Olli Nepponen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä päivä käsittääkin kokonaisuudessaan valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaoston valmisteltaviin kuuluvat pääluokat, kaiken kaikkiaan seitsemän pääluokkaa, joista neljä ministeriökohtaista pääluokkaa. Haluan vaan muutaman asian painottaa, mutta kuitenkin haluan ensiksi kiittää jaostoa, niin hallituspuolueiden kuin opposition edustajia, erittäin rakentavasta asioiden käsittelystä ja eteenpäinviennistä. Olimme yksituumaisia niistä suunnista, millä myöskin ulkoasiainhallintoa eteenpäin viedään ja kehitetään. Kysymys on lähinnä sitten siitä, kuinka suuria rahasummia erikseen suunnataan eri kohteisiin.

Valiokunnan kuulemisissa tulivat esiin selvästi meidän ulkoasiainhallinnon verkon ongelmallisuudet, haavoittuvuus, se, että on paljon pisteitä, vähän työvoimaa. Kun siellä tapahtuu jotain, esimerkiksi sairastumisia, se tuottaa heti määrättyjä ongelmia. Siinä mielessä nähdään erittäin hyvänä, että käynnissä oleva selvitystyö tuottaa sitten sen tuloksen, jonka perusteella voidaan ratkaista, miten Suomen edustautuminen ... (Hälinää)

... miten Suomen edustautuminen jatkossa ulkomailla hallitaan. Tällöin odotetaan, että tulee selkeä arviointi verkon laajuudesta ja siitä määrärahasta, mikä tarvitaan ylläpitoon.

Täällä käytiin syksyllä keskustelu kehitystyövarojen tarpeellisuudesta ja yleensä kehitysyhteistyöstä. Valtiovarainvaliokunta yhtyy tietenkin niihin näkemyksiin, että meidän pitää toteuttaa ne määritellyt tavoitteet, jotka niin YK kuin muut järjestöt ovat asettaneet ja joihin myöskin Suomi on sitoutunut. Tässä budjetissa tähän vuoteen verrattuna ensi vuonna tulee 85 miljoonaa euroa lisää, emmekä voineet enää valiokuntakäsittelyvaiheessa lähteä siitä, että olisi voitu se keskustelun alla ollut 26 miljoonaa euroa sisällyttää, vaan katsottiin, että asia on nostettava esiin kevään kehysneuvotteluissa. Kuitenkin haluamme korostaa sitä, että määrärahojen lisääntyessä myöskin hallintoon pitää kiinnittää erityinen huomio ja sillä pitää olla tehokas henkilöstöjärjestelmä, jolla näinkin suuria rahoja hallinnoidaan.

Sitten eräänä yksityiskohtana valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että kun pyritään mahdollisimman suureen läpinäkyvyyteen ja ulkoasiainministeriön osalta on ollut tasavallan presidentin matkakuluja, niin aivan samoin kuin pääministerin matkakuluja on siirretty valtioneuvoston kohtaan ulkoasiainhallinnosta, niin samalla tavoin myöskin jatkossa tasavallan presidentin matkakulut pääsääntöisesti siirrettäisiin tasavallan presidentin menokohtaan, jolloin läpinäkyvyys paranisi. Tietenkin osa matkoista on sellaisia, että ulkoasiainministeriö on selvästi valmisteluvastuussa ja tasavallan presidentti sitten lähtee mukaan, ja silloin näitä kuluja varmasti myöskin sieltä maksetaan.

Siviilikriisinhallinnasta kävimme myöskin keskustelut, ja nähtiin hyvin tärkeänä yhteistyö siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan kesken jo valmisteluvaiheessa ja toteuttamisvaiheessa ja nähtiin se, että kriisinhallintaa ja konfliktinestoa on kyettävä täydentämään myös kehitysavun keinoin. Myönteisenä pidetään sitä, että joiltakin osin siviilikriisinhallintaan käytettyjä resursseja olisi tilastoitavissa kehitysyhteistyöhön. Tässäkin siviilikriisinhallinnan osalta on hyvä, että on parhaillaan valmisteltavana strategia, jonka pohjalta sitten tulevaisuuden ratkaisut tehdään. Ainoastaan — pienenä yksityiskohtana — haluttiin osoittaa käynnissä olevaan Kosovon operaatioon lisää määrärahoja, jotta ne tavoitteet, jotka sinne on asetettu, toteutuisivat.

Lisäksi valiokunnan kuulemisessa tuli selvästi esiin kansalaisyhteiskunnan eri järjestöjen rooli konfliktinestossa ja kriisinhallinnassa. Haluttiin myöskin tässä mietinnössä nostaa esiin nimeltä eräskin järjestö, koska sen toiminta on ollut tuloksellista ja ulkoasiainhallinto kaipaa juuri tällaisia kansalaisjärjestöjä, joilla on pitkälle ulottuvat lonkerot yhteistyöhön, mutta kuitenkin niidenkin osalta pitää olla sellainen järjestelmä, joka valvoo, että varat tulevat tavoitteiden mukaisesti käytetyiksi.

Ulkoasiainministeri  Ilkka Kanerva

Herra puhemies! Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön toiminnot ovat vuonna 2008 kaikkein olennaisin uusi asia Suomen ulkoisen hallinnon edessä, varsin vaativa ja laaja-alainen asia, joka kaiken lisäksi ajoittuu varsin haastavaan kansainvälispoliittiseen vaiheeseen, sillä kieltämättä kansainvälisen politiikan monet tämänhetkiset vastakkainasettelut nousevat Etyj-foorumilla, ja näin muodoin koko Etyjin tulevan toiminnan suuntaviivoista vallitsee päinvastaisiin suuntiin painetta edustavia poliittisia vaateita.

Me emme voi tietysti kovin vahvasti kuvitella yksin vaikuttavamme suurvaltapoliittiseen lämpötilaan, mutta jos Suomi ei tässä suhteessa pyri edes täyttämään kohtuullisesti meihin suuntautuvia odotuksia, emme tietysti koko Etyk-filosofian isäntämaana voi silloin kauheasti kuvitella myöskään saavamme luottamusta kansainvälisen politiikan muillakaan areenoilla. Valitettavasti idän ja lännen moninaiset vastakkainasettelut tulevat esille Etyj-foorumilla, ja Suomen on ensi vuoden aikana aihetta keskittyä merkittävästi juuri siihen, että Etyj ja Etyjin kaltaista yhteistyötä edustava kansainvälinen politiikka kävisivät mahdolliseksi myöskin jatkossa.

Tämä on asia, joka myöskin on mitä suurimmalla tavalla eduskunnan mielenkiinnon piirissä, sillä myöskin kansanedustuslaitosten välillä on Etyjissä oma parlamentaarinen fooruminsa, yleiskokouksensa, jossa tietysti Suomen valtuuskunta on vahvasti edustettuna, ja Suomen valtuuskunnalla on myöskin Etyjin parlamentaarisella tasolla hyvä ja perinteikäs historiansa olemassa, ja on syytä toivoa, että myös tämä profiili täysimittaisesti täytettäisiin.

Suomen Venäjä-suhteita, herra puhemies, koetetaan tietysti viedä eteenpäin hallitusohjelman mukaisesti, mutta sen lisäksi on jo tämän hallituksen toimikauden aikana käynyt selville, että pitäisi pystyä enempään. Sen vuoksi ollaan valmistelemassa ajoittuen ensi vuoden alkupuolelle toimia, joissa voitaisiin sekä julkisen hallinnon että myöskin yksityisen puolen toimeliaisuutta paremmin kanavoida Venäjä-suhteitten tiivistämiseksi ja vuorovaikutuksen lisäämiseksi. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että Venäjä on Suomelle merkittävä mahdollisuus eri asioita tarkastellen ja Suomen on aihetta tätä mahdollisuutta tietysti koettaa hyödyntää paitsi kahdenkeskisesti niin myöskin Venäjä-tuntemustamme hyväksi käyttäen myöskin Euroopan unionin ja Venäjän keskinäissuhdejärjestelyjä tiivistettäessä.

Eräs seikka, johon haluan tässä yhteydessä lyhyesti viitata, on kriisinhallintapuoli. Siviili- ja sotilaskriisinhallinnan nivominen nykyistä tiiviimmäksi vuorovaikutteiseksi toiminnaksi on varmasti Suomen etujen mukaista, niin kuin se näyttää olevan myöskin läheisten yhteistyöystäviemme, pohjoismaisten valtioiden, suunnassa oleva pyrkimys, joka myös samalla edistää tietysti Suomen omaakin turvallisuutta. Toivon, että tämän kysymyksen, Suomen panoksen kansainvälisessä kriisinhallinnassa, määrällistä ja laadullista arviota tehtäisiin myöskin valmisteluun jo lähteneen selonteon yhteydessä mahdollisimman tuoreella ja ennakkoluulottomalla, kansainvälistä yhteistoimintaa painottavalla tavalla. Suomen, Ruotsin ja Norjan välinen yhteistyö edustaa uutta liikevoimaa monissa niissä asioissa, jotka ovat paitsi maantieteellisesti, myöskin alueellisesti meidän mielenkiintomme piirissä. Seuraava tämän kaltainen yhteisrupeama tullaan toteuttamaan vuoden alkupuolella Suomen maaperällä näiden niin sanottujen Norsu-maiden ulkoministeritasoisessa yhteistoiminnassa.

EU:n ulkosuhdehallinto alkaa kehittyä, saada muotoaan, ja on selvää, että Suomen pitää tähän kilpailuun ottaa myöskin osaa. Jokainen eteensä katsova Euroopan unionin jäsenvaltio pyrkii varaamaan vaikutusvaltaansa varmistavia paikkoja ja omia näkemyksiään turvaavia sijoituksia tuossa ulkosuhdehallinnossa, ja näin myöskin Suomen on aihetta tehdä. Asia on vielä hakemassa muotojaan, mutta toivon, että tätä kansallista hanketta voitaisiin mahdollisimman yksituumaisesti ja vahvasti myöskin suomalaisittain olla viemässä eteenpäin. EU:n ulkosuhdehallinto ei poista kansallisen diplomatian tarvetta missään määrin, mutta meidän oma edustautumisemme EU:n ulkosuhdehallinnossa on erittäin keskeistä.

Herra puhemies! Tässä muutamia näkökantoja tähän budjettiesitykseen, joka tietysti on luonteeltaan ennen muuta taloudellinen, mutta sen yhteydessä on aihetta myöskin poliittisia perspektiivejä tietysti kosketella. Tältä osin en tässä yhteydessä mene esimerkiksi hyvin tärkeään ja olennaiseen kehitysyhteistyöpuoleen, koska kollegani Väyrynen vastaa siitä puolesta.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen

Herra puhemies! Pyydän saada kiittää valtiovarainvaliokuntaa hyvin laaditusta mietinnöstä samoin kuin ulkoasiainvaliokuntaa hyvästä lausunnosta, jonka se budjetin käsittelyn yhteydessä on antanut.

Tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä minun toimialani osalta keskitytään kansainvälisen kehitysyhteistyön käsittelemiseen. Mietinnössä aivan oikein todetaan, että määrärahojen kasvu tästä vuodesta ensi vuoteen, tästä budjettivuodesta ensi budjettivuoteen, on voimakasta ja tämä vahva kasvu jatkuu niin, että hallituskauden aikana lisäys on kaikkiaan 40 prosenttia eli 340 miljoonaa euroa, kun edellisellä hallituskaudella kasvu oli 240 miljoonaa euroa. Tämä kasvuvauhtihan merkitsee sitä, että Suomella on edellytykset täyttää antamansa sitoumukset. Ongelmana on nyt se, että kansantalouden kasvuvauhti on ollut niin voimakas, että näköpiirissä on tilanne, jossa aikaisemmin päätettyyn kehykseen on varoja jonkin verran lisättävä. Tämä tilanne on edessä ensi keväänä, kun valtioneuvosto päättää seuraavista valtiontalouden kehyksistä.

Minun mielestäni on välttämätöntä, että Suomi täyttää nämä antamansa sitoumukset, joiden mukaan vuonna 2010 pääsemme 0,51 prosenttiin bruttokansantuotteesta ja vuonna 2015 saavutetaan 0,7 prosentin taso.

Tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä minua erityisesti viehättää se, että valiokunta on kiinnittänyt huomiota kehitysyhteistyöhallinnon voimavaroihin. Täällä on tällainen virke: "Valiokunta muistuttaa lisäksi siitä, että kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön tuloksellisuuden ja tehokkuuden sekä käytettävien määrärahojen valvonnan vahvistamiseksi on myös hallintoon turvattava riittävät voimavarat tuottavuusohjelman vaatimuksista huolimatta." Tämä on hyvin painava tuki ulkoasiainministeriölle, joka pyrkii siihen, että nämä riittävät hallinnolliset voimavarat saataisiin turvatuiksi.

