Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Rohkenen avata suuni asiasta, josta en juurikaan tiedä, mutta olen saanut Kainuusta kahdelta vanhemmalta herralta runsaasti palautetta, että tämä olisi hyvä asia, johon kuitenkin sisältyy myös sellaisia detaljeja, joita ehkä edustajakollega Rönni pystyy paremmin kommentoimaan ja niistä keskustelemaan.

Kyseessä on siis säännös raskaan ajoneuvoyhdistelmän ja linja-auton kuljettajan 70 vuoden ikärajan poistamisesta. Arvelen, että näitä henkilöitä, jotka kykenevät autoilijan ammattia toteuttamaan vielä 70. ikävuoden koittaessa, ei hirveän paljon maassamme ole, mutta sitäkin innokkaampia nämä, useimmiten herrasmiehet, tuntuvat olevan auton rattiin palaamaan ja tarttumaan. He ovat yleensä perheyrittäjiä ja toivovat saavansa auttaa poikiaan ja pojanpoikiaan tai tyttäriään yhteisen perheyrityksen eteenpäinviemisessä, ja ilmeisesti tämä lobbaustyö on sitten tuottanut tuloksen.

Tietenkin näistä lieveilmiöistä liittyen tähän, miten sitten työehtojen ja eläkeiän ja muitten asioitten suhteen käy, uskon, että kollega Rönni pystyy valaisemaan meitä paljon paremmin. Mutta ainakin niiden osalta, jotka ovat toivoneet vetreinä seitsemänkymppisinä tänä muutosta, näen tämän ihan hyvänä.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Todellakin, hallituksen esitys tieliikennelain muuttamisesta ja 70 vuoden yläikärajan poistamisesta, ja sen jälkeisestä ajo-oikeudesta päätettäisiin kahdeksi vuodeksi kerrallaan. On todella myönnettävä, että on yksilöllisiä eroja. On varmaan 40-vuotiaitakin, jotka jo tarvitsisivat vuoden välein tuon terveystarkastuksen.

Mutta meillä on täällä toinenkin lakiesitys tänä iltana ja koskee rautatieliikennettä. Siellä on esitys, että kuljettajan tulee 61 vuotta täytettyään antaa terveydentilastaan todistus vuoden välein, ja nyt tieliikennelain puolella 70 vuoden jälkeen se annettaisiin kahden vuoden välein. Minusta tässä on nyt jonkunlainen ristiriita olemassa. Toivoisin, että liikenne- ja viestintävaliokunta ottaa tässä nyt sitten kantaa tähän kysymykseen.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Päästiin tähän oikein mieliaiheeseen, puhumaan näistä papparaisista, joista tässä on puhuttu jo vuosien aikana muutama kerta aikaisemminkin joittenkin lakialoitteiden kohdalta, ja niitä näyttää olevan näitä innokkaita tekijöitä ja innokkaita ihmisiä, jotka viestiä ovat saaneet tästä kuviosta, ja eri yrittäjät ovat varmaan viestiä ottaneet.

Pohjaksi voisi kertoa sen, että minä olen ollut ammattiosaston sihteerinä ja puheenjohtajana vuodesta 1979 lähtien. Meillä ei ole toki mikään iso ammattiosasto, noin parhaimmillaan on ollut joku 170 jäsentä, nyt taitaa olla jossain 130—140:n paikkeilla. Tietenkin siinä ajassa on ihmisiä eläköitynyt valtava määrä. Tasan tarkkaan kolme ihmistä on sen tämän 30 vuoden aikana päässyt normaalille vanhuuseläkkeelle.

Kuvastaa sitä, minkälaisissa olosuhteissa ja minkälaisilla eväillä nämä ihmiset ovat alkaneet työuransa silloin 1950- ja 1960-luvulla, 1960-luvulla erityisesti suuri osa, ja pitkän työrupeaman tehneitä ihmisiä. Toki täytyy sanoa, että onhan ihmisten kunto ja ihmisten toiminta hyvinkin erilaista, kuten muun muassa ed. Kyllönen tuossa toi esiin selkeästi, sen, että ihmiset ovat erilaisia, onneksi. Me emme kaikki ole samanlaisia, osa on pitänyt kunnostaan paremmin huolta ja osa vähän huonommin, ja osa on joutunut tekemään sitä kaikkein raainta ja raskainta työtä niillä huonoimmilla vehkeillä alusta lähtien, jolloinka se kuormittavuus on ollut huomattavasti kovempaa.

