Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! En montaa kohtaa kommentoi tästä laista, mutta totean tässä, jotta valiokunnassa tehtiin hyvää työtä kuitenkin tämän lain osalta, hallituksen esitys 44, muutettiin muun muassa nimikettä, jotta tästä tuli yhdenvertaisuuslaki. Tässä laissahan säädetään ikään, etniseen ja kansalliseen alkuperään, kieleen, uskontoon, vakaumukseen, mielipiteeseen, terveydentilaan, vammaisuuteen, sukupuoliseen suuntautumiseen sekä muuhun henkilöön liittyvään syyhyn perustuvan syrjinnän kiellosta. Siinä on pitkä litania näitä perusteita. Puutun vain yhteen kohtaan, joka koskee kysymystä siitä, onko syrjintää, jos esimerkiksi luterilaiseen kirkkoon tai johonkin muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan ei oteta henkilöä, joka ei ole yhdyskunnan jäsen. Tästä käytiin valiokunnassa hyvä keskustelu, ja tähän liittyy myös vastalause siltä osin. Minusta tämä on sinällään mielenkiintoinen pohdinnan aihe, miten tähän jotkut suhtautuvat, ja on tietysti oikeus tämmöiseen ajatteluun, niin kuin tässä vastalauseessakin todetaan.

Tämähän lähtee direktiivin pohjalta, että Suomessa pitää tämmöinen tehdä. Täällä todetaan: "Työsyrjintädirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan kansallisesti voidaan pitää voimassa säännöksiä, joiden nojalla kirkon tai muun uskontoon tai vakaumukseen perustuvan julkisen tai yksityisen organisaation tehtävissä toimiville asetetaan uskontoon tai vakaumukseen perustuvia vaatimuksia edellyttäen, että uskonto tai vakaumus on kyseisen ammatillisen toiminnan luonteen tai työn suorittamiseen liittyvien yhteyksien vuoksi työtä koskeva, todellinen, perusteltu ja oikeutettu vaatimus. Näissä tapauksissa henkilön uskontoon tai vakaumukseen perustuvaa erilaista kohtelua ei direktiivin mukaan pidetä syrjintänä." Elikkä tässä todetaan, jotta kun on tämmöinen uskonnollinen yhdyskunta, jopa tietyssä tapauksessa sitä laajennetaan myös vakaumukselliseen, eli ilmeisesti tarkoittaa tämmöistä myös muun tyyppistä, mahdollisesti vaikka poliittista järjestöä, niin voidaan asettaa vaatimuksia, mahdollisesti jäsenyyttä tai tämmöistä vakaumusta.

Vakaumuksen mittaaminen tietysti on vaikea kysymys, mutta uskoisin sillä tavalla, jotta jos olisin hakeutumassa vaikka tuonne kokoomuksen puoluetoimistoon töihin, niin luultavasti SDP:n jäsenkirja ei olisi eduksi siinä hommassa ja voisi olla, jotta olisi aika hankalaa siitä lähteä vähemmistövaltuutetun kautta korvauksia kokoomukselta hakemaan, (Ed. Akaan-Penttilä: Tervetuloa yrittämään!) jotta Lahtelaa ei palkattu kokoomuksen puoluetoimistoon töihin. Luulisi näin. Minusta tämä sinällään, jos tätä direktiiviä tulkkaisi näinpäin tässä maallisella puolella, voisi olla minusta ihan oikein ajateltu, että ei tämmöisestä voisi minulla olla mahdollisuutta saada 15 000:ta euroa korvausta, mikä maksimissaan tässä mahdollistetaan.

Sitten kirkon puolelle: Tätähän on pohdittu aikaisemminkin. Vuonna 2001 perustuslakivaliokunta on todennut, että siinä on tiettyjä ongelmia, mutta kuitenkin tämmöisessä hengellisessä työssä olevien henkilöiden osalta, ja tietysti, jos edustaa kirkkoa näkyvästi jossakin, pitää olla tietty vakaumus ja voi edellyttää, että henkilö on kirkon jäsen. Tässä on vastalause, josta ilmeisesti joudutaan äänestämään, koska vastalause on olemassa. Ed. Heidi Hautala, joka on näköjään jättänyt vastalauseen, ei ilmeisesti ole lukenut tarkkaan tätä syrjintädirektiiviä. Hän on huolissaan näköjään siitä, jotta näin esimerkiksi kirkko voisi torjua homoseksuaalisia työntekijöitä. Sekin voidaan jättää omaan arvoonsa, mutta minä en hirveän paljon kyllä lähtisi sitä arvioimaan. Tämähän ei ole uskonnollinen, vakaumus- eikä jäsenyyskysymys, ja jättäisin sen kirkon omien arviointien varaan.

