Jussi Niinistö /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys sisältää ehdotuksen saattaa lailla voimaan kuluvana vuonna neuvoteltu ja allekirjoitettu Suomen hallituksen ja Naton turvallisuustoimiston välinen hallinnollinen järjestely, joka koskee Suomen ja Naton kesken vaihdettavan turvallisuusluokitellun tiedon suojaamista. (Hälinää)

Tarkoituksena on ajantasaistaa vuonna 1994 PFP-yhteistyöhön kytketyn tietoturvallisuussopimuksen turvallisuusmääräykset nykyistä käytäntöä vastaaviksi.

Samalla on tarkoitus saattaa lailla voimaan ne mainitun tietoturvallisuussopimuksen määräykset, jotka uuden perustuslain ja sitä koskevan tulkintakäytännön johdosta nykyisin arvioidaan kuuluviksi lainsäädännön alaan. Koska kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisessa on kyse valtionsisäisestä toimenpiteestä, voidaan se toteuttaa myös jälkikäteen. Ratkaisu on poikkeuksellinen, mutta valiokunnan saaman selvityksen mukaan perustuslain kannalta hyväksyttävissä.

Vuoden 1994 tietoturvallisuussopimus hyväksyttiin aikanaan ulkoministeriön päätöksellä. Tuolloin voimassa olleen valtiosäännön mukaisesti se arvioitiin niin sanotuksi kansainväliseksi hallintosopimukseksi, jonka allekirjoittamisesta ja hyväksymisestä voi päättää toimivaltainen ministeriö. Sopimusta on noudatettu vuodesta 1994 lähtien, mutta koska sitä ei ole saatettu voimaan, sen ei katsota olevan osa Suomen lainsäädäntöä. Näin ollen siihen ei myöskään voida soveltaa lakia kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista vuodelta 2004.

Vuoden 2004 laki kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista säädettiin osana Suomen ja Saksan välisen tietoturvallisuussopimuksen sekä Euroopan avaruusjärjestön Esan tietoturvallisuussopimuksen voimaansaattamista. Laki katsottiin tarpeelliseksi muun ohella sen vuoksi, että kansainvälisten sopimusten panemiseksi täytäntöön on tarve poiketa asiakirjajulkisuuteen ja -turvallisuuteen perustuvista kansallisista järjestelyistä, jotka perustuvat pääosin julkisuuslakiin vuodelta 1999.

Todettakoon, että kaikki viime aikoina tehdyt tietoturvallisuussopimukset on voimaansaatettu lailla perustuslain 8 luvun mukaisesti, minkä vuoksi niiden nojalla vastaanotettuihin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin sovelletaan lakia kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista.

Arvoisa puhemies! Suomen ja Naton välisen järjestelyn ja vuoden 1994 tietoturvallisuussopimuksen voimaansaattamisen myötä Naton Suomeen toimittamiin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin ja materiaaleihin sovellettaisiin eduskunnan hyväksynnän jälkeen lakia kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista.

Ehdotetun voimaansaattamislain hyväksyminen ei tarkoittaisi sitä, että kansalaisten yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa kavennettaisiin aikaisempaan verrattuna, koska henkilöllisyysturvallisuusselvityksiin sovelletaan aina turvallisuusselvityksistä annettua lakia.

Edellä olevan perusteella voidaan arvioida, että Suomen ja Naton välisen järjestelyn ja tietoturvallisuussopimuksen voimaansaattamista koskeva lakiehdotus ei asiallisesti vaikuta kansalaisten tiedonsaantia vähentävästi suhteessa siihen, mitä tiedonsaanti yleisen lainsäädännön mukaan on.

Suomen ja Naton välinen järjestely sekä voimaansaattamislaki on tarkoitettu tulemaan voimaan Suomen ilmoittamana päivänä sen jälkeen, kun Suomi on saanut kansalliset hyväksymismenettelynsä päätökseen. Tämän jälkeen sopimustekstit ovat myös yleisesti sähköisesti saatavilla.

Puolustusvaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja ehdottaa, että eduskunta hyväksyy Suomen ja Pohjois-Atlantin liiton välillä tehdyn hallinnollisen järjestelyn ja että lakiehdotus hyväksytään muuttamattomana.

Mietintöön sisältyy vasenryhmän edustajan jättämä lausumavastalause.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Länsimaisessa demokratiassa keskeinen periaate on vallankäytön avoimuus ja julkisuus. Suomessakin asiaa säätelee muun muassa perustuslaki ja laki julkisuudesta, julkisista asiakirjoista. Valitettavasti juuri tämän hallituksen aikana ja toimesta salaamisesta ja salailusta on tullut keskeinen toimintatapa.

Lyhyen ajan sisällä salailusta on monta esimerkkiä. Jo aiemmin eduskunta päätti sallia asekaupat Israelin kanssa eikä vain asekauppoja vaan niiden salaamisen siten, että Israelissa lyöty salainen-leima velvoittaa myös suomalaisia.

Toiseksi, Kreikka-vakuussopimus, joka siis ei anna mitään täysimääräisiä ja turvaavia vakuuksia annetulle taloustuelle, julistettiin salaiseksi. (Timo Soini: Se on johdannaissopimus!) Ensimmäisen päätöksen jälkeen vastuuministerillä ja -ministeriöllä tuli kiire julkistaa osa asiakirjoista, koska päätös oli niin ilmiselvästi julkisuuslain vastainen. Korjatustakin päätöksestä on tehty useita valituksia.

Kolmanneksi, monen merkittävän asian valmistelu on pidetty salassa viimeiseen asti. Tästä esimerkkinä Puolustusvoimien rakenneuudistus, kuntarakenneuudistus ja sosiaali- ja terveyssektoria koskeva valmistelutyö.

Nyt saliin on tuotu uusi hallituksen esitys, joka jatkaa ja syventää tätä salailulinjaa. Tätäkin muutosta on sanottu pelkästään tekniseksi, mitä se ei välttämättä ole, ja tämäntyyppisiä esityksiä tulee saliin ensi viikolla lisää.

Hallituksen esityksessä on kyseessä Suomen ja Naton välillä tehty järjestely ja sopimus turvallisuusluokitellun tiedon käytöstä, välittämisestä, suojaamisesta ja salaamisesta. Se kattaa laajan alueen Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan merkittävästi vaikuttavasta Nato-yhteistyöstä mukaan lukien rauhankumppanuus, kansainvälinen kriisinhallinta, materiaalihankinnat, tietojenvaihto, vierailu ja monet muut asiat.

Tietoja luovuttavan osapuolen asema on järjestelyssä ehdottoman vahva aivan kuten Israel-sopimuksessa. Tiedon luovuttaja asettaa rajat tiedon käytölle, luovuttamiselle ja tietoon pääsemiselle, joista ei voi poiketa ilman luovuttajan suostumusta. Siten tällä esityksellä on yhtymäkohtia perustuslaissa kansalaisille turvattuun oikeuteen saada tietoa viranomaisten julkisesta asiakirjasta sekä turvallisuusluokiteltujen tietojen, turvallisuusselvitysten ja -tarkastusten yhteydessä perustuslain henkilötietojen suojaan. Siksi laajempi pohdinta tästä asiasta olisi ollut paikallaan. Valitettavasti sitä ei ole tehty.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ei sisällä hallinnollisen järjestelyn ja voimaansaatettavan sopimuksen kansainvälisoikeudellista ja ihmisoikeuksiin liittyvää arviointia. Tietojen salaamista vakavissa ihmisoikeusrikoksissa ei voida perustella kansallisilla turvallisuussyillä. Salaiset vangitsemiset, henkilöluovutukset, vankikuljetukset, laittomat pidätykset, kidutukset, tahdonvastaiset katoamiset, salaiset pidätyskeskukset ja vankilat ovat Euroopan parlamentin päätöslauselman mukaan saattaneet perustua Naton kanssa tehtyihin monenvälisiin ja kahdenkeskisiin sopimuksiin. Missä ovat nyt sadankomitealaiset, Rauhanpuolustajat, punaiset ja vihreät, punavihreät rauhan voimat? Eivät ne suinkaan voi kahteen mieheen rajoittua, vai onko tilanne jo näin huono? (Ben Zyskowicz: Kyllä on pahaksi mennyt!)

