Eero Lämsä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan otin mietinnöt mukaani ja ajattelin esitelläkin, kun itse asiassa kaksi seuraavaa asiaa kuuluvat samaan kategoriaan.

Tässä hallituksen esityksessä 192 tuodaan esille se, että ensinnäkin esitys pitää sisällään sen, että ehdotetaan annettavaksi maaseudun kehittämiseen myönnettäviä tukia koskeva laki. Lain soveltamisalaan kuuluisivat maaseudun yritystoiminnan edellytysten ja kilpailukyvyn kehittämiseen, elinkeinotoiminnan monipuolistamiseen sekä maaseudun asukkaiden elämänlaadun parantamiseen myönnettävät tuet. Lakia sovellettaisiin Euroopan yhteisön osaksi rahoittamiin sekä kokonaan kansallisista varoista rahoitettaviin tukiin.

Valiokunnan kannanotoista haluan nostaa esille ensinnäkin sen, että ensimmäiseen toimintalinjaan sisältyvät toimenpiteet maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn edistämiseksi. Näitä toimenpiteitä ovat erityisesti investointituki maatilojen nykyaikaistamiseen, nuorten viljelijöiden aloitustuki ja maatalousalan toimijoiden ammatillisen osaamisen nostamiseen sekä maa- ja metsätaloustuotteen arvon lisäämiseen myönnettävät tuet.

Toiseen toimintalinjaan sisältyvät ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvät toimenpiteet, joista voidaan mainita erityisesti ympäristötuki ja luonnonhaittakorvaukset, johon palaan sitten myöhemmin.

Kolmas toimintalinja koostuu maaseudun elinkeinotoiminnan monipuolistamiseen ja maaseutualueiden elämänlaadun parantamiseen keskittyvistä toimenpiteistä. Näitä ovat erityisesti tuet maatilan toiminnan laajentamiseen maatalouden ulkopuolelle, tuet mikroyritysten aloittamiseen tai toiminnan laajentamiseen sekä kylien kehittämiseen ja maaseutuperinnön säilyttämiseen myönnettävät tuet.

Neljäs toimintalinja on varattu Leader-toimintatavan mukaisesti toteutettaville toimenpiteille.

Sinällään näissä toimissa, mitä toteutetaan, nykykäytäntöön ei tule uutta, mutta kuitenkin tämä linjajako on tässä uutta. Se, mikä erityisesti liittyy tähän lakiin, mitä nyt käsitellään, on se, että tuki irrotetaan nyt niin sanotusta maatilakytkennästä. Tähän astihan on ollut maatilakytkennäisyys ja meillä on ollut kaiken kaikkiaan noin 23 550 yritystä tämän tuen piirissä. Nyt kun kytkentä irrotetaan, niiden yritysten määrä, joille mahdollistuvat nämä lainmukaiset tukitoimenpiteet, laajenee yli 90 000:een. Tähän liittyen valiokunta kiinnittikin erityistä huomiota siihen, että nyt tukia voitaisiin myöntää lähtökohtaisesti kaikilla aloilla toimiville maaseudun mikroyrityksille. Toisaalta jatkossakin säilyisi tuki maatilan yhteydessä toimiville yrityksille.

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että muutoksella tukijärjestelmä muodostuu tältä osin joustavammaksi ja voidaan välttää mahdollisten niin sanottujen väliinputoajaryhmien syntyminen. Toisaalta valiokunnalle on tuotu esiin, että käytännössä yhteisön lainsäädännöstä sekä ohjelmasta saattaa kuitenkin seurata eräitä toimialakohtaisia rajoituksia. Tätä valiokunnassa vielä terästettiin ja käytiin läpi ja haluttiin tuoda myös esille se, että tämmöiset niin sanotut väliinputoajaryhmät pitäisi saada minimoitua.