Olen iloinen, herra puhemies, siitä, että valtiovarainvaliokunta on antanut vahvan tuen hallituksen budjettiesitykselle ulkoasiainministeriön pääluokan osalta ja myöskin kehitysyhteistyömäärärahojen osalta.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minun vastauspuheenvuoroni koskee nimenomaan kriisinhallinnan rahoituskysymyksiä, joihin myöskin jaoston puheenjohtaja täällä viittasi avaten myöskin kysymyksen siitä, millä tavalla kehitysyhteistyömäärärahoja voidaan siviilikriisinhallinnan hyväksi käyttää.

Tämä on erittäin tärkeä kysymys, jota myös ulkoasiainvaliokunnan kriisinhallintaselontekoa koskevassa mietinnössä pohdittiin, ja ilman muuta lähdettiin siitä, että tässä kokonaisvaltaisessa kriisinhallinnassa siviilikriisinhallinnan tarpeet ovat erittäin paljon kasvavia. Ne sopivat Suomen kaltaiselle maalle hyvin, ja kohtuullisen pienilläkin varoilla voidaan sitten panosta sille puolelle lisätä ja tavallaan vähentää tai helpottaa sitten sotilaallisen kriisinhallinnan toteuttamista.

Tähän olisin nyt toivonut kyllä ministeri Väyrysen kommenttia, millä tavalla te suhtaudutte kehitysyhteistyömäärärahojen käyttämiseen johdonmukaisesti siviilikriisinhallinnan tarpeisiin erityisesti Afganistanissa, jossa siviilikriisinhallinnan tarpeet, varsinkin jos Suomelle tämä johtovastuu sitten Prt:ssä tulee, tulevat ilman muuta kasvamaan.

Kokonaisvaltaisemmin, ministeri Kanerva, vielä, kun on ollut tämä 1 000 miestä, 100 miljoonaa, nythän tämä laatikko ei tule enää pitämään. Se on ihan selvää. Tällä hetkellä maailmalla on 650 henkilöä. 100 miljoonaa ei tule riittämään varsinkaan, jos toteutuu Afganistanin laajennus ja Tšadiin lähdetään EU:n nopean toiminnan joukko-operaatioon, päivystystä jatketaan. Millä tavalla te näette nyt tämän koko kriisinhallinnan rahoituksen tarpeen (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ensi vuoden aikana?

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ministeri Väyrynen viittasi aivan oikein kehitysyhteistyövarojen bkt-sidonnaisuuden vaikutuksiin. Vahvan kasvun oloissa jäämme helposti jälkeen. Mutta sitten se osio oli kyllä farisealaista puhetta, jossa viittasitte siihen, että asia katsotaan sitten ensi talvena. Te tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin, että kehysjärjestelmä nykyisellään on sellainen, että se ei tule silloinkaan antamaan liikkumavaraa. Se liikkumavara on nyt eduskunnassa ja kehysjärjestelmän jakamattomassa varauksessa, joka on luotu järjestelmään sitä varten, että poikkeuksellisia menoja voi tulla, ennakoimattomia, niin kuin tämän tyyppiset menot ovat. Sitä voitaisiin nyt käyttää.

Sitten varsinainen iso asia on se, että hallitusneuvottelujen yhteydessä olisi pitänyt kehysjärjestelmää rukata muotoon, joka sallisi nimenomaan kehitysyhteistyövaroissa olevan erityispiirteen huomioon ottamisen. Nyt sitä ei ole tehty ja ollaan pahassa jamassa.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen nosti esiin asian, jonka myöskin itse nostin tuossa avauspuheenvuorossani, tämän kehitysyhteistyörahojen käyttämisen kriisinhallinnan yhteydessä. On erittäin tärkeää pystyä lukemaan myöskin määrätyt siviilikriisinhallintaan kuuluvat menot kehitysyhteistyövaroihin, koska siellä tarvitaan varoja, sinne pitäisi pystyä suuntaamaan lisää ja ne myöskin pitäisi laskea kehitysyhteistyöhön, koska se todellisuudessa tukee juuri sitä tavoitetta, mikä kehitysyhteistyöllä on.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy todeta tyydytyksellä, että siviilikriisinhallintaan on nyt eduskunta lisännyt jonkin verran varoja. Myöskin on annettava ministeri Väyryselle täysi tuki siinä, että pysyttäisiin tässä luvatussa kehitysyhteistyövarojen lisäämisrytmissä, ja ymmärrän, että ensi kevät on tässä suhteessa hyvin kriittinen.

Pyysin puheenvuoron siviilikriisinhallintakulujen lukemisesta kehitysyhteistyövaroihin. Onneksi meidän ei tarvitse itse täällä kaikkea ratkaista, koska Oecd:n Dac-komitea on aika tarkat määräykset tästä antanut. Mielestäni kaikki ne, mitä Oecd voi hyväksyä, voidaan sinne kirjata, mutta tietenkään sotilaallisen kriisinhallinnan menoja ei voida kehitysyhteistyöhön lukea.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen kehitysapu jurraa kaukana YK:lle annetuista tavoitteista, 0,7 prosentista, ja nyt on tämä tuttu tilanne taas edessä, että vaalikausi vaalikauden jälkeen tämä tavoite siirtyy aina sen neljä vuotta eteenpäin, ja näin käy nyt tässäkin tapauksessa. Samaan aikaan EU:n taistelujoukoille kyllä riittää rahaa. Nyt on vielä kova hinku Naton taistelujoukkoihin, jotka nekin maksavat myös paljon. Ei ilmaista ole sekään touhu. Siis nämä painotukset ovat nyt ihan väärät Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, kun kuitenkin tämä turvattomuuden perussyy on maailmanlaajuinen köyhyys ja eriarvoisuus. Nyt sitten oikeisto vielä esittää tämän uuden huutonsa, että kehitysapurahat taistelujoukoille. On se aikamoinen, tämä nykyinen tilanne.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluaisin myöskin kiinnittää huomiota näihin kehitysyhteistyövaroihin kaiken kaikkiaan ja koko tähän vaalikauteen. Valiokunta on kovasti keskustellut tästä asiasta, ja on rehellisyyden nimissä sanottava, että tämä tilanne ei ole tyydyttävä tällä hetkellä. Jos me aiomme saavuttaa nämä tavoitteet, joihin todella on suusanallisesti ilmoitettu pyrittävän, eli 0,51 vuonna 2010 ja sitten 2015 0,7, niin silloin tämän kehityksen pitäisi olla ripeämpää. Ja todellakaan en halua nähdä sitä tilannetta vuonna 2010, jolloin me emme saavuta tätä 0,51:tä, jonka me olemme luvanneet EU:lle. Tiedän, että tähän nyt ei ole osoitettu riittäviä varoja, että tämä prosentti lineaarisesti toteutuisi, mutta valitettavasti näin on asianlaita, ja toivon, että hallitus nyt todella vakavasti tähän asiaan kiinnittää huomiota, koska vuosi vuoden jälkeen me emme voi turhautua tämän asian osalta täällä.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänä syksynä täällä keskustelutunnilla ministeri Väyrynen hyvin selkeäsanaisesti vetosi eduskuntaan, että eduskunta muuttaisi tätä talousarvioesitystä ja lisäisi sinne nuo puuttuvat 26 miljoonaa euroa kehitysyhteistyömäärärahan kohdalle. Nyt kuulimme, että ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja myös nostaa tämän saman huolen esiin, ja tässä ulkoasiainvaliokunnan lausunnossakin todetaan, että kehitysyhteistyön määrärahoja tulisi nostaa 26 miljoonalla eurolla esitetystä. Kristillisdemokraatit ehdottavat 40 miljoonan euron lisäystä ensi vuoden budjettiin. Mutta kun en muista, että aiemmin olisi ministerin taholta tullut niin selkeäsanaista kehotusta eduskunnalle korjata ministerin omaa esitystä budjettikäsittelyn yhteydessä, niin kysyn teiltä nyt, ministeri Väyrynen, mikä on nyt ehdotuksenne ja kehotuksenne eduskunnalle, kun huomenna äänestämme näistä kehitysyhteistyömäärärahoista. Kehotatteko (Puhemies: Minuutti on nyt kulunut!) eduskuntaa puoltamaan lisäystä?

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kriisit ovat pääsääntöisesti seurausta yhteiskunnan järkkymisestä johtuen köyhyydestä, työttömyydestä, rikollisuudesta, demokratian puuttumisesta ja laillisen järjestyksen puutteesta, ja silloin turvallisuuteen kuuluu myöskin näiden rajat ylittävien kielteisten vaikutusten ennaltaehkäisy ja hallinta eli siviilikriisinhallinta. Siviilikriisinhallintalakihan tuli vuoden 2005 alusta meillä voimaan. Se on esimerkki maailmalla. Siviilikriisinhallinnan koulutuskeskus on käynnistetty Pelastusopiston yhteydessä, mutta huolimatta valtiovarainvaliokunnan käsittelystä siviilikriisinhallinta on edelleen sotilaalliselle kriisinhallinnalle alisteista. Sitä ei riittävän painokkaasti ole vieläkään viety eteenpäin. Viime kaudellakin jouduttiin jatkuvasti hakemaan erityisrahoituksia, että siviilikriisinhallinnan koulutusta pystyttiin käynnistämään. Sinänsä on ollut erittäin myönteistä, että yksituumaisesti tätä kokonaisuutta painotetaan, mutta siviilikriisinhallinta vaatii enemmän huomiota ihan omana tärkeänä sektorinaan. Sosialidemokraatit tekevät tähän lisäysesityksen ja myös kehitysyhteistyöhön lisäyksen, jotta puheet muuttuisivat lihoiksi.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen kehityspolitiikassa pyritään YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen, kuten köyhyyden ja nälän poistamiseen. Nyt hallituksen kehityspoliittisessa ohjelmassa painottuvat myös ympäristö- ja ilmastoasiat sekä kriisin ennaltaehkäisy ja rauhanprosessin tukeminen. Ylipäänsä kehitysyhteistyössä tarvitaan tietysti pitkäjänteistä ja määrätietoista suunnittelua, jonka avulla päätetyt tavoitteet on sitten mahdollista saavuttaa.

Meidän bioenergiaosaamistamme olisi hyvä saada vietyä kehitysmaihin, kuten myös ruokaturvaan liittyvää tietotaitoa, ja maatalouden tehostaminen on yksi edellytys kehitysmaiden kehittymiselle. Kysyisinkin nyt ministeri Väyryseltä, voisitteko verrata Suomen osallistumista näiden edellä mainittujen sektoreiden osalta kuluneina vuosina ja sitten lähitulevaisuudessa bioenergiaosaamisen, maatalouden ja ruokaturvan tehostamisen osalta.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvostan sitä, että ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja muistaa aina tuoda esille tämän Suomen kehitysavun riittämättömyyden. Minusta on hyvä se, että tämä EU-tavoite on olemassa kohtuurealistisena saavuttaa, mutta siihenkään ei näillä evästyksillä päästä. Kyllä minä kuitenkin muistutan siitä, että YK:lle on jo ikuisuus sitten annettu sitoumus siitä, että Suomi nostaa kehitysapunsa 0,7 prosenttiin bkt:stä, mutta ei vaan tee sitä. Minusta se on se suuri häpeä.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä eduskunnassa on joka päivä kamppailtava kyynistymistä vastaan, ja varmaan tässä kehitysyhteistyöpolitiikassa se on erittäin vallitseva tunne. Joka joulu toistuu tämä sama näytelmä, ja olen myös pistänyt ilolla merkille sen, että ministeri Väyrynen on todella lujasti sitoutunut tähän kehitysaputavoitteen läpiviemiseen, mutta epäilen, että sama vanha vastaus tulee edelleen.

Mutta haluaisin kyllä, kun länsirintamalta ei ole mitään uutta, kääntää keskustelua ministeri Kanervan alueelle. Te viimeksi Maailmannäyttämöllä-ohjelmassa sunnuntaina jälleen kerran arvostelitte Suomen viimeisten vuosien Venäjä-politiikkaa. Sanoitte näin, että olette tyytymätön siihen, mutta koskaan ette tarkemmin analysoi, mihin olette tyytymätön ja mitä tämä hallitus aikoo tehdä. Aikooko hallitus tehdä Venäjä-strategian ja millä tavalla tämän hallituksen Venäjä-politiikka on erilaista kuin edellisen hallituksen Venäjä-politiikka? Minusta ei riitä enää se, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) että heitetään yleisiä väittämiä, vaan ne pitää perustella.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen

Herra puhemies! Välillä pari vastausta.

Ensinnäkin ed. Haavisto helpotti minun työtaakkaani vastaamalla ed. Laukkaselle ja muille koskien kehitysyhteistyörahojen luokittelua. Oecd:n kehitysapukomitea määrittelee, mitkä määrärahat luetaan viralliseen kehitysapuun, ja sitä meidän on noudatettava.

