Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä, tämä hallitus,
jonka eläkepolitiikasta te olette vastuussa, uhkaa korottaa
tavallisten ihmisten eläkeikää. Osa-aikaeläkeikää se
on jo korottanut. Samanaikaisesti suuryritysten toimitusjohtajat
jäävät eläkkeelle jo alle kuusikymppisinäkin — eläkkeelle,
eläkkeelle, eläkkeelle — jonka suuruus
vuodessa on suurempi kuin tavallisten ihmisten eläke koko
loppuelämässä.
Ministeri Hyssälä, tästä huolimatta
te olette ilmoittanut, että te ette kannata eläkekattoa.
Kun muistaakseni olen oppinut tuntemaan teidät innokkaana
yhteiskunnallisen tasa-arvon ja kaikkein heikoimpien puolustajana,
niin miksi te nyt vastustatte tällaista tasa-arvon lisäämistä?
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Kansalaisten oikeudenmukaisuus joutui koetukselle,
kun julkisuuteen tuli isoja eläkkeitä, tuli Liliuksen
eläkkeitä, Härmälän
eläkkeitä jnp., ja päätimme,
että selvitetään eläkekattojärjestelmän
mahdollisuus Suomessa. Asia on nyt perusteellisesti selvitetty,
ja kun selvitys valmistui, niin sekä työnantaja-
että työntekijäjärjestöt
kaikkinensa heti ilmoittivat, että he eivät kannata
eläkekattoja, mihin selvityskin tuli loppupäätelmissään.
Kun meillä on eläkepolitiikka kolmikantaista valmistelua,
niin tämä realiteetti on otettava huomioon, ja
en näe mitään edellytyksiä tässä tilanteessa
tästä näkökulmasta asiaa eteenpäin
viedä.
Suomalainen eläkejärjestelmä, työeläkejärjestelmä on
hyvin erilainen kuin ne kansainväliset esimerkit, joissa
katto on.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Siis jos kolmikantaa ei olisi, niin te ilmeisesti
kannattaisitte eläkekattoa.
Mutta puhutaanpa sitten, ministeri Hyssälä, hyvinvointiasteikon
toisesta päästä. Nyt kun työttömyys
uhkaa räjähtää, yhä useampi
jää pitkäaikaistyöttömäksi
ja yhä useampi uhkaa jäädä jopa
niin pitkäaikaistyöttömäksi,
että edellytyksiä työelämään
paluulle ei enää ole. Me säädimme
tässä muutama vuosi sitten täällä eläketukilain,
jolla yli kymmenen vuotta työttömänä olleet
päästettiin pois kitumasta kortistoista. Nyt kuitenkin
sen lain ehdot ovat sellaiset, siinä määrin
heikot, että enää sen avulla ei voi päästä ansaitulle
eläkkeen kaltaiselle eläketuelle.
Oletteko nyt valmis muuttamaan eläketukilain ehtoja
niin, että myöskin vuoden 1949 jälkeen
syntyneet pitkäaikaistyöttömänä olleet
voisivat päästä pois olemasta kortistossa,
jossa he ovat aivan turhan panttina?
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Laki, johon ed. Erkki Virtanen viittasi, oli
aivan poikkeuksellinen, ja kun sitä säädettiin,
niin silloin jo sovittiin, että tätä tietä ei
avata uudelleen, ja siinä oli 1990-luvun laman uhreina
olleita ihmisiä. Nyt meidän on todettava, että työttömyys
ei ole eläkeperuste. Työttömyys ei ole
eläkeperuste. Eläkeperuste on ikä tai
sitten työkyvyttömyys, ja tämä on
se lähtökohta nykyisessä eläkepolitiikassa,
jossa pyrimme siihen, että ihmiset ovat pitempään
työelämässä. Työttömyyteen
pitää olla muita sosiaaliturvan keinoja, joilla
voimme auttaa työttömyyden ahdinkoon joutuneita,
kuntoutus- ja muita mahdollisuuksia palata takaisin työelämään.
Tähänhän on nyt tullutkin uutta lainsäädäntöä. Muun
muassa eläkkeeltä voi nykyistä paremmin tulla
työelämään takaisin, ettei enää tarvitse
anoa ja mennä taas läpi sitä koko byrokratiaa,
jos ei sitten työelämä käykään
ja haluaa eläkkeen takaisin.
Erkki Tuomioja /sd:
Arvoisa puhemies! Eläkekatto on niitä asioita,
jotka kuulostavat aluksi ihan hyvältä, mutta järjestelmässä,
jossa eläkkeet ovat lakisääteisiä ja
kohtelevat kaikkia palkansaajia samojen periaatteiden mukaisesti, eläkekaton
käyttöönotto nostaa nopeasti uudet markkinat
yksityisille eläkevakuutuksille, minkä seurauksena
eläke-erot tulevat kasvamaan. Jos palkka- ja eläke-erot
ovat liian suuria, verotus on se keino, jolla niitä tulee
tasata. Mutta haluan kysyä ministeri Hyssälältä:
Kun te torjutte eläkekaton, oletteko te myöskin
yhtä tiukasti torjumassa kaikki yritykset luoda yksityisille
eläkevakuutuksille markkinoita erilaisilla lisäverohuojennusjärjestelmillä?