Se, mikä nousi tässä esille, oli resurssikysymys: Kun toimiala laajenee, miten tulevaisuudessa ja jatkossa tämän seitsemän vuoden toimintakautena voidaan resurssiongelma hoitaa. Mutta lähtökohtaisesti kuitenkin on ihan yhtä hyvät mahdollisuudet edetä näillä toimintalinjoilla ja tässä laissa säädetyillä yritystuilla kuin tähänkin asti, itse asiassa paremmat, koska pitää aina muistaa, että nyt kuitenkin EU-jäsenyyden aikana on myös jotain opittu elikkä pystyttäisiin mahdollisimman hyvin hankkeet kohdentamaan oikealla tavalla ja että sellaisia hankkeita, joissa hankerahoitus päättyy ja ne palautuisivat nollaan, olisi mahdollisimman vähän.

Arvoisa puhemies! Sitten seuraavana hallituksen esitys laiksi maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain muuttamisesta. Tässä nykyiseen lakiin ehdotetaan lisättäväksi muun muassa maatilan ja maatalouden määritelmät, jotka ovat tarpeen tukien toimeenpanon kannalta. Luonnonhaittakorvauksen ja maatalouden ympäristötuen kansallisten lisäosien osalta säädettäisiin lisäosien yleisistä edellytyksistä.

Haluan tässä tuoda esille sen, että valiokunta pitää tärkeänä, että määritelmät nimenomaan maatilan määrittelyssä ovat yhtenäisiä eri laeissa liittyen näihin lakeihin, joita nyt käsitellään. Valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin toiminnallisesti ja taloudellisesti itsenäiseksi katsottavan maatilan tunnusmerkeistä.

Esityksen perustelujen mukaan maatilan tunnusmerkistön arvioinnissa keskeistä olisi se, harjoitetaanko tuotantoa toiminnallisesti ja taloudellisesti itsenäisenä tuotantoyksikkönä viljelijän johdolla. Arviointi perustuisi eri tekijöiden tarkasteluun, joista mikään ei olisi sinällään yksittäisenä ratkaiseva.

Sitten, niin kuin täällä perusteluissa todetaan, tuen porrastusta koskevat säännökset on ehdotettu sisällytettäväksi lain 7 §:ään lisättävään 5 momenttiin, ja valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tuen porrastamisella saattaa olla huomattavia vaikutuksia eri tuotantosuuntien ja maatilojen kannattavuuteen sekä viljelijöiden tulonmuodostukseen. Tämän takia tuen mahdollinen porrastaminen onkin valmisteltava huolellisesti yhteistyössä tuottajajärjestöjen kanssa. Haluan tässä korostaa sitä, että tämä pykälä pohjautuu myös eduskunnan hyväksymään maa- ja metsätalousvaliokunnan maatalouspoliittiseen selontekoon, jossa tämä asia tuotiin esille, elikkä siitä nyt sitten juontaa ihan oikein, että tämä asia on otettu tänne, tähän lakiin ja pykäläksi.

Tähän pykälään sisältyy sitten vastalause, joka on täällä mietinnössä.

Lisäksi 8 §:n 2 momenttia on ehdotettu muutettavaksi siten, että maa- ja metsätalousministeriö asettaisi valtioneuvoston sijasta määräajan kansallisen tuen neuvotteluille, jotka koskevat Euroopan yhteisöjen komissiolle tehtäviä kansallisten tukien ohjelmaesityksiä. Tässä valiokunta katsoo, että ehdotettu muutos ei ole perusteltu, koska maa- ja metsätalousministeriö toimii osapuolena neuvottelumenettelyssä, ja valiokunta ehdottaakin momentin muuttamista lakiehdotuksessaan. Elikkä tältä osin tähän pykälään valiokunta esittää pykälämuutosta, elikkä se neuvotteluasetelma säilyy sellaisena kuin se nykyisin on. Elikkä tässä haluttiin korostaa sitä, että etujärjestöllä täytyy olla kuitenkin sellainen asema, kuin se nykyisin neuvottelutilanteessa on, eikä toinen neuvotteluosapuoli voi määrätä neuvotteluajankohtaa, vaan se menee valtioneuvostoon.

