15) Laki arvonlisäverolain 85 §:n muuttamisesta
Annika Lapintie /vas(esittelypuheenvuoro):
Herra puhemies! Tässä aikaisemmin istunnossa on
keskusteltu kokoomuksen tekemästä niin kutsutusta
varjobudjettiesityksestä, jota he itse eivät kuitenkaan
budjettiesitykseksi rohjenneet kutsua. Vasemmistoliitto on tehnyt
oman esityksen, budjetin, jonka olemme nimenneet oikeudenmukaisemmaksi
vaihtoehdoksi.
Aikanaan, kun vaihtoehtoiset talousarvioaloitteet tehtiin, silloin
teimme nämä esitykset, ja näiden esitysten
osalta voisin tässä todeta, että toisin
kuin kokoomuksen esitys, vasemmistoliiton vaihtoehto lähtee
nimenomaan oikeudenmukaisuuden lisäämisestä ja
siitä, että nimenomaan perusturvaa ja palveluja
parannetaan ja myös verotusta oikeudenmukaistetaan. Silloin
talousarvioaloitteiden osalta suurin osa näistä esityksistä on tehty
raha-asia-aloitteina, eli olemme esittäneet oman vaihtoehtomme
budjetille ja tänään on käsittelyssä pääasiassa
vasemmistoliiton lakipaketti verotuksen oikeudenmukaistamiseksi.
Budjettiesityksen oikeudenmukaistamistavoitteita ovat muun muassa
opintorahan korottaminen 15 prosentilla, työmarkkinatuen
ja peruspäivärahan korottaminen 86 eurolla kuukaudessa,
kansaneläkkeen korottaminen 20 eurolla kuukaudessa, mitä esimerkiksi
kokoomus ei ole rohjennut tehdä. Tämä parantaisi
myös eläketulovähennyksen nousun takia
tavallista työeläkettä saavien eli kaikkiaan
lähes 900 000 eläkeläisen toimeentuloa.
Lisäksi esitämme toimeentulotuen ehtojen muuttamista
niin, että lapsilisä tai sen korotus ei pienennä toimeentulotukea.
Kaiken kaikkiaan haluamme siis palvelut paremmiksi ja jonot pois
ja siksi lisää rahaa kunnille.
Palvelujen parantamiseksi ja hoitoonpääsyjonojen
lyhentämiseksi valtionosuuksiin olemme esittäneet
yhteensä 104 miljoonan euron korotusta. Vasemmistoliitolla
on esitys myös vanhuspalvelujen parantamiseksi sillä tavoin,
että säädettäisiin uusi vanhuspalvelulaki,
joka takaisi näitä palveluita niitä tarvitseville.
Budjettiesityksessä olemme myös tehneet esityksiä perustien-
ja radanpidon kunnostukseen, yksityisteiden kunnostukseen, joukkoliikenteeseen,
ympäristötöihin, aluekehitykseen ja kehitysyhteistyövaroihin.
Paljon keskustelua on myös ollut siitä, halveksiiko
tämä hallitus kansalaisjärjestötoimintaa,
ja sen vuoksi olemme ehdottaneet järjestöjen avustusten
leikkausten poistamista, eli rauhanjärjestöiltä ja
ystävyysjärjestöiltä on leikattu
rahaa ja meidän mielestämme se ei edistä kansalaisjärjestötoimintaa.
Tänään keskustelussa on vasemmistoliiton osalta
ensisijaisesti verotukseen tehtyjä muutoksia, ja tämän
kokonaisuuden tavoitteena on nimenomaan verotuksen oikeudenmukaistaminen ja
sen lisäksi myös osaltaan tulojen lisääminen. Tuloja
saadaan myös tehostamalla harmaan talouden tutkintaa ja
vähentämällä Valtion Eläkerahaston
kasvattamista.
Vasemmistoliiton oikeudenmukaisemman verotuksen lakipaketti
sisältää lakialoitteet elintarvikkeiden
verotuksen alentamisesta, eläketulovähennyksen
kaltaisen sosiaalitulovähennyksen käyttöön
ottamisesta sekä tuloveroasteikon uusimisesta. Pienituloisia
suosivaa verolinjaa rahoitettaisiin alkoholiveroa nostamalla ja
palauttamalla varallisuusvero. Ruuan arvonlisäveron alennus
on vasemmistoliiton mielestä sosiaalisesti oikeudenmukainen
veronkevennys, joka hyödyttää ensisijaisesti
pienituloisia. Esitämme arvonlisäveron alentamista
12 prosenttiin, jolloin kuluttajahinnat laskisivat noin 3,5 prosenttia.
Veronkevennys tulisi esityksen mukaan voimaan ensi vuoden kesäkuussa.
Toinen veronkevennysaloite koskee sosiaalietuuksia saavia. Palkka-
ja työtulojen verotusta on alennettu, mutta sosiaalietuuksien
verotusta on kiristetty viime vuosina. Myös kunnallisverotuksen
kiristyminen on kohdistunut selkeimmin pienituloisiin ja erityisesti
päivärahan saajiin. Esimerkki nykyisestä verotuksesta:
6 000 euron vuositulosta työtön saa 360
euroa vähemmän käteen kuin palkansaaja.
Tämän vuoksi esitämme sosiaalitulovähennyksen
käyttöönottoa, ja se koskisi työttömyys-,
sairaus- ja äitiyspäivärahan saajia.
Rakenteeltaan vähennys olisi samanlainen kuin kunnallinen
eläketulovähennys.
Tuloveroasteikkoa korjaisimme siten, että ylintä marginaaliveroprosenttia
ei alennettaisi ja myös toiseksi ylimmän tuloluokan
marginaaliveroprosentti pidettäisiin ennallaan. Oikeudenmukaisuuden
lisäämiseksi, mutta myös valtion verotulojen
lisäämiseksi vasemmistoliitto haluaa palauttaa
varallisuusveron. Lakialoitteessa ehdotetaan veron palauttamista
seuraavin muutoksin vuoden 2005 lakiin verrattuna: lapsivähennys olisi
3 000 euroa, aiemmin 2 000 euroa; vähennys
omasta asunnosta 20 000 euroa, aiemmin 10 000
euroa. Näin säädettyä veroa
joutuisi maksamaan Suomen 30 000 äveriäintä verovelvollista.
On ollut aivan käsittämätöntä,
miten hallitus on voinut esittää ja miten eduskunta
on voinut hyväksyä tämän varallisuusveron
poiston.
Sen lisäksi esitämme myös väkevien
viinojen veron korottamista, ja esityksemme on sama kuin oli aikanaan
silloin, kun sitä laskettiin, eli esitämme sitä samaa
nyt, emmekä niin kuin kokoomus, joka silloin kannatti veron
alennusta ja nyt on tullut sitten toisiin ajatuksiin. (Ed. Hemmilä:
Mitä veronalennusta?) — Alkoholiveron alennusta kokoomus
kannatti ryhmänä. — Korotustarvetta oma
ryhmämme perustelee nimenomaan alkoholihaittojen pienentämisellä.
Nämä vasemmistoliiton lakialoitteet on tehty niin,
että ed. Sirnö esittää elintarvikkeiden
arvonlisäveron muuttamista sekä opintotuen korottamista,
ed. Uotila esittää sosiaalitulovähennyksen käyttöönottoa
ja varallisuusveron palautusta, ed. Polvi vuoden 2007 tuloveroasteikon
uusimista ja ed. Virtanen alkoholiveron nostamista sekä ed. Mustajärvi
työttömyysturvan korottamista.
Omissa nimissäni on, tai olen ensimmäisenä allekirjoittajana,
toimeentulotukea koskeva muutos, joka pitää sisällään
sen, että suurimpia epäoikeudenmukaisuuksia lapsiperheiden
osalta on se, että kaikkein köyhimmät
lapsiperheet eli ne perheet, jotka saavat kunnallista toimeentulotukea, eivät
saa lapsilisää, koska lapsilisä vähennetään tästä toimeentulotuesta.
Sen sijaan Suomessa kaikkein rikkaimmat perheet kyllä saavat
lapsilisää, mutta jotta tämä vääryys
poistuisi, tämän lakialoitteen mukaan lapsilisästä tulisi
ensimmäisen lapsen osalta etuoikeutettua tuloa, niin että tämä tulo
ei vähentäisi kunnallista toimeentulotukea. Tällä tavoin
niin lapsilisä kuin sen mahdolliset korotuksetkin tulisivat
lapsiperheen hyväksi eikä niin kuin nyt, että se
vähennetään toimeentulotuesta.
