Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Meillä on viime vuosien aikana käyty vilkasta ja näyttävää keskustelua vakuutusyhtiöiden ja pankkien valvonnasta ja erityisesti Rahoitustarkastuksen ja Vakuutusvalvontaviraston mahdollisesta yhdistämisestä. Keskustelusta ei ole puuttunut poliittisia intohimoja. Silmiinpistävää on ollut erityisesti valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön erilaiset näkökannat. Keskustelu sinänsä on paikallaan, sillä on hyvä hahmottaa, mikä on pankki- ja vakuutusvalvonnan tehtävä nyt ja etenkin tulevaisuudessa, ja tämän arvion pohjalta sitten ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin.

Asia on myös äärettömän tärkeä. Laman tullen ja muulloinkin virheet tulevat kalliiksi, jos lainsäädäntö ja valvonta eivät ole ajan tasalla. Tästä meillä on kipeitä kokemuksia. Valvonta-asia on myös äärettömän ajankohtainen. Kilpailun kiristyminen on johtanut meilläkin pankkien ja vakuutusyhtiöiden tarjoamien sijoitustuotteiden välisten erojen kaventumiseen ja tuotevalikoiman monipuolistumiseen. Tuotteiden lähentymistä on tapahtunut ennen kaikkea perinteisten pankkitalletusten ja sijoitusvakuutusten välillä.

Suomeen onkin muodostunut sekä pankki- että vakuutustoimintaa harjoittava ryhmittymä, ja tämä on ilmeinen kehityslinja jatkossakin, sillä tämäntapaisilla yhteenliittymillä pyritään varmistamaan asiakassuhteen jatkuvuus samassa konsernissa sijoituskohteen mahdollisesta muuttamisesta huolimatta. Totta kai näillä yhdistämistoimenpiteillä haetaan myös toiminnan tehostamista ja kustannussäästöjä.

Käsittelyssä olevassa lakiesityksessä on kirkko pistetty keskelle kylää. Tässä nimittäin lähdetään siitä, että niin Rahoitustarkastus kuin Vakuutusvalvontavirastokin säilyttävät tämän hetken toimivallan ja tehtäväjaon. Perusteluissa asia ilmaistaan siten, että lailla pyritään varmistamaan, ettei nykyiseen valvontaan jää aukkoja tai katvealueita ja että toimialakohtaisen valvonnan tulokset kootaan riittävästi yhteen. Valvontavastuu annetaankin sille viranomaiselle, kumman valvottava on ryhmittymän emoyritys.

Arvoisa puhemies! Minä en lainkaan epäile sitä, etteikö valvonta olisi riittävän tehokasta ja kattavaa kotimaassa toimivien ryhmittymien osalta, mutta näiden rahoitus- ja vakuutusryhmittymien syntyyn liittyy vahva kansainvälinen ulottuvuus. Voidaankin kysyä, mikä on eurooppalaisen valvontajärjestelmän riittävyys, onko se niin kattava, että katvealueita ei jää, tai millainen on esimerkiksi pohjoismaisten pankki- ja vakuutusjättien valvonta. Tällaisissa tapauksissa päävastuun valvonnasta kantavat yrityksen kotivaltion viranomaiset ja valvonta toteutetaan yhdessä sijaintivaltioiden tarkastusten kanssa. Muun muassa meidän valvontaviranomaisemme sanovat tekevänsä yhteistyötä muiden pohjoismaisten valvojien kanssa. Näin varmaan tekevätkin, mutta uskoakseni niin kulttuurin, lainsäädännön ja toimintatapojen ero kuin kielikin asettavat rajoituksia valvonnan tehokkuudelle.

Arvoisa puhemies! On selvää, että valvonnan tarve tulevaisuudessa kasvaa, sillä yhtäältä toimintaympäristö muuttuu ja kansainvälistyy koko ajan ja toisaalta ryhmittymien koon kasvaessa riskit lisääntyvät. Tämä lakiesitys on mielestäni askel oikeaan suuntaan.

Mauri  Salo  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vakuutusyhtiöiden niin kuin pankkienkin valvontaa on edelleen syytä tehostaa. Meillähän on hyvin muistissa 80-luvun loppu, jolloin pankkivalvonta kulki ihan iltajunassa suhteessa taloudelliseen kehitykseen. Tänä päivänä tilanne on toinen. Pankkeja vähän paremmin tarkastetaan, ja toisaalta valtion vastuut pankeista ovat uuden lainsäädännön myötä pienemmät. Nyt ovat vuorossa vakuutusyhtiöt. Eduskunta on antanut vakuutusyhtiölle luvan mennä arvopaperimarkkinoille, tehdä sijoituksia ja käyttää eläkerahastoja. Varsinkin tänä päivänä, kun arvopaperimarkkinat ovat olleet selvässä syöksyssä, voidaan peräänkysyä, onko meillä riskienhallinta vakuutuspuolella riittävää ja tarkastus riittävän perusteellista. Myös pankkien ja vakuutusyhtiöiden välisiä kytköksiä on syytä hyvin tarkasti selvittää ja toimia niin, että riskikeskittymiä ei pääsisi syntymään niin, että se vaarantaa koko toimialan.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni tämä on poikkeuksellisen tärkeä lakiesitys, joka on käsittelyssä. Olisin toivonut tälle paremman käsittelyajan tai ainakin ministerin olevan täällä läsnä.

Täällä viitattiin siihen, että pankkikriisi olisi ollut osittain myöskin pankkivalvonnan kriisiä. Mielestäni tässä on osa totuutta. Pankkivalvonnassa ei pystytty silloin 80-luvun lopussa puuttumaan pankkien strategisiin valintoihin, joka on tietenkin aika haasteellinen asia valvonnan kautta puuttua, mutta silloin perusongelma oli se, että oli voimakkaita kasvustrategioita, jotka eivät kantaneet ja kestäneet. Tässä on kyllä syytä eduskunnassa käydä aika laajaa keskustelua siitä, miten vakuutusyhtiöiden ja toisaalta pankkien, ehkä muidenkin rahastojen, valvonta nivoutuu toisiinsa. Se on yhteistyökysymys, toisaalta myöskin organisointikysymys, ja tiedän, että tässä suhteessa on erilaisia näkemyksiä esimerkiksi keskuspankin piirissä ja toisaalta valtiovarainministeriön ja sosiaaliministeriön piirissä.