Tuija Brax /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on jossain määrin pieni, mutta periaatteellisesti hyvin tärkeä muutos, jossa hallituksen esitys käsitteli henkilötietojen käsittelystä rangaistusten täytäntöönpanossa annetun lain ja sakon täytäntöönpanosta annetun lain muuttamista. (Hälinää)

Muutama vuosi sitten korkein oikeus linjasi hyvin tarkkarajaisesti sen piirin, joka saa tietoja salaiseksi julistetuista tuomioista. Sittemmin kävi ilmi, että on syytä, koska korkein oikeus piti hyvin tiukkaa linjaa salassapitosäännöksissä, muuttaa lainsäädäntöä vallan kolmijako-opin mukaisesti eli reagoida siihen, että jos korkein oikeus tulkitsee salassapitosäännöksiä niin, että edes vankilaviranomaiset eivät saa tietää salaiseksi julistetun rikoksen ... (Hälinää) — Arvoisa puhemies! Saisimmeko vähän hiljaisuutta?

Kiitos, arvoisa puhemies! — Nyt siis käsillä on esitys, jossa hallitus esitti, että jatkossa tietyt vankilaviranomaiset saisivat tietää salaiseksi julistetusta oikeudenkäyntiasiakirjasta silloin, kun tieto on tarpeen vankilassa järjestettävän vakavan väkivalta- tai seksuaalirikollisuuden ehkäisyyn tähtäävän toimintaohjelman toteuttamiseksi. Tässäkin tilanteessa kuitenkin luovutettavista tiedoista poistettaisiin rikoksen uhria koskevat yksityiskohtaiset henkilötunnistetiedot. Tämähän on hyvin tärkeätä, koska salassapito näissä tapauksissa, varsinkin seksuaalirikoksissa, johtuu vain ja ainoastaan uhrin suojelutarpeesta, ei itse rikollisen suojelutarpeesta.

Lakivaliokunta on pitänyt erittäin tarpeellisena tätä uudistusta mutta halunnut mahdollistaa vankilaviranomaisten toiminnan paremmin kuin hallitus alkuperäisessä esityksessään ja laajentanut hallituksen esityksestä sitä vankilaviranomaisten joukkoa, joka saa tiedot näistä salaisista rikoksista, koska on erittäin tärkeää, että ne viranomaiset, jotka päättävät uuden vankeuslain mukaisesti siitä, mihin esimerkiksi toimintaohjelmiin — muun muassa seksuaalirikollisille suunnattuihin Stop-toimintaohjelmiin — vangit ohjataan, tietävät tehdyn rikoksen koko kuvan. Tämä on erittäin tärkeätä, ja sen takia lakivaliokunta halusi varmistaa vankilaviranomaisten toimintamahdollisuudet laajemmalti kuin hallitus alun perin halusi, ja tämä oikeus nyt yksimielisesti esitetään annettavaksi muun muassa rangaistusajan suunnitelman laatimisesta vastaaville Vankeinhoitolaitoksen virkamiehille sekä lisäksi niille henkilöille, jotka varsinaisesti suorittavat vankien valinnan tällaiseen toimintaohjelmaan.

Arvoisa puhemies! Tästäkin näkee sen, että lakivaliokunta tänä koko vaalikautena, kun se on perehtynyt vankiasiaan, on ottanut erityisen vakavasti kaikki mahdollisuudet vankilavirkailijoiden toimia mahdollisimman hyvin, mutta tässä toiminnassa olemme aina joutuneet noudattamaan perustuslakivaliokunnan antamia rajoja; se muun muassa käynnissä olevassa vankien kirjeenavauksia koskevassa asiassa on johdattanut lakivaliokuntaa. Kaikissa niissä tilanteissa, joissa meillä on ollut valta ja mahdollisuus parantaa vankilaviranomaisten toimintaa, me olemme sen tehneet, niin tälläkin kertaa.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! On hyvä asia, että tässä esityksessä vankilaviranomaisten tiedonsaantioikeutta vahvistetaan. Kun nyt on kyse vankilaviranomaisten tiedonsaantioikeuksista ja vangeista, haluan tässä yhteydessä nostaa esiin ne ongelmat, jotka ovat syntyneet sen jälkeen, kun eduskunta kiristi vankien kirjesalaisuutta hallituksen esittämästä äskettäin voimaan tulleessa uudessa säädöksessä. Tähän myös lakivaliokunnan puheenjohtaja Brax puheenvuorossaan viittasi.

Tämä eduskunnan päättämä vankien kirjesalaisuuden tiukennus perustui perustuslakivaliokunnan antamaan lausuntoon, kuten puheenjohtaja Brax totesi. Haluan tässä yhteydessä sanoa, että jos ja kun perustuslakivaliokunta on perusoikeustulkinnassa omaksunut hyvin tiukan tulkintalinjan, se johtaa käytännössä tilanteisiin, joita kukaan ei ole tavoitellut ja joita kukaan ei voi pitää tarkoituksenmukaisina. (Hälinää)

Herra puhemies! Haluan vedota eduskunnan perustuslakivaliokuntaan, että te perusoikeuksien tulkintalinjassa pitäisitte järjen kädessä, tai tallessa joka tapauksessa, (Välihuutoja) eli että perusoikeuksia tulkitessanne ette tekisi sellaisia tiukkoja tulkintaratkaisuja, kuten tässä vankien kirjesalaisuuden osalta teitte ratkaisun, joka on johtanut käytännössä hyvin epätarkoituksenmukaisiin tilanteisiin arjen työssä tuolla vankiloissa.

On ihan selvää, että vangeilla on ja vangeille kuuluu myös perusoikeudet, mutta asian luonteesta johtuu, että vankien perusoikeussuoja ei voi olla sama kuin mikä on vapaudessa olevilla kansalaisilla. Vankien postia esimerkiksi aivan luonnollisista syistä voidaan eri perustein käydä läpi ja tarkistaa kuin vapaudessa. Ja ainakin amerikkalaisissa elokuvissa ja ilmeisesti käytännön vankiloissakin on se tilanne, että vankien yksityisyyttä voidaan loukata, lainausmerkeissä, sillä, että heidän selleihinsä saa kurkistaa sellaisesta pienestä reiästä tai ikkunasta, joka niissä ovissa on.

Herra puhemies! Siis tällä haluan vain sanoa, että kun perustuslakivaliokunnassa perusoikeuksia tulkitaan, pitää toimia järkevästi. Ei pidä antautua hyvien asiantuntijoidenne johdattelemina, usein tällaisten teoriaherrojen johdattelemina, sellaisiin tiukkoihin tulkintalinjauksiin, jotka ovat käytännölle ja käytännön elämälle vieraita.

Herra puhemies! Haluan antaa vahvan tukeni oikeusministeri Luhtaselle, joka viimeksi tämän aamun Demarin mukaan on ilmoittanut tuovansa hyvin nopeasti korjauksen tähän olemassa olevaan lakiin, jotta ne epätoivottavat ja vankiloiden turvallisuutta uhkaavat tilanteet, jotka uuden lainsäädännön myötä ovat syntyneet, voitaisiin ennalta ehkäistä. Vankilaviranomaisilla pitää olla nykyistä, uuden lain mukaista oikeutta laajempi oikeus vankien postin avaamiseen ja tarkistamiseen, jotta voidaan estää se, että nykyistä enemmän vankiloihin kulkeutuisi postin mukana ohjeita tai vankiloista ulos ohjeita rikosten suorittamisesta ja kulkeutuisi vankiloihin huumeita, rahaa jne. Eli oikeusministeri Luhtasen tarmokkuus tämän epäkohdan korjaamiseksi ja uuden korjaavan esityksen antamiseksi eduskunnalle on todella paikallaan, ja toivon, että koko hallitus voi yhtyä ministeri Luhtasen aikeisiin tässä asiassa.

Herra puhemies! Totesin aikanaan, kun ministeri Luhtanen ensimmäisenä ei-juristina tuli oikeusministeriksi, että siihen voi sisältyä ongelmia, mutta pakko myöntää, että ainakin tämän tapauksen valossa näyttää siltä, että kun oikeusministeriksi tulee henkilö, joka ei ole juristi, hänellä tuntuu olevan sellaista tervettä talonpoikaisjärkeä, jota ainakin perustuslakivaliokunnan kuulemilta juristeilta tässä asiassa näyttää puuttuvan.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Jos puhemies sallii tässä yhteydessä tästä ed. Zyskowiczin puheenvuorosta jatkaa, niin ensinnäkin tiedoksi muutama asia sekä korjaus tänään samassa mainitussa lehtijutussa olleeseen todella virheelliseen väittämään omista sanomisistani.

