Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Lahdessa pidettiin viime perjantaina epävirallinen EU:n hallitusten tai valtionpäämiesten kokous. Kokouksen aiheina olivat energiapolitiikan ulkosuhteet, maahanmuutto, Sudanin huolestuttava tilanne sekä unionin innovaatiopolitiikka. EU:n päämiehet tapasivat lisäksi erikseen Venäjän presidentin Vladimir Putinin, jonka kanssa EU-johtajat keskustelivat EU:n ja Venäjän suhteista, mukaan lukien energiakysymykset.

Epäviralliset EU:n huippukokoukset ovat osoittautuneet hyödylliseksi tavaksi rakentaa poliittista yhteisymmärrystä unionin keskeisten haasteiden ratkaisemiseksi ja työn eteenpäinviemiseksi. (Hälinää)

EU:lla on kaikki edellytykset viedä asioita tehokkaasti eteenpäin, jos yhteistä poliittista tahtoa löydetään. Nämä kokoukset ovat tämän tahtotilan rakentamiselle otollisia, kuten Lahden tulokset osoittavat.

Lahden yksi pääaihe oli innovaatiopolitiikka. Innovaatiot ovat olennaisia EU:n kilpailukyvylle. Toimiva innovaatiopolitiikka ratkaisee kykymme luoda talouskasvua ja hyviä työpaikkoja, ylläpitää sitä hyvinvointia, johon olemme tottuneet. EU:n päämiehet keskustelivat innovaatiopolitiikasta komission tiedonannon pohjalta, ja keskustelun tuloksena on vahva tahtotila viedä innovaatiopolitiikkaa eteenpäin, ja komissiolla on selkeä mandaatti valmistella jatkotoimia.

Totesimme Lahdessa, että patenttijärjestelmää Euroopassa on kehittävä tehokkaammaksi ja laadukkaammaksi. Tämän lisäksi nykyinen, pirstoutunut oikeudenkäyntijärjestelmä on tehtävä ennustettavammaksi. Nämä tavoitteet on ratkaistava yhteisön puitteissa, mihin tarvitaan poliittista johtajuutta.

Tie tähän ihannetulokseen saattaisi kulkea joustavammin välietappien kautta, ja sen takia keskustelimme Lahdessa myös mahdollisuudesta hyödyntää Lontoon sopimuksen kaltaisia järjestelyjä patenttijärjestelmän kehittämiseksi. Hallitus valmistelee Lontoon sopimukseen liittymistä. Oli menetelmä mikä tahansa, on selvää, että kaikkien jäsenmaiden pitää joustaa kapeista kansallisista kannoistaan ja katsoa kokonaisuutta Euroopan kilpailukyvyn kannalta. Tämä edellyttää muun muassa patenttijärjestelmän työkielien karsimista.

Esillä olivat myös standardit, teknologia-alustat ja Euroopan teknologiainstituutti. EU:n pitää olla nopeampi sopimaan yhteisistä standardeista. On selvää, että uusia tuotteita on vaikea saada markkinoille, jos ne eivät edusta riittävän yleistä standardia. EU teki aikanaan gsm-standardista menestystarinan, se on kännykkäteollisuutemme onnistumisen taustalla, mutta uusia esimerkkejä meillä ei juuri ole. Mobiilitelevision alalta odottaisin mielelläni seuraavaa. Euroopan teknologiainstituutti sai EU-johtajilta vihreää valoa, ja sen käsittely alkaa nyt neuvostossa.

Teknologia-alustat ovat uusi ja tarpeellinen tapa edistää tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa. Eurooppalaisilla yrityksillä on halu toimia yhteistyössä ja sopia myös voimavarojensa suuntaamisesta yhteisiin hankkeisiin. Näitä hankkeita eivät valikoi virkamiehet ja hallinto, vaan alan teollisuus. Komissio toi Lahdessa esille lupaavimmat hankkeet, ja kokouksessa sovimme, että yksi näistä, sulautettuja elektronisia järjestelmiä kehittävä Artemis, jossa suomalaisella teollisuudella on merkittävä intressi, on näiden teknologia-alustojen lippulaiva, jonka eteenpäinviemiseen ja rahoittamiseen komissio myös sitoutuu; merkittävä saavutus niin Euroopalle kuin Suomelle. Tästä tulee miljardiluokan projekti.

Tiivistetysti: Eurooppalainen innovaatiopolitiikka muodostuu kokonaisuudesta, jonka osia ovat patenttijärjestelmän kehittäminen, teknologia-alustat teollisuuden itsensä valitsemilla strategisilla aloilla, Euroopan teknologiainstituutti, yhteiset standardit ja kysynnän luominen eurooppalaisille innovaatioille. Kokonaisuus on laaja, ja sen kehittämistä jatketaan syksyn aikana.

Arvoisa puhemies! Energia on tullut jäädäkseen EU:n päämiesten asialistalle. Korkea energian hinta, riippuvuutemme fossiilisista polttoaineista ja tarve kehittää energiamarkkinoita niin EU:n sisällä kuin sen ulkopuolella ovat merkittäviä kysymyksiä. Lahdessa käsittelimme energian ulkosuhteiden kehittämistä. Meillä on selkeä tarve saada ulkopuoliset kumppanimme — niin tuottaja- kuin kauttakulkumaat — sitoutumaan niihin samoihin avoimiin periaatteisiin, joita EU noudattaa. EU:n on myös hyödynnettävä laaja ulkosuhdeverkostonsa määrätietoisemmin energia-asioiden hoitamiseksi. Suomen puheenjohtajakaudella olemme käsitelleet energiaa kaikissa huipputapaamisissa. Sovimme myös, että EU-maat ryhtyvät systemaattisesti vaihtamaan tietoja energiakysymyksistä oman kirjeenvaihtajaverkoston kautta.

EU:n energiaulkosuhdepolitiikka tuleekin rakentumaan seuraavista osista: EU:n sisämarkkinaperiaatteiden ulottaminen ulkopuolisiin kumppaneihin, tiivis yhteistyö tuottaja- ja kauttakulkumaiden kanssa ja kumppaneidemme sitoutuminen yhteisiin periaatteisiin. EU on avoin markkina, mutta kumppaneidemme on vastattava tähän avoimuuteen. Myös energiatehokkuus ja uusiutuvat luonnonvarat ovat tärkeällä sijalla tässä yhteistyössä.

Arvoisa puhemies! Energia on keskeisessä asemassa myös EU:n ja Venäjän suhteissa. Venäjä on meille luonteva energian toimittaja, mutta viime talvena kaasutoimitusten keskeyttäminen Ukrainaan oli herättänyt kysymyksen Venäjän luotettavuudesta energiantoimittajana.

Olin kutsunut Venäjän presidentin Vladimir Putinin Lahteen keskustelemaan EU-johtajien kanssa. Tarkoituksena oli käydä vuoropuhelua EU:n ja Venäjän suhteista, mukaan lukien energiakysymykset. Pidän tärkeänä, että näistä asioista keskustellaan suoraan EU:n ja Venäjän välillä. Monet ennustivat, että tapaamisesta tulee EU:n kannalta epäonnistunut ja eripuraisuutemme antaa kaikki valttikortit Putinin käteen. Näin ei käynyt. Tiedostin tämän ongelman, ja halusimme rakentaa kokouksen sillä tavalla, että EU kykenee toimimaan yhtenäisesti.

Käytimme EU-johtajien lounaskeskustelun siihen, että EU-maiden kesken rakennettiin yhteinen linja siitä, mikä viestimme on. Se perustui komission valmisteleman paperin linjauksiin. Lounas venyi, kävimme seikkaperäisen keskustelun, ja sen ansiosta saimme rivit suoriksi. Kun EU tapasi Venäjän presidentin, niin kerroin komission puheenjohtajan kanssa yhteisen sanomamme unionina. Vaadin myös toimittaja Anna Politkovskajan traagisen murhan selvittämistä, ja esitin huolemme Venäjän sananvapauskehityksestä ja ihmisoikeuksista. Totesin myös, että seuraamme Tšetšenian tilanteen kehittymistä tarkkaan. Edellytimme Venäjältä avoimuutta, vastavuoroisuutta ja markkinaperusteista energiapolitiikkaa, reilua kohtelua EU-maiden yrityksille. Esitin myös syvän huolemme Georgian ja Venäjän välien kiristymisestä. EU:n sanoma ei jäänyt epäselväksi, eikä sitä myöskään kätketty pumpuliin.

Energiasektorilla EU:lla ja Venäjällä on paljon yhteisiä etuja, mutta niiden toteutuminen edellyttää selkeitä pelisääntöjä. Nämä pelisäännöt on syytä kirjata EU:n ja Venäjän tulevaan sopimukseen sitovalla tavalla.

EU-maat toimivat yhtenäisesti tapaamisessamme presidentti Putinin kanssa. Kaikki seurasivat yhteisesti sovittua linjaa. Yksittäiset puheenvuorot tukivat toisiaan, ja EU-johtajat puhuivat usein me-muodossa osoittaessaan sanansa Venäjän presidentille. Olen hyvin vakuuttunut, että EU kärsii siitä, jos emme toimi yhtenäisesti. Tämä yhtenäinen toiminta ei EU:lta aina onnistu, mutta Lahdessa nyt onnistuimme. EU:ta ei ulkopuolisten saa antaa hajottaa ja hallita.

Tapaaminen presidentti Putinin kanssa oli onnistunut ja sen henki rakentava. Se oli merkittävä askel yhtenäisemmän Venäjä-politiikan rakentamisessa. Lahden tie ei kuitenkaan ole Damaskoksen tie. En odottanut sitä, että presidentti Putinin mielipiteet olisivat Lahdessa muuttuneet — hän kuuli EU:n kannan ja antoi takaisin samalla mitalla. Se on normaalia vuoropuhelua, johon pitää vastata asiaperustein. Presidentti Putin sai kuitenkin sen viestin, että EU on olennaisista kysymyksistä yksimielinen ja Venäjän pitää ottaa se toiminnassaan huomioon. Uskon, että EU on Venäjälle tärkeä kumppani ja mielipiteellämme on merkitystä. Venäjä taas ilmoitti oman riippuvuutensa Euroopasta ja kertoi, että he hyväksyvät energiaperuskirjan periaatteet.

Suomi on puheenjohtajakaudellaan halunnut hoitaa EU:n Venäjä-suhteita aktiivisesti: Kävin pitkät keskustelut presidentti Putinin kanssa G8-kokouksessa Pietarissa heinäkuussa. Nyt tapasimme Putinin Lahdessa. EU—Venäjä-huippukokous presidentti Putinin kanssa on ensi marraskuussa. EU:n ja Venäjän yhteinen kumppanuusneuvosto on kokoontunut liikenneministereiden sekä ympäristöministereiden kokoonpanossa. Oikeus- ja sisäministereiden, ulkoministereiden ja energiaministereiden kokoukset ovat vielä edessä. Yhteistyömme Venäjän kanssa on hyvin tiivistä, kuten sen pitää ollakin. Tämä lista vain kuvaa sitä, millä tavalla myös käytännön työssä Venäjä on Suomen puheenjohtajakaudelle prioriteetti.

Arvoisa puhemies! Lahden keskustelulle on luonteva seurannan paikka heti marraskuussa, kun EU ja Venäjä kokoontuvat yhteiseen huippukokoukseen Helsinkiin. Toivon, että voimme tässä huippukokouksessa ilmoittaa, että olemme valmiita aloittamaan neuvottelut uudesta kehyssopimuksesta, johon sisältyy olennaisina pitämämme asiat.

Arvoisa puhemies! Voimme olla ylpeitä Lahden kokouksesta ja siellä saavutetusta yksituumaisuudesta. Haluankin kutsua tätä EU:n vahvaa tahtotilaa toimia entistä yhtenäisemmin ulkosuhteissaan Lahden hengeksi. Olen iloinen, että Lahti, yritteliäs suomalainen kaupunki, joka näytti kauneimmat kasvonsa viime perjantaina, on kokouksen myötä saatu myös EU:n tähtikartalle.

Pyydän, että tämän ilmoituksen ruotsinkielinen käännös liitetään pöytäkirjaan.

Pääministeri Vanhasen ilmoitus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

I Lahtis ordnades den 20 oktober ett inofficiellt möte för EU:s stats- och regeringschefer. Mötets teman var de yttre förbindelserna i fråga om energipolitiken, invandringen, den oroväckande situationen i Sudan och unionens innovationspolitik. EU:s stats- och regeringschefer träffade dessutom Rysslands president Vladimir Putin, med vilken EU-ledarna diskuterade förbindelserna mellan EU och Ryssland, inklusive energifrågor.

De inofficiella EU-toppmötena har visat sig vara ett lämpligt medel för att skapa politiskt samförstånd när det gäller att möta unionens centrala problem och föra arbetet vidare. EU har alla förutsättningar att effektivt driva ärenden framåt om man kan finna en gemensam politisk vilja. Dessa möten är gynnsamma tillfällen att skapa en sådan vilja, precis som resultaten från Lahtis visar.

Ett av de centrala temana i Lahtis var innovationspolitiken. Innovationer är väsentliga för EU:s konkurrenskraft. En fungerande innovationspolitik är avgörande för vår förmåga att skapa ekonomisk tillväxt och goda arbetsplatser samt upprätthålla den välfärd vi är vana vid. EU:s stats- och regeringschefer diskuterade innovationspolitik utgående från kommissionens meddelande, och resultatet av diskussionen var en stark vilja att föra innovationspolitiken framåt och ett klart mandat till kommissionen att förbereda fortsatta åtgärder.

