3) Laki työntekijän oikeudesta saada palkkaa äitiysloman
alun osalta sekä tästä aiheutuvien kustannusten
korvaamisesta työnantajalle
Maija Perho /kok:
Arvoisa puhemies! Nämä kokoomuksen lakialoitteet
kaikki tähtäävät parempaan työllisyysasteeseen
joko välillisesti tai välittömästi.
Tämä ensimmäinen lakialoite työntekijän
oikeudesta saada palkkaa äitiysloman alun osalta sekä tästä aiheutuvien
kustannusten korvaaminen työnantajalle on aihe, josta aiheellisesti
tänä syksynä salissa on jo pariinkin
otteeseen vilkkaasti keskusteltu varsinkin siitä syystä, että selvitysmies
Janne Metsämäki on tehnyt oman ehdotuksensa.
Tausta tälle on luonnollisesti se, että kokoomus
uskoo vahvasti siihen, että näiden vanhemmuudesta
aiheutuvien kustannusten korvaamisella työnantajalle on
sekä väestöpoliittista, työllisyyspoliittista
että tasa-arvopoliittista merkitystä. Ne vahvistaisivat
naisten asemaa työmarkkinoilla, vähentäisivät
perusteettomia pätkätöitä ja toivon
mukaan myös saattaisivat aientaa ensimmäisen lapsen
keskimääräistä hankintaikää.
Tämän aloitteen pääasiallinen
sisältö käsittää lainsäädäntöön
perustuvan oikeuden kaikille naisille saada täyttä palkkaa
ensimmäisten 72 päivän ajalta lapsen
syntymän jälkeen ja sen lisäksi myös
vuosilomakustannukset. Vastaavasti työnantajalle suoritettaisiin
näistä kustannuksista täysi korvaus.
Tänä päivänähän
tilanne on se, että vain osa naisista, naisvaltaisista
aloista, kuuluu sellaisten työehtosopimusten piiriin, joihin
kuuluu tämä oikeus palkalliseen äitiyslomaan.
On perusteltua, että tämä oikeus kuuluu
tasavertaisesti ja tasa-arvoisesti kaikille työssä käyville naisille,
jotka jäävät äitiyslomalle.
On myös niin, että tämä työnantajalla
työehtosopimusten perusteella oleva velvoite maksaa täyttä palkkaa
on osittain vaikuttanut työsyrjintään,
siihen, että hedelmällisyysiässä olevat
naiset eivät ole saaneet paikkaa, jota ovat hakeneet, vaan
paikka on annettu sitten perusteilla, jotka eivät kestä,
muille työnhakijoille, henkilöille, jotka ovat
jo ohittaneet tämän iän. Yrittäjä,
joka työskentelee naisvaltaisella alalla — hyvänä esimerkkinä juuri
kampaamot tai kauneusalan yritykset, monet palvelualan yritykset — on
tilanteessa, jossa kuluja aiheutuu muistakin äitiyteen, vanhemmuuteen,
liittyvistä tekijöistä: sijaisten palkkaus
luonnollisesti; raskaudenaikaiset sairauspoissaolot; sairaan lapsen
hoito; ja jos on käytetty koko hoitovapaa-aika, työntekijän
uudelleenkoulutus jne. On tietysti aivan selvää,
että näitä kaikkia kuluja ei voida lähteä täysimääräisesti
korvaamaan, mutta nimenomaan tämä äitiysloma-ajan
palkka on sellainen, joka monesta eri syystä on perusteltua
tasapuolisesti maksaa kaikille ja korvata kaikille.
Uskon, että tämä uudistus todella
vaikuttaisi siten, että tätä työsyrjintää ei
enää sukupuolen eikä naisen iän
perusteella tapahtuisi. Uskon myös vahvasti, että monet
pienyrittäjät erityisesti, joilla olisi selkeä lisätyövoiman
palkkaamisen tarve, mutta jotka eivät uskalla sitä tehdä,
vaan repivät tämän lisätyön
omasta selkänahastaan, ottaisivat ilomielin vastaan tämän
uudistuksen. Väestöpoliittisesti nimenomaan siksi,
että syntyisi enemmän työtilaisuuksia,
syntyisi enemmän toistaiseksi jatkuvia työsuhteita
määräaikaisten pätkien tilalle,
tällä uudistuksella nähdäkseni
saavutettaisiin monia hyvin varteenotettavia etuja.
Siksi toivon, että tämän aloitteen
mukaisesti voidaan tässä asiassa edetä — jonka
asian ovat ottaneet omakseen ymmärtääkseni
kaikki tässä salissa istuvat puolueet — ja
että tämä asia etenisi sillä tavoin
kuin pääministeri Vanhanen on esimerkiksi luvannut,
niin että me saamme tätä koskevaa lainsäädäntöä ensi
vuonna käsiteltäväksemme.
Raija Vahasalo /kok:
Arvoisa puhemies! Kuntien talous on tällä hetkellä rapakunnossa. Tämä ei
ole kuntien syy. Koska kuntien mahdollisuudet omaan varainhankintaan
ovat rajalliset, syyttävä sormi kohdistuu tässä tilanteessa
valtioon. Valtio voisi helpottaa kuntien asemaa maksamalla oman
osuutensa valtion ja kuntien yhteisvastuulla olevista peruspalveluista.
Nyt se kuitenkin jättää kunnat yksin
painiskelemaan peruspalveluiden, kuten sosiaali- ja terveyspalveluiden
sekä opetuksen järjestämisen, kanssa.
Valtion vastuunpakoilu alkoi, kun kuntien ja valtion osuuksia
palvelujen rahoittamisessa viimeksi tarkistettiin ja huomattiin,
että valtion pitäisi maksaa kunnille satoja miljoonia
euroja, jotta kustannustenjaossa päästäisiin
oikeaan tulokseen. Aiempien hallitusten aikana valtio on tällaisissa
tilanteissa maksanut kunnille näiden saatavat opetustoimen
osalta seuraavana vuonna ja sosiaali- ja terveydenhuollon osalta
kahden seuraavan vuoden aikana. Nykyinen hallitus kuitenkin katsoi,
ettei valtiolla ole varaa maksaa velkaansa heti pois, ja muutatti
eduskunnalla lakia niin, että tuli mahdolliseksi jakaa
maksu useille vuosille siten, että pääosa
tästä niin sanotusta pakkolainasta tulee maksetuksi
vasta vuonna 2008.
Kunnilla ei ole varaa odottaa vuoteen 2008 asti. Jos taloustilanne
ei parannu, kuntien on pakko joko heikentää palvelutasoa,
tehdä alijäämää tai kiristää verotusta.
Monissa kunnissa näitä korjausliikkeitä onkin
jo tehty. Viime vuonna negatiivisen vuosikatteen kuntia oli 138
ja lukumäärä kaksinkertaistui vuoteen
2003 verrattuna. 136 kuntaa puolestaan nosti tuloveroprosenttiaan vain
yhden kunnan laskiessa sitä.
Jos mennään sellaiseen tilanteeseen, ettei
mikään edellä luetelluista toimenpiteistä yksin
riitä, saatetaan joutua yhtä aikaa kiristämään
verotusta ja heikentämään palvelutasoa.
Tällöin päädytään
yksittäisen kuntalaisen näkökulmasta
todella epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen. Kuntalainen
maksaa enemmän huonommista palveluista. Valtion haluttomuus
helpottaa kuntien taloustilannetta johtaa siis yhtälöön,
jonka käytännön lopputulos sopii harvan
oikeustajulle. Se, että valtio lykkää kuntien
saatavien maksamista useilla vuosilla, on kokoomuksen mielestä osoitus
siitä, ettei valtio pysty olemaan luotettava sopimuskumppani
ja pitämään kiinni sopimuksista kuntien
kanssa. Kuntien taloudellisen tilanteen ollessa, mikä on,
tällainen toiminta on valtion taholta varsin moraalitonta.
Kuntien pitäisi löytää valtionkin
osuudet sekä vanhojen palvelujen järjestämiseen
että uusien tehtävien hoitoon.
Kunnissa todella tarvitaan lisäresursseja. Ensi vuonna
kuntien sosiaali- ja terveysmenot kasvavat varovaisenkin arvion
mukaan noin 700 miljoonaa euroa ilman uusia tehtävälisäyksiä.
Tehtäviä on kuitenkin tarkoitus lisätä ja
laajentaa. Näiden vaikutus on talousarvioehdotuksen mukaan
344 miljoonaa euroa. On varmaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon
palveluverkko harvenee ja sen myötä palveluiden
laatu ja saatavuus heikkenee tämän hallituskauden
aikana. Miten käy hoitotakuun? Miten käy päivähoidon?
Miten ikäihmisten palvelut hoidetaan? Miten käy
kaikkein heikoimmassa asemassa olevien? Nykyinen hallitus tulee
saamaan itselleen kyseenalaisen kunnian palveluiden heikkenemisestä.
Opetustoimen osalta tilanne on ihan yhtä huono. Perusopetuksen
käyttökustannukset ovat kasvaneet muun muassa
erityisopetuksen määrän kasvun takia.
Uusia tehtäviä on tullut, muun muassa pienten
koululaisten aamu- ja iltapäivähoito sekä esioppilaiden
kuljetus. Uudet opetussuunnitelmat aiheuttavat lisäkustannuksia,
samoin uudet oppiaineet fysiikka, kemia ja terveystieto. Vanhatkin
tehtävät tulisi kuitenkin hoitaa. Opetustoimen
rahoitus on ollut alimittainen jo kauan. Muualla maailmalla ihmetellään,
miten olemme saaneet niin hyviä Pisa-tuloksia näin
pienellä budjetilla. Sitä sopiikin ihmetellä.
Nyt kuitenkin hallitus ajattelee, että kun on saatu näin
hyvät tulokset, laadusta on varaa tinkiäkin. Opettajat
ovat kyllä Suomessa erittäin taitavia, mutta eivät
ole kuitenkaan taikureita. Lisäksi varsinkin hallituspuolueiden
jäsenet jauhavat koko ajan ikäluokkien pienenemisestä,
joka ei vastoin yleistä luuloa vähennä kuitenkaan
rahoituksen tarvetta samassa suhteessa.
Lain mukaan perusopetuksen valtionosuuden pitää olla
57 prosenttia. Sitä ei kuitenkaan makseta, vaan keskimäärin
vain ja ainoastaan 45 prosentin verran. Indeksitarkistuksia ei tehdä täysimittaisina.
Yksikköhintojen tasoa leikataan vajaalla indeksitarkistuksella
nyt jo kuudennen kerran peräkkäin. Voimassa
oleva opetuslainsäädäntö korostaa
oppilaiden oikeuksia. Korkeatasoisen koulutuksen edellytyksenä on
asianmukainen rahoitus niin yleissivistävän kuin
ammatillisen koulutuksen järjestämiseksi. Näin
muotoili sivistysvaliokunta kannanotossaan pakkolainasta.
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen mielestä kustannustenjaon
tarkistus on ollut ainoa oikeudenmukainen tapa ottaa huomioon palvelujen laadussa
ja sisällössä tapahtuneet muutokset ja myös
lakien säätämisvaiheessa tapahtuneet
alimitoitetut kustannusarviot. Mielestämme hallituksen
tulee mitä pikimmin maksaa pakkolaina takaisin, maksaa
kunnille niille kuuluva raha: sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksina
207 miljoonaa euroa ja opetuksen valtionosuuksina 73 miljoonaa euroa
eli yhteensä 280 miljoonaa euroa, minkä vuoksi
lakia olisi välittömästi muutettava.
Sari Sarkomaa /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen budjettiesitykseen sisältyvässä köyhyyspaketissa
sivuutettiin tylysti lapsiperheet. Lapsiperheiden toimeentulosta
huolestuneena kokoomus esittää ensi vuoden talousarvioon
liittyvässä lakialoitteessaan lapsilisän
sitomista indeksiin ja lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen
nostamista.
Useat selvitykset osoittavat, että lapsiperheiden köyhyysongelmat
ovat lisääntyneet. Jo joka kymmenes lapsiperhe
elää köyhyysrajan alapuolella. Tutkimuksien
mukaan ja asiantuntijoiden mukaan, joita täällä valiokunnissa
on jo ehditty kuulla, erittäin painokkaasti on nostettu
erityinen huoli: yksinhuoltajaperheiden, alle 3-vuotiaiden lasten
perheiden sekä monilapsisten perheiden köyhyyden
riski, joka on keskimäärin paljon suurempi kuin
muiden kotitalouksien.
Asiantuntijoiden mukaan selkeä täsmäparannus
yksinhuoltajaperheille olisi lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen
nostaminen, ja jotta yksinhuoltajaperheiden taloudellista asemaa
voitaisiin parantaa, kokoomus esittääkin lapsilisän
yksinhuoltajakorotusta nostettavaksi 45 euroon kuukaudessa. Esitämme,
että tämä uudistus tulisi voimaan samaan
aikaan kuin hallituksen köyhyyspaketti eli syyskuun alusta.
Arvoisa puhemies! Perhepoliittisten tulonsiirtojen kehitys on
vaikuttanut epäsuotuisasti lapsiperheiden toimeentuloon.
Keskimääräiset perhepoliittiset tulonsiirrot
ovat laskeneet noin 10 prosenttia laman jälkeen. Yksi hyvin
merkittävä syy tähän kehitykseen
on ollut se, että lapsilisän reaalinen arvo on
laskenut, ja se on laskenut sen takia, että lapsilisää ei
ole sidottu indeksiin toisin kuin monet muut sosiaaliset tulonsiirrot.
Jotta lapsilisät todellakin korvaisivat perheille lapsista aiheutuneita
kustannuksia, lapsilisät pitää ostovoiman
turvaamiseksi sitoa elinkustannusten nousua seuraavaan indeksiin.
Kokoomus esittääkin lapsilisien sitomista indeksiin.
Olen hyvin hämmästynyt siitä, miksi
hallitus on tämän tavoitteen, lapsilisien sitomisen
indeksiin, hylännyt. Me viime vaalikaudella kävimme kaksi
suurta keskustelua, ensin välikysymyksen lapsiperheiden
asemasta. Keskusta syytti hallitusta, että me kuristamme
tahallamme lapsiperheiden asemaa. Sitten oli vielä selonteko
hyvinvoinnista, ja molempien näiden yhteydessä sosiaali-
ja terveysvaliokunta päätyi, ja eduskunta sen
yksimielisesti hyväksyi, ponteen, jossa todettiin, että lapsilisät
on sidottava indeksiin ja se olisi yksi keskeisin toimenpide, mitä lapsiperheiden
toimeentulon turvaamiseksi pitäisi tehdä. Hämmästyin
kovasti, miksi tämä tavoite jäi pois hallitusohjelmasta.
Nyt kun olemme saaneet kuulla kaikki tutkimukset ja asiantuntijoiden
lausunnot lapsiperheiden köyhtymisestä ja juuri
tämän indeksisidonnaisuuden puutteen vaikutuksesta
lapsiperheiden köyhyyteen, hämmästelen, miksi
tämä jäi pois tästä köyhyyspaketista.
Olisi mukava kuulla, kun täällä on hallituspuolueiden edustajia,
kuka tätä tavoitetta vastusti, kun tästä oli
eduskunnan yksimielinen kanta.
Arvoisa herra puhemies! Tosiasia on, että nykyinen
perhepolitiikka ei kannusta tarpeeksi lasten hankkimiseen, vaikka
syntyvyys pitäisi päinvastoin saada voimakkaammin
nousuun. Toki lapsilisät eivät ole syy, miksi
lapsia hankitaan, mutta jos me haluamme, niin kuin me haluamme,
että Suomeen syntyy myös lapsia, on tärkeätä,
että lapsilisän ostovoimasta huolehditaan. Toivon,
että eduskunnasta löytyy taas se sama enemmistö,
jos se ei ole ihan yksimielinen, kuitenkin tämän
lapsilisien indeksiin sitomisen toteuttamiseksi.
Ed. Perho esitteli täällä kokoomuksen
aloitteen vanhemmuuden kustannusten korvaamiseksi. Jos me puhumme
siitä, mikä tulevaisuuden kannalta on ehkä tärkeintä — että me
panostamme kestävään hyvinvointiin ja
siihen, että meillä on myöskin tulevaisuudessa
nuoria suomalaisia täällä — ja
jos puhumme työllisyydestä ja tasa-arvosta, niin
mikään ei ole niin täsmätoimenpide siihen
kuin vanhemmuuden kustannusten korvaaminen, ja kokoomus on tehnyt
tästä erinomaisen aloitteen. Toivon, että siitä käydään
laaja keskustelu ja se arvioidaan täällä ja
hallitus tuo lakiesitykset vielä tämän
vaalikauden aikana, jotta tämä pitkään
käyty keskustelu vanhemmuuden kustannuksista saadaan päätökseen
ja saadaan myöskin siitä eduskunnan päätökset.
Arvoisa herra puhemies! Kaiken kaikkiaan näyttää pahasti
siltä, että lapset ovat jäämässä hallituksen
epäonnistuneen työllisyys- ja kuntapolitiikan
jalkoihin. Ed. Vahasalo nosti täällä erittäin
tärkeän asian esille, sen että on täysin
järjetöntä, että valtiovalta,
hallitus, lainaa kunnilta rahaa maksaakseen sillä sitten
omaa velkaansa takaisin. Tällä hetkellä meidän
kuntataloutemme on kovassa kriisissä ja kunnat ponnistelevat
ihan äärirajoilla pystyäkseen turvaamaan
peruspalvelut. Me tiedämme, että monin tavoin
monilla alueilla peruspalvelut ovat todellisessa kriisissä.
