Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Kansainvälistä vammaisten päivää vietetään vuosittain joulukuussa. Sitä on YK:n yleiskokouksen päätöksen mukaisesti vietetty jo 1990-luvulta saakka. Vammaisten henkilöiden oikeuksista tehty yleissopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa juuri 2006 joulukuussa, ja Suomi allekirjoitti yleissopimuksen ja siihen samanaikaisesti tehdyn valitusmenettelyä koskevan valinnaisen pöytäkirjan heti, kun ne seuraavan vuoden alkupuolella avattiin allekirjoitettaviksi. Tällä hetkellä sopimus on yksi maailman nopeimmin ratifioiduista ihmisoikeussopimuksista. Ja nyt, tämän vuoden joulukuussa, hallitus ehdottaa, että eduskunta hyväksyisi yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan.

Tiedän, että odottavan aika on pitkä, ja monen mielestä tässä on mennyt hyvin pitkä aika ennen kuin sopimus saadaan täällä käsittelyyn. Suomessa pyrimme kuitenkin aina siihen, että kansallinen lainsäädäntö täyttää kaikilta osin kansainvälisten sopimusten vaatimukset ennen kuin niitä viedään ratifioitaviksi. Eri hallinnonaloilla ja järjestösektorilla onkin tehty vuosia määrätietoista työtä vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ratifioinnin edellyttämien toimenpiteiden selvittämiseksi ja valmistamiseksi muun muassa tarvittavin tarkistuksin lainsäädäntöömme, kuten 2011 voimaan tullein muutoksin kotikuntalakiin ja sosiaalihuoltolakiin.

Nyt tämä eduskunta käsittelee parhaillaan sille annettua esitystä itsemääräämisoikeutta koskevaksi lainsäädännöksi. Lainsäädäntömme tarkistaminen vielä tältäkin osin on yleissopimuksen voimaansaattamiseksi tarpeellista. Myös käsiteltävänä olevat yhdenvertaisuuslainsäädäntöön esitetyt tarkistukset liittyvät sopimuksen vaatimuksiin. Itse esitys on valmisteltu viranomaisten ja järjestösektorin yhteistyönä ulkoasiainministeriön johdolla toimineessa työryhmässä. Esitys on näin vuosien yhteisen työn tulos.

Herra puhemies! Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Vammaisten henkilöiden kohdalla nämä oikeudet, joita meistä moni muu pitää itsestäänselvyytenä, eivät kuitenkaan aina toteudu. Erilaiset yhteiskunnan esteet ja asenteet sekä tiedonpuute rajoittavat oikeuksien toteutumista. Nyt hyväksyttäväksi esitettävän yleissopimuksen on katsottu merkitsevän ajattelutavan muutosta. Vammaisuuden kannalta keskeistä on vuorovaikutus ympäristön kanssa eli se, kuinka paljon ympäristö rajoittaa osallistumista ja toimintaa esteineen tai asenteineen. Vammaisia henkilöitä ei enää pidetä toimenpiteiden ja suojelun kohteena vaan oikeuksien haltijoina ja yhteiskunnan aktiivisina jäseninä. Yleissopimus velvoittaa sopimuspuolet takaamaan vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikille kuuluvien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien toteutumisen ja, mikä tärkeintä, edistämällä aktiivisesti näiden oikeuksien ja vapauksien toteutumista. Tähän mekin olemme sitoutumassa.

Yleissopimuksen ratifiointi vahvistaa vammaisten henkilöiden oikeuksien asemaa nimenomaan oikeudellisesti velvoittavina ihmisoikeuksina samoin kuin valtion velvollisuutta toimia näiden oikeuksien edistämiseksi. Ratifioinnilla on siten tärkeä periaatteellinen merkitys vammaisten henkilöiden oikeuksien edistämisessä ja kunnioittamisessa. Ratifioinnilla myös lisätään tietoisuutta vammaisten henkilöiden oikeuksista. Tietoisuuden lisäämisellä edistetään osaltaan heidän yhdenvertaisuuttaan ja mahdollisuuksiaan osallistua yhteiskuntaan. Tietoisuuden lisäämisellä vaikutetaan myös asenteisiin.

Kyseessä on siis ihmisoikeussopimus. Sopimus on kattava sopimus, jonka määräykset ulottuvat kaikille ihmiselämän alueille. Siinä määritetään muun muassa oikeudesta elämään ja yhdenvertaisuudesta lain edessä samoin kuin perheen ja kodin kunnioittamisesta, koulutuksesta ja työstä. Yleissopimus huomioi erikseen kaikista haavoittuvimmat ryhmät, naiset ja lapset. Sopimuksen johtavana ajatuksena on syrjinnän kielto.

Sopimus ei ainoastaan kiellä vammaisten henkilöiden syrjintää, vaan velvoittaa sopimuspuolet aktiivisiin toimiin turvaamaan yhdenvertaisuuden toteutumisen täysimääräisesti. Syrjintäkiellon lisäksi itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, vammaisten henkilöiden osallistuminen ja osallisuus yhteiskuntaan sekä esteettömyys ja saavutettavuus ovat sopimuksen kes-keisiä periaatteita, jotka ohjaavat sen tulkintaa ja soveltamista. Esimerkiksi koulujen esteettömyydellä voi olla ratkaiseva merkitys vammaisten lasten koulunkäynnin kannalta. Yleissopimus tuo uutena toteutettavaksi kussakin yksittäista-pauksessa tarvittavat järjestelyt eli kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi tehokkaasti nauttia kaikkia ihmisoikeuksiaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.

Vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen edistyksellisiin elementteihin kuuluu myös sen täytäntöönpanon kansallinen seuranta. Tämän tulee tapahtua niin hallituksen itsensä toimesta kuin hallituksesta riippumattomasti, erillisen seurantamekanismin toimesta. Tämän kansallisen seurannan järjestäminen mahdollisimman tehokkaalla tavalla on tärkeätä, ja seurannalle tulee turvata sen tarvitsemat voimavarat.

Herra puhemies! Vammaisten henkilöiden oikeuksista tehty yleissopimus tuli kansainvälisesti voimaan 2008 ollen merkittävä askel vammaisten henkilöiden oikeuksien ja perusvapauksien edistämisessä. On ensiarvoisen tärkeätä, että tämä keskeinen ihmisoikeussopimus saatetaan myös meillä osaksi valtion sisäistä oikeutta. Lain sopimuksen tehokkaalla täytäntöönpanolla voidaan poistaa niitä esteitä, jotka rajoittavat vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumista. — Kiitos.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kovin harvoin olen kiitoksen sanoja hallitukselle jakanut, nyt on sen paikka. Kiitän ministeri Tuomiojaa ja koko hallitusta siitä, että vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus saatetaan Suomessa lainsäädäntötasolle hyväksytyksi.

Tämä on nimenomaan, kuten ministerikin totesi, ihmisoikeuskysymys, yhdenvertaisuuskysymys. Kyse on vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuden kunnioituksesta. Tässä kohtaa Suomi on toiminut kansainvälisesti vertaillen, voidaan sanoa, hitaasti mutta myös rehellisesti. Toki moni maa on ratifioinut sopimuksen ennen meitä, mutta meillä on lähdetty myös siitä, että ei ratifioida ennen kuin myös käytännössä asiat kutakuinkin vastaavat sopimuksen sisältöä. Varmasti vielä yksityiskohtien parantamista on, mutta kiitoksia, että tämä ratifiointi tuodaan eduskuntaan.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään on mitä parhain päivä tähän keskusteluun, kun vietämme YK:n ihmisoikeuksien päivää. Tämä sopimus ei välttämättä tuo mitään suurta hyvinvointitoimijoille eikä lisää esimerkiksi julkisia menoja, mutta se on erittäin tärkeä askel eteenpäin vammaisten henkilöitten itsemääräämisoikeuden edistämisessä ja ihmisten yhdenvertaisuuden toteuttamisessa. Tämä sopimus antaa vammaisille henkilöille työkaluja osallisuuteen ja itsemääräämisoikeuden toteuttamiseen. Se vie meitä yhteiskuntana lähemmäksi sitä tavoitetta, jossa jokainen ihminen on yhdenvertainen ja täysivaltainen kansalainen. Hieno päivä ja hieno esitys.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niinhän sitä sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa. Tätä on odotettu todella kauan vammaisjärjestöissä ja eduskunnan vammaisasioiden yhteistyöryhmässä. Kiitän lämpimästi ministeri Tuomiojaa, että toitte esityksen eduskuntaan, niin että ehdimme sen tällä kaudella saattaa voimaan.

