Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on osa työmarkkinakeskusjärjestöjen keskitettyä työllisyys- ja kasvusopimusta. Sen pelimerkit ovat aika lailla epäsuhtaiset. Työnantajapuoli sai jo etukäteen kertarysäyksellä liki miljardin euron yhteisöveroalennuksen, ja sen dynaamisia vaikutuksia odotellessa työntekijäpuoli tyytyi 20 euron kuukausikorotukseen. Malttia tässä ratkaisussa kyllä löytyy mutta etupäässä siltä työmarkkinoitten heikommalta osapuolelta, edelleen kun muistaa, että niissä pöydissä eivät eläkeläiset, opiskelijat, työttömät tai pienyrittäjät koskaan ole edustettuina.

Tuloveroasteikkojen muutos ja kunnallisverotuksen perusvähennyksen korotus ovat jonkinlainen vastaantulo palkansaajille ja pienituloisille. Tuloluokissa 20 000—70 000 euroa vuodessa muutos on noin 100 euron luokkaa eli ei kauhean paljon. Samaan aikaan pitää kuitenkin muistaa, millaisia muutoksia on tehty arvonlisäveron tai vaikkapa sähkö- ja energiaverojen sekä polttoaineverojen osalta. Myöskään asuminen ja elintarvikkeet eivät halpene, ja esimerkiksi indeksitarkistukset eivät ota näitä muutoksia täysimääräisesti huomioon.

Arvoisa puhemies! Osana laajempaa sopimusta myös kilometrikorvausten veroperusteita muutettaisiin. Muutos kohdistuu niihin, jotka ajavat työmatkoja yli 15 000 kilometriä vuodessa. Nyt työmarkkinaosapuolet sopivat, että vuodelle 2014 aiottu lisäkiristys perutaan. Sitähän on perusteltu aiemmin verovapauden perusteella maksettavalla ylikompensaatiolla, ja nyt kyllä kysymys kuuluu, jos kerran askeleita otetaan taaksekäsin, olivatko perustelut aiemmin ontuvat vai hyväksytäänkö nyt sitten ylikompensaatio, kun lisäkiristys kerran perutaan. Jos haluaa olla johdonmukainen, niin jompikumpi näistä vastauksista pitää hyväksyä. Kaiken kaikkiaan pitäisi pyrkiä semmoisiin ratkaisuihin, että kun kerran valtiovaltakin olettaa jo yksin työttömyysturvalainsäädännön mukaan, että henkilöt hakevat työtä laajalla säteellä ja ne, jotka liikkuvat paljon, maksavat myöskin siitä itse hankitusta työstään tai yrittäjyydestään muita enemmän, niin silloin on aivan oikein, että heitä hyvitetään näistä ylimääräisistä tulonhankkimiskuluista.

Kokonaan toinen juttu on se, kuinka progression pitää näkyä veroasteikossa. Keskusta on ryhmänjohtajansa Kimmo Tiilikaisen nimissä jättänyt lakialoitteen, jossa veronmaksajan maksukyky huomioitaisiin hallituksen esitystä paremmin, ja esitys on aivan oikeansuuntainen. Minun mielestäni veroprogressiota voisi lisätä vieläkin enemmän samalla, ja muistutan siitä, että jos joku kansanedustaja sairastaa omaa tulotasoaan, nimenomaan kansanedustajan palkkionsa suuruutta, niin kireämmän verotuksen avulla kaikki muutkin hyvätuloiset osallistuisivat valtion ja kuntien kassan kartoittamiseen nykyistä oikeudenmukaisemmin, niin että tämän progression lisäämisessä olisi lääke siihen, että kaikki hyvätuloiset osallistuvat nykyistä enemmän verokassan kartuttamiseen.

Sama pätee esimerkiksi siihen, että myös hyvätuloisten vanhempien lapsista voidaan maksaa lapsilisät. Minäkin olen sitä mieltä, että siinä ei pidä lähteä mihinkään tarveharkintaan, että lapsilisät maksetaan niin kuin kaikille muillekin, mutta jos progressio puree, niin hyvätuloiset osallistuvat myöskin lapsilisien rahoittamiseen muita enemmän, ja se on aivan oikein. Se, että etuisuuksista tehdään tiukasti harkinnanvaraisia ja että veroprogressiosta luovutaan tai sitä heikennetään, niin kuin on heikennetty, on varmin tapa synnyttää uusia tuloloukkuja ja romuttaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusperustaa.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tänään käsittelyssämme on kaksikin hyvää ja positiivista verolakia, jotka osoittavat hallituksen isoa linjaa ja toimimista työllisyyden ja kilpailukyvyn edistämiseksi. Uusia investointeja houkutteleva datakeskuksen sähköveron alennus käsiteltiin tuossa hetki sitten, ja nyt on vuorossa tuloveroasteikkojen tarkistus siten, että estämme palkkaverotuksen kiristymisen. Taustalla on tietysti maltillisen ja kattavan palkkaratkaisun syntyminen, mikä luo uskoa tulevaisuuteen niin työntekijöiden kuin yritysten vakaan toimintaympäristönkin puolesta.

Kokoomukselle ei yhdenkään veron korotus ole mukava asia, mutta poliittinen voitto on aina se, kun pystymme estämään veronkiristyksiä. Me uskomme siihen, että Suomi selviää ja nousee talousahdingosta vain työtä tekemällä. Työntekijöiden ja kuluttajien luottamusta on pidettävä yllä ja ostovoimaa pystyttävä parantamaan, jotta kauppa käy kotimarkkinoilla. Palkkaverotuksen kiristämisen estäminen on pieni mutta tärkeä askel tällä tiellä. Hallituksen toimet yritysten kilpailukyvyn ja julkisen sektorin tehokkuuden lisäämiseksi sekä ennen kaikkea työnteon ja uu-sien työpaikkojen luomiseksi vievät omalta osaltaan kohti parempia taloudellisia aikoja. Toivottavasti ensi vuonna pääsemme jo kasvuun kiinni.