Erityisesti haluan, arvoisa herra puhemies, nostaa esiin huolen
perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen huolestuttavasta tilasta. Hallituksen politiikka
on ajanut neljänneksen kunnista leikkaamaan perusopetuksen
määrärahoja ja kasvattamaan ryhmäkokoja
niin kouluissa kuin päiväkodeissa. Nämä säästöt
koskettavat jopa satojatuhansia lapsia ja heidän perheitään
sekä opettajiaan ja varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Mielestäni
tilanteen vakavuutta kuvastavat opettajien lomautukset, jotka vaarantavat
oppilaiden lakisääteiset oikeudet.
Opetustoimen leikkauksille onkin saatava loppu, tai muuten nämä Pisa-tutkimuksen
tulokset, joista me täällä niin ylpeilemme
mielellämme, ovat pelkkää haavetta. Eli
kaikkein kiireisintä olisi tehdä, niin kuin kokoomus
esittää: maksaa pakkolaina takaisin ja myöskin
pitää kiinni siitä hallitusohjelman lupauksesta
ohjata ikäluokkien pienenemisestä vapautuvat voimavarat
koulutuksen kehittämiseen. On tässä aikoihin
eletty, ed. Gustafsson, kun me oppositiosta saamme huolehtia, että te
pidätte kiinni hallitusohjelmasta. Toivon, että te
voitte tässä luvata, kun olette hallitusta edustamassa
tässä salissa, että hallitus todellakin
pitää lupauksensa ja ohjaa nuo ikäluokkien
pienenemisestä säästyvät kustannukset koulutuksen
kehittämiseen, niin kuin hallitusta muodostettaessa koko
Suomelle luvattiin.
Arvoisa herra puhemies! Aivan lopuksi haluan todeta, että tuo
pakkolainan pihtaaminen, sen pitäminen hallituksen kukkarossa,
kyllä vaarantaa ei vain opetustoimen ja varhaiskasvatuksen palveluita
vaan sosiaali- ja terveyspalvelut ja vanhusten palvelut. Lipposen
hallituksen aikana viisaasti aloitettiin Kansallinen terveysprojekti. Se
oli erittäin suuri uudistus, suurin sitten kansanterveyslain.
Olen todella vakavasti huolissani siitä, että nyt
kunnilla ei ole mahdollisuuksia toteuttaa Kansallista terveysprojektia.
Sen takia, jotta tämäkin tavoite, jota kokoomus
on vahvasti ajanut, että tasapuolisesti turvataan terveyspalvelut
koko Suomessa, saavutetaan, on aivan ehdotonta, että kokoomuksen
esitys siitä, että pakkolaina kokonaisuudessaan
maksetaan takaisin, hyväksytään eduskunnassa.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässähän nyt ovat
esittelyssä kokoomuksen ryhmän budjettialoitteet.
Kokoomushan on kovin sanoin arvostellut hallitusta huonosta työllisyyden
hoidosta. Nyt hämmästykseni on suuri: Yksikään
näistä aloitteista ei kosketa mitenkään
merkittävästi tätä vakavinta: työllisyysongelmaa.
Ehkä tämä asunnon ja työpaikan
välisten matkakustannusten korvaus nyt on sen kaltainen,
mutta muuten nämä aloitteet koskevat verovähennyksiä ja
yksittäisiä etuuksia.
Sanoisin kyllä näin, että kun kokoomus
on paljon kritisoinut meitä sosialidemokraatteja joskus
siitä, että me olemme jakopuolue, niin nyt te olette
sitä aivan olennaisesti ja leimallisesti. Totean kyllä,
että esimerkiksi tämä yksinhuoltajakorotuksen
nostaminen on sinällään kannatettavaa,
mutta totean, että tämä hallitus on jo
kerran nostanut tällä vaalikaudella yksinhuoltajakorotusta.
Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Gustafssonille: Suomessa on edelleenkin
valtava rakennetyöttömyys, joka ei ole kadonnut
mihinkään. Meillä on lähes 200 000
työtöntä sillä sektorilla, ja
sitä purkua ei ole tapahtunut. Se on valtava paise meidän
yhteiskunnassamme. Sen eteen pitää tehdä töitä vielä rajusti,
että se saadaan pois.
Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson täällä kyllä nyt
puhuu ihan asian vierestä. (Ed. Gustafsson: Mitä työllisyysaloitteita
siellä on?) Kyllä kokoomus kantaa myöskin
huolta työllisyydestä ja työttömyydestä,
koska nämä asiat vaikuttavat siihen, esimerkiksi
koulutus.
Juuri tähän rakennetyöttömyyteen
yksi lääke on juuri nimenomaan koulutuksen hyvä laatu
ja taso ja se, että koulutusta pystytään
järjestämään ja antamaan, koska
kysymys on siitä, että on olemassa työttömiä,
jotka ovat kouluttautuneet aikoinaan semmoisille aloille, joilla
ei enää työtä ole, tai eivät
ole kouluttautuneet tutkintoon asti, ovat ilman tutkintoja. Heitä on
silloin vaikea työllistää.
Toinen asia täällä on työntekijän
vanhemmuudesta työnantajalle syntyvien kulujen korvaaminen,
jolla luodaan uusia työpaikkoja sekä miehille
että naisille.
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ihan selvää on, että te, ed.
Gustafsson, ette ole tutustunut kokoomuksen esillä oleviin
lakialoitteisiin tai sitten olette tehnyt sen hyvin huolimattomasti
ettekä kuunnellut, mitä ryhmän varapuheenjohtaja
ed. Perho totesi. Kaikki kokoomuksen aloitteet tavoittelevat työllisyyden
ja talouden kohentumista. Meillä on matalapalkkatuen esitys.
Kokoomushan teki siitä ensimmäisen lakialoitteen
eduskunnassa. Hallitus vesitti tämän rakennetyöttömyyteen
pureutumisen. Me esitämme mallia, joka todella pureutuisi.
Minne muualle me saisimme, ed. Gustafsson, työpaikkoja
kuin palvelusektorille? Me esitämme parannusta kotitalousvähennykseen, asiaan,
jota demarit vastustivat. Te pelkäsitte (Puhemies koputtaa)
piikayhteiskuntaa. Kokoomuksen ponnekkaalla (Puhemies: Aika!) työllä saimme
kotitalousvähennyksen ja olemme saaneet uusia työpaikkoja.
(Puhemies koputtaa) Tässä muutama, ja lisää on,
jos luette vaan tuon listan, joka on siellä pöydällä.
Ed. Anne Huotari merkitään
läsnä olevaksi.
Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tämä äitiyden kustannusten
korvaaminen työnantajalle nimenomaan vaikuttaa työllisyyteen
ja naisten työllisyyteen. Vuoden 2003 työolotutkimuksen
mukaan joka neljäs nainen lykkäsi raskauttaan
määräaikaisen työsuhteen menettämisen
pelon vuoksi. Kun tämä asia korjataan, niin sen
jälkeen työnantajan ei enää tarvitse
pohtia, palkkaako miehen vai naisen. Mielestäni työnantajan
ei tulisi ollenkaan joutua pohtimaan tällaista asiaa, vaan
sitä, kuka on pätevin.
Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson on nyt lukenut sen, mitä on
listalla. Täällä on lakialoitteiden lähetekeskustelu.
Meillähän on sitten vielä runsaasti talousarvioaloitteita,
jotka tähtäävät työllisyyden
parantamiseen: on starttiyrittäjyyttä; on matkakuluvähennysten
korottamista; kotitalousvähennyksen parantaminen täällä jo
todettiin; sukupolvenvaihdosten helpottamiseen tähtäävä perintö-
ja lahjaveron asteittainen poistaminen. Eli täällä on
nyt jo monella suulla todistettu se, että lähtökohtana
pääosalle näistä meidän
aloitteistamme on ollut nimenomaan työllisyyskehityksen
vauhdittaminen ja parantaminen.
Jari Koskinen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Niin kuin täällä ed.
Perho totesi, niin tässä on osa siitä paketista.
Osa tulee aikanaan rinnakkaisina lakialoitteina, sitten kun hallitus
aikanaan antaa vastaavat esitykset.
Yhtenä esimerkkinä vaikkapa tästä kuntien pakkolainajutusta:
Jos kunnat saisivat niille kuuluvat rahat aikaisemmin, ne voisivat
työllistää niillä tai ainakaan
kaikkien kuntien ei tarvitsisi lomauttaa henkilöstöään,
niin kuin tällä hetkellä valitettavasti
joissakin kunnissa tehdään.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nyt kun täällä on
kokoomuksen lakialoitteita, niin mielenkiintoista olisi tietysti
nähdä sellainen vaihtoehtoinen budjetti, millä te
rahoitatte tämän kaiken. Aikaisemminhan kokoomus
oli tunnettu siitä, että taloudesta pidettiin
erittäin hyvää huolta, mutta nyt näyttää siltä,
että te melkein ohitatte vasemmistoliiton tässä jakopolitiikassa.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten te rahoitatte
tämän budjetin.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä puheenvuorossa tuli
esille se, että hallitus ei ole kiinnittänyt huomiota
lapsiperheiden asemaan, lapsiperheiden köyhtymiseen. Uskaltaisin
kuitenkin sanoa, että tämä lähes
100 miljoonan euron niin sanottu köyhyyspaketti kuitenkin
kohtaantuu merkittävästi lapsiperheitten ja lapsien
hyväksi. Näin haluan uskoa. Silloin kun kokoomus
oli hallituksessa, niin tuskin olisi voinut unta nähdä tämän
suuruusluokan täsmäpanostuksesta nimenomaan köyhyyden
poistamiseksi, ja tämä hallituspohja on nyt tältä osin
sitten tuonut uutta jälkeä.
Olen varsin hyvin perillä näistä peruskoulutuksen
määrärahoista, ja on tietysti oikein,
että kokoomus kantaa niistä huolta. Samalla kuitenkin
pitää nähdä tämä koko
koulutuksen kenttä. Hallitus panostaa erittäin
voimakkaasti edelleenkin muun muassa aikuiskoulutukseen, yliopistokoulutukseen,
ammattikorkeakouluihin ja myöskin täsmätoimin
meidän perusopetukseemme.
Kyllä tästä edelleen nyt jää sellainen
käsitys, että kokoomus on ottanut tämmöisen
uussosialidemokraattisen roolin ja (Puhemies: Aika!) toimii tällaisena
jakopuolueena. Ennen vanhaan kommunistit laittoivat (Puhemies koputtaa) muutaman
markan lisää, kun demarit vaativat jotain. Nyt
kokoomus on tämmöinen uuskommunisti.
Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun ed. Gustafsson täällä kysyi,
mistä saadaan rahoitus, niin hän voi lukea tämän
lakialoitteen numero 119. Siellä lukee, että "kotitalousvähennyksen
piirissä tehdyn työn määrä oli
vuonna 2003 arviolta 5 400—6 700 henkilötyövuotta,
mikä merkitsee noin 8 000 työpaikkaa".
Tätä te vastustitte silloin aikojen alussa, kun
lähdettiin kotitalousverovähennystä viemään
eteenpäin. Nyt se on poikinut hyvää,
ja sitä tulisi mielestäni laajentaa enemmän
kuin hallitus tekee ja jättää se koko
omavastuu ... (Ed. Gustafsson: Hallitus nyt vielä parantaa
kotitalousvähennystä!) — Kyllä,
se on oikein! Te olette tulleet kokoomuksen linjoille, hyvä!
(Ed. Gustafsson: Me olemme tukemassa sitä!)
Hanna-Leena Hemming /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson, onko hyökkäys
paras puolustus?
Hallitusohjelmassa luvataan, että "Laaditaan kokonaisselvitys:
lapsiperheiden taloudellisesta tilanteesta ottaen huomioon sosiaalietuuksien
ja tulojen, palveluiden, maksujen, verojen ja perhevapaiden yhteisvaikutukset".
Missä tämä viipyy? Tämä huoli
perheiden tilanteesta on ollut viime keväästä lähtien
hallituksella erittäin selvästi tiedossa, koskapa
nämä asiat, lapsilukumäärän
riittämättömyys väestökehitykseen
nähden ja perheiden omien lapsilukutoiveitten täyttymättömyys,
ovat olleet hallituksen tiedossa, ja näitä osiltaan
kokoomus lähtee nyt purkamaan.
Hallitusohjelmassa luvataan myöskin, että kolmikantaisesti
lähdetään selvittämään
harmaan talouden estämistä, ja tähän
liittyy kokoomuksen lakialoite tästä kotitalousvähennyksen laajentamisesta
myös muihin kuin hoivatyöhön, eli me
olemme tukemassa hallituksen omaa hallitusohjelmaa. Jos hallituspuolueet
eivät siihen pysty, niin kyllä me siihen pystymme
vastaamaan.
Me olemme hyvin huolissamme syntyvyydestä. Me olemme
hyvin huolissamme siitä, että nuoren naisen mahdollisuus
päästä työmarkkinoille on erittäin
heikko tässä tilanteessa, syynä erityisesti
nykyinen malli perhekustannusten jakamisesta, joka kohdistuu pelkästään äidin
työnantajalle. Olen luottavainen, ed. Gustafsson, että puoluetoverinne,
entinen ministeri Mönkäre pitää viime
perjantaina naisyrittäjien tilaisuudessa tekemänsä lupauksen,
että tätä jakomallia eli sitä,
kuka kustantaa nämä perhevapaat tulevaisuudessa,
ei ole vielä päätetty. Näin
hän sanoi. Minä tulen muistuttamaan tästä toistuvasti
entistä ministeriä, ed. Mönkärettä.
Hän lupasi, että on mahdollista, että yhteiskunta
hoitaa loppujen lopuksi perhekustannukset.
Tätähän kokoomus on viime keväästä asti
esittänyt, nyt konkreettisella lakialoitteella. Tämä on ainoa
malli, ed. Gustafsson, jossa naiset ovat todellakin yhtä lailla
tasavertaisia työnhakijoita miesten kanssa. Jos tämä kustannus
sälytettäisiin työnantajan maksettavaksi,
veisi se työpaikkoja entisestään Suomen
rajojen ulkopuolelle kaikilla niillä aloilla, joilla se
on mahdollista, ja niillä palvelualoilla, joilla työpaikkoja
ei voida viedä ulkomaille, niitä työpaikkoja
ei yksinkertaisesti syntyisi.
Kokoomus kantaa myös huolta ylipäätään syntyvyydestä ja
erityisesti siitä näkökulmasta, että meidän
syntyvyytemme siirtyy yhä vanhemmille ikäluokille.
Mitä koulutetumpi nainen, sitä enemmän
hän haluaa lapsia, mutta mitä koulutetumpi nainen,
sitä varmemmin hän ei enää saa sitä määrää lapsia,
mitä hän toivoisi. Syynä ovat jo fysiologiset
seikat. Tähän kokoomus on tehnyt selkeän
parannuksen opintotukilain eräässä kohdassa.
Tarkoitus on nimenomaan tukea sitä, että opiskeleva
nuori pystyisi opiskelujen aikana perustamaan perheen, ja sitä varten
kokoomus esittää, että vapaan tulon raja
olisi selvästi nykyistä korkeampi perheellisillä opiskelijoilla. Kansantaloudelle
tällä, mikä tulee jatkossa olemaan myöskin
talousarvioaloite, ei tule olemaan mitään merkitystä.
Se menee virhemarginaaliin mennen tullen, mutta opiskelevalle ihmiselle, joka
suunnittelee, teenkö perheen nyt vai teenkö sen,
kun olen valmistunut, hankkinut asunnon, hankkinut sen vakituisen
työpaikan, josta ei ole mitään varmuutta
tällä hetkellä, hankkinut auton, hankkinut
mitä kaikkea muuta, tällä on erittäin
suuri merkitys.
Vielä viimeisenä nostan keskusteluun kotitalousvähennyksen.
Kotitalousvähennyksen osalta olen kiitollinen hallituksen
laajakatseisuudesta siinä, että kotitalousvähennystä ollaan
hoivatuen osalta nostamassa kaksinkertaiseksi entisestä eli 2 300:aan,
mutta on minusta käsittämätöntä,
että esimerkiksi remonttityöt ja pihanhoidot ollaan tästä jättämässä ulkopuolelle,
samoin vapaa-ajan asunnon hoitotoimenpiteet. Tällä luodaan
oikeasti työpaikkoja, sillä miten muuten perheet pystyvät
maksamaan työnteosta jo kuitenkin kertaalleen verotetusta
tulostansa? Tällä on merkitystä ei ainoastaan
nuorille perheille; tällä on valtava merkitys
myös vanhenevalle väestöllemme, joiden
palveluita meidän yhteiskuntamme ei jatkossa voi maksaa
etenkään, kun työllisyyden hoito on hallituksella
näin retuperällä. Tällä on myöskin
suuri merkitys sille, miten taistelemme harmaata taloutta vastaan,
ja ne harmaan talouden poistamisen kautta säästyvät
rahat maksavat tämän kokoomuksen esityksen kotitalousvähennyksen
laajentamisesta varmasti mennen tullen.
Muistutan yhä edelleen ed. Gustafssonia ja hallituspuolueiden
jäseniä, että hallitusohjelma lupaa jo
nämä toimenpiteet.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa herra puhemies! Käsittelen puheenvuorossani
pelkästään lakia perintö- ja
lahjaverolain muuttamisesta, lakialoitetta 117 tältä vuodelta.
Kokoomuksen lakialoite perintö- ja lahjaverotuksen
poistamisesta sukupolvenvaihdostilanteessa on kauan kaivattu ainakin
siltä osin, että vihdoin viimein metsätilat
pääsisivät samaan verokohteluun maatilojen
kanssa. Kymmenen vuotta sitten hollolainen V. K. Simola esitti minulle
metsätilojen sukupolvenvaihdoskohtelun saattamista edes
samaan tasoon maatilojen kanssa, ja nyt siihen on mahdollisuus.