Esitys vahvistaa vammaisten henkilöiden osallisuutta ja ihmisarvoa, mutta siinä on myös nykyistä vahvempi satsaus siihen, että esteettömyys tulee ottaa yhä vahvemmin huomioon. Tavallaan sopimus myös perustaa uusia oikeuksia. Minusta on hienoa, että vammaisjärjestöt on otettu mukaan osalliseksi tämän sopimuksen valmisteluun, ja toivon myös, että jatkossa seurannassa ja toimeenpanossa he ovat myös yhä vahvasti mukana. Mutta kysyisin arvoisalta ministeri Tuomiojalta: mitkä ovat niitä ensimmäisiä toimenpiteitä, joita on ajateltu tämän esteettömyysasian eteenpäinsaattamiseksi?

Mika  Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys vammaisten oikeuksien hyväksi on ainutlaatuinen. Vihdoinkin eduskunnassa keskustellaan ihmisoikeuksista yksimielisesti. Tämä on aitoa yhdenvertaisuuden edistämistä, asenteisiin vaikuttamista ja todellista tarvetta vastaavaa ihmisoikeustyötä. Tästä on syytäkin antaa kiitos hallitukselle. Kyllä te pystytte hyviinkin päätöksiin, kun vain tahdotte.

Olisin vielä kysynyt ministeriltä: Suomessahan on erittäin hyvin kuitenkin kohdeltu vammaisia jo tällä hetkellä, ja me olemme edelläkävijöitä monella alueella, kuten esteettömyydessä ja näitten muitten palveluitten saatavuuden suhteen. Mitä uusia toimenpiteitä tämä tuo esimerkiksi kunnille ja valtiolle?

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn myös kiittelijöiden joukkoon. Ministeri Tuomioja, erinomainen ajoitus, varsinkin kun vietetään kansainvälistä YK:n ihmisoikeuksien päivää.

Kun tässä edustaja Karimäki viittasi, että järjestöt ovat olleet aktiivisesti mukana tässä taustatyössä, niin minun silmiini kyllä osui viime viikon keskiviikolta — vai milloin se olikaan — Helsingin Sanomien juttu, jossa Könkkölä kertoi, että tämä oli tehty vammaisjärjestöiltä salassa. Ja kun me muistamme, miten henkilökohtaisen avun laki aikoinaan käsiteltiin nimenmaan Vammaisfoorumin kanssa yhteistyössä, niin toivon, että korjaatte tämän väärinymmärryksen.

Huomionarvoista tässä on se, että kun meillä on laki, niin sitten on tietyt toimenpiteet, joita kunnissa tehdään. Varsinkin kun sote-uudistus on työn alla, toivon, että myös te viette vahvaa viestiä kollegoillenne eri ministeriöissä, että kolmannen sektorin järjestöjen pitää olla mukana, kun puhutaan vammaisten palvelutuotannosta.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin kiitoksiin, joita täällä on esitetty. Tämä on erittäin hieno päivä, enkä halua vähimmässäkään määrin sen arvoa vähentää sillä, että totean, että kyllä tämä olisi ollut tietenkin mahdollista saattaa voimaan jo aiemmin. Täällä edustaja Tiilikainen viittasi siihen, että kun eräät asiat, joita sopimus edellyttää, eivät ole olleet kunnossa, niin se on ikään kuin estänyt tätä. Kyynisesti voi sanoa, että kyllähän se syy on kuitenkin ollut raha. Kun on katsottu, että vaaditaan lisätoimenpiteitä, jotta tämä voitaisiin ratifioida, ja kun se on vaatinut rahaa, niin sitten se rahan puute on ollut pitkälti se syy. On hienoa, että tässä nyt ihmisten perusoikeudet, vammaisten oikeudet, ajavat rahan ohi, mutta pitää toivoa tietysti, että se sama linja jatkuu sitten, kun tätä sopimusta pannaan käytännössä täytäntöön, koska rahaa se vaatii jatkossakin.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myös minulle tämä on valon päivä, koska kun tulin lähes 16 vuotta sitten valituksi kansanedustajaksi, minulla oli viisi asiaa, joita ainakin toivoin voivani edistää, ja vammaisten ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien turvaaminen oli yksi niistä. Nyt olen erittäin kiitollinen siitä, että saan tänään olla ottamassa kansanedustajana vastaan tätä ehdotusta.

Haluaisin nyt erityisesti kiinnittää huomion niihin pienten lasten vanhempiin, jotka tänä päivänä ovat sellaisessa tilanteessa, jossa kuntien talous on tiukilla ja heidän palveluverkostonsa uhkaa oheta. Eli tähän tulee kiinnittää huomiota.

Vielä toivon, ministeri Tuomioja, että me kaikki voisimme vaikuttaa siihen, että vammaisjärjestöjä otetaan mukaan nyt tähän seurantatyöhön ja arviointiin siitä, kuinka tätä lakia viedään eduskunnassa eteenpäin ja käytäntöön. Vammaisjärjestöillä on pitkä perinne ja hyvä vuoropuheluyhteys lain valmisteluun, kuten ministeri Tuomioja totesi.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lähetekeskustelu osuu tosiaan merkkipäivään, ihmisoikeuksien kansainväliseen juhlapäivään.

Ulkoministeri kertoi syyn, minkä vuoksi tämä valmistelu on kestänyt niin pitkään. Suomessahan on vahva perinne, että katsotaan, että kansallinen lainsäädäntö on kaikilta osiltaan sopimusten edellyttämässä kunnossa ennen kuin sopimuksia lopullisesti ratifioidaan. Monessa muussa maassa tämä tarkastelu on olennaisesti höllempää ja välillä suorastaan laiminlyövääkin. Tämä on siis hyvä perinne.

Mutta tähän liittyen tuo itsemääräämisoikeutta koskeva hallituksen esitys on eduskunnan käsittelyssä, ja siinä on merkittäviä ongelmia. Perustuslakivaliokunta on joutunut tässä poikkeukselliseen menettelyyn: asia on lähetetty ikään kuin takaisin jatkovalmisteluun, jotta sitä ei jouduttaisi palauttamaan hallituksen käsittelyyn virallisemmin, niin että sitä pystyttäisiin kehittämään eduskuntakäsittelyn aikana niin, että se täyttäisi varmemmin myös Suomen perustuslain vaatimukset ja olisi myös toteuttamiskelpoinen kaikilta osiltaan. Tämä on tärkeä tavoite, jotta sekä sopimus että laki voimaan tullessaan todella parantavat vammaisten ja muiden avun varassa elävien asemaa.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin oikeastaan jatkanut tästä asiasta, jonka edustaja Koskinen otti esiin. Haluan kiittää ministeriä paitsi siitä, että tämä sopimus on meillä täällä ratifioitavana, niin myös siitä, että hän linjasi, että nämä sopimukset tehdään tosissaan ja todellisuuskin tottelee niiden tavoitteita, eikä vain niin, että ikään kuin paperilla hyväksytään asioita, mutta sitten muu lainsäädäntö ei noudata niitä.

