Valtiovarainministeriön hallinnonala 28
jatkui
Heli Järvinen /vihr:
Arvoisa puhemies! Yritän yleensä välttää turhia
lukuja puheissani, mutta nyt minulta on pyydetty hallituksen elvytystoimista
tarkkoja lukuja, ja sitä saa mitä tilaa.
Aloitetaan vaikka rakentamisesta: Sosiaalisen asuntotuotannon
korkotukilainavaltuus kasvaa 920 miljoonaan euroon peräti
44 prosentilla vuoden 2007 toteutumaan verrattuna. Lisäksi
ensi vuonna tulee uusi 250 miljoonan euron takausvaltuus tavallisten
ja sosiaalisten vuokra-asuntojen väliin sijoittuvalle uudelle
tuotantomuodolle, jossa takauksella minimoidaan korkokustannukset
omistajan sitoutuessa pitämään asunnot
20 vuotta vuokra-asuntoina. Asuntojen rakentamista vanhuksille,
vammaisille, opiskelijoille ja asunnottomille kannustetaan 85 miljoonan
euron investointiavustuksin ja uusien vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen
rakentamista kannustetaan avaamalla niiden tuottajille ensi vuonna
mahdollisuudet niin sanottuun Reit-kiinteistörahastomallin
hyödyntämiseen.
Senaatti-kiinteistöjen investointien enimmäismäärää ehdotetaan
nostettavaksi 30 miljoonalla eurolla ja Suomen Kuntarahoitus Oyj:n
pääoman luonteiseen rahoitukseen ehdotetaan 20 miljoonaa
euroa. Jo aiemmin sovittu käynnistysavustus vuokra-asuntorakentamiselle
laajennetaan koko maahan määrältään
10 000 euroksi asuntoa kohden lukuun ottamatta Pääkaupunkiseutua,
missä määrä on 15 000
euroa asuntoa kohden.
Sanoin jo aiemmin siitä, miten tärkeä on
panostus homekoulujen korjaamiseen. Tähän saadaan
rahaa 30 miljoonaa. Ja vielä asuinrakennuksista: Korotetaan
korjaus- ja perusparannustöihin myönnettävää kotitalousvähennystä 1 150 eurosta
3 000 euroon. Energia-avustuksia korotetaan ensi vuonna
22 miljoonaan euroon ja ne suunnataan kerros- ja rivitaloille sekä kohteisiin, joissa
kotitalousvähennystä ei tulojen pienuuden vuoksi
voi hyödyntää. Kerros- ja rivitalojen
korjauksissa otetaan lisäksi ensi vuonna käyttöön energiakorjausten
korotettu korkotukilaina, jossa korkotukilainan osuus kustannuksista
nousee 50 prosenttiin.
Väylähankkeet pidetään toistaiseksi
ainakin ennallaan, ja minusta se suuntaus on oikea. Kaikki kuulemani
talousasiantuntijat ovat korostaneet nimenomaan sellaisten hankkeiden
tärkeyttä, joilla korjataan jo olemassa olevaa
rakennuskantaa ja tiekantaa, ei siis uusia hankkeita, joissa materiaalikustannukset
ovat yleensä suuret, vaan nimenomaan vanhan korjausta,
mikä työllistää yleensä enemmän
ihmisiä. Siitä huolimatta perustienpitoon lisätään
parikymmentä miljoonaa, perusradanpitoon lähes
14 miljoonaa euroa ja saariston yhteysalusliikennekin saa 400 000
euroa. Perustienpidon määrärahaa on kohdennettu 15
miljoonaa euroa alemman tieverkon teiden ja siltojen ylläpitoon
puukuljetusten turvaamiseksi.
Valtio avustaa erillisellä 8 miljoonan euron määrärahalla
Helsingin, Tampereen ja Turun seutujen joukkoliikennettä edellyttäen,
että rahoitus nostaa joukkoliikenteen palvelutasoa ja siten
myös käyttöä.
Energiatuen valtuutta lisätään 30
miljoonaa euroa ja Finnvera Oyj:n lainojen takauksia on lisätty
60 miljoonalla eurolla tänä vuonna, jotta yritystoiminta
omaisi riittävät edellytykset.
Vesihuoltotöihin varataan 4,5 miljoonaa euroa, ympäristötöihin
lähes 3,5 miljoonaa. Kemera-tukeakin kasvatetaan, ja veronkevennykset ovat
kaikkiaan 1,8 miljardia euroa. Vaikka olen niitä kritisoinut,
talousasiantuntijoiden mukaan suunta on kuitenkin oikea. Erityisen
iloinen olen ollut etuusparannuksista lapsiperheille ja vähä-tuloisille.
Vähimmäismääräiset äitiys-,
isyys- ja vanhempainpäivärahat nousevat, kotihoidon tuen
hoitorahaa korotetaan ja lapsilisää korotetaan
kolmannesta lapsesta.
Vaikka tämä on pieni osuus kaikista elvytystoimista,
tämäkään ei riitä.
Näiden toimien budjettivaikutus on noin 1,5 prosenttia
suhteessa bruttokansantuotteeseen, kun asiantuntijoiden mukaan koko
tarve olisi vähintään kaksinkertainen
tai 2,5-kertainen. Lasku siis jatkuu, ja kyllä pyörän
kääntäminen yhdelle valtiolle on melkoisen
mahdoton urakka. Mutta toimet ovat oikean suuntaisia ja mikä tärkeintä:
ne eivät jää tähän.
Ulla Karvo /kok:
Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeriön hallinnonala
on varsin laaja ja monipuolinen. Jo eilen käydyssä budjetin
yleiskeskustelussa nousivat monet alan kysymykset esille. Julkisen
talouden tasapainottaminen on tavoite, johon on pyrittävä.
Nykyisessä talouden tilanteessa se on varsin haastava tehtävä eikä se
ole yksin Suomen päätösten avulla saavutettavissa. Ensi
vuoden budjetti kuitenkin on hyvä esimerkki hallituksen
päämäärätietoisuudesta.
Tulevaisuuden ongelma on väestön ikääntyminen.
Nykyisestä valtion budjettitalouden henkilöstöstä arvioidaan
poistuvan 47 prosenttia vuoteen 2015 mennessä. Tässä yhteydessä on
todettava valtion tuottavuusohjelman tuovan mahdollisuuksiakin.
Vähenevä väki ei kuitenkaan pysty tuottamaan
palveluita, mikäli niitä ei voida tehostaa. Ennen
kaikkea kuntien vastuulla oleva peruspalveluiden turvaaminen on
suuri haaste.
Kuntien talouden on sanottu olevan poikkeuksellisen hyvä tänä vuonna
ja sen ennustetaan olevan kohtuullisen hyvä vielä ensi
vuonnakin. Laskusuhdanteen myötä julkisen talouden
tila on kuitenkin nopeasti heikkenemässä ja eri
puolilla maata kunnat ovat erilaisessa asemassa. Ensi vuodelle on
kuitenkin valtion elvyttämistoimilla tulossa helpotusta
kuntien rahoitusasemaan.