Mitä tulee määrärahoihin, joita useammassa puheenvuorossa on käsitelty, niin vastaisin tähän kysymykseen ennen muuta ed. Räsäsen asettaman asetelman pohjalta. Silloin, kun kyselytunnilla käsiteltiin tätä kysymystä, meillä oli käsissämme ulkoasiainvaliokunnan yksimielinen ehdotus, että lisätään 26 miljoonaa euroa, ja oli luonnollista, että minä kannatin tätä ulkoasiainvaliokunnan linjausta. Nyt on sitten hallituspuolueitten välillä käyty neuvottelut hallituspuolueitten eduskuntaryhmien kesken ja on päädytty siihen, että tässä kokonaistarkastelussa varoja ei lisätä, ja tähän minunkin on tyytyminen (Ed. Kallis: Kuka vastustaa?) lojaalina eduskuntaryhmän jäsenenä. (Ed. Jaakonsaari: Olisiko tämä sitä kuuluisaa väyrystelyä? ) Tämä ei ole toisaalta ratkaiseva kysymys ajatellen meidän mahdollisuuttamme saavuttaa nuo sitoumukset, vaan ensi kevään kehysriihi on se vaihe, jossa tämä ratkaisu tehdään.

Ed. Komille toteaisin, että ruokaturvaan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämiseen kiinnitetään nyt entistä enemmän huomiota, kuten kehityspoliittinen ohjelmakin osoittaa.

Herra puhemies! Tässä lyhyet vastaukset.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomi on sitoutunut YK:n tavoitteeseen 0,7 prosenttia bkt:stä kehitysyhteistyöhön. Ulkoasiainvaliokunta yksimielisesti — siinä ovat lähes kaikki eduskuntaryhmät edustettuina — esittää 26 miljoonaa lisää. Ministeri Väyrynen kirjoittaa ja puhuu suuremman määrärahan puolesta. Kenellä on budjettivalta? Tällä salilla, eduskunnalla, on budjettivalta, ja kyllä minä ihmettelen, jos ei tuota hyväksytä, kun me olemme sitoutuneet siihen, kun ulkoasiainvaliokunta asiantuntijavaliokuntana esittää, alan ministeri puhuu sen puolesta. Kuka vastustaa? Vastustaako keskustan ministeriryhmä vai kokoomuksen ministeriryhmä vai mahdollisesti vihreät tai Rkp? Kaikki puhuvat tämän puolesta ja sanovat, että se on häpeällistä, ettei tavoitteeseen päästä. Ja totean vielä: yksikään maa ei ole (Puhemies: Minuutti meni!) köyhtynyt sen takia, että on köyhiä auttanut.

Ulkoasiainministeri  Ilkka  Kanerva

Puhemies! Hyvin lyhyesti. Ensinnä ed. Laukkanen, tärkeä kysymyksenne, johon toivon yhteistä vastausta, jota hallitus on valmis ruokkimaan, avittamaan, on tietysti se, että selonteon käsittelyn yhteydessä koetettaisiin, niin kuin sanoin, resursseja ja laatua meidän kriisinhallintapolitiikkamme sisältöä ajatellen olla lisäämässä. Toivoisin tätä.

Mitä tulee ed. Jaakonsaaren kysymykseen, niin todellakin viime viikonvaihteessa Maailmannäyttämölläkin, niin kuin muissakin yhteyksissä, olen johdonmukaisesti tätä käsitystäni esittänyt. Se on valmistelussa ulkoministeriössä, ja siinä ei ole kysymys Suomen yksinomaisista toimenpiteistä, vaan siitä, että kun Neuvostoliitto romahti ja syntyi Venäjä, niin tämän uuden Venäjän kanssa ei ole päästy siihen, miten esimerkiksi kaupallis-taloudellisesti tai Venäjän lisääntyvä kansainvälinen merkitys huomioon ottaen pitäisi olla, ja sen vuoksi tiiviit vuorovaikutussuhteet ovat erittäin tärkeät Suomelle. Ei ole, ed. Jaakonsaari, vielä kerran sanottuna, kritiikkiä ketään vastaan tässä esitettäväksi eikä sellaista ole kenenkään mielessäkään, vaan päinvastoin, tätä tehdään hyvin laajalla rintamalla Suomessa, tasavallan presidentistä, hallituksesta eduskuntaan saakka ulottuvalla rintamalla.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kehitysyhteistyömääräraha-asiassa olemme kyllä tosi vakavan paikan edessä. Tosiasia tulee olemaan, että ensi vuonna kehitysyhteistyömäärärahojen kansantuoteosuus ei tule kasvamaan. Se nähdään jo nyt. Tämä kasvu oli saatu aikaan sillä, että oli venytetty prosenttiyksikön sadasosan toiselle puoliskolle tätä määrärahan nostoa, mutta kun tiedetään viimeiset kansantuotteen kasvutiedot, niin emme tule näkemään todellista bkt-osuuden kasvua, vaikka itse määrärahat kasvavatkin. Eli tästä hallituksen lupauksesta, 0,44, ensi vuonna tullaan siis jäämään jo jälkeen.

Me emme ole enää köyhä maa. 90-luvun lamassa olimme kykenemättömiä huolehtimaan tästä sitoumuksesta, mutta nyt tilanne on muuttunut. Tänä vuonna Suomi tulee ilmeisesti olemaan kansantuotteella Ruotsia rikkaampi. Olemme Ruotsia rikkaampi, mutta meidän kehitysyhteistyövastuumme jää (Puhemies: Minuutti on kulunut!) alle puolivälin. Toivoisin, että hallitus miettisi omaa kehyslinjaustaan tässä ja nyt.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kehityksen perusedellytyksiä ovat demokratia, hyvä hallinto ja toimivat instituutiot. Siksi on erittäin tärkeää, että kaikessa kehitysyhteistyössä otetaan nämä edellä mainitut ja muut oikeusvaltion näkökulmat vahvasti huomioon. Valtaosa maailman köyhimmistä maista kärsii heikosta hallinnosta, kehittymättömistä instituutioista, ja siksi tämän rahamäärän kasvattamisen rinnalla meidän on puututtava tiukemmin kehityspolitiikan tuloksellisuuteen ja vaikuttavuuteen. Eli näihin edellä mainittuihin asioihin pitää kiinnittää nykyistä enemmän huomiota: mihin se raha menee ja mitä sillä saadaan aikaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Paloniemi nyt jo kiinnitti huomiota siihen, mihinkä niitä 26 miljoonaa euroa voitaisiin käyttää. Olen muutenkin kiinnittänyt tässä huomiota siihen, että rahaa kyllä vaaditaan — ihan oikein — mutta sille, mihin sitä käytetään ja miten laatua parannetaan, ei kovin paljon korvaa lopsauteta tai suuta käytetä ideointiin.

Mutta, arvoisa puhemies, kiinnitän yhteen pikanttiin yksityiskohtaan huomiota. Ulkoasiainvaliokunnassa Etyjistä ei mainita sanaakaan, valtiovarainvaliokunnan mietinnön asianomaisen pääluokan kohdalla se on suluissa viittauksena, ja nyt vasta arvoisa ulkoministeri kiinnitti asiaan huomiota. Onko sillä tavalla, että tämä asia ei ole merkityksellinen ensi vuonna?

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyörahat lisääntyvät sen takia, että meidän talous kasvaa, ja on varmasti hyvin vaikea keksiä yhtäkkiä lisää kohteita, mihin sen suunnattoman rahamäärän, joka tulee ilman, että tekisi mitään, sijoittaa. Kysynkin ulkomaankauppaministeri Väyryseltä, joka näitä kehitysyhteistyöasioita hoitaa, voitaisiinko lisätä Suomessa toimivien humanitaaristen järjestöjen avustuksia, koska se minun mielestäni on parasta tai ainakin sellaista kehitysapua, joka todella menee perille ja josta todella on hyötyä. Elikkä tässä on Kirkon ulkomaanapu, Suomen Punainen Risti ja muut tämän tyyppiset kansalaisjärjestöt. Minä toivoisin, että näitä vahvistettaisiin sen sijaan, että annetaan diktaattoreille Sveitsin pankkeihin varoja.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Suomen kehitysyhteistyömäärärahaprosentti on vielä kaukana tästä YK:n tavoitteesta, eikä Suomi tällä vauhdilla tunnu sitä saavuttavankaan. Pidän aika outona sitten näitä puheenvuoroja siitä, että voitaisiin lisätä meidän kehitysyhteistyömäärärahojamme katsomalla kriisinhallintaa kehitysyhteistyöksi. Tämä on tällainen pysyvä keskustelun aihe viime aikoina ollut, ja pidän sitä hyvin vahingollisena. Ei sillä tavalla sitä oikeaa kehitysyhteistyötä tehdä. Sen sijaan siviilikriisinhallintaan varmaan on sinänsä syytä lisätä määrärahoja.

Hallituksen oudoista linjauksista kertoo osittain myös se, että tällainen Katu ry, joka on kansalaisjärjestöjen yhteinen organisaatio, jossa perinteisen sotilaallisen turvallisuuden lisäksi on painotettu ihmisoikeuksia, demokratiaa, ympäristö- ja kehityskysymyksiä ja niiden merkitystä ihmisten turvallisuudelle, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) on nyt pudotettu pois esityksestä, se ei saa näitä määrärajoja.

Ihmettelen tätä linjausta.

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreät ovat hyvin iloisia siitä, että euromääräisesti tämä hallitus nostaa kehitysyhteistyömäärärahoja enemmän kuin viime hallitus, mutta ed. Kallikselle ja ed. Heinäluomallekin voin kyllä todeta ja myöntää, että vihreät ovat erittäin huolissaan siitä, säilyvätkö edellytykset täyttää YK:n sitoumukset. Suomen tulisi päästä tässä osaksi pohjoismaista yhteisöä; muut Pohjoismaat ovat saavuttaneet YK:n suosittaman 0,7-tason aikaa sitten.

Tulisikin mielestäni vakavasti harkita kehitysyhteistyömäärärahojen irrottamista kehysmenettelystä. Yleensä nykyinen menettelytapa on se, että taloudellisesti hyvinä aikoina perustellaan, että YK:n suositustason saavuttaminen tulisi liian kalliiksi, kun taas huonoina aikoina perustellaan, että siihen ei ole varaa. Tämä venkoilu ole kestävää YK:n suositusten saavuttamisen kannalta.

Siviilikriisinhallinnasta toteaisin vielä, että vihreille on aina ollut itsestäänselvää, että se ei ole alisteista sotilaalliselle kriisinhallinnalle vaan ensisijainen kriisinhallinnan muoto, ei pelkkää sotilaallisen kriisinhallinnan oheistoimintaa. Vihreät ovat iloisia tästä 0,5 miljoonan euron määrärahalisäyksestä, joka kohdistui sekä ulko- että sisäministeriön pääluokkiin, mutta (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) voin todeta, että tämä ei ole vielä riittävä. Tästä täytyy mennä vielä eteenpäin.

Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On rohkaisevaa tietysti, että kerran vuodessa käydään tällainen keskustelu, jossa lähestulkoon kaikki puoltavat nopeampaa kehitysyhteistyövarojen lisäämistä ja pahoittelevat, että sitä ei ole saatu aikaiseksi, ja myöskin ulkoministerit aitiostaan myötäilevät näitä näkemyksiä. (Ed. Jaakonsaari: Joulunäytelmä!) Mutta masentavaa on se, että tämä ei koskaan ole johtanut yhtään mihinkään muutokseen.

Tässä keskustelussa ed. Kalliomäki on tehnyt mielestäni erittäin järkevän ja rakentavan menettelytapaehdotuksen. Edes minimissään pitäisi nyt pitää kiinni siitä, että kun kasvulaskelmat ovat muuttuneet, tämä otettaisiin huomioon niin, että tämänkin hallituksen hyväksymä ensi vuoden tavoite saavutettaisiin. Ja sitä varten on tämä määräraha näiden odottamattomien menojen kattamiseksi, mutta ei tätä asiaa käsitellä tai ratkaista silloin, kun paikalla ovat ulkoministerit.

Mutta nyt, kun täällä näkyy olevan valtiovarainministeri (Puhemies: Ja nyt on minuutti täyttynyt!) — jos sattumoisin sallitte — niin toivoisin, että hän ottaisi tähän kantaa. Tämä asia on pääministerin ja valtiovarainministerin ...

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen

Herra puhemies! Taas väliin muutama pikavastaus. Ihmettelen ed. Heinäluoman arviota, hän on sentään ollut äskettäin valtiovarainministerinä. Kyllä tulee tapahtumaan huomattava prosenttiosuuden lisäys ensi vuonna. Tänä vuonna saatetaan jäädä jopa 0,4:ään tämän kasvuvauhdin vuoksi ja ensi vuonna 0,44:ään. Siinä on neljän sadasosan lisäys ja varsin huomattava lisäys. Eli kyllä määrärahat kasvavat voimakkaasti ja myöskin prosenttiosuus kasvaa.

Toiseksi, ed. Paloniemen esille ottama asia on otettu kehityspoliittisessa ohjelmassa huomioon niin, että korostetaan yhteiskunnallisesti kestävää kehitystä. Siinä on nyt laajempi näkökulma kuin aikaisemmin, kun puhuttiin vain sosiaalisesti kestävästä kehityksestä. Juuri hyvä hallinto ja oikeusvaltioperiaate ovat niitä, jotka ovat tärkeitä.

