Matti Vähänäkki /sd:

Herra puhemies! Työhuoneeni yksinäisyydessä selailin esityslistaa, juttuluetteloa, ja totesin, että jälleen kerran oli melkoinen joukko ed. Aittoniemen toimittamia, tehtailemia aloitteita esillä tänään. Tiedän, että hän osaltaan on joku, jolta on sorrettu suuri ääni, joka itse kävi hyvin perustelemassa hyviä aloitteitaan. Tiedän puhelakon syynkin ja olen osin sen osalta ed. Aittoniemen puolellakin. Sen vuoksi halusin puuttua nimenomaan tähän tapaukseen, mikä nyt on esillä, rikoslain 20 luvun 3 §.

Olisin todennut asian johdosta, kun siellä työhuoneessani tätä puheenvuoroani valmistelin, että rikoslain 20 luvun 3 § tarkoittaa pakottamista sukupuoliyhteyteen. Muistan varsin hyvin, että kun viime kaudella lakivaliokunta rikoslakia muutti — siellä muistamani mukaan ed. Aittoniemikin oli jo jäsenenä — niin kuten esimerkiksi varkausrikoskin on määritelty kolmeen kategoriaan: näpistys, varkaus ja törkeä varkaus, niin sama kategoriointi on tapahtunut myös raiskausrikoksen kohdalla: On, sanottaisiinko, tavallinen raiskaus; sitten on törkeä raiskaus ja sen jälkeen on se, mitä leikillisesti sanottiin "lieväksi raiskaukseksi", mutta jonka nimi muutettiin soveliaammaksi: pakottamiseksi sukupuoliyhteyteen. Tässä viimeksi mainitussa rikoksessa on vankeusrangaistus enintään 3 vuotta. Tavanomainen raiskaus eli pelkkä raiskaus-sanalla kulkeva rikos on kriminalisoitu 1—6 vuoden vankeudella ja taas törkeä raiskaus 2—10 vuoden vankeusrangaistuksella.

Tästä käytiin kovasti keskusteluja lakivaliokunnan ulkopuolistenkin kansanedustajien kanssa, jotka ihmettelivät, että kun raiskaus koetaan erittäin ankarasti rangaistavaksi rikokseksi ja törkeäksi rikokseksi sinänsä, minkä vuoksi tällainen "lievä raiskaus" eli pakottaminen sukupuoliyhteyteen voidaan ottaa rikoslakiin, eihän se ole mahdollista. Muistan, että lakivaliokunnan keskusteluissa todettiin, että tuomioistuimella pitää olla mahdollisuus ottaa ihmiselämän monimuotoisuus ja moninaisuus huomioon sen perusteella pitää lain käyttäjällä, tuomioistuimella, olla mahdollisuus mitata rangaistus sen pohjalta, miltä sen mielestä jokin teko näyttää, koska kaikki nämä kolme eri muotoa tätä rikosta sisältävät hyvin erilaisia tapahtumia.

Valiokunnassa oikein tivattiin peräti asiantuntijoilta, miksi pakottaminen sukupuoliyhteyteen otettiin mukaan. Muistan, ja varmasti ed. Aittoniemikin muistaa, että siellä todettiin, että jos aviopuolisot esimerkiksi ovat aikeissa erota, mikä nykyisin tapahtuu aika kevyesti, ja jos muuttavat erilleen asumaan, niin tietyn ajan kuluttua, onko se vuoden vai kahden kuluttua, avioero tulee voimaan.

Kuitenkin varmasti on mahdollista, että puolisot käyvät toinen toisensa luona hoitamassa muita asioita, ehkä esineitä, huonekaluja ym. asioita järjestelemässä, jos ei nyt välit aivan tulehtuneet ole. Siinä yhteydessä saattaa sitten tapahtua sukupuoliyhteys, ja sen seurauksena se puolisoista, joka kokee olevansa uhri, yleensä näissä tapauksissa nainen, saattaa nostaa kanteen, ilmoittaa viranomaisille ja vaatia rangaistusta, mutta kuitenkin olosuhteista on pääteltävissä, että siinä ei ole kenties edes lievää väkivaltaa käytetty vaan ehkä on ollut sanankopua jne. Tällainen tilanne on yksi esimerkki. Toinen on esimerkiksi se, jossa toisensa tavannut pariskunta jommankumman asunnossa on ollut yhteydessä ja siellä sitten herätessään jompikumpi olisi edelleen valmis jatkamaan toimintaa ja hänen hämmästyksekseen se ei käykään. Suostumusta ei tule, ja silloin ajatellen tunti pari aikaisemmin mennyttä aikaa toinen kuvittelee, että se on tekaistu syy.

Nämä tilanteet tuotiin esille asioista meitäkin jopa enemmän perillä olevilta tahoilta, asiantuntijatahoilta. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävissä ja näin ollen kokisinkin aika lailla vahvasti — että vaikka ed. Aittoniemi hyvin tietää — ja olen hänen muistiinsa tottunut luottamaan — miten asia oli, hän on tässä ehkä himpun verran langennut siihen populismiin, että tämä niin kutsuttu "lievä raiskaus" on mahdottomuus, ja yhtynyt tavallaan siihen kuoroon. Tämä on kuitenkin asianlaita.

