Täysistunnon pöytäkirja 113/2009 vp

PTK 113/2009 vp

113. TORSTAINA 26. MARRASKUUTA 2009 kello 16.00

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys vuoden 2010 tuloveroasteikkolaiksi sekä eräiksi tuloverotusta ja verotuksessa sovellettavia korkoja koskeviksi muutoksiksi

 

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Hallituksen esitys noudattaa melko lailla viime vuosien kaavaa, tämä valtion tuloveroesitys. Valtion tuloveroasteikkoon tehdään reilu niin sanottu inflaatiotarkistus ja lisäksi rajaveroprosentteja alennetaan 0,5 prosenttiyksikköä. Alinta tulorajaa korotetaan muita enemmän, 16 prosenttia 13 100 eurosta 15 200 euroon. Inflaatiotarkistus ottaa itse asiassa huomioon myös ansiotason nousun, sillä ylintäkin tulorajaa nostetaan noin 3 prosenttia, mikä on nykyistä inflaatiovauhtia tai pikemmin deflaatiovauhtia enemmän.

Valtionverotuksen työtulovähennystä, joka otettiin käyttöön vuonna 2006, korotetaan hieman. Tällä kertaa laajennus on melko vaatimaton eikä kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä koroteta. Kunnallisverotuksen perusvähennyksen korotus tehdään nyt ensimmäisen kerran vuoden 1991 jälkeen. Tämä tuo pitkästä aikaa helpotusta kaikkein pienituloisimmille, erityisesti päivärahoilla eläville, ja siitä hyötyvät myös pienipalkkaiset ja eläkeläiset. Eläketulovähennysten kertoimia muutetaan siten, että eläkeläisten verotus ilmeisesti keventyy suunnilleen samalla tavalla kuin palkkatulojen verotus. Kunnallisverotuksen eläketulovähennyksen kaavaa muutetaan siten, että perusvähennyksen korotus ei pienennä eläketulovähennystä, ja siten, että myös eläkeläiset hyötyvät perusvähennyksen korotuksesta.

Jos katsotaan veroasteen muutoksia ja myös nettotulon prosentuaalisia muutoksia, esitys suosii perusvähennyksen korotuksen vuoksi jonkin verran viime vuosia paremmin pienituloisia. (Ed. Kallis: No niin!) — Tietenkin hyvätuloiset saavat euromääräisesti enemmän, ed. Kallis. Esimerkiksi 100 000 euron palkkatuloilla hyötyy vuodessa noin 765 euroa ja 500 000 euron tuloilla noin 2 700 euroa. — Näissä laskelmissa ei ole otettu huomioon kunnallisverotuksen korotuksia; kunnallisverojahan korotettiin 181 kunnassa eli yli puolessa Suomen kunnista. Kunnallisverotuksen perusvähennyksen korotus saisi olla suurempi. Nimellinen korotus vuoden 1991 tasoon on 49 prosenttia, josta suurin osa voidaan ymmärtää inflaatiotarkistukseksi. Samaan aikaan valtionverotuksessa verotettavan tulon alarajaa on nostettu 120 prosenttia. Valtion tuloveroasteikon ylin prosentti oli 39 prosenttia vuonna 1991. Nyt hallitus esittää 30:tä prosenttia ylärajaksi. Tänä vuonnahan se on 30,5 prosenttia.

Pienituloisimpia ja hyvätuloisia on pitkällä aikavälillä kohdeltu aivan eri tavalla. Päivärahatulon ja palkkatulon verotuksen ero säilyy suunnilleen yhtä suurena tai jopa suurentuu edelleen vuonna 2010 vuoteen 2009 verrattuna, sillä palkkatuloja koskevien perusvähennyksien korotuksien ohella on valtionverotuksen kevennykset, joista pienien päivärahatulojen saajat eivät hyödy. Elikkä tämä on suunnilleen tämä hallituksen esityksen linja.

Herra puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ei ole tyytyväinen hallituksen veropoliittiseen linjaan. Siinä on monia ongelmia, ja olemme puhuneet jo aikaisemmin ja vaatineet, että suurituloisille ei tule antaa niin mittavia verohelpotuksia kuin on annettu. Tämän johdosta tulemme esittämään asian yksityiskohtaisessa käsittelyssä verotaulukkoihin, että vuonna 2010 verotaulukkoja muutetaan niin, että 60 000 ja sitä enemmän ansaitsevan veroprosentti olisi 31,5 prosenttia hallituksen esityksen 30 prosentin sijaan. Vuonna 2008:han tämä veroprosentti oli yli 62 000 euroa ansaitsevan kohdalla juuri tämä 31,5 prosenttia ja tänä vuonna, kuten mainitsin, 30,5 prosenttia. (Ed. Kallis: Paljonko se on tänä vuonna?) — Tänä vuonna se on 30,5 prosenttia.

Tämä merkitsee sitä, että suurituloisten tai hyvätuloisten verotusta kiristetään. Tätä pidämme aivan oikeana, sillä kuluneina vuosina 2006, 2007, 2008, 2009 hyvätuloiset, jotka ovat ansainneet esimerkiksi noin 100 000, ovat saaneet noin tuhannen euron kahta puolta verohelpotuksia. Kuten jo äsken totesin, nämä kaikista pienituloisimmat ovat olleet vuodesta 1991 asti ilman verohuojennuksia, mutta nyt kyllä heille tulee verohuojennus. Minä myönnän sen, ja se on hyvä asia, mutta meidän mielestämme tämä olisi tullut ehdottomasti nostaa 3 000 euroon, elikkä muuttaa tätä 106 §:ää niin, että tämä perusvähennys olisi 3 000 euroa, hallituksen esitystä selvästi enemmän.

Tähän hallituksen esitykseen olemme myöskin esittäneet, että 92 §:ään tehtäisiin sellainen muutos, että omaishoidon tuen saajat omaishoidon tuen osalta vapautettaisiin verosta. Käytettävissä olevan aineiston pohjalta vuonna 2007 omaishoidon tuen saajia oli kaikkiaan noin 37 000 henkilöä. Maksettu omaishoidon tuki heille oli noin 225 miljoonaa euroa. Täällä on puhuttu kauniisti omaishoitajien arvokkaasta työstä, mitä se totta kai onkin. Siitä on puhuttu kauniisti ja sitä on pidetty erittäin tärkeänä, ja se on myöskin varmasti säästänyt paljon yhteiskunnan kustannuksia. Mutta tässä veroasiassa omaishoitajat ovat jääneet edelleenkin, voi sanoa, enemmän kuin lapsipuolen asemaan. Omaishoitajilta kerätään tästä omaishoitajapalkkiosta veroa noin 60 miljoonaa euroa vuodessa. Noin 60 miljoonaa euroa vuodessa.

Tämän johdosta me esitämme, että omaishoitajien palkkio olisi verovapaata elikkä tätä 92 §:ää muutettaisiin tällä tavalla. Mielestäni tämä on vähintä, kun samalla hallitus kuitenkin on antamassa kaikista suurituloisimmille varsin huomattavat verohelpotukset. Kuten jo totesin, meillä on muun muassa näitä 500 000 euroa ansaitsevia henkilöitä, jotka saavat sen 2 600 euroa vuodessa nettona käteen lisää rahaa, eikä tätä voi pitää millään tavalla oikeudenmukaisena.

Herra puhemies! Lain yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulen tekemään vastalauseen 1 mukaiset muutosesitykset.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Totean nyt, kun ed. Kuoppa totesi, että perusvähennystä ei ole korotettu vuoden 1991 jälkeen ja on erittäin hyvä asia, että nyt korotetaan, että on aika huvittavaa, että silloin kun sitä on korotettu, silloin on ollut porvarihallitus. Ihmettelen vähän, ettei ole tuon 1991 jälkeen korotettu, vaikka demareilla on ollut aika vahva ja myöskin vasemmistoliitolla aika vahva asema hallituksessa, ihmettelen todella. Mutta me molemmat ed. Kuopan kanssa nautimme ja iloitsemme siitä, että nyt tämä korjataan.

Katsoin hieman, mitä tämä hallituksen esitys käytännössä tulee merkitsemään. Ministeri Katainen on tässä salissa eduskunnan edessä sanonut, että hallitus keventää veroja vain kaikkein pientuloisimmille, vain kaikkein pientuloisimmille. Tämä kyllä tarkoittaa sitä, että jos katsoo hallituksen esitystä, niin pientuloinen on yli 120 000 ansaitseva. Hän on pientuloinen, koska hänen veronsa myöskin kevenee niitten esitysten ja tietojen perusteella, mitä hallitus omassa esityksessään esittää.

Mutta totuus on kuitenkin se, että tässä ei, kun on laskettu — hallitus esittää, että pienemmissä tuloluokissa muutos on 3,66 prosenttia, 1,83, 1,07 jne. ja suuremmissa tuloluokissa 0,8, 0,83, 0,86 — ole otettu huomioon sitä, mitä olisi mielestäni pitänyt ottaa huomioon, että eläkevakuutusmaksut nousevat, työttömyysvakuutusmaksu nousee, sairausvakuutuslain mukaiset maksut nousevat. Nämä kaikki nousevat 0,87 prosentilla. Siis 0,87 prosentilla.

Mutta kun nämä ovat vähennyskelpoisia verotuksessa ja kun marginaalivero suurituloisille on noin 60 prosenttia ja pientuloisille 30—40 prosenttia, niin uskokaa tai älkää, totuus on se, että ainoastaan alle 40 000 ansaitsevien vero, siis vuodessa 40 000 ansaitsevien vero, todellisuudessa alenee. Kun mennään suurempiin tuloluokkiin, niin, ed. Kuoppa, silloin ei käy niin kuin te sanotte, että suurituloinen hyötyisi tuhansia euroja. (Välihuuto: Hyötyy!) — No, no, se on ihan turha väittää, että hyötyisi tuhansia euroja vuodessa. Tässä 0,80 prosentin veronkevennyksessä ei ole otettu huomioon juuri tätä 0,87:ää, jolla nämä maksut nousevat. Kun otetaan sitten huomioon, että ne ovat verotuksessa vähennyskelpoisia, niin se tarkoittaa sitä, että vero kevenee noin 0,5 prosentilla.

Mutta ed. Kuoppa, aivan niin kuin kaikki muutkin edustajat, tietää varsin hyvin, että noin 200 kunnassa veroprosentti nousee, ja ihan mielenkiinnon vuoksi olen katsonut, mitä tämä merkitsee. Se merkitsee käytännössä sitä, että yli 50 000—60 000 ansaitsevien vero ensi vuonna kiristyy. Onko se hyvä, onko se huono asia? Varmasti me kaikki toivomme, että se olisi laskenut, mutta kyllä kristillisdemokraattinen ryhmä, kun me olemme tästä keskustelleet, on todennut, että kyllä on tärkeää tukea niitä, jotka käyvät töissä, joilla on ansiotuloa edes pikkasen. Tästä syystä me olemme hallituksen esityksen takana tämän tuloveroasteikon osalta.

Vasemmistoliiton vastalause ja teidän taulukkoesityksenne poikkeavat hallituksen esityksestä oikeastaan vain tuon yli 60 000 ansaitsevien osalta. Muuten se on hallituksen esityksen mukainen. Mutta paljonko se kiristyy sitten niillä, joilla on 60 000 tai enemmän? Se kiristyy noin 1,5 prosenttiyksiköllä, siis vero kiristyy 1,5 prosenttiyksiköllä, ja sitten vielä kun pannaan siihen nämä sairausvakuutusmaksut, työttömyyseläke- ja eläkevakuutusmaksut, niin se kiristyy vielä enemmän. Voi kyllä kysyä, onko se viisasta politiikkaa ottaen huomioon, että arvonlisävero nousee myöskin heinäkuun 1. päivänä.

