Ulla Anttila /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreiden vaihtoehtoinen budjettiesitys julkistettiin eilen. Tämä budjettiesitys pitää sisällään esityksiä, joilla lisätään valtion tuloja jäteveron ja alkoholiveron osalta, ja myös harmaan talouden ja eräiden muiden menokohtien vähentämisen kautta arvioidaan lisätoimenpitein saatavan valtiolle lisää tuloja. Lisäksi tämä vaihtoehtoinen budjettiehdotus pitää sisällään lisää menoja useisiin eri menokohtiin, niin että moniin ongelmiin, joita hallituksen budjettipolitiikka pitää sisällään, pystytään puuttumaan.

Arvoisa puhemies! Käsittelen nyt omassa puheenvuorossani erityisesti vammaiskysymyksiä, siviilikrisiinhallinnan asioita ja jäteveroon liittyviä kysymyksiä.

Nyt käsittelyssä oleva lakialoite vaikeavammaisten avustaja-asioista on ollut vihreiden vaihtoehtoisessa budjettipolitiikassa mukana jo useamman vuoden ajan. Tänä vuonna tätä aloitetta on tarkennettu niin, että se pitää sisällään sekä sen, että vaikeavammaisten henkilökohtainen avustajajärjestelmä muutetaan subjektiiviseksi oikeudeksi, että sen, että valtio ryhtyy maksamaan tämän vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustajajärjestelmän kustannukset kokonaisuudessaan.

On erittäin valitettavaa, että vammaispolitiikassa ei ole toteutettu mitään merkittäviä uudistuksia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vaikka kymmenen vuotta sitten tuli voimaan perusoikeusuudistus, joka periaatteessa vahvisti kaikkien henkilöiden, niin vammaisten kuin vammattomienkin, yhdenvertaisuutta, niin sitä poliittista tahtoa vammaisten ihmisten tasa-arvon lisäämiseksi valitettavasti ei ole löytynyt. Rahaa pitäisi löytyä lisää. Avustajajärjestelmässä on tällä hetkellä hyvin suuria eroja: Osa kunnista myöntää avustajapalvelut vaikeavammaisille henkilöille verrattain helpostikin, osa kunnista puolestaan pidättyy myöntämästä näitä palveluita. Tämän epäkohdan korjaamiseksi olisi hyvin tärkeää, että valtionosuus kasvaisi joko sataprosenttiseksi, kuten tässä aloitteessa esitetään, tai selkeästi suuremmaksi kuin se on tällä hetkellä. Tällä tavoin päästäisiin eroon tästä suuresta kuntakohtaisesta vaihtelusta ja lisättäisiin tosiasiallisesti vammaisten henkilöiden tasa-arvoa muihin nähden.

Tämä asia on ollut esillä muidenkin ryhmien puolelta, ja tiedän, että kysymys vaikeavammaisten avustajasta on tärkeä hyvin monelle kansanedustajalle, ja olisi ensiarvoisen tärkeää, että hallitus liikkuisi eteenpäin tässä asiassa, niin että saataisiin aikaan merkittävä uudistus.

Nyt näyttää valitettavasti siltä, että koska meneillään on ollut selvitystyö kehitysvammalainsäädännön ja vammaispalvelulainsäädännön yhdistämisestä, niin tämä kysymys vaikeavammaisten avustajajärjestelmän kehittämisestä on jäänyt tämän yhdistämishankkeen jalkoihin eräällä tavalla. Koska ongelmat ovat ilmeiset, katson, että tämä kysymys voitaisiin tuosta aiemmasta uudistuksesta erillisenä säätää jo varhemmassa vaiheessa, ja sitten, jos myöhemmin lainsäädännöt yhdistetään, tuo hanke pitää toteuttaa niin, että myönnetään merkittävät lisämäärärahat.

Arvoisa puhemies! Suomi on sitoutunut merkittävästi EU:n kriisinhallinnan kehittämiseen. Suomi on sitoutunut sotilaalliseen kriisinhallintaan ja nopean toiminnan joukkoihin. Sotilaallista kriisinhallintaa käsittelevä lainsäädäntöesitys on tällä hetkellä valiokuntakäsittelyssä eduskunnassa.

On valitettavaa, että sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan resurssien välillä on hyvin suuri ero. Molempia puolia tarvitaan. Mutta on erittäin ikävää, että siviilikriisinhallinnan resursseja ei ole haluttu lisätä siihen tahtiin kuin olisi tarvetta. Siviilikriisinhallintaa edistämällä voidaan ennalta ehkäistä kriisejä, ja tämä on tärkeää sekä Suomen politiikassa että myös EU:n yhteisen ulkopolitiikan osalta.

Viime vuonna eduskunta hyväksyi lain, jossa säädettiin siviilikriisinhallinnan järjestämisestä. Siviilikriisinhallinta pääosin siirtyi sisäministeriön alaisuuteen. Nyt käsittelyssä olevassa budjettiesityksessä siviilikriisinhallinnan koulutuksen määrärahoja ei ole. Vihreiden vaihtoehtobudjetti pitää sisällään määrärahat siviilikriisinhallinnan koulutukseen. On melkoinen ongelma, jos sisäministeriö omassa politiikassaan pitää tärkeämpinä kaikkia muita kysymyksiä kuin tätä siviilikriisinhallintaa. Tämä johtaa siihen, että pysyvästi näitä määrärahoja ei ole riittävästi.

Näin ollen pitää vakavasti miettiä, onko sitten tarpeen, että nämä siviilikriisinhallinnan toiminnot siirretään ulkoministeriön alaisuuteen, jolla on luontaisesti tarvetta huolehtia siitä, että riittävät voimavarat on siviilikriisinhallintaa varten. Ulkoministeriö joutuu nimittäin käytännössä organisoimaan hyvin monia siviilikriisinhallintahankkeita osana Suomen ulkopolitiikan hoitamista.

Melkoinen häpeätahra on myös se, että presidentti Ahtisaaren toimistolle ei ole myönnetty määrärahoja. Vihreät esittävät määrärahaa presidentti Ahtisaaren Cmi-toimistolle. Kuten Suomenkin lehdistö hyvinkin ansiokkaasti on uutisoinut, presidentti Ahtisaaren rooli Acehin rauhanprosessissa oli ratkaiseva. Vuosikymmeniä jatkunut konflikti on nyt saatu päätökseen. Aseriisunta etenee Acehissa. Tämäntapaisiin projekteihin Suomen kannattaa sijoittaa. On inhimilliseltä kannalta hyvin suuri saavutus, että Acehiin on tulossa rauha, ja olisi tärkeää, että muita vastaavanlaisia rauhanprosesseja Suomi pystyisi edistämään joko presidentti Ahtisaaren toimesta tai niin, että neuvottelijoina ja neuvottelujen edistäjinä toimivat jotkut muut henkilöt kyseisessä toimistossa. Pidän hyvin tärkeänä, että nämä määrärahat löydetään jo tämän syksyn aikana joko niin, että valtiovarainvaliokunta tekee päätöksen siitä, että määrärahoja korotetaan, tai sitten niin, että maan hallitus tuo erilliset esitykset, joiden pohjalta valiokunta nämä lisäykset tekee.

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen kannalta on välttämätöntä, että verotusjärjestelmää muutetaan siihen suuntaan, että haitallisten kasvihuonekaasujen päästöt tulevat kalliiksi, oli sitten kyse yhdyskuntajätteestä tai energiapolitiikasta. Vihreä eduskuntaryhmä esittää lakialoitteessaan jäteveron korottamista. Jätevero laajennettaisiin koskemaan tässä aloitteessa teollisuuden omia yksityisiä kaatopaikkoja ja lisäksi myös muun jäteveron osalta korotettaisiin tasoa. Tällä hetkellä muihin Pohjoismaihin nähden jäteveron taso on Suomessa alhainen, ja eri työryhmissä on havaittu, että tämä linjaus, jonka mukaan nämä yksityiset kaatopaikat eivät ole jäteveron piirissä, on erittäinkin ongelmallinen ympäristön kannalta. Koska jätevero säädettiin jo viime vuosikymmenellä ja koska tämä kysymys yksityisten kaatopaikkojen saattamisesta jäteveron piiriin oli jo tuolloin esillä, pidän tärkeänä, että tässä asiassa vihdoin päästäisiin uudistuksiin ja tämä laajennus saataisiin toteutetuksi.

Arvoisa puhemies! Nämä aloitteet, jotka esittelin, ovat käsittelyssä täällä eduskunnassa joko lakialoitteina tai osittain näinä talousarvioaloitteina. Toivon, että ne tulevat hyväksytyiksi valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä.

Rosa  Meriläinen  /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva lakialoitepaketti liittyy vihreiden vaihtoehtobudjettiin, joka on siis tasapainotettu eli menoille kyetään esittämään myös tulot. Siten pyydän panemaan merkille, että ne aika mittavat panostukset köyhyyden vähentämiseen ja kunnallisiin palveluihin on varsin helppo myös rahoittaa. Eli vaatimukset sosiaalisesti vastuuntuntoisemmasta politiikasta eivät ole haihattelua, vaan täysin toteuttamiskelpoista politiikkaa.

Vihreät esittävät köyhyyden vähentämiseen ja kuntien palvelutuotannon turvaamiseen 664:ää miljoonaa euroa, joka on merkittävä summa, isoimpina kuluerinä kuntien palvelutuotannon turvaamiseen osoitettu 450 miljoonan euron lisäraha ja sitten työmarkkinatuen korottaminen, joka maksaisi Vattin laskelmien mukaan 100 miljoonaa euroa. Näiden lisäksi esitetään korotusta myös äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan vähimmäistasoon, elatustukeen ja opintorahaan.

Kuntien palvelutuotanto on siitä herkullinen budjettikohta, että vaalien allahan sosiaali- ja terveys- ja koulutuspalveluihin panostaminen on kaikkien puolueiden huulilla, mutta todellisuudessa istuva hallitus on kuitenkin nähnyt veronalennukset tärkeämmäksi menokohteeksi. Kuitenkin kansalaisten enemmistö selkeästi on valmis maksamaan veroja sitä vastaan, että saadaan laadukkaita ja edullisia palveluja kaikille. Uskon siis, että tällä vihreiden linjalla on vahva kansalaisten tuki.

Arvoisa puhemies! Työmarkkinatuen korotus ei jostain kumman syystä ikinä oikein tahdo löytää tietään seksikkäimmäksi kohteeksi parantaa sosiaaliturvaa, mutta kuitenkin ei ainoastaan vihreiden mielestä vaan myös sosiaalitoimiston ja sosiaalityöntekijöitten, köyhyyden ammattilaistenkin, näkökulmasta työmarkkinatuki on liian alhainen. Siitä selvänä osoituksena on se, että yli puolet työmarkkinatuen saajista saa myös toimeentulotukea. Tämä on itse asiassa toinen kohta, missä voi sanoa, siis tämän palvelutuotannon lisäksi, että valtio siirtää itselleen kuuluvia menoja kuntien maksettavaksi. Eli jos kaikki yhtäläisesti myönnämme, että työmarkkinatuen taso ei ole riittävä, koska tarvitaan myös toimeentulotukea työmarkkinatuen ohella, niin eikö olisi reilumpaa suoraan korottaa työmarkkinatukea, jonka valtio maksaa, eikä ajaa näitä ihmisiä kuntien sosiaalitoimistojen asiakkaiksi? On myös ihmisten kannalta fiksumpaa ja reilumpaa, että heitä ei juoksuteta useammissa jonoissa, vaan sen perustoimeentulon, tässä tapauksessa työmarkkinatuen, saisi yhdestä paikasta, ja sitten ainoastaan, mikäli olisi tarvetta harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen, mentäisiin sosiaalitoimen asiakkaaksi; tämmöisessä tapauksessahan on usein myös tarvetta muullekin sosiaalityölle.

