Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Myöskin tämä lakialoite sisältyy meidän vaihtoehtobudjettiimme. Haluamme esittää hallitusta tuntuvampia korotuksia perhetukiin ja tässä lakialoitteessa kotihoidon ja yksityisen hoidon tukiin. Haluaisimme palauttaa näitten tukien tason lamaa edeltäneelle tasolle, jotta vanhemmilla olisi taloudellisesti nykyistä parempi vaihtoehto lastenhoidon järjestämiseksi kotona tahikka sitten yksityisen hoidon kautta.

Yhteiskuntamme lähivuosien suurin haaste tulee olemaan ylipäätänsä väestön ikääntyminen. Huoltosuhde pitäisi säilyttää tai sitä pikemminkin parantaa, ja se edellyttää lasten ja perheiden aseman nykyistä paljon parempaa huomioon ottamista yhteiskuntapolitiikassa. Useat tutkimuslaitokset, muun muassa Väestöliitto omissa perhebarometreissaan, ovat tuoneet esille sen, että suomalaiset kyllä haluaisivat enemmän lapsia kuin he sitten todellisuudessa uskaltavat hankkia. Yksi keskeinen syy lasten saamisen siirtämiseen on taloudellinen epävarmuus. Monet elävät pätkätöitten varassa ja joutuvat siten siirtämään lasten hankintaa myöhäisemmille vuosille. Mutta tietenkin sitten, kun ikää tulee lisää, on myös mahdollista, että iän myötä lisääntyvän hedelmättömyyden takia jäädään kokonaan lapsettomiksi.

Toisaalta meidän työllisyysasteemme kaipaisi kohennusta, elikkä me tarvitsemme työmarkkinoilla myös isien ja äitien työpanosta, ja sitä kautta tulemme ansiotyön ja perhe-elämän yhteensovittamisen problematiikkaan. Monta kertaa julkisuudessa työura ja perhe-elämä laitetaan vastakkain. Ne koetaan sellaisina joko—tai-kysymyksinä, vaikka loppujen lopuksi terveen yhteiskuntarakenteen säilyttämisen kannalta sen pitäisi olla ehdottomasti sekä—että-mahdollisuus.

Yhteiskunnan tukitoimista tärkeimpinä työn ja perhe-elämän yhteensovittajina pidetään edelleenkin kotihoidon tukea, osittaista hoitorahaa ja myöskin yksityisen hoidon tukea. Perheille pitäisi taata todellinen mahdollisuus valita omaan elämäntilanteeseen sopiva tapa hoitaa alle kouluikäistä lasta. Lasten kotihoidon tuen tarkoituksena on ollut antaa perheelle mahdollisuus jäädä hoitamaan alle kolmivuotiasta lasta kotiin, mutta nykyisen tasoisena se ei kyllä tarjoa todellista valinnanmahdollisuutta pieni- ja keskituloisille perheille. Lapsiperheet ovat erilaisista perhepoliittisista etuuksista tyytymättömimpiä olleet juuri kotihoidon tuen heikkoon tasoon. Kotihoito on nykyistä tehokkaamman tukemisen arvoinen hoitomuoto tietenkin ihan sen lapsen kasvun ja kehityksen kannalta, mutta myöskin kun ajatellaan tätä julkisen talouden puolta ja työn jakamista työmarkkinoilla.

Hallitus on myöskin halunnut tuoda esityksensä, mutta siinä tosiaankin taso jää 42 euron lisäykseen, ja me kristillisdemokraatteina haluamme esittää tuntuvampaa korotusta.

Viimeisen vuosikymmenen aikana lapsiperheitten köyhyysaste on kaksinkertaistunut ja erityisesti perheissä, joissa on alle kolmivuotiaita lapsia ja joita tämä kotihoidon tukikin juuri koskettaa, jopa kolmikertaistunut. Näiden perheiden tukeminen tarvitsee kyllä tuntuvampia toimenpiteitä.

Kun laman jälkeen kotihoidon tukea leikattiin, osa kunnista otti sen jälkeen käyttöön niin sanotun kuntalisän niin kotihoidon kuin myös yksityisen hoidon tukeenkin tarjotakseen vaihtoehdon kunnalliselle päivähoidolle. On käynyt niin, että monesti naapurikuntien lapsiperheet ovat joutuneet kuntatalouden tähden eriarvoiseen asemaan, koska lasten kotona hoitamisen mahdollisuudet naapurikunnissa saattavat vaihdella hyvinkin paljon.

Yksityisen hoidon tuki puolestaan olisi omalta osaltaan lisäämässä perheitten vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Yksityisen hoidon tuella on mahdollista palkata kotiin hoitaja tai sitten myöskin viedä lapsi hoidettavaksi kodin ulkopuolelle ja tosiaankin tätä kautta auttaa myöskin hoivasektorilla olevien ihmisten työllistymistä. Myös tähän tukeen esitämme tuntuvampaa korotusta kuin mikä hallituksen linja on.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Vuonna 1976 Suomessa istui jonkin aikaa Martti Miettusen vähemmistöhallitus, joka tarvitsi eduskunnassa opposition tukea budjetin läpiviemiseksi. Silloin silloisen kristillisen liiton kansanedustaja Impi Muroma ajoi läpi noissa neuvotteluissa kotihoidontukijärjestelmän. Hän oli sen saanut jo hieman aikaisemmin Espoon kaupungissa läpi. Siitä lähtien, 1970-luvun lopulta lähtien, Suomessa on ollut kotihoidontukijärjestelmä, joka on tarjonnut vaihtoehdon perheiden ongelmiin lastenhoidon järjestämisessä. Sitä kehitettiin aikansa, mutta se ei kuitenkaan koskaan ole noussut niin hyväksi kuin sen olisi pitänyt nousta, jotta se olisi tarjonnut todellisen vaihtoehdon lastenhoidossa.

Me emme vastusta laitoshoitoa eli päiväkoteja emmekä perhepäivähoitoa, emme mitään vaihtoehtoa, emmekä aseta niitä edes arvojärjestykseen, mutta haluamme, että kotihoidon tuki olisi todellinen vaihtoehto perheille. Nyt tilanne on se, että se voitaisiin nostaa ja se olisi edullista nostaa — koska kotihoito on edullisempaa kuin laitoshoito monillakin mittareilla mitattuna sekä taloudellisesti että myös lasten ja perheiden kannalta — ja pitäisi nostaa sille tasolle, millä se oli lamaa edeltävänä aikana, ja tämän korotuksen jälkeenkin tätä täytyy kehittää ja pitää ajantasaisella tasolla. Tämä lakialoite tähtää siihen ja on sellainen, mitä muun muassa nykyinen ministeri Liisa Hyssälä on vaalimainoksessaan kovasti kehunut ja luvannut parannuksia. Teot vain puuttuvat.