Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite liittyy lakivaliokunnassa jo olevaan hallituksen esitykseen, joka koskee hedelmöityshoitolakia. Tämä on siihen rinnakkaisesitys.

Suomessa hedelmöityshoitoa on vuosikausia hoidettu menestyksellä ja hyvin ilman minkäänlaista lainsäädäntöä. Meillä on ollut suuri onni se, että hedelmöityshoitoa antavat laitokset ovat toimineet vastuullisesti. Niillä ei ole ollut sellaisia lieveilmiöitä kuin muualla maailmassa, ja näiden käytännön toimijoiden toimesta on muodostunut hyvä suomalainen käytäntö. Silloin voidaan tietysti kysyä, että kun asiat ilman lainsäädäntöä ovat ikään kuin löytäneet sen oikean polun, niin tarvitaanko koko lakia ollenkaan. Kyllä tarvitaan, koska emmehän me voi luottaa siihen, etteikö alalle voisi tulla myös epätervettä yritteliäisyyttä, epäterveitä laitoksia, jotka eivät tätä hyvää suomalaista käytäntöä noudattaisikaan. Sen takia on syytä kirjata tämä jo muodostunut käytäntö sellaisenaan lakiin, ja hallituksen esitys pääosin noudattaa tätä periaatetta.

Se poikkeaa käytännöistä kuitenkin kahdella tavalla. Jostakin syystä haluttiin kuitenkin ryhtyä mestaroimaan ja olemaan ikään kuin parempia ja viisaampia kuin ne käytännön toimijat ovat olleet. Hallituksen esitys poikkeaa siitä käytännöstä, joka kokemuksen perusteella on muodostunut ja hyväksi havaittu kahdessa asiassa: Toinen koskee sijaissynnyttäjien käyttöä, toinen yksinäisten tai rekisteröidyssä parisuhteessa asuvien naisparien mahdollisuutta saada hedelmöityshoitoa.

Aloitetaan sijaissynnyttäjistä. Näitä tapauksia on Suomessa jokunen kappale vuodessa, alle kymmenen, ja ne ovat yleensä olleet inhimillisesti erittäin perusteltuja. Usein on saattanut olla kysymys siitä, että naisella on kohtu vaurioitunut esimerkiksi edellisessä synnytyksessä ehkä hoitovirheen takia tai muuten tai on jokin muu elimellinen sairaus, jonka takia hän ei lasta synnyttämään pysty, ja kuitenkin halu nimenomaan oman biologisen lapsen syntymiseen on suuri, mistä nyt ei ainakaan ketään voi moittia. Käytäntö, mikä on ollut, että sijaissynnyttäjälle ei Suomessa saa maksaa rahallista korvausta — meillä ei ikään kuin kohdunvuokraus ole sallittu elinkeinomielessä — ja että tämä sijaissynnyttäjä on jossakin läheisessä suhteessa, joko lähisukulainen tai läheinen ystävä, biologisen äidin kanssa, on ollut hyvä käytäntö. Pykälistä, jotka tässä lakiesityksessä ovat, täytyy copyright antaa oikeusministeriölle. Ne ovat alun perin oikeusministeriössä valmisteltuja, ja niiden alun perin piti sisältyä hallituksen esitykseen, mutta se viime kädessä otettiin pois.

Sitten kysymys naisista, jotka eivät elä parisuhteessa miehen kanssa, heidän oikeudestaan hedelmöityshoitoon. Tämä on sitten jo selvästi periaatteellisempi kysymys. Tätä asiaa voidaan lähestyä joko periaatteellisena ihmisoikeuskysymyksenä tai hyvin pragmaattisena kysymyksenä. En juurikaan perustele tätä ihmisoikeuskysymyksen kautta, koska uskon, että ne ihmiset, joilla on taipumus ajatella tällä tavalla, ovat jo päätyneet täysin oikeaan ratkaisuun. Sen takia haluan perustella tätä pragmaattisena kysymyksenä.

Sinänsä kannattaa muistaa, että Suomessa syntyy noin 900 lasta, joiden äiti syystä tai toisesta ei viranomaiselle ilmoita lapsen isää. Me voimme olla kovin montaa mieltä kukin omista lähtökohdistamme käsin siitä, onko hyvä ja oikein, että tämmöisiä ikään kuin isättömiä lapsia syntyy, mutta me emme voi päättää sitä muiden ihmisten puolesta. Sen kaltainen viesti lainsäädännöstä, että nämä 900 lasta ovat syntyneet turhaan tai vahingossa tai että heidän syntymänsä olisi pitänyt estää, on kyllä minusta lainsäätäjältä erittäin tyly. Sellaista viestiä sinänsä ei pitäisi antaa. Minusta se ei ole oikein.

Sen kaltaisia hedelmöityshoitoja, joista tässä on kysymys, on ollut 20—30 vuodessa, jolloin ei ole kysymys mistään suuresta väestöpoliittisesta kysymyksestä, eikä sillä sitä moraalista kysymystä, jota on haluttu nostaa, onko ikään kuin naisilla oikeutta synnyttää ilman miestä vai ei, tässä kyllä ratkaista. Kysymys on hyvin pienestä määrästä ihmisiä, ja uskon, että halu naisella tulla äidiksi on niin suuri, ettei sitä lainsäätäjä tätä kautta nyt ainakaan estämään pysty.

Voi sanoa, että tässä lainsäädännössä hallituksen esityksessä on eräs hyväkin puoli, ja se on se, että tässä tapauksessa hedelmöityshoidon edellytyksenä ei ole se, että asiaa on ensin luonnonmenetelmällä yritetty puoli vuotta. On aivan hyvä, että tämän kaltaiseen sukupuolimoraaliin ei ketään ikään kuin pakoteta tai vaadita, mutta se, että hedelmöityshoitoa ei näissä tapauksissa voida antaa, on käytännön tasolla huono asia, koska ensinnäkin asia on hoidettavissa kotikonstein. Minusta on hyvä, että jos Suomeen syntyy lapsia, he syntyvät terveinä ja turvallisissa olosuhteissa. Näillä kotikonstein tehdyillä hedelmöityshoidoilla on se vika, että ne eivät ole yhtä turvallisia kuin ne, mitä tehdään lääkäreiden antamana.

Hallituksen esityksessä, jossa periaatteessa hedelmöityshoitoa voidaan antaa, se mutta, että siemenen luovuttajalla on riski, että hänestä tulee lapsen isä, käytännössä estää tämän täysin. Siemenen luovuttajaksi kannattaa ryhtyä vain semmoisen, jolla ei ole lainkaan tuloja eikä lainkaan omaisuutta. Hallituksen esitys sallii sen, että äiti ja siemenen luovuttaja voivat keskenään sopia asiasta. He voivat sopia, että isyyskannetta ei nosteta. Mutta ensinnäkin tämmöinen sopimus on mitätön. Siihen ei missään olosuhteessa voi vedota. Ei voi tehdä vahingonkorvausvaatimusta tämän sopimuksen rikkomisesta, ei mitään. Sen takia tuollaisella sopimuksella tietysti ei ole mitään painoa. Jos ajatellaan, että asia pienituloisellekin miehelle on noin 200 000 markan elikkä noin 35 000 euron arvoinen, kyllä se tietysti aikamoisen taloudellisen riskin jo sinänsä sisältää.

Sen jälkeen kun lapsesta joskus tulee täysi-ikäinen — en nyt muista, oliko se 15 vuotta vai 18 vuotta, taisi olla 15 vuotta — lapsi itsenäisesti voi ajaa isyyskannetta. Tämä noin kuvaannollisesti tarkoittaa sitä, että lapsen eteen tulee paperi, jossa on kaksi rastivaihtoehtoa, toinen "en halua perintöä" ja toinen "haluan perinnön." Aina on olemassa se riski, että lapsi noin muuten vaan panee rastin siihen ruutuun, että olisi kiva saada perintö. Siinä mielessä tietysti henkilölle, jolla on omaa perhettä ja omaa omaisuutta, tämä siemenen luovuttajan tehtävä tässä tapauksessa on täysin mahdoton. Siinä mielessä se laki, joka nyt on, tarkoittaa, että jos itsenäinen nainen haluaa tällä menetelmällä itselleen lapsen, hänen täytyy uhrata noin 50 euroa ja matkustaa Tallinnaan.