Se, että työmarkkinatukea korotetaan, sehän korottaa sitten samalla myös näitä muita työttömyysetuuksia, peruspäivärahaa ja ansiosidonnaista. Tämä on ehkä yksi syy, minkä takia on joskus ollut vaikea löytää tukea työmarkkinatuen korotukselle, kun katsotaan, että kun se kohdistuu sitten myös kaikkiin työttömiin tämän kytkennän kautta, niin se ei ole reilua. Sitten taas toisaalta ei ole poliittista realismia tätä työmarkkinatuen ja ansiosidonnaisen kytkyä poistaa, koska siitä varmasti ammattiliitot pillastuisivat. Mutta tällä nykyiselläkin mallilla, mikä maksaisi, tämä vihreiden malli, 100 miljoonaa euroa, siihen tosiaan helposti rahoitus on löydettävissä. Itse asiassa, jos oikein täytyisi, niin minä itse löytäisin vielä paljon enemmänkin niitä tulokohteita budjetin sisältä, sellaisia asioita, joihin tällä hetkellä käytetään enemmän rahaa kuin mielestäni olisi tarpeen, ja verojenkin osalta liikkumavaraa olisi enemmän kuin me budjetissamme olemme esittäneet.

Kuitenkin on selvää, että kun tehdään tulonsiirtoja kaikkein köyhimmille ihmisille, se yleensä on sellaista rahaa, joka menee suoraan kiertoon. Siitä ei jää mitään säästöön. Vähillä rahoilla elävät elävät kädestä suuhun, ja tämä on sen tyyppistä ostovoiman parantamista, joka ei jää sukanvarteen todellakaan, vaan menee kulutukseen.

Kunnallisiin palveluihin panostaminen taas työllistää suoraan. Jos nyt, kun hallitus on tehnyt huikeita veronalennuksia ja saanut aika säälittävän määrän työpaikkoja aikaiseksi, voidaan todeta, että ikään kuin työllisyydellä ja kasvulla perustellut veronkevennykset eivät ole olleet kovin tuloksellisia, niin siihen nähden, jos todella käytettäisiin oikein merkittäviä panoksia kunnallisiin palveluihin, niin tämähän menisi suoraan työllisyyteen, koska nämä ovat juuri työpaikkoja, joita nämä kunnalliset palvelut tarkoittavat: lastentarhanopettajia, sairaanhoitajia, opettajia, ihan oikeita kunnollisia työpaikkoja. Tai kunnollisia ja kunnollisia, täytyy muistaa, että meillä todellakin tämmöisiä perusteettomia määräaikaisuuksia harrastetaan varsin paljon julkisella sektorilla, erityisesti sosiaali- ja terveystoimessa ja myös opetustoimessa, joten kyllä siellä tämmöistä laadullistakin petraamista on.

Mutta todella, arvoisa puhemies, puheeni pääviesti oli siis se, että köyhyyden vähentämiseen ja kunnallisten palvelujen parantamiseen löytyy helposti rahaa, jos on vain tahtoa. Vihreillä on.

Anni Sinnemäki /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten tässä edellä onkin jo todettu, tänä iltana istunnossa käsiteltävät lakialoitteet ovat osa vihreiden tämän vuoden vaihtoehtoista talousarvioehdotusta, jossa olemme vastanneet kysymyksiin, mistä tulot kerätään niihin menoihin, joita olemme tässä vaihtoehtobudjetissamme esittäneet.

Ehkä tässä yhteydessä voi todeta senkin hieman surullisen tosiasian, että kaikki oppositioryhmät eduskunnassa eivät tämän tyyppiseen harjoitukseen ole ryhtyneet. Nähdäkseni kristillisdemokraateilta vaihtoehtobudjetti on tullut useina vuosina. Hehän ovat olleet jo hyvin pitkään oppositiossa, ehkä harjoitus on tässä tehnyt mestarin. Sen sijaan esimerkiksi kokoomuspuolue vaihtoehtobudjettia jostain syystä ei ole pystynyt esittämään, ja noin demokratian toimivuuden ja äänestäjän oikeusturvan kannalta tietenkin olisi hyvä asia, jos kaikki oppositiopuolueet oman talousarvioesityksensä laatisivat.

Ehkä näistä yleisistä linjoista sen verran, että mehän olemme, vihreä eduskuntaryhmä, esittäneet sen väitteen jo pitkään, että yleiset kautta linjan taulukoihin laitettavat runsaat veronalennukset työllisyyspolitiikkana eivät ole kovin tehokkaita. Jos nyt katsoo tämän hallituksen saldoa — 3 miljardia veronalennuksia, 13 000 syntynyttä työpaikkaa — varsinaisesta kustannustehokkuudesta tässä yhteydessä ei varmasti voi puhua. Tällä tavalla laskettuna yhden työpaikan hinta olisi yli 200 000 euroa. Jos tähän rinnalle otamme esimerkiksi kotitalousvähennyksen, jonka puolesta vihreät pitkään puhuivat, ennen kuin se aikaiseksi saatiin, ja hyvä, että aikaiseksi saatiin, esitetyissä arvioissa kotitalousvähennyksen avulla syntyneen työpaikan hinta olisi jotain 20 000 ja 30 000 euron välillä, eli tästäkin esimerkistä voi nähdä sen, että veropolitiikalla voidaan vaikuttaa työllisyyteen joko tehokkaasti tai sitten vähemmän tehokkaasti.

Arvoisa puhemies! Näistä lakialoitteista, jotka tänä iltana ovat käsittelyssä, tulopuolelle kuuluu alkoholiverotuksen korottaminen. Tämä on esitys, joka liittyy verotuloihin, mutta itse asiassa mitä tiiveimmin myös sosiaali- ja päihdepolitiikkaan. Vihreä eduskuntaryhmä teki rinnakkaisesityksen jo silloin, kun tämä alkuperäinen alkoholiveron alennusesitys oli eduskunnassa. Me olimme silloin sitä mieltä, että ei olisi syytä luopua siitä suomalaisen alkoholipolitiikan pitkäaikaisesta periaatteesta, että pyritään ohjaamaan kulutusta pois väkevistä viinoista mietojen juomien suuntaan. Tästä syystä olimme valmiit hyväksymään ne alennukset, joita olueen ja viiniin tehtiin, mutta emme hyväksyneet tiukan viinan alkoholiveron alentamista.

Tämä on tietenkin vaikea kysymys, kun päätöksiä tehtiin siinä yhteydessä, kun Viro liittyi Euroopan unionin jäseneksi. Mutta silloin oli ja tällä hetkellä on ehkä vielä painavammat perusteet sille, että tämän kotimaisen politiikan pitäisi ohjata kulutusrakenteeseen, joka ei kannusta väkevien alkoholijuomien juomiseen, koska kun sitten tämä tottumus muodostuu, se vaikuttaa myös siihen, minkälaisia juomia itse asiassa maamme rajojen ulkopuolelta tuodaan.

On tietenkin selvää, että tämän alkoliveron alennuksen vaikutukset ovat olleet juuri niin surullisia, traagisia ja myös julkista taloutta vakavasti rasittavia kuin tuon veron käsittelyn aikana ennustettiinkin. Sehän oli sellainen esitys, jossa esimerkiksi kuolemantapausten määrän kasvu oli hallituksen esitykseen dokumentoitu. Se näyttää toteutuneen, että alkoholin suurkuluttajilla esimerkiksi ryyppyputkien pituudet ovat kasvaneet, koska sellaisissa tilanteissa juodaan juuri niin kauan kuin rahaa on. Lastensuojelussa, kuntien sosiaalityössä nämä haittavaikutukset näkyvät voimakkaasti. Erityisen huolestuttavaa on ehkä se, että kun tarkastellaan nuorison juomatottumuksia, tämä vahvojen alkoholijuomien suosiminen veropolitiikassa näkyy siinä, että nuoriso on selvästi siirtynyt juomaan viinaa siinä, missä he ehkä aikaisemmin juodessaan joivat esimerkiksi siideriä ja keskiolutta.

Alkoholin haitat tulevat näkymään eri kohdissa terveydenhuoltojärjestelmäämme, sosiaalipolitiikan eri osa-alueilla vielä pitkään. Mielestämme olisi ehdottoman perusteltua, kuten myös useista muista puolueista on ehdotettu ja kuten muun muassa peruspalveluministeri Liisa Hyssälä on ehdottanut, että väkevien alkoholijuomien veroja korotettaisiin.

Arvoisa puhemies! Olennaisen osan vihreätä vaihtoehtobudjettia muodostaa vihreän eduskuntaryhmän köyhyyspaketti. Tässä paketissa esitetään, kuten ed. Meriläinen puheenvuorossaan hyvin seikkaperäisesti selvitti, mitkä ovat ne perusteet, että esitämme työmarkkinatuen korottamista. Me emme suinkaan ole ainoita, jotka tätä ovat vaatineet eduskunnassa. Kyllä riviedustajien piirissä muun muassa sosialidemokraattisessa ryhmässä tästä asiasta on puhuttu pitkään, ja perusteet tulivat muun muassa ed. Meriläisen puheenvuorossa.

Sen lisäksi esitämme opintotuen korottamista. Tämä on varmasti kaikille selvää, että opiskelijat ovat sellainen ryhmä, jonka sosiaalietuuksiin on puututtu hyvin niukasti. Nyt kun hyvällä tavalla eduskunta viime syksynä korjasi opiskelijoiden asumistuen normivuokraa ylöspäin, on aika aloittaa keskustelu ja tehdä päätöksiä opintotuen korottamisesta. Opintotuki ei ole indeksiin sidottu etuus, joten sen ostovoima, jos siihen ei kosketa, heikkenee koko ajan. Sitä on viimeksi leikattu vuonna 95, joten korotukselle varmasti olisi jo aika.

Hallituksen köyhyyspaketissa jostain syystä, jota itseni on jopa hieman vaikea ymmärtää, ei reagoitu niihin tutkimustuloksiin, siihen evidenssiin, jota lapsiperheiden tuloerojen kasvusta ja lapsiperheiden köyhyyden lisääntymisestä on viime aikoina esitetty. Lapsiperheiden piirissä tuloerot ovat kärjistyneet itse asiassa voimakkaammin kuin minkään muun väestöryhmän piirissä, eli lasten keskuudessa tuloerot ovat kasvaneet voimakkaasti. Osalla lapsiperheistä menee erittäin hyvin, heidän tulonsa ovat kehittyneet erittäin myönteisesti. Toisaalta on selkeästi erotettavissa ne ryhmät, joilla näin ei ole käynyt. Kysymys on pikkulapsiperheistä, kysymys on suurista perheistä, ja ennen kaikkea tulokehitys on ollut erittäin heikkoa yksinhuoltajaperheillä.

