Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Suomen liittyessä Euroopan unioniin kymmenen vuotta sitten maatalouspolitiikkamme muuttui osaksi unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa. Muutos oli suuri haaste maataloudelle ja koko elintarvikeketjulle. Unionin jäsenenä sekä maatalous että elintarviketeollisuus joutuvat aikaisempaa enemmän kilpailemaan muiden unionin alueiden kanssa. Peruslähtökohtahan on se, että myös elintarvikkeet kuuluvat yhteismarkkinoiden piiriin ja liikkuvat vapaasti koko unionin alueella.

Suomen harjoittama maatalouspolitiikka on unionin jäsenyyden aikana kyennyt muun muassa kansallisen tukijärjestelmän avulla vastaamaan uuden toimintaympäristön tuomaan haasteeseen. Toimintaympäristö ei ole kuitenkaan vakiintumassa, vaan uusia haasteita on edessämme sekä maailmankaupan muutosten että unionin laajentumisen seurauksena. Myös Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka on muuttumassa. Nyt käsiteltävänä olevassa selonteossa on pyritty arvioimaan realistisesti toimintaympäristön muutosta. Muutosarvioiden pohjalta linjataan maatalouspolitiikan painopisteitä nähtävissä oleviin tulevien vuosien haasteisiin.

Maataloustuotteiden maailmanmarkkinoiden odotetaan kehittyvän lähitulevaisuudessa varsin vakaasti. Sekä maataloustuotteiden tuotannon että ruuan kulutuksen arvioidaan kasvavan. Myös maailmankaupassa liikkuvien tuotemäärien oletetaan kasvavan. Markkinahintojen oletetaan nousevan nimellisesti, mutta laskevan jonkin verran reaalisesti. Tähän tulevaisuudenkuvaan saattaa kuitenkin tulla muutoksia, jos maataloustuotannon potentiaalia, niin kuin mahdollista on, siirtyy merkittävässä määrin uusiutuvan energian tuotannon puolelle.

Maailmankaupan kehitys riippuu muun muassa Wto:n menossa olevan niin sanotun Dohan kauppaneuvottelukierroksen tuloksista. Kauppaneuvottelujen yhteydessä pyritään sopimaan paitsi välittömästi kauppaan liittyvistä järjestelyistä myös maatalouden tukeen tehtävistä muutoksista. Näissä neuvotteluissa Suomi tukee EU:n maatalouden osalta mahdollisimman tasapainoista ratkaisua. Maailmankaupan pelisäännöt vaikuttavat unionin yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja näin ollen myös Suomen maataloutta koskeviin erityisjärjestelyihin.

Turvallisuusriskien muuttuminen globalisaation myötä korostaa osaltaan elintarviketurvan ja elintarviketurvallisuuden tärkeyttä lyhyellä ja pitkällä aikajänteellä. Esimerkkinä voin mainita lintuinfluenssan, jonka kaltaiset turvallisuusuhat antavat voimakkaan perustan oman, korkealaatuisen tuotannon säilymiselle Suomessa.

Ankarien tuotanto-olosuhteiden vuoksi suomalaisen maatalouden on vaikea menestyä hintakilpailussa maataloustuotteiden massatuotannossa. Tästä syystä meidän on panostettava maatalous- ja elintarviketuotannossa entistä enemmän laatuun ja uusiin tuoteinnovaatioihin sekä tuotekehityksen tulosten nopeaan hyödyntämiseen markkinoilla. Tässä korostuu tutkimuksen merkitys. Meidän tulee pystyä näkemään tutkimuksen rooli investointina, jolla luodaan kilpailukykyä pitkällä tähtäimellä ja edistetään siten osaltaan menestymisen edellytyksiä koko elintarvikesektorille. Kun yleisesti on sanottu, että Suomi voi pärjätä vain tukeutumalla korkeaan osaamiseen ja innovatiiviseen tuotekehittelyyn, saman voidaan sanoa pätevän myöskin maataloudessa ja elintarvikesektorilla.

Arvoisa puhemies! On perusteltu syy olettaa, että bioenergian tuotanto on tulevaisuudessa merkittävä maatalouden tuotantosuunta. Bioenergian kansallisista päälinjauksista päätetään hallituksen energia- ja ilmastostrategiatyön osana. Maatalouspolitiikalla voidaan tukea bioenergiaan liittyvien tavoitteiden toteutumista. Maatalous tuottaa uusiutuvan energian tuotannossa tarvittavaa biomassaa usein normaalin tuotantoprosessin sivutuotteena. Bioenergian tuotannon kestävä kehittäminen edellyttää pitkäjänteisiä maatalouspolitiikan ratkaisuja, joilla tuetaan alan tutkimusta ja mahdollisia investointeja.

Kasvinjalostuksen tavoitteena on tähän asti ollut jalostaa ihmisravinnoksi tai rehuksi sopivia lajikkeita. Jatkossa on syytä suunnata tutkimusta ja jalostusta myös energian tuotannon lähtökohdista. Tavoitteeksi tulee asettaa koko peltoalan hyödyntäminen joko ravinnon tai energian tuotannossa.

Haluan tässä kohdin korjata julkisuudessa olleita arvioita energian tuotantoon käytettävistä peltoaloista, arvioita, joita on laitettu minun suuhuni. Haluan todeta, että tällä hetkellä parhaat edellytykset bioenergian tuottamiseen näyttää olevan ruokohelvellä. Ottaen huomioon myös öljykasvien potentiaalin energian tuotannossa sekä muut esillä olleet potentiaaliset pellosta saatavat energianlähteet energian tuotannossa voisi olla yhteensä noin 500 000 hehtaaria peltoalaa pitkällä tähtäyksellä, tarkoitan siis 10—20 vuoden aikaperiodia. Peltoa jäisi näin ollen 1,7 miljoonaa hehtaaria elintarviketuotannon käyttöön taaten kuitenkin tällä pinta-alalla elintarvikkeiden omavaraisuuden.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen elintarviketuotannon vahvuuksia ovat puhdas luonto, tuotantomenetelmien ympäristöystävällisyys, tuotannon eettisyys, korkeatasoinen eläinten kohtelu ja alkutuotannon jäljitettävyys. Nämä ovat asioita, joissa olemme Euroopan kärjessä, emmekä lipsu niistä. Näin kuluttajille taataan korkealaatuiset ja turvalliset tuotteet käyttämällä hyvälaatuisia ja alkuperältään varmistettuja raaka-aineita.

Olemme selonteossa jakaneet tavoitteet kolmeen tasoon.

Kansainvälisellä tasolla korostetaan seuraavia asioita: Maataloustuotantoa tulee ohjata kestävän kehityksen periaatteella. Kaupan vapauttamisen ohella edistetään mahdollisuuksia tasapuoliseen kaupankäyntiin. Maailmankaupan pelisäännöissä otetaan huomioon maatalouden monivaikutteinen luonne. Valtioilla on oikeus ja velvollisuus huolehtia kansalaistensa elintarvikkeiden saatavuudesta ja niiden turvallisuudesta.

EU-tasolla korostetaan seuraavia asioita: Pohjoiset luonnonolosuhde-erot otetaan asianmukaisesti huomioon maatalouspoliittisissa toimenpiteissä ja tukijärjestelmien kehittämisessä. Tukijärjestelmiä yksinkertaistetaan. Maaseudun kehittämistä korostetaan, ja Suomi edellyttää, että yhteisessä politiikassa luonnonolosuhteiden erot jäsenmaiden välillä tulevat riittävällä tavalla huomioon otetuiksi.

Kansallisesti Suomessa pyritään mahdollisimman yhtenäiseen tukipolitiikan rakenteeseen maan eri osissa. Tämän tavoitteen toteutumista on vaikeuttanut maan jakautuminen toistaiseksi sisällöltään erilaisiin tukialueisiin. Vaikka itse tukijärjestelmissä pyritäänkin mahdollisimman yhtenäiseen linjaan, voi tuen taso vaihdella eri tukialueilla esimerkiksi kasvukauden tai muiden tuotanto-olosuhdetekijöiden mukaan.

Lisäksi maatalouspolitiikan kansallisella tasolla kiinnitetään voimakkaasti huomiota tuottavuuden parantamiseen maataloudessa keinona ylläpitää ja parantaa kilpailukykyä olosuhteissa, joissa Itämeren alueella toimitaan käytännössä samoilla kotimarkkinoilla. Turvataan alan kannattavan toiminnan edellytykset; kaiken taloudellisen toiminnan jatkuvuuden edellytys on luonnollisesti toiminnan kannattavuus. Turvataan alan osaamisen kehitys ja työssä jaksaminen. Maatalouden rakennetta kehitetään perheviljelmien pohjalta ottaen huomioon, että tuotanto voidaan organisoida myös viljelijäperheiden yhteistoimintayrityksinä. Edelleen, yrittäjyyttä ja innovatiivisuutta edistetään. Hallitus tukee elintarvikeketjun laatutyötä yhtenäisenä ruokaketjun toimintana. Hallitus pitää tärkeänä, että tätä työtä jatketaan ja vahvistetaan edelleen.

Hallitus katsoo, että selonteossa todetuilla toimenpiteillä turvataan korkeatasoinen kotimainen elintarviketuotanto ja tarjotaan elintarvikeketjun eri osapuolille kannattavan toiminnan edellytykset. Toimenpiteillä myös edistetään valtakunnan eri alueiden tasapuolista kehittämistä. Selonteossa esitetyt toimet ovat välttämättömiä turvaamaan taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän maatalouden toimintaedellytykset.

Arvoisa puhemies! Toivon, että selonteon eduskuntakäsittely omalta osaltaan vahvistaa suomalaisen maatalouden ja elintarviketuotannon toimintaedellytyksiä jatkuvasti uusiutuvien haasteiden olosuhteissa.

Kimmo Tiilikainen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalainen maatalous on suuren poliittisen yksituumaisuuden vallitessa sopeutunut EU-aikaan nyt vuosikymmenen ajan. Kun alkoi tuntua, että haasteesta selvitään, edessämme ovat uudet haasteet, jotka pakottavat kääntämään katseet pitkälle tulevaisuuteen.

Nyt hallitus on tuonut eduskunnan käsittelyyn ensimmäisen maatalouspoliittisen selonteon EU-jäsenyyden aikana, kiitos siitä. Valiokuntien tulee perehtyä asiaan monipuolisesti ja perusteellisesti, sillä tehtävä on vaativa. Eduskunnan on löydettävä yhteinen näkemys maatalouspolitiikasta, kansallinen yksimielisyys, jolla vastataan Wto-neuvottelujen, ilmastonmuutoksen ja ruokaturvallisuuden osin ristikkäisiin haasteisiin. Selonteon ja siitä annettavan mietinnön on kannettava pitkälle tulevaisuuteen ohi kunakin vuonna ajankohtaisina vellovien maataloustukikeskustelujen.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen maatalouspolitiikan yhtenä peruskivenä tulee olla ruuantuotannon suomalaisille kuluttajille. Siksi maatalouspolitiikan on ohjattava maataloutta myös kuluttajien hyväksymään ja toivomaan suuntaan. Kotimainen elintarvikeketju tekee työtä erityisesti kuluttajien eteen. Kuluttajan tarpeet ja odotukset ohjaavat koko ketjun suuntaa. Elintarvikeketjun läpinäkyvyys, raaka-aineen alkuperän sekä tuotantotavan jäljitettävyys ovat suomalaisten elintarvikkeiden valtti kotimarkkinoilla. Sitä olisi osattava paremmin korostaa myös ruokaturvallisuuden näkökulmasta.

Elintarviketeollisuuden tulevaisuus on tärkeää kansantaloudellemme. Se on nimittäin Suomen neljänneksi suurin teollisuudenala metalli-, metsä- ja kemianteollisuuden jälkeen. Tämä kertoo, kuinka merkittävästä työllistäjästä on kyse. Suomalaisella maataloudella ja elintarviketeollisuudella on molemminpuolinen riippuvuus. Kumpikaan ei menesty yksin, ilman toista, ja myös molempien kilpailukyky kaipaa vahvistamista tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Maatalous ei myöskään jatku, ellei se ole taloudellisesti kannattavaa viljelijöille, maatalousyrittäjille. Maataloustuotanto on pitkäjänteistä toimintaa, jossa tuotanto ei voi nopeasti reagoida toimintaympäristön nopeisiin muutoksiin. Viljelijä ei voi siirrellä tuotantoon sijoitettua pääomaa helposti paikasta toiseen. Viljelijöiden työssäjaksaminen on koetuksella. Tuotantoaan laajentavien tilojen ongelma on erityisesti laajentamisvaiheessa. Usein sen jälkeen teknologia voi alentaa työpanosta ja työn kuormitusta. Laajentuminen asettaa vaatimuksia myös yrittäjien liikkeenjohdollisille taidoille, ja myös neuvonnan merkitys korostuu. Koko EU-jäsenyyden ajan maatalouspolitiikka on ollut sopeutumista ja muutosten jarruttamista ja tasapainoilua tuotannosta vähitellen luopuvien ja jatkavien tilojen välillä. Tulevissa ratkaisuissa on pakko siirtää paino rohkeasti tuotantoa jatkavien suuntaan. Vain siten tulevaisuuteen uskovien viljelijöiden tuotantoedellytyksistä voidaan huolehtia.

Maatalouspolitiikan kansainväliset haasteet ovat mittavat. Maailmankaupan vapauttamiseen tähtäävät Wto-neuvottelut ovat EU:n ja Suomen maatalouden kannalta äärimmäisen merkittäviä. Neuvotteluissa ratkeaa, minkä tyyppisiä tukia tulevaisuudessa voidaan maksaa, ja osittain myös tukien taso.

Suomen ja EU:n tavoitteen on oltava, että kaikilla mailla on oikeus omaan elintarviketuotantoon ja ruokaturvaan. Se on kuitenkin toteutettava siten, ettei käytetä keinoja, jotka heikentävät toisten maiden samoja oikeuksia. Myös kaikkien köyhien maiden mahdollisuutta ruokahuoltonsa järjestämiseen on tuettava. Vientituet ovat tältä perustalta katsoen väistyviä tukia. Neuvotteluissa EU:n on kuitenkin oltava tiukkana. Esimerkiksi Yhdysvaltojen erilaisia vientitukia on kohdeltava yhtä tiukasti kuin EU:n tukia. Yksipuoliseen luopumiseen ei voida mennä.

EU:n sisällä maatalouspolitiikan on pidettävä kiinni Eurooppa-neuvostojen päätöslauselmista, joiden mukaan maataloutta on voitava harjoittaa koko unionin alueella. EU:n rahoituskehysneuvottelujen onnistumisella on suuri merkitys maataloudellemme lähivuosina. Kehyksen on oltava riittävän runsas, jotta maaseudun kehittämiseen käytettävissä olevat varat riittävät Suomen kannalta keskeisten ympäristötukien ja lfa-tukien rahoittamiseen. Suomen on ajettava periaatetta, että epäsuotuisten alueiden lfa-tuki myönnetään luonnontieteellisin eikä poliittisin perustein. Epäsuotuisia viljelyoloja kuvaa parhaiten kasvukauden pituus; toisaalta yhtä kriittinen tekijä on Välimeren alueen sadesumma.

Wto:sta ja EU:sta riippuvien ratkaisujen takia kansallisiin tukiin tarvittavia määrärahoja ei pystytä tarkasti etukäteen arvioimaan. Hallituksen on pidettävä kiinni linjauksesta, että kansallisiin tukiin tarvittavat varat löytyvät.

Arvoisa puhemies! Joskus tuntuu, että maatalous on kuin sorkat harallaan kohti teurasautoa hinattava vasikka. Jos halutaan, että maataloutemme astelee kohti tulevaisuutta nykyistä kepeämmin, täytyy edessä olla vihreämpiä laitumia eikä pelkästään teurasauton ammottava takaluukku. Tämän hetken merkittävästi valoisampi vaihtoehto on bioenergian tuotanto. Suomi on johtava maa bioenergian tuotannossa, kiitos metsäteollisuuden, mutta pelloilla bioenergiaa tuotetaan vasta pieni henkäys. Bioenergian tuotannossa oikea lähtökohta on miettiä, miten elintarvikemarkkinoita silmälläpitäen ylimääräinen peltoala voisi mahdollisimman tehokkaasti tuottaa bioenergiaa. Kriteereinä tulee olla sadon tuotantoon kuluvan energian, sadon energiasisällön ja siitä edelleen energian tuotannossa saatavan hyötysuhteen.

Lupaavimmat näkymät on ruokohelven tai muiden vastaavien monivuotisten, runsaasti biomassaa tuottavien kasvien käytössä yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa aluelämpölaitoksissa. Biodiesel on taas ehkä lupaavin biopolttonesteistä. Biokaasun tuotanto lannasta on kooltaan suurenevissa kotieläinyksiköissä järkevää. Samalla estetään metaanin vapautumista ilmakehään, tuotetaan uusiutuvaa energiaa ja parannetaan lannan käyttökelpoisuutta ravinteena. Biokaasu voi palvella sekä liikenteen että sähkön ja lämmön tuotannon tarpeita.

Aluetaloudellisesta näkökulmasta esimerkiksi biodieselin tuotanto maatilamittakaavassa tai maatilojen välisenä yhteistyönä on varteenotettava mahdollisuus. Tätä kehitystä on syytä tukea tarvittaessa myös valmisteveroperusteita muuttamalla. Biopolttoaineiden tuotanto vähentää myös maatilojen riippuvuutta tuontienergiasta ja lisää huoltovarmuutta kriisitilanteissa. Kauppa- ja teollisuusministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön olisi syytä viestiä te-keskuksille, että myös alueelliseen biopolttoainetuotantoon tähtäävien laitevalmistajien kehitystyötä on syytä tukea eikä jarruttaa.

Globalisaation myötä on entistä enemmän keskusteltu elintarviketurvasta eli elintarvikehuollon kriisinkestävyydestä. Tuoreen esimerkkitapauksen tarjoaa lintuinfluenssa. Huoltovarmuus ei ole kuitenkaan pelkästään sitä, että tuotamme omaan käyttöön mahdollisimman monipuolisesti elintarvikkeita. Huoltovarmuutta on osaamisen säilyminen, tuottokykyisen peltomaan ylläpito, siemenhuolto ja riippumattomuus fossiilisesta energiasta. Ilmaston lämmetessä maatalouden tuotantoedellytykset saattavat parantua tulevaisuudessa Suomessa, kun taas ne dramaattisesti heikkenevät monilla maailman kolkilla. Tätä taustaa vasten meidän on viisasta ylläpitää maatalouden tuotantopotentiaali, viljelykelpoinen maa, säilyttää alan osaaminen ja tutkimus, toimivat elintarvikeketjut. Toisaalta niiden ylläpidon on sopeuduttava entistä joustavammin kulloinkin vallitsevaan markkinatilanteeseen. Siitä jo Wto-neuvottelut pitävät huolen. Juuri nyt ajankohtaisin vastaus haasteeseen on painopisteen siirto elintarviketuotannosta bioenergian tuotantoon.

Arvoisa puhemies! Maatalous on monivaikutteinen asia. Monivaikutteisen maatalouden kenties tärkein tuote on itse maaseutu, yli miljoonan suomalaisen päivittäinen elinympäristö ja lähes jokaisen suomalaisen mielissä siintävä kansallismaisema. Maatalous myös ylläpitää luonnon monimuotoisuutta. Kun puhumme maataloudesta, puhumme myös kansakuntamme turvallisuudesta kriisiaikoina, me puhumme maapallonlaajuisesta oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta, oikeudesta tuottaa oma ruoka, me puhumme koko ihmiskuntaa viime kädessä ruokkivasta elinkeinosta, ihmiskunnan elämän ehdosta. Siksi selonteko on tärkeä. Siksi se on oikea-aikainen.

Minna Lintonen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Terve elinympäristö ja ympäristönsuojelu ovat ruuantuotannon lisäksi tärkeimpiä tavoitteita, joita sosialidemokraatit asettavat maatalouspolitiikalle. Maatalouden ympäristönsuojelutoimiin suunnataan vuosittain satoja miljoonia niin sanotun ympäristötuen kautta — tänä vuonna noin 320 miljoonaa euroa. Silti maatalouden fosfori- ja typpikuormituksen ei ole havaittu vähentyneen vesistöissä merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Itämeren suojelun hyväksi Suomessa on jo urakoitu yli 30 vuotta. Merkittävääkin edistystä on saavutettu, lukuun ottamatta rannikkomme rehevöitymistä. Suomen maatalouden ravinnepäästöt ovat sen pääaiheuttajia. Maatalouden päästöt ovat yksi keskeisistä syistä koko Itämeren huonoon tilaan. Maatalouden ympäristötuen perimmäinen tarkoitus on huolehtia ympäristöstä eikä suinkaan toimia täydentävänä tulonlähteenä. Tämän tulee näkyä Itämeren tilassa. Nykymuotoinen tukijärjestelmä ei riitä vähentämään kuormitusta, vaan edellyttää myös vastikkeellisuutta. Tukea tulee saada vain, jos ympäristöhaittoja todella vähennetään.

Luontoharrastukset, kuten ulkoilu, veneily, kalastus, marjastus, sienestys ja mökkeily, ovat kaikkien suomalaisten sydäntä lähellä, ja siksi ympäristötekijät on nostettava osaksi maaseudun kehittämistä. (Välihuutoja) Selonteko käsittelee tätä kysymystä, mutta ei riittävästi. On myönteistä, että selonteko korostaa maatalouden ympäristövaikutusten arviointia, kannustaa kestäviin viljelytapoihin sekä lupaa ympäristötuen ehtojen muuttamista tältä osin. Tästä tulee kuitenkin päästä eteenpäin. Tulevaisuudessa sosialidemokraatit vaativat ympäristökysymyksiä näkyvästi esille. Onhan hallituksen keskeisin Itämeri-panostus tällä vaalikaudella Itämeren suojelun toimenpideohjelma.

Arvoisa puhemies! Suomen maatalous saa tänä vuonna tukea melkein 1,9 miljardia euroa; se on valtava panostus. Maatalouteen menee yhteensä enemmän rahaa kuin koko liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalle. (Välihuutoja) Yli puolet maataloustuista tulee Suomen kansallisesta budjetista. Itse asiassa kansallisista varoista käytetty osuus on lähes yhtä suuri kuin kaikkien Suomen yliopistojen menot yhteensä.

Tarvitsemmeko maataloutta? Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän vastaus on: kyllä tarvitsemme. Maataloutta on aina ja sitä tarvitaan aina. (Välihuutoja) Mutta sitä ei voi perustella taloudellisella kannattavuudella. Sen on tuotettava muita, ei ainoastaan rahassa mitattavia hyödykkeitä, kuten turvallisia, korkealaatuisia ja kohtuuhintaisia elintarvikkeita, tervettä elinympäristöä ja ympäristönsuojelua sekä hoidettava maaseutua. Maatalouspolitiikkaa on arvioitava näiden näkökohtien mukaisesti. — Maatalouspolitiikan arvosteleminen ei siis tarkoita maatalouden vastustamista, ed. Olavi Ala-Nissilä.

Arvoisa puhemies! On myönteistä, että selonteko korostaa elintarvikkeiden laatunäkökulmaa. Laatu ja turvallisuus nousevat yhä tärkeämmiksi tekijöiksi, kuten hullunlehmäntauti, suu- ja sorkkatauti sekä lintuinfluenssa ovat osoittaneet. Eläinten hyvinvointia ja maataloustuotannon eettisiä näkökohtia on kunnioitettava. Suomessa tulee olla tarjolla korkealaatuisia ja terveellisiä elintarvikkeita, mutta kuluttajilla on oltava niihin myös varaa.

Kansainvälinen taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö Oecd on kiinnittänyt huomiota Suomen elintarvikkeiden korkeisiin hintoihin. Korkea hintataso näyttää ainakin osittain johtuvan suurista tukiaisista, jotka muun muassa näkyvät viljelymaan hinnassa, mikä puolestaan nostaa tuotannon kustannuksia. On varmistettava, että laatu ja turvallisuus pysyvät korkeana jatkossakin, kun niistä kerran maksetaan kalliisti. Muutoin järjestelmää ei voi perustella kansalaiselle, joka antaa maataloudelle tukensa veronmaksajana ja elintarvikkeiden kuluttajana. Tässä tilanteessa maatalouspolitiikka ei ainakaan voi tarkoittaa jo valmiiksi korkeiden hintojen nousua. Selonteko ei valitettavasti käsittele tätä näkökulmaa, joten sosialidemokraattien on nostettava se esille.

Arvoisa puhemies! Maatalouspolitiikka on aikamme salatiede. Tavallisen kuluttajan on vaikeaa olla asiasta mitään mieltä. Hänellä ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin uskoa asiaan vihkiytyneitä sidosryhmiä, ja sidosryhmien puoleltahan olemme tottuneet kuulemaan mitä huolestuneimpia puheenvuoroja, ikään kuin maatalous Suomessa olisi uhanalaisempi kuin kalatalous Saharassa. Olenkin ehtinyt jo huolestua, onko Suomen huoltovarmuus vaarantunut, loppuuko kotimainen ruisleipä ja riittääkö sokeria vielä kahviini. (Välihuuto)

Päinvastoin: maatalouspoliittinen selonteko osoittaa, että maatalous pärjäilee Suomessa kiitettävästi, vaikka se ei sitä näin suoraan ilmaisekaan. Kuinka julkisuudessa voi vallita sellainen kuva, että viljelijöiden tulot olisivat jatkuvasti heikentyneet? Selonteossakin todetaan, että "viimeisimpien ennakkotietojen mukaan" maataloustulo "on selkeästi alentunut". Kuitenkin maataloustuet ovat nousseet ja pitäneet maatalouden kokonaistulon vakaana. Sitä vastoin maatilojen määrä on vähentynyt huomattavasti, vuoden 1995 jälkeen jopa 45 prosenttia. Tämä on huomattava.

Jos yhä pienempi poppoo jakaa vuosittain aina yhtä suuren kakun, niin jokaisellehan pitäisi jäädä yhä suurempi pala. Ja jos jonkun osuus on pienentynyt, niin muiden osuudethan ovat kasvaneet sitä enemmän. Kolme neljännestä kaikista tuista kohdistuu nimittäin alle puolelle kaikista maatiloista. Eli joku tästä hyötyy joka tapauksessa huomattavasti. Emme saa kuitenkaan tietää, kuka se on. Tilojen välistä tulonjakoa ei selonteossa nimittäin käsitellä. Toisin kuin muista yritystuista maataloustuista on hankala saada tietoa. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Globalisaatio koskettaa myös maatalouspolitiikkaa. Euroopan unionissa olemme siirtyneet kansallisista markkinoista yhteisiin sisämarkkinoihin, ja myös maailmanlaajuisesti on jatkuvasti alennettu rajasuojaa ja parannettu kansainvälisten markkinoiden toimivuutta. Wto-neuvottelujen yhteydessä maatalouspolitiikka on tärkeässä asemassa. Kaikilla ei ole varaa tukea maataloutta samalla tavalla kuin rikkailla teollisuusmailla.

Sosialidemokraattien mielestä on väärin, että tukijärjestelmämme aiheuttavat vahinkoa meitä köyhemmille. Oikeudenmukaisuus vaatii maatalouskaupan vapauttamista, vientitukien laskemista ja rajasuojan alentamista. Viime vuosien kehitys on selvästi mennyt tähän suuntaan, ja se kyllä asettaa maataloudelle suuria muutospaineita. Siksi EU:n maataloustuet eivät missään tapauksessa tule kasvamaan. Selonteko ei myöskään mainitse, että Euroopan komissio tullee edellyttämään Suomelta jatkossakin kansallisen tuen asteittaista alentamista, kuten se on tehnyt kahdesti aiemminkin kansallisesta tuesta neuvoteltaessa. Meidän täytyy olla rehellisiä.

Näiden kehityssuuntien edessä on selvää, ettei tukijärjestelmiä voida loputtomasti räätälöidä niin, ettei kenenkään asema muutu. Tämä ajankohtaistuu parhaillaan sokeripolitiikan osalta. Bioenergian tuotossa sokerintuotannolle saattaa aueta mielenkiintoisia uusia näkymiä. Siinä tapauksessa kyse on kuitenkin ympäristö- ja energiapolitiikasta, ei maatalouspolitiikasta. On aihetta kysyä, voiko kansallisen tuen tarve aina pysyä samana, kun tilojen määrä koko ajan vähenee. Maatalous ei ole tulevaisuuden kasvuala, vaikka investointien määrästä saattaisi näin päätellä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana maatalouden investoinnit ovat olleet melkein puolet korkeammat kuin sähköteknisen teollisuuden eli Nokian toimialan.

Maatalouden tulevaisuutta ei ratkaista pelkällä tukipolitiikalla. Maatalouden tuotantotoiminnan kannattavuutta on parannettava. Kaikkien alojen työntekijät joutuvat nykyään kohtaamaan tuottavuuden nostamisen haasteen, maatalous ei voi olla poikkeus. Keskeistä on myös saada koko elintarvikeketju maatilalta elintarviketeollisuuden kautta kauppaan tuottamaan laadultaan ja hinnaltaan kilpailukykyisiä tuotteita. Kansainvälisestä ympäristöstä aiheutuvat muutospaineet sekä luonnonolot on otettava realistisesti huomioon, kun arvioidaan, millaiseen maataloussektoriin voidaan pyrkiä. Suomen teollisuus ja sen työntekijät ovat myös joutuneet selviytymään mitä suurimmista muutospaineista. Nykyään Suomen teollisuus kuuluu maailman kilpailukykyisimpiin.

Arvoisa puhemies! Suomen teollisuus ja sen työntekijät ovat menestyneet juuri siksi, että ovat joustavasti sopeutuneet ja asettuneet kehityksen kärkeen. Selonteon tulisi todeta vielä selvemmin, että Suomen maatalous voi pärjätä ainoastaan samoja periaatteita noudattaen. (Hälinää — Välihuutoja)

Pertti Hemmilä /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hieman vaikea orientoitua tuon SDP:n ryhmäpuhujan vuodatuksen jälkeen. Johtuneeko sitten sosialidemokraattisen puolueen johdon vaihtumisesta vai mistä lie johtuu SDP:n maatalouspolitiikassa tuo täydellinen linjanmuutos, joka näköjään on tapahtunut?

Herra puhemies! Meillä maaseudulla vanha sanonta kuuluu: "Hitaita ovat herrojen kiireet." Yli kaksi vuotta sitten hallitus lupasi ensimmäisen kerran tuoda maatalouspoliittisen selonteon tänne eduskunnan käsittelyyn. Nyt käsiteltävänä oleva selonteko on toki monipuolinen ja yksityiskohtainen kuvaus nykytilanteesta. Taustatiedot on selvitetty hyvin perusteellisesti ja tulevat muutokset on tunnistettu hyvin.

Kuitenkin näyttää siltä, että eniten aikaa on käytetty juuri taustaselvitysten laatimiseen eikä tulevaisuuspohdinnoille ole jäänyt riittävästi aikaa. Selonteossa todetaan, että tulevaisuudessa on nähtävissä jopa maailmanlaajuinen tuotannon keskittyminen ja joidenkin valtioiden muuttuminen elintarvikkeiden nettotuojiksi. Eikö tämä uhkakuva pitäisi ottaa vakavasti ja keskittyä etsimään uusia ratkaisuja suomalaisen elintarviketuotannon pelastamiseksi? Selonteko on historian ja nykytilanteen kuvaus, ei tulevaisuuteen katsova strategia-asiakirja.

Miksi selonteko tuodaan eduskunnan käsittelyyn vasta nyt, kun laajamittaiset kansalliset päätökset on jo tehty? Erityisesti syksyllä 2003 maa- ja metsätalousministeri Korkeaoja vastasi 141-neuvottelujen jälkeen välikysymyskeskustelussa kansanedustajien tässä salissa tekemiin kysymyksiin sanomalla, että eduskunta tulee käsittelemään maatalousuudistusta selonteon käsittelyn yhteydessä. Mahdollisuus keskusteluun olisi toki ollut vielä myöhemminkin kesäkuussa 2004, jolloin pääministerin ilmoitusta maatalouspolitiikan uudistuksen toimeenpanosta käsiteltiin täällä. Tuolloin keskustelu rajattiin kuitenkin kahteen tuntiin ja tällä tavoin hallitus varmisti, että kyse oli tosiaan pääministerin ilmoituksesta, ilmoitusasiasta, eikä linjakeskustelusta. Tilatukiuudistuksen tavoitteena oli kilpailukyvyn säilyttäminen ja maatalouspolitiikan yksinkertaistaminen. Nämä tavoitteet jäivät saavuttamatta. Maatalouspoliittinen selonteko olisi tietenkin tarvittu ennen lakiuudistuksen käsittelyä. Onhan tilatukijärjestelmän täytäntöönpano merkittävin uudistus Suomen unioniin liittymisen jälkeen.

Samanaikaisesti kun selonteko korostaa innovaatioiden ja toimenpiteiden merkitystä, hallitus leikkaa vuoden 2006 tulo- ja menoarviossa maatalouden kehittämiseen suunnattuja määrärahoja leikaten muun muassa menekin edistämiseen käytettäviä varoja. Useat selonteossa esitetyt ratkaisut edellyttäisivät lisäpanostusta neuvontaan ja viljelijöiden osaamisen kehittämiseen, mutta budjettiesityksessä kyseisiä määrärahoja on leikattu. Merkittävä asia on myös se, että Makeran eli Maatalouden kehittämisrahaston varat on käytetty loppuun seuraavan viiden kuuden vuoden kuluessa. Mistä tämän jälkeen otetaan varat investointeihin ja maatalouden kehittämiseen, mistä otetaan?

Epäonnistuneen 141-ratkaisun jälkeen ministeri Korkeaoja selitteli investointitukia korotettavan, jotta saavutettaisiin rakennekehityksen tavoitteet, mutta nyt juuri näitä määrärahoja ei olekaan riittävästi. Hallituksen puheiden ja tekojen välinen ristiriita onkin huomattava.

Herra puhemies! Suomen EU-jäsenyyskauden aikana suurimman muutoksen kourissa on ollut epäilemättä maatalous. Kansallisen maatalouspolitiikan ja suojattujen markkinoiden ajasta on siirrytty yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja yhteisiin sisämarkkinoihin. Jäsenyys on alentanut tuottajahintoja sekä lisännyt tuontia alhaisten tuotantokustannusten maista.

Tuottajahintojen romahtamisen lisäksi maanviljelijän on täytynyt sopeutua EU:n suoranaiseen tukiviidakkoon ja sen mukanaan tuomaan paperisotaan sekä mukautua valvonnan alaisena olemiseen. Nyt tekeillä olevien uudistusten myötä maatalouden byrokratia ei ainakaan tule vähenemään, vaan hallintoon ollaan lisäämässä peräti kymmeniä virkoja ja miljoonia euroja.

Maatalousministeri Juha Korkeaoja on todennut lausunnossaan, että yksi keskeisistä kysymyksistä maataloudessa on tilojen kannattavuuden parantaminen ja viljelijöiden oman vastuun korostaminen. Suomessa markkinahinnat ovat selkeästi alhaisempia kuin parhaimmilla tuotantoalueilla muualla Euroopassa. Kokoomus kannustaa hallitusta painottamaan maatalouspolitiikassa ennen muuta sitä, että viljelijöille annetaan mahdollisuus, siis myös taloudellinen mahdollisuus, kehittää tuotantoaan ja etsiä uusia keinoja parantaa maaseutuyritysten elinvoimaisuutta. Suomalaiset viljelijät ovat vastuuntuntoisia ja ammattitaitoisia yrittäjiä, joita ei tarvitsisi valvoa ja vahtia nykyisessä määrin.

Vaikka viljelijä kuinka tehostaa tuotantoaan, tulot eivät kata edes muuttuvia kustannuksia. Kuten selonteosta käy ilmi, maatalouden tulokehitys on viime vuosina ollut negatiivinen, eikä tämä selonteko tuo yhtään parannusta tähän arkitodellisuuteen. Tällä hetkellä viljasta saa vähemmän kuin 40 vuotta sitten. Samaan aikaan esimerkiksi polttoöljyn hinta on nelikymmenkertaistunut. Yhden traktorin maksamiseen tarvitaan yli viisikymmenkertainen määrä viljaa aiempaan verrattuna.

Herra puhemies! Hallituksen vastuullisena tehtävänä on puolustaa etujamme ja neuvotella sellaiset EU:n perusperiaatteiden mukaiset sopimukset, jotka takaavat maataloustuotannon jatkumisen EU:n heikoimmillakin tuotantoalueilla. Selonteossa ei ole esitetty toimenpide-ehdotusta lähitulevaisuudessa näköpiirissä olevien, jopa perustavaa laatua olevien muutosten varalta, vaikka näiden vaikutus maatalouspolitiikkaamme saattaa olla huomattava.

Nykyhallitus ei ole tähän mennessä onnistunut parantamaan Suomen asemaa EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa vaan on käynyt päinvastoin. Hallitus on toimikaudellaan horjunut kaikissa tärkeissä neuvotteluissa. Vuoden 2003 kesäkuussa EU:n maatalousuudistuksen kompensaatio jäi puolittaiseksi esimerkiksi kuivauskorvauksen korotuksen suhteen. Saman vuoden syksyllä epäonnistuttiin 141-ratkaisun jatkuvuuden turvaamisessa ja Elintarvikeviraston saamisessa Suomeen. On myös syytä muistaa, että koko tukijärjestelmän, mukaan lukien ympäristötuki, yhtenä tarkoituksena oli kuroa umpeen suomalaisen ja eurooppalaisen viljelijän tuki- ja tuloeroa. Tämä lähtökohta on pidettävä visusti jatkossakin mielessä uudistuksia tehtäessä.

Herra puhemies! Nyt jos koskaan maataloudessa tarvitaan uusia avauksia. Selonteossa keskeinen uutuus on bioenergian tuotannon korostaminen. Bioenergian nostaminen näkyvästi esille sopii nykytilanteeseen, mutta valitettavasti sen käsittely tässä selonteossa on ohutta ja painotukset kovin perinteisiä. Selonteon mukaan ensisijaista olisi ruokohelven viljely polttoaineeksi, polttoheinäksi. Ruokohelven lisäksi meillä on useita nykyisinkin tuotannossa olevia viljelykasveja, jotka sopivat bioenergian raaka-aineeksi. Näiden viljelyssä pystytään hyödyntämään tiloilla jo olemassa olevia koneita. Liikenteen biopolttoaineiden verotus on tällä hetkellä jopa ankarampaa kuin mineraaliöljyn. Biopolttoaineiden käytöllä voidaan edistää kestävää kehitystä ja saavuttaa merkittäviä ympäristöhyötyjä.

Ne ylijäämäpellot, joita nyt pidetään ja suunnitellaan pidettäväksi pakkokesannolla, on otettava energian tuotantoon. Näin tulee toimia koko EU:n alueella. Bioenergian käytön edistämiseksi tarvitaan avarakatseisuutta ja ennakkoluulottomia toimenpiteitä: verot ja esteet pois ja rakenteet kuntoon! Selonteossa puhutaan käytön lisäämisestä kannustamalla uuden teknologian kehittämiseen. Teknologia on pääasiassa jo olemassa. Tulee vain varmistaa, että bioenergian tuotanto on viljelijöille myös taloudellisesti mahdollista.

Selonteosta jäi kaipaamaan kannanottoja ja toimenpiteitä metsätaloudesta. Metsä on myös merkittävä tulonlähde monilla maatiloilla. Näin ollen tarvittaisiin yhä edelleen kokonaisvaltaista maa- ja metsätalouspolitiikkaa.

Lopuksi, herra puhemies: Suomessa tulisikin nyt entistä voimakkaammin vahvistaa kuluttajien luottamusta kotimaisen ruoan ja ruokaketjun erinomaisuuteen. Kuten laatustrategiassa todetaan, suomalaisen ruoan korkea laatu, puhtaus, jäljitettävyys ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti hoidettu tuotanto pitäisi täysimääräisesti hyödyntää. Maanviljelijän perustehtävä on ruoan tuottaminen, mutta maatalouden rooli myös koko maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitämisessä on tärkeä. Tämän ymmärtäminen ja kaikkien mahdollisuuksien hyödyntäminen voi tarjota hyvät mahdollisuudet menestyä myös tulevaisuudessa. Rajoitusten, sääntelyn ja raskaan hallinnon sijaan kotimaiselle elintarvikkeiden tuotannolle tulee varmistaa toimintaedellytykset sekä luoda mahdollisuudet uusien toimintojen kehittämiseen.

Ja loppujen lopuksi vielä, herra puhemies: Tämä selonteko ja sen pohjalta syntyvä eduskunnan mietintö ovat varmasti tärkeät. Mutta kaikista tärkeintä kuitenkin on, jotta suomalainen maatalous säilyy kilpailukykyisenä, että maatalousyrittäjä saa omasta työstään ja sijoittamastaan pääomasta oikeudenmukaisen korvauksen.

Matti Kauppila /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni ja USA aloittivat kilpalaulannan Wto:ssa maataloustukien leikkauksista ja tullien alennuksista. Kumpikin osapuoli ilmoittaa olevansa valmis tulevaisuudessa suuriinkin leikkauksiin, joilla vapaata kauppaa vääristävät tuet ajettaisiin alas. Euroopan unionin oma maatalousuudistus tähtää siihen, että tukea siirretään vähennyksen kohteena olevasta tuotantotuesta suoraan tukeen, joka olisi jatkossa sallittua.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä maatalouspolitiikalla on suuri merkitys hyvinvoinnin edistämiselle sekä Suomessa että laajemmin. Menestyvä maatalous luo edellytykset oikeudelle riittävään ruokaan, terveydelle, toimeentulolle ja köyhyyden vähentämiselle. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä hyväksyy hallituksen viiden kohdan ohjelman.

Olosuhteisiin nähden hallitus lupaa paljon; ympäristö muuttuu nopeammin kuin me täällä Pohjolassa tajuammekaan! Onko Euroopan unionin laajentuminen otettu huomioon realistisesti maatalouden suhteen? Mitkä ovat lisäkustannukset, ja paljonko lisätuotantoa tulee Euroopan unioniin? Mitkä ovat maatalouden saneeraustarpeet uusissa jäsenmaissa, ja mitä ne aiheuttavat Suomen maataloudelle? Mistä löytyvät maksajat?

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä on suuri vaara sille, että maatalous ja sen kehittäminen palaa suoraan suomalaisen veronmaksajan piikkiin. Onko Suomi rikkaiden maiden joukossa maksamassa tuotannollaan ja euroillaan laajenemisen kustannukset? Mikä on sitten maaseudun tulevaisuus?

Selontekohan oli yksimielinen, vaikka äsken ed. Lintosen puheenvuorosta huomasi aika syviäkin ristiriitoja hallituksessa. Olisi tietysti hyvä, jos se näkyisi esimerkiksi budjettikeskusteluissa, että voitaisiin keskustella niin sanotusti asiaa. (Välihuuto)

Onko onni vai onnettomuus se, että maatalousministeri on keskustapuolueesta juuri silloin, kun taas on kyseessä ne ajat, jolloin maatalouden kohtalosta päätetään Euroopan unionissa? (Ed. Pulliainen: Aika juonia!) Jos vaikka olisi Hemilä vielä maatalousministerinä, niin eläinten ruhot ja kanan koivet lentäisivät pitkin Helsingin katuja, varmuuden vuoksi. Nyt ei omaa miestä nyljetä, näin kuvakieltä käyttääkseni. (Välihuutoja) Maataloustuottajat järjestävät nyt rauhallisia mielenilmaisuja (Ed. Pulliainen: Sivistyneitä, sivistyneitä!) siellä sun täällä, saattelevat ministeriään Brysseliin kuin suurtakin sotasankaria taistelemaan talonpojan eduista. Nyt olisi minun mielestäni syytä mellastaa.

Miten käy eri viljalajien viljelyn tukien loppuessa tai vähetessä, sokerin ensimmäisenä? Miten käy elintarviketuotannon, liha- ja karjataloustuotteiden, jos tuotanto tulee kannattamattomaksi tai vähenee merkittävästi? Paljon on ministeri Korkeaojalla vahdittavana.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä maaseutumme tulevaisuuden kannalta on monia pulmia, joihin on löydettävä tehokkaat lääkkeet. Muuten maaseutumme ei kauaa kukoista. Maaseudun yrittäjyyden tukeminen, elinkeinojen kehittäminen ja koulutuksen turvaaminen ovat tällaisia painopistealueita. Suomen maatalous ei voi määrällä kilpailla Euroopan jättiläismäisten tilojen kanssa. Ainoa mahdollisuutemme on pärjätä laadulla. Laatu, koulutus ja maaseudun monipuoliset kasvot ovat meidän valttimme. Niihin tulee nyt panostaa kaikki voimavarat.

Euroopan unioni ei ole onnistunut hävittämään vielä suomalaisen talonpojan yrittämisen haluja. Maaseutuyrittäjyyden tukeminen on merkittävää työllisyyden hoitoa. Samalla maaseutuyrittäjyys muuttaa maaseudun arvolatauksia: Maanviljelijästä tulee yrittäjä. Maatilojen monialaisuus on tullut jäädäkseen.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä katsoo, että uusi elintarvikelaki tuo haasteita maaseudun yrittäjyydelle. Maaseudulla tehdään paljon elintarviketuotantoa, joka tuo hyvinvointia maaseudulle liitännäiselinkeinoina. Luomutuotannon tukeminen ja siihen kouluttaminen on yksi keino: puhdasta ruokaa ekologisesti ja eettisesti. Puun jatkojalostuksella luodaan jo nyt tuhansia työpaikkoja ja korkeatasoisia puunjalostustuotteita, kunhan tuotantokustannukset ja raaka-aineen hinta ja saatavuus eivät aiheuta ongelmia. Tuotteet menevät hyvin kaupaksi, koska uudis- ja korjausrakentaminen lisääntyy. Maaseutuyritykset ovat riippuvaisia toimivasta perus- ja yksityistieverkostosta. Tiedämme hallituksen nihkeän linjan teiden kunnossapitomäärärahoille ensi vuodenkin budjettiesityksessä. Teiden kunto maaseudulla ei saa olla esteenä maaseudun elinkelpoisuuden kehittämiselle.

Kotimainen energia tarjoaa suuret mahdollisuudet maaseudulle. Keskustelu bioenergian saatavuudesta, kilpailukyvystä ja verotuksesta on juuri nyt ajankohtainen. Bioenergia-ala ja muut uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntävät alat ovat tulevaisuutta ja vahvistavat alueellista ja kansallista kilpailukykyä. Kotimaisen puun käyttöä energiahuoltomme osana on syytä tarkastella siten, että meillä riittää kilpailukykyistä puuraaka-ainetta myös huonekalu- ja mekaanisen metsäteollisuuden käyttöön varsinaisesta rakentamisesta ja rakennusteollisuudesta puhumattakaan. Kotimaisen energiatuotannon suhteen on oltava realistinen. Koko energian tarvettamme emme pysty tyydyttämään luomukonsteilla, vaan kaikki nykyiset energiantuottamistavat ovat kehitettäviä vaihtoehtoja kotimaisen energiatuotannon rinnalla varmistaaksemme teollisuuden kilpailukyvyn.

Laadukas koulutus on maaseudun ammattien kannalta tärkeää. Maa- ja metsätalouden ammateissa tekninen kehitys menee huimaa vauhtia eteenpäin. Samalla elinkeinolta vaaditaan tehokkuutta, ympäristöystävällisyyttä, innovatiivisuutta ja yrittäjyyttä. On tärkeää miettiä, miten maaseudun ammatillinen koulutus on järkevintä toteuttaa, ja pohtia oppilaitosten työnjakoa. Koulutus ja osaaminen ovat pienen maan kilpailuetu.

Työelämä on mukana koulutuksen kehittämisessä. Oppisopimuskoulutus on palannut arvoonsa, ja työelämässä hankittujen taitojen tunnustamista ja hyväksi lukemista kehitetään. Nyt ennakoidaan opiskelijamääriä ja aloituspaikkoja valtakunnallisesti ja alueellisesti. Kartoitetaan se, mitä koko elintarvikeketju, metsäklusterin ja maaseutuyrittäjyyden kilpailukyky ja työllisyys edellyttävät. Ammattikorkeakoulutus etsii vielä paikkaansa. Sen tulisi olla korkeatasoista ja riittävän käytännöllistä. Luonnonvara-alojen koulutusta voitaisiin lisätä ja keskittää laatua parantaen.

Herra puhemies! Kaikista edellä mainituista uhkaavista näkymistä huolimatta vasemmistoliiton eduskuntaryhmän usko suomalaiseen maatalouteen ja aitoon maaseutuun on vahva.

Erkki Pulliainen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ravinto ja suoja ovat ekologisia perustekijöitä niin eläimille kuin ihmisellekin. Ajassamme tämän väittämän tunnistaa oikeutetuksi ainakin se kolmannes ihmiskunnasta, joka ei pysty tyydyttämään päivittäistä ravinnontarvettaan. Ravinto on ollut juomakelpoisen makean veden ohella ratkaisevin rajoittava tekijä niiden 13 000 vuoden ajan, jolloin ihminen on harjoittanut kasvinviljelyä ja vielä korostetummin 10 000 vuotta kestäneen kotieläintalouskauden aikana. Alkutuotannossa ratkaisevaa on ollut viljelykasvien tarvitseman ravinne- ja vesihuollon hoitaminen. Vallitsevat luonnonolot ja ihmispopulaation tiheys ovat ratkaisseet sen, kuinka suuri liharavinnon määrä per henkilö on kulloinkin ollut mahdollinen. Taustalla on havainto, joka kertoo, että viljakasvit muuttavat noin 0,4 prosenttia kustakin fotosynteettisesti aktiivisen auringonvalon yksiköstä ihmiselle syötäväksi kelpaavaksi aineeksi, kun karjanrehu tuottaa vain 5 prosenttia tästä määrästä.

Historia on osoittanut vääjäämättömästi, että maatalouden harjoittamiseen sisältyy lähes aina tuotantoriski. Ilmasto-, sää- ja muut luonnonoloriskit ovat julkisuudessa esillä lähes kuukausittain. Oman alueen ulkopuolelta hankittujen tuotantopanosten hinnat ovat voineet vaihdella ennakoimattomasti, kuten on käynyt polttoaineiden hinnoille viime aikoina. Näitä energian hinnan vaihteluja seuraavat yleensä myös lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden hintojen muutokset, lähinnä ylöspäin. Jo 1900-luvulla Englannissa kiinnitettiin huomiota siihen, että maatalouden energiatase oli siellä huolestuttavasti negatiivinen. Toiminnan harjoittaminen oli ylipäätään mahdollista vain raakaöljypohjaisten polttoaineiden alhaisen hinnan vuoksi. Nyt kun raakaöljyvarantojen ehtymisen vuoksi tisleiden hinta on kohonnut uudelle, pysyvästi aiempaa korkeammalle tasolle, energiatasekysymys on tullut entistä polttavammaksi.

Meneillään olevan Wto:n Dohan kierroksen lähtöoletuksiin sisältyy vapaakaupan ihanne ulotettuna ortodoksisesti muun kaupanteon ohella myös maatalouden alkutuotteiden maailmankauppaan niin, että kukin alue erikoistuisi omiin kilpailukykyisiin tuotteisiinsa. Näin uskotaan hyvinvoinnin kaikkien osalta lisääntyvän. Täydellisesti toteutuneena tämä merkitsisi nykyistä merkittävästi laajempaa maatalouden alkutuotteiden siirtelyä alueelta toiselle.