Monet Lapin kunnista ovat heikon talouden kuntia, ja ne ovat
riippuvaisia kuntien harkinnanvaraisista avustuksista. Peruspalveluiden
tuottaminen tuottaa vaikeuksia, eikä kuntaliitoksista ole
pitkien välimatkojen vuoksi vastaavaa hyötyä.
Harkinnanvaraisiin avustuksiin varatun määrärahan
määrä huomioiden täytyy toivoa,
että heikon talouden kuntien määrä ei
nouse nopeasti. Harkinnanvaraisia avustuksia tärkeämpää on monin
paikoin pyrkiä saamaan aikaan työllisyyttä parantavia
hankkeita ja investointeja, joilla pystytään elvyttämään
heikentyvää taloutta.
Arvoisa puhemies! Julkisen hallinnon piirissä on menossa
monia uudistushankkeita. Niiden tavoitteena on valtionhallinnon
lisäksi parantaa kuntien yleisiä edellytyksiä.
Yksi tärkeimmistä uudistushankkeista on kuntien
rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistus,
jonka on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2010 alusta. Tämän
uudistuksen tulee ottaa huomioon eri kuntien erilainen asema eri
puolilla maata. Samat laskentakaavat eivät sovellu joka
paikkaan. Nykysysteemissä Lapista löytyy kuntia,
jotka ovat väliinputoajia, käännetään
laskentakaavoja miten päin tahansa. Tämän
päivän keskustelussa nousi ennen kaikkea esille
Utsjoen kunnan tilanne, ja sille onkin tulossa helpotusta harkinnanvaraisten
muodossa, mutta tämä ei voi olla pysyvä ratkaisu.
Paljon on siis tekeillä, ja hallitus on edennyt uudistusten
valmistelussa. Tavoitteena on oltava maan asuttuna pitäminen
ja kuntien elinvoimaisuuden säilyttäminen.
Timo V. Korhonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kuntatalouden tila kokonaisuutena on ollut
poikkeuksellisen hyvä tänä vuonna, mutta
laskusuhdanteen myötä julkisen talouden tila on heikkenemässä nopeasti
ja riskit kuntatalouden kiristymiselle ovat lisääntyneet
merkittävästi. On selvää, että taantuman
myötä työllisyystilanteen muutos koskee
kovasti myös kuntiin verotulojen alenemisen kautta. Taantuma
myös korostaa entisestään kuntien taloudellisia
eroja, ja erityisesti ongelmat korostuvat alueellisesti Pohjois-
ja Itä-Suomeen.
Olisikin syytä harkita aivan erityisen kehittämisohjelman
laatimista taloudellisesti vaikeimmissa asemissa olevien kuntien
auttamiseksi. Peruspalvelut tulee turvata kaikkialla Suomessa. Tämä edellyttää Paras-hankkeen
määrätietoista eteenpäinviemistä — minkä hyväksi
ministeri Kiviniemi on hyvin määrätietoisesti
toiminutkin — mutta palvelujen turvaaminen edellyttää myös valtionosuusjärjestelmän
kehittämistä niin, että muun muassa se
epäoikeudenmukaisuus, joka johtuu nyt kunnallisverotason
rajuista eroista eri puolilla Suomea, voitaisiin poistaa. Tähän
on pakko paneutua, koska kyllä kansalaisten tasavertaisuus
on aika kaukana, jos kunnallisveroprosentin ero enimmillään
eri kuntien välillä on jopa yli 5 prosenttiyksikköä.
Julkisuudessahan pääministeri on esittänyt erityisen
veroprosenttikaton asettamista, jonka kautta pyrittäisiin
turvaamaan heikompien kuntien palveluedellytykset. Aiemmin tämän
päivän aikana tämän pääluokkakeskustelun
debatissa esille nousi tähän keskusteluun liittyen
myös verotulojen tasauksen merkitys muun muassa ed. Laitisen
toimesta. Eli hän katsoi, että tällaista kattoa
verotuloprosentille ei tulisi asettaa muun muassa siitä syystä,
että verotuloja jo tasataan tällä hetkellä valtionosuusjärjestelmässä.
Mutta on syytä todeta se, että on selvää,
ettei kuntien välinen verotulojen tasaus missään
tapauksessa kompensoi kuntien olosuhde-eroja, eli tätä pääministerin
esille ottamaa ajatusta on syytä vakavasti harkita.
Valtionosuusjärjestelmää valmistellaan
parhaillaan niin sanotusti kustannusneutraalisti. Se tuskin johtaa
parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen, joten olisi järkevää,
jos hallitus jatkovalmistelussa kuitenkin lähtisi siitä,
että valtionosuuksien kokonaismäärää nostetaan.
Näin vältettäisiin sitten tiettyjen kuntien
väliinputoaminen tämän valtionosuusuudistuksen
edetessä.
Kuntien harkinnanvaraisten avustusten määrää on
budjettiesityksessä esitetty pienennettäväksi
nyt 5 miljoonalla eurolla. On pakko todeta, että pienentäminen
ei istu nyt tähän tilanteeseen. Eli erot vain
kasvavat kuntakentän sisällä, eivätkä missään
tapauksessa liitoksetkaan läheskään aina
ole toimiva ratkaisu harvaanasutulla maaseudulla, eli harkinnanvaraisten
avustusten määrää olisi syytä arvioida
lisäbudjetissa.
Valtiovarainvaliokunta kiinnittää mietinnössään
huomiota myös siihen, että kuntien ja valtion
on ryhdyttävä jo ensi vuonna valmistelemaan työllisyyttä parantavia
hankkeita talous- ja työllisyystilanteen vuoksi. Nyt olisikin
aika hoitaa julkinen kiinteistökanta kuntoon peruskorjaamalla.
Se edellyttäisi kuitenkin nykyistä suurempaa valtion
osallistumista kustannuksiin. Esimerkiksi koulupuolella lakisääteistä 50
prosentin valtionosuutta "kierretään" tekemällä pienempi laskennallinen
kustannusarvio, josta lainmukainen prosentti myönnetään.
Todellisuudessa tuki näin jää usein (Puhemies:
5 minuuttia!) 30 prosentin kahta puolen, jos sitä saa lainkaan.
Elsi Katainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ensi vuodelle kuntataloudessa kiinnostavinta
on kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän
uudistustyö, jonka on määrä astua
voimaan vuoden 2010 alusta. Järjestelmästä on
tavoitteena tehdä nykyistä selkeämpi
ja kannustavampi. Käsiteltävässä talousarvioesityksessä linjataan,
että kuntien erilaiset olosuhteet ja palvelutarpeet otetaan huomioon.
Tämä onkin tärkeää,
koska kunnat poikkeavat toisistaan oleellisesti muun muassa väestön
sairastuvuuden tai sijaintinsa syrjäisyyden suhteen. Toistaiseksi
valmistelun vaiheista ja tuloksista ei ole juuri tietoa, mutta uskon,
että uudistuksessa huomioidaan myös kunnat, joiden edellytykset
hoitaa palvelutuotannon velvoitteensa yhä vaikeutuvat jatkossa.
