Valtion asuntorahaston varoja tulee käyttää vain asumiseen 

Hallitus esittää ylimääräistä 73 miljoonan euron tuloutusta Valtion asuntorahastosta budjettiin. Tulo käytettäisiin uuden ratayhtiön pääomitukseen. 

Hallituksen esitys ylimääräisestä tuloutuksesta on vastoin eduskunnan aiempia yksimielisiä linjauksia. Eduskunta hyväksyi lokakuussa 2018 yksimielisesti tarkastusvaliokunnan mietinnön asuntopolitiikan kehittämisestä (TrVM 3/2018 vp). Mietinnön mukaisessa kannanotossa eduskunta edellytti, että hallituksen tulee säilyttää Valtion asuntorahaston asema itsenäisenä ja riippumattomana ja lisäksi rahaston varallisuuden käyttö tulee suunnata asumiseen. Linjaus oli merkittävä. 

Hallituksen esittämä lisätuloutus asuntorahastosta merkitsee asuntorahaston varojen käyttöä valtion budjetin yleiskatteiseksi tuloksi. Tämä ei ole edellä mainitun eduskunnan kannanoton mukaista. On täysin kestämätöntä, että hallitus esittää asuntorahaston varojen käyttämistä eduskunnan linjauksen vastaisesti. 

Asuntorahaston varallisuus on kertynyt pieni- ja keskituloisten asukkaiden maksamista lainanlyhennyksistä ja lainojen koroista. Siksi näiden varojen käyttö muihin tarkoituksiin kuin asumiseen ei ole hyväksyttävää. Nyt tuloutettavalla summalla olisi voitu tukea tuhansien kohtuuhintaisten asuntojen rakentamista. 

Infrayhtiöt on suunniteltava huolellisesti 

Toimivat liikenneyhteydet vahvistavat koko Suomen elinvoimaa ja talouskasvun edellytyksiä. Raideliikenteen lisääminen on välttämätöntä ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Nopeat raideyhteydet laajentavat työssäkäyntialueita ja tehostavat siten työmarkkinoita. Lisäksi ne mahdollistavat yhdyskuntarakenteen tiivistämisen. 

Nopeiden raideliikenneyhteyksien kehittäminen edellyttää suuria investointeja. Kyse on useista miljardihankkeista, joille on löydettävä nopeasti tarkoituksenmukainen etenemistapa. 

Hankeyhtiömalli voi olla perusteltu väline suurten hankkeiden toteuttamisessa. Huolellisesti suunniteltu yhtiömalli voi tuoda hankkeiden toteutukseen joustoa, ja yhtiömalli voi olla perusteltu työkalu kustannusten jaksottamiseen ja eri kanavista tulevan loppurahoituksen kokoamiseen. 

Suurissa infrahankkeissa yhtiömalli voi olla perusteltu etenkin silloin, jos loppurahoittajana on muitakin tahoja kuin valtio. Loppurahoitus voi tulla lähinnä valtiolta, kunnilta, EU:lta, käyttäjiltä tai kiinteistökehityksen tuotoista. Suurissa hankkeissa on tärkeää jatkossa varmistaa laaja ja tarkoituksenmukainen loppurahoitus myös muista lähteistä kuin valtiolta. Se mahdollistaa useampien hankkeiden toteuttamisen nopeammalla aikataululla. Kuntien mukanaolo on perusteltua, jotta ne sitoutuvat hankkeisiin ja pääsevät alusta lähtien mukaan suunnitteluun. Näin osaltaan varmistetaan mm. maankäyttöhyötyjen toteutumista. 

Yhtiö ei ole kuitenkaan väline luoda kokonaan uutta loppurahoitusta, vaan loppurahoitus tulee aina edellä mainituista lähteistä. Sikäli kuin muista lähteistä saatava loppurahoitus ei riitä koko hankkeen kustannuksiin (näin on suurissa hankkeissa aina), siitä vastaa valtio. Siksi olisi myös viisasta, että suuret raidehankkeet kuuluisivat osana 12-vuotiseen liikennejärjestelmäsuunnitelmaan. 