Vihreän eduskuntaryhmän piirissä pohdimme sitä, mitkä olisivat niitä oikeita ja riittävän täsmällisiä toimenpiteitä, joilla pystyttäisiin puuttumaan lapsiperheiden tilanteeseen, ja tähän on oikeastaan kaksi esitystä. Toinen on pienimmän äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahan korottaminen. Esitämme sitä korotettavaksi työmarkkinatuen tasolle. Tämä nyt purisi erityisesti siihen, että pikkulapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt. Nykyään myös hyvin suuri osa vanhemmista saa nimenomaan näitä pienimpiä päivärahoja, viidennes äideistä on minimiäitiyspäivärahan saajia. Kysymys ei pienimmän päivärahan saajien kohdalla ole mistään marginaalisesta ryhmästä, viidennes äideistä on paljon. Tämän alimman äitiyspäivärahan korottaminen olisi hyvä asia muun muassa siitä syystä, että se ehkä helpottaisi sitä mahdollisuutta, että perheet jo opiskeluaikana voisivat hankkia lapsia.

Toinen esitys, joka koskee lapsiperheitä ja joka koskee erityisesti yksinhuoltajaperheitä, on elatustuen korottaminen. Tällä esityksellä pyrimme nimenomaan vaikuttamaan siihen, että yksinhuoltajaperheet ovat se ryhmä, jossa tulokehitys on ollut viimeisten 10—15 vuoden aikana kaikkein heikointa. Elatustuki myös maksetaan lapsille, eli tässä ikään kuin vaikutettaisiin suoraan näiden lasten asemaan. Elatustuen korottamisesta, siitä että siihen on puututtu, on myös pitkä aika, joten tämä olisi perusteltua siinäkin mielessä. Sen lisäksi elatustuki myös vaikuttaa siihen, mikä on etävanhemman maksaman elatusavun keskimääräinen summa, joten tällä pystyttäisiin vaikuttamaan myös niiden perheiden tuloihin, jotka eivät saa tätä kunnallista elatusapua.

Yksinhuoltajien suhteen tietenkään kysymys ei ole vain sosiaalietuuksista vaan myös heidän työmarkkina-asemastaan. Toivottavasti tänä syksynä tässä talossa jatkuu kiivaana ynnä pontevana keskustelu vanhemmuuden kustannusten jakamisesta, koska on selvää, että myös yksinhuoltajien aseman heikkeneminen työmarkkinoilla on voimakkaasti vaikuttanut heidän tuloihinsa.

Eero  Akaan -Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite n:o 113, joka on vihreän eduskuntaryhmän tekemä, on erittäin hyvä lakialoite. Sen takia haluan muutamalla sanalla kommentoida sitä. Taustahan tälle koko vammaisuus—vaikeavammaisuus-problematiikalle ja subjektiivisille oikeuksille ja näiden ihmisten kaikenlaiselle auttamiselle on itse asiassa aika lailla sad story, surullinen tarina, koska koko tämä sali tietää, mistä on kysymys, koko Suomen eduskuntalaitos tietää, hallitus tietää, niin tiesi edellinenkin hallitus omasta mielestään, mutta silti ei mitään tapahdu.

Tämä lakialoite alkaa aivan oikein, että "Vammaisten henkilöiden sosiaaliturvaan ei ole kymmeneen vuoteen tehty merkittäviä parannuksia". Ed. Ulla Anttila aloittaa aivan oikein Vamyjen puheenjohtajana tämän aloitteensa esittelyn. Sen sijaan selvityksiä, arvon puhemies, kyllä on tehty tästä asiasta. Vammaisliike on tehnyt lukuisia omia selvityksiä, virallisesti on tehty työryhmän kautta selvitys kaikista vammaispalveluista, ja koko sen työn yhteissynteesinä on muotoutunut yksi asia, josta koko vammaisliike on, kuten sanottu, samaa mieltä.

Numero yksi, uno, on tämä: vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustajan muuttaminen subjektiiviseksi oikeudeksi. Sanotaan, että se maksaa paljon. Selvityksiä ei Suomessa ole missään, kuinka paljon on vaikeavammaisia tässä maassa. Ainakaan kukaan asiantuntija ei sosiaalivaliokunnan kuulemisissa tälläkään kaudella ole pystynyt sitä minulle kertomaan. Silti väitetään, että näiden ihmisten hoito maksaa liikaa. Subjektiivinen oikeus on sana, jolle osa tässä salissa olevista edustajista on aivan allergisia, heillä on iso oppi siitä, että sitä ei kenellekään ihmiselle pidä Suomessa enää antaa. Silloin tämmöiset marginaaliryhmätkin sijoitetaan jonnekin aivan muualle. Tämä lakialoitehan yrittää nyt purkaa tätä omalla tavallaan.

Tähän samaan lakialoitteeseen liittyy sitten muun muassa oma lakialoitteeni, jonka kokoomuksen ryhmä on tehnyt ihan samasta ongelmasta. Se tulee varmaan parin viikon kuluttua tänne keskusteluun, koska se on jo jätetty sisälle. Siihen liittyy myöskin talousarvioaloite, ja nyt Vamyjen kautta me teemme yhteisen kirjallisen kysymyksenkin tästä asiasta, jotta saisimme agendalle kunnolla tämän.

Omia teitäni olen saanut selville, että niin isossa kaupungissa kuin Espoossa, jossa on 230 000 asukasta, on vaikeavammaisia henkilöitä 436 — anteeksi, 436 on Helsingin luku, Espoossa on 138 ja Vantaalla 266, mutta osa heistä on 20-tuntisia ainoastaan. Kyllä on mielenkiintoista, että tässä maassa, jossa optiot lentelevät ja vaikka mitkä, muutaman sadan hengen erityisryhmiä ei pystytä hoitamaan, niin kovaa on politiikka Suomessa. On vähän vaikea sanojaan oikeastaan oikealla lailla kohdentaa tähän kaikkeen, jotta herättäisiin lopullisesti. Ministeri Hyssälän kanssa olen monet kerrat tästä jutellut, ja oma käsitykseni on, että hän aivan hyvin tietää, mistä on kysymys, mutta hän on sitoutunut johonkin, jota on jossain sovittu, jonka mukaan tätä asiaa ei missään tapauksessa näy otettavan esille.

Minusta ehdottomasti tässä pitäisi pyrkiä siihen, että viimeistään seuraavissa hallitusneuvotteluissa tämä asia olkoon sisällä, on kuka tahansa meistä siellä, niissä ryhmissä. Nimittäin olkoot sen kokonaisvaikutukset vuositasolla 10 miljoonaa euroa tai 40—50 miljoonaa euroa, se ei merkitse yhtään mitään, me tiedämme sen kaikki, verrattuna siihen, miten paljon enemmän näiden ihmisten elämä rasittaa kuntataloutta, valtiontaloutta ja näiden ihmisten omaa taloutta, kun ne asiat ovat järjestämättä.

Tänä aikana, kun tämän olisi näinpäin voinut järjestää, arvon puhemies, niin mitä tehdään? Kuljetuspalveluilla järjestetään asia niinpäin, että sotketaan lisää näiden ihmisten arkipäivää. Minä en usko, että se tieto ei ole tullut tänne oikein. Siitä vaan ei välitetä, vaikka juhlapuheissa sanotaan, että siitä nimenomaan välitetään.

Tämän kaiken takana ovat aika kovat arvostusasiat, joissa oma elämä, poliittinen sitoutuminen, poliittiset arvostukset, jotkut tämmöiset seikat menevät ehdottomasti yli sen tiedon, mitä nämä ihmiset omista työryhmistään ovat kiltisti tuoneet, monet kerrat käyneet täällä esittelemässä asioita, ja heidänhän on jopa vaikea tulla tähän taloon. Täytyy Könkkölän oven kautta tulla sisälle, ja luulen, että kaikki edustajat eivät edes tiedä, missä Könkkölän ovi on, saatikka miten se saadaan auki ja miten sieltä sitten löydetään näihin lähetystöjen vastaanottotiloihin. Tässä on erittäin paljon tämmöistä, jonka me nyt salissa olijat suurin piirtein kaikki tiedämme. Me harrastamme tätä kokonaisuutta, ja meidän harteillamme on tämän asian hoitaminen jatkossa. Se on enemmän kuin selvä asia.

Yksi asia vielä, arvon puhemies, tähän on se, että nyt, kun tämä selvitysmies Paaran selvitys on tullut ulos ja nähdään se kokonaisuus, jossa on tarkoitus yhdistää vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki, niin kyllä minä ainakin suhtaudun lähes pelonsekaisella varovaisuudella tähän uuteen yhteensovitukseen. Näyttää siltä, että sen takana ei ole mitään muita kuin lähes makrokansantaloudellisia asioita kulutusten tasaamiseksi ja menojen tasaamiseksi eikä ollenkaan tällaista alhaaltapäin, ruohonjuurelta, tapahtuvaa selvitystä, miten kehitysvammaisille käy, jos he joutuvat saman lain alle, miten vaikeavammaisille käy, jos he joutuvat saman lain alle. Erityistä määritelmää ei vieläkään ole tässä maassa, kuka on vaikeavammainen, kuka on vammainen ja kuka on vanhus, jolla on sen laatuisia toimintahäiriöitä, että hän saattaa tarvita samanlaisia palveluita. Ne ovat itse asiassa kaikki eri lainsäädäntöjenkin alla. Tämä haasteena ei ole ollenkaan liian iso, mutta tämä ehkä kohdistuu liian pieneen ryhmään, jolloin poliittinen mielenkiinto siihen ei riitä. Meidän, jotka olemme tämän alan asiantuntijoita, tämä asia on hoidettava. Sen takia hyvin lämpimästi kannatan tätä lakialoitetta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Lakialoite 113, josta juuri edellisen puheenvuoron käyttäjä ed. Akaan-Penttilä puhui, on todella hyvä ja aiheellinen. Aivan oikein, eivätkö vain ne kulut synny ja muodostu kunnissa nyt, kun ei ole henkilökohtaista avustajaa? Näin ollen tämä vaikeavammaisille tarkoitettujen palvelujen kehittäminen, niin että jokaisella vaikeavammaisella olisi oikeus henkilökohtaiseen avustajaan, on kaiken puolin perusteltu.

Ennen vuoden 2003 eduskuntavaaleja tämä asia oli esillä monessa paikassa. Nyt tuli saliin juuri ed. Seppo Lahtela, ja muistan olleeni samassa tilaisuudessa ed. Seppo Lahtelan kanssa Kouvolassa, jossa myös käsiteltiin, se oli vammaistilaisuus, näitä asioita. Yleensä kaikki, eikö niin, ed. Seppo Lahtela, ehdokkaat — silloin olimme ehdokkaita — liputtivat vaikeavammaisten tässä tapauksessa subjektiivisen oikeuden puolesta eli oikeuden puolesta henkilökohtaiseen avustajaan. Se oli yleinen käsitys. Mutta sitten se on jälleen unohtunut.