Toimin silloin ensimmäisen edustajakauteni kokoomuksen
pitkäaikaisimpana edustajana maa- ja metsätalousvaliokunnassa.
Metsä vaatii kasvaakseen päätehakkuuikäiseksi
nopeimmillaan eteläisessä Suomessa noin 50 vuotta
ja pisimmillään Lapissa yli 110 vuotta. Se on
kvartaalitalouteen tottuneelle nykyihmiselle melko pitkä aika.
Keskimääräinen metsän kasvu
taimesta tukkipuuksi kestää noin 80—100 vuotta,
ja sinä aikana tilalla tehdään kahdesta kolmeen
sukupolvenvaihdosta. Metsäomistuksen tavallinen väli
on 30 vuotta. Näin tällä hetkellä metsän
uutta haltijaa rasittavat siis päätehakkuuvaiheen
suurissa tuloissa ei vain aiemmat ja nyt tulevat uudistamiskulut
vaan myös isän ja isoisän maksamat perintö-
tai lahjaverot, summana ei suuren suuri, mutta metsätalouden
matalaa tuottoastetta, noin 3—4 prosenttia sijoitetulle pääomalle,
se kummasti rasittaa, puhumattakaan veron vaikutuksesta perinnön
tai lahjan saajan sen hetken taloudelliseen tilanteeseen. Kyllähän me
tiedämme ne jutut, että kun on peritty metsätila,
niin on jouduttu hakkaamaan metsää, että on saatu
maksuun laskut.
Sukupolvenvaihdosta suunnittelee vuosittain yksin Hämeen-Uudenmaan
metsäkeskuksen alueella yli 700 henkeä, tai ainakin
sitä suuruusluokkaa on uusien metsänomistajien
määrä vuositasolla. Kun tiedetään,
että tiloista vain noin 20 prosenttia vaihtaa omistajaa
suvun ulkopuolelle, ei nyt esitetty metsätilojen mukaanotto
perintö- ja lahjaverohuojennukseen ole yhdentekevää. Verotuksella
saatava tulo, noin 100 miljoonaa euroa, on tietysti merkittävä valtiolle,
mutta se on pieni summa, jos sillä voidaan välttää metsätilojen
tarpeeton pirstoutuminen pienemmiksi yksiköiksi.
On hyvä muistaa, että metsän keskikoko
on noin 27 hehtaaria Etelä-Suomessa ja pirstoutuminen merkitsee
yleensä metsänhoidon ja hakkuun vähenemistä,
kun tilakoko pienenee. Tällaisen tilan lunastushinta on
puustosta riippuen 50 000—100 000 euroa
arviolta. Lahjaveroa menisi noin 5 600—16 000
euroa, summa, jota ei ihan jokaiselta meiltä löydy
heti. Sukupolvenvaihdoksen verotulojen saamatta jääminen
tullee valtiolle monin verroin takaisin, kun yleensä käy
niin, että omistajan vanhetessa työt niin hakkuu-
kuin hoitopuolella jäävät tekemättä ja
teettämättä. Halutaan säästää metsää.
Uuden isännän tullessa tilalle hoitotyöt
käynnistyvät hakkuiden kanssa. Tilan pirstoutuessa
perinnönjaon yhteydessä vaikkapa tavalliseen kahteen
osaan metsän taloudellinen hoitaminen voi käydä kannattamattomaksi eli
työ jää tekemättä ja
siitä yleensä mukana seuraava taloudellinen hyöty
niin metsäpaikkakunnalle kuin omistajan asuinkunnalle saamatta.
Tällä hetkellä lähes joka
toinen tilakauppa tuo uudeksi omistajaksi kaupunkilaisen, joka näin ollen
oman työn ohessa on osa-aikametsänhoitaja. He
yleensä käyttävät palveluita
metsäpaikkakunnalla, mikä merkitsee aina työtä ja
toimeentuloa paikallisille, metsät kun ovat edelleen maalla,
vaikka omistajat asuvat taajamissa ja kaupungeissa. Näin
ollen sutjakka sukupolvenvaihdos ilman tarpeetonta taloudellista
rasitetta, joksi perintö- ja lahjavero voidaan mieltää,
pitää omalla tavallaan maaseutua elinvoimaisena
ja antaa siellä asuville mahdollisuuden työhön
ja toimeentuloon.
Täällä eduskunnassa on tietysti mahdollista, että metsätilojen
asema sukupolvenvaihdoksissa jää edelleen toisarvoiseksi,
onhan kyse sentään kateuden ruokkimasta ylellisyydestä,
metsäomaisuudesta, joka noin yleensä mielletään
itsestään isoksi kasvavaksi ja sitten sammioittain omistajalleen
rahaa tuottavaksi hyödykkeeksi. Tosiasia on kuitenkin se,
että metsäomaisuus on aivan samanlaista omaisuutta
kuin muukin kiinteä omaisuus ja vaatii yhtä lailla
hoitoa kuin mikä tahansa yritys tuottaakseen tuloa. Hoitamisen
voi tehdä itse tai teettää, aivan kuin
muussakin yritystoiminnassa tehdään. Yhtä lailla
sukupolvenvaihdos on monen mietinnän summa, jossa todellisuudessa
rahallakin, maksettavalla ja saatavalla, on merkitys. Lienee lisäksi
hyvä muistaa, että metsä on omaisuutta
ja yritystoimintaa, joka jakautuu yhteiskunnassamme paljon optioita
tasaisemmin eri yhteiskuntaluokkiin puoluekannat mukaan lukien.
Kun te lähdette täältä salista tuonne
kaupungille, niin tilastollisesti joka kuudes vastaantuleva on metsänomistaja.
Kokoomuksen lakialoite perintö- ja lahjaverotuksen
poistamiseksi maatiloilta, metsätiloilta ja muulta yritystoiminnalta
on hyvä avaus, jolla yrittäjyyden tekemisen lisäksi
pidetään maaseutua elinvoimaisena. Tämän
aloitteen soisi etenevän voimaantuloon saakka, jollei muuten,
niin siksi, että suomalaiset perhemetsätalouden
harjoittajat pystyisivät tekemään sukupolvenvaihdoksen
tilanhoitointensiteetin laskematta.
Leena Harkimo /kok:
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen lakialoite elinkeinoverolain 55 §:n
muuttamisesta on ehdottoman tärkeä.
Viime vuosien vertailuissa koskien yrittäjyysaktiivisuutta
olemme Suomessa valitettavasti varsin alhaisella sijalla. Erityisesti
naisten halukkuus ryhtyä yrittäjiksi on ollut
heikkoa. Yhteiskunnallisin voimin voidaan vaikuttaa niihin toimintaedellytyksiin,
jotka osaltaan säätelevät halukkuutta
ryhtyä yrittäjäksi.
Suomalaisen yhteiskunnan suurena haasteena on luoda sellainen
toimintaympäristö, joka vahvistaa ja
tukee yrittämisen edellytyksiä nykyistä enemmän.
Työn ja perheen yhteensovittamisen tulisi olla mahdollista
myös yrittäjä-äideille ja -isille.
Sosiaaliturvajärjestelmän tulisi ottaa ehdottomasti
paremmin huomioon yrittäjät suhteessa palkansaajiin.
Niin kauppa- ja teollisuusministeriö kuin sosiaali-
ja terveysministeriökin ovat tehneet ja teettäneet
ansiokasta ryhmätyötä koskien muun muassa
naisyrittäjyyden tilaa, ja myös yrittäjän
sosiaaliturvaa on selvitetty. Nämä selvitystyöt
tulisi mielestämme nyt ottaa vakavasti huomioon ja saattaa
lain tasolle.
Huomionarvoista on se, että yrityksen yhtiömuodolla
on varsin suuri merkitys asiassa. Yrittäjän harjoittaessa
toimintaansa osakeyhtiömuodossa, kommandiittiyhtiönä tai
avoimen yhtiön muodossa hänellä on mahdollisuus
palkansaajana nauttia henkilökuntaeduista kuten muillakin työntekijöillä.
Yksityisenä elinkeinonharjoittajana sen sijaan yrittäjällä ei
ole mahdollisuutta vähentää muun muassa
sairaan lapsen hoidosta aiheutuneita kuluja. Palkansaajalla on palkallinen oikeus
jäädä 1—4 päivän
ajaksi hoitamaan sairasta alle 10-vuotiasta lastaan. Tämä laki
tuli voimaan vuonna 2000. Työnantajan maksama työntekijän
sairaan lapsen hoito on työntekijälle veroton
etu. Työnantajan kustannuksella lastenhoitajan voi saada
samaksi ajaksi kuin siis itse olisi oikeutettu hoitamaan lasta kotona.
Yrittäjällä, kuten jo mainitsin,
toimiessaan yksityisenä elinkeinonharjoittajana ei ole
mahdollisuutta tähän verovähennykseen,
kun hänen oma lapsensa sairastuu. Yrittäjävanhemman
on itse hoidettava järjestelyt: hankittava lapselle hoitaja,
suljettava yritys sairauden ajaksi tai — vaihtoehdoista
ehkä huonoin — otettava sairas lapsi mukaan työpaikalleen.
Kotiin palkatun hoitajan kulut eivät ole yrittäjälle
verovähennyskelpoisia. Tulonmenetys on siis hyvin usein
se tosiasia, joka yrittäjää tässä tilanteessa
kohtaa. Tätä tulonmenetystä ei korvaa
kukaan.
Huomionarvoista on myös se, että vuonna 2003
yrityksistä 40 prosenttia oli toiminimimuotoisia ja näistä jopa
77 prosenttia naisten omistamia tai johtamia yrityksiä.
Tämä kyseessä oleva lakialoite koskee
siis mitä suurimmassa määrin juuri naisia,
naisia yrittäjinä ja naisia työnantajana.
Joustava mahdollisuus perheen ja työn yhteensovittamiseen
on tulevaisuudessa edelleen entistä tärkeämpää.
Toivon, että tämä tärkeä asia
herättää täällä keskustelua
muidenkin kuin kokoomuslaisten keskuudessa.
Jari Koskinen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Puutun muutamaan asiaan näistä lakialoitteista.
Ensin lakialoite 116, joka on tämä pakkolainan
takaisinmaksu kunnille. Kaikkihan tietävät sen
historian. Kunnille ei ole maksettu korvauksia kustannusten noususta,
niin kuin laki edellyttää, vaan hallitus on lykännyt
kustannusten noususta aiheutuvien korvausten maksun peräti
neljälle vuodelle. Näin ei koskaan aikaisemmin
ole tehty. Kuitenkin tämän viikon hyvät
uutiset on voitu lukea lehdistä ja vähän
muualtakin. Valtiontalous näyttää tänä vuonna
menevän parempaan suuntaan kuin tämän
vuoden budjettia aikanaan laadittaessa tiedettiin tai vielä parempaan suuntaan
kuin kevään ensimmäistä lisätalousarviota
käsiteltäessä tiedettiin.
Lehtitietojen mukaan tuore valtiovarainministeri Eero Heinäluoma
on sanonut, että mahdollisesti tänä vuonna
valtiontalous on jopa 3 miljardia euroa ylijäämäinen,
kun aikanaan budjettia laadittaessa ajateltiin, että valtiontalous
olisi noin 0,5 miljardia alijäämäinen.
Eli liikkumavaraa on tullut lisää, ja se on hyvä asia
sinänsäkin. (Ed. E. Lahtela: Hallitus on onnistunut
tehtävässään!) — Hallitus
on onnistunut tehtävässään sen
takia, että se on noudattanut kokoomuslaista veropolitiikkaa:
kansalle on annettu tuloverojen alennuksia, mikä on lisännyt
kansalaisten ostovoimaa ja sitä kautta lisännyt
arvonlisäverotuottoja, sitä kautta se on lisännyt
myös työpaikkoja jne. Tällä tavallahan
tämä mylly toimii, niin kuin ed. Lahtela hyvin
tietää.
Nyt on sitten se hetki, jolloin hallitus voisi valita, mitä tällä rahalla
tekee. Me kokoomuksessa olemme totta kai sitä mieltä,
että valtion lainaa pitää maksaa pois,
pitää varautua tulevaisuuteen, mutta miksi sitten
jättää maksamatta kunnille sitä rahaa,
joka kunnille kuuluu, joka kunnilta on otettu lainaksi. Eikö voitaisi
hoitaa nyt kunnille kuuluvat rahat ja maksaa kunnille kuuluva velka pois
ja sitten sillä määrällä vähemmän
maksaa valtionvelkaa ulospäin? Kysymys on kuitenkin noin
300 miljoonasta eurosta, joka kunnille olisi kuitenkin erittäin
tärkeä summa rahaa. Tällä hetkellä valtion
lainan efektiivinen korko on pikkuisen alle 4 prosenttia, niin että valtion
menetykset siinä mielessä korkoina eivät
olisi kahden vuoden ajalta kuin ehkä noin 15 miljoonaa
euroa, jos maksettaisiin kunnille, kun kunnat tietysti korkoa tälle
omalle velalleen saavat. Eli jos nyt hallitus sitten on viisas ja
eduskunta on myös viisas, niin kun aikanaan täällä käsitellään
tätä aloitetta ja kun päätetään
toisesta lisätalousarviosta, joka eduskuntaan lähiviikkoina
annetaan, niin siinä yhteydessä voitaisiin hoitaa
kunnille nämä lainarahat pois, ja kunnat olisivat
tyytyväisiä, voisivat jatkaa tulevaisuuttaan pikkuisen
valoisammissa merkeissä.
Herra puhemies! Toinen kokoomuksen hyvä lakialoite
on lakialoite 117, missä muutettaisiin perintö-
ja lahjaverotusta. Viikko sitten oli Keskuskauppakamarin suuri veropäivä,
missä pääministeri Matti Vanhanen piti
ansiokkaan puheen verotuksesta. Hän totesi siellä muun
muassa, että myös ensi hallituskaudella tuloverojen alennusta
pitää jatkaa — eli kokoomuslaista veropolitiikkaa
pitää jatkaa myös seuraavalla hallituskaudella.
Hän totesi myös samassa yhteydessä, että perintö-
ja lahjaverotuksesta ei ole syytä Suomessa luopua, mutta
pääministerin mielestä perintöverotusta
pitäisi korjata ja perintöverotusta pitäisi
toteuttaa nykyisestä kevennettynä versiona.
Mutta hän totesi myös samassa yhteydessä, että näitä muutoksia
voidaan tehdä vasta seuraavassa hallituksessa ja seuraavaan
hallitusohjelmaan laitetaan sitten merkintä perintö-
ja lahjaverotuksen muuttamisesta. Tästä seuraa
välittömästi kysymys: Jos kerran tiedetään
ongelma, niin miksi lykätä ratkaisua kaksi vuotta
eteenpäin? Kun pääministeri mainitsi
puheessaan myös erittäin yksityiskohtaisia ongelmia
perintö- ja lahjaverotuksessa, kuten esimerkiksi avoparien
perintötilanteet, joissa jäljelle jäävä puoliso
maksaa kolminkertaisena perintöveroa, kun he eivät
ole aviossa, eli 48 prosenttia pahimmassa tapauksessa, niin eikö tätä epäkohtaa
voitaisi korjata? Eikö samassa yhteydessä voitaisi
korjata myös perintö- ja lahjaveron 3 400
euron alarajaa? Sitä voitaisiin reippaasti korottaa, koska
siihen ei ole koskettu vissiin 20 vuoteen. Tällä hetkellä perintö-
ja lahjavero koskettaa nimenomaan tavallisia suomalaisia. Ne, keillä on
vähän enemmän omaisuutta, järjestelevät
sitä jo muulla tavalla tai sitä järjestellään
ulkomaitten kautta.
Myös ministeri Pekkarinen keväällä,
kun eräitä raportteja julkisuudessa oli ja eräs
työryhmä antoi mietintönsä perintö-
ja lahjaverotuksen kehittämisestä, totesi, että perintö-
ja lahjaverotusta pitäisi korjata, mutta ei kuitenkaan
tarkemmin määritellyt, millä tavalla.
Joka tapauksessa tiedetään, että perintö-
ja lahjaverotuksessa on ongelmia, mutta minä en ymmärrä,
miksi hallitus ei tee mitään, kun kerran ongelmat
tiedetään ja asia olisi helppo korjata.
Jos halutaan edistää Suomessa yrittäjyyttä, niin
sitä voidaan edistää sillä,
että hyväksytään tämä kokoomuksen
lakialoite perintö- ja lahjaverotuksen helpottamisesta.
Tässä nimenomaisessa lakialoitteessa halutaan
helpottaa yritysten sekä maa- ja metsätilojen
sukupolvenvaihdoksia ja sitä kautta varmistaa työpaikkojen
säilyminen niissä yrityksissä ja yritystoiminnan
jatkaminen. Asiantuntijat sanovat, että usein yrityksen
kriittinen hetki on se, kun yritysvarallisuus pitäisi siirtää seuraaville
yrittäjille, ja jos siinä ei onnistuta, se usein
tietää sitä, että yritys lakkaa
olemasta ja ne työpaikat, mitä yrityksessä on,
menevät sen siliän tien.
Arvioiden mukaan seuraavan kymmenen vuoden aikana Suomessa on
noin 70 000—80 000 yrittäjää,
jotka ovat luopumassa yrityksistään. Niissä yrityksissä työskentelee
reippaat puoli miljoonaa työntekijää.
Jos sukupolvenvaihdokset yrityksissä eivät onnistu
hyvin, nämä työpaikat ovat vaarassa.
Tämä perintö- ja lahjaverotuksen muuttaminen
tältä osin ei ole edes kovin kallista lystiä valtiolle.
