Rouva puhemies! Tämä laki puoluelain ja ehdokkaan vaalirahoituksesta annetun lain muuttamiseksi on täällä käsittelyssä, koska helmikuussa 2014 tarkastusvaliokunnan mietinnön johdosta eduskunta antoi lausuman, että valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin ja selvittää vaali- ja puoluerahoituksen uudistamistarpeet. Asetettiin parlamentaarinen työryhmä, jonka tehtävänä oli tämä selvitys, ja lisäksi työryhmän tuli arvioida Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston vuonna 2011 Suomelle antamien suositusten toteuttamismahdollisuudet.
Nyt käsittelyssä olevaan hallituksen esitykseen sisältyvät ehdotukset pohjautuvat tämän parlamentaarisen työryhmän esityksiin lukuun ottamatta hallitusohjelmakirjaukseen perustuvaa puoluelain muutosta, jonka mukaan puoluetuen jakoperustetta ei tarkisteta, vaikka eduskuntavaalien välisenä aikana vähintään puolet jotakin puoluetta edustaneista kansanedustajista luopuisi edustamasta tätä puoluetta eduskunnassa.
Käsittelyn yhteydessä perustuslakivaliokunta korosti demokraattisen keskustelun merkitystä sekä puolueiden ja ehdokkaiden saaman rahoituksen läpinäkyvyyden ja avoimuuden tärkeyttä. Avoimet ja rehelliset vaalit ovat toimivan länsimaisen demokratian kulmakivi. Keskeinen osa tätä avoimuutta on, että äänestäjillä on mahdollisuus saada tietää, mistä puolueet ja mistä ehdokkaat ovat saaneet rahoitusta kampanjaansa.
Otan esille muutaman esityksen valiokunnan mietinnöstä.
Ensinnäkin eduskunnan ulkopuolelle jäävien puolueiden aseman parantaminen. Edelleen näiden Etyjin suositusten mukaan puoluetuen rajoittaminen vain eduskuntapuolueisiin rajoittaa demokraattista keskustelua ja moninaisuutta. Perustuslakivaliokunta katsookin, että puoluetuen ulottaminen eduskunnan ulkopuolisiin puolueisiin on demokraattisen keskustelun moninaisuuden ja äänestäjien valittavana olevien poliittisten vaihtoehtojen kannalta myönteinen asia. Vaalijärjestelmämme tuottaa erityisesti pienissä vaalipiireissä melko korkean piilevän äänikynnyksen, joka hankaloittaa kilpailuasetelmaa pienten puolueiden osalta yleisesti ja ensimmäistä edustajanpaikkaansa tavoittelevien uusien puolueiden osalta erityisesti. Hallituksen esittämä 2 prosentin valtakunnallinen kannatuksen raja on melko korkea, ja tämän vuoksi on jätetty myös rinnakkaislakialoite, jossa on ehdotettu 0,5 prosentin rajaa. Valiokunta kuitenkin päätyi yksimielisesti puoltamaan hallituksen esitystä ja sen vuoksi tämän lakialoitteen hylkäämistä.
Toiseksi otan esille valvonnan siirtämisen Valtiontalouden tarkastusvirastolle. Puolueiden valtionavustusten käytön valvonnan siirto Valtiontalouden tarkastusvirastoon tukee siellä virastossa jo nykyään olevia valvontatehtäviä, ja katsomme, että tällainen siirto parantaa valvonnan riippumattomuutta ja puolueettomuutta ja on myös tehokas.
Kolmanneksi otan esille ilmoitusvelvollisuuden laajentamisen. Hallitus esittää, että Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastusoikeutta laajennetaan presidentinvaaleissa tukiyhdistyksiin, ja lisäksi ehdotetaan, että ilmoitusvelvollisuus europarlamenttivaaleissa koskisi myös toista varaedustajaa. Myös näitä esityksiä valiokunta puoltaa.