En ymmärrä tämän kaltaisen lainsäädännön logiikkaa ollenkaan. Tätä toimintaa ei missään tapauksessa voida estää, se voidaan karkottaa ulkomaille. On tietysti aivan hyvä, että suomalainen geeniperimä pikkuisen monipuolistuu, mutta minusta tämä laki on tyly, naisia loukkaava ja erittäin ikävä viesti kaikille niille 900 lapselle, jotka tässä ikään kuin julistetaan ei-toivotuiksi kansalaisiksi.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Soininvaaran aloite on kaksiosainen, ja aloitteen tekijän inhimillisistä perusteluista huolimatta en tässä vaiheessa näillä tiedoilla vielä rohkene kannattaa aloitteen ensimmäistä osaa eli sijaissynnyttäjän käytön hyväksymistä vaan jätän aloitteen perustelut hautumaan.

Sen sijaan aloitteen toinen ehdotus, jossa ehdotetaan, että siittiöiden luovuttaja voitaisiin vahvistaa isyyslain mukaisesti lapsen isäksi vain, jos molemmat osapuolet sen hyväksyvät, on mielestäni kannatettava ja parempi muoto kuin hallituksen esityksessä on. Viittaan tässä aloitteen tekijän äsken kertomiin erinomaisiin perusteluihin. Toivottavasti tähän kohtaan saadaan ed. Soininvaaran esittämä muutos hallituksen esityksen valiokuntakäsittelyssä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Luvussa 900 lasta kyllä on varmasti muitakin mukana. On erilaisia syitä jättää ilmoittamatta isä. Siinä on hyvinkin monia muitakin ryhmiä kuin juuri ne, jotka liittyvät tähän asiaan.

Mutta varmasti, puhemies, on eduskunnalle ihan hyvä, että tämä lakialoite 79 on tehty ja että sitä voidaan arvioida, niin kuin ed. Karhukin totesi, lakiasiainvaliokunnassa, kun lakia säädetään. Tämä toinen, isyydenvahvistamiskysymys, minunkin mielestäni on asia, johon sietää paneutua.

Mutta todella eräs perustelu mielestäni sille, että sijaissynnyttäjän käytössä on ongelmia, on myöskin sijaissynnyttäjän äitiys. Hän on käytännössä — fysiologisesti joka tapauksessa ja varmasti hyvin pitkälti kokonaisena ihmisenä — äitinä yhdeksän kuukautta, ja hänen koko elintoimintonsa, myöskin psyyke, rakentuvat tähän tilanteeseen. Tämän lapsen luovuttamistilanne ei välttämättä aina ehkä sitten ole ongelmaton asia. Tämä puoli tässä lakialoitteessa on se ongelmallisempi puoli, joka varmasti arvioidaan myös lakiasiainvaliokunnassa.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta on juuri tänään päättänyt lapsipoliittisen selonteon mietinnön käsittelyn. Siinä yhteydessä kannettiin runsaasti huolta lapsen ja isän välisestä suhteesta, siitä miten myös isäsuhde on lapselle tärkeä. Ihmettelen sitä, eikö tällä ed. Soininvaaran esityksellä anneta viesti siitä, että isä ei olekaan tärkeä lapsen kannalta. Niin kuin ed. Soininvaara totesi, isättömiä lapsia toki syntyy, mutta miksi tätä ilmiötä pitäisi lain voimalla edistää?

Sen lisäksi haluaisin kiinnittää huomiota ed. Soininvaaran perusteluihin. Kun lapsi kaipaa isäänsä tai haluaa tietää biologiset juurensa, kysymys ei ole kokemukseni mukaan yleensä lainkaan rahasta, perinnönhalusta tai rahanahneudesta vaan ihan muusta.

Tämä ed. Soininvaaran lakialoitteen toinen osa, joka koskee sijaissynnyttäjän käyttöä ja sen hyväksymistä tarkoin rajatuin ehdoin, on taas kysymys, jota itse olen valmis harkitsemaan, ja kun tämä hallituksen esitys sosiaali- ja terveysvaliokuntaan vielä tämän syksyn aikana varmasti tulee, uskon, että tätä hyvin vakavasti siellä pohditaan.

Marja-Leena Kemppainen /kd:

Arvoisa puhemies! Minun asiani tähän lakialoitteeseen liittyy hyvin pitkälle alueeseen, mistä ed. Räsänen jo aloitti. Entisen ministerin Soininvaaran puheenvuorossa tuli esille tämä, että tämä loukkaa jotakin. Minusta tämä loukkaa ennen kaikkea sitä lasta, että kaksi aikuista voi päättää lapsen puolesta lapsen tunteista tulevaisuutta varten. Kun sitten vielä perustellaan sitä rahalla ja perintöoikeudella, minun täytyy sanoa tämän asian aika hyvin tietäen ja tuntien, että ihmettelen tämän tyyppistä ajattelutapaa, että lapsen tunteet voi päättää kaksi aikuista ihmistä. Minä en sitä voi ymmärtää enkä voi ymmärtää tällaista lakialoitetta.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Mitä tulee sijaissynnyttämiseen, uskon, että se on aika vaikea asia ja herättää varmasti tunteita. Ed. Tiusanen oli varmasti oikeassa siinä asiassa, minkä hän otti esiin, että se ei ole sille, joka suorittaisi tätä asiaa, varmasti helppo asia, mutta kannattaisin silti tätä esitystä sillä tavalla kuin se on tässä lakialoitteessa kirjoitettu. Varmasti sitä vielä valiokunnassa harkitaan tarkoin.

Myös toiseen osaan: Olen sitä mieltä, että ed. Soininvaaran lakialoite tulisi hyväksyä. On eri asia, että meillä on ongelmallisia perheitä, joissa lasten isäsuhde on vaikeuksissa ja äidin ja isän suhde on vaikeuksissa, ja taas se, että on perheitä, joissa on esimerkiksi kaksi rakastavaa vanhempaa, jotka kuitenkin molemmat ovat naisia ja pitävät lapsesta huolta. Nämä asiat ovat tavallaan eri kategoriassa.

Mitä tulee ed. Kemppaisen puheenvuoroon, periaatteessahan voisi olla niin, että kukaan ei saisi koskaan tehdä lapsia, koska se on niin riskialtis yritys, koska me emme voi tietää lapsen kaikkia tunteita etukäteen. Mutta kyllä mielestäni perusperiaate on se, että jos on mahdollista, että haluttuna, harkittuna maailmaan syntyy lapsi, se silloin on ikään kuin turvallisempi lähtökohta kuin itse asiassa käytännössä monissa perheissä on. Olen samaa mieltä siitä, että me emme voi täältä käsin sanoa, että lapset, joilla jostain syystä ei ole isää, olisivat lähtökohtaisesti ja varmasti jotenkin huonompia kuin toiset lapset.

Marja-Leena Kemppainen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin sen verran tähän asiaan tarkentaa, että ei ole kysymys siitä, että lapsia ei tehtäisi sen takia, kun kaksi aikuista ihmistä päättää, että lapsella ei olisi tulevaisuudessa oikeus tietää, kuka on hänen biologinen vanhempansa. Se on vaan meissä ihmisissä niin, että me haluamme tietää, kuka on meidän vanhempi, kuka on minun isäni tai äitini, tässä tapauksessa isä. Sitä, että se oikeus viedään siltä lapselta jonkun lain pykälän kautta, oikeus siitä tunnemaailmasta, joka hänelle mahdollisesti tulee jossakin elämänvaiheessa, minä en voi ymmärtää. Minusta se on riistoa lapselta, aikuisten ihmisten riistoa.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kristillisen liiton molemmissa puheenvuoroissa on sekoitettu kaksi asiaa: lapsen oikeus saada tietää, kuka on biologinen vanhempi, ja se, että siemenen luovuttaja rekisteröidään sellaisenaan isäksi kaikkine elatusvelvollisuuksineen sun muineen. Jos on väärin, että kaksi aikuista ihmistä saa tästä päättää, miten kolme aikuista ihmistä sitten saa siitä päättää? Silloinhan pitäisi vastustaa koko hedelmöityshoitoa myös niissä tapauksissa, joissa äidillä on olemassa miespuolinen kumppani, josta automaattisesti tulee nyt lapsen isä, vaikka hänellä ei mitään biologista tekemistä ole tämän lapsen kanssa. Siinä mielessä en kertakaikkisesti ymmärrä näiden kahden puheenvuoron logiikkaa.

Mutta tosiaankin kysymys siitä, saako tietää biologisen isänsä, on aivan eri asia kuin se, että aivan tuntemattomalle henkilölle, joka on suurin piirtein saatettu ottaa vain jostakin rekisteristä, tulevat yhtäkkiä isän sekä sosiaaliset että taloudelliset velvollisuudet tapaamisoikeuksineen.