Olen huolissani myös itsemääräämisoikeuksien tulevaisuudesta, koska jos tässä laissa on kyse paitsi sosiaalisista ja taloudellisista oikeuksista myös tämmöisistä kansalais- ja poliittisista oikeuksista, niin kyse on laajasta lainsäädännöstä. Esimerkiksi yhdenvertaisuuslain puolella meillä on nämä kohtuulliset mukautukset, jotka liittyvät myös YK:n vammaisten oikeuksien sopimukseen, ja niissä on tärkeää, että ne saadaan toimimaan myös todellisuudessa. Me voimme kirjoittaa monia syrjintään liittyviä pykäliä täällä salissa, mutta me tarvitsemme apua siinä, että ne tulevat todeksi käytännön elämässä ja että meillä on valvontamekanismit kunnossa, jotta ihmiset saavat oikeutta silloin, jos he tulevat väärin kohdelluksi.

Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan osaltani syvästi kiittää tästä. Olen erittäin, erittäin iloinen siitä, että tämä on täällä nyt käsittelyssä.

Tosiaan hyvin usein on tässä matkan varrella ja vuosien aikana kuullut, kuinka vammaiset kokevat, että he eivät voi osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon tai heitä ei kuulla heitä koskevissa asioissa. Vilpittömästi nyt toivon, että tämä myöskin ohjaa viranomaistyöskentelyä tuolla kentällä siihen suuntaan, että vammaiset tulevat aidosti kuulluiksi tässä asiassa.

Itse asiassa huomenna on tarkoitus keskustella Kansalaisinfossa tästä aiheesta, ja sikälikin oikein vilpittömän iloisesti menen sinne tilaisuuteen huomenna kertomaan, että olemme tässä asiassa eduskunnassa edenneet.

Kimmo  Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liityn myös siihen kansanedustajien jonoon, jotka iloitsevat tänään, että tämä asia on esillä. Hallitusta on syytä onnitella.

Olen ollut tässä matkan varrella huolestunut siitä, missä vaiheessa tämä asia on. Tein jo talvella 2013, puolitoista vuotta sitten, asiasta kirjallisen kysymyksen, johon silloinen peruspalveluministeri Guzenina vastasi minulle. Tässä kysymyksessä kysyin myös sitä, onko hallituksen piirissä ollut kaavailuja vammaisvaltuutetun viran perustamisesta. Toivottavasti nyt, kun tämä sopimus ratifioidaan, saadaan liikkeelle myös prosessi vammaisvaltuutetun viran perustamiseksi.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yleissopimuksen tarkoituksena on edistää, suojella ja taata vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistää vammaisten henkilöiden ihmisarvon kunnioittamista. Kaikki voimme varmasti allekirjoittaa nämä hienot tavoitteet ja kannatamme niitä lämpimästi.

Nyt kun monissa kunnissa tapahtuu mullistuksia, on sote-uudistus tulossa ja rahat ovat vähissä, toivoisinkin, että nämä hienot tavoitteet käytännön elämässä siellä kuntatasolla toteutuisivat. Toivon, että vammaisille pystytään järjestämään työtä niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla ja heidän asumisolosuhteensa olisivat laadukkaat ja esteettömät lähipalvelut olisivat todellisuudessa mahdollisimman monen ulottuvilla. Toivon, että valmiita rakenteita (Puhemies koputtaa) ja organisaatioita myös uudistusten yhteyksissä pyritään hyödyntämään mahdollisimman paljon.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei voi kuin yhtyä tähän kiittelijöitten kuoroon. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt on hienoa, että tämä sopimus saadaan meilläkin ratifioitua.

Haluan muistuttaa siitä, että esteettömyys ei todellakaan ihan arkisissa asioissakaan läheskään kaikkien vammaisten kohdalla toteudu. Ihan tavallisessa liikkumisessa, busseissa, junissa ja niin edelleen, on suuria vaikeuksia vammaisilla henkilöillä päästä niihin ja liikkumaan. Tästä ollaan kuultu todella paljon muun muassa eduskunnan Vamyt-ryhmässä. Siellä on saatu hyviä alustuksia siitä, missä kaikkialla sitten käytännössä näitä muutoksia pitäisi tehdä.

Vammaisten omaishoitajat ovat heikossa asemassa tänä päivänä. He tarvitsevat ilman muuta tukea ja apua tärkeään työhönsä ja raskaaseen työhön, joka on kuitenkin 24/7, ja kunnille voimavaroja, jotta ensimmäiseksi ei leikattaisi vammaisten palveluista. Hyvin helposti vammaisten päivätoiminnasta, esimerkiksi kehitysvammaisten puolella tai opintojen tuesta, tällaisista palveluista leikataan. Eli kunnillekin pitäisi saada voimavaroja, jotta ne pystyisivät hoitamaan näitä asioita hyvin.

Katja Hänninen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on harvinainen päivä, kun me täällä kuorossa oppositiossakin saamme kiitellä hallitusta ja ministeriä, mutta hyvästä asiasta pitää aina muistaa kiittää.

On hienoa, että Suomen lainsäädäntö on saatettu sellaiselle tasolle, jolla vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus voidaan ratifioida. Oikeus henkilökohtaiseen avustajaan, oikeus opiskella, tehdä työtä, harrastaa ja valita asuinpaikkansa eivät ole itsestäänselvyyksiä vaan asioita, joita lainsäädännöllä täytyy turvata. Vammaisten ihmisten oikeuksien turvaaminen on meidän kaikkien sydämenasia ja velvollisuus.

Vammaisten oikeuksien huomioiminen edistää myös yleistä hyvinvointia. Kun julkiset tilat, asunnot, palvelut ja yhteiskunnalliset toiminnot suunnitellaan alun alkaenkin kaikenlaisille ihmisille sopiviksi, erilaisten vammojensa kanssa elävien ei tarvitse lähtökohtaisesti vaatia poikkeuksia ja erityiskohtelua. Yhdenvertaisuus ei kuitenkaan ole valmis, jos vaikkapa suurlähettilään on vaikea ymmärtää, miksi asunnosta kannattaa tehdä kerralla esteetön, kuten viime sunnuntain Helsingin Sanomista saimme lukea. Asenteissamme on vielä paljon muuttamisen varaa.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hieno asia, että tämä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus saadaan vielä tämän eduskunnan käsittelyyn.

Itse olin oikeastaan häkeltynyt, kun kuulin vammaisjärjestöjen edustajilta, että Euroopasta on alkanut olla vammaispakolaisuutta Yhdysvaltoihin, jossa on suurempi työssäkäyntiprosentti vammaisilla ja liikuntaesteisillä, jossa esteellisyysasiat on ratkaistu ainakin joissakin osavaltioissa paremmin. Tämä tietysti kertoo jotakin siitä, että meillä on ehkä oppimista maailmalla, ennen kaikkea työssäkäyntimahdollisuuksissa ja niiden varmistamisessa. Silloin kysymys ei ole vain fyysisestä esteettömyydestä vaan myös tietoyhteiskunnan esteettömyydestä, että käytetään uutta teknologiaa sillä tavalla, että kaikki voivat sitä käyttää.

Toinen asia, johon on paljon kiinnitetty huomiota, on vammaisten oikeus valita asuinpaikkansa. Monet kokevat, että ovat sidoksissa tarjottuun hoitoon ja tarjottuun hoitolaitokseen eivätkä voi aina muuttaa esimerkiksi muiden perheenjäsenten mukana sille paikkakunnalle, jossa mieluiten asuisivat. On tärkeää, että näitä asioita voidaan nyt tässä yhteydessä käsitellä.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa kaikki ihmiset ovat samanarvoisia keskenään. Tästäkin huolimatta moni vammainen henkilö kohtaa yhteiskunnassamme syrjintää. Hallitus pyrkii tällä vaalikaudella toimimaan kaikenlaista yhteiskunnassa ilmenevää syrjintää vastaan. Hallitusohjelmaan on kirjattu monia hyviä vammaispoliittisia linjauksia. Tärkeimpänä näistä on nyt käsittelyssä oleva esitys ratifioida YK:n vammaisten oikeuksia koskeva yleissopimus.