Kuntien yhdistymisavustuksia maksetaan ensi vuonna poikkeuksellisen
paljon kuntaliitosten runsaudesta johtuen. Kun liitosten ensimmäinen aalto
on ensi vuoden jälkeen ohi, on kuntien väliseen
yhteistyöhön voitava osoittaa rahaa nykyistä enemmän.
Paras-hankkeen myötä ja jo sitä ennen
useat kunnat tekivät syvää yhteistyötä,
jota pitää arvostaa liitosten rinnalla tärkeänä keinona palvelutuotannon
turvaamiseksi ja tehostamiseksi.
Talousarviotekstin mukaan kuntien harkinnanvaraisella rahoitusavustuksella
pyritään huolehtimaan siitä, että vaikeimmassakin
taloudellisessa asemassa olevat kunnat pystyvät suoriutumaan
peruspalvelujen tuottamisesta ja näiden kuntien talouden
tasapainoa voidaan parantaa. Harkinnanvaraista rahoitusavustusta
varaudutaan maksamaan noin 40 kunnalle. On muistettava, että kunnat
hakevat näitä harkinnanvaraisia avustuksia moninkertaisesti
jakovaraan nähden. Vain noin joka kolmas kunta saa hakemansa avustuksen.
Harkinnanvaraisten avustusten hakemisen todennäköisyys
kasvaa kunnan asukaskohtaisten sosiaali- ja terveysmenojen noustessa.
Tällöin on vaarana, että näitä varoja
supistamalla vaarannetaan varojen ensisijainen tarkoitus eli peruspalveluiden
tuottamisen turvaaminen. Tämä on mielestäni
erityisen huomioitavaa, kun pitkään jatkuneesta
nopeasta talouskasvusta huolimatta kuntien velan määrä lisääntyi
edelleen viime vuonna ja kuntien väliset taloudelliset
erot ovat pysyneet edelleen suurina.
Laskusuhdanne vaikuttaa myös kuntien talouteen. Yhteisöverotuloissa
käänne huonompaan on jo nähtävillä,
ja se kertautuu kunnissa, joissa yhteisöveron painoarvo
korostuu. Parempaa ei myöskään ole luvassa
niissä kunnissa, joissa jo nyt tehdään
miinusmerkkistä taloudellista tulosta. Kuntien toimintamenot
kasvavat melko rajua vauhtia edelleen, ja tämä aiheuttaa
vaikeita yhtälöitä erityisesti sellaisissa
kunnissa, joissa kumulatiivista alijäämää on
jo päässyt kertymään. Pahoin
pelkään, ettei ainakaan pelkkä kuntarakenteen
muutos pelasta tältä todellisuudelta. Alueellinen
tasa-arvo vaikuttaa kuntien kesken heikolta, ja siksi lataan suuria
odotuksia valtionosuusjärjestelmän uudistamiseen.
Kuntien menojen kasvu pysyy nopeana, ja vielä talousarvion
kirjoittamisen aikaan on oletettu, että työvoiman
saantivaikeudet saattaisivat lisätä palkkamenoja
vielä ennakoitua enemmän. Kuntasektori onkin esimerkki
julkisesta tahosta, jossa on vielä viime keväänä painittu
uhkaavan työvoimapulan kanssa. Muuttuneet taloussuhdanteet
ovat kuitenkin johtaneet siihen, että varsinainen työvoimapula
on hellittänyt. Siitä huolimatta myös
valtion tasolla kuntien työvoiman laadukkuuteen ja saatavuuteen
on kiinnitettävä huomiota.
Arvoisa puhemies! Paras-hankkeellakaan ei ole onnistuttu ratkaisemaan
kaikkien kuntien ongelmia palvelujen tuottamisessa. Kuntakentällä onkin
nyt menossa Arttu-hanke, jolla arvioidaan Paras-hankkeen vaikutuksia.
Erityisesti peräänkuulutan valtionhallinnon sitoutumista
niiden kuntien tilanteeseen, joissa edelleen kunnallisten palveluiden
ja kuntatalouden suhde on haasteellinen. Näiden kuntien
osalta reagoinnin on oltava ripeää. Kuntalaisten
tasa-arvoon vedoten on Paras-hankkeelle suunniteltava jatkoa, jolla
autetaan niitä kuntia, joiden tilannetta ei Paraskaan ole
parantanut.
Johanna Ojala-Niemelä /sd:
Arvoisa herra puhemies! Kuntakenttä on meillä hyvin
eriytynyt. Kun osalla kuntia pyyhkii hyvin, on useissa kunnissa
suuria taloudellisia ongelmia. Erityisesti ongelmat korostuvat pienissä kunnissa.
Myös Rovaniemellä kuntatalouden kiemurat ovat
aiheuttaneet virkamiehille ja päättäjille päänvaivaa
pyrkiessämme tasapainottamaan talouden vuoteen 2010 mennessä.
Myöskään Suomen rannikolle iskeneet taantuman
laineet ja arvioitu työttömyyden kasvu eivät
yhtään helpota tilannetta kuntatalouden haasteisiin
vastaamisessa. Muuttovoittokuntana verotulomme kasvavat ja saamme
uusia asukkaita, mutta luonnollisesti myös palvelutarpeet
kasvavat erityisesti päivähoidossa ja vanhusten
palveluissa.
Kuntien talouden tasapainottaminen on tarpeen, jotta peruspalveluja
pystytään kehittämään muuttuva
palvelutarve huomioiden. Erityisen tärkeää tämä on
lähivuosina, kun väestön ikääntyminen
lisää hoivapalveluiden tarvetta. Lisäksi ikäluokkien
pienenemisestä huolimatta sekä päivähoidossa
että kouluissa on kehittämistarpeita, jokaisella
kansalaisella kun on oikeus hyvinvointipalveluihin eikä kynnys
palvelujen piiriin pääsemiseksi saa nousta liian
korkeaksi. Tämä koskee niin järjestelmien
selkeyttä kuin maksupolitiikkaa.
Ikäihmisten palveluissa on eniten kehitettävää.
Tällä hetkellä palveluiden laadussa on
liian suuria kuntakohtaisia eroja. Vanhustenhuollon palveluiden
saatavuus, toimivuus ja laatu on varmistettava kansallisilla, yhtenäisillä kriteereillä.
Keskeistä on
inhimillinen ja laadukas palvelu. Mahdollisimman monelle on tarjottava
mahdollisuus asua kotonaan. Tämä kuitenkin edellyttää kotipalveluiden
lisäämistä ja kehittämistä.
Palvelujärjestelmä onkin rakennettava tukemaan
kotona asumista. Lisäksi laadukkaalle palveluasumiselle
on tarvetta.
Ihmisten tarpeet eivät vastaa hallinnollisia sektorirajoja.
Palveluja tuleekin koota uudenlaisiksi palvelukokonaisuuksiksi.