Kolmanneksi, ed. Ukkolalle toteaisin, että juuri hänen mainitsemansa järjestöt, kuten Kirkon ulkomaanapu, Suomen Punainen Risti ja muut vastaavat, ovat erittäin tärkeitä kansalaisjärjestöjä ja niiden kautta menee merkittävä osa meidän kansalaisjärjestömäärärahoistamme ja osittain myöskin humanitaarisista määrärahoista.

Vielä neljänneksi, kannatan ed. Sumuvuoren esille ottamaa ajatusta, että kehitysyhteistyömäärärahoja tarkasteltaisiin kehyksen ulkopuolella. Niillä on oma logiikkansa, ne perustuvat bkt:n kasvulukuihin, ja niiden kasvun pitäisi olla vakaata, ja sen pitäisi olla irrotettua tästä kehysmenettelystä. Se olisi kaikin puolin myös talouspoliittisesti perusteltua.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymyshän on siitä, että meidän 0,43 prosentin tasomme, jonka piti olla voimassa tänä vuonna, ei tule nousemaan tällä hallituksen esittämällä määrärahalisäyksellä 0,44:ään ensi vuonna. Tämän vuoden taso kehitysyhteistyörahoissa jää bkt:ssä alemmaksi kuin vuosi sitten arvioitiin juuri sen takia, että meillä on erittäin voimakas kasvuvuosi. Ministerin esittämät luvut ovat oikeita, mutta ne eivät poista sitä, että suhteessa virallisiin tavoitteisiin ei tulla näkemään todellista kehitysyhteistyömäärärahojen bkt-osuuden nousua. 0,43 ensi vuonna tarkoittaa sitä, että emme ole lähelläkään 0,51:tä vuonna 2010.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä toivon, että ministeri lukee puheensa, kun se tulee hänen kaappiinsa. Nyt minä ymmärrän, minkä takia määräraha ei nouse. Te puhuitte korotettua määrärahaa, esitystä vastaan, mutta vielä muutama viikko sitten, muutama kuukausi sitten te olitte sitä mieltä, että pitäisi korottaa 26 miljoonalla eurolla. Nyt tässä puheenvuorossa, minkä te piditte, te perustelitte koko ajan välillisesti, minkä takia ei pidä korottaa. Mitä mieltä te olette, pitäisikö korottaa vai eikö pitäisi korottaa?

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siviilikriisinhallintaan osoitetut määrärahat ja niiden korottaminen on erittäin kannatettava asia, mutta haluaisin muistuttaa myös, että suomalaiset, jotka osallistuvat sotilaalliseen kriisinhallintaan, tekevät myös sen ohella erittäin runsaasti humanitääristä työtä omissa operaatioissaan aina, kun heillä siihen riittää joko vapaa-aikaa tai palvelus muuten sen sallii. Elikkä kyllä nämä tavalla tai toisella menevät ristiin ja lomittain, joten näkisin molemmat asiat kuitenkin positiivisina.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tahallista väärinymmärrystä, että täällä mainitaan, että siviilikriisinhallinta olisi alisteista sotilaalliselle. Ei tällaista missään vaiheessa edes valiokunnassa keskusteltu, ei kukaan halunnut, vaan käsiteltiin puhtaasti siviilikriisinhallintaa ja todettiin tehokas yhteistyö. (Ed. Rajamäen välihuuto) — Ed. Rajamäki, kyllä nyt on turhaa enää palata niihin sisäministerin aikoihin.

Toiseksi haluan tukea sitä, kun turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa käsitellään, että silloin kriisinhallinnan rahojen tarpeellisuus nostaa kaiken kaikkiaan niihin uhrattavia varoja, koska se on erittäin tärkeää ja kustannukset nousevat koko ajan.

Kolmantena asiana: Ei kukaan vastusta, mutta tässä vaiheessa ei ollut mahdollista lisätä kehitysyhteistyörahoja, koska nähtiin, että se on kehysbudjetoinnin tilanteessa otettava esiin. Tämä oli yksimielinen näkemys siellä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Haavisto täällä muistutti mieleen, että Oecd:n piirissä päätetään, mitä voidaan lukea kehitysyhteistyövarojen piiriin. Tämähän on totta, mutta Suomi osaltaan vaikuttaa Oecd:ssä tähän tulkintaan, ja kyllä sille, että siviilikriisinhallinnan rahoja ainakin osin luettaisiin kehitysyhteistyövaroiksi, on erittäin hyvät perusteet. Siviilikriisinhallinnassa vahvistetaan hallintoa, vahvistetaan järjestysvoimia, pyritään toimimaan niin, että yhteiskunnassa voisi rauhallinen kehitys edistyä. Kyllä se on myös kehitysyhteistyötä.

Ja ed. Tennilän kauhistukseksi pitää sanoa, että jopa sotilaallinen kriisinhallinta eräissä tilanteissa, esimerkiksi silloin kun lähdetään vapaita vaaleja turvaamaan — turvaamaan se, että voidaan vaalit pitää vapaasti, demokraattisesti, ilman järjestyshäiriöitä, ilman sotilaallisia konflikteja — tällaisessa tilanteessa jopa tämä pitäisi voida lukea kehitysyhteistyöksi, koska demokratian edistäminen, vaalien edistäminen on sitä, jos mikä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esimerkiksi Darfurin konfliktin tausta on aika tavalla ilmastonmuutokseen liittyvä kysymys. Tästä puhuttiin muun muassa Balilla, ja sellainen tämän hetken asian auktoriteetti kuin nobelisti Al Gore on sitä mieltä. Ei tämä ole mikään mielipidekysymys. Varmasti ed. Haavisto tietää asian taustat myös, jotenka se ajatus, että meidän kehitysyhteistyömme suuntautuu vahvasti myös ilmastonmuutoksen hillintään ja samalla köyhyyden poistamiseen, että nämä kaksi asiaa linkittyvät myös yhteen, on erittäin tärkeä näkökulma. Tässä mielessä mielestäni meidän kehitysyhteistyöministerimme Väyrynen on liikkunut oikeaan suuntaan. Siinä on tiettyjä nyansseja liittyen muun muassa metsäpolitiikkaan, jotka on hyvin tärkeää analysoida, mitä ne ovat. Mutta kaiken kaikkiaan suuresti, kun katsomme asiaa laajalla sektorilla, niin nimenomaan ilmastonmuutoksen vaikutuksien (Puhemies: Minuutti on nyt täyttynyt!) hillitseminen on keskeinen kysymys.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! SDP:n vaihtoehtoisessa budjettilinjauksessa esitetään 26 miljoonaa euroa lisää rahaa kehitysyhteistyöhön, ja toivon, että ne kollegat, jotka täällä nyt ovat pitäneet kehitysyhteistyömäärärahoja tärkeänä ja nostoa ennen kaikkea tärkeänä, tulevat äänestämään tuon meidän esityksemme puolesta. Sillä turvataan se, että hallitus pysyy omassa hallitusohjelmatavoitteessaan.

Arvoisa puhemies! Olen henkilökohtaisesti hyvin tyytyväinen siitä, että hallitus näkee nimenomaan YK:n monenkeskisen kehitysyhteistyön tärkeimpänä välineenä, mutta valitettavasti talousarvioesityksessä kuitenkin YK-järjestöjen osuutta ollaan vähentämässä entisestään. Olisinkin kysynyt, eikö tämä ole hieman ristiriitaista politiikkaa.

Samoin olisin, arvoisa puhemies, kysynyt ministeri Väyryseltä: Viime viikolla allekirjoitettiin EU:n uudistussopimus, ja se antaa nyt mahdollisuuden kehittää EU:n ulkosuhdehallintoa. Onko Suomi valmis tukemaan sitä, että EU saisi yhteisen edustajan YK:n turvaneuvostoon? Tätä on Ruotsi tukenut, ja toivon, että Suomi antaisi tälle myös vihreää valoa (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) ja olisi aktiivisesti kehittämässä ulkosuhteita.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jaan ed. Pulliaisen kanssa huolen siitä, että kovin vähälle huomiolle on jäänyt Suomea ensi vuonna odottava Etyj-puheenjohtajuus. Tyytyväinen olen siitä, että ministeri Kanerva otti asian nyt esiin ja että asialle on varattu ensi vuonna 6,7 miljoonaa euroa määrärahoja. Suomi on kuitenkin Etyjin koollekutsuja, tai sen edeltäjän Etykin koollekutsujamaa, ja Etyj on maailman laajapohjaisin turvallisuutta käsittelevä alueellinen järjestö.

Helsingin Sanomissa kirjoitettiin Espanjan puheenjohtajuudesta, että oppi siitä pitäisi olla, että ei näin. Toivon, että tällaisia puheenvuoroja tai kirjoituksia Suomen puheenjohtajuudesta ei maailman lehdistössä esiintyisi. Siksi toivon, että asiaan suhtaudutaan jatkossa entistäkin suuremmalla vakavuudella.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jaan täällä salissa esitetyn huolen siitä, että näyttää todellakin siltä, että YK:n vuosituhattavoitteet ovat meidän osaltamme todella kaukana, kun näyttää, että nuo EU-tavoitteetkin kehitysmäärärahojen osalta ovat vielä kovin kaukana. Toivonkin, että täällä salissa käytettyjä hyviä puheenvuoroja ja vetoomuksia nyt todella pidettäisiin arvossa ja etsisimme ensi vuonna vielä puuttuvia määrärahoja tai sitten tulisimme äänestyksessä tämän 26 miljoonan lisäesityksen kannalle, jota myös me sosialidemokraatit olemme ajaneet.

Itse olenkin ihmetellyt, että kun meillä on vahvat tavoitteet kansainvälisiin sitoumuksiin ja niistä kiinnipitämisiin, miten sitten on niin, että politiikka kuitenkin on se meidän tapamme pitää ihmiset erossa siitä, mikä näille ihmisille kuuluu.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä kiinnittää huomiota systeemivirheeseen. Systeemivirhe on niin kauan, kun bkt nousee nopeammin kuin on ennakoitu. Me emme saavuta näitä prosenttitavoitteita. Tämän vuoksi meidän on jonkunlainen systeemi luotava, joka korjaa tämän automaattisesti. Tämän jätänkin ministeri Väyrysen keksittäväksi, mikä tämä olisi lähivuosina.

Ed. Tennilä, tämä 0,51 on sen vuoksi tärkeä ja siksi korostin sitä, että se on saavutettava nimenomaan tämän eduskuntakauden aikana.

Sitten, jotta saadaan jotain myönteistäkin tähän keskusteluun, niin, ministeri Kanerva, onnittelen siitä, että muun muassa Suomen ulkopolitiikka sai Itämeri-lausuman tähän EU:n loppukommunikeaan. Se on erittäin arvokas asia. Haluan kannustaa, että te ministerinä, niin kuin olen huomannut, julkisuudessa myöskin hyvin voimakkaasti olette ottanut tämän asian omaksenne. Toivon, että jatkatte sillä linjalla ja pidätte tätä Suomen ulkopolitiikan keskiössä koko ajan.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En saanut aivan selvää kuvaa, ovatko vihreät iloisesti huolissaan vai huolestuneesti iloisia siitä, että sadasosalla nousee Suomen kehitysapu. Minusta se on ehkä tämän keskustelun pelkistys. Täällä saivarrellaan pikku sadasosista, kun kaukana kaukana ollaan sieltä YK:n tavoitteesta, jota vasemmisto pitää arvossa. (Ed. Pulliainen: Saivartelua harjoittaa juuri ed. Tennilä!) — Se on kuitenkin tämä tilanne. — Suomella riittää rahaa taistelujoukkoihin, mutta kehitysavun osalta pihistellään. Se on se fakta.

Kannatan ulkoministerin pyrkimyksiä aktivoida Suomen Venäjä-politiikkaa. Siltä osin Suomen politiikka on ollut pahasti sivussa. Talouselämä toimii, mutta politiikka katsoo kaukaa koko hommaa. Sitten on näitä sellaisia julistajia kuin ed. Jaakonsaari, joka hokeekin vain, että "EU:lle Venäjä-politiikka", mikä tarkoittaisi, että me emme saisikaan harjoittaa omaa EU-politiikkaa.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jälleen kerran väärä todistus lähimmäisestä, ed. Tennilä. (Ed. Tennilän välihuuto) — Te varmasti etujoukkona olette aina tiennyt, mitä toiset ajattelevat, ja siitä nämä suuret epäonnistumiset maailmassa ovat johtuneetkin. — Mutta minusta on erittäin tärkeää ja olen aina ollut sitä mieltä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana, että Suomella pitää olla oma Venäjä-strategia. (Ed. Tennilä: Ja Venäjä-politiikka!) — Ja Venäjä-politiikka. — Siitä on jonkinlaisia heikkoja signaaleja tullut, että esimerkiksi viime eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan, tulevaisuusvaliokunnan lausunnoissa esitetyt toivomukset Venäjä-strategiasta tulevat, mutta sen takia haluan, että tämä sali tietää, tuleeko tätä strategiaa vai eikö sitä tule.

Uskon, että politiikan epäuskottavuus osittain johtuu siitä, että sanat ja teot ovat niin voimakkaasti ristiriidassa, niin kuin tämän Venäjä-politiikan suhteen. Minä kannustan myös ministeri Kanervaa tuomaan Venäjä-strategiaa myös (Puhemies: Minuutti on kulunut!) eduskunnan keskusteluun.