Arvoisa puhemies! Sitten tämä kolmas asia, joka liittyy luonnonhaittakorvauksiin ja maatalouden ympäristötukeen sekä eräisiin muihin ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyviin tukiin. Tässä hallituksen esityksessä tuodaan esille se, että esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki luonnonhaittakorvauksista, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista. Lailla säädettäisiin niistä Euroopan unionin osaksi rahoittamista maaseudun kehittämiseen liittyvistä tuista, joiden tavoitteena on korvata pohjoisista epäsuotuisista luonnonolosuhteista maataloudelle aiheutuvia haittoja, kehittää ja edistää maaseudun uusiutuvien luonnonvarojen kestävää käyttöä ja parantaa ympäristön tilaa sekä edistää tuotantoeläinten hyvinvointia.

Tämä kulminoituu oikeastaan kahteen asiaan eli ympäristötukeen ja tähän luonnonhaittakorvaukseen. On niin sanottu ympäristötukiohjelma, jota tällä lainsäädännöllä niin sanotusti hallinnoidaan tai laitetaan toimeen, ja myös tähän luonnonhaittakorvaukseen liittyen valiokunta toi esille sen, että ympäristötukiohjelmaan, joka nyt on EU:ssa käsiteltävänä, on tuotu esille nimenomaan tarkistuksia, jotka liittyvät ravinteiden hallittavuuteen. Nykyisessä ympäristötukiohjelmassa niin fosforin osalta kuin typen osalta tehdään rajoituksia nykyiseen käytäntöön, ja tässä mietinnössä tuodaan hyvin seikkaperäisesti esille, mitä ongelmia ne tulevat aiheuttamaan.

Toinen asia, mikä tähän mietintöön liittyy, liittyy lfa-tukeen, toisaalta myös ympäristötukeen liittyen peltoaloihin, jotka eivät kuulu vielä tuen piiriin. Nämä tulisi sitten saada molempien tukien piiriin nimenomaan liittyen niihin peltoaloihin, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet viljelemättömyyssopimuksiin, ja sitten toisaalta myös näihin raivausaloihin, joita eri puolilla maata on, ennen kaikkea tuolla vahvalla karjatalousalueella, ja sillä tavalla, että nämä lohkot pitäisi saattaa näitten tukien piiriin mahdollisimman nopeasti. Ne ovat nyt tietysti tällaisella jonotuslistalla olemassa olevia pinta-aloja, mutta kun nyt lähdetään sitten tätä täytäntöönpanoa toteuttamaan, niin on erittäin ongelmallinen tilanne, jos on peltolohkoja, jotka eivät kuulu ympäristötuen piiriin ja kuitenkin sijaitsevat vesistöalueella, ja niitä ei sitten saataisi tämmöisen tuen piiriin. Tässä nyt halutaan korostaa sitä, että ne pitäisi pystyä ulottamaan niin lfa-tuen kuin ympäristötuen piiriin. Tiedämme tämän tilanteen, missä ollaan, elikkä nyt täytyy vapautua peltoa tietty määrä näistä tuista, että ne voidaan sitten ottaa sinne mukaan. Mutta tämän järjestelmän luominen ja rakentaminen on erittäin tärkeää, että se pystytään nyt mahdollisimman nopeasti saamaan aikaan, niin että se on oikeudenmukainen niin viljelijöitten kuin myös ympäristön kannalta.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensin tästä hallituksen esityksestä 219. Tosiaan noiden maatilojen ja maatalouden määritelmien on tarpeen olla yhdenmukaiset, kuten edustaja, valiokunnan puheenjohtaja Lämsä mainitsi tuossa. Korostan myös sitä, että tämä tuen mahdollinen porrastaminen on valmisteltava huolellisesti yhteistyössä tuottajajärjestöjen kanssa, jos sitä tehdään.