Kaiken kaikkiaan vasemmistoliiton talousarvioaloitteet ja nämä lakialoitteet,
jotka tänään ovat käsittelyssä,
tähtäävät nimenomaan oikeudenmukaisempaan
ja tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan eikä niin kuin aikaisemmin
tänään kuulemamme kokoomuksen aloitteet,
jotka ensi sijassa tähtäävät
kylmään ja kovaan kilpailuyhteiskuntaan.
Minna Sirnö /vas(esittelypuheenvuoro):
Puhemies! Jouduin ryhmätoverille ja ryhmäpuheenjohtajalle
selittämään, minkä takia keskeytimme
siinä alkuvaiheessa pienillä huudoilla hänen
puheenvuoronsa. Kaikkien meidän kolme tuntia ennen istuntoa
varatut puheenvuoromme olivat yllättäen kadoksissa,
mutta ne nyt onneksi, kiitos hyvän virkamiestyön,
löytyivät sieltä sitten jälleen.
Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Olin eilen
Tampereella Asunnottomien yössä, jossa minulta
kysyttiin, onko mielestäni Suomessa köyhyyttä ja
näkevätkö ihmiset Suomessa nälkää.
Tunnustan pettyneeni sekä itseeni että kanssakumppaneihini
ja kollegoihini paikallispäättäjinä ja
kansanedustajina, kun minun oli itse asiassa aivan pakko myöntää,
että kyllä, Suomessa on köyhyyttä ja
Suomessa ihmiset näkevät nälkää. Tämä kaikki
tapahtuu aikana, jolloin Suomi on rikkaampi kuin koskaan, mutta
tuloerot kasvavat ja osa suomalaisista on syrjäytynyt jokapäiväisen
leivän syrjästä. Jostain syystä me
päättäjät omilla arvovalinnoillamme
olemme ruokkineet nälän ja köyhyyden
lisääntymistä sen poistamisen sijaan.
Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL kysyi
ennen viime eduskuntavaaleja kaikilta kansanedustajaehdokkailta
tuntoja ruoan arvonlisäveron suhteen. Kyselyn tulos viittasi
siihen, että ruoan arvonlisäveron alennus nautti
suurta kannatusta yli puoluerajojen. Erityiskiitokset SEL antoi
vastaamisaktiivisuudesta tuolloin vasemmistoliiton ja vihreiden
edustajaehdokkaille, joista yli 40 prosenttia otti osaa kyselyyn.
SELin kyselyyn vastanneista 461 ehdokkaasta peräti 93 prosenttia
oli alennuksen kannalla, ja kyseessä oli siis edustajaehdokkaita,
tännetulijoita, kaikista puolueista. Vaaleja ennen annetuilla
vastauksilla ja lupauksilla tuppaa näin lyhyelläkin
Arkadianmäen kokemuksella usein käymään
niin, että ne unohtuvat tai vesittyvät matkan
varrella. Ruoan arvonlisäveronalennuksen osalta ei kuitenkaan
toivoisi käyvän näin. Miljoona pienituloista
suomalaista käyttää keskimäärin
noin 17 prosenttia ansioistaan ruokaan, rikkaimmat 10 prosenttia.
Siksi ei ole aivan sama, paljonko ruoka Suomessa maksaa.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on sitoutunut köyhyyden
kitkemiseen. Osana tätä projektia eduskuntaryhmämme
esittelee tänään täällä oman
oikeudenmukaisemman veropakettinsa, jonka osana esitämme
ruoan arvonlisäveron alentamista 5 prosenttiyksiköllä ensi
vuoden kesäkuusta lähtien.
Ruoka ja asuminen ovat ihmisen perusoikeuksia. Suomalaisten
enemmistön vaurastuminen näkyy ruokakauppojen
hyllyillä, jotka notkuvat kalliita ulkomaisia ja kotimaisia
erikoisherkkuja. Samaan aikaan kaikista pienituloisimpien suomalaisten
kansaneläkeläisten, opiskelijoiden, pitkäaikaistyöttömien,
pitkäaikaissairaiden ja yksinhuoltajien on ruksittava ostoslistalta
jopa päivittäin tarvittavia elintarvikkeita. Tätä vasten on
hämmentävää, että erityisesti
vihreiden edustajat ovat julkisuudessa kutsuneet keskustalaisten,
kristillisdemokraattien ja vasemmistolaisten ruoan arvonlisäveroalevaadetta
pölhöpopulismiksi.
Toki vihreät ovat osittain oikeassa siinä,
että jokainen veroale vaarantaa julkisten palvelujen saatavuuden,
mutta veroilla ja veroilla on eroa ja veroissa on aina
kyse arvovalinnoista. Omiin arvovalintoihini ei edes hallitusvastuussa
olisi kuulunut varallisuusverosta luopuminen. Vasemmistoliitto ei
ole tekemässä ruoan arvolisäveroesitystään
ilman, että samalla esittäisi
korjausliikkeitä sekä verotuksen oikeudenmukaisempaan
painottamiseen että eläkeläisten
ja vaikkapa työmarkkinatukilaisten tuloperusteisiin.
Eniten minua itseäni kuitenkin loukkasi vihreiden edustajien
väite ruoan arvonlisäveron merkityksen vähättelynä.
Joko vihreät edustajat ovat kadottaneet tuntumansa köyhimmistä köyhimpien
arkeen tai kyse on yksinkertaisesti välinpitämättömyydestä. Olen itse elänyt yli
vuoden
peruspäivärahalla Ahon hallituksen aikana. Olen
itse elänyt yli vuoden ruhtinaallisella 370 euron ansiosidonnaisella
päivärahalla Lipposen hallituksen aikana ja olen
omakohtaisesti kokenut, miltä tuntuu, kun 1,5 euron pitää riittää ruokaan
viikoksi. 5 tai 6 euron lisä elämiseen kuukaudessa
voi näyttää Arkadianmäen norsunluutorneista
olemattomalta tai turhalta, mutta isolle joukolle ihmisiä se
konkretisoituu maitolitroina, leipinä ja halvempina hedelminä ja
terveellisempinä ruokina ja valintoina. Jos ette usko minua,
uskokaa tutkimuksia, joissa yksikantaan todetaan, että ruokakorin
kalleus johtaa osaltaan epäterveellisiin ruokatottumuksiin,
kun monet pienituloiset kuluttajat joutuvat tyytymään
mahdollisimman halpaan ruokaan.
Pelko siitä, että ruoan arvonlisäveron
alennus ei laskisi hintoja, pidätteli vuosikausia vasemmistoliittoa
esittämästä täällä omaa
veroale-esitystään. Tutkittua tietoa ei yksinkertaisesti
ollut. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut. Valtion taloudellisen
tutkimuskeskuksen Vattin, Pellervon taloudellisen tutkimuskeskuksen
Ptt:n ja Turun yliopiston taloustieteen laitoksen tuoreessa tutkimuksessa
arvioidaan, että ruoan hinnat laskisivat noin 3,5 prosenttia,
jos elintarvikkeiden arvonlisäveroa laskettaisiin nykyisestä 17
prosentista 12 prosenttiin, aivan kuten vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on
nyt esittämässä. Ruoan kysyntä kasvaisi
hintojen alentuessa, ja tutkimuksessa arvioidaan, että kauppaan,
muihin palveluihin ja elintarviketeollisuuteen voisi siksi syntyä yhteensä yli
6 000 henkilötyövuoden edestä lisää työpaikkoja.
Tästä seuraisi, että vaikka veroale leikkaisi
valtion tuloja, leikkauksista 150 miljoonaa tulisi takaisin valtion
kirstuun, kun työllistyneet maksaisivat enemmän veroja
ja kuluttajat kuluttaisivat enemmän.
Osa tutkijoista arvelee, että mahdollinen alennus ei
näkyisi hinnoissa täysimääräisenä, sillä kaupan,
yritysten, voitot, työntekijöiden palkat ja elintarvikkeiden
tuottajahintojen nousu veisivät oman osuutensa. Veroalea
ajavat kaupan alan työnantajat vakuuttavat kuitenkin käsi
sydämellä, että hinnat laskisivat selvästi. Muun
muassa Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja
Osmo Laine on todennut, että kauppojen välinen
kilpailu huolehtii siitä. Kyse onkin ennen kaikkea eduskunnan
luottamuksesta elintarviketuottajiin ja alan yrittäjiin.
Toisaalta eduskuntahan on jo osoittanut, että luotamme arvonlisäveron
alennuksen siirtymiseen kuluttajahintoihin. Olemmehan vastikään
päättäneet alentaa kampaamopalveluiden
arvonlisäveroa.
Useampi terveellinen ateria ja ainakin yksi lämmin
ruoka päivässä on vasemmistoliiton eduskuntaryhmän
tavoite. Siksi kannamme ruoan arvonlisäveroale-esityksessämme
ja sen ohessa huolta ravintoloiden ja ruokaloiden kohtalosta ja
vaadimme hallitukselta aktiivisuutta Brysselin suuntaan, niin että tulevaisuudessa
ravintolapalvelujen arvonlisäverotusta olisi myös
mahdollisuus alentaa.