Vi konstaterade i Lahtis att patentsystemet i Europa måste bli effektivare och mer högklassigt. Dessutom måste det nuvarande, splittrade rättegångssystemet bli mer förutsägbart. Dessa mål måste lösas inom gemenskapen, och till det behövs politiskt ledarskap. Det ideala alternativet vore att skapa ett gemensamt europeiskt patentsystem, men det har rådet inte kunnat nå samförstånd om. Vägen mot detta idealiska resultat är kanske smidigare om man framskrider i etapper. I Lahtis diskuterade vi därför möjligheten att utnyttja liknande arrangemang som Londonöverenskommelsen för att utveckla patentsystemet. Regeringen bereder en anslutning till Londonöverenskommelsen. Oavsett metod är det klart att alla medlemsländer måste kunna ge avkall på sina snäva nationella ståndpunkter och se till helheten med tanke på konkurrenskraften inom Europa. Detta förutsätter bl.a. att arbetsspråk gallras bort när det gäller patentsystemet.

I diskussionerna behandlades även standarder, teknologiplattformar och det europeiska tekniska institutet. EU bör snabbare kunna enas om gemensamma standarder. Det är uppenbart att det är svårt att få ut nya produkter på marknaden om de inte representerar en tillräckligt allmän standard. EU gjorde gsm-standarden till den succé som ligger bakom vår framgångsrika mobiltelefonindustri, men vi har knappt några nyare exempel alls. Mobil-tv-branschen kunde gärna få vara följande i tur. EU-ledarna gav det europeiska tekniska institutet grönt ljus, och behandlingen av institutet påbörjas i rådet.

Teknologiplattformarna är ett nytt och angeläget sätt att främja forskning och produktutveckling. De europeiska företagen vill samarbeta och avtala om att rikta sina resurser till gemensamma projekt. Dessa projekt utses inte av tjänstemän eller förvaltning utan av industrin inom branschen. Kommissionen lyfte i Lahtis fram de mest lovande projekten och vid mötet bestämdes att ett av dem, Artemis, som utvecklar inbyggda elektroniska system och i vilket den finska industrin har ett stort intresse, skall vara flaggskeppet för dessa teknologiplattformar och att kommissionen förbinder sig att främja och finansiera det — ett betydande resultat för såväl Europa som Finland. Detta blir ett projekt i miljardklassen.

Sammanfattningsvis: Den europeiska innovationspolitiken utgör en helhet som består av utvecklandet av patentsystemet, teknologiplattformar på strategiska områden som industrin själv valt, EIT, gemensamma standarder och skapande av efterfrågan för europeiska innovationer. Helheten är omfattande och utvecklandet av den fortsätter under hösten.

Energin har kommit för att stanna på agendan för EU:s stats- och regeringschefer. Det höga priset på energi, vårt beroende av fossila bränslen och behovet att utveckla energimarknaden såväl inom som utanför EU är viktiga frågor. I Lahtis behandlade vi utvecklandet av de yttre förbindelserna i fråga om energi. Vi har ett klart behov av att få våra yttre partner — både producentländer och transitländer — att förbinda sig till samma öppna principer som EU tillämpar. EU måste också mer målmedvetet utnyttja sitt breda nätverk av yttre förbindelser när det gäller energifrågor. Under Finlands ordförandeskap har vi diskuterat energifrågor vid alla toppmöten. Vi kom även överens om att EU-länderna systematiskt skall börja utbyta information om energifrågor genom ett eget korrespondentnätverk.

EU:s politik för de yttre förbindelserna i fråga om energi kommer att bestå av följande strävanden: att EU:s principer för den inre marknaden även skall gälla partner utanför EU, att samarbetet med producentländer och transitländer skall vara intensivt och att våra partner skall förbinda sig till de gemensamma principerna. EU är en öppen marknad, men våra partner måste svara mot denna öppenhet. Energieffektivitet och förnybara naturtillgångar intar en viktig ställning i detta samarbete.

Energin spelar en central roll också i förbindelserna mellan EU och Ryssland. Ryssland är för oss en naturlig energileverantör, men när gasleveranserna till Ukraina avbröts i vintras väcktes frågan om Rysslands pålitlighet som energileverantör.

Jag bjöd in Rysslands president Vladimir Putin till Lahtis för att diskutera med EU-ledarna. Avsikten var att föra en dialog om förbindelserna mellan EU och Ryssland, bl.a. i energifrågor. Jag anser det viktigt att det förs direkta diskussioner mellan Ryssland och EU i dessa frågor. Många förutspådde att mötet skulle bli ett misslyckande för EU:s del och att vår oenighet skulle spela Putin i händerna. Så blev det inte. Jag var medveten om problemet och ville bygga upp mötet på ett sätt som gjorde det möjligt för EU att agera enat.

Under lunchdiskussionen drog EU-ledarna upp en gemensam linje för EU-ländernas budskap. Den baserade sig på riktlinjerna i det dokument som kommissionen förberett. Lunchen drog ut på tiden, vi förde en detaljerad diskussion och fick därmed rättning i leden. När EU mötte Rysslands president framförde jag tillsammans med kommissionens ordförande unionens gemensamma budskap. Jag yrkade på att det tragiska mordet på journalisten Anna Politkovskaja måste utredas och framförde vår oro över läget för yttrandefriheten och de mänskliga rättigheterna i Ryssland. Jag konstaterade att vi noggrant följer hur situationen i Tjetjenien utvecklas. Av Ryssland förutsatte jag öppenhet, ömsesidighet, marknadsbaserad energipolitik och rättvis behandling för EU-ländernas företag. Jag uttryckte också vår djupa oro över de ansträngda relationerna mellan Georgien och Ryssland. EU:s budskap blev inte oklart, det lindades inte in i bomull.

EU och Ryssland har många gemensamma intressen inom energisektorn, men för att de skall tillgodoses krävs klara spelregler. Dessa spelregler bör införas i det framtida avtalet mellan EU och Ryssland på ett bindande sätt.

EU-länderna visade upp en enad front vid sitt möte med president Putin. Alla följde den linje som vi gemensamt kommit överens om. Enskilda anföranden tog stöd i varandra och EU-ledarna talade i vi-form när de riktade sina ord till Rysslands president. Jag är övertygad om att det är till skada för EU om vi inte kan agera enat. EU har inte alltid lyckats med detta enade agerande, men i Lahtis lyckades vi. Vi får inte låta utomstående söndra och härska EU.

Mötet med president Putin var lyckat och präglades av en konstruktiv anda. Det var ett viktigt steg mot en mer enig Rysslandspolitik. Vägen till Lahtis är dock inte vägen till Damaskus. Jag väntade mig inte att president Putin skulle ändra åsikt i Lahtis — han hörde EU:s ståndpunkt och gav igen med samma mynt. Det är en alldeles normal dialog som måste bemötas med fakta. President Putin fick dock budskapet att EU är enigt i väsentliga frågor och att Ryssland måste beakta detta i sitt agerande. Jag tror att EU är en viktig partner för Ryssland och att vår åsikt har betydelse. Ryssland påpekade sin egen avhängighet av Europa och berättade att man godtar principerna i energistadgan.

Finland har under sitt ordförandeskap aktivt velat vårda sig om förbindelserna mellan EU och Ryssland. Jag förde långa samtal med president Putin vid G8-mötet i S:t Petersburg i juli. Nu mötte vi Putin i Lahtis. Ett toppmöte EU—Ryssland med president Putin ordnas i november. Kommunikationsministrarna och miljöministrarna i EU:s och Rysslands gemensamma råd för partnerskap har mötts. Det arrangeras ännu möten mellan justitie- och inrikesministrarna, utrikesministrarna och energiministrarna. Vårt samarbete med Ryssland är mycket intensivt, och det skall det också vara. Den här förteckningen beskriver bara hur Ryssland har stor prioritet i det praktiska arbetet under Finlands ordförandeskap.

Ett naturligt tillfälle att följa upp diskussionerna i Lahtis uppstår redan i november när EU och Ryssland samlas till ett gemensamt toppmöte i Helsingfors. Jag hoppas att vi under detta toppmöte skall kunna meddela att vi är färdiga att inleda förhandlingar om ett nytt ramavtal som innehåller de frågor som är viktiga för oss.

Vi kan vara stolta över Lahtismötet och den endräkt vi uppnådde. Därför vill jag kalla denna starka vilja till ett mer enat agerande i yttre förbindelser som EU nu visar för Lahtisandan. Det gläder mig att Lahtis, en företagsam finländsk stad, i och med förra veckans möte nu har intagit sin plats på EU-kartan.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan onnitella pääministeri Vanhasta ensinnäkin siitä, että Venäjä valittiin teemaksi tälle kokoukselle, koska Suomella on erityistä osaamista Venäjän suhteen ja meidän jälkeemme tulee Saksa, joka myöskin tuntee Venäjän varsin hyvin, varsinkin sen nykyinen pääministeri Angela Merkel.

Toinen syy onnitella pääministeriä on se, että te kykenitte siihen, että EU puhui yhdellä äänellä. EU ei ole ollut kovin merkittävä toimija, koska on ollut monta ääntä, monta pääkaupunkia; nyt oli yksi ääni, ja siitä täysi onnittelu.

Mutta tässä tilanteessa täytyy kysyä, säilyykö tuo yhtenäisyys EU:n sisällä. Ja ensimmäinen näyttö siitä jo nähdään, kun järjestetään EU—Venäjä-huippukokous, kyetäänkö tuossa kokouksessa puhumaan yhdellä äänellä, ja siinä teillä on erittäin tärkeä tehtävä.

Täytyy sanoa, että energiapolitiikka on erityisen haastava alue, ajatellaanpa vaikka Ranskaa ja Saksaa — Ranska panostaa ydinvoimaan, Saksa kivihiileen — tai Puolaa ja Liettuaa, joitten välillä ei ole vieläkään toimivaa sähköyhteyttä, koska Puola panostaa kivihiileen ja Liettua maakaasuun. Mutta jos tässä onnistutaan, se on erittäin arvokasta.

Mikä oli kaikkein tärkeintä tietysti, on se, että saadaan selvyys siitä, että toimitusvarmuus energian osalta säilyy, ja kuten sanoitte, tammikuun tapahtumat Ukrainan osalta ovat horjuttaneet tuota uskoa toimitusvarmuuteen. Aivan olennaista tietysti on se, lupasiko presidentti Putin selkeästi joitakin toimenpiteitä, millä turvataan toimitusvarmuus EU-maihin energian osalta, ja ymmärsin niin, että täyttä varmuutta siitä, että Venäjä todellakin haluaa markkinaehtoisuutta energiamarkkinoilla, tältä osin ei saatu.

Ja tietysti myöskin huolestuttaa se, kun katsomme Venäjän kehitystä, että länsimaista teknologiaa Venäjä ei näytä haluavan tällä hetkellä hyödyntää, vaikka se olisi erittäin tärkeätä nimenomaan ympäristösyistä, siitä syystä, että päästöjä kyettäisiin vähentämään, ja myöskin siitä syystä, että voitaisiin entistä paremmin, entistä kattavammin, hyödyntää voimassa olevia energiaresursseja.

Eli kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että hyvä alku, mutta tässä on kysymys vasta alusta alulle, ja tärkeätä on se, että saataisiin Venäjä jossakin vaiheessa mukaan energiaperuskirjaan, miltä osin lupausta ei saatu.

Puhemies! Myöskin siitä kiitos pääministerille, että kuten eduskunta oli edellyttänyt, otitte esille ihmisoikeudet ja demokratian, ja tältä osin on todella syytä käydä dialogia Venäjän kanssa tällä hetkellä. Kiitos siitä, että otitte esille Anna Politkovskajan tapauksen, joka on järkyttänyt eurooppalaisia hyvin laajasti, ja myöskin siitä, että otitte esille lehdistön vapauden kehittymisen.

Täytyy sanoa, että jos ajattelemme Venäjän talouden kehitystä, on hyvin tärkeää koko Euroopalle, mihinkä suuntaan Venäjän talous menee, ja totuus on se, että vain avoimessa taloudessa ja avoimessa poliittisessa ilmapiirissä voidaan turvata se, että talous kehittyy myönteisesti. Tältä osin täytyy kyllä hieman kysyä sitä, mikä on EU:n strategia suhteessa Venäjän demokratiakehitykseen. Nyt nostettiin näitä huolia esille, ne tuotiin esille, käytiin dialogia, mutta täytyy kysyä, mikä on se pidemmän tähtäimen strategia. Ja ensiksi täytyy sanoa, että kansalaisjärjestöjä EU voisi tukea, ja tiedotusvälineitten osalta olisi tärkeätä, että länsimaisten yhtiöitten omistus näissä yhtiöissä voitaisiin turvata.

Antti Kaikkonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Energia-innovaatiot ja yhteistyö Venäjän kanssa ovat Euroopan unionin ja Suomen menestymisen kannalta avainkysymyksiä. Voi sanoa kokouksen jälkeen, että Suomi onnistui puheenjohtajamaana viemään Lahden huippukokouksessa Eurooppaa eteenpäin kaikilla näillä aloilla. Puhuttiin suoraan ja kovaakin, ja tuloksia syntyi. Näin toimii Suomen hard rock -puheenjohtajuus. Tämä toimintatapa ja Lahden menestys nostivat myös pääministeri Matti Vanhasen askelta korkeammalle eurooppalaisten vaikuttajien sarjassa.