On arvioitu, että menettäisimme ehkä noin
100 miljoonaa euroa verotuloja, mutta samaan hengenvetoon on kuitenkin syytä todeta,
että Suomessa on olemassa kaikenkattava myyntivoittojen
verotus, jolloin osa todennäköisesti näistä menetetyistä perintö-
ja lahjaverotuloista tulisi takaisin myyntiverotuksen kautta.
Herra puhemies! Lopuksi vielä kaksi sanaa lakialoitteesta
119 eli työmatkakulujen vähennysten parantamisesta.
Suomessa pendelöinti on lisääntynyt koko
ajan. Samalla me myös tiedämme, että työvoiman
kysynnässä ja tarjonnassa on selviä ongelmia.
Jos parantaisimme hieman matkakuluvähennysten verovähennysoikeutta,
niin se antaisi ehkä monellekin suomalaiselle mahdollisuuden
ottaa vastaan työtä vähän kauempaakin
kuin kotipaikkansa nurkilta.
Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Jari Koskiselle voisi ihmetellä tässä,
kun hän tätä viimeistä lakialoitetta
perusteli, mikä koski lahja- ja perintöveroa, miksi
kokoomus näin suppeasti tätä ajattelee.
Tämähän koskee pelkästään
metsätiloja, tässä todetaan. Minusta
metsätilat varmaan tarvitsevat samalla tavalla verohelpotusta
tässä tilanteessa, kun tila jää perinnöksi
tai tehdään sukupolvenvaihdoksia, mutta isompi
ongelmahan minusta kuitenkin on kaiken kaikkiaan tämä puolison
ja rintaperillisten asema näissä aika vähäisissäkin perinnöissä,
kun jää vaikka omakotitalo, joka on säästetty,
tai kesämökit. Minusta tämä pitäisi hoitaa
kyllä.
Kyse on siitä tietysti, millä tavalla rahoja
käytetään. Eikö kokoomus voisi
lähteä siitä näkökulmasta,
että on tasapaino kuitenkin? Minä ymmärrän,
jotta valtiontalouden tasapainosta pitää huolehtia.
Kokoomus on aikaisemmin ollut tämmöinen talouspuolue,
niin olen ymmärtänyt, mutta nyt on näköjään
hurahtanut johonkin muualle. Tämä, mitä varallisuusverosta
tulee, on suurin piirtein tämä teidän
esittämänne summa, joka tässä nyt
metsätilojen osalta kevennettäisiin. Kun varallisuusvero
kuitenkin koskee kaikkein rikkaimpia, niin eikö anneta
sen vielä olla tässä (Puhemies koputtaa) — nyt
on mahdollisuus vaikuttaa eduskunnassa — ja tehdään
helpotus perintöveron puolelle.
Markku Rossi /kesk (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Jari Koskinen tuossa äimisteli,
että tässä kuntien ja valtion välisessä kustannusjaossa
ei ole koskaan aikaisemmin toteutettu sellaista mallia, että on
jaksotettu neljälle vuodelle. Ei toki olekaan, mutta ei
tässä nyt aivan puhdasta kaulusta löydy
kyllä kokoomuksenkaan suunnalta.
Koko järjestelmähän aloitettiin vuonna
1997, ja kokoomus oli hallituksessa mukana. Ensimmäisen
kerran tuo tarkistus piti toteuttaa vuoden 2001 valtionosuuksissa.
Toisin kävi. Tuolloinen tarkastus 433 miljoonaa päätettiinkin
maksaa kunnille kahdessa erässä. Tarkemmin sanottuna se
jaksotettiin ensin peräti kolmelle vuodelle, kunnes tuporatkaisu
sitä vielä muutti. Tämän verran
historiaa.
Sinällänsä siinä, miten
kunnille tulisi maksaa, voi yhtyä kyllä puhujan
näkökulmaan, että olisi paikallaan, jos
varsinkin vuodelle 2008 kohdistuva 194 miljoonaa, ottaen huomioon
kuntatalouden nykyinen tila, pystyttäisiin jaksottamaan
jo aiemmin elikkä nyt tulevalle vuodelle ja vuodelle 2007.
Jari Koskinen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Rossille: Historia kyllä tiedetään
ja tunnetaan. Nyt on kuitenkin se tilanne, että rahaa on
tulossa valtiolle tänä vuonnakin, eli tämä voidaan
hoitaa, jos on vaan halua. Toivottavasti hallituksella on halua.
Ed. Lahtelalle: Kokoomus on ollut ja on edelleen talouspuolue.
Sen takia me näitä aloitteita teemmekin, jotta
Suomessa kansantalous voisi hyvin ja Suomessa olisi yrityksiä ja
työpaikkoja. Tämä aloitehan ei koske
pelkästään metsätalousyrittäjiä,
tämä koskee myös maataloutta ja tavallisia
yrityksiä.
Perintö- ja lahjaverotuksesta on sisällä verojaostossa
myös ed. Sjöblomin aloite, jossa luovuttaisiin
kokonaan perintö- ja lahjaverotuksesta. Mutta kun se ei
näytä saavan eduskunnan enemmistön tukea,
niin nyt sitten lähdetään liikkeelle siitä,
jos edes pienin askelin päästäisiin parempaan
suuntaan ja aloitettaisiin nyt vaikka siinä muodossa, että helpotettaisiin
yritysten sukupolvenvaihdoksia.
Reijo Paajanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Nämä kokoomuksen lakialoitteet
erinomaisesti tukevat yrittäjyyttä ja työllisyyttä,
jos niitä eteenpäin halutaan viedä.
Tuosta lakialoitteesta 115:
Vanhemmuuden kustannukset jakautuvat Suomessa epätasaisesti.
Tämän korjaamiseksi esitti selvitysmies Metsämäki,
että yritykset toimisivat järjestelmän
maksajina. Tämä on takaperoinen idea, sillä yrityksiä ei
pidä rasittaa uusilla maksuvelvollisuuksilla, kun pitäisi
tehdä juuri päinvastoin. Suomen Yrittäjät
totesi, että selvitysmiehen esityksellä olisi
siten työllisyyteen pelkästään
kielteinen vaikutus.
Kokoomuksen esittämän mallin mukaisesti lailla
pitäisi velvoittaa kaikki työnantajat maksamaan äitiyslomalle
jääneelle työntekijälleen täyttä palkkaa
esimerkiksi 72 ensimmäisen arkipäivän
ajalta. Lailla edelleen pitää kokoomuksen mallin
mukaan velvoittaa Kela korvaamaan tästä työnantajille
aiheutuvat kustannukset kokonaan. Tästä Kelalle
syntyviä lisäkustannuksia ei pidä laittaa
muiden työnantajien maksettavaksi. Oikeudenmukaisinta on
se, että valtionosuutta sairausvakuutuslaista johtuvista
menoista nostetaan. Kokoomuksen esitys vanhemmuuden kustannuksien
korvaamisesta työnantajalle on yritysten toimintaa tukeva
ja samalla myös kustannusten jakautumisen epätasaisuuteen
puuttuva esitys. Näin naisvaltaisten alojen työnantajat
eivät olisi enää epäoikeudenmukaisessa
asemassa suhteessa muihin työnantajiin.
Suomella on taloudellisesti mennyt viime vuosina hyvin, mutta
tiedämme kaikki, mitkä haasteet maatamme odottavat
lähivuosina. Väestörakenteen muutos pakottaa
meidät tekemään päätöksiä,
joilla saamme palvelutarpeet ja niiden rahoituksen katettua myös
tulevaisuudessa. Meidän on tuettava yrittäjiä ja
yrityksiä, jotta työllisyys saadaan riittävälle
tasolle. Tämä ei tapahdu muutoin kuin tukemalla
yritysten työllistämismahdollisuuksia, joista
tässä lakialoitteessa on nimenomaan kyse.
Arvoisa puhemies! Maamme kuntien talousahdinko on tunnettu.
Olemme kaikki varmasti yhtä mieltä, että kuntien
talouksia pitää tukea. Tämä kokoomuksen
lakialoite 116 lähtee siitä, että nykytilanne,
jossa kunnat joutuvat korottamaan kunnallisverojaan ja yhä useammat
kunnat tekevät alijäämäisiä tilinpäätöksiä,
on täysin kestämätön. Valtio
on siirtänyt kunnille jatkuvalla syötöllä uusia
lakisääteisiä velvollisuuksia, joiden
toteuttaminen syventää kuntien resurssipulaa.
Kustannustenjaon tarkistuksen jaksottamisessa hallitus on ottanut
jarrumiehen roolin. Kuntien jo maksamista palveluista ei valtio
ole valmis takaisinmaksuun, vaikka rahat tosiasiassa kuuluisivat
kunnille. Onkin täysin kestämätöntä siirtää takaisinmaksua
seuraavan hallituksen niskaan ja samalla pitää kuntakenttä vaivaisena.
Jotta kuntakenttä saadaan kestävälle
pohjalle, on kustannustenjaosta kuuluvat rahat palautettava kunnille
mahdollisimman pikaisesti. Meillä Etelä-Karjalassa
tilanne on todella akuutti. Meillä kuntien katteet ovat
maan pienimmästä päästä ja kunnat
ottavat velkaa. Se on todella lyhytkatseista, mutta tällä hetkellä valtio
ei anna muuta mahdollisuutta. Suomen kannalta ei ole toivottavaa, että kymmenen
vuoden kuluttua meillä on korviin asti velkaantunut kuntakenttä.
Lakialoitteesta 117:
Suomessa on seuraavan viiden vuoden aikana edessä tuhansia
sukupolvenvaihdoksia pk-yrityksissä, mikroyrityksissä ja
myös maatalousyrityksissä. Jopa joka kolmannessa
yrityksessä on tapahtumassa sukupolven vaihtuminen. Me
tarvitsemme sellaista lainsäädäntöä,
joka tukee näiden sukupolvenvaihdosten tapahtumista, eikä sellaista,
joka niitä rajoittaa.
Suomessa on totuttu katselemaan lahden yli naapuriin Ruotsiin
uudistuksia tehtäessä. Kansainvälisestä näkökulmasta
perintöverosta luopuminen kokonaisuudessaan olisi järkevää.
Tähän ei kuitenkaan tässä vaiheessa
ole rahkeet riittäneet. Se, että veroa ei vielä poisteta
kokonaan, ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että yritysten toiminnan
jatkuminen vaarantuu. Hallituksen tulisi turvata yritysten toimintamahdollisuudet
muuttamalla
verotuslainsäädäntöä kokoomuksen
esityksen mukaisesti. Kyse on kansantaloudellisesti erittäin
isosta asiasta, jota ei pidä jättää odottamaan.
Perintöveron poistamisesta on täällä salissa
jo useaan otteeseen keskusteltu, mutta tulokset ovat jääneet
saavuttamatta. Mikäli asia siirtyy seuraavalle hallitukselle,
tulee minusta kohtuuton kiire lainsäädännön
aikaansaamiseksi; nimittäin se lainsäädäntömuutos
tarvitaan välttämättä. Yritystoiminnan
tärkeimpiä tekijöitä on ennustettavuus,
joka nykyisen verotuksen takia on vaikeaa. Sukupolvenvaihdoksien
toteuttamista on tuettava, sillä muutoin tuhannet yritykset
voivat joutua lopettamaan toimintansa, ilman että jatkajaa on,
ja tätä kansantaloutemme tuskin kestäisi.
Arvoisa puhemies! Vielä tuosta lakialoitteesta 119:
Kotitalousvähennyksen merkitys tulee kasvamaan lähivuosina
huomattavasti. Jo nyt markkinoille on syntynyt runsaasti uusia yrityksiä,
joiden toiminta pohjaa vähennykseen. Näitä yrityksiä on
paljon muun muassa hoivapalvelualalla, niin kuin olemme todenneet.
Tästä on syntynyt todellinen uusi työllisyyttä lisäävä toimi.
(Ed. Rossi: Hallitus on toiminut hyvin!) — Hallitus on
toiminut hyvin. — Hallitus on seurannut kokoomuksen esityksiä kotitalousvähennyksen
laajentamiseksi.
Lisäyksen kohdentaminen niin, että se ei kattanut
remonttikuluja, ei kuitenkaan ole perusteltua. Kotitalousvähennyksellä on
onnistuneesti kamppailtu harmaata työtä vastaan.
Remonttien kustannusten vähentämisestä hyötyvät
siis työntekijä, asiakas ja samalla verottaja.
Nyt kuitenkin hallituksen esityksen rajaaminen ei paranna toivotulla
tavoin kotitalousvähennyksen käyttöä,
vaan jää ainoastaan osittaiseksi eikä siten esimerkiksi
hyödynnä vähennyksen potentiaalisia työllistämisvaikutuksia.
Kotitalousvähennyksen laajentamisesta aiheutuvat kulut
ovat kohtuullisen pienet, mutta saatavat hyödyt kaikille ovat
todennäköisen suuret. Näin ollen remonttityön
rajaaminen vähennyksen korottamisen ulkopuolelle ei palvele
vähennyksellä haettuja tavoitteita.
Arvoisa puhemies! Yrittäjäkansanedustajana toivon,
että täällä salissa syntyisi
todellisia yrittäjyyteen ja työllistämiseen
tähtääviä uudistuksia. Tiedämme
kaikki sen, että julkiselle sektorille ei tule lähivuosina
syntymään uusia työpaikkoja, vaan ainoa
työllistävä sektori on yksityinen sektori.
Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Paajasen puheenvuoroon liittyen kahteen
asiaan.
Kotitalousvähennys ja sen laajentaminen ensi vuonna
on todella hyvä asia. Uskon, että jatkossa myös
uusia askeleita otetaan tämän kotitalousvähennyksen
osalta. Mutta ties monennenko kerran haluan todeta tässä,
että kiireellisintä olisi saada yhtenäiset
tulkinnat tässä valtakunnassa juuri esimerkiksi
peruskorjauksiin liittyen ja konetyöhön siitä,
mitkä työt kuuluvat kotitalousvähennyksen
piiriin ja mitkä eivät.
Arvoisa puhemies! Toinen asia liittyy valtion ja kuntien kustannusjaon
tarkistukseen. Myös itse olen sitä mieltä,
että ehdottomasti tällä vaalikaudella
nämä kuntien rahat pitäisi palauttaa, mitä puoltaa
myös se, että tällä hetkellä on
erittäin monia kuntien yhdistymiseen liittyviä selvityksiä käynnissä,
ja kuntatalouden tila todella voisi olla parempi, ja muun muassa
tähän tarvitaan rahaa. Sen takia toivoisin, että homma
hoituu tällä vaalikaudella.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä kotitalousvähennyskysymys
on tietysti mielenkiintoinen kaiken kaikkiaan. Se, että se
kaksinkertaistettaisiin kokoomuksen esityksen mukaan tuonne 2 300
euroon myös remonttitöissä, panee tietysti
miettimään, kuinka järkevää verotuksen
ja verotukien käyttöä se sitten kaiken
kaikkiaan on. Kotitalousvähennys on joiltakin osin vaarassa
myös siirtyä alan kustannuksiin ja hintoihin.
Alallahan vallitsee itse asiassa varsin korkea työllisyys
tällä hetkellä. Työttömyyttä on,
mutta tämän kaltaisissa remonttitehtävissä — ed.
Paajanenkin tietää, kuinka helppoa se remonttimiehen
löytyminen on — se, siirtyykö se sitten
hintoihin ja miten tämä tuki asiallisesti ja oikeasti
kulkee, se on kyllä isomman pohtimisen paikka.
Sinällänsä tämä koko
kotitalousvähennysasia on erittäin hyvä ja
sillä on saatu paljon aikaan, mutta kun on kysymys siitä,
mihinkä töihin se kohdennetaan, niin tässä tämä kotitalous-,
hoiva- ja hoitotyö hallituksen linjauksen mukaisesti on
varmasti järkevää.
Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Meillä Suomessa asuinrakennuskanta
on suhteellisen iäkästä tai siinä vaiheessa
rakennettua, että on valtavia remontin tarpeita. Tältä osin
kun on henkilökohtainen kokemuskin tästä kaupungista — remonttimiestä ei meinaa
löytyä millään, ja sinä saat
sen parhaiten, kun maksat ilman kuittia — tämä ei
voi olla tämän yhteiskunnan edun mukainen. Sen,
mitä me panostamme siihen, minä uskon, että me
saamme moninkertaisesti hyötynä takaisin.
Marjukka Karttunen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen lakialoitteessa esitetään
työntekijöille oikeutta saada palkkaa äitiysloman
alun osalta sekä työnantajalle oikeutta saada
tästä aiheutuvien kustannusten korvausta niin,
että Kela velvoitettaisiin korvaamaan työnantajalle
täysimääräisesti äitiysloman
palkka ensimmäisten 72 päivän osalta.
Tämä olisi askel tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen.
Naisvaltaisille aloille on kohtuutonta, että äitiyden
kulut kohdistuvat vain niihin, ja se, että nämä äitiyden kulut
kohdistuvat vain naisten työnantajiin, johtaa työmarkkinoilla
siihen, että ne jakautuvat kahtia sukupuolen mukaan, ja
johtaa pitkällä aikavälillä jopa
siihen, että lapset köyhtyvät ja syrjäytyvät,
koska valitettava tosiasia on se, että jopa joka toinen
avioliitto päättyy eroon ja pienet lapset jäävät äidille
ja tämä äiti ei sitten tämän
asian takia saa vakinaista työtä. Raskaus ei ole
työperäinen sairaus, ja siksi Kela olisi oikea taho
korvaamaan nämä raskaudesta aiheutuvat kulut.