Perhepalvelukeskus Rovaniemellä on hyvä esimerkki
lapsiperheiden tarpeet kokonaisvaltaisesti huomioivasta, laadukkaasta
palvelusta. Vastaavan kaltainen palvelukokonaisuus on käytössä myös
ikääntyneiden palveluissa vanhuspalvelukeskuksessa.
Vireillä olevassa kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän
uudistamisessa on Lapin kuntien taloutta vahvistettava valtion toimin.
Lapin harva asutus ja syrjäinen sijainti nostavat palvelutuotannon
kustannuksia huomattavasti. Myös kuntien tuloveroprosentit
ovat liiaksi eriytyneitä. Kun Kauniaisissa tuloveroprosentti
on 15, on se osassa Lapin kuntia jo 21 prosenttia. Tässä tilanteessa
ei voida puhua enää tasa-arvosta.
Arvoisa puhemies! Meillä Lapissa on merkittävä osa
talouden kriisikuntia. Myöskään Paras-hankkeen
mukaiset kuntien yhdistymiseen ja tiiviimpään
yhteistyöhön kannustavat minimiasukasmäärät
eivät meillä toimi. Useiden Lapin kuntien asukasmäärät
ovat pieniä, mutta niiden pinta-alat ovat jo nyt niin isoja,
ettei kuntien yhdistäminen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ole
vaihtoehto. Lappi on hyvä esimerkki siitä, etteivät
keskiarvot kerro koko totuutta. Erot kuntien välillä ovat
suuria, ja talouden uhkakuvat koskettavat myös kuntia.
Ennen verotulojen tarkistusta kuntien tulojen arvioitiin kasvavan
noin 3 prosenttia, nyt kasvu hiipuu alle prosentin. Kuntien kulut
kasvavat kuitenkin noin 4 prosenttia.
Nyt riskinä onkin, että kunnat nostavat verotustaan,
leikkaavat terveyspalveluista, opetuksesta ja muista palveluista,
vähentävät rakennusten peruskorjausinvestointeja
sekä lomauttavat tai vähentävät
henkilöstöä. Nämä toimet
taas vahvistaisivat laskusuhdannetta entisestään.
Ihmisten palveluista vastaavien kuntien talous on sen verran heikolla
tolalla, että lähes 70 kuntaa on nostamassa veroprosenttiaan,
mikä tarkoittaa, että yli 800 000 suomalaiselle
on vero nousemassa ensi vuonna, eikä ensi vuoden osalta
tilanne ole yhtään helpompi.
Kunnallisveron korotukset kolahtavat pahimmin kaikkein pienituloisimpiin,
jotka maksavat kunnallisveroa mutta eivät valtionveroa.
Siten he eivät hyödy ollenkaan hallituksen esittämistä veronkevennyksistä.
Jo nykyisin näistä ihmisistä iso joukko
on niitä, jotka joutuvat turvautumaan leipäjonoihin,
kun toimeentulotuki ei enää tänä päivänä riitä.
Näiden ihmisten hätää pystyttäisiinkin
helpottamaan korottamalla kunnallisveron alarajaa sosialidemokraattien
esittämällä tavalla.
Krista Kiuru /sd:
Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mukaan kuntatalouden
tila on ollut kuluvana vuonna poikkeuksellisen hyvä ja
saman kehityksen odotetaan jatkuvan ensi vuonnakin. Tilanne ei kuitenkaan
ole niin ruusuinen kuin tällaiset arviot antaisivat olettaa.
Valtion tehtäviä on lisätty, samalla
kun rahoitusosuuksia on karsittu.
Kuntien menoja lisäävät entisestään
myös korkea palkkasopimus sekä väestön
ikääntyminen. Valtiovarainministeriö ennustaa
kuntien tulojen ja menojen ristiriidan kärjistyvän
entisestään. Kunta-alan kustannustaso kohoaa nopeasti. Esimerkiksi
peruspalveluiden hintaindeksillä mitattuna keskimääräinen
vuotuinen kohoaminen oli vuosien 2003—2007 aikana noin
3 prosenttia. Tänä vuonna kustannustaso nousee
arvioiden mukaan 4,7 prosenttia ja ensi vuonna 3,2 prosenttia. Kuilu
nousevien menojen ja alentuvien tulojen välillä kasvaa
siis entisestään. Kuntaliittokin on kiinnittänyt
tähän menojen ja tulojen väliseen kuiluun
huomiota ja vaatinut tulevien vuosien talousarvioon ylimääräistä,
tuntuvaa tasokorotusta.
Arvoisa puhemies! Hallituspuolueiden kansanedustajat ovat suureen ääneen
pitäneet huolta siitä, että valtionosuuksien
on tulkittu nousevan tällä hallituskaudella. Tavallaan
näin onkin, sillä valtionosuuksia ollaan nostamassa.
Mutta valtionosuuksien lisäyksillä katetaan lähinnä kustannusten
nousun ja tuloverotuksen keventämisen aiheuttamat uudet
vajeet. Näin ollen tosiasiassa kuntien taloustilanne ei
kuitenkaan kohene, sillä niin sanottua uutta lisärahaa
kunnille tulee ensi vuonna vain parikymmentä miljoonaa
euroa. Todellinen valtionosuuksien lisäys on siis vain
parikymmentä miljoonaa euroa samaan aikaan, kun ensi vuodesta
lähtien toimintamenot kasvavat verotuloja ja valtionosuuksia
nopeammin.
Kurjinta kuntien tilanteessa tuleekin olemaan juuri se, että laskukauden
alettua kuntien verotulot uhkaavat ehtyä. Hallituksen politiikan
seurauksena myös kuntien väliset erot kasvavat.
Pelättävissä onkin, että esimerkiksi
kuntien harkinnanvarainen rahoitusavustustaso ei tule riittämään,
sillä tiedossa on jo nyt, että noin 800 000 suomalaisen
kuntalaisen kuntaverotus kiristyy tulevana vuonna.
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva talousarvio
ja sen täydennys eivät vieläkään
huomioi kunnolla käynnissä olevaa finanssikapitalismin taantumaa.
Tämä on ymmärrettävää huomioiden se,
että talousennusteita on ryhdytty tarkistamaan alaspäin
vasta aivan viime aikoina. Vaikka talouskäänteen
koko jyrkkyys ei edelleenkään ole vielä kunnolla
tiedossa, siihen varautuminen edellyttäisi kuntatalouden
aitoa vahvistamista. Keskeistä on taata kuntien tulopohja
ja investointikyky, sillä talouskasvun odotettua nopeampi
hidastuminen tulee varmasti kärjistämään
kuntien heikkoa tilannetta entisestään. Tämä meidän kaikkien
tulisi tässä salissa myöntää.
Arvoisa puhemies! Muutostilanteessa ihmiset kohtaavat monesti
ensimmäisenä kuntien palvelut. Ensi vuoden valtion
budjetissa on siksi huolehdittava kuntien rahoituksen riittävyydestä esitettyä paremmin.