Mutta sitten tuohon hallituksen esitykseen 192. Siinä nostaisin esiin muutaman asian, ensiksi sen, että tukia voidaan myöntää tosiaan lähtökohtaisesti kaikilla aloilla toimiville maaseudun mikroyrityksille, mutta jatkossakin säilyisi tuki maatilan yhteydessä toimiville yrityksille. Tällä muutoksella toivottavasti tukijärjestelmä muodostuu osin joustavammaksi ja ehkä voidaan myös välttää joittenkin väliinputoajaryhmien syntyminen, jota nyt on tapahtunut.

Toinen asia: Luonnollisten henkilöiden sekä paikallisten toimijoiden kuten kyläyhdistysten käyttöön luodaan nyt tässä uusi koordinointihankkeeseen myönnettävä tuki. Toivon, että se auttaa jossain määrin esimerkiksi siinä, että 4H-toimijat pystyvät olemaan selkeämmin mukana joissakin hankkeissa.

Esityksen yhteiskunnallisten vaikutusten osalta haluan kiinnittää huomiota siihen, että on mahdollista tukea erityisesti naisten yrittäjyyttä maaseudulla. Valiokunta halusi korostaa myös nuorten asemaa maaseudun kehittämisessä yrittäjyyskoulutusta tarvitsevana ryhmänä ja kyläyhteisöjä kehittävänä osapuolena.

Merkittävää kokonaisuuden kannalta on myös se, että kun Suomen saama yhteisön rahoitusosuus vähenee reaalihintaisessa vertailussa noin 30 prosenttia ohjelmakaudella 2000—2006 maaseudun kehittämiseen käytettävissä olevasta yhteisön rahoituksesta, niin onneksi me kansallisella rahoituksella pystymme kompensoimaan tätä siten, että Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman julkinen rahoitus kasvaisi nimellisesti 1,3 prosentilla ohjelmakaudella 2000—2006 vastaaviin tarkoituksiin käytettävissä olevasta maaseudun kehittämisrahoituksesta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! 192:een sen verran, että minusta tämä on juuri niin kuin edellinen puhuja totesi. Minusta on hyvä asia, että tämä laajennetaan koskemaan kaikkia toimijoita maaseudulla, koska jos katsoo sitä, mitä tapahtuisi, jos ei näin olisi, niin perinteinen maatalous ei sillä tavalla pystyisi työllistämään jatkossa, koska tilat isonevat. Silloin pitää katsoa ne muut sektorit siellä ja sieltä mahdollisesti löytyy työpaikkoja ja mahdolliset peruskoulutkin voivat toimia, koska siellä asukkaita on sitten maaseudulla enemmän.

Mutta on yksi asia, joka tässä pitäisi ottaa huomioon luonnonhaittakorvaus- ja maatalouden ympäristötukipaketissa. Kun tätä vertasin toiseen valiokunnan työhön tuolla elikkä yhteistoimintalakiin, mikä kuuluu työelämävaliokunnan puolelle, kun sattuu olemaan semmoinen onni, että on molemmissa valiokunnissa, niin tässä pitää todeta se, jotta tuolla yhteistoimintalain puolella yrittäjät ovat masinoineet semmoisen hirveän kampanjan, että siellä on mahdottomasti byrokratiaa ja ylimääräistä paperisotaa ja he eivät pysty tekemään pöytäkirjoja ja tekemään kaikkea, neuvottelemaan.