Kiusalliseksi yksityiskohdaksi rajoittamaan tämän toimeliaisuuden käytännön toteuttamista on kohonnut uusiutumattomien energianlähteiden hinnannousu ja kasvanut alueellinen epävarmuus elintarvikehuollon toimimisesta kaikissa oloissa. Ilmastonmuutoksen tunnistaminen lähes kaikissa luonnonilmiöissä on ollut omiaan lisäämään tätä epävarmuutta. Tämä on näkynyt jo konkreettisesti 48 kaikkein köyhimmän maan kohdalla. Ne voivat tuoda vapaasti ja kiintiöittä maatalous- ja muita tuotteitaan aseita lukuun ottamatta Euroopan unionin sisämarkkinoille, mutta niillä ei ole varaa maksaa kohonneita polttoainelaskuja.

Elintarvikehuoltoon sisältyy olennaisena asiana alueellisia hallintoja koskeva kollektiivinen vastuu. Yhteiskuntien on pakko kiinnittää huomiota elintarvikkeiden riittävyyden rinnalla niiden tuotannossa syntyviin ravinne- ja muihin päästöihin ympäristöön, tuotantoeläinten hyvinvointiin ja tuotettujen tuotteiden turvallisuuteen. Euroopan unionissa komissio ja maatalousneuvosto ovat joutuneet näyttävästi kantamaan huolta tavanomaisten näkökohtien ohella lintuinfluenssan ja suu- ja sorkkataudin kaltaisista taudeista, joiden hallinta on vaikeutunut rajanylitysesteiden poistuessa. Komission aloitteesta ollaan myös EU:n maatalouden rakennetta parhaillaan uusimassa perustavaa laatua olevalla tavalla. Tuet irrotetaan pääosin tuotannosta.

Arvoisa puhemies! Suomi on maapallon pohjoisin maatalousvaltio. 1900-luvulla maamme maatalous kansainvälistä esimerkkiä seuraten koneellistui. Tällä muutoksella oli merkittävät maankäytölliset seuraukset. Hevostalouden aikakautena maamme yli 400 000:ta hevosta varten piti olla noin puoli miljoonaa peltohehtaaria kauran- ja heinäntuotantoon sekä laitumiksi. Hevosten määrän pudottua alle 80 000:n ylijäämähehtaareilla ryhdyttiin tuottamaan lähinnä sellaista rehuviljaa, josta osa on jouduttu tuen turvin viemään maasta pois. Tänä päivänä kaura- ja ohratonnista saa vientikaupassa 85—95 euroa, mikä ei kata edes muuttuvia kustannuksia. Tämän tuotannon mahdollistaa raakaöljy, jonka varannot ovat kiihtyvällä vauhdilla ehtymässä.

Siirtyminen uusiutuvien energianlähteiden hyödyntämiseen on paitsi tuotantotekninen myös maankäytöllinen kysymys. Suomi on Euroopan valtioiden joukossa varsin hyvässä asemassa. Eurooppalaisittain suurehko pinta-ala ja alhainen väkimäärä mahdollistavat useiden uusiutuvien energianlähteiden käytön merkittävän laajentamisen. Tämä koskee myös maatalousmaata ja maatilojen rakennusten laajaa kattopinta-alaa. Hevostalouden ajalta peräisin olevat puoli miljoonaa peltohehtaaria lisättyinä sittemmin tehdyillä laajoilla raivioilla ja turpeennoston jälkeensä jättämillä kasvualustoilla ovat käytettävissä energiakasvituotantoon.

Ratkaisevaa energiakasvin valinnassa on vuotuisen kuiva-ainesadon määrän ohella se, kuinka paljon energiaa kuluu viljelytoiminnoissa. Viime aikoina on ohran- ja kauranjyviä ryhdytty käyttämään polttoaineina, joten ne sopivat vertailukohdiksi esimerkiksi ruokohelvelle. Ohrantuottaja joutuu käymään polttoainetta kuluttavan maatalouskoneensa kanssa pellolla tavallisesti kahdeksan, vähintään kuusi kertaa kasvukaudessa, kun taas ruokohelventuottaja käy siellä pellon perustamisen jälkeen 10—14 vuoden aikana vain korkeintaan kaksi kertaa per kasvukausi, kerran sadonkorjuussa kevättalvella ja kerran typpilannoitusta levittämässä maan ollessa sula. Kuiva ilma kuivattaa ruokohelpisadon talven aikana, ja syksy liuottaa korroosiota aiheuttavat alkuaineet pois, kun taas ohranjyvät on usein kuivattava energiaa kuluttavasti. Ruokohelven sisältämästä energiasta saadaan 90 prosenttia talteen chp-tuotannossa, kun taas esimerkiksi ydinvoimalaitoksessa ja lauhdetuotannossa yli 60 prosenttia energiasta ohjataan vesistöjen lämmittämiseen.

Maatilojen laajat kattopinnat on viisasta peittää aurinkopaneeleilla. Etuna on sekin, että paikalla on tarjolla valvontaa käytännössä 24 tuntia vuorokaudessa. Saksan-mallin mukaan energiayhtiöt tulee lailla velvoittaa ottamaan näin tuotettu sähköenergia kiinteään hintaan valtakunnan sähköverkkoon.

Suomen maatalouspolitiikka on ollut reilun vuosikymmenen osa Euroopan yhteisön yhteistä maatalouspolitiikkaa. Sen ohella, että EU määrää tukioikeuksista, tukien suuruuksista ja viljelyaloista sekä osittain myös tuotantomääristä, se on asettanut tavoitteen myös bioenergian osuudelle kulutetuista polttoaineista. Tämä on näkynyt jo siinä, että Suomessa tuotetuilla biopelleteillä on ollut käytännössä rajatonta kysyntää ulkomailta. On itsestäänselvä, että on energian tuhlausta viedä biopolttoaineet maasta pois ja käyttää niiden sijasta tuontipolttoaineita. Vertailun vuoksi todettakoon, että Ruotsin hallitus on asettanut tavoitteeksi luopua fossiilisista polttoaineista vuoteen 2030 mennessä.

Vihreän eduskuntaryhmän mielestä Suomella on eurooppalaisittain poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet tehdä maatiloista energian nettomyyjiä. Tällöin hyödynnetään koko biopaletti energiakasveista biokaasun, biodieselin ja bioetanolin tuotantoon. Valkuaisen tuotantotarve kotieläinten ravitsemukseen lisää jo sellaisenaan rypsin tuotantoa. Olennaista on myös käyttää aurinkoenergian tarjoamat mahdollisuudet hyväksi. Konkreettisesti tämä näkyy siinä, että kaikki Suomen pellot ovat käytössä luomassa uusiutuvaan energiaan perustuvan talouden järjestelmää. Ruokohelven tuotannossa on silloin ainakin puoli miljoonaa maan 2,3 miljoonasta peltohehtaarista.

Arvoisa puhemies! Suurin osa pelloista on tietenkin edelleen oleva ravinnontuotannossa. Helsingin yliopiston kanslerin Kari Raivion johtama kestävän kulutuksen strategiatoimikunta otti äskettäin kantaa luomutuotantoon ehdottamalla tässä kestävän talouden mukaisessa tuotannossa olevan peltoalan osuudeksi neljännestä peltoalasta vuoteen 2025 mennessä. Ajankohta tälle mielipiteelle on todella mielenkiintoinen. Luomutuotannon pinta-ala on vuodesta 2004 tähän vuoteen laskenut. Meillä on tällä hetkellä luomutuotannossa 147 596 hehtaaria vastaten 6,7:ää prosenttia peltoalasta ja luomutiloja on 4 434. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että valtiovallan tulee antaa kaikki mahdollinen tuki sille, että Raivion toimikunnan asettama luomutuotannon lisäämistavoite minimitavoitteena ylittyy. Tätä odotusta tukee tuore tutkimustulos, jonka mukaan rehuomavaraisen luomukarjatilan typen hyödyntäminen on 30—40 prosenttia tavanomaista tuotantomuotoa parempi. Luomutuotannolla edistetään siis myös Itämeren suojelua. Samalla tämä tavoite merkitsee, ettei maamme tule sallia gmo-kasvien viljelyä pelloillamme.

Arvoisa puhemies! Tämä merkitsee, että maataloudellamme on edessään uusi, valoisampi tulevaisuus, joka ottaa myöskin huomioon eläinten hyvinvoinnin.

Nils-Anders Granvik /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade herr talman! Då man hörde det socialdemokratiska gruppanförandet så blev man bedrövad som regeringskumpan. Jag ställer... (Ed. Pulliainen: Det är er regering!) Alldeles, just därför. — Jag ställer helt enkelt frågan att hur är det möjligt att denna redogörelse är ett dokument som enhälligt har blivit avgivet av vår regering?

Herr talman! Svenska riksdagsgruppen har länge efterlyst den lantbrukspolitiska redogörelse som nu debatteras. Tyvärr kommer redogörelsen i slutet av regeringsperioden, varför denna regering inte kommer att hinna förverkliga de målsättningar som finns och de kompletteringar som riksdagen eventuellt beslutar om. Dokumentet går över och i arv till en kommande regering eller regeringar.

Redogörelsen är ett utmärkt uppslagsverk och en bra beskrivning av jordbrukets utveckling och nuläge under Finlands tid som EU-medlem. Man kan säga att diagnosen är rätt ställd, men tyvärr så saknas den konkreta medicineringen då målsättningsdelen saknar konkreta åtgärdsförslag. Målsättningarna borde utmynna i konkreta åtgärder med ekonomisk konsekvensbedömning som kunde beaktas i budgetplaneringen. Av redogörelsen får man den uppfattningen att ministeriet mera behandlar den landsbygdspolitiska utvecklingen än utvecklingen inom jordbruket. Vi vill påpeka att landsbygdsutvecklingen hänger på en stark primärproduktion som bygger på familjejordbruket i hela landet.

Puhemies! Valtion vuoden 2006 budjetin perusteluissa todetaan, että maataloustulot ovat laskeneet 32 prosenttia Suomen EU-jäsenyyden aikana. Maanviljelijöitä, joiden välillä tulo jaetaan, on tietysti vähemmän, mutta kun palkkakehitys muiden ammattiryhmien osalta on samanaikaisesti noussut vastaavan prosenttiluvun verran, ymmärrämme, että nykykehitys on kestämätön, jos haluamme säilyttää maatalouden kilpailukykyisenä vaihtoehtona nuorten valitessa ammattia. Nuorisohan ei enää peri ammattia, vaan valitsee sen.

Hallitus toteaa selonteossa, että suurin haaste on maatalouden kannattavuuden lisääminen. Oikein! Kysymys vain kuuluu: Miten? Selonteko ei myöskään anna kuvaa koko elintarvikeklusterin taloudellisesta tai työllistävästä merkityksestä. Hallitus ehdottaa huonon kannattavuuden lääkkeeksi kahta päälinjaa. Toinen on rakenteiden kehittäminen ja toinen tuotteista markkinoilta saatava parempi hinta. Molemmat linjat ovat tietysti oikeita. Rakennemuutos ei saa merkitä, että tarjoamme ainoastaan korkeampaa velanottoa ja enemmän työtä. Hallitus toteaa aivan oikein, että työssäjaksaminen on otettava huomioon. Valitettavasti tätä ongelmaa ei ratkaise yksi vapaapäivä lisää joka neljäs vuosi, kun työtaakka on jo monella kotieläintilalla lähes 3 000 työtuntia vuodessa yrittäjää kohden. Tämä on totuus.

Hallitusohjelmassa pidetään perheyrityksiä mallina maataloudellemme. Silti selonteossa toistuvasti todetaan, että suuremmat yksiköt ovat avain menestykseen, ja verrataan meitä sellaisiin maihin kuin Tanska ja Saksa, joilla on aivan eri edellytykset. Emme voi pitää mallina sellaisia maita, joissa olosuhteet ovat aivan toiset. On aina viisasta painia omassa painoluokassa eikä vahvemman vastustajan kanssa.

Suomen maatalous ei voi koskaan kilpailla samoilla ehdoilla kuin ilmastollisesti suotuisammassa asemassa olevat kilpailijamaat. Siksi selonteosta mielestäni puuttuu tärkein yksittäinen hengissä pysymistä tukeva tekijä, nimittäin taistelu kansallisen tuen säilyttämisen puolesta. Kansallinen tuki on yli kolmasosa maataloustulosta, ja tämä selittää sen ratkaisevan merkityksen. Siksi harjoitetun maatalouspolitiikan lähtökohdan olisi jo pitkään tullut olla, että kaikki strateginen suunnittelu perustuu kansallisen tuen säilyttämiseen. Mielestäni teollista tuotantoa muistuttava maatalous on kansallisen tuen suurin uhka.

Kansallisen tuen säilyttämiseksi meidän on tuotettava elintarvikkeita oman maamme kansalaisille eikä meidän pidä yrittää valloittaa yhteismarkkinoita kansallisesti tuetuilla tuotteilla. Meidän on muistettava, että komissio pitää kilpailua vääristäviä tukia kaikissa tilanteissa punaisena vaatteena. Hallituksella on vastuullinen tehtävä artiklaa 141 koskevissa tulevissa jatkoneuvotteluissa, kun se yrittää vakuuttaa komissiolle, että emme voi kilpailla samoilla ehdoilla kuin suotuisammat alueet ja että olemme riippuvaisia niistä erityisjärjestelyistä, jotka Suomi sai liittyessään Euroopan unioniin.

Olemme jatkuvasti pyrkineet saamaan markkinoilta korkeampaa hintaa tuotteista, eikä se siten ole mikään uusi ajatus. Valitettavasti on todettava, että tukkuliikkeemme eivät tunne sellaista käsitettä kuin kotimaanlisä. Mielestäni tukkuliikkeet vaikuttavat aivan liian paljon elintarvikkeiden hinnoitteluun, ja tämä ei todellakaan tapahdu tuottajien edun mukaisesti. Uhkana on aina tuonti. Kuluttajat ostavat mielellään kotimaista, mutta korkeintaan samalla hinnalla kuin tuontituotteita.

Hallitus toteaa aivan oikein, että maanviljelijöiden sosiaalisten etuuksien parantaminen on tärkeää. Työssäjaksaminen vaatii vapaa-aikaa. Meillä on ainutlaatuinen ja hyvin toimiva lomitusjärjestelmä, mutta vapaapäiviä on lisättävä yrittäjien työpanostuksen mukaisesti. Selonteko huomioi asianmukaisella tavalla työsuojelun ja yrittäjien terveyshuollon, mutta myös tältä osin konkreettinen toimenpideohjelma puuttuu.

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä on olemassa välineitä, joita voidaan käyttää perinteisen maatalouden säilyttämiseksi ja sen kannattavuuden parantamiseksi. Tasapainoinen rakennekehitys on tietysti välttämätöntä. Haluan painottaa tasapainoista kehitystä perheviljelmien puitteissa. Kannattamatonta tuotantoa ei voi korvata korkealla investointituella. Siksi käytettävissä olevia mahdollisuuksia on hyödynnettävä. Olen aikaisemmin korostanut kansallisen tuen merkitystä. Toinen keskeinen keino on veropolitiikka, josta voimme päättää kansallisella tasolla.

Talman! Ökad satsning på användning av bioenergi lyfts fram som en ny möjlighet i redogörelsen. Vi håller med om att biobränslet innebär stora möjligheter om vi kan komma överens om en sådan stöd- och skattepolitik som verkligen ger såväl enskilda som företag ekonomisk möjlighet att konvertera från olja till biobränsle. Det är ett riktigt påpekande att vi har möjlighet att avdela stora åkerarealer för bioenergiproduktion om vi kan garantera att produktionen är lönsam och avsättningen säkrad.

Växthusnäringen är en storförbrukare av olja och har följaktligen stora lönsamhetsproblem med de höga uppvärmningskostnaderna. Inom växthusnäringen finns intresse för att byta oljan mot biobränsle men de stora investeringskostnaderna avskräcker. Ett högre investeringsbidrag skulle ge tre fördelar: Lägre uppvärmningskostnader och ökad efterfrågan på biobränsle, som ger nya arbetsplatser ute på landsbygden och inte minst mindre koldioxidutsläpp.

Puhemies! Selonteossa ei juurikaan käsitellä maatalouden sivuelinkeinoja. Jotta voimme säilyttää maaseudun elinvoimaisena, meidän on varjeltava ja kehitettävä kaikkia mahdollisia työpaikkoja ja tulonlähteitä. Turkiselinkeino on elintärkeä monelle maamme kunnalle, erityisesti Pohjanmaalla. Turkiselinkeinolle on annettava sille kuuluva asema maamme maaseutuelinkeinojen joukossa. Elinkeino tarvitsee investointitukea erityisesti ympäristöinvestointeihin ja eläinten hyvinvointiin. Turkistarhaus sitoo yrittäjiä seitsemänä päivänä viikossa samalla tavoin kuin muita kotieläintuottajia, ja siksi turkistarhaajien on päästävä mukaan lomitusjärjestelmään. Toivon, että nykyinen hallitus huolehtii tästä ennen kuin sen toimikausi päättyy.

Puhemies! Lopuksi haluan vielä toistaa, että selonteko maaseudun tilanteesta on hyvä, mutta konkreettiset keinot tavoitteiden saavuttamiseksi puuttuvat. Oletamme, että eduskuntakäsittely täydentää selontekoa konkreettisin tavoittein ja keinoin. Horjuvan talouden lisäksi epätietoisuus elinkeinon kehityksestä huolestuttaa. Kaikki investoinnit maatalouteen tehdään pitkällä tähtäimellä, ja siksi maatalousyrittäjän on tiedettävä, miltä tulevaisuus näyttää.

Päivi Räsänen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maatalouspolitiikan hämmentynyt ja näköalaton tila on helppo ymmärtää, kun kuunteli päähallituspuolueiden keskenään täysin ristiriitaisia puheenvuoroja. Selontekokin on enemmän virkamiesraportti kuin poliittisen tahtotilan ilmaus.

Tulokehitys maataloudessa on useamman vuoden ajan ollut laskeva, eivätkä tuottajahinnat kata tuotantokustannuksia. Korotetuilla investointituilla kannustetaan maatiloja kasvuun samaan aikaan, kun maatalouspolitiikka ja maataloustuotteiden markkinat ovat suuressa murroksessa. Epävarmuus tulevaisuudesta leimaa koko alaa.

Cap-reformin myötä tuet irrotetaan tuotannosta, mikä on ongelmallista yrittäjän työmotivaation ja työn mielekkyyden näkökulmasta. Wto:ssa on tarkoitus edelleen merkittävästi leikata maataloustukia, ja komissio näyttää olevan jäsenmaita innokkaampi edistämään elintarvikkeiden vapaakauppaa ja maailmanlaajuista kilpailua. Suomen onkin edellytettävä, ettei EU:n komissio ylitä sille annettua neuvottelumandaattia Wto:ssa.

Kristillisdemokraattien mielestä maatalous- ja maaseutupolitiikan päätösvallan keskittyminen Euroopan unionille on ongelmallista. Keski-Euroopan ehdoin luodut järjestelmät eivät sovi Suomen oloihin. Kansallista päätösvaltaa tulisi kasvattaa nyt, kun Euroopan unionissa laaditaan vuonna 2007 alkavan rahoitus- ja ohjelmakauden säädöksiä. Suomen hallituksen on vaadittava tiukkaa menokuria Euroopan unioniin ja Suomen maksuosuuden kasvun hillitsemistä, jolloin varoja jää myös enemmän järkevän kansallisen alue- ja maaseutupolitiikan kautta tapahtuvaan kehittämistyöhön.

Euroopan unionissa tekeillä oleva sokeriuudistus keskittäisi tuotannon keskisen Euroopan alueelle ja käytännössä lopettaisi tuotannon unionin reuna-alueiden maissa, kuten Suomessa. MTK:n mukaan sokerijuurikkaalle ei Suomen oloissa ole kilpailukykyistä vaihtoehtoa, ja sokerihan työllistää Suomessa noin 2 500 viljelijää ja 4 000 muuta työntekijää. Euroopan unionin komissio pitää kiinni tiukasti omasta mallistaan, ja asiaa valmistellaan niin, että ratkaisevat päätökset tehtäisiin jo marraskuussa.

Mutta mistä asiassa on pohjimmiltaan kyse? Epäillään, etteivät Wto-neuvottelut sinänsä edellytä näin pikaista ratkaisua, vaan kyse on enemmän Euroopan unionin sisäisestä asiasta. On myös pelätty, että koska komission mielestä sokerikiintiöt omistaa teollisuus, pahimmillaan tuotantokiintiöt myydään ja ostetaan tehtaita kehitysmaista.

Kristillisdemokraatit edellyttävät, että Suomen valtio pitää kiinni 100 miljoonan euron arvoisista tuotantokiintiöistään eikä salli nykyisestä 70 prosentin omavaraisuudesta luopumista. Perinteisille tuotantoalueille tulee antaa kohtuulliset mahdollisuudet jatkaa tuotantoa sopivien kiintiöiden sekä hinta- ja tukipolitiikan avulla. Euroopan unionin tulisikin kohdistaa supistukset juuri vientiin menevän tuotannon osalta.

Perusmaatalouden aseman heikkeneminen on heijastunut vahvasti koko maaseudun elinvoimaisuuteen. Maatalouden ja elintarviketeollisuuden bkt-osuus on laskenut vuodesta 91 vuoteen 2003 lähes 3 prosenttiyksikköä. Samassa ajassa näillä aloilla on menetetty noin 80 000 työpaikkaa. Aktiivisten tilojen määrä on vähentynyt 44 prosenttia. Ensi vuodelle esitetyt maa- ja metsätalousministeriön määrärahat ovat kauttaaltaan niukat. Suuri epäilys on, voidaanko niillä toteuttaa tasapuolisia tukiratkaisuja eri tuotantosuunnissa ja -alueilla. Kehittämiseen eivät esitetyt rahat riitä.

Maatalousyrittäjillä on keskimääräistä suurempi riski sairastua työperäiseen ammattitautiin ja joutua työtapaturman uhriksi. Työterveyshuolto on keskeisessä asemassa pyrittäessä maatalousyrittäjien työkyvyn säilyttämiseen, mutta työterveyshuoltoon kuuluu vain noin 40 prosenttia maatalousyrittäjistä. Yrittäjien työterveyshuollon kattavuutta onkin pikaisesti parannettava.

Epävarmuus alan tulevaisuudesta ja myönteisten tulevaisuuden näköalojen puute on aiheuttanut maatalousyrittäjille erityisen paljon työuupumusta. Hallitusohjelmassa luvataan kehittää lomitusjärjestelmää ottaen huomioon viljelijöiden jaksaminen. Lupaus on edelleen lunastamatta, sillä lomituspalvelujen kehittämiseen ei ole osoitettu lisämäärärahoja.

Keskustalaisen Vanhasen hallitus on ajanut hämmästyttävän tylyä maaseutupolitiikan linjaa. Kyläkoulujen kiihtyvä lakkauttaminen ja haja-asutusalueiden joukkoliikenteen alasajo heikentävät osaltaan maatalousväestön tulevaisuuden näkymiä. Myös yksityisteiden valtionapuja ja maakuntien kehittämisrahaa on leikattu. Varsinainen aluepolitiikan mahalasku nähtiin Rautatieviraston "hajasijoituksessa" Helsinkiin.

Arvoisa puhemies! Maatalouspoliittinen selonteko nostaa bioenergian maatalouden yhdeksi tuotantosuunnaksi ja vaihtoehdoksi elintarviketuotannolle. Eduskuntahan hyväksyi ydinvoimapäätöksen yhteydessä jo kolme ja puoli vuotta sitten yksimielisesti lausuman, jolla hallitus velvoitettiin vero-, tuki-, tutkimus- ja muin keinoin edistämään bioenergian käyttöä. Kuitenkin hallitus on laiminlyönyt eduskunnan tahdon toteuttamisen, ja Suomi on jäänyt kauas Euroopan unionin tavoitteista.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on pettynyt siihen, että Vanhasen hallitus ei ole vakavasti panostanut bioenergian käytön lisäämiseen ja ryhtyy aktivoitumaan asiassa vasta hallituskautensa loppusuoralla. Marginaaliset teot eivät auta, vaan Suomessa tarvitaan pikaista lainsäädäntöä ja lisärahoitusta bioenergian käytön lisäämiseksi. Teknologiaa on olemassa, mutta hallituksen viivyttely on pysäyttänyt tuotannon ja jakelun kehittymisen.

Edellytämme, että maatalouden mahdollisuudet biokaasun tuottamiseen tulee hyödyntää ympäristö- ja työllisyyssyistä ja myös siksi, että öljyn hinta on jäämässä pysyvästi korkealle tasolle. Suomen on pyrittävä EU:n tavoitteeseen, jonka mukaan liikenteen polttoaineista vuonna 2010 noin 6 prosenttia olisi biopohjaista. Biokaasun tuotantoa maatiloilla ja jätelaitoksissa on tuettava esimerkiksi antamalla verohelpotuksia sen käytöstä kulkuvälineiden polttoaineena. Hajautetun sähköntuotannon verkko- ja siirtomaksuja tulee myös alentaa.

Arvoisa puhemies! Ruuan hintaa voidaan keventää merkittävästi myös alentamalla sen arvonlisäveroa. Tämän vaalikauden mittavien veronkevennysten joukkoon ei tämä esitys mahtunut, vaikka se olisi ollut kaikkia kansalaisia tasapuolisesti kohteleva ratkaisu. Professori Matti Virenin mukaan kaksi kolmasosaa veron muutoksesta päätyisi kuluttajahintoihin. Sillä olisi myönteinen vaikutus koko elintarvikeketjuumme. EU-maista Suomi verottaa elintarvikkeita viidenneksi raskaimmin. Keskimääräinen vero on Keski-Euroopan maissa, muun muassa Saksassa, 7 prosenttia, kun Suomessa se on 17 prosenttia. Iso-Britannia, Irlanti ja Maltahan ovat luopuneet ruokaverosta kokonaan.

Kristillisdemokraatit ovat jo useissa vaihtoehtobudjeteissaan vaatineet ruuan arvonlisäveron keventämistä 5 prosenttiyksiköllä, ja äskettäin myös kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen peräsi ruokaveron kevennystä mahdollisimman pian. Pekkarinen ja suurin osa keskustakenttää puhuivat tästä myös ennen viime eduskuntavaaleja, mutta asia jätetään puheissa taas seuraavan hallituksen huoleksi. Voidaan myös kysyä, kun keskusta ja sosialidemokraatit näyttävät maatalouspolitiikassa olevan niin kovin eri linjoilla, onko tässäkin kysymys siitä, että päähallituspuolue keskusta ei saa tätä tavoitettaan hallituksessa läpi ja syy löytyy toisesta päähallituskumppanista. Eikö sosialidemokraatteja kiinnosta sosiaalisesti oikeudenmukainen verotus?

Arvoisa puhemies! Suomalainen maatalous joutuu kilpailemaan samanaikaisesti hinnalla ja laadulla. Laatukilpailussa olemme maailman kärkeä, mutta se ei tule ilmaiseksi, kun luonnonolosuhteemme ovat maataloudelle hankalat. Lähiruuan suosiminen on mielekästä myös kestävän kehityksen kannalta. Eksoottiset etelän herkut vaativat liikennepäästöjä moninkertaisesti enemmän kuin kotoiset elintarvikkeet. Esimerkiksi riisiannos lautasella aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä viisi kertaa enemmän kuin vastaava peruna-annos.

Alkutuotantokustannuksiltaan maailman kalleimpiin kuuluvan kotimaisen ruuan myyminen kohtuuhintaan suomalaisille kuluttajille tulee jatkossakin olla mahdollista. Maatalouspolitiikkaa eivät tarvitse vain maatalousyrittäjät, vaan sillä turvataan terveellinen ruoka ja turvallisuuspoliittisesti elintärkeä ruuan huoltovarmuus meille kaikille.

Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi on todettava, että on myönteistä ja kiitoksen arvoista, että maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojan toimesta on nyt käsiteltävä selonteko toimitettu hyvissä ajoin eduskuntaan ja siihen on ollut riittävästi aikaa tutustua, vaikka sen sisällöstä ryhmässämme olemmekin monilta osin eri mieltä.

Arvoisa puhemies! Kuten valtioneuvoston selonteot useimmiten, herättää nyt käsiteltävänä oleva maatalouspoliittinen selontekokin ristiriitaisia tunteita. Selonteko huokuu optimismia ja tulevaisuudenuskoisia, kauniita visioita. Silti ei voi välttyä siltä realistiselta mielikuvalta, että koko ajan kuitenkin suomalaisen maatalouden tulevaisuuden taustalla kumisevat EU:n virittämät kuolinkellot. EU:n jäsenyys on muuttanut Suomen maatalouspoliittista järjestelmää syvällisesti. Kansallisen maatalouspolitiikan ja suojattujen markkinoiden ajasta siirryttiin yhden yön rysäyksellä yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja sisämarkkinoihin.

Sen kymmenen vuoden aikana, jonka olemme olleet mukana keskustapuolueen johdolla meille neuvotellussa EU-kolhoosissa, on jo lähes 30 000 tilalla jouduttu laittamaan niin sanotusti pillit pussiin. Lopettaneista aktiivitiloista on eläintiloja ollut runsaat 22 000. Viljatilalliset ovat sinnitelleet kotieläintilallisia sitkeämmin EU:n budjettiraamien kiintiövankeina. Vähäisempi poistuma sillä sektorilla on johtunut lähinnä siitä, että kotieläintuotannosta luopuva jatkaa usein viljan tuottajana ennen kuin luopuu kokonaan tuotannosta. Vuonna 2004 Suomessa oli 72 054 aktiivitilaa. Tästäkin joukosta poistuu Elintarviketiedon tuoreen haastattelututkimuksen mukaan vielä kolmannes vuoteen 2012 mennessä.

Maatilojen lukumääristä raportoivat tilastot ovat korutonta kertomaa. Niistä heijastuu se kylmä tosiasia, että EU:n sisämarkkinoilla maatalous on vauhdilla siirtymässä sinne, missä se on EU:n näkemyksen kannalta edullisinta ja missä suuret EU-maat ovat pystyneet käyttämään itsekkäitä tarkoitusperiään.

Herra puhemies! EU:hun meno on merkinnyt suomalaiselle talonpojalle itselleen kapenevaa leipää ja väheneviä mahdollisuuksia. Alasajolinja jatkuu ja kiihtyy. Selonteon väite siitä, että ulkomaisen raaka-aineen jalostaminen Suomessa ei ole todennäköistä, on vailla pohjaa. Nythän esimerkiksi suurin osa ruisleivästä leivotaan ulkomaisesta viljasta. Mistähän tämäkin johtuu? Vielä 1980-luvulla rukiista maksettiin 3,60 vanhaa markkaa kilo. Nyt hinta on enää vain 70 penniä kilo silloisella rahalla mitattuna. Siinä syy, ettei ruista juurikaan enää viljellä. Sama kielteinen suuntaus valtaa alaa myös marjojen, hillojen ja mehujen osalta. Nyt seuraavaksi on vaarana, että perinteisistä kotimaisista elinkeinoista myös sokerin tuotanto ollaan asteittain lopettamassa vedoten siihen, etteivät meidän tuotanto-olosuhteemme ole suotuisat. Mikä onkaan sitten seuraava maatalouden ala, joka vastaavilla ontuvilla perusteilla lopetetaan?

Herra puhemies! Vaikka selonteko on tuore, se ei kuitenkaan ole pystynyt varautumaan nopeasti konkretisoituviin uhkakuviin. Mietinnössä kyllä puhutaan siipikarjan lihan vahvoista tulevaisuuden näkymistä. Todellisuutta kuitenkin on, että niin sanotut lintuinfluenssatapaukset saartavat jo Suomea ja saattavat sekoittaa kananmunamarkkinatkin. Unohtaa ei sovi myöskään hullunlehmäntauti- ja salmonellaepidemioita.

Aina vaalien jälkeen saamme lehdistä katsella erilaisia valtarakenteista kertovia poliittisia värikarttoja. Jos EU:n maatalouspolitiikasta tehtäisiin samalla tavoin ja samalla periaatteella tilastokartta, osoittaisi se Suomen kannalta mustina läntteinä suuren määrän autioituneita alueita, eikä tälle aluepolitiikankin kannalta kielteiselle kehitykselle näy valitettavasti loppua. EU-huumassa ovat unohtuneet nekin periaatteet, joiden mukaan on pidetty kansallisesti perusteltuna, että maatalous on kiinteä osa maaseutua ja sen elinvoimaa sekä että sillä on tärkeä aluepoliittinen ja työllistävä vaikutus. Unohtaa ei sovi myöskään oman maatalouden tärkeää merkitystä erityisesti elintarvikkeiden saatavuudelle ja laadulle kriisitilanteissa.

Aikaisemmissa kannanotoissa on korostettu, että kasvinjalostuksen tavoitteena on jalostaa ihmisravinnoksi tai rehuksi sopivia lajikkeita. Tässä selonteossa muuttuneesta näkemyksestä kertoo linja: "Jatkossa on syytä suunnata tutkimusta ja jalostusta myös energian tuotannon lähtökohdista." Kannatettavaa tietenkin on, että heikosti tuottavat pellot saataisiin tuottamaan tehokkaasti bioenergiakasveja, kuten ruokohelpeä, unohtamatta biopolttoaineita. Tuntuu lisäksi oudolta — ainakin näin vanhakantaisesta ihmisestä — että ravitsevaa viljaa esitetään mieluummin poltettavaksi kuin vietäväksi vaikkapa kehitysapuna nälkäänäkevien auttamiseksi. Faon mukaan heitä on kehitysmaissakin 815 miljoonaa. Miksi kehitysavuksi kelpaa vain riihikuiva raha eikä esimerkiksi suomalainen laadustaan ja puhtaudestaan tunnettu vilja?

Ruuaksi kelpaavan viljan polttamista paljon järkevämpiä energiamuotoja Suomesta kyllä löytyy. Energiaksi kelpaavaa arvokasta hakkeen raaka-ainettakin jää nykyisin valtavat määrät metsiin lahoamaan.

Arvoisa puhemies! Nyt on viimeinen hetki pysähtyä perusteellisesti miettimään, mitä maatalouden tulevaisuudelta todella halutaan. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän mielestä maataloustuotannon tulevaisuus kaikkialla Suomessa on turvattava ja siksi hallituksen omaksumaa kansallista maataloustukilinjaa on ajoissa muutettava. Nykyisen virhelinjan seurauksena tilakoot ovat paisuneet ylisuuriksi ja vaarana on vielä suuremmat kokonaisuudet, jolloin niihin kohdistuva velkataakka on kasvanut kohtuuttomaksi sekä siitä johtuva työuupumus ja muut ongelmat ovat vain kasvaneet. Perussuomalaisten mielestä tilanteen korjaamiseksi tulisi ottaa käyttöön vaikkapa entisen pinta-alalisän kaltainen sosiaalisten perusteiden mukainen pien- ja perhetilojen tasaustuki.

Selonteossa korostetaan useassa kohdassa, että talonpojan tulee saada ponnistuksistaan oikeudenmukainen korvaus. Toisaalta kuitenkin käy ilmi, että heidän tulotasonsa on viime vuosina pudonnut huomattavasti. Nyt pitää tehdä kaksinkertainen työmäärä entiseen verrattuna. Mikä muu ammattikunta olisi voinut hyväksyä tällaista menettelyä? Nykyisin muissa ammateissa pyritään lyhentämään työaikaa ja keventämään työtä. Samaan aikaan tulotason heikkenemisen kanssa ovat tuotteiden tuottajahinnat laskeneet keskimäärin noin 50 prosenttia.

Erikoisinta asiassa on, että tämä kehitys ei ole lainkaan parantanut kuluttajien asemaa. Talonpoikien ajaminen taloudellisesti ahtaalle ei näy kuluttajien kukkaroissa, vaan Suomessa ruokakorin hinta on noussut EU-maiden kärkijoukkoon. Eli sopii kysyä, mistä löytyy se välikäsi, joka vetää suomalaisen talonpojan selkänahasta suurimman voittosiivun. Herää kysymys, eikö EU:lla ole halua puuttua tähän epäkohtaan.

Arvoisa puhemies! Käsittämättömältä tuntuu myös uusi tilatukijärjestelmä, joka tulee johtamaan näennäisviljelyyn, kun tuki on pääosin pinta-alaperusteista eikä tuotantomäärillä ole enää juurikaan merkitystä. Maataloutta ei yritetäkään tehdä tehokkaimmalla tavalla, vaan kaikki perustuu siihen, että valvovilta EU-tarkkailijoilta saadaan hyväksyntä tuille. Tuntuukin siltä, että viljelijät ovat täysin byrokraattien ja satelliittien armoilla. Esimerkiksi puuttuvien korvamerkkien johdosta on viety jopa puolen vuoden tulo.

Arvoisa puhemies! Selonteon loppupuolella on lueteltu runsain mitoin erilaisia tavoitteita, jotka ovat sinällään hyviä ja kannatettavia, mutta EU-sidonnaisuuden aikana suurin osa niistä on mielestämme täysin epärealistisia. Tosiasia on, että talonpojan asema ei ole koskaan ollut näin huono, kuin se nyt yleisesti ottaen on keskustapuolueen johtaman hallituksen aikana. Toivon, että maa- ja metsätalousvaliokunta saa mietintöönsä todellisia talonpojan asemaa parantavia elementtejä.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Kiitän ryhmäpuhujia ja totean samalla, että maatalouspoliittisen selonteon lähetekeskustelu on pitänyt salissa paljon kansanedustajia, poikkeuksellisen paljon, mistä tietenkin olen erittäin mielissäni, ja kun keskusteluun on varattu paljon puheenvuoroja, odotan mielenkiinnolla keskustelua.

Haluan myös kiinnittää huomiota siihen, että kaikissa ryhmäpuheenvuoroissa annettiin yksiselitteisesti tuki suomalaisen, kotimaisen ruoantuotannon edellytysten säilyttämiselle. Kukaan ei tätä perustavoitetta asettanut kyseenalaiseksi. Kaikissa puheenvuoroissa myöskin nähtiin tarpeelliseksi ja välttämättömäksi ylläpitää suomalaisen maaseudun elinvoimaisuutta. Siis päätavoitteesta näkyy oltavan kaikissa poliittisissa ryhmissä hyvin yksimielisiä. Tämä on erittäin myönteinen asia. Sen jälkeen on tietysti sitten tarpeen, että käymme keskustelua siitä, millä keinoilla näihin tavoitteisiin voidaan päästä.

Otan esille muutamia kohtia eri puheenvuoroissa.

Haluan kiinnittää huomiota keskustan eduskuntaryhmän puheenvuorossa esiin nostettuun kysymykseen elintarvikesektorin koosta. Vaikka usein nostetaan esille maatalouden varsin pieni osuus bruttokansantuotteesta, on huomattava, että kun tarkastellaan elintarviketuotantoa kokonaisuutena, josta maatalous tietenkin muodostaa tärkeän osan, tämä kokonaisuus on teollisuudessa neljänneksi suurin teollisuuden ala. Kun otetaan huomioon kaikki luonnonvaroihin, siis maaseudun tuotantoon, liittyvät tuotantoketjut — puuntuotantoketju, energiantuotantoketju, ruoantuotantoketju — kysymys on erittäin merkittävästä osasta Suomen kansantaloutta.

Keskustan ryhmäpuheenvuorossa käsiteltiin myöskin EU:n politiikkaa luonnonhaittakorvauksen kehittämisessä, jossa tärkeä tavoite Suomen kohdalta on, niin kuin puheenvuorossa todettiin, se, että luodaan koko Euroopan kattava, luonnonolosuhteita tasoittava järjestelmä.

Tässä yhteydessä haluan myös viitata kysymykseen kansallisesta tuesta. Meillä on, minkä muun muassa ed. Granvik otti esille, kahdella liittymissopimuksen pykälällä oikeus myöntää kansallista tukea, mutta on huomattava, että kansallista tukea myönnetään myöskin muun muassa luonnonhaittakorvauksen kansallisena lisäosana. On huomattava, että tämä osa kansallista tukea kuuluu unionin yhteisen maatalouspolitiikan kokonaisuuteen ja on siinä mielessä kestävämmällä pohjalla kuin erilliset kansalliset tukijärjestelmät. Voi sanoa, että kun olemme voineet osan kansallisista tuista siirtää unionin yhteisen politiikan piiriin kuuluviin järjestelmiin, olemme voineet siirtää ikään kuin turvaan erilaisilta paineilta merkittävän osan kansallista tukea. Tämä mielestäni on syytä huomata ja arvioida kansallisia tukia ei vain näiden kahden erillisen kansallisen tuen pykälän pohjalta vaan kokonaisuutena.

Sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa kiinnitettiin huomiota ympäristökysymyksiin. Tämä asia oli hallituksen valmistelussa myöskin esillä. Selonteossa selvästi todetaan, että asetamme korkean ympäristönsuojelun tason tärkeäksi maatalouden tavoitteeksi. Tässä puututaan ravinnekuormitukseen ja Itämeren tilaan. Ravinteiden käyttö maataloudessa, erityisesti fosforin käyttö, on alentunut aivan oleellisesti. Tämä ei ole vielä vastaavalla tavalla näkynyt ravinnehuuhtoutumissa eikä varsinkaan rehevöitymisessä rannikkoalueilla. Tutkijat eivät tarkkaan osaa sanoa, miksi näin on tapahtunut, mutta tutkijat olettavat, että vaikutus tulee viiveellä.

Joka tapauksessa yhteinen tavoite on se, että yhtäkään ravinnekiloa ei käytettäisi turhaan. Ei viljelijöillä ole tietenkään mitään perusteita ostaa tarpeettomia tuotantopanoksia. Tässä kohdassa, niin kuin monessa muussa, joudumme viittaamaan siihen, että tarvitaan parempaa tietoa, tarvitaan tutkimusta ja tutkimukseen pitää panostaa. Toivon, että eduskuntaryhmät ovat valmiita tukemaan tutkimustavoitteita ja tutkimukseen panostamista myös maatalouden osalta.

Sitten mitä tulee maatalouden tukeen, on selvää, että suomalainen maataloustuotanto ei voi selviytyä ilman merkittävää tukipanosta. Kuitenkin jos suhteutetaan tätä sosialidemokraattien puheenvuorossa esille otettua tukipanosta koko ruokamarkkinan suuruuteen, ei kysymys enää olekaan niin dramaattisista miljardeista kuin tässä erilliseksi otettuna näyttäisi olevan. Kysymyshän on siitä, että tällä summalla ylläpidetään suomalaista elintarviketuotantoa, voidaan sanoa, että alennetaan ruuan hintaa tai pidetään ylipäätään tätä elinkeinoa ja ruuantuotantoa hengissä. Sen suuruus on merkittävä, sitä ei tietenkään ole syytä kieltää. Mutta voi yhtyä siihen, ja pidän tätä tärkeänä perushavaintona sosialidemokraattien puheenvuorossa, että kysymykseen, tarvitaanko maataloutta, vastaus on kyllä. Minusta se ei ole vähämerkityksellinen asia. Tämä on oleellinen asia tässä puheenvuorossa. (Välihuutoja) Mitä sitten tulee arvioon siitä, miten tuet vaikuttavat, tämä on monimutkainen kysymys. En yhdy käsitykseen siitä, että elintarvikkeiden hintoihin olisi tullut nousupainetta sen takia, että meillä on tukijärjestelmiä. Tätä perustelua on vaikea ymmärtää.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen puheenvuoron osalta olen pettynyt sen suhteen, että se sisälsi kyllä suuren joukon arvostelua kaikesta siitä, mitä tähän asti on tämän hallituksen aikana tehty, mutta ei yhtäkään esitystä siitä, miten olisi pitänyt toisin toimia tai miten pitäisi toimia eteenpäin. On tavattoman helppoa esittää kritiikkiä asioista ja tilanteista, joissa toimitaan ongelmallisessa kansainvälisessä toimintaympäristössä. Helppoa on sanoa, että toisin olisi pitänyt tehdä, mutta näyttää olevan kokoomuksellekin vaikea löytää vaihtoehtoisia toteuttamiskelpoisia menettelytapoja.

Sinänsä voi yhtyä moniin niihin kysymyksiin, muun muassa siihen, että maatalouden kannattavuuskehitys on ollut EU-aikana kielteinen. Tätäkin kannattaa kuitenkin arvioida siitä näkökulmasta, että meillä on, kun tarkemmin analysoidaan maatalouden kokonaisuutta, paljon myöskin myönteisiä, voi sanoa, menestystarinoita maatalouselinkeinon sisällä, mikä antaa rohkaisua sen suhteen, että kyllä maatalouselinkeino yrittävien ja osaavien viljelijöiden käsissä menestyy tänäkin päivänä ja tulevaisuus ei ole niin musta, kuin tässä puheenvuorossa haluttiin leimata. Ainakin minä uskon vakaasti siihen, että suomalainen maatalous pärjää jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Vielä haluaisin todeta vihreän eduskuntaryhmän puheenvuorosta erityisesti liittyen luomutuotantoon. Jos yhtä aikaa asetetaan tavoitteeksi ensin 0,5 miljoonaa hehtaaria energian tuotantoon ja siihen sitten vielä lisäksi paljon hehtaareita, oliko minimissään 20 prosenttia peltoalasta, luomutuotantoon, niin tuntuu kyllä tavattoman kovalta haasteelta.

Me olemme hallituksen piirissä lähteneet siitä, että luomutuotantoa kehitetään siinä suhteessa kuin markkinat ovat valmiita ostamaan luomutuotteita. Olemme lähteneet siitä, että luomutuotannon edellytyksiä ylläpidetään, mutta samalla halunneet korostaa sitä, että perinteinen tuotantomuoto tuottaa terveellisiä, turvallisia elintarvikkeita ja myöskin se tapahtuu ympäristöä kunnioittavalla tavalla. Emme ole halunneet vetää tähän mitään suurta rajaa. Olemme halunneet todeta sen, että sikäli kuin kuluttajat haluavat maksaa luomutuotteista korkeamman hinnan, joka johtuu korkeammista tuotantokustannuksista, se on sallittua, toivottavaa, mutta merkittävän ylimääräisen panostuksen sen tuotantomuodon suhteen ei ole katsottu olevan perusteltu. Kuluttajat päättäkööt siitä, missä laajuudessa luomua Suomessa pitää tuottaa. Haluan tässä yhteydessä todeta, että pidän itse tarpeellisena luomutuotannon edellytysten ylläpitämistä mutta etenemistä tässä maltillisella tavalla.

Jari  Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen hyvin tyytyväinen siihen, että kaikissa ryhmäpuheenvuoroissa haluttiin turvata suomalainen maatalous, suomalainen ruuantuotanto. Se antaa hyvää selkänojaa koko elintarvikeketjulle ja viljelijöille.

Sen sijaan ihmettelen SDP:n ryhmäpuheenvuorossa ollutta ajatusta siitä, että maatalouden ympäristötuella ei ole ollut mitään merkitystä Itämeren kuormitukselle. Kuitenkin 12 vuoden aikana fosforilannoitteiden määrä, käyttö, on maataloudessa vähentynyt yhteen kolmasosaan aikaisemmasta ajasta, samoin typen käyttö on merkittävällä tavalla vähentynyt. Jollei tällä ole mitään merkitystä, niin tästähän on vedettävä johtopäätös, että maataloudellahan ei ole minkäänlaisia valumia silloin. Kaikki tämä selviää, kun lukee ympäristötuen arvioinnin väliraporttia. Kyllä pitää vähän tarkemmin ja vakavammin suhtautua tähän keskusteluun, kun puhutaan näin tärkeästä asiasta kuin ruuan tuotannosta.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan omalta osaltani myöskin kiinnittää huomiota siihen, että tämä keskustelu oli kohtuullisen rakentava yhtä puheenvuoroa eli sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoroa lukuun ottamatta, joka oli kyllä raflaavuudessaan pitkään aikaan ennenkuulumaton. Haluaisinkin kiinnittää huomiota muun muassa siihen, että sosialidemokraatit ottivat esiin Oecd:n tutkimuksen, missä on kiinnitetty huomiota Suomen elintarvikkeiden korkeisiin hintoihin. Sosialidemokraattien ryhmäpuheen mukaan korkea hintataso näyttää ainakin osittain johtuvan suurista tukiaisista. Maatalousministeri Korkeaoja, onko hallitus samaa mieltä tästä?

Toinen asia, mikä sosialidemokraattien mielestä on väärin, on se, että tukijärjestelmämme aiheuttavat vahinkoa meitä köyhemmille maille: "Oikeudenmukaisuus vaatii maatalouskaupan vapauttamista, vientitukien laskemista ja rajasuojan alentamista." Ministeri Korkeaoja, tämä oli suora lainaus sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorosta. Minä olen ymmärtänyt, että olemme täällä aika huolissamme kaikki seuranneet EU:n kanssa näitä vääntöjä, keskusteluja Suomen maatalouden tulevaisuudesta ja viljelijöiden oikeudenmukaisesta kohtelusta EU:n alueella. Oletteko sitä mieltä, että tämä politiikka nyt muuttuu niin, että sosialidemokraatit, jotka ovat tärkein hallituskumppaninne, pystyvät vääntämään (Puhemies koputtaa) Suomen hallituksen politiikkaa tähän suuntaan (Puhemies: Aika!), mitä he ryhmäpuheenvuorossaan halusivat?

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä oikeastaan kannan huolta tämän selonteon taloudellisesta pohjasta. Viitaten SDP:n ryhmäpuheenvuoroon ainakin tuntuu, että siitä rahasta ei nyt sitten hallitustasolla olla välttämättä yhtä mieltä. Ajatellaan nyt tilannetta, että meillä on tämä Wto-kuvio, joka on auki, meillä on EU-budjetti auki — viittaan tässä tilatukijärjestelmään — ja sitten ensi vuoden budjetti ilmeisesti, no sekin on auki vielä. Mutta minkälaiset ristiriidat nyt hallituksella sitten todellisuudessa on, vai onko tämä koko selonteko semmoinen hyllypaperi, jolla ei ole mitään taloudellista pohjaa?

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä selonteossa todetaan biokaasusta sillä tavalla, jotta Suomessa on niukalti tästä tietoa, itse tästä asiasta, mutta biokaasustahan on hirveän paljon maailmalla tietoa ja myös Pohjoismaissa sekä Suomessakin. Ihmettelen, miksi tässä ei ole sen tarkemmin otettu selvää tästä hommasta, koska kyllähän tämä uusi mahdollisuus tulee olemaan ja mahdollisimman nopeasti pitäisi saada eteenpäin näitä asioita ja voimalaitoksia ympäri Suomea.

Mutta sitten tästä EU-politiikasta ja siitä, miten on liian isoja tiloja. Kyllä tässä MTK on ajanut tämmöistä ökyisäntäpolitiikkaa. Jos MTK olisi halunnut tämmöistä perheviljelmäajattelua viedä eteenpäin, niin Suomessa ei tässä tilanteessa oltaisi. Minä olen sitä mieltä, että meidän pitäisi yhä edelleen vielä kannustaa siihen suuntaan, että ne viimeiset pikkutilat pitäisi säilyttää. Muuten ei tämä homma toimi, jos ei hallitus ota siihen kantaa.

Turkiseläintuotannon puolella on se ongelma, että yhä edelleen kuulee puheenvuoroja siitä, jotta (Puhemies koputtaa) jossain aikataulussa se pitää lopettaa, ja se aiheuttaa epävarmuutta tuolla turkistuottajien puolella.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Korkeaoja totesi, että luomutuotantoon ei ehkä riitä peltoalaa, jos 500 000 hehtaaria menee ruokohelpeen. Laskelmieni mukaan on vielä 1,7 miljoonaa hehtaaria varalla. Luomutuotannon kysyntä kasvaa kaikissa maissa. Suomessa ei haluta tehdä eroa puhtaan perinteisen suomalaisen ja luomutuotannon välillä, mutta maailmalla kukaan ei tunne puhdasta suomalaista ruokaa. Eikö olisi järkevää kuitenkin panostaa luomutuotantoon ja sen vientiin? Ranskassa se kasvaa 25 prosenttia vuodessa.

