Annika Lapintie /vas(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Perustuslain 25 §:ssä todetaan, että kansanedustajat valitaan välittömillä, suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla, jokaisella äänioikeutetulla on vaaleissa yhtäläinen äänioikeus. Tämä nykyinen eduskuntavaalikäytäntö on kiistatta välitön ja salainen, mutta vaalin suhteellisuus ja yhtäläisyys ei toteudu, ja tämä on ollut hyvin pitkään tiedossa oleva tosiasia. Monet työryhmät ja komiteat ovat istuneet asiaa pohtimassa, mutta tämä nykyinenkään hallitus ei ole pystynyt esitystä antamaan. Eduskunnassa on ollut käsiteltävänä kyllä vaalilain muutoksia. Yleensä ne koskevat kuntien liitoksia tai jonkin kunnan siirtymistä vaalipiiristä toiseen, ja sittenhän meillä oli myös esitys tästä sähköisestä äänestämisestä. Nämä kaikki ovat kuitenkin pientä näpertelyä tämän tosiasian rinnalla, että kansalaiset ovat eriarvoisessa asemassa ja heidän äänensä ovat erilaisessa asemassa riippuen siitä, missä he asuvat.

Tässä lakialoitteessa ehdotetaan siirtymistä tasauspaikkajärjestelmän käyttämiseen eduskuntavaaleissa. Tällainen tasauspaikkajärjestelmä parantaisi todellisen vaalituloksen näkymistä eduskunnan kokoonpanossa, ja se todellinen kansalaisten tahto näkyisi paremmin sen vuoksi, että tällainen tasauspaikkajärjestelmä parantaa alueellista suhteellisuusvajetta ja siten tekee kaikista äänistä oikeasti vaikuttavia ääniä.

Äänikynnykset vaihtelevat Etelä-Savon 14,3 prosentista Uudenmaan 2,9 prosenttiin. Tämän seurauksena suurimmat puolueet saavat eduskuntapaikkoja enemmän kuin niiden äänimäärä edellyttää ja vastaavasti pienemmät saavat vähemmän. Kolmen suurimman puolueen kansanedustajamäärä viime eduskuntavaaleissa vuonna 2003 oli 2,9—1,5 prosenttiyksikköä puolueen kannatusta suurempi ja samoin pienet puolueet saivat 0,4—1,8 prosenttiyksikköä vähemmän edustajia suhteessa saatuihin ääniin. Kansalaisen ääni saa siis erilaisen painoarvon ja merkityksen riippuen siitä, minkä vaalipiirin alueella hän asuu.

Tällä lakialoitteella, joka on koko vasemmistoliiton eduskuntaryhmän yhteinen lakialoite, pyritään korjaamaan nykyiseen vaalijärjestelmään sisältyvää alueellista ja puolueiden välistä suhteellisuusvajetta. Suhteellisuus tarkoittaa yhtäältä poliittista suhteellisuutta ja toisaalta — yhtä tärkeänä tai ei yhtään väheksyttävänä kuitenkaan — tätä alueellista suhteellisuutta.

Poliittinen suhteellisuus tarkoittaa sitä, että kukin poliittinen ryhmittymä saa eduskuntaan niin suuren edustuksen kuin sen vaaleissa saama tosiasiallinen kannatus koko maassa edellyttää. Jos esimerkiksi puolue saa vaaleissa annetuista äänistä koko maassa 20 prosenttia, sen tulisi meidän mielestämme myös saada 20 prosenttia jaettavina olevista eduskuntapaikoista. Nykyinen vaalijärjestelmä ei tällaista lopputulosta saa aikaiseksi.

Alueellinen edustavuus tai alueellinen suhteellisuus tarkoittaa sitä, että eduskunnassa ovat edustettuina maan eri alueiden intressit. Vaalipiirijako vaalijärjestelmässä on luotu juuri turvaamaan tätä alueellista edustavuutta. Väestön nopean muuttoliikkeen seurauksena muuttotappioalueiden edustavuus heikkenee kohtuuttomasti, mikäli muutoksia vaalijärjestelmään tai vaalipiirijakoihin ei tehdä.