Luontevin malli hankeyhtiöksi olisi esimerkiksi valtion ja mahdollisesti kuntien omistama yhtiö, joka suunnittelisi ja toteuttaisi hankkeen ja hankkisi rakentamisaikaisen rahoituksen. Rakentamisajan rahoitus on taloudellisinta toteuttaa niin, että rahoituskustannukset minimoidaan. Se puolestaan merkitsee sitä, että väliaikaisena rahoittajana tai takaajana toimii valtio (ja mahdollisesti kunnat), koska valtio saa rahoitusta pienimmin kustannuksin. Infra olisi koko ajan julkisessa omistuksessa, ja yhtiö myisi sen valtiolle pitkällä maksuajalla valmistumisen jälkeen. Tämän kaltaisella mallilla varmistettaisiin hankkeiden joustava toteutus tavalla, joka on veronmaksajille edullisin. Esimerkiksi valtiovarainministeriön työryhmäraportissa hahmotelmiin tämän kaltaista mallia (joulukuu 2018). 

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan nyt suunniteltavat hankeyhtiöt poikkeavat huomattavasti edellä kuvatusta mallista. Näyttäisi siltä, että hallituksen suunnittelemien yhtiöiden tulovirta on arvioitu epärealistisen korkeaksi. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan yhtiön kustannukset on puolestaan arvioitu liian alhaisiksi, koska esimerkiksi poistoja ei ole huomioitu asianmukaisesti. Lisäksi kustannusten kannalta on ongelmallista, että rahoitus perustuisi ulkoiseen lainaan, josta maksettaisiin vain korkoja, eikä laina lyhenisi lainkaan esillä olleissa laskelmissa. Tällainen malli tulee lopulta veronmaksajille ja käyttäjille huomattavan kalliiksi. Arviointia kuitenkin vaikeuttaa se, että valiokunta ei ole saanut tarkkoja arvioita tai laskelmia suunniteltavien yhtiöiden taloudesta ja toteutuksesta. 

Vanhusten palvelujen parantaminen edellyttää aitoja lisäresursseja 

Hallitus esittää pieniä lisäresursseja Aluehallintovirastolle ja Valviralle vanhusten palvelujen ja varhaiskasvatuksen valvontaan. Lisäbudjettiesityksen mukaan aluehallintovirastot saisivat 480 000 euroa vanhusten ja vammaisten palvelujen valvontaan ja Valvira 180 000 euroa. Resurssit tulevat tarpeeseen, mutta ne ovat vanhustenhoidon tilanteeseen nähden vähäisiä. Hallitus yrittää korjata rikkinäistä järjestelmää sinitarralla. 

Vanhusten palveluissa ilmi tulleet vakavat puutteet ja ongelmat eivät ratkea pelkästään valvontaa lisäämällä. Kyse on ennen kaikkea palveluihin käytössä olevista resursseista. Tarvitaan lisää hoitajia ja muuta henkilökuntaa. Tarvitsemme tarkasti laissa määritellyt laatuvaatimukset ja vähimmäismitoituksen hoitajien määrälle. Viime kädessä kyse on siitä, että hoitajat ja muut ammattilaiset eivät voi nykyresursseilla tehdä työtään arvokkaan hoidon edellyttämällä tavalla. 

Henkilöstön mitoittamisen ehdottomana lähtökohtana ovat aina asiakkaat tarpeineen. Mitoituksen taso tulee aina määritellä asiakkaiden fyysisen, kognitiivisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn ja palvelujen tarpeen pohjalta. Vähimmäistason tulee kuitenkin olla tehostetussa ympärivuorokautisessa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa vähintään 0,70. Esimerkkejä tilanteista, joissa mitoituksen on jo lähtökohtaisesti oltava korkeampi kuin vähimmäismitoitus, ovat esimerkiksi vaikeasti muistisairaiden ja saattohoidossa olevien henkilöiden hoito. 

Seksuaalisen väkivallan ennaltaehkäisyä ja uhrien auttamista vahvistettava 

Lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan ehkäisemiseen sekä lapsiuhrien auttamiseen on panostettava nopeasti ja monialaisesti. THL:n lasten ja nuorten turvallisuuden edistämisen ohjelmaan sisältyviä toimenpiteitä lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi on kiirehdittävä ja niiden toimeenpanoon on varattava riittävä resursointi. Suomeen on luotava valtakunnallinen malli seksuaalisen väkivallan uhriksi joutuneiden lasten tukemiseksi ja hoitamiseksi hyödyntäen parhaita käytäntöjä. Lisäksi lapsiin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi on lisättävä turvakotipaikkojen määrää Istanbulin sopimuksen edellyttämälle tasolle. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