Kannattaa muistaa, että Euroopan parlamentti vaatii, että kaikissa Naton sopimuksissa ja Na-ton ja EU:n välisissä sopimuksissa sekä muissa transatlanttisissa toimissa kunnioitetaan perusoikeuksia. Hallituksen esitykseen olisi pitänyt sisällyttää lauseke ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja valtioitten oikeudellisista velvoitteista ihmisoikeusloukkausten tutkimisessa ja niihin liittyvissä oikeustoimissa, aivan kuten edustaja Yrttiaho on puolustusvaliokunnassa tekemässään erittäin hyvin perustellussa vastalauseessa esittänyt. Hän on tehnyt myös lausumaesityksen, jonka muoto voi vielä muuttua, mutta sisältö tulee olemaan yhdenmukainen jo tehdyn esityksen kanssa.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Miksi päädyttiin tähän erikoiseen hallinnolliseen järjestelyyn? Hallituksen esitys sisältää vastauksen. Järjestelyyn päädyttiin, koska esityksen mukaan Suomen kansallisen turvallisuusviranomaisen NSA:n ja Naton turvallisuustoimiston NOS:n välisissä alustavissa keskusteluissa ilmeni, että Nato ei ole valmis muuttamaan vuoden 94 tietoturvallisuussopimusta, mutta sen täydentäminen ja tarkentaminen olisi mahdollista kirjeenvaihdolla ja muilla järjestelyillä. Tämän mukaisesti osapuolten välillä päädyttiin neuvottelemaan keväällä 2012 sopimusta täydentävä järjestely.

Nato ei siis halunnut, että itse sopimusta olisi avattu ja että Suomessa parlamentti ja julkinen keskustelu olisi nostanut itse sopimuksen sisällön keskustelun keskiöön ja siinä yhteydessä myös nämä vaatimukset, joita edustaja Mustajärvi edellisessä puheenvuorossaan nosti esille, eli ihmisoikeudet ja kansainväliset ihmisoikeusloukkaukset, joista erityisesti Yhdysvaltojen ja Naton vankien kuljetuksessa ja luovutuksessa on ollut kysymys.

Valtiosäännön näkökulmasta on kyse sikäli erikoislaatuisesta asetelmasta, että ehdotettuun lainsäädäntöratkaisuun ei liity ehdotusta siitä, että eduskunta samalla ilmaisisi suostumuksensa itse sopimukselle perustuslain 94 §:n mukaisesti. Perustuslain 94, 95 §:ien normikokonaisuuden selkeänä lähtökohtana on, että jos sopimus sisältää esimerkiksi lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, eduskunnan on paitsi annettava suostumuksensa sopimukselle perustuslain 94 §:n mukaisesti myös käsiteltävä sen voimaansaattamislaki perustuslain 95 §:n nojalla. Hallinnollisesta järjestelystä johtuen hallituksen esitys on myös perusteluiden osalta korostetun tekninen ja rajoittuu vain kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain säännöksiin ja määräyksiin. Tästä johtuen myös valiokuntakäsittely on jäänyt poikkeuksellisen suppeaksi ja muodolliseksi, ilman että esityksen turvallisuus- ja puolustuspoliittiset asiayhteydet olisi riittävästi avattu.