Saara Karhu /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jäin miettimään edustajien Kemppainen ja Räsänen puheenvuorojen jälkeen, toteutuuko lapsen oikeus tietää oman isänsä henkilöllisyys yhtään sen paremmin, jos yksinäinen äiti päätyy turvallisen keinohedelmöityksen sijasta hedelmöittämään itsensä luonnollisella tavalla ravintolaan ja altistaa itsensä samalla esimerkiksi vaarallisille sukupuolitaudeille.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Tietysti perusero tämän ongelman hahmottamisen kanssa on se, nähdäänkö, että nykyinen tilanne on sellainen, että syntyy lapsia, joilla ei ole suhdetta biologiseen isäänsä. Tällaisia lapsia keinohedelmöityksellä nyky-Suomessa syntyy myös naispareille. Kun näin asia on, tämä hallituksen esityksen rajaus sen suhteen, miten biologinen isyys vahvistetaan, on ongelmallinen. Siinä mielessä ed. Soininvaaran aloite on erinomainen, eli isyyden vahvistaminen edellyttää molempien osapuolten hyväksyntää.

Mitä tulee tiedonsaantioikeuteen, olen kyllä sitä mieltä, että kun tiedonsaantioikeutta käsitellään, lapsella pitäisi olla oikeus saada tieto biologisesta vanhemmasta aina, kun se on mahdollista, mutta tämä koskee symmetrisesti myös niitä tilanteita, jolloin lapsen sosiaalinen isä on biologisen äidin aviokumppani. Hallituksen esitys ei pidä sisällään tiedonsaantioikeutta mitenkään, se on rajattu hallituksen esityksessä. Näen, että tämä pitäisi symmetrisesti ottaa käsittelyyn. Toivon, että valiokuntakäsittelyn yhteydessä tätä kysymystä mietitään, koska se on ihmisen identiteetin kannalta olennainen asia.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt kun on lähetekeskustelu tästä asiasta, siinä mielessä kuuntelen tarkalla korvalla niitä, jotka puolustavat tätä lakialoitetta tai ovat sitä vastaan. Jäin miettimään, että lapsen kehityksen kannalta, ed. Soininvaara, ette mitenkään tässä lakialoitteessanne käsittele, minkälainen identiteetti aikanaan esimerkiksi on lapsella, joka näillä metodeilla syntyy, mihin suuntaan teidän mielestänne kaikki sellaisen lapsen myöhempi elämä kääntyy. Ne ovat aika tärkeitä asioita.

Itse olen vaan oppinut ihan lääkärin työssä sen, että mitä enemmän luonnonmukaisia prosesseja ihminen peukaloi, sitä herkemmin yleensä tulee näpeille jossain vaiheessa myöhemmin. Tämä on hyvin herkkä, monipuolinen asia. Ei saa loukkaantua tämän keskustelun aikana, mutta lainsäädännönhän pitäisi olla sellainen, joka ei millään lailla suosi sellaista linjaa, joka myöhemmin lain mukaisesti toimineille ihmisille iskee selkään. Pyytäisin tämän lähetekeskustelun aikana niitä, jotka kannatatte tätä aloitetta, perustelemaan täällä, minkä takia lapsen kannalta koko myöhempää elämää ajatellen tämä on erittäin hyvä ja tasapuolinen vaihtoehto verrattuna normaalissa parisuhteessa syntyneeseen lapseen.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On helppo jatkaa ed. Akaan-Penttilän puheenvuoroa ja todeta, että hän sanoi erinomaisen sisällön tähän asiaan, mitä tässä on olemassa. Kun itse yritän miettiä, mitä tässä on sisällä, niin lähetekeskustelussa tietysti voidaan puhua niitä näitä, ja aion itsekin tätä nyt jatkaa. Sillä pohjalla kyllähän niitä onnettomia pohjia tähän on eduskunnan hyväksymä parisuhdelakiesitys, ja sieltä säteilee kaikki tällaisena tänne.

Kyllä kuitenkin tässäkin keskustelussa on hyvin tullut esille se, että normaali perhe, isä ja äiti -asetelma tai äiti ja isä -asetelma, on paras mahdollinen kasvuperusta lapselle olemassa. Siltä pohjin tietysti, jos lapsettomuutta on olemassa, se on ongelma, mutta tällä se asia ei ratkea missään muodossa. Kyllä tämäkin keskustelu varmaan niitä linjoja selvittää, taikka sekoittaa, mutta luulen niin, että paljon pitää vielä vettä Kymijoessa virrata, ennen kuin tämäkään tästä eteenpäin menee ja jotenkin valmiimmaksi tulee.

Mutta keskustelussa on ollut hyvä piirre ja ilmapiiri siinä, että lapsen asemasta ja tulevaisuudesta on kuitenkin kannettu huolta. Tuntuu, että joskus eduskunnan jäsenet eivät siitä kovin paljon huolta kanna. Joillakin tuntuu olevan niin, että nämä parisuhdeihmiset ovat lähempänä kuin syntyvä lapsi.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Aivan muutamaan asiaan haluaisin puuttua.

Minua hiukan vaivaa tässä hyvin vaikeassa kysymyksessä semmoiset leimausyritykset tai yleistykset, kuten että ei tahdota ehdoin tahdoin edistää tai tukea taikka saada aikaiseksi tämmöisten isättömien lasten syntymää. Kun katsotaan todellisuutta ja näitä mittasuhteita, eri arvioiden mukaan, esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön ja Stakesin, väkivaltaisilla isillä lapsia on 100 000—200 000. Näiden isäsuhde tosiasiassa on joko hyvin puutteellinen tai erittäin vahingollinen.

Sitten se määrä, josta kysymys olisi näissä keinoalkuisissa hedelmöityksissä, eri arvioiden mukaan on alle 100:sta korkeintaan noin 150 lapseen vuodessa. Me puhumme hyvin marginaalisesta ilmiöstä ja pääsääntöisesti semmoisten ihmisten osalta, jotka ovat konsultoineet ulkopuolisia asiantuntijoita, jolloin vastuulliset hoidon tarjoajat ovat selvittäneet, ovatko he riittävän kypsiä ja tasapainoisia, onko heillä tukiverkot ympärillä jne., ja kyse on hyvin pienestä ryhmästä ihmisiä. Silloin semmoisen kielen käyttäminen, kuin että nyt oltaisiin muuttamassa koko valtavaa kuviota ja oltaisiin suorastaan muuttamassa perhemallia, on mielestäni kohtuutonta ja ehkä vähän jopa tahallista.

Päivi  Räsänen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Olen ed. Ulla Anttilan kanssa samaa mieltä siinä kohden, että tiedonsaantioikeuden tulisi todellakin olla kaikissa tapauksissa mahdollinen hedelmällisyyshoitojen kohdalla eli myös niissä tapauksissa, joissa lapselle tulee se sosiaalinen isä.

Mutta sen lisäksi kyllä ajattelen, että on tärkeää, että lapsella on myös olemassa sellainen henkilö, jota hän voi sanoa isäksi. Puhutaanpa naisparien vanhemmuudesta millä tahansa sanoilla, niin ihmiskunnan historia ei tunne sellaista tapausta, jossa kaksi naista tai kaksi miestä olisi onnistunut saamaan keskenään biologisen lapsen. Siinä mielessä tämän tyyppiset mallit, joita muun muassa tässä aloitteessaan ed. Soininvaara on hahmottelemassa, muuttaa kyllä aivan oleellisesti käsitystä vanhemmuudesta, siitä, että on luonnollista, että lapsella on äiti ja isä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Akaan-Penttilä tuossa aikaisemmin puhui viisaita asioita siinä mielessä, että kun ihminen lähtee ropeloimaan näitä asioita ja tekemään lainsäädäntöä joltakin pohjalta, niin sen pitäisi olla sen verran aukoton ja turvallinen, että siinä ei kävisi sillä tavalla, että se jossakin vaiheessa on sitten vahingoksi koko yhteiskunnalle ja lapsille ja mahdollisesti heidän lapsilleen tulevaisuudessa.