Ulkoasiainministeri Ilkka Kanerva

Puhemies! Ensinnä, ed. Pulliainen ja ed. Kataja kumpikin puhuivat Etyjistä. Olen pyytänyt Etyjin nykyiseltä puheenjohtajamaalta tai kollegaltani, ulkoministeri Moratinokselta, taloudellisen selvityksen ja resurssiselvityksen siitä, mitä tämä on merkinnyt Espanjalle. Suomen kannalta katsottuna me elämme puilla paljailla. Meidän resursointimme ensi vuoden Etyj-puheenjohtajuuteen on todella kevyt, ja jos sillä pohjalla pitäisi onnistumista ennakoida, niin kyllä se ohuelle jäisi. Mutta minä uskon siihen, että me kykenemme joustavasti kuitenkin tässä painopistettä myöskin ulkoisen hallinnon sisällä muuttamaan.

Muuten ed. Urpilaisen kysymykseen, joka on hyvä asiantuntija näissä monenkeskisissäkin kansainvälispoliittisissa asioissa: peräätte aivan oikeaa kysymystä. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että YK:n turvaneuvoston jäsenyyttä uudelleenarvioitaessa pitäisi jokaisen kyetä olemaan ennakkoluulottomampi, vaan ei näytä siltä. EU-jäsenkumppanimme, useat siellä nykyisin sisällä olevista tai kaikki, ovat sitä mieltä, että ne on hoidettava maittain eikä EU:n kautta. En usko, että me kykenemme tässä asiaa muuttamaan.

Vielä, puhemies, siviilikriisinhallinnasta yksi lause. Se on se, että minä toivoisin, että myöskin muut ministeriöt kuin vain ulkoministeriö ja/tai puolustusministeriö heräisivät siviilikriisinhallinnan asiassa aivan toisella vastuunkannon tasolla kuin tänä päivänä tapahtuu. Tässä on kyllä aihetta Suomen sisäisestikin katsoa asiassa kohentavaan suuntaan.

Ja vielä ed. Salolaisen kysymykseen Itämeri-strategiasta. Todellakin näin, se oli Suomelle tuon viime viikonvaihteen osalta yksi aivan keskeisimpiä asioita, tämä Itämeri-strategian tulo mukaan tähän Välimeri-strategian rinnalle, vielä kaiken lisäksi — ja nyt palaan Venäjään — niin, että siihen sisältyy myös tämä pohjoinen ulottuvuus, joka mahdollistaa sen Suomen tavoitteen toteuttamisen tässä yhteydessä, että siihen samaan yhteyteen voidaan myöskin rakentaa Venäjä-ulottuvuutta. Se tarjoaa paljon suuremman pelivaran tietysti Suomen tavoitteitten eteenpäinviemiselle Itämeri-strategian merkeissä, joka kuitenkin lähtee, muistakaamme se, tietenkin siitä, että meidän on pelastettava Itämeren ekologinen tila.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen

Herra puhemies! Vielä aivan lyhyesti. Ensinnäkin määrärahakehityksestä. Tällä hallituskaudella kehitysyhteistyömäärärahat kasvavat selvästi voimakkaammin kuin edellisellä kaudella. Ensi vuonna tähän vuoteen verrattuna 85 miljoonaa euroa, prosenteissa ehkä noin 0,04 eli 0,4:stä 0,44:ään.

Toiseksi, ed. Kallikselle vastaisin, että olisi pitänyt, mutta kun eduskuntaryhmät päätyivät toisenlaiseen ratkaisuun, niin tähän ei päästy.

Kolmanneksi, ed. Zyskowiczille toteaisin, että kyllä Suomenkin kannalta on tärkeää, että raja sotilaallisen kriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön välillä säilyy selkeänä. Siviilikriisinhallinta on siinä välimaastossa ja Oecd:n kehitysapukomiteassa mekin olemme mukana näitä rajoja määrittelemässä. Ei olisi Suomenkaan kannalta järkevää, että tämä raja hämärtyisi. Meidän täytyy tietysti laskea itse kaikki se, mikä voidaan, kehitysyhteistyövaroiksi.

Ed. Urpilaiselle toteaisin, että olen virkamiesten kanssa tätä asiaa erityisen tarkkaan selvittänyt. Minulle on osoitettu, että YK-järjestelmälle annettava tuki ei suinkaan vähene. Siinä on vuosittaisia vaihteluja maksatusaikataulujen vuoksi, mutta YK-järjestelmää vahvasti edelleen tuetaan.

Ja lopuksi ed. Salolaiselle sanoisin samaa kuin ed. Sumuvuorellekin, että se, mihin meidän pitäisi päästä, on se, että kehitysyhteistyömäärärahoja katsottaisiin sekä määrärahapuolella että tuottavuusohjelmaa ajatellen erillään näistä muista järjestelmistä, koska ne ovat erilaisia määrärahoja. Niitä pitäisi tarkastella kehysmenettely- ja myöskin tuottavuusohjelmatarkastelun ulkopuolella.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensin on todettava, että olen aivan samaa mieltä ministeri Kanervan kanssa tuosta Itämeri-asiasta. Siinä päästiin nyt tämmöiseen hyvään välitavoitteeseen. Töitä kyllä riittää.

Mutta edelleen muutama sana näistä kehitysyhteistyön määrärahoista, vaikka se on jo täällä sanottu moneen kertaan. Haluan itsekin korostaa, että se on määrällisesti noin 85 miljoonaa euroa suurempi ensi vuonna kuin tänä vuonna, mutta tietysti tulevaisuudesta on myös huolehdittava. Ensi vuonna tosiaan kehitysyhteistyömäärärahoja arvellaan olevan tuosta bktl:stä noin se 0,44 prosenttia, mutta vain aika näyttää, mikä se todellinen prosenttiluku sitten on. Mehän olemme tosiaan sitoutuneet tuohon Eurooppa-neuvoston päätökseen, jossa vuoteen 2010 mennessä tason tulisi olla se 0,51 prosenttia bktl:stä ja vuonna 2015 0,7. Tällä hallituskaudella nyt näyttää siltä, että nuo määrärahat tulevat kasvamaan noin 370 miljoonaa euroa. Mutta koko ajan on kiinnitettävä erityistä huomiota näitten määrärahojen vaikuttavuuteen ja tehokkuuteen. Toivon, että siinä ministeri Väyrynen tekee oman osansa.

Budjettituen lisäämiseen suhtaudun kriittisesti. Varmasti se joissakin selkeissä tapauksissa toimii erinomaisesti, mutta suhtaudun siihen tosiaan kriittisesti.

Arvoisa puhemies! Konfliktien ratkaisu edellyttää yhä useammin poliittisten neuvottelujen lisäksi sekä sotilaallista että siviilikriisinhallintaa, molempia näitä tarvitaan ja tietysti myös humanitääristä ja kehitysapua yhteensovitettuna noitten edellä mainittujen kanssa. Tällä hetkellähän meidän toimintamme painopiste on Kosovossa ja Afganistanissa ja osallistumisessa EU:n nopean toiminnan joukkoihin. Näistä ei tässä yhteydessä sen enempää, koska olemme juuri käsitelleet tässä talossa selontekoa noista kolmesta kriisinhallintaoperaatiosta, ja useita selvityksiä, mahdollisesti selontekoja, myös aihepiiriin liittyen on tulossa eduskuntaan tulevana vuonna.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen mukaan tutkintoon johtavaa tilauskoulutusta voidaan käyttää myös osana kehitysyhteistyötä. Tätä mahdollisuutta yliopistot voisivat selvittää muiden toimijoiden kanssa. Koulutusvienti voisi olla asianmukaista kehitysyhteistyöapua, mutta sitä ei kuitenkaan tule järjestää omien korkeakoulujärjestelmiemme tukemiseksi sinänsä, vaan tarkoituksena täytyy tietysti olla kehitysmaan omaa paikallista kehitystä tukeva toiminta. Siksi tämän tilauskoulutuksen tulee aina täyttää edellisessä debatissakin jo monesti mainitut Oecd:n määrittämät kehitysmaiden korkeakouluopiskelijoiden tukemiseksi vaadittavat kehitysapukriteerit, oda-kriteerit. Näissähän painotetaan muun muassa sitä, että opiskelun tulee edistää saajamaan taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja opinto-ohjelmien sisällön tulee liittyä kehitysmaiden kehityksen edistämiseen ja myös niin sanottua aivovuotoa tulisi välttää. Jos ministereillä on jotain lisätietoa tästä, miten asiassa ollaan edistymässä konkretian tasolla, niin mielelläni kuulisin myös siitä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Elämme nyt resurssisotien aikakautta, ja se näkyy täälläkin eduskunnassa: on kolmas kerta viikon sisällä, kun määritellään se, mikä on sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan välinen suhde. Nyt se määritellään sivulla 63 tässä mietinnössä. Nyt uusin tarjous eduskunnalle on: "Konfliktien vakauttaminen edellyttää sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan keinojen tehokasta yhteensovittamista. Sotilaallisen kriisinhallinnan rinnalle tarvitaan vahvaa siviilikriisinhallintaa eli yhteiskunnan järjestäytyneelle toiminnalle olennaisten valmiuksien luomista, kuten oikeuslaitosta, poliisitoimintaa ja siviilihallintoa." Uskon, että tällä tiedolla mennään nyt yli joulun ja ensi vuoteen. Hyvä, että tämä nyt jollakin tavalla on selvinnyt. Ihmettelen vaan sitä, miksi ihmeessä tällä tavalla ei ole sisäistä koordinaatiota täällä sihteeristössä ja neuvospuolella, joka valvoisi asioita.

Täällä on puhuttu paljon siitä, millä tavalla kehysbudjetointi pitäisi ottaa huomioon, muun muassa ulkoasiainvaliokunnan arvoisa puheenjohtaja puhui. Pitäisi ruveta puhumaan kehysplusbudjetoinnista esimerkiksi, jossa tämä asia otettaisiin realiteettina huomioon, että näin on, koska tämä mekanismi on sellainen kuin se on. Silloin tämä asia olisi jollakin tavalla pois päiväjärjestyksestä.

Arvoisa puhemies! Tässä on hyvin mielenkiintoinen ajankohta muutenkin tälle budjetin käsittelylle kansainvälisessä mielessä. Balin kokous on juuri takanapäin. Siinä kaikki maapallon valtiot suurin piirtein lähtivät mukaan seuraavalle raidetielle, ja erittäin merkityksellistä on tietysti se, että siinä ovat ne Afrikan valtiot mukana, jotka yleensä valtioita vielä ovat. Tietysti se kytkeytyy aivan erityisesti siihen, mitä tässä nyt tarkasteltavana olevassa mietinnössä todetaan. Täällähän todetaan näin: "Tavoitteena on annettujen sitoumusten mukaisesti ohjata vähintään puolet kehitysyhteistyömäärärahojen kasvusta Afrikkaan ja kasvattaa kaikkein köyhimpien maiden osuutta." Sitten todetaan, mitä on sidottu, ja sitten todetaan, mikä on sitomatta, ja sitten tässä katsannossa tässä akuutissa tilanteessa se merkittävä osa on se, että 40 miljoonaa euroa on jakamattomia varoja uusiin hankkeisiin ja sitten käynnissä olevien hankkeiden ennakoimattomiin menoihin, mikä tarkoittaa sitä, että juuri siihen, mitä kehitysyhteistyökeskustelussa on koko syksyn aikana todettu, tulee nyt myöskin Balin jälkeisessä ilmastopoliittisessa tilanteessa aivan erityinen, uskallanko nyt sanoa, haaste, vaikka inhoan tuota sanaa sinänsä ihan mielettömästi, mutta se nyt tähän näytti sopivan.

Tämä tarkoittaa sitä, että kun aivan täsmälleen samanaikaisesti on tapahtunut rakenteellisesti se, että energian, siis fossiilisen energian, hinta on moninkertaistunut lyhyessä ajassa ja nyt viimeksi ruuan hinta on noussut voimakkaasti maailmanmarkkinoilla, niin nyt juuri ulkoasiainministeriö ja sen kehitysyhteistyöpolitiikka kytkettynä tähän Balin jälkeiseen tilanteeseen nousee aivan ehdottoman aktiivisen roolin vaatimustilaan niin, että ehkä se ei koskaan aikaisemmin ollut näin konkreettista kuin sen nyt juuri pitää olla. Siis tässä suhteessa ne odotukset ovat nyt todella korkealla ainakin juuri puhuvan taholta, että nyt arvoisat ministerit, ulkoministeri ja kehitysyhteistyöministeri, kiinnittävät huomiota tähän asiaan.