Kuten pääministeri Vanhanen ilmoituksessaan totesi, unioni kävi Lahdessa avoimen, perinpohjaisen ja yhtenäisen keskustelun edessä olevista haasteista. Unionin vahvaa tahtotilaa energia- ja innovaatiosektoreilla sekä yhtenäistä näkemystä Venäjään on kutsuttu Lahden hengeksi, eikä suotta. Ja Lahden henkeähän todella tarvitaan Euroopan edessä olevien haasteiden kohtaamiseksi. Lahdesta kuuluivat jälleen "hyvä Suomi" -huudot, ja kiitosta on sadellut kokouksen jälkeenkin eri arvioissa eri puolilta Eurooppaa.

Mutta energiahuollossa olemme nyt todella tulleet tienhaaraan. Selviytyäkseen energiapolitiikassaan Euroopan on toimeenpantava strategia kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi. Tänä päivänä EU:n energiantarpeesta joudutaan täyttämään jo puolet tuontienergialla, ja tuo määrä on edelleen kasvussa. Tämä kehitys vaikuttaa jokaiseen eurooppalaiseen, myös jokaiseen suomalaiseen. Tällä tiellä ei voi, arvoisa puhemies, jatkaa loputtomiin. Eurooppa tarvitsee kestävän kehityksen mukaisia investointeja energia-alalla energian kysynnän tyydyttämiseksi. Eurooppa tarvitsee kilpaillut energian sisämarkkinat, ja Eurooppa tarvitsee energia-ulkopolitiikkaa, joka takaa parhaalla mahdollisella tavalla energian saannin.

Kuten aina, huippukokouksen kulun ennakointi oli mahdotonta. Toimittaja Anna Politkovskajan murha sai monet eurooppalaiset lausumaan huolensa Venäjän demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kehityksestä, eikä aivan syyttä.

Arvoisa puhemies! Tätäkin taustaa vasten Lahden huippukokouksen saavutukset ja siellä luotu pohja ovat merkittäviä. Suomen asettamat tavoitteet yhtenäisen EU-viestin saattamiseksi Venäjän tietoon onnistuivat. Rintama ei murtunut, vaan EU näytti, että yksittäiset jäsenmaat eivät tosipaikan tullen sooloile, vaan yhteistyöhön pystytään.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Voimme yhtyä niihin kiitoksiin, joita pääministeri Vanhaselle on osoitettu onnistuneen epävirallisen huippukokouksen saavutuksista Lahdessa. Suomi on toiminut puheenjohtajamaana erittäin viisaasti ja käyttänyt sen tilaisuuden hyväksi, mikä Suomella on erityissuhteessa Venäjän kanssa, ottamalla nimenomaan EU—Venäjä-suhteet keskustelun kohteeksi Lahden kokouksessa.

Kuten täällä todettiin, energiasektorilla EU pystyi esiintymään varsin yhtenäisesti. Totesitte, pääministeri Vanhanen, eilen ymmärtääkseni Euroopan parlamentissa, että nyt on otettu uusi askel Venäjä-suhteissa. Tietysti oli tavattoman tärkeää, että Euroopan unioni oli yhtenäinen tässä asiassa, mutta kuten ed. Sasi täällä totesi, me tiedämme, että kuitenkin Euroopan unionin jäsenmaat sitten kansallisessa energiapolitiikassaan valitettavasti ovat hyvinkin erimielisiä. Mutta nähtäväksi nyt jää juuri sitten marraskuussa pidettävä EU—Venäjä-huippukokous, saadaanko siellä niitä teidän kaipaamianne konkreettisia pelisääntöjä, jotka loisivat uskottavuutta tähän yhteiseen energiapolitiikkaan ja energialinjauksiin EU:n ja Venäjän välillä.

Arvoisa puhemies! Pääministeri, te totesitte myöskin, että nyt on syntynyt tämmöinen uusi Lahden henki, spirit of Lahti. Toivottavasti tämä Lahden henki nyt sitten elää jatkossakin. Muutaman viikon kuluttua Lahdessa järjestetään EU—Venäjä-kansalaisjärjestöfoorumi. Vaikka kiitettävästi nostitte esille Venäjän ihmisoikeus- ja sananvapauskysymykset, Anna Politkovskajan raaan murhan ja myöskin Tšetšenian tilanteen, niin me ainakin toivomme täällä eduskunnassa, että myöskin kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuudet nousisivat voimakkaasti esille, ja toivon, että hallitus nyt omalta osaltaan tukee tätä keskustelua, mitä Lahdessa tullaan marraskuun puolenvälin paikkeilla käymään kansalaisjärjestöjen kesken.

Arvoisa puhemies! Suomella on vielä pari kuukautta EU-puheenjohtajuutta jäljellä. Nyt ei ole varaa pelkästään levätä menestyksen laakereilla, vaan tietysti olisi hyvä kuulla pääministerin arvio nyt tästä loppukaudesta: Mitä vielä arvioitte, että puheenjohtajakaudella voidaan saavuttaa? Ja miten vastaatte niihin kansalaisten odotuksiin, kun kansalaiset varmasti odottavat parempaa työllisyyttä, talouskasvua? Ja minkälaisia tuloksia arvioitte voivan olla nimenomaan myöskin EU—USA-ilmastodialogista, joka nyt on jollakin tavalla lähtenyt käyntiin, mikä sinänsä on myöskin erittäin positiivinen signaali? Ja miten Suomi voisi profiloitua nimenomaan maailman kriisipesäkkeiden auttamisessa? Me tiedämme, että Irakissa on katastrofaalinen tilanne, Afganistanissa tilanne pahenee. Miten aiotte tukea presidentti Ahtisaaren pyrkimyksiä Kosovon ratkaisun aikaansaamiseksi?

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! On arvokasta, että eduskunta käy tämän ajankohtaiskeskustelun Euroopan unionista. Erityisen arvokasta se on sen vuoksi, että Suomella on, kuten hyvin tiedämme, EU:n puheenjohtajuus. Täällä on opposition puolelta kiitetty hallitusta niin paljon, että tässä hallituspuolueen kansanedustajana jo vähän ihmettelee, kuinka kiitoksensa muotoilee, mutta on aivan selvää, että nämä kiitokset tulevat syystä. Suomi on kyennyt profiloitumaan erinomaisesti, ja olemme voineet viedä niitä asioita eteenpäin, jotka meille ovat arvokkaita.

Te, arvoisa pääministeri, nostitte yhden teeman vahvasti esille. Kaksi teemaa varmasti on, joissa Suomi voi näyttää ikään kuin oman puumerkkinsä unionin kehittämisessä. Te korostitte nimenomaan Venäjä-suhteita. Ja aivan totta, pohjoisen ulottuvuuden ohjelmassa, joka on nimenomaan Suomen aloitteesta unionin sisälle rakennettu, olemme nyt päätyneet siihen, että Venäjä-agenda on tässä yhä vahvemmin esillä, ja on erinomaista, että presidentti Putin kutsuttiin Suomeen ja käytiin avoin keskustelu. Meillä on haaste edessä tietenkin. Viittasittekin siihen, että Venäjän ja EU:n välinen kumppanuussopimus on laukeamassa ensi vuonna ja on syytä pyrkiä uusimaan se niin, että päästään ensi vuoden alussa sitten neuvottelemaan itse asiasta. Ja tämän agendan sopimisestahan on kysymys sitten marraskuussa käytävissä neuvotteluissa. Energia on varmaan syytä ottaa tähän kumppanuusohjelmaan mukaan.

Arvoisa puhemies! On myöskin toinen teema, jossa Suomi voi näyttää ja on näyttänyt puumerkkinsä, ja se liittyy unionin laajentumiseen, ennen kaikkea on kysymys Turkin jäsenyydestä. Puhemiehellä itsellään on keskeinen rooli eurooppalaisella tasolla tässä asiassa, Suomella on laajentumiskomissaari, ja nyt tietenkin kysymys on myöskin siitä, että nämä Turkin jäsenyysneuvottelut ovat joutuneet tiettyyn kulmaan Kyproksen tilanteen vuoksi. Tässäkin Suomi on toiminut nyt aloitteellisesti, nimenomaan tämän Pohjois-Kyproksen kauppasaarron purkamiseksi, johon EU sitoutui huhtikuussa 2004.

Halusinkin kysyä pääministeriltä sitä, kun Suomi on tehnyt tässä avauksen, jolla pyritään, tässä Kyproksen ongelmassa, lyhyen jännevälin, pienin askelin saatavaan kompromissiratkaisuun, miltä näyttää tämä mahdollisuus. Miltä näyttää se mahdollisuus, että löytyisi unionin piirissä yhteisymmärrys Turkin kanssa ja viime kädessä Kyproksen osapuolten kanssa, että voitaisiin pienten askelten politiikalla avata tuo erinomaisen, poikkeuksellisen hankala solmu, mikä Kyproksella tällä hetkellä vallitsee? Siinä on nyt Suomella näytön paikka, ja sitä paikkaahan me olemme nyt pyrkineet unionin puheenjohtajamaana jo täyttämään.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Sanoisin, että Lahden epävirallisen EU-huippukokouksen tulokset punnitaan vasta myöhemmin. On liian aikaista sanoa, onko se ollut menestys vai epäonnistuminen. Kun pääministeri Vanhanen on hyvin voimakkaasti korostanut yhdellä äänellä puhumista ja me-henkeä, niin varmasti lähikuukausina nähdään, miten voimakkaasti ja yksituumaisesti EU-maat todellakin haluavat kehittää paitsi yhteistä energiapolitiikkaa, niin että se saadaan kestävän kehityksen raiteille, myöskin muuta toimintaansa suhteessa Venäjään.

Kun te olette, pääministeri Vanhanen, korostanut, että jäsenvaltioiden edustajat puhuivat yhdellä äänellä, niin haluaisin kuitenkin kiittää siitä, että teidän Eurooppa-puolueenne edustajat, eurooppalaiset liberaalidemokraatit, Helsingin Sanomissa hyvin voimakkaalla äänellä puhuivat ääneen huolestaan Venäjän demokratiakehityksestä. Oletan, että eurooppalaisen puolueenne jäsenenä te näitä samoja asioita nyt käytännössä myöskin viette eteenpäin, että te ette jätä puheenvuoroja demokratiakehityksestä ja ihmisoikeuksista ainoastaan rituaaliselle tasolle ja jonkinlaisiksi välttämättömiksi lauseiksi.

Haluan todeta, että Euroopan parlamentin puhemies Josep Borrell käytti erittäin tarpeellisen puheenvuoron, kun hän sanoi, että energiansaantia Venäjältä ei voida kytkeä ihmisoikeuskysymyksiin, siihen, että vaietaan niistä. Tämän on oltava myöskin jatkossa strategisen kumppanuuden lähtökohta.

Kun Helsingissä pidetään ensi kuun 24. päivänä EU—Venäjä-huippukokous, niin silloin on mahdollisuus syventää tätä keskustelua tietysti kaikkien yhteistyöalueiden osalta mutta myöskin aivan erityisesti on edellytettävä, että te konkreettisesti puhutte niistä demokratiaongelmista, joihin on viitattu. Ensinnäkin EU on jo alkuvuonna luvannut, että se seuraa erittäin tarkoin Venäjällä säädetyn kansalaisjärjestölain vaikutuksia. Me tiedämme viime päivien uutisoinnista, että Amnesty Internationalilla, Human Rights Watchilla, muilla ihmisoikeusjärjestöillä on suuria vaikeuksia jatkaa toimintaansa Venäjällä. Jos te ette näihin asioihin konkreettisesti ota kantaa ja seuraa niitä, niin te ette todellakaan lunasta niitä lupauksia, joita EU:n puolesta on jo ennen Suomen puheenjohtajakautta annettu.

Tšetšenia-politiikassa pitäisi päästä pois tällaisesta jälleenrakennusretoriikasta. Pitäisi tunnustaa se, että siellä edelleen harjoitetaan julmuuksia siviiliväestöä kohtaan. Te voisitte peräänkuuluttaa sitä, että Venäjä vihdoinkin ottaa vakavasti ne tuomiot, jotka Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuin sille näistä rikoksista on langettanut. Vain tämän jälkeen voidaan puhua yhteisistä arvoista ja siitä, että ollaan samaa perhettä ja esiinnytään samoissa perhekuvissa.

Astrid Thors /r:

Värderade talman! Värderade statsminister! De nuvarande ledarna i Europa är mycket upptagna av svårigheterna att politiskt överleva och vi har flera lame ducks i deras krets. Beklämmande är den politiska instabiliteten i några av de nya medlemsländerna och det var med sorg i hjärtat som vi såg hur oenigt Ungern var inför 50-årsjubiléet av folkresningen 1956.

EU är i en kris men ändå är EU det starkaste instrumentet vi har i världen för miljö, mänskliga rättigheter och mångfald. Det lyckade mötet mellan EU och USA i klimatfrågor, den franka dialogen om mänskliga rättigheter med Ryssland under toppmötet i Lahtis och de lösningar som EU verkar för i världssamfundet är alla exempel på att EU kan verka för de tre ämnena miljö, mänskliga rättigheter och mångfald, och att samordningen av utrikespolitiken har förbättrats.

På grund av Rysslandsfrågorna kom konkurrensfrågorna och konkurrenskraften i bakgrunden i Lahtis. Samtidigt tror jag att de beslut som statsminister Vanhanen hänvisade till är verkligt viktiga. Det är viktigare med konkret samarbete mellan industri och forskning än att man deklarerar vissa procentsatser och att man går in för satsningar på strategiska områden och gemensamma standarder som förhindrar monopol.

