Kulttuuri- ja asuntoministeri Pia  Viitanen

Arvoisa herra puhemies! Tässä esityksessä on kaksi opintotuen myöntämisperusteiden muutosta sekä koulumatkatuen laskentaperusteita koskeva muutos.

Lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden koulumatkatukeen ehdotetaan muutoksia, jotka koskevat koulumatkatuen laskentaperusteita opiskelijan käyttäessä toimivaltaisen viranomaisen järjestämää joukkoliikennettä. Esityksen mukaan koulumatkatukea maksettaisiin viranomaisen yhteisen lippu- ja maksujärjestelmän kautta ministeriön taksa-asetuksen perusteella. Vastaavaa taksaa sovelletaan nykyisin korvattaessa koulumatkakustannuksia koulutuksen järjestäjille ja opiskelijoille, jotka kulkevat omalla autolla.

Kun siirryttiin ko. joukkoliikennemalliin, suurin osa nykyisin Matkahuollolle maksettavasta määrärahasta ohjautuisi jatkossa yhden lippujärjestelmän ylläpitäjän kautta toimivaltaisille viranomaisille. Kaiken kaikkiaan tämän esityksen tarkoituksena onkin koulumatkatukilain perustarkoituksen mukaisesti tukea opiskelijan koulumatkakustannuksia ja joukkoliikenteen järjestämistä. Muutos toteutetaan kustannusneutraalisti nykyisen valtio—kunta-rahoitussuhteen pohjalta. Koulumatkatuen myöntämisperusteena olisi edelleen se, että koulumatka on yli 10 kilometriä, ja tuen määrä olisi laskennallinen ja perustuisi matkan pituuteen. Taksaa tarkistetaan vuosittain linja-autoliikenteen kokonaiskustannusindeksin perusteella. Olennaista on, että tämä järjestelmä sinänsä ei muuta nykytilaa. Opiskelijan saama tuki ja omavastuu säilyvät siis ennallaan.

Arvoisa puhemies! Toinen esitys pohjautuu viime kevään kehysriiheen ja se on osa hallituksen rakennepoliittisia toimia. Sen mukaan opiskelijalla, joka on jo suorittanut korkeakoulututkinnon, ei olisi oikeutta opintotukeen toisen samantasoisen korkeakoulututkinnon suorittamiseksi. Näitä tapauksia, joissa oikeutta ei olisi, on se, että opintotukea ei myönnettäisi alemman korkeakoulututkinnon tai ammattikorkeakoulututkinnon suorittamiseksi opiskelijalle, joka on jo suorittanut alemman korkeakoulututkinnon tai ammattikorkeakoulututkinnon tai ylemmän korkeakoulututkinnon. Samoin tukea ei myönnettäisi ylemmän korkeakoulututkinnon tai ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittamiseksi opiskelijalle, joka on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon tai ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon kaiken kaikkiaan.

Arvoisa puhemies! Mielestäni on tärkeää huomata, että tämä opintotukilain uusi rajaus onnistuttiin budjettiriihen yhteydessä siirtämään vuodella eteenpäin. Alun perin oli ajatus ja päätös siitä, että tämä uudistus tulisi voimaan 1.8.2016, mutta tämä tuntui kovin pikaiselta aikataululta. Siksipä me teimme ministeriöstä esityksen siitä, että tätä siirrettäisiin vuodella eteenpäin, jotta voitaisiin sitten saada tähän sopeutumisaikaa ja sitä kautta myös järjestelmät pelaamaan yhteen toisaalta korkeakoulupuolen järjestelmän ja siellä käynnissä olevien uudistusten kanssa. Eli tämä oli sinänsä merkittävä muutos juuri tästä syystä, että nimenomaan opiskelijat ja korkeakoulut voivat sopeutua ehdotettuihin muutoksiin paremmin. Tällä systeemillä muutimme voimaanpanoa vuodella ja siirsimme myös sitten tätä säästötavoitetta, mikä tässä oli vähän reilu miljoona, taisi olla 1,7 miljoonaa. Pistettiin sille henkselit päälle ensi vuoden osalta.

Opintoalan vaihtoa suunnittelevat voivat siis toteuttaa sen vielä nykyisen lainsäädännön puitteissa ja saada opintotukea vielä ensi vuonna aloittaessaan opinnot toisen samantasoisen tutkinnon suorittamiseen. Myös korkeakoulut voivat ottaa paremmin huomioon muutokset opiskelijavalintoja suunnitellessaan. Esimerkiksi terveydenhuoltoalalla yliopistot edellyttävät nykyisen terveystieteen maisterin ja kandidaatin opintoihin alemman korkeakoulutuksen tasoista tutkintoa, ja nyt valintaperusteiden muutos siellä korkeakoulussa mahdollistuu, koska tätä aikataulua lykättiin. Tämä oli sellainen yksittäinen seikka, joka nimenomaan siellä lain lausuntokierroksellakin lausunnonantajilta tuli konkreettisena tapauksena esiin, ja se oli myös yksi syy, miksi tähän reagoitiin.

Kuten sanottu, tämä esitys liittyy hallituksen keväällä tekemään kehyspäätökseen, ja sillä pyritään osaltaan vähentämään valtion menoja sekä nopeuttamaan korkeakoulututkinnon suorittaneiden työmarkkinoille siirtymistä. Lisäksi rajaus tukee sitä ajatusta, mikä on opiskelijavalintauudistuksessa, että korkeakoulupaikkojen opiskelupaikkoja kohdennetaan niille, jotka eivät ole aikaisemmin suorittaneet korkeakoulututkintoa. Summat, mistä tässä puhutaan, ovat seuraavat, eli tästä rajauksesta aiheutuisi säästöä vähitellen vuodesta 2016, tässä tapauksessa siis siten, että se olisi vuoteen 2019 mennessä noin 10,5 miljoonaa euroa.

Korkeakoulututkinnon suorittamiseksi opintotukea myönnettäisiin edelleenkin kaksiportaisesti, ensin alemman tutkinnon suorittamiseen ja sen jälkeen erikseen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen. Korkeakouluopiskelua varten opintotukea voisi saada edelleenkin enintään 64 tukikuukautta. Tukea voitaisiin edelleen myöntää korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen jatkotutkinnon suorittamiseksi, erikoistumiskoulutukseen, ammatilliseen täydennyskoulutukseen tai jonkin virkakelpoisuuden saavuttamiseksi.

Toisen samantasoisen tutkinnon suorittaminen ei olisi kokonaan yhteiskunnan tuen ulkopuolella, koska työtön työnhakija voi opiskella työttömyysturvalla ja aikuisopiskelija voi saada ansaintaperusteista aikuiskoulutustukea. Lisäksi työ- ja ansiokyvyn tukemiseksi tai parantamiseksi taikka työkyvyttömyyden estämiseksi järjestetyn ammatillisen koulutuksen ajalle saa kuntoutusrahaa sekä muita kuntoutusetuja. Kaiken kaikkiaan tämä esitetty rajaus koskee vain niitä opiskelijoita, jotka ottavat opiskelupaikan vastaan lain voimaantulon jälkeen 1.1.2016.

Kolmas asia. Opintotukilakiin esitetään myös otettavaksi kiinteiden siteiden määritelmä ulkomaille myönnettävän tuen ehdoksi. Tämän esityksen taustalla ovat Euroopan unionin tuomioistuimessa viime vuosina tehdyt ratkaisut, joiden perusteella voidaan katsoa, että pelkkä asumisehto ulkomaille myönnettävän opintotuen ehtona on ristiriidassa vapaan liikkuvuuden periaatteen kanssa. Näitä nykyisiä säännöksiä opintotuen myöntämiseksi ulkomailla harjoitettaviin opintoihin ehdotetaan muutettavaksi siten, että ne eivät perustuisi enää yhtä vahvasti henkilön asuinpaikkaan, vaan tukea voitaisiin myöntää silloin, jos henkilöllä voidaan katsoa olevan muuten elinolosuhteidensa perusteella kiinteät siteet Suomeen. Esitetty ehdotus siis lisäisi opiskelijan liikkuvuutta ja poistaisi nykyisen säännöksen tulkinnallisia ongelmia sekä EU-oikeudellisia epäkohtia.

Tässä, arvoisa puhemies, kiteytettynä lain kolme erilaista esitystä. — Kiitos.