Sosialidemokraatit esittävätkin vaihtoehtobudjetissaan
merkittävää 600 miljoonan euron valtionosuuksien
lisäystä kunnille ensi vuodelle.
Esko Ahonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tässä valtiovarainministeriön
pääluokassa haluan muutaman sanan sanoa vielä kuntataloudesta
ja yleensäkin kuntapolitiikasta.
Tulemme elämään tiukan kuntatalouden
aikaa, johon vaikuttavat väestön ikääntyminen
ja kasvava palvelun tarve. Poppakonstien sijasta tarvitaan vakaata
ja ennakoivaa kuntapolitiikkaa, joka vastaa tämän
päivän ja tulevaisuuden haasteisiin ja etsii kestäviä ratkaisuja.
Kuntien ja valtion on puhallettava yhteen hiileen, jotta palvelut
saadaan järjestettyä parhaalla mahdollisella tavalla.
Tarvitsemme myös paikallista vastuunkantoa ja toimivaa
yhteistyötä. Kuntien valtuustoissa nimenomaan
päätetään, millä tavoin lapsista,
nuorista, sairaista, vanhuksista ja vähempiosaisista huolehditaan
ja millaisiksi elinolot ja asuinympäristö kunnassa
tehdään. Peruspalvelut ovat tärkeimpiä julkisia
hyvinvointipalveluita, koska ne koskettavat kaikkia. Turvalliseen,
hyvään elämään kuuluu,
että perusasiat ovat kunnossa.
Arvoisa herra puhemies! Käsittelen tässä hiukan
laajemmin lautakuntien määrää ja
sitä, miten kunnissa on menetelty.
Kunnissa on vähennetty lautakuntien määrää liian
suurella innolla, ja lautakuntapaikkoja ei ole enää kovin
paljoa. Siten pienempi määrä ihmisiä kuin
olisi halukkaita mahtuu mukaan varsinaiseen päätöksentekoprosessiin.
Tämä on huolestuttavaa, koska kansalaiset tuntevat
sen vuoksi, että heillä on vähäiset
mahdollisuudet vaikuttaa asuinpaikkansa asioihin, ja näin
vieraantuvat entistä enemmän politiikasta.
Ensiarvoisen tärkeää on, että kansalaisilla
säilyy mahdollisuus vaikuttaa ja että he myös
tuntevat olevansa mukana kotiseutunsa asioiden hoidossa. Ihmisille
ei riitä, että he käyvät vain äänestämässä,
vaan heillä täytyy olla muitakin vaikuttamisen
keinoja. Pelkkä äänestäminen
saa päätöksenteon tuntumaan kansalaisista
etäiseltä, varsinkin jos he äänestävät
ihmistä, jota eivät ole tavanneet tai joka ei
ole kovin tuttu.
Kunnissa lautakuntien määrän karsimisessa on
menty väärään suuntaan. Erityisesti
kuntaliitosten vuoksi lautakuntien määrän
lisäämistä on syytä harkita
vakavasti. Kuntaliitosten myötä kunnat ovat entisestään
kasvaneet ja ehdokkaina kunnissa saattaa olla pelkästään
henkilöitä, joita äänestäjä ei
ole koskaan henkilökohtaisesti tavannut. Se, että kunnan
päättäjien joukossa on ihmisiä,
jotka kuntalainen tuntee muista yhteyksistä, luo kunnallispolitiikkaan
luotettavuutta ja avoimuutta. Valtuutettuun on aivan erilainen suhde,
jos tietää valtuutetun olevan jonkun tutun serkku
tai hänen vaimonsa olevan siellä ja siellä kaupassa
töissä, sen sijaan että henkilö on
vaikka vain lehtijutun perusteella tuttu.
Arvoisa herra puhemies! Kunnissa lautakun-tien lisääminen
ja lautakuntatyöskentelyn laajentaminen ovat hyviä keinoja
saada mukaan eri alojen ihmisiä ja näin lisätä päätöksenteon
asiantuntemusta ja samalla sitouttaa kunnan toimintaan yhä useampi
kuntalainen. Kun ihminen kokee saavansa vastuuta ja luottamusta,
kasvattaa se ihmistä ja saa hänet voimaan paremmin.
Hyvinvoiva kansalainen puolestaan on kaikkien kannalta hyvä asia.
Toisaalta on myös tärkeää muistaa
se, että asuinseutunsa asioihin voi vaikuttaa muutenkin kuin
vain kunnallispolitiikassa. Erilaiset kylätoimikunnat,
yhdistykset ja järjestöt ovat hyvä tapa saada
konkreettisia asioita kotiseudullaan aikaan. Ne lisäävät
kansalaisen omaa aktiivisuutta, saavat tutustumaan ja samaistumaan
kotiseutuunsa paremmin. Tällainen sosiaalinen pääoma, mitä ihminen
saa toimiessaan omalla alueellaan, luo suotuisat olosuhteet sekä ihmiselle
itselleen että luo pohjaa koko alueen kehittymiselle.
Tulevaisuuden haastavimpia asioita Suomen sisäpolitiikassa
on lähidemokratian säilyttäminen. Yhteiskuntamme
tarvitsee sekä kunnan että valtakunnan tasolla
yhteiskuntamme asioihin sitoutuneita, motivoituneita ihmisiä,
jotka osaavat ajatella yhteistä etua.
Tuula Peltonen /sd:
Arvoisa puhemies! Taloustilanne tuntuu heikkenevän
kovaa vauhtia, ja erityisesti kunnat ovat tässä uhan
alla. Oppositiosta yritimme vaalien alla nostaa huolen esille, mutta
meitä syytettiin pelottelijoiksi. Nyt kriisi on jo puhjennut
eikä enää ole varaa odottaa.
Hallitusohjelmassa mainittujen tavoitteiden toteuttamiseen osoitetaan
todellista valtionosuuksien lisäystä vain 21,3
miljoonaa euroa, eli kuntien rahoitus ei juuri lisäänny,
mutta tehtäviä kyllä tulee lisää,
eli tämä tilanne on sillä tavalla kestämätön.
Jotta pahimmalta vaihtoehdolta eli lomautuksilta, irtisanomisilta
ja palvelujen leikkaamisilta voidaan edes kohtuullisesti välttyä, olisi
nyt tärkeää tukea kuntia. Valtion kasvuvuosien
tukevoittama kassa mahdollistaisi tämän, eli valtion
on nyt vihdoin aktivoiduttava. Kuntalaki ja puitelain vaatima tasapainottaminen
on avattava uudelleen.
Kunnissa on tehty toimenpiteitä Paras-lain edellyttämällä tavalla.
Kuitenkaan nämä toimet eivät takaa kuntatalouden
korjaamista kovinkaan nopeassa tahdissa. Nyt olisi nimenomaan aika
muuttaa rahoitusjärjestelmää niin, että kunnilla
olisi edes mahdollisuus selviytyä ja tuottaa peruspalveluja
tulevaisuudessa. Täällä ovat hallitusryhmien
edustajat lupailleet harkinnanvaraisten apujen korottamista ensi
vuonna. Eikö se olisi tehtävä jo nyt,
esimerkiksi kuten sosialidemokraatit ovat esittäneet, 5
miljoonan verran?