Mutta emme voi taata töitä, ellei meidän energiansaantimme ole turvallista. Siksi on hyvä, että EU niin nopeasti pystyi kokoamaan niin sanottua energiapolitiikan ulkoista ulottuvuutta. Samaan aikaan EU:n on tehtävä työtä, jotta energiatehokkuus lisääntyy ja meillä on avoimet energiamarkkinat, jotka turvaavat energiansaannin. EU ei saa päättää, miten me tuotamme energiaa, mutta on luotava pelisäännöt, jotta energiatoimitukset ovat turvallisia.

Till ordförandeskapets sista toppmöte skall Finland presentera en rapport om utvidgningen och EU:s möjligheter härvidlag. Regeringens utgångspunkt har varit och bör vara att möjligheten till integrering i EU och medlemsperspektivet hålls levande för länderna på Balkan och Turkiet även om själva inträdet för dem kan dröja många år. Det fungerar som ett kraftigt instrument för reformer och demokratisering och vi skall inte stänga den dörren för då drabbar det oss själva. Serien av viktiga toppmöten mellan EU och olika länder fortsätter också efter mötet i Lahtis.

Tällä viikolla kokoontuvat EU:n ja Ukrainan huippukokoukset, ja toivon, että päästään yhteisymmärrykseen viisumisäännöistä ja taloudellisen ja muun yhteistyön ehdoista. Sen jälkeen seuraa EU—Venäjä-huippukokous, jossa punnitaan Lahden kokouksen tuloksia ja jota hyvin valmisteltiin Lahdessa. On todettava, että Lahden kokous onnistui ennakko-odotuksia paremmin ja Suomi johti EU:ta selvällä tavalla, kun näin suoraan vuoropuhelussa kerrottiin, mitä ajatellaan Venäjän tilanteesta ja yhteistyön tulevaisuudesta, ja otettiin selvällä tavalla esiin ongelmat ihmisoikeuksissa ja muussa yhteistyössä samoin kuin meitä kaikkia järkyttänyt Anna Politkovskajan murha.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on tullut niin paljon ylistyssanoja, että on ehkä paikallaan ottaa vähän takapakkia, vaikkakin yhdyn kyllä niihin myönteisiin lausuntoihin, mitä on annettu. Huomaan, että pääministeri on aika runoileva, puhutaan Damaskoksen tiestä, Lahden saamisesta Euroopan tähtikartalle, Lahden hengestä jne. Kaikki tämä on myönteistä ja hyvää, (Ed. Pulliainen: Jää elämään!) mutta minä en vaan ymmärrä, mitä Damaskoksen tiellä tarkoitetaan, enkä minä anna kovin suurta arvoa sillekään, jos nyt Lahden kaupunki on tullut EU:n tähtikartalle.

Luen tästä eduskunnan erityisasiantuntijan toimiston julkaisemasta raportista, että illallinen oli hyvä, tunnelma oli hyvä, ja tämähän on erittäin myönteistä. Mutta kun kaikki on niin hyvin, niin nyt pitäisi takoa niin kauan kuin rauta on kuuma. Minun mielestäni näistä tärkeistä asioista, jotka jo ovat tulleet esille — ihmisoikeuskysymykset, Politkovskajan murha, energiakysymykset — pitäisi saada nyt sopimuksia Euroopan unionin ja Venäjän kesken.

Kun te sanoitte, herra pääministeri, Venäjän Putinille, että edellytätte reilua kohtelua EU-maiden yrityksille, niin olisitte voinut myöskin sanoa, että edellytätte reilua kohtelua EU:n jäsenmaille. Maassamme on Venäjän rajalla vieraillut komission jäseniä, ja he ovat ihmetelleet, miten me sallimme, että rajalla on niin pitkiä rekkajonoja. Olisi ollut oiva tilaisuus ottaa tämä kysymys esille. Se ei ole yksinomaan Suomea koskeva vaan enemmän tai vähemmän myöskin koko unionia koskeva. Olisi ollut tavattoman hyvä ottaa sekin asia esille aivan kuten maatalouskysymykset, kun kerran Euroopan unionissa lähdetään siitä, että maataloutta pitää voida harjoittaa kaikissa jäsenmaissa, ja me kaikki tiedämme, minkälaisia ongelmia Suomessa on ja minkälaista erimielisyyttä vallitsee 141 artiklasta. Olisi ollut ehkä paikallaan tämäkin nostaa kaikkien tietoon. Se olisi ollut Suomen etu.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus ja EU-mieliset ovat tietysti innoissaan epävirallisesta EU-huippukokouksesta kuin vauva varpaistaan. Tavallinen hulkkonen on kyllä huuli pyöreänä, että mistä päätettiin ja mitä päätettiin. Virallisestihan ei päätetty yhtään mistään, joten siinä mielessä kokousta ei voi pitää epäonnistuneenakaan; puhuttiin energiasta, maahanmuutosta, sosiaaliasioista mutta päätöksiä ei siis tehty. Tällaista päivänpärinäkokousta sitten juhlitaan suurena voittona. Tyypillistä EU-meininkiä se kyllä oli: suureellisuutta, mustia autoja ja kalliita nenänalusia.

Arvoisa puhemies! Kokous ei siis päättänyt mistään. Siten se ei voinut olla sen paremmin menestys kuin katastrofikaan. Se oli yksi rutiinikokous EU-byrokratian loppumattomassa virrassa. Sen sijaan tulevaisuudesta on syytä olla huolissaan. EU näyttää hakevan yhteistä energiapolitiikkaa, ja siinä piilee suomalaisille sudenkuoppa. Yhteinen energiapolitiikka nostaisi todennäköisesti sekä kaasun että sähkön hintaa Suomessa. Tällä hetkellä Suomi saa kaasua Venäjältä halvemmalla kuin muut EU-maat, ja sähkömarkkinoiden harmonisointi nostaisi sähkön hintaa sekä teollisuudelle että kotitalouksille. Siitä tuskin pääministeri Vanhasen ja muidenkaan on syytä olla erityisen iloinen. Suomesta kyllä löytyy iloisia EU-nettomaksajia, etenkin vanhojen puolueiden rivistä, mutta toivoisi, että tällekin sinisilmäisyydelle löytyisi ääret ja laita.

On myös syytä painottaa, että EU-jäsenyydelle ja rahaliitto Emulle on olemassa parempikin vaihtoehto. Tämä on aina syytä tuoda esiin, kun EU-kokouksesta puhutaan. Sveitsi, Norja ja Islanti ovat ulkopuolella unionin ja pärjäävät loistavasti. Ruotsi, Tanska ja Iso-Britannia eivät ole rahakolhoosissa ja pärjäävät loistavasti. Kun Suomikin heristeli Emu-kansanäänestyksessä sormea ruotsalaisille, kuinka kalanviljelylaitoksetkin tulevat sieltä Pohjois-Ruotsista Suomeen, niin nämä puheet olivat hölynpölyä. Sen jälkeen TeliaSonera on mennyt Ruotsiin, Nordea on mennyt Ruotsiin ja Stora Enso on mennyt Ruotsiin, joten ei siellä kovin huonosti ole mennyt.

Arvoisa puhemies! Ei tällä Lahden kokouksella itseään hirveästi kannata turvottaa, mutta järjestelyt ja turvallisuus hoidettiin erinomaisesti. Sen suomalaiset osaavat.

Lopuksi on syytä sanoa se myönteinen arvio. Se oli, että presidentti Putin oli paikalla ja Putinilta tulikin tärkeä kontribuutio kaikille: hän käski EU:ta puolustamaan kristinuskoa, jota EU häpeilee omassa perustuslaissaan. Suomikin pullisteli kuin sammakko härjän edessä Venäjälle EU:n keulamiehenä. Parempi, että olisi saatu rekkaliikenne ja tulliasiat toimimaan, siitä olisi ollut jotain hyötyä Suomen kansalle.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Päällimmäiseksi tästä Lahden kokouksesta on jäänyt arvio siitä, että todellakin EU pystyi puhumaan yhteisellä äänellä. Täällä pääministerin ilmoituksessa todetaan, että tätä yhteistä kantaa Venäjän-suhteissa piti hioa varsin pitkään. On todella arvokasta, että muun muassa Venäjän-politiikassa pystyttiin puhumaan yhteisellä äänellä. Kuitenkin näissä jälkiarvioissa on tullut näkemyksiä siitä, että jollakin tavalla olisi ihmisoikeuspolitiikka alistettu energiapolitiikalle ja siihen liittyville eduille. Tästä mielelläni kuulisin pääministerin arvion, onko tällaiselle arvostelulle perusteita ja sijaa. Joka tapauksessa olennaista on se, että Venäjä ei voi laskea sen varaan, että EU:n eri jäsenmaat omien intressiensä pohjalta hoitavat Venäjän-suhteita, ja toivottavasti tämä yhtenäisyys oli alku, jolle on johdonmukainen ja hyvä jatko.

Oli todella tärkeätä, että kaikki nämä kysymykset, jotka ovat askarruttaneet — tuoreimpana Anna Politkovskajan murha, sananvapauskysymykset, Tšetšenia, Georgian-suhteet — tulivat tässä yhteydessä käsitellyiksi, ja viesti siitä, että nämä ovat tärkeitä ja olennaisia kysymyksiä, joita EU ja sen jäsenmaat seuraavat, on sinänsä jo arvo.

Yksi yksittäinen kysymys, jonka toivoisi olevan seuraavalla agendalla vielä Suomen EU-puheenjohtajakaudella, on kysymys Itämerestä ja Itämeren tilasta ja eri jäsenmaiden ja myöskin sitten Venäjän velvollisuuksista tämän Itämeren tilan suhteen. Tärkeää on se, että ilmastopolitiikassa muun muassa EU voi toimia yhtenäisenä ja johtotähtenä ja pystyy viestittämään USA:lle omia arvojaan ja kantojaan, ja tätä kautta toivottavasti globaalissa tarkastelussa päästään eteenpäin.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Reilu viikko sitten oli Genevessä toinen Ipun vuotuisista yleiskokouksista. Sen käytäviltä täytyy tuoda kiitoksia myös pääministerillemme hänen asiallisesta ja linjakkaasta toiminnastaan EU:n puheenjohtajana. Mitä siitä, jos joissakin lehdistökatsauksissa, joita EU:n epävirallisen huippukokouksen jälkeen Lahdessa on ollut, esimerkiksi Italian lehdistössä ilmastomme on saanut pisteliäitä kommentteja Lahdesta! Ehkä ne on laitettava vaan samaan bioenergialla lämmitettävään pataan aiempien, ruokakulttuuriamme halveksivien ainesten kanssa, hämmennettävä hyvin ja, bene, bene, tarjoiltava seuraavissa EU-kokouksissa nimellä Way to Lahti — Lahden tie.

Arvoisa puhemies! Samaisessa Ipun yleiskokouksessa olivat ensimmäisen pysyvän komitean aiheena muun muassa energiatehokkuus, kestävä käyttö, bioenergia ja terrorismin ja energian yhteydet, linkit, suhteet ja vaikutukset. Jotkut energiarikkaat EU:n ulkopuoliset maat tosin vastustivat kovin energian ja terrorismin linkittämistä toisiinsa. Voidaan todeta, että yhä enemmän kansainvälisen terrorismin uhkia energiavarantoihin ja energian siirtoihin liittyen on ilmassa.

Arvoisa puhemies! Kysyisinkin pääministeriltä: Oliko epävirallisessa EU-huippukokouksessa Lahdessa, jossa energia oli yksi teema, millään tavoin epävirallisesti tai virallisemmin keskustelussa mukana tämä teema, energiaturvallisuus ja terrorismi?

Jutta  Urpilainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Suomi on hoitanut erittäin hyvin EU:n ulkosuhteita. Tältä osin pääministerin ilmoitukseen on helppo yhtyä. Ulkosuhteet onkin yksi niistä puheenjohtajuuskauden painopisteistä, joita pääministeri esitteli eduskunnassa myös omassa ilmoituksessaan kesäkuussa. Hallituksen toiminta muun muassa Libanonin kriisissä, EU:n ja Venäjän suhteissa sekä EU:n ja Yhdysvaltojen ilmastoyhteistyössä ansaitsevat mielestäni tunnustuksen. Suomen profiili ulkosuhteissa on ollut erinomainen.

Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota erääseen toiseen painopistealueeseen, joka oli esillä pääministerin ilmoituksessa myös kesäkuussa. Yksi pääministerin esiin nostama painopiste oli perustuslakisopimuksen jatkotyöstäminen. Aiheesta käydään aktiivista keskustelua tällä hetkellä eri puolilla Eurooppaa, ja kannat tuntuvat olevan valitettavan kaukana toisistaan. Euroopan parlamentissa on esitetty sopimuksen täydentämistä lisäartikloilla. Ranskassa taas esitetään sopimuksen pilkkomista. Sarkozyn minisopimusmalli onkin saanut tukea muun muassa Italian hallitukselta. Tulevan puheenjohtajamaan liittokansleri Angela Merkel on kuitenkin puolustanut sopimusta kokonaisuutena. Samoilla linjoilla on komission puheenjohtaja Barroso, jonka mukaan pääongelma olisi institutionaalisen uudistuksen nimeäminen perustuslaiksi. Myös Amaton johtama työryhmä, johon puhemies Lipponen myös osallistuu, pohtii ulospääsyä umpikujasta.