Sosialidemokraattien esitys tuloveroasteikosta poikkeaa kaikkein eniten, selvästi enemmän kuin vasemmistoliiton. Siinä kiristetään hallituksen esitykseen nähden veroja 0,5 prosenttiyksiköllä joka tuloluokassa, mikä käytännössä tarkoittaisi kyllä sitä, että kaikkien niiden, jotka asuvat kunnassa, jossa veroprosenttia nostetaan, vero kiristyisi. En minä tiedä, onko se ihan hyvää politiikkaa. Ymmärrän, että valtio tarvitsee kyllä rahaa. (Ed. Saarinen: Valtionvero ei kiristy!) — Kokonaisvero kiristyy.

Meillä oli ja on edelleen vaihtoehtobudjetti, ja siihen sisältyi hieman toisenlaisia veronkevennyksiä ja veronkorotuksia, ja kyllä minun mielestäni se kaikkein suurin verotuksen puolella tehty virhe oli poukkoilu arvonlisäverolain kanssa ja varsinkin ruuan arvonlisäveron kanssa, kun ensin alennetaan 5 prosenttiyksiköllä ja sitten nostetaan 1 prosenttiyksiköllä. Jos me olisimme siirtyneet heinäkuun 1. päivänä tähän 13 prosenttiin, niin valtion kassa olisi yli 300 miljoonaa vahvempi, ja niitä rahoja olisi kyllä hyvin tarvittu tuolla kuntakentällä.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kallikselle vastaan ensin siihen, kun hän sanoi, että meidän mallissamme verotus kiristyy niillä, jotka asuvat kunnissa, joiden veroprosentti kiristyy. Pitää paikkansa. Mutta kun katsoo meidän kokonaisvaihtoehtobudjettiamme, tavoitteemme on nimenomaan turvata kuntatalous niin, että siellä ei jouduta kiristämään veroja. Kuntavero on yhä tasaluonteinen vero, vaikka siinä vähennysten kautta on tullut progressiivisia elementtejä. Tämä on se sosialidemokraattien tausta-ajatus. Progressiivista verotusta valtiolla me kykenemme muokkaamaan, hahmottamaan oikeudenmukaisella tavalla. Pyrimme saamaan kuntatalouden kuntoon, jotta kunnissa ei jouduta korottamaan veroprosentteja, jotka silloinkaan vielä eivät tunnu riittävän, ja näin saamme turvattua ihmisille oikeudenmukaisen tulonjaon. Täällä päätetään vain valtionverosta tässä kohtaa, kunnissa päätetään kuntaverosta, ja kokonaisvaihtoehdolla pyrimme siihen, että kunnat eivät joudu tekemään tämän porvarihallituksen likaista työtä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ja tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on ristiriita. Hallitus kertoo ensin, että se on hallitusohjelmassa linjannut veronalennusvaransa. Sen jälkeen se kuitenkin kertoo, että tämä esitys ei syö sitä hallitusohjelman veronalennusvaraa. En tiedä, millä perusteilla tähän lopputulokseen päästään, koska näköjään hallituspuolueiden näkökanta on se, että verotuksen keventäminen on eri asia kuin verotuksen lieventäminen, ja näiden sanojen yks yhteen -synonyymiys on kuitenkin tämän esityksen taustalla.

Samalla kun hallitus kertoo, että tällä tavoin alennettuja veroja ei voida luokitella hallitusohjelman mukaisiksi veronalennuksiksi, on täysin käsittämätöntä, että valtiovarainvaliokunnan mietinnössä hetkeä myöhemmin kerrotaan, mikä on se peruste, mikä luokitellaan hallitusohjelman mukaiseksi. Täällä sanotaan, että vasta inflaatiotarkistuksen ja ansiotason nousun kompensoinnin ylittävää verotuksen lieventämistä pidetään verotuksen varsinaisena keventämisenä.

Arvon hallituspuolueiden edustajat, marginaalivero 0,5 prosenttiyksikköä per tuloluokka on sitä todellista keventämistä, mikä menee teidän omien määritelmienne mukaan, mutta toisaalta te kiellätte, etteikö tämä syö sitä veronalennusvaraa. Toivoisin edes jonkinlaista loogisuutta ja systemaattisuutta tähän.

Mutta sosialidemokraattien vastalauseessa meillä on oma tuloverotaulukkomme. Me olemme tehneet inflaatio- ja indeksitarkistukset joka tuloluokkaan nimenomaan, jotta kenenkään verotus ei kiristyisi. Saamme kohdennettua pienituloisille verohelpotusten kautta toimeentulon parannusta korottamalla perusvähennystä enemmän kuin hallitus. Meillä on aiemminkin ollut linja, että hallituksen nyt esittämä 2 200 euroa tai aiemmin ollut 1 480 euroa ei riitä, ja esitämme siihen 3 000:ta euroa. Täytyy antaa kuitenkin hallitukselle tunnustus siitä, että taulukoihin valtionveron alarajaa on nostettu, mikä tuo hyviä elementtejä mukaan. Se täytyy antaa tunnustuksena, koska silloin, kun semmoisen paikka on, niin ilman muuta se sanotaan. Mutta kokonaisuus meillä jälleen tuo tukea huomattavasti enemmän sinne pienituloisimpien päähän. Meillä on omassa vaihtoehtoesityksessämme myös asumistukea lisätty sinne kaikkein pienituloisimmille, koska asuminen on täysin välttämätön elementti ihmisten elämässä.

Työsuhdematkalipusta sen verran, että verojaostossa kun kuultiin asiantuntijoita, niin minä luulen, että jokaiselle avautui pikkuhiljaa, mikä on se malli, mitä nyt esitettiin. Malli on parempi kuin se tänä päivänä on, ja jälleen täytyy antaa kiitosta hallituspuolueiden edustajille, että neuvotteluissa löytyi vielä joustovaraa siitä ylöspäin. Mutta meillä sosialidemokraateilla on oma vaihtoehtomme siitä, että työsuhdematkalipun tulee olla täysin verovapaata. Olemme ensinnäkin lähteneet siitä, että jos joukkoliikennettä halutaan hyödyntää ja sen käyttöä edistää, sen tulee olla todellinen vaihtoehto. Sillä on ympäristöelementtejä, sillä on myös monia muita elementtejä, joita monesti hallituksen puolelta kuullaan kauniina sanoina, mutta kun pyydetään todellisia toimia, niin niitä ei ole.

Meidän työsuhdematkalippumme maksaa enemmän, totta kai, kuin hallituksen, mutta tänään esitellyssä vaihtoehtobudjetissamme olemme tuoneet esimerkkejä niistä hallituksen esityksistä, joilla se itse rapauttaa omaa veropohjaansa vielä lisää näinä aikoina, kun jo normaaliverotulot vähenevät ja niitä vastaan täytyy ottaa velkaa. Meillä vaihtoehtobudjetissa lisätään myös verotuloja, ja tällä vastalauseella tähän tuloverolakiin edistetään oikeudenmukaisuutta.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kahteen asiaan: Kunnat ovat jo tehneet veropäätöksensä, mikä on veroprosentti ensi vuodelle, ja vaikka muutettaisiin tätä taulukkoa, niin kunnat ovat jo nostaneet veroprosenttiaan. Sen takia putoaa pohja pois siltä, ettei kuntien olisi tarvinnut nostaa. Mutta paljon suurempi kysymys on tämä, kun te sanoitte, että 0,5 prosenttia otatte marginaaliverosta pois. Muistakaa nyt, että nämä vakuutusmaksut, joista minä puhuin, nousevat 0,87 prosenttia. Ne ovat kyllä vähennyskelpoisia verotuksessa, mutta se tarkoittaisi kyllä sitä, että verotus kiristyisi. Silloin te ette voi sanoa, että te ette kiristä veroa, te otatte vain marginaaliveron pois. Kyllä todellisuudessa verotus monessa tapauksessa kiristyisi.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kalliksen logiikalla pääsemme juuri siihen, että politiikalla itsellään ei ole mitään vaikutusta tai merkitystä, kun sanoitte, että kunnat ovat jo nostaneet veroprosentteja — totta ihmeessä, kun hallituksen esitys on annettu tähän taloon alkusyksystä, loppukesästä. On nähty, miten se tulee etenemään, ja tiedetään enemmistödemokratian tässä toimivan niin, että hallituspuolueethan vannovat kirjan nimeen, kirjan mukaan menemiseen, jos tiukkaa tulee, ja kunnat ovat nähneet sen tilanteen ja ovat pakotettuja siinä tilanteessa tekemään verojensa korotusta, kun hallitus on sysännyt sille sen vastuun, mihin sillä itsellä ei kantti riitä.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan oikein, mutta sen takia vaihtoehtobudjetit annetaan hyvissä ajoin, ihan niin kuin kristillisdemokraatit tekivät. Te annatte vaihtoehtobudjettinne tänä päivänä, johon sisältyy verojen kiristystä. Tämähän saattaisi ihmiset vielä pahempaan saumaan. Nyt verot joka tapauksessa nostetaan. Jos teidän esityksenne voittaisi — kyllä minä ymmärrän, että se on mielipideilmaisu, mutta jos se voittaisi — niin sehän tarkoittaisi sitä, että verot kiristyisivät kyllä aika lailla.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Osa kunnista on todella nostanut veroprosentteja. Osa näistä kunnista ei ole nostanut veroprosenttia niin paljon kuin ehkä tarvitsisi sen vajauksen kattamiseksi. Ainakin niille kunnille tämä meidän esityksemme tulisi avuksi. Monet kunnat ovat varmasti päättäneet myös sen, että vaikka ne nostavat veroprosenttia, niin jos kunnan taloustilanne muuta kautta helpottuu, niin veroja on myös helppo alentaa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! On syytä ehkä jatkaa tuota äskeistä keskustelua siten, että valitettavasti kunnissa on käynyt sillä tavalla, että silloin kun oli hyvät ajat, kunnissa ei oikein kyetty sopeuttamaan taloutta todellisiin olosuhteisiin, ja nyt kun tulee huonommat ajat, niin joudutaan varsin vaikeaan tilanteeseen. Täytyy sanoa, että tässä suhteessa on syytä kyllä vedota kunnallisiin päätöksentekijöihin, että katsottaisiin verotulojen kehitystä hieman pitemmällä aikajaksolla.

Mitä tulee sitten hallituksen toimenpiteisiin, niin verrattuna esimerkiksi edelliseen lamaan tai jopa normaaleihin aikoihin, kuntiahan on tällä kertaa kohdeltu poikkeuksellisen hyvin; muun muassa kuntien kansaneläkemaksut on poistettu, ja tietysti oppositio vastusti tätä. Tietysti se on saattanut pelottaa joitakin kuntia, että saattaa olla, että jos nämä maksut palautetaan, kuntien taloudellinen asema heikkenee. Siitä syystä on ehkä ajateltu sitä, että näitä kunnallisia veroja joudutaan nyt pitämään korkealla ensi vuonna, jotta saadaan riittävästi rahoitusta tulevaisuutta varten. Mutta monet tekijät usein vaikuttavat siihen, millä tavalla kunnissa käyttäydytään.

Arvoisa puhemies! Usein me keskustelemme tuloverotuksesta vähän liian sisäsyntyisesti. Meidän oikeastaan aina pitäisi verrata sitä, miten suomalainen verojärjestelmä toimii suhteessa muitten eurooppalaisten maitten verojärjestelmiin, erityisesti Pohjoismaihin, mutta muihinkin EU-maihin. Selvitykset vertailussa EU-maihin osoittavat selkeästi sen, että Suomessa pienituloisten tuloverotus on selvästi kevyempää kuin Euroopassa keskimäärin, keskituloisten on suurin piirtein siellä, missä Euroopassa on keskituloisten verotus, ja suurituloisten on aivan huippua eurooppalaisittain katsottuna. Eli tuloverotusjärjestelmä Suomessa on poikkeuksellisen progressiivinen ja suosii pienituloisia. Tietysti tämä pitää muistaa. Siinä suhteessa, jos halutaan vielä jyrkentää progressiota, niin voi sanoa, että Suomi joutuisi tietyllä tavalla Euroopassa ulkokehälle tässä suhteessa.