Ed. Akaan-Penttilä, joka siis käytti erittäin hyvän puheenvuoron, viittasi seuraaviin noin puolentoista vuoden kuluttua oleviin hallitusneuvotteluihin. Hallitusohjelmissa nytkin on monta hyvää asiaa, jotka eivät vain ota toteutuakseen. Se ei siis riitä, että ne ovat siellä hallitusohjelmassa. Olisi tärkeätä, että se, mihinkä kandidaatit sitoutuvat ollessaan vaalikiertueilla, tulisi myös käytännöksi, kun valitaan eduskuntaan.

Näistä toteutumattomista asioista mainitsen kaksi ympäristökysymystä, nimenomaan avomeriolosuhteissa ja vaikeissa jääolosuhteissa toimintakykyisen kemikaali- ja öljyntorjunta-aluksen sekä kansallisen öljyntorjunnan osaamiskeskuksen. Kummatkin odottavat toteutumistaan.

Puhemies! Vihreä ryhmä on tehnyt hyviä aloitteita. Käsittelen lyhyesti muutaman omalta puoleltani.

Lakialoite 123, ed. Anni Sinnemäki on ensimmäisenä allekirjoittajana ottanut kantaa alkoholi- ja alkoholijuomaveroon. On aivan selvää, kun tiedettiin etukäteen, että joitakin satoja kuolemantapauksia lisää tulee tämän veron alentamisen kautta ja kaikkein halvinta humalajuomista on juoda kirkkaita vahvoja alkoholeja, että siinä sekä itsemurhat, väkivalta, rattijuopumus, haimatulehdukset, esimerkiksi erilaiset suolistoperäiset katastrofit jne. lisääntyvät, ja silloin puhuttiin, kun tämä asia oli akuutti, 600:kin vuotuisesta lisäkuolemasta. Siitä huolimatta hallitus lähti tälle liberalisoinnin tielle eikä pannut painoa näille tutkimustuloksille. Eli kannatan periaatteessa ed. Sinnemäen esitystä, tai kai myös käytännössä. (Naurua)

Edelleen ed. Ulla Anttila on tehnyt lakialoitteen jäteverolain muuttamisesta. Asiahan oli vahvasti esillä myös edellisen eduskunnan aikana, edellisen ympäristöministerin ja häntä edeltäneen ympäristöministerin aikana. Tiedän, että ministeri Hassi yritti tätä asiaa; valitettavasti se ei toteutunut. Tämä on asia, joka ei ole reilu eri kaatopaikanpitäjien näkökulmasta, ja ei myöskään tämä tilanne, kuten se on nykyisellään, vähennä jätteiden syntyä, vaikka pitäisi kaatopaikkakäytäntöjen osalta olla tämä ennalta ehkäisevä vaikutus.

Haluaisin ihan lyhyesti lopuksi todeta vielä ed. Janina Anderssonin lakialoitteen 129. Se on asiallinen ja kannatettava, kuten käytännössä nämä kaikki vihreän ryhmän nimissä olevat lakialoitteet. Mutta tähän ed. Janina Anderssonin lakialoitteeseen toteaisin, että Suomi edelleenkin rankaisee siviilipalvelusmiehiä eli on tämä ihmisoikeuskysymys sen lisäksi, mitä tämä lakialoite tarkoittaa, edelleen avoinna ja olemme tässä mielessä huono maa. Eduskunta on äänestänyt asiasta, enkä usko, että isänmaallisuus silloin voitti, kun se kanta tuli päätökseksi, että siviilipalvelusmiehiä edelleenkin rangaistaan ylipitkällä palveluvelvoitteella.

Mutta vielä lopuksi sitten eräs huomio. Näistä hyvistä aloitteista huolimatta ja vaikka ne toteutuisivat, tämä vinoutuma, joka tällä hetkellä yhteiskunnassa vallitsee ja näkyy nimenomaan palveluissa kuntatasolla, kaikkien ihmisten jokapäiväisessä elämässä, ei muuttuisi. Vinouma on se, että kun kunnat ovat taloudellisesti huonossa tilassa, useimmat kunnat ovat vaikeuksissa, niin ne maksattavat nämä vaikeudet lapsiperheillä, vanhuksilla, sairailla, vammaisilla, ihmisillä, jotka tarvitsevat palveluja. Palveluja viedään alta.

Kouluja lakkautetaan. Tämäkin talo on tuomassa oman kortensa kekoon niin, että pienkoulujen erityinen valtionapu häviää, eli seuraa suuria yksiköitä, pitkiä matkoja, suuria luokkakokoja, ryhmäkokoja.

Pitempää odottamista terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Tässä haluaisin todeta, että tämä meidän paljolti kaikkien tukema hoitotakuu ainoastaan velvoittaa kansanterveyslain mukaisen avohoidon puolella siihen, että hoidon tarpeen arviointi pitää suorittaa kolmen päivän sisään siitä, kun potilas on ottanut yhteyttä. Mutta sitä, milloin pääsee lääkäriin, ei nyt ollenkaan määritellä, vaan se lääkäriinpääsy voi olla sitten kolmen kuukauden kuluttua. Se menee tällä hetkellä jokapäiväisen realismin piikkiin, sitä se on valitettavasti.

Myöskin kun kunnat ovat saaneet nyt hoitotakuun toteuttamisen vuoksi lisälaskuja, kun on leikattu leikkausjonoja, aivan oikein, eri sairaanhoitopiireissä, niin kunnat sitten tekevät jopa miinusmerkkisiä lisätalousarvioita ja sitten pakottavat erilaisiin todella vaarallisiin ratkaisuihin, muun muassa neuvolatoiminnan heikentämiseen ja sen vähentämiseen jne. jne.

Ja tämä koulujen lopettaminen ja lakkauttaminenhan on sellainen käyttökelpoinen tapa hankkia lyhytnäköisiä säästöjä. Tosiasiassa ne tulevat muutaman vuoden jälkeen viiveellä moninkertaisina kuluina takaisin.

Paula  Risikko  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme täällä vihreän eduskuntaryhmän jättämiä lakialoitteita, jotka liittyvät ensi vuoden talousarvioon. Tässä ajattelin käyttää puheenvuoron vaikeavammaisen oikeudesta henkilökohtaiseen avustajaan.

Arvoisa herra puhemies! Henkilökohtainen avustaja on välttämätön, jotta vaikeavammainen ihminen voisi elää mahdollisimman samanlaista elämää kuin muutkin. Avustajajärjestelmä on myös ainoa itsenäinen tukimuoto, jolla tosiasiallisesti voidaan turvata vaikeavammaisen henkilön lailliset ja itsemääräämisoikeudet. Vaikeavammainen ihminen tarvitsee apua lukuisissa arkisissa toimissa, kuten pukeutumisessa ja peseytymisessä, mutta henkilökohtainen avustaja auttaa myös suoriutumaan viranomaisasioinnista, opiskelusta ja jopa ansiotyöstä. Henkilökohtaisen avustajan epääminen johtaa pahimmillaan elämänlaadun heikkenemiseen, syrjäytymiseen ja jopa laitostumiseen.

Kunnilla on kunnallisen itsehallinnon nojalla tiettyjen palvelujen ja tukitoimien turvaamisessa paljon harkintavaltaa. Vammaisen ihmisen asuinpaikka vaikuttaa merkittävästi siihen, minkä tasoisena hän saa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja ja tukitoimia. Puitelakityyppisen lainsäädännön voimassa ollessa ihmisille ei voida aina turvata heidän tarpeidensa mukaisia palveluja. Osa tällaisista palveluista on kuitenkin sellaisia, että ne ovat perusedellytys vammaisten henkilöiden arkipäivän suoriutumiselle.

Määrärahojen puutteeseen vetoaminen henkilökohtaisen avustajan epäämisessä on kuitenkin kyseenalainen perustelu. Tosiasiassa henkilökohtaisen avustajan myöntäminen vaikeavammaiselle on kunnan kannalta kaikkein edullisin ratkaisu vammaisen ihmisen palvelujen tuottamisessa. Monien muutoin erillisten tahojen tuottamien palvelujen, kuten esimerkiksi kuljetuspalvelujen, tarve vähenee ja mahdollisesti jopa voi loppua kokonaan, jos vammaisella on apunaan toinen, ammattitaitoinen ihminen. Tietysti voisi luetella vaikka kuinka paljon tämmöisiä asioita, mitkä sitten vähenevät, jos saataisiin henkilökohtaiset avustajat kaikille vaikeavammaisille.

Janina Andersson /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensiksi haluan kiittää ed. Akaan-Penttilää ja ed. Tiusasta ja ed. Risikkoa siitä, että he ovat perehtyneet todella tähän ed. Ulla Anttilan tekemään aloitteeseen ja tässä on tämmöinen erittäin myönteinen yhteistyö yli puoluerajojen, joka toivottavasti tuo myös hedelmää. Juuri tämä, kun tehdään yhdessä — eikä niin, että vaan kilpaillaan toistemme kanssa vaan ollaan yhteistyössä — on ainoa tapa saada asioita täältä eteenpäin. Toivon todella, että kaikki te viisaat pääsette mukaan seuraavaan hallitukseen tekemään sitä vammaispoliittista ohjelmaa ja se myös toteutuu ja siihen löytyy rahoitus.

Sitten haluaisin vastata ed. Tiusaselle, kun hän sanoi, että täältä puuttuu tämä tärkeä kuntien rahoitus. Mehän puhumme nyt kokonaisuudesta, ja vihreässä vaihtoehtobudjetissa, joka siis on tämän näköinen, on 450 miljoonaa euroa kunnille. Meillä suurin yksittäinen rahallinen satsaus on juuri kunnille juuri tämän takia, mitä ed. Tiusanen puhui täällä siitä, että kuntapalvelut ovat todella tärkeät ja tämä tukiverkko ja se, mikä suojaa meitä, suojaverkko, kun käy huonosti.

Muun muassa kotipalvelu perheille, joilla on raskasta aikaa, on nyt aivan, aivan melkein olematonta, niin minimissään, että harva edes tietää, että semmoinen on olemassa, kun vielä kymmenen vuotta sitten tuhannet perheet saivat tätä apua, myös kunnilta. Meillä on menossa myös huonompaan suuntaan yhteiskunta siinä, että tukiverkko ei olekaan niin tiheä kuin se on ollut ja mihin me olemme tottuneet. Mutta kokonaisuuteen tämä meidän vaihtoehtobudjettimme myös vastaa.

Ärade talman! När vi nu förberedde den här gröna, alternativa budgeten så var vårt mål att svara mot långsamt växande hot, att se också in i framtiden och inte bara på det som händer här och nu. Vi är illa rädda för att regeringen tyvärr mera håller på och släcker eldsvådor än funderar på vad som är de hot som kommer sakta, men är desto värre.

Ni har kanske alla redan hört det här exemplet, men jag tar det än en gång: Ni vet att när man sätter en groda i eldhett, kokande vatten så hoppar den genast bort, dess självbevarelsedrift säger att jag dör om jag blir kvar i det här heta vattnet. Men om man lägger en groda i ljummet vatten och så småningom hettar upp det så dör grodan i vattnet utan att inse att det skulle löna sig att hoppa bort. Det här gäller för vår sak, ofta långsamt kommande hot gäller också oss människor. Vi ser dem inte förrän de är för nära, förrän det är för sent att stoppa dem. Och det är nu som vi måste göra det medan vi ännu har tid, om vi har tid.