Christina  Gestrin /r (vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Vi skall inte invagga oss i föreställningen att jordbruket i andra länder och världsdelar är miljövänligare än hos oss. Finlands familjejordbruksmodell är den bästa garantin för ett miljömässigt hållbart jordbruk och för en trygg livsmedelssäkerhet. Sedan miljöstödet togs ibruk har framsteg gjorts för att förbättra miljöhänsynen i jordbruket.

Tänä aikana fosforilannoitteiden käyttö on vähentynyt puolella ja typpilannoitteiden yhdellä kolmasosalla. On otettu käyttöön suojeluvyöhykkeitä, vähennetty torjunta-aineiden käyttöä ja monella tavalla parannettu ympäristötietoisuutta. Selonteossa todetaan, että kaikilla mailla pitää olla oikeus tuottaa riittävä määrä elintarvikkeita oman maan tarpeisiin. Kaikki, mitä maailmassa tapahtuu tänä päivänä, viittaa myös siihen, että Suomen huoltovalmius elintarviketuotannossa on tulevaisuudessa vähintään yhtä tärkeä asia kuin tähänkin asti.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoroa, joka tuntui olevan kovin oppositiossa hallituksen ja ministeri Korkeaojan linjaan nähden, niin minulle heräsi huoli: Kun te nyt käytte näitä tärkeitä neuvotteluja Euroopan unionissa, niin saatteko te, ministeri Korkeaoja, täyden tuen hallituskumppaniltanne sosialidemokraateilta näihin neuvotteluihin?

Sitten olisin myös toivonut, että tähän keskusteluun olisi osallistunut muitakin ministereitä, esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeri tai peruspalveluministeri. Mutta ehkäpä te voitte kommentoida ja vastata kysymykseen: Miten hallitus aikoo kehittää yrittäjien työterveyshuoltoa, ja miksi ei ole lähdetty liikkeelle tässä lomituspalvelujen parantamisessa, josta kuitenkin puhutaan myös hallitusohjelmassa?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun luki selonteon hyvinkin tarkkaan ja pohti sen sisältöä tämän päivän elämän kannalta tuolla periferiassa, jossa vain suurille tiloille annetaan avustuksia ja kylät tyhjenevät jne., niin joskus tulee mieleen vaan se, mitä järkeä on siinä, että tehdään jumalattoman suuria yksiköitä, viljelijät velkaantuvat ja sen jälkeen pitää tehdä tulonsiirtoja jne., tulee työuupumusta. Miksei tätä voida ajatella, mikä myöskin selonteon sivulla 66 muun muassa todetaan, kun korostetaan perheviljelmiä? Mutta minä vaan ihmettelen, minkälainen on se perhe, joka pystyy tekemään ne työt, koska siellä vielä kuitenkin pitää myös ruumiillista työtä tehdä, kaikkea ei pystytä koneellistamaan.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se on arvokas asia todellakin, että kaikki ryhmät ovat sitä mieltä, että Suomessa kotimaista elintarviketuotantoa ja maataloutta tarvitaan. Sen sijaan olen vähän surullinen siitä, että täällä käytetyissä puheenvuoroissa on liikaa kaiveltu menneitä, kun minusta nyt todella pitäisi katsoa tulevaisuuteen. Ja toivonkin ja uskon, että valiokuntakäsittelyssä me tulemme vahvasti katsomaan tulevaisuuteen ja hakemaan niitä keinoja, joilla elinkeinon kannattavuus ja viljelijöiden tulotaso voidaan turvata.

Sosialidemokraattien käyttämästä puheenvuorosta olen erittäin surullinen, ja puheenvuoron kirjoittaja ei valitettavasti ole lukenut tätä valtioneuvoston maatalouspoliittista selontekoa esimerkiksi maatalouden tulokehityksestä, joka sivulla 27 on selkeästi osoitettu. Mutta valiokunnassahan meillä on mahdollisuus nyt käydä nämä kohdat yksittäin läpi ja todeta, mikä niistä on totta ja mikä ei.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näissä puheenvuoroissa on annettu sellainen kuva, että sosialidemokraattisen puolueen ryhmäpuheenvuoro olisi jollain lailla maatalousvihamielinen. (Naurua) Mielestäni tässä ovat sosialidemokraatit halunneet herättää lähinnä keskustelua siitä, että on turha luoda maatalouteen sellaisia odotuksia, joita on kutakuinkin mahdotonta toteuttaa. Minun mielestäni meidän kaikkien olisi syytä olla nyt tässä asiassa rehellisiä. Jos joku muistuttaa talouden realiteeteista, ei sitä pidä tulkita todellakaan maatalousvihamielisyydeksi.

Me olemme huomanneet, että vaikka keskustalaiset maatalousyrittäjät tässä salissa ja kokoomuslaiset ovat puhuneet, heiltäkään ei maatalouden piiristä ole löytynyt sellaista strategiaa, jolla suomalainen elintarviketuotanto, maatalous ja elintarviketeollisuus, selviäisi ja menestyisi. (Puhemies koputtaa) Sellaista keskustelua nyt tarvitaan.

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun minä luin tätä selontekoa, niin minä kyllä todellakin hämmästyin siitä — kun meille kuitenkin tulee jatkuvasti tietoa siitä, että maatalousyrittäjät ja maatalouden parissa työskentelevät voivat huonosti, on työssäjaksamisongelmaa, työhyvinvointiongelmaa — miten se on täällä kuitattu? Yksi vaivainen sivu, maatalousyrittäjien lomituspalvelut ja työterveyshuolto. Mihin on unohtunut se tekijä ja toimija?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maatalousministerin äskeisestä puheenvuorosta voi tehdä sen johtopäätöksen, että kylläpäs sai Kultu turpiinsa, kerrankin.

Valtioneuvosto asettaa kestävän kulutuksen strategian toimikunnan Helsingin yliopiston kanslerin johtamana. Siinä ovat ministeriöt mukana, etujärjestöt MTK:ta myöten mukana, kaikki mahdolliset tahot, kulutusjärjestöt jnp. Se tekee yksimielisen ehdotuksen luomutuotannon alan kasvattamisesta Suomessa vuoteen 2025 mennessä. Ja arvoisa ministeri tässä tyrmää sen täydellisesti. Tämä on merkittävä poliittinen kannanotto, erittäin merkittävä. Samalla tavalla, kun te puhutte ympäristöasioista täällä: Helsingin Sanomien haastattelussa te ilmoititte, että tämä on leikkiä kaikki, ette te mihinkään tämmöiseen pyri ollenkaan. Te olette kova kundi.

Nils-Anders Granvik /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On muistettava, että maataloustuki on tuki kuluttajille, koska koko kehittynyt länsimaailma on viisaudessa päättänyt, että ruoka ei saa olla sen hintainen, mitä se maksaa tuottaa.

Se, että Suomella on korkeammat tuet kuin useimmilla muilla mailla selittyy sillä, että ilmastolliset olosuhteet ovat meillä huonommat, niin kuin tässä on käynyt ilmi. Tämä on hinta, jonka joudumme maksamaan, jos haluamme kotimaiset elintarvikkeet jatkossakin.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta hallitus antoi tänne eduskuntaan yksimielisesti tämän valtioneuvoston maatalouspoliittisen selonteon. Kun kuunteli sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoroa, ed. Lintosen puheenvuoroa, niin täytyy kyllä todeta: Onko sosialidemokraattinen ryhmä tämän selonteon takana? Niin poikkeava tämä ryhmäpuheenvuoro oli. Ed. Lintonen on lähettänyt myöskin tiedotteen, jossa otsakkeena on "Maatalous ei saa olla pyhä lehmä". Tämä jo kuvaa sitä, että maataloutta vastaan hyökätään voimakkaasti, ympäristöasiat kaadetaan maatalouden päälle. Toisaalta ed. Lintonen totesi puheessaan, että maatalous pärjää Suomessa kiitettävästi. Kun nämä tulotasovertailut osoittavat selvästi, että ei pärjää, niin uskomatonta, että toisen päähallituspuolueen edustaja hyökkää näin voimakkaasti kotimaista maataloustuotantoa ja maatalousväestöä vastaan.

Ahti  Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelu maatalouspoliittisen selonteon yhteydessä jo osoittaa sen, että tässä salissa suurimmat ristiriidat ovat hallituksen sisällä eli sosialidemokraattien ja keskustan välillä. Sen me olemme viime viikkoina nähneet monen muunkin asian osalta. Se ei ole mikään yllätys, vaan se tarkoittaa sitä, että tässä maassa on väärä hallituskoalitio. Miettikää keskenänne.

Mutta sen haluaisin sanoa, että metsäpuolesta on puhuttu aivan liian vähän. Minulle hiukan pahaa tekee, että me puhumme ruokohelven käytöstä, aina 500 000 hehtaariin asti, ja samaan aikaan lahoaa metsään valtavasti puutavaraa, samaan aikaan puhumme turpeen tulevaisuudesta. Minä kysyisin arvoisalta ministeriltä: Onko tämä kokonaisuutena, maa- ja metsätalous ja energiapuoli, käsissä?

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Lähtökohtana pitää olla, että suomalainen maatalous tuottaa suomalaisille elintarvikkeet ja suomalaiselle elintarviketeollisuudelle. Mutta pysyykö tämä suomalaisten käsissä? Uhkakuvia on monia. Muun muassa Suomen rajojen ulkopuolelta tulee suuria kauppaketjuja maahamme, ja ne tuovat elintarvikkeita tullessaan, muun muassa Lidl on tullut Suomeen. Lidl myy muun muassa Saksassa samoja tuotteita kuin Suomessa, mutta Saksassa myy 22 prosenttia halvemmalla kuin Suomessa. Milloin tulee se hintataso Suomeen, tuodaan tänne? Pärjätäänkö siinä sitten? Suomalaisetkin ovat hintatietoisia ja suomalainen raaka-aine ja talonpoika, pärjääkö se siinä. Mielestäni, kun annettiin suuria veroalennuksia, niin arvolisävero keskeisiltä elintarvikkeilta olisi pitänyt pudottaa pois.

Myös minä kiinnittäisin huomiota, että lähes kaikilla Suomen tiloilla on metsiä. Metsien hoito kuuluisi, se olisi liitännäiselinkeino maatiloilla. Tässä puhuttiin metsien ensiharvennuksista ja näistä. Kerrottiin, että ei ole tekijöitä, ei ole metsureita. Tässä on työtä, mutta sitä ei nähtävästi haluta tehdä. Se olisi kanssa sellainen liitännäiselinkeino ja se tuottaisi suomalaiselle metsäteollisuudelle raaka-ainetta ja siitä pitäisi myös pitää huolta.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä monessa puheenvuorossa on ihmetelty sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoroa, ja henkilökohtaisesti (Välihuutoja) — kuunnelkaa loppuun — olen monesta kohdasta, mitä puheenvuorossa on esitetty, eri mieltä, mutta tulen omassa puheenvuorossani sitten oman mielipiteeni ilmaisemaan.

Arvoisa puhemies! Perinteinen perheviljelmäpohjainen maatalous on muuttunut entistä enemmän ja nopeassa tahdissa tehomaataloudeksi, tilakoot kasvavat jne., työmäärä kasvaa hyvin voimakkaasti ja tästä johtuen viljelijöitten, yrittäjien, jaksaminen joutuu entistä tiukemmalle. Kysymykseni koskee samaa kuin ed. Räsäsen: Millä aikataululla on tarkoitus hallituksesta tuoda esitys lomapäivien lisäämisestä? Sehän siirrettiin (Puhemies: Aika!) ainakin tässä vaiheessa työryhmään selvitettäväksi.

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on joissakin puheenvuoroissa viitattu siihen, että maatalouden päästöjä on saatu vähennettyä, mutta olennainen kysymys on: Pelastuuko Itämeri näillä toimilla?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä SDP:n ryhmäpuheenvuoroa kuunteli, niin syntyi todella käsitys, että siinä ei ole konsultoitu ministeri Rajamäkeä tai ed. Kähköstä, jotka tuntevat maatalouden haasteet ja kehittämistarpeet. Sen sijaan syntyi käsitys, että puhe, jonka ed. Lintonen oli saanut, oli vuodelta 95 eduskuntavaalien alla pidetty puheenvuoro. Sen verran ristiriitainen tämä sanoma tässä puheenvuorossa oli.

Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme täällä Suomessa samanlaista kansallista tahtotilaa ja henkeä oman maataloutemme puolustamiseen, mitä esimerkiksi Ranskassa tehdään yli puoluerajojen. Minä toivon, että valiokunnan käsittelyn aikana me löydämme todella ne yhteiset linjat, jotka voivat antaa myöskin viljelijäkunnalle ja koko elintarvikeketjulle luottavaisen viestin siitä, että Suomen eduskunta haluaa pitää kaikissa olosuhteissa kiinni omasta ruuantuotannosta, elintarviketaloudesta.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vielä tuohon demarien puheenvuoroon toteaisin, kun hän kiinnitti huomiota maatalouden investointeihin: Vain näillä investoinneilla on voitu turvata maatalouden elinkelpoisuus EU-aikana. Ne ovat olleet erittäin tarpeellisia. Ed. Lintonen, on vain niin, että kännyköitä ei voi syödä, mutta puhdasta suomalaista ruokaa, jota me tuotamme. Se on se välttämättömyys. Nyt tarvitaan jatkossa konsensusta, jolla me rakennamme tulevaisuutta. Maatalousyrittäjät ovat sopeuttaneet kovin keinoin toimensa EU-aikana. Se on vaatinut kovia, jopa henkisiä romahduksia ja taloudellisia menetyksiä, mutta nyt meidän tarvitsee katsoa luottavaisesti tulevaisuuteen, jotta löydämme oikeita menettelytapoja, sellaisia, joita suomalainen maatalous tarvitsee.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ihan samaa mieltä ed. Nepposen kanssa, että kännyköitä ei voi syödä. Haluan nyt tässä kohtaa taas muistuttaa teitä, että mitään uutta maailmassa ei synny, jos me jokainen käytämme tässäkin maatalouspoliittisessa selonteossa puheenvuoron, että diipadaapadaa. Pitäähän tässä saada jotakin uutta aikaan ja uusia ajatuksia. (Välihuutoja)

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Jag tyckte att riksdagsledamot Rantakangas hade väldigt rätt när han efterlyste nationell enighet bakom lantbruket. Det är den som jag frågar efter nu, eftersom internationella tidningar säger att en vecka till tio dagar är de avgörande för vilket bud EU kommer att ge i Wto-förhandlingarna. Jag hoppas att budskapet för den här salen är klart också från socialdemokraternas riksdagsgrupp att vi står bakom den gränsen. Vi kan inte gå vidare från, som han sade, mellanreformen av EU:s lantbruksstöd, den är den bakre gränsen och utanför den får vi inte gå.

Arvoisat edustajat ja kollegat, tässä on tärkeätä, mitä ed. Rantakangas sanoi: Meidän pitää seistä yhtenäisenä Suomen maatalouden takana. Voi olla, että kohtalon päivät ovat käsillä, koska on sanottu, että viikon tai kymmenen päivän sisällä EU:n on annettava ratkaiseva tarjouksensa Wto-neuvotteluissa. Toivon silloin, että ei puhuta pressille tiedotteessa jostain pyhistä lehmistä, koska se on pahaan viittaava, että siitä puhuttaisiin.

Mutta, arvoisa ministeri Korkeaoja, olen myöskin huolestunut siitä, että ette halunneet tehdä mitään ekotuotteiden osalta, kaikki riippuu vain kuluttajista. Valitettavasti ekotuotteet ovat joskus 60 prosenttia kalliimmat kuin muut tuotteet ja muualla, kun on mietitty tähän kestävään kehitykseen vaadittavia toimia, on esitetty, että mitä olisi, jos tässä esimerkiksi varmennetuille tuotteille kokeiltaisiin alennettua alv:tä. Olisiko tämä mahdollista teidän mielestänne? Sillä tavalla voisimme pitää myöskin enemmän avoimia laitumia, öppna landskap är någonting vi alla vill ha.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU:n maatalous on kuin norsu rantasaunassa, ja nyt siellä kylpevät myös SDP:n edustajat. Ei ne ole muusta kuin EU:sta tulleet ne vaatimukset tehdä niitä suurtiloja, ei niitä MTK ole vaatinut. Siinä on koetettu vaan taistella EU:n mukana. Suomalainen viljelijä on tällä hetkellä ahtaalla tämän tilanteen kanssa. Sitä paitsi tämä Wto, jonka nimiin nyt kauheasti vannotaan, niin sehän vaatii nimenomaan, että Suomessa kohta ei viljellä ollenkaan maata. Sokerijuurikkaan viljelijöistä tarjotaan EU:ssa oikein tapporahaa. Mikä on seuraava tuotannon ala, mitä Wto:n vaatimuksesta EU haluaa lopettaa? Tämä ainoa toivonkipinä, mistä ministeri puhuu, on bioenergian tuotanto. Se ei kyllä ratkaise koko maataloutta, mutta joka tapauksessa jotakin apua saadaan. Kyllä Suomessa ruokaa pitää tuottaa, ja sitä pitää myös tukea sitä tuotantoa, koska jos ruuantuotanto loppuu, niin loppuu työt duunareiltakin, elintarviketyöläisiltä.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koko tuo sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoro kuulosti oikeastaan semmoiselta diipadaapaduulta, koska niin vähän siinä annettiin arvostusta suomalaiselle maataloudelle. On ihan selvää, että selonteossa annetaan aivan liian valoisa kuva suomalaisen maatalouden tulevaisuudesta. Wto:ssa on tarkoitus merkittävästi leikata maataloustukia, ja myöskin EU:n tukipolitiikka on ajamassa maanviljeiljät täydelliseen näennäisviljelyyn, eli oikeastaan meidän ruokahuollon omavaraisuus on tässä uhattuna, vaikka selonteossa sanotaan tällainen tavoite, että "valtiolla pitää olla oikeus ja velvollisuus huolehtia kansalaistensa elintarvikkeiden saatavuudesta ja turvallisuudesta".

Arvoisa puhemies! Miten tämä tavoite oikein näkyy konkreettisesti tässä selonteossa? Minkälaista politiikkaa Suomi aikoo ajaa EU:ssa? Otetaan huomioon vielä se, että tällä hetkellä meitä uhkaa maailmanlaajuinen pandemia, elintarviketurvallisuus on vaarassa. Eli tulevaisuudessa tulemme todennäköisesti tarvitsemaan entistä enemmän hyvinkin omavaraista ruokahuoltoa. (Puhemies koputtaa) Tämmöisellä asialla (Puhemies koputtaa), arvoisat sosialidemokraatit, ei todellakaan pitäisi leikitellä.

Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin tästä selonteon luonteesta kyllä sanoa, että minusta se ei ole liian positiivinen. Se on hyvin realistinen, ja siinä valotetaan lähimenneisyyttä ja sitten luodaan hyvin pitkälle meneviä tulevaisuuden linjoja. (Hälinää)

Haluaisin muistuttaa tästä ympäristötuesta, että 93 prosenttia viljelijäväestöstä suuntautuu ympäristöpuolen toimenpiteisiin eli suurin osa viljelijöistä haluaa toimia ympäristönäkemyksen mukaisesti ja heillä on oikeus näihin korvauksiin, niin ettei pidä liikaa syyllistää viljelijöitä ympäristöasiasta.

Ed. Vielmalle haluan sanoa sen, että tämä on maatalousselonteko. Tähän ei ole otettu metsää. Se, olisiko se pitänyt ottaa, on toinen kysymys. Mutta nähdäkseni metsä kuuluu toiseen selontekoon ja metsäasiat ovat niin iso kokonaisuus, että on parempi tehdä niistä uusi selonteko.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisella maataloudella on kaksi isoa riskitekijää.

Toinen on se, miten näissä neuvotteluissa pärjäämme, ja kun katsoo tilannetta esimerkiksi sokerijuurikkaan osalta, mikä täällä on mainittu, niin ei kovin hyvältä näytä. Näyttää siltä, että ei olla siirtymässä vapaakauppaan, mutta ollaan siirtymässä sellaiseen järjestelmään, että toisissa EU-maissa tuotanto kannattaa, mutta meillä ei. Tämä uhkakuva saattaa levitä myös muille aloille.

Toinen riskitekijä on se, miten viljelijät jaksavat. Siellä on tehty suuria investointeja ja tehdään erittäin pitkää päivää. Suuri riski on se, jos viljelijä sairastuu tai tulee viljelijäpariskunnan elämäntilanteeseen muutosta, miten siitä selvitään. Siinä suhteessa, kun kuuntelee ed. Lintosen puheita siitä, että siellä ei olisi työn tuottavuutta kehitetty ja minkälaista päivää siellä tehdään, ihmettelen kyllä, onko ed. Lintonen koskaan edes käynyt maataloustuottajayrityksissä.

Klaus Hellberg /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on varsinainen puheenvuoro vielä tähän selontekoon, mutta tässä vaiheessa olisin vaan todennut sen, että näiden asioiden osalta, jotka on jätetty tämän selonteon ulkopuolelle — kalastus, porotalous, turkistarhaus jne. — on todella ikävää, että ne eivät ole mukana tässä, koska minusta ne niin olennaisesti kuuluvat kuitenkin maatalouden elinkeinotoimintaan. Tänä päivänä, kun kaikki mahdolliset tukialat tarvitaan mukaan, olisi ollut hyvä, että ne olisi tässä yhteydessä voitu käsitellä. Tässä selonteon alussa todetaan, että nämä otetaan myöhemmin mahdollisesti käsittelyyn. Voiko ministeri vastata, miten, koska ja kuinka?

Sen lisäksi toteaisin tässä vielä lopuksi, että minä uskon, että tämä hallitus ja maa- ja metsätalousministeri Korkeaoja ovat ne parhaat mahdolliset tahot, jotka tänä päivänä voivat kansallisesti parhaalla mahdollisella tavalla turvata meidän maatalouspolitiikkamme tulevaisuudessa.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä maatalouspoliittista salikeskustelua kuvaa mielestäni parhaiten akseleitaan myöten peltoon uponnut puimuri, joka todellakin syksyisin meillä valitettavasti Suomessa on aika tuttu näky. Kun tätä hallituspuolueiden välistä debattia kuuntelee, niin ainakaan demareitten näkökulmasta ei vetoapua todellakaan ole odotettavissa.

Tämä selonteko on erittäin laaja ja perusteellinen kuvaus taustoista, historiasta ja nykytilanteesta. Mutta missä ovat ne tulevaisuuden visiot, missä ovat ne poliittiset linjaukset siitä, mitä Suomen maatalouden tulevaisuuden osalta ollaan valmiita tekemään? Ed. Haapoja, herätän kyllä kysymyksen, oletteko te lukenut oikeata selontekoa. Nimittäin tästä selonteosta, tämä pitää sisällään 70 sivua, 2 sivua käsittelee edes hieman maatalouden tulevaisuuden visioita (Eduskunnasta: Eikä yhtään konkreettista esitystä!).

Mutta tosiasia on se, että ensin meiltä lähtee nyt sokerintuotanto ja muu maatalous sitten pikkuhiljaa perässä. Ja mikäli SDP:n ryhmäpuheenvuoroon on luottamista, minkä ed. Lintonen täällä käytti (Puhemies koputtaa), niin eipä ainakaan demareilla suurta huolta tästä näytä olevan. Olisi mielenkiintoista kuulla (Puhemies koputtaa), miten ed. Lintonen siellä Forssan tupailloissa selittelee tätä omaa puheenvuoroaan.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On todettava, että elintarvikkeilla on aivan oma erityisominaisuutensa, minkä suhteen ne eroavat kaikista muista tuotteista: Ilman autoa ihminen tulee toimeen, ilman kännykkää oppisimme elämään, mutta ilman ruokaa emme pysy hengissä. Yksilöllisellä tasolla on kysymys jokapäiväisestä leivästä; valtiollisella tasolla on kysymys kansakunnan tulevaisuudesta ja itsenäisyydestä. Peruselintarvikkeiden takaaminen kansalaisille kaikissa olosuhteissa on jokaisen maan tärkein velvollisuus. Tämä on tosiasia, ja tämä ei ole mitään liirumlaarumia, ja tämä on kaikkien neuvotteluosapuolten muistettava neuvottelupöydässä.

Puhemies! Tuosta muutoksesta muutama sana. Maaseutua 1990-luvulla ja 2000 luvun alussa kohdanneet muutokset eivät ole olleet ainoastaan väistämättömiä, talouden lakien seurausta, vaan ne ovat olleet myös poliittisten ratkaisujen tulosta. Voidaan todeta, että maaseutua kohdanneet leikkaukset ovat liittyneet pääosin Suomen liittymiseen Euroopan unioniin sekä muutoksiin aluepolitiikassa. (Puhemies koputtaa) Työpaikkoja on kadonnut yli 80 000, ja kun otetaan vielä huomioon (Puhemies koputtaa) muutokset liitännäiselinkeinoissa, kertautuu tämä luku.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen viittasi ministerin vastikään Helsingin Sanomissa antamaan lausuntoon, että mitään radikaaleja muutoksia ei ole odotettavissa ja että kehitys jatkuu entisellä urallaan.

Päätoimisilla tiloilla kokonaistulojen muutos on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut kuitenkin miinusmerkkinen. Eli tarkoititteko, ministeri, lausunnollanne, että tilojen tulot entisestään tulevat pienenemään myös jatkossa, samaan aikaan kun kustannukset nousevat kovaa vauhtia, joten tilanne vaikeutuu entisestään.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tämä lähtee nyt valiokuntakäsittelyyn, toivon, että siellä todella perusteellisesti käsitellään. Vähän on harmillista se, että SDP:n puheenvuoro, jota nyt on käsitelty, oli niin puoluepoliittisesti virittynyt ja oikeastaan asenne taisi tulla 70-luvulta, tiedot 80-luvulta ja politiikka 90-luvulta, kun olisi pitänyt katsoa kuitenkin 2000-lukua ja eteenpäin. Mutta kyllä asia varmaan kehittyy valiokuntakäsittelyssä. (Ed. Sirkka-Liisa Anttila: Siitä pidetään huoli!)

Puhemies! Vielä haluan bioenergiasta todeta ja yleensäkin sen, että täällä ehkä kaivattaisiin muitakin ministereitä. Sosiaaliministeriön pääluokassahan on merkittäviä sosiaalipolitiikan varoja. Kauppa- ja teollisuusministeriö myöskin liittyy aika oleellisesti tänä päivänä maatalouden kokonaisuuteen.

Tätä bioenergiaa, johon tässä ladataan paljon odotuksia, meidän täytyy nyt eduskunnassa laidasta laitaan tukea, tätä yritystä, paitsi asenteellisesti myöskin määrärahoin.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Palkansaajien ostovoima on kehittynyt EU-aikakautena noin 25 prosenttia plussaa, maataloudessa miinus 10 prosenttia. Jää vain kysymään, mitä tässä selonteossa on semmoisia toimenpiteitä, jotka muuttavat tätä kehitystä. Ei taida ruokohelpi paljon auttaa, kun katsoo kustannusten kehitystä, mikä on noin 5 prosenttia.

Olen huolissani SDP:n, toisen päähallituspuolueen, ryhmäpuheenvuorosta sen johdosta — vaikka luulin, että se on kirjoitettu jossakin Hakaniemessä SAK:n juristin toimesta — että sen piti maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen ed. Lintonen ja hän toteaa väitetyn, että ikään kuin maatalous Suomessa olisi uhanalaisempi kuin kalatalous Saharassa, ja hän toteaa, että maatalous pärjäilee Suomessa kiitettävästi ja maataloustuet ovat nousseet ja pitäneet maatalouden kokonaistulon vakaana ja yhä pienempi poppoo jakaa vuosittain aina yhtä suuren kakun.

Arvoisa puhemies! Minä kysyisin vaan ministeriltä: Ettekö te tälle toiselle päähallituskumppanille antanut tukiopetusta maatalouden perusteista, ihan perusperusteista, koska näyttää, että nämä ryhmäpuheenvuoron (Puhemies koputtaa) kannanotot liikkuvat aivan toisessa maailmassa? (Ed. Sirkka-Liisa Anttila: Me teemme sen valiokunnassa!)

Pekka  Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä maatalouspoliittisessa selonteossa on varsin kattavasti luotu ne edellytykset, miten maataloutta koko maassa harjoitetaan, miten viljelijöiden tulotaso tulee säilymään ja miten luodaan kannattavan tuotannon edellytykset. Minusta yksi uusi näkökulma on se, että viljelijät pyrkivät tuottamaan kuluttajien odotusten mukaisia tuotteita, terveitä ja turvallisia elintarvikkeita, ja tämä on se näkökulma, joka vie tavallaan meidän maataloutemme yhteiseksi asiaksi. Ikävää vain on se, että meillä maatalousyrittäjän tuntiansio on noin 5,6 euroa, kun teollisuustyöntekijän ansio on huomattavasti korkeampi. Tämä on vain noin 20 prosenttia siitä.

Arvoisa puhemies! Täällä selonteossa ei mainita juuri sitä, miten meillä omavaraisuus tärkeimpien elintarvikkeiden osalta toimii. Siihen olin odottanut vastausta, ja ehkä valiokunta arvioi tuota näkökulmaa myöskin siitä, miten meillä omavaraisuus hoidetaan jatkossa. Tänä päivänä ruista tuodaan, niin kuin täällä todettiin jo, aika paljon.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuohon ed. Salon puheenvuoroon voisi jatkoksi myös todeta sen, että on se kyllä kummaa, kun niin kiitettävästi menee ja siitä huolimatta maatalouden harjoittajien määrä on vähentynyt kymmenessä vuodessa kolmanneksella ja vauhti jatkuu. Mistä ihmeestä se sitten johtuu, jos asiat ovat niin hyvin ja olosuhteet kiitettävät? Mutta varmaan palaan puheenvuorossani vielä tuohon SDP:n puheenvuoroon.

Kun tässä selonteossa rakenteellisesti on niin tavattoman paljon tätä olemassa olevan ja entisen tilanteen ja historian kertaamista ja kun kuitenkin suomalaisen maatalouden vahvuudet ovat viljelijöiden osaamisessa ja siinä, miten suomalainen viljelijä ja kuluttaja kohtaavat, niin miksi tässä selonteossa ei otettu lähtökohdaksi näiden asioiden pohtimista? Ne olisivat olleet aika oleellisia ja ovat jatkossakin oleellisia. Suomalaisen kuluttajan ja viljelijän kohtaaminen ratkaisee suomalaisen maatalouden tulevaisuuden.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä ed. Lintoselle, kun hän kantoi niin valtavasti huolta näistä investointituista ja niitten korkeudesta, on syytä palauttaa mieleen, että artikla 141 -neuvotteluthan käytiin siinä mallissa, että komissio kai se saneli, että painopiste on siellä investointitukien puolella ja sillä tavalla. Jos ei olisi sitten tätä lähestulkoon ainokaista mahdollisuutta käytetty hyväksi, niin tässä olisi käynyt todella huonosti kerta kaikkiaan, elikkä tietysti sillä tavalla, että ed. Lintonen tuolla maatalousvaliokunnassa on kantava voima. Hän on hyväksynyt kaiken käyttämättä yhtään puheenvuoroa. (Naurua)

Eero Lämsä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lintonen on saanut aika lailla täällä ryöpytystä, mutta kun lukee hänen puhettaan, on siellä myös myönteistä, kun hän toteaa, että maatalouden on tuotettava muita, ei ainoastaan rahassa mitattavia hyödykkeitä, kuten turvallisia, korkealaatuisia ja kohtuuhintaisia elintarvikkeita, tervettä elinympäristöä ja ympäristönsuojelua. Tähän varmasti voimme yhtyä kaikki. Tämä on sitä monivaikutteisuutta, jota todella tulee ylläpitää.

Mutta kun hän tähän ympäristötukeen liittyen toteaa puheessaan, että ympäristötuki toimii vain tulolähteenä, niin varmaan tätä osiota ed. Lintonen ei ole itse kirjoittanut, koska hän maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä hyvin tuntee tämän asian. Mutta jos täällä sattuu olemaan joku edustaja, joka ei tätä tunne eikä tiedä, niin minä voin pikkuisen avata sitä: Ympäristötuki ei todellakaan ole tulotukea, vaan se on korvausta niistä toimenpiteistä, mitä viljelijä joutuu tekemään, kun on tässä ympäristötuessa mukana, eli se on korvausta niistä menetyksistä, kun pidetään yllä suojakaistoja; se on korvausta alenevasta sadosta; se on korvausta erilaisista kursseista, joilla ympäristötuen ottaja joutuu käymään. Esimerkiksi se, (Puhemies koputtaa) vaikka on ympäristötieteen tohtori, ei riitä, vaan koulutus ja kurssit on käytävä ja saatava siitä todistus jne. Tästä on kysymys tässä ympäristötuessa. Se ei ole tulo-osio, vaan (Puhemies koputtaa) nimenomaan korvausta siitä, että niitä ympäristötoimenpiteitä maatiloilla tehdään.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä täällä on jäänyt aluepolitiikka hiukan liian heikolle keskustelulle. Ottaisin tässä nyt esille peruskoulujen lopetukset ja muitten koulujen lopetukset, mikä on merkittävää aluepolitiikkaa, mikä pitäisi huomioida myöskin tässä.

Sitten myöskin ed. Lintoselle SDP:n maatalouspoliittisesta asenteesta. Minusta me ennen kesälomia täällä hyväksyimme tilatukijärjestelmän, ja muistan keskustelun. Silloin täällä ei näkynyt ainuttakaan sosialidemokraattia istuskelemassa ja käyttämässä puheenvuoroa, kun ratkaisuja tehtiin. Minusta se oli yksi osa tätä maaseutukuviota ja merkittävä osa.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt pitäisi käydä hyvin vakavassa hengessä ja vakavalla mielellä maatalouspoliittista keskustelua ja nimenomaan tulevaisuuskeskustelua. Minä kyllä toivon, että arvoisa maa- ja metsätalousministeri Korkeaoja ottaa kantaa tähän hallituskumppani SDP:n ryhmäpuheenvuoroon täällä. Jos maa- ja metsätalousministeri ei irtisanoudu siitä politiikasta, mitä SDP:n ryhmäpuheenvuorossa tuotiin esille, (Ed. Salo: Se on välikysymys!) niin sitten me oppositiosta käsin joudumme harkitsemaan vakavampia toimenpiteitä. (Ed. Salo: Juuri näin!)

Maija-Liisa  Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Huoltovarmuus ja kansallinen turvallisuus edellyttävät kannustavaa ja pitkäjänteistä maatalouspolitiikkaa. Ilmastonmuutokset, luonnonkatastrofit ja terrorismi edellyttävät, että on entistä tärkeämpää vahvistaa huoltovarmuutta elintarviketuotannossa sekä bioenergian käyttöönotossa. Yhteiskunnan välttämättömät toimet on kyettävä turvaamaan myös poikkeusoloissa.

Suomalaiset kuluttajat arvostavat entistä enemmän terveysvaikutteisia elintarvikkeita ja lähiruokaa. Kuluttajan etu on elintarvikkeiden laadun ja turvallisuuden edistäminen.

Maatalous ja elintarviketeollisuus ovat merkittävä työllistäjä, kuten täällä on kerrottu. Ei kai kukaan kuvittele, että meillä olisi merkittävää elintarviketeollisuutta ilman alkutuotantoa? Tuotteet kuljetettaisiin muista maista suoraan kauppaan, kuten osa tulee tälläkin hetkellä.

Bioenergian ja biopolttoaineiden käytön lisääminen on ympäristön ja työllisyyden kannalta perusteltua ja järkevää. Siksi uskon, että elintarviketuotannon ohella käyttöä löytyy tulevaisuudessa kaikille Suomen pelloille.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoron linjauksia ei ole nähdäkseni tukenut yksikään keskustelun aikana ja ed. Kähkönenkin sanoutui niistä irti, niin toivon sitä, että te sosialidemokraattiset ministerit, jotka ovat salissa, osallistuisivat myös keskusteluun ja kertoisitte, jaatteko te ed. Lintosen näkemyksen vai ministeri Korkeaojan ja selonteon näkemykset. Ne ovat selvässä ristiriidassa keskenään eli molempaa mieltä ei voi yhtä aikaa olla. Jotta tilanteeseen saataisiin nyt jotain selkeytystä, niin toivoisin, että muutkin sosialidemokraatit ja ennen muuta ministerit ottaisivat osaa keskusteluun.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan yhtyä niihin puheenvuoroihin, joissa todettiin, että tässä kansallinen yksituumaisuus on hyvin välttämätöntä. Tässä on kysymyksessä ei vain maatalouden eli elinkeinon etu, vaan tässä on kysymyksessä kansallinen etu.

Mutta haluan kysyä ministeri Korkeaojalta: Tämä selonteko on sinänsä hyvä, mutta jäin kaipaamaan siitä erikoiskasvien roolia. Erityisesti tässä kiinnitän huomiota perunaan, joka mainitaan kahdella rivillä. Perunaan liittyy valtavan suuret mahdollisuudet. Siihen liittyy, nimenomaan siemenperunaan, kansainvälisesti arvostettua osaamista, ja siinä voidaan kauppaa käydä markkinaehtoisesti ja saada melko hyviä tuloksia. Siihen on sitoutunut monia muita toimialoja, ja erityisesti Pohjanmaan rannikkoseudulla tähän asiaan on erikoistuttu. Minkälaisena näette tämän asian, ja olisiko tässä selonteossa siitä ollut enempi mainittava?

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty erittäin hyvää keskustelua, ja maatalous on saanut laajasti tukea. Ainoastaan tämä ed. Lintosen puheenvuoro kyllä todella ihmetyttää; oli hyvä, että ed. Kähkönen irtisanoutui näistä linjauksista.

Tosiaan ed. Lintosen puheenvuorossa kiinnitettiin huomiota ruuan hintaan, ja siinä kohtaa täytyy kyllä todeta — ja veropolitiikka ylipäätään tässä selonteossa on jäänyt aika vähille — että kyllä ruuan arvonlisäverotus on yksi oleellinen tekijä ruuan hinnassa. Se pitäisi nähdä, ja se kyllä vaikuttaisi monien muittenkin tuotteitten hinnoitteluun, joissa on ihmistyövoiman osuus suuri, ja vaikuttaisi erityisesti kotimaisten marjojenkin hinnoitteluun ja kilpailukykyyn.

Mutta näissä ympäristöasioissa, jotka olivat tuossa keskeisesti esillä, kyllä pitäisi nähdä, että Suomessa todella on tehty ympäristöasioitten eteen töitä. Olisi ihan kiva kuulla ed. Lintoseltakin, missä maassa olisi paremmin nämä ympäristöasiat hoidettu. Pitää huomioida, missä kunnossa meillä on pohjavedet, ja Itämeren tilasta ei pidä kyllä syyttää suomalaista maataloutta yksinomaan. Vaikutukset tulevat viiveellä, mutta meillä osaaminen (Puhemies koputtaa) ja tutkimus edistyvät sitä vauhtia, että sieltä on todella hyvää tulossa.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Todellakin tässä maatalouskeskustelussa pitää muistaa, että se on kokonaisuus, joka kaipaa koko suomalaisen poliittisen kentän tuen, koska asia on niin valtavan iso. Se koskee totta kai ruuantuotantoa, turvallisia elintarvikkeita, se koskee sitä työtä, mitä vuosisatoja on tässä maassa tehty. Tähän peliin ei voi katkoa tulla. Sieltä ei voi palaa ottaa pois, vaan meidän pitää huolehtia, että jatkuvuus säilyy ja tuotanto säilyy maassa.

Siinä tulee totta kai sitten hyviä yhteyksiä myös metsätalouteen, bioenergian käyttöön, maaseutumaisemaan ja moneen muuhun asiaan, joista saamme nauttia koko Suomenniemellä. Esimerkiksi ympäri vuoden kun ajelemme pitkin Suomennientä, niin näemme sen kauniin maiseman. Sitä ei todella voi tuoda, niin kuin teiden varsilla joidenkin maatalousrakennusten seiniltä olemme saaneet lukea; sitä ei todella voi tuoda. Tämä pitää pitää mielessä. Nyt ei ole tässä asiassa varaa erimielisyyteen eikä siihen, että turhaan heittelemme kiviä toistemme niskaan. Nyt on yhteistyön aika eikä minkään muun.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selvästi taas huomasi, että maatalouspolitiikasta yritetään tehdä aikamme salatiedettä, josta esimerkiksi tavallisella kuluttajalla ei saisi olla mielipidettä.

Tuohon ed. Satosen kysymykseen: Olen käynyt maatalousyrityksessä. En ole koskaan täällä syyllistynyt henkilökohtaisuuksiin ja kysynyt esimerkiksi joiltain teiltä, oletteko te käyneet ammattikorkeakoulussa tai kulttuuririennoissa, kun te käytätte puheenvuoroja niistä asioista tai koulutuksesta tai sivistyksestä. Ei riitä pelkkä oma koulunkäynti.

Sitten: Missä ihmeen tupailloissa, ed. Tiura?

Ed. Olavi Ala-Nissilän puheenvuorossa olin haistavinani tietynlaista sakin hivutusta.

Samaa mieltä olen myös ed. Hoskosen kanssa, että maatalous tarvitsee suomalaisen poliittisen kentän tuen, mutta siitä pitää kyllä saada keskustella myös tässä salissa.

Keskeistä on saada koko elintarvikeketju maatilalta elintarviketeollisuuden kautta kauppaan tuottamaan niitä laadultaan ja hinnaltaan kilpailukykyisiä tuotteita. Toivoisin, että täällä uskaltauduttaisiin keskusteluun eikä vain henkilökohtaisesti arvosteltaisi niitä, jotka eivät ole tässä samassa hymistelyssä mukana.

Ahti  Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoron käyttäjä ed. Lintonen käytti tästä selonteosta mainintaa, että "tämä on diibadaabadaa", niin minä kyllä huomauttaisin ystävällisesti, että me emme ole eduskunnan karaokekerhossa, me olemme täysistunnossa ja me puhumme todella vakavasta asiasta. Kaikki se, mitä me olemme häneltä kuulleet, kyllä vaatii ehdottomasti sosialidemokraattien johtavilta henkilöiltä kannanoton: Oletteko te tällä kannalla vai ette? Mikä on sosialidemokraattien linja? Ja kun meidän ahkera sisäministerimme istuu aitiossa, nyt minä vaadin vastauksen tähän: Onko ed. Lintosen linja sama kuin sosialidemokraattien maatalouspoliittinen linja?

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty keskustelua siitä, miten tämä selonteko on valmisteltu. Meillä on ollut maatalouspoliittinen, maatalousasioita käsittelevä ministerityöryhmä, jossa tämä asia on ollut esillä, ja sen jälkeen sitten normaalilla tavalla tullut valtioneuvoston käsittelyyn. Se on tämän matkan aikana muuttanut aika paljon muotoaan, siihen on tullut lisäyksiä. Muun muassa kun on käsitelty ympäristökysymyksiä, sitä osiota tarkasteltiin laajemmin kuin ensimmäisessä versiossa jne. Mutta lopulta selonteko oli yksimielinen, enkä kokenut, että meillä olisi ollut suurempia ongelmia löytää yhteisiä linjauksia, niin että tämä on hallituksen yksimielinen esitys.

Mitä tulee sitten siihen, että sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa oli kriittisiä arvioita tästä, niin on tarpeen, että näitä kohtia, jotka tässä tulivat esille, nyt sitten muun muassa valiokunnan työn aikana arvioidaan. Minä olen omasta puolestani valmis ottamaan esille ja käsittelemään näitä kohtia, joissa on myös kansainvälisellä tasolla erilaisia näkökulmia, erilaisia tavoitteita. Ne on syytä avoimesti käsitellä ja tehdä johtopäätöksiä tämän käsittelyn ja analyysin, arvion, pohjalta. Se on ainoa tapa, millä voidaan saada kestäviä linjauksia eteenpäin. Tässä toivon ja uskon, että maa- ja metsätalousvaliokunta tulee puuttumaan näihin kohtiin ja sitten, kun seuraavan kerran isossa salissa käsitellään, meillä on linjauksia näiltä osin.

Mitä tulee sitten Wto-asiaan, joka on tärkeä ja edelliseen liittyvä asia, peruslähtökohta on ilmaistu tässä selonteossa siinä muodossa, että hallitus katsoo, että kaikilla mailla on oikeus puolustaa omaa elintarviketuotantoaan ja ylläpitää sellaisia järjestelmiä, jotka mahdollistavat oman maataloustuotannon jatkumisen. Tämä on selvä ohjenuora myöskin, mitä tulee käynnissä oleviin Wto-neuvotteluihin. Olemme edustaneet sitä kantaa ja muun muassa olen eilen maatalousministerien neuvostossa käydyssä keskustelussa todennut sen, että EU:n komission tulee käytävissä neuvotteluissa toimia niin, että eurooppalainen tuotanto säilyttää kilpailukykynsä.

Olen edellyttänyt niin kuin muutkin kollegat sitä, että komissio neuvotteluissa pysyy annetun mandaatin piirissä, mutta olemme halunneet antaa komissaari Fischer Boelille toimintavapautta sillä tavalla, että hän itse vastuussa olevana neuvottelijana vastaa valittavasta neuvottelutaktiikasta ja sillä tavalla voi parhaalla tavalla toimia eurooppalaisen maataloustuotannon puolesta, totta kai pitäytyen siinä mandaatissa, mikä hänelle on annettu. Tästä käytiin hyvin perustavaa laatua oleva keskustelu ja asia käytiin juurta jaksaen läpi.

Sitten vielä palaan luomuasiaan siinä mielessä, että haluaisin vaan ed. Pulliaiselle kommentoida sitä, kun vihreän eduskuntaryhmän esityksessä oli, että ruokohelpeä pitäisi olla 500 000 hehtaaria plus muut energiakasvit, joka on siis reilut parikymmentä prosenttia peltoalasta, ja sitten luomua 25 prosenttia peltoalasta. Se yhtälö näyttää olevan hiukan vaikeasti toteutettavissa. Nyt on 6,5 prosenttia peltoalasta. Pidän tätä 25 prosentin tavoitetta kyllä ainakin tämän päivän realiteettien valossa ylimitoitettuna.

Mutta samalla haluan sanoa ed. Cronbergille, että selonteossa on todettu, että yksi kehitettävä alue suomalaisessa maataloustuotannossa on erilaiset erikoistuotannon alat, muun muassa terveysvaikutteiset elintarvikkeet, luomutuotteet, joille on tarpeen pyrkiä etsimään markkinoita ei vain kotimaasta vaan myöskin Suomen rajojen ulkopuolelta. Tässä suhteessa niillä toimin, mitä hallitus voi tehdä, ollaan myöskin valmiita kannustamaan alaa tällaisiin toimiin.

Sitten tässä on ollut esillä kysymys siitä, minkälaista tilakokoa meidän pitäisi tavoitella. Täällä on samastakin ryhmästä tullut vähän erilaisia tavoitteita. Lähtökohtana on toisaalta esitetty vaatimus siitä, että tuottavuuden kehityksen pitää olla voimakasta, jotta pärjäisimme tässä avoimessa kilpailussa. Toisaalta on sanottu, että pieniä tiloja edelleen tarvitaan. Lähtökohta tässä selonteossa on ollut se, että me elämme avoimilla elintarvikemarkkinoilla. Meidän pitää pystyä vastaamaan tähän kilpailuun. Se ei voi lähteä siitä, että maatalouden kannattavuus turvattaisiin jatkuvasti kasvavilla tuilla, vaan asetetaan tavoitteeksi maatalouden elinkeinon kehittäminen tuottavuutta parantamalla, kilpailukykyä kehittämällä, mutta samalla todetaan, että se ei välttämättä merkitse ainoastaan sitä, että tilakokoa kasvatetaan. On muitakin keinoja tuottavuuden kehittämiseen, ja on mahdollista löytää myöskin, niin kuin tässä todetaan, sellaisia tilamalleja, joissa taloudellinen kokonaisuus muodostuu maataloustuotannosta ja muusta yrittämistoiminnasta, palvelutuotannosta jne. Eli tällainen monista tulolähteistä koostuva maataloustuotanto- tai maatilamalli on tulevaisuudessakin tärkeä osa suomalaista maataloutta.

Ed. Tölli kiinnitti huomiota erikoiskasvien rooliin. On todettava, että se jäi liian vähäiselle roolille, mitä tulee muun muassa siemenperunaan, samoin kuin puutarhatuotannon merkitys laajemminkin. Ne ovat menestyneet EU-jäsenyyden aikana paremmin kuin ehkä osattiin etukäteen arvioida, ja niillä näyttäisi olevan kilpailukykyä tulevaisuuttakin ajatellen. On varmasti valiokuntatyön yhteydessä syytä kiinnittää tähän huomiota ja pohtia sitä, minkälaisia toimenpiteitä tarvitaan tämän sektorin kehittämiseksi.

Ed. Ollila puuttui tuottaja—kuluttaja-suhteeseen ja kysyi, mitä selonteossa tältä osin tuodaan esille. Laatustrategia otettiin lähtökohdaksi silloin, kun Suomi tuli EU:n jäseneksi. Katsoimme, että elintarviketuotanto voi pärjätä vain pitämällä huolta korkeasta laadusta ja samalla tehokkaasta ja hyvästä yhteistyöstä pellolta pöytään -ketjussa maatalouden, elintarviketeollisuuden ja kaupan välillä. Tätä laatutyötä on tehty nämä kymmenen vuotta ja tavoitteeksi on asetettu, että sitä jatketaan ja pyritään tässä suhteessa entistä parempaan tulokseen vielä. Mutta tämä on ollut tärkeä osa sitä toimintaa, jolla suomalainen maatalous ja elintarviketuotanto on EU-jäsenyyden aikana menestynyt. Tutkimuksen rooli on merkittävä, siitä jo puhuin. Me voimme pärjätä vain osaamiseen nojaamalla. Se on yksi osa tätä ja tulee esille tässä.

Vielä viimeksi haluan puuttua siihen, kun täällä on tullut esille tärkeä huomio siitä, että maatalouden harjoittajat kokevat työnsä henkisesti kuormittavaksi. Tässä on varmasti eräänä syynä se, että on ollut epävarmuustekijöitä elinkeinon tulevaisuudessa. Toivon, että tämä selontekokeskustelu ja siitä selonteosta eduskunnan toivottavasti mahdollisimman laajalla yksimielisyydellä tekemä mietintö antavat omalta osaltaan viljelijöille varmuutta siitä, että tuotannon edellytyksistä pidetään huolta, mikä on tietysti omiaan poistamaan niitä henkisiä kuormia, mitä tähän nykyiseen tilanteeseen sisältyy.

Toisaalta tässä on otettu esille muun muassa teknologian kehittäminen, erilaisten uusien yritysmuotojen kehittäminen ja niiden tukeminen.

On todettu, että perheviljelmämallista maataloutta voidaan harjoittaa myös kahden perheen yhteistoiminnalla. Ne esimerkit, mitä meillä asiasta on, kertovat, että tällainen yhteistoiminta on ollut omiaan helpottamaan tätä henkistä kuormaa, on varmistanut lomanpitomahdollisuudet ja muullakin tavalla luonut tuotannolle ja työlle aikaisempaa mielekkäämmät, paremmat lähtökohdat.

