Arvoisa puhemies! Yleisesti ottaen talousvaliokunta on tehnyt tässä huolellista työtä paneutuen pankkivaltuuston kertomuksessa esille otettuihin asioihin ja hivenen myös laajentaen tätä. Talousvaliokunnan mietintö antaa kuitenkin aiheen myös eräisiin täydentäviin havaintoihin.
Ensimmäinen koskee Finanssivalvonnan toimintaa ja pankkiiriliikkeiden ja myös pankkien sijoitusneuvontaa. Meille on käynyt ilmi, että sijoitusneuvonnassa on kiistattomia epäkohtia, kun sijoitusneuvojat ovat antaneet asiakkaille asiakkaiden edun vastaisia neuvoja. Näitä neuvoja ovat olleet nimenomaisesti kehotukset sijoittaa varallisuutta pankkien omiin sijoitusrahastoihin sellaisessakin tilanteessa, että aikaisempien, muun muassa suorien osakeomistusten myyminen on aiheuttanut asiakkaalle huomattavaa tappiota, ja sitten nämä sijoitukset pankkien rahastoissa eivät kuitenkaan ole johtaneet siihen odotettuun merkittävään tuottoon, joka olisi voinut kompensoida tämän aikaisempien osakkeiden myynnin aiheuttamat seuraukset.
Tämä ilmiöhän on maailmallakin nähty. Yhdysvalloissa on tästä puhuttu pitkään, ja siellä on ryhdytty korjaamaan lainsäädäntöä jo aikoja sitten. On säädetty, että sijoitusneuvojien täytyy toimintansa lähtökohdaksi ottaa asiakkaan etu, eli neuvojen täytyy lähteä asiakkaan tarpeista. Neuvon, joka annetaan tavalliselle eläkeläiskotitaloudelle tai vaikkapa opiskelijakotitaloudelle, täytyy olla sellainen, että siinä on huomioitu asiakkaan kokonaistilanne. Ei kehoteta myymään sellaista varallisuutta, jonka myynti on loppujen lopuksi asiakkaan taloustilanteen kannalta tarpeetonta ja kaikkine seuraamuksineen epäedullista, ja sitten kun se vaihdetaan tänne pankin omiin rahastoihin, niin tosiasiassa pankki on se, joka näistä kaupoista tienaa.
Näin osin oletan, että talousvaliokunta tarttuisi tähän asiaan. On selvää, ettei yksikään pankkien asiantuntija pidä tätä ongelmana, ei yksikään pankkiiriliike pidä tätä ongelmana emmekä tule näkemään myöskään, että finanssialan edunvalvojat tulisivat puhumaan tästä. Ja ikävä kyllä meidän piensijoittajia edustavat tahomme ovat heiveröisiä eikä niillä ole aikaa täällä alvariinsa kulkea, joten kansanedustajien täytyy omaehtoisesti herätä tähän ongelmaan, jolla on aito merkitys, ei vain kymmenientuhansien, vaan sanoisin, että satojentuhansien, kotitalouksien päivittäisessä työssä.
Pankki on Suomessa edelleenkin erittäin arvostettu, syystäkin, ja pankkien neuvoihin suhtaudutaan aivan erityisellä luottamuksella. Ajatellaan, että kun pankki kehottaa tekemään jotain, niin se on perusteltu neuvo. Tiedän itsekin paljon tapauksia, ja myös omaan puoleeni on käännytty tilanteissa, joissa on, sitten kun on asiat katsonut, todettukin, ettei se neuvo nyt ehkä ollutkaan asiakkaan kannalta järkevä, mutta pankin kannalta kylläkin, kun omia tuotteita markkinoidaan. Joten kehottaisin talousvaliokuntaa ja sen arvostettua puheenjohtajaa, jonka tiedän oikeamieliseksi, tarttumaan tähän asiaan. Tämä ei tule kuntoon ilman, että eduskunta ottaa tämän työlistalleen ja sijoitusneuvonnan periaatteet ja velvoitteet käydään aidosti lävitse.
Onneksi suomalaiset pitkässä juoksussa ovat vaurastumaan päin, ja sitä kautta tämä asia koskee yhä useampaa perhettä ja yhä useampaa aivan tavallista kotitaloutta. Näillä sijoituksilla on iso merkitys myös siltä kannalta, että vanhuuden varalle kohoaviin hoitokustannuksiin vastaamiseksi tällaisia sijoituksia tarvitaan, ne eivät ole siis Roope Ankka ‑toimintaa, vaan ihan järkevää elämänkaaren eri tapahtumiin ja eri asioihin varautumista, niiden huomioon ottamista.
Toinen asia, johon kiinnitän tässä yhteydessä huomiota nimenomaan Suomen pankin kohdalta, koskee sitten näitä riskipuskureita. Talousvaliokunta päätyi siihen, että riskipuskurit ovat viime vuonna Suomen pankissa vahvistuneet, ja itsekin tein tämän havainnon.