Toinen tekijä, jolla on merkitystä, on se, että Suomessa perheiden verotus on poikkeuksellisen korkea verrattuna muihin eurooppalaisiin maihin, yksittäisten verotus on suhteellisen kohtuullista. Tietysti varmasti jossakin vaiheessa on syytä pohtia myöskin perheitten verotuksellista asemaa ja sitä, voidaanko sitä pyrkiä kehittämään jollakin tavalla. Täytyy sanoa, että pääministeri Vanhanen on tuonut esille tämän perheverotuksen, ja kyllä mielestäni ihan perusteltua on se, että tätäkin mallia voitaisiin tutkia, selvittää, koska vastaavan tyyppinen järjestelmä on monessa eurooppalaisessa maassa käytössä, ja siitä on saatu hyviä kokemuksia, ja mitään tällaista järjestelmää sinänsä ei pitäisi suoralta kädeltä tyrmätä, niin kuin Suomessa yleensä tehdään, vaan selvittää ja arvioida tilannetta.

Mitä tulee nyt tähän ensi vuoden tuloveroesitykseen, niin mielenkiintoista on se, kuten täällä ed. Kallis jo totesi, pienituloisia tässä yhteydessä suositaan selvästi, he hyötyvät kaikkein eniten. Ei tarvitse kuin katsoa näitä verovaikutuksia: 3,6 prosenttia 5 000 euron tuloilla ja 1,83 prosenttia 10 000 euron tuloilla, 1,07 prosenttiyksikköä 20 000 euron tuloilla ja vain 0,86 prosenttia 100 000 euron tuloilla. Hyvin voimakkaasti suositaan nimenomaan pienituloisia, ja mistä se johtuu? Se johtuu siitä, että tosiaan työtulovähennystä nyt nostetaan ja myöskin perusvähennystä huomattavasti. Ja kuten sanottu, sinipunahallituksen aikana ei kyetty nostamaan perusvähennystä. Nyt vasta, kun on saatu kunnon porvarihallitus, tänä aikana pidetään pienituloisista myöskin verotuksessa huolta ja perusvähennystä korotetaan ja tällä pidetään huolta siitä, että pienituloiset hyötyvät.

Arvoisa puhemies! Tätä sosiaalisempaa veromuutosta tuloverotuksen osalta tässä salissa ei ole nähty ainakaan 25 vuoteen, joten siinä suhteessa täytyy sanoa, että kun puhutaan pienituloisista, pienituloisten suosimisesta, niin tämä hallitus kyllä tässä suhteessa saa kaiken ansion, kun ottaa myöskin huomioon, että tämän vuoden tuloveromuutoksissa pienituloisten asemaa kohdeltiin selvästi paremmin kuin keskimäärin aikaisempina vuosina.

Mitä sitten tulee ihan kokonaisverotukseen, niin varmasti se on oikea arvio, kun todetaan, että jos henkilö asuu kunnassa, jossa kunnallista veroprosenttia ei koroteta, niin hyvä on. Työtulojen nousun, joka viime vuonna oli suhteellisen korkeata, verotusta kiristävä vaikutus kyetään torjumaan ja pieni kevennys henkilölle tulee. Mutta välittömästi, jos kunnassa korotetaan kunnallista veroprosenttia vaikka vain 0,25, niin siinä tilanteessa jo päädytään tilanteeseen, jossa henkilön tuloverotus kiristyy. Tietysti valitettavasti voidaan sanoa, että suurimmalla osalla suomalaisista, koska yli puolet kunnista korottaa tuloveroa, tuloverotus jonkin verran kiristyy. Mutta meidän täytyy varautua olosuhteisiin, joissa me joudumme kiristämään ylipäätänsä kaikkia veroja, ja tietysti täytyy toivoa, että ensisijaisesti kiristetään kulutuksen verotusta, ympäristöveroja, ja että työnteon verotus pyritään pitämään niin kevyenä kuin suinkin mahdollista, jotta siitä ei aiheudu haittaa työn tekemiselle tässä maassa.

Myönteisenä täytyy todeta se, että työsuhdematkalipun verovapautta parannetaan tässä suhteessa, ja varsinkin kaupunkiseuduilla sillä on varsin suuri merkitys.

Lopuksi haluan todeta, arvoisa puhemies, että työmatkakulujen osalta täällä oli hallituksen esityksessä 93 §:n 5 momentti ja siinä oli sinänsä aivan oikein todettu, että osakeyhtiön yhteisöosakas saisi vähentää ansiotuloistaan työmatkakustannukset. Tämä on välttämätöntä tietysti sen jälkeen, kun 2008 korkein hallinto-oikeus antoi päätöksen, että tämä ei olisi mahdollista. Mutta tähän samaan momenttiin oli sitten laitettu monia muitakin seikkoja, ja tältä osin jaosto ei saanut kunnon selvitystä siitä, halutaanko tässä jollakin tavalla muuttaa nykyistä matkakustannusten vähennysten käytäntöä, ja tältä osin verojaosto ja valtiovarainvaliokunta laittoi tämän uuteen valmisteluun. Se oli perusteltua sillä tavalla, että tuo pykälä saadaan siltä osin kuntoon, että jokainen oikeudenmukaisesti voi jatkossakin vähentää matkakustannuksensa. Mutta tärkeätä on, että yhtymien osakkaitten ja osakeyhtiöitten osakkaitten osalta tämä muutos tehdään mahdollisimman nopeasti.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On totta, että kunnallisverotuksen perusvähennystä korotettiin, ja se on hyvä asia, mutta sen rahallinen arvo on 50 senttiä päivä työmarkkinatuen saajalle, ed. Sasi, 50 senttiä päivä. Ei voida kovin suurista rahoista puhua. Ja kun te sanoitte, että tänä vuonna tehtiin veroratkaisu, joka suosi pienituloisia, niin ed. Sasi, 12 000 vuodessa vuosituloa ansaitseva: veroasteen muutos 1 prosentti, nettotulon muutos 1,1 prosenttia. 100 000 euroa ansaitseva: veroasteen muutos 1,1 prosenttia, nettotulon muutos 1,9 prosenttia. Miten te voitte väittää, että tämä suosi pienituloisia prosentuaalisesti, puhumattakaan, jos minä luen täältä eurot? Silloin tulee aivan eri luvut. Minä annan arvon sille, että kunnallisverotuksen perusvähennystä nostettiin, mutta ei sitä nyt pidä kauheesti suurennella, koska se todella tekee työmarkkinatuen saajalle vain 50 senttiä päivä.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä täällä vasemmistolle täytyy sanoa, että turha yrittää mustaa valkoiseksi selvittää. Kyllä tämä hallituksen verokokonaisuus on paljon sosiaalisempi kuin mitä sosialidemokraatit tai vasemmistoliitto koskaan hallituksessa koskaan tehnyt.

Mutta ed. Sasille sanoisin tässä, että kyllä on niin, että se Vanhasen esille tuoma perheverotusmalli on menneestä maailmasta. Ei ole mitään järkeä siinä, että valtiovalta tukisi perheen sisäisiä tuloeroja tai tuettaisiin sitä, että toinen vanhemmista hoitaisi työt ja toinen perheen, vaan päinvastoin meidän pitää tukea tasavertaista vanhemmuutta ja erilaisia perheitä, mutta hyvä, että tässä verouudistuksessa selvitettäisiin lapsivähennys. Sillä voitaisiin tukea myöskin yksinhuoltajaperheitä ja myöskin etävanhempia. Toivon, että tässä ainakin kokoomus ja sosialidemokraatit löytävät yhteisen näkemyksen. Uskon, että keskustakaan tuota perheverotusmallia ei kannata, kun siihen paneudutaan tarkemmin.

Heli  Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa ensin, että on ilo kuulla kokoomuksestakin järkipuhetta, osittain. Tässä tuli tämä perheverotusasia esille, ja olen ed. Sarkomaan kanssa aivan samaa mieltä. Mutta nämä lapsivähennyskysymykset ovat myös ongelmallisia sitä kautta, että ihmisten eri tulotasot vaikuttavat siihen, kuka kykenee saamaan vähennystä, ja aina verovähennysten kautta järjestetyt etuudet kohtelevat eri tavoin eri tulotasoilla eläviä ja silloin voi joku pienituloinen jäädä taas huonompaan asemaan, koska ei ole taas mitään, mistä vähentää. Mutta toivon mukaan siihen palataan.

Mutta ed. Sasi, voin olla kanssanne siitä samaa mieltä, että tämä on pienituloisia suosiva, toki. Meillä on vaan aivan erilainen käsitys siitä, mitä tarkoittaa suosiminen. Yritimme täällä välihuudoin kysyä, mitä se on euroissa. Teidän mukaanne se on pienituloisia suosivaa, että 10 000 euroa vuodessa tienaava hyötyy tästä 183 euroa, 100 000 euroa vuodessa hyötyy 860 euroa. Tämä on hallituksen esityksen oma laskelma.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Paasio on lukenut hallituksen esityksen huolellisesti, mutta kuitenkin on jotain jäänyt lukematta. Siis näin käy, jos ei huomioida sitä, mikä toteutuu, eli eläkevakuutusmaksu nousee, työttömyysvakuutusmaksu nousee jne., ja nämä nousevat 0,87 prosenttia. Sitä ei ole otettu tässä huomioon, mutta minä olen ottanut huomioon, minä olen ottanut huomioon, ja tullut siihen tulokseen, joka on muutaman prosentin tarkkuudella, että siinä luokassa, mistä te puhuitte, sanotaan nyt 100 000, hyöty on noin 40 euroa kuukaudessa. 20 000:ssa se on noin 13 euroa kuukaudessa. Siis 13 euroa ja 40 euroa. Tätä vastaan ei kannata väittää! Tätä vastaan ei kannata väittää. (Eduskunnasta: Sekin on kolminkertainen!) — Kyllä kyllä, (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) kyllä kyllä. Mutta jos kunnallisvero nousee, niin ...

Reijo  Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntaliiton keräämien tietojen mukaan 181 kuntaa korottaa verotuloprosenttiaan ensi vuodelle. Tämä on historiallisen paljon. En muista vastaavaa lukumäärää aiemmilta vuosilta.

Jos ymmärsin oikein, ed. Sasi, te arvostelitte kuntia holtittomasta taloudenpidosta hyvinä vuosina. On tietysti totta, että kuntien menot ovat kasvaneet kohtuullisen nopeasti, mutta kyllä tässä pitäisi myöskin valtion katsoa peiliin siinä, kuinka paljon valtiovalta on antanut uusia tehtäviä kunnille. Ja yleensä näitä uusia tehtäviä on seurannut vain osarahoitus. Kunnat ovat aina joutuneet hakemaan vähintään puolet tästä rahoituksesta omista kukkaroistaan. Eli meidän pitäisi viimeinkin päästä siihen, että kuntien tehtäviä ei enää lisätä. Sitä on monesti vannottu, mutta se ei vaan ole toiminut. Kunnallisverotuksen perusvähennyksen nostaminen on hyvä asia. Minulla on se käsitys, että jos joku veronkevennys menee kulutukseen, niin juuri tämä. (Puhemies: Minuutti!) Tällä on varmaan myönteisiä vaikutuksia kotimarkkinoiden elvyttämiseksi.

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perusvähennys on ihan oikein, ja sitä pitää nostaa lisää, koska se tulee suoraan kulutukseen, niin kuin edellinen puhuja totesi tuossa. Prosenteilla ei nimittäin maitopurkkia makseta. Se pitää ed. Sasinkin tietää, ja tietäähän hän, mutta kun halutaan tietysti näyttää sanoilla jotain muuta, niin pitää kuvata noin asia.