Keskustelu käy siis vilkkaana. Puheenjohtajamaa Suomi näyttää kuitenkin vetävän aika matalaa profiilia tässä keskustelussa. Olisin kysynyt, onko tämä tietoisesti valittu. Haluaako puheenjohtajamaa keskittyä kahdenkeskisiin neuvotteluihin jäsenmaiden kanssa ja pysyä taka-alalla julkisessa keskustelussa, vai onko Suomella puheenjohtajamaana tarkoitus tehdä ulostulo puheenjohtajakauden loppupuolella?

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Seuraavat viikot saattavat Euroopan unionin laajentumisen suhteen olla varsin myrskyisiä. Ed. Kimmo Kiljunen viittasi jo niihin ongelmiin, joita Turkin jäsenyyshakemuksen käsittelyn osalta on käsillä. Ed. Kiljusen mielestä Kypros muodostaa ongelman Turkin laajentumisneuvotteluissa. Itse asiassa kyse on hieman monimutkaisemmasta tilanteesta. Turkissa oppositiopuolueet ja myös armeijan piirissä esiintyvät voimat käyttävät varsin vahvasti Kyprosta välineenä, instrumenttina, jolla arvostellaan Turkin hallituksen integraatiolinjauksia. Tämä vahva arvostelu, joka Turkin sisällä kohdistuu Turkin EU-jäsenyyteen, on saanut aikaan tilanteen, jossa myös Turkin hallitus ja parlamentti ovat selvästikin hidastaneet uudistuksien vauhtia. Ongelma näyttää olevan tällä hetkellä se, jos kutsuisin näitä voimia vanhoiksi voimiksi, että ne vaikuttavat nyt Turkin hallitukseen siten, että Turkin hallituksen on entistä vaikeampi täyttää niitä säännöksiä, jotka se on jo kertaalleen hyväksynyt suhteessa Kyprokseen.

Asia ei ole niin kuin ed. Kiljunen väitti, että ongelmana olisi vain Pohjois-Kyproksen taloussaarron purkaminen. Ensi sijassa on kysymys tietenkin siitä, että Turkki Euroopan unionin jäsenyyttä tavoittelevana ehdokasvaltiona avaa omat satamansa ja lentokenttänsä kaikille Euroopan unionin jäsenmaiden laivoille ja lentokoneille. Tätä ehtoa Turkin hallitus ei ole täyttänyt, ja tämä ehto on yksimielisesti Euroopan unionin kaikkien jäsenmaiden tukema vaatimus, joka on lähiviikkojen aikana toteutettava.

Suomen hallitus on tehnyt epävirallisen kompromissiesityksen, jolla tätä varsin lukkiutunutta tilannetta yritetään avata. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että toistaiseksi tämä ehdotus ei ole saanut sellaista tukea, jotta se voisi, ainakaan aivan lähiaikoina, menestyä.

Mielestäni on epänormaali tilanne, että yhdessä Euroopan unionin jäsenmaassa on edelleenkin Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvajoukkoja, ja tämä epänormaali tilanne johtuu siitä, että 37 prosenttia Kyproksen pinta-alasta on edelleenkin yhden ehdokkuutta hakevan maan eli Turkin miehittämä. Mielestäni Suomen hallituksen pitäisi puuttua Kyproksen perusongelmaan eli siihen, että jäsenyyttä tavoitteleva valtio miehittää yhtä Euroopan unionin jäsenvaltion osaa. Ellei tätä peruskysymystä ratkaista ja ellei kyetä löytämään sellaisia luottamusta lisääviä toimia, joilla ikään kuin vauhditetaan sitä, (Puhemies: 3 minuuttia!) että Turkki noudattaa niitä ehtoja, joita Euroopan unioni on asettanut, niin tilanne lukkiutuu varsin pahasti.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Venäjän ja EU:n kumppanuussopimus umpeutuu vuonna 2007. Suomen puheenjohtajuuskaudella ei käydä konkreettisia neuvotteluja, mutta valmistellaan tulevaa sopimusta, jonka pitäisi alkaa vuonna 2008. Nyt umpeutuvan sopimuksen lähtökohta oli Venäjän integrointi läntiseen maailmaan ja Euroopan talouteen. Teemana oli rajaton Eurooppa. Tänään tilanne on kuitenkin aivan toinen. Venäjä ei ole enää ehkä samalla tavalla kiinnostunutkaan integroinnista, ei myöskään EU. Venäjän suurvalta-asemaa eivät enää pönkitä vain ydinaseet, vaan tällä hetkellä myös energiapolitiikka.

Lahdessa keskusteltiin voimakkaasti energiapolitiikasta ja EU pystyi puhumaan yhdellä äänellä. EU vaatii pääsyä Venäjän markkinoille, samalla kun Venäjä vaatii pääsyä EU:n markkinoille, ja energiasta on tulossa aika suuri kompastuskivi varmasti kumppanuusneuvotteluille.

Kysyisinkin pääministeriltä: Mitenkä rajaton Eurooppa nyt muuttuu seuraavassa kumppanuussopimuksessa, minkälaisia tavoitteita asetetaan Venäjän ja EU:n väliselle yhteistyölle, ja mitenkä energia heijastuu tässä kumppanuussopimuksessa? Käsittääkseni EU-maat onnistuivat nyt puhumaan yhdellä äänellä energiasta, mutta onko todennäköistä, että kumppanuussopimusta allekirjoitettaessa tämä tilanne on myös yhtä myönteinen? Eikö Euroopan mailla kuitenkin ole hyvinkin erilaisia intressejä suhteessa Venäjään, ja mitenkä Suomi aikoo määritellä omansa?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ensin kiitos kiitoksista ja onnitteluista. Siitä, mitkä teemat Lahteen valittiin, minulla oli se kuva, että hyvin monet Suomessa samoihin aikoihin päätyivät samanlaisiin johtopäätöksiin, että jollain tapaa tämä kokous pitää rakentaa energia-, Venäjä-, kilpailukyky/innovaatio-teemojen yhteyteen, ja ne olivat luontevat teemat nimenomaan Suomelle, ja tähän mahdollisuuteen tartuttiin.

Monessa puheenvuorossa nousi esille kysymys siitä, säilyykö EU:n yhtenäisyys jatkotyössä, ja tästä tulee erittäin hyvä testi seuraavien viikkojen aikana, kun unionin pitää ministerineuvostotasolla löytää yksimielisyydellä neuvottelumandaatti tuleviin Pca-neuvotteluihin, tuleviin yhteistyösopimusneuvotteluihin EU:n ja Venäjän välillä. Tällä hetkellä sitä mandaattia ei vielä ole olemassa. Uskon ja toivon, että Lahden kokous tässä suhteessa auttoi myös unionia sisäisesti tämän mandaatin neuvotteluissa, mutta se tullaan lähiviikkojen aikana testaamaan, ja oikeastaan sen kautta vasta sitten tulee myös vastaus kysymykseen, mitkä tulevat olemaan tavoitteemme uudelle sopimukselle. Me tavoittelemme laillisesti sitovaa sopimusta, johon sisältyisivät myös energiayhteistyötä koskevat periaatteet. Presidentti Putinhan ilmoitti Lahdessa, että Venäjä hyväksyy energiaperuskirjan periaatteet, mutta ei kaikkia sen sanamuotoja, ja se johtaa sitten siihen jo luonnolliseen johtopäätökseen, että suoraan tätä energiaperuskirjatietä etenemällä emme ratkaisua olisi saamassa. Sen tähden on hyvä, että sisällytetään samat periaatteet tähän keskinäiseen sopimukseemme ja katsotaan, mitkä ovat ne sanamuodot, joissa ongelmaa on, ja niissä neuvotteluissa sitten näkyy, kuinka kaukana lopulta EU ja Venäjä näissä periaatteissa ovat.

Ed. Sasi kysyi, säilyykö EU:n yhtenäisyys marraskuun kokouksessa. Luulen, että siellä se on helpompi pitää yllä, koska siellä EU:ta ja neuvostoa edustaa vain yksi henkilö. Toivottavasti yhtenäisyys säilyy, kunhan mandaatti saadaan selvänä ja vahvana.

Mitä olivat ne eräällä tapaa käytännön lupaukset Venäjän puolelta energiayhteistyöhön liittyen? Tämä oli epävirallinen keskustelu Putinin kanssa, ja mitään sitovaa ei tietysti saavutettu. Mutta mielestäni oli hyvin tärkeä se ilmoitus, jonka hän antoi siitä, että Barentsin alueelta Štokmanovskajan kentältä pumpattava kaasu tullaan toimittamaan keskiseen Eurooppaan. Se vahvistaa pitkällä aikavälillä Euroopan kaasunsaantia, siinä samassa luonnollisesti meidän saantiamme, koska varsinaisista ongelmista eräs suurimmista tähän energiayhteistyöhön liittyen on se, kuinka me pystymme myös yhteistyöllä takaamaan sen, että Venäjän energiavaroja käytetään tehokkaasti ja saadaan myös vastausta siihen energiantarpeen kasvuun, joka on sekä Venäjällä että myös Euroopassa. Se ongelma energiaturvallisuudessa on energian saannin riittävyys, ja tässä suhteessa Venäjä on tärkeä yhteistyökumppani unionille, mutta ei ainoa. Sitä ovat myös Norja, Algeria, ja sitten kun mennään kaakkoon päin, löytyy monta toimittajamaata, jotka ovat meille myös tärkeitä. Niiden kaikkien voimavaroja tarvitaan, mikäli unionissa halutaan vastata siihen energiantarpeeseen, joka meillä lähivuosikymmeninä on nähtävissä.

Tuontienergian määrä Euroopassa kasvaa, aivan kuten ed. Kaikkonen totesi. Tällä hetkellä 50 prosentin omavaraisuudesta siirrytään ennusteiden mukaan 2020—2030-luvulla vain 30 prosentin energiaomavaraisuuteen EU:n osalla, ja eihän näin saisi tapahtua. Siihen pitää vastata myös omalla tuotannolla ja keskittymällä energian säästöön, keskittymällä myös uudistuviin energialähteisiin.

Ed. Outi Ojala kysyi, mitä Suomen puheenjohtajakauden loppukaudella tärkeissä teemoissa voidaan saavuttaa. Meillä on monta hyvin tärkeää teemaa parhaillaan kesken lainsäädäntöpuolella, lainsäädäntöhankkeita, jotka ovat olleet useiden puheenjohtajuuksien ajan jo konkelossa. Pyrimme hakemaan kompromissia, ratkaisemaan näitä hyvin tunnettuja lainsäädäntöongelmia. EU—USA-ilmastodialogi, asiantuntijakokous, joka juuri pidettiin Suomessa, on hyvä esimerkki siitä, mitä transatlanttisessa yhteistyössä voidaan tehdä. Minusta kokous oli merkittävä askel siinä, että tunnetuista EU:n ja USA:n välisistä, voi sanoa, ilmastoriidoista tai niiden jälkeen on päästy kuitenkin käytännön kysymyksissä asiantuntijatasolla järjestämään yhteistä dialogia, koska uskon, että sekä EU:lla että myös USA:lla on halu erityisesti teknologian kehittämispuolella hakea ratkaisuja, joilla ilmastohaasteeseen pystyttäisiin vastaamaan.

Kosovoon liittyvä kysymys on myös parhaillaan, ei EU:ssa vaan nimenomaan YK:n puolella, valmisteilla. Tapasin eilen presidentti Ahtisaaren. Hän informoi, missä mennään, ja neuvottelimme siitä, minkälaista yhteistyötä unionin kanssa asiassa tehdään. Kosovon osalla varmaankin hänen lopullinen ehdotuksensa, sen aikataulu, tulee nyt riippumaan Serbian vaalien ajankohdasta, ja saattaa olla, että varsinainen ratkaisuyritys ei noitten vaalien ajankohdasta riippuen välttämättä ajoitu tähän Suomen puheenjohtajakaudelle. Mutta unionin pitää tukea voimakkaasti Ahtisaaren selvitystehtävää ja toimia myös sitten YK:n sisällä niin, että sen johtopäätösten mukaisesti saadaan myös sitten YK:ssa päätökset tehtyä.

Laajentuminen erityisesti Turkin kohdalla tulee olemaan ehkä puheenjohtajakautemme loppukuukausien kukaties kaikkein vaikein yksittäinen kysymys, ja onnistumisen varmuutta en halua lähteä tässä ennakoimaan. Sen taustalla on myös Kyproksen ratkaisemattomia kysymyksiä. Me olemme tekemässä kompromissiesitystä, olemme hahmottelemassa sitä. Olemme sen elementit esitelleet asianosaisille, esitelleet ne tavalla, joka antaa mahdollisuuden myös asiaan vaikuttaville vaikuttaa siihen lopullisen ehdotuksen sisältöön. Eli me aidosti haemme nyt osapuolien kanssa sellaista ratkaisua, jonka kanssa päästäisiin eteenpäin, ja työtä tehdään nyt erittäin aktiivisesti, ja kuten sanoin, tämä on ehkä meidän puheenjohtajakautemme kaikkein vaikein yksittäinen kysymys. Taustalla on 40 vuoden kiista.