Mutta kun tätä paperia käytiin läpi, niin loppuvaiheessa minulle tuli mieleen, että kyllä maajussin pitää olla aika monitaituri, ennen kuin nämä pystyy hoitamaan ja moni ihan kansakoulupohjalta. On siellä paljon koulujakin käyneitä, mutta kun suuri osa on ihan kansakoulupohjalta ja jäänyt sinne, niin tämä on kyllä semmoinen pykäläviidakko verrattuna siihen yt-lakiin, jotta tämä kyllä pitäisi melkein tuonne Suomen Yrittäjille toimittaa, jotta katsokaas, on ainakin yksi porukka tässä maassa, joka on hallinnoitu viimeisen päälle ja pitää joka nippeli ja nappeli toimittaa. Jos ei toimita, niin tulee jotain sanktiota siitä. Siinä mielessä kyllä minä ihan ylpeydellä katson niitä viljelijöitä, jotka nämä pystyvät tekemään. Tosin he niissä jostakin saavat apuakin, mutta jotenkin toivoisi, että jatkossa päästäisiin semmoiseen vähemmän pykäliä sisältävään järjestelmään ja voitaisiin tätä pykäläviidakkoa vähentää.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aloitan tästä hallituksen esityksestä 219. Haluan tuoda siitä yhden yksityiskohdan esille eli sen, että kansalliseen tukeen oikeutetun viljelijän yläikäraja nostetaan 65:sta 68:aan. Tämä on ihan tämmöinen oikeudenmukaisuusjuttu, koska tällä hetkellä yhteiskunnassa on pyritty siihen, että henkilöt pystyvät sen oman eläköitymisikänsä valitsemaan joustavasti 63:n ja 68 vuoden välillä. Niinpä nyt sitten tämänkin muutoksen jälkeen myöskään maatalousyrittäjillä ei ole tukijärjestelmän puolelta tulevaa pakkoa lopettaa sitä viljelyä 65 vuoden iässä, jos voimia ja halua pitempään on jatkaa.

Toinen asia, joka tässä jo tuli mainittua tästä kyseisestä lakiesityksestä, on maatilan ja maatalouden määritelmä. On todella tärkeätä, että eri laeissa ja eri viranomaisten taholta sitä tulkitaan samalla tavalla. Se on myös oikeudenmukaisuuskysymys.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Jatkan nyt tästä hallituksen esityksestä 217. Ympäristövaliokunta totesi omassa lausunnossaan, että laaja sitoutuminen uuteen ympäristötukijärjestelmään ei välttämättä toteudu sen vuoksi, että ehdot ovat nykyistä ohjelmaa kalliimmat toteuttaa mutta korvaustaso on alhaisempi ja jo lisätoimenpiteiden taloudellinen merkitys voi olla esimerkiksi joillakin kasvinviljelytiloilla jopa puolet viljelijän tulosta. Toivonkin nyt, että kun näitten esitettyjen säännösten päivämäärärajoissa on tiettyä tiukkuutta, siinä kyetään käyttämään kuitenkin käytännössä sitten maalaisjärkeä, ettei aiheuteta todellisuudessa enemmän vahinkoa ympäristölle kuin hyötyä.

Valiokunta piti tosiaan myös erittäin tärkeänä sitä, että tukitoimenpitein edistetään lietelannan käyttöä biokaasun valmistuksessa, ja nostettiin esiin myös muu lannan käsittely, jolla saavutetaan samanlainen ravinteitten hallinta kuin biokaasutuotannon yhteydessä.

Sitten kiinnitettiin huomiota myös siihen, että tiloilla tulisi olla mahdollisuus tehdä tilakohtaisia tukioikeus- ja sitoumussiirtoja sillä tavalla, että kun tilalla tänä päivänä voi olla hyvinkin kaukana talouskeskuksista olevia epätarkoituksenmukaisia lohkoja, niin sieltä voitaisiin siirtää tukia ja sitoumuksiin liittyviä oikeuksia esimerkiksi lähempänä talouskeskusta oleville lohkoille. Siinä voisi tulla myös monenlaisia ympäristöhyötyjä.