Vakava rikollisuus ja huumerikollisuus ovat vaivanneet vankiloita jo pitkään, ja vankilasta käsin on tiedetty, että sieltä myös järjestäytynyt rikollisuus on pystynyt paitsi jossain määrin pyörittämään omaa arvomaailmaansa joillakin osastoilla myöskin suunnittelemaan rikollisuutta talon ulkopuolella. Sen takia vankeuspaketissa, joka on nyt siis lokakuun alusta asti ollut voimassa, on pyritty monilla eri keinoilla lisäämään mahdollisuuksia siihen, että voidaan paremmin vankeusajan suunnitelmassa ottaa huomioon järjestäytyneeseen rikollisuuteen sortuneiden tai sitä harrastaneiden tai sen elämäntyylin valinneiden ihmisten tarkkailu taikka se, että heidät laitettaisiin erillisiin osastoihin tai, milloin se on järkevää, nimenomaan laitettaisiin heidät kauas toisistaan. Tämä on ollut vankeuspaketin yksi keskeisimpiä sisältöjä, että pystytään paremmin jatkossa räätälöimään vankeusaika niin, että se osaltaan ei edistä järjestäytynyttä rikollisuutta tai huumerikollisuutta, vaan että se osaltaan nimenomaan suojaa toisaalta niitä nykyään niin sanottuja pelkääviä vankeja, jotka vankilassakin pelkäävät järjestäytynyttä rikollisuutta, mutta myös kohtelee jo rangaistusaikana vaarallisia vankeja tai järjestäytyneen rikollisuuden jäseniä kovemmin, sikäli kuin se on tarpeen. Ja tästä asiasta lakivaliokunta on ollut yksimielinen.

Kirjeen avaamisen osalta perustuslakivaliokunnan lausunto, aivan niin kuin ed. Zyskowicz sanoi, johdatti lakivaliokunnan muuttamaan pykälän tasan tarkkaan siihen muotoon, miten perustuslakivaliokunta sen esitti, muutamia teknisiä muutoksia lukuun ottamatta. Jo silloin tiedettiin, että tämä on riskimuutos, mutta vallitseva käytäntö eduskunnassa on, että perustuslakivaliokunnan yksimielisiä kantoja yritetään noudattaa, ja lakivaliokunta koki, että tässä tilanteessa ei muuta voida. Mutta tämän pykälän kaikissa julkisissa kommentoinneissa ja muissa — olen huomannut, että myös perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi on tehnyt saman — olemme toisistamme tietämättä koko ajan korostaneet, että perusteltu syy avata kirje on tulkittava hyvin laajasti. Ei voi olla niin, että ainakaan millään julkisella puheenvuorolla yritettäisiin saada aikaan kaventava tulkinta. Kyllä meidän kaikkien intresseissämme on lukea nykyistäkin voimassa olevaa vankeuslakia niin, että se on tulkittava niin, että aina kun on syytä epäillä eli perusteltu syy epäillä, että muun muassa kirjeissä on jotakin rikollisuuteen viittaavaa, sen suunnitteluun viittaavaa, ne saa avata.

Mutta, arvoisa puhemies, kun oikeusministeriöstä tiedusteltiin lakivaliokunnan puheenjohtajan näkemystä, onko valiokunta työruuhkansa keskellä valmis vielä tällä vaalikaudella käsittelemään nyt mainitun muutoksen, valiokunnan puheenjohtajana vastasin välittömästi, että ilman muuta, kunhan perustuslakivaliokunnasta saadaan kanta. Tämä on ollut kantani koko ajan, enkä ole siis tätä yksittäistä muutosta pitänyt millään tavalla huonona. Sen sijaan pidän sopimattomana ja harhaanjohtavana väittää, että vankilan ongelmat koskien vakavaa huumeiden käyttöä, huumeiden pääsyä vankilaan ja järjestäytyneen rikollisuuden mahdollisuuksia toimia vankilasta käsin ratkeaisivat nyt tällä mahdollisesti ja toivottavasti tehtävällä muutoksella. Ne ongelmat ovat huomattavasti vakavampia. Meillä on ihan selvä ihmiskoe. Jo ennen tämän vuoden lokakuuta vankikirjeet saatiin avata, ja sinne silti pääsi huumeita ja siellä silti toimi vakavaa rikollisuutta.

Ainoa kestävä tapa suojella meitä muita suomalaisia vakavalta rikollisuudelta ja tehdä vankiloista turvallisempia, vähemmän järjestäytyneen rikollisuuden käsissä olevia tai huumeettomia on saada vankiloihin riittävästi pätevää henkilökuntaa. Tämä on aivan välttämätöntä, ja vain tätä kautta voidaan oikeasti puhua siitä, että eduskunta on onnistunut torjumaan vakavaa rikollisuutta tai huumerikollisuutta vankilassa.

Lakivaliokunnan yksimielinen kanta tässä asiassa on ollut, että tarvitaan jo ensi vuoden budjettiin 4 miljoonaa euroa välittömästi. Arvoisat hallitusryhmien budjettineuvottelijat, 4 miljoonaa euroa vankeinhoitoon, jos te oikeasti haluatte saada vankilat toimimaan niin, että siellä ei järjestäytynyt rikollisuus hallitse tiettyjä osia ja että se ei pysty siellä toimimaan. 4 miljoonaa tarvitaan myös siihen, että sinne saadaan riittävästi huumekoiria. Lakivaliokunnalle aikoinaan esiteltiin tämä kirjepuoli ylipäätänsä niin, että pitää saada läpivalaisulaitteita ja huumekoiria. Molemmista näistä olemme sittemmin ymmärtäneet, että kun ei olekaan tarvittavaa rahaa, niin ei ole myöskään tarvittavia tärkeitä uudistuksia.

Tämä kaikki siis tarvitaan myös tämän kirjemuutoksen lisäksi, ja sen takia pidän epäreiluina ja harhaanjohtavina ja vaaleihin liittyvinä väitteinä, jos väittää, että vain ja ainoastaan tämä kirjepykälämuutos toisi uuden, merkittävästi järjestäytyneen rikollisuuden toimintaedellytyksiä estävän vankilan. Sen lisäksi tarvitaan ne virat. Erityisen tärkeätä on, että ei suostuta siihen, että niin sanotun tehokkuusohjelman nimissä yli sata, todennäköisesti monta sataa, vankilavirkaa viedään pois. Jos me olemme tosissamme sen suhteen, että vankilat ovat turvallisia, että siellä ennalta ehkäistään rikollisuutta, siellä on oltava ammattilaisia töissä riittävästi, ja sen takia pidän vaalikeskustelussa tärkeänä, että puhutaan myös totta viroista.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Braxille totean, että vankeuspaketti sinänsä on varmasti ok, mutta kuten ed. Braxkin sanoi, on selvää, että perustuslakivaliokunnan kantaa on noudatettava. En kritisoinut sitä, vaan kritisoin perustuslakivaliokunnan tässä asiassa ja eräissä muissakin asioissa omaksumaa liian tiukkaa tulkintalinjaa. En ollenkaan väitä, että tämä kirjesalaisuuden supistaminen entisiin mittoihin vankien kohdalla poistaisi ongelmat vankiloista tai ratkaisisi vankiloiden huumeongelmat, mutta ei pidä eduskunnan mennä myöskään toiseen suuntaan, siis vaikeuttaa vankilaviranomaisten toimintaa, helpottaa vankien mahdollisuutta välittää ulos erilaisia rikostoimeksiantoja ja saada sisään huumeita tai rahaa. Henkilökuntaa, laitteita, koiria, kaikkea tätä, tarvitaan, mutta meidän ei pidä vaikeuttaa käytännön työtä vankiloissa.

Herra puhemies! Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja joutui lähtemään, mutta sanoi, että hän on ministeri Luhtaselle luvannut, että perustuslakivaliokunta hyvin nopeasti pyrkii asian käsittelemään, jos esitys nopeasti tulee, ja sitä toivon.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Braxille, että suurin ongelma vankiloissa on se, että vankilarakennukset ovat vanhoillisia ja erittäin heikossa kunnossa olevia.

Otan esimerkin Konnunsuolta. Vuodesta toiseen Konnunsuolle on anottu rakennuksen kunnostusrahaa 20 miljoonaa euroa, ja sitä ei ole tullut. Yhdessä sellissä kun vierailimme vaalipiirin edustajien kanssa, niin siellä oli kuusi vankia semmoisessa kymmenen neliön sellissä niin kuin armeijassa ennen vanhaan putkisängyissä päällekkäin, ja vangit päivittäin joutuvat olemaan näissä selleissä. Se johtuu siitä, että vankilahenkilökuntaa on liian vähän, ei ole ulkoiluttajia jnp.

Ministeri Luhtaselle huomauttaisin ja toivoisin, että ministeri hoitaisi investointiohjelmat kuntoon vankiloissa ensisijaisesti. Se on vankien kohdalta sitä hyvinvointia, jota heillekin täytyy tarjota inhimillisyyden vuoksi.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä edellisissä puheenvuoroissa on tuotu esille vankilaolosuhteet, vankiloitten vanhanaikaisuus. Tähän asiaan K. J. Långin ollessa ylimpänä virkamiehenä tällä elämänsektorilla esitettiin ratkaisuksi perustettavaa uutta vankeinhoitolaitosta Keuruun kaupungin Haapamäelle. Toivon, että nämä suunnitelmat voisivat vauhdittua.