Arvoisa puhemies! Sitten lopuksi ihan lyhyesti yksi muu asia, joka vaan nyppi. Kun tulin taas tämän harmaan ja mustan talouden tiimoilta lukeneeksi kaikenlaisia papereita, muun muassa maaraportteja, niin on aika jännittävää, että kun Välimeren alueelle on suurlähettiläitä lähetetty, he aivan todella, niin kuin oikein onkin, kertovat näistä harmaan ja mustan talouden ilmiöistä siellä, mikä on osuus bkt:stä jnp., mutta sen jälkeen, kun paperit ovat ulkoministeriön, niin ei se näytä yhtään missään vaikuttavan yhtään mitään.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskityn puheenvuorossani kehityspolitiikkaan. Suomen harjoittaman kehityspolitiikan tulee tukea globaalisti sovittuja YK:n tavoitteita niin määrärahojen kasvattamisen kuin kehityspäämäärienkin osalta. Täällä on lukuisia kertoja jo todettu, että hallitus on sitoutunut kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattamiseen 0,7 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. On hienoa, että tällä kaudella määrärahat kasvavat noin 40 prosentilla eli tuolla mainitulla 370 miljoonalla. Edellisellä hallituskaudella kasvu oli 240 miljoonaa euroa. Tuon 0,7 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä on kyllä tehtävä kovasti töitä kevään kehysneuvotteluissa. Se on seuraava väännön paikka.

YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttaminen asettaa selkeästi mielestäni raamit kehityspolitiikallemme. Tavoitteista kaikkein tärkein on äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistaminen. Eli tarvitsemme panostuksia peruskoulutukseen, sukupuolten tasa-arvoon, tarttuvien tautien leviämisen ehkäisemiseen jne. Suomen kannattaa panostaa ilman muuta kehitysyhteistyössä niihin sektoreihin, joissa meillä on erityistä osaamista. Meillä on erityistä osaamista koulutukseen liittyen ympäristö- ja terveydenhuoltoprojekteissa, ja näistä meillä on hyviä esimerkkejäkin jo maailmalla runsaasti onnistumisista.

Perään myös aivan uusia avauksia kehityspoliittiseen keskusteluun. Kehitysmaat ovat tulleet entistä riippuvaisemmiksi rikkaissa maissa tuotetusta tieteellisestä tiedosta, ja pitäisin erittäin tärkeänä, että panostaisimme kehitysmaiden oman yliopistolaitoksen mahdollisuuksiin. Kehitysmaiden oman osaamispotentiaalin vahvistaminen on kehitystä aivan varmasti monilla sektoreilla eteenpäinvievä voima.

En malta olla nostamatta tuota ruokaturvakysymystä vielä tässä puheeni lopuksi esille. Valtaosa maailman köyhistä ja aliravituista asuu maaseudulla, ja ruokaturva — onneksi tuossa ministerikin taas painotti sitä — otetaan tässä kehityspoliittisessa ohjelmassakin nyt vahvasti huomioon. Näin tehtiin Maailmanpankin vuosiraportissakin. Siinä keskityttiin käsittelemään laajasti ruokaturvan eri kysymyksiä. Suomi voi tukea kehitysmaita ruuantuotantoon liittyvien institutionaalisten ongelmien ratkaisussa. Avainaloja ovat pientuottajien järjestäytyminen, maanomistus ja maanhallintakysymykset, ruokaturvaa parantava maatalouspolitiikka ja alueelliset ja paikalliset maatalousmarkkinat, niitten kehittäminen. Maatalouden tuottavuuden kehittämisen lisäksi tarvitaan tietenkin maaseudun elinkeinojen monipuolistamista kehitysmaissa.

Pitää muistaa myös, että kehitysmaiden liiketaloudellisen potentiaalin kasvattamiselle on myös luotava edellytyksiä. Tarvitsemme monipuolista keinovalikoimaa tähän. Pelkällä kehitysrahoituksella emme koskaan pysty poistamaan kehitysmaiden ongelmia.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Joka minuutti maailmassa kuolee viattomia lapsia vain siksi, että he eivät ole olleet tarpeeksi onnekkaita syntymään vaikkapa tänne rikkaaseen Suomeen.

Sekä hallitus että valtiovarainvaliokunnan enemmistö tunnistavat aikamme ongelmat eli äärimmäisen köyhyyden, kansakunnan ja ihmiskunnan kahtiajaon sekä teollisuusmaiden vastuun ympäristöstämme ja ilmastonmuutoksen torjunnasta kiitettävästi. Silti hallituspuolueet eli kokoomus, keskusta, vihreät ja Rkp eivät ole omalla toiminnallaan konkreettisesti valmiita poistamaan tai vähentämään äärimmäisen köyhyyden syitä riittävällä resursoinnilla. Politiikassa tietämättömyys ja tekemättömyys ovat moraalisesti vähemmän arveluttavia kuin nyt hallituspuolueiden osoittama asioiden tiedostaminen, mutta samanaikainen tekemättömyys ja välinpitämättömyys.

Budjetin valiokuntakäsittelyn aikana valtiovarainministeriön eräs virkamies luetteli listan niistä lisäyspaineista, jotka budjettiin ja menokehykseen kohdistuvat eduskunnasta. Tätä listaa hän nimitti toiveiden tynnyriksi. Tämän toiveiden tynnyrinsä ykkösenä hän mainitsi kehitysyhteistyömäärärahat. Selvyyden vuoksi todettakoon, että kyse ei ole eduskunnan tai yksittäisten kansanedustajien toiveista. Kyse on Suomen antamista sitovista sitoumuksista sekä YK:lle että EU:lle.

Vuosituhattavoitteita asetettaessa kehitystyön tavoitteeksi ei sattumalta asetettu jotakin prosenttimäärää. Ei sattumalta asetettu prosenttia eikä myöskään sattumalta ollut asettamatta euroja tai dollareita. Prosenttien kohdalla kyse oli selkeästi halusta myötäillä eri kansakuntien mahdollisuutta osallistua oman taloudellisen tilanteensa mukaisesti solidaarisesti globaalilla tasolla kaikkien maailman kansalaisten hyvinvointiin. Tarkoitus oli myös estää itsekäs keinottelu lähimmäisenrakkauden toteuttamisessa.

Suomen eduskunnan enemmistö osoittanee huomenna itsekkyytensä hylätessään Suomen sitoumukset äärimmäisen köyhyyden poistamisesta määräaikaan mennessä. Mitä siis kertoo porvarihallituksemme lähimmäisenrakkaudesta, jos Suomi nyt hyvinä aikoina ei halua maksaa sovittua osuuttaan kehitysavusta? (Ed. Zyskowicz: Antaa kuitenkin enemmän kuin edellinen hallitus!) Mitä kertoo porvarihallituksesta se, että hyvinä aikoina ei toimita? Minkälaisia tulevaisuudenlupauksia se antaa kehittyville maille silloin, kun Suomella ei menekään yhtä hyvin kuin nyt?

Porvarihallitus ei ole valmis noudattamaan edes omaa hallitusohjelmaansa kehitysyhteistyöasioissa. Eikö aika siis olisi kypsä siihen, että kehitysyhteistyömäärärahat pikaisesti määriteltäisiin hallituskauden kestävän menokaton ulkopuolelle ja Suomi noudattaisi antamiaan sitoumuksia?

Vuosituhattavoitteisiin liittyvien sitoumuksien täyttämisessä ei ole kyse isoista summista vaan enemmänkin arvovalinnoista. Pääministeri Vanhasen kakkoshallitus on päättänyt, ettei sen vaalimiin arvoihin kuulu toisen ihmisen elämän kunnioittaminen tai kansainvälisistä humaaneista sopimuksista kiinni pitäminen. (Ed. Zyskowicz: Törkeä väite!)

Vasemmistoliitto haluaa kantaa globaalin vastuunsa maailman lasten hyvinvoinnista. Siksi esitämmekin, että rikas Suomi pitää kiinni edes alkuperäisistä YK-sitoumuksistaan hidastetulla aikataululla eli EU-aikataululla annetuista lupauksista.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ensiksi, ulkomaankauppaministeri ja kehitysyhteistyöministeri Paavo Väyryselle kiitokset siitä, että hän lupasi antaa ylimääräiset kehitysapumiljoonat Suomen avustusjärjestöjen kautta, Kirkon ulkomaanavun, Suomen Punaisen Ristin jne., elikkä että ne menevät sillä tavalla oikeaan tarkoitukseen.

Toiseksi, vuosikymmeniä ulkopolitiikasta kirjoittaneena, kommentoineena ja kiinnostuneena olen erittäin iloinen siitä uudesta aktiivisesta linjasta ja suunnasta, jota Suomen ulkoministeriöön ja ulkopolitiikkaan on ilmaantunut. Tästä voimme olla todella tyytyväisiä.

Tyytyväinen olen myös siitä, että ulkoministeri Kanerva on luvannut valmistella Venäjä-strategian ja että Venäjän ja Suomen välinen yhteistyö ja haasteet ja mahdollisuudet otetaan tulevaisuudessa entistä tarkemmin ulkopolitiikassa huomioon. Näin siksi, että vuosikymmeniä meillä ulkopolitiikan päätökset, kansalaisten kannanotot ja näkemykset ovat kummunneet Venäjän pelosta. Toiset ovat tulkinneet tämän Venäjän pelon niin, että meidän täytyy liittoutua Natoon ja sillä tavalla hankkia lisää turvallisuutta. Toiset ovat tulkinneet Venäjän pelon niin, että meidän ei missään nimessä pidä liittoutua mihinkään suuntaan, meidän pitää pysyä liittoutumattomana, puolueettomana, jotta suuri naapuri ei meille vihastuisi. Onneksi tästä ollaan nyt pääsemässä eroon ja pääsemässä ihan normaaliin elämään ja normaaliin naapureitten väliseen yhteistyöhön, jossa kunnioitetaan toistemme päätöksiä ja jossa tehdään yhteistyötä yhteisymmärryksellä.

Totta kai Venäjällä on ongelmia. Se ei ole demokratia, ja tuskin siitä koskaan tuleekaan länsimaista demokratiaa. Mutta se on niin suuri kansainvälinen toimija, että Suomi Venäjän naapurina ei voi sitä noin vaan sivuuttaa. On ihan oikein, ettei Suomen ja Venäjän suhteita jätetä pelkästään EU:n varaan, vaan että niitä myös aktiivisesti hoidetaan itsenäisesti.

Voi olla, että tietyt muutokset eivät vielä näy valmisteltavana olevassa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa, mutta liikkeellä kuitenkin ollaan. Selontekoa vartenhan on ilmestynyt jo nyt yksi Nato-raportti, joka oli aivan jostain kumman syystä jokseenkin tasapuolinen, eikä siinä samalla tavalla peloteltu enää Nato-jäsenyydellä kuin aikaisemmin näissä raporteissa ja kannanotoissa on tehty. Siitä olen ihan tyytyväinen.

Toinen Nato-raportti on ilmestymässä ihan lähiaikoina, ja toivottavasti ulkoministeriö ja ulkoministeri päättävät julkistaa sen niin, että myös tämän raportin kannanotot ja linjanvedot saadaan kansalaiskeskusteluun. Ja sen lisäksi on tulossa valtiosihteeri Tiilikaisen raportti Euroopan unionin turvatakuista. Elikkä päätöksenteon pohjaksi ja kansalaiskeskustelun alustajaksi on todella tulossa aineistoa enemmän kuin koskaan ennen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, ja tämä on hyvä asia, koska Suomen kansan on lopultakin saatava tietää ne vaihtoehdot, mitä kohti kuljemme ja mitä niistä seuraa. Toinen asia: ehkä meidän turhat ennakkoluulot ja turhat vihat esimerkiksi Yhdysvaltoja kohtaan näillä raporteilla pehmenevät. Voi kysyä vaan, mistä nämä ovat kummunneet, ketkä ovat olleet niitä luomassa ja lietsomassa, ja näistä todellakin nyt päästään eroon.

Sitten olisin huomauttanut yhdestä toisesta asiasta elikkä tästä Etyjin ensi vuoden puheenjohtajuudesta. Se on Suomelle todella vakava paikka sen takia, että siellä käydään nyt tätä suurvaltapoliittista ottelua Venäjän ja Yhdysvaltain välillä. Ehkä kannattaa kuitenkin muistaa, että Etyj on muuttunut siitä, mitä se oli vuonna 1975, kun Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous pidettiin Helsingissä. Silloinhan Suomi toteutti Neuvostoliiton toiveen ja järjesti tämän kokouksen. Tavoitteenahan suurella naapurilla oli sementoida Euroopan rajat lopullisesti ikuisuuteen asti, ja näinhän ei käynyt, (Puhemies: 5 minuuttia on kulunut!) koska siihen Etykin päätösasiakirjaan sisältyi niin sanottu kolmas kori, joka merkitsi glasnostin tuloa ja aikanaan Neuvostoliiton romahtamista.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Kehitysyhteistyörahoista kun puhutaan, usein puhutaan vain prosentin kymmenyksistä, niin myös tämän päivän keskustelussa, joka sinänsä oli hyvin vilkasta, mutta siinäkin puhuttiin vain prosentin kymmenyksistä, siitä, minkä verran kehitysyhteistyömäärärahoja Suomi käyttää. Sen sijaan unohdetaan useimmiten kokonaan, niin kuin tänäänkin on unohdettu, että kehitysyhteistyömäärärahat ovat tosi iso raha meidän budjetissa.