Meillä Suomessa vallitsee vauvapula. Koko tämä harmaantuva
yhteiskunta tarvitsee lapsia, ja ensisynnyttäjien keski-ikä on
karannut jo 30:n tienoille. Naisellakin on oikeus sekä perheeseen että uraan.
Mies voi helposti valita uran ja perheen, mutta nainen useimmiten
joutuu valitsemaan a) uran taikka sitten b) perusteettomat pätkätyöt,
vanhempainvapaat ja työttömyyden ja tässä kierteessä pyörimisen.
Vuoden 2003 työolotutkimuksen mukaan joka neljäs
nainen lykkäsi raskauttaan määräaikaisen
työsopimuksen menettämisen pelon vuoksi. Toisaalta,
jos jää tahattomasti lapsettomaksi, sitten syytetään
uraohjukseksi.
Tämä kokoomuksen esittämä lakialoite
olisi askel myös työpaikkojen luomiseen palvelualoilla.
Nämä perinteiset kokoomatyön työpaikat
ovat katoamassa Kiinaan ja Intiaan ja näihin uusin talousmahteihin,
ja uudet työpaikat sitten taas sijoittautuvat osaamisen
ja innovaation piiriin, joten tämä hoito- ja hoiva-ala,
johon kohdistuu myöskin kotitalousvähennyksen
laajennuksen mahdollisuus, mahdollistaisi uusien työpaikkojen
syntymistä palvelualan sektorille.
Yksinhuoltajaperheissä köyhyyden riski on keskimääräistä suurempi,
ja tätä epäkohtaa voidaan lieventää korottamalla
lapsilisän yksinhuoltajakorotusta, joten kokoomus esittää myöskin lapsilisän
yksinhuoltajakorotuksen nostamista 45 euroon kuukaudessa. Kokoomus
esittää myöskin lapsilisien sitomista
indeksiin.
Hallitus ei osoita kannustavaa lapsiperhepolitiikkaa. Siitä on
myöskin osoitus tämä ehdotus päivähoitomaksujen
korottamisesta, mikä osuisi juuri keskituloisiin ja nuoriin
perheisiin, jotka muutenkin ponnistelevat maksaakseen asunto- sekä opinto-
ja muut velkansa ja elämisen kulut. Turussa jopa viidennes
ja jossain ympäristökunnassa 69 prosenttia perheistä maksaa
korkeinta päivähoitomaksua, johon nyt kaavaillaan
tätä 50 euron korotusta. Erittäin erikoista
perhepolitiikkaa!
Arvoisa herra puhemies! Köyhyyspaketti on myöskin
herättänyt keskustelua. Nuorten lapsiperheitten,
etenkin yksinhuoltajien, taloudellinen tilanne on romahtanut merkittävästi.
Elatustuen nosto olisi täsmäase yhden vanhemman perheiden
tilanteen parantamiseen. Yksinhuoltajaliitto onkin esittänyt
elatustuen nostoa nykyisestä 118 eurosta 237 euroon per
lapsi. Saman korotuksen tulisi koskea myös puoliorvon peruseläkettä.
Keskiverto suomalaislapsi kuluttaa 500 euroa kuussa, ja elatusavuista
33 prosenttia sijoittuu välille 101—135 euroa,
ja vain 11 prosenttia on suurempia kuin 168 euroa kuussa. Voidaan
nähdä, että lähivanhemmat joutuvat
lapsilisäkin huomioiden melkoisiin paineisiin vastatessaan
lapsen elatuksesta. Tämä kokoomuksen esittämä lapsilisän
yksinhuoltajakorotus parantaisi yhden aikuisen ja lasten muodostamien
perheitten taloudellista asemaa.
Arvoisa herra puhemies! Hallitus tarjoaa vain kylmää kättä lapsiperheille.
Ed. Matti Saarinen merkitään
läsnä olevaksi.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Karttusen puheenvuoro on hyvä puheenvuoro,
mutta muutama täsmennys kuitenkin siihen.
Kun kokoomuspuolue oli hallituksessa, lapsiperheitä kuritettiin
silloin. Vanhasen hallituksen, tämän hallituksen,
aikana on tapahtunut paljon. Ehkäpä aivan lyhyt
kertaus tähän, myös eduskunnan pöytäkirjaan:
Lapsilisiä on korotettu 10 euroa kuukaudessa ensimmäisestä lapsesta;
lapsilisän yksinhuoltajakorotus 3 euroa kuukaudessa; kotihoidon
tuen korotus 42 euroa kuukaudessa; yksityisen hoidon tuen korotus
19,60 euroa kuukaudessa; pienimmän äitiys-, isyys-
ja vanhempainrahan korotus 94 euroa kuukaudessa; osittaisen hoitovapaan
ja osittaisen hoitorahan laajennus sekä osittaisen hoitorahan
tasokorotus 6,93 euroa kuukaudessa; perättäisten
synnytysten äitiyspäivärahan tasoa laskevan
vaikutuksen poistaminen; koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta
lakisääteiseksi ykkös- ja kakkosluokkalaisille;
ja vielä esiopetuksen kuljetusten maksuttomuus; ja lapsiasiavaltuutetun
viran perustaminen, jolle toivomme kaikkea hyvää.
(Puhemies koputtaa)
Kaiken tämän jälkeen, jos sanotaan,
että mitään ei ole hallitus tehnyt, se
on vahvasti väitetty.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan sanoa, että olen
hyvin onnellinen siitä, että maan taloustilanne
on paljon parempi kuin hallitus itsekään luuli,
kun katsoin niitä eilen tulleita lukuja, että vuosi
on menossa ylijäämäiseksi. Se on erittäin
tarpeellista, kun tiedetään, mihin tämä ikääntyvä Suomi
on menossa. Siitä huolimatta meidän tulee edelleen
olla huolissaan työllisyydestä ja tehdä niitä uudistuksia,
jotka sitä asiaa vievät eteenpäin. Niitä on
runsaasti näissä kokoomuksen jättämissä lakialoitteissa.
Jos kuitenkin ensin menen tähän kohtaan kunnilta
otetusta pakkolainasta liittäen senkin keskustelun siihen,
mitä eilen kuultiin, niin olen kyllä aika lailla
vakuuttunut siitä, että nyt ei ole aivan täysin
tasapainossa valtiontalouden ja toisaalta kunnallistalouden hoitaminen.
Olen ollut mukana kunnallispolitiikassa vuoden 92 vaaleista lähtien
sellaisessa kunnassa, jossa on kunnallistaloutta hoidettu keskimääräistä selvästi
paremmin. Siellä on tehty hyvin isoja ja kivuliaitakin
päätöksiä: On kouluverkkoa supistettu,
ei ole rakennettu uimahallia, vaikka sillä on ollut valtavasti
kansan kannatusta, ja monesta muusta kohdasta on nipistetty. Mutta
nyt ollaan ensimmäistä kertaa sellaisessa tilanteessa,
että vaikka veroäyriä nostetaan 1 pennillä,
niin siltikään ei selvitä mitenkään
järkevästi. Nyt vielä onneksi keksittiin
kuntaliitos, että päästään
tässä jotenkin eteenpäin.
On tietysti hyvä asia, että näitä kuntaliitoksia tulee.
Mutta kun niitä kuntaliitoksia tulee, niin kyllä siinä on
todellakin käynyt niin, että raha on ollut vahvasti
konsulttina. Kunnat on ajettu sellaiseen tilanteeseen, sellaiseen
pakkorakoon, että nyt on jotain hyvin voimakkaasti tehtävä.
Kuten täällä ed. Jari Koskinen aikaisemmin mainitsi,
monissa kunnissa on myöskin lomautusuhka, jopa irtisanomisuhka.
Myöskin Pirkanmaalla on näitä kuntia,
joissa tämä joko on tapahtunut tai on edessä.
Se tilanne on kyllä tänä päivänä todella
vakava, ja ihmettelen kyllä, että hallituspuolueiden
taholta ei ole tätä kuntatalouden tilaa sillä tavalla
otettu vakavasti, että olisi saatu aikaan se, ettei tätä pakkolainaa
makseta takaisin suurimmalta osalta vasta vuonna 2008. Kyllä tässä on
mitä ilmeisimmässä määrin
kyse vain ja ainoastaan siitä, että ongelmia halutaan
siirtää seuraavalle hallitukselle. Se, mikä sitten
on poliittinen tilanne, aikanaan nähdään.
Mutta kunnat ovat tällä hetkellä todella
pahassa ahdingossa ja myös ne kunnat, jotka ovat itse todella
yrittäneet sitä talouttaan hoitaa ja ovat tehneet
myöskin hyvin kivuliaita päätöksiä.
Kyllä tässä asiassa eteenpäin
meneminen nyt, varsinkin kun valtiontalous selvästi sen
kestää, jo tänä vuonna tämän aloitteen
116 mukaisesti olisi enemmän kuin suotavaa.
Arvoisa puhemies! Muutama sana myös näistä muista
aloitteista.
Lakia perintö- ja lahjaverolain muuttamisesta on täällä jo
useassa puheenvuorossa erinomaisesti käsitelty. Totean
siihen vain sen, että kun meidän yrittäjäkuntamme
ikääntyy, niin kuin koko meidän väestömme
ikääntyy, jos ei sieltä löydy niitä uusia
nuoria yrittäjiä, jotka jatkavat sitä yritystä,
työllistävät ne ihmiset, jotka siellä yrityksessä tälläkin
hetkellä ovat töissä, tehdään
kyllä suunnaton vahinko tälle kansantaloudelle.
Mitä tulee tämän asian oikeudenmukaiseen puoleen,
niin kyllä minun mielestäni on täysin oikeudenmukaista
se, että vanhemmat voivat lapsilleen toimivan yrityksen
siirtää ilman, että siitä välistä täytyy
maksaa perintö- tai lahjaveroa tai mitään
muutakaan veroa. Se on sitten eri asia, kuten täällä ed.
Jari Koskinenkin sanoi, että sen, että kun se
yritys myydään ja sitten siitä menee myyntivoittovero,
varmaan jokainen täällä hyväksyy.
Mutta kun muutenkin tiedetään, että on erittäin
ongelmallista erityisesti monilapsisissa perheissä, joissa
esimerkiksi yksi jatkaa sitä yritystä, jo se,
että varat saadaan jaettua lasten kesken jotenkin tasaisesti,
kuten vanhemmat yleensä tietysti haluavat, ja sitten valtio
tulee vielä väliin, niin kyllä se riski
on erittäin suuri, että se yritys ajetaan alas
ja paitsi, että siihen loppuu hyvä yritys, nuorelta
yrittäjältä työpaikka, niin
erittäin monessa tapauksessa myöskin moni työntekijä joutuu
etsimään uutta työtä ja osa
tietysti jää sitten myöskin työttömäksi.
Kyllä tässä olisi nimenomaan sellainen
perintö- ja lahjaveroon täsmäkohdennus,
joka veisi asiaa merkittävästi eteenpäin.
Lakialoite 121 opintotukilain muuttamisesta on hyvin maltillinen.
Siinä esitetään, että opiskelijan
vapaan tulon rajoja korotetaan 10 prosentilla ja että ne
sidotaan vuonna 2007 elinkustannusindeksiin. Kaikki tiedämme,
että opiskelijat ovat yksi ryhmä, joka on tässä yhteiskunnassa kaikkein
tiukimmilla, ja siitä, että heidän annetaan
tehdä edes vähän enemmän töitä ilman,
että se välittömästi vie pois
näitä etuisuuksia, kyllä ei voi sanoa,
että se on edes riittävää, mutta
se on sentään oikean suuntainen kädenojennus
opiskelijoita kohtaan. Opiskelijathan ovat nimenomaan se ryhmä,
joka ei ole nykyiseltä hallitukselta saanut mitään
muuta kuin kylmää kättä ja ohjeen
ottaa lainaa. Ne ovat olleet ne asiat, jotka hallitus on opiskelijoille
antanut, joten tälle sektorille olisi kyllä syytä panostaa.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi vielä muutama sana
työmatkakuluvähennyksen korottamisesta, joka on
tässä aloitteessa 122.
Me kaikki tiedämme, mikä tällä hetkellä on polttoaineiden
hinta. Kaikkein helpoin ja osuvin tapa vaikuttaa siihen olisi korottaa
tätä työmatkakuluvähennystä silloin,
kun puhutaan yksittäisten ihmisten asioista. Varmasti kaikkien
intressissä on se, kuten täällä on
jo mainittu, että työnteko vähän
kauempaakin kannattaa. On myöskin huomioitava se, että kun
asuntotilanne on tänä päivänä suurissa
kaupungeissa varsin heikko, lapsiperheet, jotka haluavat asua omakotitalossa tai
ylipäätään vähän
laajemmassa asunnossa kuin pienissä kerrostaloasunnoissa,
joutuvat monesti kustannussyistä menemään
varsin kauaksikin siitä työpaikasta. Silloin nimenomaan
työmatkakuluvähennyksellä on hyvin ratkaiseva
rooli siinä, että se työn tekeminen kannattaa
vielä kauempaakin ja että voi valita sen kustannuksiltaan edullisemman
asumisvaihtoehdon sieltä kauempaa.
Tämä myös edistää sitä,
että tämä maa säilyy kaikkineen
asuttuna, eli siinä on monia hyviä puolia, ja
tässäkin on kyse valtiontalouden kannalta kuriositeetin
kaltaisesta uudistuksesta, jonka hinta on vain ja ainoastaan 10
miljoonaa euroa. Toivon myöskin tälle aloitteelle
menestyksekästä tietä eduskunnan käsittelyssä.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ehkä on myös hieman syytä ed.
Satosen puheenvuoron johdosta miettiä, mistä sitten
tämä kuntien saaminen valtiolta eli tämä velka
syntyi. Sehän syntyi sinä aikana, kun kokoomuspuolueen
valtiovarainministerin johdolla sälytettiin kunnille sellaisia
tehtäviä, joille ei luotu samalla uutta rahoitusta,
eli yksinkertaisesti kuntakentälle annettiin niin paljon tehtäviä,
että rahaa ei ollut tarpeeksi käytettävissä.
Nyt sitten, kun tarkistusjaossa on katsottu, että on
oikeudenmukaista, että kunnat saavat periä osansa,
niin tässä sitä ollaan. Siitä syntyy
502 miljoonan euron lasku. Sinällänsä ei
nyt ole ihan suurin osa se 194 miljoonaa euroa, joka on vuodelle
2008, vaan se on vajaa puolet sieltä. Joka tapauksessa
se on maksettava. Se on kunnille kuuluvaa. Tästä me
olemme samaa mieltä. Mutta sekin, mistä se on
syntynyt, pitää muistaa. Sinällänsähän
tässä järjestelmässä on
päästävä myös kuntien
kannalta sellaiseen tilanteeseen, että myös on
olemassa valtiontalouden kehysten ohella kuntatalouteen liittyvä kehys,
(Puhemies koputtaa) joka ohjaa tätä kokonaisuutta.
Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Opintososiaalista asemaa opiskelijoiden osalta
on kumminkin määrätietoisesti viety eteenpäin.
Siellä on ateriakorvauksen korotus ensimmäisenä tapahtunut,
asumistuen vuokrakaton korotus. Nyt tuli käytettävissä olevaan
rahaan liittyvän tilanteen parantaminen siten, että opintorahan
lisäksi on mahdollisuus saada lainaa, josta määräajassa
opiskellessaan voi saada verosubventiota. Tämä on
ihan selvä parannus. Nyt seuraava vaihe tässä opintososiaalisessa
kehittämisessä keskustan eduskuntaryhmän
mielestä on se, että toisen asteen opiskelijoiden
vanhempien tulorajoja nostetaan. Se on tässä nyt
ensi vuoden asia.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ihan muutama sana täältä edestä.
Kun lueskelin tätä kokoomuksen lakipakettinippua,
niin mietiskelin sitä, mistä aikaisemmin puhuin
paikaltani, että kokoomusta minä olen pitänyt
ja kokoomuksen edustajia hyvin taloustietoisina ja järkevinä taloudenhoidon
kannalta. Mutta ilmeisesti kokoomuksessakin on, kun ne ovat ihmisiä kaikki siellä,
semmoisia, jotka eivät osaa taloutta niin hyvin hoitaa,
ja kun miettii konkurssien määrääkin,
niin varmaan siellä joillakin on sitten vähän hurahtanut
ohi se homma. Jos kaikki nuo vietäisiin läpi,
mitä tuossa paketissa on, niin kyllä tässä aika
lailla isot kulut tulisi, kun kuitenkin hallitus lähtee
siitä, jotta tuo talousarviohan perustuu velanotolle. Tosin
nämä viimeaikaiset tiedot näyttävät
vähän paremmilta, mutta hallitus on pitänyt
tiukat ohjat.
Siitä huolimatta valtiolla on kuitenkin velkaa niin
paljon, jotta meidän lapsemmekin saavat sitä maksaa.
Sen takia minusta semmoista hölläkätistä politiikkaa
ei voi kyllä harrastaa. Sitä kun käy miettimään,
missä ajassa se velka tullaan maksamaan pois, kun ottaa
huomioon, että meidän suomalainen yhteiskuntamme
harmaantuu aika nopeassa aikataulussa ja kun katsoo tätä kilpailua, mihin
koko maailmantaloudessa mennään, niin kyllä meillä maksamista
tulee olemaan, meillä, jotka satumme hengittämään
vähän pitempään tai lyhempään,
mutta myös niillä, jotka tänne joka tapauksessa
jäävät sitten myöhemmin. Sen takia
tämän eduskunnan ja hallituksen ei pitäisi ainakaan
sitä tuskaa enää lisätä.
Sen takia semmoinen hyvin maltillinen linja minusta pitää olla tässä hommassa.