Mutta meidän on annettava täysi tuki vankilaviranomaisille työssään, ja siksi tämä kirjesalaisuuden oikaiseminen terveen järjen mukaan, mitä kansa edellyttää, siten että rikollisuus ei pääse edistymään vankiloissa, pitää saada kuntoon, että vankilaviranomaisilla myös tässä suhteessa on riittävät valvontakeinot.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Minulla ei ole täällä tarvetta puhua perustuslakivaliokunnan puolesta, mutta haluan todeta, että perustuslakivaliokunta, totta kai, kun se selvittää lakien perustuslainmukaisuutta etukäteen, katsoo asioita kansalaisvapauksien näkökulmasta, kansalaisten perusoikeuksien näkökulmasta, ihmisoikeussopimuksien näkökulmasta, ja niin se nyt vaan on, että vankilassakin ihmisillä on tiettyjä oikeuksia.

Kirjesalaisuus on yksi klassisia vapausoikeuksia, ja sen loukkaamiseen tarvitaan hyvin perusteltuja syitä, ja niin on valiokuntakin todennut, että perustellut syyt — muistamani mukaan näin se on muotoiltu — mahdollistavat sen, että myöskin vankiloihin tulevia kirjeitä voidaan tutkia. Nyt kuitenkin, kun ryhdytään puhumaan siitä, että perustuslakivaliokunta olisi aiheuttanut ongelman, joka vankiloissa tällä hetkellä on, kyllä tehdään varsinainen harhautustemppu.

Kysymyshän on siitä, että Suomen vankiloissa on tänä päivänä enemmän vankeja kuin ne pystyvät pitämään sisällänsä ja erittäin paljon on ennen kaikkea juuri sakkovankeja, eli ihmisillä ei ole mahdollisuuksia maksaa sakkojansa, vaan he suorittavat rangaistuksensa vankilassa. Tämä tietysti johtaa siihen, että vankiluku ja vanginvartijoiden määrä eivät ole ollenkaan oikeassa suhteessa. Valtionhallinnossa sitä vastoin on edelleen menossa tehokkuusohjelma ja tuottavuusohjelma, mikä merkitsee sitä, että resursseja ei suinkaan ole tullut vankilalaitokseen lisää, vaikka niin tietysti pitäisi olla. Kun ilmiselvästi rikollisuus on kansainvälistynyt ja ennen kaikkea juuri huumerikollisuus, niin totta kai silloin tarvitaan myöskin enemmän voimavaroja, jotta myöskin vankiloissa voitaisiin huolehtia siitä, että ne eivät olisi rikollisen toiminnan pyörittämisen keskuksia, aivan kuten täällä lakivaliokunnan puheenjohtaja Tuija Brax aikaisemmin sanoi. Mutta eihän se sillä tavalla järjesty, että ryhdytään kirjeitä aukomaan, vaan kysymys on kokonaan siitä, miten vankeinhoito kokonaisuudessaan järjestetään ja millaisia valmiuksia vankeinhoitoviranomaisilla on asioita hoitaa.

Kriminaalipolitiikka noin ylipäätänsä Suomessa on kyllä aikamoisen kritiikin kohteena ja syystä mielestäni siksi, että näyttää kyllä siltä, että vankilat yksinkertaisesti säilyttävät vankeja mutta eivät pysty palauttamaan heitä yhteiskuntaan. Edelleen vangeilla on sama tilanne kuin on ollut monia vuosia, ja ehkä huonompikin kuin joskus aikaisemmin: ei ole kotia pään päälle, kun vankilasta lähtee. On myöskin hyvin vaikeata löytää työtä ja koulutusta jne.

Tässä suhteessa ennen kaikkea voisi kyllä kysyä, missä ovat oikeusministeriön kriminaalipoliittiset linjaukset, että vankilat eivät vain säilyttäisi vankeja, että vankilat eivät polkisi ihmisoikeuksia, vaan edesauttaisivat sitä, että vankila on, niin kuin sen tulee ollakin, rikosseuraamuksen suorituspaikka, jossa vankilaviranomaiset pitävät huolen siitä, että kukaan vanki ei tunne oloansa uhatuksi, ja että myöskin vankila järjestetään sillä tavalla, että vankeusaikainen tuomio edesauttaa sitä, että yhteiskuntaan voi myöskin palata.

Mielellämme toki voimme perustuslakivaliokunnassa katsoa tätä esitystä, mutta totta kai lähtien siitä, että ei valtion säästöillä ruveta perustelemaan sitä, että kansalaisten oikeuksia ryhdytään polkemaan. Emme hyväksyneet myöskään etävalvontaa putkissa sen takia, että kyllä yhteiskunnan, silloin kun se ottaa jonkun ihmisen huostaan, tulee myöskin vastata siitä turvallisuudesta. Jos kamera vaan on se, joka turvaa turvallisuutta, niin voidaan kyllä kysyä, missä on se Orwellin Suomi; se on aika lähellä.

Suomi kuitenkin on vauraampi kuin koskaan, mutta ei sillä riitä rahaa vanhuksiin, ei sillä riitä rahaa vankiloihin, ei sillä riitä rahaa minnekään. Jossain on nyt joku mennyt pieleen, ja kannattaa ryhtyä puhumaan siitä, että valtion läsnäoloa tarvitaan ja ennen kaikkea juuri vankeinhoidossa.

Oikeusministeri Leena  Luhtanen

Arvoisa herra puhemies! Tässä ikään kuin käydään etukäteen lähetekeskustelua pykälästä, jonka aion esitellä (Ed. Pulliainen: Näin tekee edistyksellinen eduskunta! tällä viikolla valtioneuvostolle ja presidentille. Se koskee vankeinhoitoon ja uuteen vankeuslakiin liittyvää yksityiskohtaa eli kirjesalaisuutta ja sen avaamista, mistä täällä on käytetty nyt hyviä puheenvuoroja, eli se tulee tällä viikolla valmiiksi ja esittelyyn.

Olen todella iloinen näistä kannustavista puheenvuoroista, koska vain sen voin todeta lyhyesti, että käytäntö on osoittanut sen, että se pykälä ei toimi käytännössä vankiloiden toiminnan kannalta. Korostan sitä, että se on tietysti vain yksi yksityiskohta, mutta kun se on yksityiskohta, joka voitaneen korjata, niin kuin nyt täällä on puheenvuoroissa ilmi käynyt, se on mielestäni välttämättä tehtävä ja tietysti mahdollisimman pian. Näyttöä nyt kuukauden aikana on ollut riittävästi ja perusteita sen pykälän asiamukaiseksi korjaamiseksi.

Mutta kun täällä on nyt laajemmin keskusteltu vankeinhoidon tilanteesta, niin voin todeta sen, että tässä on todella isosta asiasta kysymys. Ensinnäkin totean sen, että vankeuslaki, joka nyt siis vajaa puolitoista kuukautta on ollut voimassa, on sinänsä hyvä. Sen tavoitteet ovat hyvät, sen sisältö on hyvä, ja täytyy olla siitä tyytyväinen, että meillä on nyt olemassa tämä peruspohja ja perusrunko. Sen ongelma on se, että voimavarojen saaminen ja voimavarojen oikein kohdentaminen on tällä hetkellä tietysti a ja o.

Voin sanoa sen, että koko vankeinhoitoa on nyt ilmeisesti jonkun aikaa rahoitettu hyvin pitkälti ilman kokonaisvaltaista rahoitussuunnitelmaa ja hyvin pitkälti olemme eläneet lisäbudjettien varassa, myös minun aikanani. Tämähän on vasta minun ensimmäinen budjettiesitykseni, ja olen joutunut lisäbudjettien kautta rahoittamaan vankeinhoitoa, mutta ymmärsin sen heti, että ison uuden vankeuspaketin toimeenpaneminen ei selviä lisäbudjeteilla, vaan pitää katsoa, missä ovat rahat, missä ovat tarpeet, missä on koko meidän vankeinhoitomme johto, missä on sisältö, missä ovat taloudelliset asiat. (Ed. Kuosmanen: Missä ovat investoinnit?)