Myös vammaisten mahdollisuuksia osallistua työelämään ja oppisopimuskoulutukseen parannetaan. Vammaistutkimusta vahvistetaan ja vammaisten henkilöiden lakisääteisen henkilökohtaisen avun kattavuus tarkistetaan.

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ihmisten keskuudessa toteutuisi, kun ympäristö ja palvelut eivät erottelisi meitä liikunta- ja toimintakykymme mukaan. Esteettömyydellä pyritään siihen, että jokainen ihminen pystyy toimimaan yhteiskunnassa ja käyttämään tuotetta tai palvelua iästä, vammasta tai muusta rajoitteesta huolimatta.

Arvoisa puhemies! Tilojen fyysinen...

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myös minä olen iloinen, että tämä asia on tänään salissa käsittelyssä. Perus- ja ihmisoikeudet kuuluvat täysimääräisesti myös vammaisille ihmisille. Suomessa esiintyy valitettavasti edelleen jatkuvasti vammaisiin ihmisiin kohdistuvaa syrjintää. Suomessa arvioidaan olevan noin 40 000 kehitysvammaista. Se tarkoittaa, että meistä melkein joka sadas on jollain tavalla kehitysvammainen. Meidän jokaisen tehtävä onkin vaikuttaa siihen, että myös vammaisille taataan yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua yhteiskunnan toimiin. Tietoisuutta on lisättävä, jotta voimme vaikuttaa yleisiin mielipiteisiin ja asenteisiin.

Tämä sopimuksen ratifiointi on askel oikeaan suuntaan ja tulee vaikuttamaan asteittain lainsäädäntöön ja normeihin. Sopimuksen ratifiointi vaatii kuitenkin lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, ja varmasti meillä ja kansalaisilla on todella kovat toiveet ja tavoitteet, että ratifioinnin jälkeen nämä lainsäädännölliset toimenpiteet myös toteutetaan ja asia merkittävästi etenisi.

Jani Toivola /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan myöskin kiittää arvon ministeriä tästä tärkeästä ihmisoikeussopimuksesta ja siitä, että vihdoinkin se on meillä täällä käsittelyssä. Tiedän, että todella monessa paikassa tämä on suuri ja tärkeä päivä ja antaa ehdottomasti valoa tulevaisuuteen.

Itse ajattelen, että tästä eteenpäin, kun otetaan askelia, niin varmasti semmoinen yksi tärkeä, haasteellinen kohta on se, että kun meillä on lainsäädäntö, jolla pyritään tiettyihin tavoitteisiin, ja samaan aikaan meillä on se yksilön subjektiivinen kokemus, niin miten me saamme nämä kaksi aidosti kohtaamaan. Tämä väli on se, minne mahtuvat edelleen ne ennakkoluulot ja pelot ja tietämättömyys. Silloin on äärimmäisen tärkeätä, että me takaamme tulevaisuudessa kaikkien palveluntarjoajien, kaikkien virkailijoiden, jokaisen palvelupaikan kohdalla, että saataisiin sinne tarvittava määrä ihmisoikeuskoulutusta, esteettömyyskoulusta. Tämän tiedon kautta me varmistamme, että se subjektiivinen kokemus ja lain tavoitteet myöskin yksilön tasolla arjessa kohtaavat.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan myös osaltani kiittää tästä tärkeästä ihmisoikeussopimuksesta. Tämä on tärkeä monelle vammaiselle, mutta tämä on tärkeä myös heidän läheisilleen.

Toivon todella vahvasti myös sitä, että tämä näkyy kansalaisten arjessa. Valitettavasti meillä on paljon kokemuksia muun muassa siitä, että kun perheeseen syntyy vammainen lapsi, niin tämä arjen raadollisuus tulee kerrasta, kun vanhemmat joutuvat taistelemaan oman lapsensa oikeusturvasta ja kaikista niistä riittävistä tukimuodoista, mitä lapsi tarvitsee tai mitä perhe tarvitsee, jotta perheen yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus toteutuisivat.

Käytännössä vammaiset ovat toivoneet ainoastaan sitä, että heille olisi mahdollistettu yhdenvertainen asema muiden kansalaisten keskuudessa eikä mitään ylimääräistä. Tältä osin toivon, että tämä näkyy viranomaistyössä ja asenteissa siinä, että meidän vammaiset lapset saavat oikeuden opiskeluun, asumiseen, perheen perustamiseen ja työhön. Kyse on aivan normaaleista arjen asioista.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos myös tästä esityksestä. Täytyy muistaa, että — jos en aivan väärin muista — 151 maata on jo ratifioinut tämän ja Suomi, Irlanti ja Alankomaat eivät ole sitä tehneet, että nyt on varmaan korkea aika tehdä se.

Mutta on muistettava se, että vaikka kuinka me ratifioimme, niin käytännössä myös pitää toteuttaa niitä toimia, että juuri näitten vammaisten oikeudet, perusoikeudet ja kaikkinainen kunnioittaminen edistyisivät. Varsinkin hyvin jalo artikla on mielestäni tämä 10 artikla, jossa lukee, että "sopimuspuolet vahvistavat, että jokaisella ihmisellä on synnynnäinen oikeus elämään, ja toteuttavat kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen, että vammaiset henkilöt voivat nauttia tästä oikeudesta tehokkaasti ja yhdenvertaisesti muiden kanssa". Tämä on hyvin hyvä artikla, ja sitten esteettömyyteen on tämä 9 artikla, eli kun me näin toimimme, niin varmaan meidän vammaisemme pääsevät tässä asiassa eteenpäin.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kivelä tässä joku aika sitten puheenvuorossaan sivusi ja vaati vammaisvaltuutetun viran perustamista. Muistini mukaan tein kaksi vuotta sitten tästä asiasta lakialoitteen, ja eri puolueista noin parikymmentä henkilöä sen allekirjoitti, mutta mitään ei ole kuulunut. Vammaisvaltuutetun viran perustamista pitivät tärkeänä muun muassa Invalidiliitto, Näkövammaisten Keskusliitto, Kuuloliitto, Hengitysliitto ja Vammaisliitto. Tämä istuisi samaan sarjaan, kun meillä on nyt lapsiasiavaltuutettu, tasa-arvovaltuutettu ja vähemmistövaltuutettu. Muistelen, että Kataisen hallitusohjelmassa vaadittiin myöskin eläinsuojeluasiamiehen viran perustamista.

Minusta vammaisvaltuutetun viran perustaminen on tärkeää siksi, että Suomessa tällä hetkellä noin 500 000 kansalaista, 10 prosenttia väestöstä, jollain tapaa on vammaisia, ja me terveet tänä päivänä tässä salissa saatamme olla jo huomenna vammaisia johtuen liikenneonnettomuudesta, päälleajosta tai muusta tämäntyyppisestä. Minä toivon, arvoisa ministeri, että viette eteenpäin tätä vammaisvaltuutetun viran perustamista.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän myöskin minä tietenkin tästä, mutta nyt tästä on hyvä jatkaa. Tässä kohdassa ei ole syytä jäädä laakereille lepäämään. Meillä on vammaisten ihmisten kohdalla aikamoisia ongelmia saada heille työtä ja toimeentuloa. Meillä on olemassa erilaisia päiväpaikkoja, missä ihmiset ovat ja tekevät periaatteessa ihan kokoaikaista työtä ja saavat siitä noin 100 euroa kuukaudessa pientä palkkaa. Silti he tekevät muun muassa suurille yrityksille, kuten Finnairille, pusseja, joihin laitetaan haarukat, veitset ja hammastikut ja jotka jonkun pitäisi joka tapauksessa tehdä. Minusta tämä olisi semmoinen seuraava asia, johon voitaisiin kiinnittää huomiota, että heidät rinnastettaisiin tasavertaisina ihmisinä työelämässä silloin, kun he tekevät sellaista työtä, jota jonkun täytyisi joka tapauksessa tehdä.