Me emme ottaneet tässä kokouksessa rekkajonoja esille. Aihepiiri koskee kuitenkin myös unionia, vaikka se on näkyvästi kahdenvälinen asia. Sitä käsitellään Suomen ja Venäjän välisissä yhteyksissä: se on ollut presidenttien välillä esillä, se tulee olemaan marraskuussa myös pääministereiden välillä esillä. Ongelma on selkeästi Venäjän tullilaitoksen toiminnassa. Pitkän tähtäimen ratkaisu tulee sähköisestä tullausjärjestelmästä, joka pitää tehdä niin, että se on yhteensopiva ja yhteinen koko EU:n ja Venäjän välisessä tullaustoiminnassa. Sitä kautta se ennen muuta on myös EU-kysymys, mutta siinä ehkä kärkenä kuitenkin pidämme sitä kahdenvälisenä aiheena ja pyrimme ratkaisuja saamaan kahdenvälisellä tasolla. Toivottavasti tästä pitkään, pitkään jatkuneesta ongelmasta vähitellen päästäisiin tehokkaampaan toimintaan. Ongelma on se, että Venäjän puolella tullilaitos ei ole pystynyt varautumaan siihen kaupan kasvuun, joka on ollut noin kolmanneksen joka vuosi. Rekkaliikenteen määrä vuositasolla tällä hetkellä on jo noin 850 000 rajan ylittävää rekkaa vuodessa, ja se on kasvanut koko ajan, ja siihen kasvuun ei ole ennalta riittävän vahvasti varauduttu.

Ed. Urpilainen kysyi Suomen puheenjohtajakauteen liittyen perustuslakisopimuksen jatkotyöstä ja siitä, onko ollut tietoista pitää matalaa profiilia. On ollut, se on ollut tietoista. Me käymme luottamuksellisia kahdenvälisiä konsultaatioita. Asia on ministeri Lehtomäen vastuulla. Noin puolet maista on jo käyty lävitse, ja toimimme myös täsmälleen sillä tavalla, mistä kesäkuun Eurooppa-neuvostossa sovittiin. Saksan puheenjohtajakaudella ensi keväänä tehdään vasta ensimmäinen kirjallinen raportti. Tällä hetkellä ei ole sellaista momentumia olemassa, jossa rakennettaisiin erityisiä odotuksia puheenjohtajamaan julkisilla esityksillä tai arvioilla. Tässä suhteessa kannattaa ensimmäinen ulostulo jättää tuonne ensi kevään puolelle.

Lopuksi ed. Cronbergin kysymykseen, liittyen vielä tähän tulevaan sopimukseen. Vanha sopimus on jo todella kymmenisen vuotta vanha. Aika on muuttunut, tavoitteetkin varmasti muuttuvat, ja jos yhden asian haluan erityisesti nostaa esille, niin kyllä tämä energiasuhteen muuttuminen erittäin polttavaksi tulee näkymään tässä sopimuksessa. Sen sopimuksen avulla pitää pystyä näistä periaatteista sopimaan. Yhteistyötähän tapahtuu, ilman että energiaperuskirjaa sinällään on ratifioitu puolin ja toisin. Yritysten välillä on yllättävän paljon yhteistyötä. Eurooppalaiset yritykset ovat jo kymmenien miljardien eurojen kokoluokkaan yltävät investoinnit tehneet Venäjän puolelle. Osalla yrityksiä yhteistoiminta on sujunut suhteellisen vaivattomasti, osa kohtaa, voi sanoa, aika yllättäviä ongelmia ja vaikeuksia. Tuntuu siltä, että säännöt muuttuisivat kesken projektia. Kun on kyse erittäin suurista, pitkäjänteisistä projekteista, niin pelisääntöjen pitää olla kirkkaat ja selvät. Tietysti osana tätä yhteistyötä on luonnollisesti se, että myös venäläisillä yhtiöillä pitää olla täällä Euroopan puolella täsmälleen samat periaatteet, ja se on tämän vastavuoroisuuden idea. Tämä kaikki pitäisi saada tässä ensi vuoden aikana neuvoteltavassa sopimuksessa selkeästi paperille.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin todella hämmästynyt, pääministeri Vanhanen. Kun te käytitte puheenvuoron, te ette maininnut sanallakaan siinä ihmisoikeuksia, ihmisoikeusdialogia, ja oikeastaan kaikki puhujat täällä salissa puhuivat juuri ihmisoikeuksista ja niitten tärkeydestä, ja minäkin kysyin siitä. (Välihuuto) — Hyvä on, kokouksessa otettiin esille ihmisoikeudet, mutta onko näin, että otetaan esille asia ja jätetään siihen? — Mikä on se EU:n strategia, jolla pyritään pitämään huolta siitä, että demokraattinen ja ihmisoikeuskehitys Venäjällä menisi oikeaan suuntaan? Mitkä ovat ne porkkanat, mitä EU tässä suhteessa aikoo käyttää?

Nyt kansalaisjärjestöjen osalta tilanne on se, että kansalaisjärjestöjen lukumäärä on voimakkaasti vähentynyt ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen olennaisesti. Eikö tässä suhteessa EU:n pitäisi tehdä aktiivisesti työtä ja pitää huolta siitä, että muun muassa opiskelijavaihtoa Venäjän kanssa on, Internet-yhteyksiä koulujen välillä ja erilaisia kontakteja, joilla pidetään huolta siitä, että tiedon vapaa kulku Venäjällä on mahdollisimman hyvä?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri aloitti ensimmäisen puheenvuoronsa esittelemällä Lahdessa esillä ollutta innovaatiopolitiikkaosiota. Se on erittäin hyvä, että siinä on päästy eteenpäin ja ollaan pääsemässä niin standardien, patenttien, teknologiainstituutin kuin teknologia-alustojenkin osalta, mutta pikkasen herää epäilys, että tästä innovaatiopolitiikasta tulisi vähän samanlainen mantra kuin tuli Lissabonin strategiasta, jota sitten toistettiin ja toistettiin, mutta sen konkretisoituminen kuitenkin on jäänyt varsin vähäiseksi.

Onko pääministeri nyt vakuuttunut, että Suomi jo puheenjohtajakaudellaan pystyy ankkuroimaan Euroopan unionin innovaatiopolitiikan sellaisiin kiinnikkeisiin, jotka todella johtavat konkreettisiin tuloksiin ja niihin tavoitteisiin, joita tällä kokonaisuudella haetaan, ettei siitä tule tällainen mantra, jolle sitten muutaman vuoden päästä melkeinpä naureskellaan?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin pääministerin täällä antamassa ilmoituksessa kuin aikaisemmissa esiintymisissä Lahden kokouksen jälkeen ovat olleet energia-asiat keskeisesti esillä, mutta niissä on minusta yksi semmoinen vähän häkellyttävä piirre: se, että kun on näin isosta asiasta kysymys kuin energiaperuskirjasta itäisen naapurin kanssa ja toisella puolella on Euroopan unioni, niin kaikki pyörii lyhyen aikavälin maakaasu- ja raakaöljyvarantojen hyödyntämisessä niin, että naapuri antaa niitä varantojaan Euroopan unionin käyttöön.

Eikö, arvoisa pääministeri, kannattaisi vihdoinkin miettiä sitä, kun puhutte silloin tällöin ohimennen uusiutuvista energian lähteistä, että tässä tapauksessa seuraavissa keskusteluissa presidentti Putinin kanssa — ymmärsin, että niitä on tulevan kuukauden aikanakin tulossa — keskittyisitte sellaiseen, että ryhdytte (Puhemies koputtaa) junailemaan vetytaloutta maakaasusta lähtien itäisen ystävämaan (Puhemies: Yksi minuutti!) kanssa? Silloin menee vähän pitemmälle perspektiiville koko homma.

Markku Koski /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On todella tärkeää Euroopan ja Venäjän yhteistyö, tärkeää Euroopan kannalta mutta ennen kaikkea Suomen kannalta. Mielestäni Suomen itäraja hyötyy siitä, että ennen kaikkea Luoteis-Venäjä kehittyy, Barents avataan ja sinne tulee työpaikkoja. Mutta haluan kohdentaa kysymyksen herra pääministerille siitä, kun äsken puheenvuoronne lopussa totesitte, että eurooppalaiset yhtiöt ovat investoimassa voimakkaasti Venäjälle. Mielestäni tämä on haaste myöskin suomalaisille yrityksille ja pitäisi löytyä verkottumista suomalaisten yritysten kesken, jotta löytyisi tarpeeksi vahvoja toimijoita, jotka voisivat olla mukana Barentsin kehittämisessä ja myöskin Luoteis-Venäjän investoinneissa.

Onko hallituksen taholla tarkoitus tehdä toimenpiteitä, joilla edesautetaan suomalaisten yritysten pääsemistä Venäjän markkinoille ja myöskin tämmöistä yritysten välistä verkottumista?

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Energipolitiken har faktiskt blivit en huvudfråga under Finlands ordförandeskap och vi har diskuterat den flitigt här. Det här Rysslandsberoendet är ett faktum, men man borde inte låta all energi användas på det, utan jag tycker att det också skulle vara viktigt att diskutera energisparande inom EU och utvecklingen av ny teknologi och förnybar energi. 40 procent av energin inom EU används inom byggnader och enligt utredningar skulle man kunna spara in 50 procent av den här energin genom olika energieffektiverande åtgärder. Var den här frågan alls uppe till diskussion?

Kysyisin vielä siitä, kun pääministeri tässä mainitsi tämän kaasuhankkeen Saksan ja Venäjän välillä; suunnitelmissahan on rakentaa putki pitkin Itämeren pohjaa. Tähän liittyy myös suuria ympäristöriskejä. Tiedustelisin: Keskusteltiinko näistä mahdollisista ympäristöongelmista Lahden kokouksessa, tai tuleeko hallitus nostamaan tämän asian esille seuraavassa kokouksessa Venäjän kanssa? Se on vakava uhka, varsinkin rakentamisvaiheessa.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä Venäjän esilleottaminen ja Putinin kutsuminen oli minun mielestäni hyvä asia ja nimenomaan sitten vielä niin, että se tapahtui Lahdessa, joka on yksi niistä paikkakunnista, joilla Neuvostoliiton romahtaminen näkyi. Silloin 95, kun liityimme unioniin, työttömyys oli 28 prosenttia.

Mutta tämä Venäjä-osaaminen. Minä olisin kysynyt nyt siitä, että Suomeahan pidettiin liittyessämme tällaisena Venäjä-osaajana. No, tosiasia on se, että emme osaa maan kieltäkään juurikaan, senkin opiskelu on vähentynyt. Miten siellä kokouksessa ja näissä muissa yhteyksissä on viime aikoina näkynyt, miten Suomea tässä Venäjä-osaamisessa arvostetaan, ja millä tavoin me voimme käyttää hyväksi tätä läheisyyttä ja tätä 1 000 kilometrin rajaa? Vai onko siinä kyseessä pelkästään meidän asemamme maantieteellisesti, vai onko siinä myös nyt jotain muuta, uutta, mikä kannattaisi mainita?

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansainvälisten järjestöjen määrärahoja ensi vuoden budjetissa on pienennetty huomattavasti, ja siitä on keskusteltu myöskin julkisuudessa. Minä kysyisin: Arvoisa pääministeri, ettekö enää usko siihen, että tällaisten järjestöjen kautta voitaisiin toimia esimerkiksi juuri Venäjän suuntaan sillä tavalla, että se tukisi demokratian kehittämistä Venäjällä?

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan yhtyä niihin kiitoksiin, mitä täällä on erittäin paljon Lahden onnistuneesta kokouksesta annettu. Erityisen iloinen olen siitä, että siellä oli näyttävästi esillä energiakysymykset ja innovaatiokysymykset. Työllisyyden ja yrittäjyyden kannalta innovaatiotoiminta on erittäin tärkeä asia Euroopan unionin toiminnassa. Lissabonin strategia ei ole todellakaan toteutunut sillä tavalla kuin on odotettu, ja nyt on tärkeää niitä resursseja luoda, että Euroopan kilpailukyky kasvaa ja sitä hyvinvointia on jaettavissa niin Euroopan unionin köyhemmissä jäsenmaissa kuin myös mahdollisuutena auttaa köyhempiä maita. Myös tämä Venäjän mukaanottaminen on erinomaisen tärkeää, koska Venäjä on meille erityisen tärkeä kauppakumppani ja meidän läheinen naapurimme. Sen tähden demokratiakehityksen eteenpäinvieminen on myös meille naapurina erityisen tärkeää.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU:n Venäjä-politiikasta ja strategisesta otteesta ihmisoikeuksia koskien:

Olennainen osa valtion hyvää ihmisoikeuspolitiikkaa on sen vähemmistöpolitiikka. Venäjän federaatio on itse asiassa vähemmistöjen luvattu maa: noin 20 prosenttia väestöstä eli noin 30 miljoonaa ihmistä Venäjällä kuuluu johonkin vähemmistöön. Suomalais-ugrilaiset vähemmistöt ovat yksi olennainen osa tätä vähemmistöjen kirjoa. Heitä asuu Venäjällä noin 2,5 miljoonaa. 1990-luvulla suomalais-ugrilaisten vähemmistöjen tilanne monin osin kohentui ja kehittyi parempaan suuntaan, kun taas Venäjän viimeaikaisessa kehityksessä tyypillistä on ollut, että moni vähemmistöjen toimivista kansallisista instituutioista tai esimerkiksi mahdollisuus saada omakielistä koulutusta on heikentynyt.

Olisiko pääministerin mielestä syytä ottaa kysymys Venäjän vähemmistöpolitiikasta, vähemmistöjen oikeuksista ja ehkäpä myös suomalais-ugrilaisista vähemmistöistä kokonaisuudessaan esille EU:n ja Venäjän huippukokouksessa, ja millä tavalla EU:n ja Venäjän ihmisoikeusdialogissa voitaisiin päästä (Puhemies koputtaa) syvempään otteeseen kuin siihen, että asiat otetaan keskusteluissa esille?