Tästä syystä asetin Valtiokonttorin pääjohtajan Jukka Wuolijoen selvitysmieheksi selvittämään tätä vyyhteä, ei niin — niin kuin täällä ensimmäisessä puheenvuorossa sanottiin, että hyvänen aika, meillähän on uusi vankeuslaki, mitä varten asetetaan selvitysmies — että tämä selvitysmies tekisi uusia tavoitteita, uusia lähtökohtia, vaan hän selvittää sen, mitenkä hyvä vankeuslaki voidaan toimeenpanna, mikä on sen henkilöstön tilanne, miten meidän vankiloitamme johdetaan, ja tämä johto käydään läpi alhaalta ylös asti. Tässä ei rumpuja soitella, vaan minä odotan koko ajan ehdotuksia pätevältä henkilöltä, joka jo Valtiokonttorissa on pääjohtajana selvitellyt poissaoloja, selvitellyt vankeinhoidon tilannetta, sairauslomia, varhaista eläköitymistä eli koko henkilöstön asemaa. Eli hän lähtee liikkeelle ja on lähtenyt jo erittäin vahvoin perus- ja pohjatiedoin. Toivon, että sitä mukaa yhdessä saamme aikaan tämän tilanteen korjaamisen, ja tästä johtuu esimerkiksi se, että hyvin vaikea on tällä hetkellä sanoa, mitkä ovat ne todelliset resurssitarpeet, ennen kuin näen tämän selvityksen. (Ed. Kuosmanen: Remonttirahaa!)

Ed. Kuosmanen toi täällä esiin, aivan oikein, vankilainvestoinnit. Ensimmäinen alustava investointiohjelma — jos minä nyt näin rohkenen sanoa, se ei ole vielä ohjelma, mutta sen suuntainen — sisältyy jo vuoden 2007 budjettiesitykseen. Siellä on hiukan saatu linjattua niitä vankilarakennustarpeita, joita olemme pitäneet ajankohtaisina, ja näistä voin sanoa, että Lounais-Suomen vankila meille valmistuu ja tähän budjettiesitykseen sisältyy Kuopion vankilan perusparannus ja lisärakennus, Mikkelin vankilan perusparannus ja lisärakennus. Siellä on pienempinä hankkeina Helsingin työsiirtola ja tärkeänä uutena hankkeena Kylmäkosken vankilan laajennus. Siellä on pienempiä (Ed. Kuosmanen: Konnunsuo puuttuu!) kohdentamattomia hankkeita ja peruskorjauksia. Erityisenä mainintana ovat nämä kauhistuttavat paljusellit erityisesti naisvankilan osalta, ja budjetissa on myös maininta siitä, että tämä selvitystyö ensisijaisesti naisvankilan paljusellien kohdalla pannaan nopeasti toimintaan. Toivon todella, kun budjettia täällä käsitellään, että näihin tulee tukea.

Mutta siis kolme asiaa: investointiohjelma, joka on budjetissa ja jota kehitetään kaiken aikaa, hankesuunnitelmia tehdään — toivon, että Senaatin kanssa päästään vielä pitkäjänteisempään investointisuunnitelmaan — pääjohtaja, selvitysmies Wuolijoen ehdotukset vuoden loppuun mennessä ja nyt tällä viikolla esiteltävä yksityiskohta kirjesalaisuudesta.

Puhemies! Mitä tulee tähän äskeiseen, mistä tämä keskustelu lähti, lakivaliokunnan tekemät muutokset tähän asiaan, tähän nimenomaiseen asiaan eli tähän vankiloille annettuun mahdollisuuteen saada t ietoja salassa pidettävistä oikeudenkäyntiasiakirjoista, ovat ihan paikallaan ja omalta osaltaan edesauttavat tilanteen kehittymistä.

Tuija  Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan totta, niin kuin ministeri Luhtanen sanoi, että hän on saanut joihinkin näihin investointeihin rahaa, ja se on täällä eduskunnassakin kiitoksella vastaanotettu. Mutta on kyllä kestämätöntä ajatella niin, että nyt kun eduskunta käsittelee jo ensi vuoden budjettia, niin näihin selviin puutteisiin henkilöstössä ei haluta lisäystä sen takia, että selvittäjä antaa raporttinsa vasta joulukuussa, tai sitten pitäisi olla hallitukselta vielä lupaus, että sen mukaan, mitä selvittäjän raportista seuraa, sen jälkeen vielä tulisi lisärahaa. Jos tämmöinen on mahdollista ja se on realistista, niin tässä on vielä joku tolkku. Mutta muuten kuitenkaan seuraavaa vuotta ei lämmitä se ajatus, että selvittäjä pystyy pitemmän päälle löytämään varmaan järkeviäkin muutoksia ja esityksiä. Ensi vuoden osalta vankilan turvallisuuden näkökulmasta se informaatio, mitä näiden pätkäbudjettien keskellä on valiokunnalle tuotu, viittaa siihen, että ensi vuoden budjettiin tarvitaan rahaa. Se ei poista sitä, jos selvittäjä löytää järkevämpiä tapoja hoitaa vankilatodellisuutta, vaan hyvä, tehdään nekin muutokset. Sehän tarkoittaa silloin sitä, että ministeri Luhtanen tai selvittäjä on löytänyt vankeinhoidosta jotain, mitä ministerin edeltäjät eivät ole löytäneet.

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetissa on lisää rahaa vankiloille. En tiedä, onko edes lisärahasta kysymys, jos tarkasti ajattelen. En mene karhuja kynimään etukäteen vaan luotan täysin selvitysmies Wuolijoen tekemään esitykseen. Tarkoituksena on katsoa, kuinka rahavirrat kulkevat, mitenkä ne kulkevat ja mihinkä ne pysähtyvät ja mihinkä rahavirrat menevät.

Voin sanoa näin, että ensimmäinen säikähdys minulle oli se, että erittäin suuret rahavirrat vankeinhoidossamme menevät jostain syystä — ja nämä syyt nyt selvitetään — siihen, että siellä on äärimmäisen paljon ylitöitä, äärimmäisen paljon poissaoloja, varhaista eläköitymistä. Erityisen mielenkiintoista oli se, että lyhyitä päivän kahden poissaoloja oli valtionhallinnossa kaikkein eniten. Johdon oppikirjat jo sanovat sellaisen perussäännön, että lyhyisiin poissaoloihin on kiinnitettävä huomiota, koska syy voi olla esimerkiksi — sanon vain esimerkiksi, en tiedä — sellaisessa johdossa, joka ei ehkä ole ihan paikallaan. Näitä kaikkia selvitetään.

En sano yhtään sitä, tarvitaanko lisää rahaa vai ei. Todennäköisyyden mukaan uusi paketti vielä tarvitaan. Ensi vuoden budjettiin siis sisältyy, ed. Brax, lisärahaa. Nämä kaikki nyt selvitetään. Kun valtiovalta, hallitus, tässä nyt on vakavasti liikkeellä, niin minä uskon, että eiköhän ne paljastetut puutteet pystytä myös korjaamaan.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Vankeuslakiahan valmisteltiin pitkään. Siinä oli komiteatyö alla, ja työtä jatkettiin lausuntojen jälkeen ministeriössä. Henkilökohtaisesti pidin huolta siitä, että oli vielä pari ylimääräistä kierrosta, tämmöinen reality check, jossa kuultiin juuri Vankeinhoitolaitoksen toimivaa joukkoa ja henkilöstöjärjestöjä, että nämä esitettävät pykälät ovat käytännössä toimivia, kun tiedettiin, että resursseja ei kuitenkaan tule hetkessä lisää. Siinä tarkistettiin kymmeniä kohtia laista juuri, jotta siitä tulisi täytäntöönpanokelpoinen. Tämä kirjeidenavaamiskohta oli yksi niistä.

Hallituksen esitykseen ihan omalla kynälläni madalsin kynnyksen kirjesalaisuuteen puuttumiseen jokseenkin vanhaa käytäntöä vastaavaksi, niin että silloin kun on syytä epäillä, voidaan kirjeet avata. Siihen sitten tuli täällä mainituista syistä perustuslakivaliokunnan kautta tiukennus, jota nyt sitten toivottavasti pikaisesti puretaan takaisin, jotta toteutuisi se vankeuden perimmäinen tarkoitus — sehän on vapautta rajoittava toimenpide. Jos me sitten tämä asian sisällä teemme sellaisia toimia, joissa taas tämä perustehtävä vankeudelta murennetaan, silloin ei käytännön järki ole mukana ratkaisuissa.

Varmasti perustuslakivaliokunnan olisi syytä kuulla enemmän käytännön ihmisiä. Siellä mennään joskus aivan liian pitkälle tässä teoretisoinnissa. Nyt voin omasta kokemuksestanikin vakuuttaa, vaikka olen jossakin määrin myös valtiosääntöoppinut, että joudun useammankin kerran käytännön järkeä saarnaamaan perustuslakivaliokunnassa, jotta tulisi vähän monipuolisemmin arvioitua kokonaistilannetta, että ei tuijoteta yhtä pykälää, esimerkiksi yhtä perusoikeutta, vaan katsotaan koko perustuslain sisältö ja koko kansainvälisten sopimusten apparaatti. Täytyy olla tällaista riittävää avarakatseisuutta ja suhteellisuudentajua, kun perustuslakiamme tulkitaan. Ehkä pidemmälle kuin näissä vapausoikeuksien tulkinnoissa jossakin määrin harhapoluille on menty esimerkiksi delegointisäännöksissä tai siinä, mitä katsotaan lainsäädännön alaan kuuluvaksi, mitä voidaan säätää alemman tason normeilla. (Ed. Zyskowicz: Kyllä!) Mutta näkisin, että tällainen linjantarkistus on jo ainakin käynnistymässä.