Minusta tässä on yksi semmoinen vaaratekijä olemassa, jonka kauaskantoisuutta ei ymmärretä: Jos nämä lapset eivät koskaan saa biologista isää tietoonsa, niin siinä voi käydä sillä tavalla, jotta vaikka sisar ja veli menevät naimisiin ja sitten tulee lapsia. Näistä ei välttämättä ole niin hyviä kokemuksia. Sen takia tämän tyyppiset asiat pitäisi saada suljettua pois, jotta ei tämmöistä vahinkoa voi sattua. Tai lähisukulaiset menisivät naimisiin keskenään jatkossa. En usko ... (Ed. Brax: Se on ihan kiellettyä!) — Mutta kun ei tiedetä. Jos ei tiedetä sitä, kuka on sisko, kun ei tiedetä isää, niin on aika vaikea tunnistaa se homma. Semmoisia vahinkoja voi sitten sattua.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Rouva puhemies! Pidän ihan hyvänä, että tämä aloite tulee valiokuntaan, koska loppumetrit, kun tämä laki tuli hallituksesta ulos, jäivät itselleni jotenkin hämärän peittoon sillä tavalla, että en pystynyt seuraamaan sitä käsittelyn ja päättelyn etenemistä, miksi se hallituksen esitys muotoutui juuri siksi kuin muotoutui.

Mikä itseäni erityisesti kiinnostaa, ovat nämä 900 niin sanotusti isätöntä lasta. Jos näiltä äideiltä kysyttäisiin, miksi he eivät isyyttä halua selvitettävän tai eivät halua, että se lukee missään, niin sieltä ehkä voisi selvitä monta sellaistakin asiaa, mitä täällä turhaan mietitään. Joskus on myöskin suojelun tarve omaa lasta kohtaan, kun isyyttä ei selvitetä. Pidän kyllä sitä tärkeänä, että tällainenkin vaihtoehto äidillä on.

Marja-Leena  Kemppainen  /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Karhu kirvoitti minut jatkamaan tätä keskustelua ja ottamaan puheenvuoron.

Minä ajattelen näin, että jos nainen haluaa tehdä lapsen ja hän kokee, että hänen pitää mennä esimerkiksi ravintolaan ja ottaa sieltä vain isä, niin se on aika itsekkäästi ajateltu sitä lasta kohtaan. Se on aikuisen ihmisen tahto, ja lapsi unohtuu siinä vaiheessa. Minä ymmärrän paljon niitä tilanteita, jolloin nainen tahtomattaan tulee raskaaksi ja synnyttää lapsen. Ainahan siihen asiaan tarvitaan tietynlainen tahto, mutta on niitäkin tilanteita, joissa se tahto ei ole ollut naisen, ja ne asiat pitää käsitellä eri lailla.

Mutta kyseessä on lapsen etu ja lapsen oikeus. Syntyy lapsi mistä tahansa suhteesta, niin lapsi on aina elävä yksilö, joka ajattelee omilla aivoillaan, miettii asioita, on vahvat tunteet, ja vaikka minkälaisessa yhteiskunnassa se lapsi elää, eli se 50- tai 40-luvulla tai nyt 2000-luvulla, lapsella on kuitenkin aina se oma tunnetaso, jolla hän pohtii, kuka on minun vanhempani, kuka on minun biologinen isäni tai äitini. Hän on ihminen, ja asia tulee sen ihmisen ajatuksiin. Sitä ei täällä voida estää. Jos me yritämme estää — ed. Akaan-Penttilä käytti erittäin hyvän puheenvuoron — asiat tulevat jollakin tavalla vastaan. Me edestämme löydämme ne asiat.

Pauli Saapunki /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy myöntää, että tämä on minulle koko eduskuntahistoriani aikana vaikein asia, ja ilmeisesti en kerkiä edes sen käsittelyssä olemaan mukana, kun en meinaa jatkaa tässä talossa. Jos se tulee tämän talven aikana, vielä kerkiän sitä käsitellä. Minä tarkastelenkin tätä vaikeaa probleemaa pelkästään lapsen näkökulmasta enkä ota kantaa näihin muihin tekijöihin, koska minun kompetenssini ei varmaan riitä niihin kaikkiin muihin vaikeisiin asioihin.

Itselleni ei suotu tiedonsaantioikeutta koskaan, vaan ihan sattumanvaraisesti sain selville isäni ja löysin hänet 35-vuotiaana. Minä uhrasin valtavasti rahaa ja uhraisin vieläkin, että saisin jostakin sen tiedon, olkoon sitten kuollut tai ei. Minä satuin löytämään hänet hengissä. Ei minulle ollut tärkeintä, saanko perintöä vai en. Ei siitä syntynyt isä—poika-suhdetta mitenkään. Minä näin geeniperintöni. Siihen loppui minulta alemmuudentunne, löysin identiteetin, ja se toi minut jopa tänne saakka. En olisi varmaan täällä ja varmaan olisin paljon huonompi isä omalle perheelleni, jos ei olisi näin käynyt. Minulle on tärkeintä vain, että tiedonsaantioikeus täytyy ihmiselle suoda, lapselle.

Saara  Karhu  /sd:

Arvoisa puhemies! Tiedonsaantioikeudesta ei varmasti olla eri mieltä tiettyyn rajaan asti, mutta mitä siitä sitten seuraa, se onkin toinen asia.

Ed. Akaan-Penttilä kysyi, minkä takia tämä on parempi kuin parisuhteessa syntynyt lapsi ja miksi tällaista puolletaan. Minä uskon, että varmasti onnellinen ydinperhe on useimpien naisten toive ja se unelma. Harva haluaa ja hakeutuu yksinhuoltajaksi, harva haluaa avioeron. Tuskin kukaan tekee lapsia erotakseen heti niiden lasten tekemisen jälkeen. Kuitenkin oliko yli puolet vielä tänä päivänä solmituista avioliitoista purkautuu ja monessa niissä on lapsia mukana.

Sen sijaan on olemassa aika iso joukko pitkään opiskelleita naisia esimerkiksi, jotka eivät kerta kaikkiaan löydä sitä prinssiä, jonka kanssa he haluavat tehdä lapsia. Mielestäni on tämän joukon halventamista sanoa, että he ovat kyvyttömiä parisuhteeseen. Elämä vaan menee eteenpäin, ja he eivät ole löytäneet sellaista ihmistä, johon haluavat sitoutua. Mielestäni heilläkin pitäisi olla mahdollisuus siihen lapsentekoon ja kaipuun täyttämiseen, mikä heillä on varmasti naisena, halu tulla äidiksi. En ymmärrä, minkä takia pitäisi heiltä estää tämä kaivattu lapsi.

Isähahmo täytyy olla, se on selvä. Jokainen lapsi tarvitsee sen isähahmon, mutta se voi olla vaikka tämän naisen isä tai veli tai sukulainen. Useimmilla avioerolapsillakaan ei ole sitä omaa biologista isää isähahmona, valitettavasti.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän esityksen kohdalla on syytä pysähtyä miettimään tietysti sitä, miten suuri kysymys tämä on kaiken kaikkiaan meidän tämänkinhetkisessä yhteiskunnallisessa tilanteessamme, kun katsotaan, miten meidän perheemme voivat, miten meidän lapsemme voivat. Ajatus, pelko siitä, ollaanko nyt muuttamassa perhemallia: En haluaisi tarkastella tällä tavalla tätä asiaa. Ei tässä varmasti ole kysymys tällaisista peloista, vaan ihan asiallisesti argumentoiden pitää miettiä, onko tässä yhteiskunnassa merkitystä sillä, että perhe muodostuu niin, että siellä lapsella on turvallista ja hyvä kasvaa, siellä ovat isä ja äiti; mistä lapsen identiteetti muodostuu ja mistä se lapsen mahdollisuus vastata omasta elämästään ja kasvaa yksilönä; mikä merkitys on sillä, että lapsi voi kasvaa isän ja äidin kanssa; ja myöskin millä voidaan yhteiskunnassa esimerkiksi avioeroja ennalta ehkäistä.