Sinällään tässä vastalauseessa todetaan kyllä, että olisi jotenkin väärin ottaa uskonto tai vakaumus huomioon, että se olisi syrjintää. Mutta direktiivi itse asiassa ei näin käsitä, vaan se katsoo luvalliseksi ottaa nämä huomioon näissä valintatilanteissa. Sen takia minusta tämä valiokunnan työ, johon päädyttiin, enemmistön kanta, josta ei sinällään äänestetty, tämä on ed. Hautalan yksittäinen vastalause, on hyvä ja pitkällisen työn tulos, jota väännettiin monta viikkoa siellä ja päästiin tällaiseen yksimielisyyteen. Minusta tämä on hyvä asia.

Anne  Holmlund  /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksellä laiksi yhdenvertaisuuden turvaamisesta sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta on tarkoitus panna toimeen kaksi erillistä direktiiviä: rasismi- ja työsyrjintädirektiivi. Yhdenvertaisuuslain tarkoituksena on edistää ja turvata yhdenvertaisuuden toteutumista sekä kieltää syrjintä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella — aika laaja kirjo.

Varsinaiselta sisällöltään nyt käsiteltävänä oleva yhdenvertaisuuslaki on tarpeellinen ja kannatettava. Haluan kuitenkin nostaa esille yhden osa-alueen tai ihmisryhmän. Erityisen tärkeänä pidän lakiehdotuksen säännöstä, joka koskee vammaisen henkilön työllistymis- ja kouluttautumisedellytysten parantamista. Valiokunta on perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti mietinnössään ottanut kannan, että tätä säännöstä tulisi lakiehdotuksessa täsmentää korostaen sitä, että työnantajalla on aito velvollisuus ryhtyä asianmukaisiin toimiin toteuttaakseen vammaisen henkilön tosiasiallisen mahdollisuuden päästä työelämään, edetä siinä sekä osallistua koulutukseen.

Valiokunnan mietinnössä todetaan: "Työnantajan on työvoimaa palkatessaan huolehdittava, että ketään ei syrjitä lakiehdotuksen 6 §:ssä tarkoitetuilla perusteilla. Tiedoiltaan, taidoiltaan ja kokemukseltaan tehtävän asettamat vaatimukset täyttävää vammaista työnhakijaa ei siten saa syrjäyttää sillä perusteella, että hänen työhön valitsemisensa edellyttää työnantajalta toimia, joita voidaan toimenpiteestä aiheutuvat kustannukset ja työnantajan asema huomioon ottaen pitää kohtuullisina. Uutta työvoimaa palkkaavan työnantajan tulee tunnistaa työhön liittyvät esteet ja poistaa ne niiden vammaisten tieltä, jotka valituksi tullessaan kohtuullisin järjestelyin voisivat suoriutua työtehtävistä. Tehtävät mukautukset voivat siten liittyä työympäristöön, työvälineisiin mukaan lukien henkilökohtaiset apuvälineet sekä työn järjestelyihin."

Vammaisten ja vajaakuntoisten työllistymistä edistävän Vates-säätiön mukaan suurimpana esteenä vammaisten ja vajaakuntoisten työllistymiselle ovat ennakkoluuloiset ja vanhanaikaiset asenteet. Yrityksille, julkishallinnolle ja yhteisöille vammaisten ja vajaakuntoisten työllistämisen tulisi kuitenkin merkitä positiivista mahdollisuutta, sillä jo nyt useat työyhteisöt potevat työvoimapulaa. Työllisyysasteen nostaminen edellyttää myös entistä laajempien ihmisryhmien saamista mukaan aktiiviseen työelämään. Avoimilta työmarkkinoilta löytyy paljon tekemätöntä työtä. Kaikki toimet vammaisten ja vajaakuntoisten työllistämisen edistämiseksi ovat arvokkaita, ja onkin erittäin hyvä, että yhdenvertaisuuslaki osaltaan edistää vammaisen henkilön työllisyysmahdollisuuksia.