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa suurimman ja pienimmän vaalipiirin välillä niin sanottu piilevä äänikynnys eli se vähimmäisprosentti äänistä, jolla saa yhden eduskuntapaikan vaalipiirissä, oli jo yli 11 prosenttiyksikköä. Eli pienimmässä vaalipiirissä Etelä-Savossa vuonna 2003 eduskuntavaaleissa tarvittiin 14,3 prosenttia kaikista vaalipiirin äänistä yhden kansanedustajapaikan saamiseen. Vastaavasti suurimmassa vaalipiirissä Uudellamaalla tarvittiin ainoastaan 2,9 prosenttia vaalipiirin kaikista äänistä yhden kansanedustajapaikan saamiseen.

Kun eduskunta hyväksyi uuden perustuslain, niin samassa yhteydessä annettiin myös lausuma suhteellisuuden toteutumisesta vaaleissa. Silloin edellytettiin perustusvaliokunnan esityksestä 12. helmikuuta 1999, että hallitus selvittää suhteellisuuden toteutumista eduskuntavaaleissa, siinä olevat ongelmat, ja tarvittaessa valmistelee vaalilainsäädännön muutokset suhteellisuuden vahvistamiseksi ja toisaalta poliittisen kentän pirstoutumisen ehkäisemiseksi. Kahdeksan vuoden odotuksen jälkeen voidaan todeta, että mikään istuneista hallituksista ei ole kyennyt yksimielisiin esityksiin ongelmien korjaamisesta, vaikka sekä vuonna 2001 että 2006 tehdyt selvitykset myöntävät eduskuntavaalien suhteellisuuteen liittyvät ongelmat. Kolmen suuren puolueen saamat paikkamäärät ovat todellakin melkein 3 prosenttiyksikköä suuremmat kuin näiden puolueiden saama osuus äänistä ja vastaavasti pienempien puolueiden osuus on melkein 2 prosenttiyksikköä pienempi kuin niiden osuus kaikista äänistä.

Vaalitoimikunta 2000 totesi, että niin sanottujen piilevien äänikynnysten erot isoissa ja pienissä vaalipiireissä ovat johtaneet muiden ongelmien ohella siihen, että pienissä vaalipiireissä vain suuret puolueet voivat käytännössä saada edustajanpaikkoja. Tämä asettaa pienen ja suuren vaalipiirin äänestäjät eriarvoiseen asemaan, koska esimerkiksi pientä puoluetta pienessä vaalipiirissä äänestävän kansalaisen vaikutusmahdollisuudet ovat selvästi pienemmät kuin samaa puoluetta suuressa vaalipiirissä äänestävän. Pienten ja suurten vaalipiirien niin sanottujen piilevien äänikynnysten ero johtaa sitten taas siihen, että pienet puolueet eivät käytännössä panosta kovinkaan paljon vaalikamppailuun pienissä vaalipiireissä vaan keskittyvät saamaan edustajia suuremmista vaalipiireistä. Pienissä vaalipiireissä pienelle puolueelle annetun äänen voidaan sanoa menevän hukkaan, koska nämä äänet eivät millään tavalla vaikuta käytössä olevassa vaalijärjestelmässä pienten puolueiden kokonaistulokseen vaaleissa.

Eli kyllä tässä on kyse suuresta ja vakavasta demokratiavajeesta, kansalaisten osalta siitä, että heidän äänensä vaikuttavat eri tavoin, ja myös puolueiden osalta siitä, että puolueen koko ratkaisee, vielä vahvistaen suurten puolueiden nykyisinkin jo kohtuuttoman suurta ylivoimaa. Keskeisin syy vaalijärjestelmän suhteellisuusperiaatteen rapautumiseen on pienten vaalipiirien asukasluvun jatkuva väheneminen ja se, ettei vaalijärjestelmään eikä vaalipiirien rajoihin ole tehty tästä aiheutuvia korjauksia. Mikäli nykyistä vaalijärjestelmää ei muuteta, maan eri osissa asuvien ihmisten vaikutusmahdollisuudet muodostuvat yhä edelleen entistä eriarvoisemmiksi ja myös puolueiden välinen suhteellisuusvaje eli ero siinä, miten paljon ääniä on saatu ja mikä sitten on todellinen paikkaluku, vain kasvaa.