Tarkastusvaliokunta on lisäksi kiinnittänyt huomiota vaalirahoitusilmoituksia koskevien menettelytapojen yhtenäistämiseen ja esittänyt, että perustuslakivaliokunta pohtisi, olisiko ilmoitusvelvollisille syytä luoda yhtenäinen menettely eduskunta- ja europarlamenttivaaleissa muistiinmerkitsemisvelvollisuuden toteuttamiseksi kampanjatilin tai jonkin muun, tätä kevyemmän järjestelyn muodossa. Parlamentaarinen työryhmä ei pitänyt tätä tarpeellisena, mihin tämä esitys perustuu, ja perusteluna työryhmä esitti, että jo nykyinen vaalirahoituslain 8 §:n 3 momentti säätelee riittävän tarkasti. Tämän kyseisen lainkohdan mukaan ilmoitusvelvollisen on pyydettäessä annettava kampanjatiliotteella tai vastaavalla tavalla sellaisia ilmoitusta täydentäviä tietoja ja selvityksiä, jotka saattavat olla tarpeen ilmoituksen oikeellisuuden ja riittävyyden tarkistamisessa. Valiokunta yhtyy tähän työryhmän näkemykseen.
Perustuslakivaliokunta pitää erittäin tärkeänä vaali- ja puoluerahoituksen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Kuitenkin ehdokkaiden velvoitteiden lisääminen erityisesti kuntavaalien osalta voisi vaikeuttaa ehdokkaiden saamista. Toisaalta eri vaaleja koskevien säännösten olisi hyvä olla mahdollisimman yhtenevät. Näistä syistä suositamme, että Valtiontalouden tarkastusvirasto pyrkisi yhtenäistämään menettelytapoja ohjeistuksella, joka saatettaisiin ehdokkaiden tietoon mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Valiokunta pitää myös tärkeänä, että ehdokkailla olisi eduskuntavaaleissa ja europarlamenttivaaleissa vaalikampanjaa varten erilliset pankkitilit sekä myös tieto siitä, miten kampanjaan liittyviä kuitteja tulee säilyttää. Vaikka tällaiset ohjeet eivät olekaan sitovia, niin valiokunta katsoo, että ajoissa ehdokkaille toimitetuilla ohjeilla on mahdollista päästä hyviin tuloksiin menettelytapojen yhtenäistämisessä.
Ongelma on se, että Valtiontalouden tarkastusvirasto vahvistaa vaalikohtaiset ohjeet vaalirahoitusilmoituksen tekemiseksi noin puoli vuotta ennen vaalipäivää. Kuitenkaan virasto ei voi tietää ehdokkaita ennen kuin ehdokkaat on varsinaisesti asetettu. Tämän vuoksi ehdokkaita asettavien puolueiden merkitystä on korostettava ohjeiden saattamisessa ehdokkaiden tietoon heti kampanja-ajan alussa ehdokasasettelun edetessä. Valtiontalouden tarkastusvirastolla tätä mahdollisuutta ei ole. Koska tämä asia on nähty ongelmaksi esimerkiksi tarkastusvaliokunnan osalta, niin esitämme, että hallitus seuraa menettelytapojen yhtenäistämisen onnistumista ohjeistuksen avulla ja valmistelee tarvittaessa ehdotuksen vaalirahoituslain tarkistamiseksi tältä osin.
Lopuksi otan esille kaksi muutosesitystä, jotka valiokunta esittää.
Ensinnäkin hallituksen esityksestä olisi seurannut puoluetuen valvonnan puutteita. Tätä valiokunta ei pidä perusteltuna vaan katsoo, että puoluetuen käytön valvonnan siirtämisestä oikeusministeriöltä Valtiontalouden tarkastusvirastolle seuraisi puolueisiin kohdistuvan valvonnan kaventuminen joiltakin osin. Tämän vuoksi ehdotamme palautettavaksi 9 e §:n säännöksen, jonka mukaan oikeusministeriö valvoo puoluelain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista siltä osin kuin valvonta ei kuulu Valtiontalouden tarkastusvirastolle.
Toinen muutosesitys koskee lakia ehdokkaan vaalirahoituksesta, jossa on ehkä ongelmia, päällekkäisyyttä ja ylitulkintaakin herättävä muotoilu, jonka mukaan "maksullisesta mainoksesta tulee käydä ilmi mainoksen maksajan nimi". Esitämme tätä muutettavaksi niin, että "maksullisesta mainoksesta tulee käydä ilmi mainoksen maksaja". Uskomme, että tällä vähäisellä mutta merkittävällä käytännön muutoksella voidaan järkiperäistää näiden ilmoitusten maksajan yksilöimistä ja sillä tavalla voidaan edelleen antaa tehokkaampia ohjeita puolueille, miten he ohjeistavat omia ehdokkaitaan.
Perustuslakivaliokunta ehdottaa siis, että eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen sisältyvät 1. ja 2. lakiehdotuksen ja että eduskunta hylkää lakialoitteen äsken kuultujen perusteluiden mukaan.