Ensi vuonna kehitysyhteistyömäärärahojen arvioidaan nousevan 0,44 prosenttiin, mutta se tarkoittaa yli 800 miljoonan euron panostusta kaiken kaikkiaan. Siis meidän budjettimietintömme mukaan yli 800 miljoonaa euroa käytetään kehitysyhteistyöhön kaiken kaikkiaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kun hallitus on linjannut, että kehitysyhteistyömäärärahoja tällä vaalikaudella lisätään, lisäys olisi peräti 370 miljoonaa euroa. Siis kehitysyhteistyömäärärahoja tällä vaalikaudella on tarkoitus nostaa 370 miljoonalla eurolla, ja tämän vuoden tasosta ensi vuoteen ne nousevat yli 80 miljoonalla eurolla. Tämä kaikki unohdetaan samalla, kun puhutaan vain näistä prosentin kymmenyksistä.

Nämä ovat todella isoja rahoja, jos näitä vertaa esimerkiksi sisäministeriön pääluokassa poliisitoimen määrärahoihin, poliisitoimeen, jossa niin usein kiistellään aivan miljoonista euroista, lisätäänkö ja myönnetäänkö sisäisen turvallisuuden alalle miljoona vai kaksi, enintään 3,9 miljoonaa, kuten nyt eduskunta teki ensi vuoden budjettia käsitellessään. Sisäisen turvallisuuden eli poliisitoimen määrärahat ovat noin 634 miljoonaa euroa. Tähänkin suhteessa kun verrataan kehitysyhteistyömäärärahoja, niin se 850 miljoonaa on todella paljon.

Arvoisa puhemies! EU:n suosittelema tavoite 0,7 prosenttia bkt:stä vuoteen 2015 mennessä on suositus. Valtiovarainvaliokuntakin toteaa, että 0,51 prosentin tavoite kyllä velvoittaa Suomea, mutta se ei ole sitova. Suomen tulevien vuosien talouden haasteet, kuten eilen täällä vakauskeskustelussakin kävi selväksi, tulevat olemaan erittäin merkittäviä liittyen väestön ikääntymiseen ja maailmantalouden epävarmuuteen ym. Näin ollen on oleellista keskittää kaikki mahdolliset voimavarat maamme oman talouden kehittämiseen ja peruspalveluiden turvaamiseen sekä elinkeinoelämän toimintaedellytysten turvaamiseen. Tällä tavalla voidaan varmistaa myös tulevina vuosina myös kehitysyhteistyömäärärahojen taso.

Nykyisellä kehitysyhteistyörahoituksen tasolla mielestäni saavutetaan jo riittävän hyviä tuloksia. Varsinaisen rahoituksen määrän kasvattamisen sijaan enemmän pitäisi keskittyä siihen, että nykyrahoituksella turvattaisiin tehokas ja kestäviä tuloksia aikaansaava kehitysyhteistyö. On myös syytä muistaa, että suomalaisten yritysten toiminnan tukeminen ylipäätään myös kehitysmaissa on paljon tehokkaampaa kehitysyhteistyötä. Lisäksi välillisesti kolmannen sektorin toimintaa tukemalla ja toimintaedellytyksiä varmistamalla voidaan jo sinänsä edistää kehitysyhteistyötä.

Herra puhemies! En malta olla vielä mainitsematta yhtä asiaa, joka aina on unohtunut kehitysyhteistyöstä puhuttaessa. Se on Euroopan unionin tekemät kansainväliset sopimukset, kuten esimerkiksi sokerisopimus, jossa nimenomaan Euroopan unioni yksipuolisesti päätti vähentää Euroopan unionin alueella sokerintuotantoa, jotta tehtäisiin tilaa nimenomaan alikehittyneistä maista, kehitysmaista, tuotavalle sokerille, sille tehtäisiin täällä markkinoilla tilaa. Tämäkin on kehitysyhteistyötä.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! 2000-luvun kansainvälisen yhteisön haasteet liittyvät ilmastonmuutoksen torjuntaan, väestönkasvun hillitsemiseen, ihmiskaupan estämiseen ja sortuvien valtioiden aiheuttaman alueellisen turvattomuuden lisääntymisen ehkäisemiseen. Näihin haasteisiin ei vastata perinteisen aseellisen konfliktinhallinnan keinoin, vaan monenkeskisillä kansainvälisillä sopimuksilla ja laajamittaisella yhteistyöllä maailman valtioiden kesken. Neuvottelut uuden, kattavan ja kansainvälisen ilmastosopimuksen aikaansaamiseksi liikkuivat onneksi eteenpäin viime viikonloppuna päättyneessä Balin ilmastokokouksessa. Tämä on mielestäni hyvä esimerkki uusista globaalin tason poliittisista foorumeista, joissa Suomen pitää olla ehdottomasti aktiivisesti mukana. 2000-luvun haasteet edellyttävät nykyistä voimakkaamman YK:n rakentamista ja kaikkien YK:n jäsenvaltioiden sitoutumista yhteisesti asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen.

Arvoisa puhemies! Kehitysyhteistyöllä on keskeinen asema maailman eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämisessä. YK:n vuosituhattavoitteiden keskeisin tavoite on äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistaminen maailmasta. Haaste on valtava, sillä maailman 6 miljardista ihmisestä joka viides elää alle 1 dollarilla päivässä. Vuoteen 2015 mennessä pyrkimyksenä onkin puolittaa äärimmäisessä köyhyydessä elävien osuus. Suomikin on sitoutunut YK:n vuosituhattavoitteisiin, ja niiden saavuttamiseksi Suomi on myös sitoutunut nostamaan kehitysapunsa osuutta 0,51 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä ja YK:n suosittelemalle 0,7 prosentin tasolle bkt:stä vuoteen 2015 mennessä. Tutkimusten mukaan enemmistö suomalaisista on valmis kantamaan nykyistä suurempaa vastuuta maailman köyhistä. Myös useat kansalaisjärjestöt ovat vaatineet Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen korottamista pikaisesti 0,7 prosentin tasolle.

Arvoisa puhemies! Minua ja sosialidemokraattista eduskuntaryhmää ihmetyttää, että hallitus, joka on sitoutunut nostamaan kehitysyhteistyömäärärahojen osuuden 0,51 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä, lipsuu tuosta tavoitteestaan heti ensimmäisessä budjetissaan. Talouskasvun odotetaan jatkuvan tasaisen hyvänä vuonna 2008, ja tähän käsitykseni mukaan koko ensi vuoden valtion budjetti nojaakin. Kehitysyhteistyövaroja tämä analyysi ei kuitenkaan näytä hallituksen mielestä koskettavan, vaan hallitus esittää kehitysyhteistyövaroihin ainoastaan prosentin sadasosan lisäystä, 0,43 prosentista 0,44 prosenttiin. Tällä vauhdilla ei saavuteta EU:ssa sovittua 0,51 prosentin minimitasoa vuoteen 2010 mennessä.

Sosialidemokraatit ovat esittäneet valtiovarainvaliokunnan mietinnön vastalauseessa 26 miljoonan euron lisäystä kehitysyhteistyömäärärahoihin. Tällä Suomi voisi pysyä yhteisesti sovittujen määrärahalisäysten tahdissa mukana ja saavuttaa myös tuon minimitason vuoteen 2010 mennessä. Itse odotan, että hallitus suhtautuu vakavasti asettamiinsa tavoitteisiin niin kehitysyhteistyömäärärahojen kuin muidenkin tavoitteidensa kohdalla. Näistä tavoitteista lipsuminen heikentäisi mielestäni edelleen kansalaisten arvostusta poliittisia päätöksentekijöitä kohtaan ja heikentäisi myös Suomen kansainvälistä mainetta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi viittaan äskeiseen debattiin. Viime viikolla allekirjoitettiin Euroopan unionin uudistussopimus, joka toivottavasti ratifioidaan mahdollisimman pian kaikissa jäsenmaissa. Uudistussopimuksen yksi merkittävä uudistus on EU:n yhteisen ulkosuhdehallinnon ja ulkopolitiikan rakentaminen. Itse kannustan Suomea ja ministeri Kanervaa — joka joutui poistumaan paikalta — olemaan ulkopolitiikan rakentamisessa aktiivinen. Toivon, että Suomi olisi myös ulkopolitiikan sisältöjen rakentamisessa aloitteellinen. Esimerkiksi EU:n yhteinen edustaja YK:n turvaneuvostoon olisi mielestäni hyvä keskustelun avaus. Se kuulostaa ehkä nyt utopistiselta, mutta aktiivisilla toimilla, kuten keskustelulla, voi tuo utopistinen tavoite muuttua ajan myötä myös mahdolliseksi.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Turvallisuustilanteen huononeminen maapallolla on kysymys, jonka perimmäisiä syitä on ryhdyttävä tässäkin salissa tarkemmin arvioimaan. Vasemmistolainen arvio lähtee siitä, että perimmäinen syy tähän turvallisuustilanteen huononemiseen on se, että eriarvoisuus tällä planeetalla kasvaa köyhyyden kasvun myötä. Jopa 3 miljardia ihmistä maapallollamme joutuu elämään päivänsä alle 2 dollarin tulolla. Siellä on se pohja, joka on johtanut siihen, että myös ääriliikkeet ja epätoivon toimet ovat saaneet tukea.

Mikä sitten on niin sanottu läntinen vastaus tähän perusongelmaan? Se on asevarustelun edelleenkiihdyttäminen. Nyt käytetään jo 1 000 miljardia euroa vuodessa asevoimiin, ja varusteluvauhti on edelleen vain kasvamassa. USA käyttää tuosta 1 000 miljardista puolet omiin asevoimiinsa, mutta kyllä EU:kin satsaa tosi paljon asejärjestelmiin, lähes 200 miljardia euroa vuodessa. Sen sijaan kehitysapu, joka meidän mielestämme on se ensisijainen keino tuottaa parempaa tilannetta köyhyyden poistamisen kautta, on vähäistä verrattuna asevarustelurahoihin.

Valitettavasti Suomessakin tuntuu olevan liikkeellä semmoinen pyssyuskovirus eli uskotaan siihen, että kun on kriisinhallintakykyä, niin kyllä asiat siitä järjestyvät, ja se on tarkoittanut sitä, että ollaan satsaamassa EU:n taistelujoukkoihin, ja nyt on sitten kova hinku myöskin vielä Naton taistelujoukkoihin. Seurausten torjumisesta lähdetään eikä syiden poistamisesta nyt meilläkin yhä enemmän.

Sen sijaan kehitysapu jurraa Suomessa kaukana 0,7 prosentin YK-sitoumuksesta, ja täällä käytävä keskustelu alkaa muistuttaa ed. Miedon sadasosakeskustelua, joka on jatkunut jo kymmeniä vuosia. Hän hävisi silloin sadasosalla olympiakullan. Nyt kun meillä sadasosalla lisääntyy kehitysapu, niin sitten ollaan jopa oikein onnellisia, mutta kaukana ollaan kuitenkin siitä, mihin on sitouduttu, ja nyt tämä EU-tavoitekin näyttää karkaavan, joka sekin oli kyllä väkisin väännetty alemmaksi kuin mihin edellinen hallitus oikeasti EU-päätännässä aikoinaan sitoutui. Eli kyllä meilläkin painopisteet ovat nyt selvästi väärät.

Minä uskon, että kehitysministeri Väyrynen on ihan tosissaan, kun hän koettaa painaa tätä asiaa parempaan malliin. Hänellä nimittäin on näyttöjä siitä, että on tehtykin jotakin 80-luvulla, kun Väyrynen ja Sorsa saivat silloin sovituksi sen, että mennään siihen tasoon, mihin on YK:lle sitoumus annettu, mutta tässä ehkä on tapahtunut juuri tämä politiikan muutos. Nyt talous määrää asioita eikä ole enää semmoista poliittista valmiutta tehdä selkeästi poliittisia päätöksiä siitä, että näin me teemme ja sitten katsotaan, miten se rahoitetaan. Nyt mennään kaikessa toisinpäin. Sadasosissa pyöriskellään ja ollaan sitten, kuten vihreät täällä ilmoittivat, iloisesti huolissaan tai huolestuneesti iloisia, mitenpäin se sitten lieneekään, kun pienen pieniä nytkähdyksiä johonkinpäin tulee.

Arvoisa puhemies! Vielä sananen Venäjästä. Minusta ulkoministeri on tasan oikeassa, kun patistaa Suomea aktivoitumaan Venäjä-politiikassa. Talouden puolellahan meillä on aktiivisuutta. Yritykset suuntautuvat Venäjä-kauppaan, ja sieltä tuodaan kasvavassa määrin meillekin tuotteita raaka-aineiden lisäksi, ja Venäjä on noussut Suomen tärkeimpien kauppakumppaneiden joukkoon. Mutta politiikan puolella ollaan sivullisia, katsellaan päältä, miten siinä sitten käykään.