En ymmärtänyt, miksi tällä oli näin tavaton kiire, niin ettemme voineet valiokunnassa syventää keskustelua ja ottaa muun muassa esille näitä kansainvälisoikeudellisia ihmisoikeuksiin liittyviä arviointeja. Onhan sentään kysymys sopimuksesta, joka on ollut solmittuna, valmiina jo 18 vuotta. Miksi nyt tällainen kiire, että tämä voimaansaattamislaki on sitten nuijittava muutamassa päivässä eduskuntakäsittelyn läpi? Tämä kaikki herättää paljon kysymyksiä, joihin tässä puheenvuorossa ei ole aikaa vastata ja joita ei ole aikaa pohtia.

Erityisen merkittävää olisi ollut valiokunnassa kuulla YK:n ihmisoikeusraportoijaa, suomalaista professoria Martin Scheininia, mistä teimme esityksen edustaja Haaviston kanssa. Mutta tähän valiokunnan enemmistö ei suostunut eikä ollut valmis. Tämä olisi ollut erityisen tärkeää senkin takia, että mainitun raportoijan, professori Scheininin, näkemykset ja raportti olivat keskeisesti pohjana Euroopan parlamentin 11.9. antamassa päätöslauselmassa, johon edellä edustaja Mustajärvi viittasi ja josta olen enemmänkin ottanut lainauksia tähän mietinnön liitteenä olevaan vastalauseeseen.

Edellä todettuun viitaten olisi ollut perusteltua, että hallituksen esitykseen laiksi hallinnollisen järjestelyn voimaansaattamisesta olisi sisällytetty säädös tai lauseke ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja valtioiden oikeudellisista velvoitteista ihmisoikeusloukkausten tutkimisessa ja niihin liittyvissä oikeustoimissa. Pääpiirteissään tämänsisältöisen lausuman tulemme sitten aikanaan toisessa käsittelyssä ehdottamaan eduskunnan hyväksyttäväksi.

Seppo  Kääriäinen  /kesk:

Herra puhemies! Puheenjohtaja Niinistö täällä esitteli valiokunnan käsittelyä ja vähän taustojakin. Totean, että tämän asian käsittely ei kyllä ollut rutiininomainen käsittely eikä myöskään läpihuutojuttu. Voi olla, että pitempiäkin keskusteluja olisi tarvittu, ja olen kyllä myös sillä kannalla, että näitä sopimuksia ei voida ottaa pelkästään teknisinä asioina vaan kyllä ne vaativat aina perusteellisen läpivalaisun puolelta ja toiselta.

Kiinnitän huomiota oikeastaan vain yhteen seikkaan, joka on myönteisesti todettu tässä mietinnössä, nimittäin kriisinhallintaoperaatioihin osallistumiseen ja siihen liittyvään tiedonvaihtoon toisaalta Naton välillä ja toisaalta sitten operaatioon osallistuvien kumppanimaitten välillä. On ollut niin aiemmin, että tiedonvaihdossa on ollut ongelmia. Kumppanimaat eivät ole saaneet riittävää tietoa operaatiosta Nato-johtoisten operaatioitten kysymyksessä ollen, ja siitähän syntyy helposti myös turvallisuusongelmia aivan arkipäivän elämässä.

Valiokunta pyysi asiasta selvityksen, ja viimeisimpien selvitysten mukaan tämä ongelma on poistunut, eli Nato-johtoisissa operaatioissa ei jaotella nyt tiedonvaihdosta puhuttaessa sitä, onko operaatioon osallistuja Nato-maa vai kumppanimaa, vaan tässä suhteessa tiedonkulku on tasavertaista. Tällä on kyllä merkitystä suomalaistenkin rauhanturvaajien turvallisuuden kannalta ja sen kannalta, että Suomi voi tässä mielessä osallistua näihin operaatioihin turvallisin mielin, mikäli muutoin katsoo, että operaatioon osallistumisessa on järkeä.