Arja  Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä joulukuu on ollut valoisa. Saamme tämän sopimuksen, mutta saamme myös kuntalakiin vammaisten asioita huomattavasti parantavan neuvoston, vammaisneuvoston. Se ei ollut siinä alkuperäisessä esityksessä, joka kiersi jo kunnat, ja lausuntoja annettiin yli 300, ja siellä monet lausunnonantajatkin ihmettelivät, minkä takia vammaisneuvostot jäivät tästä kuntalakiluonnoksesta.

Haluan kiittää koko eduskuntaa siitä, että allekirjoititte tekemäni lakialoitteen. Siinä oli yli 100 allekirjoitusta, ja aloite lähti ministeriöön. Ministeriö antoi siitä sitten kantansa, ja saimme kuin saimmekin tämän vammaisneuvostoasian sinne kuntalakiin. Se on hieno juttu.

Kuten, ministeri, sanoitte, tarvitsemme Suomessa asennemuutosta. Tarvitsemme sitä, että näemme toinen toisemme, kaikki yhdenvertaisin ja tasa-arvoisin silmin, ja uskon, että tämä sopimus edistää sitä, kuin myös se, että meillä ovat kuntalaissa nyt vammaisneuvostot, vanhusneuvostot ja nuorisovaltuustot, kaikki saman katon alla, lakisääteisiä. Kiitoksia siitä.

Ulkoasiainministeri  Erkki  Tuomioja

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia kaikista näistä kommenteista. Se periaate, että haluamme kansainvälisten sopimusten edellyttämän lainsäädännön olevan silloin kunnossa, kun sopimus astuu voimaan, ei oikeastaan ole mikään suomalainen keksintö, vaan se on päinvastoin se, mitä kansainvälinen oikeuskin edellyttää. Kaikki eivät vain yhtä tarkasti halua sitä noudattaa.

Tässä tapauksessa se tarkoitti sitä, että tämän sopimuksen allekirjoituksen jälkeen käynnistyi varmasti monen mielestä liiankin pitkäksi venynyt prosessi tämän lainsäädännön tarkistusten loppuun viemiseksi. Ja kun myös hallitusohjelmassa kirjattiin, että sopimus tullaan tällä vaalikaudella saattamaan voimaan, se oli se viimeinen työntö sille, että nämä viimeisetkin lait hyvässä yhteistyössä niin vammaisjärjestöjen kuin asianomaisten ministeriöiden kanssa on saatu tänne eduskuntaan käsiteltäväksi.

Kun sopimus on valmis ja ratifioitu, niin luonnollisesti vastuu sen toimeenpanosta ja seurannasta siirtyy ensisijaisesti muille ministeriöille, ennen kaikkea sosiaali- ja terveysministeriölle ja oikeusministeriölle, mutta oikeastaan kaikille. Ulkoministeriölle kuitenkin jää se tehtävä, että kun kysymyksessä on ihmisoikeussopimus, niin meidän kauttamme kulkee sitten myöskin sen sopimuksen täytäntöönpanosta vastaaminen kansainvälisissä ihmisoikeuselimissä. Mutta korostan sitä, että tämä yhteistyö, joka on tämänkin sopimuksen ja siihen liittyvän lainsäädännön valmistelussa ollut, on toiminut varsin hyvin ja tätä yhteistyötä kaikkien kanssa, myös ja nimenomaan vammaisjärjestöjen kanssa, täytyy jatkaa. Vain sitä kautta me saamme tämän sopimuksen velvoitteet varmasti täysimittaisesti voimaan.

Lopuksi haluaisin todeta itse kuulovammaisena henkilönä, että pyydän anteeksi, jos en ole pystynyt ihan kaikkia näissä puheenvuoroissa olleita kysymyksiä rekisteröimään sen vuoksi, että vakituinen kuulolaitteeni on korjattavana ja tämä varalaite ei palvele aivan yhtä hyvin. Mutta kiitos myöskin eduskunnalle siitä, että saatiin muutama vuosi sitten lopultakin myöskin induktiosilmukka tähän istuntosaliin käyttöön.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tätä hetkeä on odotettu kauan. Vielä lämmin kiitos ministeri Erkki Tuomiojalle tästä. Sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa jo vuonna 2006. Suomessa on sellainen käytäntö, että YK:n sopimukset ratifioidaan vasta, kun lainsäädäntö on sopimuksen mukaisella tasolla.

Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista velvoittaa edistämään ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta sekä esteettömyyttä. Sen lähtökohtina ovat myös sukupuolten välinen tasa-arvo, erilaisuuden kunnioittaminen, vammaisten henkilöiden hyväksyminen osana ihmisten moninaisuutta sekä vammaisten lasten oikeuksien kunnioittaminen.

Syksyllä järjestettiin vammaisten lasten kuulemistilaisuus. Lapsilla on paljon unelmia. Vammaiset nuoret janoavat itsenäisyyttä, pääsyä opintoihin, mahdollisuutta harrastaa. Jos esimerkiksi kuljetuskyytimäärä on rajoitettu, nuori ei aina pääse kaverien kanssa ulos tai harrastamaan, vaikka mieli tekisi.

Oikeus tehdä työtä ja saada kohtuullinen toimeentulo on myös osana vammaisten yleissopimusta. On häpeällistä, että meillä kehitysvammaiset ovat niin vähän töissä, oikeissa töissä. Päivätoiminta ei aina täytä kaikkia ihmisarvon vaatimuksia. Voisimme ottaa mallia Hollannista, jossa on paljon kehitysvammaisten pyörittämiä kahviloita.

Vammaisten palveluita ja ihmisoikeuksia koskevissa kysymyksissä on tultu vuosien saatossa pienin askelin eteenpäin. Viime kaudella voimaan tullut vaikeavammaisten henkilöiden oikeus henkilökohtaiseen avustajaan on tärkeä asia. Yleissopimus on edellyttänyt muun muassa tahdonvastaisen laitoshoidon kieltämistä ja sitä, että jokaisella on oikeus asua, millä paikkakunnalla haluaa.

Valtiovarainvaliokunta kuuli budjettikäsittelyssä vammaisjärjestöjä. Invalidiliitolle on tullut yhä enenevässä määrin hälyttäviä tietoja siitä, etteivät edes subjektiiviset oikeudet palveluihin toteudu täysimääräisesti.

Haluan myös korostaa omaishoitajien tuen ja vapaapäivien merkittävyyttä. Jokainen läheistään hoitava tekee suuren palveluksen myös yhteiskunnalle. Omaishoidon tuki on sekä edullinen että inhimillinen ratkaisu.

Esteellinen ympäristö on syrjintää. Esteettömyydestä taas hyötyvät monet käyttäjät: vammaiset, ikääntyneet rollaattoreilla liikkuvat, jopa lastenvaunujen kanssa liikkuvat pienten lasten vanhemmat.

Sopimus tarvitaan, koska perus- ja ihmisoikeudet kuuluvat täysimääräisesti myös vammaisille ihmisille. Meillä esiintyy jatkuvasti vammaisiin kohdistuvaa syrjintää esimerkiksi työn ja palvelujen saannissa, koulutuksessa ja esteettömyydessä. Vammaisten ihmisten oma ääni ohitetaan usein myös sellaisessa päätöksenteossa, jolla on vammaisten ihmisten elämään merkittävä vaikutus. Sopimus vahvistaa vammaisten ihmisten oikeussuojaa ja osallisuutta. Onneksi uuden kuntalain mukaan vammaisneuvostot tulevat kaikkiin kuntiin vanhusneuvostojen rinnalle.