Kari Uotila /vas (esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Puhemiesneuvosto teki hyvän
yrityksen pyrkiessään saamaan poliittista jännitettä ja
poliittista keskustelua niputtamalla näitä oppositiopuolueiden
budjettiin liittyviä lakiehdotuksia nippuun ja samalle
illalle. Tässä on kuitenkin selvästi
kehittämisen varaa, ja siitä jo pääsihteerin
kanssa keskustelin, koska näin tämä ei
ehkä parhaalla mahdollisella tavalla toimi. Olisi ehkä ollut
parempi niin, että olisi heti kello 15 äänestysten
jälkeen esitelty kaikkien oppositiopuolueiden budjetin
vaihtoehtoihin liittyvät lakiehdotukset ja käyty
siitä sitten räväkkä debatti ja
sitten keskusteltu kaikki yhtä aikaa. Nyt täällä on
kokoomuksen budjettiehdotuksia käsitelty neljä tuntia.
Sitten toinen huono puolihan tässä tietysti on
se, että hallituspuolueet ovat loistaneet koko ajan poissaolollaan,
ja jos nämä olisi keskitetty yhteen heti alussa,
niin ehkä olisi sitten ainakin osittain saatu hallituspuolueiden edustajia
paikalla pysymään. Mutta ensi syksynä varmaan
tässä voidaan edelleen mennä eteenpäin
ja kehittää näitä menettelytapoja.
(Välihuuto) — Niinpä niin, ja pysytään
salissa sitten.
Arvoisa puhemies! Viime aikoina on käyty verotuksen
osalta keskustelua siitä, onko lisäveronalennuksiin
varaa vai ei, ja sosialidemokraattienkin piiristä on tullut
sellaisia varoittelevia puheenvuoroja, että nyt ei pitäisi
veronalennuksiin suuntautua. Valtiovarainministeri Heinäluoma on
ilmoittanut, että hänen ministeriönsä tekee tammikuussa
laskelman siitä, että minkälaisiin veronalennusmahdollisuuksiin
ensi vaalikaudella on varaa. SAK:n puheenjohtaja Ihalainen toi julki
sen, että pitäisi kiinnittää enemmän huomiota
palkankorotuksiin ja vähemmän veronalennuksiin.
Minusta, arvoisa puhemies, näissä puheissa paistaa
selvästi veronalennuskrapula, kun muistetaan se, että sosialidemokraatit
yhtenä keskeisenä hallituspuolueena ovat sitoutuneet
toteuttamaan tällä vaalikaudella yli kaksinkertaisesti
ne tuloveron kevennykset, joihin he hallitusohjelmassaan sitoutuivat.
Sen lisäksi he ovat poistaneet kaikista rikkaimmilta suomalaisilta
myöskin varallisuusveron tavalla, joka ei ollut hallitusohjelmassa.
Nyt kun on keskusteluun nostettu esimerkiksi elintarvikkeiden
arvonlisävero ja tutkimuksenkin mukaan on hyvät
perusteet elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamiselle,
niin myös sitä on pyritty mollaamaan ja toteamaan,
että parempia vaihtoehtoja on. Totta kai on parempia vaihtoehtoja.
Jos ajatellaan tuloerojen kasvamista, köyhyyden kasvamista
ja tähän puuttumista, niin paras tapa on tietysti
nostaa tulonsiirtoja, tehdä kunnon tasokorotukset pienimpiin
eläkkeisiin, tehdä kunnon tasokorotukset opintotukeen,
tehdä kunnon tasokorotukset työttömyysturvaan
ja työmarkkinatukeen, nostaa lapsilisiä jne. Tämä on
paras vaihtoehto, mutta poliittista tahtoa tämän
vaihtoehdon toteuttamiseen ei tältä hallitukselta
ole löytynyt. Verotusratkaisut ovat suosineet euromääräisesti
suurituloisia, ja silloin, jos puhutaan veroratkaisuista, niin elintarvikkeiden arvonlisävero
on parempi kuin toteutetut veromallit tällä vaalikaudella.
Vasemmistoliiton vaihtoehtobudjettiin sisältyy veroratkaisuja,
joita jo ryhmäpuheenjohtaja Annika Lapintie tuossa esitteli.
Kun luemme lehdestä, kuka on saanut lottovoiton, niin olemme aina
kiinnostuneita siitä, onkohan se nyt mennyt köyhään
taloon tai rikkaaseen taloon. Ja varmasti tietysti toivomme, että se
lottovoitto tulisi omalle kohdalle, mutta varmasti kaikki ovat iloisia
silloin kun luemme lehdestä, että joku pienituloinen
on voittanut lotossa ja niin edelleen. Se lottovoitto, jonka hallitus
antoi 30 000:lle kaikista rikkaimmalle suomalaiselle kokoomuksen vankalla
tuella, se on sellainen lottovoitto, joka tulee vuosittain, ja se
ei kohdistu niille pienituloisille, joille me kernaasti toivoisimme
lottovoittojen tulevan, vaan se tulee todella kaikista äveriäimmille
suomalaisille. Sen vuoksi vasemmistoliitto ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmä lähtevät
siitä, että se, mikä on kerran säädetty,
voidaan säätää takaisinkin.
Esitämme varallisuusveron palauttamista kuitenkin siten
korjattuna, että lapsivähennys nousee 2 000:sta
eurosta 3 000 euroon ja oman asunnon vähennys
10 000:sta eurosta 20 000 euroon, mutta muutoin
vanhalta pohjalta.
Verotukseen sisältyy rakenteellinen ongelma, ja se
koskee etuisuustuloja. Sen vuoksi vasemmistoliiton vaihtoehtobudjettiin
ja käsittelyssä olevaan lakipakettiin sisältyy
lakiehdotus sosiaalitulovähennyksestä, joka toisi
käytännön hyötyä veronalennuksista
myöskin niille, jotka joutuvat tulemaan toimeen esimerkiksi
työttömyyspäivärahalla ja muilla
sosiaalietuisuuksilla. Tämä kehityshän
on eriytynyt. Pienistäkin ansio- tai palkkatuloista verotus
on kevyempää kuin esimerkiksi työttömyysturvasta,
ja sehän ei voi olla tulonjaon kannalta oikeudenmukaista.
Vuosien varrella ansio- ja sosiaaliturvatulojen verotuksen eriytymiseen
ovat johtaneet monet syyt. Ensinnäkin palkkatuloista on
peritty vuodesta 1993 eläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja
ja vuodesta 2006 alkaen myöskin sairausvakuutuksen päivärahamaksua.
Nämä ovat vähennyskelpoisia tuloverotuksessa.
Ansiotulovähennys vuodesta 1997 lähtien on rajattu
työtuloihin, ja tämä koskee myöskin
sitten tänä vuonna käyttöön
otettua valtionverotuksen ansiotulovähennystä.
Tulonhankkimisvähennystä myönnetään automaattisesti
palkkatuloista, mikä on tietysti luonnollista, ja sitä on
säännöllisesti korotettu. 2006 voimaan
tulleessa sairausvakuutuksen rahoitusuudistuksessa määritelty
sairaanhoitomaksu on suurempi sosiaalietuuksissa, 1,5 prosenttia,
kuin työtuloissa, 1,33 prosenttia. Perusvähennystä,
joka koskee sosiaalietuuksia ainoana vähennyksenä,
ei ole tarkistettu vuoden 1991 jälkeen. Sen lisäksi
hyvätuloiset ovat hyötyneet ansiotulovähennyksen
laajenemisen ohella valtion tuloveroasteikon alennuksista, kun taas
kunnallisverotuksen kiristyminen hyvin useassa kunnassa on näkynyt
suoraan näiden etuisuustulojen varassa olevien ihmisten
verotuksen suoranaisena kiristymisenä.
Arvoisa puhemies! En esittele näitä ehdotuksia
sen tarkemmin. Näillä tähdätään
tuloerojen kaventamiseen ja köyhyyden vähentämiseen.
Ja kun puhutaan ensi vaalikauden tavoitteista, niin kernaasti toivon,
että vaalikentillä, arvoisat kollegat, kysytään,
mikä puolue on valmis sitoutumaan siihen, että seuraavalla
vaalikaudella ryhdytään todella puuttumaan tuloerojen
kasvuun ja köyhyyden lisääntymiseen tässä maassa.