Lähtökohtanahan tässä tietysti on se — se täytyy tunnustaa — että tämähän ei ole kotikutoista asiaa, vaan tämä on EU-kuvion mukana tuotua asiaa, jolloinka meillä tässä ei oikein paljon muuta ole kuin kuittausoikeus, jolloinka tämä on saatettava voimaan ja sillä siisti. Aikaisemminhan meillä oli voimassa se, että C-kortilla elikkä vanhalla kuorma-autokortilla sai ajaa linja-autoa tyhjänä ja yhdistelmää myöskin tyhjänä, sitä pystyi siirtämään ja yhdistelmät ja linja-autot viemään tarvittaessa korjaamolle, johonka tässä nyt monessa paikkaa on vedottu.

Lähtökohtanahan hallituksen esitys on kyllä ihan normaali tähän nykyhallituksen linjaan, että tässä puhutaan työvoimapulasta. No sitä ei ole kyllä pätkääkään, siitä ei ole näkyväisyyttäkään. MOT-ohjelmassa eilisiltana — vielä se löytyy Areenasta ja taitaa muuten huomennakin tulla — vähän tästä kuljetusalan harmaasta taloudesta ja siihen liittyvistä ongelmista kerrottiin. Kannattaa katsoa.

Tässä hallituksen esityksessä sanotaan, että menettely mahdollistaisi ikääntyvien yrittäjien hoitaa erilaisia ajoneuvon siirtoja ja kuljetuksia. Niin kauan kuin se on tässä yrittäjäpohjalla, niin minä hyväksyn tämän sillä tavalla, että tämä menee ihan ok. Nämä yrittäjät nyt tietävät suunnilleen tasan tarkkaan, missä mennään ja mitä tehdään. Onneksi siellä on useimmissa paikoissa nuorempi sukupolvi, joka vetää vähän palttoosta ja sanoo, että nyt pappa, pysy sinä nyt vaan noitten lastenlasten kanssa taikka ole poissa jaloista äläkä tule haittaamaan työntekoa. Se on tervettä meininkiä. Minä luulen, että kovinkaan monessa yrityksessä niitä sen ikäisiä varsinaisia yrittäjiä ei oikein aktiivitoiminnassa ole.

Mutta sitten kun mennään siihen oikein kaikkein raaimpaan tilanteeseen, niin mennään näiden ihmisten kohdalle, jotka täyttävät 70 ja omasta mielestään ovat kohtuuhyvässä kunnossa ja ajavat linja-autoa ja kuskaavat esimerkiksi erilaisten urheiluseurojen linja-autoja. Siellä menee pieniä lapsia, siellä voi olla 50 lasta kyydissä. Minä sanon, että seitsemänkymppinen papparainen ei muuten kyllä kuulu sinne linja-auton rattiin. Minä en muuten lapsiani, enkä nyt tässä vaiheessa lapsenlapsiani, päästäisi yhdenkään kyytiin. Olen niitä nähnyt sen verran monta ja hyväkuntoisiakin, mutta en siltikään. Kyllä täytyy sanoa, että jossain raja menee siinä, missä vaiheessa ihminen ikääntyy ja refleksit heikkenevät niin paljon, että kun on tämmöinen vastuu, että laitetaan 50 lasta kyytiin, niin vanhempien pitäisi kyllä katsoa, missä kohtaa mennään.

Sitten täytyy toki sanoa, että lääkäreillä on tässä vastuu, ja ed. Pulliainen taisi olla silloin liikennevaliokunnan puheenjohtaja, jolloinka tämä lääkäreiden vastuu asetettiin tässä ihmisen ajokunnon toteamisessa ja se asetettiin nimenomaan, että lääkärin pitää puuttua siihen heti. Siitä on tullut hyvää palautetta. Ensiksi lääkärit tietysti jupisivat ja moni muu, mutta kortteja on otettu kuivumaan yllättävän paljon, ja onneksi. Onneksi, näin täytyy sanoa, ja tässä kohtaa myöskin luotan siihen, että lääkärit kärsivät sanoo niille. Siellä saattaa olla kyllä semmoista parin—kolmenkymmenen vuoden yhteistä hoitotyötä alla, ja voi olla, että kova kriteeri on sanoa sille potilaalle, että sinulla ei muuten kuntoa ole. Mutta ne testit, joita nyt itsekin käyn viiden vuoden välein tässä vaiheessa, ovat kuitenkin paljon kovempia kuin tavalliselle henkilöauton kuljettajalle. Näkökyky, kuulot ja muut joudutaan testaamaan eri lailla. Elikkä siinä kohtaa se raja toivottavasti tulee aika äkkiä vastaan.