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Tämä taas kuuluu toisen
ministerin toimialaan, mutta tämä kävi
tässä selvityksessä ilmi, että eriarvoisuus
lisääntyy nimenomaan sitä kautta, että katto
saattaa ruokkia näitten ylimääräisten
niin sanottujen ostettujen eläkkeitten markkinoita, ja
niistähän on kysymys näissä johtajasopimuksissa
hyvin pitkälti. Elikkä nämä suuret
eläkkeet johtuvat siitä, että ostetaan johtajille
eläkkeet. Nyt jos ajatellaan, minkälaiset nämä korkeat
eläkkeet meillä ovat, niin ylimpään
kymmenykseen kuuluvien lakisääteisten eläkkeitten
keskiarvo on 2 828 euroa, niin että se ei ole
kovin suuri siltikään, ja kaikkien työeläkkeitten
keskimääräinen arvo on siinä vähän
yli 1 000 euroa, 1 170 euroa. Suurempana ongelmana
meillä ovat eläkepolitiikassa liian pienet eläkkeet
kuin suurien eläkkeitten määrä suhteessa niihin,
(Ed. Skinnari: Mitä hallitus tekee pienille eläkkeille?)
ja näitä pieniä eläkkeitähän
nyt ollaan korottamassa muun muassa tämän takuueläkkeen
avulla.
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa puhemies! Eläkepolitiikassa kolmikanta on
kyllä pahasti epäonnistunut tai siitä on
tullut kaksikanta. Hallituksella ja eduskunnalla ei ole ollut juuri
mitään valtaa vaikuttaa. Tällä hetkellä on
tehty sellaisia uudistuksia, jotka hyvin rankasti kohtelevat (Ed.
Arhinmäki: Paljonkos Ukkolan eläke on tällä hetkellä?)
tällä hetkellä 30-vuotiaita nuoria ihmisiä.
He saavat huomattavasti pienemmän eläkkeen kuin
jos olisi ollut aikaisempi, entinen järjestelmä.
Toinen epäkohta on, että joskus 1980-luvulla 50-vuotias
jo pääsi eläkeputkeen. Eihän
tämmöisessä järjestelmässä ole
mitään järkeä.
Milloin hallitus ottaa todella käsiinsä eläkepolitiikan
niin, että tämä talo, eduskunta ja hallitus, poliittinen
päätöksenteko, pystyy vaikuttamaan sen
sisältöön? Nyt se ei ole pystynyt minun
nähdäkseni 20—30 vuoteen. Minä olen
tämän verran ollut kyllä toimittajana
ja taatusti tiedän nämä asiat.
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Elinaikakerroin nykyiseen eläkejärjestelmään
otettiin käyttöön vuoden 2005 eläkeuudistuksessa,
koska ihmiset elävät pitempään,
ja on syytä myöskin siitä näkökulmasta
katsoa eläkejärjestelmän rahoituksen
kestävyyden kannalta, että kaikki sitten saavat
sen eläkkeen, joka heille on luvattu. Ja jos tekee muutaman
kuukauden enemmän töitä ja sanotaan kolmekymppisillä ehkä vuoden
pari enemmän töitä, pitempää työuraa,
mihin on edellytykset, kun eletään kerta pitempään,
ollaan toimintakykyisempiä ja terveempiä kuin
ennen, niin saa sen saman eläkkeen kuin on tämä elinaikakerroin
eli sen vaikutus ei ole poistunut.
Mehän olemme työkyvyttömyyseläkkeitten kohdalla
helpottaneet tätä elinaikakerrointa niin, että niiden
ihmisten kohdalla, jotka eivät voi itse vaikuttaa siihen,
että kykenisivät tekemään pitemmän
työuran, kun ovat työkyvyttömiä,
(Puhemies: Minuutti täyttyy!) on muutettu tätä lakia.
Tuomo Puumala /kesk:
Herra puhemies! Eläkekysymyshän on tulevaisuuskysymys
ja uuden sukupolven kysymys mitä suuremmissa määrin.