Sopimuksen täytäntöönpanoa varten nimetään vastuutahot, jotka seuraavat vammaisten oikeuksien toteutumista. On tärkeää, että vammaisjärjestöt ovat tässä edustettuina.

Vammaissopimus perustaa myös uusia oikeuksia. Oikeus esteettömyyteen on ennennäkemättömän laaja. Sopimus ei salli kohtuuttomia heikennyksiä esteettömyysmääräyksiin. Julkisella vallalla on velvollisuus myös lisätä vammaistietoisuutta. On tärkeää huomata, että kyse on myös uusista oikeuksista. Eduskunnan vammaisasioiden yhteistyöryhmässä on ollut huoli ratifioinnin etenemisestä, koska eduskunnassa lainsäädäntökin on vielä haasteellisessa vaiheessa.

Olen myös vilpittömän iloinen oman edesmenneen isoäitini puolesta. Hän hoiti omaa kehitysvammaista lastaan omaishoitajana. Hän ei tosiaan koskaan valittanut osaansa, eikä aikoinaan ollut edes omaishoidon tukeakaan, mutta lähipiiri kyllä huomasi, miten haastavaa iäkkäälle ihmiselle oli huolehtia kehitysvammaisesta läheisestään. Mutta tämän esityksen myötä maailma on jälleen parempi paikka meille kaikille.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista ei sellaisenaan tuo uusia velvoitteita eikä uusia tehtäviä julkiselle vallalle. Sen välittömät taloudelliset vaikutukset rajoittuvat esityksen mukaan muutamien vammaisten ihmisoikeuksia valvovien virkamiesten palkkaamiseen. Hyvinvointipolitiikan ja sosiaalipolitiikan asiantuntijoille tällaiset esitykset eivät ehkä nouse kaikkein ylimpään luokkaan. Esitys on kuitenkin merkittävä. Se on askel ihmisten yhdenvertaisuuden toteuttamisessa. Se antaa vammaisille lähimmäisille oikeuden osallisuuteen ja itsemääräämisoikeuteen. Se vie meidät lähemmäksi tavoitetta, jossa ketään ei syrjitä eikä kenenkään oikeuksia sivuuteta.

Sopimus on vammaisten henkilöiden näkökulmasta myös käytännössä merkittävä. Se tukee omatoimisuutta ja parantaa vammaisten arkea. Se antaa lujan pohjan vaatia ja saada oikeus elinikäiseen oppimiseen ja oikeus työllistymiseen. Vammaisten henkilöiden oikeus oppia ja tehdä työtä omien kykyjensä ja tahtinsa mukaan tuo mukanaan myös koko yhteiskuntaan ulottuvan hyödyn: se paljon puhuttu työllisyysaste nousee. Työllisyysasteen nousu tai sen mukana tuleva taloudellinen panos ei tietenkään ole suuren suuri, mutta suunnaltaan oikea. Vielä tärkeämpää on se, että se muistuttaa meitä kaikkia siitä, kuinka yhdenvertaiset oikeudet hyödyttävät meitä kaikkia.

Arvoisa puhemies! Vammaisten oikeuksia koskeva esitys on tärkeä. Se on tärkeä vammaisille, ja se on tärkeä viesti meille kaikille.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Vammaisten oikeuksien yleissopimuksen ratifiointi Suomessa on erittäin hyvä askel oikeaan suuntaan siinä, miten me voimme kehittää niitten ihmisryhmien oikeuksia, jotka aidosti sitä tarvitsevat.

Hallituksen esityksessä mainitaan tämmöinen seikka, että Euroopan komission vuonna 2012 julkaisema syrjintää koskeva eurobarometri osoittaa, että suomalaisvastaajista 42 prosenttia katsoi, että vammaisuudesta johtuva syrjintä on yleistä. Vastaajista 51 prosenttia piti vammaisuutta haittana työhönottotilanteessa. Lisäksi YK:n lasten oikeuksien komitea on puolestaan vuonna 2011 katsonut, ettei vammaisten lasten elinoloista ole käytettävissä tarpeeksi tietoa.

Näillä perusteilla on syytä olettaa, että tämä ratifioitu sopimus tuo tullessaan joitain lisätoimenpiteitä Suomen valtiolle ja kunnille. Olisinkin siitä halunnut kysyä ministeriltä: millä tavalla tähän on valmistauduttu nytten ministeriössä ohjeistamaan kuntia parantamaan vammaisten henkilöitten itsemääräämisoikeuksia tai esteettömyyttä liikkumisessa tai saavutettavuutta palveluitten suhteen?

Uskon kuitenkin, että Suomessa on positiivinen asia vammaisten henkilöitten asioitten parantaminen. Tämä on tervetullut lisä sille hyvälle tielle, mikä Suomessa on valittu, että me teemme kaikkemme näitten ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Kuitenkin edellä mainittu eurobarometri-tutkimus osoittaa sen, että täällä on vielä paljon asenteita vammaisia kohtaan, ja siinä mielessä on hyvä, että hallitus rupeaa näitä asenteita purkamaan.

Maria Lohela /ps:

Herra puhemies! Tässä salissa on usein muistutettu itseämme ja toisiamme siitä, kuinka yhteiskunnan arvo mitataan sillä, kuinka se kohtelee heikoimpiaan. Suomalaiset päätöksentekijät voivat omalta osaltaan tehdä Suomea entistä paremmaksi paikaksi elää edistämällä juuri esimerkiksi vammaisten mahdollisuuksia työelämässä, mihin täälläkin on jo useasti viitattu.

Vammaisten henkilöiden työllistämisen paraneminen olisi tärkeää nimenomaan yhdenvertaisuuden edistämiseksi, mutta sillä olisi myönteistä merkitystä myös kansantalouden kannalta. Mitä useampi henkilö on työssä ja mitä harvempi on tulonsiirtojen kohteena, sen parempi.

Merkittävä askel vakaville ja konkreettisille edistämistoimille onkin tämä Yhdistyneiden kansakuntien vammaissopimuksen ratifioiminen. Kansainvälisten sopimusten ratifioiminen ei kuitenkaan saa olla koskaan pelkkä itseisarvo, vaan niiden on tähdättävä todellisiin muutoksiin parempaan suuntaan.

Vammaisten osalta voi hyvin todeta sen, että he haluavat olla hyödyksi, haluavat löytää mielekästä tekemistä ja oman paikkansa tässä yhteiskunnassa. Monella on valtava halu päästä tekemään töitä, ja vaikka yhteiskunnan pitäisikin työllistymistä erinäisin keinoin tukea, me kuitenkin voitamme siinä näiden henkilöiden työpanoksen.

Vammaisten työllistämisessä tulisi mielestäni kiinnittää enemmän huomiota ihmisen työkykyyn kuin siihen, mitä rajoitteita siinä työkyvyssä voi olla. Työelämän joustavuuden lisäämisessä meillä on vielä paljon tehtävää, ja toivottavasti tämä sopimus tukee siihenkin tähtääviä toimia.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! On hienoa, että saamme tänään täällä eduskunnassa käsiteltäväksi tämän yleissopimuksen. Se on tärkeä askel yhdenvertaisuuden ja myös paremman maailman eteenpäinviemisessä.

Joulukuussa saimme myös eteemme uuden kuntalakiluonnoksen, ja kuntalakiluonnoksessa lakisääteisiksi esitettiin vanhusneuvostoja ja nuorisovaltuustoja. Tämä oli hieman ikävää, koska hallitusohjelmassakin puhuttiin vammaisten oikeuksien ja yhdenvertaisuuden parantamisesta. Olikin hienoa, että ministeri Paula Risikko muutti kuntalakiluonnosta pari viikkoa sitten ja sinne kirjattiin myös vammaisneuvostot. Kiitos siitä eduskunnassa kaikille niille, jotka allekirjoittivat asiaan liittyvän lakialoitteen. Siinä oli yli sata allekirjoitusta, ja sen myötä aloite lähti liikkeelle ja sai ministeriön tuen ja sen myötä myös päätyi lainkirjoihin. Tämä on erittäin tärkeää.