Lakiehdotuksen 5 §:ään, joka koskee vammaisen henkilön työllistymis- ja kouluttautumisedellytysten parantamista, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ehdottaa sanamuodon muuttamista. Mietinnössään valiokunta esittää, että työn teettäjän tai koulutuksen järjestäjän on tarvittaessa ryhdyttävä kohtuullisiin toimiin vammaisen henkilön työhön tai koulutukseen pääsemiseksi, työssä selviämiseksi ja työuralla etenemiseksi. Hallituksen esityksessä puolestaan puhutaan toimista, jotka eivät ole kohtuuttomia. "Kohtuuttomuuden" sijaan onkin tarkoituksenmukaisempaa käyttää tässä pykälässä termiä "kohtuullisuus". Vaikka kyseessä on faktisesti sama asia, tällä sinänsä pienellä muutoksella saadaan aikaan positiivisempi mielikuva, jonka synnyttäminen on erityisen tärkeää, kun halutaan aidosti madaltaa vammaisten työllistymiskynnystä. Kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon toimista aiheutuvat kustannukset, työn teettäjän tai koulutuksen järjestäjän taloudellinen asema sekä mahdollisuudet saada toimien toteuttamiseen tukea julkisista varoista tai muualta.

Arvoisa puhemies! Vaikka yhdenvertaisuuslailla pyritään kieltämään syrjintä ja parantamaan vammaisten mahdollisuuksia ja oikeutta työpaikkaan, eivät tähän lakiin kirjatut periaatteet yksin riitä. Näiden rinnalla tarvitaan konkreettisia toimia, joiden kautta vammainen tai vajaakuntoinen henkilö voi työllistyä pysyvästi sellaiseen työhön, jossa hänen henkilökohtainen osaamisensa tulee huomioiduksi. Silloin kun vamman tai vajaakuntoisuuden aiheuttama syy tai tekijä on luonteeltaan pysyvä, tulee työkunnon pysyvää alenemaa kompensoida vastaavasti. Tämä tarkoittaa käytännössä lainsäädäntöä, jolla esimerkiksi voucher-tyyppisellä ratkaisulla tuetaan vammaisten ja vajaakuntoisten työllistymistä. Kun vamma on pysyvä, tulee yksilöllisen työllistämistuen olla myös pysyvä. Tämä koskee luonnollisesti niitä tilanteita, jolla vammalla tai vajavaisuudella on tosiasiallista vaikutusta työn suorittamiseen tai työssä selviytymiseen.

Viimeisen kahdeksan vuoden aikana on saatu hyviä tuloksia vajaakuntoisten ja vammaisten henkilöiden työllistymisestä palkkatyösuhteeseen avoimille työmarkkinoille tuetun työllistämisen keinoin. Vatesin tutkimusten mukaan henkilöiden elämänlaatu on parantunut, he ovat liittyneet työyhteisöjensä jäseniksi ja heidän aktiivisuutensa ja itsenäisyytensä myös muilla elämänalueilla on kasvanut. Vajaakuntoisten ja vammaisten henkilöiden työllistyminen on myös yhteiskunnan kannalta hyödyllistä ja tuloksellista. Muun muassa Helsingissä on todettu, että työllistymisen myötä sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen käyttö on huomattavasti vähentynyt.

Arvoisa puhemies! Kokonaisuudessaan rasismi- ja työsyrjintädirektiivien soveltamisala on varsin laaja. Kahden toisistaan poikkeavan direktiivin yhdistäminen samaan lakiin on ollut vaikeaa. Tämä myös näkyy lakiehdotuksen perusrakenteen ongelmallisuutena. Käytännössä nyt käsiteltävänä oleva yhdenvertaisuuslaki voi osoittautua tulkinnanvaraiseksi ja vaikeaksi sovellettavaksi. Tästä syystä se tulisikin nähdä lähinnä ensimmäisenä askeleena kohti kattavaa, kansallisista näkökohdista lähtevää yhdenvertaisuuslainsäädäntöä. Tässä vaiheessa on vaikeaa arvioida, miten nyt ehdotettava yhdenvertaisuuslaki tulee käytännössä toimimaan. Riski soveltamisongelmista ja jopa erilaisista hyvityksen tahallisista väärinkäytöksistä on kuitenkin olemassa. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kanta onkin, että jatkossa hallituksen tulisi ryhtyä toimiin sellaisen yhdenvertaisuuslainsäädännön valmistelemiseksi, jossa lähtökohtana on suomalainen perusoikeusjärjestelmä ja kaikkien syrjintäperusteiden asettaminen samanlaisten oikeussuojakeinojen ja -seuraamusten piiriin.