Tästä näkökulmasta kysyn ministeri Hyssälältä:
Mitä voidaan tehdä sille, kun eläkesäätiöt
tällä hetkellä purkautuvat erittäin
voimakasta ja nopeaa tahtia kaikkialla Suomessa? Sen myötä rahat
keskittyvät muutamalle yhtiölle, mikä taas tarkoittaa
sitä, että kun nykyisellä lainsäädännöllä erilaiset
eläkesäätiöt siirtävät
varoja, osa siitä rahasta siirtyy suoraan yritysten rahoitukseen. Siis
työntekijöitten rahat eivät tule sinne,
mihin niitten pitäisi, sinne eläkekassaan, vaan
ne siirtyvät suoraan yritysten taseisiin. Niitä siis
käytetään väärään
tarkoitukseen. Ja kun ajatellaan uuden sukupolven taakkaa sosiaali-
ja terveysmenojen kasvun ja monien muitten rasitteitten, velkaantumisen
myötä, niin se ei enää kestä tätä.
Mitä, ministeri, voidaan tälle asialle tehdä,
jotta tämä iso porsaanreikä saadaan tukittua
ja ihmisten rahat menevät sinne, mihin ne kuuluvatkin?
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Meillä on ollut tavoitteena hajautettu
eläkejärjestelmä, johon kuuluu säätiöitä,
kassoja ja eläkeyhtiöitä, ja tämä järjestelmä pitää yllä kilpailua,
jossa sitten myöskin kilpailunäkökulmasta
kustannukset pysyvät kurissa. Nyt on tapahtunut näitä säätiöitten
purkuja. Niitä on tapahtunut kyllä pitkin matkaa,
mutta olemme tässä sitä mieltä,
että lainsäädännöllisin
keinoin tähän ei ole syytä puuttua. Mutta
vetoamme tähän muin keinoin, että myöskin
järjestelmä pitkällä aikavälillä olisi
kestävä. Jotta eläkemaksupaineet eivät
työnantajien ja työntekijöitten kohdalla
tulevaisuudessa liikaa kasvaisi, niin sellaista yhteisvastuun periaatetta
kaikilta toimijoilta peräänkuulutetaan, jotta
järjestelmä, luottamus siihen ja rahoituksellinen
kestävyys kyetään turvaamaan.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Arvoisa puhemies! Jolla paljon on, sille lisää annetaan,
ja jolla vähän on, siltä otetaan pois.
Isotuloisimmat eläkeläiset, 40 000 kuukaudessa
eläkettä saavat, tulevat saamaan Kataiselta ja
pääministerin koko joukkueelta ensi vuoden alussa
noin 400 euron veroalennuksen (Eduskunnasta: Kuukaudessa!) — Kuukaudessa.
400 euroa kuukaudessa lisää tulee näille,
joille te tätä kattoa muka suunnittelitte, mutta
kun työryhmä sanoi, niin eihän sitä voi
eteenpäin siitä mennä.
Mitä tapahtuu pienituloisimmille eläkeläisille?
Ei minkäänlaista indeksikorotusta ensi vuoden
alussa. Nolla euroa korotusta. Kuitenkin hinnat lähtevät
nousuun, eli pienituloisimpien eläkeläisten reaalitulo
putoaa ensi vuonna, ostovoima heikkenee.
Miten se voi näin mennä? Miten tämmöinen kehitys
voidaan hyväksyä, että erot kasvavat edelleen
eläkeläistenkin välillä? Täytyy
vain kysyä. Ettekö te tunnista tätä tilannetta,
vai onko teille, arvoisa hallitus, tehty omantunnon ohitusleikkaus?
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Työeläkkeisiin tulee ensi vuonna
arviolta 0,7 prosenttiyksikön korotus (Ed. Tennilä:
Mikä kansaneläkkeeseen?) — Ja kansaneläkkeisiin
ja niihin sidottuihin muihin etuuksiin olemme budjetissa suunnanneet
33 miljoonaa lisäeuroa, (Ed. Tennilä: Mikä on
indeksikorotus?) jotta indeksi ei olisi pudonnut negatiiviseksi,
koska indeksillä on kaksi taipumusta, ed. Tennilä,
indeksi joustaa ylös- ja alaspäin. Nyt me olemme
hyväksyneet sen, että indeksi joustaa vain ylöspäin,
ja me olemme paikanneet sen 33 miljoonalla eurolla, (Ed. Tennilä:
Mutta ei nouse kuitenkaan!) ja näin kenenkään
eläke ei alene. Meillä on tilanne, joka on ennen
Suomessa ollut vain 1950-luvulla edellisen kerran. Tämä on
aika harvinainen tilanne, että pitää mennä 1950-luvulle,
että eläkkeet eivät alentuneet. (Ed. Tuomioja:
Se ei ole eläkepolitiikan virhe vaan veropolitiikan! — Ed.
Skinnari: Erot eläkeläisten välillä kasvavat
edelleen!) Ja, ed. Tennilä, SAK irtisanoutui siitä,
että eläkekattoa saisi edes suunnitella tai miettiä,
niin että kyllä tämä on ollut
kaikkien työntekijäjärjestöjen
(Puhemies: Minuutti!) yhteinen kanta myöskin.