Minusta enemmänkin voimavaroja tulisi satsata siihen, miten taataan lapselle oikeus todella tietää, kuka on hänen isänsä ja kuka äitinsä. Tässä ihan painopisteenä alkutekstissä tässä aloitteessa sanotaan, että näin varmistetaan hedelmöityshoitojen jatkuminen myös naispareille ja yksin eläville naisille sekä parannetaan luovuttajan oikeusturvaa. Tämä lähtee siitä lähtökohdasta, että nimenomaan naispareilla ja yksin elävillä naisilla on mahdollisuus siihen samaan, mitä saadaan avioliitossa, perheissä. Isän ja äidin kautta lapsi saa tulevaisuudenkuvan ja maailmankuvan ja myöskin ihmiskuvan. Ja sillä tavalla, näkisin, yhteiskuntamme voisi rakentua paljon inhimillisemmille arvoille ja kestävämmille arvoille. En näe tämän esityksen kohdalla tarpeellisuutta esittää näin kuin tässä lakialoitteessa on.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Vielä olisin jaotellut tätä problematiikkaa. Täällä esimerkiksi ed. Saapunki ja ed. Ulla Anttila ovat ottaneet esiin kysymyksen tiedonsaantioikeudesta, joka asiana koskee kaikkia niitä lapsia, jotka syntyvät virallisten hedelmöityshoitojen avulla. Se jää varmasti tämän eduskunnan harkittavaksi — sitähän tässä hallituksen esityksessä ei nyt ole — ja luulen, että yksi niistä asioista, mitä valiokunnassa eniten tullaan pohtimaan, on, pitäisikö se oikeus olla, koska tässä salissa selvästi monet ovat vakuuttuneita siitä, että sen pitäisi olla kaikissa näissä tapauksissa, siis silloinkin, kun lapsi hedelmöityshoidolla syntyy avioliittoon.

Mitä taas tulee sitten siihen, jos me olemme kiinnostuneita ehkäisemään isättömien lasten syntymistä, siis sellaisten, joista niiden isät eivät pidä huolta, niin se on aika paljon vaikeampi kysymys. Me voisimme tietysti pyrkiä kieltämään ne parisuhteet, jotka tulevat päätymään eroon ja jotka tulevat sisältämään väkivaltaa, mutta se on lainsäädännöllä aika vaikea tehdä, ja silloin meidän täytyy paneutua kysymyksiin vaikka isyysvapaista tai siitä, mikä ylipäätänsä on meidän yhteiskuntamme rytmi tai arvomaailma, miten ihmiset pystyvät hoitamaan parisuhteitaan.

Mutta kyllä ne todelliset isättömien lapsien surulliset tapaukset syntyvät avioliittoperheisiin, joissa toinen on nainen ja toinen mies. Niin se vaan on. Jollain ei ole jotakuta, jota sanoa isäksi, koska se isä vaan on häippäissyt.

En usko, että jos joku tieten tahtoen yksinäisenä naisena vastuullisesti hankkii sen lapsen tai naispari hakee sen oikeuden, ne lapset olisivat ollenkaan niin huonossa asemassa kuin ne lapset, jotka ovat syntyneet perheisiin, jotka ovat hajonneita tai väkivaltaisia.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Aristoteleen logiikan ensimmäisiä havaintoja on se, että kun kaksi asiaa esiintyy samanaikaisesti, se ei tarkoita, että ne ovat toistensa syitä tai seurauksia. Mielestäni tässä isä-käsitteessä, jotta me ymmärtäisimme toisiamme, meidän pitäisi purkaa tätä sanaa. Minun väitteeni on, että isä on kulttuurinen tuote. Siitä, että me sekoitamme biologisen siittämisen ja sen, että se aikaansaa uuden elämän, siihen, että tästä henkilöstä automaattisesti tulisi isä, seuraa näitä kummallisuuksia. Tämä logiikka, että lapsella aina on oikeus ja ikään kuin jopa velvollisuus tai tällainen mahdollisuus, mielikuvatasolla rakentaa siittäjästään turvallinen, rakastava isähahmo, on aika kova haaste esimerkiksi niille Bosnian raiskausleireillä syntyneille lapsille, joiden isät ovat olleet tässä merkityksessä, kuin käytetään tätä sanaa tänään, lapsien isiä. Minun mielestäni nämä henkilöt eivät ole lastensa isiä. He ovat raiskaajia, jotka ovat siittäneet nämä lapset, mutta eivät he ole lastensa isiä.

Usein tietysti on niin, että ihminen, joka siittää lapsen, kasvaa myös lapsen isäksi, ja silloin hänestä tulee voi sanoa melkein jumalolennon kaltainen, koska meillä on isä-mielikuvaan liittyviä hyvin voimakkaita, myönteisiä symboleita. Mutta minun väitteeni on todella se, että siittiö ei tee sen antajasta lapsen isää. Isyys on jollain tavalla pohjimmiltaan aina vapaaehtoista. On aika traagista ajatella asiaa niin. Se tuntuu lapsen näkökulmasta väärältä: Kyllähän minulla on oikeus isään, koska ilman tätä elämän syntyä minua ei olisi. Mutta maailma ei tässä mielessä ole oikeudenmukainen. Lapsella voi olla moraalinen oikeus, mutta ei ole kulttuurin eikä biologian antamaa oikeutta sen kaltaiseen isään, mistä täällä puhutaan.

Toisaalta ymmärrän hyvin näkökulman, että lapsella on oikeus tietää geeniperimänsä, koska yhä enemmän, kun sairauksien hoito ja muu tutkimustieto täsmentyy, ajatellaan, että sillä voi todella olla elintärkeää merkitystä tulevan lapsen elämälle. Minun mielestäni pitäisi todella pystyä erottamaan se, että siittiön luovuttajan tietäminen ja tämän ihmisen biologisten tietojen saaminen ei välttämättä tuo mukanaan tunteisiin ja odotukseen liittyvää isä-käsitettä. Näin mielestäni mahdollistettaisiin esimerkiksi naisten hedelmöitys niin, että lapsen oikeusturva omaan terveyteen mahdollistetaan ilman, että perheeseen tuodaan ikään kuin pakkoisää.

Kautta aikojen todella isyys on ollut vapaaehtoista ja naisella on ollut helpompi mahdollisuus tulla äidiksi ilman avioliittoa. Tiedämme, että lasten hankkimisen vietti on usein niin vahva, että siitä seuraa, että ihmiset hankkivat mahdollisesti sukupuolisuhteita vain siinä tarkoituksessa, että tulevat raskaaksi. Kun tiedämme, että raskaaksi ei voi tulla kondomin kanssa, joka taas suojaa sukupuolitaudeilta, niin me tosiasiallisesti altistamme naisia ja myös lapsia vakavien sukupuolitautien saamiseen. Tällä hetkellä vielä sekä Virossa että Venäjällä maan sisäinen hiv-ongelma on ehkä suurimpia uhkia, mitä näissä maissa on. On hyvin mahdollista, että myös meidän maassamme hiv-vaara tulee todellisemmaksi. Minun mielestäni, kun emme ole kieltäneet naisia tulemasta raskaaksi ilman avioliittoa tai vakituista miessuhdetta, tämä käytännössä on viesti siitä, että katsomme, että joidenkin pitäisi ryhtyä suojaamattomaan sukupuolisuhteeseen, vaikka siihen ei olisi biologista välttämättömyyttä.

Toinen asia, johon haluaisin kiinnittää huomiota, on sijaissynnyttäjien kielto. Voi sanoa, että tässä palataan jälleen historiaan, kun ajatellaan, että kohtu on naiseuden ydin. Hysteriaan viitaten sanotaan, että juuri kohdusta tulee naisen luonteen oikukkuus ja vaikeus. Juuri tässä nyt tehdään kohdusta jotain niin ainutlaatuista, että sitä ei voi ikään kuin lainata tai ei voi sijaissynnyttää, vaikka voimme luovuttaa toisillemme munasoluja ja siittiösoluja. Minusta tuntuu hyvin kummalliselta, että juuri sijaissynnyttämisen, joka on biologisesti mahdollista, kielto on tässä hallituksen esityksessä.

Ymmärrän hyvin, että on huoli taloudellisista väärinkäytöksistä, että joku raskauspelkoinen ihminen ostaa pahimmillaan vielä kehitysmaista synnytyspalvelua. Mutta tätä mallia on tarkoitus soveltaa juuri niissä tapauksissa, joissa sijaissynnyttäjän ja äidin välillä on lämmin läheinen kiintymyssuhde, joka mahdollistaa sen, että sijaissynnyttäjä on jollakin tavalla osa lapsen elämää ja raskauden ainutlaatuisuus tulee sitä kautta todettua. Sijaissynnyttäjän kielto ajatusmaailmaltaan on minusta yhtä kummallista kuin se, mitä varmaan monet muutkin ovat kummeksuneet, että on uskontokuntia, jotka katsovat, että verta ei saa vaihtaa, ei saa tällä tavalla sekoittaa ihmisiä. Minä itse olen sitä mieltä, että sijaissynnyttämisessä läheiselle, siskolle tai ystävättärelle, ei ole mitään sen kaltaista, että se olisi absoluuttinen ihmisyyden tai jonkin tämän kaltaisen tabun rikkominen. Mielestäni tähän hallituksen esitykseen sisältyy jotenkin käsitys, että kohtu tai sijaissynnyttäminen on jonkinlainen tabu. Ymmärrän, että näihin asioihin liittyy uskomuksia ja vastaavia, mutta ei tämä kyllä ole se asia, mihin sen liittäisin.