Käsittelemme tänään myös keskustan vaihtoehtobudjetin linjausta, jonka mukaan keskusta kiristäisi palkkatulojen verotusta ja keräisi näin valtiolle 200 miljoonaa euroa enemmän. Kokoomuksenkin mielestä valtio tarvitsee lisää verotuloja, mutta kohde on aivan väärä. Työn tekemisestä ei saa keskustan tapaan rangaista.

Ihmettelen keskustan imagon ja tekojen ristiriitaa. Keskusta esiintyy yritysmyönteisenä, mutta esimerkiksi työn verotukseen liittyvissä asioissa olette huomattavasti varovaisempia kuin kokoomusjohtoinen hallituksemme. Yhteisöveroa alentaisitte porrastettuna, osinkoverotuksessa linjanne on ollut epäselvä, ja puheenjohtajanne, edustaja Sipilä on jopa väläyttänyt Kauppalehdessä 3. kesäkuuta, että yhteisöverokevennystä vastaava kiristys olisi voitu kerätä osinkoverotuksen puolelta. Nyt ehdotatte hallituksen ehdotusta selkeästi kireämpää verotusta 60 000 euron ja sen ylittäville vuosittaisille palkkatuloille.

Arvoisa puhemies! Pitää kysyä: Onko keskustan Suomi kannustava vai lannistava Suomi? Tuntuu siltä, että jotenkin varmuuden vuoksi haluatte rokottaa niitä, joilla on mahdollisuus omalla kovalla työllään päästä eteenpäin ja kenties menestyäkin, myös yrittäjiä. Meidän mielestämme tarvitsemme kannustusta ja uskoa, emme keskustalaista lannistusta. Yritysverot ja palkkaverot ohjaavat ihmisten käyttäytymistä, ja valitettavasti on niin, että liian kireäksi koettu verotus passivoi.

Tänään otetaan siis kaksi hyvää askelta eteenpäin Suomen pärjäämisen kannalta. Nyt on aika tasapainottaa valtiontaloutta ja taittaa velkaantuminen, mutta sitten kun talous antaa myöten, pitää pystyä palaamaan palkkaverotuksen varsinaisen keventämisen linjalle. Näin vahvistettaisiin kansalaisten ostovoimaa reippaammin sekä myös edistettäisiin työn tekemisen kannattavuutta.

Arvoisa puhemies! Pidän myös erittäin myönteisenä sitä, että kilometrikorvausten leikkauksista luovutaan. Työntekijälle pitää korvata oman auton käytöstä aiheutuneet kustannukset. Ja niin kuin tuossa aiemmin totesin, myös korotettu työtulovähennys ja kunnallisverotuksen perusvähennys keventävät nimenomaan pienten palkkatulojen verotusta, ja sekin jatkaa tämän hallituksen linjaa siinä, että työnteko olisi aina mahdollisimman kannattavaa.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Puutun omassa puheessani ainoastaan tähän kilometrikorvausasiaan ja vähän tuumailen samalla tavalla kuin edustaja Mustajärvikin tuossa, että oliko sitä ylikompensaatiota vaiko eikö sitä ollut. Mutta joka tapauksessa on erinomainen asia, että tämä kilometrikorvauksen aiottu lisäkiristys poistetaan. Kun itse olen ajanut edellisessä ammatissa autolla 55 000—60 000 kilometriä vuodessa — turha puhua, että julkisella liikenteellä pääsisi, kun ei vain pääse — ja sitten kun jauhautuu kaksi rengaskertaa vuoteen, vaihdat sen värkin viimeistään kolmen vuoden välein ja niin poispäin, niin pikkuisen olen tätä ylikompensaatiota aina epäillyt. En yritä kiistää sitä, etteikö se voisi olla tottakin, mutta siitä huolimatta olen erinomaisen tyytyväinen siihen, että tämä aiottu lisäkiristys perutaan. Ja minun mielestäni tämä on kaiken kaikkiaan osoitus kansallisen sovun löytymisestä, myöskin tämä asia. Tämähän tuli osana työmarkkinakokonaisratkaisua ja noin poispäin. Erinomainen asia kaiken kaikkiaan tämä peruminen.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi vähän kehuja: On todellakin hyvä, että tämä kilometrikorvausasia muuttui. Näin juuri mekin oppositiosta haluamme. On väärin, että kun työn perässä joutuu liikkumaan, siitä rangaistaisiin. Esimerkiksi postimiehet, kodinhoitajat ja lukuisissa muissa ammateissa toimivat eivät todellakaan voi julkista kulkuneuvoa työssään käyttää.

Mutta sen sijaan keskusta on tänään köyhän asialla ahneutta vastaan. On tärkeää, että ne, joilla on kykyä maksaa veroja, sitä myös maksavat enemmän. Eduskunnan täysistunnossa 9.2.2010 Jutta Urpilainen vastauspuheenvuorossaan totesi: "Me haluamme, että verotus perustuu veronmaksukykyyn, ja sen takia meistä on väärin, että kuntaveroa nostetaan, koska se on tasavero ja se kohtelee pienituloisia ihmisiä kaikista kovimmalla kädellä." Keskusta esittää tänään veromallin, jossa hyväosaisilta saamme kerättyä enemmän veroa niin, ettei meidän tarvitse sitä kuntaveroa nostaa. Valtionosuusleikkauksethan aiheuttavat kuntiin valtavan korotuspaineen, ja jokainen tietää, että verotuksen tie kunnissa on vain ylöspäin. Keskusta ajattelee niin, että esimerkiksi kansanedustaja hyvin voisi maksaa enemmän veroa kuin nyt. Keskusta ajattelee niin, että 100 000 euroa tienaava voisi maksaa huomattavasti enemmän veroa kuin nyt.