Tässä lakialoitteessa on nyt tehty tällainen laskelma siitä, mitä olisi tapahtunut, jos vuonna 2003 käydyissä eduskuntavaaleissa olisi ollut käytössä tämän lakialoitteen mukainen tasauspaikkajärjestelmä. Tämän järjestelmän mukaan — mikä siis tarkoittaa sitä, että vaaleilla valitaan suoraan 179 kansanedustajaa ja sitten tasauspaikoilta 20 — keskusta ja sosialidemokraatit olisivat yhtä suuria puolueita, 51 kansanedustajaa kummallakin, ja tämä tarkoittaa sitä, että keskustan paikkoja olisi 4 vähemmän kuin tällä nykyisellä järjestelmällä ja sosialidemokraateilla 2 paikkaa vähemmän. Kokoomuksen paikkaluku olisi 41, eli kokoomus olisi voittanut yhden paikan. Vasemmistoliiton paikkaluku olisi 21, ja voittoa olisi siis 2 paikkaa. Vihreiden paikkalukuun tällä järjestelmällä ei olisi tullut muutosta. Ruotsalaisen kansanpuolueen osuus olisi 10 paikkaa, eli siinä olisi tullut 2 paikkaa lisää, ja kristillisdemokraattien paikkaluku 8, eli 1 paikka lisää, ja perussuomalaiset olisivat saaneet 2 paikkaa.

Voi olla, että tasauspaikkajärjestelmä ei ole ainoa keino parantaa tätä asiaa, mutta mielestäni se on hyvin varteenotettava vaihtoehto, ja sitä on myös näissä komiteoissa ja työryhmissä pohdittu, ja se on ollut niissä (Puhemies koputtaa) esillä, joten toivon, että tämä lakialoite saa vakavan käsittelyn ja aihetta keskusteluun demokratian toteutumisesta.

Eero Lankia /kesk:

Arvoisa puhemies! Puheena oleva aloite puuttuu kyllä tärkeään asiaan, joka tietynlaisena ongelmana koko ajan kärjistyy. Sinällään en tavallaan hyväksy sitä lähtökohtaa, että on automaattisesti isoja ja pieniä puolueita ja että pienet sen takia kärsivät. Vaaleissa kaikki lähtevät samalta viivalta, ja pienellä on lupa pyrkiä suureksi ja suurella on lupa pyrkiä pysymään suurena jälleen ensi maaliskuussakin.

Lääkettä tähän ongelmaan on ollut vaikea löytää. Itse olen ollut kolmessa komiteassa mukana, muun muassa tässä, johon ed. Lapintie viittasi, selvittämässä tätä asiaa, myöskin tasauspaikkajärjestelmää, ja olen jo tässä vaalitoimikunta 2000:ssa omassa mielipiteessäni ottanut kantaa niin sanotun vaalialuemallin puolesta. Se on kuitenkin yksinkertaisempi. Äänestäjän näkökulmasta mikään ei muutu. Hän äänestää omassa vaalipiirissään, käytännössä omassa maakunnassaan, olevaa ehdokasta. Puolueet asettavat ehdokkaat, kuten tähänkin saakka. Ainoastaan ääntenlaskun alueita suurennetaan, ja on tietysti harkinnanvarainen asia, kuinka suuriksi niitä suurennettaisiin.