Ett sådant här exempel är växthuseffekten som jag hoppas att vi är överens om att vi måste börja åtgärda med verkligt radikala åtgärder. Tyvärr har till exempel miljöminister Enestams eget parti, Sfp, en mycket aktiv man som heter Jarl Ahlbäck — han kallar sig miljöpolitiker och miljöexpert — och han tvivlar ännu starkt på att växthuseffekten överhuvudtaget finns. Och när man tvivlar så här starkt och fortsätter med att säga att inte är det riktigt helt säkert, så leder det till att vi är försiktiga i våra åtgärder. Vi satsar inte så starkt som vi borde göra så länge tvivlen finns också i de kretsar som rör sig nära våra höga politiker som borde ta det mest radikala ansvaret här.

Jag hoppas att alla dessa tvivlare som tycker att vi inte skall ta i förrän vi är helt säkra också bär sitt ansvar om det visar sig att de hade fel. Tyvärr, tyvärr, tyvärr så är det cynismen och det här att se ner på realismen som har varit en trend. Nu börjar det vända igen i vårt samhälle och man kanske ser att det skulle gälla att se på helheten och inte bara på enskilda människors nytta och ekonomiska vinning.

En annan långsam trend är Östersjöns eutrofiering och den är vi mycket medvetna om. För båda de här, både växthuseffekten och Östersjöns eutrofiering, har vi i vår alternativa budget vissa åtgärder som i varje fall borde vidtas, plus mycket mera.

En annan långsam trend som tyvärr är mycket oroande är att klassamhället sakta kommer tillbaka och det gäller speciellt bland barnen. Barnfamiljerna i dagens Finland är mera delade än de har varit på många tiotals år och det är en skrämmande utveckling att vissa barnfamiljer har det ekonomiskt mycket bättre än förr och vissa igen en hel del sämre. Då är det speciellt den här jämförelsen som är stor. Jag hoppas innerligen att våra barn inte känner det på sig och inte lider av det, men det är nog ganska tungt speciellt för föräldrarna när man inser att man inte kan ge sina barn det som de flesta andra barn har möjlighet till. Det är mycket stor skillnad på vad familjerna kan erbjuda sina barn och då är det ännu tyngre för föräldrarna att upprätthålla en positiv och förväntansfull stämning inför framtiden i sin familj när alla föräldrar skulle vilja vara så bra de kan. Det är inte pengarna som är avgörande, men när det är mycket stora skillnader så blir det nog väldigt tungt för föräldrarna att få sina barn att känna att de har samma möjligheter i samhället som andra vänner och kamrater har.

Speciellt när vi talar om ensamförsörjare, som ledamot Sinnemäki redan tidigare talade om, så gäller också den utvecklingen att vår arbetsmarknad har blivit så svår för människor som vill bära ansvar för sin familj. Snuttarbeten, butikerna öppna till kl. 21 på kvällen och om du inte har mycken utbildning, har fått dina barn och är ensamförsörjande mamma med kanske tre barn, så de jobb som du erbjuds är i första hand just försäljare där din arbetstid är till 21 på kvällen.

Jag har i min egen bekantskapskrets flera mammor som säger att de redan nu har det tungt och jobbigt med sina barn och vill se till att de skall växa upp till ordentliga och bra vuxna människor. Då skulle de inte vilja öka den här risken med att tvingas jobba på kvällen och kanske komma halv tio och hämta sina barn från dagis eller ha barnen ensamma hemma på kvällen när de är på jobb, det förstår jag innerligen väl. Då är kanske valet att dra sig bort från arbetsmarknaden ganska lockande fastän man ekonomiskt hamnar illa ut när man tänker att ännu värre är det om jag får lite, lite mera pengar men mina barn är vind för våg på kvällarna.

Arvoisa puhemies! Tähän yhteen aloitteeseen, joka on minun nimissäni, siviilipalvelusmiesten asumiskustannusten korvaamiseen. Tämä on meillä ollut valitettavasti jo monta vuotta vaihtoehtobudjetissamme. Kun meillä on monta uuttakin aloitetta, niin tämä on tämmöinen pitkän jakson mukanakulkija. Se on ollut myös ed. Sinnemäen nimissä jossain vaiheessa.

Tämä on niin pitkän ajanjakson jo ollut tässä ylipäätään esillä, että jo vuonna 2000 työministeriö selvitteli asiaa ja huomasi, että noin yksi kolmasosa, ainoastaan yksi kolmasosa, siviilipalvelusmiesten asumiskustannusten korvaamisesta oli toiminut moitteitta. Elikkä tämä ei toimi tällä hetkellä. Silloin työministeriö yritti saada muutosta siihen, että ainakin osittain valtio olisi korvannut, mutta hallitus ajoi karille tämän työministeriön yrityksen, ja edelleen tämä ongelma jatkuu.

Esimerkiksi se päiväkoti, jossa minun nuorimmainen lapseni on, piti tässä semmoisen vanhempainillan, jossa pohdittiin, kuinka tärkeää on saada myös miehiä mukaan päiväkotipäivään, ja sitten pohdittiin, että yksi erittäin hyvä vaihtoehto olisi ollut siviilipalvelusmiehen saaminen päiväkotiin. Me olimme kaikki siitä erittäin iloisia ja innostuneita, kunnes tuli mieleen, että niin, se asuminen — eihän meillä ole mitään paikkaa tarjota tälle sivarille, missä hän voisi asua. Ja niin se taas kariutui.

Siellä on monta kertaa ennenkin tullut sama hyvä idea vanhempainilloissa, ja se on aina kariutunut samaan asiaan. Emme kehtaa tehdä niin kuin jotkut tai aika monetkin tekevät, että vaan sanovat, että sinun pitäisi suostua siihen, että me emme tee lakisääteistä korvausta sinulle, se vaan hoidetaan jollain lailla niin, että hoida se itse. Tämä nyt tekee sen, että vaikka siviilipalvelusmiesten paikkoja olisi paljon paljon enemmän, niihin olisi tarvetta monessa paikassa, asumiskustannukset ovat esteenä. Toivomme, että tähän nyt todellakin saisimme muutosta näiden monien vuosien jälkeen, ettei tarvitsisi joka vuosi kertoa samaa asiaa täältä korokkeelta, kun esittelen meidän vaihtoehtobudjettiamme, vaan sekin voitaisiin täältä sanoa, että sen hoidimme.

Voin lopettaa siihen, kun näen ed. Sarkomaan täällä, että me voimme ainakin iloita siitä, että yhden asian olemme olleet hoitamassa, tämän septitankkien rahoituksen, että järjestelmä tulee toimivaksi. Jollei nyt ihan jotain kummallista tapahdu, niin se ainakin on hoidettu. Elikkä aina jotakin voi täällä saada aikaiseksi, mutta kovin hitaasti asiat etenevät.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vihreän liiton eduskuntaryhmän aloite liittyy erittäin tärkeään asiaan eli siihen, miten vaikeavammaisen kansalaisen palvelut oikeasti järjestetään ja rahoitetaan. Aloitteessa ehdotetaan vaikeavammaisten avustajapalveluiden rahoituksen siirtämistä kokonaan valtiolle. Henkilökohtainen avustaja on välttämätön vaikeavammaisen elämän helpottamiseksi. Avustajan myöntäminen vaikeavammaiselle saattaa olla kunnan kannalta jopa edullisempi ratkaisu kuin tarjota erilaisia palveluita eri toimijoiden toteuttamina.

Samanaikaisesti aloitteen kanssa ollaan muuttamassa kehitysvamma- ja vammaispalvelulakeja. Lait on tarkoitus yhdistää yhdeksi vammaispalvelulaiksi. Uusi laki tulisi voimaan viimeistään vuonna 2009. Tavoitteena on vammaisten positiivisesta erityiskohtelusta lähtevä laki, jossa vammaisten henkilöiden nykyiset oikeudet turvataan.

Arvoisa herra puhemies! Miksi tämän lain valmistelu kestää niin kauan, että toimenpiteet työnnetään seuraavan hallituksen harteille? Sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelukone tuntuu köhivän pahasti. Selvitysmies Paaran mukaan vammaisten henkilöiden osallistumista ja yleispalveluiden saatavuutta haittaavia esteitä pyritään poistamaan vuosina 2006—2008. Pystyyköhän STM toteuttamaan tätäkään?

Hallitus ehdottaa vuoden 2006 talousarvioesityksessä vammaiskerrointa kunnan yleisen valtionosuuden maksatusperusteisiin. Onkohan tuo riittävän suuri kerroin, että se takaisi vammaispalvelujen rahoituksen? Lisäksi selvitysmies Paara esittää valtion rahoitusosuuden korottamista erillisrahoituksella. Vaihtoehtona on ensinnä, että kunnille maksetaan vammaisten henkilöiden palvelusopimuksiin sidottua henkilökohtaisesti korvamerkittyä reppurahaa, tai toiseksi, että kunnille maksetaan jälkikäteen 50 prosenttia vammaispalvelujen vuosikustannuksista kunnan tilinpäätöstietojen perusteella. Koska kunnilla on jälkikäteismaksuista huonoja kokemuksia, kannatan henkilökohtaisesti palvelusopimuksiin perustuvaa korvamerkittyä rahaa.

Vammaisasioihin perehtyneenä en kuitenkaan kannata vihreiden aloitetta. Arvoisa herra puhemies! Olen sitä mieltä, että kuntien on otettava vastuu vammaisista. Vammaispalvelujen rahoitus toteutuu parhaiten korottamalla vammaiskerrointa sekä toteuttamalla vammaisten palvelusopimuksiin perustuva erityisrahoitus. Lisäksi odotan yhdistettyyn vammaispalvelulakiin seuraavaa pykälää: "Vaikeavammaisella henkilöllä, joka tarvitsee runsaasti toisen henkilön apua kotona jokapäiväiseen elämään liittyvissä asioissa tai kodin ulkopuolella asioiden hoitamisessa, opiskelussa, harrastuksissa, työssä ja yleensä yhteiskunnallisessa osallistumisessa, on oikeus henkilökohtaiseen avustajaan. Henkilökohtaisen avustajan valitsee vammainen henkilö yhdessä läheisensä sekä kunnan sosiaalitoimen kanssa. Avustajan palkkaaminen kuuluu kuntien erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin."

Jään odottamaan hallituksen toimenpiteitä selvitysmies Paaran ehdotusten toteuttamiseksi.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana tuosta lakialoitteesta 123. Laillistettuna viinakauppiaana 30 vuotta jo toisessa polvessa olen alkoholin kanssa joutunut todella paljon tekemisiin ja huolestuneena olen seurannut, mihin tässä maassa mennään, ennen kaikkea tietysti ravintoloitten osalta, joissa työtäni olen tehnyt. Tuo alkoholielinkeinojen toimintaedellytysten ja työpaikkojen turvaaminen on merkittävän kova asia minusta Suomelle. Meillä työllistetään noin 73 000 ihmistä hotelli- ja ravintola-alalla kokonaisuudessaan. Se on valtava määrä. Yli 7 prosentin osuus kotitalouksien kulutusmenoista liittyy tänä päivänä hotelli- ja ravintola-alan elinkeinoon, kokonaisvaltaisesti koko kenttään. Tietysti läheskään kaikki näistä työntekijöistä eivät ole paikoissa, joissa anniskelua harjoitetaan. Näitten anniskeluravintoloitten henkilökunnan määrä lienee tuolla 20 000—25 000:n paikkeilla.