Se on tärkeintä. Kun siihen sitoudutaan, sen jälkeen
on mahdollista miettiä, mitkä ovat ne konkreettiset toimenpiteet,
mitä tehdään verotuksen alalla, mitä tehdään
tulonsiirtojen korottamisen alalla jne. Mutta tärkeintä on
löytää laajaa sitoutumista tämän
kielteisen kehityksen pysäyttämiseen, joka on
liian kauan tässä maassa jatkunut tuloerojen kasvuna
ja köyhyyden lisääntymisenä.
Iivo Polvi /vas(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Nimissäni oleva lakialoite 103
on rinnakkaislakiesitys tämän hallituksen esitykselle
vuoden 2007 tuloveroasteikkolaiksi. Tuossa hallituksen esityksessä tuloveroasteikkolaiksihan
on lähtökohtana madaltaa progressiota, jossa lähtökohtana
on se, että kolmatta eli toiseksi ylintä tuloveroprosenttia
alennetaan 1 prosenttiyksiköllä ja ylintä tuloveroprosenttia
0,5 prosenttiyksiköllä, korottamalla asteikon
ylintä tulorajaa 1 400 eurolla sekä poistamalla
asteikon toinen tuloluokka. Noilla ratkaisuillahan käytännössä myönnetään
tämän esityksen perustelujen mukaan 655 miljoonan
euron veronalennukset. Ja kun se toteutetaan tuolla hallituksen
esityksessä esitetyllä tavalla, se merkitsee sitä,
että progressio madaltuu ja se tietenkin palvelee erityisesti
suurituloisia palkansaajia.
Hallituksen esityksen perusteluissa on laskettu palkkatulon
veroasteen muutoksia koskeva taulukko ja perusteluissa todetaan,
että valtion tuloveroasteikkoon tehtävät
muutokset keventävät myös eläke-
ja etuustulojen verotusta. Sen sijaan nyt on jäänyt
pois se toteamus, että tämä kohdistuu
erityisesti pieni- ja keskituloisiin, niin kuin aikaisemmin yleensä on
virheellisesti väitetty. Mutta tuo väite, että tuloveroasteikkoon tehtävät
muutokset keventävät myös eläke-
ja etuustulojen verotusta, on omituinen. Se on sitä erityisesti
sen takia, että kun tiedetään, mitä ovat etuustulot
ja mitä ovat eläketulot ja kuinka ne jakautuvat,
niin voidaan päätyä täysin toisen
tyyppiseen johtopäätökseen. Eli ainakin
se on helppo todistaa, että tuo hallituksen perusteluissa
esittämä väite on suurelta osin harhaa.
Eläketilaston mukaan viime vuoden lopussa eläketulonsaajia
oli 1 264 168. Kun tuon tuloverotaulukon alapuolella,
12 400 euron alapuolella, olevasta tulosta ei tuloveroa
peritä, niin sitä pienemmät eläketulot
jäävät valtionverotuksessa verottamatta
ja näin ollen eivät hyödy taulukkomuutoksista.
Tuon tulorajan alapuolella olevia eläkeläisiä 31.12.2005
oli 711 042 henkeä. Nämä eläketuloa
saavat eivät saa siltä osin sentinkään alennusta
taulukkomuutosten johdosta. Samaten jos verrataan muita etuustuloja
saavia, vaikkapa työmarkkinatuella olevia ja työttömyysturvan peruspäivärahoilla
olevia, joita lienee joku 160 000—170 000
henkeä, he eivät hyödy senttiäkään
näistä taulukkomuutoksista.
Eli kun taulukkomuutokset kohdistuvat erityisesti suurempituloisiin,
sen vuoksi vasemmistoliiton lähtökohtana on, että taulukkoa
ei muuteta hallituksen esittämällä tavalla,
ja tuo tuloveroasteikkolakia koskeva rinnakkaisaloite lähtee
siitä, että suurituloisille myönnettäviä veronalennuksia
vähennetään ja osa niistä kohdennetaan
erityisesti pienituloisten hyväksi toteuttamalla tämä sosiaalivähennys,
jonka ed. Uotila tuossa aikaisemmassa puheenvuorossaan esitteli.
Sen toteuttamisella saadaan aikaan tavallaan se vaikutus, mihinkä hallitus
tuloveroasteikkolain perusteluissa viittaa, pyrkimys alentaa myös
eläkeläisten verotusta ja etuustulonsaajien verotusta.
Eläketuloa saavista vain vajaa 500 000 on niitä,
jotka saavat jonkinasteisen veronalennuksen taulukkoasteikon muutoksen
myötä. Sen sijaan tuolla sosiaalietuusvähennyksen
toteuttamisella kyetään kaikista pienituloisimpaa
väestönosaa helpottamaan, ja siinä mielessä se
on oikeampi tapa kuin taulukon kautta myöntää veronalennukset suurituloisille.
Sen vuoksi on tuo tuloveroasteikkolakia koskeva lakialoite jätetty.
Markus Mustajärvi /vas(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteessa 119 ehdotetaan
työttömyysturvan peruspäivärahan korottamista
4 eurolla päivässä nykyiseen verrattuna.
Korotuksen jälkeen peruspäiväraha olisi 27,50
euroa päivässä. Lakialoitteeseen liittyvät myös
talousarvioaloitteet ensi vuodelle korotetun peruspäivärahan
ja työmarkkinatuen maksamisesta.
Jos ajatellaan suomalaisen työttömyyden ja köyhyyden
rakennetta, korotuksessa ei ole yhtään liikaa.
Jos oli varaa poistaa rikkaitten varallisuusvero, niin pitäisi
olla varaa parantaa kädestä suuhun elävien
asemaakin. Työttömät on lyöty
laimin jo neljän vuoden ajan. Heidän perusturvaansa
ei tämän hallituksen aikana ole tullut minkäänlaista
tasokorotusta, ei edes sellaisia rippeitä, joita on pariin
otteeseen ripoteltu eläkeläisille. Työttömyyden
rakenne on muuttunut vaikeaksi; jo kolme viidesosaa kaikista työttömistä joutuu tulemaan
toimeen peruspäivärahalla tai työmarkkinatuella.
Pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömien osuus
on korkea, ja heidän sijoittumisensa työmarkkinoille
on epätodennäköistä ilman erityisiä tukitoimia.
Myös ensi kertaa työmarkkinoille tulevien taloudellinen
asema on heikko.
Tällä hetkellä pitkäaikaistyöttömiä on
yli 60 000 ja työttömiä nuoria
liki 30 000. Kokonaistyöttömyys noussee
talven aikana yli 250 000:n. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ennusti
tämän vaalikauden aikana, että hallituksen
lopettaessa työttömiä on vielä 251 000,
ja valitettavasti tämä ennustus toteutuu hyvin.
Työttömyydenaikaisen toimeentulon parantaminen
on välttämätöntä, jotta
mahdollisimman moni syrjäytymisuhan alla elävistä työttömistä pysyy
työmarkkinoitten käytettävissä.
Työtön henkilö ei kykene suunnittelemaan
pitkäjänteisesti tulevaisuuttaan, mikäli
hänen perusturvansa ei ole riittävä.
Tanskassa tämä on tajuttu, korkea perusturva ei
ole este työllistymiselle. Suomessa hyvin suuri joukko
työttömistä ja heidän perheistään
joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Työmarkkinatuen
määräaikaistaminen huononsi tilannetta
entisestään, ja työttömyys on kiistatta
suomalaisen köyhyyden suurin yksittäinen aiheuttaja.
Arvoisa puhemies! Olen lueskellut aikani kuluksi keskustalaisten
nuorten poliitikkojen keväällä julkaistua
kirjaa "Vahvan keskustan tie, tervetuloa 2020-luku!" Kirjasta löytyy
luku "Suomi tarvitsee koko työreformin". Kirjoittajat sanovat ääneen
sen, minkä pääministeri Vanhanen hiljaisesti
ajaa eteenpäin. En tiedä, kiistääkö pääministeri
esimerkiksi arvion, suora lainaus: "Nyt voidaan kuitenkin sanoa,
että työreformin sisältö on
valtaosin jo toteutunut. Tämä on asioiden kannalta
olennaisinta."
Olen kirjoittajien kanssa täysin samaa mieltä. Työttömyysturvan
taso pidetään tarkoituksella riittämättömänä,
työmarkkinatuki määräaikaistettiin
ja käyttöön otettiin matalapalkkatuki.
Matalapalkkatuki on kaikessa karuudessaan puhutteleva. Työnantaja
palkitaan huomattavalla julkisen sektorin tuella siitä,
että se maksaa työntekijälle riittävän
pientä palkkaa. Ei ole ihme, että kokoomus tuki
ja tukee tätä mallia. Siitä suunnasta
on jo esitetty matalapalkkatukimallin laajentamista koskemaan myös
muita kuin yli 54-vuotiaita. Ehdotus on samaa sarjaa kuin nuorille esitetyt
työehtosopimuksia alemmat palkat työmarkkinoille
tultaessa. Matalapalkkatuki on täysin vastikkeeton tuki
työnantajalle ilman mitään työllistämisvelvoitetta.