Äskettäin hallintoneuvos Tarasti eläkkeelle jäädessään uudisti ehdotuksensa, vei sitä vähän pidemmälle kuin aikaisemmin, tämän vaalialuemallin puolesta, ja itselleni sain siitä lisää perusteita ajatella samaan suuntaan. Toivoisin kyllä kovasti, että seuraava hallitus vihdoin viimein kykenisi, mikä lie hallituspohja sitten onkaan, sitoutumaan tämän asian uudistamiseen, ja oman kokemukseni pohjalta eniten näen yhteiskunnassa kannatusta tämän niin sanotun vaalialuemallin puolelle.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä aloitteen esittelyn ensimmäisellä palstalla, ensimmäisellä sivulla, tämä ongelma todella kaikessa karmeudessaan näkyy, kun äänikynnys todellisuudessa on jossakin 14,3 ja omassa vaalipiirissäni Uudellamaalla 2,9. Satavuotias eduskunta valitaan tällä tavalla, parlamentti, josta olemme ylpeitä ympäri maailmaa. Tämä on todella demokratiavaje, ja kansalaiset riippuen siitä, minkä vaalipiirin alueella asuvat, ovat täysin eriarvoisessa asemassa suhteessa mahdollisuuteensa vaikuttaa eduskunnan, korkeimman valtioelimen, valintaan.

Tämän lakiehdotuksen mukainen menettely, tasauspaikkajärjestelmä, on yksi tapa, jota vasemmistoliiton eduskuntaryhmä nyt edellyttää. On sitten vaalialuemallia, on vaalipiirien muutosehdotuksia. Minusta kaikista oleellisinta on se, mihin ed. Lankiakin viittasi. Tärkeintä on, oli hallituspohja mikä tahansa, oli siinä suuria puolueita tai pieniä puolueita, että hallitus ohjelmassaan sitoutuu tekemään demokratiaa parantavan ja vaalikynnystä alentavan ratkaisun ensi vaalikaudella.

Turha tässä näitä komiteoita on vuosikausia istuttaa, kun ne eivät tähänkään asti ole saaneet mitään aikaan. Malleja on esitetty tarpeeksi. Nyt tarvitaan todella sitoutumista jonkun mallin käyttöönottoon seuraavan vaalikauden aikana seuraavia vaaleja varten. Se on kaikista tärkeintä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Meillä on todella aivan liian pieniä vaalipiirejä ja suhteellisuus ei enää toteudu, niin kuin sen pitäisi perustuslainkin näkökulmasta toteutua. Tasa-arvo erilaisten mittareiden mukaan, joita nyt on katsottu taas ja eri puolilta, ei myöskään ole kohdallaan.

Tämä on yhteinen huoli. Yleensä kukaan ei ole sanonut, ettei ole kysymyksessä huoli myöskin tällä hetkellä niin sanotun suuren puolueen, kuten keskustapuolueen, puolelta. Ed. Lankia ja myös muut puolueet ovat tästä yleensä lausuneet. Nyt ratkaisu pitäisi liittää seuraavan hallituksen ohjelmaan, jotta päästäisiin tästä varsin kiusallisesta tilanteesta.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen suhtautunut aina tasauspaikkajärjestelmään sinänsä positiivisesti. Sen ainoa hankaluus on se, että kun jo nyt olemassa olevaa vaalijärjestelmäämme on äänestäjien joskus vaikea hahmottaa, niin tämä tasauspaikkajärjestelmä ei sitä tietenkään helpota. Se, mitä täällä on todettu siitä, että suhteellisuuden toteutuminen on tällä hetkellä kerta kaikkiaan kestämättömässä tilassa, kyllä puoltaa sitä, että jotain todella tarttis tehdä, ja tasauspaikkajärjestelmä on yksi ase. Sen lisäksi tietenkin näitä vaalipiirejä pitäisi suurentaa, niin että tällaisista hurjista vaalikynnyksistä, mitä meillä tällä hetkellä on, päästäisiin eroon.

Mutta itse asiassa pyysin tämän puheenvuoron todetakseni, että toivon, että pystyttäisiin myös käymään välillä ennakkoluulottomampaa keskustelua, juuri näin vaalien alla se sopii, vaalijärjestelmistä ylipäänsä. Minä olen aina ollut viehättynyt suosituimmuusvaaliin. No, siinähän on olemassa näitä eri laskentakaavoja, stv tai joku muu, siis siihen, että ääni ei mene hukkaan, jos sattuu äänestämään epäsuosittua ehdokasta tai puoluetta, vaan voisi laittaa ehdokkaansa paremmuusjärjestykseen, niin että jos ensisijainen ei pääse läpi, voi testamentata sitä ääntä joko kokonaisena tai puolikkaana eteenpäin. Erityisesti presidentinvaaliin tällainen systeemi sopisi paljon paremmin kuin tämä nykyinen kaksivaiheinen vaali.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Keskustelussa on jo viitattukin siihen, että selvityksiä on tehty kahdella kuluneella vaalikaudella ja päätöksenteon eväät olisivat valmiina lähinnä siihen, että suurennettaisiin vaalipiirikokoa muualla paitsi Uudellamaalla, missä taas pienennettäisiin jakamalla vaalipiiri kahtia, jolloinka päästäisiin tuommoiseen suhteellisen tasaveroiseen vaalipiirijakoon.