Sen lisäksi haluan nostaa esiin täältä vielä sen, että tosiaan valmistelu tapahtuu laajoissa työryhmissä, mutta kaiken kaikkiaan ympäristövaatimukset huomioon ottavan maatalouden jatkuminen varmistaa omalta osaltaan maaseudun runkoasutuksen säilymisen, ja se ei ole pelkästään itseisarvona tärkeä, vaan se myös ylläpitää maaseudun elinvoimaisuutta, maaseudun kulttuurimaiseman säilymistä hoidettuna mielellään tietenkin ja ylläpitää myös maamme huoltovarmuutta.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan kantaa huolta tässä ympäristötuen ehdoista. Meillä on tällä hetkellä voimassa ehdot, joiden mukaisesti maatilat ovat voineet kiitettävästi osallistua, ja käsitykseni mukaan myös tuloksia on tullut. Kun uusia ehtoja on ympäristövaliokunnassa asiantuntijakuulemisessa käsitelty, niin monta epävarmuutta aiheuttavaa tekijää hyvää tavoittelevissa ehdoissa on ilmennyt. Kuten ympäristövaliokunta lausunnossaan totesi, uudet ehdot ovat viljelijälle kalliimmat toteuttaa ja korvaustaso on alhaisempi. Tämä minusta kiteytetysti kertoo sen tilanteen, missä viljelijä joutuu pohtimaan sitä tulevaisuutta. Karjavaltaisilla, mutta peltoalaltaan pienillä tiloilla on ongelma hyödyntää järkevästi karjanlantaa. Myös karjanlannan levitykseen liittyvät tiukat ehdot muun muassa levitysajan suhteen tuovat luonnonolojen vaihdellessa ylivoimaisia ongelmia.

Arvoisa puhemies! Ympäristötukeen liittyen epävarmuustekijöiden osalta tilanne nähdään vasta käytännön toimissa. Mahdollisimman kattavasti tilat tulisi saada tähän ympäristöohjelmaan ehdottomasti mukaan, jotta ympäristöstä huolta saataisiin pidettyä. Maa- ja metsätalousvaliokunta on minusta ansiokkaasti kuvannut tätä tilannetta, missä ollaan, ja toivotaan, että niitä joustoja sitten aikanaan myöskin löytyy.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! On syytä tietysti muistuttaa, että eduskuntahan ei päätä ympäristötukiohjelmaa. Tällä lainsäädännöllä nyt sitten luodaan ne lainsäädännölliset edellytykset sen soveltamiselle. Mutta siitä huolimatta, aivan kuten ed. Hänninen tässä totesi, tämä on se paikka, missä eduskunta voi omaa evästystään tuohon ympäristöohjelmaan antaa, ja niin myös maa- ja metsätalousvaliokunta teki.

Ympäristöohjelman keskeinen tavoitehan on maatalouden ravinnekuormituksen alentaminen, ja on selvää, että tavoitetta ei voida saavuttaa, elleivät lähes kaikki tilat ole tuohon ympäristöohjelmaan sitoutuneita. Erityisen haasteellista tuo ravinnetilanteen hoito on suurentuvilla karjatiloilla, joissa sitä lantaa kertyy yhteen pisteeseen paljon ja tarvitaan paljon levitysalaa. Tässä toivon mukaan päästään siihen, että entistä useammin suurten karjatilojen uudisrakennusten yhteydessä rakennetaan näitä biokaasureaktoreita, ja miksei myös jo olemassa olevien suurten karjatilojen yhteyteen sellaisia voida rakentaa. Siinä on monta hyötyä, jotka toteutuvat yhtä aikaa: pystytään alentamaan maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä, pystytään tuottamaan uusiutuvaa energiaa ja samalla käsittelemään sitä lantaa sellaiseen muotoon, että sen ravinnesisältö on helpommin hallittavissa ja myös laajemmalle alueelle levitettävissä. Totta kai ympäristötukiasetuksen täytyy olla sen kaltainen, että se ottaa vuotuiset vaihtelut sääoloissa huomioon. Siitä maa- ja metsätalousvaliokunta halusi oman viestinsä asetuksen valmistelijoille kertoa.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Vielä jäi tästä hallituksen esityksestä 217 pari asiaa, jotka halusin nostaa esiin. Eli valiokunta nosti esiin myös tämän, että luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen piiriin voitaisiin ottaa uusia, nykyisin niin sanotussa tukijonossa, tukien ulkopuolella olevia aloja, mutta haluan korostaa sitä, että vain edellyttäen, ettei tuen piirissä jo nyt olevien alojen tuki sen vuoksi alene. Tämä on tärkeä huomio tässä. Tämä asia koskee meidän mielestämme nyt erityisesti niitä tiloja, joilla on vaikkapa viljelemättömyys- tai muista sellaisista sopimuksista vapautuneita peltoja. Ei ensimmäisenä ajateltu minun ymmärtääkseni valiokunnan keskustelun pohjalta esimerkiksi niitä suuria raiviopeltoja, joita siellä jonossa on.