Tässä kohtaa täytyy ed. Kyllöselle sanoa, että innokkuutta on. Mutta sitten täytyy oikeasti kysyä, onko kykyä ja onko sitä turvallista taitoa tuolla liikenteen seassa liikkumiseen, kun sitä liikennettä nyt tahtoo olla siellä Kainuussakin kohtuulailla ja uudet vehkeet vaativat uudenlaisia kuvioita. En tiedä, puhemies, voiko sanoa, että perstuntumaa on nykyisistä autoista häipynyt. Se on kuitenkin semmoinen, minkä kaikki ymmärtävät, eikä sillä halveerata ketään. Ennen vanhaan autossa tiesi sen, koska se lähtee johonkin päin liippaamaan tai sivuun. Äänestä kuuli ja tunsi, kun pyörä lähtee lipeämään, mutta nykyisissä ajoneuvoissa, kun on kaiken maailman härveliä ja kaikkea hienouksia, sitä tuntumaa ei tule, jolloinka näitä onnettomuuksia sattuu kokemattomille yllättävän paljon sen takia, että ei ole minkäänlaista tuntumaa tiehen olemassa. Näitten kohdalla täytyy sanoa, että tietysti ikä tekee myöskin tässä asiassa tehtävänsä.

Ed. Piiraiselle: Kun vertasitte rautateihin, niin on siinä tietenkin semmoinen pieni ero, että rautateillä on olemassa kulunvalvontajärjestelmä. Jos mies nukahtaa, niin juna pysähtyy, ja se pysähtyy sille samalle raiteelle ja aika äkkiä, kun se jalka nousee siltä pedaalimelta. Tuolla maantiellä saattaa käydä, että 60-tonninen juna vie siinä mennessään yhden linja-auton ja muutamia kymmeniä henkilöautoja kenties pahimmassa tapauksessa, jos se tajunta pettää yhtäkkiä. Elikkä siinä on se ero, että siellä ei ole olemassa järjestelmää, joka veisi sitä yhdistelmää taikka linja-autoa suoraan eteenpäin, vaan se on siinä omissa näpeissä kaiken aikaa, eikä se siitä muuten millään muulla pysähdy sitten kuin sillä jarrupolkimella, jos sitä aletaan pysäyttää.

Minä luulen, että niitten muutamien ihmisten kohdalla, jotka tässä nyt ovat hyvässä kunnossa olevia ja jotka ovat yhteyttä ottaneet, se pari vuotta kenties sallittakoon, enkä minä nyt näe, että siinä mikään valtava ongelma on. Mutta ei tällä kyllä mitään työvoimapolitiikkaa hoideta, eikä tällä hoideta mitään muutakaan politiikkaa paitsi kenties niitten kohdalla, jotka ovat aika paljon tuonne ulkomaille ajaneet, jotka ovat ajaneet pelkillä ulkomaan päivärahoilla, ei ole palkkaa juuri saatu, Niiden kohdalla eläkkeet ovat ihan mitättömiä. Heitä muutamia tässä meikäläisen tuttavapiirissä on, jotka yhteyttä ovat ottaneet. Kun eläke on niin pieni, että se on lähes kansaneläkkeen kokoinen, niin voi ymmärtää, että tässä voi pieniä lisätuloja saada. He vähän kokevat sen halveeraamiseksi, kun minä olen sanonut, että no kyllä se riittää sulle, kun käyt sillä nupilla ajamassa siellä, kun se kuorma-autokortti kuitenkin on voimassa.