Lakivaliokunta perehtyi asiaan hyvin pitkään, niin kuin valiokunnan tavallaan työrytmin ja asioiden vakavuuden vuoksi pitääkin syventyä, ja päätyi tähän mielestäni hyvään ratkaisuun. Missään tapauksessa Homeros ei niissä kokouksissa torkahtanut, kyllä siinä otettiin vahvat perusteet taustalle.

Petri  Salo  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lienee sellaista lainsäädäntöä viime kaudella, joka aiheutti myöskin sen, että laajoissa yhteiskuntapiireissä mietittiin, onko eduskunta niin sanotusti ihan täysillä matkassa. Varsinkin suomalaiset naiset ovat kovasti moittineet tätä lainsäädäntöä.

Kun on katsonut Suomen rikoslakia, ehkä tämä kokonaisuudistus on ollut vähän liiankin puhdasoppista. Meillähän monissa niin surmarikoksissa, varkausrikoksissa kuin kavallusrikoksissa on johdonmukaisesti ollut törkeä tekomuoto, niin sanottu tavallinen tekomuoto ja lievä tekomuoto. Ehkä tästä puhdasoppisuudesta johtuen myöskin seksuaalirikoksiin laitettiin tällainen pykälä, joka varmasti on myöskin kuollut kirjain.

Olen yrittänyt katsoa netistä ja oikeuden päätöksistä, löytyykö tästä tapauksesta jo ennakkopäätöksiä, mutta en ole tähän mennessä löytänyt. En tiedä, ovatko alioikeudetkaan vielä käyttäneet lievää tekomuotoa tuomittaessa rangaistukseen, mutta veikkaan, että eivät ole, koska kyllähän lievissä tapauksissa yleensä käy mieluummin niin, että jätetään teko kokonaan rankaisematta, ja sitten kun törkeys on mennyt tarpeeksi pitkälle, rangaistaan niin sanotusta tavallisesta raiskauksesta.

Tämä aloite on ihan paikallaan, ja on tehty semmoista lainsäädäntöä, jossa tekomuotoa on hyvin vaikea määritellä, ja tämä pykälä voitaisiin mielestäni kumota.

Jouni  Lehtimäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Silloin kun puhutaan raiskauksesta, monta kertaa meille tulee mieleen tilanne, jossa tekijä on mies ja uhri on nainen. Mutta tämä pykälä kuitenkin koskee pääosin niin kutsuttua namusetätoimintaa, kun mieshenkilö nuoren pojan tai tytön houkuttelee mukaansa ja ehkä suullaan hyväilee kyseistä henkilöä.

Olen hiukan eri mieltä aikaisempien puhujien kanssa; tällaiseenkin toimintaan tarvitaan pykälä. Kuten ed. P. Salo totesi, lievää raiskausta ei ole olemassa, mutta tällä pykälällä kuitenkin tarkoitetaan tiettyjä tekomuotoja. Sen poistamiseen en ihan valmis kuitenkaan olisi. Tällainen namusetäpykälä tarvitaan rikoslakiin, vaikka se hullulta tuntuukin. Lievää raiskausta ei ole.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Voi hyvin pitkälle yhtyä siihen, mitä ed. Vähänäkki totesi kolmiportaisuudesta, jota rikoslainsäädännössä erityisesti viime vuosina on noudatettu. Mutta mielestäni ei niin suurta puhdasoppineisuutta pitäisi noudattaa kuin lakivaliokunta viime aikoina on monessa muussakin asiassa lähtenyt vetämään. Pitää ymmärtää erottaa sellaiset asiat, jotka eivät sovi kolmiportaisuuteen. Mielestäni niin sanottu lievä raiskaus eli pakottaminen sukupuoliyhteyteen ei sovi käytäntöön, jota lakivaliokunta on lähtenyt viime kaudella viemään esimerkiksi rikoslain 20 luvun osalta.

Olen eri mieltä siitä, mitä ed. Lehtimäki totesi. Tämä ei kyllä mikään namusetäpykälä ole. Sovelletaan aivan eri pykälää silloin, kun on kyse lapsiin kohdistuneesta haureudenteosta.

Petri  Salo  /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Vistbacka totesi, meillä löytyy seksuaalirikoksista myöskin muutamia muitakin pykäliä, jotka soveltuisivat ehkä paremmin viekoittelutapauksiin. Katsoisin, että silloin kun on sana "raiskaus", sen täytyisi olla jotakin muuta kuin namusetätyyppistä toimintaa, koska namusetien tarkoitusperistä ei aina päästä selville, mikä heidän lopullinen tarkoituksensa on koko tekotavassa, kun taas raiskauksessa me tiedämme, että tarkoituksena on väkivaltaa käyttäen tai sillä uhaten nimenomaan pyrkiä loppupäämäärään eli murtaa toisen tahto loppuun saakka. Sen takia katsoisin, että tätä pykälää ei tarvita siihen.