulee käyttää rikosuhrien hyväksi. Se tullaan käyttämään siten, että panostetaan enemmän sinne rikoksen uhrin palveluihin. Lisäksi meillä on avustuksia erilaisiin tukipuhelimiin. Mutta olette aivan oikeassa, että edelleen puhutaan liian vähän siitä, että on uhrikin — joskin nykyisin, tänä aikana, enemmän. Minusta aikaisempina vuosina ei koskaan, hyvä kun muistettiin, että on uhri, puhuttiin vain vankien oikeusturvasta ja rikollisten oikeusturvasta.
Sitten minä vastaan vielä Lindénille vankityöstä. Elikkä me maksetaan kyllä edelleen palkat, mutta valitettavasti minunkin alueellani on etsittävä säästökohteita, ja minusta ei ole kohtuutonta, että työn teettäjä maksaa jatkossa työkalut ja muun muassa näitten istutusten siemenet ja muut. Me ollaan maksettu nämä ihan kaikki, ja valitettavasti nyt meille tulee tilanne, että palkat olisi se, minkä me pystymme maksamaan, mutta jos ottaisivat muutkin vastuuta vaikka niistä työkaluista ja niistä siemenistä ja muista.
Paljon jäi vielä asiaa sanomatta, mutta tämä on erittäin tärkeätä keskustelua, ja kiitos teille arvokkaista mielipiteistä.