Vammaisneuvostojen olemassaolosta on keskusteltu pitkään, koska todellakaan ne eivät ole tähän asti olleet vielä lakisääteisiä. On puhuttu, että ne ovat suuri kustannuserä. Toki kustannuksiahan ne aiheuttavat, mutta kyllä kunnissa monet muutkin toimijat ja lautakunnat ja jaostot aiheuttavat kustannuksia. Arviolta kustannuksia tulee viitisen miljoonaa kunnille tästä vammaisneuvostojen lakisääteiseksi saattamisesta.

Mikä kumma se vammaisneuvosto kunnassa sitten on? Se on hyvin tärkeä toimija, se on asiantuntija vammaisuuteen liittyvissä asioissa. Vammaisneuvostossa tulisi olla vammaisia henkilöitä osallisena mutta myös järjestöjä ja myös vammaisten henkilöiden omaisia. Vammaisneuvoston laajapohjainen ja asiantunteva jäsenistö mahdollistaa vammaisten henkilöiden äänen kuulumisen ja se tuottaa hyvin tärkeää ja tarpeellista tietoa erilaisten päätösten, suunnitelmien ja ohjelmien vaikutuksista vammaisten henkilöiden elämään ja suoriutumiseen. Vammaisneuvostojen puuttuminen sen sijaan vähentää, ja olisi jatkossakin vähentänyt, vammaisten oikeusturvaa ja olisi heikentänyt kokonaisvaltaisen vammaispoliittisen keskustelun syntymistä kuntatasolla.

Vammaisneuvostojen säätäminen lailla turvaa siis vammaisneuvostojen aseman ja toiminta-mahdollisuuden myös tulevassa kunta- ja pal-velurakenneuudistuksessa. Kuntarakenteen muutokset pelottivat niin järjestöjä kuin myös vammaisia itseään, sillä ilmassa oli puhetta, että kenties vammaisneuvostot kokonaan lakkaavat Suomesta eikä niitä enää ylläpidetä.

Joissakin kunnissa huolta on aiheuttanut se, kuinka sitten niiden kaikkein vaikeimmin vammaisten ihmisten ääni saadaan kuuluviin. Kuntalaissa on maininta siitä, että omaisten äänen pitää kuulua. Mutta kyllä meidän pitää siellä omissa kunnissamme ja kuntapolitiikassakin toimiessamme ja myös täältä eduskunnasta kentälle katsoessamme puhua sen puolesta, että myös todellakin ne hyvin vaikeasti vammaisten ihmisten asiat tulevat kuulluiksi ja vaikkapa sen vaikeasti vammaisen omainen pääsee myös neuvostoon osalliseksi ja kertomaan siitä arjen raskaudesta ja niistä ongelmista, mitä ihminen liikkuessaan, vaikkapa juuri esteettömyyden osalta, mistä tänäänkin täällä ollaan paljon puhuttu, kohtaa siellä arjessa. Nämä asiat ovat kaikki hyvin tärkeitä meidän huomioida.

Vammaisten henkilöiden työllistyminen on ollut kautta aikain hyvin vaikeaa Suomessa, ja hattua täytyy nostaa niille työnantajille, jotka heitä palkkaavat. He ovat ahkeria, tunnollisia, tehtävänsä hoitavia henkilöitä, ja on todella kannustavaa, että työtä myös heille tarjotaan ja annetaan.

Jokaista ihmistä tulee kohdella tasavertaisesti. Kaikki olemme samalla viivalla. Kaikkien eväät elämään eivät kuitenkaan ehkä ole samanlaisia, mutta tälläkin sopimuksella voimme taata, että kaikille mahdollisuudet turvataan.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa puhemies! Niin kuin ulkoministeri Tuomioja totesi, kysymys on mitä suurimmassa määrin ihmisoikeussopimuksesta. Suomessa on asioiden kanssa menty paljon eteenpäin, ei kuitenkaan riittävän nopealla aikataululla, mistä viestii se, että tämä sopimus ratifioidaan vasta nyt. Kuitenkin eteenpäin on hienolla tavalla menty.

Mutta todellisuus ei ole pelkästään auvoinen. Monet vammaisten omaishoitajat ja vammaiset itse joutuvat eri viranomaisissa yksinkertaisilta tuntuvien asioiden kanssa käymään taistelua normaaleista oikeuksistaan. Erityisen julmaa ja mielivaltaista — olen sellaisesta kuullut, tästä on kylläkin aika pitkä aika, kun olen tämän kuullut, mutta tiedän tämän asian hyvin tarkoin — oli esimerkiksi se, kun perheessä oli vammainen lapsi, joka oli kuollut, niin Kela välittömästi vaati yhdeltä kuukaudelta takaisin perittäväksi omaishoidon tukea, vammaisen lapsen hoitotukea, ja tätä kuollutta lasta ei ollut tuolloin edes ehditty hautaamaan.

Vammaisten kohtelu kaikkinensa on yhteiskunnan sivistystason mittari. Varsinkin vammaisten työllistymisessä me olemme kyllä aika heikoilla vielä. Siinä meillä on paljon petraamisen varaa.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Monet vammaiset henkilöt, erityisesti kehitysvammaiset, kuuluvat lähtökohtaisesti yhteiskunnan heikompiosaisten joukkoon, koska yhteiskuntamme monista uusista ja hyvistä laeista ja hankkeista sekä käytännöistä huolimatta on yhteiskunta, jossa vammaiset henkilöt joutuvat syrjityiksi. Otetaan esimerkiksi vaikkapa kunnissa kehitysvammaisten työtoiminnan yhteydessä lainvastaisesti perityt ylisuuret ateriamaksut. Todella röyhkeää ja härskiä politiikkaa heikompiosaisten kustannuksella.

En usko, että kaikenlaisten vammojen vammaisille henkilöille aiheuttamat haitat ja niistä seuraavat esteet kyettäisiin koskaan täysin poistamaan, mutta meidän velvollisuutemme on tehdä parhaamme vammaisten henkilöiden aseman parantamiseksi. Ikävä kyllä joidenkin tiedostamaton tai tiedostettu asenne vammaisia kohtaan on kuitenkin se, että vammaiset henkilöt ovat enemmänkin toiminnan kohteita kuin toimijoita itse.

Vammaisuutta rinnastetaan lainsäädännössä usein muihin ominaisuuksiin, kuten vaikkapa etniseen alkuperään, seksuaaliseen suuntautumiseen tai uskonnolliseen vakaumukseen. Mielestäni tällainen rinnastaminen ei palvele kenenkään etuja, ei varsinkaan vammaisten, vaan ennemminkin jonkinlaista poliittista tarkoituksenmukaisuutta, jossa eri asioita halutaan sotkea toisiinsa. Toivon, että vammaisia ja kehitysvammaisia käsiteltäisiin lainsäädännössä omina ryhminään sekoittamatta heitä muihin vähemmistöihin. Kuntapuolella asia on nyt ymmärretty oikein, kun uusi kuntalaki sisältää erikseen vammaisneuvostot. Esimerkiksi kehitysvammaisen elämä ei ole helppoa, ja monen kohtalo on kova. Vammaisuus ei ole vammaisen osalta valinta- tai asennekysymys, vaan kyse on kiistattomasta ominaisuudesta, jolle vammainen henkilö ei itse voi mitään.