Mielenkiintoista onkin saada eteen hallituksen selvitys, kuinka
monta uutta työpaikkaa tämä malli on
luonut.
Arvoisa puhemies! Suomalaiset köyhyystutkijat ovat
todenneet, että yhteiskunnan reunalla elävät
ryhmät eivät ole poliittisesti kiinnostavia, koska
heidän äänestysaktiivisuutensa ja yhteiskunnallinen
vaikuttamisensa on niin vaatimatonta, ja se varmaan pitää paikkansa. Samalla
tutkijat
esittivät, että paras tapa parantaa pienituloisien
asemaa olisi luoda yhtäläinen verovähennysjärjestelmä,
joka takaisi edes jonkinlaisen toimeentulon niille 600 000
kansalaiselle, jotka elävät köyhyysrajan
alapuolella. Niin kauan kuin tällaiseen järjestelmään
ei päästä, heikoimpien sosiaaliryhmien
asemaa pitää yrittää parantaa
nykyisiä etuisuuksia korottamalla. Siksi työttömyysturvan
tasokorotus on välttämätön tehdä.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Herra puhemies! Suomen menestys perustuu koko nuorisoon ja myöskin
laajemmin väestön koulutusjärjestelmään.
Jatkossa osaamisen merkitys kasvaa edelleen, ja siksi nuoriso pitää saada
vielä enemmän opiskelemaan, ja on selvää,
että myös aikuisväestö tarvitsee
jatkossa vieläkin useammin osaamisensa uudistamista ja
myöskin uuden ammatin hankintaa työelämän
muutosten kiihtyessä. Muutoksien maailmassahan yhdellä ammatilla
ei enää elämänsä pituisesti
selviä.
Suomen strategiasta, joka perustuu siis osaamiseen, ei ole erimielisyyttä.
Siksi onkin outoa, että opiskelijoiden toimeentulosta ei
kanneta käytännössä huolta.
Opintorahan tasohan on viimeisten 14 vuoden aikana pudonnut peräti
20 prosenttia. Siitä on seurannut, että opiskelijoiden on
joko saatava rahaa kotoaan, mikä ei läheskään
kaikkien osalta ole mahdollista, tai käytävä töissä,
mikä vaikeuttaa opintoihin keskittymistä ja pitkittää valmistumista.
Eipä siis ole kumma, että opiskelijat ovat olleet
syksyn aikana barrikadeilla kautta maan vaatimassa 15 prosentin
tasokorotusta opintorahaan. Sekään ei kunnollista toimeentuloa
opiskelijalle vielä takaa, mutta tuntuva korotus merkitsee
kuitenkin käännettä tässä opintorahan
kannalta erittäin kielteisessä, viimeiset 15 vuotta
jatkuneessa kehityksessä.
Opintorahan lisäksi tarvitaan myöskin asumislisän
turvaamista myös kesäajalle. Onhan se omalaatuista,
että opiskelijat eivät asumislisää saa
ympärivuotisesti, vaikka asuminen tiettävästi
tässä maassa on ympärivuotisesti välttämätöntä.
Ajattelu, että opiskelijat asukoot kesät vaikka veneen
alla, ei ole tästä maailmasta.
Meillä puhutaan siitä, että ikärasismi
kohdistuu yleensä iäkkäisiin ihmisiin,
mutta kyllä opiskelijamaailmassa ikärasismia on
sielläkin viranomaisten, julkisen vallan taholta. Itsenäisesti asuvat,
alle 20-vuotiaat ammattioppilaitoksissa ja lukioissa opiskelevathan
saavat opintotukea, joka on riippuvainen vanhempien tuloista. Se
on ällistyttävää. Me vaadimmekin
vasemmistoliittona ikärajasta luopumista.
Barrikadeilla ovat olleet korkeakouluopiskelijoiden rinnalla
myöskin lukiolaiset ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevatkin,
ja heillä on myöskin tähän esiintymiseen
vahvaa tarvetta, sillä meillä puhutaan ilmaisesta
koulusta, mutta sitähän ei lukioissa ja ammattikouluissa
se opiskelu ole. Kun joudutaan ostamaan oppikirjat ja oppimateriaalit
hankkimaan itse, se tarkoittaa, että erityisesti pienituloisille
perheille tämä voi merkitä todella suuria
vaikeuksia, joissakin tapauksissa jopa koulunkäymisen estettä,
sillä kuluthan tulevat lukioissa ja ammattioppilaitoksissa
näitten hankintojen kautta nousemaan jopa satoihin euroihin
vuodessa.
Tietenkin meiltä kysytään, mistä rahat.
Täällä on jo moneen kertaan todettu meidän
taholtamme, että verohelpotukset siinä laajuudessa,
miten niitä Suomessa on pantu toimeen, eivät ole olleet
perusteltuja kokonaiskehittämisen kannalta. Viimeisin näyttö selvästi
väärästä veropäätöksestä on
varallisuusveron poistaminen Suomen rikkailta. Jos tätä toimenpidettä ei
olisi tehty, siinä olisivat heti olleet rahat kaikkien
näiden opiskelijamaailman tarvitsemien korjausten rahoittamiseen.
Miksi se piti tehdä, sitä me kysymme. Joka tapauksessa
lähdemme siitä, että nämä opiskelijoiden
asemaa parantavat esityksemme tulee toteuttaa pikaisesti, ja painetta
siis pitää jatkaa.
Me olimme marssimassa opiskelijoiden rinnalla tai tukena, apuna,
ja olemme tässä liikkeessä jatkossakin
mukana, sillä niin kuin sanottu, Suomi on selvinnyt vain
osaamisella ja jatkossa osaamisen merkitys vain kasvaa. Siis kysymys on
viime kädessä tämän maan edusta,
kun opiskelijoiden asemaa pyritään parantamaan.
Erkki Virtanen /vas(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nyt on kyse aloitteesta, joka on osa tätä vasemmistoliiton
tänään esiteltävää aloitepakettia,
jonka tarkoituksena on toisaalta parantaa heikoimmassa asemassa
olevien ihmisten elämisen edellytyksiä ja toisaalta
osoittaa niitten parannusten vaatimille kustannuksille rahanlähteet.
Tämän minun ensimmäisenä allekirjoittamani aloitteen
tarkoituksena on peruuttaa osittain väkevien alkoholijuomien
vuoden 2004 alusta toteutettu alkoholiveroalennus sen alennuksen
ilmiselvien sosiaalisten haittojen vuoksi ja toisaalta verotulojen
keräämiseksi hallituksen esitystä oikeudenmukaisemman
valtion vuoden 2007 talousarvion rahoittamiseksi. Käytännössä tämän aloitteen
toteuttaminen merkitsisi vuoden 2004 suuren alkoholiveroalennuksen
puolittamista väkevien viinojen osalta.
Arvoisa puhemies! Kun silloin 2004 käsittelimme tätä viinaveron
alentamista, jonka "välttämättömyyden",
käyttäisin nyt tässä yhteydessä reilusti
lainausmerkkejä, valtiovarainministeriö meille
sekä tuolla valiokunnassa että sitten lopulta
mietintömme ja lakiesityksen kautta koko tälle
salille todisti. Se todisti sen vastoin substanssiministeriön
eli sosiaali- ja terveysministeriön kantaa. Sosiaali- ja
terveysministeriöhän olisi halunnut matalamman
alennuksen, ja muistan, kuinka koin siihenastisen edustajanurani
ainutlaatuisimpia hetkiä, kun asiaa valiokunnassa esitellyt
ministeriön edustaja ilmoitti, että tämä esitys
on äärimmäisen huono.
Kieltämättä olihan se varsin mielenkiintoinen lakiesitys.
Sen lakiesityksen perusteluissahan sanottiin ja sanotaan se tietenkin
siellä edelleenkin, että tämän
lain toteutuminen tulee merkitsemään 500 ihmisen
kuolemaa vuodessa lisää verrattuna aiempaan tilanteeseen
alkoholinkäytön seurauksena. Me siis säädimme
lain, jonka perusteluissa ilmoitettiin, että tämän
lain säätämällä tuomitsette
500 ihmistä kuolemaan. Näin jälkikäteen
ajatellen jo silloinkin se tuntui aika mielenkiintoiselta päätökseltä,
ja siksi tein valiokunnassa asiasta vastalauseen, johon vihreitten
varaedustaja, ed. Forsius yhtyi. Oli kuvaavaa sinänsä,
että se vastalause ei tietysti erityistä huomiota tiedotusvälineissä saavuttanut.