Mutta tässä kohtaan tulee lakiin myöskin oleellinen muutos niin, että sitä kuorma-autokorttiakaan et saa enää kuin sen kahden vuoden jaksoksi, ja silloinkin pitää käydä lääkärintarkastuksessa. Tässä on jotain hyvääkin, ja en minä tässä nyt ihan hirveitä ongelmia näe. Minä luulen, että tällä porukalla, joka pystyy tähän hommaan, ei hoideta minkäänlaista kuviota, ja jos siitä nyt jokunen papparainen tyydytyksen saa, niin menköön.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on todellakin varmaan monessa autoilijayrittäjäperheessä odotettu päivä. Itsekin olen saanut tästä paljon yhteydenottoja, ja vaikkakin ed. Rönnin puheesta kävi hyvin ilmi, että kyseessä on jokseenkin marginaalinen ryhmä, niin tämä on ihan periaatteellisesti tärkeä kysymys. On ollut erittäin outoa, että 70-vuotias ammattiautoilija, joka on ikänsä ajanut rekkaa tai linja-autoa, on kyllä voinut osallistua vaikkapa maratonille mutta ei ole voinut ajaa aikaisempaa ehkä jopa omistamaansa työvälinettä metriäkään, ei edes pesuhalliin, jotta olisi voinut perheyrityksessään hoitaa jotain tämmöistä pientä apuhommaa. Monelle tämä ikäraja on tullut liian aikaisin vastaan. On ollut hyvä, että Euroopan unionissa tähän asiaan on nyt tehty tällainen linjaus, ja yläikäraja ajo-oikeudelle tosiaan on siinä määrin harvinainen, että ei Suomessakaan ole tarkoituksenmukaista tämmöistä asettaa. Itse olen tästä asiasta tehnyt kesäkuussa 2007 aloitteen, ja se sai erittäin positiivisen vastaanoton.

Tärkeää tässä lakiuudistuksessa on se, että ajokykyä ei määritellä enää numeron perusteella vaan lääkärintarkastusten perusteella. Mielestäni tämä esitys tukee myös mielekästä ikääntymistä. Monet tietävät, miten pienyrittäjät verstailla ja muualla saattavat olla mukana seuraavan sukupolven kanssa hyvinkin pitkälle apuna ja voimavarana. Tämä sama mahdollisuus pitää olla myös kuljetusalan yrittäjillä.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys tulee helpottamaan erilaisten kuljetustehtävien ja ajoneuvosiirtojen hoitamista yrityksissä, koska ikääntyville ammattiautoilijoille tulee mahdollisuus hoitaa tämän tyyppisiä työtehtäviä myös heidän täytettyään 70 ikävuotta. Siinä mielessä tämä esitys on myös hyvin realistinen, ja uskallan väittää, että myös turvallinen — ed. Rönnille — että raskaan kaluston ajoneuvojen ajo-oikeus saadaan kuitenkin enintään kahdeksi vuodeksi kerrallaan.

Haluan jo tässä lähetekeskustelussa kiittää hallitusta muun muassa urheiluseurojen ja niiden vanhempien ammattiautoilijoiden puolesta, jotka ajavat näiden seurojen ja yhdistysten linja-autoja esimerkiksi näillä peli- ja kulttuurimatkoilla. Jos ajatellaan tämän lakiesityksen yhtä inhimillistä puolta, se olkoon juuri tässä. Väitän, että useimmille kymmeniä vuosia ammattiautoilijana toimiville on suoranaista sielunhoitoa saada tehdä oikeita töitä eläkepäivien lomassa. Taas ihmettelen, että tuo ed. Rönni oli tänään niin synkkäsieluinen, koska tunnen henkilökohtaisesti useita ikääntyneitä ammattiautoilijoita, joiden koen olevan tähän kuntonsa mukaan myös valmiita.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Meillä iäkkäiden ajokortillisten määrä lisääntyy voimakkaasti lähitulevaisuudessa. Niinpä on äärettömän tärkeää, että me pystymme yhteensovittamaan iäkkäiden liikkumistarpeet ja liikenneturvallisuuden. Tutkimusten mukaan terveet iäkkäät eivät ole keskimäärin sen riskialttiimpia kuin muutkaan kuljettajaryhmät. Mutta toisaalta on selvää, että toimintojen luonnollinen heikentyminen vaikuttaa ennemmin tai myöhemmin. Yleensä noin 70 vuoden ikää voidaan pitää eräänlaisena rajana, jolloin normaalin ikääntymisen muutokset alkavat vaikuttaa haitallisesti ja sairauksien määrä kasvaa. Toki yksilöllisiä eroja on paljon.

Meillä Suomessa käytettävä ajokyvyn arviointijärjestelmä painottuu yhtäältä lääketieteelliseen arviointiin ja toisaalta ajokokeeseen tai suppeampaan ajonäytteeseen. Tavallisinta on kuitenkin, että päätös ajamisen jatkamisesta tehdään pelkästään lääkärintarkastuksen perusteella. Lopullisen päätöksen toki tekee poliisi. Mielestäni meillä onkin se puute, että meillä ei ole käytettävissä iäkkäiden kuljettajien tai joidenkin muiden erityisryhmien erikoispiirteitä huomioon ottavaa standardoitua arviointimenetelmää. Tällaisen arviointijärjestelmän tulisi parhaimmillaan olla sellainen, että se kykenee riittävän suurella tarkkuudella ja oikeudenmukaisesti löytämään ne kuljettajat, joilla ei ole edellytyksiä toimia liikenteessä turvallisesti.