Kokoomus nostaa ja ed. Sasi äsken nosti taas esille sen, jotta Suomessa pienituloisten verotus on huomattavasti kevyempää kuin muualla Euroopassa. En tiedä, mihin se raja vedetään, mikä on se pienituloisten raja, mutta jos työmarkkinatuella olevalta henkilöltä pidätetään 20 prosenttia veroa, siis on vähän päälle 500 euroa bruttona kuussa saava henkilö ja siitä otetaan 20 prossaa veroa, niin minusta se on täysin kohtuutonta. En tiedä, mihin joku tutkimus perustuu, otetaanko näitä huomioon ollenkaan näissä tutkimuksissa. Mutta olen sitä mieltä yhä edelleen, jotta meidän pitää kehittää tätä verojärjestelmää siten, jotta (Puhemies: Minuutti!) työmarkkinatuella oleva henkilö saa verovapana sen, se on niin kuin tietty peruselämisen taso.

Kimmo  Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Kallio on ihan oikeassa. Hyvinä aikoina tosiaan valtio antoi myöskin kunnille paljon tehtäviä, ja oikeastaan pitäisi sopia jatkossa, että jos annetaan tehtäviä niin annetaan myöskin samalla resurssit, koska se on oikeata vastuunjakoa. Ei näin, että annetaan tehtävät, mutta ei resursseja, ja otetaan kunnia, ja toiset saavat sitten ne vaikeat tehtävät. Se on ihan oikea periaate.

Mitä tulee sitten näihin lukuihin, euroihin tai prosentteihin, niin tietysti lukujahan voi käyttää monella tavalla, tilastoja voi käyttää monella tavalla, niin kuin ed. Kuoppa, että kun pienituloinen saa veronkevennyksen, niin lasketaan se päivää kohden. Olisi saatu vielä pienempi summa, kun olisi laskettu tuntia kohden (Eduskunnasta: Minuuttia!) — tai minuuttia kohden — niin että tietysti näitä voidaan käyttää näin hyväksi. Mutta olennaista on tietysti se, että meillä palkkojen korotukset, palkkasuhteet tapahtuvat prosenteissa, inflaatio menee prosenteissa, ja jos halutaan säilyttää palkkasuhteet ennallaan, niin silloin myöskin verotuksen muutosten pitää tapahtua prosenteissa. (Eduskunnasta: Rakenteissa!)

Mitä perheverotukseen tulee, niin täytyy sanoa, että meillä sosiaaliturvassa on perhekohtainen laskentatapa, ja voidaan tietysti kysyä, miksi ei se voi olla myöskin verotuksessa. Ja tämä johtaa siihen, että kun meillä on sosiaaliturvassa perhekohtainen laskentatapa ja verotuksessa yksilökohtainen, niin silloin nämä eivät kohtaa toisiaan ja syntyy tuloloukkuja.

Kari Rajamäki /sd:

Puhemies! Muutama peruslinjaukseen liittyvä näkemys.

Sosialidemokraatit esittivät jo viime talvena voimakkaampia toimenpiteitä tämän kriisin osalta työllisyyteen ja sosiaalikysymyksiin panostamalla. Itse asiassa tämän kriisin vaikutus sosiaaliseen tilanteeseen ja työllisyyteen on nyt osoittautumassa paljon pahemmaksi kuin useimpia alkuperäisiä toimenpiteitä käyttöön otettaessa odotettiin, puhumattakaan nyt Suomesta, mutta myöskin Euroopan unionissa. Sen takia EU-komissio jo viime talvena kehotti vauhdittamaan kaikilla tasoilla ponnisteluja työttömyyden hoitamiseksi ja sosiaalituki-, terveydenhuolto- ja kansanterveysjärjestelmien nykyaikaistamiseksi tämän vakavan kriisin edellyttämällä tavalla.

Tältä osin on valitettavasti todettava, että Suomen osalta meillä on mielikuvien luonti kyllä taitavasti ollut erityisesti kokoomuksen hallussa ja hallituksen hallussa, mutta ne elvyttävät toimenpiteet, joita pääsääntöisesti meillä on tehty, ovat 17.4.2007 Säätytalolla sovittuja veroratkaisuja, joita ei missään vaiheessa silloin sovittu näin vakavan kriisin elvytystoimiksi. Nyt ovat toimet olleet kyllä kirjan mukaisia ja vanhan kirjan mukaisia, mutta selitykset ovat nyt vaihtuneet. On aivan avoimesti todettava, että myös talousasiantuntijat ovat todenneet, että menoelvytys ja kuntien ja julkisen työllisyyden suora tukeminen olisi ollut neljä kertaa tehokkaampaa kuin tämä niin sanottu veroelvytys.

Toisaalta myöskin kyllä tilanne on nyt niin vakava, että me tarvitsemme myös kaikilla tasoilla kotimaassa nyt sen pohdintaa, mikä työkalupakki työllisyyden hoitoon, yritysten tukemiseen olisi paras mahdollinen. Me ed. Paajasen kanssa olimme eilen Heinolan seudulla, ja selvästi näkyy, että nyt voimakkaan rakennemuutoksen alueilla pitää löytää myöskin yksityisyrittäjyyttä ja yritystoimintaa tukevampia malleja. Meillä on byrokraattiset, vanhat mallit.

Toinen asia, joka tietysti vaatii kyllä kansallisen yhteisen tehtävän ymmärtämistä, on metsäteollisuuden ja vientiteollisuuden kilpailukyvyn varmistaminen niin sähköveron, puun edullisen saatavuuden kuin ylipäänsä teollisuuden toiminnan näkökulmasta. Tähän liittyy tietysti puutullikysymyksenkin kuntoon saaminen nyt vihdoin. Metsäteollisuuden osalta me emme vielä riittävästi ole osoittaneet ainakaan poliittisen johdon sitoutumista tähän vakavaan tilanteeseen. Me olemme metsäteollisuudessa maailmanmestareita, mutta me emme ole kantaneet sitä vastuuta omasta keskeisestä vientiteollisuudestamme, jonka muut maat esimerkiksi ymmärtävät kantaa. Yli neljäsosa vientituloista tulee metsäteollisuudesta. Aluetaloudessa metsäteollisuuden merkitys on monin verroin tärkeämpää esimerkiksi Itä-Suomessa. Tämän takia valtiolla pitää olla alue- ja teollisuuspoliittista näkemystä tämän teollisuuden alan turvaamiseksi ja tulevan hyvinvointimme rahoituksen varmistamiseksi.

Itse asiassa Euroopan unionissa on selvästi tuettu kilpailevaa metsäteollisuutta: Leipen hanke Brandenburgissa, 26 prosenttia EU:n rakenne- ja valtion tukia, Portucel Portugalissa, 23 prosenttia. Suomessa ei tätä ole ymmärretty, ja täytyy sanoa, että edellisellä kyselytunnilla, jolloin en saanut puheenvuoroa, oli uskomatonta, että valtiovarainministeri täällä vielä kehui työnantajan kelamaksun poistoa jonain teollisuutta tukevana täsmätoimena. Päinvastoin, metsäteollisuuden näkökulmasta tämä Kataisen tammikuun hutaisu, Kelan työnantajamaksun poistaminen, johti 1 100 miljoonan euron perusetuuksien rahoituksen tyhjän päälle ja valtion talousarvion kautta rahoitettavaksi. Keväällä tehtiinkin ratkaisu, että metsäteollisuuden energiaveroja tämän aukon kattamiseksi nostettiin 150 miljoonalla eurolla. Voiko onnettomampaa ja vastuuttomampaa ratkaisua syntyä metsäteollisuuden kriisissä? Toivon mukaan nyt kuitenkin tämä kansallinen vastuu ymmärretään ja eri toimijat nyt todella istuvat pöytään ja kuuntelevat metsäteollisuuden näkökulmaa siitä, millä tavalla tämä toiminta turvataan maassamme.

Näissä verolinjauksissa kokoomuksen mielikuvapolitiikka on kieltämättä ollut taitavaa. Tuloerot ovat kuitenkin kaikkien selvitysten mukaan kasvamassa rajummin kuin koskaan sotien jälkeen. (Ed. Saarinen: Terveyserot!) — Ja terveyserot, joista muun muassa Suomen Sydänliitto kantaa uudessa strategiassaan todella suurta huolta, väestön terveyserojen vakavasta kasvusta. Meillä ei ole ongelmaa siinä, miten jossain Pohjois-Savon tai Kainuun kunnassa tilanne kärjistyy, vaan meillä on nimenomaan syrjäytymisen ja terveyserojen osalta vakava kysymys suurkaupunkien ja muun muassa tämänkin kaupungin monien kaupunginosien osalta. Tämä kriisihän koskee nimenomaan nyt miehiä teollisuuspaikkakunnilla ja nuoria miehiä erityisesti, niin kuin on selvitetty.

Kokoomus on pohjimmiltaan samanlainen peruskonservatiivipuolue kuin Yhdysvaltojen Bushin republikaanit, ja täytyy sanoa, että hyvin on veronkevennykset myös osattu painottaa puolueen peruskannattajakuntaan eli suurituloisiin. Myös ideologinen lataus, valtion ja kuntien roolin supistaminen, on varsin hyvin viety läpi. Kuitenkin selkeästi näkyy, että valtionvelan hoitaminen olisi inhimillisesti ja taloudellisesti helpompaa kuin tämän kriisin seurausten maksattaminen kunnilla muun muassa. Se on regressiivistä verotusta, jos kunnille siirretään veropainetta, puhumattakaan kiinteistöveron paineesta vakituisen asunnon veron nostossa. 181 kuntaa nosti veroa, se on noin puolet kunnista. Tuossa ed. Saarisen kanssa kävimme läpi vuodelta 1994 edellistä merkittävää kunnallisveron nostoa. Silloin noin 100 kuntaa eli neljäsosa kunnista nosti. Eli kyllä tämä aika selkeä viesti on kriisin voimakkuudesta.

Kokoomus ei vahingossakaan lausu sanaa "hyvinvointivaltio"; puhutaan päinvastoin siitä, mitenkä omaiset ja hyväntekeväisyystyö ovat tässä tilanteessa vastaus. Nyt on kyllä myös kansallisesti kansallisen eheyden ja tämän kriisin sosiaalisten vaikutusten osalta meillä vakavasti käytävä läpi valtion ja kuntien järjestämien peruspalvelujen tilannetta. Toivon mukaan myöskin tältä osin kuunnellaan kansanterveysjärjestöjä ja niitä, jotka tuolla terveydenhuollon etulinjassa toimivat.

Itse asiassa kokoomuksen talouspoliittisista asiantuntijoistahan ovat esiintyneet VM:n alivaltiosihteeri Martti Hetemäki ja Veronmaksajain Keskusliiton toimitusjohtaja Teemu Lehtinen, ja jälkimmäinen on minusta aika avoimesti kyllä paljastanut myöskin tämän veropoliittisen linjan, joka kokoomuksella on. Hän erityisesti muistaa mainita, että palkansaajien verotus on muita maita kireämpää, mutta unohtaa tietysti mainita, että pääomatulojen verotus on keveää. Kyllä meidän on avoimesti tällaisessa tilanteessa tunnustettava, että hyvinvointivaltio edellyttää korkeampaa veroastetta, ja meidän ei tarvitse ottaa mallia kyllä niistä maista, joissa ovat heikkoja nimenomaan perus- ja hyvinvointipalvelut.