Sen sijaan kylläkin seuraavan aamun tiedotusvälineissä ed.
Forsius sinänsä saavutti kohtuullista huomiota.
Iltapäivälehdissä oli kummassakin toista
sivua huomiota sille, että ed. Forsius oli mennyt kihloihin, mutta
se on sitten kokonaan toinen juttu.
Joka tapauksessa lain perusteluissa esitetyt ennustukset ovat
toteutuneet yli odotusten, valitettavasti. Meillä on siitä tilastotietoakin,
tosin vain vuoteen 2004, mutta on ilmeistä, että itse
asiassa kehitys on ollut sen jälkeen vielä murheellisempaa.
Alkoholinkäytön takia kuoli vuonna 2004 lähes
2 900 ihmistä. Kuolleiden määrä kasvoi edellisestä vuodesta
15 prosenttia, ja erityisen voimakkaasti lisääntyivät
alkoholisairauksista ja -myrkytyksistä johtuvat kuolemat,
joita oli lähes 1 900 ja joissa kasvu oli 19 prosenttia.
Täytyy oikeastaan ihailla, vaikka ei yhtään
mieli tekisi, sosiaali- ja terveysministeriön
kykyä arvioida tulevaisuutta, koska kun näistä prosenttiluvuista ja
lähtöluvuista laskee absoluuttisia lukuja, niin päätyy
siihen, että arvio 500 ihmisen lisäkuolemasta
osui valitettavan oikeaan.
Sama kehitys näkyi tietenkin myöskin sitten hoitopäiväluvuissa
ja liikenneonnettomuuksissa, poliisien huostaanotoissa jne., eikä siinä kehityksessä
ole
parannusta näkynyt. Aivan samalla tavalla näyttää pitäneen
paikkansa perusteluissa esitetty ennustus siitä, että tämä lakiesitys
tulee lisäämään sosiaali- ja
terveyssektorin kustannuksia noin 500 miljoonalla eurolla vuodessa.
Kun tämä oli tiedossa ja toisaalta tämä laki
säädettiin kuitenkin perimmiltään
valtiovarainministeriön toiveitten mukaisesti ja taloudelliset
lähtökohdat pontimenaan, niin tulee mieleen se,
mitä olen täällä usein aiemminkin
kaivannut, että kun kustannusvaikuttavuuksia eri lakien
ja asioitten osalta säädetään,
niin ei riitä, että otetaan huomioon vain välittömät
kustannukset, vaan on otettava mukaan myöskin välilliset
kustannukset. Itse asiassa välittömiä kustannuksiakin
on varsin runsaasti tästä veroalennuksesta, mutta
ennen kaikkea välillisiä kustannuksia, puhumattakaan
kaikesta siitä sosiaalisesta murheesta, jonka tämä korotus
on aiheuttanut.
Arvoisa puhemies! En ryhdy todistelemaan pidemmälle
sitä, että vuonna 2004 tehty päätös ainakin
väkevien alkoholijuomien osalta oli väärä eivätkä siitä mahdollisesti
koituneet taloudelliset hyödyt riitä kattamaan
niitä vahinkoja, joita siitä seurasi. Siksi esitämme
tässä aloitteessa, että väkevien
viinojen osalta alkoholiveroa korotettaisiin niin, että päädytään
sille tasolle, jota esitimme jo kaksi vuotta sitten, eli noin puoleen siitä veronalennuksesta,
jonka tämä eduskunta silloin hyväksyi äänestyksen
jälkeen. Samalla turvaamme myöskin kohtuullisesti
lisää liikkumavaraa budjetin välttämättömien
lisämenojen rahoittamiseksi.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ruuan arvonlisäveron alentaminen
tasoittaa hieman tuloeroja, koska 40 prosenttia suomalaisista hyötyy
siitä enemmän kuin tuloveronalennuksista. Erityisesti
siitä hyötyisivät pienituloiset lapsiperheet.
Elintarvikkeiden veroton hinta on Suomessa noin 5 prosenttia korkeampi
kuin muissa EU-maissa. Kun arvonlisävero on vielä noin
14 prosenttia korkeampi, kohoaa elintarvikkeiden vähittäismyyntihinta kalliimmaksi
kuin monissa EU-maissa. Siksi ruuan arvonlisäverokantaa pitää alentaa
12 prosenttiin. Ravintoloiden ja kahviloiden ruokatarjoilun arvonlisäveron
laskeminen elintarvikkeiden arvonlisäverotasolle on myös
välttämätöntä. Pidän
käsittämättömänä käytäntöä,
jossa kahvilasta noudettua pullaa ja kahvia verotetaan ruuan arvonlisäveron
mukaan, mutta kahvilassa syötyä pullaa ja juotua
kahvia verotetaan 22 prosentin arvonlisäveron mukaan.
Kannatan ed. Sirnön tekemää aloitetta
ruuan arvonlisäveron alentamiseksi. Sen sijaan ed. Sirnön
vaatimukset ravintoloiden ja kahviloiden arvonlisäveron
alentamiseksi ovat turhan maltillisia tarpeisiin nähden.
Minna Sirnö /vas(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Säälin edellisen puheenvuoron aikana
edustajatovereitani samasta ryhmästä, jotka olivat
sinnikkäästi istuneet täällä,
ja esittelin yhden aloitteeni kerralla, niin kuin normaalioloissa
olisimme tehneet, jos olisimme menneet asia kerrallansa.
Toinen nimissäni oleva aloite koskee tällä eduskuntakaudella
ja ehkä jo vähän pidempäänkin
vallinnutta ikuisuusaihetta eli opiskelijoiden pitkäaikaisköyhyyden
kitkemistä. Tällä eduskuntakaudella tapahtuneet
konkreettiset toimenpiteet ja konkreettiset eurot asian eteen ovat
mahdollistuneet täällä eduskunnassa.
Niihin valitettavasti ei hirvittävästi voi sanoa,
että hallituksella tai hallituksen esityksillä olisi
ollut vaikutusta. Eduskunta on täällä yksimielisesti
korottanut ateriatukea, kun hallitus salli opiskelijoitten ateriahintojen
noston. Eduskunta tulee tänäkin syksynä varmasti
yksimielisesti jälleen kerran tekemään
saman operaation, kun jälleen ministeri Saarelan putiikki
on sallinut aterioiden hinnan nousun.
Eduskunta on yksimielisesti myös hyväksynyt
opiskelijoiden asumistuen korotuksen. Sitä ei esittänyt
hallitus. Sen esitti alun perin joukko kaikkien puolueiden kansanedustajia,
jotka tekivät yhteisen esityksen tästä asiasta
vuotta ennen kuin sitten eduskunta tämän toteutti.
Hallitus on selkeästi epäonnistunut omassa opintososiaalisessa
politiikassaan. Opiskelijoiden köyhyys ei ole tällä kaudella
vähentynyt. Päinvastoin opiskelijoiden köyhyys
on osittain jopa syventynyt. Tänään olemme
täällä kuulleet kokoomuksen mallin opintososiaalisista
etuuksista ja opiskelijoiden elämän tukemisesta.
Kokoomus on poiminut opintososiaalisista etuuksista itsensä näköisen
mallin, joka on vain piirun verran parempi tai piirun verran köyhyyttä poistavampi
kuin hallituksen esitys. Kokoomuksen mallissa toki korotetaan opintorahaa
niille kokoomuksenkin kansanedustajien lupaamille euroluvuille,
mutta samalla kokoomuksen malli ajaa opiskelijoita putkitutkintoihin,
suosii työssäkäyntiä kokopäiväopiskelun
kustannuksella ja ennen kaikkea painottaa lainapainotteisuutta. Kokoomuksen
malli, kuten myös eduskunnassa kuullut hallituksen mallit,
lainapainotteisuutta tai työssäoloa suosivilla
suunnillaan eriarvoistavat huomattavasti opiskelijoita. Opintoaikojen
pidentyminen tai lyhentyminen ei ole aina opiskelijasta itsestään
kiinni, vaan siihen voivat vaikuttaa monet seikat, muun muassa jopa
opintojen sisältö itse.
Ministeri Saarela tuli elokuussa näyttävästi esiin
paitsi riitelemällä valtiovarainministerin kanssa,
myös uudella opintososiaalisella mallillansa. Ministeri
Saarelan elokuinen ehdotus opintorahaan liittyvän tulorajan
nostosta on selkeästi ristiriidassa hallituksen
aiempien koulutuspoliittisten linjausten kanssa. Vasta muutamia
kuukausia sittenhän hallitus opetusministerinsä johdolla
pyrki rajaamaan opintojen pituutta.