Meidän täytyy muistaa, että jo kaksi vuotta sitten tämä hallitus nimenomaan hyväosaisten kohdalla alensi verotusta enemmän kuin pienituloisten kohdalla. Silloin kun pienituloiset, noin 20 000 euroa tienaavat, saivat 290 euron vähennyksen veroihinsa, silloin jo 90 000 euroa tienaava sai tuplavähennyksen, ja tämä linja jatkuu. Jos tätä perustellaan sillä, että työllistäminen jotenkin helpottuu, niin väitän, että suuri osa niistä työllistettävistä ei tienaa 100 000:ta euroa vaan he tienaavat lähemmäs sitä 20 000:ta tai 30 000:ta euroa, ja heitä keskusta ei halua rangaista lisää, vaan keskusta haluaa ottaa niiltä, joilla on sitä veronmaksukykyä.

Arhinmäen mukaan hallituksen hiljattain sopima rakennepaketti ei koske kaikkia ihmisiä: "Talouden eliittiä se ei kosketa, koska rakenteisiin tehtävät muutokset eivät tunnu siellä. Pitäisi miettiä keinoja, joilla eliitti olisi mukana." Tänään keskusta on esittänyt keinon, jolla hyväosaisilta otetaan enemmän. Luulen, että kansanedustajilla, ministereillä ja muilla hyvätuloisilla on siihen varaa.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Puutun kanssa omassa puheessani periaatteessa vain yhteen asiaan, mutta täytyy oikein täältä pöntöstä tulla juhlistamaan tätä hienoa hetkeä, kun voidaan lähetekeskustelussa käsitellä tämmöistä asiaa kuin kilometrikorvausta.

Edustaja Kärnä hyvin toi puheessaan niitä perusteluita esille, miksi tämä on hyvä hanke, ja erityinen kiitos täytyy antaa ammattiyhdistysliikkeelle, joka neuvotteluissaan on tämän asian myös ottanut esille, ja sama on tietysti myös työmarkkinajärjestöjen toisella puolella, eli kiitos siitä, ja hyvä hallitus on pystynyt tämän asian ratkaisemaan nyt oikeinpäin.

Olisi ollut kohtuutonta, että yritystoimintaa olisi haitattu sillä, että kaupparatsujen kilometrikorvausta olisi oman leipänsä edestä ruvettu kaventamaan tällä tavoin, ylikompensaatiosta kun ei missään tapauksessa ole kysymys niitten tahojen osalta, jotka vuodessa ajavat 100 000 kilometriä tai 50 000 kilometriä. Siellä ei vanhoilla autoilla ajeta, kolmen vuoden välein on pakko vaihtaa, ja renkaat siihen, niin että voin sanoa, että laskelmien mukaan, jotka on varmasti tehty oman kokemuksenkin perusteella, renkaat vielä saa, mutta siihen se sitten jää. Se tappio, mikä olisi tullut tämän myötä, olisi ollut noin 4 000 ja 5 000 euron välillä, sillä sen verran myös auton vaihtoarvo kärsii ajetusta 150 000 kilometristä kolmen vuoden aikana.

Arvoisa herra puhemies! Tämä olisi koskettanut montaa toimialaa, mitä ei varmasti lain valmistelussakaan osattu huomioida mutta esille kyllä tuotiin. Uskon, että maatalous on myös elinkeinoelämän yhtenä osa-alueena tyytyväinen siihen, että nyt ainakin lomittajat pystyvät kohtuudella omaa työtään harjoittamaan ja siinä mielessä toimintaedellytykset myös siltä osin on turvattu.

Kilometrikorvauksen osalta täytyy siis, arvoisa puhemies, sanoa: Hyvä hanke. Näin, voisiko sanoa, järki voitti.

Mika Kari /sd:

Arvoisa herra puhemies! Pidän itsekin hyvänä hallituksen tekemää ratkaisua tässä kilometrikorvausasiassa. Osana työmarkkinaratkaisun tukemista hallitus linjasi, että kilometrikorvaukseen vuodelle 2014 aiottu lisäkiristys perutaan. Kilometrikorvausten leikkaaminen olisi vaikeuttanut työn vastaanottamista erityisesti heiltä, jotka tarvitsevat autoaan työssään säännöllisesti. Tämä ei olisi ollut näinä korkean työttömyyden aikoina hallitukselta järkevä toimi. Tämä hallitus on toki tehnyt paljon hyvää, muun muassa helpottamalla työn vastaanottamista eri toimin. Nyt tätä linjaa jatketaan yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa, hyvä niin.

Suomi on maantieteellisesti laaja ja harvaan asuttu maa. Tästä seuraa se, että runsaasti työssä matkustavia ihmisiä Suomessa on paljon. Heitä ei pidä rangaista maantieteen takia.