Katja Hänninen /vas:

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Täytyy sanoa, että hallitus hoitaa väärällä lääkkeellä kuviteltua ongelmaa keksiessään jälleen uuden rajauksen opintotukeen ja opiskeluun. Opintoaikoja on jo rajattu ja opintotuen kriteerejä on toistuvasti tiukennettu ja nyt mahdollisuuksia opiskelun iloon aiotaan entisestään vähentää. Opintotukikuukausien määrä on jo nyt rajallinen. Ensimmäisen tutkinnon jälkeen jääneet tukikuukaudet ovat olleet hätävara niille valmistuneille, jotka eivät ole heikon työmarkkinatilanteen vuoksi löytäneet töitä tai joiden 19-vuotiaana tekemä alavalinta on osoittautunut aikuistuessa vääräksi. Opiskelijajärjestöt ovat huomauttaneet, ettei koulutusalan tai oppilaitoksen vaihtaminen kesken opintojen ole läheskään niin vaivatonta kuin hallitus antaa ymmärtää. Korkeakoulujen toimintatavat ovat kankeita, ja niiden etu on, että opiskelijat suorittavat aloittamansa tutkinnon loppuun. Tätä todellisuutta ei muuteta opiskelijoita kiristämällä.

Hallituksen esitys ei ota huomioon myöskään pakottavia syitä vaihtaa alaa valmistumisen jälkeen. Esimerkiksi terveydelliset syyt, kuten ammattitaudin puhkeaminen, iskevät ihmisen toimeentuloon ja pakottavat kouluttautumaan uudelleen. Herää väkisinkin kysymys, onko opintotuen rajaamisesityksestä tehty minkään sortin vaikuttavuusarviointia muuta kuin säästönäkökulmasta. Kauniit puheet elinikäisestä oppimisesta ja henkilökohtaisista opintopoluista voidaan unohtaa, jos samalla tehdään juuri toiseen suuntaan vieviä päätöksiä opiskelumahdollisuuksien rajoittamiseksi. Toisen korkeakoulututkinnon suorittaminen on jo nyt toimeentulokysymys, eikä sitä pidä entisestään vaikeuttaa. Jos Suomi aikoo jatkossakin kilpailla korkealla osaamisella, täytyy osaamiseen myös ymmärtää panostaa.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Oli aika, jolloin Suomi arvosti sivistystä. Poliitikot oikealta vasemmalle, sivistysporvareista valistussosialisteihin, työskentelivät ahkerasti sen eteen, että jokaisella tässä maassa olisi mahdollisuus opiskella, ja kansalaiset tarttuivat tilaisuuteen. Verraten lyhyessä ajassa lähes lukutaidottomasta kansasta tuli yksi maailman koulutetuimpia. Virallisten tutkintojärjestelmien rinnalla kukoisti vapaa sivistystyö, joka avasi koulutuspolkuja erityisesti työväenluokalle. Sitä täydensi kattava kirjastoverkko. Koulutus nähtiin pienen kansakunnan tienä vaurauteen, mutta sillä oli myös itseisarvo. Ihmisiä kannustettiin opiskelemaan ja sivistys nähtiin osana hyvää elämää. Koulutusta kunnioitettiin ja useamman tutkinnon suorittamista pidettiin meriittinä.

Sitten tapahtui jotakin. Yhtäkkiä ihanteet sivistyksestä ja koulutuksen laaja-alaisuudesta katosivat jonnekin. Muu kuin työelämän tarpeista lähtevä koulutus alettiin nähdä rahan haaskauksena ja useamman tutkinnon suorittaminen toisten rahoilla loisimisena. Yliopistojen vapaa opiskeluoikeus ja tutkintojen laajuudesta johtuva opiskeluaikojen pituus olikin äkkiä ongelma, ei enää kansallinen voimavara. Nyt keskustelussa oleva esitys opintotuen rajoittamisesta vain ensimmäiseen tutkintoon on osa politiikkaa, jossa opintoaikoja on lyhennetty, koulutusalalta toiselle siirtymistä vaikeutettu ja vapaan sivistystyön rahoitusta leikattu, kaikki tämä tilanteessa, jossa koko työuran läpäiseminen yhdessä ammatissa on epätodennäköisempää kuin koskaan aikaisemmin ja uusi talous korostaa laaja-alaisen osaamisen merkitystä.

Arvoisa puhemies! Korkeakoulu ei voi olla tehdas, jossa tuotetaan bulkkituotantona tiukasti rajattuja ammattilaisia työelämän senhetkisiin tarpeisiin. Tällainen ajattelu ei tuhoa vain korkeakoululaitosta vaan myös taloutemme perustan. Putkessa ei voi katsoa eteenpäin. Uutta syntyy siellä, missä ihmisillä on tilaa katsoa myös sivuille, missä asiat ja teemat kohtaavat ennennäkemättömällä tavalla.

Useimmat merkittävistä innovaatioista ovat syntyneetkin eri alojen risteyksessä. Sosiologian nousu mullisti aikanaan suomalaisen historiankirjoituksen ja sitä kautta kuvamme menneisyydestä. Uusi mielikuvateollisuus edellyttää teknisen osaamisen lisäksi sellaista merkitysten ja symbolien ymmärrystä, jota opetetaan esimerkiksi kirjallisuustieteissä. Lääketiede ei yksin pysäytä Ebola-virusta, ei ilman käyttäytymistieteiden osaamista.

Useamman tutkinnon suorittaneet ihmiset ovat olleet siltoja, joita pitkin nämä luovuuden ja edistyksen kannalta välttämättömät kohtaamiset ovat tulleet mahdollisiksi. Siksi ihmisiä pitäisi rohkaista useampaan tutkintoon, ei rangaista siitä. On muistettava, että opintoraha joka tapauksessa on pienempi kuin työttömyysturva tai edes toimeentulotuki. Kukaan tuskin ryhtyy opiskelemaan opintorahan tarjoaman niukan toimeentulon takia.

Arvoisa puhemies! Mikäli Suomi aikoo menestyä taloudellisesti ja sivistyksellisesti, on sen löydettävä jälleen koulutuksen itseisarvo. Nyt valitun tien päässä meitä odottaa vain köyhyys ja barbarismi.

Aino-Kaisa Pekonen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä lienee syytä kysyä, harrastaako hallitus koulutuksen ja sivistyksen lopettamispolitiikkaa. Surullista katsoa tätä salia täältä pöntöstä käsin: ei näytä oikeistopuolueita koulutuksen tila kiinnostavan.

Mielestäni kyseessä on aika vaikeaselkoinen esitys, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä esitys vaikeuttaa tai käytännössä tekee mahdottomaksi kouluttautumisen uuteen ammattiin tulevaisuudessa. Tämä esitys ei ole lainkaan tästä päivästä. Työelämä muuttuu ja tulevaisuudessa harva työskentelee koko ikänsä samassa työpaikassa. Alaa saattaa joutua vaihtamaan monestakin syystä, esimerkiksi aikaisemman tutkinnon työllisyysnäkymien vuoksi tai sairauden vuoksi. Joskus mielikin saattaa muuttua, eikä sekään ole ollenkaan huono asia. Alan vaihto lisää työssäjaksamista merkittävästi ja saattaa myös pidentää työuria. Tämä esitys ei ainakaan edistä tai helpota ihmisten työllistymistä uusille aloille.

Arvoisa puhemies! Tämän esityksen myötä oikeus maksuttomaan, tasa-arvoiseen ja oikeudenmukaiseen koulutukseen saa kovan kolauksen. Jatkossa vain varakkailla on varaa jatkaa opintojaan toiseen tutkintoon tai kouluttautua uuteen ammattiin työttömyyden tai sairauden kohdatessa. Kysynkin: onko meillä todella varaa siihen, että ihmiset mieluummin jäävät passiivisina kotiin kuin opiskelevat uuteen ammattiin?

Ministeri Viitanen taisi juuri poistua salista. Olisin häneltä kysynyt, miten käy opintolainan. Poistuuko oikeus saada opintolainaa toiseen samantasoiseen tutkintoon? Tästä esityksestä se ei käy ilmi.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys ei ole linjassa tämänhetkisen työelämän muutoksen kanssa.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Eduskuntasali jakaantuu keskikäytävältä oikealle ja vasemmalle. Kun katsoo keskikäytävän oikeata puolta, niin yhtään edustajaa ei ole paikalla, kun keskustellaan opinnoista, opintotuesta. Myöskin olisin toivonut, että paikalla olisi vihreitä, jotka kuitenkin ovat ainakin julkisissa puheissa puolustaneet opiskelijoita ja opintotukea. (Jari Myllykoski: Ne on opintovapaalla!)