Suomen finanssipolitiikka on tänä vuonna vain lievästi elvyttävää ja ensi vuonna jo kiristävää. Tämän takia meidän täytyy kyllä kiinnittää huomiota siihen, että hallituksen vanhan kirjan mukaiset veroelvytysratkaisut toimivat erittäin huonosti tässä tilanteessa, samaan aikaan kun hallitus on hirttäytynyt tiukkoihin menokehyksiin, jotka on tietysti tehty myös aivan toisenlaisia aikoja varten 19.4.2007 Säätytalolla.

Ed. Paasio toi esille sosialidemokraattien konkreettisen vastalauseen sisältöä, ja sosialidemokraattinen puolue ja eduskuntaryhmä on tuonut tänään myöskin vaihtoehtobudjetissaan painotuksia esille. Siinä pääsisältönä ovat nimenomaan panostukset työllisyyteen ja tämän kriisin sosiaalisten vaikutusten pehmentäminen.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Ei hallitusta pidä eikä voi kaikesta syyttää, esimerkiksi siitä, että vienti ei vedä. Ei se ole hallituksen vika. Mutta mitä sen jälkeen? Talousoppineet kertovat meille, että tällöin korostuu erityisesti kotimaisen kulutuksen merkitys, ja tähän hallitus, jos niin haluaisi, voisi toimillaan vaikuttaa.

Edelleen asiantuntijat sanovat, että kysymys on siitä, miten kotitaloudet, yritykset ja kunnat luottavat tulevaisuuteen. Tämä luottamuspääoma on käynyt meidän kotimarkkinoillamme aika vähäiseksi. Hallituksen talouspolitiikka ei ole vahvistanut tätä kansalaisten luottamustasetta. Se näkyy esimerkiksi säästämisasteen kasvuna. Ihmiset ovat varauksellisia, peloissaan, eivät usko, eivät luota tulevaisuuteen. Tässä sitten hallitus on kyllä paalupaikalla. Tämän kaltaisiin asioihin hallituksen tulisi panostaa.

Mutta mitä hallitus tekee? Se nakertaa tätä kansalaisten luottamusta, koska hallitus päästää työttömyyden niin rajusti kasvamaan. Se on täysin ymmärtämätön asia, että tänä vuonna käytetään vähemmän työttömyyden hoitoon rahaa kuin viime vuonna. Hallitus ei ole edes määräaikaisilla toimilla halunnut tähän tehokkaasti vaikuttaa. Tämä heijastuu, tällä on kerrannaisvaikutuksia. Tämä luottamus on käynyt vähiin, ja edellisen laman osalta tiedetään, että niin moni jää sitten tälle tantereelle, ei selviä tästä lamasta, vaan syrjäytyy yhteiskunnasta. Se tulee kalliiksi. Se on kuin aikapommi ja kallis vekseli.

Elämme keskellä lamaa, vaikka vielä vuosi sitten täällä muuta väitettiin. Valtiovarainvaliokunnassa kävi asiantuntija, joka kiitti, että hänet vielä kuitenkin kutsuttiin asiantuntijaksi, vaikka hän viime vuonna kävi täällä kirkkain otsin ja puhtaan kaulan kanssa ennustamassa tulevaa talouskehitystä ihan päin honkia. Hän tunnusti itse, että ihan pieleen meni. Tästähän vuosi sitten puhuttiin — mutta tikulla silmään; me olemme nyt syvällä lamassa ja kaikkia ongelmia ei voi lykätä. Meidän vaihtoehtobudjettimme muuten kannattaa lukea, tässä ovat ne suuret linjat, jotta puhuttaisiin oikeilla luvuilla. Täällä on aikaisempina vuosina puhuttu myöskin puuta heinää meidän vaihtoehdostamme, kun sitä arvostelleet eivät ole siihen perehtyneet. Tämä on maksutta jaossa. Me emme vaihtoehtobudjetissamme ruoski hallitusta siitä, että velkaannutaan tänä vuonna 10 miljardia ja ensi vuonna 13 miljardia. Me hyväksymme sen. Meidän velanottolimiittimme tässä vaihtoehtobudjetissamme on hallituksen kanssa yhtenevä.

Sen sijaan esimerkiksi tuloverotuksen osalta me hyväksymme inflaatiotarkistukset ja ansiotason noususta johtuvat taulukkotarkistukset. Mutta, aivan niin kuin ed. Paasio täällä jo alkuillasta toi esiin, tämä 0,5 prosentin marginaaliveron kevennys näissä olosuhteissa, kun koko kansakunta on suurissa taloudellisissa ongelmissa, mielestämme ei ole perusteltua. Se on 250 miljoonan euron mittainen potti.

Hallitusta pitää myöskin kehua. Edelleen on monia asioita, millä perusteella hallitusta voi kehua. Työsuhdematkalipun suunnalla hallitus liikahtaa tosi hyvään suuntaan, ja esitys on vielä parantunut täällä eduskunnassa. Me menisimme tässä ajassa vielä pidemmälle. Uskon, että jatkossa tullaan siihen päätymään, että työsuhdematkalippu säädetään verovapaaksi luontaiseduksi. Se on nykyaikaa, ja ennen kaikkea se on myös tulevaa aikaa. Ilmastonmuutos, liikenneturvallisuus, ympäristökysymykset tähän vaikuttavat.

Perusvähennyksen korotus on erinomaisen hyvä asia. Me menisimme senkin suhteen vähän pitemmälle.

Sen sijaan yksi inhimillinen asia, mikä valitettavasti kuvaa hallituspuolueitten sydämen kovuutta suorastaan, liittyy omaishoitajien verotukseen. Meillä on 300 000 omaishoitajaa, heistä 37 000 saa jonkinlaista korvausta, omaishoitajan palkkiota. Tätä palkkiota verotetaan ankarammin kuin vastaavaa palkkatuloa.

Hyvät kollegat, valtiovarainvaliokunnassa äänestettiin ensin siitä, että tällainen palkkio säädettäisiin verovapaaksi. Yhteiskunta hyötyisi valtavasti, jos tämä järjestelmä lähtisi siltä pohjalta toimimaan. Äänin 13—8 hallituspuolueet tyrmäsivät tämän esityksen. Tämän jälkeen äänestettiin myös asiasta, suostuisivatko hallituspuolueet edes siihen, että säädettäisiin, kun meillä on se budjettivalta, että tätä omaishoitajien pientä palkkiota verotettaisiin sillä tavalla oikeudenmukaisesti, että sitä verotettaisiin kuin vastaavaa palkkatuloa. Sydämet pysyivät kylminä, ei eurollakaan vastaan omaishoitajia. Menkää tuonne tupailtoihin ja katsokaa ihmisiä silmiin ja kertokaa, millä perusteella ette voi hyväksyä, että omaishoitajia verotettaisiin niin kuin ansiotuloa tässä maassa verotetaan. Minä en keksi sille kovalle verolinjalle minkäänlaisia perusteita.

Muilta osin sanon vielä, kun meidän vaihtoehtobudjettimme on 1,4 miljardin tasossa, että siellä ei ole virtuaalituloja. Siellä on todellisia tuloja katteena. Tämä osoittaa sen, että emme me hallituksen kanssa ole pahasti napit vastakkain. Noin 48,5 miljardia me olemme valmiit hyväksymään ihan hallituksen esityksen mukaan. Tässä ovat vaan tämmöiset meidän pienet parannusehdotuksemme, ei se tätä kokonaisuutta keikauttaisi yhtään mihinkään. Eivät markkinat siihen reagoisi, vaikka hallitus ottaisi nämä meidänkin talousopit huomioon, mutta voi olla, että poliittinen arvovalta ei sitä kestä. Maan talous sitä vaatisi, ja varmasti se myös kestäisi.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa puhemies! Sinivihreän hallituksen veroratkaisut ovat juuri tähän taloustilanteeseen sopivia, ja kun katsotaan tuloveroratkaisuja, niin kyllähän ne ovat historiallisesti sosiaalisemmat, eli ne kuvastavat sitä vahvaa sosiaalista omaatuntoa, joka sinivihreällä hallituksella on.

Ed. Paasio nosti täällä nämä alv-ratkaisut, ja täytyy myöntää, että kyllä siihen semmoinen lehmänhännänkiekura on jäänyt, ei sitä voi kieltää, mutta kokonaisuudessaan esitys on todellakin hyvä. Myöskin vahva ekologinen omatunto on hallituksella. On hyvin tärkeää, että myöskin verotuksen voimin teemme ratkaisuja, jotka auttavat meitä hidastamaan ilmastonmuutosta ja pelastamaan maapalloa ja tekemään ympäristötekoja.

Mielestäni tämä esitys työsuhdematkalipun uudistamisesta on aivan oiva. On erinomaista, että perusratkaisu siitä prosenttimääräisestä verokorvauksesta siirtyy euromääräiseen, ja on todella erinomaista, että työsuhdematkalippua selkeytetään. Tämä verokohteluhan tuli voimaan 2006. Se on edistänyt joukkoliikenteen käyttöä, mutta selvästi se on ollut liian monimutkainen työnantajille, ja on erinomaista, että sinivihreä hallitus on tämän esityksen tuonut.

Kannatan tätä esitystä, mutta jatkossa, kuten verojaosto ja valtiovarainvaliokunta myöskin linjaavat, on tärkeää, että arvioidaan edelleen työsuhdematkalippua ja ryhdytään nopeasti toimiin, jos tämä ei houkuttele työnantajia ottamaan tätä työsuhdematkalippua käyttöön. Edelleenkin tämä malli on aika monimutkainen, ja siinä mielessä oppositio on ihan oikeilla jäljillä, että sitä täytyy edelleen selkeyttää.

Olen erittäin tyytyväinen siitä, että saimme sen tavoitteen läpi, mikä kokoomukselle ja itselleni oli tärkeä, että sitä verovapaan alarajan määrää nostettiin, eli 100 eurolla nostettiin, 200:sta 300:aan. Erityisesti täällä Pääkaupunkiseudulla on erittäin tärkeää, että me saamme ihmisiä siirtymään seutuliikenteeseen, mutta myöskin Pääkaupunkiseudun kaupunkien sisäisessä liikenteessä ihmisiä siirtymään yksityisautoista joukkoliikenteeseen. Se on ainut keino, (Puhemies: 2 minuuttia täyttyy!) millä me voimme täyttää ne tavoitteet, joita meillä on ilmastonmuutoksen osalta ja ympäristönsuojelun osalta.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! En tässä enää kovin paljon lähde ruotimaan niitä hyviä kohtia, jotka valtiovarainvaliokunta on pitänyt muuttamattomina tässä mietinnössään, niitä jo hallituksen esityksessä erittäin hyvin arvioituja ja harkittuja kohtia.

On tärkeää, että tässä taloustilanteessa ei päästetä tuloverotusta kiristymään, ja nimenomaan puhun nyt tästä valtion ansiotulon tuloverotuksesta, joka on suoraan meidän vastuullamme. Minusta tämä tuloverotusta koskeva ratkaisu on hyvin laadittu. Siinä pidetään huolta, että kenenkään verotus ei kiristy myös edelleen jatkunut ansiotason nousu huomioon ottaen, ja pienituloisten verotusta kevennetään suhteellisesti hiukan enemmän kuin muiden.

Veronmaksajain Keskusliittohan julkaisi tässä vertailun, että Suomi on pienituloisten verotuksessa hyvin eurooppalaisella tasolla. Tämä johtuu siitä, että monien hallitusten ajan on jo pidetty huolta siitä, että pienituloisten verotus ei kiristy, vaan sitä on jopa ylisuhteellisesti kevennetty.

Tässä pidetään huolta myöskin siitä, että eläketulon verotus ei kiristy, ja tärkeitä ovat nimenomaan tämä työtulovähennyksen korotus ja sitten kunnallisverotuksen perusvähennyksen korotus. Niin kuin ed. Kallis täällä tyylikkääseen tapaansa totesi, niin vasemmistoliitto ei ollut pitkään hallitusvastuussa ollessaan tästä asiasta kiinnostunut. (Eduskunnasta: Kyllä oli!) Sitä on viimeksi korotettu, tätä perusvähennystä, vuonna 1991, ja meillähän oli kai kaksi vaalikautta veroministerinä Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja, vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes. (Ed. Kuoppa: Ette äänestäneet vastaan!)