Tuo ratkaisu, kun veroa alennettiin, oli varmasti vaikea monelle. Päällimmäinen kysymys tietysti on ... Minä en usko siihen, että ... Kulutusta voi ohjata verotuksella, mutta ei vähentää. Veron rukkailu edestakaisin minusta olisi tolkutonta, ja pitäisi miettiä verotuksen keinoja, joilla hyvää ruokaa tarjoavat ravintolat pakahtuisivat asiakkaista. Se varmasti vähentäisi juomista ja lisäisi kaikkia verotuloja.

Yksi keskeinen kysymys on harmaan talouden torjuminen. Ammattimainen alkoholin tuonti olisi taatusti lisääntynyt, jos me emme olisi alkoholiveroa madaltaneet. Rikollisuus tältä osin olisi lisääntynyt. En usko, että kulutus olisi vähentynyt. Merkittävää on myös verotulojen pysyminen Suomessa. Kun rajat aukenivat, tuonti olisi vienyt verotuloja entisestään pienemmiksi. Nythän alkoholin myynti on pienentynyt Alkon vähittäismyynnissä, ja sen merkitys olisi ollut vielä merkittävästi suurempi kuin se tänä päivänä on.

Terveysriskit ovat ongelma, jota ei tällä veron alentamisella pystytä ratkaisemaan. Minusta Suomessa on kaksi asiaa, missä me olemme metsäläisiä ja hoitaneet kulttuurimme huonosti. Yksi on liikenne, suomalaista liikenneopetusta ei ole osattu oikealla tavalla julistaa, ja toinen asia on alkoholipolitiikka. Tämä on ollut liian kauan pyhä tabu. 50—60-luvulla alkoholia juotiin puupinon takana, autotalleissa ja sitä mukaa, kun sitä joskus 80-luvulla sisälle tuotiin. Nyt sitä juodaan puistoissa ja muilla julkisilla paikoilla pahimmassa vaiheessa. Tämä politiikka tässä on ollut kyllä äärimmäisen huono.

Ravintolaliikkeitä ja niitten verotusta pitäisi järkevöittää. Valvotussa paikassa anniskelun suorittaminen on erinomaisen hyvä asia monien näkökantojen kannalta, joissa työllisyys on yksi keskeisimpiä asioita. Itse olen sitä mieltä, että väkevän alkoholin veroa ei olisi pitänyt pudottaa niin paljon. Olen edelleenkin sitä mieltä, että vaikkakin mietojen kulutus on valtavasti kasvanut ja absoluuttisena alkoholina merkittävää, niin kaikesta huolimatta väkevien alkoholien veronalennusten osuutta olisi voinut jättää pienemmäksi.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä kiittää niitä muiden ryhmien edustajia, jotka ovat tukeneet vihreiden aloitteita, ja erityisesti tukea on tullut tähän vaikeavammaisten avustaja-asiaan. Kiinnitän huomiota siihen, että tätä uudistusta vaikeavammaisten avustajajärjestelmän kehittämiseksi ei ole saatu aikaiseksi, vaikka asiasta on tehty useita eri selvityksiä. Hieman kitkerästi voin todeta, että selvityksien puutteesta siis uudistus ei ole kiinni, ja toisaalta, kun ottaa huomioon sen, että on hyvin paljon poliitikkoja, jotka pitävät uudistusta tärkeänä, niin mietin kovasti, mistä on kiinni se, että tätä uudistusta ei ole saatu eteenpäin. Onko kyse siitä, että vammaisia henkilöitä ja erityisesti vaikeavammaisia on lopulta niin vähän, että he eivät ole poliittisesti merkittävä voima tässä maassa, ja koska tällä tavoin on, niin poliittista tahtoa ei ole riittävästi?

Toivoisin tietenkin, että perusoikeusajattelu leviäisi ja tätä kautta haluttaisiin myös valtion puolelta vahvemmin rahoittaa näitä avustajapalveluita, koska suuri ongelma on juuri se, että koska kunnista monet epäävät nämä avustajapalvelut vedoten omiin taloudellisiin ongelmiinsa, niin nämä erot eri kuntien välillä avustajapalvelujen myöntämisessä ovat niin suuret. Tähän ongelmaan liittyen vihreät ovat halunneet ratkaista kysymyksen sataprosenttisella valtion rahoituksella.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kovin on hiljaista tämä oppositiopuolueiden varjobudjettien käsittely, mutta sitäpä tärkeämmät aiheet täällä on.

Aivan aluksi haluan todeta myönteisen asian — ehkä lohduttelen kollegojakin sillä — että oppositiopolitiikalla, uskon, voi saada jotain aikaiseksi. Niin kuin täällä ed. Andersson totesi, Itämeren suojelun kannalta merkittävät voimavarat septitankkien tyhjennykseen saatiin tämän vuoden talousarvioon. Myöskin työsuhdematkalippuasia, sen verokohtelumuutos, jonka eteen sinivihreä koalitio on täällä eduskunnassa tehnyt kovasti työtä, on erittäin hyvä asia. Se ei pelkästään ilahduta meitä vaan ympäristöä, tulevia sukupolvia.

Sitten, arvoisa herra puhemies, kun puhutaan varjobudjetista täällä, en syvemmin kommentoi kuin kahta asiaa, ihan yleistä talouspoliittista ideologista linjaa tässä vihreiden varjobudjetissa, ja hyvin olen huolissani tästä linjasta, jonka vihreät ovat ottaneet, eli tästä keskituloisten kurittamisesta. Kovasti on totuttu jo täällä porvaripuolella, kokoomuksen puolella, siihen, että keskusta ja demarit ovat käsi keskituloisten ja ennen kaikkea kaupunkilaisten taskulla, mutta käsittääkseni vihreät ovat varjobudjetissaan tasapainottaneet budjettia sillä, että he peruisivat osan keskituloisille tulevista tuloveronalennuksista. Hyvin ikävää on se, että yleensä täällä talossa väliinputoajiksi jäävät keskituloiset. Puhutaan hyvin hyvätuloisista ja sitten hyvin pienituloisista, ja valtaosa suomalaisista — sairaanhoitajat, opettajat, lastentarhanopettajat, poliisit, tämä joukko — jää kaiken keskustelun ulkopuolelle.

Tämä punamultahallitus on kunnostautunut sillä, että kiinteistöveron korotusta valmistellaan. Se tulisi tuloista riippumatta kaikkien asumiskustannuksiin. Päivähoitomaksujen korotusta suunnitellaan, se tulisi keskituloisille. Helsingissä yli puolet maksaa korkeinta päivähoitomaksua. Asuntolainojen verovähennysoikeuden rajoitusta on väläytelty punamullan puolelta. Ennen vaaleja vihreätkin sitä silloisen puheenjohtajan ed. Soininvaaran suulla väläyttelivät. Hyvin paljon on tullut asioita, jotka heikentäisivät tavallisten keskituloisten asemaa.

Arvoisa puhemies! Haluan tämän nostaa esille siksi, että meillä Pääkaupunkiseudulla on vakava huoli siitä, että tavallisilla helsinkiläisillä ei ole enää varaa asua omassa kotikaupungissaan. Joukoittain lapsiperheet muuttavat pois. Nyt juuri kun esimerkiksi todella tiukalla olevat perheet, joilla on ne asuntolainat, opintolainat ja korkeat asumiskustannukset ja jotka miettivät ehkä sen toisen, kolmannen lapsen hankkimista ja ajattelevat, että nyt tulisi pieni helpotus, jos vähän tuloveroa alennettaisiin, vihreät ovat alennuksen ilmeisesti perumassa. Kyllä olen tästä erittäin yllättynyt, että tämmöinen kaupunkivastaisuus on tarttunut myöskin vihreisiin. En tiedä, onko tämä uuden puheenjohtajan myötä vaiko mistä tämä linjanmuutos tullut. Olen siitä hyvin pahoillani, mutta onneksi tämän asian suhteen ette ole hallituksessa ja hallitus tekee viisaampaa veropolitiikkaa sikäli.

Arvoisa herra puhemies! Vaikeavammaisten henkilökohtaisesta avustajasta on tehty aloite niin kokoomuksen piiristä kuin vihreidenkin piiristä, ja tästä voimme olla samaa mieltä. Eduskunnan Vamyt-työryhmässä, jossa ed. Ulla Anttila on tehnyt erittäin erinomaista työtä, on ollut ilo olla mukana. Tavoitteemme oli, että hallitusohjelmaan olisi tullut tämän henkilökohtaisen avustajan oikeus, sen kirjaaminen tiukemmin lainsäädäntöön, ja olemme hieman pettyneitä, että se ei ole tullut. Tästä on hyvin erilaisia näkemyksiä salissakin esitetty, mutta olen vakaasti tätä asiaa harkinnut ja pohtinut ja olen kyllä sitä mieltä, että tämä aloite on perusteltu. Ed. Akaan-Penttilä on tehnyt vastaavan lakialoitteen, ja itse olen tehnyt talousarvioaloitteen.

Kovasti täytyy tehdä työtä, että tämä asia toteutuisi, koska kyllä on niin, että henkilökohtainen avustaja on aivan välttämätön, jotta vaikeavammainen henkilö voisi elää mahdollisimman samanlaista elämää kuin me muutkin. Avustajajärjestelmä on ainoa itsenäinen tukimuoto, jolla tosiasiallisesti voidaan turvata vaikeavammaisen henkilön lailliset ja itsemääräämisoikeudet. Kyllä on niin, että kun ollaan eriarvoisessa asemassa kunnissa, niin se pahimmillaan johtaa siihen, että vaikeavammaisen ihmisen elämänlaatu heikkenee. He voivat syrjäytyä ja joutua jopa laitokseen, ja sen takia henkilökohtainen avustaja on saatava subjektiiviseksi oikeudeksi eli kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvaksi tukitoimeksi.

Tästä on tosiaan kokoomuksen lakialoite ja talousarvioaloite. Haluan tässä esittää kannatukseni myöskin vihreiden vastaaville aloitteille ja toivon todella, että ministeri Hyssälä tässä asiassa etenisi. Kunnissa on tiukka tilanne, mutta asioita on vaan priorisoitava. Ainakin omalta osaltani haluan tätä kannattaa. Haluan myöskin todeta sen, että kokoomus on tehnyt oman ohjelmansa, vammaispoliittisen ohjelman, joka on puoluehallituksessa hyväksytty ja tulee parin viikon päästä puoluevaltuustoon, jossa aiomme tämän vielä sitten koko puoluevaltuuston voimalla hyväksyä, niin että tämä on kokoomuksen yhteinen näkemys.

Anni  Sinnemäki  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Veropolitiikasta: Kun hallitus tänä syksynä esittää veronalennuksia yhteensä 840 miljoonalla eurolla ja me olemme halukkaita niistä hyväksymään 550 ja jättämään tekemättä 290, niin tästä voi tietenkin hyvin laskea, että täytyy olla melkoisen hyvätuloinen keskituloinen, että ei saisi näitä veronalennuksia. Vihreät ovat tehneet paljon töitä sen eteen, että tämä monena vuotena käytetty erityisesti pieni- ja keskituloisiin — tässä tapauksessa keskituloiset ovat olleet tuloiltaan 100 000 euroon asti vuodessa — kohdistuva kunnallisverotuksen ansiotulovähennys ei menisi kuntien kukkarosta, vaan valtion kukkarosta.