Arvoisa puhemies! Valitettavasti ministeri Viitanen ei ole enää paikalla, mutta olisin halunnut kuulla ne koulutuspoliittiset perusteet, mitkä tälle esitykselle on. Nimittäin suomalaisessa koulutuspolitiikassa lähtökohtana on ollut elinikäinen oppiminen. Suomalaisessa koulutuspolitiikassa ajatuksena on ollut se, että opintojen kautta pääsee kiinni työllisyyteen, työpaikkaan. Suomalaisessa koulutuspolitiikassa on arvostettu aina monialaista osaamista. Jos ajatellaan vaikkapa Nokian nousua, niin Nokian entinen toimitusjohtaja Jorma Ollila, jolla muuten taitaa olla kaksi korkeakoulututkintoa, on painottanut sitä, että yksi osa tätä menestystä on se, että meillä on monipuolisia, yllättäviä opintokokonaisuuksia. Tällä esityksellä estetään mahdollisuus siihen, että saataisiin monipuolisia, monialaisia kouluttautuneita ihmisiä, sellaisia, jotka eri näkökulmista pystyvät ratkaisemaan ongelmia ja toisaalta luomaan uutta työtä, uusia innovaatioita suomalaiseen yhteiskuntaan, sitä kautta työtä ja toimeentuloa. Tämä on siis pitkäaikaisen koulutuspoliittisen ajattelun vastainen esitys.

Arvoisa puhemies! Tämä on myös yksilön kannalta erittäin ongelmallinen esitys. Nimittäin pitää olla mahdollisuus myös tulla toisiin aatoksiin, pitää olla mahdollisuus opiskella toinen ala, toinen ammatti itselleen. Itse asiassa tämä on asia, joka nostetaan juhlapuheissa esille, mutta nyt tällä hallituksen esityksellä, jolla estetään toisen samantasoisen korkeakoulututkinnon suorittaminen, estetään mahdollisuus alanvaihtoon.

Ajatellaan vaikkapa ammattikorkeassa insinööriksi opiskelleita, joilla vielä jokunen vuosi sitten oli hyvät työllisyysnäköalat. Nyt niitä ei ole. Eikö olisi järkevää, jos on halua vaikkapa opiskella sairaanhoitajaksi — alalle, jossa on paljon työtä, jossa on paljon tarvetta työntekijöille — että olisi mahdollisuus opiskella toinen tutkinto? Nyt siihen ei anneta opintotuen kautta enää mahdollisuutta. Suomalainen yhteiskunta tekee tässä lyhytnäköisesti muutaman miljoonan euron säästön. Tämä on säästöpäätös, mutta pidemmällä tähtäimellä tämä on sekä yhteiskunnan että yksilön kannalta todella todella huono päätös. Tämä on päätös, joka heikentää suomalaisen yhteiskunnan osaamista.

Ministeri Viitanen, minä todella toivon, että vielä pohtisitte tätä esitystä. Onko todella niiden muutaman miljoonan euron arvoista se, että ihmisiltä estetään mahdollisuus uranvaihtoon, uuden työpaikan hakemiseen, ihmisiltä estetään mahdollisuus monipuoliseen, hyvään koulutukseen, yllättäviin kokonaisuuksiin?

Arvoisa puhemies! Vasemmisto ei hyväksy tätä rajausta, jossa edes niitä muutamaa opintotukikuukautta ei anneta siihen, että suorittaa toisen samantasoisen korkeakoulututkinnon. Tämä on myös opiskelijaliikkeen selkeä viesti, ja tämä on viesti niiltä ihmisiltä, jotka haluavat opiskella jotain muutakin kuin minkä ovat nuorena valinneet, monesta eri syystä — sairaudesta, työllisyystilanteesta, kiinnostuksen muutoksesta — koska tilanne on muuttunut sellaiseksi, että itsensä sivistämistä ja opiskelemista pyritään pikemminkin hankaloittamaan kuin helpottamaan suomalaisessa yhteiskunnassa.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti tämä kuvaa Stubbin hallituksen laajempaakin linjaa. Halutaan estää toiset samantasoiset korkeakoulututkinnot niin ammattikorkean kuin yliopiston tasolla, mutta toisaalta samalla myös halutaan romuttaa yhtä keskeistä suomalaisen koulutuspolitiikan kulmakiveä, ylpeyden aihetta, joka on ollut erityisesti vasemmistolaiselle liikkeelle tärkeä, nimittäin maksutonta opetusta.

Hallitus on antanut lausuntokierrokselle esityksen siitä, että EU- ja Eta- maiden ulkopuolisilta opiskelijoilta tultaisiin jatkossa perimään vähintään 4 000 euron lukukausimaksua. Tämä on monella tapaa täysin järjetön esitys. Tämä on monella tapaa täydellinen muutos suomalaisessa koulutuspolitiikassa, sen ytimeen menevä muutos. Me olemme olleet huolestuneita suomalaisen koulutuksen kansainvälisyydestä. Me olemme toivoneet, että suomalaiset korkeakoulut toimivat kansainvälisellä kentällä.

Mitä tulee tapahtumaan, jos EU- ja Eta- maiden lukukausimaksut otetaan käyttöön? Voidaan katsoa, mitä tapahtui Tanskassa, mitä tapahtui Ruotsissa. Tanskassa lukukausimaksujen käyttöönotto romahdutti ulkomaalaisten opiskelijoiden määrää noin 35 prosentilla. Tanskassa hätäännyttiin tästä ja luotiin stipendijärjestelmä, joka maksaa saman verran. Ruotsissa otettiin käyttöön Eta-maiden ulkopuolisille opiskelijoille lukumaksut vuonna 2011. Eta-maiden ulkopuolelta saapuvien opiskelijoiden määrä romahti 79 prosentilla. Onko todella niin, että kun puhumme kansainvälisyydestä, niin haluamme sellaisen järjestelmän, jossa suomalaisiin yliopistoihin, korkeakouluihin ei hakeuduta ympäri maailmaa? Jos arvioidaan niitä hyötyjä taloudessa, joita EU- ja Eta- maiden ulkomaisille opiskelijoille tulevista lukumaksumaksuista tulee, niin ne ovat täysin minimaaliset, mahdollisesti jopa miinusmerkkiset. Voimme katsoa siitä samalla tavalla Tanskan, Ruotsin esimerkkiä: lukukausimaksujen perimiseen luotava järjestelmä, byrokratia, itse asiassa voi hyvinkin olla kalliimpi kuin ne vähäiset tulot, mitä tästä saadaan.

Ja itse asiassa jos katsoo kansainvälisten opiskelijoiden kansantalouteen tuomaa hyötyä, niin Cimo ja VATT ovat julkaisseet esiselvityksen siitä. Tämän esiselvityksen mukaan hyöty on jopa 200 000 euroa, eli tämä on kansantaloudellisesti täysin järjetön esitys. Se on kansainvälisyyden kannalta täysin järjetön esitys. Mikä tässä sitten on takana, ja miksi tällaista esitystä halutaan viedä eteenpäin? Arvoisa puhemies, epäilenpä pahasti, että taustalla on ajatus siitä, että seuraavaksi tuodaan lukukausimaksut myös laajemmin suomalaisille ja EU-maista tuleville opiskelijoille.

Nyt täällä oikealta laidalta, jos täällä edes yksi edustaja sieltä olisi, sanottaisiin, että eihän kukaan nyt Suomeen halua lukukausimaksuja suomalaisille. Mutta itse asiassa EU- ja Eta-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksujen vaihtoehdoksi hallituksen sisällä on tarjottu rekisteröitymismaksua kaikille, siis myös suomalaisille ja EU-maista tuleville opiskelijoille. Tämä voidaan nähdä askeleena kohti sitä, että lopullisesti romutetaan se perustavanlaatuinen ajatus, mikä suomalaisessa koulutuspolitiikassa on ollut: maksuttomat mahdollisuudet opiskella sieltä esiasteelta aina ylempiin korkeakoulututkintoihin asti.

Arvoisa puhemies! On surullista, että hallitus tuo eduskuntaan esityksen, jossa viedään mahdollisuudet yksilöiltä kouluttautua uudelle alalle, viedään mahdollisuus laajoihin tutkintoihin, siihen, että luodaan tulevaisuuden edellytyksiä. Ja on todella surullista, että sama hallitus on nyt esittämässä EU- ja Eta-maiden ulkopuolisia lukukausimaksuja, tuomassa täysin suomalaiseen järjestelmään kuulumattoman elementin.