Suhtaudun hieman epäillen tähän hallituksen esitykseen. Raskaan ajoneuvoyhdistelmän ja erityisesti linja-auton kuljettamisessa on kyse erittäin vastuullisesta tehtävästä. Kun harkitaan näiden ajoneuvojen ajoluvan myöntämistä yli 70-vuotiaille, niin riskit pitää etukäteen minimoida. (Puhemies: 2 minuuttia!) Siinä, riittääkö pelkkä lääkärintarkastus vai pitäisikö olla perusteellinen arviointiprosessi, itse olisin kyllä taipuvainen jälkimmäisen kannalle.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä tieliikennelain mukaan linja-auton ja raskaan ajoneuvoyhdistelmän ajo-oikeus päättyy aina ajo-oikeuden haltijan täyttäessä 70 vuotta. Ajokorttiasetuksen mukaan myös muissa Euroopan talousalueen valtioissa annettujen ajokorttien haltijoiden ajo-oikeus Suomessa lakkaa 70 vuoden iässä, jos he asuvat vakinaisesti Suomessa.

Hallituksen esitys tieliikennelain muuttamisesta on tervetullut. Kotikunnassani asuva liikenneneuvos on jo useasti kysynyt minulta tieliikennelain muuttamisesta. Nyt minulla on hänelle hyviä uutisia. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että jo ensi vuoden alusta luovutaan kuorma-autovetoisen E-luokan ajoneuvoyhdistelmän ja linja-auton kuljettajan yläikärajasta. Ajo-oikeutta voitaisiin jatkaa kaikissa luokissa 70 ikävuoden jälkeen, jos kuljettaja täyttää säädetyt vaatimukset. Raskaan kaluston ajoneuvojen ajo-oikeus saataisiin kuitenkin enintään kahdeksi vuodeksi.

Lainmuutokseen sisältyy myös esitys siitä, että ajo-oikeuden haltija joutuisi hankkimaan uuden lääkärintodistuksen kahden vuoden välein. Näin varmistetaan säännöllisin väliajoin kuljettajan terveydentila. Esitys on erittäin tarpeellinen.

On todella hyvä, että yläikärajaa ajo-oikeudelle muutetaan siten, että se vastaa Euroopan jäsenvaltioiden käytäntöä. Lakiin sisältyy myös kannatettava siirtymävaiheen säännös yläikärajan vuoksi vuoden sisällä menetetyn ajo-oikeuden saamisesta.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuljettajakoulutus aloitettiin systemaattisesti ammattikouluissa muistaakseni 2000-luvun alussa, ja todella pontimena tässä koulutuksen järjestämisessä oli tietysti pätevien, entistä pätevämpien kuljettajien saaminen. Täällä lakiesityksessä todetaan: "Yläikärajan poistamisella helpotettaisiin töiden järjestelyä yrityksissä ja työvoimapulaa. Menettely mahdollistaisi ikääntyvien yrittäjien hoitaa erilaisia ajoneuvojen siirtoja ja kuljetuksia."

Itse olen hiukan pessimistinen, että tällä lailla varsinaisesti voitaisiin helpottaa tätä pätevien kuljettajien pulaa. Me hyvin tiedämme, että tällä hetkellä ja viime vuosina erittäin paljon on ollut lomautuksia yrityksissä. Me tiedämme, mikä tilanne on kaiken kaikkiaan metsäteollisuudessa, ja toki silloin nuoret reagoivat jaloillaan ja etsivät uutta ammattia. Siinä mielessä olosuhteet ovat olleet sen suuntaisia, että ne eivät tätä kuljettajapulaa, oli sitten kyse metsäkoneista tai kuorma-autoista, tietenkään helpota. Toisaalta linja-autonkuljettajien saamisessa pula on pahin käsittääkseni täällä Pääkaupunkiseudulla. Toivottavasti tätä voidaan sitten omalta osaltaan parantaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tähän johonkin väliin sopinee sitten papparaisen puheenvuoro myöskin, ja vielä on niin onnettomasti, että tämä papparaisikäkin, jos hengissä pysyy muutaman kuukauden, alkaa olla jo ohi, (Ed. Kallio: Kortti pois!) niin että tämä on vähän niin kuin sieltä rajan toiselta puolelta jo ulvahdus maailmankaikkeuteen.