Tosiaan vankeuslain yksi epäkohta tulee nyt toivottavasti pikatahdissa korjatuksi. Suurempi ongelma on resurssipula, johon äskeisessä keskustelussa kiinnitettiin huomiota. Meillä oli suuria ongelmia saada tuota valuvikaa kehyksissä korjatuksi. Pystyttiin hyvin näyttämään, että vankeinhoidossa on jo tehty monin verroin se, mitä tuottavuusohjelmalla tavoitellaan, on otettu 40—50 prosenttia lisää töitä, ilman että olisi varoja tai henkilöstöä niitä hoitamaan. Nyt kuitenkin tuottavuusohjelma kaikessa kaavamaisuudessaan kohtelee liikaa saman sabluunan mukaan hyvinkin erilaisessa jamassa olevia valtionhallinnon sektoreita. (Ed. Brax: Juuri niin!) Siinä olisi kyllä selvä tarkistuksen paikka. Esimerkiksi seuraavan budjettikehyskäsittelyn yhteydessä tätä tuottavuusohjelmaa oikaistaisiin paremmin realiteettien mukaiseksi ja eri hallinnonalojen todellisen tilanteen mukaiseksi.

Sitten huumekontrollista vielä erikseen. Siinähän saavutettiin tämän vuosituhannen puolella merkittäviä tuloksia: pystyttiin vähentämään huumeiden virtaa vankiloiden sisällä olennaisesti — se on myös lukuaineistolla todennettavissa. Siihen tuli apua sillä, että vuosituhannen vaihteen tienoilla tuli hiukan laveammat keinot henkilöstölle tehdä tarkastuksia selleissä ja vankiloissa. Mutta tärkeätä olisi asennemuutos. Tultuani oikeusministeriksi 99 hankittiin vasta ensimmäiset huumekoirat koko Vankeinhoitolaitokseen — käsittämätön tilanne. Meillä oli jo vuosia näkynyt, että vankiloissa on paha huumeongelma, mutta tehokkaampia keinoja puuttua siihen ja valvoa esimerkiksi vierailijoiden tai lomilta palaavien vankien tuomia huumeita ei ollut, elikkä niitä keinoja ei jostakin syystä pahemmin haluttukaan ottaa käyttöön. Siellä oli siis tällaista asennevääristymää, joka sitten osin pääjohtajan vaihdoksen, osin ehkä ministerinkin vaihdoksen takia oikeni. Nyt näkisin, että siellä tähän huumevapaaseen linjaan on sinänsä koko henkilöstö ja koko hallinto sitoutunut, mutta siihen täytyy olla riittävät välineet lainsäätäjän puolelta ja myöskin taloudelliset mahdollisuudet.

Tärkeätä tietysti myös on se, että hoitoa on pystytty laventamaan, terveydenhuoltoa kohentamaan vankeusaikana. Sitä kautta pitää pystyä myös jämptiin vierotukseen, siihen pitää päästä entistä useammissa tapauksissa, ei vain ylläpitävään lääkintään vaan siihen, että päihdeongelmasta pystytään tehokkaasti myös vieroittamaan rangaistuksen suoritusaikana.

Sitten vielä investointiohjelmasta. Sehän saatiin käyntiin vuonna 2000, tehtiin kymmenvuotinen investointiohjelma, jossa vuosikymmeniä jäljessä laahanneet peruskorjaukset saatiin lopulta liikkeelle Lipposen ensimmäisen ja toisen hallituksen aikana. Investointiohjelmaa on sen jälkeen pystytty toteuttamaan suunnilleen aiotussa aikataulussa, mutta siinäkin tuli ongelmaksi tämä, että kun kalliilla remonteerattiin, niin vuokrakustannukset eivät enää mahtuneet kehyksiin, ja sen takia jouduttiin hidastamaan tavoitellusta aikataulusta. Nyt on tärkeätä pitää tuo ohjelma ajan tasalla ja mahdollisuuksien mukaan siellä vielä pahimpien kohtien parannusta vauhdittaakin, mihinkä ministeri Luhtanen äsken kiinnitti huomiota. Siellä oli joitakin yksittäisiä kohtia lisätty mutta alkuperäisestä aikataulusta on jouduttu lykkäämään kaksi kolme vankilasaneerausta ohjelmakauden ulkopuolelle juuri näiden vuokra-arvojen nopean nousun takia.

Kaiken kaikkiaan vankeinhoidon ongelmien kärjistyminen osoittaa sen ongelman, miten ikään kuin poliittisesti vähän suositulla alueella on vaikeata saada muutoksia aikaan. Vuodesta toiseen jouduttiin juuri eduskunnan ja lisäbudjettien kautta välttämättömiä rahoja kinuamaan, jotka olisi pitänyt tietysti saada normaalitietä jo järkipuheella läpi budjettiriihissä ja varsinaisiin budjettiehdotuksiin. Mutta ehkä juuri sen takia, että on tämmöinen vähän vastenmielinen ala, johonka ei haluta niin kauheasti tarttua, nämä ongelmat siirtyivät vuodesta toiseen. Tässä ehkä tulevan vaalikauden hallitusohjelman laatijoille on myös evästystä, että pitää uskaltaa tehdä riittävän isoja kohdennuksia jo hallitusohjelmavaiheessa, jotta sitten olisi realistisella pohjalla budjettikehysten ja budjettien laatiminen.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Puhun minäkin osaltani tästä ei nyt juuri käsittelyssä olevasta pykälästä, joka liittyy vankien kirjesalaisuuteen. Haluan siitä omalta osaltani lausua tyytyväisyyteni, että vankiloissa jo etukäteen ongelmalliseksi arvioitu ja nyt ongelmaksi koettu kiristetty kirjesalaisuusasia otetaan uuteen harkintaan. Haluan tässä kiittää ministeri Leena Luhtasta siitä, että hän tarmokkaasti ottaa epäonnistuneen lain pykälän takaisin, jotta se saataisiin vastaamaan vankilan arjen todellisuutta ja tarpeita.

Ministeri Luhtanen itse vastasikin kysymykseen näistä uusista panostuksista. Totta on, että vankiloissa on ongelmia niin rakenteiden, rakennusten kuin henkilökunnan määränkin suhteen, mutta ihan toimettomina ei ole oltu. Tästä jälleen näin pirkanmaalaisena kiitos ministeri Luhtaselle, joka on toiminut hyvinkin ponnekkaasti meidän Kylmäkosken vankilamme suhteen.

Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! Olen harrastanut tätä alaa myös jonkin aikaa. K. J. Långin keskeinen artikkeli totesi, että vankiluku on vankeinhoidon tehokkuuden ja tuloksen tärkein mitta. Vuoteen 1997 asti Suomi oli ainoa Euroopan maa, jossa vankiluku laski. Se oli alhaisimmillaan tiettynä päivänä 2 300, keskimäärin 2 700. Sen jälkeen vankiluku on noussut 40 prosenttia, ilman että tähän tulosmittariin on kiinnitetty huomiota.

Täällä puhutaan kirjesalaisuudesta. Siitä on täysin järkevää puhua, kirjeet voidaan avata puolestani koska vaan. Mutta olennaista ei ole lisätä vankiloita ja puhua vain henkilökunnan määrän lisäämisestä tai vankiloiden saneeraamisesta, joista jälkimmäinen toki on tärkeää, vaan vankiluvun alentamisesta. Pelkästään 4 miljoonalla eurolla, mitä täällä on vaadittu, tehtäisiin noin 80 asuntoa vankilasta vapautuville asunnottomille vuosittain ja 400 kappaletta viidessä vuodessa. Se on huomattavasti tärkeämpi teko kuin lisätä itse vankiloihin lisää rakennuksia. Kerran laskin, paljonko vankiloissa on rakennuksia. Ette olisi tienneet, että siinä vaiheessa — nyt on pienentynyt rakennusmassa — jokaiselle vangille oli kuutiotilaa yhtä paljon kuin huipputaiteilijoilla ateljeessaan, niin paljon erilaista tilaa on.

Keskeiset pulmat ovat seuraavat: Ihmiset tulevat sieltä ulos rahatta, asunnotta, työttä ja vielä viinanhaluisina, kuten jokainen järkevä ihminen tajuaa. Toiseksi, vankipalkkaa ei ole toteutettu vankilan sisällä. Tällä hetkellä siellä tekee töitä noin 50 prosenttia vangeista, kun arvion mukaan 80 prosenttia tekisi, jos olisi normaali, samanlainen palkka kuin avolaitoksissa ja siitä perittäisiin ylläpitokulut ja jos suojatyötä tai työtä olisi myöskin tarjolla. Sitä olisi varmaan tarjolla pienemmälle määrälle. Kolmanneksi, vankilan läpikäy noin 7 000 ihmistä vuodessa. Siellä on edelleen noin 500 ihmistä vuosittain, joille kuuluisi eläke, joilla sitä ei ole. Eläkeprojekti on käynnistetty vankiloiden sisällä mutta kovin hitaasti.

