Kiitoksia, herra puhemies, ja kiitoksia edustajille puheenvuoroista — paljon kysymyksiä, joihin en varmaankaan kattavasti pysty tässä yhteydessä annetussa ajassa vastaamaan.
Ensin kysyi edustaja Heinäluoma, tai esitti mielipiteensä. Olen aivan samaa mieltä siitä, että tämä lakiesitys ansaitsee huolellisen käsittelyn eduskunnassa niin ulkoasiainvaliokunnassa kuin puolustusvaliokunnassakin. Toteaisin kuitenkin, että puolustusministeriö ei sinällään tässä ole kutsumassa joukkoja Suomeen tai päätä avun antamisesta tai pyytämisestä. Tämä on monimutkaisempi prosessi.
Mutta eniten huolta kannettiin Puolustusvoimien palkatun henkilökunnan velvollisuudesta. "Eikö vapaaehtoisuus riitä", jos jotenkin yrittäisin kiteyttää tätä huolta, jota kantavat ainakin edustajat Kaikkonen, Kari, Kääriäinen, Paatero, Kärnä, Pelkonen. Eli voisiko tämän lain saada toimimaan ilman pakkoa? Lähtökohta kuitenkin on, että keskinäistä apua tulee pystyä antamaan nopeasti ja tehokkaasti. Tilanteessa, jossa apua päätetään antaa, kaikki eri joukkoihin ja kykyihin sijoitettu henkilöstö ei välttämättä pysty lähtemään tehtävään, ei virka- tai työsuhteinen henkilöstö eivätkä reservistä palkattavat asevelvolliset. Edellisten osalta lähdön voivat estää kotimaan tehtävät, jälkimmäisten osalta esimerkiksi työnantajan kielteinen päätös. Kummankin ryhmän osalta lähdön voivat estää perustellut henkilökohtaiset syyt. Nopeuden ja tehokkuuden varmistamiseksi joukko pitää täydentää määrävahvuiseksi oikean osaamisen omaavalla, ensisijassa vapaaehtoisella virka- tai työsuhteisella henkilöstöllä. En epäile, etteikö vapaaehtoisia riittäisi. Ja edustaja Paaterolle toteaisin, että kieltäytyminen ei välttämättä johda irtisanomiseen, pitäisin varoitusta todennäköisempänä.
Joukon toimintakyvyn varmistamiseksi tehtäviin on voitava käyttää kaikkia olemassa olevia henkilöstöresursseja, joihin voivat tulla kyseeseen myös muut kuin vapaaehtoiset henkilöt. Ellei tehtäviin ole riittävästi vapaaehtoisia, työnjohto-oikeutta käytettäessä harkittaisiin, olisiko henkilö tarpeen vapauttaa tehtävästä sairauden, vamman, lähiomaisen kuoleman, raskauden tai muun vakavan perhesyyn johdosta. Työsuhteisen henkilöstön osalta saattaa osallistuminen vaatia työsopimuksen ehtojen kuten työtehtävien sisällön muuttamista.
Virkavelvollisuuden tarve perustuu myös siihen, että lähes kaikissa kansainväliseen toimintaan ilmoitetuissa joukoissa ja kyvyissä on sellaisia avaintehtäviä, joiden täyttämättä jääminen voisi johtaa siihen, ettei joukko kykene toteuttamaan tehtäväänsä tai toteuttaminen rajoittuu merkittävästi. En lähde luettelemaan näitä tehtäviä, mutta niitä on melkoinen liuta. Voin vain sanoa, että esimerkiksi yksi sähkömies voi pysäyttää laivan tai helikopterimekaanikko helikopterin. Eli tämäntyyppisiä ongelmia tässä voisi olla.
Edustaja Kanerva kysyi niin sanotun takalukkokysymyksen, johon edustaja Tuomioja osin vastasikin. Itse en tähän mitään selkeää vastausta haluakaan antaa. Tämä on mielestäni asia, jota, jos tämä menee perustuslakivaliokunnan käsittelyyn, on siellä sitten käsiteltävä.
Edustaja Terho kysyi tästä avusta, mitä se voisi olla. Avusta päätetään tapauskohtaisesti, parempi etten lähde ennakoimaan. Mutta periaatteessa kaikkia Puolustusvoimien suorituskykyjä voidaan käyttää, niin asiantuntijoita kuin ihan aseellisia voimakeinoja.
Edustaja Mustajärvi kysyi. Pakko sanoa, että kyse on uskottavuudesta. Eli jos haluamme apua, sitä on oltava valmis myös antamaan. En muista ihan täysin, mitä sanamuotoa edustaja Mustajärvi käytti, mutta kyseessä on joka tapauksessa kahdenvälinen asia, ei siis mitään yhtäläistä, vai mikä tämä terminne olikaan.
Edustaja Heinonen kysyi, tapansa mukaan, vielä tästä kriisinhallintahenkilöstön vakuutusturvasta, ja siitähän on sosiaali- ja terveysministeriön lakiehdotus lähiaikoina tulossa.
Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen
:Ja vielä tilaisuus muutamaan vastauspuheenvuoroon.