Meillähän yhdessä vaiheessa, vuoden 2003 Vanhasen ykköshallituksen alkuvaiheessa, oli semmoinen hanke, että valtio olisi ottanut Suomen Pankin tasetta haltuunsa. Se onneksi täällä eduskunnassa pysäytettiin. Sitten myöhemmin finanssikriisin aikana saimme nähdä, että näitä taseita tarvittiin. Mutta toisaalta sitten nyt, kun näitä Suomen Pankin puskureita on pitkään vahvistettu, aletaan olla tilanteessa, että ne suuremmat tarpeet ovat täällä valtion puolella. Että voi kysyä, eikö olisi jo aika, että Suomen Pankin puskureiden vahvistamisen sijasta — jotka ovat erittäin hyvässä kunnossa — katsottaisiin valtion puskureita. Jokainen euro, joka nyt jätetään tänne puskureihin Suomen Pankin puolella, tarkoittaa sitten valtion puolella lisävelkaantumista. Näin ollen, kun Suomen Pankkia koskevassa laissa määritellään tämä voitonjako ja sanotaan, että perustellusta syystä tästä pääsäännöstä voi poiketa, mielestäni perustellut syyt ovat tällä hetkellä sellaisia, että Suomen Pankin puskureiden vahvistaminen ei ole se meidän ensisijainen tehtävämme vaan valtion velkaantumisen katkaiseminen on se iso tehtävä. Tämä on tietysti vain pieni osa valtion velkaantumisen katkaisemista, että valtio ottaa sille kuuluvat tulot itselleen, ja muutakin tarvitaan, mutta tämäkin on aihetta ottaa esille sen takia, että yllätyksekseni tähän asiaan talousvaliokunta ei ollut kiinnittänyt huomiota.
Sitten kolmas asia, jota toivoisin, että talousvaliokunnan puheenjohtaja voisi vähän avata, on tämä makropuolen järjestelmäriskien hallinta, josta talousvaliokunnan mietintö vain sanoo hyvin lyhyesti, että "makrovakausvälineistä puuttuu nykyisellään pankkijärjestelmän rakenteista aiheutuvia riskejä torjuva järjestelmäriskipuskurivaatimus". Se on kirjotettu tietysti sillä tavalla, että se menee ohi lukiessa, mutta mielelläni kuulisin talousvaliokunnan puheenjohtajalta, mitä tällä järjestelmäriskipuskurivaatimuksella tarkoitetaan, koska oletan, että sen takana on jotain todellista, jolla on vaikutus talouteen.
Lopuksi tulen sitten neljänteen havaintoon: Olin aika yllättynyt, että talousvaliokunta ei Suomen Pankin yhteydessä ollenkaan tarkastele Kreikan ja muiden velkamaiden taloustilannetta ja niiden vaikutuksia koko EKP-järjestelmään. Tiedossa on, että näillä luototusta saaneilla mailla, kuten Kreikalla, on vaikutus muiden euromaiden talouteen, kun euromaat ovat olleet EVM:n kautta tai peräti suoralla rahoituksella tai sitten sitä ennen ERVV:n kautta takaamassa lainoja, ja totta kai se vaikuttaa valtiontalouden riskeihin. Edellisessä eduskunnassa meillä oli edustaja Kari Rajamäki, joka aina muisti muistuttaa näistä valtiontalouden riskeistä tämän luototuksen yhteydessä, ja katson, että tässäkin eduskunnassa pitäisi olla oma Kari Rajamäkensä, joka muistaa muistuttaa, että kaikilla asioilla on seuraamuksensa. No tiedossa on, että EKP-järjestelmän sisällä on myös jaettu riskejä ja että tällä Kreikka-riskillä on vaikutus myös sitten EKP-järjestelmän paitsi toimivuuteen myös riskitasoihin. Suomen Pankin osalta: Suomen Pankki, niin kuin muutkin EKP-järjestelmän keskuspankit, on luopunut näistä Kreikka-lainojen tuotoista, ja sitä ratkaisua voi sinänsä pitää perusteltuna.
Sitten tulen siihen havaintoon, että parhaillaan on Brysselissä käynnissä keskustelu Kreikan lainoituksen tulevaisuudesta, ja siinä yhteydessä on esillä myös Kreikan velkahelpotus. On ollut monenlaisia esityksiä tähän asiaan liittyen, ja katsoisin, että myös tämä asia ansaitsee oman tarkastelunsa. Tiedossa on, lehtitietojen mukaan, että siellä yhtenä aiheena on näiden lainapapereiden laina-aikojen pidentäminen ja lisäksi on sitten, lehtitietojen mukaan, keskusteltu siitä, että korkoihin voisi tulla enimmäisrajoituksia. Ja näillä väistämättä on tietysti sitten myös Suomen valtiontalouteen liittyviä vaikutuksia — en tiedä, onko Suomeen Pankkiin liittyviä vaikutuksia. Kun Euroopan unionin perussopimukset, niin kuin edeltäjänsäkin, kieltävät euromailta ja EU-mailta muutoinkin rahoituksen toisten jäsenmaiden budjeteille, niin tässä velkajärjestelyssä voidaan tulla tilanteeseen, jossa tullaan aika lähelle tätä keskustelua, ollaanko rahoittamassa toisten jäsenmaiden budjetteja, jos näitä lainanhoitokustannuksia otetaan, kuten tässä tapauksessa, muiden euromaiden kannettavaksi.
Katsoisin, että näistä asioista olisi perusteltua puhua myös Suomen Pankin toiminnan yhteydessä, koska kysymyksessä on yksi yhteisö, EKP-järjestelmä, joka myös Kreikan luototuksessa on ollut tärkeällä sijalla. Sehän on ollut tämän troikan yksi jäsen [Puhemies koputtaa] — EKP, komissio ja IMF. Joten toivon, että talousvaliokunnan puheenjohtaja voisi selvittää, millaista keskustelua valiokunnassa on näistä asioista käyty, ja jos ei ole käyty, miksei tähän asiaan ole puututtu.