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos pääministerille joka tapauksessa näitten pienten moitteittenkin jälkeen avauksista ihmisoikeuskysymyksissä Venäjän suhteen. Toive tietysti olisi ollut, ettei olisi tarvittu Anna Politkovskajan murhaa, ennen kuin Suomi ja EU julkisilla kentillä alkavat puhua ihmisoikeuksista. Ajankohtainen ongelma on tietysti se, että ei pelkästään Venäjä harjoita vaan kaksi muutakin EU:n ja Suomen suurta kauppakumppania harjoittaa politiikkaa, jota voidaan pitää ihmisoikeuksia loukkaavana. Sekä Kiina että Yhdysvallat eivät ole viime aikoina kunnostautuneet ihmisoikeuksia kunnioittavalla saralla. Siksi kysynkin pääministeriltä: Aikooko Suomi jatkaa EU:n profiilin nostamista ihmisoikeuskysymyksissä vielä myös tämän puheenjohtajakauden jälkeen? Ja sitten: Korostaako Suomi jatkossa, että ihmisoikeuskysymykset ja ekologisesti ja eettisesti kestävät tuotantotavat ovat keskeisiä silloin, kun EU neuvottelee erilaisista sopimuksista energia- ja talouspolitiikassa?

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Huomaan, että täällä esitetään kysymyksiä pääministerille, joten kysyisin pohjoiseen ulottuvuuteen liittyvästä hankkeesta. Sosiaali-, ympäristö- ja infrahankkeethan on nyt sisällytetty pohjoisen ulottuvuuden hankkeisiin, ja toivon mukaan kulttuurikumppanuusohjelma tulee vielä mukaan. Mutta kysyisin nyt pääministeriltä: Oliko teillä näissä keskusteluissa esillä infrahankkeet, koska oikeastaan koko Suomen ja EU:n ja Venäjän yhteistyön pohjahan on se, että infra on toimiva?

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Värderade statsminister! Vi för ett slags tudelad debatt, en utvärdering av Lahtis men också en halvtidsutvärdering av ordförandeskapet. Jag skulle vilja ställa ytterligare en fråga som gäller bägge utvärderingarna. Ett tag skulle Finland och Ryssland underteckna ett investeringsavtal mellan länderna, men plötsligt föll det bort och president Halonen kunde inte underteckna det med så kort varsel som det hade krävt. Har det berörts i diskussionerna sådana frågor som kan garantera europeiska firmor ett bättre investeringsskydd när de investerar i Ryssland?

För det andra kunde man för någon dag sedan läsa att ...

EU:n ja Naton yhteistyö takkuaa. On paljon päällekkäisyyttä, tämäntyyppistä toimintaa, jossa molemmat, EU ja Nato, ovat mukana. Sillä tavalla hukkaamme paljon voimavaroja, kun tiedämme, että tarvitaan enemmän varoja, jotta EU olisi tehokas ulkosuhteissaan. Voiko Suomi vielä tällä puheenjohtajakaudellaan tehdä jotain tämän asian eteen? Tästä muun muassa siteerattiin alivaltiosihteeri Lyraa pari päivää sitten.

Jag hoppas att Finland ännu under sin återstående ordförandeperiod kunde göra någonting för att förbättra samarbetet mellan EU och Nato. Kommer ni att ta upp det i något forum, och investeringsskyddet, var det på något sätt aktuellt i Lahtis?

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun energiakysymyksessä päästiin EU-tasolla Venäjän kanssa eteenpäin merkittävällä tavalla, kiitos pääministeri Vanhasen, olisiko syytä vielä miettiä sitä, että otettaisiin esiin puheenjohtajakautenamme toinen kauppakysymys, nimittäin Wto-neuvottelut, joissa myös Venäjä on mukana, jotta siellä myös muita kriteereitä tunnistettaisiin kuin pelkkä hinta? Suomen selkeä etu olisi, että kauppasopimuksiin tulisi kirjaukset myös laadusta ja turvallisuudesta. Erityisesti suomalainen tuotanto on nimenomaan näissä vahva ja kilpailukykyinen. Tämä olisi merkittävää muun muassa maatalouden osalta, joka siellä kaikkein eniten hiertää.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uskon, että pääministeri ei sokeudu niistä ylenpalttisista kiitoksista, joita etenkin suomalaiset ovat Suomessa pidetyn kokouksen johdosta esittäneet. Paljon on edelleenkin haasteita, ja tietysti energiapolitiikka on tällainen yhteishanke: molemmat hyötyvät, sekä Euroopan unioni että Venäjä, hyvästä yhteisestä energiapolitiikasta.

Mutta, arvoisa pääministeri, nyt ilmeisesti Itämeri ei ollut mukana keskustelussa eikä Itämeren alusturvallisuus, ei sen rehevöityminen. Kysyn: Onko mahdollista, että se olisi agendalla varsinaisessa Venäjä—EU-huippukokouksessa?

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy jakaa myös kiitoksia tältä puolelta pöytää. Meitä itäsuomalaisia kiinnostava asia ja merkittävä asia, joka Venäjä-infraan liittyy, on Saimaan kanava ja sen jatko. Olisin kysynyt pääministeriltä: Oliko kanava-asia millään tavalla esillä noissa keskusteluissa?

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä kiitoksia on jaettu, niin tietysti voi todeta, että myös oppositiota voi kiittää siitä, että tähän saakka EU-puheenjohtajuuden hoidossa Suomi on ollut varsin konsensushenkinen noin pääsääntöisesti . Se on paras tapa hoitaa tätä asiaa yhdessä eteenpäin.

Mutta, arvoisa puhemies, minäkin kiinnitän huomiota demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioon. Ennen Lahden kokousta epäiltiin, rohkeneeko Suomi ja rohkeneeko EU nostaa näitä riittävällä tavalla esille. Samanlaista keskustelua käytiin myös ennen Asem-kokousta, mutta molemmissa kokouksissa Suomi puheenjohtajana varsin tyylikkäästi, asiallisesti otti nämä vaikeatkin kysymykset esille. Nyt tietysti oleellista on, että myös jatkossa näin tehdään. Tähän muun muassa liberaaliryhmän puhuja eilen kiinnitti huomiota Strasbourgissa. Oleellista on, että demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio eivät jää missään olosuhteissa energiakaupan jalkoihin. Uskon ja luotan siihen, että Suomi EU-puheenjohtajana pitää tästä huolen.

Mutta, arvoisa puhemies, haluaisin vielä kysyä: Miten pääministeri arvioi pohjoisen ulottuvuuden politiikan jatkon ratkaisuille, jotka ovat meillä lähiviikkoina edessä? Oliko tällä Lahden kokouksella merkitystä sille, minkälainen jatko pohjoiselle ulottuvuudelle tulee?

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen puheenjohtajuuskauden yksi painopiste on ollut EU:n avoimuuden edistäminen. Tämä on tietenkin tärkeää, jotta kansalaiset voivat seurata EU:n päätöksentekoa ja toimintaa, ja toivottavasti sitä kautta myös luottamus EU:ta kohtaan lisääntyy. Avoimuuden edistäminen sopii hyvin myös pohjoismaisen demokratian perinteeseen, kun maailman vanhin julkisuuslaki syntyi Ruotsin valtiopäivillä kokkolalaisen Anders Chydeniuksen johdolla tasan 240 vuotta sitten, eli tästä voi ottaa mallia EU:kin. Neuvoston kokousten avoimuuden lisääminen on saanut myönteistä palautetta. Olisin kuitenkin kysynyt pääministeriltä: Miten lainsäädäntöpuolella asiassa on edistytty? Suomen tavoitteenahan on ollut uudistaa EU:n asiakirjajulkisuutta koskevaa lainsäädäntöä.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia, että kiitätte, että kiitämme. Minäkin kysyisin Lissabonin strategiasta: Alkuperäisen Lissabonin strategian mukaan EU:sta piti tulla maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin, tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Kilpailukykytavoitteille ei ole käynyt oikein hyvin, mutta vielä huonommin on käynyt sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteelle. Lissabonin strategian tarkistuksessa se itse asiassa ulkoistettiin. Samoin on käynyt sosiaaliselle Euroopalle yleisemminkin. Arvoisa pääministeri, onko sosiaalisen Euroopan edistäminen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisääminen, ajankohtainen EU-asia tällä hetkellä, vai onko se EU-asia ylipäätään ollenkaan?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Otan vielä toisen asian ihan lyhyesti esille, nimittäin hyvin kiusallisen yksityiskohdan, joka on tullut valiokunnissa esille — tämä koskee sekä liikenne- ja viestintävaliokuntaa että maa- ja metsätalousvaliokuntaa. Siellä virkamiesesittelyissä on esiintynyt sellainen ilmaisu, että me olemme nyt ottaneet siellä EU:ssa ristiriitaisena olleita asioita esille ja yritämme esitellä niistä kompromisseja neuvoston hyväksyttäväksi, ja niissä on systemaattisesti niin, että Suomi on häviäjä. Sitten toisaalta ei ole yhtään ainutta semmoista sanomaa valiokuntiin tullut, että Suomi olisi saavuttanut jotakin, puhumattakaan nyt 141 artiklaan maatalouden puolella liittyvistä komissaarin suorastaan naamalle läväytyksistä näissä asioissa. Onko teidän taktiikassanne mitään järkeä?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Otan vielä konkretiaa tähän Itämeri-kysymykseen, kun useat edustajat ovat siihen puuttuneet.

Pohjoismaiden Investointipankki tekee selvitystä yhdessä Pietarin kanssa siitä, millä toimenpiteillä voitaisiin vähentää jopa 1 200 tonnia fosforikuormitusta Pietarista. Suomen ympäristöministeriö on tukenut selvitystyötä yhdessä Ruotsin kanssa, ja tämä on ympäristökumppanuushankkeen kärkihankkeita ja Suomen prioriteetti pohjoisen ulottuvuuden osalta. Tälle toivotaan lahjarahaa ympäristökumppanuushankkeen rahoituksesta, ja kun nyt nämä rahoitusneuvottelut ovat ajankohtaisia, sen lisäksi pitäisi tietysti Venäjää sitouttaa omalta osaltaan riittävään rahoitukseen. Rohkaisisin ja oikeastaan kysyisin vielä: Aikooko Suomi nyt pistää painoa todella siihen, että Venäjä sitoutuisi enemmän Itämeren tilan parantamiseen erityisesti Pietarin jätevesipuhdistusta tehostamalla kemiallisen puhdistuksen kautta, ja ollaanko huolehtimassa ympäristökumppanuusrahoituksesta tälle hankkeelle?

Outi Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen, te totesitte, että Suomi on tarkoituksellisesti halunnut pitää yllä matalaa profiilia, mitä tulee Euroopan unionin tulevaisuuteen ja Euroopan unionin perustuslakiasiaan, ja näin noudattanut kesäisen Eurooppa-neuvoston päätöksiä ja ministeri Lehtomäki on suorittanut näitä tunnusteluja. Tämä on aivan ymmärrettävää tietysti, tämä toiminta, mutta minua kiinnostaisi kuulla, pääministeri Vanhanen, missä vaiheessa eduskunta saa mahdollisesti kuulla hallituksen puolelta arvion siitä, mitä nämä tunnustelut ovat pitäneet sisällään. Mikä on teidän arvionne, mikä on hallituksen arvio, siitä, mihin suuntaan perustuslakiasiassa sitten jatkossa mennään? Sehän on nyt täällä ratifioitavana, mutta me kaikki tiedämme, että se ei tule sellaisenaan voimaan ja neuvotteluja jatketaan Saksan puheenjohtajuuskaudella. Saammeko tammi—helmikuussa, vielä tämän eduskunnan aikana, kuulla arviota tästä tilanteesta?

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Olen jo näissä vastauspuheenvuoroissa käsitellyt niitä teemoja, joita olin suunniteltuun puheenvuoroon sisällyttänyt, mutta tarkennan vielä tätä Itämeri-ulottuvuutta.

Kuten äsken totesin, niin silloin kun lounaisesta jätevesipuhdistamosta päätös tehtiin, Venäjä ei sitoutunut sisällyttämään siihen kemiallista puhdistusta peläten korkeita käyttökustannuksia. Sen teho jäi vaatimattomaksi. Mikäli tulisi kokoojatunneli ja koko Pietarin alue, myös pohjoinen puhdistamo sekä lounainen puhdistamo, varustettaisiin kemiallisella fosforinpoistolla, niin se voisi vähentää fosforipäästöjä Suomenlahteen 1 200 tonnia. Suomen maatalouden fosforipäästöt ovat muistaakseni 173 tonnia vuodessa. Niitä pystytään vähentämään noin 50 tonnia erittäin kalliilla ja raskailla ja hitaasti vaikuttavilla toimenpiteillä. Voidaan puhua jopa satojen miljoonien hankkeesta pitkällä aikavälillä.

Nyt muutamalla miljoonalla käytännössä, noin 500 miljoonan kokonaisinvestoinnilla — tämä kemiallinen fosforinpoisto ei ole kovinkaan suuri investointina, se on käyttökustannuksiltaan kalliimpaa toimintaa — pystyttäisiin todellakin Pietarin jätevesipuhdistuksen osalta tekemään radikaaleja päätöksiä. Tähän tarvittaisiin sekä lahjarahaa, ympäristökumppanuushankerahaa, että sitten tietysti Venäjän ja muiden osapuolten sitouttamista rahoitukseen muilta osin, ja tietysti Pohjoismaista investointipankkia ja Itämeren ranta-alueita ja Euroopan unionia muutenkin. Tätä vielä halusin tarkentaa.