Harrastukseni merkkinä voin sanoa, että ensimmäisenä päivänä, kun saimme ei-juristin oikeusministeriksi, ehdotin hänelle, että alalle pitää saada selvitysmies, joka tulikin. Tosin ehdokkaani oli toinen henkilö, henkilö, joka oli sos.dem. kriminaalipoliittisen työryhmän puheenjohtaja 1968:sta lähtien. Silloin sen loistavan työryhmän jäseninä olivat muun muassa tuleva korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen, Antti Kivivuori ja Jacob Söderman ja sitä avustivat Inkeri Anttila, koko Kriminologinen tutkimuslaitos jne. ja päästiin vankiluvussa nelinkertaisesta vankiluvusta suhteessa muihin Pohjoismaihin Pohjoismaiden alimmalle tasolle. Sosiaalipolitiikka on keskeisin ratkaisu, ja tässä mielessä pidän tämän päivän parhaana puheenvuorona kansanedustaja Arja Alhon puheenvuoroa, olkoonkin, että nyt pitäisi puhua vain kirjesalaisuudesta.

Täytyy myös sanoa, että vankeinhoidon organisaatio on hyvin keskitetty. K. J. Lång, joka oli toisten mielestä renessanssiruhtinas ja toisten mielestä feodaaliruhtinas, oli Vahon pääjohtaja. Sanoin, että jos samalla tavalla Suomen mielisairaalat organisoitaisiin kaikki yhden johdon alaisuuteen, esimerkiksi Pihkasen tai Achtén, olisi voitu puhua Mahosta vastaavalla tavalla kuin Vahosta. Sinne yleensä on hakeutunut toki ihmisiä, jotka tykkäävät jätkistä, tykkäävät tavallisista hampuuseista ja ihmisistä, jotka ovat pudonneet kelkasta. Mutta kun järjestimme ensimmäistä Itämeren maiden vankilanjohtajien kokousta, niin emme löytäneet vankilanjohtajien joukosta silloin kuin pari englannin kielen taitoista henkilöä. Sen verran vähäistä oli se pohja ja arvostus, mikä alalle on voitu antaa.

Sanoisin vielä, että me voimme pitää porukan piikkilangan takana jossain määrin huumeettomana. Itse hain, pyydettynä muuten aluksi, kolme kertaa vankeinhoidon ylilääkärin virkaa. K. J. Lång pyysi mutta ei ottanut, säikähti, koska kaksi miestä ei mahdu samaan taloon. Sen takia meninkin mielisairaalaan. Sitten kun hän luopui virasta, hain myöskin hänen virkaansa, mutta kun se on juristien suojatyöpaikka, niin sinne ei lääkäreitä voitu valita. Lupasin ainoastaan yhden asian: piikkilangan takana jätkät ovat ja pysyvät, mutta piikkilangan sisällä on paremmat oltavat. Tämä ei ollut mahdollista, mutta jatkan edelleen systemaattisesti sitä taistelua, että tämän porukan sosiaaliset olot kohentuvat, jolloin vankiluku voidaan laskea, ja minä väitän, että kymmenen vuoden kuluttua täällä keskustellaan samasta asiasta ja tilanne on karmeampi, ellei suurta muutosta voida saada aikaan.

Niin, kiitos vaan, ja täytyy vielä sanoa, että vankilareformi tehtiin edeltävien kahden hallituksen aikana mutta vankiluku ryhtyi nousemaan silloin. Asunnottomien luku kyettiin saamaan laskuun edeltävän pääministerin suuren kahdeksanvuotisen pääministeriyden aikana, mutta osa asunnottomien luvun laskusta johtui siitä, että noin tuhat asunnotonta joutui vankilaan. Asunnottomien puolella päästiin eteenpäin, nyt on aika myös vankipuolella päästä eteenpäin.

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Ed. Taipaleelle toteaisin, että emme itse asiassa käy lähetekeskustelua edes tästä kirjesalaisuuspykälästä vaan itse asiassa me käsittelemme täällä lakivaliokunnan mietintöä henkilötietojen käsittelystä rangaistusten täytäntöönpanossa annetun lain ja sakon täytäntöönpanosta annetun lain 37 §:n muuttamisesta, mutta hyvä keskustelu.

Ed. Taipaleelle toteaisin sen, että ilahduttava piirre, erityisesti jos se olisi pysyvä, on se, että meillä vankiluku on nyt kääntynyt laskuun. Jos sitä nyt katsotaan millä mittarilla tahansa, niin näyttää siltä, ihan voi sanoa näin, että jos vuoden ajalta katsoo, niin vankeja meillä on nyt 100 vankia vähemmän, mutta jos katsoo jotakin määrättyä päivää, niin voi sanoa näin, että vankiloissa oli esimerkiksi marraskuun alussa 400 vankia vähemmän kuin viime vuoden vastaavana aikana. Tämä on sellainen asia, että trendiä pitää seurata ja analysoida, mistä se johtuu. Mutta viittaan tässäkin tämän uuden vankeuslain erittäin hyvään sisältöön siinä mielessä, että paitsi että siellä tehdään nyt vankeusajan ohjelma, niin erittäin tärkeä ja keskeinen asia on se, (Puhemies koputtaa) että vangeille tehdään myös vankeusajan (Puhemies koputtaa) jälkeinen ohjelma, missä meillä on vielä todella paljon tekemistä.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Muutama näkökohta kommenttina käytettyihin puheenvuoroihin. Perustuslakivaliokunnan jäsen — ja taitaa olla varapuheenjohtaja — Arja Alho käytti puheenvuoron, jossa hän korosti sitä, että tällä keskustelulla ja näihin asioihin liittyvällä julkisella keskustelulla ei pidä antaa sitä väärää viestiä, että perustuslakivaliokunnan tulkinnat olisivat aiheuttaneet ne ongelmat, jotka tänä päivänä ovat ikävää todellisuutta meidän vankiloissamme. Tähän ed. Alhon näkemykseen on tietysti helppo ja hyvä yhtyä. Tietystikään sen enempää en minä kuin muutkaan, jotka ovat kritisoineet perustuslakivaliokunnan tulkintalinjaa tässä kirjesalaisuusasiassa, ole halunnut välittää sitä viestiä, että ne kiistattomat ongelmat, jotka liittyvät vankien määrään, viranomaisresursseihin, vankiloiden fyysiseen kuntoon jne., olisivat jotenkin seurausta perustuslakivaliokunnan ratkaisuista. Aivan kuten ed. Alho totesi ja kuten ed. Taipalekin totesi ja ministeri Luhtanen ja monet muut, kyse on tietysti laajemmin kriminaalipoliittisista ratkaisuista ja kyse on myös laajemmin niistä voimavaroista, joita tämä yhteiskunta on valmis käyttämään vankien, sanotaan, hyväksi sekä itse vankiloissa että heidän vapautumisensa tilanteissa.

Kaiken tämän sanottuani haluan kuitenkin sanoa, ettei myöskään pidä perustuslakivaliokunnan, tai eduskunnan laajemmin, käytännölle vierailla tulkinnoilla ja säädöksillä aiheettomasti vaikeuttaa tilannetta vankiloissa ja vankilaviranomaisten mahdollisuuksia täyttää tärkeä tehtävänsä. Tällaisena käytännölle vieraana ja käytännössä epätarkoituksenmukaiseen seuraukseen johtaneena liian tiukkana tulkintaratkaisuna pidän sitä kantaa, jonka perustuslakivaliokunta otti tähän vankien kirjesalaisuuteen ja siihen kynnykseen, milloin siihen voidaan puuttua.

Ed. Brax korosti sitä, että kukaan ei ole sanonut, että tätä pykälää pitää tulkita tiukasti, vaan mieluummin voidaan tulkita jopa laajentavasti. No, ei voi olla sekään järkevä tilanne, että perustuslakivaliokunta lain säätämisvaiheessa omaksuu ylikireitä tulkintoja ja sitten toivotaan, että viranomaiskäytännössä tarpeellista väljyyttä luotaisiin. Näin ei voi olla, varsinkaan kun siitä lähdetään, että kun on perusoikeuksista kyse, niin viranomaiset käytännössään eivät voi eivätkä saa tulkita eduskunnan säätämiä pykäliä, sanotaan, väljästi tai laajentavasti.