Kuntien heikkenevä taloustilanne vaatii valtion aktiivisempia
toimia. Me sosialidemokraatit vaadimme 600 miljoonan euron valtionosuuksien
lisäystä kunnille ensi vuodeksi. Tämän
lisäksi tarvitaan muita toimia kuntien rakentamisen vauhdittamiseksi
ja palvelujen vahvistamiseksi.
Arvoisa puhemies! Yli puolet kaikista julkisista investoinneista
on kuntien tekemiä. Kuntien mahdollisuudet saada edullista
rahoitusta epävakailta markkinoilta ovat huomattavasti
heikommat kuin Suomen valtion. Suomessa tarvitaan viipymättä nyt
aktiivisia ja älykkäitä investointeja
ihmisiin, palveluihin ja rakentamiseen. Valtio voi suhdannetukena
myöntää 10 prosentin investointiavustusta
kuntien rakennushankkeisiin. Tämä on keskeinen
esitys SDP:n julkistamassa pelastusrengas-elvytyspaketissa. Investointiavustusta
on myönnettävä erilliseltä budjetin
momentilta, jotta kunnat voivat käyttää sitä esimerkiksi
koulujen, vanhainkotien tai päiväkotien rakentamiseen
ja peruskorjaamiseen. Kokonaisvaltuutuksen määräksi
olemme esittäneet 350:tä miljoonaa euroa, josta
vuoden 2009 osuus olisi 100 miljoonaa euroa. Tämä olisi
merkittävä toimi verrattuna hallituksen vaatimattomiksi
jääneisiin budjetin korjausliikkeisiin.
Arvoisa puhemies! Valtionvelkaa on perusteltua kasvattaa vain
työllisyyttä tukevien toimenpiteiden rahoittamiseksi.
Meidän on panostettava kaikin mahdollisin tavoin juuri
työllisyyskehityksen turvaamiseen ja työttömyyden
ehkäisyyn. Hallitus hoitaa uhkaavaa työttömyyttä passiivitoimin,
vaikka nyt olisi suunnattava voimavarat aktiiviseen työttömyyden
ehkäisyyn. Me voimme ehkäistä työttömyyttä,
vahvistaa kuntapalveluja ja lisätä rakentamista,
jos niin haluamme. Lisäpanostukset voidaan rahoittaa velan
lisäksi työllisyyden vahvistumisesta tulevilla
verotuloilla. Asiantuntija-arvion mukaan toimenpiteet synnyttäisivät
noin 30 000 uutta työpaikkaa.
Hallituksen esittelemässä vuoden 2009 talousarvion
täydennyksessä ja hallituspuolueiden sopimissa
talousarvion lisäyksissä uusia elvytystoimenpiteitä ei
juuri ollut. Kokonaisuudessaan meidän esittämämme
elvytyksen lisäkustannukset ovat valtiolle noin miljardi
euroa. Hallituksen keskeisimmät toimenpiteet ovat edelleen
jo viime keväänä päätetyt
veroratkaisut, joiden elvyttävä vaikutus on hyvin
kyseenalainen.
Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.
Paula Sihto /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainhallinnon tärkein
tehtävä on turvata tuleville sukupolville kestävä talouden
perusta ja valinnan mahdollisuudet tehokkaalla ja laadukkaalla julkisen
toiminnan ja talouden ohjauksella sekä kehittämisellä ja
luomalla yrityksille ja yksityisille suotuisaa, kannustavaa ja vakaata
taloudellista toimintaympäristöä.
Mielestäni pääministeri Matti Vanhasen
toinen hallitus on onnistunut tässä tehtävässään. Työllisyys
on talouspolitiikan onnistumisen keskeisin mittari, ja vuodesta
2003 alkaen onkin maahamme luotu runsaasti uusia työpaikkoja. Onnistunut
talouspolitiikka on pitänyt sisällään yrittäjyyden
edistämistoimien lisäksi oikein ajoitetut, oikein
kohdistetut ja oikein mitoitetut veroratkaisut.
Tulevien vuosien suuren eläköitymisaallon myötä tuottavuutta
saadaan nousemaan. Keskustan johtaman hallituksen talouspolitiikka
on ottanut toiminnassaan huomioon huoltosuhteen heikkenemisen, ja
järkevän taloudenhoidon myötä se
on pystynyt kantamaan huolta myös yhteiskunnan heikommista
jäsenistä.
Kansainväliset talousnäkymät ovat
heikentyneet nopeasti. Tilanne tulee ottaa vakavasti huomioon. Maailmanlaajuisen
talouskriisin laineet tulevat lyömään
myös omille rannoillemme. Valtion ensi vuoden budjetti
on varautunut tähän elvyttävillä toimenpiteillä.
Verotusta kevennetään 1,8 miljardilla eurolla
ja lapsiperheille sekä pienituloisille suunnataan etuisuuksia.
Kaikki tämä tähtää siihen,
että kotimaista kulutuskysyntää pyritään
turvaamaan. Viennistään riippuvainen Suomi kohtaa
viiveellä vaikeudet kotimarkkinoilla, mitkä sitten
heijastelevat sekä valtion- että kuntatalouteen.
Kuntatalous on ollut vielä tänä vuonna
poikkeuksellisen hyvää, ja sen ennustetaan pysyvän vielä kokonaistasoltaan
hyvänä ensi vuodenkin ajan. Tulevana vuonna kuntien
rahoitusasema paranee valtion toimenpiteiden ansiosta nettomääräisesti
24 miljoonalla eurolla kuluvaan vuoteen verrattuna ja kustannusten
nousua korvaavat indeksikorotukset mukaan lukien 327 miljoonalla
eurolla.
Kuntien talouksissa on suuria eroja, samoin kunnallisveroprosenttien
vaihtelut ovat huomattavan suuria. Heikon talouden kuntien määrä on vaarassa
nousta entisestään. Kassavarojen ja kertyneitten
ylijäämien myötä kuntien talousarviot pystytään
monissa kunnissa tekemään jollain lailla siedettäviksi.
Investointipaineiden myötä kuntien on vaikea saada
huonoa talouttaan kuntoon. Monessa kunnassa otetaan velkaa vanhan velan
hoitoon. Näin ei tietenkään pitkään
voi jatkua, vaan korjaavat toimenpiteet on aloitettava pikaisesti.
Aina kuntaliitos ei ole paras vaihtoehto, mutta huonon talouden
jatkuessa se valitettavasti muodostunee ainoaksi vaihtoehdoksi monelle
pienelle ja keskisuurellekin kunnalle. Kuntaliitokset eivät
yksinään ratkaise kuntien taloudellista ahdinkoa
ja sitä kautta peruspalvelujen järjestämistä. Tärkeää on
huolehtia palvelurakenteen ja palvelujen tuotantotapojen kehittämisestä ja
estää eritoten palvelujen eriytyminen varsinkin
sosiaali- ja terveydenhuollon osalta.