Sen sijaan Saarelan esitys on täysin linjassa hänen
aiempien opintososiaalisten linjaustensa kanssa, joiden tarkoituksena
on vähentää perinteistä yhteisvastuutamme
tasa-arvoisista opiskelumahdollisuuksista. Saarelan sanelemana opiskelumahdollisuuksista
on tulossa yhä useammin riippuvaisia omasta tai vanhempien
varallisuudesta. Ministeri Saarelan edellinen, jokseenkin epäonnistuneeksi
osoittautunut opintososiaalinen uudistus perustui juuri lainapainotteisuuden lisäämiseen.
Opiskelijat eivät ole kuitenkaan uskaltaneet epävarmojen
tulevaisuusnäkymien johdosta ottaa kallista syömälainaa,
jonka takaisinmaksukyky epäsäännöllisten
työsuhteiden yleistyessä on vähintäänkin
kyseenalaista.
Omista vuosien takaisista kokemuksistani voin kertoa, kun tuolloinhan
vuosia, vuosia sitten olimme mallissa, joka oli selkeästi
lainapainotteinen, näistä kokemuksista voin todeta,
ettei 20 000 euron opintolaina kannustanut minua nopeaan
valmistumiseen. Päinvastoin lykkäsin valmistumista,
koska tiesin, että en ole saamassa pysyvää työtä enkä siten
saavuttamassa mahdollisuutta lainan takaisinmaksuun.
Arvoisa puhemies! Useilla julkisen sektorin matalapalkkaisilla
aloilla pätevyysvaatimukset ja pätevyyden antavan
koulutuksen kesto ovat samat kuin korkeamminkin palkatuilla aloilla,
eli opintojen pituus ja opintojen suorittamisen vaatima lainamäärä eivät
ole suoraan verrannollisia tulevaan ansiotasoon. Tätä todellisuutta
kokoomus ei mallissaan huomioi. Koska pääosa opintotuesta
on tällä hetkellä lainaperusteista, motivaatio
kouluttautua näille matalapalkka-aloille tulevaisuuden
käsiksi julkiselle sektorille laskee entisestään.
Vasemmistoliitto ei ole tähän valmis.
On nurinkurista, että ministeri Saarela paikkailee
lainapainotteisemmaksi muuttuneen opintososiaalisen tuen puutteita
pakottamalla opiskelijat aiempaa enemmän töihin
opiskelun sijaan. Ministeri Saarelan ja nyttemmin myös
näemmä kokoomuksen esitys viestittääkin,
ettei opiskelu enää olisikaan opiskelijan päätehtävä.
Ministeri Saarelan esitys ei edes poista opiskelijoiden köyhyysloukkua,
kuten ei tee myöskään kokoomuksen opintososiaalinen
malli. Päinvastoin esitykset jakavat opiskelijat entistä enemmän
hyväosaisiin ja vähemmän hyväosaisiin
opiskeluaikaisten työnsaantimahdollisuuksien mukaan.
Hallituksen ja toivottavasti myös kokoomuksen työllistämistoimien
pitäisi ensisijaisesti kohdistua työttömiin,
ei opiskelijoihin. Opiskelijoilla pitäisi olla oikeus keskittyä päätehtäväänsä eli
kokopäiväiseen
opiskeluun, ja sen mahdollistaa ainoastaan ja vain tuntuva korotus
itse opintorahaan. Valitettavasti ministeri Saarela on kuitenkin
tällä hallituskaudella jo ainakin kolme kertaa torjunut
opintorahan korotusyritykset. Koska ministeri ei ole valmis taistelemaan
tasa-arvoisten opiskelumahdollisuuksien puolesta, eduskunnan itsensä on
tehtävä opintorahakorotukset ja jo ensi vuoden
budjetin yhteydessä. Siksi vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ehdottaa
opintorahaan 15 prosentin korotusta jo ensi vuoden alusta ilman minkäänlaisia
putkitutkintoehtoja, ja uskon, että liikahdus oikeaan suuntaan
on tapahtumassa tänä syksynä, koska opiskelijajärjestöille
on eduskunnasta hallituspuolueitten suulla luvattu, että näin tulee
tapahtumaan.
Outi Ojala /vas:
Arvoisa puhemies! Nyt käymme keskustelua opposition
lakialoitteista, jotka liittyvät ensi vuoden budjettiin,
ja täytyy yhtyä niihin valitteluihin, joita täällä aikaisemmin
on salissa esitetty, että hallituspuolueiden edustajat
loistavat poissaolollaan. Ei näköjään heitä kiinnosta
opposition vaihtoehdot. Sitten he kuitenkin ovat valmiita teilaamaan
ne kuuntelematta edes, miten esityksiä täällä perustellaan.
Arvoisa puhemies! Tämä oli nyt uusi tapa koota
opposition lakialoitteet tällä tavoin käytyyn
keskusteluun, mutta kyllä täytyy todeta, ettei
tämä kovin onnistunut malli ole. Olisi ollut järkevää sen
sijaan, että laitetaan oppositioryhmien suuruusjärjestyksessä kaikki
lait putkeen peräkkäin. Olisi ollut hyvä laittaa
samaan aihepiiriin liittyvät eri oppositioryhmien asiat
järjestykseen, joten olisimme siis samoista kokonaisuuksista
voineet keskustella esimerkiksi niin, että eri oppositioryhmien
opintotukiesityksistä olisi keskusteltu yhtä aikaa
peräkkäin, samoin olisi tehty alkoholi- ja alkoholijuomaverosta,
tuloveroista jne. Silloin tässä olisi ollut jotakin
jäynää. Nyt tämä on
todellakin niin, että kokoomus sai kahmittua suurimman
osan valveillaoloaikaa täällä, ja tämä ei
ole välttämättä mielestäni,
arvoisa puhemies, reilua, mutta haluan täällä todeta,
että toivottavasti, kun näitä menetelmiä kehitetään,
voidaan miettiä vähän uudella tavalla.
Mitä tulee tämän hallituksen budjettiin,
olemme siis vasemmistoliitossa tyytymättömiä siihen siltä osin,
että se todella kasvattaa tuloeroja maassa ja on omiaan
lisäämään köyhyyttä ja
eriarvoisuutta. Olemme joutuneet tekemään ja halunneetkin
tehdä, niin kuin muinakin vuosina, oman vaihtoehtobudjettimme,
jota hallituspuolueet ovat kautta aikojen vaatineet. Mutta todella sitten,
kun niitä täällä esitellään
yksityiskohtaisesti, ne eivät tunnu kiinnostavan.
Erityisen huolissani olen siitä, että sosialidemokraatit
loistavat nyt poissaolollaan. Nyt olisi oiva tilaisuus käydä keskustelua
myöskin todella kansalaisten pahoinvoinnista, eriarvoisuuden
lisääntymisestä. On erittäin
kummallista, että sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän
puheenjohtaja Backman julkisuudessa ilmoittaa, että seuraavalla
eduskuntakaudella täytyy tehdä köyhyyspaketti.
Jos sitä poliittista tahtoa todella olisi, niin tällainen
köyhyyspaketti olisi voitu tehdä, kunnollinen
köyhyyspaketti, myöskin vielä tämän
eduskunnan aikana. Valtiontalous ja valtion tulojen kehitys ja yleensä koko
kansantuotteen kasvu olisivat antaneet tähän kyllä mahdollisuuden. Mutta
täytyy todeta, että se poliittinen tahto puuttuu,
ja silloin on tietysti todettava, että puheet sitten ensi
kaudella tehtävistä köyhyyspaketeista
on pakko lukea vaalipuheiden piikkiin eikä ollenkaan niin,
että oltaisiin vakavissaan asiassa.
Köyhyyspaketteja on tarvittu, ja voi olla, että niitä tarvitaan
jatkossakin, mutta arvoisa puhemies, olen kyllä tosi huolissani
siitä, että Suomessa yhä enemmän
ryhdytään puhumaan ja toimimaan köyhyyspolitiikan
puitteissa. Aika moni yhteiskuntatutkija on viime aikoina juuri
varoittanut tästä, että Suomi on siirtymässä tällaiseen keski-,
eteläeurooppalaiseen, lähinnä katolisissa maissa
mallina olevaan hyvinvointiyhteiskuntamalliin, jossa nimenomaan
ensisijainen vastuu on ensin ihmisellä itsellään,
lähipiirillä ja sen jälkeen kirkolla
ja hyväntekeväisyysjärjestöillä.
Tähän yhteiskuntamalliin ja politiikkaan kuuluvat sitten
tällaiset köyhyys- ja almutoimet.