Asia on kokonaisuudessaan hyvä ja kannatettava. Käytännössä aika näyttää, miten tämän kaltaisiin ongelmakohtiin pystytään lainsäädännön avulla vaikuttamaan.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on siis hallituksen esityksen 44 pohjalle tehty valiokunnan mietintö koskien yhdenvertaisuuden turvaamista. Täällä on kerrottu jo, mitä kaikkea lain on tarkoitus kieltää, ja siteeraan tässä suurimmaksi osaksi Kynnys ry:n mielipidelehteä numero 5, johon oma tyttäreni Elina Akaan-Penttilä Kynnyksen lakimiehenä on tehnyt tätä koskevan esityksen ja kirjoituksen, ja haluan, että se jää myöskin eduskunnan pöytäkirjoihin.

Hän toteaa näin:

"Laissa kiellettäisiin sekä välitön että välillinen syrjintä. Syrjinnän kieltoa tehostaisi syrjinnän kohteeksi joutuneelle maksettava hyvitys. Lisäksi lakiesitys sisältää muun muassa uusia oikeussuojakeinoja, niin sanotun käännetyn todistustaakkasäännöksen sekä säännöksen niin sanotun positiivisen erityiskohtelun oikeuttamisperusteista.

Näin luettuna — myöskin kun muistetaan, että kyse oli ikään, etniseen jne. kuuluvien seikkojen perusteella olevasta syrjinnästä — "pääperiaatteet kuulostavat tervetulleilta vammaisten ihmisten syrjinnän ehkäisyssä. Onhan kielletyissä syrjintäperusteissa nimenomaisesti mainittu vammaisuuden perusteella tapahtuva syrjintä kielletyksi. Valitettavasti lakiesityksen lukija palautetaan melko nopeasti maan tasalle. Vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden edistämisen, turvaamisen ja toteuttamisen tehostumisesta uuden säädettävän lain myötä laki ei tule esityksen mukaisilla linjoilla tuomaan paljoakaan lisäarvoa tai kättä pidempää konkreettisiin vammaisuuden perusteella tapahtuviin syrjintätilanteisiin. Selitys tähän löytyy osittain siitä, että ehdotetun lain soveltamisala vastaa syrjintä- ja työsyrjintädirektiivin soveltamissäännöksiä, mikä tarkoittaa, että myös tässä uudessa lakiehdotuksessa lain soveltamisala on kattavampi etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän kuin muiden syrjintäperusteiden osalta. — Siis kattavampi etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän osalta.

"Erityisen ongelmalliseksi esityksen sisällön pääasiassa tekee se, että se arvottaa eri lailla eri syrjintäperusteita. Syrjintäperusteiden niin sanottu eriarvoisuus esitetyssä laissa johtaa käytännössä lain vaikeaselkoisuuteen, koska eri syrjintäperusteita sovelletaan esityksen mukaisissa lain soveltamistilanteissa eri lailla. Esimerkiksi, kuten aiemmin on tullut esille, esityksen mukaisesti lakiesityksessä suhtaudutaan etniseen syrjintään vakavammin kuin vammaisten syrjintään. Periaatteena on kuitenkin pidettävä kaikkien syrjintäperusteiden samanarvoisuutta." — Toisin sanoen: miksi tässä nyt sitten lipsutaan? — "Keinotekoista eroa yhdenvertaisuuden turvaamisessa ei pidä ylläpitää eri syrjintäperusteiden välillä. Kaikki syrjintäperusteet ovat samanarvoisia — eli yhtä tuomittavia. Tällöin olisi myös paikallaan, että syrjinnän vastainen lainsäädäntö on mahdollisimman yhdenmukainen.