Nyt olemme saaneet tavoitteemme läpi varmasti myös sen takia, että Kuntaliitto asettui sitä tukemaan, ja nimenomaan tämän takia nyt pieni- ja keskituloisille suunnatut veronalennukset, jotka olemme valmiita hyväksymään, eivät mene kuntien kukkarosta. Eli uskoisin, että tässä suhteessa olemme esimerkiksi nimenomaan Helsingin eteen tehneet järkevää ja relevanttia (Puhemies koputtaa) työtä.

Lisäksi: tässä salissa voi tuntua helpolta käyttää samat rahat kahteen kertaan. Ed. Sarkomaakin on täällä esittänyt asioita, jotka maksavat rahaa. Jostain ne rahat on otettava, niin että olisi hyvä myös osata laskea aina silloin tällöin.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin kommentoida ed. Sinnemäen lakialoitetta 123, jossa siis puhutaan tästä alkoholiveroalennuksesta, sillä olen täsmälleen samaa mieltä teidän kanssanne siitä, että tämä laki, jonka eduskunta hyväksyi viime vuonna, on suurin virhe, mitä tämä eduskunta on tehnyt. Siitä on ollut aivan arvaamattomia seurauksia tämän kansan terveydelle.

Tässä on Helsingin terveysasemien lehti, jossa nyt kerrotaan esimerkiksi säilöönotettujen henkilöiden määrästä. Se on moninkertaistunut, samoin kuin alkoholikuolemat. Kun aikaisemmin, kun juotiin olutta ja viinejä, mittauksessa oli 1,2 promillea alkoholipitoisuus, nyt se vaihtelee 2:sta 3:een, jopa 4:ään ja 5 promilleen, ja todellakin se tulee erittäin kalliiksi. Päihdeasiain neuvottelukunta muun muassa on tehnyt esityksen, että alkoholiveroa väkevien viinojen osalta nyt nostettaisiin, mutta mitään vastinetta siihen ei ole tullut.

Kyllä nyt tämän eduskunnan on herättävä ja nostettava se väkevien alkoholijuomien vero ylemmäksi ja ainakin vähitellen, koska muuten tämän kansan terveys romahtaa.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Minusta on erittäin hyvä, että oppositiopuolueet esittävät vaihtoehtobudjetteja, ja ennen kaikkea olen tyytyväinen, että oppositioryhmien esittämät vaihtoehtobudjetit ovat tasapainossa. Tämä tarkoittaa sitä, että eduskunnalla on aivan selkeästi vaihtoehtoja. On hallituksen esitys, ja me tiedämme, mikä on painopiste hallituksen budjetissa. Painopiste on veronalennuksissa ja vaatimattomassa köyhyyspaketissa. Vihreät ovat esittäneet, että lisätään verotuloja jäteverolla, alkoholiveroa kiristetään ja tuloveroa ei alenneta niin paljon kuin hallitus esittää. Vihreät ovat esittäneet, että näitä rahoja käytetään sitten eri tarkoituksiin. Kristillisdemokraatit ovat pitkälti samaa mieltä. Ne tarkoitukset, mihin näitä rahoja haluatte käyttää, esiintyvät myöskin meidän vaihtoehtobudjetissamme, josta me tulemme myöhemmin kertomaan.

Mitä tulee tähän viinaveroon, nyt en huomannut, että vihreät olisivat esittäneet, kuinka paljon verotuloa tämä tuo mukanaan, kun väkevien juomien hinta nostetaan entiselle tasolle. Minä en sitä vastustaisi, mutta pidän kristillisdemokraattien esitystä selvästi parempana. Siinä varovaisesti nostetaan kaikkien alkoholijuomien hintaa 15 prosentilla, mikä käytännössä tarkoittaisi sitä, että Koskenkorva-pullon hinta nousisi noin 70 sentillä ja viinipullon hinta 30 sentillä. Ja minä olen täysin vakuuttunut siitä, että kukaan ei lähde Viroon hakemaan viinaa sen takia, että hinnat Suomessa nousevat niin paljon kuin äsken mainitsin, eli kukaan ei voi väittää, että tämä lisäisi matkustajien alkoholin maahantuontia. Se lisäisi kyllä valtion kassaan tuloa, ja se myöskin vähentäisi alkoholin kulutusta, ei kuitenkaan niin paljon kuin me toivomme.

Kun alkoholiveron alennus hyväksyttiin puolitoista vuotta sitten, niin kyllä eduskunta edellytti, että hallitus seuraa tilannetta ja ryhtyy toimenpiteisiin, jos tilanne riistäytyy käsistä. Tässä me olemme kuulleet, mitä meidän ylläpitämämme Stakes on asiasta lausunut. Olemme lehdistä saaneet lukea, mitä mieltä poliisi on, ja kiistaton tosiasia on se, että ongelmat ovat lisääntyneet enemmän kuin saatoimme kuvitella. Kun Viro on nostanut omaa alkoholiveroaan 5 prosentilla ja tehnyt periaatepäätöksen, että vuosittain nostetaan 5 prosentilla, niin ihmettelen suuresti, ettei hallitus ole tuonut esitystä alkoholiveron korottamiseksi, varsinkin kun osa hallituksen ministereistä ravaa ympäri Suomea kertomassa, miten paljon tuhoa alkoholiveron alennus on tuonut mukanaan, ja vaatii, että veroa pitäisi korottaa. Siis kansa luulee, että oppositio vastustaa tätä, kun ministerit esittävät korotusta. Minun mielestäni tämä kristillisdemokraattien esitys alkoholiveron korottamiseksi olisi vaaraton siinä mielessä, että se ei lisäisi sitä matkustajatuomista, mutta se toisi kyllä lisää rahaa valtion kassaan ja vahinkojen määrä vähenisi.

Haluan vielä todeta, että silloin puolitoista vuotta sitten meidän olisi pitänyt kulkea yhtä jalkaa Ruotsin kanssa. Ruotsihan ei alentanut. Täällä sanottiin, että se on vain ajan kysymys, milloin Ruotsi alentaa. Ruotsin valtiovarainministeri olisi halunnut alentaa, mutta onneksi sieltä löytyi sellaisia voimia, jotka näkivät, että tämä tuo mukanaan ongelmia, ja tässä kiitokset Ruotsin ympäristöpuolueelle ja vasemmistoliitolle, jotka eivät hyväksyneet sosialidemokraattien esitystä, että alennettaisiin.

Kun Suomi nyt korottaisi, me auttaisimme myöskin Ruotsia, me auttaisimme Norjaa, ja me voisimme yhteispohjoismaisella aloitteella myöskin vahvasti puhua Euroopan unionissa matkustajatuomisten kiintiön alentamiseksi. Täällä sanotaan, että se on epärealistista. Ruotsissa sitä pidetään realistisena ja siellä laidasta laitaan ollaan sitä mieltä, että se olisi se tehokkain toimenpide. Mutta toivon mukaan nyt, kun Kokoomuksen — oletan — aika suuri enemmistö on tätä mieltä, Vihreä Liitto on tätä mieltä, Kristillisdemokraatit ovat tätä mieltä, oletanpa, että Vasemmistoliiton enemmistö on sitä mieltä, ja luulenpa, että Keskustan suuri enemmistö ainakin kentällä on sitä mieltä, että pitäisi korottaa, syntyisi sellaisia paineita, että tulisi edes maltillinen korotus.

Päivi Räsänen /kd:

Herra puhemies! Vihreiden aloitteissa on paljon erittäin kannatettavia asioita sisällä, ja ihan erityisesti haluan mainita tämän subjektiivisen oikeuden henkilökohtaiseen avustajaan vaikeavammaisten kohdalla, mitä hyvin lämpimästi kannatan. Haluan muistuttaa siitä, että kun puhutaan vaikeavammaisen oikeudesta avustajaan, niin silloin ei puhuta mistään elämän ylellisyyksiin kuuluvasta asiasta vaan aivan perustavista perusoikeuksista ja arjen selviytymisestä. Silloin puhutaan mahdollisuudesta normaalisti pukeutua ja syödä ja liikkua, asioida muiden ihmisten joukossa ja toki myös työn tekemisestä. Todellakin toivon lämpimästi sitä, että tämä asia vihdoin etenisi, ja muistutan myös siitä, että viime vaalikaudella eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta lausunnossaan, ei lausumassaan mutta lausunnon sisällä, otti kantaa tämän subjektiivisen oikeuden puolesta.

Sitten iloitsen myös siitä, että vihreät ovat tähän alkoholiveron korotukseen ottaneet kantaa. Haluan tässä muistuttaa myös, että ministeri Hyssälä muutama viikko sitten julkisti Helsingin Sanomissa erittäin hyvän kolumnin, jossa hän vaati alkoholiveroa korotettavaksi heti. Hän totesi näin: "Tutkimusten ansiosta tiedämme, että alkoholiverotus, vähittäismyyntimonopoli ja mainonnan kieltäminen ovat kustannustehokkuudeltaan parhaita keinoja vähentää alkoholiongelmaa. Tällä tiedolla ei ole mitään arvoa, jos kieltäydymme toimimasta sen mukaan. - - Polttavin kysymys on vielä vailla vastausta. Olemmeko valmiit yhteisvastuuseen?" Vihreät ovat valmiita. Kristillisdemokraatit ovat valmiita. Toivottavasti tätä yhteisvastuuta löytyy myös hallituksen sisältä.

Kari  Kärkkäinen  /kd:

Arvoisa puhemies! Tervehdin myöskin monen muun edustajan tavoin ilolla tätä vihreiden esitystä henkilökohtaisen avustajan osalta. Keskityn omassa puheenvuorossani enemmän tikittäviin viinapulloihin kuitenkin, mutta toivon, että edellä mainittu vihreiden esitys saa laajemmin tuulta alleen.

En unohda sitä yötä, kun kymmenvuotias tyttö juoksi soittamaan ovikelloamme ja pyysi päästä sisälle, kun isä ja äiti tappelivat. Hän kertoi isän lyöneen äitiä ja halusi soittaa poliisille ja mummille. "Aina kun isä juo, tapahtuu tällaista", tyttö sopersi oven takana. Tämä tapaus sattui kohdalleni joitakin vuosia sitten, mutta näitä tapauksia on lisääntyvässä määrin suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtumassa.

Me emme voi syyttää hallitusta siitä, että osa suomalaisista päihtyy viinasta niin rajusti, mutta alkoholiverotuksella hallitus voi kuitenkin ohjata merkittävästi kansalaisten alkoholin kulutusta. Vappuna 2004 toteutettu alkoholiveron lasku väkevien kohdalta on aiheuttanut selkeästi lisääntyviä ongelmia Suomessa. Alkoholin aiheuttamat poissaolot työpaikoilta ovat lisääntyneet, perheväkivalta on selkeästi nousussa, lasten huostaanotot ovat lisääntyneet. Nämä ovat haasteita koko suomalaiselle yhteiskunnalle, sen kansantaloudelle ja kilpailukyvylle.