Vielä pöytäkirjoihin haluan kirjauttaa tämän hallituksen esityksen perusteluitten osalta, mikä on maatalouden ympäristötuen tavoitteena. Se on säilyttää ja parantaa maan tuottokykyä, pienentää ympäristöön kohdistuvaa kuormitusta, vähentää torjunta-aineiden käytöstä aiheutuvia riskejä, huolehtia maatalousalueiden luonnon monimuotoisuudesta sekä hoitaa maaseutumaisemaa. Sen lisäksi ympäristötuen tulee auttaa viljelijää sopeutumaan tiukkeneviin ympäristönsuojeluvaatimuksiin, tulee kannustaa viljelijää jatkamaan viljelyä, tuottamaan laadukkaita ja puhtaita elintarvikkeita sekä osaltaan myös ylläpitämään elinvoimaista maaseutua. Kaiken kaikkiaan on huomioitava, että ympäristötoimenpiteitten vaikutukset näkyvät kuitenkin vesistöissä ja muussa ympäristössä hitaasti, joten tälle kaikelle on annettava aikaa.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä tästä hallituksen esityksestä 192 eli maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista, sitä käsittelevästä laista.

Tässähän käytiin aika voimakasta keskustelua näitten maaseudun toimintaryhmien sisällä ja välillä siitä, säilyvätkö nyt tuon maaseudun kannalta erittäin tärkeät toimintaryhmät Leader, Pomo, tämän tyyppiset hankkeet, joita on nyt ollut käynnissä. Säilyvätkö niitten mahdollisuudet ennallaan? Valiokunta perehtyi tähän rahoitukseen hyvin seikkaperäisesti, ja vertailtiin juuri sitä, miten nyt kuluvalla kaudella, kun tuota rahaa on tullut monista eri lähteistä, ja sitten tulevalla kaudella, kun kaikki keskittyy tähän yhteen ohjelmaan, tuo kokonaisrahoitus kehittyy.

Ohjelmakautta tarkasteltaessa kokonaisrahoitus maaseudun kehittämishankkeisiin paranee, mutta yhtä lailla totta on se monen toimintaryhmän esittämä ajatusmalli, että kun kuluvalla kaudella nuo hankekokonaisuudet ja sen rahoitus jouduttiin toteuttamaan hallinnollisten kiemuroitten takia lähdöstä vähän myöhästyneenä, lyhyempään jaksoon tiivistettynä kuin olisi ollut mahdollista, niin vuositasolla saattaa olla, että eräillä toimintaryhmillä sitten rahoitus alenee. No, tämä on realiteetti, joka on todettava, ja samalla täytyy kuitenkin muistuttaa, että tämä rahoituskokonaisuus riippuu EU:n budjetista. Ja kun siellä oli monia liikkuvia osia, jotka pistettiin eri järjestyksessä kiinni, niin valitettavasti meillä Suomessa liikkumavaraa oli sitten aika vähän. Ja kansallisilla ratkaisuilla erittäin merkittävästi paikattiin tuota EU:n laajentumisen aiheuttamaa rahoitusvajetta kohdentamalla tietysti ne rahat ensisijaisesti sitten ympäristötukiohjelman rahoittamiseen, mutta myös maaseudun kehittäminen tässä varsin hyvin pärjäsi.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiilikainen toi esille ihan hyvin problematiikan, mikä liittyy tuohon, mutta todella uuden rahoituksen myötä on kyllä ohjelmatoimissa myös opittu jotakin, elikkä se vaikuttavuus varmasti tulevalla rahoituskaudella on parempi kuin tähän mennessä on ollut. Joka tapauksessa on hyvin laajasti tuotu esille se, että tällä ohjelmarahoituksella, mikä on nyt viime kaudella ollut, on maaseudun elinkeinojen kannalta ollut iso merkitys.