Arvoisa puhemies! Vasemmisto ei tule näitä esityksiä hyväksymään. Me puolustamme vanhan työväenliikkeen vasemmiston hengessä sitä, että jokaisella pitää olla oikeus opiskella, mahdollisuus pärjätä ja hankkia itselleen ammatti ja tutkinto.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ehkä edustaja Arhinmäki ei nyt aivan joka hetki muistanut, mitä asiaa tässä parhaillaan ollaan käsittelemässä. Pikkasen vaikutti, että tuli aiheessa huti.

On huomattava, että tämä hallituksen esitys on osa kehysriihessä sovittua rakennepakettia, siis osa säästötalkoita, joista on aina vaikea pitää. Tämä esitys tuo mukanaan joitakin selkeytyksiä nykytilaan, vaikka mielestäni tämän esityksen sisällä on heikkouksiakin. Pelkään, että tämä vaikuttaa pienituloisen, erityisesti perheellisen, mahdollisuuteen uudelleenkouluttautua opintotuen turvin. Sikäli mielestäni opposition kritiikissä on punainen lankansa. Täytyy kuitenkin muistaa, että Kelan tai liiton tuella opiskelu on yhä mahdollista. Muutoksella pyritään vaikuttamaan ketjuttamalla opiskeluun, siis niihin, jotka vaihtavat tiedekuntaa toisensa perään ja estävät näin uusien opiskelijoiden opintoihin pääsyä. Yhteen asiaan ratkaisun etsiminen voi valitettavasti aiheuttaa ongelmia toisaalla. Asiat eivät ole yksinkertaisia ratkoa, ja siksi siirtymäaikaa ja valmistautumisaikaa tarvitaan. Ehkä asian tarkentaminen olisi vielä aiheellista.

Korostan kuitenkin ja haluan kiittää ministeri Viitasta siitä, että lain voimaantuloa pystyttiin siirtämään vuoden 2016 alkuun. (Pia Viitanen: Minä sanoin väärin!) — Anteeksi, 1.8.2016 alkuun vuoden 2015 sijaan. — Sopeutumista ja siirtymäaikaa tässä kyllä tarvitaan. Tämän huomioimisen ministeri Viitanen on hoitanut erittäin pontevasti.

Arvoisa herra puhemies! On tässä lakiesityksessä kuitenkin sisällä kehityksenkin siemeniä. Esimerkiksi on hyvä, että koulumatkatukien kanssa päästään eteenpäin, sillä tällä eräähän niissä kunnissa, joissa olisi valmiutta ketteryyteen, on nykytila koettu hankalaksi. Tämän lakiesityksen myötä myös liikaa maksettujen tukien palautuminen yksinkertaistuu.

Arvoisa herra puhemies! Vielä laajemmin joukkoliikennenäkökulmasta katsottuna on tärkeää, että tämän esityksen yhteydessä voidaan ainakin lausunnonannossa liikenne- ja viestintävaliokunnassa katsoa ja varmistaa sen linjassa oleminen, ettei jatkossa esimerkiksi harvaan asutuilla alueilla tarvitse ajaa koulukyydin ja muun Kelan tukeman kyydin peräkkäin, tämä tietenkään heikentämättä kuljetuspalveluiden saatavuutta harva-alueella. Mielestäni tässä kysymyksessä erilaiset palveluntarjoajat — taksit, invataksit ja linja-autot — on saatettava samalle viivalle palveluja parantaen. Meidän on kyettävä kääntämään palvelurakenteet toimiviksi ja lisäämään kansalaisten liikkumisen edellytyksiä kuitenkaan tyrehdyttämättä minkään eri liikennemuotojen elämisen edellytyksiä.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kymäläinen omassa puheenvuorossaan viittasi siihen, että vasemmistoliiton kritiikissä on myöskin perusteensa. Käytitte ilmaisua, että siinä on tällainen punainen lankansa. Mielelläni olen samaa mieltä. Kun olen kuunnellut tähänastiset puheet, niin olisin odottanut enemmän toiveita siihen suuntaan, että sivistysvaliokunta erinomaisen huolellisesti perehtyy tähän lakiin.

Itse nostan nyt esimerkiksi tämän kohdan esille, mikä on tullut käytetyissä puheenvuoroissa, että opintotukea ei voisi saada toisen samantasoisen tutkinnon suorittamiseksi kuin minkä opiskelija on jo suorittanut riippumatta siitä, onko hän nostanut ensin suoritettuun tutkintoon opintotukea. Minä en oikein jaksa käsittää tätä.

Sitten ikään kuin siitä sosiaalidemokraattisen koulutuspolitiikan isosta linjasta: se on aina ollut se, että me olemme tarkkoja siitä, minne yhteiskunnan resurssit kohdennetaan. (Puhemies koputtaa) Niitten tulee auttaa heikompiosaista, tähdätä tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen. Tästä viitekehyksestä tämä täytyy tarkkaan sivistysvaliokunnassa katsoa.

Jari  Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Nyt lähetekeskustelussa olevalla esityksellä on murheellisten laulujen maan kaiku. Jos ajatellaan tämän hetken työelämän murrosta, me tällä hetkellä jo tiedämme, että meillä on useita kymmeniätuhansia korkeakoulututkinnon suorittaneita työttömiä. Meidän on pakko ymmärtää se, että tällä hetkellä osa jonkun alan koulutuksen saaneista on tällä hetkellä työttömiä. Työelämä elää ja yrityselämä tulee elämään jatkuvassa murroksessa, ja niinpä työstä työhön siirtymisen problematiikkaa ei saa haitata tällaisella tavalla.

Monialainen osaaminen on rikkaus, ja meidän pitää mahdollistaa sitä. Ammattikorkeakoulututkinnot ovat erityinen voimavara jo sen suhteen, että hyväksilukemista voidaan tehdä myös toisen tutkinnon suorittamiseen. Erityisesti juuri työstä, ammatista toiseen siirtymisessä on erittäin tärkeätä huomioida, että näitä mahdollisuuksia ei leikata. Esitykselle ei siis ole sellaista perustetta, joka helpottaisi työelämän murroksessa kamppailevia työttömiä ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita työntekijöitä.

Arvoisa puhemies! Osaamispääoman kartuttaminen on kansallisen pääoman kartuttamista.

Kulttuuri- ja asuntoministeri Pia  Viitanen

Arvoisa puhemies! Ihan muutamia vastauksia täällä esitettyihin tärkeisiin huomioihin.

Kyllä minustakin uutena ministerinä, kun tulin ja sain tämän kehysriihen päätöksen eteeni, tässä oli monia ongelmallisia kohtia. Siksi vähän selvittelin, mitä tässä voisi tehdä, koska tämä kuitenkin on osa yhdessä päätettyjä rakennetoimia ja siksi tämä oli pistettävä toimeen. Niinpä esitimme tätä voimaantulon lykkäystä vuodella, jotta tämä sopeuttamisaika tulisi niin korkeakouluihin kuin opiskelijoiden elämään, ja onnistuimme tässä. Sanoin lähetekeskustelussa vahingossa 1.1.2016 ja sain siitä viestin, että sanoit muuten väärän päivän, eli 1.8. on oikein, eli vuodella siirrämme tätä voimaantuloa.

Tässä on moni myös kyllä halunnut sen näkökulman tuoda esiin, kaiken kaikkiaan kun olen kuunnellut asiantuntijoita, että tietenkin tässä on taustalla se, että kaiken kaikkiaan tätä enimmäistukioikeutta on leikattu jo aiemmin 70 kuukaudesta 64 tukikuukauteen, ja taas tämän pohjalla itse asiassa tämä saattaa rajata sitä opiskelijan tosiasiallista mahdollisuutta suorittaa toista tutkintoa enemmän kuin tämä nyt käsillä oleva rajaus. Eli itse asiassa näitä opintoaikoja ollaan pyritty lyhentämään jo aiemmin 1.8. tänä vuonna voimaan tulleella muutoksella, jossa on rajattu enimmäistukia ja aikaa. Sitä on leikattu 70:stä 64:ään. Siksi muun muassa pohdin, onko tämä sinänsä tarpeen, mutta kun sen on nyt yhteisesti päätetty olevan tarpeen, esitys tuodaan. Ja mielestäni on hyvin järkevää, mikä täällä tuli ilmi arvoisien edustajien hyvissä puheenvuoroissa, että sivistysvaliokunta katsoisi tätä hyvin tarkkaan.