Tämän uuden teknologian käyttöönotto, investoinnit, investointituet ja niiden avulla tehtävä uusi tuotantorakenne, muun muassa vaikkapa lypsyrobotti, voivat olla tärkeitä, työtä helpottavia ja sitä kautta jaksamista parantavia tekijöitä.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Herra puhemies! Ensinnäkin itsestäänselvyydellä aloittaminen: Selonteko on luonnollisesti tietysti hallituksen yhdessä valmistelema, yhdessä antama, yksimielinen maatalouspolitiikkaa koskeva selonteko. Muutama näkökohta, joka on kuitenkin hyvä myös keskustelussa ja maatalouspolitiikan jatkossa muistaa.

Nykyaikainen EU-maatalous tarvitsee myös kunnossa olevaa maaseutupolitiikkaa. Maaseutupolitiikan suurin haaste on tietysti, että me tunnistamme maaseutualueiden erilaisuuden sekä suhteen kaupunki- ja aluepolitiikan kokonaisuuteen. Tässä suhteessa maaseutupolitiikan kehittämistä tukee ja vahvistaa aluekeskus- ja osaamiskeskusohjelmien toteutus ja vaikuttavuuden turvaaminen, ja meidän on monipuolistettava elinkeinotoimintaa ja korostettava seudullista kehittämisstrategiaa.

Maaseutupolitiikka edellyttää myös poikkihallinnollista tarkastelua maaseudun toimintaedellytysten turvaamiseksi. Tältä osin maataloustuotanto luonnollisesti tarvitsee ympärilleen muita elinkeinoja ja väestöä perusinfran varmistamiseksi. Meidän on nähtävä entistä laajemmin maaseutupolitiikka poikkihallinnollisesti eri viranomaisten samansuuntaisten toimien myötä, ja tässä suhteessa tietysti maaseutupoliittinen kehittämistyö on myös maatalouspolitiikan perusta, jolta se voi vain onnistua.

Tässä suhteessa on erittäin hyvä se keskustelu, mitä osassa metsä- ja metalliklusteria on käyty uusiutuvien energioiden käyttöön liittyen puuvoimaprojektien edistämisestä. Meillä on tässä suuri savotta, joka varmasti tulee olemaan niin maaseudulle kuin koko kansantaloudelle edullinen. Tällä tuetaan totta kai metsäpoliittisia tavoitteita. Paremmilla ensiharvennuksilla, metsänhoidolla voidaan tukea myöskin raaka-aineiden saatavuutta. Meillä on erinomainen polttoteknologia uusien energioiden osalta. Meidän pitää nyt astua askel eteenpäin. Uuden polven 2—10 megawatin lämpövoimalaitokset ovat käyttöönottoa vaille, kun teknologisesti panemme kunnon rutistuksen päälle. Meillä on todella myöskin tätä kautta suomalaisen teknologian ja osaamisen pohjalta hyviä näkökulmia, laajemminkin tätä kautta työllistäviä näkökulmia.

On tärkeätä, että täällä keskustelussa on painotettu muun muassa myöskin ministeri Hemilän maatalouspoliittisessa työryhmässä voimakkaasti esille nostettua erikoistuotteiden ja luomutuotteiden jalostuksen ja markkinoiden näkökulmaa. Terveysvaikutteiset elintarvikkeet ja ylipäänsä erikoistuotteet ovat polku, jolla me pystymme tuomaan jossain määrin myös jalostusta lähemmäs tuotantoa ja tukemaan monien myöskin vaikeammin pärjäävien maaseutualueiden taloudellista kehitystä ja työllisyyttä.

Sitten tietysti maatalouden ympäristötukijärjestelmään on aiheellisesti kiinnitetty huomiota. Se ei toimi toivotulla ja tarkoitetulla tavalla. Tällä hetkellä tällä tuella ei ole pystytty pienentämään riittävästi ravintokuormitusta. On erittäin tärkeätä, että uskottavuutta ja myöskin konkreettisia jatkotoimia tältä osin perätään myöskin eduskunnassa. On tärkeätä, että ympäristötuki on selkeästi vastikkeellista. Se on korvaus vaadittujen toimenpiteiden aiheuttamista kustannuksista ja tulonmenetyksestä. On tärkeätä, että ympäristötuen ehdot muutetaan entistä vastikkeellisemmiksi ja ympäristön- sekä vesistöjensuojelun tavoitteita selkeästi tukeviksi. Tämä on erittäin tärkeätä, että eduskunnassa määrätietoisesti tähän näkökulmaan, joka on meille yhteinen myös maatalouspolitiikan selviytymisstrategian kannalta, on tänään täällä puututtu.

Herra puhemies! Kun EU-jäsenyyden alusta olemme menettäneet pääosin juuri kotieläintuotantotiloja, on tietysti varmistettava, etteivät omat kansalliset järjestelmämme vaikeuta työvaltaisen maatalouden toimintaedellytyksiä. Tämä liittyy erityisesti maitokiintiöjärjestelmään, joka on luonut selkeästi nuorille tuotantoa jatkaville ongelmia. Nyt vihdoin on tässä asiassa, kuten selonteossa todetaan, myös konkreettisin toimin saatava asiat kuntoon.

Toinen kysymys, joka nimenomaan liittyy työvaltaisen kotieläintuotannon tilanteeseen, on jaksaminen. On konkreettisesti nähtävä se tilanne, jossa meillä ovat monetkin nuoret tuottajaperheet. Tämä liittyy myös lomitukseen. Siellä puolella on voimavaroja suunnattava tukemaan lomitustukea eniten tarvitsevia, ja siten varmistetaan myös maaseudun paras kokonaiskehitys. Tässä tarvitaan tarkempaa arviointia eri tuotantosuuntien tilanteesta ja eri-ikäisten tuottajien asemasta ja tarpeista sekä myös maksullisten lomituspalvelujen käyttötarpeesta. Maatalouspolitiikan tulevaisuudesta työvaltaisessa maataloudessa me emme kanna riittävästi huolta, mikäli ei keskustella myös lomittajien aseman kehittämisestä ja lomittajan työn imagon vahvistamisesta. Nämä toiminnot ovat myöskin maatalouspolitiikkaa.

Eduskunta Agenda 2000 -maatalousratkaisussa lausui tavalla, joka on edelleen ajankohtainen ja johon myös tässä selonteossa pidän tärkeänä yhteisen käsittelymme jälkeen viitata. On tärkeätä, että kiinnitämme vakavaa huomiota tukien perusteltavuuteen ja parhaaseen mahdolliseen vaikuttavuuteen. Miksi näin? Kansallisten tukien osuus Suomessa on maataloustuista suurempi kuin missään muualla EU-maissa. Suomi rahoittaa kansallisista varoista suurimman osan maataloustuista, siis suuremman kuin yksikään toinen jäsenmaa, yli 60 prosenttia. On tärkeätä kansalaisten silmissä hyväksyttävyyden, tukien perusteltavuuden ja vaikuttavuuden näkökulmasta, että oikeudenmukaisuus, maan eri osien olosuhteet, tuotantosuuntien tarpeet todella konkreettisesti näkyvät ja niin, että ne ovat läpivalaistavissa ja hyväksyttäviä. Tässä suhteessa ovat hyviä ne periaatteet, jotka tähän selontekoon on kirjattu ja joihin myöskin maa- ja metsätalousvaliokunnassa on viime vuosina minusta ihan oikein kiinnitetty huomiota.

Herra puhemies! Pidän myös erittäin tärkeänä, että jatkossa pyritään arvioimaan selvemmin, mistä seikoista on päätettävä yhdessä Euroopan unionin tasolla ja mitkä asiat kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan laajemmassa EU:n maatalouspolitiikan kehittämisessä. Yhteisen elintarviketalouden turvallisuuden ja terveyden periaatteet tulee varmistaa yhteisesti kuluttajien luottamuksen ansaitseviksi ja kansallisesti löytää ratkaisuja, joilla byrokratiaa ja väärinkäytöksiä vähennetään. Suomi pyrkii jatkossakin — näin hallitus selkeästi toteaa, kuten ministeri Korkeaoja vahvisti — vahvasti EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kehittämiseen tarpeitamme vastaavasti. Mutta on tietysti, tätä haluan painottaa, myös tärkeää, että itse maatalouspoliittisilla ratkaisuilla, kansallisilla ratkaisuillamme, osoitamme eri tuotantosuuntien, eri alueiden kehittämisessä sitä tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta, jota edellytämme EU:n maatalouspolitiikassa myös arvostettavan.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Maataloudessa on niin meillä kuin muuallakin koettu perinpohjainen näköalamuutos. Maatalous ei ole enää ainoastaan ruokaa, vaan myös maaseudun monimuotoisuutta ja kansainvälistä oikeudenmukaisuutta. Maatalous tuottaa ravinnon lisäksi maisemaa, kulttuuria, luonnon monimuotoisuutta ja huoltovarmuutta. Kansainvälisen oikeudenmukaisuuden nimissä EU:n ja USA:n on avattava markkinoitaan kehitysmaiden tuotteille ja siksi poistettava vientitukia.

Nämä uudet lähtökohdat heijastuvat kuitenkin erittäin vähän oman maatalouspoliittisen selontekomme kansallisiin tavoitteisiin ja niiden kehittämistoimenpiteisiin. Kuitenkin olen ilolla kuunnellut sitä tukea bioenergialle ja biopolttoaineelle, joka täällä eri ryhmäpuheenvuoroissa on tullut esille. Erityisen ilahtunut olen siitä, että ministeri Korkeaoja on sitoutunut, joskin pitemmällä tähtäimellä, 500 000 bioenergiahehtaarin tavoitteeseen. Näin ollen bioenergia ehkä Suomessa vähitellen saa sen paikan, joka sille kuuluu. Vahva panostus hajautetun bioenergian tuotantoon ja kehittämiseen ei ole hyvä ainoastaan maaseudun kannalta, vaan se vähentää myös päästöjä ja öljyriippuvuutta sekä lisää työllisyyttä ja parantaa huoltovarmuutta. Vihreässä ilmasto- ja energiastrategiassa on laskettu, että Suomeen voisi syntyä 22 000 uutta työpaikkaa tällä bioenergiapanostuksella. Se on viidennes hallituksen työllisyystavoitteista, ja ehkä Euroopan maaseudulle on ensimmäistä kertaa luvassa lisää työpaikkoja, 500 000, jotka liittyvät nimenomaan bioenergiaan.

Mutta onko maaseutu ja maatalous vain energiamaaseutu? Selonteossa todetaan, että jokaisen maan tulee voida tuottaa riittävä määrä elintarvikkeita oman väestön tarpeisiin. Kannatan tätä tavoitetta. Mutta miten se tapahtuisi tilanteessa, joka huomioi niin kansainvälisen kilpailun kuin kansainvälisen oikeudenmukaisuudenkin? Lähiruoka konseptina takaa ruuantuotannon säilymisen koko maassa. Mitkään EU-säännökset eivät estä kuntia tilaamasta julkisiin laitoksiin lähiruokaa, mikä lisäksi parantaa paikallista työllisyyttä ja ruuan turvallisuutta. Siihen tarvitaan valtion edelläkävijyyttä. Tuloksettomien lähiruokaprojektien sijaan olisikin siirtymäaikana tuettava julkisten laitosten siirtymistä lähiruokaan, kuten muualla Euroopassa on tehty. Lisäksi on luotava puitteet uusille hankinta- ja välittäjäorganisaatioille.

Mutta voiko Suomi oman lähiruokatuotannon lisäksi olla myös elintarvikkeiden vientimaa? Monilla meistä, ja ministerillä ja MTK:lla, on käsitys siitä, että suomalainen ruoka on puhdasta ja että luomuruuan ja perinteisesti tuotetun suomalaisen ruuan välillä ei olisi suurta eroa. Tämä on kuitenkin ainoastaan suomalaisten tiedossa: Muualla maailmassa ei ole minkään näköistä kysyntää puhtaan suomalaisen tavallisen ruuan perään, vaan ihmiset ostavat joko tavallista ruokaa tai luomuruokaa.

Tähän tulisi kuitenkin radikaali muutos, joka vaikuttaisi suomalaiseen elintarviketuotantoon, jos suomalainen ruokatuotanto olisi geenimuuntelusta vapaata. EU:ssa on pitkän keskustelun jälkeen hyväksytty joidenkin geenimuunneltujen kasvien viljely. Kuitenkin jo turvavyöhykkeiden määrittely gmo-tilojen ja luomutilojen välillä on ongelmallista, ja erityisen ongelmaista se on raja-alueilla. Gmo-vapaa maataloustuotanto Suomessa olisi todellinen kilpailuetu, jolle maamme syrjäinen ja arktinen sijainti loisi uskottavan pohjan. Onkin hämmästyttävää, että selonteossa tätä teknologiaa ja siihen liittyviä ongelmia ja mahdollisuuksia ei ole käsitelty.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluaisin todeta, että kuten selonteossa nähdään, maataloustuet loppuvat vähitellen tai ainakin vähenevät voimakkaasti ja EU tulee tulevaisuudessa panostamaan maaseudun kehittämisen tukeen. Jotta Suomi voisi aikanaan saada osansa näistä yhä lisääntyvistä maaseudun kehittämisen tuista, pitää olla maaseutua, jota kehittää. Maaseudun perusrakenne on kuitenkin romuttumassa. Kyläkouluja suljetaan ennennäkemättömään tahtiin, tieverkosto ja julkinen liikenne rapautuvat. Maatalouspolitiikkaan ja näin ollen myös selontekoon kuuluu myös perusrakenteen ylläpito. Kyläkoulut ja yksityistiet eivät ole vain menneisyyttä, vaan tästä näkökulmasta myös tulevaisuuden rakenne.

Arvoisa puhemies! Maaseudun tulevaisuus, josta niin paljon puhutaan, on bioenergiassa, lähiruuassa ja gmo-vapaassa ruokatuotannossa.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kaksi olennaisinta kysymystä on: Millaista maataloutta me haluamme, ja miten saamme haluamamme? Selonteosta käy ilmi, etteivät Suomen mielestä kustannustehokkuus ja hintakilpailukyky ole suomalaisen maatalouden olemassaolon ainoita perusteita. Onkin fiksua myöntää, ettei Suomi tule ikinä tehomaataloudessa pärjäämään niille maille, joilla on ilmastollinen etulyöntiasema ja valtavan suuret tilat. Tämän faktan toteamisen olisi syytä näkyä nykyistä paremmin myös Suomen kauppapolitiikassa.

Maailman kauppajärjestön Wto:n tarkoitus on edistää vapaakauppaa. Vapaakauppa ei takaa ruokaturvaa, ei turvaa perheviljelmiä eikä paranna ympäristönsuojelun ja eläinten kohtelun tasoa. Vapaakaupan vastustaminen maataloustuotteiden kaupassa ei väistämättä tarkoita lyhytnäköisten kansallisten etujen puolustamista kynsin hampain. Se voisi tarkoittaa myös parempaa sääntelyä ja solidaarisuutta kehitysmaita kohtaan, niin sanottua globalisaation hallintaa. Minimivaatimuksena Suomen kauppapolitiikalle maataloustuotteiden osalta esittäisin kuitenkin sitä, ettemme olisi vaatimassa kehitysmaita avaamaan markkinoitaan ja edistäisimme EU-tukien muuttamista niin, etteivät ne suosisi ylituotantoa, ylijäämien polkumyyntiä kehitysmaihin ja tilakoon kasvattamista kotimaassa. Maatalouden osalta meillä on kehitysmaille kauppaneuvotteluissa annettavaa, jos vain osaamme suunnata omat tuotantotukemme oikein ja reilusti. Sinänsä täydellisessä maailmassa näitä neuvotteluja ei käytäisi lainkaan vapaakauppajärjestön puitteissa.

Minä haluan tukea sellaista perheviljelmäpohjaista kotimaista maataloutta, joka ei pilaa Itämerta eikä kohtele julmasti eläimiä. Tällä hetkellä kumpikaan kriteereistä ei täyty. Parasta tietysti vihreästä näkökulmasta olisi, jos luomu otettaisiin kantavaksi strategiseksi periaatteeksi ja yleistavoitteeksi. Olen kuitenkin sen verran realisti, että tyydyn aluksi vähäisempiinkin uudistuksiin.

Itämeri ei kuitenkaan odota. Maatalouden typpi- ja fosforipäästöjä on vähennettävä nopeasti ja radikaalisti. Pahin Itämeren kestopilaaja on rehevöityminen, jonka pysäyttäminen ei onnistu vielä nykypäätöksillä. Maatalouden osuus Itämeren rantojemme kotimaisesta ravinnekuormituksesta on merkittävin. Eli ainoastaan ja vain Venäjän ja Pietarin jätevesien varaan ei voi Itämeren pelastamista laskea, niin kuin joistakin välihuudoista tässä debatissa olisi voinut luulla.

Joka tapauksessa yleisesti ottaen tukijärjestelmän tulisi toimia niin, että jokainen panostus ympäristösuojeluun olisi taloudellisesti kannustettu. Tukien perusteeksi voidaan esimerkiksi asettaa ravinnetaseet niin, että aina parempi ravinnetase tuo korkeammat tuet.

Arvoisa puhemies! Eläintensuojelun osalta Suomen tulisi merkittävästi nostaa kunnianhimotasoa nykyisestään. Otetaan esimerkiksi lihasiipikarja. Alkuvuodesta julkistetussa lihasiipikarjan tuotantostrategiassa ei esitetä yhtään konkreettisia parannuksia lihasiipikarjan hyvinvoinnin ja eettisen eläintenpidon näkökulmasta, vaikka todetaankin eläinten monia muita maita paremman hyvinvoinnin olevan Suomelle kilpailuetu, toisin kuin monia muita maita väistämättä kalliimmat rehu- ja energiakustannukset. Jos Suomi aikoo tulevaisuudessa pysyä kehityksen kärjessä, kannattaisi sen strategisesti parantaa lihasiipikarjan hyvinvointia. Kilpailukyvyn lisäksi se on perusteltua myös, jos yrittää ajatella asiaa itse kanan näkövinkkelistä.

Voi myös ajatella, että lihasiipikarjamarkkinoilla uudenaikaiset ja eläinten hyvinvointia parantavat toimintamallit ja teknologiat ovat vientikelpoisia jo sinänsä. Suomi voisi siis viedä osaamista samaan aikaan, kun kotimaiset kuluttajat saisivat eettisemmin tuotettua lihasiipikarjaa. Liian usein Suomi tyytyy eläinsuojeluasioissa vain täyttämään vaatimukset, kun oikeasti meidän pitäisi ryhtyä suunnannäyttäjiksi. Sen pitäisi näkyä myös tukipolitiikassa samaan tapaan kuin ravinnetaseiden osalta aiemmin puheessani esitin.

Käyttötarkoitus ei saa määritellä sitä, kuinka eläintä saa kohdella, vaan eläinten kohtelun vähimmäisvaatimusten tulee perustua kunkin eläimen lajityypillisen käyttäytymisen asettamiin vaatimuksiin. Maataloudessakin eläinten kohtelun pääperiaatteena tulee siis olla eläinten mahdollisuus toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan, esimerkiksi sosiaalista elämää sekä riittävää liikuntaa, myös ulkoilua. Koska luonnonmukainen eläintuotanto edellyttää tällaista kohtelua, on kotieläintalous saatava luomutuotannon painopistealueeksi.

Lopuksi en malta olla toteamatta, kun täällä joissakin aikaisemmissa puheenvuoroissa on otettu esiin turkistarhaus ja sen tulevaisuus, että eettisen eläintenpidon näkökulmasta — ja siis myös minun mielestäni — turkistarhaus tulisi lakkauttaa.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi täytyy todeta, että selonteko on hyvin aiheellinen ja siihen on ladattu suuria odotuksia viljelijäväestön keskuudessa. Selonteko on hyvä kokonaisuus maatalouteen vaikuttavista osatekijöistä, mutta tunnustaa täytyy, ettei se varsinaisesti viljelijän silmissä lupaa suuria. Miten se voisikaan, koska tiedämme maatalouspolitiikan liikkuvan maailmanlaajuisesti? Ei ole pysyviä elementtejä.

Vanhasen hallitusohjelma tukee maatalouden ja maaseudun kokonaisvaltaista kehittämistä. Selonteko on pitkän tähtäimen asiakirja, joka toteutuu maatalouden eri vaikuttajatahojen ammattitaitoon tukeutuen. Pysyvyyden tarjoaa toivottavasti tulevaisuudessa maatalouden taloudellinen menestyminen. On selvää, ettei ilman taloudellista tulosta kukaan voi maatalousyrittäjänä toimia. Maataloustuet ovat nousseet merkittävimpään asemaan talonpojan tuloksessa. Oleellista ja tavoiteltavaa olisi tuotteiden hintoihin, kiloihin, määriin ja litroihin saatava nousu. Maatalouden tulokehitys ei ole valtavista yrityssatsauksista huolimatta pysynyt muun kehityksen tahdissa. Yksityiskohtaisia maatalouspoliittisia asioita on sitten aina budjettikäsittelyssä.

Maanviljelijä on luonnonsuojelija. Hänen tulee sitä olla, jos aikoo pärjätä. Maatalouden ympäristötuet ovat yhteiskunnassa tunnustettuja elementtejä. Viljelijä välittää toimintaympäristöstään. Tuota asennetta tulee sekä taloudellisesti että henkisesti tukea. Viljelijältä vaaditaan paljon: riskinottoja, venymistä, ahkeruutta ja uskoa sittenkin tulevaisuuteen, askareita jokaisena viikonpäivänä.

Suomalainen maatalous on osa suurempaa kokonaisuutta. Kuten selonteossa mainitaan, maatalous on julkishyödyllistä toimintaa. Maatalous peruselinkeinona muodostaa pohjan, joka luo edellytyksiä tuotannon jatkojalostukselle, maaseudun kokonaisvaltaiselle kehittymiselle. Tukipolitiikan osalta on oleellista, että Suomi sitoutuu käyttämään hyväksi unionin yhteisen maatalouspolitiikan mahdollisuudet täysimääräisesti. Suomalaisen maataloustuotannon ja elintarviketeollisuuden tulee olla turvattu koko maamme alueella. Maamme eri puolilla maatalouden erityispiirteet on huomioitava. Luonnonolosuhteet maamme rajojen sisäpuolella poikkeavat valtavasti toisistaan, eurooppalaisesta näkövinkkelistä puhumattakaan.

Perheviljelmä on ykkösmalli. Tilakoon kasvaessa viljelijöiden työssäjaksamiseen on kiinnitettävä huomiota. Henkinen kapasiteetti, valmius muutoksiin sekä riskinottokyky ovat investointien ja tilan kehittämisen kannalta selviytymistekijöitä. Erityisesti haluan kiinnittää maatilojen emäntien asemaan huomiota. Muun muassa karjatilan emännän odottaessa ja saadessa lapsia asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Lomitusta ja sijaisapua on saatavilla, mutta raskauden aikana on huomioitava navetta- ja maataloustyön vaarallisuus. Viljelijöiden työterveyshuolto on jo nyt merkittävää, mutta liian moni maatalousyrittäjä jää työterveyshuollon ulkopuolelle. Työterveyshuoltoon liittymisen porkkanoita tulee jatkossakin painottaa. Tiedotuksella on tässäkin asiassa suuri rooli.

Lomituksen kehittämistä varten ministeri Hyssälä on asettanut neuvottelukunnan. On selvää, että lomitus maatalouden toimintatapojen kehittyessä vaatii tarkennuksia ja lomittajien koulutukseen sekä palkkaukseen tulee kiinnittää huomiota. Investoineet tilat kasvattavat myös työtaakkaa, jolloin ulkopuolinen apu nousee yhä tärkeämmäksi. Neuvottelukunta käsittelee lomitusta laajasti.

Uusi ohjelmakausi, joka alkaa vuonna 2007, tuo maaseudulle uusia asioita. Siksi neuvonnan rooli on jatkuvasti merkityksellinen. Erityisesti taloushallinnon osalta tarvitsemme tiloille lisää neuvontaa. Tuottajajärjestöt, neuvonta sekä muut intressitahot tarvitsevat yhtenäistä foorumia, johon tässä selonteossa myös viitataan.

Puhemies! Ihminen on osa luontoa. Suomalainen ruoka on puhdasta, ja sen kaikki tuotannonvaiheet perustuvat eettiseen ja terveelliseen valmistukseen. Kuluttajat ovat avainasemassa. Suomalaisen ruuan tukeminen esimerkiksi suurkeittiöissä on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää. Maatalouteen vaikuttavat yhä useammat politiikan ja talouden ratkaisut sekä tapahtumat. Selonteko tuo vahvuutta ja näkemyksellisyyttä linjauksiin.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt lähetekeskusteluun saatu maatalouspoliittinen selonteko päivittää maatalouden tilannetta sitten EU-jäsenyyden. Uskon, että tätä selontekoa ja siitä seuraavaa keskustelua on odotettu jo pitkään myös maatalousväestön keskuudessa.

Kymmenvuotisen EU-jäsenyyden aikana on maataloudessamme tapahtunut suuria rakenteellisia muutoksia, joilla on ollut mittavat vaikutukset koko maaseutuun. Selonteon pohjalta teemme kansallisia maatalouteemme liittyviä ratkaisuja ja pyrimme vaikuttamaan myös kansainvälisessä ympäristössä.

Euroopan unioniin liittyminen alensi tuottajahintoja yhdessä yössä jopa 50 prosenttia. Tilalle tulivat tuet, jotka ovat sitten eläneet unionissa ja osin kansallisesti tehtyjen päätösten myötä. Viljelijät ovat joutuneet tulojensa osalta todella ahtaalle. Monin osin tuntipalkasta ei juurikaan voi enää puhua. Se on vauhdittanut tilojen koon kasvua ja tuotannon lisäämistä. Seurauksena on ollut työuupumuksen lisääntyminen.

Koko elintarvikeketjun kannalta on tärkeää, että elintarvikkeiden raaka-aineet ovat laadukkaita. Laadusta pitää huolen suomalainen viljelijä, joka ei ole sortunut leväperäiseen viljelyyn, vaikka EU:n tukipolitiikka antaisi siihen mahdollisuuden.

Tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä, että unionin maatalouspolitiikan ennustettavuus parantuisi. Viljelijän on vaikea suunnitella tulevaisuutta ja esimerkiksi investointeja, kun tulotasot ovat tiedossa vain muutaman vuoden ja investointien aiheuttamat menot ulottuvat kymmenien vuosien päähän. Suomen erityisolosuhteet tulee edelleen huomioida kaikissa Euroopan unionin kanssa käytävissä neuvotteluissa ja jonkin asteinen vakaus tulee niissä saavuttaa.

Kotimainen kilpailukykyinen elintarvikejalostus on tulevaisuudessa yhä merkittävämmässä roolissa suomalaisen maanviljelijän yhteistyökumppanina. Se luo eräänlaista tuontisuojaa monipuolisella ja laadukkaalla toiminnallaan, joka edesauttaa kotimaisen tuotteen menestymistä kuluttajan ostoskorissa. Tuontielintarvikkeet joudutaan joka tapauksessa ostamaan kotimaisella valuutalla, joka on hankittava muualta.

Jalostuksen kannalta myönteisenä asiana voidaan pitää sitä, että olemme menneet mukaan lähimarkkinoilla käytävään kilpailuun, lähinnä Baltian maihin sekä Venäjälle. Näin voimme olla mukana vientikaupassa, ja toisaalta juuri nämä jalostamoyritykset toimivat eräänlaisena puskurina Suomeen tuotaville ulkomaalaisille jalosteille.

Arvoisa puhemies! Uusiutuvien energialähteiden viimeaikainen arvonnousu on myös aiheuttanut sen, että sillä sektorilla on vihdoin alkanut tapahtua. Tätä voidaan pitää erittäin myönteisenä asiana, joskin Lähi-idän ja USA:n tapahtumilla on ollut selvä vaikutus niin sanotun non öljy -tuotannon heräämiseen. Tämä sektori on kuin luotu suomalaiseen maa- ja metsätalouteen. Suomalainen osaaminen saadaan nyt vihdoinkin valjastettua kotimaisten energialähteiden tutkimustyön vauhdittamiseen, ja on erittäin tärkeää, että Suomi on mukana korkealla tutkimuspanoksella kautta eri bioenergialähteiden. Nyt ei pidä tuijottaa pelkästään maatalouteen, vaan kokonaisvaltaiseen bioenergiaklusterin luomiseen Suomeen. Maamme mahdollisuudet eri polttoainemuotojen tuottamiseen ja jalostamiseen ovat olemassa. Nyt tapahtunut herääminen onkin valjastettava vakaan toimintaympäristön luomiseen, ja tähän tulee valtiovallalla löytyä myös varoja.

Maatalouspoliittinen selonteko nostaa myös keskusteluun elintarviketuotannon kansallisen omavaraisuuden. Mielestäni viimeaikaiset otsikot ovat hyvä osoitus siitä, miten tärkeää korkealaatuinen ja tarkkaan valvottu elintarvikeomavaraisuus on. Ruoka on kuitenkin kansalaisten henkivakuutus, joka konkretisoituu kriisitilanteiden myötä. Vaikka meillä tällä hetkellä ei varsinaisesti mitään kriisiä olekaan, niin meidän tulee olla varuillamme eläinten mukana kulkeutuvien tautien kanssa. Nyt onkin jo selvästi nähtävissä, kuinka tautihavainto jossakin maassa aiheuttaa siellä välittömän terävöitymisen ja ohittaa kaikki kansainväliset intressit vapaakaupan piirissä. Kyseiset maat asetetaankin yleensä pikimmiten tuontikieltoon. Toivottavasti myös tässä asiassa suomalainen kuluttaja äänestää omalla elintarvikevalinnallaan kaupassa. Kuluttajaläheisyys on koko elintarvikeketjun tärkein lenkki alkutuotannosta jalostukseen. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Tämän selonteon pohjalta valiokuntien on hyvä aloittaa työkäsittely, ja haluaisin lopuksi kiinnittää huomiota keskeisimpään asiaan tässä selonteossa ja tulevaisuudessa. Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteena EU:ssa on taata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso lisäämällä maataloudessa työskentelevien tuloja. Tämän tavoitteen toteuttamiseen meidän tulee jatkossa kiinnittää paljon enemmän huomiota ja tehdä päätöksiä sen eteen.

Klaus  Hellberg /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä valtioneuvoston maatalouspoliittinen selonteko tulee meille varsin sopivaan aikaan, jos näin voidaan sanoa, ehkä varsin kriittiseen ajankohtaan, koska tänä syksynä hyvin paljon tapahtuu Euroopassa ja kansainvälisesti maatalouden ympärillä. Globalisaatiohan koskettaa Suomea erittäin paljon maatalouspolitiikassa, ja Euroopan unionissa olemme siirtyneet kansallisista markkinoista yhteisiin sisämarkkinoihin. On selvää, että maailmanlaajuisesti rajasuoja jatkuvasti alenee ja myöskin jatkossa näin tulee käymään.

Tässä keskustelussa tänäänkin on hyvin paljon käsitelty meidän maatalouspolitiikkaamme monelta osalta, ja on tietysti selvää, että me olemme suurien haasteiden edessä. Jos katsotaan esimerkiksi keskustelua, mikä sokerituotannon kohdalla on käyty, niin kyllä sokerituotanto tietysti meillä on aikamoisen uhan edessä ja siihen ei voida missään nimessä kansallisesti suhtautua vähätellen. On selvää, että jos tuottaja on investoinut esimerkiksi koneisiin ja laitteisiin, varastointiin ja kaikkeen muuhun sitä silmälläpitäen, että sokerijuurikasta tullaan tuottamaan, niin ei siitä ole mahdollista siirtyä johonkin muuhun tuotantolajiin kovin helposti. Siinä on tilanne se, että suuri määrä investointeja tietysti menetetään, ja tämä on kyllä vakava tilanne tälle tuottajalle.

Siksi tietysti on tärkeää, että pyrimme noudattamaan sellaista kansallista maatalouspolitiikkaa, joka pyrkii turvaamaan oman kansallisen tuotantomme mahdollisimman hyvin. Helppoa tämä ei tule olemaan, se on aivan selvää, ja siihen me tarvitsemme kyllä vahvaa kansallista, yhtenäistä näkemystä, että pyrimme kuitenkin ottamaan huomioon nämä kansalliset edut tässä kysymyksessä. Tätä ei voida tietenkään hintaan mihin tahansa tehdä. Siksi tarvitaan tietysti hallituksen yhtenäinen linja. Minä uskon, että tämä hallitus kykenee parhaalla mahdollisella tavalla hoitamaan meidän etumme tässä tilanteessa. Siksi annan täyden tuen tämän hallituksen toimenpiteille ja tälle selonteolle, mikä tässä nyt meillä käsittelyssä on.

Mutta on tietysti selvää, että erilaisia painotuksia asian suhteen pitää voida esittää. Minusta tässä on kysymyksiä, joista pitää voida keskustella. Yksi on tietysti tämä kysymys maatalouden ympäristötuesta ja sen tarkoituksesta ja vastikkeellisuudesta. Me käytämme Suomessa erittäin vähän lannoitetta verrattuna moneen muuhun maahan, mutta siitä huolimatta maatalouden ravinnepäästöt ovat pääaiheuttaja esimerkiksi Itämeren ja Suomenlahden rannikon heikkoon tilaan täällä meillä Suomessa, Suomen rannikolla. Siitä ei voi syyttää mahdollisia Pietarin päästöjä eikä muuta, vaan kyllä meidän itse on pidettävä huoli omista ravinnekuormista. Tähän asiaan on kiinnitettävä jatkossa entistä enemmän huomiota.

Tässä selonteon osassa, jossa käsitellään maatalouspolitiikan tavoitteita käytännössä, hyvin paljon otetaan kantaa näiden rakenteiden kehittämiseen. Tietysti mitään tämmöistä hokkuspokkus-temppua ei ole. Toivon, että löydettäisiin yhtenäinen linja, että mahdollisimman hyvin pystyttäisiin nämä rakenteet kehittämään sillä lailla, että linja olisi Suomen edun mukainen ja jatkossakin pärjättäisiin.

Minä olisin vielä ottanut esille tämän asian, jota kysyin ministeriltäkin, mutta en saanut vastausta. Minusta kalastus, porotalous, turkistarhaus, kaikki nämä asiat, jotka vahvasti liittyvät maatalouspolitiikkaan, pitäisi jollain lailla saada käsittelyyn myös täällä suuressa salissa. Nyt ne eivät ole tässä mukana; se on kyllä huono asia. Koska me puhumme esimerkiksi kalastuksen tilasta, joka on erittäin ongelmallinen? Viidessä vuodessa 20 prosenttia ammattikalastajien määrä on vähentynyt, ja tarvittaisiin entistä (Puhemies koputtaa) parempia toimenpiteitä tämän tilanteen korjaamiseksi niin, että kotimaisen kalan pyytäminen olisi jatkossakin turvattu ja myöskin tämä elinkeino, joka on erittäin tärkeä näillä rannikko- ja saaristoseuduilla, pystyisi tukemaan asumista ja elämistä näillä alueilla.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Maatalouspoliittinen selonteko on ensimmäinen Suomen EU-jäsenyyden aikana. Vaatimuksia selonteosta kyllä oli edellisten hallitustenkin aikana, mutta sitä ei kuitenkaan katsottu tarpeelliseksi. Tämä selonteko tulee oikeaan aikaan, kun unionin maatalouspolitiikan keskeiset suuntaviivat ovat nyt tiedossa.

Selonteossa tarkastellaan varsin kattavasti kansainvälistä toimintaympäristöä ja arvioidaan tapahtunutta kehitystä ja koettuja muutoksia suomalaisen maatalouden näkökulmasta. Selonteossa linjataan myös keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet, joilla voidaan vastata edessä oleviin ongelmiin ja haasteisiin. Toivon, että eduskuntakäsittelyssä tähän tavoite- ja toimenpideosioon paneudutaan suurella vakavuudella eli tuolla valiokuntatyössä. Selonteko on pidemmän aikavälin linjaus eli eväitä muun muassa tulevaan hallitusohjelmaan.

Arvoisa puhemies! Maatalouden rakennekehitys on EU-jäsenyyden aikana ollut todella raju. Lähes kolmannes tiloista on lopettanut tuotannon. Näistä 85 prosenttia on kotieläintiloja. Pelto on kuitenkin pysynyt tuotannossa ja osassa maata pinta-ala on kasvanut merkittävästikin. Nyt tuotannossa olevien tilojen keskikoko on lähes kaksinkertaistunut, samoin kuin kotieläintilojen keskimääräinen eläinmäärä. Jos tätä nopeaa ja rajua rakennekehitystä ei olisi tapahtunut, suomalaisen maatalouden ja elintarviketeollisuuden tila olisi varsin huono eikä kotimaisten elintarvikkeiden markkinaosuus olisi 85 prosenttia, niin kuin nyt on.

Raju rakennekehitys ja sitä kautta tapahtunut tuottavuuden kasvu ei ole pystynyt kuitenkaan turvaamaan viljelijöille tasavertaista tulokehitystä verrattuna muun väestöryhmän tulokehitykseen. Selonteon mukaan unionin jäsenyyden aikana päätoimisten tilojen maataloustulo on laskenut reaalisesti keskimäärin vajaan prosentin vuodessa. Osa-aikaisemmilla tiloilla tulokehitys palkkatuloista johtuen on ollut myönteisempi.

Maatalouden ja puutarhayritysten niin sanottu kannattavuuskerroin on ollut koko jäsenyyden ajan alle yhden eli asetettua palkka- ja korkovaatimusta ei ole saavutettu. Hallitus kiinnittääkin tähän huomiota. Selonteossa korostetaan, että jatkossa on pyrittävä lisäämään maatalouden markkinoilta saamia tuloja ja vähentämään kustannuksia, joskaan niitä keinoja, millä näitä tavoitteita voitaisiin toteuttaa, ei juurikaan selonteossa ole.

Arvoisa puhemies! Ed. Lintonen toi esille puheenvuorossaan, että kaikkien alojen työntekijät joutuvat nykyään kohtaamaan tuottavuuden nostamisen haasteen, ja niin kuin ed. Lintonen sanoi, maatalous ei voi olla tästä poikkeus. Minusta tämä oli kyllä harkitsemattomasti sanottu. Kyllä maataloudessa tuottavuuden kehitys on ollut varsin merkittävä. Lähes 40 000 työpaikkaa on poistunut maataloudesta kymmenen vuoden aikana ja tuotantomäärä on vähintäänkin sama. Tietyillä alueilla se on kasvanut varsin voimakkaasti, eli tuottavuuden kasvua kyllä on tapahtunut.

Arvoisa puhemies! Viljelijöiden tulonmuodostuksessa tulee jatkossakin olemaan erittäin tärkeällä sijalla suorien tulotukien taso. Erityisasemassa ovat kansallisesti rahoitettavat tuet, sillä nyt kokonaistukimäärästä 58 prosenttia tulee kansallisesta budjetista. On selvää, että Suomella tulee jatkossakin olla oikeus maksaa viljelijöille riittävää kansallista tulotukea koko maassa. Tukien kohdentamisessa on myös otettava huomioon maamme sisäiset ilmastolliset olosuhde-erot. Täällä etelässä kasvukausi on 160 päivää, Lapissa 100.

Myös tuotantosuunta on huomioitava. Kotieläintuotanto on sitovaa, vaativaa, henkisesti ja fyysisesti raskasta, niin kuin ministeri Rajamäkikin toi puheessaan esille. Tuotannosta luopuminen onkin ollut suurinta kotieläintiloilla. Hallitus kiinnittääkin selonteossa huomiota, aivan oikein, viljelijäväestön jaksamiseen, joskin tekoja olisi jo tämän eteen tarvittu tämän hallituskauden aikana.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi, Agenda 2000 -päätösten myötä maaseudun kehittäminen nostettiin yhteisen maatalouspolitiikan toiseksi pilariksi ja maaseudun kehittämistoimet koottiin yhden asetuksen alle. Meillä Suomessa suurin osa maaseudun kehittämiseen tarkoitetusta rahoituksesta kohdistuu pinta-alaperusteisiin liitännäistoimenpiteisiin lfa- ja ympäristötuen merkittävän aseman johdosta. Nämä tuet ovat perusmaatalouden kannattavuudelle jatkossakin erittäin tärkeitä. Nyt ja tulevaisuudessa käydään keskustelua siitä, minkälaisia kytköksiä EU:n maaseutuasetuksen rahoitustoimenpiteillä tulisi olla maatalouteen. Kytkentä tulee olla myös jatkossa. Jos se poistuu, tuensaajien joukko kasvaa. Asetuksen kautta voidaan siten rahoittaa vaikkapa Natura-toimenpiteitä, eikä voi olla oikein, että viljelijät ovat sen maksumiehiä.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Selonteko antaa varsin hyvät perustiedot maatalouteen vaikuttavista tekijöistä myöskin niille, jotka eivät päivittäin ole maatalouden kanssa tekemisissä. Suuria yllätyksiä selonteko ei sisällä.

Suomen maatalouden tulevaisuuden suuntaviivat hallitus on linjannut niin, että Suomi noudattaa edelleen unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa ja tämän yhteisen maatalouspolitiikan ohessa myös kansallista omaa maatalouspolitiikkaa. Osaltaan maataloustuotannon harjoittamiseen vaikuttavat myös maatalouskaupan kansainväliset muutokset sekä Wto-neuvottelujen eteneminen.

Selonteossa maatalouspolitiikan tavoitteiden ja toimenpiteiden hahmottuminen on ymmärrettävästi jäänyt hyvin yleiselle tasolle. Yleensäkin aina selonteoissa on käynyt näin. Konkreettisia toimenpiteitä ja sitä kautta tulevaa uskottavuutta myös puuttuu, mutta tämä on ymmärrettävää. Aktiiviviljelijä kysyykin: Onko EU:n maatalouspolitiikan Suomelle aiheuttamia ongelmia tuotu vain pintapuolisesti esille, ja olemmeko me liian vahvasti niin sanotun myöntyväisyyslinjan kannalla suhteessamme EU:n maatalouspolitiikkaan? Se koskee myöskin muita politiikan lohkoja. Rohkenemmeko riittävästi puolustaa suomalaisia erityisolosuhteita Euroopan maatalouspolitiikassa? Näihin pitää vastata, että kyllä rohkenemme ja pitää rohjeta, mutta kyllä se edellyttää sitten meillä kansallista yksituumaisuutta myöskin tältä salilta silloin, kun näitä asioita ollaan puolustamassa.

Herra puhemies! Maataloutemme tämän hetken suurin ongelma, kun ajatellaan viljelijäväestön näkökulmasta, on alhainen tulotaso. Samanaikaisesti maatalouspoliittisen selonteon kanssa ovat juuri tulleet julkisuuteen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tilastot maataloustulon kehityksestä. Kehityksen suunta on selkeä: Maataloustulo on laskenut kolmatta vuotta peräkkäin. Viimevuotisesta laskua lienee peräti 8 prosenttia. Selonteossa lähdetään siitä, että maataloutta tulee kehittää niin, että kustannukset alenevat ja markkinatuotot lisääntyvät. Käytännössä asia on taas niin, että nykytilanteessa kustannusten nousu on suuri uhka, kun toisaalta tuet ja markkinahinnat laskevat.

Mitkä ovat sitten ne konkreettiset keinot, joiden avulla viljelijät, maatilat ja tuotanto voisivat kehittyä siten, että epäedullisissa luonnonolosuhteissa pystyttäisiin tuottamaan kilpailukykyiseen hintaan maailmaan hyvänlaatuisia elintarvikkeita tehokkaasti, ympäristöystävällisesti, jopa tilanteessa, jossa erilaiset verot, normit, luvat, byrokratiasääntely ym. ovat Suomessa epäedullisempia kuin kilpailijamaissa, vai onko näin?

Selonteossa kuvataan EU:n maatalouspolitiikkaa: miten vuoden 1992 reformissa cap-tuki muodostui parhaille viljelyalueille kaikkein korkeimmaksi ja miten Suomen osalta tätä epäkohtaa ei ole saatu korjattua vuosienkaan kuluessa. Valitettavasti tämä ongelma vahvistettiin myöskin vuoden 2003 maatalousuudistuksessa. Meidän voimamme eivät riittäneet sen muuttamiseen.

Myönteistä selonteossa on se, että siinä on kuvattu varsin monipuolisesti maatalouden tulokehitystä ja kannattavuutta sekä tarkasteltu lukuja myös erityyppisten tilojen osalta. Tarkastelut tuovat selvästi esille, miten päätoimisten tilojen tulokehitys on ollut reaalisesti voimakkaasti aleneva, vaikka työ- ja pääomapanosta on jouduttu lisäämään merkittävästi. Vuoden 2004 tulokset kirjanpitotilojen kannattavuudesta osoittavat, että keskimäärin yrittäjä sai 5,65 euron tuntipalkan ja 2,5 prosentin koron pääomalleen. Maatalouden työansio oli noin 19 prosenttia teollisuustyöntekijöiden tuntiansiosta. Eniten kannattavuus heikkeni silloin sikatiloilla ja viljatiloilla, ja maataloustulo aleni noin 4 prosenttia. Tänä vuonna tosin sikataloudessa tilanne on muuttunut jonkin verran ja tuottajahinnat ovat siellä nousseet.

Herra puhemies! Haluan myöskin lopuksi tässä todeta maatalouden rakenteen kohdalta sen, että on tavattoman tärkeää, että rakennetta voidaan kehittää, ja ennen kaikkea, että tulevaisuudessa voitaisiin Makeran lainoitusmahdollisuudet turvata. Se on yksi tärkeimpiä asioita, joka on saatava hoidettua. Tällä järjestelmällä, mikä nyt on, vuonna 2011 Makera on ajettu lähes täysin alas, ellemme saa sinne lisää varoja. Niitähän nyt on tulossa hieman lisäbudjetissa, mutta toivottavasti varsinaisessa budjetissa saamme vielä lisää varoja.

Herra puhemies! Kun valtiovarainvaliokunta antaa tästä lausunnon, niin toivon, että voimme maatalousjaostossa paneutua myöskin sitten näihin erikoisaloihin, jotka täällä on tuotu esille — niin kalatalous, porotalous, turkistalous kuin erikoiskasvit — ja ennen kaikkea niiden taloudelliseen merkitykseen Suomen maataloudelle.

Hannu Hoskonen /kesk:

Herra puhemies! Valtioneuvoston maatalouspoliittinen selonteko kuvaa laajasti maataloutta ja siihen vaikuttaneita tekijöitä. Maataloudesta piirretään kuvaa mitä moninaisimmin sanoin ja kuvin tai taulukoin paremminkin. Toivottavasti tämä työ ei ole mennyt hukkaan, sillä maatalouden todellisuus tänä päivänä on ankara: epävarmuutta, joka on monessa tapauksessa aiheuttanut jopa elinkeinosta luopumista. Selonteko ei tullut sekuntiakaan liian aikaisin, ja toimiin maatalouden tulevaisuuden puolesta on alettava välittömästi. Kamelin selkä ei tässä asiassa monta oljenkortta enää kestä.

Unionin maatalouspolitiikka on suurin Suomen maatalouteen vaikuttanut asia. Unioniin liittyminen tarkoitti maataloustuotteiden hinnan romahtamista, rajua rakennemuutosta, mammuttimaista maataloushallintoa, byrokratiaa sekä viljelijöiden entistä suurempaa riippuvuutta maataloustuista. Tämä kuvastaa toimintaympäristöä, missä parhaillaan suomalainen viljelijä tekee työtä ja kehittää tilaansa, joka monesti on valtavan suuri yritys sinänsä.

Selonteko linjaa myös suomalaisen maatalouden tulevaisuutta. Peruslähtökohtana pitää ehdottomasti olla jatkuvuus. Maatalouden tulee olla kannattavaa ja niin, että sitä harjoitetaan edelleen koko maassa ja vuosikymmeniäkin tästä eteenpäin. EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa aikanaan sovittiin, että maataloutta pitää voida harjoittaa kaikissa jäsenmaissa. Tästä asiasta Suomen tulee pitää ehdottoman tiukasti kiinni. Esimerkiksi parhaillaan menossa olevat sokerineuvottelut eivät missään nimessä saa päätyä siihen lopputulokseen, että Suomi on häviäjä.

Siitä, mistä sovittiin, kaikkine yksityiskohtineen tulee pitää kiinni, koska me suomalaiset joudumme myös velvoitteista pitämään kiinni. Jos ei tätä asiaa saada sokeriuudistuksen myötä EU:hun viestitettyä, että Suomi EU:n jäsenenä kunnioittaa tehdyn sopimuksen ehtoja ja myös edellyttää, että toinen osapuoli noudattaa sopimusta, silloin asiat maatalouden kannalta varmasti ovat heikosti. Ajatelkaapa esimerkiksi Ranskaa, joka ehdottomasti pitää joka asiasta kiinni viimeisen päälle. Esimerkiksi jostakin viinintuotannosta puhuminen helposti aiheuttaa eräänlaisen en nyt sano yleislakon mutta kuitenkin kohtalaisen suuren mellakan.

Suomalaisen maatalouden tuotteet ovat turvallisia, ja tästä asiasta olemme saaneet nauttia jo vuosisatojen ajan Suomessa. Tuotteissamme on paljon vähemmän torjunta-ainejäämiä kuin Keski- ja Etelä-Euroopan vastaavissa tuotteissa. Hygienia ja eläinsuojelu ovat erittäin tärkeitä suomalaiselle viljelijälle ja takaavat laadukkaat elintarvikkeet kaikille suomalaisille. Kuluttajat arvostavat näitä ominaisuuksia, ja uskon, että tässä asiassa myös eduskunnassa kuten koko Suomessa vallitsee täydellinen yksimielisyys. Toivotaan, että tässä asiassa tämän selonteon keskustelussa ja valiokuntakierroksen aikana voimme edetä positiivisesti eteenpäin niin, että voimme turvata maatalouden tulevaisuuden.

Kotimainen maatalous ja elintarviketuotanto ovat myös turvallisuuskysymys Suomelle. Ilmastomuutoksen seuraukset ja maailman epävakaa poliittinen tilanne saattavat hyvinkin luoda tilanteen, jossa kotimainen ruoka nousee arvoon arvaamattomaan. Kriisitilanteiden varalta turvallisuuden edellytyksenä on se, että meillä on oma kotimainen ruokatuotanto, joka toimii kaikissa olosuhteissa ja koko maan alueella. Tässä yhteydessä ei missään nimessä saa unohtaa Suomen pohjoista sijaintia, joka ei ole metropolien lähellä, mutta suomalainen ihminen tarvitsee sen varmuuden, että Suomi pystyy huolehtimaan kansalaisistaan kaikissa olosuhteissa.

Maataloudella on ratkaiseva merkitys koko maaseudun kannalta, maaseudun maisemanhoidon, metsätalouden ja kaiken sen muun, minkä nähdään tapahtuvan suomalaisella maaseudulla ja metsissä. Siihen kuuluu olennaisena osana bioenergian tuotanto. Se on maaseudulle uusi mahdollisuus, jota ei missään nimessä tule hukata.

Jos haluamme tuottaa edullisesti esimerkiksi biopolttoaineita tai haketta tai jotain muuta, vaikkapa ruokohelpiä, se ehdottomasti edellyttää, että elävä maaseutu säilyy, koska se tarjoaa sen tiestön, sen infran, sen työvoiman, jota näihin töihin tarvitaan. Pitää muistaa, että ja maatalouden ja metsätalouden töitä ei voi mitenkään etätyönä tehdä. Se työ tapahtuu nimenomaan siinä ympäristössä ja sillä työvoimalla, joka siellä on. Tämä on syytä muistaa myös tätä selontekoa käsiteltäessä. Suomessa on yli 2 miljoonaa hehtaaria peltoja, joiden tuottokykyisenä pitäminen on jokaiselle suomalaiselle tärkeää. Se ei ole vain elintarvikehuollon takia tärkeää, vaan se on tulevaisuudessa esimerkiksi bioenergiatuotannon takia äärimmäisen tärkeää.