Tässä on myös muita hyviä kohtia. Annetaan yrittäjille, niin elinkeinonharjoittajille kuin maatalouden harjoittajillekin, mahdollisuus valita koko yritystulonsa verotettavaksi ansiotulona. Tämä on uutta. Merkittävää on myös se, että alueen luovuttaminen valtiolle tai valtion liikelaitokselle luonnonsuojelualueeksi myymällä tehdään verosta vapaaksi. Tällä edistetään luonnonsuojelua. Tähän saakka ainoastaan vaihdot ovat olleet täysin verovapaita.

Sitten menen näihin parannuksiin, joita vielä valtiovarainvaliokunnassa ja verojaostossa tehtiin niihin kohtiin, jotka eivät olleet aivan täydellisiä tässä hallituksen esityksessä. (Ed. Paasio: Voiko sellaisia olla? — Ed. Kuoppa: Kuinka sellainen on voinut päästä läpi?)

Työsuhdematkalipun verovapaata määrää korotettiin niin, että se paremmin sopii nyt sitten näihin käytännön tarpeisiin. Se oli hyvä asia.

Sitten päästiin hallituspuolueitten kesken yksimielisyyteen tästä, että yrittäjien matkakustannukset selvitetään kokonaisvaltaisesti. Tämmöistähän ei ole tosiasiassa koskaan tapahtunut, ja jos katsotaan esimerkiksi tilapäisten työmatkojen kohtelua toisaalta palkansaajien verotuksessa ja toisaalta sitten yrittäjien verotuksessa, niin siellähän on huikea ero. Tuloverolaissa on säädetty, että palkansaajan tilapäisestä työmatkastaan saamat kilometrikorvaukset ja päivärahat ovat verovapaita. Sitä en moiti millään tavalla. Näin pitää ollakin. Mutta yrittäjän kohdalla tilanne on se, että hänhän saa vähentää tuloverosta tehtävänä vähennyksenä nämä kilometrikustannukset ja päivärahan, ja näin ollen hän saa, kun se tehdään tulosta tehtävänä vähennyksenä, ainoastaan veroprosenttinsa mukaisen matkakorvauksen tai päivärahan eli olennaisesti pienemmän kuin palkansaaja. Tasapuolisuushan tässä on toteutettavissa sillä tavalla, että tämä muutetaankin verosta tehtäväksi vähennykseksi. Silloin se vastaa verovapaata päivärahaa ja kilometrikorvausta.

Mutta tähän asiaan ehkä liittyvä problematiikka tulee nyt sitten valtiovarainministeriön vero-osaston selvitettäväksi tähän mietintöön liitetyn lausuman pohjalta. Samalla sitten selvitetään tuo asunnon ja varsinaisen työpaikan välisen matkan kustannusten vähennyskelpoisuus. Tässä on Verohallinnon ohjein lähdetty siitä, että yrittäjällä on työpaikka. Se ei nyt aivan kuitenkaan ole työpaikka, koska siihen ei sisälly niitä työsuhteen etuja. Kyllä se on ihan liikkumista sinne yritykseen, ja minusta se on normaali tulonhankkimismeno, joka pitää voida vähentää liike- tai ammattitulosta tai sitten maatalouden tulosta, niin kuin korkein hallinto-oikeus on käytännön tapauksessa vuonna 2005 todennut, että metsätalouden harjoittaja saa vähentää nämä kulut veronalaisesta metsätalouden pääomatulosta ilman omavastuuta ja tietenkin silloin siis myös ilman vähennyskattoa ja myöskään halvimman kulkuneuvon periaatetta ei tarvitse noudattaa yrittäjän maailmassa, koska hänellehän se on tulonhankkimismeno. Tämä on aika iso kysymys.

Ed. Sasi otti täällä esille tämän, miten sitten osakeyhtiön osakkeenomistaja nämä vastaavat menot vähentää. Aivan yhtä hyvin voidaan kysyä, miten osuuskunnan jäsen vähentää nämä vastaavat menot. Siinä varmaan riittää pähkinää purtavaksi tuolla vero-osastolla, mutta henkilökohtaisesti en koe siinä mitään rajoittamisen tarvetta, vaan minun mielestäni ne voi sitten vähentää veronalaisesta osinkotulosta tai osuuspääoman korosta tai sitten ansiotulosta, mistä hallituksen esitys lähti.

Vielä uskallan puuttua tähän puoliso- ja perheverotusta koskevaan keskusteluun. Vaikka edustajat Sarkomaa ja Paasio ovatkin salissa — joudun ehkä melkoisen hyökkäyksen kohteeksi tässä — aion kuitenkin sanoa muutaman totuuden sanan pääministeri Vanhasen esityksen puolesta. Siinä on varmaan paljon hiomista, siinä asiassa, mutta tarkoitus ei varmasti ole se, että naiset jäisivät kotirouviksi, ei missään tapauksessa. Totta kai työssäkäynti on välttämätöntä. Se on kansantalouden kannalta täysin välttämätöntä, ja pääministeri Vanhanen on kyllä kansantalouden edusta huolehtiva mies, joten hän ei varmastikaan ajattele niin, että naiset jäisivät kotiin kotirouviksi, että sen takia oltaisiin muuttamassa verolainsäädäntöä, eikä tätä tule missään tapauksessa tapahtumaan. Elämä jatkuu niin kuin se tällä hetkellä on. Mutta on paljon semmoisia tilanteita, joissa olosuhteet vaan yksinkertaisesti ovat sellaiset, että vain toinen pystyy ansaitsemaan ja toinen ei.

Ed. Sasi uskalsi tosiaan ottaa tämän tässä esille, myös sen, että sosiaalipolitiikassa on paljon kotitalouskohtaisia asioita. Muistan ed. Sasin ottaneen ihan Vanhasen tapaan muuten vuosia sitten jo esille tämän problematiikan. Tilanne on vaan niin, että on aivan erilainen verotuksen lopputulos, jos tuloverotetaan yhdellä tai jos se jaetaan kahtia ja pannaan sitten asteikoille. (Ed. Uotila: Totta kai on!) Meillä on sen verran kova progressio tässä maassa tuloverotuksessa. (Ed. Paasio: Riippuu tulotasoista!) Kannattaa tutustua tämän maan veroprogressioon laskentaesimerkeillä, tehdä itselleen niitä laskentaesimerkkejä. Voin sanoa, ettei ole mitään huolta siitä, että tässä maassa oltaisiin millään tavalla lähestymässä tasaveroa. En ole sitä ajamassa, mutta ei siitä ole mitään huolta kenelläkään. Meillä on varsin progressiivinen valtionverotus ja sitten nimenomaan ansiotulovähennyksen kautta nyt jo varsin progressiivinen kunnallisverotus. (Ed. Kallio: Ei niin progressiivinen!) Ne, jotka kantavat tästä asiasta huolta, voivat olla aivan tyytyväisiä ja tyyniä. Progressiivinen tuloverotus on hyvää luokkaa tässä maassa, jos sitä haluaa.

Mutta oikeudenmukaisuussyistä minusta tämä Vanhasen ehdotus on ihan harkinnan arvoinen ja tutkimisen arvoinen ja hiomisen arvoinen, ja se ei ole missään tapauksessa hyökkäys niitä vastaan, joille puolisoiden erillisverotus on edullista, mikä toimenpide tässä maassa toteutettiin jo vuoden 1975 alusta.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies Sauli Niinistö.

Heli  Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkoitus ei ollut hyökätä, kuten ed. Kiviranta odottaa. Harkita ja tutkia saa, kunhan ei toteuteta tätä mallia. Tässähän on olennaista siis se, että kun katsoo, millä tulotasolla nämä eri puolisot liikkuvat, siinä on hirveän paljon vaihtelua, kun laskee yhteen, jakaa kahdella: kuka hyötyy, kuka ei hyödy. Meillä on menty entistä enemmän erillisverotuksen pariin. Aikanaan oli vielä eläkeläisillä tämä puoliso, joka tienasi vähemmän eläkettä, jos toinen puoliso sattui tienaamaan enemmän. Meillä on menty erillisverotukseen sen takia, että elämäntilanteet myös muuttuvat. Perheverotus teidän esittämällänne tavalla nimenomaan kohtelee niitä kaikkein parhaiten, joiden tulotasot puolisoon nähden ovat mahdollisimman erilaiset, mutta niillä, jotka ovat suurin piirtein samalla tasolla, vaikutusta taas ei siihen tule. Se, pyritäänkö sillä tähän, on tietysti toinen ja keskustelemisen arvoinen asia. Mutta tällaiseen, kuten ed. Sarkomaa aikaisemmin viittasi, siihen malliin, mihin se tulee johtamaan, tässä yhteiskunnassa ei tule pyrkiä.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kivirannalle kyllä totean, että tuo muuten niin oivan pääministeri Vanhasen esitys tästä perheveromallista on aivan menneen talven lumia ja se on täysin päinvastaista kuin se, mitä sinivihreä hallitus tavoittelee. Me tavoittelemme palkkatasa-arvoa, miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, ja olisi täysin järjetöntä ottaa käyttöön veromalli, joka tukisi niitä perheitä, joissa puolisoiden veroerot ovat suuret. Ei yhteiskunnan pidä siihen puuttua tai sellaista kannustaa. Toinen epäkohta on juuri se, että sillä kannustettaisiin siihen, että toinen perheestä, mies tai nainen tai jompikumpi vanhemmista, jäisi kotiin ja toinen tekisi työtä. Päinvastoin meidän pitäisi kannustaa työhön. Eli kaikkien veroratkaisujen, joita tulevaisuudessa tehdään, pitää kannustaa tasavertaiseen vanhemmuuteen ja työntekoon, eli täysi tyrmäys tuolle Vanhasen veromallille. Vaikea uskoa kyllä, että sille kannatusta antaa kukaan, jos siihen perimmiltään paneutuu.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuo perheverotusmalli on kiinnostava myös, jos sitä tarkastelee sitten siltä kannalta, mitä se merkitsisi kaiken kaikkiaan puolisoiden sosiaaliturvan syntymisen kannalta, eläketurvan, sairauspäivärahan, jotka ovat nyt sidottuja työtuloihin tai ansiotuloihin. Jos ne tulot verotuksessa jaettaisiin puoliksi puolisoiden kesken, tarkoittaisiko tämä sitä, että myös eläketurva jaettaisiin puoliksi, sairausvakuutuspäiväraha ja muu sosiaaliturva, joka on ansiosidonnaista? Tällaisia suuria kysymyksiä, jotka liittyvät puolisoiden väliseen sosiaaliturvan järjestämiseen, liittyisi tähän kysymykseen. Siitä syystä minä epäilen tämän tyyppisiä ehdotuksia.

Esko Kiviranta /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuohon ed. Kantolan kysymykseen: Minähän sanoin, että tätä kannattaisi hioa ja pohtia. En minä ole sitä tietenkään tehnyt. Tässä maassa ministeriöissä valmistellaan lainsäädäntö ja verolainsäädäntö valtiovarainministeriön vero-osastolla. Tämmöinen mallihan on ollut vakavasti esillä, varmaan ed. Paasiokin sen hyvin muistaa, 1970-luvun alussa. Silloin keskusteltiin siitä, voitaisiinko siirtyä tämmöiseen malliin, että puolisoitten tulot jaettaisiin kahtia ja puoliskot pantaisiin sitten progressiiviselle tuloveroasteikolle. Mutta nimenomaan SAK tyrmäsi sen johtuen siitä, että työntekijäperheissä on useimmiten niin kuin lähimpänä suhteellisesti nämä tulot toisiaan puolisoilla, ja katsoi, että se ei ollut sen takia SAK:n jäsenkunnan edun mukainen ratkaisu.