Mika Lintilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olen aikaisemminkin tässä salissa sanonut, että hyvän verolainsäädännön peruslähtökohtia ovat pitkäjänteisyys ja ennustettavuus. Nyt tällä hallituksen esityksellä hallitus kumoaa kaksi viime vuonna tekemäänsä veropoliittista linjausta eli kilometrikorvausten lisäkilometrien kiristyksen ja inflaatiotarkistuksen tekemättä jättämisen. Tämä asia tulee meille verojaostoon, ja hyvin suurella mielenkiinnolla odotan niitä argumentteja, joilla verojaoston hallituspuolueitten jäsenet nyt argumentoivat tämän päätöksen puolesta, koska vuosi sitten ne argumentit, miksi nämä kiristykset lisäkilometreihin pitää tehdä, olivat erittäin vahvat ja he seisoivat hyvin vahvasti niitten takana. Ihan mielenkiinnolla kyllä täytyy varmasti kaivaa muutamia vanhoja puheitakin viime vuodelta, että kuinka nämä nyt sitten kohtaavat.

Keskustalla on taulukkoihin oma esityksensä, joka kiristää yli 60 000 euroa vuodessa tienaa-vien verotusta. Me katsomme, että tähän hetkeen se on sopiva kiristys. Se vähentää tuloeroja jonkin verran, ja se tuo 200 miljoonaa valtiolle lisää rahaa. Tällä 200 miljoonalla me voimme toisaalta estää niitä valtionosuuksien leikkauksia, jotka kuntien tulisi sitten kattaa verotusta kiristämällä ja sitä kautta tasaverokehitystä edistämällä.

Kaikkinensa erittäin mielenkiintoinen hallituksen esitys. Ymmärrän ja olen erittäin vahvasti sen takana, että työmarkkinaratkaisu piti saada, mutta aika lujaa nyt vedetään kyllä hallituksen vanhat esitykset tässä sitten kölin alitse.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! On kiva kuulla, että edustaja Lintilä omalla tavallaan puolusti ja kehui hallituksen esitystä ja vaati perusteluja valiokunnassa. Ne varmaan sieltä aikanaan tulevat. Minun mielestäni on äärimmäisen hyvä asia, jos poliittisilla päättäjillä riittää rohkeutta muuttaa hieman niitä päätöksiä, mitä on tullut tehdyksi. Hyvänä esimerkkinä nostaisin ministeri Kyllösen ja hallituksen ajokorttiesityksen, joka on nyt valiokunnassa. Eräs toinen liikenneministeri sen aikanaan toteutti, ja ehkä ei silloin ollut kovin paljon varaa kuunnella, kun todettiin, että tässä on suuri vaara, että ajokortti nousee varsinkin vähävaraisille liian kalliiksi, ja niinhän siinä sitten kävi. Eli minun mielestäni tämä on vain hyvä kulttuuri, koska jokainen meistä tekee virheitä, ja jos ei satu ihan kerralla kohdalle, niin tullaan tänne pönttöön ja korjataan ja sitten viedään valiokuntaan ja tehdään lopulliset päätökset.

Mutta se, mistä halusin itsekin keskustella, on ehkä yksi eniten palautetta saaneista asioista, mitä lyhyen kansanedustajan urani aikana on ollut, ja se oli juuri tämä kilometrikorvausten verovapauden leikkaaminen. Minusta on kyllä todella hyvä, että se tässä nyt perutaan, koska se oli sellainen juttu — se ylikompensaatio, jota väitettiin olevan — että kyllä suomalainen autoverotus pitää siitä huolen, että auton hinta, varsinkin sellaisen auton hinta, jota paljon ajava joutuu käyttämään, ei aiheuta missään olosuhteissa ylikompensaatiota. Tämäkin osoittaa, että hallitus ottaa palautetta — ja nimenomaan kansalaispalautetta — vastaan ja teki sen korjauksen. Nyt tämä suurin piirtein on oikein, ja tämä etu toivottavasti jatkossakin säilyy eikä sitä lähdetä uudelleen verottamaan.

Mutta kun ajatellaan suomalaista kulutusyhteiskuntaa ja työllisyyttä ja palvelualoja ja tavaranmyyntiä ja kaikkea muuta siihen liittyvää toimintaa, niin kyllähän Suomen hyvinvointi on ollut muutamat viime vuodet kotimaisen kulutuskysynnän varassa. Itse mietin sitä, että mitä tässä nyt todellisuudessa tapahtuu, koska tämä erittäin hyvä, maltillinen, keskitetty palkkaratkaisu tietyllä tavalla syö ihmisten palkankorotuksia, mikä on tietenkin kilpailukyvyn näkökulmasta tärkeää. Se tosin johtaa siihen, että monissa kunnissa joudutaan tuloveroprosenttia nostamaan, niin kuin nyt viime päivinä on nostettu, mutta tämä esitys kuitenkin takaa ostovoiman säilymisen sitä kautta, että me alennamme palkkaverotusta ja erityisesti alennamme sitä myös kunnallisverotuksen kautta pienituloisille. En itse osaa laskea — täällä salissa voi olla veroasiantuntijoita — mitä todennäköisesti palkansaajien ostovoimalle ensi vuonna tapahtuu. Joku varmaan tähänkin puheenvuoroon voi sitten käyttää jatko-osan, koska itse en sitä pysty laskemaan.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ilolla tervehdin tätä esitystä, jossa kilometrikorvauksiin suunnitteilla ollut leikkaus peruttiin. Pohjoisen ihmisille on ensiarvoisen tärkeä tämä esitys, koska meillä pitkien etäisyyk-sien Lapissa tämä 15 000 kilometrin rajapyykki olisi täyttynyt nopeasti, minkä jälkeen leikkuri olisi iskenyt. Moni työssään paljon liikkuva ammattiryhmä olisi joutunut ahdinkoon, mikäli päätös olisi sellaisenaan toteutettu. Pohjoisessa olemme täysin riippuvaisia yksityisautoilusta ja hyvin epätasa-arvoisessa asemassa joukkoliikenteen käyttömahdollisuuksien suhteen. Voi sanoa, että oman auton käyttö on välttämätöntä, koska joukkoliikenteen vuoroja ei yksinkertaisesti ole riittävästi asutuskeskusten ulkopuolella tarjolla.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kuten siinä sähköverossa tässä on elementtejä kilpailukyvyn ja erityisesti tällä kohtaa ostovoiman parantamiseksi. Siitä syystä tyytyväisyydellä katson myöskin oikeudenmukaisuuden toteutuvan tässä ansiotuloveroasteikon osalta, jolloin tätä 1,5 prosentin muutosta ei tehdä sinne ylimpiin veroluokkiin ja -asteikkoihin vaan ainoastaan kaikkiin muihin.