Arvoisa puhemies! Talousarvioesityksessä on paljon
elvyttäviä toimia, jotka vaikuttavat myös kuntatalouteen.
Ne eivät kuitenkaan välttämättä ole
riittäviä, mikäli laskusuhdanne jatkuu
voimakkaana. Sekä valtion että kuntien pitäisi
pystyä elvyttäviin toimenpiteisiin sekä varautua
ja valmistella sellaisia työllisyyttä parantavia
hankkeita ja investointeja, jotka voidaan käynnistää heti
vuoden 2010 alussa. Tämä on tärkeää,
koska ennusteiden mukaan talous- ja työllisyyskehitys heikkenee
erityisesti vuonna 2010, jolloin tarvitaan työllisyyttä ja
talouskasvua tukevien toimien lisäämistä.
Kuntien harkinnanvaraisiin avustuksiin on varattu ensi vuodelle
15 miljoonaa euroa. Talouden ja työllisyyden heikkeneminen
lisää todennäköisesti harkinnanvaraisten
rahoitusavustusten tarvetta, jolloin kyseistä rahaa on
voitava lisätä nopeastikin palveluiden turvaamiseksi.
Arvoisa puhemies! On mieluista huomata, että kuntien
välinen yhteistoiminta on kaiken kaikkiaan lisääntynyt
ja puitelain mukaiset väestöpohjavelvoitteet ovat
täyttyneet suurimmassa osassa kunnistamme.
Sirpa Paatero /sd:
Arvoisa puhemies! 154 kuntaa, alijäämäinen
budjetti — tälle vuodelle 100 kuntaa, kuntaveron
korotus. Ilahduttavaa on se, että yhdistymisissä,
joita on tämän vuoden aikana tullut, suurimmassa
osassa, on voitu veroprosentti pitää nykyisellään,
joissakin jopa laskea. Korotuksia näissä yhdistyvissä kunnissa
ei ole juuri tullut.
Kuntien todellinen lisäys palveluiden takaamiseksi
on noin 21 miljoonaa euroa, ja kun tiedämme vaikkapa yhden
katon tähän, joka on vammaispalvelulaki, on tämä 21
miljoonaa jo käytetty moneen kertaan näistä valtionosuuksista.
Kuntien eriarvoistuminen on ongelma, ja tästä syystähän
meillä on useita eri elementtejä, millä tätä gäppiä voidaan
tasata. Näistä tasausjärjestelmä on
tietenkin yksi ja kuntien harkinnanvarainen avustus se toinen. Nyt
kuitenkin hallitus on esittämässä vähennystä tähän
kuntien harkinnanvaraiseen avustukseen. Kun tilanne on kriisiytymässä myös
kunnissa, ovat sosialidemokraatit esittäneet tähän
5 miljoonan euron lisäystä, jotta pääsisimme
edes sille tasolle, millä olemme tänä vuonna
ilman näitä jo tänä vuonna tulleita
irtisanomis-, tehtaiden lakkauttamis- ym. katastrofeja.
Täällä on hieman keskusteltu tänään
myöskin verokatosta vaihtoehtona harkinnanvaraiselle avustukselle.
Tänään ajattelin, että oletettavasti se
kohdistuisi samoihin kuntiin, jos nämä molemmat
olisivat käytössä, koska ne kriisikunnat oletettavasti
tarvitsisivat näitä molempia, mutta ed. Rossi
nosti esille esityksen, että tämä onkin tehty
vaihtoehdoksi. Niinpä minä nyt sitten odotan keskustapuolueen
esitystä siitä, että harkinnanvaraiset
kuntien avustukset lakkautetaan ja otetaan käyttöön
tämä verokattojärjestelmä. Sinänsä en
itse ymmärrä sitä järjestelmää,
koska se on täysin vastoin kuntien itsemääräämisoikeutta ja
mahdollisuutta itse päättää,
mikä on se veroprosentti. Myöskään
se ei ole mielestäni linjassa Paras-hankkeen tahdon kanssa,
missä ollaan hakemassa suurempia kuntakokonaisuuksia ja
sillä puolella tukemassa myöskin sitä suurempaa
palvelujen tuottamisaluetta.
Paras-hankkeen kanssa hieman ristiriitaiselta tuntuvat myös
ne viestit, mitä ministeri tänään viestitti,
että uusi valtionosuusjärjestelmä ei
ole tukemassa kuntien yhdistymistä, vaan jatkaa samalla
mallilla kuin tälläkin hetkellä. Sinänsä mitään
suoraa linjaa valtionosuusjärjestelmästähän ei
voi tietenkään olla, mutta kyllä pientä porkkanaa
näitten porkkanarahojen lisäksi voisi myöskin
tulla täältä valtionosuusuudistusten
puolelta. Kuntien ongelmana on jo tällä hetkellä saada
lainoitusta kuntarahoituksen kautta. Tähän on
tietenkin yksi syy puuttua myöskin pankkitakausten osalta.
Sosialidemokraatit ovat kuntien investointien tueksi myöskin
esittäneet omassa vaihtoehdossaan 10 prosentin erillisen
investointiavustuksen peruskorjauksiin ja uusiin investointeihin,
jotta näitä myöskin työllisyysperustein saataisiin
liikkeelle eikä jouduttaisi peruuttamaan tai lykkäämään,
niin kuin tällä hetkellä joudutaan.
Taantuman aikana ovat kuntien irtisanomiset ja lomautukset jo
arkipäivää ja valitettavasti tulossa
myös moniin kuntiin, joissa niitä tällä hetkellä ei
ole. Yksi keino tietenkin tähän on valtionosuuksien
lisääminen. Eri toimialoille yhteensä sosialidemokraatit
ovat esittäneet noin 600 miljoonan euron lisäystä,
pääasiassa sosiaali- ja terveystoimeen, jolla
oletettavasti ovat ne palvelujen kasaantumisen paineet näitten
kriisien kohdalla.
Toisena esityksenä on myös otettu keskusteluun
alijäämän kattamislain pykälän
muuttaminen niin, että nykyisestä kolmesta vuodesta
alijäämän kattamisaika nostettaisiin
vaikkapa väliaikaisesti viiteen vuoteen, millä voitaisiin
ainakin muutamia näistä kriisikunnista auttaa
jonkun verran eteenpäin ja saada tilanne tasaantumaan, jos
ja kun uskomme, että tämä taantuma tästä muutaman
vuoden aikana jo helpottaa.
Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suuresti arvostamani ed. Paatero kysyi sitä,
onko keskusta halukas luopumaan harkinnanvaraisesta avustuksesta
tällaisen esille lausutun veroprosenttikaton vuoksi. Ensinnäkin
tietysti on syytä todeta, että valtionosuudet
ovat, kuten ed. Tölli tuossa totesi, yli 7 miljardia ja
harkinnanvaraiset noin 15 miljoonaa euroa, että puhutaan
aika pienestä osasta. Mutta kysyisin ed. Paaterolta sitä,
että kun tällaisella veroprosenttikatolla pyritään
yksinkertaistamaan järjestelmää ja luomaan
tilanne, että vaikeuksissa olevat kunnat eivät
joutuisi vuosittain käymään ikään
kuin lakki kourassa Helsingissä pyytämässä avustuksia,
niin eikö olisi parempi, että olisi selkeä järjestelmä,
jonka mukaan kunnat tietävät, missä mennään,
(Puhemies: Minuutti!) millä pelisäännöillä eletään.
Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Toistan uudelleen, elikkä mielestäni
niiden tulee olla vaihtoehtoja. Elikkä jos meillä on
toinen järjestelmä, niin pitää toinen lopettaa,
koska muuten nämä kaksi järjestelmää kohdistuvat
samoille kunnille ja se ei ole mielestäni oikein. Sen lisäksi,
että ne saavat harkinnanvaraista tukea, ne saavat myöskin
valtiontakuut ylimääräisenä tukena
muuten.
Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Varmaan pitää paikkansa,
mutta minä kysyinkin sitä, eikö olisi
selkeämpää ja parempi, että kunnilla
olisi selkeät pelisäännöt, että kunnat
tietävät, miten toimitaan, ilman että heidän
pitää vaikeuksissa tulla vuosittain pyytämään
ja anelemaan harkinnanvaraisia avustuksia.
Tapani Tölli /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämän pääluokan
kohdalla on puhuttu paljon kuntien taloudellisesta tilanteesta.
Kuntien tilanteeseen vaikuttaa ratkaisevalla tavalla yleinen taloudellinen
tilanne, koska se taas heijastuu suoraan kuntien saamiin verotuloihin.
Kuntien tulot koostuvat neljästä pääosasta.
Keskeinen on verot, sitten on verotulojen tasaus, joka näkyy
kirjanpidossa valtionosuutena, sitten valtionosuudet ja maksut.
Verotuloihin keskeisesti vaikuttaa se, minkälainen taloudellinen
tilanne valtakunnassa on. Siksi kuntatalouden kannalta on erittäin
tärkeää, että elvyttävät
toimenpiteet, jotka nyt taantuman ja laskukauden uhatessa ovat välttämättömiä,
onnistuvat. Niitä toimia tarvitaan kunnissa, niitä tarvitaan
eri puolilla maata. Parastaikaa on työn alla kuntien rahoitusjärjestelmän
uudistaminen, johon kuuluu myös verotulojen tasausjärjestelmä.
Valtionosuusjärjestelmästä on tänä iltana
puhuttu paljon. On välttämätöntä,
että valtionosuuksilla tasataan kuntien erilaisia olosuhde-
ja palvelutarvetekijöitä. Kuntien olosuhteet ovat hyvin
poikkeavat toisistaan eri puolilla maata. On useita tekijöitä,
joita nykyisessä valtionosuusjärjestelmässä on
korjattava, esimerkiksi sairastavuuskerroin, joka ei tällä hetkellä kuvaa sairastavuutta.
Mutta käsittääkseni näitä tekijöitä ollaan
nyt tässä uudistuksessa korjaamassa.
Harkinnanvaraisen osuuden määrä on
koko valtionosuuteen verrattuna hyvin pieni, mutta harkinnanvaraisen
valtionosuuden osuus tulee säilyttää riittävän
suurena, jotta sillä pystytään reagoimaan äkillisiin
muutoksiin ja poikkeaviin tilanteisiin kunnissa. Me emme pysty rakentamaan
sellaista valtionosuusjärjestelmää, ettei
siinä olisi harkinnanvaraista osuutta. On syytä vakiinnuttaa
se tietyksi osaksi koko valtionosuuspottia, niin ettei siitä harkinnanvaraisen
määrästä tarvitse joka vuosi
erikseen tapella. Tarvitaan tietty määrä harkintaa,
jolla pahimmat ongelmat pystytään hoitamaan.
Valtionosuusjärjestelmäuudistuksen yhteydessä on
puhuttu myös siitä, että sen tulisi kannustaa kuntia
yhdistymään. Tällä hetkellähän
tilanne on se, että osa valtionosuusjärjestelmän
tekijöistä pikemminkin jarruttaa tai on jarruttanut
kuntien yhdistämistä. Luonnollisesti nämä esteet
on poistettava. Mutta kun näitä tekijöitä arvioidaan
kuntaliitosten kannalta, ei kuntaliitostenkaan tule olla itsetarkoitus,
vaan yhdistyvienkin kuntien täytyy olla toiminnallisesti
tehokkaita ja kannattavia. Ei mikään liitos voi
olla itsetarkoitus, vaan siinä täytyy olla toiminnasta
ja palveluiden järjestämisestä ja taloudesta
lähtevät selkeät perusteet. Silloinhan
se on kestävällä perustuksella.
Kuntatalouden kunnossapitäminen on yhteiskunnan kannalta
hyvin tärkeä kysymys, ja valtiovallan näkökulmasta
se on jo perustuslaista lähtevä asia, että velvoittaessaan
kuntia hoitamaan tiettyjä tehtäviä valtiovallan
on huolehdittava, että kunnilla on käytettävissään
tosiasialliset resurssit niiden tehtävien hoitamiseen.
Juha Mieto /kesk:
Arvoisa puhemies! Kunnat ovat todella eriarvooses asemas. On
hyvin talourellises tilantees olevia, hyvin sitten köyhähköjä kuntia.
Muun muassa Kurikka ja Jurva menöö yhtehen vuodenvaihtees.
Surulla voin toreta ne karmeat riirat, mitä on viimeisen
vuoren aikana käyty. Mutta tuntuu, jotta pikkuhiljaa tullahan kotia
ja ryhristäyrytähän, ruvetahan yhteistyöhön.
Tuosta verokatosta on paljon puhuttu. Se varmahan on hyvä,
mutta se ei saa olla sellaanen sosiaaliturva, eli siinä pitää olla
tarkkana, kuinka sen kans pelatahan, jotta sitten muut avut, mitä kunnat
saa, ei vaarannu, ettei sillä ruveta pekuloomaan.
Sitten toisin tuon oleellisen asian, kun puhutahan tämän
päivän elvytyksestä. On kuitenkin Suomessa
sellaasia kuntia, jokka haluaas antaa valtiolle tietyn osuuren,
tietyn potin, muutamaksi vuoreksi korotonta lainaa, jos on sellaasia hankkeita.
Esimerkiksi Kurikka-hanke on sellaanen, joka muutenkin käynnistyys
valtiovallan taholta 2011. Jos laitettaas se heti täytäntöön,
niin mun mielestä se on elvytystä, se on ilimaasta
rahaa, ja jos tuotteiren hinta vielä putuaa, niin se on niin
ku rahaa panis valtio pankkiin.
Yleiskeskustelu pääluokasta 28 päättyi.