Eri soveltamisala eri syrjintäperusteilla johtaa vammaisten henkilöiden kohdalla siihen, että monet esityksen sisältämät hyvät uudistukset eivät ole sovellettavissa vammaisten ihmisten oikeussuojakeinoina. Esimerkiksi uudet oikeussuojainstrumentit, kuten yhdenvertaisuussuunnitelma sekä syrjintälautakunta ja niiden avulla saavutettava oikeusturvan tehostuminen, jäävät täysin vammaisten ihmisten saavuttamattomiin." — Ei voi kuin sanoa, että kuinka näin voi oikeusvaltiossa käydä. — "Näin myös jo olemassa oleva vähemmistövaltuutetun laajennetun toimivallan hyväksikäyttö. Näin ollen esimerkiksi vammaisuuden perusteella syrjityllä ei olisi käytettävissään mitään valvovaa, ohjaavaa, neuvovaa tai sovittelevaa viranomaista työsuhdetta tai julkisoikeudellista palvelusuhdetta valvovien työsuojeluviranomaisten ohella. Lisäksi vammaisiin henkilöihin ei sovellettaisi keskeisiä syrjintädirektiivistä tulevia yhdenvertaisen kohtelun syrjinnän kiellon perusteita sosiaalisessa suojelussa, mukaan lukien sosiaaliturva ja terveydenhuolto, sosiaalietuudet sekä yleisesti saatavilla olevien tavaroiden ja palveluiden saatavuus ja tarjonta, mukaan lukien asuminen. Tämä kaikki siitä huolimatta, että vammaiset ihmiset on EY:n perustamissopimuksen 13 artiklassa erikseen mainittu yhtenä niistä ryhmistä, jotka tarvitsevat tehokkaan suojan syrjintää vastaan."

Näin siis, arvoisa puhemies, lakimiestyttäreni Elina Akaan-Penttilä.

Jukka Gustafsson /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käytän tämän hallituksen lakiesityksen yhdenvertaisuuslainsäädännön esittelypuheenvuoron valiokunnan puheenjohtajana näin vähän jälkijunassa, hämäläisittäin. Odotin äänestyskellojen soivan, ja ne eivät sitten soineetkaan, joten myöhästyin.

Arvoisa puhemies! Tämä käsiteltävänä oleva työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietintö, joka koskee yhdenvertaisuuslainsäädäntöä, on kansalaisten oikeuksien kannalta tärkeää lainsäädäntöä, koska sillä toteutetaan käytännössä perustuslain ja kansainvälisten sopimusten säännöksiä yhdenvertaisuudesta. Yhdenvertaisuuslailla pannaan toimeen EU:n rasismi- ja työsyrjintädirektiivit. Näiden toisistaan poikkeavien direktiivien yhdistäminen samaan lakiin on ollut ongelmallista. Rakenteestaan johtuen laki voi käytännössä osoittautua tulkinnanvaraiseksi ja vaikeasti sovellettavaksi. Laki sisältää useita erotteluja ja soveltumisalan rajauksia, jotka koskevat sitä, mitkä syrjintäperusteet se miltäkin osin kattaa, mitä yhteiskunnan toimintoja se koskee ja keitä se velvoittaa. Se saattaa eri syrjintäperusteet eri asemaan, ja syrjintäperusteista riippuen henkilö saa käyttöönsä erilaisia oikeusturvakeinoja.

Rasismidirektiivin soveltamisala on huomattavasti työsyrjintädirektiivin soveltamisalaa laajempi. Tästä johtuu, että monet säännökset koskevat vain etnisen alkuperän perusteella tapahtuvaa syrjintää. Uusi oikeusturvaelin, syrjintälautakunta, antaa yhdessä vähemmistövaltuutetun kanssa apua ja oikeusturvaa vain etnisen syrjinnän kohteeksi joutuneille. Vastaavia palveluja tarvitsisivat kuitenkin myös monet muut syrjinnän kohteeksi joutuvat ryhmät, kuten vammaiset. He joutuvat edelleen turvautumaan tuomioistuimiin, mikä on hankalaa ja kallista. Direktiivien täytäntöönpanolle annettu aika on toisen direktiivin osalta umpeutunut viime kesänä ja toisenkin osalta juuri päättymässä. Näin ollen lait esitetään hyväksyttäviksi, tosin melko monilta osin muutettuina. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on päätynyt yli kymmenen pykälän muuttamiseen. Samalla valiokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi lausumaa uuden yhdenvertaisuuslain valmistelun käynnistämisestä. Uuden lain lähtökohtana tulee olla suomalainen perusoikeusjärjestelmä ja kaikkien syrjintäperusteiden asettaminen samanlaisten oikeussuojakeinojen ja seuraamusten piiriin.

Arvoisa puhemies! Yhdenvertaisuuslaissa oleva luettelo kielletyistä syrjintäperusteista on erilainen kuin vastaavat luettelot rikoslain työsyrjintäsäännöksissä ja työsopimuslaissa. Tällainen erilaisuus ei ole perusteltua. Se heikentää selkeyttä ja aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta. Eri lakien syrjintäsäännökset tulisikin muuttaa mahdollisimman yhtenäiseen muotoon.