Mutta merkitykseltään itse asiassa ihmisten käteenjäävän osuuden kohdalta suurempi on työtulovähennys ja sitten perusvähennys, joka on etenkin pienituloisten kohdalta huomattavasti tätä asteikkoa suurempi merkitykseltään. Erityisesti tämän perusvähennyksen osalta on nyt toteutettu se tahtotila, että se korvataan kunnille täysimääräisesti. Meillähän kuntaveroprosentin ongelma on ollut se, että siellä varsinainen maksettava prosentti ei todellakaan ole ollut se eikä ole lähelläkään todellista prosenttia, mikä sitten kunnille jää näitten vähennysten osalta.

Äsken sähköveron kohdalla vitsailin sitä, että kyllähän hallitus pystyy tekemään — jos todetaan, että toivottuja tavoitteita ei saavuteta — nopeastikin päätöksiä, jos ollaan saamassa joitain muita tavoitteita, ja tässä kohtaa se totuus tuli eteen siinä kohtaa, kun tehtiin tupoa — vaikka sitä ei tupoksi saa kutsua — eli työmarkkinaratkaisua, jossa tämä kysymys nousi niin suureksi, että tämä toinen osa tästä kilometrikorvauksiin liittyvästä muutoksesta jätettiin tekemättä. Se 5 prosentin tasovähennyshän toteutuu joka tapauksessa, mutta nyt sitten tämä yli 15 000 kilometriä ajavien lisäleikkuri jää sieltä pois.

Mutta näillä ostovoimaa pystytään turvaamaan, ja sen takia olen tyytyväinen, että hallitus ja valtiovarainministeri ovat nämä esitykset tähän tuoneet.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluan kiittää hallitusta siitä, että erityisesti pohjoisten yritysten myyntimiehet voivat saada myös jatkossa, ensi vuonna, oikean verottoman korvauksen oman auton käytöstä. Pidän hyvänä yleensäkin sitä, että kaikkea ei kirjoiteta kiveen vaan voidaan tilanteen niin vaatiessa tarkistaa asioita lopullisesti niistä päätettäessä.

Yleensä totean, että meillä on varsin solidaarinen verotus. Missäpä maassa on pienempi pienituloisen verotus kuin Suomessa, ja missäpä maassa on suurempi yli 6 000 euron tuloverotus kuin Suomessa?

Markku  Eestilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan tämmöinen lyhyt käytännön esimerkki siitä, että verotus on tärkeää ja me tarvitsemme verotuloja mutta jossakin täytyy aina sen kohtuuden mennä: Kun me puhuimme äsken verovapaista kilometrikorvauksista, niin otetaanpa hieman esimerkkinä autoverotus, joka meillä on hiilidioksidiperusteinen. Se kyllä on johtanut siihen, että isot autot, varsinkin painavat autot, ovat aika raskaasti verotettuja. Me olemme monta kertaa maininneet Viron esimerkkinä yritysverotuksen suhteen ja siinä, että siellä ei ole perintö- eikä lahjaveroa. Sinne menee paljon suomalaisia yrityksiä, Viro ja Tallinna ovat aika lähellä. Ei se siihen rajoitu: sinne menee paljon ihmisiä asumaan, siellä on edulliset asunnot, ja kun ostaa ison maasturin, sen saa siellä 60 000 euroa halvemmalla. Tätä tapahtuu joka viikko. Ihmiset tekevät tätä.

Tämä puheenvuoro on sen takia vain, että ei se mikään hyvä asia minunkaan mielestäni ole, että meiltä karkaa veroeuroja sinne, mutta meidän täytyy oivaltaa, että tämä ei ole suljettu yhteiskunta. Me elämme joka hetki vuorovaikutuksessa Euroopan unionin kautta, ja jos joku osaa vastata, paljonko meiltä kuukausittain rahaa lähtee Luxemburgiin ja muihin aivan laillisesti, niin sitä lähtee paljon. Ei kovin paljon varaa ole enää pääomaverotusta kiristää.

Sampsa Kataja  /kok:

Arvoisa puhemies! Epäröin hetken, tulenko tänne pilaamaan moottorimiesten iloista tunnelmaa siitä, että kilometrikorvauksissa ei toteuteta hallituksen aiempaa linjausta siitä, että siirrytään kohti mallia, jossa kilometrikorvauksia maksetaan todellisista kustannuksista. En ota nyt kantaa siihen, oliko tuo malli täsmälleen oikein laskettu vai oliko siinä veivaamista suuntaan tai toiseen, mutta joka tapauksessa sillä tavoiteltiin sitä, että palattaisiin suomalaiseen sinänsä selkeään järjestelmään, jossa palkkatulo on verotettavaa ansiotuloa ja työstä aiheutuvat kustannukset sitten korvataan verovapaasti. Nyt kuitenkin osana työmarkkinaratkaisua päädyttiin siihen — itse asiassa työmarkkinaosapuolet sopivat — että meille tulee tällainen verovapaa korvaus vastoin hallituksen aiempaa esitystä ja täällä päätettyä lakia. Palkkatulon lisäksi maksetaan sitten tämä aiemmin sinänsä oikeana pidetty kilometrikorvaus ja sen päälle sitten nämä verovapaat korvaukset myös siinä vaiheessa, kun auton pääomakulut on jo korvattu.