Jouko  Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä Lahden kokoushan oli Suomen päätettävissä, ja varmasti mietittiin, kannattaako sellaista pitää. Ja kun Libanonin kriisillä alkoi tämä Suomen puheenjohtajuus, niin silloinhan tietysti oli pelko, miten näitten Suomen esille nostamien asioitten oikein tulee käymään, mutta verrattain hyvin tästä Libanonin kriisistä Suomi puheenjohtajamaana selvisi. Ja oikeastaan ajoituksellisesti tämä Lahden kokous sattui sillä tavoin hyvin, että Euroopan unioni on ollut alavireinen, lähinnä tästä perustuslaillisesta sopimuksesta johtuen ja Lissabonin strategiasta ja muustakin, ja täytyy kyllä nyt sillä tavoin sanoa — vaikka totta kai me olemme nyt suomalaisten uutisvälineitten kautta ehkä liiankin optimistisina näkemässä tätä tulevaisuutta — että joka tapauksessa Suomella on ollut nyt vähän niin kuin urheilullisestikin verrattuna tällainen tilanne, jossa tätä Euroopan unionin alakuloista virettä on pystytty nostamaan. Sillä on erittäin tärkeä merkitys; sanottakoon sitä nyt sitten vaikka Lahden hengeksi tai ihan millä korkeatempoisella nimellä tahansa, niin se on kuitenkin erittäin tärkeä asia.

Minun mielestäni tämä on myös taitekohta siinä Suomen Euroopan unionin jäsenyydessä, jota yli kymmenen vuotta on ollut. Paavo Lipposen hallituksen aikana tehtiin tätä uraauurtavaa työtä ja luotiin tätä pohjaa. Silloin oli 15 maata, ja nyt on 25 maata, jolloin kilpailutilanne nimenomaan Keski-Euroopan tärkeitten valtioitten kanssa, Puola ja muut etunenässä, on koventunut huomattavasti. Tässä tilanteessa on ollut hyvin tärkeätä, että Suomi on pystynyt nostamaan uusia asioita esille. Tämän Libanonin kriisin myötä arabimaailma tuli esiin, siellä on kuitenkin öljyä paljon enemmän kuin Venäjällä.

Tämä Venäjän nostaminen on tärkeä asia, ja siihen liittyy tämä pohjoinen ulottuvuus, jossa ilahduttavasti myös Barents on tullut esille ja Murmanskin alue, koska pohjoinen ulottuvuus ilman näitä uusia energia-alueita on huono asia. Siihen vaikuttaa myös se, että nämä kaikenlaiset rautatie- ja muut ratkaisut minun mielestäni pitäisi katsoa täällä pohjoisessa sitä taustaa vasten, millä tavoin tiestö, rautatiet ja muu liikenne johdetaan sitten tähtäimenä se, että Barentsin—Murmanskin aluetta tullaan tulevaisuudessa käyttämään, jolloin Norja, Ruotsi, Suomi ja keskinen Eurooppa joutuvat miettimään, miten tämä liikenne ja muut asiat järjestetään. Että siinä mielessä Suomi on minun mielestäni onnistunut.

Mutta se, minkä haluaisin tässä lopuksi sanoa, on se, että pitäisi miettiä, mitä tavalliset kansalaiset tästä kaikesta saavat. Se on minusta nyt se sellainen asia, jota Suomen pitäisi tämän loppukauden osalta miettiä, että miten tämän rauhan ja turvallisuuden edistämisen mukana kansalaisten toimeentuloa, työllisyyttä ja monia muita tällaisia arkipäivän asioita, turvallisuus, katuturvallisuus mukaan luettuna, käytännössä pystytään hoitamaan. Samaten työelämä, (Puhemies: 3 minuuttia!) työaikadirektiivi ovat sellaisia asioita, jotka pitäisi ottaa esille. Tämä oikeastaan onkin se kysymys: mitä tässä asiassa aiotaan tehdä?

Kyösti  Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Lahden huippukokouksen yksi pääteemoista oli innovaatiopolitiikka, ja kuten pääministeri kertoi, päästiin keskusteluissa etenemään. Joka tapauksessa on huomionarvoista, että myös innovaatiopolitiikan osalta jäsenmaat ponnistavat hyvin eri tasoilta. Meillä on maita, jotka ovat globaalisti arvioiden ihan siellä kärkipaikoilla, mutta myös jäsenmaita, jotka ovat huomattavasti heikommassa lähtöasemassa. Sen vuoksi olisi äärimmäisen tärkeää se, että näissä standardointikysymyksissä päästäisiin etenemään ennakoivasti.

Minä otan esimerkiksi energian. On jotenkin hämmentävää, että niinkin heikon energiaomavaraisuuden omaava unioni havahtuu vasta tässä Lahden kokouksessa todella pohtimaan energiakysymyksiä. Olisi äärimmäisen tärkeää, että esimerkiksi energiassa, toisaalta ympäristökysymyksissä, Eurooppa voisi sopia standardeista, jotka loisivat innovaatioille, yrityksille kasvualustan, kehitysalustan, jossa me otamme globaalisti myös kärkipaikan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! On tietysti positiivista, että Suomi saavutti oman tavoitteensa Lahdessa ja EU puhui yhdellä äänellä Venäjän kanssa käytävässä dialogissa. Mutta samalla on myös muistettava se tosiasia, että Euroopan unionin sisällä eri maiden energiapolitiikka on hyvin erilaista, poikkeaa toinen toisistaan, ja kansallinen itsekkyys on vahva tekijä tässä asiassa edelleenkin. Näin ollen on myöskin puheenjohtajamaan näkökulmasta tärkeää säilyttää linja, ja mikä on tämä linja, se on se, että tässä energiapolitiikan itsekkyydessä pidetään mielessä kuitenkin Kioton sopimuksen tavoitteet ja ilmastonmuutoksen hillitseminen. Se on suuri peruskysymys, kun ollaan dialogissa Venäjän tai Yhdysvaltojen kanssa, myös tämä Kioton sopimuksen tavoitteiden saavuttaminen tai nimenomaan Yhdysvaltojen kanssa Riossa vuonna 92 sovitun ilmastosopimuksen toteuttaminen, jossa Yhdysvallat on edelleenkin mukana, vaikka ei ole Kioton protokollaa allekirjoittanut. Tämä suuri linja on hyvä pitää mielessä.

Mitä tulee sitten tähän kysymykseen Itämerestä, niin kun se ei ollut nyt pöydällä eikä agendalla Lahdessa, niin olisi todella hienoa, jos se olisi virallisessa Venäjä—EU-kokouksessa. Onhan se käytännössä EU:n sisämeri, joka sitten taas kuitenkin linkittyy Venäjään sekä alusturvallisuuskysymyksenä että rehevöitymisenä, mihinkä ed. Uotilakin tässä kiinnitti fosforikysymyksenä huomion.

Edelleenkin, kun Suomi on puheenjohtaja Nairobin osapuolikokouksessa, niin tuolloin meillä on ilmastokysymyksessä, johonka haluan palata, vielä hyvin tärkeä rooli, ja toivon, että pääministeri hyvin briifaa Suomen delegaatiota tässä mielessä, että myös meidän kontaktimme Yhdysvaltojen suuntaan Nairobissa sekä sitten myöskin yhteistyö Venäjän kanssa ja muiden Kioton sopimuksen ratifioineiden maiden kanssa olisivat hyviä, niin että Suomen delegaatio todellakin EU:ta veisi siihen suuntaan kuin tähänkin saakka on ollut tarkoitus, että Kioton tavoitteet todellakin toteutuvat.

Lopuksi huomio erääseen puutteeseen, mikä meidän puheenjohtaja-aikanamme on ollut, ja se on se, että Suomen olisi mielestäni pitänyt olla aktiivisempi sen ongelman ratkaisemisessa, että Euroopan unionilla on kaksi parlamentin pitopaikkaa, missä parlamentti kokoontuu, Strasbourg ja Bryssel, ja tämä kallis, epälooginen ratkaisu olisi pitänyt ainakin yrittää ratkaista.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Muutamaan aiheeseen huomio vielä.

Ed. Sasi kummasteli, miksi en nostanut äskeisessä kommenttipuheenvuorossani ihmisoikeuskysymystä esille. Esittelin Lahden kokousta käsittelevässä avauspuheenvuorossani sen, miten ihmisoikeudet olivat kokouksessa esillä, ja huomasin, että edustajien vastauspuheenvuoroissa ei ollut mitään ristiriitaa hallituksen politiikan kanssa. EU:lla ja Venäjällä on ihmisoikeusdialogi, joka on pitkä. Se ei syntynyt toimittaja Anna Politkovskajan murhan jälkeisessä tilanteessa vaan jo kauan aikaisemmin. Itse asiassa heinäkuun alussa G8-kokouksessa kävimme paljon laajemman ja enemmän juuriin menevän keskustelun Venäjän demokratia- ja ihmisoikeustilanteesta kuin nyt täällä Lahdessa aikataulusyiden takia oli mahdollista. Eli aihe on EU:n ja Venäjän välisessä vuoropuhelussa pysyvä aihe, kuten se on oikeastaan kaikkien kolmansien maiden kanssa tapahtuvassa yhteistyössä.

Ed. Uotila oikealla tavalla ehkä varoitti siitä, että toivottavasti innovaatioista ei tule uutta mantraa. Tämän ennaltaehkäisemiseksi olemme Suomen puheenjohtajakaudella tähdänneet siihen, että tämän muutaman kuukauden aikana me pyrimme oikeastaan määrittämään sen, mistä elementeistä eurooppalainen innovaatiopolitiikka syntyy. Tiivistäen tuossa alustuspuheenvuorossani kuvasin sen. Se syntyy loppujen lopuksi erittäin konkreettisista aiheista: patenttijärjestelmän kehittämisestä, teknologia-alustoista teollisuuden itsensä valitsemilla strategisilla aloilla, Euroopan teknologiainstituutista, yhteisistä standardeista ja kysynnän luomisesta eurooppalaisille innovaatioille. Tässä on enemmän kyse sisämarkkinoiden toiminnan kehittämisestä.

Ed. Karjulan kanssa olen täsmälleen samaa mieltä standardien erittäin suuresta merkityksestä tässä. Oikeastaan standardien kohdalla tulee esille se, että usein suojellaan omaa ja pientä ja jää paljon saavuttamatta. Kun yhteisiä standardeja ei saada, ajatellaan, että ehkä oman maan teollisuus pääsisi paremmin liikkeelle omalla ideallaan, omalla standardillaan, ja huomaamatta jää se, että muualla maailmassa paljon laajemmilla markkina-alueilla kuin kotimarkkinoilla saadaan omat standardit vallitseviksi standardeiksi, ja silloin jäädään jälkeen. Siksi eurooppalaisessa innovaatiopolitiikassa tätä nyt — Bulgarian ja Romanian liittymisen jälkeen — noin 500 miljoonan ihmisen kysyntäaluetta pitäisi ehdottomasti käyttää alustana teknologisten sovellutusten markkinoillepääsylle, niin että ne kerralla saadaan myös sellaiseen volyymiin, että saadaan maailmanlaajuista kauppaa ja menestystä aikaan. Tämä on hyvin tärkeä osa tätä innovaatiopolitiikkaa.

Eli innovaatiopolitiikka pyritään Suomen kaudella määrittämään, mistä elementeistä se muodostuu, ja on myös aika helppo seurata, miten niihin unionitason päätöksenteossa päästään. Näistä monessa on kysymys EU-tasolla tehtävistä ratkaisuista. Lissabonin strategian toteuttamisessa on valtavasti aiheita, jotka ovat tosiasiassa kansallisten jäsenvaltioiden kompetenssissa; innovaatiopolitiikkaan olemme pyrkineet löytämään ne aihepiirit, joissa nimenomaan unionitasollakin pystytään tekemään työtä.

Jossain aikaisemmassa vaiheessa ed. Skinnari oikeastaan vähän niin kuin kysyi, mitä hyötyä Suomen maineesta ja osaamisesta on. Se tulee monella tasolla esille. Erityisesti tässä innovaatiopolitiikassa meillä on paljon hyötyä, erityisesti alueellisella tasolla on yliopistojen ja teollisuuden välistä yhteistyötä, joka sopii mainiosti, erittäin hyvin, malliksi. Sama koskee kyllä meidän Venäjä-suhdettamme. Meillä on toimivat järjestelyt myös energiasuhteessa Venäjän kanssa. Ne ovat bisnespohjaisia. Homma toimii hyvin, olemme onnistuneet ne luomaan kestävällä tavalla pitkäjänteiseksi yhteistoiminnaksi. Kyllä näitä malleja kelpaa esitellä ja tarkastella.

Tässä keskustelussa tuli esimerkkejä, monta esimerkkiä tai pyyntöä, mitä pitäisi nostaa marraskuun huippukokouksen esityslistalle, eri aiheita. Katsotaan, mihin niissä pystytään. Esityslista on tietysti koko unionin yhteinen.

Saimaan kanavaneuvottelujen osalta — ei ollut Lahdessa tietenkään esillä — on päästy olennaiseen, puhumaan myös rahasta ja konkreettisista ehdoista. Uskon, että tulosta saadaan kyllä aikaan.

Lopuksi sosiaalisen Euroopan osalta. Meillä oli myös sosiaalihuippukokous Lahdessa, jonka yhteydessä, kun yhteenvedon tein siitä, totesin sosiaalisen Euroopan ja tuottavuuden korostamisesta, kilpailukyvyn korostamisesta, että ne pitää saada samaan muottiin Euroopassa. Minä uskon, että tästä on myös partnereiden kanssa yhteisymmärrys olemassa eli sosiaalinen Eurooppa pysyy kyllä esityslistalla.