Valiokunnallamme ei kuitenkaan ollut budjettiaikataulussa mahdollisuuksia selvittää, missä määrin eroavaisuuksille on perusteita ja missä määrin ne voidaan poistaa. Valiokunta katsookin, että hallituksen tulee käynnistää kyseinen selvitystyö ja laatia esitys eri lakien syrjintäsäännösten yhtenäistämisestä.

Tähän lakipakettiin kuuluvista laeista vain valtion virkamieslaissa on mainittu kansalaisuus kiellettynä syrjintäperusteena. Eduskunnan käsittelyyn juuri tulleessa ulkomaalaislakia täydentävässä hallituksen esityksessä 151/2003 vp ehdotetaan kansalaisuuden perusteella tapahtuvan syrjinnän lisäämistä rikoslain työsyrjintäsäännökseen. Jotta kyseinen ehdotus ja nyt käsiteltävinä olevat lakiehdotukset olisivat sopusoinnussa toistensa kanssa, valiokunta ehdottaa kansalaisuuden lisäämistä myös niiden syrjintäperusteisiin.

Yhdenvertaisuuslain hyvitystä koskevaan säännökseen valiokunta ehdottaa lisättäväksi kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, mielipiteen ja terveydentilan niiden syrjintäperusteiden joukkoon, joiden perusteella voi vaatia hyvitystä. Kieli, siis kieli, poikkeaa muista syrjintäkriteereistä siinä määrin, että valiokunta ei pitänyt sen lisäämistä hyvityssäännökseen tässä vaiheessa mahdollisena. Tältä osin asia tulee selvittää yhdenvertaisuuslainsäädännön kokonaistarkastelun yhteydessä.

Lisäksi valiokunta on muuttanut lain nimikkeen, siis nimike on selkeästi yhdenvertaisuuslainsäädäntö. Valiokunta on poistanut vaatimuksen positiivisen erityiskohtelun tilapäisyydestä ja selventänyt hyvityssäännöstä poistamalla siitä viittauksen loukatulle aiheutettuun kärsimykseen.

Mietintöä laadittaessa ongelmalliseksi osoittautui kysymys kirkon ja muiden uskonnollisten yhteisöjen oikeudesta vaatia kirkon jäsenyyttä tai vakaumusta työntekijöiltään. Vihreiden edustaja jätti tästä kysymyksestä vastalauseen mietintöön. Mietinnössä valiokunta päätyi viittaamaan perustuslakivaliokunnan asiassa ottamiin kantoihin ja työsyrjintädirektiivin säännöksiin. Sanonnalla pyrittiin tasapainoiseen kokonaisuuteen, jossa tulisi esiin myös se direktiivin mukainen vaatimus, että uskonnon tai vakaumuksen tulee olla työtä koskeva, todellinen, perusteltu ja oikeutettu vaatimus.

Arvoisa puhemies! Valiokunta on huolissaan lain toimeenpanon edellyttämien resurssien turvaamisesta. Valvontaa varten tarvitaan työntekijöitä työsuojelupiireihin sekä vähemmistövaltuutetulle ja syrjintälautakunnalle. Syrjinnän kohteeksi joutuneet voivat saada apua ja oikeusturvaa vain, jos viranomaisilla on avun antamiseen tarvittavat voimavarat. Valiokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi lausumaa valvontaresurssien turvaamisesta.

On syytä tässä yhteydessä todeta myöskin minua yllättänyt seikka, kun kuuntelimme asiantuntijoita, kuinka paljon viime vuosina on lisätty työsuojeluhallinnon tehtäviä. Tällaisia tehtäviä on sisältynyt muun muassa uuteen työturvallisuuslakiin, tupakkalakiin, yksityisyyden suojasta työelämässä annettuun lakiin, työterveyshuoltolakiin sekä EU:n asetuksiin raskaan liikenteen ajo- ja lepoajoista. Resursseja mietittäessä tulee ottaa huomioon myös viime vuosina työsuojelupiirien hoidettavaksi annetut edellä lukemani muut laajat tehtävät. Myös uusi ulkomaalaislaki tulee lisäämään työsuojelupiirien työmäärää.

Valiokunta onkin kirjannut mietinnön perusteluihin sen, että kun tämä laki ei nyt vielä kerinnyt oikein kunnolla mukaan tuohon ensi vuoden valtion tulo- ja menoarvion käsittelyyn, niin ensimmäisessä lisätalousarviossa edellytämme näitä lisäresursseja näiden yhteiskunnallisesti tärkeiden ja välttämättömien tehtävien hoitamiseen.