Yhdyn täysin siihen, mitä entinen oikeusministeri, nykyinen ed. Koskinen lausui perustuslakivaliokunnan tulkintalinjasta. Ongelmat eivät todellakaan ole tulleet pelkästään perusoikeustulkinnoissa, vaan juuri esimerkiksi näissä delegointisäännösten tulkinnoissa on, ja niistä syistä, mihin hän viittasi, menty liian kireisiin tulkintoihin. On tärkeätä, että perustuslakivaliokunta kuulee oikeustieteellisiä asiantuntijoita, valtiosääntöoppineita, tulkintaratkaisuja tehdessään, eihän muu ole mahdollistakaan. Mutta kyllä, ihan niin kuin ed. Koskinen sanoi, näissä tulkintatapauksissa pitää pitää käytännön järki mukana, pitää tarkastella kokonaisuuksia. Ei voida lähteä pelkästään yhden pykälän, yhden näkökulman varassa asioita arvioimaan.

On hyvä kuulla, että ed. Koskisen mukaan perustuslakivaliokunnan linja olisi tässä suhteessa paranemassa ja tietty järkevä tulkintalinjan väljentäminen olisi valiokunnassa muodostumassa. Se on aivan selvää, että niitä tulkintoja, jotka valiokunta ottaa, siis perustuslakivaliokunta ottaa, on sitten eduskunnan noudatettava. Sen takia halusinkin vedota nimenomaan valiokuntaan, jotta se arvioisi itse omaa tulkintalinjaansa käytännön tarpeiden valossa vähän uudelta pohjalta näissä tilanteissa, jotka ovat syntyneet, kun valiokunta on omaksunut ylikireän tulkintalinjan.

Kun puhemies Lipponen on ystävällisesti sallinut tässä keskustelun laajemmin vankien ja vankiloiden olosuhteista, niin sallittaneen, että kerron, kun vanhasta ylijohtaja Långista on ollut täällä puhetta, sellaisen tositapauksen, jonka hän minulle kertoi. Kerran oli nimittäin niin, että silloisen DDR:n, Itä-Saksan, oikeusministeri oli ollut täällä vieraana ja oli myös halunnut tutustua vankilaan. Hänet vietiin tutustumaan vankilaan, Sörkän vankilaan, ja hän oli toivonut mahdollisuutta keskustella jonkun vanginkin kanssa. Siihen aikaan tuossa vankilassa suoritti tuomiotaan tunnettu pankkirosvo Volvo-Markkanen. Volvo-Markkanenhan oli nuoruudessaan asunut paljon ulkomailla ja oli kielitaitoinen mies, ja hänet haettiin sitten Itä-Saksan oikeusministerin keskustelukumppaniksi. Kun Itä-Saksan oikeusministeri oli kysynyt joitakin käytännön kysymyksiä tältä vangilta, Volvo-Markkaselta, niin hän oli lopuksi sanonut, että olisiko teillä jotain kysyttävää minulta. Vaikka Volvo-Markkanen oli siis suorittamassa monen vuoden kakkuaan siellä pankkiryöstöistä ja hänellä ei ollut vuosikausiin mitään mahdollisuuksia päästä vankilasta pois, niin se kysymys, jonka hän halusi kuitenkin Itä-Saksan oikeusministerille esittää, oli se, onko teidän maahanne helppo saada viisumia. (Naurua) Tällaisen tapauksen on silloinen johtaja Lång minulle kertonut.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Ministeri Luhtanen otti puheeksi täällä vankilan henkilöstön tilanteen. Ministeri Luhtanen oli juuri tänään kuultavana budjetin tiimoilta hallinto- ja tarkastusjaostossa, ja siellä hän totesi, niin kuin olemme jo useana vuonna todenneet, että vankiloissa työskentelevä henkilökunta on lujilla, henkilökuntaa on liian vähän, se sairastelee ja lähtee hyvin varhain eläkkeelle. Se kuvastaa lyhyiden sairauspoissaolojen myötä sitä, että siellä työskennellään voimien äärirajoilla. Mielestäni tähän asiaan on vakavasti puututtava, ja ministeri Luhtanen onkin ottanut asian tarmokkaaksi hoidettavakseen — hyvä niin.

Myös vankeinhoidon puolella on terveydenhuollossa probleemaa. Sieltä puuttuu mielestäni terveydenhoitajia, sairaanhoitajia ja lääkäreitä ja ihan tavallisiin perussairauksiin, ei pelkästään huumeongelmiin vaan ihan sokeritautiin ja tavalliseen terveydenhuoltoon, liittyen.

Mielestäni on myös tärkeää, että vangit pääsevät töihin. Jos he pystyvät tekemään vankilatuomionsa aikana työtä, niin tämä myös antaa heille mielekästä tekemistä ja ehkäisee myös syrjäytymistä sen jälkeen, kun vapaudutaan tuomiota suorittamasta. Jos ei kuukausiin tai vuosiin ole ollut töissä, niin kuinka sitten voi päästä normaaliin työelämään käsiksi? Ja niin kuin ed. Taipale täällä sanoi, mitenkä palata tekemään parannusta normaaliin yhteiskuntaan, jos lähtee vankilasta rahatta ja asunnotta? Monelle nuorelle opiskelupaikka, työ ja asunto ovat mielestäni hyvin tärkeitä, koska näiden puute saattaa sitten johtaa syrjäytymiseen ja tämä tuo mukanaan uhan siitä, että joutuu sille tielle, joka johtaa vankilaan.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vanhassa ammatissani kävin vankiloissa musiikkikeikoilla ja keskustelin siellä vankien kanssa ja huomasin, että on paljon fiksuja, hyvää tarkoittavia ja elämän parantamista haluavia vankeja. Mutta miten se tapahtuu, varsinkin jos alkoholi on mukana siviilielämään palattaessa, ei ole työpaikkaa eikä kunnon asuntoa? Siitä alkaa uusintakierre kriminaalikavereiden kera. Tämä asia on edelleen aktuelli.

Olin nuorena toimittajana myös haastattelemassa aikoinaan K. J. Långia, ja silloinhan oli ajankohtainen tämä vankeinhoidon inhimillistäminen Ruotsin mallin mukaiseksi, se oli aktuelli 70-luvulla. Nyt ovat kuitenkin toiset ajat. Vaikka olen yksityisyyden suojan kannattaja, niin kyllä kirjeitä täytyy voida tarkistaa vankiloissa. Siellä on nykyään todella kovan luokan rikollisia ja myös EU-maiden ulkopuolisten rikollisliigojen edustajia. Nämä kovat rikolliset pyörittävät toimintaansa, muun muassa huumekauppaa, välikäsien kautta. Se on tietysti sääli, että pienempiä tuomioita istuvat vangit joutuvat kärsimään näiden kovien rikollisten vuoksi, mutta näin se vaan on, että kyllä täytyy voida kontrolloida.

Lopuksi: Vaikka ennaltaehkäisy ja vankien siviiliin hoitaminen on tärkeää, tarvitsemme silti myös vankilapaikkoja. Aivan kuten ed. Karhu myös sanoi, tämän vuoksi modernin Kylmäkosken vankilan laajentaminen on tarpeellista.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan tähän päivän keskeiseen tekstiin ja tähän mietintöön. Mielenkiintoista oli asiassa vain se, että aivan viimeiseen asti oikeusministeriön virkamiehet vastustivat tätä muutosta, minkä eduskunnan lakivaliokunta teki, että tietoja vankien hoidosta ja heidän rikollisesta taustastaan ja terveydentilastaan voidaan laajentaa merkittävästi. Tulee vain mieleen, että jos tämäkin asia olisi ollut perustuslakivaliokunnassa lausunnolla, niin olisikohan lakivaliokunta pystynyt päätymään tähän yksimieliseen lopputulokseen, mihin tultiin ajatellen vankeuslakipaketin kokonaisuutta.

Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja perustuslakitulkinnan tiukkuudesta ja sen merkityksestä tälle lainsäädännölle. Lakivaliokunta kävi toissa kesänä Kylmäkosken vankilassa ja sai jo lain valmisteluvaiheessa ennakkoon tietoa siitä, mihin tämä hallituksen mahdollisesti tiukka esitys johtaa, jos tätä kirjesalaisuutta pidetään niin tärkeänä, että se mahdollistaa rahan, huumeiden tai jonkun muun sisääntulon vankilaan ja myöskin rikollisen toiminnan.