Ed. Sarkomaalle toteaisin vaan, että ei tässä mistään suurista vaaroista ole kysymys. Mukavaa, että tuo ed. Sasi on kuitenkin hiukan eri mieltä teidän kanssanne. Te voitte sitten keskenänne siellä ryhmässä pohdiskella tätä asiaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä minä ihmettelen, miten ahdasmielisiä kansanedustajia täällä on, kun ei voi edes tutkia tai keskustella asiasta. Minusta kaikki asiat kannattaa selvittää ja sitten nähdä ne oikeat lähtökohdat. Kyse tässä perheverotuskysymyksessä ja sosiaalipolitiikassa on siitä, että niiden pitää olla samassa linjassa.

Tällä hetkellä sos-politiikan puolella on taas niinpäin, jotta siellä katsotaan esimerkiksi työmarkkinatuessa, mitä se toinen puoliso hankkii, ja sitten voidaan evätä kokonaan koko tuen saanti. Minusta pitää purkaa sitten siltä puolelta kanssa, jotta siellä on se yksilökohtainen ja myös sosiaalipoliittinen ajattelu sillä lailla linjassa, koska logiikan täytyy toimia puolin ja toisin. Sen takia minusta nämä kannattaa panna rinnakkain sitten, veropolitiikka ja sosiaalipolitiikka, ja katsoa, jotta ne ovat loogisesti samat, samat periaatteet toimivat molemmissa. Silloin minä hyväksyn sen ja sen takia en näkisi niin ahdasmielisesti sitä, jotta ei voisi tutkia ja selvittää.

Sitten näistä muista asioista. Ihmettelen kyllä hallituksen ihmisiä siinä mielessä tuolla valiokunnassa, koska siellä on omaisuuden tuesta äänestetty, siis tuen verottomuudesta, ja tuolla kentillä kuitenkin on ainakin keskustan edustajan kuultu puhuvan ihan suuna päänä siellä, jotta se pitää saada verottomaksi ja omaishoitajia pitää tukea ja kaikella tavalla. Nyt jos valiokunnassa olisi ollut mahdollisuus tämän tyyppiseen, niin nyt ei olekaan valmiutta tähän ollut. Sitä minä toivon, että kentälle leviää nyt laajasti tämä viesti. Ainakin itse tulen sen viemään tuonne Pohjois-Karjalaan, miten tässä on suhtauduttu. Minä olen sitä mieltä ollut aina ja tehnyt monta kirjallista kysymystä ja aloitetta siitä, jotta me saisimme tämän omaishoidon tuen semmoiseen asemaan, että sitä työtä kannattaa ihmisten tehdä. Se voisi olla sillä tavalla jopa vaihtoehto sille laitokseen viemiselle ihan oikeasti, jotta vaikka tarvittaessa jää joksikin aikaa hoitamaan työstäkin omaistaan, koska se on kaikkein parhain ja pehmein vaihtoehto.

Sitten toinen asia, iso kysymys, joka on ollut koko ajan tapetilla: Tämä hallitus on sanonut, että hallitus ei kiristä verotusta ja veropolitiikka on ollut elvyttävää. Nyt kun katsoo vaikka Pohjois-Karjalan näkökulmasta Kesälahtea, Rääkkylää, montaa muuta paikkaa, siellä nostettiin 1,5 prosentilla veroprosenttia, ja siitä huolimatta näyttää siltä, jotta alijäämä ei paikkaudu. Elikkä näyttää, jotta ensi vuonna vaan (Puhemies: Nyt menee vähän pitkäksi!) otetaan lisää velkaa. Odotan, että hallitus tekee semmoisia toimia, että kuntia ei jätetä yksin.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksenkin piiristä on aina silloin tällöin tullut puheenvuoroja siitä, että yhteiskuntamme hyväosaiset pitäisi saada vahvemmin osallistumaan tämän laman kustannusten maksamiseen. Aivan oikein. Verotus voisi olla tähän erinomaisen hyvä keino, esimerkiksi pääomatulojen verotuksen korottaminen, mutta kyllä tämä osallistuminen voidaan hoitaa myös ansiotulojen verotuksen kautta. Vaikka me kaikki tiedämme, että tulevina vuosina me joudumme korottamaan veroja, niin keskellä tätä syvintä lamaa hallitus on edelleen antamassa veronkevennyksiä muun muassa meidän suurituloisillekin. Tähän ei minun mielestäni ole mitään suhdannepoliittisia perusteita. Miksei tätä verojen kiristystä voida aloittaa jo nyt suurituloisten osalta? En näe mitään estettä sille. Sillä ei olisi myöskään mitään negatiivista vaikutusta kulutuskysyntään, mutta se omalta osaltaan olisi keventämässä valtion velkakuormaa.

Hallituksen esityksessä lähdetään siitä, että ensi vuoden ansiotulojen veroperusteita lievennetään 1 060 miljoonalla eurolla kuluneen vuoden veroperusteisiin verrattuna ja tästä valtion osuus on 630 miljoonaa euroa eli merkittävä summa. Jos tässä tilanteessa haluttaisiin olla solidaarisia, jos otettaisiin huomioon veronmaksajien veronmaksukyky, mikä on keskeinen verotuksen periaate, niin silloin ei todellakaan ole mitään perusteita alentaa suurituloisimpien verotusta. Vähin, mitä tässä tilanteessa pitää tehdä, on marginaaliveroprosenttien osalta toimia SDP:n vastalauseessaan esittämällä tavalla.

Mitä sitten tulee vielä kunnallisverotuksen perusvähennykseen, se on todella hyvä uudistus, kauan kaivattu uudistus, vähennys pitää vain tehdä SDP:n esittämänä 3 000 eurona. Ja jos jokin on hyvää veroelvytystä, niin juuri tämä kunnallisveron perusvähennyksen korottaminen sitä on.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Verotus on kova sana, ja siitä on äärimmäisen vaikea löytää sataprosenttista yksimielisyyttä niin tässä salissa kuin varmasti salin ulkopuolellakin.

Ed. Paasio ja muutama muukin oppositioedustaja antoivat hallitukselle positiivisia signaaleja, elementtejä, joita ed. Paasio toi esiin. Minusta se on hyvä asia. Vain yhteistyöllä me voimme löytää tähän oikeita ratkaisuja ja lääkkeitä ja etsimällä niitä, ei pelkästään haukkumalla. Tällä eduskuntakaudella harvoin olen kuullut itse, että hallituksen tekoja olisi suuresti arvostettu. (Ed. Kallio: Aina kun on aihetta, arvostamme!)

Ed. Kallis totesi tuossa alkuvaiheessa viitaten ed. Kuopan puheeseen, että tuloveroasteikkoa on kevennetty viimeksi 1991, ja näin varmaan on ja silloin porvarihallituksen aikaan. Toivottavasti me pystymme pitämään tämän tuloveroasteikon mahdollisimman matalalla tasolla.

Tätä, millä tavalla suurituloisia pitäisi verottaa, en näe ihan samalla tavalla kuin ed. Kallio. Olisin pikemminkin sillä kannalla, että ne, joilla on lompakossa enemmän rahaa, maksaisivat palveluistaan enemmän kuin pienituloiset. Se, joka kuluttaa, myös maksaa. (Ed. Kallio: Käytännössä vaikea toteuttaa vaan!) — Se on varmasti vaikea toteuttaa, mutta minä uskon, että siihenkin lääkkeet löytyisivät. — Kuntien täytyy oman palvelutuotantonsa rakenteisiin tehdä muutoksia, jotta siellä voidaan elää.

Totean lopuksi, että valtiovarainministeriön 200-vuotisjuhlissa juontaja totesi erinomaisella tavalla mainiten, että maailmassa on kolmenlaisia talousihmisiä: 1) jotka osaavat laskea, 2) jotka eivät osaa laskea.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! 250 miljoonaa euroa on paljon rahaa. Tästä on kyse tämän käsiteltävänä olevan mietinnön sosialidemokraattien vastalauseessa, 250 miljoonasta eurosta. Me haluamme, että tuota rahaa ei käytetä nyt veronkevennyksiin.

Politiikkaa on tehtävä ajassa, myös veropolitiikkaa. Päätös tulevan vuoden tuloveroasteikosta on tärkeä niin työllisyyden ja oikeudenmukaisuuden kuin valtiontalouden kannaltakin. Verotuksella voidaan merkittävästi vaikuttaa työllisyyteen. Tänään on kyselytunnilla keskusteltu laajasti energiaintensiivisen teollisuuden energiaveroista. Hallitus on kiitettävällä tavalla valtiovarainministerin suulla osoittanut kiinnostusta tulla samalle linjalle SDP:n kanssa, joka omassa budjettivaihtoehdossaan esittää sähköveron poistamista teollisuudelta.

Tuloveroasteikkopuolella verotuksen keventämisellä ei ole tällaisessa lamatilanteessa juurikaan työllisyyttä elvyttävää vaikutusta. Veronkevennyksistä saatavat rahat laitetaan mieluummin säästöön, kun tulevaisuus tuntuu tavallista epävarmemmalta. Siksi SDP on toistuvasti arvostellut hallituksen toteuttamia, erityisesti suurituloisille euromääräisesti suunnattuja veronkevennyksiä. Juuri tulleen Ylen uutisen mukaan, tuossa vähän ennen kuutta, suomalaisten rahankäyttö on yllättäen kääntynyt laskuun. Vielä hetki sitten oli käsitys, että suomalaisten toiveikkuus ja sitä myötä kuluttaminen on lisääntynyt, mutta tänään tulleen uutisen mukaan tutkimuksessa on selvitetty, että rahankäyttö on kääntynyt laskuun ja rahaa pannaan nyt säästöön, kun tämä tulevaisuus on epävarmaa.

Julkisen talouden nopean velkaantumisen takia SDP on joutunut tarkistamaan ja terävöittämään myös omia aikaisempia linjauksiaan. Yritämme katsoa, mitä toimintaympäristössä tapahtuu, ja tehdä sen mukaisia uusia ratkaisuja ajassa. Kun aiemmin tavoittelimme veronkevennyksien kohdistamista pieni- ja keskituloisille, nyt esitämme luopumista tuloveroasteikon osalta marginaaliveron kevennyksestä kokonaan. Katsomme, että tässä tilanteessa on kohtuullista, kestävää ja oikeudenmukaista, että toteutetaan asteikkotarkistus niin, ettei kenenkään tuloverotus kiristy. Toisin kuin hallitus esittää, me luopuisimme marginaaliveroprosentin puolen prosenttiyksikön kevennyksistä kokonaan. Tällä ratkaisulla saisimme säästymään valtion kassaan muita tarkoituksia varten 250 miljoonaa euroa.

Painotuksemme on silti edelleen pienituloisimpien verotuksen keventämisessä valtion toimin. Tämä näkyy siinä, että esitämme kunnallisverotuksen perusvähennyksen nostamista 3 000 euroon. Kohdistuessaan kunnallisverotukseen tämä kevennys osuisi juuri kaikkein pienituloisimpiin henkilöihin. Valtio tietysti kompensoisi tästä aiheutuvat tulonmenetykset kunnille täysimääräisesti.