Täällä esitettiin pari kysymystä. Jos puhemies sallii, haluaisin konkreettisesti vastata niihin, koska olen pohtinut näitä samoja asioita kuin edustajat täällä omissa puheenvuoroissaan.

Ymmärsin, että edustaja Arhinmäki kysyi tätä, syökö tämä samalla oikeuden myös opintolainaan, eikö niin? Tällainenko oli kysymys? (Kimmo Kivelä: Ei kun Pekonen! — Vasemmistoliiton ryhmästä: Pekonen!) — Pekonen. Nimittäin ystävällisesti ministeri Ihalainen kirjasi minulle tämän kysymyksen. Pyydän anteeksi, että jouduin välillä käymään puhelimessa. — Tämä sama kysymys tuli mieleeni. Minä sitä selvittelin valmistelun yhteydessä ja sain vastaukseksi, että tämä on hyvin monimutkainen ja vaikea kokonaisuus, jos tähän lähdetään, koska opintotuki on kokonainen systeemi, johon kuuluu asumislisä, opintoraha ja sitten myös tämä kyseinen lainatakaus. Jos nyt tämä lainatakaus ikään kuin erotetaan, niin ihmisellä täytyisi kuitenkin olla oikeus asumisen tukemiseen. Mutta sitä ei sitten olisikaan toisilla, jotka saisivat opiskelijan asumislisää, ja toisilla, ketkä ovat perheellisiä, jotka kuuluvat kunnallisen asumistuen puoleen, olisi oikeus, mistä tulisi sitten taas näitä yhdenvertaisuuskysymyksiä.

Tässä oli myös semmoisia kysymyksiä, joista sitten minulle kerrottiin, miten tämä otettaisiin huomioon tuloseurannassa, miten opiskelujen etenemisen seurannassa. Tulin siihen johtopäätökseen, arvoisa puhemies, että tällä aikataululla tämä olisi niin iso yhtälö mietittäväksi, että en ottanut sitä mukaan tähän esitykseen. Mutta pohdin jo silloin, että esimerkiksi sivistysvaliokuntahan voi kuulemisessaan miettiä tätä seikkaa, kuulla nämä samat asiantuntijakuulemiset, mitä tämän osalta kuulin, ja tehdä ehkä arviota siitä, voimmeko tehdä jotain tai voitteko evästää ehkä tulevien valmistelujen varalle, jos tämänkaltaiseen haluttaisiin mennä.

Toinen kysymys oli... (Jukka Gustafsson: Ihminen on käynyt kuussakin jo!) — Nimenomaan. Kyllä, ainahan keksitään. — Mutta kun tässä esimerkiksi aikataulu oli tämä mikä oli ja tämä oli hyvin vaikea, monimutkainen, ja sitä en halua, että ihmiset joutuvat lain edessä eriarvoiseen asemaan, niin ne täytyisi kaikki selvittää. Ja luonnollisesti, jos tähän siis liittyy asumislisäoikeus, niin sitten myös kustannukset kasvaisivat ja sitten taas se kehyssäästö ei toteutuisi. Eli tästä on kysymys, ja nämä vaatisivat sitten laajemmatkin neuvottelut tämän vuoksi.

No, sitten vielä tähän, että miksi silloinkaan, jos ei ole ollenkaan nostanut opintotukea. Tätäkin kysyin, ja siinä oli sitten taas tämä rajausongelma: miten rajaat sen, että jos et ole nostanut ollenkaan, niin sitten olet oikeutettu samantasoiseen, mutta jos olet nostanut yhden kuukauden, sitten et olisi, eli mihin se raja vedetään? Ajattelin, että nämä ovat juuri niitä asioita, joihin edustaja Gustafsson viittasi, että nämä kannattaa siellä valiokunnassakin käydä läpi, mutta myös tässä tulee sitä yhdenvertaisuusongelmaa. Se oli tavallaan se logiikka, mikä tässä lain valmistelussa on ollut silloin, kun tätä esitystä on kaiken kaikkiaan lähdetty tekemään.

Edelleen täytyy vielä korostaa sitä, että tämähän ei syö niitä opintotukikuukausia sinänsä pois, vaan se rajaa ne samantasoiseen tutkintoon. Eli jos opintotukikuukausia on jäljellä vielä sen ensimmäisen tutkinnon jälkeen, niitä voi käyttää. Opintotukea voi saada sitten edelleen esimerkiksi erillisiin opintokokonaisuuksiin, jatkotutkintoon, täydennyskoulutukseen ja kaikkeen tähän. Eli sen potin saa kyllä käyttää, mutta tässä se rajaus koskee sitä samantasoisuutta.

Tässä oli suurin piirtein.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Viitasen selvitys osoittaa, miten huono ja hankala tämä lainsäädäntö on. Ymmärrän, että ministeri Viitasella, jolle on annettu valtiovarainministerin ja pääministerin toimesta tehtäväksi tällaisen lain aikaan saattaminen, ei kovin helppoa ole. Kyllä olin rivien välistä lukevinani, että ei taida ministerikään tätä kovin hyvänä lakiesityksenä pitää, joten kyllä sanoisin, että eduskunnan nyt kannattaa kovin tarkkaan miettiä, kannattaako säätää muutaman miljoonan euron takia, jotka tässä säästetään, todella lakia, joka vaikuttaa siltä, että ministeri itsekään ei sitä kovin hyvänä pidä, vai pidetäänkö huolta nyt siitä mahdollisuudesta, että voidaan jatkossakin opiskella myös toinen tutkinto. Uskoisin, että salissa läsnä olevat kansanedustajat voivat yhtenäisesti liittyä tähän arvioon.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Jos jotakin minä olen 2000-luvulla oppinut työelämästä, niin listasin niistä opeista kolme pointtia, tärkeintä, jotka nykyään ovat täällä taustalla. Täällä on tapana listata.

Ensimmäinen on se, että työelämän muutokset ovat todella nopeita. Ne ovat niin nopeita, että niitä on jopa vaikea ennustaa sekä koulutuksen järjestäjien että myös koulutustaan valitsevien nuorten.

No, tähän toinen pointti on se, että tästä johtuen elinikäinen oppiminen on tärkeää. Jokaisen ihmisen täytyy hyväksyä se fakta, että elinikäinen oppiminen on tullut jäädäkseen, ja siihen täytyy olla valmiita. Täytyy olla valmiita päivittämään omaa ammattitaitoaan ja oppimaan jatkuvasti.

Kolmas pointti, jonka olen oppinut, on se, että ammatista toiseen siirtyminen on nykyaikaa ja se on myös tulevaisuutta. Meillä täytyy kaikilla 2000-luvun kansalaisilla olla valmiutta vaihtaa ammattia eikä lukkiutua niihin asetelmiin ja niihin ammatteihin, joihin joskus olemme opiskelleet, eli työelämän muutokset ovat nopeita, elinikäinen oppiminen tärkeää ja ammatista toiseen siirtyminen nykyaikaa ja tulevaisuutta.

Kun katsotaan tätä hallituksen esitystä nyt tämän — kuten siis kuulimme äsken, myös asumislisän, opintolainaoikeuden ja opintotuen, siis koko paketin — rajaamisesta toisesta samantasoisesta korkeakoulututkinnosta, niin voimme miettiä, onko se vastaus näihin 2000-luvun työelämän tarpeisiin vai perustuuko tämä koko esitys mielikuviin alati yliopistoissa lojuvista ikuisopiskelijoista vai onko se vastaus todellisiin nykyajan työelämän tarpeisiin. Minä väitän, että tämä perustuu enemmän mielikuviin ja asenteisiin kuin ihan niihin faktoihin, mitä ihmisillä tuolla arjessa ja työelämässä on. Sen takia esitän pari tämmöistä esimerkkiä, mitä tämä laki tulee tarkoittamaan.