Vastalauseen lausumaehdotus 1 

Vastalauseen lausumaehdotus 2 

Vastalauseen lausumaehdotus 3 

Vastalauseen lausumaehdotus 4 

Vastalauseen lausumaehdotus 5 

Vastalauseen lausumaehdotus 6 

Vastalauseen lausumaehdotus 7 

Hallituksen lisätalousarviossa on kiinnitetty erityistä huomiota vanhustenhuollon kehittämiseen ja seksuaalirikollisuuden kitkemiseen. Taustalla ovat alkuvuodesta 2019 esiin tulleet tapaukset, jotka ovat olleet herätys niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti. Ongelmat ovat monitahoisia, eikä niiden ratkaisuun löydy yhtä selkeää ratkaisua. Ruotsalainen eduskuntaryhmä kuitenkin katsoo, että enemmän olisi tehtävissä. 

Seksuaalinen väkivalta 

Seksuaalisella väkivallalla on useita eri ilmenemismuotoja. Sen uhreiksi joutuvat niin nuoret kuin vanhat, miehet ja naiset. Nykyaikana tekotavat ovat moninaistuneet ja internet on luonut uuden alustan seksuaaliselle väkivallalle. On hienoa, että hallitus lisätalousarviossa kasvattaa muun muassa poliisin resursseja ja lisää poliisin läsnäoloa siellä, missä nuoret ovat. Ruotsalainen eduskuntaryhmä korostaa, että jokaiselle seksuaalisen väkivallan uhrille tulee tarjota apua ja tukea riippumatta siitä, kuka väkivallan tekijä on.  

Naisiin kohdistuva väkivalta on ollut jo pitkään yhteiskunnallinen ongelma Suomessa. Suomi on myös ratifioinut Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta, ns. Istanbulin sopimuksen. Sopimus velvoittaa Suomea toimimaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumiseksi ja ehkäisemiseksi. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa pidetään yhtenä Suomen pahimmista ihmisoikeusloukkauksista. 

Istanbulin sopimuksen mukaan Suomen tulee perustaa tukikeskuksia raiskauksen tai muun seksuaalisen väkivallan uhreja varten. Tällä hetkellä Suomessa on vain kaksi raiskauksen uhreille tarkoitettua kriisikeskusta. Asiantuntijoiden mukaan Suomessa tarvittaisiin vähintään kolme uutta raiskauksen uhreille tarkoitettua kriisikeskusta. Niin sanottu matalan kynnyksen kriisikeskus maksaa noin 300 000 euroa vuodessa.  

Istanbulin sopimuksen yhtenä tavoitteena on myös turvakotipaikkojen takaaminen väkivallan uhreille ja kansallisen, maksuttoman ympärivuorokautisen puhelinpalvelun avaaminen. Sopimuksen mukaan 10 000 asukasta kohden tulisi olla yksi turvakotipaikka. Nykyisin Suomessa on 23 turvakotipalvelujen tuottajaa, joilla on yhteensä 143 paikkaa. Suosituksen mukaan paikkoja tulisi olla 500. Tällä hetkellä paikkoja ei ole kaikille turvaa ja tukea tarvitseville. Siksi esitämme, että hallitus lisärahoituksella mahdollistaisi kahdeksan uuden turvakodin avaamisen ja turvakotipaikkojen määrän lisäämisen 56:lla. Määrärahoja tulisi osoittaa myös ihmiskaupan uhrien suojelemiseen. Näin turvakodit pystyisivät tarjoamaan väkivallan uhreille, heidän lapsilleen ja väkivallan tekijöille avopalveluita, jotta kynnys turvakotiin tulemiselle ja tehokkaalle jälkihoidolle olisi mahdollisimman matala. 

Turvakotipaikkojen ja raiskauskriisikeskusten määrän lisäämistä ovat pitkään ajaneet monet järjestöt eri yhteiskunnan laitamilta. Viimeksi tasa-arvovaltuutettu suositti vuoden 2018 kertomuksessaan, että seksuaalisen ja muun väkivallan kohteeksi joutuneita naisia tulisi tukea perustamalla kahdeksan uutta turvakotia ja kolme raiskauskriisikeskusta. Ruotsalainen eduskuntaryhmä tukee tätä tavoitetta.  