Itse asiassa on surullista, että Suomessa köyhyys
on päässyt nyt viime vuosina kasvamaan voimakkaasti
ja nimenomaan että tästä meille pohjoismaiseen
malliin niin olennaisesti kuuluvasta universaalista hyvinvointimallista
ollaan pikkuhiljaa luopumassa tai ainakin sitä on viime vuosina
nakerrettu hyvin voimakkaasti. Tämä universaali
malli, joka siis tunnustaa kaikkien kansalaisten oikeudet toimeentuloon,
mutta ei ainoastaan toimeentuloon, vaan myöskin, niin kuin meidän
perustuslakiimme 2000-luvun alussa saatiin, taloudelliset, sosiaaliset
ja sivistykselliset oikeudet, jolloin siis kansalaisille riippumatta siitä,
ovatko he juuri itse aiheuttaneet ongelmansa tai joutuneet työttömiksi
tai vammautuneet, kuuluu kuitenkin tietyt perusoikeudet, tämä malli
ei enää olekaan itsestäänselvä,
vaan Suomessa on selvästi nähtävissä,
että pikkuhiljaa siirrytään yhä tiukempaan
kontrolliin kaikenlaisten sosiaalietuuksien osalta, syyllistetään
niitä ihmisiä, jotka eivät itse pysty
nousemaan ehkä siitä työttömyyden
ja kurjuuden kierteestä, ja nimenomaan erilaisilla konsteilla
yritetään sitten etuisuuksia kiristämällä saada
heidät takaisin esimerkiksi työelämään,
kun monen kohdalla se ongelma ei suinkaan ole haluttomuus olla mukana
yhteiskunnassa tai päästä mukaan työelämään,
vaan se, että yksinkertaisesti heitä ei enää kelpuuteta. Meillä on
lukematon määrä ikääntyviä työttömiä,
yli viisikymppisiä ja jopa vähän alle
viisikymppisiä, joilla on pitkä työkokemus,
hyvä ammattitaito, mutta joille työtä hakiessaan
yksinkertaisesti todetaan, että he ovat liian vanhoja,
he eivät enää kelpaa. Työnantajat
haluavat nuoria ja joustavia työntekijöitä,
työntekijöitä, jotka eivät uskalla
puolustaa etujansa.
Tässä mielessä on huono asia, että me
emme nyt korjaa näitä lamasta
jääneitä seurauksia. Nimenomaan pitäisi
nyt nostaa esimerkiksi työmarkkinatuen tasoa ja korjata
se lapsiperheiden kohdalla oleva ongelma, että toimeentulotukea saavissa
perheissä lapsilisäkorotus ei tulekaan, koska
se vähentää toimeentulotukea. Tämähän on
aivan älytön järjestelmä. Jo
ministeri Mönkäre aikoinaan lupasi tähän
korjauksia, mutta näin ei hänen aikanaan tapahtunut
eikä ole hänen seuraajiensakaan kohdalla tapahtunut.
On yksi ongelma, josta nyt emme ole tehneet lakia, mutta muistutan
siitäkin. Silloin kun työeläkejärjestelmää hiljattain
uudistettiin, kävi niin — se oli kolmikannassa
sovittu asia, ja tietysti oli hyvin tärkeää,
että sellainen eläkeuudistus saatiin aikaiseksi,
jossa varaudutaan kasvavaan ikääntymiseen ja kasvaviin
eläkemenoihin — että siinä yhteydessä kansaneläkettä saavat
unohdettiin tämän joustavan järjestelyn
piirissä. Tämäkin luvattiin korjata myöhemmin
eduskunnassa, mutta sitäkään ei ole tapahtunut.
Minä nyt vielä omillekin kollegoille muistuttaisin,
että tämä asia kannattaisi kyllä vielä ottaa
esille tämän eduskunnan aikana, koska se on todella
sellainen puute, joka jäi silloin, kun työeläkejärjestelmään
tätä muutosta tehtiin, koska kansaneläkettä saavien
ongelmia ei välttämättä työmarkkinapöydissä tunnisteta.
Arvoisa puhemies! Todellakin toivon, että näille
hyville lakialoitteille nyt sitten ainakin valiokunnissa saataisiin
asianmukainen käsittely, kun näyttää,
että lähetekeskustelussa näin ei ole käynyt,
kun ainoastaan oppositiopuolueet täällä näistä omista
lakialoitteistaan keskustelevat.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Eilen Suomessa vietettiin Asunnottomien
yön tilaisuuksia, ja niiden yhteydessä tuli esiin
se tosiasia, että vaikka perustuslain 19 §:ssä todetaan,
että julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen
oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä,
niin tämä edistäminen ja tukeminen ei
ole johtanut tulokseen. Edelleen on noin 8 000 asunnotonta
yksin elävää ihmistä ja 400
perhettä, joilla ei ole pysyvää asuntoa.
Asunnottomuushan piiloutuu. Se ei ole kaikki näkyvillä,
jotenka nämä viralliset luvut ovat alakanttiin.
Samalla tuossa Kotkassa vietetyssä Asunnottomien yön
tilaisuudessa tuli esille termi "perusoikeusrikos". Perustuslaissa on
siis perusoikeudet, oikeus asunnon lisäksi terveyteen,
sosiaaliseen turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden,
vanhuuden aikana; perustoimeentulo kaiken kaikkiaan on tässä mukana. Mutta
vahvasti 19 § määrittelee nimenomaan julkisen
vallan velvollisuuden turvata myös terveyspalvelut. Tätä perusoikeutta
ei siis toteuteta ja tapahtuu perusoikeusrikos. Kysymys: missä on
rikollinen, keitä ne ovat?
Eduskunnan oikeusasiamies on toistuvasti ratkaisuissaan viitannut
siihen, että jos virkamiehet tai luottamushenkilöt
tietoisesti alibudjetoivat vaikkapa omahoitajamäärärahaa
tai muuta sosiaali- ja terveydenhoidon perusoikeuksiin kuuluvaa
sosiaaliturvan osuutta esimerkiksi, niin se on väärin
ja tuomittavaa. Tässä tapahtuu mielestäni rikos.
Tämä voi tapahtua kunnassa lautakuntatasolla,
valtuustotasolla, myös epäsuorasti kunnanhallituksessa,
se voi tapahtua ministeriöissä, se voi tapahtua
meidän kaikkien toimesta täällä, kun
emme anna kylliksi kunnille mahdollisuuksia toteuttaa palvelujen
turvaamista.
Peruspalvelut eivät toimi. Yksityistäminen
on etsitty avuksi. Täällä Helsingissä käydään
keskustelua Marian sairaalan kohdalla yksityisistä sairaalaosastoista,
Kotkassa, Kuusankoskella on koko avoterveydenhoito tai osa siitä yksityistetty,
Kouvolassa on tapahtunut viime viikolla useiden terveyskeskuslääkäreiden
yhtäaikainen irtisanoutuminen työstä.
Näiden syiden selvittäminen, miksi näin
tapahtuu, olisi erittäin tärkeätä. Kun
Lääkäriliitto on selvittänyt
niitä, niin yksi syy on työolosuhteet, ei palkkaus
niinkään vaan työolosuhteet. Meitä odottaa
kohta sairaanhoitajien kohdalla myöskin vahva työvoimapula.
Näin ollen meillä on tänään
käyty keskustelua lakialoitteista, joilla pyritään
parantamaan myös terveydenhoidon, sairaanhoidon rahoitusta.
Useissa puheenvuoroissa on kritisoitu nykytilannetta. Meidän
vain pitäisi päästä puheista tekoihin.
Tässä mielessä on syytä kyllä todeta, että kyllähän
tämä nyt on opposition, lähinnä kolmen
oppositioryhmän, keskinäinen keskustelu. Itse
en debattiin päässyt, koska olin virkamatkalla
eduskunnan ympäristövaliokunnan delegaation kanssa
Kuopiossa, jossa sivumennen sanoen kehuttiin kovasti Niiralan Kulma Oy:tä ja
yhtiön senaikaista toimitusjohtajaa, nykyistä kansanedustaja
Virtasta, mutta en ollut siis debatissa. Debatissa ehkä on
päästy paremmin keskusteluun. Mukana oli ainakin,
kun katsoin pöytäkirjoja, ed. Gustafsson, mutta
tämä klo 16:n jälkeen tapahtunut keskustelu on jäänyt kolmen
oppositiopuolueen edustajien väliseksi ja heidän
suorittamakseen lakialoitteiden esittelyksi. Sen lisäksi
tänään, juuri siinä alkuvaiheessa
ehkä, olisi pitänyt olla paikalla myös
ministereitä. Tässä vaiheessa tämä voidaan
todeta, mutta niin kuin ed. Outi Ojala sanoi, asioitahan voi kehittää ja
tätäkin menettelyä edelleen parantaa.
Näin ollen, jotta demokratia, siis parlamentarismi nimenomaan,
toimisi, vaaditaan myös se toinen osa.
Keskustelu päättyy.