Tätä esittelyä ed. Rönnin taholta kuunnellessa palautui mieleen elävästi se, että luojalle kiitos, että me taistelimme kaikkia STM:n virkamiehiä vastaan, lääkäreitä vastaan, tässä lääkärintodistusmenettelyssä, että kun näyttää, että ajokyky on mennyt, niin sen kortin voi ottaa pois. Silloin sanottiin, että näitä tapauksia tulisi olemaan muutama sata. Niitä on ollut tuhansia nyt, ja on todettu, että menettely oli aivan viisas, ja se ei olisi virkamiesaloitteena edes edennyt.

Nyt sitten, mikä merkitys tällä on? Sillä on tietysti se merkitys, että nyt tämä lääkärintodistus on luonnollinen asia. Tässä tapauksessa viitaten ed. Piiraisen käyttämään puheenvuoroon voi olla todellakin hyvinkin niin, että se on vuosi kerrallaan, elikkä siis jos nyt pitää olla yli 70-kesäiselle tämä homma mahdollinen — perheyrittäjyys siis loppuu, jos ei tätä ole, tämän kuvan olen saanut näistä erittäin tärkeistä puheenvuoroista — niin sitten kun lääkärintodistus on, se on 71:een, ja toinen mokoma, niin 72:een, mutta sitten saa loppua.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Olen ed. Rönnin kanssa pitkälti samaa mieltä. Ikääntynytkin autoilija voi silloin, kun on hyväkuntoinen, ajaa hyvinkin mielestäni pidempään. Sitten taas työvoimapulan kanssa tällä asialla ei ole mitään tekemistä.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Sen verran haluan oikaista vielä tässä, että tarkoitin kyllä ja sanoinkin mielestäni niin, että rautatieliikenteessä 61 vuoden jälkeen joutuu vuosittain antamaan terveydentilastaan todistuksen ja vastaavasti maantielain puolella vasta 70:n jälkeen kahden vuoden välein. Kuten ed. Rönnikin totesi, se kun lähtee käsistä, niin se lähtee silloin ja se vie muitakin mennessään. Tämän halusin tuoda esille, että meillä on erilaiset terveydentilavaatimukset.

Tero Rönni /sd:

Puhemies! Sen verran vielä, että eihän meillä tällä hetkellä ole eikä meillä oikeastaan ole ollut mitään kuljettajapulaa. Se on ollut pelkkää pelottelua tähän asti kaikki. Meillä on ollut pulaa vaan maksajista. Siis palkanmaksajista on ollut pulaa, ei suinkaan kuljettajista.

Meillä on selkeästi semmoinen ilmiö ollut silloin 1990-luvulla, muistan sen saman tien, tai 1980-luvun lopussa, jolloin kun töitä muilla aloilla alkaa kovasti tulla, kaikki häipyvät kuljetusalalta, joka on ollut huonosti palkattu ala. Niin silloin, ja yhä edelleenkään sitä ei ole saatu niin kilpailukykyiseksi, että siellä väki kaikkialtaan viihtyisi, ne joilla on kädentaito muihun, häipyvät muihin töihin, mutta siinä vaiheessa kun muuallapäin alkaa lama vaivata, palataan takaisin.

Muun muassa Pääkaupunkiseudulla jo keväällä olivat kaikki kuljettajan paikat täynnä linja-autopuolella, elikkä kyse on kyllä siitä, että ei ole kuljettajapulaa, enkä usko, että sitä helposti tulee näkyviinkään. Ainoa pula on, kuka pystyy maksamaan semmoisen palkan, että sillä palkalla tulee toimeen.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Mielenkiintoinen hallituksen esitys sikäli, että kun muistelen niitä aikoja, kun asiasta käytiin keskustelua liikenne- ja viestintävaliokunnassa, silloin oli valiokunnan jäsenenä eräs henkilö, joka ajoi tätä ideaa silloin erittäin voimakkaasti, mutta siinä vaiheessa päädyttiin vielä siihen, että valiokunnan enemmistö ei antanut periksi.