Vanhustenhuolto 

Politiikassa on kyse arvoista. Meidän vanhuksemme ansaitsevat hyvää hoitoa, kun he eivät enää pysty pitämään itsestään huolta. Hallituksen lisätalousarviossa esitetään lisämäärärahaa vanhusten ja vammaisten palvelujen ja oikeuksien valvontaan aluehallintovirastoille sekä eduskunnan oikeusasiamiehen kanslialle. Vanhustenhuollon valvonta on tärkeää, sillä voiton tavoittelu ei saa olla määräävä motiivi palvelun järjestämisessä. Suomessa olemme tottuneet siihen, että yhdessä sovitusta pidetään kiinni. Valitettavasti tämä on johtanut tilanteen hyödyntämiseen ja väärinkäytöksiin äärimmäisen epäeettisellä tavalla. Valvonnan lisääminen ei kuitenkaan yksin korjaa vanhuspalveluissa esiintyvää varsinaista ongelmaa, hoitohenkilöstön heikkoa tilannetta.  

Vanhuspalvelulaki edellyttää, että toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä ja tehtävärakenne vastaavat iäkkäiden asiakkaiden toimintakyvyn edellyttämää palvelun tarvetta ja turvaavat heille laadukkaat palvelut. Lain säännöksestä ja sitä tukevasta laatusuosituksesta huolimatta henkilöstön riittävä määrä ei ole vieläkään toteutunut kaikissa hoitoyksiköissä. Hoitajamäärän mitoittamisessa on ensisijaisesti painotettava palveluiden tarvetta, vanhuksen yksilöllistä hoitoisuutta. Hoidon tarve riippuu asiakkaiden fyysisen, kognitiivisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn ja palvelujen tarpeen pohjalta.  

Hoitajien tehtävä on olla hoitajia. Kehitys ei ole hyväksyttävä, jos tuottavuuden nostamiseksi luovutaan tärkeistä tukitoiminnoista, kuten siivouksesta tai jostain hallinnollisesta tukitoimesta. Tämä johtaa siihen, että hoitajia kuormitetaan useilla tehtävillä, joilla ei ole tekemistä itse hoidon kanssa. Siksi hoitopalveluihin tarvitaan myös lisää läpinäkyvyyttä.  

Vanhustenhoitoa tulee kehittää nyt ja tulevaisuudessa eikä pelkästään sen takia, että huoltosuhteemme heikkenee merkittävästi tulevien vuosikymmenten aikana. Hoitotyöhön tarvitaan nykyistä useampia käsipareja. Vanhustenhuoltoa on tärkeä tarkastella kokonaisuutena, johon kuuluvat muun muassa kuntoutus, kotihoito ja ympärivuorokautinen hoiva. Näiden eri palvelumuotojen kautta tuemme ikääntyneitä heidän arjessaan. Edellytyksenä kuitenkin on, että palveluita on saatavilla ja että hoitajia on tarpeeksi. Tämän johdosta hoidon kehittämiseen ja hoitajamäärän lisäämiseen tulee kohdistaa enemmän varoja.  

Edellä olevan perusteella ehdotan hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

Vastalauseen lausumaehdotus 1 

Vastalauseen lausumaehdotus 2 

Vastalauseen lausumaehdotus 3 

Taloussuhdanteen huippu on ohitettu, ja EU-alueelta kuuluu huolestuttavia taloustietoja. Ostopäällikköindeksit ovat tippuneet reilusti, ja nyt myös kova data vahvistaa talousongelmat. Italia joutui taantumaan jo viime vuoden kahdella viimeisellä vuosineljänneksellä. Saksa vältti alustavan tiedon mukaan taantuman niukasti. Italia voi vetää koko EU-alueen taantumaan, ja Deutsche Bank varoittaa myös Saksan uppoavan taantumaan. Talouskriisi voi eskaloitua Suomen tulevalla EU-puheenjohtajakaudella. Tällöin joudutaan tekemään vaikeita päätöksiä ja tukemaan Etelä- Euroopan velkamaita.  

Keskeisiä ongelmia kotimaassa ovat parantuneesta työllisyysasteesta huolimatta edelleen työvoiman kohtaanto-ongelma sekä kotitalouksien korkea velkaantumisaste. Lisäksi asumisen ja liikkumisen kustannukset ovat jo nyt palkkatasoon suhteutettuna varsin korkeat ja uhkaavat sekä hallituksen toimien että toimettomuuden seurauksena kohota edelleen. Hallituskauden lähestyessä loppuaan sote-uudistuksen osalta aika on loppumassa kesken, ja todennäköistä on, että tuleva eduskunta joutuu aloittamaan uudistuksen valmistelun alusta ilman eurooppaoikeudellisia ongelmia aiheuttavaa ja kustannuksia merkittävästi lisäävää kokoomuksen valinnanvapausmallia.  