Tämä koskee myös puolueita, joista vain yhdellä eli kokoomuksella on, ilmeisesti nekin aika heiveröiset, minun käsittääkseni heiveröiset, suhteet Venäjän valtapuolueeseen, mutta muilla poliittisilla puolueilla ei liene minkäänlaisia yhteyksiä Venäjän politiikkoihin. Ihan on jääty sivullisiksi. On jopa semmoista ylpeyttä siitä, että ei enää olla tekemisissä venäläisten kanssa. Minä ihmettelen tätä asennetta, sillä Venäjä on meidän naapurimme, se on sitä ollut, se on ja tulee aina olemaan, ja kyllä pitää ainakin tietää, missä siellä mennään. Tietoa saa vain sillä, että on kanssakäymistä. Eivät ne lehtiotsikot tai ingressit riitä poliittisen harkinnan pohjaksi. Kanssakäymistä lisää!

Minä pidän vääränä sitä asetelmaa, jota meillä on paljon ollut, että EU:lle yhteinen Venäjä-politiikka. Painotus on ollut tässä. Kyllä sitäkin tarvitaan, mutta sehän muodostuu siitä, että jollakin on tietoa, näkemystä, tuntemusta, ja siinä Suomen oma aktiivisuus Venäjän suuntaan auttaa myös koko EU:ta. Ei se toisinpäin mene, että me hoemme sitä yhteistä EU-politiikkaa Venäjän suuntaan, vaan meillä pitää olla antia sen rakentamiseen, ja nyt sitä valitettavasti alkaa puuttua. Varsinkin Venäjä-osaaminen kuihtuu meillä nopeasti.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi on arvostettu yhteistyökumppani kansainvälisessä yhteistyössä, ja Suomella on hyvät suhteet ulkomaihin. Mielestäni kaikki tulee tehdä sen eteen ja vaalia sitä, että suhteet säilyvät hyvänä.

Kuten täällä on jo kuultu, hyvän tekemisellä on monenlaiset kasvot. Tarkoitan tällä kehitysapua ja yleensä hyvää yhteistyötä. Ed. Hemmilä otti täällä esiin esimerkiksi eräästä erikoisesta näkökulmasta, ehkä kriittisestäkin, nämä sokeripäätökset, ja ed. Sasi on jo aiemmin ottanut vielä rankempia kantoja kovemman linjan kehitysyhteistyömahdollisuuksiin.

Itse haluaisin tuoda tämän tärkeän pääluokan kohdalla esiin pienen, mutta mielestäni hyvin tärkeän seikan. Olen saanut tämän kauden aikana toimia Länsi-Euroopan unionin parlamenttivaltuuskunnan Suomen kansanedustajien puheenjohtajana ja joutunut olemaan ja saanut olla tekemisissä paljon Euroopan parlamentaarikkojen kanssa. Joka kokouksessa on tuotu esiin tavalla tai toisella presidentti Ahtisaaren aikaansaannoksia. Tiedämmehän, että hän on ollut merkittävästi vaikuttamassa Indonesiassa aikaansaatuun rauhansopimukseen, samoin kun hän on edesauttanut siviilikriisinhallinnassa informaatioteknologian käyttöä ja tiedonkulkua ja monta muuta tärkeää seikkaa.

Pitkän työn jälkeen vihdoinkin budjettiin on saatu Cmi ry:lle määräraha, joka on 200 000 talousarviokirjan sivulla 103. Määräraha on pieni, mutta se menee mielestäni erittäin tärkeälle taholle, joka toimii, niin kuin tänä päivänä sanotaan, ajassa ja saa aikaan hyviä asioita, ja toivon, että se määräraha tulee siellä pysymään ja myös sitten eduskunta omassa raamissaan pystyy tekemään yhteistyötä tämän järjestön kanssa ja auttamaan sen toimintaa kansainvälisillä foorumeilla.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Olimme vähän aikaa sitten ministeri Väyrysen kanssa yhtä aikaa Tansaniassa, ja oli ilo siellä kuunnella ministerin puheenvuoroja ja todeta, että meillä on yhteinen linja siitä, miten yritämme tukea maita ja samalla vahvistaa niiden korruptionvastaista toimintaa ja sitä, että raha menee oikeasti perille. Siellä sai myös uutta tietoa siitä, miten siellä paikallisessa yliopistossa olevat tutkijat ovat kehittäneet malleja, joilla voidaan varmistaa, että raha päätyy sinne, minne sen pitääkin päätyä, elikkä on tämmöinen seurantajärjestelmä, missä kaikki dokumentoidaan.

Tällaisten tärkeiden järjestelmien eteenpäin viemiseen me voimme juuri panostaa, koska he mielellään ottavat meiltä vastaan rahaa, ja jos he ottavat rahaa vastaan, me voimme heiltä vaatia, että he myös dokumentoivat tämän tarkasti, ettei tule epäilyksiä siitä, että raha valuu vääriin kanaviin. Tämähän auttaa maita muutenkin, sillä jos se onnistuu näiden meidän antamiemme rahojen osalta, niin silloin se myös pakottaa sitä koko systeemiä toimimaan paremmin ja tehokkaammin niin, että raha päätyy juuri siihen pieneen kouluun, mihin pitääkin päätyä, eikä mihinkään taskuun matkalla.

Oli äärimmäisen mukavaa juuri se, että paikalliset ihmiset itse haluavat valvoa rahan päätymistä oikeisiin paikkoihin, itse kehittävät siihen malleja ja me voimme olla mukana edistämässä tätä kehitystä, koska monessa maassa on edelleen ongelmia ylipäätään siinä, miten budjettirahat päätyvät sinne, minne niiden pitääkin päätyä. Jos me voimme olla mukana auttamassa siinä kehityksessä, että kaikki menee niin kuin pitää, niin kuin me olemme tottuneet Suomessa, niin se on myös suuri, suuri asia.

Tämän lisäksi se, mitä me teemme, merkitsee todella paljon siinä, että tämä maapallo säilyy myös tuleville sukupolville, sillä väestön räjähdys on yksi suurimmista ongelmista meidän maapallollemme. Suomi on siinä aivan edelläkävijä, että meillä ei ole tabu puhua siitä, miten voidaan käyttää kondomia ja muita ehkäisyvälineitä, elikkä Suomi on satsannut juuri tähän asiaan, mihin USA ei ole viime aikoina halunnut satsata, ja siihen, että tytöillä on tietoa ja he myös saavat nämä välineet ja voivat näin suojautua ja varautua siihen, ettei synny maailma täyteen ei-toivottuja lapsia, joiden kohtalo ei välttämättä ole ollenkaan se, mitä itse haluaisimme omille lapsillemme.

Suomen rooli on ollut mielestäni erittäin tärkeä. Olen aina erittäin ylpeä, kun menen eri maihin ja kuulen sitä kehua Suomelle siitä, että me olemme näissä asioissa niin edelläkävijöitä. Ja meillä on myös konkretiaa, ei pelkästään hienoja tavoitteita, vaan voimme viedä todella tietotaitoa ja konkretiaa, myös kasvatusasioita, esimerkiksi seksuaalikasvatusta, joka on Suomessa tällainen menestystarina, kun on saatu aborttien määrää vähenemään ja seksuaalitauteja vähenemään. Tällä tietotaidolla, kun sitä viedään muuallekin maailmalle, on huikea merkitys, missä hiv, aids, leviää, missä kaikki nämä ongelmat koko ajan vaan pahenevat. Sillä, että me voimme kertoa oman maamme kokemuksia ja samalla tukea näitä maita, on huikea merkitys.

Olen nähnyt sen useammassa maassa ja joka kerta tulen yhä varmemmaksi siitä, että meillä on todella tärkeä tehtävä. Vaikka meidän rahamäärämme ei mielestäni ole riittävä, niin se, miten me käytämme rahamme, on tärkeä asia myös ja se, että me käytämme sen sillä tavalla, että satsaus tulee juuri niihin kohteisiin, mihin ei välttämättä tule muilta mailta, jotka satsaavat muihin asioihin. Kun tätä linjaa jatkamme, niin uskon, että voimme olla jatkossakin erittäin, erittäin tyytyväisiä siihen sisältöön, vaikka määrä ei tietenkään vielä ole se, mitä toivoisimme. Toivottavasti nyt ministeri taistelee leijonan lailla, ja me tuemme häntä siinä, että määrässäkin päästään vielä eteenpäin.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Tämän pääluokan osalta kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän vastalauseeseen ja vaihtoehtobudjettiin sisältyy muutosesitys nimenomaan näihin kehitysyhteistyömäärärahoihin. Ehdotamme 40 miljoonan euron lisäystä kehitysyhteistyömäärärahoihin. Haluan nyt tässä perustella, miksi tämän esityksemme teimme.

Suomen hallitushan on sitoutunut hallitusohjelmassaan — ja jo vuonna 2004 hyväksyttiin kehityspoliittinen ohjelma, johon hallitus on myös sitoutunut — mahdollistamaan Suomen kehitysyhteistyövarojen nousun YK:n suosittamalle 0,7 prosentin bkt-tasolle. Vielä edellisen hallituksen ohjelmassa todettiin tavoitteen olleen kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattaminen tavoitetasolle vuoteen 2010 mennessä, eli siellä edellisessä hallitusohjelmassa vielä mainittiin tämä tarkka vuosiluku. Mutta nyt määräaikaa on käytännössä siirretty eteenpäin vuoteen 2015. Muistutan, että muista Pohjoismaista Norja, Tanska ja Ruotsi ovat jo vuosia sitten saavuttaneet tuon 0,7 prosentin tavoitteen ja ovat sen jopa ylittäneet.

Tämä kehitysyhteistyömäärärahoja koskeva keskustelu on kyllä ollut varsin merkillistä koko sen ajan ainakin, kun itse olen täällä eduskunnassa ollut. Viime vaalikaudellahan kristillisdemokraattien johdolla tehtiin peräti välikysymys kehitysyhteistyömäärärahojen korottamisesta sitoumustemme mukaisesti. Silloin mukana olivat niin vihreät kuin kokoomus tässä välikysymyksessä. Ja sanon nyt avoimesti, että olen kyllä erityisen pettynyt vihreän eduskuntaryhmän (Ed. Pulliainen: Nytkö vasta?) toimintaan tässä suhteessa. Odotin parempaa, koska vihreät ovat hyvin johdonmukaisesti aiempina vuosina ja aiemmilla vaalikausina puhuneet (Ed. Pulliainen: Niin me olemme nytkin puhuneet!) ja työskennelleet kehitysyhteistyömäärärahojen nousun puolesta ja myös näiden sitoumusten täyttämisen puolesta, mutta nyt olemme tässä tilanteessa.

Olemme peräti siinä tilanteessa, että vaikka kehitysyhteistyöstä vastaava ministeri, ministeri Väyrynen, jopa vetosi eduskuntaan, että eduskunta muuttaisi tätä hallituksen budjettiesitystä ja lisäisi sinne edes sen 26 miljoonaa euroa, jota myös ulkoasiainvaliokunta ehdotti yksimielisesti tässä budjettilausunnossaan, niin silti olemme siinä tilanteessa, että hallitusryhmät eivät siihen suostuneet. Ihmettelen kyllä sitä erityisesti vihreiden kohdalla, joihin olen luottanut tässä suhteessa, että olette nyt hyväksymässä tämän riisutun budjetin tältä osin.

Maailman 6 miljardista ihmisestä joka viides elää äärimmäisessä köyhyydessä eli alle 1 dollarilla päivässä. YK:n yleiskokoushan määritti yhteisten kehityspäämäärien keskeisimmäksi tavoitteeksi äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistamisen maailmasta. Pyrkimyksenä on puolittaa äärimmäisessä köyhyydessä elävien osuus vuoteen 2015 mennessä. Tutkimusten mukaan kansalaisten enemmistö on valmis kantamaan nykyistä suurempaa vastuuta maailman köyhyydestä. Onneksi meillä on niitä mielipidemittauksia, jotka osoittavat, että kansalaisten keskuudessa tätä solidaarisuutta löytyy.

Kehitysyhteistyöllä voidaan merkittävästi parantaa juuri köyhimpien maiden sekä heikoimmassa asemassa olevien, ennen muuta lasten ja naisten, tilannetta. Sen vuoksi mielestäni Suomen tulee olla vahvasti tässä solidaarisessa rintamassa mukana ja olla tukemassa niitä YK:n tavoitteita, joihin olemme sitoutuneet.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä nostaa tässä esiin tähän budjettiin ...

Ai, 5 minuuttia on kulunut. No, sitten minä otan, arvoisa puhemies, toisen puheenvuoron ja puhun lisää.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ed. Räsäselle todeta, kun hän tässä ystävällisesti kannustaa vihreitäkin tukemaan kehitysyhteistyön voimakkaampaa määrärahakehitystä, että itse tulin ministeriksi ministeri Kankaanniemen jälkeen ja valitettavasti silloin 90-luvun alkuvuosina se suuri romahdus, josta on pikkuhiljaa lähdetty ylöspäin, tapahtui juuri kristillisen ministerin aikana. Ymmärrän, että taloustilanne silloin oli vaikea, mutta kukaan ei ole ehkä sellainen, joka voisi heittää tässä ensimmäisen kiven, tai syytön siihen, että hyvin hitaasti tarvomme takaisin kohti 0,7:ää. Muistutan vain tästä kristillisten omastakin historiasta tässä.