Haluan vaan rikollisen toiminnan osalta kiinnittää huomiota siihen, että kumminkin suurimmat huume-erät tällä hetkellä kulkevat vankien elimistön sisällä vankilaan ja myöskin vierasryhmien kautta. Kylmäkosken vankilassa tuli kyllä ilmiselvästi esille, että tällä hetkellä tällainen vankien läpivalaisu esimerkiksi lomilta palatessa on hyvin satunnaista, ja siihen meidän täytyisi kiinnittää myöskin huomiota, että ei helposti pystytä lomilta palatessa oman elimistön sisällä kuljettamaan jopa suuriakin huumausaine-eriä vankiloitten sisälle. Tällä hetkellä tämä tilanne ei ole ollenkaan riittävän hyvä.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Petri Salo tuossa sanoi näistä erilaisista kuljetteluista. Kun tämä uusi vankeuslaki astui voimaan kuukausi sitten, lokakuun alusta, sen jälkeen ainakin luultavasti me lakivaliokunnan jäsenet saimme sähköpostia, jossa oli mukana myöskin yksi vangin kirje, jossa hän kiitti siitä, että on avattu mahdollisuus suunnitella rikoksia, lähetellä huumeita, tehdä melkein mitä tahansa. Allekirjoituksena oli "Alan miehet".

Kansalaiset yleensä kritisoivat hyvin paljon eduskunnan matkustelua. Meillä, lakivaliokunnalla, oli mahdollisuus viime toukokuussa vierailla viikko Kanadassa, tutustua heidän oikeus- ja vankilajärjestelmäänsä. Siellä on kolmitahoinen järjestelmä: maximum-, medium-, minimum-turvatasoisia vankiloita. Saimme vierailla Bathin laitoksessa, joka on Kingstonin kaupungin kieppeillä Toronton ja Ottawan puolessavälissä, 340 miesvankia. Meillä Suomessa on normitus, että jokaista vankia kohti on henkilökuntaa 0,8 henkilöä eli sadan henkilön vankilassa noin 80. Bathin vankilassa, joka edusti tämmöistä medium-tasoa, 340:tä miesvankia kohti oli henkilökuntaa 98. Meidän normituksemme mukaan siellä olisi tullut olla 272. Siellä oli kymmeniä erilaisia ohjelmia. Kun meillä puhutaan ulkomaalaisten kotouttamisjärjestelmistä ja -ohjelmista, niin siellä oli myöskin vangeille monipuolinen kotoutusjärjestelmä ja -koulutus kohtaanto-ongelmien välttämiseksi, kun kohtaavat jälleen siviilielämän, kun vankeusaika loppuu.

Täällä ed. Taipale puhui, että piikkilangan takana pojat pysyy. Nimenomaan Kanadassa oli tehty juuri näin. Siellä ei ollut yhdessäkään vankilassa muureja. Siellä oli kaksinkertaiset piikkilanka-aidat, jotta myöskin vangit näkivät aitojen läpi ympäröivän yhteiskunnan, että tuonne olisi kiva mennä. Yhtään pakoa ei ollut tapahtunut kyseisessä vankilassa. Se oli ollut olemassa 15 vuotta tämmöisenä medium-tason vankilana. Pakoja ei ollut tapahtunut. Mikä ihmeellisintä, oli 340 vankia ja 98:sta henkilökunnan edustajasta noin puolet naisia. Kun arvelin naisjohtajalle, että heillä on varmaan suunnaton väkivallan määrä vankien kesken ja toisaalta myöskin henkilökuntaa kohtaan, vielä kun henkilökunnasta on puolet naisia, hän näytti sormella ympyrää ja sanoi "zero" eli ’ei mitään’.

Meidän poikamme ovat kaikki istuneet kovemmissa maximum-laitoksissa vähintään kaksi vuotta, ja sen jälkeen he voivat anoa tänne, ja täällä kun kerran nostaa nyrkin pystyyn, niin silloin mennään takaisin kiven sisään, oikeasti kovempaan koppiin, ja toista anomusmahdollisuutta ei enää ole. Oli erinomainen esimerkki Kanadan oikeus- ja vankilajärjestelmässä siitä, miten kotiutetaan vangit siviilielämään.

Ed. Rahkonen, joka tulee seuraavana puhumaan, ehkä muistaa — en muista, olitteko Kanadassa — mutta muistelen, että tuossakin laitoksessa vain 7 prosenttia vangeista tuli koskaan enää vankilaan takaisin, kun heitä kunnolla koulutettiin ja kotiutettiin odottamaan siviilielämää.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Vielä siitä, mistä tässä itse asiassa on kyse. Me varsinaisesti lähdimme keskustelemaan esityksestä henkilötietojen käsittelystä rangaistusten täytäntöönpanossa. Tässähän tähdätään siihen, että voimme ehkäistä vakavaa väkivalta- ja seksuaalirikollisuutta ja toimintaohjelmia tarvitaan, joihin ed. Rajalakin viittasi, myös Suomessa. Vankeuslakihan näihin toimintaohjelmiin meitä velvoittaa, jotta voimme ehkäistä uusintarikollisuutta. Tässä lakivaliokunta muutti hieman esitystä siitä, mitä hallitus esitti. Halusimme laajentaa sitä piiriä, joka saa tiedon näiden rikollisten siitä rikoksesta, minkä he ovat tehneet, jos se on ollut tuomioistuimessa suljettujen ovien takana annettu päätös. He voivat sitten sijoittaa nämä henkilöt oikeanlaiseen toimintaan, oikeanlaiseen toimintaohjelmaan. Eli tässä takana on vankeuslain kokonaisuus, jonka takia tämä muutos, mitä me käsittelemme, on nyt tässä esillä.

Meidän kaikkien tavoitteena on varmasti uusintarikollisuuden vähentäminen ja erityisesti rikollisuuden vähentäminen ylipäänsä. On mielenkiintoista törmätä jatkuvasti siihen, että aika usein taustalla ovat päihdeongelmat, kun puhutaan vankien määrästä. 80 prosenttia vangeista on vakavasti päihdeongelmaisia, ja he tekevät rikoksia päihtyneinä tai päihteitä saadakseen. Tämä on tullut esitettyä jo moneen kertaan, mutta kun haluttaisiin ja jotta voitaisiin todella vaikuttaa rikollisuuden määrään, meidän pitäisi pureutua näihin taustalla oleviin syihin, ja päihteet ovat siellä yksi iso tekijä.

Rikollisuuden ehkäisyssä on siis kyse hyvin laajasta kokonaisuudesta ja eri viranomaisten toiminnasta. Eli puhutaan aika lailla jäävuoren huipusta nyt, kun puhutaan näistä yksityiskohdista.

Tänään lakivaliokunnassa käsiteltiin sakon muuntorangaistuskysymyksiä. Vankiloissahan vankilukuja kohottaa joukko vankeja, jotka ovat siellä sen takia, että he eivät ole varattomuuttaan pystyneet maksamaan sakkoja. Tässä on yksi iso ryhmä ihmisiä, jotka ovat päihdeongelmaisia, asunnottomia, moniongelmaisia, syrjäytyneitä, varattomia ja jotka ovat päätyneet näpistyksiin, liikenteessä törttöilyyn ihan silkkaa ongelmaisuuttaan. Näille ihmisille sakon muuntorangaistuksen uhka ei ole riittävä uhka eikä ylipäänsä sakkorangaistuskaan, koska heillä ei ole varoja.

Keskustelussa tuli jälleen esiin se, miten voitaisiin todella puuttua tämän tyyppiseen rikollisuuteen ja parantaa näiden ihmisten asemaa. Aika moni rikos jäisi tekemättä, jos voisimme puuttua päihdeongelmaan ja lisätä keinovalikoimaan sopimushoitorangaistuksen, mutta tämä ei ole mahtunut kehyksiin, ei ole ollut rahaa puuttua tähän ongelmaan. Minä luulen, että tämän kaltaisella pienellä puuttumisella kuitenkin pitkän päälle säästettäisiin. Toivoisin, että jatkossa eri viranomaiset voisivat tehdä yhteistyötä, oikeuspuolen viranomaiset sosiaali- ja terveyspuolen viranomaisten kanssa, jotta jatkossa päästäisiin todella näihin ongelmien syihin käsiksi.

Tässä kirjesalaisuudessa, josta on myös puhuttu, on myös kyse päihteistä siinä mielessä, että vankiloihin virtaa huumeita myöskin kirjeissä. Lakivaliokunta kunnioittaa perustuslakivaliokunnan näkemyksiä, ja olemme tottuneet aina noudattamaan sitä, mitä perustuslakivaliokunta esittää. Tässäkin oli kyse sen kaltaisesta muutoksesta, varsinkin kun perustuslakivaliokunta oli yksimielinen. Meillä ei ole perustuslakituomioistuinta, joten perustuslakivaliokunta on se, joka tulkitsee lakiemme perustuslainmukaisuutta. Kuitenkin tässä kirjesalaisuudessakin säilyy mahdollisuus avata kirje silloin, kun on syytä epäillä, että se sisältää kiellettyjä aineita tai esineitä. Se on edelleen mahdollista. Ja aina kirjeen tai muun postilähetyksen saa tarkastaa läpivalaisemalla tai muulla tavalla sitä avaamatta sen tutkimiseksi, sisältääkö se säädettävän lain mukaan kiellettyjä aineita tai esineitä. Eli tältä osin nyt sitten katsomme, mitä tämä oikeusministeriön uusi esitys tuo tullessaan.