Toivon todella, kun näitä esityksiä valiokunnassa pohditaan, kutsutaan asiantuntijoita myös kulttuurihistorian ja biologian alalta purkamaan tätä käsitettä, mikä liittyy kulttuurilliseen isyyteen ja biologiseen siittämiseen.

Tuija Brax /vihr:

Rouva puhemies! Puutun pariin asiaan oikeastaan vastauspuheenvuoron kaltaisesti. Unohdin ed. Akaan-Penttilän ansiokkaaseen keskustelunavaukseen vastata. Tietysti hän on aivan oikeassa siinä, mikä on ideaalitilanne ja mikä on lapsen kannalta parasta. Olen hänen kanssaan samaa mieltä ja itse ainakin olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että toistaiseksi asiat ovat omassa ja lähipiirini, veljeni ja monen muun, perheessä loksahtaneet niin, että lapsi on voinut olla haluttu ja hän tietää vanhempansa. Toivottavasti kaikki siltä osin jatkossakin menee hyvin.

Mutta seuraako siitä se, että kun kaikille lapsille, jopa sadoilletuhansille suomalaisillekaan lapsille, ei voida tarjota tosiasiallisesti sitä, mitä ed. Akaan-Penttilä toivoo, se sitten nimenomaan näissä harvinaisissa, mutta hyvin harkituissa tapauksissa pitäisi kieltää? Siitä haluaisin itse asiassa käydä debattia ja kuulla pohdintoja, koska hieman mielestäni mittasuhteet ovat tässä asiassa väärällään semminkin, kun ainakin niitä tapauksia, jotka olen itse tietänyt Väestöliiton kautta saatuina, on edeltänyt aika rankka ulkopuolinen arviointi siitä, toimitaanko tässä vastuullisesti ja onko äidistä ja nimenomaan myös hänen taustastaan ja tukiverkoistaan johonkin.

Ed. Räsäselle toteaisin historian katsauksesta, että ennen kuin ehkäisy keksittiin, lapsia syntyi hyvin paljon Suomeenkin. Muun muassa tunnen oman isoäitinikin tarinan: omaa isoäitiänikin myytiin kerran vuodessa sille, kuka halvimmalla otti niin sanottuna huutolaislapsena. Niinpä sekä suvuissa, kylissä että huutolaislapsitradition kautta lapsia silloin, kun heitä riitti joka paikkaan eikä kaikista pystytty huolehtimaan, päätyi myös yksinäisille äideille ja myös todennäköisesti hyvin erilaisissa seksuaalisissa suhteissa oleville ihmisille. Heitä päätyi sukulaisille, niille pariskunnille, jotka kärsivät lapsettomuudesta. Se on ollut Suomen historiassa hyvin tavallista silloin, kun lapsia oli paljon ja kaikki eivät jostain syystä saaneet lapsia.

Marja-Leena  Kemppainen  /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Saapunki toi selkeästi esille sen, että hän etsi 35 vuotta. Hän tapasi, hän koki, hän sai tietyn asian selvitettyä, ja hän koki sen hyvänä. Näitä ed. Saapungin kaltaisia tapauksia on tässä maassa tällä hetkellä kymmeniätuhansia, jotka etsivät ja miettivät sitä, miten he saisivat selvittää oman biologisen isänsä. Meidän lainsäädäntömme ei tällä hetkellä anna siihen mahdollisuutta, vaikka 1975 lakia uudistettiin. Tämä on ongelma, joka viestittyy lastensuojeluviranomaisten kautta hyvin usein.

Kun meillä on tämä ongelma, niin olen jättänyt tästä lakialoitteen, josta tullaan tämän syksyn aikana keskustelemaan täällä salissa. Voin sanoa, että palautetta tulee, miksi halutaan tämä asia selvittää, koska on myös niitä isiä, jotka eivät tiedä, että heillä on jossakin syntynyt lapsi, joka on kasvanut erillään. Hekin haluavat selvittää tätä asiaa. Ei se aina ole negatiivinen asia sieltä isän puolelta, vaan päinvastoin on erilaisia tilanteita, joissa kuitenkin nähdään, että ei ole ollut mahdollisuutta asiaa aikaisemmin jostain syystä selvittää. Kun me lainsäädännöllä tuemme erilaisia vaihtoehtoja, tämäkin asia pitää saada tässä talossa kuntoon. Palataan siihen syksyllä.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Muutama havainto lisää tähän keskusteluun, koska me kyllä koskettelemme erittäin tärkeää ja monipuolista asiaa. Luulen, että siitä olemme kaikki yksimielisiä. En itse asiassa tässä niinkään paljon tule nytkään puhumaan omia mielipiteitäni tästä asiasta, vaikka minulla kyllä on sellaiset, osittain ehkä vähän horjuvat käsitykset, mutta lähetekeskustelun pitäisi kyllä tässä asiassa toimia kunnolla. Näen tämän asian näin.

Kun olen kuunnellut kaikki nämä puheenvuorot, niin suurin osa näistä on ollut sinänsä ihan asiaa, mutta mihin ne ovat keskittyneet? Erilaisiin oikeusnäkökohtiin, siis aivan oikein, koska lainsäädännöstä on kysymys. Ne ovat keskittyneet aikuisten maailman asioihin, aikuisten haluihin, aikuisten ehtoihin, aikuisten tuntoihin. Sekin on kaikki aivan oikein, ei siinä mitään pahaa ole.

Sen lisäksi on ollut aika paljon mielipiteitä. Ed. Soininvaara myöskin sanoo lakinsa perusteluissa näiden kahden asian kohdalla, joihin hän haluaa muutosta, että hallituksen perustelut siltä osin ovat huonoja. Mutta hän ei, ikävä kyllä, perustele, miksi ne ovat huonoja. Hän vain sanoo mielipiteensä, ja tämä on se pointti, jonka takia haluaisin lypsää, arvoisat edustajat etenkin vihreässä ryhmässä, teitä vielä tulemaan vähän paremmin tai selkeämmällä suomella esille vastaten siihen, miksi te niin voimakkaasti olette tämän ed. Soininvaaran ehdotuksen takana ajatellen nimenomaan lapsen kannalta tätä asiaa: lapsen kehityksen kannalta, lapsen identiteetin muovautumisen kannalta.

Täällä on ollut aika harvinainen lähetekeskustelu siinä muodossa, että en koskaan ennen muista kahden edustajan puhuneen hyvin henkilökohtaisesti tästä asiasta. Toinen jopa sanoi, että hänellä on 35 vuoden kokemus kaikista näistä taustoista. Se oli ed. Saapunki.

Itse vain näen niin, että kun sitten vihreä ryhmä lähinnä täällä nyt ajaa tätä asiaa — tämä on poliittista toimintaa, se on aivan oikein — niin minä en ainakaan ole kuullut kenenkään teistä sanovan, että nämä ehdotukset, jotka ed. Soininvaara nyt ehdottaa ajettaviksi, ovat tismalleen yhtä hyviä vaihtoehtoja kuin se normaali tapa, millä esimerkiksi ihmisrotu lisääntyy. Toivoisin teiltä vähän varmempaa agendaa, niin että ääneen sanoisitte perustelunne. Jos on vain liian liberaali tunne-elämän pohjalta ja senhetkisen tiedon pohjalta, mutta ei vetoa mihinkään tutkimuksiin ...

Minä olisin toivonut, että te olisitte kertoneet jonkin tutkimuksen esimerkiksi niistä lesbo-olosuhteista, missä lapsia elää. Minä tiedän niistä tuloksia. Ne ovat positiivisia, mutta niitä haittaa se, että ne eivät ole vielä monta kymmentä vuotta vanhoja. Mutta se on kuitenkin selkeä tieto, joka tietyllä lailla puolustaa tätä teidän ajatustanne. Niitä asioita, mitä sitten tämä mahdollinen kohdunvuokraus tai sijaissynnyttäjän käyttö aiheuttaa lapsen itsetunnolle jossain myöhemmässä vaiheessa, varmasti täytyy meidän asiantuntijoiden kautta valiokunnassa käsitellä ja yrittää saada tähän selvyyttä, sillä tässä on hyvin paljon semmoista, jolla ei ole itse asiassa mitään tekemistäkään lain kanssa, vaan ihmisrodun muiden perusolemusten kanssa.