Toistan, että tämä ei ole kannanotto siihen, että paljon ajavia olisi syytä rangaista, mutta en soisi sellaisen käytännön yleistyvän, jossa työmarkkinaosapuolet sopivat siitä, mikä on verotonta korvausta, ohi tämän eduskunnan.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä käsittelyssä oleva tuloveroasteikkolaki ja eräät muut lait liittyvät osaltaan saavutettuun laaja-alaiseen työmarkkinaratkaisuun. Haluan tässäkin yhteydessä korostaa sitä, että tuo työmarkkinaratkaisu, työnantajajärjestöjen ja työntekijäjärjestöjen sekä hallituksen yhdessä sopima ratkaisu, oli erittäin tärkeä ja arvokas asia Suomen talouskehityksen ja työllisyyskehityksen kannalta. On esitetty erilaisia teoreettispohjaisia arvioita siitä, mikä on saavutetun yhteisymmärryksen myönteinen työllisyysvaikutus. Sitä ei varmasti kukaan pysty tarkkaan arvioimaan, mutta on selvää, että näin palkoista maltillisesti ja pitkäaikaisesti sopimalla saavutetaan parempi vaikutus Suomen työllisyyteen kuin olisi saavutettu, jos työmarkkinaratkaisu olisi mennyt liittotasolla sovittavaksi ja riideltäväksi ja lakkoiltavaksi.

On hyvin tärkeätä Suomen talouden tulevan tasapainon saavuttamisen kannalta, että kun hallitus budjettiriihessä pystyi sopimaan tietyistä pitkän aikavälin rakenteellisten uudistusten peruslinjauksista, niin hallitus ilmoittamassaan aikataulussa eli marraskuun loppuun mennessä pystyy konkretisoimaan näitä linjauksiaan ja todellakin viemään eteenpäin niitä rakenneuudistuksia, joista peruslinjauksia tehtiin budjettiriihen yhteydessä. Tämä on erittäin tärkeää meidän pitkän aikavälin talouden tasapainon kannalta, mutta se on tärkeätä myös Suomen taloudellisen uskottavuuden ja miksei myös hallituksen oman talouspoliittisen uskottavuuden kannalta.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Moottorimiesten ilonpilaajaksi ei edustajasta kyllä tällä kertaa ollut, päinvastoin. On nähtävä metsä puilta, että tämän valtiovarainministeriön valmisteleman kilometrikorvauskiristyksen taustalla oli selvästi epäloogisuutta. Ylikompensaatioita kyllä tulee, jos ajetaan vanhalla autolla, mutta ne, jotka paljon ajavat, eivät pysty ajamaan sillä vuoden 95 Saabilla, jolloin sitten ihan oikeasti tulee sitä ylikompensaatiota. Kun mennään niin, että vaihdetaan kolmen vuoden välein auto ja kun joudutaan ajamaan tiellä 50 000 kilometriä vuodessa, ei voida ostaa Fiat Puntoa, vaikka se on hyvä auto. En kenenkään turvallisuudenkaan vuoksi voisi suoda, että joku kelkkailee pienellä kalustolla tuolla liikenteen seassa, ajaa pitkiä matkoja. On totta, että varmasti ylikompensaatiota syntyy, mutta ei tuolla tavoin.

Minun mielestäni on erinomaista, että työmarkkinajärjestöt havahtuivat tähän, uskalsivat ottaa tähän kiinni, jotta poistettiin työn tekemisen esteitä. Tällä olisi ollut työn tekemisen esteitä, tämä olisi haitannut liiketoimintaa varsinkin myyntipuolella ja kaupallisella puolella. Tässä kohtaa tervehdin kyllä sitä kolmikantaisuutta todella hyvänä. Tässä on ollut myös hallitus mukana, ei ole ulkopuolelta yksinään saneltu sitä, että tämä muutos tehdään.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tässä, niin kuin monessa muussakaan asiassa, ei varmaan yhtä ainoaa oikeaa totuutta ole olemassa. Minä osin yhdyn kyllä edustaja Katajan näkemyksiin siitä, että ei voi olla lähtökohtaisesti tilanne niin synnytetty, että suoritetaan ylikompensaatiota verottomilla korvauksilla. Tässä kannattaa muistaa se, että ne korvaukset eivät johda eläkekertymiin eivätkä ne johda sosiaaliturvamaksuihin eivätkä mihinkään muuhunkaan. Mutta tämä asia tuotuna niin, kuin se nyt tuli sitten tuossa vajaa vuosi sitten, ei ole sekään oikea tapa hoitaa, ja siinä mielessä tämä korjausliike on ihan terve. Se pitää pitemmällä aikajänteellä katsoa, miten se pystytään hoitamaan, mutta hoidettavahan se jollakin tavalla olisi.