Arvoisa puhemies! Hyvää tässä nyt kuitenkin on se, että tämä lääkärintodistusjärjestelmä mitä ilmeisimmin toimii sillä tavoin, että siihen voidaan nyt ainakin luottaa. Peruste, joka silloin aikoinaan ainakin liikennevaliokunnassa oli, oli se, että esimerkiksi perheyrityksissä tämmöinen 70 vuotta täyttänyt voi siirtää sitä pesuun tai jotakin muuta. En tiedä, mikä idea tässä nyt loppujen lopuksi on. Hyvin pitkälle täytyy yhtyä siihen, mitä ed. Rönni totesi siitä, että tällä hetkellä ilmeisesti tahtoo olla puutetta vaan maksajista.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Kun tuolla työhuoneessa ollessani kuuntelin keskustelua, niin en meinannut uskoa korviani, että joku kannattaa tällaista, että yli 70-vuotias henkilö rupeaa ajamaan tämän päivän linja-autoja, jotka ovat valtavan kokoisia ja valtavia autoja, ja kun ihminen alkaa vanheta, niin hänet vielä pakotettaisiin sitten linja-auton rattiin. Siellä on 70—80 henkeä suurimmissa autoissa ihmisiä, ja he ovat tämän kuljettajan vastuulla. Niin kuin eräskin kuski sanoi, ei siellä nitroilla enää ajella, että siellä täytyy olla terveitä ihmisiä. Tässä otetaan suuri vastuu nyt, kun tällaiseen ruvetaan.

Itse olin tuossa liikennevaliokunnassa ja täältä olivat edustajat Vistbacka ja Pulliainenkin viime kaudella, ja kyllähän näitä yritettiin, mutta että ei nyt tulisi näin vanhoja ihmisiä sinne. Kaikki kunnia heille, he ovat ammatti-ihmisiä ja kymmeniä vuosia tätä tehneet, mutta rajansa kaikella. Sen takiahan näitä lääkäreitäkin sinne on otettu. Se on eri asia, jos jossakin yrityksen pihalla siirtää auton johonkin pesuun taikka sellaiseen, mutta ei pidä lähteä tuonne yleiseen liikenteeseen, ei missään tapauksessa.

Kyllä tässä nyt pitäisi käyttää sitä niin sanottua maalaisjärkeä ja pitää asiat asioina ja laskea ihmiset eläkkeelle. Työvoimapulan kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Ne ovat kaksi eri asiaa. Silloin, kun on kyseessä ihmisten turvallisuus liikenteessä, niin muiden maantiellä liikkujien kuin siinä autossa olevien matkustajienkin, niin ne pitää erottaa.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Ajoneuvo-oikeuden yläraja Euroopassa tuntuu kovin harvinaiselta. Euroopan unionin piirissä on nyt tekeillä tämä ajokorttidirektiivi, jonka johdosta käymme täälläkin keskustelua hallituksen esityksestä, että tieliikennelakia avattaisiin ajoneuvo-oikeuden ylärajan poistamiseksi näistä ehdotetuista luokista. Ehdotus tuntuu erittäin erikoiselta. Jos suoraan heti saisi sanoa, mitä mieltä on, niin kyllä itse kokisin, että tämä liikenneturvallisuusriski, joka tässä otetaan, on varsin suuri.

Mutta minusta valiokunnan on nyt arvioitava sitten, kuinka paljon poliisityön määrä tässä lisääntyy, kun näitä hakemuksia eittämättä tulee, ja kuinka paljon liikenneturvallisuusriskiä tämän ehdotuksen muodossa tullaan ottamaan. Minun mielestäni pitää myös arvioida, voisiko tämä ajo-oikeus sitten olla lyhyemmän aikaa voimassa kuin tuon kaksi vuotta aina henkilöä kohden, jos tämä ajolupa halutaan uusia, ja pitäisikö tähän olla selkeästi tiuhempi ajoterveyden seuranta vielä. Minusta pitäisi myös pohtia, pitäisikö lääketieteellisen testin lisäksi olla muitakin edellytyksiä sille, että tässä arviointiprosessissa päädytään tilanteeseen, jossa ajo-oikeus todella tullaan myöntämään.