Ed. Satosen puheenvuorosta voisi pohdintaa tässä käydä vähän
siinä mielessä, kun hän totesi, jotta
nyt on kuntaliitoksia tullut ja nyt pitäisi rojauttaa vähän
kunnille rahaa. Onko se huono vai hyvä asia, jotta on tullut
kuntaliitoksia? Minä olen nimittäin sitä pitänyt
hyvänä asiana, kun kaikissa näissä aikaisemmissa
tutkimuksissa ja tilastoissa on todettu, jotta joka tapauksessa
pitemmän päälle kuntaliitoksissa voidaan
hoitaa tehokkaammin ne kuntalaisten palvelut. Tietysti jos katsoo
sitten pelkästään virkamieskunnan osalta
ja sitten byrokratian kannalta, niin meidänhän
pitäisi lisätä kuntia. Helsingistäkinhän
saisi hirveän monta semmoista vielä kohtuullisen
isoa kuntaa. Kun tehdään 50 000 asukkaan
kuntia, niin siitähän saisi yli kymmenen kuntaa,
joissa olisi koko byroo, ja sehän työllistäisi
valtavasti porukkaa. Mutta onko se järkevää?
Samalla tavalla voi kysyä, eikö meidän
kuitenkin pitäisi katsoa monilla alueilla, miten voidaan
mahdollisimman kevyellä hallinnolla hoitaa siten, jotta
ne kuntalaisten saamat peruspalvelut turvataan. Minusta sen takia
tämä niukkuus, joka tässä on
ollut johtuen valtiontaloudellisista syistä, että ei
ole voitu rahaa heittää sinne reilusti, on johtanut
siihen, jotta kunnissa on jouduttu miettimään.
Tosin vähän porkkanarahoja on tullut siihen sivuun,
mikä on edesauttanut sitä, jotta on päästy
vähän isompiin kuntakokonaisuuksiin. (Välihuuto
kokoomuksesta) Uskon, jotta tämä homma tulee jatkumaan,
ja olen ymmärtänyt, jotta edustajat kokoomuksessa
eivät välttämättä tämmöisiä vähän
suurempia kuntakokonaisuuksia ole olleet vastustamassa ainakaan.
Jossakin tietysti paikallisella tasolla pitää politiikkasyistä olla
vastustamassa, mutta muuten yleisesti ottaen ymmärsin,
jotta katsotaan järkeviä kokonaisuuksia.
Kun katsotaan tuotakin aloitetta, mikä tuossa on kuntatalouteen
valtionosuusjärjestelmän osalta heitetty, niin
minusta tämä hallitus hoitaa aika hyvin tämän
homman. Siinä on määrätty aikataulu,
ja katsotaan, jos tässä saadaan vielä paremmin
hoidettua tämä kuntakenttä siten, jotta
se vanha mentaliteetti ja ajatus, että kirkon ympärille
on rakennettu kunta, saadaan tähän yhteiskuntaan
sopivaksi, missä on kulkuyhteydet olemassa, tietoliikenneyhteydet
olemassa. Ei tarvita enää välttämättä semmoista
ajattelua, mitä oli silloin aikanaan, kun on hevosvetoisena
aikana rakennettu ja veneillä soutaen johonkin saareen tehty
kunta. Sen takia ed. Satosen puhe toi jotenkin hyvin ristiriitaisen
ajattelun siitä, pitikö hän kuntaliitoksia
hyvänä vai pahana asiana.
Sitten toinen asia, joka tässä lakialoitteessa 120
kiinnitti erityisesti huomion, toisella sivulla: lapsilisien indeksikorotus.
Minä olen ollut hallituspuolueen jäsenenä vuodesta
95 lähtien, mutta minä olen aina äänestänyt
sen puolesta, jotta lapsilisiin tehtäisiin indeksikorotus.
Mutta muistan, edustajat kokoomuksessa, että hyvin harva
taisi olla sitä mieltä täällä salissa,
kun on aina joulun alla budjettikäsittelyissä äänestetty,
jotta tehtäisiin tämä korotus. Elikkä tässä on
vähän semmoinen juttu, niin kuin jonkun papin
väitetään sanoneen kirkossa, jotta älkää tehkö niin
kuin minä teen vaan tehkää niin kuin
minä opetan. Joskus voisivat kyllä nämä puheet
ja teotkin olla linjassa eikä, edustajat kokoomuksessa,
niin, että nyt kun ollaan oppositiossa, lähdetään
tekemään semmoisia aloitteita, mistä itse
silloin hallituksessa ollessa olisi pitänyt näyttää.
Jos itse hallitus ei tuo esitystä, niin kansanedustajat
olisivat ottaneet budjettivallan käsiinsä ja tehneet
tämän korjauksen. Silloin se olisi ollut johdonmukaista politiikan
osalta.
Jo tuolta paikaltani puhuin varallisuus- ja lahjaverosta. Odotan
kyllä sillä tavalla, jotta tällä nykyisellä eli
Vanhasen hallituksella tässä vielä himpun
verran on aikaa tehdä hyviä tekoja. (Ed. S. Lahtela:
Onko se aikonut tehdä?) — Ei, kun sen pitää tehdä kaikesta
huolimatta. — Toivon mukaan löytyy tässä hallituspuolueiden
keskuudessa semmoinen paine, jotta perintö- ja lahjaverotusta
muutetaan.
Sillä tavalla tulee laki nimittäin järkeväksi, jotta
ei verotettaisi näistä pienistä perinnöistä, jotka
ovat tämmöistä tavanomaista omaisuutta: On
hankittu talo siinä yhdessä tiukalla työllä,
on mahdollisesti mökki, ja venekin siihen kuuluu, missä sattuu
olemaan järvenrantaa tietysti, ja pientä hilpetööriä.
Eikö näiden pitäisi olla semmoista kamaa,
minkä pitää olla verovapaata?
Samaten just näissä sukupolvenvaihdostilanteissa,
niin kuin ed. Satonen puhui hyvin, on järjetön
juttu, jotta silloin kupataan veret kuiviin siinä, otetaan
niin kuin rahat pois, kun pitäisi just sen uuden yrittäjän
lähteä kehittämään
sitä, pitäisi olla potkua siinä, jotta
se lähtee uudella voimalla ylöspäin,
kun saa firman käsiinsä. Tänä päivänä käy,
jotta siinä isketään niin kuin puukko
verisuoneen ja lasketaan verta pois, jotta vähän
aikaa kituu se yritys siinä, ennen kuin saa puhtia. Minusta
tämän tyyppinen ajattelu pitäisi korjata,
koska se on parasta yrittäjyyspolitiikkaa ja elinkeinoelämän
tukemista.
Tässä kokoomuksen aloitteessa puhutaan vaan pelkästään
metsätiloista. Minusta tämä pitäisi laajentaa
koskemaan laajasti. Kyllä metsätilallisillakin
on ongelmia, niin kuin kokoomuksen edustaja täällä puhui
oikein hienosti, jotta metsäpolitiikka on pitkäjänteistä politiikkaa
ja siinä vaaditaan tämmöisiä pitkiä investointeja,
ja se on vähän samanlaista kuin mikä yritystoiminta
hyvänsä. Sen takia odotan, kun opposition käsissä tämän
homman korjaaminen ei ole, että se korjaus on meidän
hallituspuolueiden käsissä. Toivon mukaan hallituspuolueissa
syntyy niin vahva paine, jotta me vielä tässä loppukauden,
puolentoista vuoden, aikana saadaan ajoksi tässä semmoinen
teko, joka vaikuttaa tähän perintö- ja
lahjaverotukseen keventävästi. Sitä todennäköisesti
ei hetkessä saada poistettua, mutta järkevästi
lähdetään porrastamaan sitä,
näitä pienempiä, eli suojaosuuksia kasvatetaan
siinä, mistä perintöveroa ei mene.
Marja Tiura /kok:
Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä ed. Esa Lahtelan
puheenvuorosta todeta sen verran, että se oli kyllä semmoista
soutamista ja huopaamista, että minulle ei kerta kaikkiaan
käynyt selväksi, millä perusteella ed.
Lahtela on sitä mieltä, että kun kunnat
on ajettu kuralle, niin tilanne on tällä hetkellä loistava
kerta kaikkiaan. Se, mitä mieltä ed. Lahtela sitten
itse on näistä kuntaliitoksista, onko se lopulta
sitten hyvä asia vai huono asia, ei minulle kerta kaikkiaan
kyllä auennut tässä puheenvuorossa.
Toinen asia on se, että tosiasiahan on, jos katsotaan
ja syytetään tässä edellisiä hallituksia
siitä, mitä edelliset hallitukset ovat tehneet
tai jättäneet tekemättä, että tämän
hallituskauden aikana, tämän Vanhasen hallituksen
aikana, kun tämä hallitus lähti toimenpiteisiin,
67 kuntaa oli kuralla. Nyt kun niitä on 138 ja määrä sen
kun lisääntyy koko ajan, niin tosiasia on se,
että tämä valtion pakkolaina kunnilta
on nimenomaan ollut se lopullinen rysähdys, joka on ajanut
kuntatalouden ihan täydelliseen kriisiin. Sen tähden
on erittäin hyvä ed. Lahtelalle todeta, että todellakin
on herätty siihen, että nyt on tehtävä jotakin.
Mitä tulee sitten perintö- ja lahjaveroaloitteeseen
kokoomuksen osalta, niin kannattaa kyllä lukea se aloite
ihan perusteluteksteineen kunnolla läpi, koska aloitehan
koskee kaikkea yritysvarallisuutta, ei tässä pelkästään
maa- ja metsätiloista puhuta. Ja kun ed. Lahtela tuossa
ruusuisia asioita yrittäjyydestä nosti esille,
niin todella korvat höröllä odotan, että nämä kaikki
asiat myöskin toteutetaan tämän hallituskauden
aikana.
Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! En todennut, ed. Tiura, jotta kunnat
olisivat loistavassa kunnossa. Minä pohdin sitä tilannetta,
mitä hyötyä ikään kuin kuntarakenteen
kehittämisen osalta on siitä ollut, jotta nyt
tämä lama on tuonut ja tiukka talous sen, jotta
on jouduttu katsomaan järkevästi kokonaisuuksia.
Olen sitä mieltä, että järkevät
kuntarakenteet ovat hyvästä. Kannatan semmoisia
kuntaliitoksia, jotka ovat järkeviä, ja pyrin
omassa kunnassani ensi maanantaina tekemään semmoisen
aloitteen jopa, että meidän seutukunta liitetään
yhdeksi alueeksi.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Puutun vielä yhteen kokoomuksen
tekemään aloitteeseen eli yksinhuoltajakorotuksen
korottamiseen. Minusta siinä on todella aiheellinen lakialoite.
Kiistatta lapsiperheissä köyhyys on lisääntynyt,
ja tutkimusten mukaan varsinkin yksinhuoltajaperheet tarvitsevat
kiireellisimmin tukea. Nyt kuitenkin tässä edelleen
on yksi ongelma: toimeentulotukilaskelmissa lapsilisä otetaan huomioon
vähentävänä tulona. Tämä epäkohta on
edelleen voimassa.
Muistan ainakin vuonna 2003 ed. Virpa Puiston ensimmäisenä allekirjoittaman
aloitteen, jossa oli eri puolueiden edustajien nimet alla, kuten allekirjoittaneenkin,
ja jossa esitettiin, että tämä epäkohta
poistuisi. Vaikka kaikki yksinhuoltajalapsiperheet saisivat tämän
korotuksen, toimeentulotukea saavien perheiden käteenjäävä tulo
ei kuitenkaan nousisi. Eli tässä tilanteessa,
jos perhe saa toimeentulotukea, lapsilisää ei
tulisi laskea tuloksi.
Sari Sarkomaa /kok:
Arvoisa herra puhemies! Vaikka täällä salissa
on valitettavan vähän keskustelemassa kansanedustajia,
niin näyttää olevan ihan sama tyyli täällä hallituspuolueiden kansanedustajilla
kuin on ollut koko ajan, kun kuntataloudesta on keskusteltu. Täällä yritetään sumuttaa
keskustelua ja vähän sotkea, mistä asioista
täällä on kysymys.
Haluan tässä avata vielä, kun keskustellaan kokoomuksen
lakialoitteista ja tavallaan hyvin vahvasti käydään
keskustelua siitä, mikä on opposition, pääoppositiopuolueen,
vaihtoehto, että hyvin olennaisesti meillä on
esillä työllisyyden edistäminen, talouden
edistäminen ja hyvin vahvasti on myöskin kuntien
mahdollisuudet tuottaa palvelut, niiden turvaaminen. Täällä on
käsittämättömiä puheenvuoroja
käytetty hallituspuolueiden puolelta.
Aivan ensimmäiseksi haluan todeta sen, että kunta-
ja palvelurakenneuudistuksesta keskusteltiin viime eduskuntavaaleissa
ja silloin se oli kokoomus, joka puhui siitä tarpeesta,
että palvelurakenneuudistuksessa täytyy edetä.
Ne puheenvuorot, joita meidän puolueemme puheenjohtaja käytti
ja kokoomuksen ehdokkaat ja täällä olevat kansanedustajat,
kyllä torpattiin opposition puolelta ja todettiin, että on
lähestulkoon hyvinvointiyhteiskunnan tuhosta kyse. Olemme
erittäin iloisia, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa
nyt edetään. Me lämpimästi kannatamme
sitä. Keskusteltava on toki siitä, millä mallilla
mennään. Kokoomukselle ensisijaista ovat palvelut, ja
näyttää olevan esimerkiksi keskustalle
ensisijaista maakuntahallinnon helliminen ja byrokratian lisääminen.
Me aiomme pitää tiukasti kiinni siitä,
että palvelut turvataan, mutta me emme salli sitä,
että tämän palvelukeskustelun alle te
lakaisette huolen nykytilasta, nykyisistä kuntapalveluista.
Minun lapseni meni ensimmäiselle luokalle tänä syksynä,
niin meni moni muukin suomalainen lapsi, ja nämä ekaluokkalaiset
ovat lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa ennen kuin nämä kunta-
ja palvelurakenneuudistuksen keskeiset vaikutukset tulevat. Meidän
viestimme kokoomuksessa on se, että uudistus täytyy
tehdä. Se täytyy tehdä viisaasti, mutta
samaan aikaan pitää huolehtia siitä,
että kunnilla on mahdollisuudet tuottaa palvelut: perusopetus,
varhaiskasvatus, päivähoito, ikäihmisten
palvelut, monet muut tärkeät asiat.
Te yritätte sumuttaa täällä ja
lakaista tätä asiaa maton alle. (Ed. E. Lahtela:
Ei, ei!) — Kyllä, joka ikisessä puheenvuorossa,
mitä täällä salissa on hallituksen
puolelta pidetty, tämän tyyppistä yritystä on
ollut. Ed. Esa Lahtela täällä ihan kärkenä on
ollut, yrittänyt kyseenalaistaa kokoomuksen kantaa. Me
kannatamme tuota uudistusta, mutta samaan aikaan on katsottava,
mikä on kuntien tilanne. Ihmiset elävät
arjessa. Te ette voi sanoa, ed. Lahtela, ensimmäiselle
luokalle menevälle lapselle, että odota kymmenen
vuotta ja sitten ehkä tulee kunnille lisää rahaa.
Arvoisa puhemies! Kun tuore valtiovarainministeri Heinäluoma
on iloinnut siitä, että alijäämäinen
budjetti kääntyy ylijäämäiseksi,
niin kyllä haluan tässä nostaa esille,
niin kuin täällä ed. Jari Koskinen ja
monet muut kokoomuksen edustajat, että eikö nyt
viimeistään olisi aika hallituksen puoleltakin
maksaa tuo pakkolaina takaisin kunnille. Minkä takia kunnat
ovat se viimeinen taho, jolle velkoja maksetaan takaisin? Kyseessä eivät
ole pelkästään kunnat, jotka niitä velkoja
odottavat, vaan kyllähän ne ovat kuntalaiset,
jotka maksavat aika kalliisti siitä, että hallitus
pihtaa tuota pakkolainaa. Siellä ovat lapset ja vanhukset
ja koko suomalainen yhteiskunta, joka kuntapalveluita käyttää.
Kyllä tässä vetoan vakavasti hallituspuolueiden
edustajiin, että vähintään tuo
pakkolaina maksettaisiin takaisin.
Ihan rehellisyyden nimissä, jos täällä ajatellaan,
että me teemme sitä, niin kuin väitetään aika
ikävällä tavalla, että puhumme
toista hallituksessa ja oppositiossa, niin se ei kyllä pidä paikkaansa.
Kun kokoomus oli hallituksessa, kuntatalous kohosi. Kunnissa oli
tiukkaa. Niin kuin todettiin, alijäämäisiä kuntia
oli, mutta ei kyllä ollut niin paljon kuin nyt. Tosiasia
on se, että punamultahallitus on tuhonnut edellisen hallituksen
perinnön. Kovasti puhuitte sosiaalisesta tasa-arvosta,
kuntien välisestä tasa-arvosta ja syytitte meidän
hallitustamme, Niinistön—Lipposen—Itälän
hallitusta, eriarvoisuuden lisäämisestä,
mutta katsokaa, mitä nyt on tapahtunut. Kyllä nyt
olisi aika katsoa peiliin ja kuunnella tältä laidalta
neuvoja ja maksaa ensimmäiseksi pakkolaina takaisin ja
turvata kunnille kohtuulliset mahdollisuudet palveluiden tuottamiseen. Kyllä suomalaiset
ovat ne palvelut ansainneet.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Olin eilen Kuopiossa kuntatalouspäivillä ja
kirjoitin pienen referaatin ja haluan sen otsakkeen sanoa tässä.