Toivottavasti selontekoa käsitellään myönteisessä ilmapiirissä ja luodaan hyvä visio vuosikymmeniksi eteenpäin.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Tampereella esitetään teatterissa Suomen hevonen -nimistä näytelmää. Siinä EU-absurdius näyttäytyy kauheimmillaan, kun kaikki on ajettu alas, kylän viimeiset hevoset myydään Italiaan makkaraksi. Hyvä, että näytelmää esitetään nimenomaan Työväen Teatterissa, sillä jos suomalainen maatalous lopullisesti ajetaan alas EU:n toimesta, loppuvat työt myös suomalaiselta elintarviketyöläiseltä.

Kyllä maaseudun ja sen yhden tärkeän elinkeinon, maatilojen, tukeminen on tärkeää. Toki maaseudulla on tuettava myös kasvavassa määrin muutakin yrittämistä, mutta maatalous pitää yllä myös maaseudun maisemaa. Haluammeko sellaisen maiseman kuin Karjalankannaksella pusikoituneena? Maatila on monelle elämäntapa. EU:n maatalouspolitiikka on vaan nyt sitten tehnyt tästä idyllistä teollisuutta. Perheviljelmät häipyvät, ellei niitä tueta.

Silti itse asiassa lukuun ottamatta muutamaa metropolia Eurooppa on maaseutua suurimmalta osalta, ja niin kuin on sanottu täällä, muun muassa Ranskassa ja monissa muissa Keski-Euroopan maissa maataloutta puolustetaan henkeen ja vereen yli puoluerajojen, puhumattakaan juuri esimerkiksi viiniteollisuudesta, joka on siellä kaikkein tärkeimpiä tuotantomuotoja. Todellakin, kun menee Itävallassa alppihotelliin, ruokapöydän kananmunat, kinkku ja maito ovat siitä naapuritilalta. Miksi lähiruoka ei meillä ole tällä tavalla mahdollinen? Ovatko suuret kauppaketjut meillä jumalan asemassa? Lähiruokaahan ei tarvitse todellakaan roudata kalliilla fossiilipolttoaineella muualta. Hyvä, että tässä selonteossa on erikoistuotteet ja luomutuotteet myös tuotu esille.

Herra puhemies! Maatalousselonteko on tarpeellinen välitilinpäätös. Suomalainen kuluttaja on saanut ruokakorinsa kohtuullisemmin, mutta samalla, jotta systeemi toimii, tarvitaan varsinainen säädösten ja tukien risusavotta. Direktiiviä on kuin Veikko Lavin Tukilisä-jenkassa. Jos ruoka on kallista, se raha on mennyt väliportaisiin, ei viljelijälle.

Nyt maailman kauppajärjestö painaa päälle ja haluaa vapauttamisen nimissä vaikeuttaa maataloutta pohjoisilla leveyspiireillä. Totta kai ymmärrän kehitysmaiden agendan, mutta kyllä on vaikea ymmärtää, että suomalaisesta sokerinviljelijästä maksetaan rakennerahastosta oikein tapporahaa. Eihän kysymys ole pelkästään tästä vaan siitä, että Suomessa ylipäänsä yksi omavaraisuuden symboli, sokerintuotanto, häviää.

Yksi hyvä oivallus tässä selonteossa on se, että jopa viidennes Suomen pelloista voisi olla energiatuotannossa kymmenen vuoden sisällä. Viljan polttamista on ainakin näin maalaispojan vähän vaikea hyväksyä, mutta ehkä se ruokohelpi nyt antaisi semmoista helppiä, mutta missään tapauksessa se ei koko maataloutta pelasta. Siinä on nyt vähän semmoista haippia koko tässä asiassa. Totta kai oma bioenergian tuotanto antaa Suomelle mahdollisuuden kehittää uutta tekniikkaa ja testata sitä ensin täällä kotimarkkinoilla, ja sitten sitä voi viedä vaikka ulkomaillekin.

Ja mitä tuohon Itämeren suojeluun tulee, niin kyllä minä katsoisin tuonne itään päin ensin. Siellä on aika iso väestö, joka varmasti saastuttaa Itämerta enemmän kuin meidän maatalous.

Arvoisa puhemies! EU-jäsenyyden myötä on tullut ennennäkemättömän raju rakennemuutos, ja se on tarkoittanut tehokkuuden nostoa suuria investointeja tekemällä ja tilakokoa kasvattamalla. Tätä tietä ei voida määrättömästi jatkaa. Olosuhteet ovat täällä niin erilaiset kuin esimerkiksi Ranskassa, jossa peltolohkot ovat kymmeniä hehtaareja ja satotaso tuplaten Suomen vastaava. Suomessa pellot ovat pieniä, mäkisiä, epäsäännöllisen muotoisia. Määräänsä isommilla koneilla täällä ei pysty tehokkuutta hakemaan. Ihmisistäkään ei voida repiä enää enempää. Talonpojat tekevät jo pitkiä päiviä, ja työuupumus uhkaa. Mutta edelleen pienemmilläkin tiloilla tulisi olla mahdollisuus jatkaa elämäänsä.

Näinhän tässä selonteossa sanotaan, että maataloustuottajien tulotaso pitää turvata. Suomessa vain on EU:n vuoksi ollut mahdoton tietää tulevaisuutta kovin pitkälle. Se on lisännyt tämmöistä epätietoisuutta ja jopa epätoivoa maaseudulla. Suuriakin investointeja on tehty paremman toivossa ja sillä tavalla, että päättäjät ovat uskotelleet, että kyllä se huomenna paremmin menee.

Maatalouspolitiikka kaipaa ennen kaikkea jatkuvuutta, tuli sitten lunta tupaan tai ei. Selonteon ansio on siinä, että se tunnustaa maatalouden mahdollisuudet tuottaa erilaisia hyödykkeitä, myös sellaisia, joita ei voi mitata rahassa, kuten esimerkiksi maisema. Mutta totta kai sitä rahaa pitää myös antaa sille raskaan työn raatajalle elikkä talonpojalle.

Vielä tärkeitä asioita selonteossa ovat elintarvikkeiden huoltovarmuus, maatalouden osaaminen ja riippumattomuus fossiilisista polttoaineista. Suomen kannattaa säilyttää toimiva elintarvikeketju. Jos maatalous vaikeutuu ilmaston lämmetessä subtrooppisissa maissa, saattavat nämä pohjoiset pellot vielä toimia (Puhemies koputtaa) ruoka-aittoina heillekin.

Arvoisa puhemies! Ruotsalaiset kollegat ovat sanoneet, ettei meillä ole vielä ajettu maataloutta niin alas kuin Ruotsissa. Voi sanoa filosofisesti näin, että maatila ei kuulu yksilölle vaan nykyiselle, eläneille ja tuleville sukupolville.

Jari  Leppä /kesk:

Herra puhemies! Tämä maatalouspoliittinen selonteko on mainio kuvaus tämänhetkisestä tilanteesta ja olosuhteista, joissa suomalaista ruuantuotantoa harjoitetaan. Samalla tämä tähänastinen käyty keskustelu osoittaa sen, että meillä onneksi tässä maassa on yhä edelleenkin yksituumaisuus oman ruuantuotantomme tärkeydestä ja välttämättömyydestä, vaikka täällä joitakin reunahuomautuksia asian suhteen on tehtykin. Yleislinja on kuitenkin tämä, ja se on tärkeä selkänoja niin viljelijöille kuin koko elintarvikealalle, elintarviketeollisuudelle. Tämä tuotannonala on Suomen neljänneksi tärkein teollisuudenala. Sillä on äärimmäisen suuri vaikutus koko kansantalouteen, kuntatalouteen, aluetalouteen. Omassa maakunnassani Etelä-Savossa kokonaistuotannosta, tuotantovolyymista, tulee 7,6 prosenttia maa- ja metsätaloudesta ja joissakin kunnissa tämä prosentti on jopa 30, elikkä se kuvaa tämän alan merkitystä.

Samalla kun me tiedämme ja tiedostamme tämän selonteon mukaan, että maatalous on ennen kaikkea ruuantuotantoa, se on myöskin muuta. Se on maisemaa, se tuottaa monia sellaisia aineettomia arvoja, joita kaikki Suomen kansalaiset arvostavat, ja tästä meidän on pidettävä kiinni. Vaikea olisi kuvitella, että mikään muu taho tai ala voisi näitä muita arvoja tuottaa yhtä tehokkaalla ja kuitenkin ympäristöä kunnioittavalla tavalla kuin maatalous.

Meillä on erityisen suuri haaste niin EU:sta kuin ennen kaikkea Wto:n ja Yhdysvaltojen suunnasta tulevasta paineesta maataloustukiin. Näissä vaatimuksissa ei haluta tunnustaa muun muassa Suomen pohjoisten tuotanto-olosuhteiden vaikutuksia meidän ruuantuotantoomme. Juuri siksi, koska meillä nämä pohjoiset tuotanto-olosuhteet ovat, meidän elintarvikkeemme ovat samalla puhtaita ja turvallisia mutta ne ovat myöskin hieman kalliimmin tuotettuja. Tämä meidän täytyy tunnustaa ja tämä täytyy myöskin muiden tunnustaa. Meillä Suomessa on täysi oikeus ja velvollisuus myöskin tuottaa ruokaa suomalaisille, ja myöskin sen puhtautemme ansiosta meillä on erinomaiset mahdollisuudet tutkimuksen ja tuotekehityksen kautta myöskin vientimarkkinoille suunnata tuotantoamme ennen kaikkea terveysvaikutteisten elintarvikkeiden ja muiden pitkälle jalostettujen elintarvikkeiden muodossa. Tämä on meille selkeä mahdollisuus.

Herra puhemies! Selonteossa myöskin kuvaillaan hyvin selkeästi ja hyvällä tavalla bioenergian tuotannon mahdollisuuksia, ja se on meidän maataloutemme yksi tulevaisuuden kuva. Tämä tuotannon laajentaminen on tehtävä harkiten ja pohtien mutta tietysti ripeästi. Siinä on meillä erinomaisen suuret mahdollisuudet, luontaiset mahdollisuudet myöskin. Sen linjan, jonka me valitsemme tässä, täytyy olla erilainen linja kuin Ruotsissa. Ruotsissahan hyvin ylpeänä esitellään, että heillä on vaikkapa bioetanolin tuotantoa niin ja niin paljon, mutta siitä tuotannosta leijonanosa tuodaan Brasiliasta. Tämä ei ole meidän linjamme, vaan meidän linjamme täytyy bioenergian tuotannossa ja ennen kaikkea peltoenergian tuotannossa olla oman raaka-aineen linja. Se on kestävämpi, työllistävämpi ja Suomen kansantalouden kannalta järkevämpi linja.

Myöskin sellainen väärinkäsitys liittyy ennen kaikkea Wto:n vientitukien purkamiseen ja myöskin muihin maatalouden tukien purkamisvaatimuksiin, että Afrikan köyhyys johtuisi näistä meidän alueemme ja Euroopan alueen maataloustuista. Samaan aikaan kuitenkin varsinaisista elintarvikkeista Afrikassa on koko ajan yhä suurempi pula. Viljelijöiden ongelma siellä on, kuinka saada tuotteet markkinoitua kohtuulliseen ja vakaaseen hintaan omille kotimarkkinoille: Puuttuu tiet, varastot, kuljetusvälineet, kaikki se infra, jolla he pystyisivät tämän asian hoitamaan. Kaiken lisäksi, jos tuonti vientituen poistuessa kallistuu Afrikan näkökulmasta, myös köyhien kuluttajien ruokalaskut nousevat. Tätähän tällä ei tavoitella, vaan tästä on tehty Wto:ssa keppihevonen, jolla halutaan ratsastaa.

Herra puhemies! Täällä on väitetty, että ympäristötuki ei olisi vastikkeellista tukea. Se on mitä suurimmassa määrin vastikkeellista. (Puhemies koputtaa) Siihen liittyy viljelijöille asetetut ravinnevaatimukset, suojakaistat, sadon alennukset ym. Tämä on juuri sitä vastikkeellisuutta, jolla ympäristöä on haluttu suojella ja valumia vähentää ja johon viljelijät ovat joutuneet satsaamaan. Siksi se tuki on toimiva ja ympäristöä kunnioittava.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Jos joku odotti uusia linjauksia tästä selonteosta, hän pettyi. Minä en pettynyt, eivät olleet kovin suuret odotuksetkaan. Selonteossa on suhteettoman paljon historiaa ja nykytilanteen kartoitusta tulevaisuuden ja sen visioiden kustannuksella. Niitä tässä olisi huomattavasti enemmän kaivattu. Vain muutamalla sivulla on tavoitteita ja nekin kyllä oikeastaan vanhan kertausta. Hiukan tuntuu siltä, että tuo bioenergia on nyt sitten noussut asiaksi, jolla ikään kuin pelastetaan koko homma. Näinhän se ei varmastikaan ole.

Kaipasin jo tuossa vastauspuheenvuorossani tuottaja—kuluttaja-näkökulmaa, sen linkin toimimista. Se ei tässä selonteossa kovinkaan paljon ole esillä ollut. Sen sijaan täytyy antaa tunnustus siitä, että keskustan ryhmäpuheenvuorossa ed. Tiilikainen sitä kyllä toi esiin.

Sitten tuo ed. Lintosen puheenvuoro oli kyllä sellainen kylmänhuuruinen tuulahdus punamullan menneiltä maahisilta vuosilta, ajalta, jolloin maataloudesta riideltiin kaikissa mahdollisissa tilanteissa punamullan pääosapuolten kesken. Valitettavaa, jos se aika on palaamassa. Odotettavissa kyllä olikin, että se konsensus, joka Suomen maatalouteen syntyi EU-ratkaisun jälkeen, jolloin se koettiin yhteiseksi asiaksi, ei kovin kauan tätä punamullan syntyä kestä, koska siinä tarvitaan aseita, joilla voidaan toista lyödä, ja tästä toinen osapuoli on sellaisen sitten saanut.

Jos hallitusrintama ei ole yksimielinen maatalouden tulotasosta, tukitasoista, ei oikeastaan mistään, niin mitä virkaa tällä selonteolla sitten on jatkoa ajatellen? Siltä puuttuu parlamentaarinen jalusta. Näillä eväilläkö me lähdemme puolustamaan kansallisia etujamme Euroopan unionissa? Siinä käy huonosti.

SDP:n ryhmäpuheenvuorossa menivät kyllä puurot ja vellit sekaisin. Logiikka oli samaa kuin peruskoulun alkuaikojen matikan opetuksessa, jossa kysyttiin, että kun kauppias osti 1 markalla omenan ja myi sen 2 markalla, paljonko oli voitto. Vastaus kuului: 100 prosenttia. Se oli sosialistinen matemaattinen puolitotuus. Säästäkää siltä toki suomalainen maatalous.

Maatalouden tulevaisuuden epävarmuus on henkisesti raskasta alalla työskenteleville. Epävarmuus, jatkuvasti edessä olevat neuvottelut ja epätietoisuus jatkosta vie voimia, ja se myös vaikeuttaa normaalia talouden suunnittelua, investointeja. Selonteko ei tähän apua valitettavasti tarjoa.

Herra puhemies! Asiaa käsittelevän valiokunnan työlle jää paljon haasteita, sen verran keskeneräinen tämä selonteko valitettavasti on.

Astrid Thors /r:

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Nyt onneni on tupla, kun te molemmat olette paikalla täällä ja saan ainakin teille puhua näistä meille kaikille tärkeistä asioista.

Ensinnäkin muutama sana EU:sta: Minä kuulun niihin, jotka myöskin maatalouden osalta ovat surullisia, ettei meillä vielä ole näköpiirissä uutta perustuslaillista sopimusta, koska katson, että se olisi mahdollistanut todellisesti enemmän läheisyysperiaatteen toteuttamista myöskin maatalouden osalta. Jos ollaan puhtaan juridisia, niin sehän ei tänään ole mahdollista, ja se vie siihen yksityiskohtaiseen sääntelyyn, joten maatalouden osalta toivon myöskin uutta sopimusta, joka antaisi paremmat sääntelymahdollisuudet.

Me tiedämme myöskin, että ajankohtaisempi, ja se voikin olla erittäin ajankohtainen lähiviikkoina, on mahdollinen budjettisopu EU:n pitkäaikaisista raameista. Tämä ei ole Rkp:n ryhmän virallinen linja ainakaan vielä, mutta minä olen itse vakuuttunut, että meidän pitää olla valmiita siihen, että osarahoitus sovituista raameista tapahtuu kansallisesti, että se voi kuulua siihen budjettisopuun nyt tai myöhemmin. Minä luulen, että koko EU-budjetin kannalta, mutta myöskin meidän omaa tilannettamme varten se on yksi tie. Siksi tänään SDP:n puheenvuoro kuitenkin oli huolestuttava.

Kun katsoo tätä selontekoa, niin siinähän on monta mielenkiintoista asiaa myöskin tulevaisuuden kannalta. Joskus pitäisi arvioida kuitenkin, mitä Suomelle ja EU:lle on maksanut bse-kriisin hoito sillä tavalla, mihin me jouduimme osallistumaan. Me tiedämme ainakin, että se on vähentänyt niin sanotun punaisen lihan syöntiä. Se näkyy myöskin osittain ehkä meidän tilastoissamme, mutta Euroopassa yleensä. Mitä se on maksanut ja mitä se on vienyt? Onko sitä hallinnoitu hyvin? Joskus sitä pitäisi tutkia, jotta oppisimme tulevaisuuden varalta.

Det som ministern sade om Wto-rundan tyckte jag att var väldigt viktigt. Det kändes bra att han kunde säga det om den förra rundan av utbytet även om kanske en del begränsas av offentligheten här i salen. Jag tycker det var väldigt trösterikt och ingen protesterade emot det ni sade. Det som man däremot ständigt bör påminna om när vi anfalls från andra länder är att de facto är det EU som är den största importören av livsmedel från de egentliga utvecklingsländerna. Det glömmer väldigt många i den här salen att så är fallet. Men det som ministern sade om Wto-rundan var väldigt, väldigt viktigt.

Om vi sedan går över till ytterligare ett EU-ärende så är jag just därför glad att ministern är på plats. Det är de olika så kallade kust- och havsstrategierna som håller på att beredas inom EU. Den här veckan lade kommissionen fram ett direktiv för skyddande av den marina miljön och påstår att det inte har ekonomiska effekter för våra kustområden och därmed inte heller för det kustnära lantbruket. Jag tror inte att det är sant.

Jag hoppas därför att jordbruksministern, min landsbygdsminister, aktivt skulle kunna se till att man i den andra mera omfattande havsstrategin som utarbetas tar hänsyn till socioekonomiska omständigheter och den kultur som vid kustområden har förekommit. Vi vet idag att vi har svåra konflikter mellan å ena sidan fiske och lantbruk och å andra sidan kravet på att skydda vissa arter. Jag tror att ministern är mycket väl informerad om saken, men vi behöver ett helhetsbegrepp och vi behöver också främja att regioner som vill vara framåt kan visa ett gott exempel. Det här tror jag att är ytterst viktigt och här skall vi ta lärdom av de fel som vi har gjort i tidigare sammanhang.

Som en representant för en grupp för vilken både jordbruket, landsbygdens näringar och Östersjön är viktiga är jag mycket sorgsen över den motsättning som man här har velat uppamma när det gäller skyddet av Östersjön. Det är inte ett sådant motsatsförhållande som ni tror och jordbrukarna vill skydda de nära områdena och jag tror att man försöker göra det bästa. Vi har många skyldiga, det är både S:t Petersburg och den diffusa belastningen som fortsätter, men jag hoppas att vi skall kunna föra den här diskussionen i ett annat tonläge än det som vi har haft idag.

Vi har också pratat ganska mycket om ekoprodukter.

Olemme keskustelleet ekotuotteista verraten paljon, koska on ollut myöskin Raivion toimikunta, ja Raivion toimikunta on ehkä osittain lainannut ajatuksiaan, jos nyt niin voi sanoa, vastaavan Edmanin komitean tai selvitysmiehen ajatuksista Ruotsista. Sen verran ehkä voisi todeta, että minä uskon, että meidän yhdessä on vielä toimittava sen edestä, ettei esimerkiksi meidän ekotuotteille aseteta rajaesteitä sisämarkkinoilla. Jotkut sisäänostajat ovat joskus halunneet vaatia sellaisia sertifiointeja, jotka ovat vaikeita täällä meidän tuotteillemme, ja siinä mielessä tarvitaan tätä apua. Toivoisin ainakin selvitystä tästä alemmasta alv:sta.

Lisäksi haluaisin, ennen kuin aika ihan loppuu, vain todeta: Yksi ryhmä on unohdettu tänään keskustelussa, naiset maaseudulla. Jos monenkin mielestä EU on tuonut paljon huonoa tähän maaseutukeskusteluun, niin ainakin koko maaseutupolitiikka ja se osuus, mitä naisille on Suomessa annettu, pitää meidän edelleen pitää korkealla. Minä itse vanhalla Slc-juristitaustallani tiedän, miten vakuuttuneet nuoret ja vanhemmat naiset, jotka ovat ryhtyneet omasta tahdostaan ja ovat ehkä valinneet maaseudun kaupungin sijasta, ovat kuitenkin maaseudun hyviä puolestapuhujia. Heitä tarvitaan, ja heitä olemme pitäneet hyvin esillä maaseutupolitiikassa, ja toivon, että tulevina kausinakin näin tehtäisiin.

Lopuksi, me kannamme yhteisesti huolta niistä viljelijöistä, jotka burn outin kautta eivät jaksa hoitaa itseään ja erityisesti eläimiään. Siinä mielessä toivoisin, että maataloushallinnossa, mutta myöskin naapureiden osalta, olisi sellaisia turvaverkkoja, jotka voisivat estää tilanteen pahenemisen, ennen kuin siitä tulee katastrofi.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä maatalouspoliittinen selonteko on hyvä yhteenveto viimeksi kuluneen 15 vuoden ajalta, ja erinomaisen kattava on mielestäni kuvaus EU-jäsenyyden ajalta. Selonteossa nähdään toimintaympäristön muutos, maatalouden kehitys sekä keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet, joilla haasteisiin vastataan. Tässä käsitellään vain niitä maatalouden osa-alueita, joissa tarvitaan kansallisen, EU-tason ja kansainvälisen politiikan linjauksia.

Rakennemuutos tarkastelujaksolla vuosina 1990—2004 on ollut suuri, sillä aktiivimaatilojen määrä on laskenut 40 prosentilla 72 000 tilaan. Samaan aikaan keskimääräinen peltoala on kasvanut 17 hehtaarista 30,5 hehtaariin. Kotieläinten suhteellinen määrä tiloilla on jokseenkin kaksinkertaistunut. Maatalouden ja elintarviketeollisuuden osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 2003 noin 3 prosenttia, ja tuo osuus on muiden elinkeinosektorien kasvaessa supistunut. Maatalouden ja elintarvikesektorin työllisten määrä on laskenut 6,2 prosenttiin kaikkien työllisten määrästä.

Maatilojen tulojen ja kannattavuuden kehitys on ollut EU-aikana heikko. Niinpä tuloja on lisätty suurentamalla tilakokoa ja hankkimalla lisäansioita tilan ulkopuolelta. Maataloustulo on alentunut vuosina 1995—2003 reaalisesti keskimäärin 0,8 prosenttia vuodessa. Kannattavuus on alentunut 30 prosentilla kannattavuuskertoimella mitaten. Maatalouden tuloista vuonna 2004 tuli 44 prosenttia eri tukien kautta.

Maataloudella on edelleenkin aluepoliittisesti suuri vaikutus. Maatalous on kiinteä osa maaseutua ja sen elinvoimaisuutta. Aluekeskusohjelman kautta maaseudun vaikuttavuutta muihin elinkeinoihin ja maaseudun elinvoimaan pyritään vahvistamaan. EU-maatalous tarvitsee tuekseen lisäksi verevää maaseutupolitiikkaa. Selonteossa on ollut selkeät maatalouspolitiikan kansalliset tavoitteet, ja niiden toteuttamiseksi on tehtävä tarvittavat toimet.

Arvoisa puhemies! Maatalouden mahdollisuuksia hyödynnettäessä on tehokkaasti käytettävä tutkimus- ja kehittämistuloksia. Lähiruoka, terveys- eli funktionaaliset tuotteet sekä non-food-tuotteet, joita ei käytetä ravinnoksi, ovat jo olleet esillä, ja niiden toimesta elintarvikesektori menee eteenpäin. Lintuinfluenssa on hyvä varoittava esimerkki siitä, mikä on uhkana, jollei meillä ole turvallisia ja terveellisiä kotimaisia elintarvikkeita.

Uusi, nyt vahvasti esille tuleva peltojen hyödyntämistapa on energiakasvien viljely. Polttoaineen hinnannousu on vauhdittanut biopolttoaineiden käyttöönottoa Ruotsin tapaan. Myös viljan jalostaminen polttoaineeksi on noussut keskusteluun. On arvioitu, että jopa 500 000 hehtaaria voisi toimia energiantuotannossa, ja sehän tietäisi lisäansioita maaseudulle.

Maatalouden rakennetta on kehitettävä vakaasti perheviljelmien pohjalta. Uudet tuotteet ja kehittyvä teknologia tuovat uusia mahdollisuuksia, mutta heikko tulo- ja kannattavuuskehitys vaativat sekä kustannuksia laskevia että tuloja lisääviä toimia. Selonteon viesti minulle on, että toimiin kannattavuuden parantamiseksi on ryhdyttävä välittömästi. Se helpottaa jaksamista ja tilojen kehittämistä ja parantaa koko maaseudun elinvoimaa.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä kauan kaivattu maatalouspoliittinen selonteko on vihdoin saatu tänne eduskunnan käsittelyyn. Onko se oikeassa aikataulussa? Vastaus on, että ei se ainakaan etuajassa tänne kerinnyt. Siitä puhuttiin jo pari vuotta sitten, mutta tietysti parempi on myöhään kuin ei milloinkaan. (Välihuuto) — Kyllä vaan.

Viime vuosina maatalouden osalta on tehty huomattavan isoja päätöksiä, mutta linjakeskustelut ovat useitten mielestä jääneet liian vähälle merkittävän isoissa ja tärkeissä asioissa. Merkittäviä päätöksiä olemme joutuneet tekemään ensin ja vasta nyt pohdimme, mitä olisi oikeastaan pitänyt tehdä. Selonteon käsittely tilatukipäätöksen jälkeen tekee koko asiakirjasta vain yhteenvedon jo tapahtuneesta.

Arvoisa herra puhemies! Maatalousvaliokunnassa istuneena ymmärrän, että vaikeudet maatalouspolitiikan hoitamisen suhteen ovat suuret. En usko, oli sitä maatalouspolitiikkaa hoitamassa mikä joukkue hyvänsä, että parempaan suoritteeseen olisi päässyt, mutta pakko on todeta, että emme ole tietysti yläkanttiin tässä onnistuneet, vaikka parhaamme olemme varmasti tehneet. Nuo ponnistelut EU-tukien säilyttämisen puolesta ovat usein epäonnistuneet, ja parhaillaan elämme melkoisessa paniikissa sokerituotannon jatkon osalta.

Hallitusohjelman tavoitteiden saavuttaminen näyttää tässä vaiheessa mahdottomalta. Tästä näkyvimmät esimerkit ovat viljelijöiden tasapuolisen kohtelun periaatteen noudattamisessa ja byrokratian vähentämisessä. Eduskunnassa jo päätetty tilatukiuudistus on maatalouden suurin uudistus sitten maamme liittymisen Euroopan unioniin. Uudistuksen tavoitteena oli kilpailukyvyn säilyttäminen ja maatalouspolitiikan yksinkertaistaminen. Tavoitteet olivat hyvät, mutta uudistuksen todelliset vaikutukset ovat tavoitteiden vastaiset. Kansallisella tasolla pahimmat menetykset koimme kuivauskorvauksen sulauttamisessa tuotannosta riippumattomaan tukeen. Sen lisäksi uudistus on monimutkainen ja lisää byrokratiaa hallinnon eri tasoilla. Tukien irrottaminen tuotannosta ei ollut kestävä ratkaisu, sillä tukien maksaminen virtuaalituotannolle tuotannon jo päätyttyä ei kohtele tiloja tasapuolisesti.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen maatalouden perusongelma on tulotason säilyttäminen. Nyt tuo tulotaso laskee jo kolmatta vuotta peräkkäin, eikä helpotusta tilanteeseen ole näkyvissä. Olemme joutumassa tilanteeseen, jossa tulotaso ei vastaa viljelijöiden työpanosta tai viljelystä koituvia kustannuksia. Selonteossa tähän ongelmaan ei puututa. Näin ollen voimme pelätä pahinta.

Meille suomalaisille tärkeintä on, että ruuantuotannossa pidetään kotimaisuudesta kiinni, on kyse sitten luomusta tai ei. Suomalaiseen ruokapöytään halutaan kotimaisia, laadukkaita ja turvallisia antimia. Meidän on pidettävä huoli, ettei näitä tarpeita jatkossakaan jätetä täyttämättä.

Maatiloilla on myös paljon muuta annettavaa yhteiskunnallemme. Maatilamatkailu on yksi hyvistä esimerkeistä, sillä se tuo niitä paljon kaivattuja lisätuloja. Meidän on tuettava näitä yrittäjyyden monipuolistuvia muotoja maatiloilla.

Bioenergian tuotannosta selonteko toivoo maataloudelle pelastajaa. Ruokohelpin odotetaan pian valtaavan jopa neljänneksen maamme peltoalasta. Ilmastonmuutokset ovat meidän jokaisen nähtävillä. Tarvitsemme ratkaisuja päästöjen vähentämiseksi. Hallituksen suunnitelmat ovat suuret, mutta on hyvä, että tarjotaan keinoja viljelijöiden tukalan tilanteen helpottamiseksi, mikä samalla voi auttaa myös ilmastonmuutosten ehkäisemisessä. Toivottavasti ruokohelpistä ei kuitenkaan tule suomalaisen maatalouden viimeinen oljenkorsi.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri Korkeaojakin on viime viikolla lehdistössä todennut, selonteossa ei ole juurikaan, jos lainkaan, suuria muutoksia. Useaan otteeseen onkin todettu, etteivät maatalouden ongelmat ole muuttuneet viimeisten vuosikymmenien aikana.

Onko asia todella näin? Miten on mahdollista, että mittausten mukaan kilpailukykynsä viimeisten vuosikymmenien aikana huippuunsa virittäneessä Suomessa maatalouden haasteet eivät ole muuttuneet? Eikö Euroopan unionilla ole ollut lainkaan vaikutusta maatalouspolitiikkamme? Maaseudun kehittäminen ja sen elinvoiman turvaaminen ei voi lähteä liikkeelle käsityksestä maatalouden ongelmien muuttumattomuudesta. Maaseutu ei elä kymmenien vuosien takaisessa tilanteessa. Maatalouspolitiikka ei ainoastaan kata maaseudun tarpeita. Tarvitaan todellista maaseutupolitiikkaa, siis todellista maaseutupolitiikkaa.

Maaseudun elinvoimaisuuden turvaavat työpaikat. Näitä pitävät yllä maa- ja metsätalouden lisäksi palvelut, kuten matkailu ja julkiset palvelut, ja yhä enenevässä määrin osaamispohjainen yritystoiminta. Tämä merkitsee sitä, että maatalouden rakennemuutos tulee jatkumaan Suomessa. Jotta rakennemuutoksen seuraukset eivät osoittaudu maaseudun kannalta kohtalokkaiksi, maatalouspolitiikan tulee tarttua aktiivisemmin tulevaisuuden haasteisiin.

Arvoisa puhemies! Selonteko ei keskity mielestäni tarvittavassa määrin niihin haasteisiin, joihin maatalouspolitiikan tulisi ehdottomasti pyrkiä vastaamaan tulevina vuosina. Elintarvikkeiden verrattain korkeasta hintatasosta, maatalouden tukemisen korkeista kustannuksista, maatalouden kannattavuuden parantamisesta, maatalouden haitallisista ympäristövaikutuksista, kuluttajaturvallisuudesta ja maataloustuotannon eettisistä näkökohdista sekä EU:n yhteisen maatalouspolitiikan muutoksista aiheutuvista haasteista ei ole tässä selonteossa tehty riittäviä, kattavia johtopäätöksiä.

Maatalouden tulo- ja kannattavuuskehitystä tarkastellaan selonteossa vähintäänkin sekavasti. Todellisuudessa maatalous on menestynyt Suomessa EU-jäsenyyden aikana suhteellisen hyvin. Maataloustukien nousu ja tilojen jatkuva vähentyminen ovat vähintäänkin kompensoineet alentuneen markkinatuoton. Tämä johtaa väistämättä myös siihen, että eräiden maatilojen tuotot ovat nousseet erityisen paljon. Selkeä ongelma ja huolenaihe on selonteossa käytettyjen laskentaperusteiden perustelema väite siitä, että maatalouden investoinnit ovat tuottamattomia, ja se, ettei kyseiseen ongelmaan pyritä selonteossa tuomaan ratkaisuja.

Selonteossa viitataan kansallisen tuen jatkoon vain ohimennen. Selonteko ei muun muassa mainitse, että komissio on useaan otteeseen edellyttänyt, että kansallisen tuen on oltava asteittain alenevaa, ja että komissio tulee varmasti edellyttämään tätä myös tulevaisuudessa. Suomen maataloustukia oli tarkoitus alun perin pienentää maatalouden sopeuduttua uuteen EU-jäsenyyden mukanaan tuomaan kilpailuasemaan. Selonteossa tuotujen asiakohtien myötä voidaan todeta, että maatalous on sopeutunut olemassa olevaan tilanteeseen, mutta maataloustuet eivät tästä huolimatta ole pienentyneet, päinvastoin. Viljavaan Etelä-Suomeenkin kohdistetaan tulevaisuudessa unionin kaikkein heikommille alueille tarkoitettuja vuoristotukia. Muutoksen myötä Suomi on ainut maa EU:ssa, jossa koko maa kuuluu kyseisen tuen piiriin.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että maatalouden muutoshaasteisiin on kiinnitetty huomiota ja aiheesta on valmisteltu selonteko. Suomalainen maaseutu on kuitenkin monivivahteinen ja vaatii laaja-alaista maaseutupoliittista selontekoa. Maaseudun elävöittäminen ja tämän myötä myös maatalouden kannattavuuden parantaminen edellyttävät tätä.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Arto Seppälälle: Ymmärrän hyvin, ettei ole kovin helppo hahmottaa tätä maatalouden tulokehitystä ja tukien vaikutusta siihen, koska tämä järjestelmä on todella monimutkainen. Vaatii jo tavattoman suurta panosta viljelijältä hallita se, saatikka sitten ihmisiltä, jotka eivät ole sen kanssa jatkuvasti tekemisissä.

Mutta yhden asian haluan korjata, ja se on se, että sen takia maatalouden kansallista tukea ja EU-tukea tarvitaan, että Euroopan unioni on jo kolmeen kertaan EU-jäsenyyden aikana alentanut tuottajahintoja ja sen tilalle tarvitaan sitä tukea. Kannattaisi pitää tämä mielessä, että se on tullut kompensoimaan yhteisesti sovittujen tuottajahintojen alentamista, josta kuluttajat viime kädessä hyötyvät.

Arto Seppälä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä ymmärrän tämän tilanteen aivan hyvin. Sen takia tässä on kansallisella tuella yritetty tätä korjata, mutta pitäisi kuitenkin jossain ajassa ruveta pikkuhiljaa muuttamaan tätä rakennetta.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että suomalaisesta maataloudesta on tehty kattava selonteko ja siitä keskustellaan laaja-alaisesti eduskunnassa. Asian ajankohtaisuutta lisäävät erityisesti jatkuvat uutiset lintuinfluenssasta ja muista elintarviketurvallisuutta uhkaavista taudeista. Nämäkin uutiset osaltaan osoittavat kotimaisen elintarviketuotannon tärkeyttä.

Suomalaisen maatalouden tarkasteluun ja kehittämiseen on turvallisuustekijöiden lisäksi syytä ottaa vahva ympäristönäkökulma. Maatalouspolitiikalla on kannustettava tiloja tuottamaan bioenergiaa. Bioenergian käytön lisäämisellä on tärkeä tehtävä Suomen pyrkiessä saavuttamaan nykyiset ja tulevat ilmastopoliittiset sopimukset. Kuten selonteossakin todetaan, merkittäviä, kestävää kehitystä uhkaavia globaaleja huolia ovat maailman energiavarojen riittävyys sekä ilmastonmuutos. Uskon vahvasti, että bioenergian tuotanto nousee meillä ja muualla tulevaisuudessa merkittäväksi maatalouden tuotantosuuntaukseksi.

Bioenergian ja biopolttoaineiden tuotannolla voidaan osaltaan olla turvaamassa Suomen maaseudun elinvoimaisuutta. Käytöstä jätetty peltopinta-ala voidaan ottaa uudelleen käyttöön tuottamaan energiakasveja. Biodieselin kotitarvevalmistus soveltuu rehuntuotannon sivutuotteena maitotilojen ohella tiloille, joiden läheisyydessä on maitotiloja. Öljysiemeniä puristettaessa syntyvä öljykakku lisäisi alueellista rehuomavaraisuutta ja olisi siten omiaan monimuotoistamaan alueensa maataloutta. Viime keväänä jättämässäni lakialoitteessa ehdotetaan biodieselin kotitarvevalmistuksen edistämiseksi, että kasvi- ja eläinrasvojen ja öljyjen metyyliesterit vapautettaisiin nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta. Muutos loisi lisäedellytyksiä maaseudun elinkeinotoiminnan virkistymiselle ja olisi ympäristön kannalta kestävä ratkaisu.

Peltobioenergian tuotannon edistämiseen tarvitaan edelleen vaikuttavia maatalouspoliittisia tukitoimia peltoenergian käytön ja tuotannon kannattavuuden parantamiseen. On hyvä, että selonteossa linjataan peltobioenergian käytön edistämisessä pyrittävän ratkaisuihin, joissa minimoidaan raaka-aineen erillistä kuljetustarvetta. Samalla periaatteella on bioenergian käytön kehittämisessä ensiarvoisen tärkeää se, että biopolttoaineita voitaisiin jalostaa kotimaisista raaka-aineista.

Aivan kuten selonteossa edelleen linjataan, on bioenergia- ja biopolttoainealan tutkimusta ja mahdollisia investointeja tuettava maatalouspolitiikan ratkaisuin. Näillä aloilla on valtava kehityspotentiaali, sillä uusiutuvien energialähteiden käyttöä voidaan kasvattaa merkittävästi. Arvioiden mukaan niiden käyttöä voidaan kasvattaa vuoteen 2015 mennessä noin 65 prosenttia ja noin 80 prosenttia vuoteen 2025 mennessä. Biopolttoainetta Suomessa käytetään vain prosentin sadasosa liikenteen polttoaineista, kun EU-suositus on 2 prosenttia kuluvana vuonna. Vuodelle 2010 EU:n tavoite on jo 5,75 prosenttia. Vaikka usein on päinvastoin, tässä asiassa EU on ollut oikeassa ja Suomi väärässä. Suomen nollatilanteesta on lähdettävä nyt päättäväisesti ja nopeasti ylöspäin.

Kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisen biopolttoaineiden ja bioenergian käytön suurena esteenä on ollut verotus. Oikean suuntaisilla veroratkaisuilla voidaan tehokkaasti kannustaa ympäristöystävällisten kulutusvaihtoehtojen valintaan. Biopolttoaineiden käyttöönottoa hidastaa verotuskäytäntö, joka tekee niiden käytön liikenteessä tyyriiksi. Biopolttoaineiden kohdalla on kyse ajoneuvoverosta ja nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta. Lakia on muutettava siten, että biodiesel vapautetaan valmisteverosta myös siinä tapauksessa, että se luovutetaan käytettäväksi dieselmoottoreissa. Myös bioenergian käytön lisäämiseksi on otettava verotus tarkasteluun. Ekologisella verouudistuksella tässä suhteessa voitaisiin vähentää uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä ja ympäristöhaittoja sekä edistää kierrätystä sekä tuotteiden, niiden kulutuksen ja energian käytön ekotehokkuutta.

Arvoisa puhemies! Suomessa on oltava edelleen edellytykset perinteiselle maataloudelle. Se on ennen kaikkea turvallisuuskysymys. Eläintautien riskit kasvavat, ja globaaleja ympäristö- ja muita kriisejä silmälläpitäen Suomi ei voi olla huoltovarmuuden näkökulmasta vain tuontiruuan varassa. Perinteinen maatalous on myös arvostuskysymys. Itse haluan, että Suomessa on edellytykset tuottaa ruokaa ja maaseudulla on elämisen edellytykset.

Kannattava suomalainen maataloustuotanto on suuri haaste kovaa vauhtia globalisoituvilla maatalousmarkkinoilla, joilla kylmistä yhden satokauden oloista olevan suomalaisen tuottajan olisi pystyttävä kilpailemaan suotuisammista viljelyolosuhteista tulevien tuottajien kanssa. Samalla kun maatalouspolitiikalla taataan maatalouden perusedellytykset myös täällä, suomalaisen maatalouden on löydettävä vahvuutensa osin muualta kuin hintakilpailusta, esimerkiksi terveysvaikutteisten ja muiden erikoistuotteiden, luomutuotteiden sekä bioenergian tuottamisesta.

Arvoisa puhemies! Maatalouden ympäristötuilla on saatava jatkossa aikaan entistä konkreettisemmin hyötyä ympäristölle. Vaikka tuloksiakin on saatu, monissa hankkeissa positiiviset ympäristövaikutukset jäävät usein turhan vähälle ja hyvät ympäristöhankkeet eivät aina pääse ympäristötukien piiriin. Esimerkiksi vesihankkeissa on huomioitava ennen kaikkea maatalouden hajakuormituksen vähentäminen, joka parantaa veden laatua ja vahvistaa kalakantoja sekä siten lisää vesistöjen käyttöarvoa.

Ympäristötukia kehitettäessä täytyy huomioida viljelijöiden näkökulma ja käytännön kokemukset. Tuen kehittämisratkaisut on syytä tehdä yhteistyössä viljelijöitä edustavien järjestöjen kanssa, ja on pidettävä huolta siitä, että viljelijöillä on mahdollisuus ympäristötukeen alueellisesti kattavasti.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Meillä on käsittelyssä maatalouspolitiikan selonteko. Pitää ensinnäkin sanoa yleisesti, että on erittäin hyvä, että selonteko on valmisteltu huolella, asiantuntemuksella ja monenlaisia intressitahoja kuullen ja erilaisia taustaselvityksiä tehden. Täällä kokoomuksen puheenvuorossa on pyritty vähättelemään tämän selonteon merkitystä ja toisaalta nostamaan tämä aikataulukysymys ykkösasiaksi, mutta minun mielestäni sisältö on tärkein ja se, että me löydämme tämän selonteon pohjalta yhteisiä toimintalinjoja ja toimenpidesuosituksia tulevaa maatalouspolitiikan kansallista toimeenpanoa varten.

SDP:n puhujilla näyttää olevan ilmeisesti ryhmäkanslian peruspohja, puheen pohja, jossa tämä selonteon teksti on jäänyt vähälle lukemiselle. Äsken ed. Arto Seppälä kaipasi rakennekehitystä maatalouteen ja myöskin tuottavuuden kehittämistä. Jos tutkii selonteon sivut 22 ja 33, huomaa, että aktiivitilojen määrä on vuodesta 90 vuoteen 2004 alentunut 44 prosenttia, mutta tuotanto on pysynyt kutakuinkin samana, joidenkin tuotteiden osalta vähän kasvanut ja esimerkiksi maidon osalta pysynyt samana. Tämä kuvaa sitä, että maatalous on ollut erittäin voimakkaan rakennekehityksen ja muutoksen kohteena, ja varmasti se tulee jatkumaan, mutta tämä pitäisi myös kaikkien meidän tunnistaa, että hyvin harva toimiala on näin voimakkaan rakennemuutoksen kohteena ollut.

Minä toivon, että valiokuntakäsittelyn ja sitten täällä lopullisen käsittelyn jälkeen Suomen eduskunta voisi antaa yhtenäisen viestin sekä viljelijäkunnalle että laajemminkin yhteiskuntaan siitä, että me olemme valmiita puolustamaan omaa maataloustuotantoamme ja omaa elintarviketalouttamme niissä suurissa haasteissa, minkä edessä me olemme. Nyt tarvitaan yhtenäinen ja selkeä viesti niihin neuvotteluihin, joita käydään Wto:n osalta EU:n maatalouspolitiikan kehittämisessä ja kansallisen toimeenpanon järjestelyissä.

Hieman huolestuin siitä, että hallituskumppanimme puheenvuoroissa nostettiin tässä mielessä hyvin kriittisiä näkökohtia esille, vaadittiin kansallisen tuen leikkaamista jne. Jos tällainen viesti kulkeutuu tuonne Euroopan pöytiin, on äärettömän vaikea ministeri Korkeaojan onnistua sataprosenttisesti niissä neuvotteluissa, vaan kyllä meidän ministerimme ja tältä osin koko hallituskin tarvitsisi reilun, yhtenäisen tuen, jotta eri viestejä ei kuljetettaisi eri kanavia pitkin tuonne Brysselin pöytään.

On tärkeää, että tässä selonteossa on nostettu keskeiselle sijalle maatalouden kannattavuuden turvaaminen. Niin kuin täällä on monessa puheenvuorossa todettu, sehän on elinkeinon jatkumisen kannalta aivan ykkösasia. Mikään elinkeino ja yritystoiminta eivät voi jatkaa, jos niillä ei ole kannattavuuden edellytyksiä. Sen takia itse nostan tärkeimmäksi haasteeksi ne toimenpiteet, joilla tähän kannattavuuteen voidaan vaikuttaa ja sitä turvata.

Maatalouden merkityshän on yhteiskunnassa edelleen erittäin suuri ja merkittävä. On hyvä, että täällä on todettu tämä elintarviketeollisuuden ja -sektorin merkitys kansantalouden kannalta, liian usein sitä vähätellään, katsotaan bruttokansantuoteosuuksia jne., mutta kun katsotaan maatalouden kokonaisvaikutusta työllisyyden, aluekehityksen ja koko yhteiskunnan kannalta, niin kyllähän kysymyksessä on erittäin merkittävä toimiala, jota kannattaa kyllä puolustaa.

Maatalouden kannattavuuden osalta tärkeässä sijassa tämän tukipolitiikan lisäksi, joka sekin on tärkeä, on luonnollisesti markkinoilta saatava hintataso ja markkinahinta. Tässä on äärettömän tärkeää, että meidän elintarviketeollisuutemme on hyvässä ja kilpailukykyisessä kunnossa. Tässä mielessä erityisesti pääosa lihataloista on tällä hetkellä mielestäni sellaisessa kunnossa, joka turvaa myöskin kilpailukykyistä tuottajahintaa, ja se on pitkällä tähtäimellä tärkeä asia. Tarvitaan siis edelleen toimenpiteitä, joilla teollisuuden kilpailukyky pysyy hyvänä, mikä vahvistaa sitten mahdollisuutta riittävän markkinahinnan saamiseen.

Tukipolitiikan osalta on todettu ne suuret muutokset, mitä meillä on tulossa tilatukijärjestelmän käyttöönoton myötä ja eräissä muissa muutoksissa.

Sosiaalipolitiikka on tärkeällä sijalla, ja on erittäin hyvä, että täällä on nostettu esille viljelijöitten sosiaaliturvan kehittäminen, lomitusjärjestelmän kehittäminen ja siihen liittyvät toimenpiteet, koska työmäärän kasvaessa erityisesti kotieläintiloilla on välttämätöntä, että lisäpanostuksia lisälomapäiviin ja sosiaaliturvaan saadaan aikaan.

Kustannusten hallinta on sitten haasteellisempi tehtävä. Oli myönteistä, että aiemmin tänä vuonna hallitus päätyi maatalouden osalta alentamaan polttoaineveroa, mikä tuli kyllä todella tarpeeseen, ja vastaaviin toimenpiteisiin pitää olla valmiutta myöskin tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Kun katsotaan Suomen maatalouden tulevaisuuden menestymisen haasteita, niin on aivan välttämätöntä, että me säilytämme panostukset korkeana meidän maataloutemme tutkimukseen, jalostustoimintaan ja neuvontaan. Olisi maatalouden kilpailukyvyn kannalta karhunpalvelus, jos näillä toimialoilla, jotka vahvasti tukevat maatalouden menestystä, ryhdyttäisiin tekemään voimakkaita supistustoimia. Päinvastoin nämä alat tarvitsevat vahvaa panostusta, jotta meidän kilpailukykymme voi vahvistua. Se voi vahvistua tutkimuksen, jalostuksen ja neuvonnan kautta, ja sen takia pidän itse tärkeänä, että näihin riittävät voimavarat säilyvät.

Arvoisa puhemies! Muista mahdollisuuksista täällä on todettu hyvin yksiselitteisesti, että bioenergia antaa paljon uusia mahdollisuuksia. Tässä asiassa on hienoa, että hyvin laaja poliittinen konsensus vallitsee tämän bioenergian kehittämisessä, ja toivon mukaan, niin kuin uskon, myöhemmin syksyllä käsittelyyn tuleva energia- ja ilmastoselonteko voi myös toiselta puolelta antaa taustatukea tähän maatalouspolitiikankin selonteon yhteen tärkeään osioon elikkä bioenergian kehittämiseen.

Puhemies! Minä toivon, että valiokuntakäsittelyssä pystyttäisiin tietyiltä osin edelleen terävöittämään tämän selonteon johtopäätöksiä, hakemaan myös niitä konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, mitkä voisivat olla pohjana totta kai vuoden 2007 budjettineuvotteluita ajatellen, mutta myöskin antamassa uuden hallitusohjelman perustaa vuonna 2007. Tämä työ on nyt hyvässä vauhdissa, ja haluan vielä kerran antaa myönteistä palautetta ministerille ja esikunnalle hyvästä perustyöstä, mikä meillä on käsiteltävänä.

Seppo  Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käyty keskustelukin todistaa sen, että ilman leipää ei kansanedustajakaan puhu. Vaikka vaalipiirini Itämeren-soutaja ed. Tiusanen ei olekaan paikalla, niin tähänkin tilaisuuteen löytyi korvaaja, ed. Lintonen sosialidemokraattisen ryhmäpuheen pitäjänä, todetessaan, että maatalous on se, joka Itämerta sekoittaa ja tummentaa. Mutta olen oikein ymmärtänyt tästä käydystä keskustelusta, että kyllä kuitenkin on yleisilme ollut sellainen, että tämä väittämä, että maatalouden päästöt olisivat sellaiset, että niillä vesistöihin olisi merkitystä, on tullut täällä jyrkästi kumottua ja totuudenmukaisesti todettua se, että maatalouden ravinnekuormituksen väheneminen ei voi olla vesistöissä näkymättä eikä vaikuttamatta, jos sitä kuormitusta nyt koskaan siinä laajuudessa on ollutkaan kuin on annettu ymmärtää, koska esimerkiksi fosforilannoitteitten käyttö, fosforimäärien käyttö, on selvästi vähemmän kuin puolet siitä, mitä se oli 90-luvun alussa.