Katsomme, että tämän kaltainen veropoliittinen linjaus olisi valtiontaloudellisesti kestävämpi kuin valiokunnan esityksen mukainen linjaus. Ratkaisu toteuttaisi myös paremmin oikeudenmukaisuutta eri väestöryhmien kesken, koska taloudellinen panostus kohdistettaisiin kaikkein pienituloisimmille. Ostovoiman lisäämisellä kaikkein pienituloisimmille on varmimpia työllisyysvaikutuksia. Se lisäraha, jonka he saavat käteen, menee kotimaiseen kulutukseen välttämättömien ja tarpeellisten tavaroiden ja palveluiden hankkimiseen. Vastalauseemme on osa vaihtoehtoista budjettilinjaustamme, jolla tavoittelemme suurempaa työllisyyttä, oikeudenmukaisuutta ja kestävämpää julkista taloutta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Huomisessa äänestyksessä tulee käymään hyvin selvästi ilmi, että hallitus pysyy ruotelissa tässä veropoliittisessa ratkaisussaan. Mutta siinä, mitä se merkitsee käytännössä ja mitä tästä seuraa, varmasti hallituspuolueiden edustajien näkemykset poikkeavat aika paljon. Siis tämähän merkitsee odotusarvoja, nimenomaan odotusarvoja näillä veropoliittisilla linjavalinnoilla.

Ensinnäkin on todettava, että koko itsenäisen Suomen historiassa kaksi vuotta on jäävä historiaan varsinaisina aikaansa nähden mitä edullisimman verotuksen vuosina, niin että kansalaisten käteenjäävä osuus on yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen tilanteeseen nähden äärimmäisen positiivinen, niin että vapaus käyttää rahaa on ennätyksellinen. Nämä vuodet ovat 1989 ja 2010. Vuosi 2011 ei voi olla enää tähän kategoriaan kuuluva, niin kuin ei ollut myöskään vuosi 1990. Silloin nähtiin, että kaikki on muuttumassa absoluuttisesti toiseksi.

Mitä sitten odotetaan, ja missä suhteessa odotusarvot poikkeavat hyvin suuressa määrin? Ensinnäkin valtiovarainministeriö on luonut elvytysajatuksen niin kuin pinnimmäiseksi, että verotuksella sinänsä pystyttäisiin elvyttämään. Nyt tietysti on sillä tavalla, että se, että tämä odotus toteutuisi, tarkoittaisi silloin sitä, että ihmiset käyttäisivät käytettävissään olevat vapaat tulot kaikenlaisiin hankintoihin, siis kuluttaisivat viimeistä senttiä myöten niin, että siitä syntyisi sellainen taloutta, liikevaihtoa piristävä prosessi, joka näkyisi sitten sillä tavalla, että sillä olisi työllisyysvaikutuksiakin tilanteessa, jossa työttömyys tosiasiallisesti todella pahenee, niin kuin äskeisellä kyselytunnillakin tuli harvinaisen selvästi esille.

Nyt on jo nähtävissä se, että suurituloiset eivät kuitenkaan koe tällaista henkilökohtaisessa päätöksenteossa tarkoituksenmukaiseksi politiikaksi, omassa taloudessaan tekevät aivan toisenlaisia ratkaisuja. Parhaillaan tutkitaan näitä asioita hyvin syvällisesti, ja hyvin merkittävä odotusarvo on, että kun on mahdollisuus hallintarekisterien avulla kikkailla, niin rahat viedään maasta pois veroparatiiseihin, tekeydytään ulkomaalaisiksi. Se on semmoinen temppu, joka on etävälittäjien avulla mahdollista noin kivuttomasti tehdä ilman, että se on rikos sinänsä. Se muuttuu rikokseksi vasta sitten, kun rupeaa sitä hyötyä sillä tavalla keräämään, että salaa suomalaisena verottajalta saamansa osinko- ja muut tulot. Toisin sanoen tämä odotusarvo, että nämä varat käytettäisiin Suomessa niin sanotusti kulutukseen, on erittäin alhainen.

Elämmekö sitten sellaisessa suhdannetilanteessa — huom. sana suhdanne — jossa pitäisi harjoittaa elvytyspoliittisia toimenpiteitä? Arvoisa puhemies! Minun mielestäni emme voi enää ollenkaan puhua suhdannevaihteluista tässä tilanteessa. Kysymys on rakennemuutoksesta, erittäin syvästä rakennemuutoksesta, jossa pitäisi valita toimenpiteet rakennemuutoksen mukaisesti. Mutta ne voivat, ne toimenpiteet, tietysti olla samanlaisia kuin ne olisivat suhdannemontun kohdallakin.

Tästä ei voi muuta seurata kuin se, että rakennemuutoksen tosiasian ollessa kysymyksessä hyvin pian siirrytään siihen, mitä täällä on ruvettu hienosti kutsumaan exit-strategiaksi, eli ulko-ovi löytyy. Sitähän se suomeksi tarkoittaa, jos sen vapaasti kääntää. Ulko-ovea varmasti etsitään. Jotta sen ulko-oven löytäminen olisi poliittisesti mahdollista, se merkitsee silloin ympäristöverojen, haitakkeiden ja muiden sellaisten erittäin voimakasta verotusta. Itse asiassa se merkitsee käytännössä myöskin sitä, mitä ed. Paajanen tässä sanoi — ymmärsin positiivisesti äsken hänen puheenvuoronsa.

Eli toisin sanoen meillä on tulossa aivan uudenlainen aikakausi eteen näissä asioissa, ja on mielenkiintoista, että se käynnistyy sillä, että vihdoinkin saadaan käännetty alvi käyttöön.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Verotukseen liittyy aina intohimoja puoleen jos toiseenkin. Minä haluaisin tuoda esille tuloverotuksen ja pääomaverotuksen toiminnan suhteen myös pienituloiseen, että se kohtelisi myös pienituloista oikeudenmukaisesti.

Käyn tämän esimerkin kautta. Tuommoinen pienituloinen eläkeläinen, jonka veroprosentti eläketuloista on noin yhdeksän prosentin luokkaa, jos hän vuokraa yläkerran huoneen opiskelijalle tai kesäasunnon kesän ajaksi, niin hän saa siitä tietenkin pääomatuloa, josta maksaa sitten tämän pääomatuloveron. Mutta sitten, kun nämä yhdistetään, yhteensovitetaan, niin se nostaakin tämän pienituloisen eläkeläisen kokonaisveroasteen lähelle 28:aa prosenttia. Mielestämme tässä tulisi tehdä korjaus eli tämä pääomavero tulisi muuttaa progressiiviseksi siten, että se suosii myös pienituloista ja myös antaa tämmöisen vuokrausmahdollisuuden tämmöiselle pienituloiselle eläkeläiselle.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Pyysin puheenvuoron siinä yhteydessä, kun ed. Lahtela kiinnitti huomiota omaishoitajien omaishoidontuen verotukseen. Olen hänen kanssaan asiasta vähän eri mieltä. Tämän takia sitten puheenvuoroni pyysin.

On aivan totta, että omaishoitajat ovat kokeneet, että omaishoidon tukea verotetaan epäoikeudenmukaisesti, ja he ovat aivan oikeassa siinä. Näin on. Mutta ensinnäkin omaishoito on erittäin sitovaa, vaativaa työtä, ja omaishoitajat saavat siitä pienen korvauksen. Usein puhutaan muutamasta sadasta eurosta, josta sitten verotetaan lähestulkoon 40—50 prosenttia, tästä omaishoidon tuesta. Se summa, joka heille jää käteen, on todellakin minimaalinen.

Palaan tähän asiaan omaishoitotukialoitteeni puitteissa. Olen käynyt tätä verotuskeskustelua niin omaishoitajien kanssa kuin myös Omaishoitajat ja Läheiset -liiton kanssa, ja heille on myös erittäin tärkeää se, että heidän perusturvansa sekä eläketurvansa pystytään turvaamaan. Tästä syystä esitänkin tässä lakialoitteessani tällaista vaihtoehtoa, jossa omaishoidon tuki olisi osittain verovapaata ansiotuloa, josta maksettaisiin ainoastaan pakolliset eläke- ja vakuutusmaksut. Ne olisivat kuitenkin enintään vain 10 prosenttia. Tämän tyyppisellä verotuksella pystyttäisiin turvaamaan se, että se nettotulo, joka omaishoita-jille jää, olisi kohtuullinen ja oikeudenmukaisempi, sekä heille turvattaisiin myös perus- ja eläketurva.

Lauri Oinonen /kesk:

Puhemies! Ihan lyhyesti vain palaisin täällä aiemmin käytyyn keskusteluun perheverotuksesta. Pääministeri Vanhasen mallin ymmärrän sikäli hyväksi, mitä hän on esittänyt, että perheessä voidaan silloin, kun lapset ovat pieniä, jommankumman vanhemman toimesta hoitaa näitä pienokaisia kotihoidon puitteissa kotona. Pidän tätä arvovalintana ja kannatettavana asiana silloin, kun sitä asianomaiset sitä itse haluavat.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Aina verokeskustelussa pitää muistaa tätä verotuksen kokonaisuutta ja niitä periaatteita, joiden pitäisi verotukseen sisältyä.

Yksi keskeinen on tietysti oikeudenmukaisuus, se, että veroja kerätään veronmaksukyvyn mukaan. Mitä enemmän tuloja, sitä enemmän veroja. Mitä enemmän omaisuutta, sitä enemmän veroja. Sitten kaikkien tulojen, kaikkien tulojen ja omaisuusmuotojen tulisi olla samalla viivalla ja saman suuntaisesti verotettuja. Sitten tärkeää on progressiivisuus: että suuresta tulosta menee suhteessa enemmän veroa kuin pienestä tulosta. Tähän liittyy tämä, että kun painopiste nyt kuntatalouden ahdingonkin kautta siirtyy kuntaverotukseen, niin siitä huolimatta, että tämä hyvä perusvähennyksen nosto on tapahtunut, kyllä tämä vie verotuksen painopistettä tasaverotuksen suuntaan progressiosta.

Veroaste kokonaisuudessaan: Me emme voi pärjätä, me emme voi pitää hyvinvointiyhteiskuntaa yllä kovin paljon alhaisemmalla veroasteella kuin on esimerkiksi Tanskassa tai Ruotsissa tai niissä maissa, joissa on samantyyppinen yhteiskuntarakenne ja laajat julkiset palvelut, suhteellisen hyvä sosiaaliturva jne. Sitten on veropohjan pitävyys, johon liittyy harmaan talouden torjunta, talousrikollisuuden torjunta, että se veropohja myöskin pitää ja sieltä laajasta veropohjasta tulee riittävästi tuloja.

Sitten nämä käyttäytymismuutokset: Jos verotuksella halutaan käyttäytymismuutoksia, ohjausvaikutuksia, silloin puhutaan tietysti työllisyydestä, mutta myös esimerkiksi ympäristövaikutuksista. Ja kun puhutaan ympäristöveroista, niin ympäristövero ei voi olla koskaan eräällä tavalla fiskaalinen, pysyvä verotulo ja kasvattava vero, jos sillä aidosti halutaan saada käyttäytymismuutoksia, koska sen vaikutushan sulaa pois sen jälkeen, kun ihmiset käyttäytymistään muuttavat.

Tällaisesta kokonaisuudesta on kysymys silloin, kun verotusta arvioidaan, ja on kyllä paljon korjattavaa meidänkin verojärjestelmässämme.

Merja Kyllönen /vas:

Puhemies! Haluaisin vielä kiinnittää huomiota valiokunnan lausumaan asunnon ja työpaikan välisistä matkakustannuksista. Tässä erityisesti kiinnitän huomiota tietysti yrittäjien matkakustannusasioiden vähentämismahdollisuuksiin liittyvien ongelmien selvittämiseen, mutta olen myös huolestunut siitä viestistä, mitä kentältä on tullut. Kansalaiset ovat saaneet vähän sellaisen kuvan, ettei vain alueilla, missä on pitkät työmatkat — ja työmatkojen vuoksi oikeus työmatkakulujen vähentämiseen verotuksessa on äärimmäisen tärkeä asia — olisi valmisteilla sellainen menettely ja jossain vaiheessa lipsahdettaisi sille polulle, että tämä verovähennysoikeus poistettaisiin.

Yleiskeskustelu päättyi.