Se oli "Maksa, valtio, ensin velkasi kunnille". Siis se on juuri näin
eli tämä näkökulma, onko se
sitten pakkolainaa vai kustannusten tarkistusta, okei, olkoot nimi
mikä tahansa, sehän on selvää,
että näin tulee tehdä. Kuntien etu ilman
muuta on se, että myös hallitus pystyisi linjaamaan
erityisesti sen vuodelle 2008 olevan 194 miljoonaa euroa tänne kahdelle
aiemmalle vuodelle. Tästä olen ihan samaa mieltä.
Siihen väitteeseen, että maakuntahallinnon hellimistä keskustalla
olisi tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus, haluan
todeta, että maakuntahallintoakin tarvitaan. Olennaisinta
on tietysti se, että palvelut turvataan kaikille kuntalaisille
ja kaikille kansalaisille — haluan alleviivata — asuvatpa
he Suomessa missä tahansa. Se on myös meidän
perustuslakimme mukaan tuleva asia, ja se on keskustan tahto ja
näkökulma myös näissä uudistuksissa,
jotka ovat varmasti monelta osin aivan välttämättömiä.
Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että alkaa
olla valtiovarainministeri Niinistöä kyllä tässä hiukan
ikävä. Jos valtio ensin myy tavattomasti omaisuuttaan
ja tällä tavalla saa kameraalisen budjetin ylijäämäiseksi
ja kokoomus on heti ensimmäisenä siirtämässä näin
saadut myyntitulot suoraan yhden vuoden kulutukseen, ei olisi kyllä Niinistön
aikana tämmöistä esitetty.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Ilkka Kanerva.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa herra puhemies! Vuoteen 2010 mennessä noin
60 000 yrityksellä on edessään
sukupolven- tai omistajanvaihdos. Samaan aikaan pitäisi
saada iso joukko uusia yrittäjiä. On haasteena
saada 80 000—100 000 henkilöä ryhtymään
yrittäjiksi vuosikymmenen loppuun mennessä. Haaste
on niin suuri, ettei siitä selvitä ilman radikaaleja
toimenpiteitä. Yksi mutta tärkeä toimenpide
on poistaa perintö- ja lahjavero. Se poistaa osan taloudellisista
esteistä yritystoiminnan jatkamiseksi nuoremman sukupolven
voimin. Mutta perintö- ja lahjaveron muutoskaan ei ratkaise
tätä mittavaa tehtävää.
Sukupolven- ja omistajanvaihdoshankkeet ovat liian pieniä ja
hajautuneita haasteeseen nähden. Nyt tarvitaan seudullisia,
hyvin suunniteltuja ja johdettuja hankkeita vaihdosprosessien aloittamiseen.
Onnistunut vaihdosprosessi on pitkä ja edellyttää lopettavan
ja alkavan yrittäjän määrätietoista
yhteistyötä yrityksen tulevaisuuden varmistamiseksi.
Toivon eduskunnalta tämän aloitteen hyväksymisen
lisäksi päätöksiä yritysten
sukupolven- ja omistajanvaihdoksen hyväksi. Suomella ei
ole varaa menettää yhtäkään
yritystä.
Arvoisa herra puhemies! Toinen asiani. Olen pitänyt
arvossa ministeri Pekkarisen hyvää yrittäjäpolitiikan
hoitamista, mutta nyt näyttää, että hallituksen
kone köhii yrittäjäasioissa.
Naisyrittäjyyden edistämistyöryhmä jätti
mietintönsä jo tämän vuoden
helmikuussa. Mielestäni hallitus ei ole riittävän
ripeästi ryhtynyt toteuttamaan naisyrittäjyyden
edistämistyöryhmän esityksiä.
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän
työstä voi vetää vain sen johtopäätöksen, etteivät
ainakaan pienet ja keskisuuret yrittäjät ole ministeriön
suosiossa.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän tekemä aloite
ottaa huomioon yrittäjien eriarvoisen aseman suhteessa
muihin kansalaisiin. Aloite on samanlainen kuin naisyrittäjyyden
edistämistyöryhmän ehdotus, enkä voi
ymmärtää sitä, jos hallituspuolueet
eivät voi hyväksyä aloitetta.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! Suorastaan häkellyin ilosta, kun
näin, että kokoomuskin on tullut sille linjalle,
että yritysten ja maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksia
pitää keventää. Erityisen ilahtunut
olen siitä, että aloitteen oli tehnyt eduskuntaryhmän
puheenjohtaja Ben Zyskowicz. Nimittäin linja oli kyllä aivan toinen
Lipposen—Niinistön hallituksen aikana.
Vuoden 1996 alusta, silloin tosin sitä valmistelemassa
oli valtiovarainministerinä Iiro Viinanen, kiristettiin
yleisesti perintö- ja lahjaverotusta varsin tuntuvasti.
Siihen tehtiin nimittäin keskimäärin
noin neljänneksen korotus, ja se oli tosiaan ihan yleinen
perintö- ja lahjaverotuksen korotus. Se koski ihan samalla
tavalla yritysten ja maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksia,
samoin kuin kaikkia muitakin perintö- tai lahjaverotilanteita.
Sitten kun Niinistö tuli valtiovarainministeriksi joskus
vuoden 1996 alussa, mitään toiveitakaan ei kyllä ollut
perintö- ja lahjaverotuksen helpottamisesta. Tein silloin
työkseni veroammattilaisen töitä, joten
seurasin asioita todella tarkkaan ja tiedän, että Lipposen
kakkoshallituksen aikana kaksikin kertaa kuusi elinkeinoelämän
järjestöä kirjallisesti kääntyi
valtiovarainministeriön puoleen ja toi esille näitä huolia, jotka
liittyvät yritysten ja maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksiin.
Mutta mitään vihreää valoa ei
ollut näköpiirissä näitten asioitten
korjaamiseksi.
Mutta sen sijaan tämä nykyinen hallitushan ryhtyi
heti toimenpiteisiin ja perintö- ja lahjaverotukseen nimenomaan
maatalouden ja muun yritystoiminnan sukupolvenvaihdoksissa kohdistettiin
yli 60 prosentin perintö- tai lahjaveron alennus. Nyt kokoomus
on ilmeisesti huomannut poliittiset virheensä ja esittää vielä samalla
vaalikaudella tätäkin radikaalimpaa ratkaisua,
niin että poistettaisiin se loppukin perintö-
ja lahjavero. Sinänsä ihan hyvää kehitystä.
Sitten tässä on toinen kohta, jossa otetaan
esille puhtaitten metsätilojen sukupolvenvaihdosten helpottaminen.
Tässä lakialoitteessa todetaankin, että se
oli esillä eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa kesäkuussa
2004. Siellähän kiinnitettiin metsätilojen
sukupolvenvaihdosongelmaan vakavaa huomiota siltä osin
kuin on kysymys varsinaisesta metsätalousyrittäjyydestä. Tämä huojennushan
tietysti kohdistuu yrittäjyyteen. Se on asia, jossa varmasti
pitäisi ryhtyä valmisteluun. Tältä osin
olen ihan sataprosenttisesti sitä mieltä, että metsätalousyrittäjien
sukupolvenvaihdosten lahja- ja perintöverotuksen helpotusta
koskevan lainsäädännön valmistelutyö olisi
viipymättä käynnistettävä.
Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Kivirannalle on helppo todeta, että näin
se maailma muuttuu, Eskoseni. Kokoomuksessa on tässä globaalissa maailmassa
tultu reaaliasioitten ääreen, ja siltä osin
olemme tehneet hyviä esityksiä. On ilo todeta,
että niille löytyy kannatusta hallituspuolueiden
taholta.
Marjukka Karttunen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tämä hallitus lupasi
tehdä 100 000 työpaikkaa lisää,
ja siitä ollaan vielä erittäin kaukana.
Työllisyys on kaiken a ja o ja se, että työnteko
olisi aina kannattavaa, jos aiomme säilyttää tämän
pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Ei ole kuitenkaan järkeä siinä,
että ihmiset pakkaantuvat ahtaisiin kasvukeskuksiin, joissa
eläminen ja asunnot ovat kalliita. Se johtaa esimerkiksi
lapsiperheitten aseman kurjistumiseen, koska pitää pakkautua
pieniin asuntoihin.
Kokoomus esittää, että työmatkakuluvähennyksen
omavastuuta pudotettaisiin 450 euroon ja vähennyksen enimmäismäärä korotettaisiin
5 500
euroon. Tämä on askel siihen, että työnteko
olisi entistä kannattavampaa. Se ei ole yksilön
syy, että järjestelmä passivoi. On erittäin kummallista,
että tässä meidän systeemissämme yli
40 prosenttia työttömistä on siinä tilanteessa, ettei
työn vastaanottaminen paranna perheen taloudellista tilannetta.
Tuntuukin siltä, että hallitus on keskittynyt
enemmän työttömyyden hoitoon kuin työllisyyden.
Tämä kokoomuksen esittämä työmatkakuluvähennyksen
ylärajan korotus kannustaisi hakeutumaan töihin
pidempienkin matkojen takaa niin, että koti säilyisi
siellä, missä se on.
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen linjaus kotitalousvähennyksen
kehittämisestä jää kesken, eikä kaikkia
sen työllisyysvaikutuksia hyödynnetä.
Kokoomuksen eduskuntaryhmä on sitä mieltä,
ettei tämän kotitalousvähennyksen enimmäismäärän
kaksinkertaistamisen ulkopuolelle pidä jättää minkäänlaista
kotona tehtävää työtä. Nyt
esimerkiksi asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyöt
ovat jäämässä pois.
Tärkeä on myös ed. Perhon lakialoite,
jolla laajennettaisiin kotitalousvähennyksen käyttöä tilanteissa,
joissa isovanhemmat voisivat ostaa kotipalvelua kotiin, jossa on
alaikäisiä lapsia. Tämä helpottaisi
nimenomaan lapsiperheitten arkea, lapsiperheitten, jotka tekevät
pitkää päivää ja maksavat
korkeita veroja ja koettavat siinä sivussa sitten hoitaa
perheensäkin.
Kaikki työ on arvokasta, myös kotitalouksissa tehty.
Me elämme tällaista kummallista itsepalveluyhteiskuntaa,
vaikka kukin voisi entistä enemmän keskittyä omaan
osaamisalueeseensa. Työn jakamisen myötä vapaa-aikaa
jäisi perheille enemmän ja työtäkin
riittäisi nykyistä useammalle.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kun tutustuin tähän
nippuun, missä näitä talousarvioperäisiä lakialoitteita
on olemassa, niin tuli sellainen mieliala, että tässä joutuu
käyttämään totuutta hyvin varoen.
Jos nimittäin käyttäisi oikein reilusti
sitä totuutta, niin näitä ei voisi muuta
kuin laidasta laitaan kehua. Näin ajatellen kun mietin
sitä aikaa, kun ennen tämä keskijoukko
oli oppositiossa, niin paljon terävämmin pyrittiin
hallitusta moittimaan ja tämmöisiä hommia
olisi pidetty lievän tyyppisinä. Tässä ei
ole hallitusta moitittu ollenkaan, vaan on esitetty hyviä esityksiä,
hyviä ajatuksia eteenpäin.
Erityisesti mieltäni lämmittää lapsilisien
yksinhuoltajakorotuksen esittäminen, kun tämä lapsilisäkysymys
on niin, täytyy sanoa, että nykyhallitus on aika
kylmä kuitenkin tälle perhepolitiikalle eikä ole
sen eteen tehty eikä hoidettu yhtään
mitään. En tarkoita tällä puheenvuorollani
sitä, että nämä yksinhuoltajaäidit
tai -isät, oli nyt kumpia tahansa, olisivat näitä köyhyysloukussa
olevia henkilöitä, mistä kaiken kesää puhuttiin,
mutta käsittääkseni se, mitä siihen
keskusteluun liittyi, se verhoutui tähän kansaneläkkeen
5 euron korotukseen vuonna 2007. Näin katsottuna tätä asiaa
ei kukaan muistanut eikä nähnytkään.
Tiedän, että jotkut ihmiset, jotka kuuntelevat
tätä puheenvuoroani, lentelevät päin seiniä sokeudessaan,
mutta minusta totuus on kuitenkin tässä ja sitä tämän
verran pitää kuitenkin julki tuoda ja käyttää.
Herra puhemies! Sitten yhteen aiheeseen, joka liittyy erinomaisen
hyvin myöskin tähän käytyyn
keskusteluun. On harvinaisen hyvin ymmärretty tämä lakialoite
perintö- ja lahjaverolain muuttamisesta. Siinä keskustelussa,
mikä tässä on syntynyt ja tullut julki,
itsekin sain sähköpostia, ja se sähköpostiviesti
oli kyllä sen tyyppinen, että koeta tukea sitä ed.
Nurmen tekemää hyvää aloitetta.
Kun ed. Nurmi tässä asiassa ensimmäisen
puheenvuoron tähän liittyen käytti, niin
tähän on helppo yhtyä ja tätä tukea.
On harvinaisen hyvä, oikea ja oikean tyyppinen sisältö ja asia.
On hyvä, että tässä erityisesti
kiinnitetään huomiota, niin kuin ed. Kivirantakin äskeisessä puheenvuorossaan,
siihen, että näitten metsätilojen osalta
tämä asia toteutetaan ja hoidetaan. Jos tätä sisältöä kuitenkin
ajatellaan ja katsotaan, niin nämä perustelut
näyttävät erittäin myönteisiltä ja
rinnastaen siihen, että nykyisellään
maatilan osalta tai jos perintöön kuuluu maatila
tai sen osa, niin voidaan tämä huojennus toteuttaa
niin, että arvostetaan 40 prosenttiin.
Minusta tämä aloite on vaisu ja lievä.
Koko perintö- ja lahjaverosta pitää päästä kertaheitolla eroon,
korvata se tulomenetys valtiolle jotenkin muuten, jolloin siihenkin
löytyy hyviä keinoja varainsiirtoveron kautta
taikka muulla nimikkeellä. Hallitus voisi tässä pelastaa
kasvonsa hoitaen niin, että omistavan luokan asioitakin
tässä yhteiskunnassa vähän hoidettaisiin
ja tehtäisiin.
Se ongelma tietenkin on olemassa tässä nykyisinkin
voimassa olevassa laissa, että jos siitä alle
viiden vuoden luovutaan, niin joudutaan maksamaan se vero takaisin.
Tässä aloitteessa nimenomaan suuri virhe on se,
että se pitää maksaa 20 prosentilla korotettuna.
Ymmärrän niin, että jos keinottelumielessä tämmöinen
otetaan, niin se korotus kuuluu siihen. Mutta voihan olla niin, että maatalouden
harjoittamisessakin nämä olosuhteet niin kovasti
muuttuvat, että tämä voi tulla esille,
joten tämä kohtuullistamiskysymys olisi pitänyt
tässä nähdä.
Itse soveltuvin osin olen voimakkaasti kannustamassa ja tukemassa
tätä maatiloillakin olevien perheiden asemaa niin,
että siellä olisi äiti, isä ja
lapset jne. ja tämähän on normaali tilanne, mutta
saattaa olla niin, että olosuhteet yhtäkkiä yllättäen
muuttuvat, taloudellinen tilanne tulee esille tai käypä niin,
että tämä vaimo, sinne juuri hankittu
tuore vastavihitty vaimo lähteekin kävelemään
ja joudutaan realisoimaan tämä omaisuus. Silloin
pitäisi olla myöskin semmoinen sisältö,
että voitaisiin huojentaa ja kohtuullistaa tätä asiaa.
Näin ajatellen olisin toivonut, että se olisi
lisätty tähän. Mutta kun tämä nyt
vakaasti menee eteenpäin valiokuntakäsittelyssä,
niin toivon, että valiokunnassa tämä asia
edes huomattaisiin ja nähtäisiin.
Tähän asiaan sattuu erinomaisen hyvin mieleen
se, että kun aamulla heräsin ja kävin
miettimään, mitä tämä päivä tuo
tullessaan, niin otin kirjan, mikä oli siinä illalla
kesken jäänyt — kirjan nimi oli "Savitalon
pojat savotalla", ja oltiin siinä vähän
muuallakin — ja siinä todettiin yksi asia, mikä sattuu
erinomaisen hyvin tähän asiaan, nimittäin
tämä ennustettavuus. Siinä sanottiin,
että on kolme semmoista asiaa, mitä ihminen ei
kykene ennakoimaan eikä selvittämään etukäteen:
yksi on muikun liike ja suunta; toinen on kesätuuli, sen
suunta ja suunnan muutos; ja kolmas on naisen mieliala ja sen ailahtelevaisuus.
Tämä mielestäni sattuu kyllä tähänkin
asiaan erinomaisen hyvin, jolloin tätä olisi pitänyt kohtuullistaa
ja nähdä sisällössä vähän
kohtuullisempana. (Ed. Tiura: Entäs miesten mielialojen ailahtelevaisuus?) — Ed.
Tiura, miehen mieliala usein kulkee naisen mukana. Ainakin itse
olen tämän huomannut ja olen hyvin joustava siltä osin.
Mutta silloin, kun se paljon maksaa, niin on vaikea olla joustava.
Aloitteissa on mukana myöskin tämä aloite 116/2005,
tämä kuntien valtionosuuslain korvaaminen ja oikaiseminen.
Tämä on jäänyt mielestäni
täällä aivan liian pienelle keskustelulle
ja olemattomalle keskustelulle.