Ensimmäinen esimerkki on täällä jo edustaja Arhinmäen esille tuoma uudelleenkouluttautuminen. Konkretisoin sitä vielä enemmän. Suuressa high tech -huumassa Oulussa nuori mies on valinnut alakseen insinööriammattikorkeakoulututkinnon, kun näkee ne Nokian kyltit joka puolella ja ajattelee, että tuolta se minäkin leipäni vuolen tulevaisuudessa. Nythän hän on valinnut tämän alan joskus 2009—2010. Nyt hän on valmistunut tilanteeseen, jossa ne Nokian kyltit on revitty alas ja työllistyminen high tech -sektorille on täysin mahdotonta. Kaupunki on täynnä saman alan ihmisiä, jotka epätoivoisesti etsivät työtä. Tämä nuori, kokematon vastavalmistunut seikkailee siellä seassa, etsii pari vuotta työtä ja päätyy siihen, että turha oli tämä ammattikorkeakoulututkinto, taidanpas lähteä opiskelemaan sairaanhoitajaksi, koska siellä on mieshoitajista pulaa ja työmarkkinat on Ruotsia, Norjaa myöten, ja päättää laittaa paperit vetämään, hyväksytään sisällekin jonnekin kouluun, sen jälkeen alkaa lukemaan vähän rätinkejä: Ei, hallitus onkin tehnyt esityksen, ei minulle myönnetä opintotukea tähän alan vaihtoon, tähän toiseen ammattikorkeakoulututkintoon, jonka minä haluaisin tehdä tämän työttömyyteni sijasta. Ei myönnetä opintotukea. Alan vaihto alalta toiselle ei onnistu tulevaisuudessa, mikäli tämä hallituksen esitys viedään tällaisenaan läpi.

Toinen esimerkki siitä, että jos haluaisi kehittyä, nostaa koulutustasoaan, lähteä opiskelemaan ammattikorkeakoulusta yliopistoon, siinäkin tulee mutkia matkaan: Jos esimerkiksi sosionomi päättää, että olen tehnyt näitä sosionomihommia 20 vuotta ja ehkä ei palo enää ole korkealla ja työmarkkina-asemakaan ei välttämättä ole viimeisen päälle, ehkä olisi mahdollisuus tehdä sitä työtä mutta haluaisi kehittyä ja viedä Suomea eteenpäin ja palvella jotenkin muuten, lähteä opiskelemaan luokanopettajaksi, joka on kaksitasoinen tutkinto, ensin kasvatustieteen kandidaatti, sitten maisteri. Niihin kasvatustieteen kandidaatin opintoihin ei myönnetä opintotukea, koska on saman tason eli amk-tutkinto taustalla. Vaikka ne tutkinnot eivät ole yhteensopivia eikä niitä amk-opintoja hyvitetä yliopistossa juuri ollenkaan, kyllä tyssäävät nekin luokanopettajan haaveet siinä vaiheessa, ellei ole jotenkin varaa opiskella omaehtoisesti monta vuotta sitä kandidaatin tutkintoa, kunnes alkaa saamaan opintotukea, kun sitten opiskelee sitä ylempää tutkintoa sen kandidaatin jälkeen eli kasvatustieteen maisterin tutkintoa, eli myös koulutustason nostaminen vaikeutuu.

No tähän vastaukseksi sitten tarjotaan, että onhan meillä aikuiskoulutustukea ja onhan meillä mahdollista opiskella työttömyyskorvauksella ja vastaavalla. Mutta nämä eivät ole yhtään samanlaisia oikeuksia kuin opintotuki, vaan ne ovat harkinnanvaraisia, monen lukon takana olevia erilaisiin yksilöllisiin työllistymissuunnitelmiin nojaavia tukimalleja, ja ei voi luottaa, että nämä alanvaihtajat ja koulutustason nostajat voisivat niihin samalla tavalla nojata.

Nyt esitänkin tässä sen toivomuksen, että todellakin sivistysvaliokunta perkaa tämän asian perin juurin ja uskaltautuu myös kyseenalaistamaan tämän esityksen, sillä nämä vaikutukset eivät ole sen muutaman miljoonan väärti, mitä näissä opintotukimenoissa tullaan säästämään.

Kulttuuri- ja asuntoministeri Pia  Viitanen

Puhemies! Kiitos oikein paljon, ja miksei tähänkin. — Eli siis korostetaan vielä kerran sitä, että nimenomaisesti juuri tämän siirtymäajan vuoksi ja opiskelijankin parhaaksi voimaantuloaikaa nyt lykättiin niin, että se tulee koskemaan niitä opiskelijoita, jotka aloittavat 1.8.2016 jälkeen, eli vielä jos on jäljellä opintotukikuukausia. Nytkään niitä harvassa tapauksessa on niin paljon, että pystyisi niillä opiskelemaan kaksi tutkintoa, saman- tai eritasoista. Eli siis ne on rajattu, kuten sanoin, 70:stä rajaa on tiputettu 64:ään, mutta kaiken kaikkiaan, jos näitä on jäljellä, niitä voi käyttää. Nimenomaisesti tämä samantasoista tutkintoa koskeva rajaus on tulossa voimaan vasta 1.8.2016, ei ensi syksynä niin kuin alun perin pelkäsimme ja ikään kuin päätöstä hahmotimme silloin kevään kehysriihessä.

Kuten sanottu, puhemies, minusta on hyvää ja tärkeää, että sivistysvaliokunta käy tätä läpi. Tämä ei ole ongelmaton. Tässä on kuitenkin kysymyksessä nyt yksi niistä niin sanotuista rakennetoimista, ja siksi se esitys täällä on. Kyllä minä sanon, että kyllä minä siitä vastuun kannan ja kaikki me hallituksessa tietenkin yhteisesti näistä esityksistämme.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan, että korkeakoulututkinnon suorittaneella opiskelijalla ei olisi oikeutta opintotukeen toisen samantasoisen korkeakoulututkinnon suorittamiseksi. Opintotukeen ei olisi oikeutta riippumatta siitä, onko opiskelija saanut opintotukea aiemmin suoritetun korkeakoulututkinnon suorittamiseksi.

Oikeus saada opintotukea toisen samantasoisen tutkinnon suorittamiseksi tulisi säilyttää jatkossakin. Nykytilanne työmarkkinoilla on hyvä esimerkki siitä, milloin lisäkoulutus on usein tarpeen työpaikan saamiseksi. Eritasoisen tutkinnon suorittamiseen myönnetään opintotukea jatkossakin. Mitä jos parhaimmat työllistymismahdollisuudet ja yksilön kannalta aidosti kiinnostava tutkinto sattuu olemaan samantasoinen korkeakoulututkinto, joka jo löytyy taskun pohjalta? Pitääkö tämän jälkeen hakeutua opiskelemaan jotain, mikä ei yhtä paljon kiinnosta ja hyödytä, kun opiskeluun ei myönnetä opintotukea? Lisäksi kahden samantasoisen tutkinnon tuoma osaamisyhdistelmä voi olla tarpeen eri alojen tehtävissä, ja mielestäni tällainen erityisosaaminen on nähtävä vahvuutena.

Yksilölle pienet rahasummat voivat merkitä paljon, mutta valtiolle koko uudistuksen taloudelliset vaikutukset eivät ole merkittäviä. Lisäksi uudistuksen taloudellisesti lopullisia vaikutuksia on hankala arvioida, koska uudistuksen johdosta muuttuvia ihmisten opiskelu- ja työurapolkuja kansantaloudellisine vaikutuksineen on vaikea ennustaa. Suomen vahvuuksia ovat koulutus ja yksilön mahdollisuudet kehittää itseään ja osaamistaan. Elinikäisen oppimisen — joka viime aikoina on ollut erittäin paljon puheenaiheena ja tärkeä asia — kannalta esitys on askel taaksepäin. Opiskelu pitää ihmisen hyvin kiinni yhteiskunnassa ja tätä kautta ehkäisee syrjäytymistä. Tämä pätee myös niiden kohdalla, joilla on jo yksi tutkinto. Esityksen seurauksena ihmisiä voi ohjautua entistä enemmän väärille aloille tai jäämään kotiin opiskelun sijaan.

Kun opiskelupaikkoja haetaan, on nuoren vaikea tietää, mitä tutkinnon suorittamiselta tai sen jälkeiseltä elämältä odottaa. Opiskelupaikan suhteen tehty valinta voi olla väärä. Mitä jos ensisijainen unelmapaikka jää pisteen päähän pääsykokeessa? Kannattaako ylipäätään ottaa vastaan toista samantasoista opiskelupaikkaa vai jäädä kotiin makaamaan ja odottamaan seuraavan vuoden epävarmaa mahdollisuutta? Tässä piilee syrjäytymisen riski. — Kiitos.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan ensin haluan edustaja Kalliorinnettä hieman korjata. Hän totesi täällä, että luokanopettajakoulutus on kaksivaiheinen. Tänä päivänä pystyy opiskelemaan maisteritutkinnon ihan kerralla, ja tietysti omasta innokkuudestakin osittain riippuu, missä vauhdissa, mutta luonnollisesti tietyt opinnot vaativat tietyn ajan.