Sitten kun edustaja Eestilä sanoi tästä autoverotuksesta yleensä, niin tämä autoverotuksen iso ideahan oli ympäristönäkökulma, josta sitä lähdettiin kehittämään, ja silloin kun se ympäristönäkökulma on ideana, niin polttoainepäästöt ovat niitä, jotka kaikista suurimman vaikutuksen siihen tekevät. Siinä mielessä se on ihan johdonmukainen ja looginen ja minun mielestäni järkeväkin, se on tietyllä lailla muuttanut meidän autokantaamme nimenomaan ympäristönäkökulmasta, päästöjen näkökulmasta, terveeseen suuntaan. Ei niiden tarvitse olla ökymaastureita, joilla ajetaan, vähän pienemmälläkin päästöllä pys-tyy ihan turvallisesti liikkumaan.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Sinänsä ihan painavia puheenvuoroja nämä puheenvuorot siitä, mikä on autoilun todellinen kustannus ja mikä ei. Sitä juuri käsiteltiin noin vuosi sitten, kun päätettiin hallituksen yksimielisellä esityksellä ja täällä myös Myllykosken tuella siitä, että johonkin se raja on vedettävä, ja se vedettiin siihen, mihin se silloin vedettiin. Tietty osa autoilusta kuuluu työnantajan korvattavaksi, ja osa sitten tästä oman auton pääomakulusta on henkilökohtaista kustannusta.

Tämän jälkeen tehtiin muutos, joka ei ollut muutos näihin perusteisiin. Nyt olisi syytä tunnustaa se, että tässä esityksessä astuttiin kyllä sen periaatteen ohi, että palkkatuloja verotetaan ansiotulona ja työstä aiheutuvat kustannukset korvataan sitten verottomina kulukorvauksina, ja tämä oli selkeä kädenojennus, veroton korvaus ohi meidän normaalin verojärjestelmän.

Markku Eestilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä autoverotuksesta: Itsekin pidän sitä samalla tavalla hyvänä kuin edustaja Korhonen. Se on järkevä, koska se johtaa siihen, että ihmiset käyttävät autoja, jotka syövät vähemmän bensaa tai dieseliä. Se johtaa siihen, että meidän kauppatase, vaihtotase paranee, joskin se johtaa myös siihen, että meidän verotulot pienenevät, ja se on yksi keskeinen syy, minkä takia nyt suunnitellaan toisenlaista verojärjestelmää autoveron tilalle, mutta se on taas toinen problematiikka eikä siihen kannata mennä.

Ainut, mitä itse nostaisin esille: Meidän täytyy vain tunnistaa, mihin se johtaa, koska se johtaa siihen — varmasti kenenkään ei tarvitse urheiluautoilla ajaa eikä maastureilla, mutta todennäköisesti jotkut kuitenkin niin tulevat tekemään — että ihmiset saattavat muuttaa Tallinnaan ja ostaa sieltä ilman autoveroa isoja autoja, urheiluautoja, maastureita — se ei varmaan ole Korhosen eikä minun vika — ja se johtaa siihen, että ihmiset pitävät Keski-Euroopassa näitä autoja, eivät tuo niitä Suomeen eivätkä tuo veroeuroja Suomeen. Johonkin se raja kannattaisi vetää: ne prosentit, mitä siellä tällä hetkellä joidenkin autojen kohdalla on, ovat turhan korkeita. Sitäkin voisi miettiä, onko se fiskaalinen ongelma vai onko se muusta syystä johtuva ongelma.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Eestilä tietenkin omalla laillaan voi ehkä olla oikeassa yksilöitten kohdalla, kun mennään tarpeeksi pieneen joukkoon, mutta kyllähän, kun poliittisia päätöksiä tehdään, linjavalintoja tehdään, silloin pitää valita isoja kokonaisuuksia ja isoja linjoja, ja kyllä nyt ympäristö, ilmasto, on sellainen linja, että jos nyt yksi tai kaksi ihmistä vuositasolla menee sitten Keski-Eurooppaan tai Viroon ja ostaa ökymaasturin sieltä, niin en minä tiedä, ei sillä linjoituksella kovin montaa päätöstä kyllä pysty tekemään tässä isossa kuvassa. Kun ja jos se ilmastoratkaisu on kumminkin Suomenkin kannalta ja kaikkien kansalaisten kannalta tulevaisuuden näkökulmasta katsottuna kaikista tärkein ratkaisu, mitä tässä yhteiskunnassa tehdään, niin kyllä sille pitää olla silloin alisteisia näitten muiden asioiden, ja en minä nyt oikein usko, ei Virokaan nyt loputtomiin voi jatkaa tätä verokikkailua omilla keinoillaan. Jossakin vaiheessa, jos ei muuten, kansalaiset heräävät sielläkin.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Korhonen puhui linjakkuudesta, ja oikeastaan sitä linjakkuutta peräänkuulutan myös hallitukselta näissä veroratkaisuissa. Nyt tässä monelta osin kiitellyssä ja erinomaisessa hallituksen veropaketissa on kuitenkin poikkeuksia tähän linjakkuuteen.

Yksi näistä on tämä kilometrikorvauksen avaaminen, jossa siis — tunnustettakoon se — päädyttiin siihen, että on syytä antaa tällainen veroton kädenojennus niille, jotka paljon ajavat.

Toinen linjattomuus koskee koulutusvähennystä. Koulutuskulut ovat yrityksessä normaalistikin kustannuksia, joista seuraa vähennys, mutta nyt jälleen osana tätä työmarkkinaratkaisua työmarkkinaosapuolet saivat aikaan sen, että päädyttiin kompensoimaan näitä koulutuskustannuksia enemmän kuin mitä ne todelliset kustannukset ovat — en nyt sano, että samalla tavalla kuin näissä kilometrikorvauksissa, mutta kuitenkin tämä on tällainen ylimääräinen järjestelmästä poikkeava verovähennys. Vastaavasti sitten taas, toiselta puolelta, todelliset kustannukset edustuskulujen osalta eivät ole vähennyskelpoisia kustannuksia. Kyllä näiden esitysten kohdalta täytyy kysyä, missä on se linjakkuus.