Täällä äskeisissä keskusteluissa
ed. Tiura viittasi siihen suuntaan, että kuntien yhdistymistä pitäisi
toteuttaa ja tehdä. Tämä on mielestäni
aika oikeatyyppinen suunta. Mielestäni ed. Esa Lahtela
antoi jotakin myönteistä kuvaa tähän
asiaan. En tiedä, mihin ed. Esa Lahtela viittaa tässä kuntien
yhdistymisessä. Itse yritin tarjota siihen Sortavalan maalaiskuntaa,
mutta taitaa olla vielä tällä kertaa
tuolla rajan takana, joten se ei ole mahdollista. Mutta kyllä tässä jotain
pitäisi tehdä ja toteuttaa. Kun todetaan, että nykyinen
hallitus on kylmä ja jäykkä tälle
asialle, niin kun huusin tuolta salin keskeltä äsken,
että jatkaa samaa turmiollista linjaa kuin nämä edeltävät
Lipposenkin hallitukset, niin tässä väittämässäni
pysyn edelleenkin.
Kunta peruspalvelujen tuottajana ja toteuttajana on yksi kynnyskysymyksiä,
mitä Suomessa on olemassa. Jos se järjestelmä,
se verkosto, alas ajetaan, niin korvaavaa ei ole olemassa. Mielestäni
suurin tuhon tie, mikä tähän voi löytyä,
on tämä malli, mitä nyt ajetaan läpi
niin kuin käärmettä pulloon, tämä aluekuntamalli,
että suomalainen kuntarakenne ajettaisiin 20 kuntaan ja nämä nykyiset
peruskunnat jäisivät sinne paikalle häärimään
ilman mitään taloudellista toimeentulomahdollisuutta,
päättelemään, niin kuin ennenkin
olen täällä sanonut, mattolaitureitten
paikasta ja tanhukurssien järjestämisajasta ja
vastaavan tyyppisistä toiminnoista. Mitä tästä voi
tulla, mihin tämä voi johtaa? Miksi ei suoraan
kerrota, että nämä kunnat jäävät
vaille taloudellista elämää? Miksi ei
sanota, että nämä toiminnot voitaisiin
siirtää seurakuntien tehtäväksi
ja niiden kuntien tehtävä olisikin niin kuin sielunhoidollisesti tätä asiaa
tehdä ja toteuttaa?
Puhemies! Minkä takia tämä asia nyt
sattuu oleellisesti tälle kohdalle: Kun käydään
keskustelua siitä, että kuntarakennetta pitäisi
korvata ja korjata ja tehdä, niin jos tämmöinen
pakkomalli toteutetaan, että ajetaan tämä aluekeskuskuntamalli
Suomessa järjestykseen ja voimaan, niin nyt ne kunnat,
jotka yhdistyvät, menettävät vaakunansa
ja statuksensa, nehän vasta oikein väliin pudotetaan.
Nyt pitäisi, jos tämmöinen väkisin ajetaan
läpi, kertoa, että älkää nyt
ihmeessä tehkö kuntarakenteessa mitään
uudistusta, koska tämä uudistus lakkauttaa kunnan
ja teille ei jää edes perinteitten hoitoa ylläpidettäväksi,
kun kunta on lakkautettu ja hoidettu pois. Näin arvellen
toivon, että täällä eduskunnassakin
joskus silmät avautuisivat, ennen kuin se on liian myöhäistä,
ennen kuin on tehty nämä pakkotoimenpiteet ja
toteutettu tämä siihen malliin, että paluuta
ei ole.
Näen ed. Paajasen tässä paikalla.
Hiljan luin, että Lappeenranta ja Joutseno yhdistyisivät.
Kai sinne Lappeenrannan perinteet siinä mallissa jäisivät,
mutta Joutsenon perinteet olisivat menneet; niistä ei ole
todettu mitään, kun entinen kunta on jäänyt
Lappeenrannan lipun alle tässä aluekeskusmallissa.
Mutta luulen vaan, että toivon mukaan järki Suomeen
palaa ja koko keskustelu tästä aluekuntamallista
lopetetaan.
Herra puhemies! Niin kuin sanoin, suhteellisen hyviä aloitteita,
mutta vähän lieviä ja vaisuja nämä ovat
olemassa.
Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Iso kuntaliitos toteutettiin Etelä-Karjalassa
vuonna 1969, jolloin Lappee, Lauritsala ja Lappeenranta liittyivät
yhteen. Lauritsala, joka oli kauppala Lappeenrannan vieressä,
jäi ja elää edelleenkin. Sama varmasti
on tässä nyt, jos ja kun Lappeenranta ja Joutseno löytävät
toisensa toivon mukaan: Joutsenon kaupunginosa jää sinne
ja Joutseno säilyy, pysyy iät ajat. Ei tässä niin
tapahdu, että Joutseno häviäisi mihinkään.
(Ed. S. Lahtela: Perinne häviää!) — Ei
häviä.
Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Lahtela tuossa totesi nimeni,
ja aion sen takia puuttua tähän kysymykseen. Minusta
sitä ajatusta ei pidä hävittää,
että kunta on se perushallinnon yksikkö, jolla
on itsehallinto. Sen takia itse kannatan seutukuntamallia, en missään
tapauksessa sitä mallia, jota ministeri Manninen jossain
vaiheessa kokeili markkinoida ja joka on tämä isojen
maakuntien malli. Sehän johtaisi älyttömään
byrokratiaan.
Mutta mietin, mahtaako siinä olla takana eräs vanha
ajatus: Joskus aikanaan on käsitelty kaiken näköisiä hallinnon
uudistuksia, ja hallintovaliokunnan nimesin joskus täältä korokkeelta,
että se on hallinnonsuojeluvaliokunta ja on erehtynyt tehtävässään.
Tässähän tulee hirveästi uutta
byrokratiaa, jos tämmöinen aluekuntamalli toteutuisi,
ja jatkuvat kiistat tulee olemaan siitä, minkä verran
se peruskunta saisi rahaa, mutta sinnehän pitäisi
saada virkoja mahdottoman paljon. Siellähän olisi
näille hallintovirkamiehille töitä, kun
joutuu kyttäämään, miten se
peruskunta on tehnyt työnsä, ja se taas joutuisi
käymään kinuamassa sieltä aluekunnasta,
että tarvitaan peruskoulurahaa, terveydenhuoltorahaa tai
mitä mahtaisi ollakaan, tienpätkärahaa.
En minä tiedä, onko tässä tämmöistä vanhakantaista
ajattelua, että jotkut ajattelevat, että kun tämmöinen aluekuntamalli
tehdään, niin saadaan lisää byrokratiaa,
(Puhemies koputtaa) mutta itse en kannata missään
tapauksessa semmoista.
Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä haluan todeta, että ed. Seppo
Lahtela kuntatalouden osalta puhui vähän, mutta
asiaa. Nimittäin kyllä tästä aluekuntamallista
tässä muodossaan, missä sitä nyt
on julkisuudessa esitetty ja esitelty, täytyy todeta, että ei
käy päinsä tällainen byrokratian
lisääminen, että lähdetään
siitä, että lähikunnat jätetään
edelleen voimaan ja siitä huolimatta nostetaan ikään kuin
yksi taso tähän välille, jolle annetaan
myöskin verotusoikeus. No, onneksi, täytyy todeta, kuntaministeri
Manninen korjasi omaa ehdotustaan sillä tavalla, että näille
lähikunnillekin tuotaisiin tietty verotusoikeus. Mutta
jos katsotaan kokonaisuutena, niin tämä malli
on erittäin sekava. Se on vaikeasti toteutettava, ja tosiasia
on, että tässä mallissa, jos tämä tässä muodossaan
toteutuisi, näille lähikunnille jäisi
todellakin lähinnä kahvinkeittäjän
rooli.
Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Tiura on harvinaisen oikeassa verratessaan
mallia kahvinkeittäjän rooliin tässä asiassa.
Kun nykyiselläänkään rahat eivät
riitä, niin jos tehdään tämmöinen
yksi porras siihen lisää, entistä vähemmän
sitä rahaa on olemassa. Pelkään, että tähän
virkojen synnyttämiseen yksi rahoitusmalli siihen väliin
on olemassa: maa- ja metsätalousmaan kiinteistövero, mitä kukaan
ei ole kertonut, mutta nostan sen edelleenkin tähän
pintaan. Se saattaa olla näiden tahojen, jotka tätä asiaa
miettivät ja hoitavat, yksi riistämisen keino
saada verorasitusta lisää tänne omistamisen
puolelle. Toivottavasti tässä eduskunnassa pidetään
silmät auki ja myöskin joku pitää siitä huolta,
mikä tässä omistajajoukossa on olemassa
myöskin maa- ja metsätaloudessa. Se on myöskin
koko yhteiskunnan ongelma, jos tämmöinen kiinteistövero
sinne syntyy, koska silloin jokamiehenoikeudetkin pitää panna
katkolle ja kyseenalaistaa koko homma.
Marja Tiura /kok:
Arvoisa puhemies! Työntekijän vanhemmuudesta
johtuvat kustannukset tulevat nykyisin lähes kokonaan työnantajan maksettaviksi.
Työntekijän raskaus merkitsee työnantajalle
laskelmien mukaan 7 500—13 000 euron
ylimääräistä kustannusta. Lapsen
syntymän aiheuttamat kustannukset kasaantuvat käytännöllisesti
katsoen naisvaltaisille aloille ja vaikuttavat naisten työmarkkina-asemaan.
Nuoren, synnytysikäisen naisen palkkaaminen on työnantajalle
aina riski. Toisaalta houkutellaan perheitä hankkimaan
lapsia, mutta palkitaan naiset tästä samalla pitämällä heitä epäluotettavina
työntekijöinä, koska useimmiten sairaan
lapsenkin hoito lankeaa tänä päivänä äidin
vastuulle.
Näistä epäkohdista johtuen koulutetut
nuoret naiset tekevät tänä päivänä pätkätöitä paljon enemmän
kuin muut. Tässä yhteydessä voi todeta,
että kaikkien tilastojen mukaan Suomi on tälläkin
hetkellä pätkätöiden luvattu
maa. Meillä tehdään tällä hetkellä toiseksi
eniten pätkätöitä koko Euroopan
unionissa.
Vanhemmuuden kustannusten jako ei ole ongelma ainoastaan sukupuolten
tasa-arvon kannalta, vaan nämä kustannukset osuvat
myös eri toimialoille erittäin epätasaisesti,
jäävät valtaosin naisvaltaisille aloille,
kuten hoito-, opetus- ja palvelualoille maksettaviksi. Kustannusten epätasainen
jakaantuminen vähentää naisvaltaisten
alojen mahdollisuuksia myöskin työllistää uutta
henkilökuntaa.
Arvoisa puhemies! Kokoomus esittää talousarvioaloitteessaan,
että yhteiskunta ottaa enemmän vastuuta vanhemmuuden
kustannusten jakautumisesta tasaisemmin. Työnantajilta
kerättävien maksujen lisäksi tarvitaan
myös valtio mukaan talkoisiin. Tällä hetkellä naisille
maksettavat korvaukset vaihtelevat eri alojen työehtosopimusten
mukaan. Kokoomuksen esittämä ratkaisu velvoittaisi
kaikki työnantajat maksamaan työntekijälleen
täyttä palkkaa ensimmäisten 72 arkipäivän
osalta. Käytäntö on nykyisin jo voimassa joillakin
aloilla, mutta ei kaikilla naisvaltaisilla aloilla.
Arvoisa puhemies! Korkeatasoinen koulutus ja osaaminen ovat
yhteiskuntamme kivijalka. Tosiasia kuitenkin on se, että lisärahoitusta
kaivataan tällä hetkellä koulujärjestelmässämme kautta
linjan perusopetuksesta huippututkimukseen ja tuotekehitykseen.
Hallituksen kehyspäätöksen mukaan valtionhallinnosta
tullaan vuoteen 2011 mennessä vähentämään
17 500 työntekijää. Jos tämä kehyspäätös
toteutuu yliopistoissa, se tarkoittaa noin 6 000 viran
vähentämistä. Tämä on
erittäin paljon ristiriidassa valtioneuvoston tuoreen periaatepäätöksen
kanssa, jonka mukaan yliopistojen tulisi jatkossa panostaa tutkimuksen
laatuun ja kansainvälisesti korkeatasoiseen tutkijakuntaan.
Arvoisa puhemies! Helsingin yliopistolla tämä tarkoittaisi
noin 1 100 viran vähennystä ja Tampereen
yliopiston osalta useampien satojen virkojen vähentämistä.
Siksi kokoomuksen tekemä talousarvioaloite koskien yliopistojen
toimintamenoja ja 20 miljoonan euron lisäämistä niihin on
erittäin kannatettava ja lämpimästi eteenpäin vietävä.
Lopuksi, arvoisa puhemies, perintö- ja lahjavero on
asia, josta haluan vielä muutamalla sanalla puheeni lopuksi
mainita. Tosiasia on se, että kun vertaamme suomalaista
perintö- ja lahjaverojärjestelmää moniin
muihin Euroopan valtioihin, ei monessa muussa Euroopan valtiossa
ole tämän kaltaista järjestelmää tällä hetkellä voimassa
laisinkaan. Ruotsi koko ajan pikkuhiljaa tulee alaspäin
perintö- ja lahjaveron osalta, eli se tulee siellä myöskin
poistumaan pitkällä aikajänteellä.
Me olemme siinä tilanteessa yhteiskunnassamme, että meillä on
noin 70 000 pk-yritystä tilanteessa, jossa tulisi
toteuttaa sukupolvenvaihdos. Suurin syy on se, että verokohtaanto
on aivan liian korkea tällä hetkellä ja
sitten myöskin jatkajista on huutava pula. Tästäkin
syystä tämä kokoomuksen talousarvioaloite
koskien perintö- ja lahjaverosta luopumista asteittain
sillä tavalla, että lähdettäisiin
liikkeelle yritysomaisuudesta ja sen jälkeen maa- ja metsätiloista
ja sitten vasta pitkässä aikajuoksussa tulisivat
nämä amerikantädit tähän
mukaan, on erittäin kannatettava ja sitä tulee
ehdottomasti viedä eteenpäin.
Mitä sitten tulee opiskelijoiden tilanteeseen tällä hetkellä,
niin tosiasiahan on se, että opiskelijoille tämä hallitus
on oikeastaan tarjonnut pelkästään
kylmää kättä. Ainoa positiivinen
asia, mitä on saatu vietyä eteenpäin,
on se, että tämä vuokrakatto saatiin
nostettua 252 euroon, ja huom. sekin päätettiin
täällä eduskunnassa kansanedustajien
osalta. Se ei alun perin ollut hallituksen toimenpidelistalla laisinkaan.
Siitä syystä se, että opiskelijoiden
vapaata tulorajaa pystyttäisiin nostamaan 10 prosentilla
ylöspäin, on myöskin asia,
joka on erittäin lämpimästi eteenpäin
vietävä, ja siitä on meillä kokoomuksen osalta
myöskin oma talousarvioaloite.
Marjukka Karttunen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tämä kokoomuksen
lakialoite, jossa esitetään poistettavaksi perintö-
ja lahjavero yritysten sekä maa- ja metsätilojen
sukupolvenvaihdostilanteissa, on erittäin tärkeä,
jotta työpaikat ja toimivat yritykset voisivat luontevasti
jatkaa toimintaansa sukupolvesta toiseen. Meillä on vaje
pienyrityksistä, jos vertaa niitten määrää Keski-Euroopassa.
Nämä tulevaisuuden työllistäjät
ovat nimenomaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä.
Sukupolvenvaihdoksia on avitettava kaikin mahdollisin keinoin. Hallitus
ei tunnu valitettavasti näkevän, että asialla
on jo kiire. Seuraavan kymmenen vuoden aikana noin 70 000—80 000
yrittäjää on eläköitymässä.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa puhemies! Sehän on jo kaikkien tietämä totuus,
että pienet ja keskisuuret yritykset työllistävät
parhaiten, ja Suomessakin on ruvettu ymmärtämään
se pikkuhiljaa, samoin kuin se, että toisen palveleminen voi
olla työtä ja se työllistää meitä kaikista
eniten.
Haluan vielä sen verran sanoa tähän
perintö- ja lahjaverolakialoitteeseen, että esimerkiksi metsätilojen
perijät ovat yleensä jo varsin varttuneita kansalaisia
ja näin ollen perintö siirtyy jo varsin iäkkäille
ihmisille. Toisaalta maatilojen tulisi periytyä kokonaisuuksina
eikä pirstoutua pieniksi tiloiksi, ja tällä hetkellä,
kun ollaan Euroopan unionissa, maatilojen koko suurenee. Toisaalta
sitten metsätilatkin haluavat pitää muutaman
hehtaarin peltoa tai maataloustilan, että he saavat sitten
ne edut, mitkä saadaan maatalouden kautta. Mielestäni
tämä on vääristynyttä yritystoimintaa.
Olen erittäin iloinen, että ed. Seppo Lahtela Suomen
Keskustasta uskaltaa reippaasti puolustaa porvarin asiaa. Olen ehdottomasti
maa- ja metsätalousmaan kiinteistöveroa vastaan.
Nyt kun hallituksessa on hyvät voimat ja sinne on siirtynyt
myös ensimmäisen kauden edustajaksi MTK:n verojuristi,
toivon, että siellä sitten, kun osataan jo ennustaa
näin hyvin nämä ali- ja ylijäämätkin,
pystytään sitten viemään eteenpäin tämä maa-
ja metsätilojen yhtenäinen verokohtelu ja myös
se, että metsätilat saavat sitten saman verohelpotuksen
sukupolvenvaihdoksessa kuin maatilat. Nythän pelkästään
tämä 100 miljoonan euron perintö- ja
lahjaveromäärä, joka menetettäisiin
sillä, että perintö- ja lahjavero poistettaisiin,
on vain murto-osa siitä 3 miljardista, jonka valtio saa
nyt ylijäämäistä budjettia,
kun arvioitu tulos oli puoli miljoonaa alijäämäistä budjettia.
Keskustelu päättyy.