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos arvioi, että litran lisäys alkoholin keskikulutuksessa merkitsisi tuhatta uutta pahoinpitelyrikosta eli noin 4 prosentin kasvua pahoinpitelyihin. Useissa EU-maissa hyvinvointia edistetään alkoholipolitiikalla, jossa huomioidaan tämä terveysperuste. Monilla mailla tavoitteena on ollut viime vuosina kääntää alkoholin kulutus laskuun. Keinoina on käytetty korkeaa alkoholiverotusta, saatavuuden rajoituksia ja alkoholimainonnan kieltoa.

Valitettavasti Suomessa hallituspuolueet, keskusta ja demarit, ovat kulkeneet tässä asiassa vastavirtaan. Nykyinen punamultahallituksen alentama vero, jonka seurauksena valtion tulopuoli ohenisi lähes 300 miljoonaa euroa, on ollut mielestäni tuhoisa tie. Punamultahallituksen päätös nosti alkoholiverotuksen viime vuonna kaikkien aikojen uuteen ennätykseen, niin kuin tässä salissa tänä iltana on kuultu. Kulutuksen kasvuvauhti on aiempaan nähden lähes viisinkertaistunut, ja absoluuttisena alkoholina mitattuna, niin kuin olemme jo tänään kuulleet, suomalaiset joisivat 53,7 miljoonaa litraa alkoholia vuodessa. Jokaista suomalaista kohti se tekisi 10,3 litraa eli reilun viinapullon viikossa.

Aiemmin tuo 10 litraa oli merkittävä rajapyykki, ja on yleisesti hyväksytty fakta, että päihteiden liikakäyttö on nyt ja lähitulevaisuudessa suomalaisten vakavin terveysuhka. Meistä aikuisista suomalaisista 90 prosenttia silti käyttää alkoholia. Suuri osa juo alkoholia onneksi kohtuullisesti tai hyvin vähän. Viinahan on viisasten juoma, niin kuin vanha sanonta sanoo. Valitettavasti alkoholin suurkuluttajia kuitenkin on 250 000—500 000 eli 6—12 prosenttia aikuisväestöstä.

Kulutuksen lisääntyminen on näkynyt jo hyvinkin lyhyellä aikajänteellä suurkuluttajien entistä huonompana kuntona katkaisuhoitoasemilla ja avohoitopaikoissa. Päihdetyöntekijät raportoivat Tampereella reilu viikko sitten, että entistä nuoremmista katkokävelijöistä ja jalattomista on tullut lisääntyvä haaste katkaisuasemilla. Kouluterveystutkimuksen mukaan kolme neljästä 15—16-vuotiaasta nuoresta oli kokenut humalan ja vain 9 prosenttia oli oman ilmoituksensa mukaan täysin raittiita.

Päihdehuoltolain mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että päihdehuolto järjestetään sisällöltään ja laadultaan sellaiseksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Valtakunnallisen alkoholiohjelman 2004—2007 mukaan päihdehuollon resursoinnissa on otettava huomioon päihteiden käytössä tapahtuneet muutokset. Hallitus ei ole mielestäni huomioinut viinaveron kevennyksestä aiheutuvien alkoholihaittojen laskua kunnille. Lastensuojelu ja päihdesairaalat nielevät yhä suuremman osan meidän kuntiemme menoista.

Keväällä julkaistu Suomea käsittelevä peruspalveluraportti painotti, että tasapäinen säästäminen näyttää vain pahentavan kuntien ongelmia palvelutuotannossa. Erityisesti raportissa tuotiin esiin huolta päihdehuollosta. Samalla nostettiin esille alkoholiverotuksen keventämisen aiheuttama alkoholin kulutuksen lisääntyminen ja päihdepalvelujen tarpeen nouseminen kunnissa. Todettiin, että viime vuonna joka neljännen kunnan päihdehuollon määrärahat loppuivat jo alkusyksystä eikä osassa kuntia ollut minkäänlaista katkaisuhoitoa tarjolla.

Kaikista Suomen 432 kunnasta vain 75:llä on raittiustyölain mukainen tai muu ehkäisevää päihdetyötä tekevä päätoiminen viranhaltija tällä hetkellä. Työntekijät kohtaavat päihdeongelmaisia myös pienissä ja keskisuurissa kunnissa päivittäin, ja kuntien yksinäiset sosiaalijohtajat ja sosiaalityöntekijät tekevät parhaansa muiden kiireidensä ohessa. Kotipalvelun ja kotisairaanhoidon työntekijät ratkaisevat hyvin vaikeita akuutteja ongelmia joka päivä kunnissa. Hoitoon ohjaaminen törmää hoidon portaiden puuttumiseen useasti. Usein ainoana päihdeongelmaisten hoitopaikkana on terveyskeskuksen katkohoito, mikäli siellä sattuu olemaan tilaa.

Arvoisa puhemies! Päihdehaitat ja -ongelmat ovat tikittävä aikapommi lisääntyneen alkoholin kulutuksen aikana. Ellei niihin puututa nyt, ongelmat näkyvät sosiaali- ja terveyshuollon määrärahoissa tulevina vuosina jopa kymmenkertaisina. Iloitsen siitä, että näinkin laajasti oppositioryhmät ovat kantaneet asiasta huolta, ja toivon ed. Kalliksen tavoin, että myöskin hallituspuolueiden rintamasta löytyy riittävä joukkue, jolla saadaan alkoholivero nousuun.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä kahdessakin eri kohdassa tänä iltana keskustellaan alkoholijuomaveron korotuksesta, ja ajattelin käyttää nyt tässä vaiheessa oman puheenvuoroni, koska olen itse tehnyt tästä talousarvioaloitteen ja olen tekemässä lakialoitetta.

Arvoisa herra puhemies! A-klinikkasäätiö, Elämäntapaliitto, Sininauhaliitto, Terveys ry ja Terveyden edistämisen keskus ry sekä eräät muut sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat vaatineet, että tehokkaimmaksi alkoholipoliittiseksi keinoksi todettu alkoholiverotus otetaan uudelleen käyttöön. Olen samaa mieltä: Alkoholiveroa tulee korottaa takaisin ennalleen väkevän viinan osalta.

Järjestöjen ja tutkijoiden näkemysten ja kokemusten mukaan nyt on saavutettu sellainen haittojen taso, jota ei voida ylittää. Veroalen jälkeiset akuutit alkoholihaitat ovat jo nyt nähtävissä. Alkoholin kokonaiskulutus on kasvanut voimakkaasti. Suurin myynnin kasvu on tapahtunut nimenomaan väkevien viinojen kohdalla, ja oluen hintakilpailu on johtanut siihen, että oluesta on tullut vähittäiskauppojen niin kutsuttu sisäänheittotuote. Suurkuluttajat ovat lisänneet juomistaan.

Stakesin kyselytutkimus vuonna 2004 sisältää paradoksin. Samaan aikaan kun alkoholin myynti on kasvanut, raportoidaan kulutuksen ja haittojen vähenemistä. Tutkijoiden mukaan tämä viittaisi siihen, että alkoholin hinnanalennus on oletusten mukaisesti purrut suurkuluttajiin ja syrjäytyneisiin, jotka ovat lisänneet kulutustaan ja joita ei kyselytutkimuksella tavoiteta.

Muun muassa järjestöt raportoivat kentältä selkeää tilanteen pahenemista. Katkaisuun, hoitoon ja erilaisiin psykososiaalisiin tukipalveluihin tulevat ihmiset ovat huonommassa kunnossa kuin aiemmin, humala on pahempi, ja pärjääminen on muutenkin heikompaa. Ja kuten tässä aikaisemmissa puheenvuoroissa on tullut esille, kuntien taloudellisesta tilanteesta johtuen yleensä päihde- ja alkoholihaittojen ehkäisy- ja hoitopalvelut ovat valitettavasti vähentyneet. Lisäksi on muistettava, arvoisa herra puhemies, että alkoholihaitat tuskin koskaan kohdistuvat vain käyttäjään itseensä, vaan uhkaavat myös läheisten ja lähiympäristön terveyttä ja hyvinvointia.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämän eduskunnan nyt on otettava käsiinsä tämä alkoholiveropolitiikka, koska kaikkihan tiedämme, että alkoholin juominen on riippuvainen sen saatavuudesta — siis viinejä ei maitokauppoihin — ja myöskin hinnasta. Sen takia, kuten kaikki aikaisemmatkin puhujat ovat sanoneet, niitten väkevien juomien verotusta on nyt lähdettävä kiristämään.

Olen eri mieltä ed. Kalliksen kanssa siinä, että oluen hinnalla olisi jotain merkitystä. Se voi ehkä tuoda vähän lisärahaa valtion budjettiin, mutta se on tarjoustuote kaikissa päivittäistavarakaupoissa, ja kaupat jopa maksavat meille siitä, että me otamme sen mäyräkoiran mukaamme. (Ed. Kallis: Sen takia sitä hintaa pitää korottaa!) — Niin, mutta sitä pitäisi korottaa niin paljon, koska päivittäistavarakauppiaat haluavat asiakkaat sinne sisään sen oluen avulla, ja sen takia se veronkorotus ei varmasti tule puremaan.

Mutta kansanterveyden kannalta meidän on kerta kaikkiaan pakko nostaa väkevien viinojen hintaa. Muuten meille kyllä käy huonosti. Kansantalous pelastuu, mutta kansanterveys on mennyt.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! On hyvä jatkaa tästä, minkä ed. Asko-Seljavaara äsken sanoi. En ole tosin ihan varma, pelastuuko siinä sitten enää kansantalouskaan loppuviimeksi, jos kansanterveys menee.

Haluan myöskin liittyä niiden edustajien joukkoon, jotka ovat sitä mieltä tässä, että alkoholiverotusta tulee tarkistaa ja tulee tarkistaa nimenomaan ylöspäin. Ymmärrän kyllä sen, että silloin, kun tämä asia ratkaistiin, oli erittäin tärkeää estää se uhka, että suurimittainen maahantuonti tulee Viron suunnasta, mutta kokeilemalla pitää löytää se oikea veron taso. Tällä hetkellä voidaan aivan hyvin kokeilla vähän korkeampaa tasoa, koska ne kiistattomat haitat ovat näkyvissä, kuten ed. Kärkkäinen aivan erinomaisesti omassa puheenvuorossaan kertoi.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! En tiedä, ymmärsinkö minä oikein vai väärin. Tarkoittiko ed. Asko-Seljavaara sitä, että vain väkevien juomien veroa pitäisi nostaa mutta ei oluen veroa? (Ed. Asko-Seljavaara: Kyllä, ei oluen!)

Tosiasia on kuitenkin se, että nuoret laskevat, mistä saavat halvimman humalan. Näin he ovat tehneet 50 vuotta sitten, 40 vuotta sitten, 30 vuotta sitten, 20 vuotta sitten, 10 vuotta sitten ja tänään. Jos me nostamme vain väkevien juomien alkoholiveroa ja jätämme esimerkiksi viinien tai oluen veron nostamatta, niin silloin kansa siirtyy näihin juomiin, mistä tulee halvin humala. Kyllähän jo tänä päivänä nähdään, että oluen myynti on se, joka on kasvanut, ja se on kasvanut sen takia, että se on suhteellisesti ottaen niin edullista. Ainoa oikea tie minun mielestäni on se, että kaikkien alkoholijuomien hintoja nostetaan ja niin, että jonkin verran kalliimmaksi tulee humala väkevistä kuin näistä muista.