Maahanmuuton kustannukset edelleen korkealla tasolla — epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan inhimillinen kustannus nähdään nyt 

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä pitää epäjohdonmukaisena, että turvapaikkakriisistä aiheutuvien menojen taso jatkuu korkeana siitä huolimatta, että vastaanottotoiminnan piirissä olevien henkilöiden lukumäärä on laskenut merkittävästi vuodesta 2015. Kun käyttäjien määrä on laskenut, kustannuksiltaan kalliimpia vastaanottokeskuksia olisi tullut sulkea ja siten keskimääräisissä yksikkökustannuksissa tulisi näkyä merkittävää laskua. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan yksikkökustannukset ovat kasvaneet. Suomen tulisi pyrkiä karsimaan vastaanottotoiminnasta kaikki ylimääräiset kustannukset sekä vähentää sellaisia vetovoimatekijöitä, jotka lisäävät maamme houkuttelevuutta turvapaikanhakijoiden silmissä.  

Hallituksen turvapaikkapoliittisessa toimenpideohjelmassa 12/2015 edellytettiin lukuisia toimenpiteitä, jotka toteutettuina olisivat vähentäneet Suomen vetovoimatekijöitä sekä siten maahamme kohdistuvaa turvapaikanhakijavirtaa. Keskeisiltä osin vetovoimatekijöitä ei kuitenkaan ole vähennetty, ja hallitsemattoman, epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan seuraukset on nähty nyt käytännössä, kun turvapaikanhakijat ovat syyllistyneet lukuisiin, suomalaisiin lapsiin ja naisiin kohdistuneisiin seksuaalirikoksiin. Kielteisillä turvapaikkapäätöksillä ei ole merkitystä, jos kielteisen päätöksen saaneita ei poisteta maasta, vaan he saavat liikkua maassa vapaasti ja käyttää suomalaisen yhteiskunnan palveluita ja yhteiskunnalta puuttuu keinot estää heitä syyllistymästä rikoksiin. Perussuomalaiset on vaatinut koko hallituskauden ajan, että hallitusohjelmaa noudatettaisiin, ja sekä kansallisen turvallisuuden että kustannusvaikutusten näkökulmasta olisi ensiarvoisen tärkeää, että nämä toimenpiteet toteutettaisiin viipymättä ja täysimääräisinä. 

Vanhustenhoidon ongelmat on korjattava viipymättä 

Vanhustenhoidon hoitajamitoitus on ollut riittämätön jo vuosikausia, eikä ongelmiin ole puututtu, vaikka ne ovat olleet laajalti tiedossa. Vasta nyt, kun yksityisten hoivapalveluyritysten toiminnan erittäin räikeät väärinkäytökset ovat tulleet julkisuuteen, hallitus on havahtunut ongelman olemassaoloon. Se, että ongelmat ovat pitkälti samoja, jotka ovat olleet tiedossa vuosikausia, mutta joihin ei ole reagoitu ajoissa, vaikka perussuomalaiset on vaatinut jo kahtena peräkkäisenä vuonna vaihtoehtobudjetissaan hoitajamitoituksen vahvistamista lain tasolle, on anteeksiantamatonta. 

Hallituksen lisätalousarviossa esittämät toimet ovat kuitenkin epäonnistuneita sekä sisällöltään että mittasuhteiltaan: vajaan puolentoista miljoonan euron panostus, joka painottuu valvontaresurssien lisäämiseen, on täysin riittämätön eikä puutu millään tavoin keskeiseen ongelmaan eli kuntien riittämättömiin resursseihin ihmisarvoisten hoivapalveluiden toteuttamiseksi. Perussuomalaiset vaatii, että hoitajamitoitus säädetään lain tasolle ja valvontaviranomaisille annetaan riittävät resurssit sekä myös konkreettiset keinot havaittuihin ongelmiin ja väärinkäytöksiin puuttumiseksi. Törkeisiin laiminlyönteihin syyllistyneiden hoivapalveluyritysten vastuuhenkilöt on saatettava vastuuseen teoistaan. 

Edellä olevan perusteella ehdotan hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

Vastalauseen lausumaehdotus 1 

Vastalauseen lausumaehdotus 2 

Vastalauseen lausumaehdotus 3