Arvoisa puhemies! Tuntuu siltä, että yli 70-vuotiaana ei olisi tarvetta enää lähteä näiden isojen ajoneuvojen rattiin. Mutta minusta nyt on tärkeää, että lähetekeskustelussa oleva laki sitten arvioidaan valiokunnassa erittäin vastuullisesti ja katsotaan, onko tälle esitykselle nyt todelliset perusteet.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Rönni tuossa edellisessä puheenvuorossaan totesi, että Pääkaupunkiseudulta kuljettajapula on poistunut, niin näin varmaan on tapahtunut, ja uskon, että tässä on puhujalla ollut tietokatkos. Mitä tulee tähän kuljettajapulaan, niin siinä kyllä olen samaa mieltä, että suurin syy — ennen kaikkea metsäkoneenkuljettajista ja kuorma-autonkuljettajista kun puhun — on se, että viime vuosina suuret metsäyritykset ovat kilpailuttaneet näitä yrittäjiä ja sitä kautta ovat vieneet näiltä yrittäjiltä maksukyvyn. Totta kai ennen kaikkea nuoret henkilöt miettivät sitten, mitä on tulevaisuus, ja etsivät sitten uuden ammatin, kun toteavat, että on lomautuksia ja muuta. Se on aivan luonnollista. Eli siinä mielessä ei varmasti tämä lakiesitys tätä kuljettajapulaa ainakaan tältä osin paranna.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Kun neljä vuotta olin viime kaudella liikenne- ja viestintävaliokunnassa ja näitä tieliikenne- ja turvallisuusasioita käsiteltiin, siellä nousi sekin esille, että useinhan tällaiset eläkkeellä olevat kuljettajat ajavat urheiluseurojen autoja ja joitain muita, lähtevät keikoille monien vuosien jälkeen ja tekninen kehitys on näissä autoissa jo niin huima, että oliko nyt siellä Mikkelissäkin, kun (Ed. Kähkönen: Heinolassa!) — Heinolassa, niin — ajoi eikä tuntenut jarrujärjestelmiä vaan vanhasta muistista vaan polki ja sinne meni. (Ed. Kähkönen: Viisi kuoli!) — Viisi kuoli. — Tässä on tällaisia myös, että heidät pitäisi sitten laittaa autokouluun, kun ei semmoista ajo-oikeutta voi olla tällaisessa. Näitä käyttävät hyvin mielellään nimenomaan sitten urheiluseurat ja kaikki sellaiset, missä on lapsia ja nuoria.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Minä ymmärsin kyllä tästä lakiesityksestä sen, että tarkoitus on, että lääketieteen ammattilaiset tarkistavat näitten kuljettajiksi takaisin pyrki-vien ajokunnon ja mahdollisuudet kortin palauttamiseen ja käyttöön. Tietysti tässä on mahdollisuus väärinkäyttöön — itse asiassa yhtään semmoista lainsäädäntöä ei taida olla olemassa, jota ei voida väärinkäyttää — tai siihen, että pyritään mukaan toimimaan, vaikkei itsellä enää kykyjä olisikaan. Mutta ainakin ne henkilöt, joita olen henkilökohtaisesti tavannut ja jotka ovat itse olleet ajamassa tätä esitystä eteenpäin, ovat kyllä, vaikka ikää olisi jo 70, moraaliltaan korkeassa mitassa. Itse olen ollut aika yllättynytkin siitä, kuinka hyväkuntoisia seitenkymppisiä meillä tässä yhteiskunnassa siitäkin huolimatta on, vaikka ovat tehneet raskasta ja haasteellista työtä. En usko, että tässä nyt tuhatpäin alkavat seitenkymppiset juosta uusien ajokorttien perässä. Tämä koskee kuitenkin aika pientä joukkoa. Mutta tässä on tietysti iso vastuu terveydenhuollon ammattihenkilöillä, jotka sitten ratkaisevat sen, onko oikeutettu korttiin vai ei.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllösen Merjan puheenvuoro oli erittäin hyvä. Kyllä minäkin lähden siitä, kun tätä lakiesitystä kannatan, että ammattiautonkuljettajat ovat nimenomaan vastuullisia ja osaavat seurata sitä omaa terveydentilaa eivätkä varmasti mene rattiin, jos ovat siinä kunnossa, että eivät pysty sitä autoa ajamaan. Eli kyllä minä luotan myös siihen, että nämä säännölliset lääkärintarkastukset myös tukevat sitä, että nämä kuljettajat ovat terveitä ja työkykyisiä. Kun monesti tässä on otettu esiin se, että erilaiset seurat järjestävät matkoja teatteriin ym., niin kyllähän niin on, että jos meillä on joku seura ja meillä on linja-autonkuljettaja esimerkiksi, niin kyllähän me tunnemme hänet ja pystymme tapaamaan ja jututtamaan häntä useasti. Silloin on minusta aina varmempaa sitten, että tunnemme ihmisen ja tiedämme hänen terveydentilansa ja ajokykynsä. Kyllä minä kannatan tätä hallituksen lakiesitystä.