Pekka  Haavisto  /vihr:

Arvoisa puhemies! Olisin ensin kiinnittänyt huomiota samaan asiaan, johon edustaja Kääriäinen: miksi tällaista turvallisuusluokitellun materiaalin vaihtoa tarvitaan. Mielestäni se liittyy juuri näihin kansainvälisiin tehtäviin, joissa olemme mukana ja joissa Natokin on osapuolena. Kuten edustaja Kääriäinen sanoi, on ollut aikaisemmin tilanteita, joissa suomalaisilla rauhanturvaajilla ei ole ollut tiedossa kaikkea sitä, mitä Nato-maiden rauhanturvaajilla on ollut, ja tästä voi seurata sitten turvallisuusriskejä siellä kentällä. On hirvittävän tärkeää, että pidämme nämä asiat ajan tasalla, jotta omat rauhanturvaajamme voivat työskennellä saman informaation piirissä ja tietävät, että eivät jää mistään paitsi.

Mutta sitten olisin puuttunut tähän edustaja Mustajärven ja edustaja Yrttiahon ottamaan näkökulmaan ihmisoikeuksien toteutumisesta. Mielestäni puolustusvaliokunnassa käytiin aika hyvä keskustelu siitä, mihin suuntaan tämä keskustelu tästä voisi laajeta ja sen pitäisi laajeta. Puhuttiin jopa näistä vankikuljetuslennoista ja tämäntyyppisistä asioista, jotka eivät suoraan liity tämän sopimuksen alaan mutta jotka sisältävät tietenkin sen huolen, että maailmassa tapahtuu turvallisuuspuolen alaisuudessa asioita, jotka ovat olleet yleisen mielenkiinnon kohteena ja joista kansalaisten tiedonsaantioikeus tietenkin täytyy turvata. Valiokunnassa käytiin sen henkistä keskustelua, että näihin asioihin palataan sopivassa yhteydessä. Esimerkiksi nämä vankienkuljetuslennothan ovat olleet jo täällä eduskunnassa aikaisemmin esillä, ja ulkoministeriötä ja -ministeriä on niistä asioista kovisteltu. On hyvin tärkeää, että samaan aikaan pidetään maksimaalinen läpinäkyvyys ja kansalaisten oikeus saada tietoa tällaisista keskeisistä asioista. Pidetään nämä asiat kirkkaana mielessä.

Mutta tämän asian osalta näen, että hyöty on nyt nimenomaan se, että meidän kriisinhallinnassa olevat henkilömme ovat sen saman tiedon varassa kuin myöskin Nato-joukkojen sotilaat.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Euroopan parlamentin päätöslauselmassa puututaan nimenomaan EU:n jäsenmaiden ja Naton jäsenmaiden toimintaan CIA:n johtamassa vankien kuljetuksiin ja luovutuksiin liittyvässä ohjelmassa, ja parlamenttihan esittää epäilyn, että koko tämä toiminta perustuu Naton kanssa tehtyihin monenvälisiin ja kansainvälisiin sopimuksiin. Jos Suomi on mukana tällaisessa toiminnassa ja salaa sen vielä omalta parlamentiltaan, niin se on kyllä ennenkuulumatonta. Sen takia minusta olisi avoimuuden ja demokratian kannalta tärkeää, että näihin sopimuksiin ja voimaantulolakeihin sisällytettäisiin sellaisia ehtoja, joita suomalainen oikeustaju ja lainsäädäntö edellyttävät.

Mika Kari /sd:

Arvoisa herra puhemies! Katson oikeudekseni ja melkeinpä velvollisuudekseni hieman oikaista tätä edustaja Yrttiahon kommenttia siltä osin, kun edustaja Yrttiaho sanoi, että valiokunta ei suostunut kuuntelemaan professori Martin Scheininia tästä asiasta. Valiokunnan käsittelyn yhteydessä tuli selväksi, että professori oli käsittääkseni työmatkalla ulkomailla eikä ollut sitä kautta mahdollista professoria kuulla. Halua kuulemiseen kyllä varmasti oli.