Tässä esityksessä tosiaankin korjataan opintotukilakia, ja siihen liittyy myös koulumatkatukiasioita, ja mistä täällä on ehkä eniten puhuttu, on tämä, ettei olisi oikeutta opintotukeen toisen samantasoisen korkeakoulututkinnon suorittamiseksi.

Meillä pitää olla varmasti ensisijainen idea ja ihanne se, että nuoret jaksavat ja haluavat opiskella. Tämä esitys ei ole paras mahdollinen tukemaan sitä ideologiaa. Kuitenkin yhteiskunnan yhtenä haasteena on turvata nyt ja tulevaisuudessa julkisen talouden kestävyys sekä osaavan työvoiman saatavuus ja riittävyys, ja siksi on luonnollisesti tärkeää, että mahdollisimman moni työikäinen olisi työssä ja työurat olisivat pidempiä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön koulutuksen ja tutkimuksen 2011—2016 kehittämissuunnitelman mukaan haasteisiin tulee puuttua parantamalla ja tehostamalla koulutusjärjestelmän toimintaa, suuntaamalla koulutustarjontaa sekä lyhentämällä koulutukseen käytettävää kokonaisaikaa. Nämä tavoitteet liittyvät myös koulutusten välisten nivelvaiheiden sujuvuuteen, lyhentämiseen sekä koulutuksen läpäisyn parantamiseen.

Kovin helppoa ei ole pohtia, millä keinoin saamme opiskelijat nopeammin työuralle. Tästä näkökulmasta opintotuen rajaaminen yhteen samanlaajuiseen korkeakoulututkintoon on perusteltua ja järkevää. Silloin korkeakouluun hakeva henkilö joutuu miettimään tarkemmin, mihin tutkintoon opintotukikuukautensa käyttää. Nyt meillä on runsaasti opiskelijoita, jotka menevät tekemään jotain toissijaista tutkintoa, kun eivät pääse heti mieluisimpaan vaihtoehtoon. Samalla opintotukikuukaudet kuluvat. Samalla he vievät usein, ikävä kyllä, opiskelupaikan joltain sellaiselta, joka olisi halunnut oikeasti kyseiseen koulutukseen päästä. Eli opintotuen rajaaminen osaltaan auttaa myös korkeakouluja toimintansa tehostamisessa ja vähentää niitä, jotka pitävät yhdessä oppilaitoksessa niin sanotun välivuoden ja vaihtavat pian toiseen. Tästä näkökulmasta katsottuna tässä esityksessä on tietenkin järkeä.

Arvoisa puhemies! Tämä luonnollisesti edellyttää sitä, että uravalintoja miettivillä nuorilla on tietoa koulutukseen liittyvistä seikoista ja että heille on saatavissa opinto-ohjausta, joka auttaa tulevien opintojen valintaa.

Sinänsä ei ole järkevää mennä varmaankaan tässä rajaamisen tiellä yhtään syvemmälle tai eteenpäin. Olen itsekin opiskellut useita tutkintoja, ja se on tuntunut hyvin oikeudenmukaiselta, joskaan en ole saanut koskaan opintotukea, koska suoritin opintoni työn ohella tai äitiys- ja hoitovapaalla. Siinä oli semmoinen pieni ero. Muutenkaan en ole suuri rajausten kannattaja, ja siksi nämä rakenteelliset uudistukset tuntuvat tässäkin esityksessä hyvin vaikeilta tehdä. Opintoihin innostamisen pitäisi tapahtua jollakin muulla tavalla tietenkin kuin keppiä antamalla. Sitä porkkanaa voisi miettiä hiukan lisää ennemminkin. Tähän porkkanaan liittyen: vähän aikaa sitten hyväksyimme helpotusta opintolainan maksuasioihin, jos opiskelu tapahtuu tietyssä määräajassa. Nämä ovat tietysti niitä elementtejä, mitä meidän pitäisi jatkossa pystyä löytämään enemmän, ennemminkin kuin keppiä.

Arvoisa puhemies! Täällä myös edustaja Arhinmäki käytti voimakkaan puheenvuoron koulutuksen maksuttomuuden puolesta, ja täytyy sen verran todeta, että olen itse samaa mieltä, että koulutuksen tulee olla Suomessa edelleen maksutonta. Se on minun henkilökohtainen, muuttumaton mielipiteeni. — Kiitos.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä ulkomaille myönnettävien opintotukien myöntämisperusteita kiristetään, ja toisaalta esityksen tavoitteena on rajoittaa opintotuen myöntämistä usean samantasoisen korkeakoulututkinnon suorittamiseksi. Näennäisesti vähennetään näitä opintotukimenoja.

Nykyisessä työllisyystilanteessa on tärkeää turvata mahdollisuus kouluttautua uudelleen, uuteen ammattiin, jos entinen työ loppuu tai koko entinen toimiala kuihtuu, niin kuin näinä päivinä on saatettu todeta. Näille uutta uraa tekeville opiskelijoille on turvattava samat opintotukioikeudet kuin ensimmäistä tutkintoa suorittaville. Sen sijaan niin sanotuille ikuisille opiskelijoille on syytä asettaa rajoituksia. Valtion olisi päätettävä, kuinka monta tutkintoa se on valmis kullekin kustantamaan.

Tässä samassa keskustelussa pitäisi ottaa kantaa myös ulkolaisten opiskelijoiden oikeuksiin Suomessa. Tarjoamme avokätisesti opiskelupaikkoja täällä. Ulkolaisten opiskelijoiden määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa, ja lisää tulee, sillä maailmassa riittää ihmisiä ilmaisen opiskeluoikeuden käyttäjiksi. Ulkolaisia korkeakouluopiskelijoita on maassamme noin 17 000 ja ammattikorkeakouluissa suunnilleen saman verran. Mitä tämä merkitsee rahassa? Yksi lukuvuosi opiskelijaa kohden maksaa ammattikorkeakouluissa noin 8 000 euroa ja yliopistoissa 10 000. Yhden opiskelijan kouluttaminen puolestaan maksaa Suomelle 30 000 — 50 000 euroa. Joka vuosi Suomi antaa ulkolaisille opiskelijoille yhteensä 300 miljoonan euron lahjan.

Meidän omat opiskelijat eivät pääse korkeakouluihin ja jäävät ilman turvallisempaa tulevaisuutta. Ulkomailla opiskelu on monelle sitten se ainut keino päästä eteenpäin. Ulkomailla opiskelu maksaa. Esimerkiksi Tarton yliopistossa lukukausi maksaa 7 800 euroa, ja meillä virolaiset vastaavasti opiskelevat ilmaiseksi. Suomi kouluttaa venäläisiä, kiinalaisia, nigerialaisia ilmaiseksi ja usein myös maksaa näille sosiaalitukia, kun omat rahat elämiseen eivät riitäkään. Jos Suomi alkaisi periä käyvän lukukausimaksun tai vaikkapa vain muutaman tuhannen euroa lukuvuodessa, säästäisimme kymmeniä, jopa satoja miljoonia vuodessa. Tämäkin on aina se ikuinen kysymys, mitä pitäisi tehdä.

Yhtenä asiana on tämä koulumatkatuki. Koulumatkatuen maksujärjestelmän uudistaminen yhteensovittaa koulumatkojen myöntämisperusteita. Mutta sitten en ymmärrä tätä täysin, koska en ole perehtynyt täysin lakiesitykseen, miksi on pitänyt perustaa TVV Oy. Sitä perustelua en kokonaisuutena ymmärrä, ja olisinkin kysynyt ministeriltä, mitä tämä tarkoittaa. Mitä tämä tulee vaikuttamaan esimerkiksi maaseudun bussiliikenteeseen? Vai käykö se samalla tapaa kuin entiseenkin malliin? Matkahuollolla on ollut täysin toimiva järjestelmä. Uudelle yhtiölle on rakennettu omat atk-järjestelmät, jotka ovat maksaneet maltaita. Kuka tästä lopulta hyötyy, ja onko tässä mahdollisesti jonkun etua ajettu? Mutta näihin kysymyksiin en varmaankaan saa vastausta, kun asianomainen ministeri ei ole paikalla.

Eila Tiainen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän kansakunnan menestys on itse asiassa pitkälti juuri siitä lähtöisin, että meillä on ollut kaikille yhtäläinen ja ilmainen koulutus ja että olemme 1800-luvun puolivälistä saakka lukeneet itsemme sivistyskansojen joukkoon ja pitäneet huolta siitä, että meillä kaikilla on erinomainen lukutaito yhä edelleen.