On hyvä kuulla ja nähdä, että ministeri Korkeaoja on jaksanut olla täällä paikalla kuulemassa, mikä nykytilanne on olemassa. Mutta jos voitaisiin ajatella noita terveisiä tuolta kentältä, niin maanantaina, kun ensimmäiset soittajat ottivat yhteyttä ja kysyivät, mihin maailma menee ja mitä on syntymässä ja miten nämä viirit tuolla pellolla tukevat tätä sokerikapinaa, mitä ministeri lähti tuonne Eurooppaan hoitamaan, niin kauan aikaa jouduin hakusessa miettimään, mihin tämä liittyy. Mutta kas oitis, kun vähän aikaa tuumailin ja sovittelin, niin tulikin mieleen, että tämä liittyy johonkin toiseen viiritykseen ja viitoitukseen ja tällä ei ollutkaan sokerin kanssa mitään tekemistä, kun tämä kysyjä soitti ja kysyi, miksi niissä ei lue selvästi, että sokerista on kysymys, johtuen siitä, että ne olivat sokerijuurikaspellolla. Mutta itse ajattelin ensimmäisen kerran, kun tämän hyvin salaisen asian huomasin ja näin, ovatko nämä jotenkin hirvijahtiin liittyviä tuulensuunnan näyttäjiä. Toivon, että tässä maatalouspolitiikassa ei synny semmoista tunnelmaa ja tunnetta, että tämä vähän tuulen mukaan haistelee ja kääntää ilmansuuntaa silloin, kun sopivalta näyttää ja sopivaksi tulee.

Kiitoksia vaan, valtioneuvoston maatalouspoliittinen selonteko on erinomainen ojennus tälle asialle, kun se on saatu tänne keskusteluun, mutta yhtyen vähän moneen aikaisempaankin puhujaan jää vähän tunne siitä, että oikein loppuun saakka pohjimmiltaan käännettynä tämä ei ole riittävän vahva eikä niin vahva, kuin ainakin itse tältä odotin. Mutta luulen, että valiokuntakäsittelyn aikana tästä löytyy semmoinen sisältö ja sydän, mikä on ymmärrettävästi lyhyemmässä muodossa luettavissa ja painavampana ja myöskin niin, että siinä on kaikkien eduskuntaryhmien tahto tavallaan mukana joko kirjoitettuna tai muuten lausuttuna siitä, mihin suuntaan täällä mennään ja mihin pitää mennä.

Ilman tätä tämänpäiväistä keskustelua väittäisin, että suomalainen talonpoika olisi selvästi heikommalla, koska eduskunnasta kuultu sanoma tähän maatalouteen on ollut erinomaisen hyvä lukuun ottamatta sitä, mitä sosialidemokraattinen epäonnistunut ryhmäpuhuja täällä tähän asiaan lausui. Kun seurasin ja katsoin illan uutisia televisiosta, niin näyttää, että se on saanut jonkin verran julkista sijaa, ja luulen myöskin, että siinä tulee parhaimmillaan se epäily, mitä itse olen tästä hallitusyhteistyöstä nähnyt, tuntenut, kautta aikojen epäillyt, että sosialidemokraatit vetävät välistä ja eivät oikein tosissaan tämän Suomen asialla olekaan, niin kuin tässäkin nyt näytti olevan, jos he tosissaan olisivat olleet.

Se, mikä tässä selonteossa aika ohuelle on jäänyt sisällöltään, on metsätalouden liittyminen maatalouteen ja maatalouden liitännäiselinkeinona. Vanha periaatehan oli olemassa aina, että talon piti viljely hengissä, mutta metsä turvasi sen pääomahankinnat, toimi ikään kuin pankkina. Tätä on monessa tapauksessa kritisoitu, että näin ei voi olla, mutta näinhän se on ollut olemassa. Kyllä tietenkin metsä on myöskin tukenut sitä epäonnista maataloutta. Silloin kun kannattavuus ja ahkeruus eivät ole oikein olleet paikallaan, niin on kerrottu, että lehmät ovat ennen maitoa tuottaakseen syöneet oikein honkapuita, että ovat hengissä pysyneet. En nyt tätä tarkoita, että näin pitäisi olla tulevaisuudessa, mutta kyllä tätä kokonaisuutena enempi pitäisi katsoa.

Tähän liittyy erinomaisen hyvin tässä käydyssä keskustelussa se, että energiakasvien viljely, erityisesti ruokohelpikysymys, on noussut vahvasti esille ja otettu yhtenä hyvänä mahdollisuutena tähän mukaan. Mikäs sen parempaa voi olla olemassa, jos pelto mahona kesannolla makaa, etteikö siinä voitaisi tuottaa semmoista kasvia, mikä palvelisi energiataloutta ja palvelisi myöskin tavallaan maatalouden tulevaisuutta, koska jos jokainen suomalainen olisi varma, että ikuinen rauhantila ja ruuan saatavuus on varma ja tulevaisuudessa selvä, niin saattaisi olla, että kovinkaan sen tyyppistä myötätuntoa maanviljelystä kohtaan ei olisi kuin tällä kertaa on olemassa. Mutta kun kaikilla on taustalla se tunne ja tunnelma, että joskus saattaa olla toisin — 60 vuotta aikaa, niin oli todellinen nälänhätä oikeastaan Suomessa olemassa — niin tähän nähden tätä asiaa katsottuna viljelyvalmiuden ylläpito energiakasvien kautta on mitä parhainta toimintaa. Jos ajatellaan, että pelto poistetaan tuotannosta, sitä ei ole uudelleen tuotantoon otettavissa, mutta kun katsotaan energiakasvin viljelyn osalta, niin se on milloin tahansa, minä keväänä hyvänsä, uudelleen kynnettävissä, viljelyyn matkaan saatettavissa.

Kun katsotaan täältä sivulta 22 maatalouden tuotantomäärien kehitystä, niin erityisesti täällä on nähtävissä, että suurin piirtein alaspäin menevällä suunnalla tämä on olemassa. Kun puhutaan suomalaisesta leivästä, niin kaikkein pahimmillaan se näkyy rukiin tuotannon vaihtelevuutena, ja yleisesti lähes kaikkina vuosina tuotanto on ollut selvästi pienempi kuin kotimainen kulutus. Tämä todistaa sen, että EU-aikakautena, vaikka viljelymenetelmät ovat tehostuneet ja muuttuneet tehokkaammiksi, ei vaan ole löytynyt sitä uskoa, millä isäntä on lähtenyt syksyllä sen rukiin kanssa pelaamaan ja kaivamaan vehkeillänsä sinne saviselle pellolle, niin että olisi saatu kylvettyä ja että tämä kasvusto olisi onnistunut. Näin arvellen tämä on hyvä esimerkki siitä mielialasta, että kun rukiin hinta on selvästi parempi kuin kauran, mutta ei nykymitoissa katsottuna kuitenkaan sitä riskiä ja vaivaa palkitse, niin ei vaan ole viljely kehittynyt sille tasolle kuin sen olisi pitänyt säilyä ja matkassa kulkea.

Puhemies! Jos katsotaan tätä maailmaa sitten, mitä vaikuttaa maatalous ja onnistunut maatalous yleensäkin kotimaiseen teollisuuteen, niin ellei ole kotimaista raaka-ainetta, ei myöskään ole suomalaista elintarviketeollisuutta, ja tämä ajatus tuntuu kovin monelta suomalaiselta kaduntallaajalta unohtuvan ja joutuvan hukkaan. Oletetaan vaan niin, että kyllä tämä teollisuus täällä toimii ja kotimaista ruokaa on, vaikka perusraaka-ainetta ei olisikaan. Tämän tyyppinen selonteko antaa omalta osaltaan pienen evään myöskin siihen lähtökohtaan, vaikka sitä aihetta ei täällä varsinaisesti ole käsiteltykään.

Oleellista on olemassa se, että viljelijän usko suomalaiseen elämään ja hänen työnsä tarpeellisuuteen olisi selvästi paremmalla tasolla kuin mitä se nyt EU-aikana on ollut olemassa. Pelkkä usko ja henki ei elätä, mutta se luo pohjan sellaiseen ahkeruuteen ja sellaiseen työtekoon, mikä kantaa hedelmää sitten pitkässä juoksussa. Tätä toivoisin, että ministeri selvästi saisi tältä osin joukkonsa vähän paremmin liikkeelle, ja toivon myöskin, että tämän valiokuntamietinnön jälkeen syntyisi sellainen palaute, missä tämä usko olisi paremmalla tasolla kuin mitä se tällä kertaa on olemassa.

Toivon, että tämä selonteko olisi yksi askel siinä maatalouden eteenpäinmenossa, mitä kansa nyt odottaa. Viime kesän aikana oli vahva tunne ja tunnelma siitä aiheesta, että syntyy vielä erillinen sellainen maataloustupo, missä todella tarjotaan euroja sen viljelijän pussin katteeksi. Sitä ei ole tullut, eikä sitä ole nähtävissä, enkä usko enkä ainakaan toivo, että edes tällä selonteolla tämä asia olisi kuitattu, vaan tarvitaan konkreettista näyttöä siitä, että suomalaista talonpoikaa, suomalaista viljelijää, tarvitaan nyt sekä tulevaisuudessa niin keskustalaisen perheenemännän kuin sosialidemokraattisen duunarinkin leivän ja elämänmenon turvaajana, niin että tämä kulkija tiellä pysyy.

Esko  Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensiksi haluan kiittää ministeri Korkeaojaa ja hänen esikuntaansa samoin kuin koko maan hallitusta siitä, että on laadittu näin asiapitoinen selontekoasiakirja maatalouselinkeinosta ja siihen kohdistettavasta politiikasta. Tämä on hyvä pohja eduskunnan käsittelylle.

Täällä ei ole turhaan korostettu sitä, että suomalainen maatalous ei tule toimeen ilman suomalaista elintarviketeollisuutta eikä suomalainen elintarviketeollisuus voi menestyä ilman suomalaista maataloutta. Maatalouden tulevaisuuden kannalta on tärkeä koko elintarvikeketjun, mutta erityisesti elintarviketeollisuuden, tulevaisuus. Suomalainen elintarviketeollisuus käyttää ehdottomalta valtaosaltaan Suomessa tuotettuja raaka-aineita. Tämän vuoksi elintarviketeollisuudellemme on erittäin tärkeää alkutuotantomme kilpailukyvyn säilyminen. Koko elintarvikealalle on tärkeää, että maatalouspolitiikka vastaa kuluttajien odotuksiin elintarvikkeiden turvallisuudesta, laadusta ja eläinten hyvinvoinnista.

Suomalaisen elintarvikeketjun säilyminen on viime kädessä kiinni kuluttajien luottamuksesta ja halusta ostaa kotimaassa valmistettuja elintarvikkeita. Tämän vuoksi niin maatalouden kuin myös koko elintarvikeketjun etu on, että tuotteiden laatu ja turvallisuus pystytään takaamaan. Epäilyskin siitä, ettei jokin tuote tai tuoteryhmä ole turvallinen, voi nopeasti heijastua kuluttajien valintoihin ja ostopäätöksiin. Havahduttavia esimerkkejä maataloutta uhkaavista riskeistä ovat viime vuosina olleet muun muassa bse ja nyt lintuinfluenssa. Näiden tautien esiintymistodennäköisyys on Suomessa pieni. Tästäkin löytyy hyvä syy puolustaa suomalaista maataloutta ja elintarviketeollisuutta.

Elintarviketeollisuus on Suomen suuriin teollisuudenaloihin kuuluva ala, neljänneksi suurin, kuten täällä on todettu, metalli-, metsä- ja kemianteollisuuden jälkeen. Elintarviketeollisuus työllistää tällä hetkellä noin 37 000 henkilöä. Elintarviketeollisuutemme yritykset ovat säilyttäneet kilpailukykynsä kotimaassa, ja monet yritykset ovat laajentaneet toimintansa myös lähialueille, kuten Ruotsiin ja Baltian maihin, myös Puolaan ja Venäjälle.

Elintarvikeketju on vahva osa suomalaista elinkeinoelämää ja aluetaloutta. Koko elintarvikeketju — eli perusmaatalous, siihen liittyvä teollisuus, kauppa ja muut maataloutta palvelevat toiminnot — työllistää yhteensä noin 250 000 henkilöä. Suomessa kotimaisten elintarvikkeitten markkinaosuus on noin 85 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Kaiken yritystoiminnan tulee tähdätä kannattavuuteen. Näin on myös maatalouden osalta. Maataloustulo pienenee jo kolmatta vuotta peräkkäin. Mtt taloustutkimuksen mukaan maataloustulo laskee tänä vuonna runsaat 8 prosenttia. Syynä on kustannusten kasvu. Mtt:n arvion mukaan maa- ja puutarhatalouden tuotot kasvavat kuluvana vuonna vain prosentin mutta samaan aikaan kustannukset kasvavat yli 4 prosenttia. Yhteisvaikutuksena maataloustulo edelleen pienenee. Maataloustulo mittaa korvausta, jonka yrittäjäperhe saa omalle työlle ja omalle pääomalle. Se lasketaan vähentämällä maatalouden kokonaistuotosta maatalouden kokonaiskustannukset.

Mistä löytyvät keinot kääntää maatalouden tulokehitys muun yhteiskunnan tulokehityksen tavoin nousuun? Markkinatuottojen lisäys, kustannusten alentaminen ja tukien kohdentaminen ovat se kokonaisuus, jossa maa- ja elintarviketalouden eri osapuolilla on tärkeä rooli. Julkisen vallan rooli on huolehtia maa- ja elintarviketalouden toiminnan turvaavista reunaehdoista.

Suomalaiset maatalousyrittäjät ovat Suomen kymmenen EU-jäsenyysvuoden aikana sopeutuneet monia käänteitä sisältävään maatalouspolitiikkaan, markkinoiden kovenemiseen ja nopeaan rakennemuutokseen. Elintarvikesektorimme on säilyttänyt kilpailukykynsä markkinoilla, mutta viljelijät ovat kantaneet tässä kohtuuttoman suuren taakan heikentyneen tulotason myötä.

Maatilayrittämisen kannattavuus ei enää jatkossa saa olla se alaspäin joustava erä, jolla elintarviketalouden hintakilpailukykyä parannetaan. Maatalous on korkean teknologian ja huippuosaamisen toimiala. Tältä osin se tarjoaa motivoivan ympäristön tulevaisuuden yrittäjille, mutta samalla heille on luotava uskottavat mahdollisuudet rakentaa hyvin toimivasta maatilastaan kannattava liikeyritys.

Maatalous tarvitsee kannustimia, joilla tilojen tuottavuuden parantuminen jatkuu. Tärkeintä on, että markkinoilta saatavilla hinnoilla katetaan riittävän suuri osa tuotantokustannuksista. Pellolta pöytään -tarjontaketjut ja niihin liittyvä sopimustuotanto yhdistettynä vahvoihin kotimaisiin tuotemerkkeihin on esimerkki siitä, miten kotimainen tuotanto voi vastata kiristyvään hintapaineeseen. Maa- ja elintarviketalouden eri osapuolten joustava yhteistyö, eri mahdollisuuksien innovatiivinen yhdistäminen ja maatalouden kannattavuuden takaavat tuet muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden.

Arvoisa herra puhemies! Maatalouden rakenteen parantaminen tuo lisää tehokkuutta ja parantaa maatalouden kilpailukykyä. Yhteiskunnan tukemassa rakennepolitiikan rahoituksessa tuen painopiste on siirtynyt voimakkaasti Maatilatalouden kehittämisrahastosta myönnettäviin investointiavustuksiin ja valtion budjettivaroista myönnettävään korkotukeen perustuvaan korkotukilainoitukseen. Uusien Makeran valtionlainojen myöntämisestä on, aivan oikein, tehottomana valtionrahoituselementtinä luovuttu kokonaan.

EU:n komission edellyttämiä investointien tukitasoja ei ole mahdollista saavuttaa muutoin kuin käyttämällä investointiavustuksia pääasiallisena tuki-instrumenttina. Avustusten käytön ja sinänsä myönteisen valtionlainojen poistumisen seurauksena Maatilatalouden kehittämisrahaston pääomakanta kuitenkin vähenee nyt nopeasti. Makeran toimintakyvyn turvaaminen vaatikin jatkuvaa ja pitkäjänteistä pääoman lisäämistä valtion talousarviosta rahastoon.

Arvoisa puhemies! Bioenergian tuotanto voi olla tulevaisuudessa merkittävä maatalouden tuotantosuunta, olkoonkin että elintarviketuotanto pysyy maatalousmaan tärkeimpänä käyttötarkoituksena. Bioenergian asema markkinoilla on parantunut merkittävästi viime vuosina. Koko bioenergian osuus Suomen energian kulutuksesta on runsaat 25 prosenttia. Hinnankorotukset antavat vauhtia bioenergian käytön lisäämiselle. Puun osuus energian tuotannosta on jo suurempi kuin kivihiilen. Peltoviljelyyn perustuva bioenergia on tulossa markkinoille, mutta se tarvitsee edelleen kannustavia edistämistoimia. Tiivis valmistautuminen bioenergian nykyistä suurempaan käyttöönottoon on juuri nyt ajankohtaista. Peltoa riittää energiantuotantoon. Jopa 400 000—500 000 hehtaaria peltoa on mahdollista siirtää energiatarkoituksiin. Pelloilla kasvatettua biomassaa voidaan käyttää energiamarkkinoilla kiinteänä polttoaineena tai biomassasta voidaan jalostaa kaasumaisia tai nestemäisiä polttoaineita. Elintarviketuotantoon käytettävien kasvien, esimerkiksi rypsin ja rapsin, ohella vaihtoehtoina ovat non food -kasvit, erityisesti ruokohelpi.

Biopolttoaineiden käyttömahdollisuuksia liikenteessä selvittää parhaillaan vajaat kaksi viikkoa sitten asetettu kauppa- ja teollisuusministeriön työryhmä. Työryhmän toimeksianto on varsin kiireinen. Sen tulee saada mietintönsä valmiiksi ensi helmikuun loppuun mennessä. Minusta on syytäkin pitää kiirettä, olkoonkin että työryhmän puheenjohtajaksi asetettu Vtt:n tutkijaprofessori Kai Sipilä oli jossain lehtilausunnossaan sanonut, että öljyn hinnan pitäisi vielä nousta kolmanneksen, jotta biopolttoaineella olisi liikenteessä realistisia edellytyksiä Suomessa. Sekin voidaan nähdä aika pian, valitettavasti, nimittäin tuo öljyn hinnan nousu.

Haluan erityisesti nostaa esille öljykasvien mahdollisuudet biopolttoaineen raaka-aineena. Rypsin ja rapsin (Puhemies koputtaa) siemenistä esimerkiksi kylmäpuristamalla erotetusta öljystä voidaan valmistaa biodieselpolttoainetta.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin kiitoksia ministeri Korkeaojalle, joka on jaksanut kuulla tätä maatalouspoliittista keskustelua täällä. Tiedän, että varmaan muitakin askareita olisi, mutta toivottavasti täältä tulee joitakin eväitä sitten niihin tuleviin tehtäviin. En nyt ole ihan varma, kuinka korkealentoisia ne ajatukset ovat, mitä täällä on esitetty.

Mutta, herra puhemies, oli tietysti mielenkiintoista kuunnella sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoroa tänään. Sitä voisi ehkä lyhyesti kuvailla sillä tavalla, että kyllähän sitä venettä voi vielä keikuttaa, varsinkin kun järvet eivät ole jäässä, mutta siinä oltiin kiinni kyllä molemmissa veneenlaidoissa aika tiukasti ja heilutettiin niin paljon kuin on mahdollista.

Tähän asti olen kuvitellut niin ja ainakin edellisten hallitusten aikana oli niin, että pyrittiin olemaan kotimaassa mahdollisimman yhtenäisiä näkemysten suhteen. Kun kotimaassa oli muodostettu yhteinen näkemys maatalouspolitiikasta, niin sen jälkeen oli helpompi lähteä EU:hun sitten puolustamaan suomalaista maataloutta, kun ministeri tiesi, että kotimaassa on selkeä tuki niille näkemyksille, mitä yhdessä hallitus oli sopinut ja mitä valtaosaltaan myös eduskunta yleensä oli tukenut. Nyt näyttää pikkuisen huonommalta.

Tiedetään, että esimerkiksi ajankohtaiset sokerineuvottelut ovat olleet erittäin hankalat ja vaikeat Suomen kannalta. Jos nyt tulee sellaista viestiä EU:hun päin Suomesta, ettei täällä ollakaan ihan välttämättä ministerin takana tai ei viimeiseen asti puolusteta vaikkapa suomalaista sokerijuurikastuotantoa, niin ei voi kuvitella, että sieltä mitään hyvää lopputulosta tulisi. Elikkä meillä pitää olla selkeä tuki ministerille silloin, kun on olemassa selkeä kansallinen, yhteinen näkemys siitä, miten EU:ssa pitäisi menetellä.

Voi sanoa myös, että sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa oli selviä virheitäkin. Ei voi välttyä siltä johtopäätökseltä, että saattaapa tämän selonteon käsittely maa- ja metsätalousvaliokunnassa kestää pikkuisen normaalia pidempään, kun ensiksi pitää käydä semmoinen orientoiva jakso siitä, mitä ylipäätään maatalouspolitiikka on Suomessa tai mitä EU:n yhteinen maatalouspolitiikka tänään on. Eli ensin pitää oppia nämä perusasiat, jotta sen jälkeen voi tehdä joitakin johtopäätöksiä, puhumattakaan että lähdettäisiin vetämään linjoja kohti tulevaisuutta.

Saattaa tietysti tätä prosessia nopeuttaa se, että valiokunnan puheenjohtaja ed. Sirkka-Liisa Anttila yhdessä ed. Lintosen kanssa, kun kulkevat Forssasta tännepäin ja täältä takaisinpäin, käyvät sitten vaikka linja-autossa keskusteluja siitä, mitä suomalainen maatalouspolitiikka on ollut ja mitä se on tänään ja mitä se mahdollisesti tulevaisuudessa on. Että onnea vaan valiokunnan puheenjohtajalle niihin keskusteluihin!

Jos näistä SDP:n ryhmäpuheen virheistä nyt muutaman asian otan tässä esille, niin ensimmäinen on tietysti ympäristötuki. Ympäristötukeahan maksetaan tänä päivänä sillä perusteella, että viljelijöille, jotka sitoutuvat ympäristötukeen, aiheutuu siitä kustannuksia tai heille aiheutuu tulojen menetyksiä. Elikkä ympäristötuesta enintään 20 prosenttia voi olla niin sanottua tulotukielementtiä, loppujen 80 prosentin pitää perustua nimenomaan joko kustannusten korvauksiin tai tulojen menetyksiin. Suomalaiset viljelijät ovat ottaneet ympäristötukijärjestelmän hyvin käyttöönsä. Voi sanoa, että lähes kaikki Suomen pellot ovat ympäristötukijärjestelmän piirissä. Se tarkoittaa monia asioita.

Käytännön viljelijälle se tietää sitä, että pidetään lohkokohtaista kirjanpitoa, jätetään suojakaistoja jne. elikkä pyritään parantamaan ympäristöä. Voi sanoa, että valtaosa viljelijöistä, jotka viljelevät peltoja, jotka rajoittuvat vesistöihin, ottaa ne kyllä tosissaan. Jos ollaan huolissaan ympäristöstä, niin sitä ollaan kyllä viimeiseen asti. En ole kyllä törmännyt siihen, että olisi oltu yhtään huolimattomia tai leväperäisiä ympäristötuen osalta. Pikemminkin voi sanoa, että jos ympäristötukijärjestelmää tulevaisuudessa kehitetään, niin sen pitää olla sellainen, että se ottaa huomioon ympäristön, mutta myös samalla sen, että ne käytännöt, mitä viljelijöille sen myötä tulee, ovat sellaiset, että ne ovat tavanomaisen viljelyn kannalta järkeviä, että ne ovat sen tyyppisiä toimenpiteitä, mitä viljelijä pystyy siellä pelloillaan tekemään, että ne eivät, voisi sanoa, aiheuta ylimääräistä vaivaa ja ne voidaan nykyaikaisilla koneilla hoitaa. Toivottavasti ympäristötukijärjestelmästä päästään vähän parempaan malliin kuin mitä tällä hetkellä on toteutettu. Jokainen, joka on ympäristötukijärjestelmässä ollut mukana, tietää sen, että esimerkiksi näillä tietyillä oppailla, mitä aikanaan piti ostaa, ei ollut yhtään mitään merkitystä.

Toinen virhe, mikä oli sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa, oli ajatusmalli siitä, että kun on olemassa tietty tukipotti ja kun viljelijöitten määrä vähenee, niin sen jälkeen tukea tulisi viljelijää kohti enemmän kuin aiemmin. Näinhän se tietysti on, jos ajattelee pelkästään laskennallisesti. Mutta kun samaan aikaan Suomessa peltoala, mitä käytetään viljelyyn, on joko pysynyt samana tai pikemmin pikkuisen lisääntynytkin, niin tuki hehtaaria kohti on alentunut ja myös tuki osittain eläinyksiköitä kohti on alentunut. Eli viljelijät, jotka tekevät isommalla peltoalalla samaa tuotantoa kuin aiemmin, eivät suinkaan saa enempää siitä rahaa. Eli kysymys on siitä, millä tavalla maataloustuotantoa harjoitetaan. Mutta ehkä siellä valiokunnan kuulemisessa selviävät nämä perusasiatkin.

Herra puhemies! On tietysti hyvä, että tänne tuli tämä selonteko keskusteluun, ja sitä sitten aikanaan valiokunnassa käydään tarkkaan läpi. Mutta pikkuisen olen pettynyt tämän selonteon sisältöön. Siellä käydään kyllä aika systemaattisesti läpi se, mikä on ollut meidän maataloutemme historia, miten maatalous on kehittynyt tässä EU:n aikana, mutta tulevaisuus on sitten pikkuisen hämärämpi juttu. Eli selkeät linjaukset siitä, mitä pitäisi tulevaisuudessa tehdä, puuttuvat. Periaatteet sinänsä ja tavoitteet sinänsä ovat ihan hyviä, mutta konkreettiset toimenpiteet puuttuvat kyllä sieltä. Niitä tietysti viljelijät kaipaavat ja niitä kaipaa tietysti koko elinkeinokin.

Esimerkkinä sanotaan se, että pyritään parempaan kannattavuuteen, ja kun katsoo vaikka nyt kannattavuuskertoimen lukuja, mitkä siellä selonteossakin on mainittu, ne ovat alenevalla trendillä. Mutta sen jälkeen jääkin auki se, miten tämä kannattavuus paranee. Kaikki tietävät tämän yhtälön: Tuloja tulee joko tuotteiden myynnistä tai tuista, ja sitten menoja aiheutuu erilaisista kustannuksista, ja jos näihin kolmeen elementtiin jotenkin vaikutetaan positiivisella tavalla, niin tuottavuus ja kannattavuus voi parantua. Mutta, esimerkiksi kustannusten alentamisen osalta on hyvä, että aikanaan sovittiin, helmikuussa, tästä tietystä energiaverohuojennuksesta, mutta edelleenkään verojaoston pöydälle ei esitystä tästä ole tullut. Toivottavasti tulee mahdollisimman pian, jotta saadaan se hoidettua tänä vuonna pois järjestyksestä, jotta sekin asia saadaan kuntoon.

Mutta esimerkiksi veropolitiikka on edelleen kansallisissa käsissä pääosiltaan. Tuosta selonteosta en ainakaan minä löytänyt mistään kohdasta sitä asiaa, että olisi puututtu myös meidän perintö- ja lahjaverotukseemme tai siihen, miten ylipäätään sukupolvenvaihdokset toteutetaan. Se on kuitenkin se hetki, kun tila ostetaan keskimäärin kerran 35 vuodessa, ja se aiheuttaa sille jatkajalle melkoisen kustannuserän, kun hän ostaa itselleen työpaikan. Mutta viittauksia esimerkiksi perintö- ja lahjaverolakiin tai nykyisten sukupolvenvaihdosten huojennusten parantamiseen ei tuossa selonteossa kyllä näy. Se on mielestäni yksi selkeä puute. Toivottavasti tässäkin saadaan päätä jollain tavalla auki.

Toinen asia on se, että siellä todetaan aika selkeästi, minkälainen meillä on ollut maataloudessa rakennekehitys. Kaikki tietävät sen, että keskipinta-alat ovat nousseet ja tilojen lukumäärä on vähentynyt, tietyillä tuotantosuunnilla vähän eri tavalla kuin toisilla tuotantosuunnilla, mutta sinänsä siellä ei oteta kantaa siihen, onko meillä suotavaa vai onko peräti toivottavaa se, että rakennekehitys jatkuu myös tulevaisuudessa nopeana. Tutkimuslaitokset ovat arvioineet, että ehkä noin kymmenen vuoden kuluttua meillä on jäljellä noin 40 000 tilaa nykyisten noin 70 000 tilan asemasta. Mutta ei kuitenkaan selonteossa oteta selkeästi kantaa, onko se hyvä asia vai huono asia ja mitä muita mahdollisia vaikutuksia sillä on olemassa.

Se on selvä asia, että rakennekehitys tulee jatkumaan joka tapauksessa, koska kaikki tietävät, että kun suuret ikäluokat tulevat eläkeikään myös maaseudulla, niin on tilanteita, joissa jatkajaa ylipäätään ei ole tai ei ole halukkaita jatkajia ja kuitenkin valtaosa pelloista edelleen tulee viljeltyä. Olisi kuitenkin toivonut jonkin näköistä analyysia siitä, mitä tämä rakennekehitys vaikuttaa ylipäätään vaikkapa nyt maataloustuotteiden markkinointiin tai tuotteiden kehitykseen tai ylipäätään sen maaseudun tilanteeseen.

Samoin siellä puhutaan kyllä hyvin ja kauniisti yrittäjyydestä ja yhteistyöstä viljelijöitten kesken, mutta en minä löytänyt sieltä paljon mainintoja siitä, että kun meillä on tänäkin päivänä olemassa paljon maatalousyhtiöitä, meillä on osakeyhtiömuotoista maataloutta jne., millä tavalla näitten ongelmia hoidetaan. Ja esimerkiksi viime aikoina tehdyissä tukiratkaisuissa on syntynyt tilanteita, joissa jo tietyn tyyppistä yhteistyötä on jouduttu purkamaan sen takia, että tukisäädökset eivät sovikaan siihen tilanteeseen. Se on minun mielestäni huono asia. Eli tämän tyyppisiin konkreettisiin asioihin myös valiokunnassa on pakko puuttua, jos halutaan päästä eteenpäin.

Herra puhemies! Lopuksi vielä pari asiaa. Byrokratia on se paha asia ja se on paha peikko. Netistä huomasin, että komissio oli antanut noin viikko sitten tiedonannon, missä myös EU pyrkii keventämään byrokratiaa eli että turhaa rahaa ei kulu byrokratiaan. Toivottavasti siellä syntyy jotain konkreettista. Samassa yhteydessä paitsi, että arvioidaan, mitä pitää tehdä EU:n tasolla, arvioidaan myös se, mitä pitää tehdä kansallisella tasolla, että byrokratiasta päästään pikkuisen pienemmällä vaivalla kuin tänä päivänä tarvitaan.

Olennaista on joka tapauksessa se, että kuluttajan luottamus kotimaisiin elintarvikkeisiin pysyy vahvana. Meillä on erittäin hyvä tilanne siinä mielessä, ja se on se kaiken perusta. Jos suomalaisilta kuluttajilta loppuu usko siihen, että suomalaiset elintarvikkeet ovat hyviä ja turvallisia, niin siinä vaiheessa on kyllä menetetty erittäin paljon. Sen eteen meidän kaikkien pitää kuitenkin ponnistella.

Herra puhemies! Ihan viimeiseksi lopuksi: Tuossa selonteossakin viitataan myös siihen, että maaseutu ei ole pelkkää maataloutta, ei tänään eikä myöskään tulevaisuudessa. Sen takia meidän pitää tehdä myös paljon asioita, jotka tähtäävät ylipäätään koko maaseudun elinkeinoelämän monipuolistamiseen ja sen saamiseen entistäkin paremmaksi.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maaseudun todelliset voimavarat ovat yritteliäät, ahkerat ja osaavat ihmiset, uusiutuvat luonnonvarat sekä Suomen lähes koskematon luonto. Näiden varaan on rakennettavissa maaseudun menestysstrategia. Maaseudun ihmisille on erittäin tärkeää yhteiskunnan suhtautuminen maaseutuun. Kaupungeissa ja taajamissa maaseutu nähdään valitettavasti liian usein taakkana, jonka ylläpitäminen tulee veronmaksajille liian raskaaksi ja kalliiksi. Tällainen ajattelutapa on kohtalokasta, sillä maaseudun autioituminen olisi vakava virhe. Jos maaseutu kylineen jäisi käyttämättömäksi, jouduttaisiin tällöin taajamiin muuttaville rakentamaan uudet asunnot ympäristöineen. Samoin työllisyystilanteemme heikkenisi olennaisesti ja taloutemme ulkoisen tasapainon ylläpitäminen olisi mahdotonta.

Yhteiskunnan on turvattava tasavertaiset yrittämisen edellytykset myös maaseudun ihmisille koko maassa. Maaseudun suunnittelu on lähtenyt liian usein taajamien väestön erilaisten tarpeiden tyydyttämisestä eikä itse maaseudun kehittämistarpeista. Maaseudulle, erityisesti haja-asutusalueille, rakentamiseen on ollut erittäin vaikea saada lupia. Siellä on myös varattu laajoja alueita erilaisiksi suojelualueiksi, tähän asti lähes korvauksetta. Samoin suurläänipäätös on heikentänyt merkittävästi maaseudun asemaa päätäntävallan siirtyessä lähinnä tänne Helsinkiin.

Maataloustuotantomme keskeinen edellytys on maatilojen kannattavuuden turvaaminen. Maatalouden tukipolitiikassa on käytettävä hyväksi kaikki EU:n hyväksymät keinot ja tuet sekä pyrittävä edelleen parantamaan Suomea koskevia tukijärjestelyjä EU:n maatalouspolitiikkaa koskevissa neuvotteluissa. Valitettavasti tässä on todettava, että Vanhasen—Jäätteenmäen hallituksia edeltäneet kaksi hallitusta eli ne hallitukset, jolloin keskusta oli oppositiossa, ovat kohdelleet maatalouttamme varsin kovakouraisesti niiden leikatessa merkittävästi jäsenyydestä päätettäessä sovittua tukitasoa.

Suomi on ollut nyt EU:n jäsenenä kymmenen vuotta. Onneksi kuitenkin valtaosa maatalousyrityksistämme on selviytynyt jäsenyyden alkuvuosista kohtuullisesti siirtymäkauden tukien varassa sekä syömällä pääomaansa. Nykyisiä alhaisia tuotantohintoja olisi nyt saatava nousemaan esimerkiksi maatalousyrittäjien ja elintarviketeollisuuden välisen sopimustuotannon avulla. Tuotteiden jalostusasteen nostaminen ja suoramarkkinointi voivat luoda osalle maatiloista mahdollisuuksia parantaa tilan kannattavuutta. Maataloustuotannon turvaamisessa on tuotantokustannusten alentaminen välttämätöntä. Tämä voi tapahtua esimerkiksi tilojen välisellä yhteistyöllä, tuotantotarvikkeiden yhteishankinnoilla sekä tuotantopanosten nykyistä harkitsevammalla käytöllä. Kaikessa liiketoiminnassa ratkaisee viimeisen viivan alle jäävä luku. Mitä isompi luku on, sitä parempi tulos.

Arvoisa herra puhemies! Maailman elintarviketilanne ei ole niin vakaa, että voisimme jättäytyä ainoastaan tuontielintarvikkeiden varaan. Suuri elintarvikkeiden tuonti heikentäisi myös vakavasti vaihtotasettamme. Yhteismarkkinoiden laajentuessa ja kansainvälisen kaupan avautuessa huoltovarmuuskysymykset nousevat myös esiin. Mikä on relevantti markkina-alue elintarvikkeiden huoltovarmuudelle? Kysymyksen ajankohtaisuutta lisäävät poikkeukselliset sääolot, jotka ovat myllertäneet maailman.

Suomella on täydet mahdollisuudet kilpailla elintarvikkeittemme korkealla laadulla. Tämä antaa varsin valoisan kuvan Suomen maatalouden menestymismahdollisuuksista elintarvikkeiden hyvän laadun ja eläintautien vähäisyyden ansiosta. Kilpailukyky on kotimaisen tuotannon tärkein säilymisen ja kehittymisen edellytys, ja sen turvaaminen on meidän kaikkien yhteinen tehtävämme. Maataloutemme mahdollisuudet riippuvatkin ratkaisevasti elintarviketeollisuuden kilpailukyvystä sekä siitä, ostavatko suomalaiset kuluttajat korkealaatuisia ja turvallisia kotimaisia elintarvikkeita näyttävillä mainoskampanjoilla markkinoitavien monikansallisten yritysten merkkituotteiden sijaan.

Tarttuvia eläintauteja on Suomessa vastustettu tehokkaasti jo useiden vuosikymmenien ajan. Eläimille hyvin vaarallisia tauteja ei meillä tällä hetkellä tiettävästi esiinny ollenkaan. Liittyminen Euroopan unioniin tosin lisäsi kuitenkin tarttuvien eläintautien riskiä. Eläinten tautivapaus on paitsi tae elintarvikkeiden turvallisuudesta myös merkittävä tuotantokustannuksia alentava tekijä niin maataloudessa kuin elintarvikkeiden jalostuksessakin. Eläintautien vähäisyys edistää lisäksi oleellisesti myös eläinten ja elintarvikkeiden vientimahdollisuuksia. Tässä suhteessa on syytä olla toiveikas myös tulevaisuuden suhteen, jotta Suomen hyvä tilanne pystytään säilyttämään.

Metsätalouden maaseudulle tuomia mahdollisuuksia tulee käyttää täysimääräisesti hyväksi. Kestävän kehityksen mahdollistama hakkuumäärä synnyttäisi näkemykseni mukaan useita tuhansia, jopa kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja. Myös puun käyttöä rakentamiseen ja huonekaluteollisuuden raaka-aineeksi tulee lisätä muun muassa rakentamissäädöksiä muuttamalla. Puun jatkojalostus huonekaluiksi sopii mielestäni hyvin maaseudun ihmisten kädentaitoihin. Maaseudulla voidaan myös nähdä lukuisia uusia maaseutuyrittämisen mahdollisuuksia muun muassa matkailun ja hoivapalvelujen lisäämisen avulla. Mikä ettei maaseudulla olisi mahdollisuuksia maailmanlaajuisesti yleistymässä olevaan teollisuuden alihankintaan. Verkostoituminen lisää yhteistyötä eri alueilla sijaitsevien yritysten kesken ja edistää kaupunkien ja maaseudun välistä vuorovaikutusta. Työssäkäynnillä taajamissa on merkitystä erityisesti kaupunkien lähellä sijaitsevalla maaseudulla. Tästä syystä työmatkojen vähennysmahdollisuuksia verotuksessa olisi lisättävä. Se kannustaisi ihmisiä pysymään kotiseudullaan ja liikkumaan asuinpaikaltaan joustavasti työtilaisuuksien mukaan.

Arvoisa herra puhemies! Maatalouden toimintaympäristön muutosvauhti on ollut nopeaa. Viljelijä ei ole sivuilleen ehtinyt pahemmin vilkuilemaan. Laajentuvassa EU:ssa maatalouspolitiikkaa on järjestelty uuteen uskoon sekä unionissa yhteisesti että myös kansallisella tasolla. Suomen maatalous ja maatalouspolitiikka ovat olleet ja ovat edelleen kiistatta suurten haasteiden edessä. Rakennekehitys on toistaiseksi ollut varsin hallittua, mutta miten käy jatkossa?

Oma kysymyksensä on sekin, miten tuotantoaan jatkavat viljelijät jaksavat. Eduskunnan tehtävänä on luoda maaseudun menestysstrategia, joka rakentuu maaseudun voimavarojen, osaavien ihmisten, uusiutuvien luonnonvarojen ja suomalaisen luonnon varaan. Keskeisintä siinä on maatalouden toimintaedellytysten turvaaminen maan kaikissa osissa, sillä vain menestyvät maatilat voivat turvata maaseutukylien elinvoiman niin ydin- kuin syrjäiselläkin maaseudulla. Maaseudun elinvoiman säilyttäminen on keskeinen kansallinen tehtävämme.

Esko Kiviranta /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voisin kommentoida ed. Jari Koskisen kaipaamaa perintö- ja lahjaverotusta koskevaa osaa tässä selonteossa. Hallitus on kyllä varsin ansiokkaasti toiminut nimenomaan tällä alueella, kun maatilojen ja muiden yritysten perintö- ja lahjaverotusta alennettiin jo viime vuoden alusta yli 60 prosentilla. Ehkä se yhdeltä hallitukselta on aika ansiokas toimenpide, varsinkin kun vielä voi todeta, että Lipposen—Niinistön hallitusten toimenpiteet tällä alueella nimenomaan maatilojen sukupolvenvaihdosten helpottamisessa jäivät nollaan.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tänään käsittelemme maatalouspoliittista selontekoa ja aiheesta on käyty tänään hyvin vilkas keskustelu. Selonteko on odotettu, mutta valitettavasti täytyy todeta, että sen anti on melko vähäinen. Koko selonteko on hyvin ympäripyöreää tekstiä. Se liikkuu valitettavasti vain yleistasolla. Selviä konkreettisia suuntaviivoja siitä ei löydy, valitettavasti ei myöskään ratkaisuehdotuksia selvien ongelmakohtien poistamiseen.

Käsittelen tässä puheessani vain muutamaa selontekoon liittyvää asiakohtaa.

Kohdassa 5.2.1 nimeltään "Maatalous ravinnon tuottajana" mainitaan, että "Maidontuotantoa ohjaavat kiintiöt, joiden joustava siirtyminen tuotantoa jatkaville tiloille on tarpeen". Käytännössä maa- ja metsätalousministeriö ei kuitenkaan selvästikään halua ohjata maitokiintiöitä jo aikaisemmin rakennekehitykseen mukaan lähteneille eli siis viime vuosina rohkeasti investoineille maitotiloille, joille vakiintuneen käytännön mukainen pohjoisen tuen maksatus olisi elinehto. Alimitoitetut kiintiövaatimukset investoitua lehmäpaikkaa kohti sekä tuotostason nousu ovat aiheuttaneet näiden tilojen ahdingon. Tämänhetkiset maitokiintiön ylittäjät pannaan tulevien investoijien rahoittajiksi, kun rahaa siirretään taskusta toiseen. Vuodesta 2006 alkaen aiotaan vuosittain siirtää 20 miljoonaa euroa ylivelkaantuneilta maitotiloilta uusille harhaanjohdetuille rakentajille. Lopputulosta ei tarvitse edes arvailla.

Arvoisa puhemies! Ihmetystä herättää myös se, ettei kansallisissa tavoitteissa ja maatalouden kehittämisen painopisteiden asettamisessa ole kiinnitetty huomiota eri tuotantosuuntien välisiin eroihin. Näitä eroja löytyy esimerkiksi tilojen kannattavuuden ja työssäjaksamisen suhteen. Riittävästi huomiota ei kiinnitetä myöskään kansainvälisen kilpailukyvyn saavuttamiseen. Se on kuitenkin tulevaisuudessa ehdoton elinehto koko Suomen maataloudelle ja siihen liittyville sidosryhmille. Tulevaisuuden kannalta tärkeintä olisi tietenkin saada markkinahinnat nousuun. Tukikikkailun tie alkaa olla loppuun käyty.

Rakennekehityksen jälkeenjääneisyys selonteossa kyllä mainitaan, mutta keinot sen nopeaan parantamiseen ovat jääneet mainitsematta. Se ei kuitenkaan ole kestävää kehitystä, että suuren tuotantokapasiteetin omaavat tilat ajetaan konkurssiin.

Valitettavasti selonteko ei tuo ratkaisua myöskään näkyvissä oleviin maailmankaupan ja EU:n maatalouspolitiikan muutoksiin. Esimerkiksi vientitukien poisto sekä tukitason ja tuontisuojan lasku ovat erittäin suuresti vaikuttavia muutoksia.

Arvoisa puhemies! Seuraavaksi muutama yksittäinen huomio vielä.

Työvaltaisten maitotilojen tukien siirtäminen peltopinta-alaperusteisiksi on huono ratkaisu. Maito tuotetaan navetassa lypsämällä eikä pellolla ohraa viljelemällä.

Sokerijuurikkaan viljelemisen jatkuminen Suomessa on nyt erittäin ajankohtainen aihe. Mielestäni sokerijuurikkaan viljelyn jatkon edellytyksenä on, että tulevat kompensaatiot ohjataan sataprosenttisesti viljelyvelvollisuudella juurikasalalle.

Peltojen käytön lisääminen bioenergian tuottamiseen on noussut aivan viime viikkoina pinnalla olevaksi puheenaiheeksi. Kiinnittäisin kuitenkin huomiota siihen, että pellolla tuotetun bioenergian tuki ei saa heikentää metsässä tuotetun energian kilpailukykyä. Nyt on varottava liian hätäisiä ratkaisuja, ettei tehdä paljon suurempaa vahinkoa metsäpuolella.

Sitten, arvoisa puhemies, haluaisin vielä kiinnittää huomiota maatalousyrittäjien ja muiden maatalouden parissa työskentelevien jaksamiseen, työhyvinvointiin ja erityisesti työterveyshuoltoon. Alkuvuodestahan meille kansanedustajille tehtiin hyvin paljon erilaisia kyselyjä lehdistön suunnalta, ja esimerkiksi meillä päin alkuvuodesta maakuntalehden toimittaja kysyi, mitä pidän tärkeimpänä tehtävänä alkaneena vuonna eli vuonna 2005. Vastasin, että tärkeintä on lisätä yhteistyötä päättäjien kesken, jotta kansalaiset voivat luottaa tulevaisuuteen Suomessa. Toimittaja kysyi esimerkkiä.

Mielestäni maatalousyrittäjien kohtelu on esimerkki siitä, miten tulevaisuususko voidaan viedä. Karua kieltä ovat tiedot maatalousyrittäjien konkursseista, itsemurhista, avioeroista sekä erilaisista henkisen uupumisen ilmentymistä. Näitä tietoja saan suoraan maatalousyrittäjien yhteydenotoista mutta myös MTK:n sosiaalivaliokunnan jäsenenä erilaisista tilastoista ja kokouksissa. MTK:n sosiaalivaliokunnan kokouksissa olemme pohtineet keinoja auttaa. Olemme keskustelleet muun muassa lapsiperheiden sosiaaliturvasta, lomituksen kehittämisestä, maatalousyrittäjien koulutusmahdollisuuksista sekä monista muista sosiaaliturvakysymyksistä.

Myös työterveyshuollon palveluiden kehittäminen ja hyödyntäminen on puhututtanut, sillä työterveyshuollolla on merkittävä tehtävä maatalousyrittäjien työkyvyn ylläpitämisessä. Maatalousyrittäjien tapaturma- ja ammattitautiriski on suurempi kuin muulla työssä käyvällä väestöllä keskimäärin. Viime vuonna henkisen hyvinvoinnin ongelmat ovat lisääntyneet. Työterveyshuollon palvelut sisältävät muun muassa tilakäyntejä, terveystarkastuksia sekä työkykyä ylläpitävää toimintaa. Tilakäyntien avulla tunnistetaan työntekijän terveyttä ja työkykyä vaarantavat tekijät. Käyntien tavoite on ensi sijassa ennalta ehkäistä ongelmia ja auttaa yrittäjää tarvittaessa puuttumaan mahdollisesti jo ilmenneisiin ongelmiin.

Tämän vuoden alussa perustettuun valtakunnalliseen tilakäyntirekisteriin kerätään tietoja keskeisistä työolojen terveysvaaroista ja toimenpide-ehdotuksista niiden korjaamiseksi. Arkaluontoisia tietoja rekisteriin ei kerätä. Tietojen antaminen rekisteriin on maatalousyrittäjälle vapaaehtoista. Työterveyshuoltoon kuuluminen on maatalousyrittäjälle vapaaehtoista, ja vain noin 40 prosenttia maatalousyrittäjistä kuuluu järjestelmällisen työterveyshuollon piiriin. Luku on matala huolimatta siitä, että Kela korvaa osan työterveyshuollon kustannuksista. Esimerkiksi työoloselvitys (tilakäynti ja työolohaastattelu) on maksuton.

Työterveyshuoltopalveluiden käytöstä aiheutuneet maksut voi vähentää verotuksessa maatalouden tuotantokustannuksina, ja työterveyshuoltoon liittynyt yrittäjä saa myös tapaturmavakuutusmaksuun, niin sanottuun mata-maksuun, alennuksen. Siitä huolimatta yrittäjien määrä, jotka ovat työterveyshuollon piirissä, on aika matala. Maatalousyrittäjistä saattaa toki tuntua, että ei tässä tilanteessa nyt työterveyshuolto auta, kun rahat on loppu ja elämältä katoaa pohja, mutta juuri nyt terveyttä, työkykyä ja jaksamista perheissä erityisesti tarvitaan, ja niiden edistämisessä asiantuntevasta työterveydenhuollosta on tunnetusti hyötyä. Tämä tietysti edellyttää, että työterveyshuollosta löytyy asiantuntijuutta myös maatalouden parissa työskentelevien terveyden edistämiseen. Asiantuntijuuden ylläpitämisessä on tärkeä merkitys Kuopion aluetyöterveyslaitoksen maatalousyrittäjien työterveyshuollon keskusyksiköllä Mytkyllä. Sen tehtävänä on maatalouden työterveyshuollon valtakunnallinen kehittäminen, opastus, seuranta ja kattavuuden lisääminen.

Arvoisa herra puhemies! Tässä maatalouspoliittisen selonteon johdosta hieman noista kriittisistä pisteistä, mutta myöskin haluan kiinnittää erityistä huomiota maanviljelijöiden jaksamiseen ja heidän perheidensä hyvinvointiin ja jaksamiseen. Siihen ministerikin otti kantaa, ja olen hyvin tyytyväinen siihen.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Ed. Risikon puheenvuoro siltä osin kuin se kosketti tätä jaksamista, oli hyvin asiantunteva.

Sen sijaan kun täällä ed. Jari Koskinen kehotti ed. Sirkka-Liisa Anttilaa olemaan opettajana ed. Lintoselle, niin ed. Koskinen voisi omalle ryhmälleen opettaa näitä maatalouspolitiikan perusasioita muun muassa maitokiintiöistä ja niiden siirtämisestä. Hallitus on tehnyt tämän vuoden aikana monia toimenpiteitä, joilla asioita helpotetaan, muun muassa pidentänyt siirtymäaikaa, joka edellisen hallituksen aikana oli tehty kiintiöihin pohjautuvaan tukijärjestelmään, joka tulee EU:sta.

Mitä tulee konkursseihin, maatalouden konkursseja ei tapahdu juuri ollenkaan. Eivät suuren tuotantokapasiteetin tilat ole ajautuneet konkurssiin. Itse asiassa nämä ovat kaikkein kilpailukykyisimpiä tiloja edelleenkin, kun on tällä tavalla pystytty kilpailukykyä ja tuottavuuskehitystä parantamaan yhtenä osana tätä pärjäämistä.

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä meillä päin ainakin nämä kiintiömarkkinat ovat aika kuumat ja tällä hetkellä niillä, jotka niitä tarvitsisivat, ei kerta kaikkiaan ole varaa niitä ostaa. Minä olen keskustellut ministeriön edustajien kanssa ja ymmärrän oikein hyvin, että jossain vaiheessa se aikarajakin tietysti tulee vastaan, mutta kyllä mielestäni siinä olisi voitu pohtia hieman järkevämpää ratkaisua.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Kun luin tuoreen, jo kauan odotetun valtioneuvoston maatalouspoliittisen selonteon, hymyni hyytyi. Toden totta, vaikka kädessäni oli hyvin kirjoitettu ja epäilemättä täsmällinen ja informatiivinen asiakirja, jää tärkein puuttumaan: poliittinen näkemys, keinot ja tahtotila siitä, miten suomalaisen maatalouden tulevaisuus tullaan turvaamaan, missä ovat tulevaisuuden keinot, missä ovat tulevaisuuden strategiat.