Toivoisin, että nämä esimerkit jäävät ainutkertaisiksi poikkeuksiksi siitä meidän yleisesti selväpiirteisestä ja myös sen vuoksi hyväksyttävästä verojärjestelmästä.

Markku Eestilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Itse asiassa me Korhosen kanssa emme kovin suurta riitaa saa ilmastokysymyksistä. Tietenkin ne ovat globaaleja, ja jos me ajattelemme sitä matemaattista tosiasiaa, se on ihan yks ja hailee, millä me Suomessa ajelemme, ajammeko me, Korhonen ja minä, täällä kaksisylinterisellä dieselillä vai V8:lla, maailma ei parane milliäkään — ei se toki pahenekaan siitä. Tämä suhteellisuus pitäisi joka asiassa ottaa huomioon.

Ja jos me ajattelemme suurta kuvaa, mihin Korhonen viittasi, niin minä vähän luulisin näin, että autotehtaat eivät kovin paljon piittaa siitä, mikä on Suomen tarve ja mikä on autoverotuksen laatu Suomessa. Ne tekevät just sellaista kehitystä kuin ne tekevät, ja markkinat ovat täysin muualla. Eli tämä suuri kuva Suomen autoverosta ei tule muuttumaan, ei pätkääkään. Mutta toki minä ymmärrän, että se on hyvää filosofiaa.

Olen samalla mielellä, että verotus on oikein rakennettu — sanoisinko näin, että lähes oikein rakennettu — sillä CO₂-mallilla. Mutta yhdestä asiasta, kun mennään ilmastoajattelussa liian pitkälle, minä otan esimerkin: 2 000 metsäkonetta rakennetaan Euroopassa ja niihin pannaan uudet koneet, ja taas tulee Euroopan unionissa uudet määräykset. Se tekee valtavasti kustannuksia, eikä mitään hyötyä eikä mitään matemaattista hyötyä siitä tule olemaan. Se tekee suomalaiselle metsäkoneteollisuudelle valtavat kustannukset, eikä sillä saavuteta yhtään mitään, koska ne koneet ovat sitten teholtaan pienempiä ja joudutaan lisäämään ja tuotto on pienempi. Ilmastoajattelu siellä johtaa aivan päinvastaiseen lopputulokseen kuin mihin sen pitäisi järjen mukaan johtaa.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kauniiksi lopuksi: Täytyy vielä sanoa, että ei voi olla oikein, että meillä verotuksellisesti kohdellaan eri ammattiryhmiä erikseen. Jos nyt puhutaan linjakkuudesta, niin on kyllä pakko todeta, että jos metallimies ajaa jollekin työmaalle reppuhommiin ja naapuriin tulee työskentelemään rakennusmies samalle työmaalle niin että verotuskohtelu tässä asiassa on erilainen, niin kyllä minun mielestäni tämä palautti nyt sen tasavertaisuuden ammattikuntien kohdalla aivan oikealle tasolle. Minun mielestäni, kun tehdään sitten verolinjauksia, pitää muistaa, että nyt tultiin linjakkaasti sille tasolle, mikä oli aiemminkin, ja mahdollistetaan työntekijöiden tasavertainen kohtelu verotuksellisesti.

Martti Korhonen /vas:

Herra puhemies! En minä tiedä, ei ainakaan minulla ole kenenkään kanssa tarkoitus riitaa saada aikaiseksi vaan käydä sellaista keskustelua, joka johtaisi kohtuullisen hyvään lopputulokseen kaikkien kannalta.

Tämä ilmastokeskusteluhan on tyypillisesti semmoista keskustelua, jossa perusteluna käytetään hyvin useasti, että ei meidän Suomena tai ei meidän yksilöinä tai ei minun tarvitse tehdä sitä eikä tarvitse tehdä tätä, ja kun tarpeeksi monta yksilöä ajattelee, niin se on iso kokonaisuus, jolloin kukaan ei tee mitään. Eihän se mene näin. Ja kyllähän me Suomessa olemme edelleenkin, ei nyt ihan kehitysmaatasolla, mutta ei kovin kaukanakaan olla kyllä siitä ajattelusta, esimerkiksi linja-autoliikenteen osalta, joka on julkista liikennettä. Meidän kriteerit ovat kerta kaikkiaan niin löysät, että meille tulee Euroopasta sellaista bussikalustoa, jota muualle ei kelpuuteta, nimenomaan päästöjen näkökulmasta. Onhan tämä nyt ihan käsittämätöntä, että me emme saa kunnallisellakaan tasolla sellaisia kilpailuehtoja ja meille voidaan tuoda tänne autoja, jotka eivät kelpaa Kööpenhaminaan tai Tukholmaan mutta Helsinkiin ja Ouluun kelpaavat. Kyllä tässä pitää se linja olla. Ja silloin kun me puhumme tällaisesta linjoituksesta, niin sen linjan pitää olla kohtuullisen selkeä, jos me haluamme vaikutteita. Jos me emme halua niitä vaikutteita, niin sittenhän tilanne on toinen. Mutta ei siinä voi lähteä oikein lusmuamaan sinne, että meillä yhdellä tai kahdella on sellainen tilanne emmekä me vaikuta. Niin kuin minä äsken sanoin, kyllä ostajat vaikuttavat. Tämä varmaan tulee muuttumaan. Se on muuttunut Amerikan käyttäytymisessä, autokannassa, se on muuttunut Euroopassa, ja se tulee muuttumaan myös Virossa, Latviassa, Liettuassakin, kunhan tämä pahin vaihe menee ohi, ja erittäin hyvä, että se tulee muuttumaan.