Pienimpien vaalipiirien osalta tilanne kärjistyy jatkuvasti, ja yksi malli tietysti olisi tällainen sekamalli, jota Lauri Tarasti kirjassaan esitti, että niillä alueilla, missä ei tätä siedettävän kokoista vaalipiiriä noin luontaisesti saada syntymään, olisi tämmöinen vaalialuemalli käytettävissä, jossa suhteellisuusperiaate saataisiin pelaamaan samalla lailla.

Mutta näissä vaalialuejärjestelmissä tietysti tulee yksi monimutkaistava piirre lisää, niin että siellä saattaa viimeisiä paikkoja tulla heiteltäväksi maakunnasta toiseen siitä riippuen, mistä tämä pienemmän ryhmän edustaja on. Hän tulisi sitten valituksi isommalta alueelta suhteellisuusperiaatteella, vaikka ei yksittäisen maakuntakokoisen vaalipiirin alueelta tulisi valituksi.

Joka tapauksessa tässä tosiaan hallitusneuvottelut varmaan ovat ne ratkaisevat siinä, että voitaisiin löytää sitten sellainen toimiva muutosten linja. Aiemminhan on noudatettu sitä periaatetta, että on odotettu muutosten voimaantulossa yli yksien vaalien, mutta juuri näiden pienimpien vaalipiirien osalta tilanne kärjistyy semmoista vauhtia, että olisi hyvä löytää ratkaisut jo ensi vuonna, vuonna 2007, ja siten, että voitaisiin ottaa sitten uusi vaalipiirijako käyttöön jo vuoden 2011 vaaleissa.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Näin demokratian juhlavuonna tuo vaalilain uudistus olisi todellakin se varsinainen juhlaistunnon päätöksen paikka. Näin suurin piirtein totesin silloin, kun keväällä vietimme täällä eduskunnan 100-vuotisen toiminnan juhlaistuntoa. Jotkut toimitsijat tulkitsivat sen jopa tästä hymistelylinjasta poikkeavaksi kritiikiksi. En kuitenkaan aivan siihen kritiikkisarjaan päässyt kuin ed. Heidi Hautala omalla puheellaan, mutta suurin piirtein, lähestulkoon. Vaikka täällä salissa vallitsee tällainen yksimielisyys tästä asiasta, että meidän tulisi tämä vaalilaki pikaisesti uudistaa, niin kyllä minun mielestäni suurten puolueitten pitäisi olla rehellisiä ja tunnustaa se, että se on ollut ennen kaikkea niiden tahdosta kiinni, että tätä uudistusta ei ole saatu aikaiseksi, koska tämä on suosinut selkeästi niitä.

Täällä ed. Lankia totesi aikaisemmin, että hänen mielestään ei pidä puhua suurista eikä pienistä puolueista, vaan suuri voi pysyä suurena ja pieni voi pyrkiä suureksi. Mutta minun mielestäni niin kauan kuin tämä järjestelmä kohtelee eri tavoin eri puolilla Suomea asuvia ihmisiä, niin että jokaisen äänestäjän äänellä ei olekaan sitä samaa painoarvoa, niin kauan tämä on epäreilu, epädemokraattinen vaalijärjestelmä, ja pikaisesti on saatava uudistus. Vasemmistoliiton lakialoite on mielenkiintoinen lisä näitten aloitteitten joukkoon, ja todellakin painokkaasti toivon, että tämä uudistus saadaan aikaiseksi.