No, nyt tänään täällä istuntosalissa, kun kuuntelin SDP:n ryhmäpuheenvuoron ed. Lintosen esittämänä, ei ihme. Nimittäin näyttää kyllä siltä, että päähallituspuolueet ovat aika lailla eri linjoilla tästä maatalouden tulevaisuudesta. Niin Suomen maanviljelijäväestön kuin koko kansankin osalta tärkein kysymys, kysymys, johon olemme hallitukselta turhaan kovistelleet vastausta, on se, miten suomalainen maatalous pysyy elinvoimaisena ja miten taataan suomalaisten elintarvikkeiden saatavuus tulevaisuudessakin.

Selonteossa on aivan oikein todettu, että suomalainen maatalous on rajussa muutoksessa ja kilpailu tulee tulevaisuudessa vain kiristymään. Kuitenkin se, miten näihin haasteisiin vastataan, on kuitattu sisällöllisesti hyvinkin ohuella osiolla. Aivan selonteon hänniltä toki löytyy niukka pohdiskelu otsikon "Maatalouden uudet mahdollisuudet" alta. Selonteko on kokonaisuudessaan 70 sivua, ja nämä tulevaisuuden pohdiskelut ovat vaivaiset kaksi sivua.

Arvoisa puhemies! Maanviljelijän näkökulmasta näinä päivinä eletään rauhattomia aikoja. EU:n yhtenäisen maatalouspolitiikan harjoittaminen on valitettavasti tarkoittanut suomalaisen tuotannon osittaista alasajoa. Nyt näyttää siltä, että yhä kiihtyvässä määrin tulevaisuudessa näin tulee tapahtumaan. Viimeisen kyselytutkimuksen mukaan vuoteen 2012 mennessä kolmannes tiloistamme on ilmoittanut lopettavansa tuotantonsa.

Selonteossa otetaan esille bioenergian tuottaminen, hyvä niin. Kaikki mahdollisuudet ja innovaatiot onkin käytettävä. Ruokohelpi ei kuitenkaan ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin, vaikka siitä onkin nyt eri tahojen toimesta runsaasti rummutettu. On muistettava, että ruokohelpistä saatava myyntihinta ei kata juuri muuta kuin paalauskustannukset. Ruokohelpipaaleja kannattaa kuljettaa vain muutamia kymmeniä kilometrejä, mikä rajoittaa sen käyttöä. Samoin ruokohelpi saattaa tukkia salaojat. Niin kauan kuin tuet ovat sallittuja, on ruokohelpi hyvä vaihtoehto määrätyillä pelloilla voimaloiden lähellä. Ruokohelpi on varmasti yksi hyvä mahdollisuus laajentaa tuotantoa, mutta maatalousministerimme puheet maanantain Helsingin Sanomissa puolen miljoonan hehtaarin ruokohelpialasta eivät ole tästä maailmasta.

Arvoisa puhemies! Kun kymmenien sivujen mittaista esitystä lukee, löytää vain pienen osion, jossa puhutaan elintarviketurvasta. Kyseessä on omavaraisuus ja elintarvikehuollon toimivuus kriisiaikana. Kysymykseni kuuluu, miten Suomen valtio turvaa ja varmistaa 5,3-miljoonaisen kansan elintarvikehuollon pahan katastrofin tai kriisin puhjettua, jos nykyisen kaltainen maatalouden alasajo vaan voi jatkua. Maatalous on strateginen ala, joka on turvattava poikkeusolojemmekin takia. Ei pidä sinisilmäisesti uskoa, että täällä kaukana Pohjolassa olisimme turvassa muun muassa luonnonkatastrofeilta tai muilta hankalilta tilanteilta.

Arvoisa puhemies! Selonteossa on avujakin. Esimerkiksi siinä ilmaistuihin tavoitteisiin EU-maatalouspolitiikan alalla on hyvin helppo yhtyä. Piinaava tosiasia vain on se, että tämä selonteko ei juurikaan tuo uusia avauksia tai keinoja tuotantomme kehittämiseen ja ennen kaikkea suomalaisen elintarvikeomavaraisuuden turvaamiseen.

Juhannuksen alla eduskunta päätti viime töikseen ennen kesälomalle lähtöään tilatukijärjestelmän käyttöönotosta. Kyseessä on merkittävä uudistus, jossa maatalouden tuet irrotetaan tuotannosta. Hallituksen esitys sisälsi monia arveluttavia elementtejä, kuten esimerkiksi sen, että nykyiset tuet on mahdollista saada useiden vuosien ajan, vaikka tuotanto ajettaisiin alas jo vaikka heti huomispäivänä. Toisaalta maataloustuotannon aloittavan tai investointeja tekevän tilallisen on entistä vaikeampi päästä tukien piiriin, toisin sanoen tällä uudistuksella rapautetaan uskoa työn merkitykseen. Jos tuotannon tehostamisesta ja tulevaisuuteen uskomisesta ei seuraa minkäänlaista tulojen nousua, miten säilytetään maanviljelijöiden into kehittää tuotantoa ja tehdä parannuksia?

Tilatukijärjestelmän käyttöönoton myötä hallitus teki pahan virhearvion, kun viljan kuivaustukea ei enää pidetty erillisenä tukimuotona, vaan sen annettiin mennä yhteiseen jakopottiin cap-tukiin sisältyväksi. Lähivuosina cap-tukia tullaan leikkaamaan ja samalla leikataan myös tätä viljan viljelijöille tärkeää erityistukea, joka olisi nimenomaan palkinnut tuotannosta. Jos tuki olisi pidetty erillään, se olisi säilynyt ja siihen olisi ehkä saatu jopa korotuksia, niin kuin edellisen hallituksen aikana saatiin. Muilla kuin Suomella ja Pohjois-Ruotsilla ei ole mahdollisuutta päästä tähän tukeen osallisiksi, koska se on myönnetty näitten alueitten erityisolosuhteiden perusteella. Laki tilatukijärjestelmästä meni eduskunnassa läpi pitkin hampain ja useilla lausumilla hallitusta velvoitettiin seuraamaan uudistuksen vaikutuksia suomalaiseen maatalouteen.

Suomalaisen raaka-aineen saanti on turvattava, ja maanviljelijän työn mielekkyys on taattava tukijärjestelmän muutoksista huolimatta. Valitettavasti mikään ei viittaa siihen, että nämä hurskaat toiveet saataisiin toteutettua. Päinvastoin, toinen ukkospilvi maatalousväestön taivaalla on EU:ssa parhaillaan käsittelyssä oleva sokeriuudistus. Tämänpäiväisissä Helsingin Sanomissa kerrottiin, että komissio ei ole muuttunut yhtään suosiollisemmaksi suomalaisen sokerintuotannon osalta. Vaikka kuinka ollaan EU:ssa ja harjoitetaan yhteistä maatalouspolitiikkaa, niin pohjoista sijaintiamme se ei muuta yhtään viljelylle suotuisammaksi. Suuret EU:n jäsenmaat pyrkivät keskittämään sokerintuotantoa itselleen Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Näissä kiistoissa me emme saa antaa periksi.

Arvoisa puhemies! Muutamia ehdotuksia siitä, mitä maaseudun ja maanviljelijäväestön toimeentulon turvaamiseksi oikeastaan voitaisiin tehdä.

Puun polttoenergian käyttöä pitää kehittää, ja tuotantoketju metsästä polttolaitokselle pitää saada toimivaksi. Tällä olisi maaseudulle merkittävä työllistävä merkitys, ja se toisi maaseudulle tuloja. Lisäksi voitaisiin helpottaa energian tuotantomme riippuvuutta ulkomaan tuonnista, millä on suuri merkitys huoltovarmuuden kannalta. Tärkeintä kuitenkin on turvata, että alkutuottaja saa puustaan myöskin käyvän hinnan.

Hallituksen maatalouspoliittisessa selonteossa on unohtunut kokonaan maaseudun merkittävin voimavara: maaseudun ihmiset. Esimerkiksi nykypäivän koulutettu viljelijä voi olla erittäin etevä metallimies. Hänellä voisi olla hyvät edellytykset toimia metalliteollisuuden alihankkijana maatilallaan, etenkin kun metalliteollisuus ei saa nykyaikana tarpeeksi työvoimaa. Myös muita kuin metallin alihankintatöitä olisi tarjolla. Viljelijöitä pitäisikin kannustaa, opastaa ja tukea pääsemään alkuun näissä alihankintatöissä. Myös maatalousoppilaitosten opetusohjelmaan pitäisi ottaa selkeästi mukaan alihankintatöihin kouluttavaa opetusta.

Lisäksi, kuten ed. Jari Koskinen täällä omassa puheenvuorossaan totesi, maatilojen sukupolvenvaihdoksiin olisi odottanut jotakin lausumaa tässä selonteossa, kuten myöskin kantaa tulevaisuuden osalta perintö- ja lahjaverotukseen.

Lopuksi, arvoisa puhemies, toivon, että tätä selonteon tulevaisuuskohtaa kehitetään maa- ja metsätalousvaliokunnan työskentelyn osalta. Päivänselvää on, että jos toivoa ja intoa pidetään yllä, suomalaiset kyllä keksivät uusia ideoita ja innovaatioita, joiden turvin maataloutta voidaan uudistaa. Tavoitteena on löytää uusia menestystuotteita ja -yrityksiä, yhdistellä vanhoja ja uusia ammatteja, jotta maaseudullakin riittäisi töitä ja siellä riittäisi toimeentuloa. Suomalaiset elintarvikkeet ovat tunnetusti puhtaita, laadukkaita, ne ovat terveellisiä. Peräänkuulutan myös uutta tutkimusta ja kehitystä yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin, jotta laajojen maaseutualueidemme hyöty voidaan poimia kansalliseksi voitoksi: työksi ja taloudelliseksi tulokseksi.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan kommentoida muutamalla sanalla ryhmämme ryhmäpuheenvuoroa, ja niin kuin debatissa totesin, en voi allekirjoittaa tämän puheenvuoron sanomaa kaikilta osin ja puutun tiettyihin kohtiin, mutta varsin lyhyesti, koska myös erittäin monissa muissa puheenvuoroissa on käsitelty tätä puheenvuoroa ja tuotu näihin asianomaisiin kohtiin erittäin hyviä perusteluja ja oiottu myös siinä puheenvuorossa esiintyviä virheellisyyksiä.

Siis, arvoisa puhemies, hyvin lyhyesti tähän liittyen: Ensinnäkin fosfori- ja typpikuormituksista kiistatta voidaan osoittaa, että ne ovat vähentyneet.

Edelleen ryhmäpuheenvuorossamme peräänkuulutettiin ympäristötukien vastikkeellisuutta, ja tätä on myös käsitelty hyvin monessa jo pidetyssä puheenvuorossa.

Sitten maataloustukien osalta siellä viestitetään, että niitten taso on liian korkea. Viittaan ed. Jari Koskisen puheenvuoroon, jossa hän kävi tätä asiaa läpi.

Sitten täällä todetaan, että Suomen elintarvikkeiden "korkea hintataso näyttää ainakin osittain johtuvan suurista tukiaisista". Tosiasia on se, että viljelijöiden tuottajahinnat, maatalousyrittäjien tuottajahinnat, ovat laskeneet.

Sitten täällä oli muun muassa kohta "ikään kuin maatalous Suomessa olisi uhanalaisempi kuin kalatalous Saharassa". Eli täällä ja jossakin muussakin lauseessa olisi pitänyt tarkemmin miettiä sanojen asettelua, eli tämä tyylitaju ei välttämättä minun mielestäni ole ihan oikein.

Sitten täällä todetaan, että "maatalous pärjäilee Suomessa kiitettävästi". Tästä muutama sana. Maatalouden kannattavuuden parantamiseen liittyy todella suuria kehittämistarpeita. Maataloustuottajien alhainen tulotaso on tosiasia. Perustelen sitä lyhyesti. Tuottajahinnat ovat laskeneet. Tähän EU:n maatalousuudistukseen, cap-reformiin, liittyen muun muassa maitotiloilla ja lihatiloilla tämä on hyvinkin selvää. Edelleen tuottajapanosten hinnat ovat nousseet jyrkästi; tänäänkin on puhuttu öljyn hinnan kallistumisesta. Sillä on, totta kai, suora vaikutus ja joillekin yrityksille, totta kai, voimakkaampi.

Kuulin muuten tänään, että 11 kuorma-auton yrityksessä kuukaudessa, kun ajetaan kahdessa vuorossa, ovat polttoainekustannukset nousseet 23 000 euroa. Ja kun ajatellaan, että sopimukset ovat muun muassa kahden vuoden sopimuksia, niitä ei voi sanoa irti, kun siellä on 25 000 euron raja, niin ollaan helisemässä. No, tämä meni vähän sivuraiteelle.

Mutta paitsi suora vaikutus, niin välillistä vaikutusta totta kai energian hinnan voimakkaalla nousulla on esimerkiksi lannoitteiden osalta. Rakentaminen on kallistunut jne.

Vasta muutama päivä sitten myös saimme lukea, että maataloustulo laskee tänä vuonna erittäin voimakkaasti, ja sitä on tapahtunut viime vuosina. On selvää, että tällä tiellä on vaikea jatkaa. Laadukkaiden ja turvallisten kotimaisten elintarvikkeiden tuotannon turvaaminen edellyttää, että maatalousyrittäjät saavat työstään myös kohtuullisen tulon ja sosiaaliset etuudet.

Kun ryhmäpuheenvuorossamme todetaan, että "jos yhä pienempi poppoo jakaa vuosittain aina yhtä suuren kakun, niin jokaisellehan pitäisi jäädä yhä suurempi pala", en tätäkään käy perustelemaan, kun kuulin siitä kritiikkiä ed. Jari Koskiselta — oli siitä muillakin — ja hän viimeksi perusteli, että tämä ei pidä paikkaansa. Edelleen irtisanoudun tästä. Uskon, että ainakin osasta minun ajatuksistani on samaa mieltä hyvin moni muukin sosialidemokraattisen ryhmän edustaja. Ryhmäpuheen mukaan "Sosialidemokraattien mielestä on väärin, että tukijärjestelmämme aiheuttavat vahinkoa meitä köyhemmille. Oikeudenmukaisuus vaatii maatalouskaupan vapauttamista" jne. En jatka.

Ihan viimeisenä puheenvuoromme käyttäjä puuttui investointitukien korkeaan tasoon, ja tämäkin on todettu, että olimme tavallaan myös pakkotilanteessa liittyen cap-reformiin, kun sitä kautta näitä rahavirtoja ohjattiin.

Arvoisa puhemies! Tässä maatalouspoliittisessa selonteossa luetellaan hyvin paljon tavoitteita. Minun mielestäni se on hyvin kattava asiakirja, mutta totta kai keinoja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi olisi voinut olla enemmän. Hyvin moni näistä keinoista, jotka on lueteltu, on jo käytössä maaseudun elinvoimaisuuden turvaamiseksi. Myönnän toki myös, että uusien keinojen luetteleminen ja toteaminen, keksiminen, ei välttämättä ole helppoa.

Täällä monissa puheenvuoroissa on puhuttu bioenergiasta, ja tämä energian tuotanto on yksi uusi mahdollisuus. Sen avulla varmasti peltoalaamme pystytään huomattavasti enemmän käyttämään jatkossa niin elintarvike- kuin energiakasvituotantoon. Tästä asiasta sinänsä keskustelemme parin viikon kuluttua — onko se juuri silloin, energia- ja ilmastopoliittisen selonteon antaminen — mutta joka tapauksessa myös tässä selonteossa me kuulemme sitten linjauksia. En tänä iltana tästä asiasta halua sen enempää puhua. Kuitenkin uskon vakaasti, että tosiaan tässä meillä on tulevaisuudessa entistä suurempia mahdollisuuksia.

Perinteinen perheviljelmäpohjainen maatalous on todella muuttunut viimeisten vuosien aikana hyvin nopeassa tahdissa. Rakennemuutos on ollut erittäin voimakasta, viljelijät ovat joutuneet kasvattamaan tilakokoa ja kotieläinmääriään. Samalla työmäärä on lisääntynyt erittäin paljon, ja totta kai tässä tilanteessa jaksaminen on joutunut koetukselle. Tällä hetkellähän monilla tiloilla yrittäjien vanhemmat ovat siellä mukana, sitäkään ei voi tietenkään jatkua vuodesta toiseen.

Niinpä jaksamiseen on kiinnitetty huomiota, mutta siihen on entistä enemmän jatkossa panostettava. Eli lomapäiviä tulisi lisätä nopealla aikataululla, niiden lukumäärää, ja kun lomapäivien osalta pyhä- ja juhlapäiviä on tavallaan rajattu tuen osalta, myös tässä varmasti on tarkistamisen varaa. Myös lomituspalvelut ovat erittäin keskeiset. Niihinkin on satsattu, ja sielläkin on varmasti vielä kehittämistä. Tässä on kuitenkin päästy eteenpäin, eli paitsi että niiden turvaaminen on erittäin keskeistä, niin myös niiden kehittäminen. Sama koskee työterveyshuoltoa. Tästäkin on tänään ollut puhetta.

Arvoisa puhemies! Anteeksi, että tässä nyt menee yli 10 minuuttia.

Toimiva maatalouspolitiikka edellyttää myös toimivaa maaseutupolitiikkaa ja päinvastoin. Hallitusohjelmassa luvataan turvata eri alueiden kilpailukyky tasapuolisesti. Samoin luvataan turvata tasapuolisesti elinkeinoelämän toimintaedellytykset.

Viittaan jälleen kerran liikenneinfran rahoitukseen. Myös tässä budjettiesityksessä perustienpidon rahoitus on todella liian alhainen. Sama voidaan todeta yksityisteiden rahoituksesta; siitä ollaan myös nipistämässä. Tilannehan on vuosien mittaan muuttunut myös yksityisteitten osalta siten, että entistä suuremman osan vastuusta yksityisteistä kantavat entistä harvemmat yrittäjät. Siitä on esimerkkejä. Sieltä on poistunut yrittäjiä. Eli tämäkin on erittäin keskeinen asia. Ei se riittävää ole, jos ajatellaan toimintaedellytyksiä, mutta kuitenkin yksi keskeinen asia: liikenneyhteydet, totta kai myös tietoliikenneyhteydet. Niitten parissa myös tuskastelevat monet yrittäjät, kun niitä ei ole saatu kuntoon. Nämä vaikeudet liittyvät esimerkiksi omassa maakunnassani juuri tähän, että on valituksia tullut tarjouksista, jotka liittyvät näitten yhteyksien rakentamiseen.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka, maatalouskaupan kansainväliset muutokset, Wto-neuvottelujen eteneminen ja myös EU:n laajeneminen luovat reunaehtoja maataloustuotannolle. Maatalouspolitiikan epävarmuus ja lyhytjänteisyys juuri näistä reunaehdoista johtuen sekä elintarvikealan muutokset saavat viljelijät tuntemaan tietysti itsensä, sanoisiko, tietyissä tapauksissa varsin voimattomiksi, kun ajatellaan niitä päätöksiä, jotka vaikuttavat heidän tulevaisuuteensa ja yrittämiseensä. Ala on niin epävarma, että se ei houkuttele välttämättä nuoria jatkamaan tiloilla. He kokevat, että toimeentulo tulee huomattavasti helpommin joistakin muista ammateista.

Totta kai tätä tilannetta on kansallisesti pyritty parantamaan. Viittaan muun muassa kesällä 2004 eli viime vuonna kesällä voimaan tulleeseen lakiin, jossa sukupolvenvaihdosten osalta perintö- ja lahjaverolain muutos tehtiin, ja sukupolvenvaihdoshuojennus on helpottamassa ja edistämässä sukupolvenvaihdoksia, joita entistä enemmän tarvittaisiin, helpottamassa sukupolvenvaihdosten toteutumista niin, että toiminnan jatkajan velkataakkaa ei kasvateta verotuksen kautta. Myös monia muita toimenpiteitä ja päätöksiä maatalousyrittäjien toimintaedellytysten parantamiseksi on tehty.

Anteeksi, jos muutaman minuutin saan jatkaa.

Arvoisa puhemies! Totean sitten lyhyesti.

En puutu turkistarhaukseen, jota olisin perustellut, että sen jatkuminen voidaan taata.

Totean, että Suomessa meidän on soudettava samaan suuntaan, jotta me voimme turvata kotimaisen, suomalaisen, laadukkaan, eettisesti kestävän, taloudellisesti kannattavan, ympäristöystävällisen maataloustuotannon ja vastata edessä oleviin haasteisiin. Kansallista yksituumaisuutta todella tarvitaan.

Valtioneuvoston maatalouspoliittinen selonteko on hallituspuolueiden yksimielinen tuotos. Se siirtyy seuraavaksi maa- ja metsätalousvaliokuntaan, jossa käsittelemme sitä perusteellisesti. Uskon myös, että voimme laatia tältä pohjalta yksimielisen mietinnön, jossa toivottavasti myös on mukana uusia avauksia.

Arvoisa puhemies! Elinvoimaisen maaseudun tärkein tukijalka on maatalous, ehdottomasti maatalous, ja pidettäköön yhdessä huoli siitä, että sen toimintaedellytykset turvataan myös jatkossa.

Ja anteeksi, hyvät edustajat, kun puhuin näin pitkään.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kähkösen puheenvuoron jälkeen on ihan kiva tulla tänne. Olin varautunut käyttämään vähän erilaisen puheenvuoron, mutta nyt voi jo vähän sisältöä lähteä muuttamaankin. Tämä helpotti tilannetta, kun tässä jo tämän iltapäivän ja illan aikana ehti nousta aikamoinen huoli siitä, kuinka rankasti on SDP:n maatalouspolitiikka kääntymässä jyrkkään suuntaan. Mutta ainakin minua rauhoitti erityisesti ed. Kähkösen juuri käyttämä puheenvuoro.

Tämä selonteko on ymmärtääkseni maatalouspolitiikan alalla ensimmäinen, ainakin ensimmäinen EU-aikana, ja siitä todella kiitokset. Täällä on tänä iltana moitittu hallitusta ja tätä selontekoa erityisesti kokoomuksen taholta, mutta ihan olisi tehnyt mieli ed. Tiuralta kysyä, muistaako hän, kuinka kauan kokoomus on ollut hallituksessa; sinä aikana tämmöistä ei tullut. Täällä on arvosteltu myös sitä, että näitä uusia linjauksia puuttuu ja niistä on kirjoitettu vain muutama sivu. Mutta hyvä näinkin. Uskon, että keskustelu tässä salissa ja erityisesti valiokunnassa nyt sitten tuo tähän selontekoon sisältöä. Toivon mukaan meillä tässä talossa löytyy yhteiset linjat, miten Suomen maataloutta voidaan tässä globaalissa taloudessa tulevaisuudessa puolustaa ja täällä oma elintarviketalous säilyttää.

Perusmaatalouden osuus tässä selonteossa on kirjoitettu mielestäni erittäin hyvin, ja sieltä löytyy kyllä hyvin kattavasti EU-ajan maatalouspoliittiset päätökset ja ratkaisut ja se toimintaympäristö, mikä meillä tänä päivänä on. Aika hyvin on linjattu arvioita myös tulevaisuudesta. Siinä mielessä tämä selonteko on mielestäni hyvä ja erinomainen.

Toki täältä puuttuu monta asiaa, niin kuin keskusteluissa on noussut esiin ja niin kuin selonteossa todetaankin, että tässä ei ole puututtu porotalouteen eikä kalatalouteen eikä mehiläisiin, ei hevosiin, ei turkistalouteen, metsä on tämän selonteon ulkopuolella.

Ed. Thors totesi, että naisia ei ole mainittu ollenkaan, ja täytyy todeta, että en kyllä sanallakaan huomannut mainintaa naisista. Kuitenkin kun puhutaan maaseudun elinkeinoista ja varsinkin maaseutuyrittämisestä jatkossa, niin kyllä siinä naisten rooli on todella merkittävä. Siinä mielessä kyllä naisten osuuskin olisi ansainnut paremman huomion ja nimenomaan näitten maaseudun uusien elinkeinojen kohdalla. Kun puhutaan maatilamatkailusta ja elintarvikkeitten jatkojalostuksesta, ruokapalveluista ym., siinä yrittämisessä nimenomaan naisten osaaminen ja panos on erittäin ratkaiseva. Ne tästä selonteosta puuttuvat, taikka ne on enemmänkin niin kuin mainittu sitten tuolla maaseudun muissa asioissa.

Kalatalous on asia, jonka kohdalla ymmärrän, että se on tästä selonteosta jätetty pois, mutta minun näkemykseni on, että meillä on tänä päivänä sellaista osaamista ja edellytyksiä, että meillä kalatalous voisi olla aivan oleellisesti merkittävämpi elinkeino. Meillä on olemassa osaamista ja tekniikkaa, millä vedet voidaan puhdistaa, ja tuntuu hullulta, että tämmöiseen maahan, missä on tämmöiset vedet ja vesialueet, tuodaan yhä enenevässä määrin kalaa ulkoa.

Maaseudulla on paljon sellaisia mahdollisuuksia, mitkä tässä selonteossa on jätetty aika vähälle taikka jätetty vallan huomiotta, mutta ymmärrän, että näin laajassa selonteossa ei varmaan ole ollut edellytyksiä kaikkeen tähän puuttua. Kyllä tässä erikoisviljely ja puutarhatalous, joiden merkitys oleellisesti on viime vuosina kasvanut, ovat nekin jääneet ulkopuolelle. Mutta niin kuin mainitsin perusmaatalous tässä selonteossa on selvitetty kyllä hyvin.

Uutena maaseudun mahdollisuutena on tullut esiin tämä bioenergia, ja siitä tässä on aika hyvä selvitys. Siinä näkyy, että mahdollisuuksia on. Selonteossa mainitaan ruokohelven osalta, että on mahdollisuuksia noin pariinsataantuhanteen hehtaariin jatkossa. Ylipäätään peltobioenergian tuotannossa voidaan mennä vaikka neljännekseen peltoalasta. Toki se edellyttää sitten kyllä veropolitiikassa varmaan ja monessa muussakin asiassa päätöksentekoa, joka tätä mahdollisuutta sitten tukee.

Veropolitiikka täällä jo todettiinkin, se on jäänyt aika vähälle. Itsekin totesin, että sivulla 45 oli vain maininta veropolitiikan osuudesta, ja kuitenkin se on erittäin tärkeä väline, kun maatalouden mahdollisuuksista päätetään. Siltäkin alueelta kyllä hallituksella olisi ollut ihan ansiokasta kerrottavaa tämän selonteon yhteydessä. Kun täällä muun muassa todettiin, että näitä maatalouden uusia linjauksia puuttuu, niin on pakko todeta, kun itse on 40 vuotta maanviljelijänä, yrittäjänä, toiminut, että en muista semmoista aikaa, että näitä linjauksia kovin pitkälle olisi näköpiirissä ollut, vaan jatkuvasti on muutosta ollut edessä. Kun täällä on moitittu, kuinka paljon on työpaikkoja hävinnyt, niin en nyt jaksa muistaa, montako sataatuhatta viljelijää meitä oli siihen aikaan, kun itse aloitin. Elikkä ei tässä semmoista vaihetta ole minun aikanani ollut, etteikö ole oltu aika rankassa muutoksessa koko ajan.

Kun mainitsin, että oma viljelijäurani on päättynyt, kun sukupolvenvaihdos tehtiin, niin täytyy sanoa, että hallituksen ratkaisu sukupolvenvaihdosten verokevennyksestä oli aivan oleellinen helpotus uudelle nuorelle viljelijälle. Siltäkin osin kyllä hallitus on toteuttanut politiikkaa, mikä on maatalouden edellytyksiä parantanut. Näitäkin asioita olisi voinut vähän ehkä reippaammin tuoda tässä selonteossa esiin.

Täällä keskustelussa nimenomaan ed. Lintosen puheenvuorossa tuli ja taisi siellä ed. Arto Seppälänkin puheenvuorossa tulla tämä tukipolitiikka esiin. Hiukan tuntui pahalta muun muassa ed. Seppälän vaatimus tukien alentamisesta. Me tiedämme, että jos me haluamme pitää omasta elintarviketuotannostamme huolta ja puolustaa sitä, niin me vääjäämättä joudumme tukemaan omaa maatalouttamme ja elintarviketalouttamme enemmän kuin parempien luonnonolosuhteiden maissa. Tukipolitiikkakin EU:n alueella tukee nimenomaan alueita, joilla satotaso on oleellisesti korkeampi. Meidän välineitämme tukipolitiikassa ovat sitten pohjoisen sijainnin hyväksikäyttö ja ympäristöasioiden korostuminen ja näihin saadut tuet.

Ed. Tiura arvosteli tilatukea, mutta ymmärrän näin, että tilatuki on nimenomaan tukea, joka on nyt siellä vihreässä laatikossa ja turvassa näiltä leikkauksilta. Elikkä minusta siinä on erinomainen tulos EU:n alueella, kun ajatellaan näitä edessä olevia Wto-neuvotteluja, että tällaiseenkin ratkaisuun päästiin. Tilatuki ymmärtääkseni on niin alueitten kuin tuotantosuuntien kannalta mahdollisimman tasapuolinen. Toki se näkyy sitten byrokratian lisääntymisenä nimenomaan virkamiespuolella, siltä toki ei ole voitu välttyä.

Ympäristötuki nousi vahvasti esiin myös tässä ed. Lintosen puheenvuorossa ja muutenkin. On ymmärrettävää, että ympäristöasioihin pitää kiinnittää huomiota, mutta haluan tällä kohtaa todeta, että jo ennen EU:hun liittymistä esimerkiksi neuvonnan puolella otettiin teemaksi yhteinen ympäristömme ja lähdettiin sitten hyvin nopeassa vaiheessa, kun EU:hun liittyminen oli näköpiirissä, tekemään näitä tilakohtaisia ympäristösuunnitelmia. Ja kyllä minun täytyy sanoa, että en tiedä, että missään maassa olisi ympäristöasioita maatalouden osalta viety pidemmälle kuin Suomessa. Ympäristötukien ehtoja viljelijät noudattavat, ja jolleivät noudata, niin siinähän on edessä tukien takaisinperintä.

Tällä alueella on näköpiirissä, että meillä on vielä huomattavia mahdollisuuksia parantaa tätä tilannetta. Toki Itämeren tilanne on paha ja siinä ei välttämättä näy vielä se kaikki, mitä maatalouden ympäristöasioissa on tehty, mutta niin kuin täällä on todettu, nämä asiat varmaan nousevat viiveellä esiin. Mutta olemassa on jo tietoa ja osaamista, jota voidaan käyttää varmasti niin eläinten ruokinnassa kuin lannoituksessa ja torjunta-aineitten käytössä. Tässä suhteessa näkisin, että satsaukset osaamiseen, tutkimukseen ja neuvontaan ovat tärkeitä ja välttämättömiä ja antavat entistä paremman oikeutuksen meidän tuotannolle, kun näitä käytetään täysimääräisesti hyväksi.

Neuvonnan osalta haluan vielä korostaa, että se näkyy aika vähän tuossa selonteossa. Siellä kyllä mainitaan tutkimus ja tutkimuksen ja neuvonnan yhteistyö, mutta kuitenkin neuvonnan avulla nämä tutkimustulokset voidaan siirtää käytäntöön, ja on tärkeää, että me saamme entistä parempia atk-pohjaisia, tietotekniikkapohjaisia, viljelysuunnitelmia, ruokintasuunnitelmia, joissa voidaan täsmentää ravinteiden ja rehujen käyttöä. Siinä mielessä näen, että meillä ei ole varaa kyllä näistä asioista tinkiä. Elikkä pitäisi entistä enemmän panostaa osaamiseen. Ne ovat kuitenkin välineitä, millä pärjätään tulevaisuudessa.

Vielä tästä osaamisen yhteistyöstä. Tässä valtakunnassa on tehty aika paljon töitä viime vuosina, että on voitu eri alueilla olevaa osaamista keskittää ja koota sellaiseen yhteistyöhön, että voidaan niitä päällekkäisiä kustannuksia vähentää, ja tässä yhteistyössä on elintarviketeollisuuskin entistä enemmän mukana.

Joo. — Tässä selonteossa todetaan, että oman elintarviketuotannon ja -huollon varmistaminen on tärkeä tekijä. Tähän pitää tähdätä ja huolehtia siitä, että maatalouden kannattavuudesta ja viljelijöitten jaksamisesta pidetään huolta.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin hallitukselle ja maa- ja metsätalousministeriölle ja -ministerille kiitokset siitä, että olemme saaneet tämän erinomaisen selonteon, joka on hyvin kattava tietopaketti sekä maatalouden että elintarviketeollisuuden toimintaympäristön muutoksista ja erityisesti kehityksestä EU-jäsenyyden aikana, myöskin niistä haasteita, jotka meitä globaalisti odottavat. Selonteko asemoi hyvin Suomen, maailman pohjoisimman maatalousmaan, globaaliin toimintaympäristöön.

Aluksi ajattelin sanoa muutaman kommentin täällä käytettyihin puheenvuoroihin.

Kokoomuksen edustajista aika moni on kysellyt sitä, miksi selonteko vasta nyt, miksei aikaisemmin. Haluan nyt muistuttaa näitä kyselijöitä siitä, että maatalousministeriölle ja -ministerille oli erittäin suuri ponnistus EU:n maatalouspolitiikan uudistus, tilatukijärjestelmään siirtyminen. Tiedän, että oli aivan mahdoton kuvitella, että samanaikaisesti laadittaisiin selontekoa ja toisaalla valmisteltaisiin tilatukijärjestelmää. Näitä kahta asiaa ei ollut käytännössä mahdollisuutta yhtä aikaa toteuttaa. Toisaalta koen, että selonteon aika on juuri nyt. Nyt me voimme tavallaan seurata tilannetta, koska edessä on Wto:n Dohan neuvottelukierroksen ratkaisevat viikot ja kuukaudet ja sieltä tulee suoraan vaikutuksia suomalaiseen elintarviketalouteen ja maataloustuotantoon. Koen, että meidän valiokuntanakin tulee nyt seurata tätä selontekoa valmistellessamme, mitä uutta sieltä on tulossa, ja sitten tietysti luonnollisesti se ensi kevättalvella päivittää, kun me tästä selonteosta mietintöä laadimme.

Täällä ed. Jari Koskinen toivoi, että antaisin tukiopetusta ed. Lintoselle, järjestäisin jonkin näköisen orientoivan jakson siitä, mitä EU:n maatalouspolitiikka on. Koen, että eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan toiminta, työskentely, joka viikko on tätä orientoivaa jaksoa ja vaihetta, ja kun siellä vaan jaksaa istua, niin kyllä asioihin varmasti vähitellen perehtyy.

Se täytyy todeta, että olen hyvin pettynyt sosialidemokraattisen ryhmän ryhmäpuheenvuoroon siitä syystä, että siinä oli niin paljon selviä asiavirheitä, joihin sitten rakennettiin poliittisesti väritettyjä väitteitä. Niitä perusteltiin nimenomaan väärillä väitteillä. Toisaalta itselleni on aika suuri mysteerio se, mitä tarkoitusta tämän tyyppinen puheenvuoro viime kädessä palvelee. Muistutan nimittäin siitä, että niin allekirjoittanut kuin ed. Lintonen tulemme Forssasta, jossa on suhteellisesti eniten, jos mitataan koko Hämeen läänissä, asukaslukuun suhteutettuna elintarvikealan työpaikkoja. Meillä on siellä HK Ruokatalo, meillä on siellä Atrian iso tuotantolaitos kuuluisine salaatteineen ym. Sitten meillä on naapurustossa Jokioisissa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitos, jossa on lähes 700 työpaikkaa. Tiedän tarkkaan, että elintarviketeollisuuden tai -tutkimuksen parissa työtä tekevät ihmiset ovat erittäin tarkkaan selvillä siitä, mikä on maatalouden ja erityisesti oman ruuan raaka-aineen merkitys heidän työpaikoillensa. Tätä taustaa vasten koen tämänpäiväisen ryhmäpuheenvuoron lähestymiskulman en suinkaan varmasti onnistuneena — mutta me keskustassa otamme siitä sitten pisteet. Yritämme tehdä siellä tämän tiettäväksi.

Arvoisa puhemies! Puutun muutamaan ihan konkreettiseen asiaan, jotka koen hyvin keskeiseksi, kun valiokunta lähtee käsittelemään tätä selontekoa.

Niin kuin jo totesin, niin selonteossa on hyvin selkeästi kuvattu tätä globaalia tilannetta eli lähinnä Wto-neuvottelujen kautta tulevia vaikutuksia suomalaiseen elintarviketalouteen. Täällä selonteon sivulla 64 todetaan, että "valtiolla on oikeus ja velvollisuus huolehtia kansalaistensa elintarvikkeiden saatavuudesta ja niiden turvallisuudesta". Jos nyt mietitään, minkälaista aikaa eletään, lintuinfluenssa uhkaa maapallon elintarviketuotantoa, bse-ongelmat ovat tuoreessa muistissa ja suu- ja sorkkatautia lienee jossakinpäin maapalloa jne. Nyt pidän erittäin tärkeänä, että kun Suomesta ja EU:sta lähdetään sinne Wto-neuvotteluihin, niin tämä tavoite, joka on kirjattu tänne selontekoon, saisi konkretiaa Wto-neuvotteluissa. Minusta tämä lintuinfluenssauhka antaa tähän nyt uusia perusteita globaalisti. Ei voida lähteä siitä, että tuhotaan itsenäisen maan mahdollisuus omaan elintarviketuotantoon tilanteessa, jossa meillä on konkreettiset uhat ihan hyvin lähellä.

Sitten toinen kysymys, joka on viljelijöiden kannalta kaikkein tärkein. Selonteossahan kannetaan aidosti huolta maatalouden tulokehityksestä ja keinoina pohditaan markkinoilta paremman tulon saamista ja kustannusten alentamista. Nämä ovat molemmat erittäin tärkeitä asioita, kunhan vaan sitten löytäisimme ne keinot, millä sieltä markkinoilta saadaan se parempi tulo. Yksi perusongelma on se, että Suomessa ruoka tänä päivänä on aivan liikaa kaupassa pelkkä hintatuote. Kaupan markkinointikin, mainonta, koko ajan tähtää siihen, että ruokaa myydään sen hinnan perusteella. Meillä täytyy jatkossa löytyä keinoja, joilla ruuan laatu ja sen turvallisuus ja ruuan hinta, tämä kilpailu, käydään yhtä aikaa, jolloin voidaan saada myöskin sekä laadulle että turvallisuudelle parempi kate markkinoilta. Siihen täydet perusteet on olemassa. Toisaalta itse uskon, että kun näitä globaaleja uhkia näitten eläinsairauksien johdosta esimerkiksi esiintyy, niin silloin ihmisillä on valmiuksia varmasti näitäkin asioita enemmän pohtia ja kuka ties valmiuksia niistä jopa maksaa.

Euroopan unionin maatalouspolitiikan uudistus, tilatukiuudistus, on Wto:hon sopiva. Sen takiahan siinä tuotannon ja tuen yhteys puretaan. Sokeriuudistus on Wto-paneelin ratkaisujen johdosta pakollinen. Nyt edessä sitten on sopeutuminen siihen, että jos markkinoillepääsyä huomattavasti lisätään, jos vientituesta luovutaan, jos tuontitulleja kovasti alennetaan, millä tavalla esimerkiksi Suomessa jatkossa sianlihantuotannossa pärjätään, kun samaan aikaan Brasiliasta sianlihaa tulee 70 senttiä kilo? Tämä on yksi niitä konkreettisia asioita, joita meidän valiokunnan käsittelyssä todella pitää pohtia: Onko olemassa sellaisia keinoja, joiden avulla tässä yhtälössä suomalaisella sianlihantuotannollakin on tulevaisuutta, vaikka tuottamisen kulut ovat puolta kalliimpia kuin esimerkiksi Brasiliassa.

Kaiken kaikkiaan valiokunta tulee varmasti käyttämään pitkänkin tovin tämän selonteon käsittelyyn, koska tässä on erittäin laaja tämä skaala. Varmasti menemme tuotannonaloittain tätä eteenpäin ja avaamme sitten niitä mahdollisuuksia. Tavoitteena on ensi kevättalvella mietintö tänne saliin saada perusteellisesti ja hyvin käsiteltynä. Käsittely tulee tapahtumaan tiiviissä yhteistyössä ministeriön ja ministerin kanssa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun olin alun perin valmistautunut 15 minuutin saarnaan ja kun sitten ryhmäpuheenvuorojen pituus puhemiesneuvostossa lyheni 10 minuuttiin, niin noudatin sitä. 10,02 oli aika, kun ei voinut sanaa keskeyttää, ja nyt jatkan sitten tästä, arvoisa puhemies, ruodussa siis tarkoin pysyen.

Täällä on ed. Sirkka-Liisa Anttila muun muassa kysellyt, mitä tarkoitusta palveli tämä demarioperaatio ja -näytelmä tänä päivänä. Arvoisa edustajaystäväni Sirkka-Liisa Anttila, minä kerron sen teille. Minä ihailen demareita suunnattomasti, mitenkä he osaavat tehdä tämän tempun kerta toisensa jälkeen: Kertovat täällä ihan suoraan sanottuna puppua, ja raflaavalla tavalla se vei kaiken huomion osakseen TV1:n 20.30:n uutisissa. Kaikki keskittyi ed. Lintosen esitykseen kaikilta puoliltaan, ja sitten tämä jatko meni aivan loistavasti: ed. Kähkönen, arvostettu rehtori, kertoo totuuden ja puhdistaa demarien maineen täällä salissa sisällä ja eduskunnan sisällä, ja kaikki on kunnossa, publisiteetti on kotona näin presidentinvaalien alla ja maine on puhdistettu. Voiko enää mikään puolue tämän taitavammin hoitaa? Ne tekee, jotka osaa. Jos täällä pitää asiallisen puheen, niin sillä ei saa edes naamaansa televisioon, jos osoittaisi osaavansa kaikenlaista pikku hommaa maatalous- ja metsätieteitten tohtorina näistä asioista. Että tämmöinen tapaus, arvoisa puhemies. Että onneksi olkoon vaan vielä kerran kaikille paikalla oleville demareille ja teidän kauttanne koko seurakunnalle.

Sitten tästä selonteosta. Täällä on moni edustajatoveri arvostellut sitä, miksei käsitellä kalastusta ja miksei sitä ja tätä ja tuota. Arvoisa puhemies! Sehän tarkoittaisi sitä, että tämä olisi maaseutupoliittinen selonteko. Se olisi merkinnyt juuri sitä, että tämä keskustelu olisi hajautunut vaikka sun mihinkä. Nyt, minä olen sitä mieltä, hallitus on tehnyt aivan oikean ratkaisun keskittämällä lupausten mukaisesti tämän kompaktisti maatalousasioihin, ja silloin me voimme sitten, kun se selonteko kerran annetaan, keskittyä maatalouspolitiikan läpikäyntiin. Vielä jos olisi pitänyt ympätä siihen 10 minuutin ryhmäpuheenvuoroon ja 5 minuutin individuaalipuheenvuoroihin kaikki kalastukset ja sienenpoiminnat ja kaikki muut, niin eihän tästä koko hommasta olisi tullut yhtään mitään. Elikkä tässä hallitus on tehnyt aivan oikean rajauksen ja siitä onneksi olkoon. Se onnittelu menköön nyt kepulle, kun demarit saivat edellisestä julkisuusjiposta kaikki pinnat kotiin.

Sitten seuraavana tästä peltoenergiasta vielä joku näkökohta. Ensinnäkin ed. Tiuran puheenvuoron johdosta siihen on aivan erityisesti aihetta sen takia, että hän sanoi, että ei ole — mikähän se ilmaisu nyt oli — että ei ole mistään ajasta se, että puoli miljoonaa hehtaaria käytettäisiin energian tuotantoon pelloilla. Hyvänen aika, ed. Tiura, missä kuuntelettekin nyt, jossakin huoneessanne taikka ratikassa tai muualla, tätä puheenvuoroani, siis eihän tässä ole mitään tavatonta. Hevostalouden aikana meillä oli ne puoli miljoonaa hehtaaria energian tuotannossa. Sitten vain kävi sillä tavalla, että siirryttiin raakaöljykauteen, ja nyt ollaan palaamassa taas takaisin entiseen, kun se raakaöljy loppuu. Siis mitään tavatonta, mitään uutta ei ole. Nyt vain eräs episodi nykyihmisen historiassa katsotaan kohta päättyneeksi ja nyt siirrytään uuteen kestävän talouden järjestelmään. Siitä tässä on kysymys.

Erikoisen tärkeää tässä on silloin, että ainoastaan niillä menettelyillä, joilla energiatase on positiivinen — eikö ed. Seppo Lahtelakin ole aivan samaa mieltä — ainoastaan silloin tässä on jotakin järkeä. Jos energiatase on jatkuvasti negatiivinen, niin sehän tarina loppuu erittäin lyhyeen virteen, ja ei sellaiseen hommaan kannata edes ryhtyäkään. Mutta jos meillä on kerrankin olemassa konsti hoitaa tämä asia positiivisella energiataseella vaarantamatta elintarvikehuoltoamme, niin totta ihmeellä se tehdään. (Ed. S. Lahtela: Puhuja on oikeassa!)

Sitten, arvoisa puhemies, vielä yksi asia tähän. Se on tämä kotieläintalous ja siinä tapahtunut erittäin merkittävä muutos. Kun ed. Lintosen provosoimassa keskustelussa kiinnitettiin huomioita näihin laajoihin investointeihin, niin minä totean — kun meidänkin ryhmämme piirissä on niin vallan paljon kiinnitetty aivan oikein huomiota eläinten hyvinvointiin, kotieläinten kuten nautojen jnp., hyvinvointiin — että tämän artiklan 141 ja sen seurauksena vähän muittenkin artikloitten kautta syntynyt investointibuumi on merkinnyt sitä, että on voitu investointiehtoihin laittaa ehtoja, että niiden elikkotilojen täytyy olla eläinten hyvinvointia edistäviä.

Mutta kun kaikki tämä on mennyt aivan nappiin, niin sitten kuitenkin on nyt käynyt niin, että on ilmeisesti nostettu sitä lypsylehmien määrää vähän liian korkeaksi, niin että isäntä ja emäntä eivät enää jaksakaan hoitaa sitä asiaa. Meidän alueellamme ainakin nyt, voi olla muuallakin Suomessa, mutta meidän alueellamme tuolla varsinaisessa Karjatalous-Suomessa, on valitettavan monta tapausta ollut, että kun emäntä väsähtää ja lähtee lätkimään, niin isännällä viimeistään siinä vaiheessa voimat loppuvat ja sitten rupeaa käymään huonosti hyvin monella eri tavalla.

Tämän takia kannattaisi nyt jatkossa näissä investointipäätöksissä katsoa aika tarkkaan se, mikä on nyt se optimaalinen eläinmäärä, jota pyritään kotieläintaloudessa ylläpitämään, hoitamaan, jolla tuotanto aikaansaadaan. Se on mitoituskysymys tukipolitiikassa, se on mitoituskysymys investointipolitiikassa, ja erittäin merkittävää se on — kun esimerkiksi ed. Kähkönen kiinnitti huomiota tähän sukupolvenvaihdokseen — sukupolvenvaihdoksessa. Kun pitäisi se valtava omaisuus siirtää seuraavalle sukupolvelle, niin se vielä tulee uudestaan siinä vaiheessa vastaan. Elikkä kaikessa järki mukana, niin sillä tavalla tämä homma jollakin tavalla lutviutuu jatkossakin.

Valto Koski /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan ensiksi annan tunnustuksen ministeri Korkeaojalle, että hän on jaksanut todella seurata tätä keskustelua, vaikka luulen, ettei kauhean paljon tule tässä keskustelussa uutta, jota hän ei tietäisi. Jos tähän nyt jotenkin sitten liittäisi tämän asiantuntemuksen lisäämisen omassa puolueessani, niin olisin tietysti toivonut, että ei olisi jäänyt meidän ed. Kähkösen varaan kuunnella näitä runsaan neljän tunnin puheenvuoroja. Minä olen nimittäin itse maalta kotoisin ja juuret ovat sillä tavoin maalla, että tunnen tiettyä sympatiaa tätä asiaa kohtaan.

Muistan, kun olin erään kartanon tyttärelle tekemässä joskus 60-luvulla kylpyhuonetta ja hänen 80-vuotias isänsä oli vuoteenomana, joka oli aikanaan myynyt minun isoisälleni kartanosta 20 hehtaarin tilan, josta puolet käsin ja hevosella raivattiin pelloksi ja toinen jätettiin metsäksi. Kuuntelin sen tarinan, mitenkä kartanon isäntä oli suhtautunut yhtenä sunnuntaiaamuna isoisän toivomukseen saada tällainen tila ja minkälainen koivikko oli ollut kyseessä, joka sitten käsin ja hevospelillä todella raivattiin pelloksi.

Itse istuin alle 10-vuotiaana hevosen selässä, kun ei ollut koneita ja hevosella kierrätettiin puimakonetta, ja sillä tavoin saatiin viljat, jotka sieltä raivatusta pellosta aikanaan tulivat, käyttöön, ja sitä myöten sitten hoidettiin se puoli. Sen jälkeen muistan ajan, kun tehtiin muutoksia näihin samoihin peltoihin, jotka isoisä oli suurella vaivalla raivannut: Ensiksi tehtiin pelto, pantiin pellot pakettiin ja sitten myöhemmin minut lapsena tallomaan sinne uudet puuntaimet. Voitte kuvitella, miltä tällainen tilanne tänä päivänä tuntuu omakohtaisten kokemusten perusteella. Sen takia sanon, että kun tämä tilan osto tapahtui 20-luvulla ja minä olen syntynyt 39 ja sen jälkeen olen istunut hevosen selässä puimakonetta pyörittämässä, niin siitä tähän päivään on pitkä aika, jona aikana maataloudessa on tapahtunut paljon muutoksia. Jos vertaa niitä tämän päivän tilanteeseen, niin voidaan tietysti miettiä, kuinka paljon se on myönteisesti kehittynyt kaikista ongelmista huolimatta, jotka monelta osin johtuvat ulkopuolisista tekijöistä.

Kun en tästä maatalouspolitiikasta tänä päivänä enää niin paljon tiedä, niin etten syyllisty samanlaiseen "asiantuntemukseen" kuin näyttää meidän ryhmäpuheenvuoromme sisältö kiteytyvän, olen sitä varten teettänyt puheenvuoron konsultilla, joka on maatalousasiantuntija, tällainen ekspertti, ja toivon, että kun tämän puheen täältä luen, sillä olisi jotain merkitystä, kun valiokunta alkaa asiantuntijakuulemisen yhteydessä puida tätä asiaa.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston maatalouspoliittinen selonteko antaa kattavan kuvan maatalouspolitiikkaan liittyvästä tämänhetkisestä tilasta samoin kuin sen tulevaisuuden haasteista. Merkittäviä ovat maailmanlaajuisen maatalouspolitiikan kehitys ja siitä aiheutuvat toimenpiteet EU:n ja myös Suomen osalta. Suomalainen maatalouspolitiikka on joutunut EU:n aikana sopeutumaan uusiin haasteisiin. Tälläkin hetkellä on tapahtumassa muutoksia, kun cap-tuet irrotetaan tuotannosta ja tuet perustuvat jatkossa pinta-alaan. Keväällä hyväksytyn lain perusteella todettiin, että tukimuutokset kohtelevat eri tavoin eri tuotantomuotoja.

Tämän ohjelman tietojen mukaan maatilojen koko kasvaa ja sama kehitys tulee olemaan jatkossakin. Eräiden arvioiden mukaan tilakoon kasvattaminen on ehkä noussut liian voimakkaasti esiin etenkin lypsykarjatilojen osalta. Julkisuudessakin mediassa esitellään nykyistä teknologiaa hyödyntäviä, robotteihin perustuvia navettoja. Tämä on hyvä kehityslinja, mutta on esitetty laskelmia, että pienemmät 20—30 lehmän maitotilat antaisivat myös kohtuullisen toimeentulon.

