Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Yksityisiä sosiaalipalvelujen tuottajia oli Suomessa viime vuonna runsaat 4 400, joista sosiaalipalveluja tuottavia yrityksiä oli 2 779 ja yksityisiä toimipaikkoja 3 220 kappaletta. Loput yksityiset sosiaalipalvelut kuuluvat kansalaisjärjestöille. Kolme yksityisten sosiaalipalvelujen suurinta kohderyhmää olivat lapset, vanhukset sekä vammaiset.

Yksityisten sosiaalipalveluja tuottavien yritysten määrä on ollut jatkuvassa kasvussa. Vajaan kymmenen vuoden aikana yrityksiä on tullut lisää noin 700 kappaletta. Kun vanhusten palvelujen tarve edelleen lisääntyy, sosiaalipalveluja tuottavien yritysten määrä on edelleen kasvussa.

Sosiaalipalvelut on työvoimavaltainen ala. Hyvinvointiyritysten roolina on ollut täydentää julkista palvelutarjontaa. Muutos on kuitenkin tulossa asiakkaiden ostovoiman lisääntyessä ja kuntien lisätessä palveluostojaan.

Hoivamarkkinoilla pienet yritykset pyrkivät erikoistumaan, koska isot yritykset pyrkivät valtaamaan markkinoita valtakunnallisesti. Myös sosiaalipalveluja tarjoavat kansalaisjärjestöt pyrkivät mahdollisuuksien mukaan yhtiöittämään toimintaansa. Väestön ikääntyminen sekä tulo- ja koulutustason nousu lisäävät sosiaalipalvelujen kysyntää. Kuntien kustannus- ja tuottavuuspaineet lisäävät palvelujen ostamista hoivamarkkinoilta.

Arvoisa puhemies! Keskeinen ongelma yritysten sosiaalipalvelualan kehittymisessä on palvelumarkkinoiden tasapainottomuus. Kunnilla on toisistaan poikkeavia rooleja palvelutuotannossa. Kunnat ovat rahoittajia, tuottajia, ostajia, valvojia. Kunnat ovat lisänneet palvelutuotantoaan, vaikka investoinnit rakennuksiin ja henkilöstöön eivät olekaan kustannustehokkain tapa palvelujen järjestämiseksi. Yritykset eivät ole saaneet avustuksia rakennusinvestointeihinsa, kuten kansalaisjärjestöt ja kunnat. Finnvera on kuitenkin suhtautunut myönteisesti yksityisiin hoivayrityksiin.

Tulevaisuudessa hoivamarkkinat avautuvat. Yksityisistä sosiaalipalveluista muodostuu elinkeinoala muiden palveluelinkeinoalojen joukossa. Yritysten osuus palvelutuotannosta kasvaa merkittävästi.

Yksityisten terveys- ja sosiaalipalvelujen kilpailuedellytyksiin vaikuttava ongelma liittyy veroihin. Markkinoilla toimivat kunnalliset palveluntuottajat voivat saada palautuksen omiin hankintoihin liittyvästä arvonlisäverosta. Palautusmenettely koskee Suomessa samalla tavoin kuntia ja kuntayhtymiä ja niiden liikelaitoksia.

Pidän erittäin tärkeänä, että hoivayrityksille luodaan lisää mahdollisuuksia. Tämä tarkoittaa sitä, että kunnat laskevat palvelujensa hinnat todellisten kustannusten mukaisesti. Niihin kuuluvat muun muassa kiinteistö- ja huoltomenot sekä rakentamisesta aiheutuneet menot. Näillä perusteilla yksityiset palveluntuottajat tulevat kilpailukykyisiksi. On myös tärkeätä, ettei lainsäädännöllä aseteta liiallisia esteitä uusien sosiaalipalveluyritysten perustamiselle. Tiukka ja jatkuva valvonta on hyvästä.

Tämä laki on hyvä, mikäli tiedetään sosiaalihuoltolain tulevasta sisällöstä, mutta kun ei tiedetä, siksi tässä mennään takaperin näiden lakien kanssa. Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän on tarkoitus valmistella luonnos uudeksi sosiaalihuoltolaiksi vuoden 2011 loppuun mennessä. Väliraportti julkaistaan 16.6.2010. Sosiaalihuoltolaki uudistetaan väliraportissa esitettyjen periaatteiden ja linjausten sekä väliraportista saadun palautteen pohjalta. Nykyisestä sosiaalihuoltolaista poiketen uudessa laissa ei säädetä sosiaalihuollon organisaatiosta, järjestelmävastuusta eikä valvonnasta. Niitä koskevat perussäännökset koottaisiin siis niin sosiaalihuollon osalta kuin terveydenhuoltolaistakin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevaan lakiin, joka on tarkoitus valmistella sosiaali- ja terveysministeriössä yhtä aikaa uuden sosiaalihuoltolain kanssa.

Järjestämislaki sisältäisi myös säännökset sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimus- ja kehittämistoiminnasta sekä niiden edellyttämistä rakenteista. Tavoite on, että molemmat lait tulisivat voimaan samanaikaisesti vuoden 2013 alusta, jolloin määräaikainen puitelaki lakkaa olemasta voimassa.

Tässä lakiesityksessä otetaan siis kantaa yksityisten sosiaalipalveluyritysten valvontaan, mutta tosiasiassa tämän lain olisi pitänyt tulla järjestämislain jälkeen, ainakin minun logiikkani mukaan.