En usko edellisen puhujan asioihin siinä mielessä, että hän epäilee, että meille rynnättäisiin sankoin joukoin ulkomailta opiskelemaan ja vietäisiin sillä tavalla suomalaisten opiskelupaikkoja. Jos nykyisenkaltaiset opintovaatimukset olisivat olleet voimassa, puhumattakaan näistä, mitä tässä nyt aiotaan tehdä, niin minä en olisi ikinä valmistunut maisteriksi. Olen vaihtanut monta kertaa alaa ja tehnyt töitä koko ajan, ja siinä mielessä olen hyvä esimerkki siitä, että monien asioitten opiskelu antaa mahdollisuuden hyvin monenlaiseen urakehitykseen.

Mutta sitten tästä esityksestä. Yliopisto-opintojen osalta nykyisellään yhteensä 300 opintopisteen laajuisiin sekä kandidaatin 180 opintopisteen että maisterin 120 opintopisteen opintoihin myönnettävä tukiaika on 50 tukikuukautta. Näille opinnoille tavoiteaika on viisi vuotta, ja siihen voidaan myöntää kaksi lisävuotta, jos on erityisiä perusteluja. Jos opiskelija opiskelee päätoimisesti ja nostaa tukea yhdeksän kuukautta vuodessa, mikä on ajateltu normaalivauhtiseksi opiskeluksi, siis ilman kesäkuukausia, jolloin yliopistoissa järjestetään vähemmän opetusta, 50 tukikuukautta riittää vain viiden vuoden ja viiden kuukauden opiskeluun.

Arvoisa puhemies! Siis olemassa oleva normaalimääräinen tuki riittää nykyiselläänkin vain juuri ja juuri pääasiallisen tutkinnon suorittamiseen tavoiteajassa. Viiden kuukauden joustovara muuttuvien elämäntilanteitten varalle on hyvin pieni, ja samaten viisi tukikuukautta käytettäväksi toiseen tutkintoon on aivan olematon.

Lisäksi tosiasiassa keskimääräiset opiskeluajat, joissa yksi pääasiallinen tutkinto opiskellaan, ovat kuusi seitsemän vuotta, ja ne ovat pysyneet hieman vaihdellen tällä välillä koko 2000-luvun. Toisin sanoen uudistuksen vaikutus opiskelijoihin, jotka suorittavat kaksi maisterintutkintoa yliopistossa, ja samaten sen säästövaikutus valtiolle heidän osaltaan olisi hyvin pieni. Koska tukikuukausia ei yleensä ole jäljellä paljoa tai ollenkaan ensimmäisen tutkinnon jäljiltä, heille se olisi lähinnä periaatteellinen ja moralistinen rajoitus.

Puolestaan yhden ammattikorkeakoulututkinnon, jonka laajuus on 210 opintopistettä ja suorittamisen tavoiteaika kolme vuotta ja kuusi kuukautta, suorittaneille rajaus on todellinen piikkilanka-aita lisäkouluttautumisen ympärille. Tavoiteajassa päätoimisesti opiskelleella, ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneella opiskelijalla saattaisi olla hieman vajaat 20 tukikuukautta käytettävissä toisen tutkinnon opiskeluun. Nyt heidän oikeuttaan kouluttautua vapaasti ja yhdistellä tutkintoja omien kykyjensä ja suunnitelmiensa mukaan ollaan rajoittamassa räikeän epäoikeudenmukaisella tavalla.

Arvio rajauksesta saatavasta säästöstä on lisäksi vuoden 2019 tasolla vain vaatimattomat 10,5 miljoonaa.

Arvoisa puhemies! Näiden asioitten lisäksi tämä uudistus tulisi lisäämään yliopistoihin suuntautuvaa hakupainetta, keskeytettyjä ammattikorkeakouluopintoja sekä välivuosia. Järjestelmä muuttuisi edelleen joustamattomammaksi sekä ihmisten erilaisia elämäntilanteita ja opintopolkuja huomioimattomammaksi. Kyse olisi koulutustason laskua ja koulutusmuotojen sektoroitumista edistävästä esteestä, ja kaikki tämä lähes olemattomien, epävarmojen säästöjen tähden.

Merja  Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Itsekin kahden maisterinkoulutusohjelman suorittaneena koen, että toisen alan ja ammatin opiskelun estäminen opintotuen rajaamisen avulla on huono päätös. En itse koe, että olisin opiskellut päällekkäisiä aineita tai asioita, päinvastoin, sain itselleni laajapohjaisen osaamisen ja ammattitaidon, jonka ansiosta olen pystynyt liikkumaan työmarkkinoilla hyvin laaja-alaisesti ja hyvin erilaisia töitä tehden. Työmarkkinoilla tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa monipuolisia ja nykyistä enemmän eri aloilla liikkumaan pystyviä työntekijöitä, koska tällaiset henkilöt pystyvät innovatiivisesti ylittämään sektori- ja ammattikohtaisia rajoja ja sillä tavalla uudistamaan myöskin työelämää ja yhteiskuntaa.

Toivon todella, kuten edustaja Gustafsson ja moni muukin täällä totesi, että sivistysvaliokunnassa pohdittaisiin tätä asiaa vielä kriittisesti ja vakavalla mielellä. Nyt kannattaisi tehdä kunnollinen kustannus—hyöty-analyysi, ettei vain pienen säästön takia aiheuteta hyvin suurta harmia yksilöille ja pitemmän päälle myöskin yhteiskunnalle.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on kysytty hallituksen motiivien perään tämän lakiesityksen kanssa. Hallitushan luonnollisesti vastaa, että se on tämä valtiontalouden surkea tilanne, mutta kyllä itse näkisin, että tässä on taustalla paljon paniikinomaisuutta, neuvottomuutta ja mielikuvituksen puutetta. Koulutus jos mikä on investointi. Se on yhteiskunnan kannalta investointi, se on yksilön kannalta investointi. Perustellusti on viime aikoina puhuttu siitä, että yliopistouudistuksessa sanottiin hyvästit sivistysyliopistolle. Nyt mantranomaisesti hoetaan kuin itsetarkoituksena, että kaikkein tärkeintä olisi nopea valmistuminen jopa tutkinnon laadun kustannuksella.

Täällä ei ole RKP:n edustajia paikalla, mutta muistan, että RKP:n presidenttiehdokas ja entinen puheenjohtaja Jan-Magnus Jansson — hänhän oli valtio-opin professori myös — muinoin sanoi, että hän oppi yliopistoaikanaan noin kolmanneksen virallisissa opinnoissa, luentosaleissa ja tenteissä, kolmanneksen erilaisissa opiskelijatapaamisissa ja kolmanneksen illanistujaisissa. Henkinen kasvu ja sivistyminen edellyttää aikaa, se ei tapahdu käden käänteessä.

Näen tässä myös, arvoisa herra puhemies, vaarallisen porttiteorian mahdollisuuden. Nyt puhutaan korkeakouluopiskelijoiden mahdollisuudesta kahteen tutkintoon, joita opintoja julkisin varoin tuettaisiin, mutta ajatelkaa, että esimerkiksi ammatillisen koulutuksen toisen asteen tasolla vastaava ongelma voi tulevaisuudessa tulla myös eteen.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä ovat keskustelun kuluessa nousseet esille nämä ulkomaalaisten opiskelijoiden opintomaksut, ja on varmaan ihan syytä tutkia tarkkaan tuo aihepiiri. Sillä on merkitystä myös suomalaisen koulutuksen arvostukselle.

Mutta haluan nostaa tässä nyt esille yhden epäkohdan, joka tällä hetkellä meillä on ja liittyy opintotukilakiin, tosin sellaiseen pykälään, joka ei tässä ole auki, mutta nyt kun lähetekeskustelua käydään, niin on syytä hiukan evästää tätä opintotukilain käsittelyä. Kysymys on opintotuen maksamisesta suomalaisen oppilaitoksen ulkomailla olevan toimipaikan suomalaiselle opiskelijalle. Tällä hetkellä Kela on kertonut, että evää opintotuen suomalaisen oppilaitoksen ulkomailla sijaitsevan toimipaikan opiskelijalta, ja mielestäni se on hyvin vahvasti ristiriidassa meidän nuorisotakuun kanssa, jossa pyritään takaamaan kaikille nuorille koulutuspaikka ja sitä myöten sitten turvaamaan se polku sinne ammattiin. Tässä tapauksessa on kysymys ammattiin johtavasta koulutuksesta, ja haluan tämän puheenvuoron myötä kiinnittää valiokunnan huomiota tähän epäkohtaan ja toivon, että se korjataan mahdollisimman pian.