Selonteossa kannetaan huolta maatalousyrittäjien jaksamisesta. Tämä tulee etenkin karjatilojen osalta kysymykseen. Lomittajajärjestelmän kehittäminen on eräs maaseudun kehittämiseen kiinteästi liittyvä asia. Uusia ajatuksia palvelujen kehittämiseksi tulisi tutkia. Kotipalveluja ja muita sosiaalisektorin samoin kuin terveydenhuollon palveluja tuottavat maaseudulla toimivat yritykset voisivat olla tukemassa maaseudun asutuksen säilyttämisessä. Tämä edellyttää koulutuksen koordinointia ja uudelleensuuntautumista lomittajakoulutuksessa sekä esimerkiksi lähihoitajakoulutuksessa. Laadittavassa selvityksessä näihin tulisikin kiinnittää huomiota.

EU-aikana maataloustulon laskenta on eri merkityksessä kuin kansallisen politiikan aikana, jolloin noudatettiin maataloustulolakia viljelijöiden tulotason vertaamiseksi palkkatuloihin. Maataloustulon vertailtavuus tavallisiin palkkatuloihin on tärkeää. Valtiontalouden tarkastusvirasto raportissaan 37/2002 totesi, että kansanedustajien tulisi saada budjettiperusteluna maatalouden kannattavuudesta tietoa, jota hyödynnetään keskusteluissa kansallisista tuista. Vuoden 2006 talousarvioesityksessä tiedot ovat niukkoja eikä suosituksella ole näyttänyt siten olevan vaikutusta.

Maataloustulo on EU:n aikana esitettyjen laskelmien mukaan laskenut reaalisesti. Tämän raportin mukaan vuosittainen lasku on ollut 0,8 prosenttia vuodesta 1995 lähtien. Vuoden 2006 talousarvioesityksen perustelujen mukaan maataloustulo on 68 prosenttia vuoden 1994 tasosta. Luvut ovat muutoksen osalta ristiriitaisia.

Maataloustulon laskentaperiaatteisiin on erään asiantuntijan mukaan esitetty kritiikkiä, joka on maa- ja metsätalousministeriönkin tiedossa. Kritiikin mukaan maataloustulo esitetään liian alhaisena. Valmistuneen asiantuntijaraportin mukaan systeemivirheen takia ero on merkittävä. On erityisen tärkeää valiokuntavaiheessa käydä läpi perusteellisesti maataloustulon ja kannattavuuskertoimen laskentaan liittyvät asiat, jotta voidaan olla vakuuttuneita jatkossa maataloustulon laskentaperiaatteista. Samaan asiantuntijaraporttiin liittyy myös neuvontajärjestöjen laskentajärjestelmiin ja periaatteisiin kohdistuvaa kritiikkiä. Myös niiden mukaan maatalouden kannattavuus esitetään heikompana kuin se on. Kritiikki kohdistuu periaatteiltaan samoihin asioihin kuin Mtt taloustutkimuksenkin laskelmat.

Suomalaisille kuluttajille on tärkeää turvallisen kotimaisen tuotteen saaminen. Samoin on tärkeää maaseudun monimuotoisen asutuksen säilyminen. Omalta osaltamme uskon sosialidemokraattisen ryhmän puolestaan tekevän työtä elävän maaseudun hyväksi.

Totean vielä tähän lopuksi, että tämä asiakirja on niin iso ja merkittävä ja laaja ja kauaskantoinen kaikilta puolin, että tässä riittää varmasti keskusteltavaa niille puolueille, joilla on ruusutunnukset; niille puolueille, joilla on apilat; niille, joilla on ruiskukat; puhumattakaan leppäkertuista ja muista.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oli aika mukava kuunnella ed. Valto Kosken nostalgisia muistoja. Vaikka itse olenkin kymmenisen vuotta nuorempi, niin toki niitä minullakin olisi, mutta varmaan illan tässä vaiheessa lienee syytä keskittyä varsinaiseen selontekoon ja näitä muistoja käydä sitten myöhemmin läpi ehkä pienemmässä piirissä.

Me elämme EU-Suomessa myös maatalouden osalta. Tämä on meidän kaikkien syytä muistaa. Entistä merkittävämpi osa maatalousyrittäjien tuloista muodostuu erilaisista tuista. Kun aikaisemmin yhteisen maatalouspolitiikan sisältö keskittyi tuotteitten hintatason sääntelyyn markkinatoimenpiteitten kautta, niin nyt toimenpiteet kohdistuvat entistä enemmän suoraan alkutuottajaan ja hänen toimintaansa.

Maatalouspoliittisen uudistuksen päälinja oli irrottaa tuet tuotannosta. Suomi valitsi niin sanotun yhdistelmämallin, joka on varmasti meille hyvä malli mennä eteenpäin. Ratkaisu johtaa entistä suurempiin tuotantoyksiköihin — se on tietysti todettava — tilakokoon, jossa perinteinen perheviljelmä kyseenalaistetaan. Olemme kaikki varmasti sitoutuneet siihen, että maatalous olisi perhepohjaista jatkossakin, ja sitä varmasti kaikkien meidän tulee tukea.

On kuitenkin muistettava, että kun tilakoko kasvaa, niin työssäjaksamisen ongelmat myös lisääntyvät. Seuraukset ovat joissakin tapauksissa jopa järkyttäviä. Tapaturmariskit kasvavat, perheet hajoavat, niin kuin ed. Pulliaisenkin puheenvuorossa todettiin, ja tiloja on myös mennyt konkurssiin, kun ei ole osattu arvioida, mitä kaikkea investoinnit tuovat tullessaan. Toisin sanoen haasteet maaseutuyrittäjyydessä ovat edelleenkin suuret.

Maatalous- ja perheyritysten kannattavuus on heikentynyt vuoden 2000 jälkeen. Selonteossa on kuitenkin oikein korostettu maatalouden myönteistä tuottavuuskehitystä, joka on myös kansantalouden kasvun edellytys. Selonteossa todetaan selkeästi, että nykyisin tuotantopanokset pystytään muuntamaan tuotoksiksi aikaisempaa nopeammin. Tämän tuottavuuden parantuminen joillakin tuotantoaloilla osoittaa selvästi. Vain riittävä tuottavuus ja yrittäjien oikeudenmukainen tulotaso turvaavat maatalousyrittäjyyden maassamme myös tulevina vuosina.

Kun tänään kuunteli SDP:n ryhmäpuheenvuoroa, tuli suorastaan kylmät väreet selkään. SDP:ssä ilmeisesti katsotaan tärkeämmäksi turvata Itämeren puhtaus, joka toki on tärkeä asia, mutta ei yksin meidän käsissämme. Sen me kaikki tiedämme. Näyttää siltä, että Itämeri nousi paljon tärkeämpään asemaan kuin maaseutu ja maatalous, jonka keskeisiä lähtökohtia on puhdas kotimainen elintarvike, lähiruoka terveellisine vaihtoehtoineen. Koko maaseutu ja ennen kaikkea maatalousyrittäjyys kyseenalaistettiin SDP:n puheenvuorossa. Onneksi maakuntien miehet, kuten ed. Kähkönen, oikoivat hieman ryhmäpuheenvuoron niin sanottuja totuuksia.

Lomituspalvelut ovat olennainen osa maatalousyrittäjän henkilökohtaista sosiaaliturvaa. Niitten merkitys maatalousyrittäjän työssäjaksamisen tukena on kasvanut maatalouden rakennemuutoksen myötä. Tilakoot ja kotieläinmäärät ovat kasvaneet, samalla kun maatalousyrittäjien keski-ikä on noussut. Maatalouslomitus kuuluu ministeri Hyssälän toimialaan. Selvitystyö on käynnistynyt. Tarkastelu pitää sisällään myös turkiseläinten kasvattajien lomituksen järjestämisen. Tämä on erittäin tärkeää, koska ymmärtääkseni turkistarhaus on hyväksytty elinkeino Suomessa, vaikka jotkut sitä täällä salissa joskus kyseenalaistavat. Uskon ja toivon, että myönteisiä tuloksia lomitustoiminnan osalta kaiken kaikkiaan saadaan pian.

Monivaikutteisen luonteensa mukaisesti maatalous tuottaa myös muita hyödykkeitä kuin ravintoa. Maalaismaisema ja kulttuuriperinne olisivat hyvin erilaisia ilman maataloutta. Maatalous tukee osaltaan maaseudun elinvoimaisuutta, säilyttää luonnon monimuotoisuutta ja ylläpitää eläinten hyvinvointia sekä takaa elintarviketurvallisuutta. Nämä maatalouden yleishyödylliset tehtävät ovat tärkeitä kuluttajille, meille kaikille, jotka liikumme suomalaisella maaseudulla, ja ennen kaikkea ympäristön tilasta nauttiville kansalaisille.

Suomessa maataloustuotantoa on viime vuosina ohjattu entistä enemmän kestävän kehityksen periaatteella. Merkittäviä uhkakuvia ovat maailman energiavarojen riittävyys sekä ilmastonmuutos. Tätä taustaa vasten uudet innovaatiot on nostettu tässä selonteossa keskeisesti esille. Bioenergian tuotanto voi olla yksi tulevaisuuden merkittävimmistä tuotantosuunnista. Vaikka elintarviketuotanto on jatkossakin maatalousmaan tärkein käyttötarkoitus, voi uusiutuvan energian tuotanto olla useille yrittäjille varteenotettava vaihtoehto. Bioenergian käyttö vähentää fossiilisten polttoaineitten käytön aiheuttamia kasvihuonekaasuja ja siten hillitsee ilmastonmuutosta.

Syyllistämättä istuvaa hallitusta millään tavalla totean, että bioenergia-asiassa olisi ollut syytä edetä ratkaisuasteelle jo vuosia sitten. Hieman mielestäni ollaan nyt jo myöhässä, mutta ehkä on parempi tehdä hyvät persusselvitykset ja panna topakasti toimeksi sen jälkeen, kun perusselvitykset on tehty. On tärkeää, että maatalouspolitiikalla tuetaan bioenergiaan liittyvien tavoitteitten toteutumista. Tutkimukset osoittavat myös pienimuotoisten, muutaman tilan varaan rakennettujen biokaasuvoimaloiden olevan kannattavia. Omassa kotikunnassani Liperissä käynnistyy vuoden sisällä tämmöinen voimala, joka on rakennettu muutaman isohkon maatilan varaan.

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että selonteossa on laajasti tarkasteltu maatalouden ja maaseudun tulevaisuudennäkymiä. Monet poikkihallinnolliset asiat odottavat ratkaisuja, muun muassa infraan liittyvät kysymykset, kuten tietoliikenneverkkoyhteydet, alempiasteisten teitten kunto, Kemera-rahoituksen jatkuvuus jne. Uudet avaukset luovat uskoa maaseudun ihmisiin. Suomalainen maaseutu on ainutlaatuinen. Ponnisteluja sen säilyttämiseksi tulee jatkaa yhdessä alan yrittäjiä tukien.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Ilta on jo kulunut melko pitkälle. Edelleenkin meillä on käsittelyssä valtioneuvoston maatalouspoliittinen selonteko, vaikka huomioni mukaan tässä muutamia viimeisiä puheenvuoroja on leimannut pikemminkin edustajien henkilökohtainen maatalouspoliittinen selonteko. Mutta se on ihan mielenkiintoista kuultavaa. En pidä sitä ollenkaan pahana tai ikävänä kuultavana, ja siitäkin huolimatta, että olen 15 vuotta nuorempi kuin edellinen puhuja, myös minulla on aika paljon kokemusta matkan varrelta myös maatalouden kysymyksistä, mutta ehkä niistä sitten joissakin kahvikuppikeskusteluissa tai jossakin toisessa yhteydessä.

Aivan ensiksi haluan kiittää sitä satakuntalaisestakin näkökulmasta, että ministeri Korkeaoja on hyvin aktiivisesti seurannut koko illan tätä keskustelua ja yhä edelleenkin on paikalla kuulemassa ja vastaamassa myös edustajien kysymyksiin.

Omassa puheenvuorossani keskityn tarkastelemaan lähinnä sokerintuotantoa ja sokeriteollisuutta. Ehkä moni muukin kohta olisi ansainnut tarkempaa tarkastelua tässä selonteossa.

Arvoisa puhemies! Yksi suurimpia lähitulevaisuuden elämän ja kuoleman kysymyksiä maatalouden näkökulmasta on sokerijuurikkaan viljelyn tulevaisuus ja sitä kautta myös sokeriteollisuuden säilyminen Suomessa. Erityisen tähdellinen tämä kysymys on Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. Vaikka suomalaisen maatalouspolitiikan rahoitus ja sääntely onkin suureksi osaksi EU:n taskussa, emme sentään ole täysin EU:n armoilla. Silloin kun on kyse Suomen ja suomalaisten eduista, emme saa antaa periksi, vaan kotimaisen tuotannon säilyttämiseksi on käytettävä kaikki järkevät keinot. Joskus pienimuotoinen järjettömyyskään ei taitaisi olla pahitteeksi. Voidaankin perustellusti kysyä, olemmeko me suomalaiset liian kilttiä ja perusnöyrää kansaa.

Pidän kotimaisen maataloustuotannon säilymistä tärkeänä kysymyksenä, ja siksi siinä tarvitaan mahdollisimman laajaa kansallista näkemystä ja yksimielisyyttä. Tämä näkemys on oikeastaan tämän illan kuluessa aika monessakin puheenvuorossa tullut esille, ja pidän sitä näkökulmaa erittäin tärkeänä ja hyvänä. Yhteinen kansallinen näkemys auttaa paremmin puolustamaan myös kansallisia etujamme. Keskeisessä roolissa tässä on nyt ministeri Korkeaoja. On jämäkkyyden aika, ja sitä onkin syytä edellyttää kaikilta hallituksen ministereiltä.

SDP:n maatalouspoliittisen selonteon ryhmäpuheenvuoron jäljiltä jäi kyllä hieman ristiriitainen olo. Eikö ministeri Korkeaojalla olekaan tukenaan ja takanaan SDP:n ministeriryhmää? Antaako tämä osviittaa siitä, että punamulta ei olekaan sisällöltään heterogeenista jäykkää mössöä, vaan aineosat alkavat juoksettua ja erottua toisistaan? Tosin ed. Kähkönen tässä hyvin ansiokkaasti puolusti SDP:läistä maatalouspoliittista näkökulmaa ja sikäli tietysti joutui ehkä vähän epäkiitolliseenkin rooliin joutuessaan kommentoimaan hieman ryhmäpuheenvuoron pitäjän näkemyksiä vastaan.

Suomi ei kuitenkaan liene ainoa EU-maa, joka ei aivan kakistelematta niele EU:n kaavailemaa sokeriuudistusta. Ehdotettu 39 prosentin leikkaus sokerijuurikkaan hintatasoon on merkittävä ja 60 prosentin tukikompensaatio puolestaan täysin riittämätön. Jos sokerijuurikasta ei kannata viljellä, putoaa pohja pois myös sokerintuotannolta. Sokerijuurikkaan käyttö etanolituotannon raaka-aineena on melko pienin muutoksin mahdollista. Ongelmaksi muodostuu siinäkin hinta. Suomen pohjoinen sijainti ja kasvuolosuhteet asettavat väkisinkin raamit sille, miten pitkälle maatalouden tuottavuutta ja tehokkuutta voidaan parantaa. Jos ruokosokerin tuottajamaat pystyvät monin verroin edullisemmin tuottamaan sokeria, ne pystyvät aivan yhtä edullisesti tuottamaan etanoliakin.

Biopolttoaineiden tuotanto ja siihen liittyvä tuotekehitys on tulevaisuuden kannalta merkittävä viljelysarka, mutta biopolttoaineiden täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää myös tekoja. Lainsäädäntö ja verotus on saatettava sille tasolle, että biopolttoaineet ovat järkevä ja kilpailukykyinen vaihtoehto. Soveltuva tekniikka ja polttoaineen jakelujärjestelmä ovat myös keskeisiä kysymyksiä.

Nykyiset polttoainestandardit sallivat etanolin lisäämisen bensiiniin vain 5 prosentin mitassa. Euroopan unioni on asettanut tavoitteeksi biopolttoaineen osuuden nostamisen vuoteen 2010 mennessä 5,75 prosenttiin. Suomi on tässä asiassa kovin jälkijunassa. Olisiko nyt syytä asettaa tavoitteet riittävän korkealle ja samalla turvata mahdollisuudet maaseudun elinvoimaisuuden varmistamiseksi?

Tilanne on siitäkin näkökulmasta melko kummallinen, että vaikka Suomi tuottaa tällä hetkellä vain 70 prosenttia kuluttamastaan sokerista, asettaa EU meille kohtuuttomat velvoitteet tuotannon leikkaamiseksi. Jos osa EU-maista on vuosia syyllistynyt massiiviseen ylituotantoon ja tuetun sokerin syytämiseen maailmanmarkkinoille, ei voi olla oikeudenmukaista, että me suomalaiset joudumme tässä kohtaa maksumiehiksi ja -naisiksi. Syyttävä sormi tulisikin kohdistaa niihin maihin, joilla on EU:n tasolla merkittävää ylituotantoa. Ranskan omavaraisuus on 188 prosenttia, Saksan 128 prosenttia ja Tanskan 258 prosenttia. Näistä Ranskan ja Saksan merkitys yhdessä on peräti 51 prosenttia. Suomella vastaava prosenttiosuus vain 1.

Koko uudistus on Suomelle siis täysin epäoikeudenmukainen. Pahimmassa tapauksessa sokerintuotanto loppuu Suomesta kokonaan. Toivottavaa kuitenkin on, että edes toinen sokeritehdas säilyy. Nämä ratkaisut ovat luonnollisesti Daniscon käsissä. Suurta roolia näyttelee kuitenkin myös se, miltä sokeriuudistuksen jälkeinen Suomi tuottajan ja jalostajan näkökulmasta näyttää. Jos sokerintuotanto loppuu Suomessa, menetetään paitsi vuosikymmenien osaaminen ja tietotaito myös 150 miljoonan euron rahavirta sekä tuhansia työpaikkoja välillisine vaikutuksineen. Samalla vaarantuu dramaattisesti myös mahdollisten kriisitilanteiden huoltovarmuus.

Arvoisa puhemies! Miten pitkälle aiomme Suomessa hyväksyä sen seikan, että joudumme kokonaan luopumaan omavaraisuudesta sokerin osalta? Sokeri on vain yksi hyödyke, mutta mikä on seuraava, entä mikä on sitä seuraava? En halua olla näkemässä sitä Suomea, jossa olemme tyystin luovuttaneet oman elintarviketuotantomme ulkomaiden, esimerkiksi muiden EU-maiden, käsiin.

Minulla oli mahdollisuus tutustua Säkylän sokeritehtaan toimintaan runsas viikko sitten. Tehokkaan ja hyvään osaamiseen perustuvan tehtaan alasajo olisi suuri tappio suomalaisille ja erityisesti satakuntalaisille. Satakunnan sokeriryhmän toimeksiannosta tehty selvitys sokerituotannon merkityksestä Satakunnalle on merkittävä opus, joka antaa paljon ajattelemisen aihetta. Sokerintuotannon näkeminen irrallisena kysymyksenä on harha. Todellisuudessa tuotannon alasajo on laaja talous- ja työllisyyskysymys, jonka vaikutukset heijastelevat paljon pidemmälle kuin pelkästään yhden tehtaan viljelyalueen uloimpaan pellonsopukkaan. Säkylän sokeritehtaan ympärille on rakennettu laaja infrastruktuuri, jonka osana on Lännen Tehtaat. Yhden merkittävän osa-alueen leikkaaminen irti tästä teollisuusryppäästä vaarantaa toimivan kokonaisuuden ja sen taloudellisesti hoidetut yhteiset toiminnot rehuntuotanto mukaan lukien. Satakunnassa sokerintuotannolla on merkittävä työllistävä vaikutus. Sokeritehtaan omat yli sata vakituista ja kausityöntekijää ovat vain murto-osa tehtaan välittömistä ja välillisistä työllisyysvaikutuksista.

Turvallisen elintarvikkeen tärkein ominaisuus on puhtaus. Toinen tärkeä tekijä on se, millaisella ympäristömoraalilla tuotantoa harjoitetaan. Uskallankin väittää, että Suomi on edelläkävijä näiden molempien kohdalla, olivatpa vertailukohteina sitten muut EU-maat tai koko maailma. Pari vuotta sitten minulla oli mahdollisuus käydä kuubalaisella sokeritehtaalla. Sen jälkeen olen yhä enemmän arvostanut suomalaista sokerintuotantoa.

Arvoisa puhemies! Haluan kiinnittää valtioneuvoston maatalouspoliittisessa selonteossa huomiota yhteen lauseeseen. Tämä on ihan selonteon lopusta kohta, jossa hallitus korostaa maatalouspolitiikan kansallisia tavoitteita: "Maatalouspolitiikalla luodaan kannustava, vakaa ja ennustettava toimintaympäristö maatalousväestölle ja koko elintarvikeketjulle."

Arvoisa puhemies! Tämä on mielestäni erittäin keskeinen ja tärkeä tavoite. Jos ajatellaan, että Suomi on ollut EU:n jäsen kymmenen vuoden ajan, niin aivan kiistatta suurimmat muutokset ovat tapahtuneet maatalouspolitiikassa ja maaseutuelinkeinon osalta. Erityisen huolissani olen siitä, miten nuoret viljelijät ja nuoret tuottajat näkevät tulevaisuuden. Mielestäni tulevaisuudenuskon säilyttäminen ja ylläpitäminen on erittäin keskeinen ja tärkeä näkökulma meidän kaikkien suomalaisten katsantokannalta.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Pyysin puheenvuoroa ed. Holmlundin puheenvuoron johdosta, koska hän ilmoitti keskittyvänsä sokeriin. Kun kysymys on hyvin ajankohtaisesta asiasta, on syytä tästä puhua myös tässä lähetekeskustelussa.

Hallitus on asettanut tavoitteekseen kaikin keinoin toimia niin, että sokerintuotannon edellytykset Suomessa jatkuvat. On kuitenkin selvää, että EU:n maatalouspolitiikan eri sektoreiden uudistuksista nimenomaan sokerisektorin uudistus on meille kaikkein ongelmallisin. Kysymys on siitä, että hintatasoa sokerin kohdalla ollaan pudottamassa lähes 40 prosenttia, mikä tosin merkitsee, että senkin jälkeen eurooppalainen hintataso jää vielä kaksinkertaiseksi maailmanmarkkinahintatasoon nähden eli suhteessa kyllä muihin maataloustuotteisiin ja niiden hintatasoon hyvin korkealle. Mutta tämä voimakas hinnan pudotus uhkaa johtaa siihen, että sokerijuurikkaan tuotannon kannattavuus Suomessa häviää ja tuotannon taloudelliset edellytykset häviävät.

Keskustelussa on joskus tullut sellainen kuva kuin EU olisi meiltä kieltämässä joillakin hallinnollisilla päätöksillä tuotannon. Tästä ei ole kysymys. Kysymys on siitä, että se hinnanalennuksen kompensaatiotaso, jota unioni esittää otettavaksi käyttöön, ei riitä suomalaisille. Se riittää eräille Keski-Euroopan maille, mutta se ei riitä suomalaisille viljelijöille, jotta tuotanto voisi jatkua. Kysymys on siis meidän kohdallamme siitä, saammeko oikeuden joko omista tai unionin yhteisistä varoista maksaa korkeampaa kompensaatiota tästä hinnanalennuksesta.

Kun koko tämä sokeriuudistuksen ideologia komission näkökulmasta lähtee siitä, että hintaa pudotetaan niin paljon, että tuotanto alenee markkinatasapainon edellyttämät 6 miljoonaa tonnia vuositasolla, näyttää komission olevan vaikea hyväksyä sitä, että joltakin osin tätä hinnanalennuksen kautta tapahtuvaa tuotannon supistumista ei tapahtuisi. Me olemme kuitenkin todenneet, että koska tämän uudistuksen jälkeenkin hintataso säilyy kaksinkertaisena ja jokainen suomalainenkin kuluttaja osallistuu EU:n yhteisen sokerijärjestelmän ylläpitämiseen tämän uudistuksen jälkeen, siinä tilanteessa on oikein, että myös tuotanto voi jatkua niillä alueilla unionissa, jolla perinteisesti sokeria on tuotettu.

Käymme tiiviitä neuvotteluja komission kanssa ja yritämme kaikin keinoin löytää sellaisen ratkaisun, joka antaisi meille mahdollisuudet toimenpiteisiin, jotka turvaavat tuotannon jatkumisen edellytykset.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä yhteydessä vaan kiittää ed. Kähköstä asiallisesta ja rakentavasta puheenvuorosta. Minunkin näkökulmastani tämä tasapainotti hyvällä tavalla käytyä keskustelua. Kun myös ministeri Rajamäki omassa puheenvuorossaan selkeästi totesi, että selonteko on hallituspuolueiden yhteinen näkemys maataloustuotannon kehittämisestä ja sen tavoitteista, voidaan hyvin luottavaisesti lähteä tähän eduskunnan käsittelyyn. Uskon ja olen vakuuttunut siitä, että on mahdollista saada hyvin laaja yksimielisyys niiden tavoitteiden tueksi, joilla suomalaista maataloutta kehitetään ja viedään eteenpäin myöskin tulevaisuudessa.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan vaan lyhyesti ministeri Korkeaojalle: Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnassa meillä on ollut erinomaisen hyvä yhteistyön henki. Siellä on hallitusrintama toiminut erinomaisessa hyvässä yhteistyössä. Myöskin oppositio on ollut lähes kaikessa muussa mukana, paitsi tilatukijärjestelmän loppuäänestyksessä meidän yllätykseksemme kävi niin, että kokoomus esitti sitä hylättäväksi. Eli voin vakuuttaa, että kyllä se yhteistyöhenki varmasti kantaa tämänkin selonteon käsittelyn ja emme anna tämän sosialidemokraattisen ryhmäpuheenvuoron häiritä työtämme, vaan teemme työmme ihan muulta pohjalta.

Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä tuohon ministeri Korkeaojan kommenttiin: Eikö se käytännössä tarkoita kuitenkin sitä, jos Suomi nyt ei saa mahdollisuutta kansallisen tuen myöntämiseen sokerituotantoon, että käytännössä sokerin viljely Suomessa loppuu kannattamattomana?

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka kuulijajoukko kapenee, ohenee, niin sitä laadukkaammaksi se muodostuu ja jää.

Vaikka tämä otsikko "Maatalouspoliittinen selonteko" tarkoittaakin sisällöltään puhdasta maatilataloutta ja siihen liittyvää maataloutta rinnakkaiselinkeinoineen, liitännäiselinkeinoineen, niin minusta tässä asiassa voitaisiin nyt taikka vähän myöhemmin keskustella vähän laajemminkin maaseutupolitiikasta ja siitä, mitä maaseutupolitiikka kyläpolitikointeineen tarkoittaa tämän suomalaisen maaseutuelämän ylläpitämiseksi.

Mutta minusta maatalous liittyy aivan oleellisesti tähänkin. Ellei kylässä ole toimivia viljelijöitä, mitkä voivat kannattavuuden edellytyksin elää ja harjoittaa tuotantoaan, ei siellä kylässä ole paljon muutakaan elämää. On aivan utopistinen näkemys, että maalaiskylässä voisi olla elämää, jos ei siellä ole perusmaataloutta, perustuotantoa. Ei voida ajatella niin, että näitten peltojen rappeutuessa, metsittyessä — miten sanoisin — auringonvalon kadotessa ja tunnelman synkistyessä siellä muutkaan kansalaiset, ihmiset, voisivat elää ja nauttia siitä elämästään.

Näin arvellen — tähän ei liity mutta läheisesti kuitenkin — on useassa puheenvuorossa sivuttu sitä, että tiet, alempi tieverkosto, sen kunto, yksityistiet, niitten kunnossapitoon ja perusparannukseen liittyvät valtionavut, ovat aivan oleellinen osa sen kokonaisuuden muodostumiselle.

Ilman elävää maataloutta, maaseutua, ei myöskään maaseutukylissä taikka niiden läheisyydessä voi olla koulua, ja jos jossain kylässä tämä elämä on vielä sillä tasolla, että lapsia niin paljon on, että koulua kannattaa pitää, niin nykyelämänmenon puitteissa sitä kannattaisi kaikin tavoin vaalia ja myöskin tämän maatilatalouden kannattavuuden kautta ylläpitää niin, että sielläkin talossa, missä elämä sykkii, vaikka lehmiä ei olisi, olisi pihassa kuitenkin iso lapsilauma telmimässä. Se olisi tulevan elämän merkki.

Jos todetaan sitten se, mitä useassa puheenvuorossa on käyty läpi — lähinnä tämä on syttynyt siitä sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorosta, missä paheksuttiin tukien määrää, ympäristötuen väärää käyttöä, perustellen vähän siinä hengessä, että ympäristötukea käytetään elämiseen eikä ympäristön hoitoon — niin tämä on aina tullut täällä todettua jokaisen puhujan toimin suurin piirtein, että väärä tulkinta.

Itse käytännön elämää ja viljelyä jonkun verran ymmärtävänä ja tietävänä ja päivittäin vielä sen parissa työskentelevänä voisin todeta, että suomalainen viljelijä ei tippaakaan halua tukea eikä sitä kautta tulevaa yhteiskunnan ohjausta. Viljelijä haluaa tuotteilleen, työpanokselleen, semmoisen hinnan, että sitä kannattaa tehdä, ja viljelijä varmasti haluaa myöskin sen, että tämä työpanos ja hanke, niin sanotusti tulos, muodostuu siitä työstä, mitä viljelijä tekee ahkeruuden, ammattitaidon, luonnon olosuhteiden ja luonnon huomioimisen kautta, ja siitä muodostuvaan tulokseen on viljelijän tavoite ja halu varmasti olemassa. Se ei halua tippaakaan minkään näköistä sen paremmin kappia kuin reppiä kuin ympäristötukea tai mitään muutakaan tukea, jos se pystyy elämään muuten siellä tilallansa.

Mutta tämä nykyinen EU:n mukainen myötäelävä elämä on tehnyt sen, että muuten ei voida elää eikä tuottaa, kotimaista puhdasta elintarviketuotantoa ylläpitää, ellei siinä ole yhteiskunnan tukea, joko kotimaista taikka EU-peräistä. Näin ajatellen ja arvellen pidänkin vähän valitettavana sitä, että kun kuuntelin perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoroa ed. Vistbackan pitämänä, se oli minusta pikkaisen pehmyt. Jäin kovasti kaipaamaan, että ed. Soini täällä EU-linjojen vetäjänä, vähän samaa mieltä kuin puhuja täällä nyt tällä kertaa korokkeella, olisi voinut oikoa sen, kuinka suohon ja suureen syteen tämän EU:n kautta on menty. Mutta tätä ei ole nyt kuultu, enkä itsekään aio sitä paikata, koska en niin taitava ole olemassa siinä EU-vastustuksessa. Kun on todettu, että siellä ollaan, niin pakko on olla ja pakko on pyrkiä pyristelemään eteenpäin, vaikkei se aina hyvältä tunnukaan.

Mutta tämä tulkoon näin myöskin eduskunnan pöytäkirjoihin todettua, että viljelijät eivät halua mitään tukea. He haluavat tulla toimeen omillansa, niin kuin parhaimmaksi näkevät ja mieluummin ilman tukea. Mutta kannattavuudelle pitää olla edellytykset, ja kun ei niitä muuten ole, niin ne tulevat vain tukien kautta.

Jos voisi ajatella sitä viljelijän asemaa ja asetelmaa niin sanotun pienen kiristyksen ja elämänmenon kautta, kun on todettu tästä henkisestä kestävyydestä, niin itsekin olen kauhulla aina odottanut, että kun tämä tukitarkastaja tulee, kuinka paljon se löytää kaiken näköistä virhettä ja elämää sieltä. Niin tässä eräänä elokuun alkupäivänä soitti te-keskuksen tarkastaja ja kertoi, että tuleepa tekemään tämmöisen tilatarkastuksen. Niin siihen minäkin henkisesti oikein latauduin ja kaivelin kaikki paperit, vähän korjailinkin niitä sitä ennen, että näyttäisi hyvältä. Yön yli nukuttuani aamulla arvelin, että kyllä minä tässä kisassa pärjään. Kun tässä itsekin olen aina ollut kyseenalaistamassa näitten tarkastajien työtä ja sitä oikeudenmukaisuutta sikäli, onko se aina kaikessa järjessä, niin täytyy sanoa, että meille kuitenkin on lähetetty semmoiset tarkastajat, että he olivat ammatti-ihmisiä ja yhteistyö oli erinomaista. Täytyy sanoa, että sen jälkeen kuukauden päivät oli selvästi huojentuneempi olo, kun siitä — voisi sanoa, että näin ainakin itse koen — aivan puhtain papereinkin selvisin, mikä niin ihmeelliseltä tuntuukin, kun se nyt sellaista sitten oli.

Mutta mitä tulee sitten tähän maataloustulon muodostumiseen, täällä on erinomaisen monessa puheenvuorossa sivuttu sitä kannattavuutta ja tulevaisuutta. Täällä selonteon sivulla 25 esitetään kaavakuva viljelijöiden kokonaistuloista euroa per henkilö maatalouden tulo-osuuden mukaan vuosilta 1995—2004. Tässä on aivan hyvin nähtävissä se, että toisella puolella tiloista lähes pääosa siitä elämästä ja tuloista on muodostunut palkkatulon tai muiden sivutulojen kautta ja vain sillä toisella puolella on näin, että yli puolet tuloista on ollut varsinaista maataloustuloa. Sitten on ollut palkkatuloa lähes kaikilla jonkin näköinen osa ja sitten muuta tuloa, metsätuloa ja vastaavaa. Tämän viimeistään pitäisi havainnollistaa sellaisellekin, joka ei ymmärrä näistä asioista mitään — vaikka yleensä on ymmärtävinään, niin kuin luulen, että melkoinen osa suomalaisista, ainakin eduskunnasta — ja antaa kuva ja selvitys siitä, mikä on viljelijän mahdollisuus viljellä ja pitää perhettänsä siellä elossa, jos ei ole muita tuloja kuin pelkkiä maataloustuloja.

Tämä sama kaavio kuitenkin antaa myöskin aivan selvän kuvan siitä, että tässä tulokehityksessä nämä 34 prosenttia tiloista, mitkä osoittivat kaikkein eniten maataloustulopohjaisuutta, maatalousperäisyyttä, ovat tässä tulokehityksessä kaikkein heikoimmalla osalla verrattuna näiden muiden viljelijöiden tulokehitykseen. Näin uskon myöskin, että jos tätä verrataan muuhun palkkatuloon ja palkkatulokehitykseen, niin viljelijöiden tulokehitys on selvästi miinusmerkkinen, vaikka minulle jäikin siitä ed. Lintosen sosialidemokraattien ryhmäpuheesta vähän semmoinen henki ja vaikutelma, että viljelijät pärjäisivät hyvin tässä tulokehityksessä ja olisivat saaneet turhankin paljon semmoisia tuloja, mitkä eivät heille ikään kuin puhujan mukaan olisi niin oikeutetusti ehkä kuuluneetkaan. Ehkä ymmärsin väärin, mutta täytyy sanoa, että sosialidemokraattien ryhmäpuheessa on aina jotakin katalaa, ja se tässäkin tuli ilmi.

Herra puhemies! Sitten täällä melkoisen monessa puheenvuorossa on kannettu huolta myöskin viljelijöiden jaksamisesta. Erityisesti kotieläintiloilla on sellaista rasittavuutta olemassa, että missään muualla työmaalla, työpaikoilla yleensäkään, tämä ei voisi tulla kysymykseen. Ed. Pulliainen otti tässä esille esimerkin siitä, että viljelijäpariskunta ahkerasti tekee työtä ja vaimo lähtee, mutta se ei saata olla yksin vaimon vika, vaan voi olla vikaa myöskin siinä naapurikylän isännässä, joka houkuttelee, viekoittelee vaimon sieltä johonkin matkalle.

Tämän osalta, vaikka valitettavasti ministeri ei enää ole paikalla, voisi todeta, ja toivon, että maa- ja metsätalousvaliokunta jossakin tämmöistä asiaa pohtisi, että kovin suurien investointien edellä pitäisi edellyttää myöskin, vaikka mennäänkin vähän yksityistalouden hyvin herkkien alojen sisälle, että viljelijäperheelle olisi tehty tällainen tulevaisuuden suunnitelma avioehtoineen ja kaikkine muineen niin, että kulissit pysyvät kasassa, vaikka jompikumpi siitä talosta lähtisikin. Saattaahan se olla, että jos emäntä on kovin tiukkana, niin isäntäkin on se, joka joutuu pakenemaan sieltä. Mutta näistä asioista ei uskalleta yleensä keskustella, puhua eikä ottaa esille, eivät pankitkaan ota, joille nämä aiheet kuuluisivat, siinä yhteydessä, kun tätä lainoitusta tehdään, hoidetaan ja investoidaan. Ne ottavat vain molempien nimen, ja jos jompikumpi siitä katoaa, niin silloin koko korttipakka sortuu ja, oikeastaan voisi sanoa, muuta ei jää kuin kaikille osapuolille maksamatonta velkaa.

Herra puhemies! Kun puhemies nyt näin suopeasti on suonut, että muutaman sekunnin on mennyt yli 10 minuutinkin, niin saattanee olla niin, etten pyydä enää uutta varsinaista puheenvuoroa tänä iltana.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin esitän, vaikka ministeri ei ole paikalla, kiitokset ministerille kiitoksista.

Sitten toinen asia: Tämä puheenvuoro ei kestä 10:tä minuuttia, mutta haluan vielä aivan lyhyesti puhua turkiselinkeinon puolesta. Tänäänkin sen lakkauttamisen puolesta käsittääkseni on täällä käytetty ainakin yksi puheenvuoro, ja tiedämme, että sellaista henkeä myös esiintyy tässä talossa joittenkin edustajien taholta. Eli muutama perustelu turkiselinkeinon puolesta.

Ensinnäkin elinkeino työllistää suoraan noin 10 000 henkeä ja välillisesti 13 000 suomalaista. Toisaalta turkistarhaus, niin kuin hyvin, edustajat, tiedätte, on merkittävä vientiala Suomessa ja vientitulot ovat vuosittain noin 250 miljoonaa euroa.

Toiseksi voidaan todeta, että tämä toimiala käyttää erittäin suuren määrän teurasjätteitä, jotka muutoin jouduttaisiin hävittämään, ja myös ihmisravinnoksi kelpaamatonta silakkaa käytetään rehuun merkittäviä määriä. On myös perusteltua, että tämä toimiala saisi investointitukia samoin periaattein kuin muut maatalousyrittäjät. Nimittäin tulevina vuosina turkistarhoilla tulevat ajankohtaisiksi todella suuret investoinnit, muun muassa ympäristölupien vaatimat ympäristöinvestoinnit, kasvatushäkkien muutostyöt, kasvatushallien ja nykysäännösten mukaisten varjotalojen rakentamiset ja myös turvallisuuteen liittyvät investoinnit. Minkkihallin rakentaja ei tänään saa lainkaan investointiavustusta, jota muiden eläinsuojien rakentamiseen ja peruskorjaukseen myönnetään.

Turkistuottajien lomitusjärjestelmien kehittämiseen pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Myös toimialalle tämä on keskeinen edunvalvontatehtävä. Elinkeinohan työllistää yrittäjän seitsemäksi päiväksi viikossa. Tähän lomitusjärjestelmään liittyvä pilottihankehan on käynnissä. Ainakin ed. Granvik omassa puheenvuorossaan totesi, että tarkoitus olisi, että tämä laki saataisiin käsiteltyä niin, että hallitus antaisi sen ensi vuonna ja se tulisi voimaan vuonna 2007. Todella kannatan, että näin voitaisiin edetä. Ruotsissa turkiseläinkasvattajien toiminta on viimeisen kymmenen vuoden aikana vaikeutunut merkittävästi. Esimerkiksi runsas kuukausi sitten Ruotsin maatalousministeriön julkaisemaan ehdotukseen sisältyy vaatimus myös muun muassa eläinten uima-altaista. Jos tällainen laki tulee voimaan, niin on selvää, että turkistarhaus loppuu naapurimaassa, ja jos se siellä loppuu, niin sillä saattaa olla välillinen vaikutus ainakin suomalaisten suhtautumiseen kyseessä olevaan elinkeinoon. Eli toivottavasti mietinnössä maa- ja metsätalousvaliokunta ja sen kautta eduskunta ottaa selkeän kannan turkiselinkeinon turvaamisen puolesta Suomessa myös jatkossa.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että saan kunnian käyttää viimeisen puheenvuoron tämän laajan selontekokeskustelun kuluessa, eli kannatti Pohjoismaiden neuvoston kokouksesta Reykjavikista aamulla viiden aikaan lähteä tätä varten. Kulkuvälineet kyllä matkalla pettivät sen verran, ettei ehtinyt keskustelun alkuun, niin kuin oli tarkoitus.

Tämä maatalousselonteko on EU-aikana ensimmäinen laaja keskustelu Suomen maatalouden tulevaisuuden linjauksista täällä eduskunnassa. Aina silloin tällöin on käyty erilliskysymyksistä keskusteluja ja tietysti budjettikeskustelujen yhteydessä joka vuosi, mutta tällaista varsinaista linjakeskustelua ei ole käyty. EU-jäsenyyden kymmenen vuoden aikana on todella paljon tapahtunut maatalouden toimintaympäristössä, itse EU:n maatalouspolitiikassa. Viimeisenä nyt tämä ensi vuoden alusta toimeenpantava cap-tukiuudistus on hyvin merkittävä periaatteellisestikin, koska siinä nämä unionin maksamat cap-tuet irrotetaan tuotantomääristä, kiloista ja litroista. Tällä turvataan EU:n neuvotteluasemia Wto-neuvotteluissa. Kaiken kaikkiaan maailmankauppaneuvottelut, Wto-neuvottelut, luovat aivan erilaisen raamin maatalouden tulevaisuuden kehittymiselle myös Suomessa verrattuna esimerkiksi kymmenen vuoden takaiseen aikaan.

Tässä selonteossa on hyvin laaja ja voisi sanoa kaikille hyödyllinen tilasto-osa aluksi. Siitä nähdään tulokehitykset ja myös nämä EU- ja maailmankauppatilanteet, kuinka ne vaikuttavat näihin Suomen maatalouden kehittämisnäkymiin. Yhtä asiaa siitä kaipasin. Kun täällä keskustelussa on vahvasti noussut tämä ympäristökysymys esille, niin meillä olisi ollut aivan riittävästi tilastoa osoittaa, kuinka Suomen pelloilla ravinteiden käytön taitekohta on ollut 1980-luvun lopussa. Siitä lähtien kaikkien pääravinteiden — typen, fosforin, kalin — käyttö on selvästi vähentynyt, osa jopa puoleen, jopa kolmanteen osaan niistä korkeimmista luvuista per hehtaari.

Sen lisäksi unionin aikana on tullut tämä ympäristötuki, joka on velvoittanut tiloja niin, että 93 prosenttia Suomen tiloista on tämän ympäristösopimuksen piirissä. Kaikki me, jotka käytännössä nämä asiat tunnemme, tiedämme, kuinka tarkka tarkastus, joka jokaiselle tilalle sattuu aina muutaman vuoden välein, näiden osalta tehdään. Se tuntuu joskus jopa pikkutarkalta, tämä ympäristöpuoli, tänä päivänä. Siinä valossa on aika vaikea ymmärtää sitä, että maatalous olisi ollut viime vuosina voimakkaasti Suomenlahtea saastuttamassa.

Tästä käydään — tulin Pohjoismaiden neuvoston kokouksesta — pohjoismaisellakin tasolla samaa keskustelua, että Itämeren saastuttamiseen nähdään suurena syynä maatalous. Ilmeisesti tosiasia on se, että siellä ovat menneitten vuosikymmenten vaikutukset vahvasti näkyvissä eikä se, mitä kymmenen vuoden aikana on kiistatta tapahtunut: ravinteiden käytön vähenemistä, täsmälannoitusta, torjunta-aineiden käytön vähenemistä. Ympäristötukiehtoihin kuuluu sekin, että täytyy olla ruiskun käyttäjällä koulutus siihen. Minä esimerkiksi agronomin tutkinnon suorittaneena en ole ehtinyt sitä tutkintoa suorittaa, eikä ole valtuutuksia suorittaa ruiskutuksia, mutta käytän siihen parempia ammattilaisia.

Kaikki nämä tekijät ymmärtääkseni ovat vaikuttaneet siihen suuntaan, että maatalouden saastuttava vaikutus on selkeästi vähentynyt, mutta se ei vain vielä näy, nämä ovat niin hidasvaikutteisia. Siinä valossa, kun tuossa hätäisesti luin esimerkiksi sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoron, se oli oikeastaan aika järkyttävää tekstiä. Jotenkin tuli mieleen kaikuja 1970-luvulta kumpujen yöstä, kun käytiin näitä kiivaita maatalouspoliittisia väittelyitä ja keskusteluita. Siinä puheenvuorossa ei ollut yhtään sellaista esitystä, mihinkä suuntaan pitäisi linjata. Se oli oikeastaan pelkästään vaan kriittinen puheenvuoro. Mutta toivottavasti valiokuntakäsittelyssä, kun valiokunnan puheenjohtajakin totesi, että siellä on hyvä yhteisymmärrys, voidaan löytää oikeat suuntaviivat, että Suomen maatalous säilyy.

Arvoisa puhemies! Keskeisin asia edelleen maataloudella on elintarviketuotanto. Mielestäni selonteossa on aivan oikein korostettu sitä, että kannattavuuden parantaminen on ensimmäinen, keskeisin tehtävä. Valtiontalouden tarkastusvirasto antaessaan viime vuoden valtion tilivuodelta kertomuksen kiinnittää maatalouden osalta huomiota tähän kannattavuuden heikentymiseen. Viraston tekstissä todetaan: "Maataloustulo aleni 4 prosenttia. Kasvavat tuetkaan eivät riittäneet kompensoimaan alenevia myyntituottoja ja voimakkaasti nousevia tuotantokustannuksia. Esimerkiksi polttoainekustannukset kohosivat peräti 13 prosenttia, koneiden ja rakentamisen hinnat selvästi yleistä inflaatiovauhtia nopeammin."

Selonteossa keinoina esitetään, että markkinoilta tulisi saada parempaa hintatasoa ja toisaalta kustannuksia tulisi alentaa. Se olisi keino tähän kannattavuuden parantamiseen, ja näin se varmaan onkin. Kaipaisin tästä selonteosta kuitenkin voimakkaampaa kannanottoa maatalouden tuotekehittelyyn ja esimerkiksi funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiseen, josta Suomesta on jo hyviä kokemuksia. Esimerkiksi Benecol on yksi esimerkki, ja meillä on monia muitakin. Jalostusastetta on nostettava varmasti, mikäli halutaan parempaa hintatasoa.

Laatukysymykset meillä ovat jo EU-mittakaavassa varsin hyvällä tasolla kaikissa tuotteissa, mutta aina on parantamisen varaa ja sitä kautta voidaan myös markkinoilta saada enemmän tuottoja. Kustannuspuolella aikoinaan, kun itse toimin maatalouden neuvontapuolella, 70—80-luvuilla oli selvät ohjelmat, monikymmenkohtaiset ohjelmat, kuinka tilatasolla voidaan kustannuksia alentaa. Silloin se ei ollut vaan sikäli hyvin perusteltua, että vanha maataloustulojärjestelmähän korvasi aina kustannusten nousun, mutta nyt kun ollaan tässä avoimessa EU-taloudessa, niin kustannusten säästö kaikki koituu yrittäjän hyväksi ja sillä puolen neuvonnalla ja tutkimuksella on aika paljon tehtävää. Täällä on näitten merkitystä korostettukin. Valitettavasti ensi vuoden budjetissa tutkimuksen ja neuvonnan määrärahoja ollaan edellisestä vuodesta vähentämässä. Tarve olisi selvästi satsata sille puolelle esimerkiksi kustannusten alentamisen tehostamiseksi.

Selonteossa todetaan aivan hyvin, että energiantuotanto on yksi tulevaisuuden ala eli tämän hetken näkymät viittaavat siihen, että Suomen peltoala voidaan käyttää. Se on hyvä asia ajatellen maailman ehkä epävarmojakin näkymiä tulevaisuudessa elintarvikehuollonkin osalta, että voidaan koko peltoala käyttää ja se ylimääräinen, mitä ei ruuan tuotantoon käytetä, voidaan käyttää energian tuotantoon. Siellä on todella hyvät näköalat niin lämmitysenergian osalta kuin polttoaineiden: biodieselin, polttoaine-etanolin ja näiden. Biokaasu lienee kaikkein realistisimpia asioita, johon meillä kannattaa Suomen oloissa satsata. Etanolikin on enemmän bulkkituotantoa. On vaikea kilpailla jonkun Brasilian kanssa, jossa on jo 30 vuotta tehty sokeriruo’osta etanolia. Kyllä meillä omaa kulutusta varten on itselläkin mahdollisuuksia silläkin rintamalla edetä, mutta varmaan löytyy vielä näitä parempia kohteita, kuten biokaasu ja nämä öljypohjaiset tuotteet.

Arvoisa puhemies! Tässä näitä keskeisimpiä havaintoja tästä selonteosta.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Maatalous on myös kasvuala. Siitä osoituksena ovat ne lukuisat investoinnit, mittavatkin investoinnit, joita maatalouteen on tehty. Nämä investoinnit tietävät myöskin sitä, että silloin maatalouden liiketoimintaosaamiseen, maatilojen johtamiseen, yritysten johtamiseen pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota, ja tässä tullaan myöskin neuvontaan, neuvonnan ajan tasalla pysymiseen ja myöskin neuvonnan rahoitukseen. Tällä on erittäin suora vaikutus myöskin maatilayrittäjien jaksamiseen, siis sillä, millä tavalla on osattu oikealla tavalla resurssit mitoittaa, niin henkiset resurssit kuin taloudelliset resurssitkin ja osaamisresurssit tilatasolla. Tämä on äärimmäisen tärkeää tällä hetkellä havaita. Sillä on myöskin suora yhteys kannattavuuteen ja siihen, minkälaisen palkan työlleen viljelijä saa.

Puhemies! Ed. Ranta-Muotio tuossa edellä aivan oikein selvitti asiaa ja valaisi tätä ravinnetaseasiaa, joka todellisuudessa tällä hetkellä tiloilla on jo olemassa. Siellä laitetaan peltoon korkeintaan se, mitä kasvit voivat käyttää, ja siksi en edelleenkään ymmärrä sitä, kun täällä on useita puheenvuoroja käytetty siihen suuntaan, että maataloudessa täytyisi yhä enemmän kiinnittää huomiota tähän. Totta kai siihen kiinnitetään huomiota, mutta jo tällä hetkellä se ravinteiden käyttö on hyvin säädeltyä ja niitä käytetään vain sen verran kuin tarvitaan.

Tätä taustavalumaa, joka Itämerta myöskin kohtaa, ei ole missään erotettu maatalouden valumista. Kaikki tämä lyödään nyt sitten tällä hetkellä maatalouden piikkiin, ja näinhän ei todellisuudessa kuitenkaan ole. Siinä mielessä parempaa, tarkempaa tutkimusta tarvitaan, mikä todella on maatalouden osuus tästä asiasta, ettei tämmöisiä löysiä täällä näistä ravinnetaseista puhuta.