Niin kuin edustaja Haavisto tuossa aiemmin sanoi, ihmisoikeuksista kävimme hyvinkin laajan ja syvän keskustelun, jota myös valiokunnan yhteydessä päätimme jatkaa muidenkin asioiden osalta. On täysin selvää, että Suomi sitoutuu kansainvälisiin sopimuksiin myös ihmisoikeuksien osalta. Siltä osin yhdyn edustaja Yrttiahon mielipiteeseen, että valitettavaa on, että tämän asian osalta ihan siihen syvyyteen ei päästy, mihin edustaja Yrttiaho toivoi.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Kyllähän näiden kriisinhallintaoperaatioitten turvallisuuskysymyksiä pitää arvioida ennen kaikkea silloin, kun tehdään päätöstä, osallistutaanko niihin vaiko ei. Pitää miettiä, minkä tyyppisiä operaatioita ne ovat, tehdä riskien kokonaisarviointi. Se tieto, mitä mahdollisesti Natolta, Yhdysvalloilta saadaan operaation keston aikana, on sitten suoraan siihen operatiiviseen toimintaan liittyvää, mutta kokonaisarviointi pitää kyllä tehdä ennen kuin tehdään poliittinen päätös osallistua. Viittaan tähän Afganistan-operaatioon, jossa oli aika mielenkiintoinen asetelma se, että Puolustusvoimain entinen komentaja Gustav Hägglund oli vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kanssa viime kaudella samaa mieltä, kun taisi olla niin, että kaikki muut eduskuntaryhmät olivat enemmän tai vähemmän eri linjoilla, ja tähän asti Hägglundia ei ole ainakaan vasemmistolaiseksi poliitikoksi arvioitu.

Näihin operaatioihin liittyy myös se, kenen johdossa toimitaan, ovatko ne Nato-johtoisia vai YK-johtoisia, ja aika mielenkiintoinen ajantasainen jälkikeskustelu liittyy myös siihen, kuinka paljon pelattiin Suomea ulos turvallisuusneuvoston jäsenen paikalta sillä, että niitä YK-johtoisia operaatioita on kyllä luvattoman vähän siihen nähden, mikä ennen oli Suomen rooli nimenomaan YK-johtoisissa rauhanturvaoperaatioissa.

Oleellinen kysymys on kyllä se, mistä johtuu se, että jos asia on ollut 18 vuotta tuolla mallilla, millä se on ollut, niin nyt sitten on tullut jumalaton kiire viedä tämä asia ratkaisuun. Pitääkö sitä kiirettä arvioida, ei suinkaan 18 vuotta taaksekäsin, vaikkapa ensi viikkoon, mikä on täysistunnon päiväjärjestys tai lähiviikkojen tai lähikuukausien ratkaisut? Tämähän liittyy siihen isoon linjaan, mitä nyt ollaan kulkemassa. Viittasin itse muun muassa tähän Israel-päätökseen.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Aivan kuten tuossa edustaja Mustajärvi totesi, jo ensi viikolla meillä on vastaavaa lainsäädäntöä tulossa Suomen ja Yhdysvaltojen välistä tietojenvaihtoa ja tietojen salaamista koskevana säädöksenä. Euroopan parlamentti ei turhaan vaatinut päätöslauselmassaan, että kaikissa Naton sopimuksissa, Naton ja EU:n välisissä sopimuksissa sekä muissa transatlanttisissa toimissa kunnioitetaan perusoikeuksia. Parlamentti kehotti Yhdysvaltoja sen transatlanttiseen kumppanuuteen liittyvän aseman vuoksi tutkimaan kattavasti kaikki mahdolliset väärinkäytökset ja vastuut niistä. Tämä on eurooppalaista ajattelua, ja me jaamme tämän ajattelun. Se ei suinkaan ole johtavan suurvallan ihmisoikeusajattelua, ja meidän pitää pitää kiinni omasta ajattelustamme.