Arvoisa puhemies! Ihan tähän kolmeen lakiasiaan, joita tässä nyt käsiteltiin, haluan vielä tuoda esille sen, että nämä kaksi olivat valiokunnassa todella yksimielisiä, ja siinä, mihinkä liittyy tämä vastalause, tässä numerossa 219, joka käsittelee tätä kansallisen tukien hallinnointia, tuotiin esille tämä niin sanottu tilan määritelmä elikkä tämä tukien mahdollinen porrastus, joka liittyy sitten tähän 7 §:ään. Ja tämähän pohjautuu tähän niin sanottuun maatalouspoliittiseen selontekoon. Mitä sitten tulevaisuudessa tehdään, mitä se on se linjaus, tukien porrastus eri tilakokoihin ja yrityssuuntiin nähden, se tietysti jää nähtäväksi, mutta kyllä valiokunnan selkeä näkemys on se, että se perheviljelmäpohjaisuus on laaja käsite. Siitä lähdetään liikkeelle. Jos on sitten olemassa tämmöinen teollisuusmainen tuotanto, jossa omistajuus on vain yhtiöitten osakkeitten omistamisen pohjalta toimivaa, niin silloin tullaan semmoiseen tilanteeseen, jossa pitää lähteä pohtimaan tätä tukien porrastamista. Elikkä tämä sinällään ei ole ajankohtainen nyt, mutta minusta on erittäin hyvä, että se on nyt täällä pykälänä, koska se on pohja sille, että voidaan tätä keskustelua myös käydä, millä tavalla näitä tukia pitää sitten tulevaisuudessa porrastaa.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Palaan vielä hetkeksi tähän toimintaryhmätyöhön. Äsken siitä jo puhuin, ja se, mitä sanoin, koskee tuota toimintalinja nelosta eli suoraan Leader-toimintaan myönnettäviä rahoja. Nyt täytyy muistaa, että toimintaryhmät pystyvät myös tämän ohjelman muita toimintalinjoja hyödyntämään ja, aivan niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Lämsä totesi, tässä toimintaryhmän työssä on myös paljon opittu kymmenen vuoden aikana. Itse asiassa tätä suomalaista maaseudun kehittämistyötä toimintaryhmien kautta pidetään hyvin esimerkillisenä EU:ssa. Meillä on nimenomaan toteutunut se ajatus, että paikallisten ihmisten tarpeista käsin näitä hankkeita suunnitellaan ja rahoitetaan eivätkä nuo rahat hupene sitten mihinkään väliportaisiin.

Tätä parantunutta osaamista hanketyössä toki maaseudun toimijat, olkoot ne järjestöjä tai mitä hyvänsä, voivat hyödyntää myös hakemalla rahoitusta muista EU:n kautta tulevista rahoituslähteistä. Mikään ei estä maaseudulla toimiva tahoja hakemasta esimerkiksi Esr-rahoitusta koulutushankkeisiin tulevaisuudessa, joskin niiden hallinnointi taitaa olla vieläkin kimurantimpaa kuin maaseudun kehittämishankkeitten.

Vielä lopuksi haluan vahvistaa tuon ed. Lämsän kommentin tuosta tukien porrastamisesta. Tämä on nimenomaan mahdollisuus, joka mahdollistaa sen maatalouspoliittisessa selonteossa painotetun asian, että perheviljelmäpohjaisen maatalouden puolustaminen voi edellyttää jossain oloissa sitten tukien porrastamista. Nyt sille on olemassa lainsäädännöllinen pohja, jos valtiovalta yhdessä tuottajajärjestön kanssa tämän järkeväksi joku päivä näkee.