9) Laki sosiaalihuoltolain 27 b §:n
         muuttamisesta
      
       
         					
      
      
         
         Virpa Puisto  /sd (esittelypuheenvuoro):
            		
         
         
          Arvoisa puhemies! Tänään omaishoitolain
            yhteydessä käydyn keskustelun lisänä haluan
            tuoda esiin tiivistäen, että omaishoidon tuen
            maksatus tulee edelleen voimaan tulevasta laista huolimatta olemaan
            erittäin kirjava, samoin kuin siihen liittyvät
            kriteerit. Nyt kun valtakunnassa kehitetään palvelu-
            ja rakennemuutosta, viedään sitä eteenpäin,
            sen yhteydessä on tarkoitus selkeyttää myös
            kuntien ja valtion välistä vastuuta palvelujen
            tuottamisessa, toteuttamisessa, valvonnassa ja kustannusten osalta.
            Tämä on oikea yhteys, jossa omaishoidon tuen maksatus
            voidaan siirtää Kelalle ja jättää kunnalle
            mahdollisuus näiden muiden tukitoimien toteuttamiseen ja
            omais- ja potilasjärjestöille järjestää vertaistukea
            ja muuta ohjantaa ja neuvontaa, jota omaiset tarvitsevat.
         
         
         Arvoisa puhemies! Avohuolto ei toteudu ilman omaishoitoa, ja
            tämä tulee olemaan tulevaisuuden kysymys. Suuret
            ikäluokat hoitavat vielä omaisensa, mutta ellei
            omaishoitajien tilannetta paranneta, suuret ikäluokat ovat
            myös ensimmäinen ryhmä, jota ei hoideta.
         
         
       
      
         
         Pentti Tiusanen /vas:
            		
         
         
         Arvoisa puhemies! Ed. Puiston lakialoite, johon tuossa aikaisemmassa keskustelussa
            useampi kansanedustaja viittasi, lakialoite 141 näiltä valtiopäiviltä,
            on erinomaisen tärkeä. Sen oleellinen sisältö,
            että se linkittää vaikeavammaisuuteen
            liittyvän omaishoitajatarpeen Kansaneläkelaitokseen
            ja sieltä hoidettavaan taloudelliseen vastuuseen, on hyvä ja
            tärkeä, koska siinä on sitten valtiovalta
            takaajana tässä rahoituksessa.
         
         
         Vaikeavammaisuus saattaa olla todellakin este kunnan jäsenyyden
            saamiseen. Jos ei löydy ensinnäkään
            asuntoa tällaisen kaupunkiin tai kuntaan pyrkivän
            ihmisen kohdalla, niin kunta saattaa hallinnoidessaan näitä vuokrataloyhtiöitä ja
            vuokra-asumista
            ennakkoon huomioida tällaisen kielteisesti, ajatella niitä kuluja,
            mitä kunta joutuisi myöhemmin kantamaan. Tällöinhän
            voi syntyä yllättäviäkin esteitä ja
            kynnyksiä tähän kuntaan muuttamiselle.
         
         
         Yleensäkin kunnan jäsen, joka on vaikeavammainen,
            saattaa kohdata näitä ongelmia monella tavalla:
            asunto vaatisi muutostöitä, niiden saaminen voi
            olla vaikeata, ja sitten omaishoitajan tai henkilökohtaisen
            avustajan kohdalla tämä vammaisuus johtaa myöskin
            ongelmiin. Se ei ole perustuslain mukaista, ja taas tämä omahoitajanäkökulma
            on välttämätön voimavara, kuten
            ed. Puisto totesi, ja kannatan ehdottomasti tämän
            lakialoitteen asiallista ja hyvää etenemistä.
         
         
       
      
         
         Seppo Lahtela /kesk:
            		
         
         
          Arvoisa herra puhemies! Ed. Tiusanen osui kyllä naulan
            kantaan esittäessään ei väittämän,
            vaan lausutun, että kunnat saattavat valikoida asukkaitansa.
            Näin käytännössä on
            olemassa, ja kun kunnat elävät, miten sanoisinkaan,
            omine voimavaroineen, vähäisine riittämättömine
            verotuloineen ja valtion kavaltamine valtionosuuksineen, niin tämä asia ei
            ole kunnossa eikä järjestyksessä.
         
         
         Näin tehden tämän aloitteen pohjalta
            hoidettuna niin, että tässä yhteiskunnan
            osuus on muuta kautta vahvempi, myöskin näitten
            vaikeavammaisten osalta kuntaan sijoittuminen olisi helpompaa ja
            yksinkertaisempaa. Mutta kun ed. Puisto viittasi suurten ikäluokkien
            mahdollisuuteen hoitaa ja tehdä, niin en halua, että 30-luvun ajat
            Suomessa palaisivat, mutta kyllä 30-luvun aikana ja paljon
            sen jälkeenkin lähtökohta oli se, että perheessä huollettiin
            vanhukset, huollettiin kaikki muut, jotka huoltoa kaipasivat, ja
            siihen ei yhteiskunnan apua oikeastaan juuri missään
            tapauksessa löytynyt.
         
         
         Nyt katsottuna vallitsee kiireinen elämänmeno.
            Sanoisin, että kilpailuyhteiskunnan luomat kovat paineet
            ovat luoneet myöskin semmoisen asian, että kaikilla
            ei ole suinkaan mahdollisuutta sitä tehdä, mutta
            tätä kautta saatavat lisät siihen olisivat
            kaikki tervetulleita. Kyllähän vielä nämä summat,
            mistä puhutaan, ovat naurettavan pieniä, kun otetaan
            vaihtoehtona se huomioon, paljonko laitoshoito maksaa ja paljonko
            se maksaa silloin, jos yhteiskunnan toimesta tämä joudutaan
            tekemään. Kyllä tämä omaishoito
            on semmoista työtä, että siinä on
            paljon talkootyötä, paljon aatteellista työtä,
            erinomaisen paljon tämmöistä vastuullista
            vastuun kantamista. Tätä pitää tukea
            kaikin tavoin. Toivon, että tämä esitys edistyy.
         
         
       
      
      Keskustelu päättyy.