Tulin tänne eteen käyttämään puheenvuoron sen takia pelkästään, että lapsen kannalta ja hänen koko tulevan elämänsä kannalta tämä keskustelu on ollut aivan liian yksipuolista. Käytännössä melkein on lapsi unohdettu. Se on mennyt vähän niin kuin pesuveden mukana tässä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Todella se lienee kaikkein vastuullisin näkökulma, että tässä puhutaan syntymättömistä lapsista eikä vain aikuisista, jotka ovat tekemässä keskinäisiä ratkaisuja.

Ed. Pauli Saapungin kertomus oli erittäin koskettava ja vakuuttava. Se vahvistaa varmasti meidän kaikkien käsitystä lapsen oikeudesta tietää vanhempansa. Mutta tähän liittyy se asia, johon ed. Ylä-Mononen viittasi, että meillä on tämä oikeus äidillä olla kertomatta isää. Voimme tietysti olettaa, että vaikka se ei tule virallisiin asiapapereihin, hän kertoo sen lapselleen myöhemmin tai kun katsoo sen tarpeelliseksi. Tämä on toivottavaa. Mutta se on tilanne, joka ei siis välttämättä toteudu. Saattaa olla, että äiti kieltäytyy siitä. Me tiedämme kaikki vähintään kirjallisuudesta, jonka erikoistuntijoita meillä on täällä myös, sen, että kuolinvuoteellaankaan äiti ei ole kertonut tätä tietoa lapselle. Silloin tämä ed. Pauli Saapungin kokemus jää toteutumatta.

Kun täällä on tuotu myös esiin se näkökulma, että tässä puututaan miehen ja naisen väliseen luonnolliseen suhteeseen, jonka tuloksena syntyy lapsia, ja isyyteen, niin nämä puheenvuorot, mitä täällä on esitetty siitä, miten perheet hajoavat ja miten isyys jää toteutumatta, ovat erittäin tärkeitä. Ehkä pääpaino kaikkien meidän, jotka olemme huolestuneita lasten hyvinvoinnista, isyyden puutteesta, tulisi kohdistaa siihen, ettei puolet avioliitoista hajoaisi, ettei synny niin paljon yksinhuoltajuutta, jossa ei ole sitä isää tai joskus äitiä mukana. Onhan toki sellaisia aivan onnellisiakin tilanteita perheen hajoamisen jälkeen lapsen näkökulmasta.

Mutta pääsääntöhän on se, että yhteiskunta voi huonosti ja tämä toteutuu nimenomaan perheiden ongelmana ja hajoamisena ja lasten huonona vointina. Eli yhteiskunta on kertakäyttöyhteiskunta. Avioliitto ja parisuhdekin on kertakäyttöinen. Se kestää aikansa. Jotkut väittävät, että nykyään avioparit hääjuhlallisuuksissa, jotka ehkä maksavat tuhansia euroja ja kymmenenkintuhatta euroa, ajattelevat ehkä, että tämä nyt on seuraavaksi muutamaksi ajaksi ja sitten ehkä sama uudelleen eri kirkossa.

Puhemies! Yksi asia, jonka haluaisin vielä liittää tähän puheenvuorooni, on se, mitä ed. Krohn puhui kohdusta. Ed. Krohnin puheenvuoro oli jälleen erittäin mielenkiintoinen, nimenomaan tämä isä ja isyysmyytti, Isä meidän taivaassa jne. Se on aivan oikein. Mutta sitten ehkä tällainen luonnontieteellinen näkökulma tähän kohtukysymykseen: Siis raskaus ja lapsen kehittyminenhän ei ole mikään kohdun kysymys. Kollegat, lääkärit, tietävät ja muut sen, että se ei ole sitä, vaan se on koko elimistön kokonaisvaltainen tilanne, joka hallitsee äitiä. (Ed. Brax: Ehkä sen tietää moni muukin!) Tästä käytiin jo debattia aikaisemmin. Ed. Sinnemäki muun muassa totesi saman asian. Näin ei ole mielestäni ihan ongelmaton tämä sijaissynnyttäjä, koska synnyttäjän elimistö ja elämä muovautuvat uudella tavalla. Hänellä on jälleen se suhde siihen syntyvään lapseen synnytyksen jälkeen, vaikka hän ei ole geneettisessä mielessä biologinen äiti. Mutta fysiologia ja elämä on tehnyt hänestä äidin, ja hänen psyykensä ja myöskin hänen koko elimistönsä, ei ainoastaan kohtu, on muuttunut tähän tärkeään tehtävään valmiiksi.

Arvoisa puhemies! Erittäin mielenkiintoinen asia tämä kokonaisuus. Erittäin vastuunalainen arvio tulee tässä lakiasiainvaliokunnassa tehtäväksi. Näen edelleenkin niin, että tämä lakialoite vahvistaa ja tuo omalla tavallaan lisää tähän keskusteluun lakiasiainvaliokunnassa.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Krohnin puheenvuoro avasi itse asiassa aika hyvin vihreiden logiikkaa tässä kysymyksessä. Itse asiassa tällä logiikalla pitäisi kumota myös tämän hetken voimassa oleva isyyslainsäädäntö, jolla isyys voidaan vahvistaa niissäkin tapauksissa, joissa lapsi on esimerkiksi saanut alkunsa vaikkapa siitä ed. Soininvaaran kuvaamasta ravintolasuhteesta. Perhelainsäädäntöhän on hyvin pitkälti kehittynyt vuosikymmenten saatossa turvaamaan lapselle oikeuden isään myös avioliiton ulkopuolella syntyneissä tilanteissa. Tämä ed. Krohnin esittämä logiikka käy mielestäni lopulta paitsi lapsen myös naisen oikeuksia vastaan.

Ed. Karhu mielestäni aika hyvin kiteytti sen, mistä tämä aloite kumpuaa: yksinäisen naisen tai naisparin halusta toteuttaa äidinvaistoa. Tämä on sinänsä tärkeä asia huomioida ja varmasti hyvin kipeä tilanne monen yksin elävän naisen kohdalla, mutta kuitenkin toisessa vaakakupissa on lapsen oikeus isään. Ed. Karhu otti esiin näitä isähahmoja, joita varmasti kaikki lapset tarvitsevat, mutta isähahmo tai isän malli on kyllä ihan eri asia kuin todellinen isä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Minusta kuitenkin tässä pitäisi ottaa tärkeästi se seikka huomioon, miten lapsen oikeus nimenomaan toteutuu. Yksi esimerkki vain tässä, koska näissä puheissa ei oikeastaan ole tullut itselleni vastausta siihen kysymykseen. Kuvitellaan, että toinen nainen on Töölössä ja toinen Hakaniementorin kupeella ja molemmat keinohedelmöitetään saman isän siemenillä, siemenpankista haetaan nämä. Sitten toinen tekee tytön ja toinen pojan, ja he tapaavat tuossa kellarissa tai vaikka seurakuntakeskuksessa ja he ihastuvat toisiinsa, he ovat 20-vuotiaita. He seurustelevat, ja heistä tuntuu, että oikein mukava juttu, mennäänpäs naimisiin, kun tässä on kirkkokin näin lähellä, kun oltiin seurakuntakeskuksessa. Sitten joudutaan semmoisen jutun eteen, että he menevät terveyskeskukseen vai mihin menevät ja verikokeisiin ja sitten todetaankin, että hyvänen aika, hehän ovatkin sisaruksia, vai miten tämä hoidetaan? Sitten jos he eivät mene sinne, sitten tulee vahinkoa yhteiskunnalle, sille tulevalle lapselle, joka mahdollisesti syntyy siinä avioliitossa. Tämmöinen ongelma tähän sisältyy.

Minä en tiedä, miten se ratkaistaan, mutta aina kun mennään ronkkimaan näitä jotenkin ja tekemään erinäköisiä juttuja, niin siinä käy tämmöisiä vahinkoja sitten ja on mahdollisuuksia, joita ei välttämättä pystytä hallitsemaan.

Tuija  Brax  /vihr:

Rouva puhemies! Ed. Akaan-Penttilän puheenvuoro kyllä masensi parillakin tavalla. Ensinnäkin tapa, jolla niputettiin kaikki vihreät yhteen, ei vastaa keskustelun kulkua. Itse ainakin korostin ensimmäisessäkin puheenvuorossani, että vain yhtä asiaa haluan tässä kommentoida.

Ed. U. Anttila toi erittäin tärkeän erillisen näkökulman tästä tiedonsaannista, jota toiset vihreät ovat tukeneet ja toiset eivät. Omalta osaltani olen lähempänä ed. U. Anttilan tuomia näkökulmia, joskin sillä varauksella, että tietooni on saatettu, että jos näyttää siltä, että absoluuttinen automaattinen tiedonsaantioikeus käytännössä tekee tyhjäksi yksinäisten naisten oikeuden saada hedelmöityshoitoa, silloin siinä on ehkä vielä entistä vaikeampi keskustelun paikka.

Mutta ennen kaikkea masennuin siitä, että vilpittömästi vastasin ed. Akaan-Penttilän kysymykseen juuri korostaen sitä, että kysymys oli oikea ja haluan jatkaa siitä keskustelua, osoittaen aivan selvästi, että en ole tästä asiasta mitenkään varma ja että myös ed. Akaan-Penttilän tuomat näkökulmat ovat oikeutettuja. Halusin tuoda siihen vain sen suhteellisuuden, mitkä ovat oikeasti oikeita keinoja niiden ed. Akaan-Penttilän näkökulmien turvaamiseksi, joita lapsen oikeuden nimissä sanotaan olevan, ja ovatko tässä mittasuhteet oikeilla paikoilla, jos juuri tähän yhteen hyvin harvinaiseen tapaukseen kiinnitetään huomiota suhteessa niihin valtaviin ongelmiin, joita niin sanotuissa normaaleissa parisuhteissa on, joissa muun muassa hakataan.

Vielä lopuksi kysyisin lääkäreiltä: Oletteko sitä mieltä, että Väestöliiton kokeneet hyvät lääkärit ovat tähän mennessä noudattaneet jotenkin eettisesti huonoa politiikkaa toimiessaan jo vuosikymmenen verran ainakin tällä saralla?

Saara Karhu  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni ed. Krohn kiteytti isyysproblematiikan varsin terävästi omassa puheenvuorossaan. Omastakin mielestäni todellinen isä on isä lapsen arjessa, se voi olla sama henkilö, joka on siemenen antanut, mutta se ei välttämättä ole tämä henkilö.

Täällä on toivottu, että tilannetta tarkasteltaisiin lapsen kannalta. Hallituksen esityksessä siittiöiden luovutuksesta yksinäisille naisille saattaa seurata isyyden vahvistus, ja on selvää, ettei siittiöitä tähän tarkoitukseen enää saada. Jos nyt sitten yksinäinen äiti kuitenkin päättää tehdä lapsen, ja nyt sitten siihen lapsen näkökulmaan: Jos lapsi syntyy luovutetusta siittiöstä, on hän todennäköisesti terve tai ainakin terveempi kuin tilanteessa, jossa äiti menee esimerkiksi sinne ravintolaan ja jonkun satunnaisen kumppanin kanssa tekee lapsen, ja pahimmillaan lapsi saattaa olla vaikka hiv-positiivinen, kuka tietää. Oikeus isään jää kummassakin tapauksessa täysin toteutumatta. Kumpi on parempi lapsen näkökulmasta? Tai olisiko sitten se vaihtoehto parempi lapsen näkökulmasta, että hän ei synny lainkaan, että häneltä kielletään oikeus elämään?

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! En oikeastaan masentunut ed. Akaan-Penttilän kommenteista, koska arvasin, että ei hän tosiasiassa aiokaan kuunnella, mitä me sanomme. Tätä keskusteluahan on käyty hyvin paljon juuri siitä näkökulmasta, mikä on lapsen etu, joten en ymmärrä sitä, miten voi mennä sitten korokkeelle sanomaan, että tässä ei ole käyty sitä keskustelua siitä näkökulmasta. Lapsen ja vanhempien etu eivät varmaan ole sillä tavalla erotettavissa, eikä lapsen etu voi olla esimerkiksi erittäin huonot vanhemmat.

Jos nyt sitten vielä vääntäisin rautalangasta oman mielipiteeni koskien näitä naispareja, mielestäni kaksi naista, jotka haluavat lapsen, jotka kasvattavat lasta parisuhteessa ja ovat harkinneet sen erittäin tarkoin, voivat toteuttaa lapsen etua hyvällä tavalla. Mitä taas tulee lapsen etuun näissä muissa tapauksissa, siihen ovat ehkä toiset lainsäädännölliset ja yhteiskuntapoliittiset toimenpiteet tarpeen, mutta tätä lakialoitetta kannatan esimerkiksi edellä mainitusta syystä.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Minulla ei ole tiedossa mitään sellaista seikkaa Väestöliiton toimissa kautta vuosien, joka olisi itselleni herättänyt jotain epäilyä, että siellä ei eettisesti ja moraalisesti olisi toimittu oikeilla periaatteilla. Tämä kertoo tietysti meidän lääkärikuntamme etiikan korkeasta tasosta, moraalin korkeasta tasosta, kun ei ole ollut mitään lainsäädäntöä ja on silti pystytty toimimaan hyvin. Nyt on vaan tullut kaikille sellainen tunne, että tästä koko paketista täytyy säätää jotenkin lailla, ja en tiedä, onko se lopultakaan ihan edes niin.

Minulla on semmoinen aavistus, että isättömät lapset, joita siis syntyy 900 vuodessa, joutuvat tulevaisuudessa entistä ahtaammalle. Heistä tulee tämmöinen erityisen ihmeellinen silmätikkujoukko, jolta määrävälein kysytään, löytyykö sitä isää. Tämmöistä mielialaa minä en toivo, että suhtaudutaan tavallaan eri tavoin, jos nainen on sattunut tulemaan raskaaksi ja synnyttää isättömän lapsen, ja sitten se hedelmöityshoidoilla alkuun saatettu lapsi olisi jotenkin niin erilainen ja niin erinomainen. Toisaalta tämä problematiikka kertoo tästä medikalisoitumisesta tässäkin asiassa, siitä että se on liian pitkällä.

Toisaalta paheksun sitä omaltakin osaltani, että suostutaan perustelemaan missään kohdin isyyttä sillä, että täytyy tietää geneettinen tausta. Sehän on tietyllä tavalla sairaalloista ajattelua, jos ajatellaan luontoa ja luomisen voimaa, ajatella, että meidän jokaisen pitäisi sen takia, että jos me joskus myöhemmin sairastumme, tietää geneettinen isä. Sehän on suo, johon upotaan välittömästi. Ajatellaan vaan avioliitossa syntyneitä lapsia.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Pyysin puheenvuoron sen takia ennen muuta, koska ed. Brax aiheellisesti kysyi yleensä kansanedustajilta, mitä mieltä ollaan Väestöliitosta, ja totean, että Väestöliiton hyvä toimintakäytäntö on johtanut siihen, että on pystytty suunnilleen se tapa kopioimaan laiksi, mitä siellä toteutetaan, lukuun ottamatta tätä erästä kohtaa, joka mielestäni on auki oleva kysymys. Ed. Saapunki käytti puheenvuoron, jossa hän kertoi avoimesti eduskunnan pöytäkirjoihin, miten tärkeätä on lapselle — ja oli hänelle itselleen — tietää, kuka ja missä hänen isänsä on. Tätä on syytä kunnioittaa.

Kaiken kaikkiaan tämä lakialoite on ollut erittäin tarpeellinen, ja tämäkin keskustelu osoittaa, miten moni asia vielä on auki. Painotan nyt sitä vastuuta, mikä lakiasiainvaliokunnalla on tässä kysymyksessä. Suurta ymmärrystä toivon kaikille asian käsittelijöille.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Väestöliiton toimintakäytännössä on mielestäni ollut juuri se ongelma, että muun muassa vastoin muiden Pohjoismaiden lainsäädäntöä ja käytäntöä hedelmällisyyshoitoja on annettu naispareille ja yksinäisille naisille ilman sen laajempaa eettistä pohdintaa, ihan Väestöliiton omien käytäntöjen ja arviointien pohjalta.

Ed. Karhulle vielä haluan todeta, kun hän käytti tällaista kummallista argumenttia ja filosofista ajatuksenjuoksua, onko lapselle parempi, että hän ei synny lainkaan. Hän ei varmaankaan aborttiin viitannut tässä suhteessa. Nimittäin eihän toive lapsesta ole vielä "hän" eikä toive lapsesta ole lapsi.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! En viitannut aborttiin vaan siihen, että tämä yksinäinen äiti pidättäytyy tekemästä lasta.