Arvoisa puhemies! Kehitysvammaisuutta seulotaan sikiövaiheessa ja kehitysvammaisia myös abortoidaan paljon. Mielestäni tämä kertoo karun tosiasian siitä, että kauniista puheista ja hyvistä hankkeista huolimatta meillä edelleen koetaan, että kehitysvammaisille ei ole sijaa yhteiskunnassa ja heillä ei ole selviytymisen mahdollisuutta kaikissa tilanteissa.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! "Vihdoinkin!" on todennut jo moni muukin tässä salissa tänään. Tästä aiheesta on tehty adresseja, kansalaisaloitekin. Lukuisat järjestöt ovat myös jo pitkään ajaneet tätä asiaa. Tässä on todella nyt kyse ihmisoikeuksista ja niiden parantamisesta. Nimittäin nyt käsittelyssä olevalla esityksellä Suomikin vihdoin ratifioi vuonna 2006 tehdyn YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista. Yleissopimuksen tarkoituksena on taata vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet, edistää ja suojella näitä oikeuksia ja vapauksia sekä edistää vammaisten henkilöiden ihmisarvon kunnioittamista. Syrjintäkielto sekä esteettömyys ja saavutettavuus ovat yleissopimuksen johtavia periaatteita.

EU ratifioi sopimuksen 2010. Nyt sopimuksen on ratifioinut 151 maata, EU:n jäsenvaltioistakin 25. Vain Suomi, Irlanti ja Alankomaat puuttuvat EU-maiden joukosta. Nyt tämä on vietävä maaliin asti, ja sopimus on saatava tämän esityksen myötä ratifioitua. Emme voi enää odotella. Sopimuksen ratifiointi on Suomen vammaispoliittisen ohjelman ja Euroopan neuvoston vammaispoliittisen toimintaohjelman tavoitteiden ja Euroopan vammaisstrategian 2010—2020 mukaista.

Kansainvälisesti katsottuna on ollut hämmentävää se, miksi sopimuksen ratifioiminen Suomessa on kestänyt näin kauan. Vammaisjärjestöt Suomessa ovat jo pitkään ajaneet tämän asian ratifiointia. Kiitollinen voi olla siitä, että tämän hallitusohjelman kirjaus toteutettiin, sillä kirjaus ratifioinnista oli jo edellisessäkin hallituksen ohjelmassa. Tämän esityksen myötä yleissopimuksen täytäntöönpanoa varten nimetään kansallinen yhteystaho ja perustetaan kansallinen koordinaatiojärjestelmä. Sopimuksen ratifiointi on siis askel oikeaan suuntaan ja tulee toivottavasti vaikuttamaan asteittain lainsäädäntöön ja normeihin. Sopimuksen ratifiointi vaatii lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, ja tämän täytäntöönpanon seuraaminen on erittäin tärkeä asia, jotta ratifioinnin mukanaan tuomat toiveet vammaisten elämän parantamiseksi myös toteutetaan.

Arvoisa puhemies! Perus- ja ihmisoikeudet kuuluvat täysimääräisesti myös vammaisille ihmisille. Suomessa esiintyy valitettavasti edelleen jatkuvasti vammaisiin ihmisiin kohdistuvaa syrjintää, esimerkiksi työn ja palvelujen saannissa, koulutuksessa ja esteettömyydessä ylipäänsä. Vammaisten ihmisten oma ääni ohitetaan jatkuvasti myös sellaisessa päätöksenteossa, jolla on vammaisten ihmisten elämään merkittävä vaikutus. YK:n yleissopimus vahvistaa ja edistää näitä asioita ja on siksi erittäin kannatettava. Meidän jokaisen tehtävä on vaikuttaa siihen, että myös vammaisille taataan yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua yhteiskunnallisiin toimiin. Tietoisuutta on lisättävä, jotta voimme vaikuttaa yleisiin mielipiteisiin ja asenteisiin.

Monet tahot ovat lausunnoissaan tuoneet esille yhdenvertaisuuslain. Esimerkiksi Allianssi muistuttaa, että yleissopimuksen vanavedessä myös yhdenvertaisuuslain uudistuksen voimaansaattaminen on välttämätöntä, sillä nykyisellään laki käsittelee eri syrjintäperusteita eriarvoisella tavalla. Ehdotus uudeksi yhdenvertaisuuslaiksi vahvistaa yhdenvertaisuuden suojaa kattamalla laajemmin eri syrjintäperusteet ja soveltumalla yhdenmukaisemmin kaikkiin elämänalueisiin kuin voimassa oleva laki.

Arvoisa puhemies! Vammaisen lapsen syntyminen mullistaa koko perheen elämän. Omais-hoitajina toimivat vammaisen lapsen vanhemmat joutuvatkin usein yhtäkkiä muuntumaan sairaanhoitajiksi ja selviytymään byrokratiaviidakossa. Lapsen selviäminen ja huoli tulevaisuudesta tuo paineita koko perheelle. Yhteiskunta käyttää kuitenkin härskisti hyväkseen tätä vanhemman rakkautta vammaisen lapsen hoitamisessa. Vammaisen lapsen omaishoitajina toimivia perheitä ei arvosteta tarpeeksi, eikä koko perheen hyvinvointia oteta tarpeeksi huomioon. Pienten lasten vanhemmille ei ole juuri loma- tai kuntoutusvaihtoehtoja.

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä ministeri Tuomiojan kanssa. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, myös vammaisille.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Myös minä kiitän ministeri Tuomiojaa omalta osaltani siitä, että tämä vammaissopimuksen ratifiointiesitys on täällä meidän käsittelyssämme tänään.

Vammaisten oikeudet eivät ole mikään pienen marginaaliryhmän asia, vaan ne koskettavat laajaa joukkoa. On arvioitu, että maailman väestöstä noin 15 prosenttia eli joka viides on vammainen. Suomessa tarkkoja tilastoja vammaisten lukumäärästä ei ole, mutta THL:n vuonna 2012 tekemän kuntakyselyn perusteella noin 2 prosenttia väestöstä on vammaispalvelujen ja/tai kehitysvammapalvelujen piirissä. Koko maahan suhteutettuna saadaan vammaispalvelujen tai kehitysvammapalvelujen asiakasmääräksi siten arviolta 100 000—110 000 henkilöä.

Vammaisuus ei kuitenkaan välttämättä edellytä erityispalvelujen käyttöä. Myös esteettömyyden ja saavutettavuuden lisääntyminen vähentää erityispalvelujen käyttöä. Vammaisuudella tarkoitetaan rajoitteita, joiden vuoksi henkilö syystä tai toisesta ei pysty toimimaan täysipainoisesti yhteiskunnan rakennetussa tai sosiaalisessa ympäristössä. Vammaisuuden käsitteen perustana on yksilön fyysinen tai psyykkinen erilaisuus, mutta käsitteen sisältö, sen merkitys ja kokemus määrittyy sosiaalisesti.

Vaikka Suomen lait pyrkivät kohtelemaan kaikkia ihmisiä tasavertaisesti ja monia yhdenvertaisuutta edistäviä toimia on tehty kuluneen vaalikauden aikana, yleissopimuksen ratifiointi edellyttää kuitenkin Suomelta vielä eräitä tarkistuksia yhdenvertaisuuslainsäädäntöön. On tärkeää, että sopimus ratifioidaan, sillä vammaisten henkilöiden tosiasiallisen osallisuuden ja yhdenvertaisuuden kohtelussa on edelleen puutteita. Tästä saimme ikävän esimerkiksi vähän aikaa sitten, kun opiskelija Oskari Salomaalta hylättiin opiskelupaikka kuurouden takia. Hän onneksi sai sen takaisin sitten mediakohun saattelemana, mutta näin ei tietenkään saisi olla tämän päivän Suomessa, että oikeuksia saa vasta mediakohun jälkeen.

Myös Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu on ilmaissut huolensa siitä, että vammaiset ovat olleet Suomessa paitsi syrjinnän, myös syrjintärikosten kohteena. Tällainen syrjintä on kestämätöntä, ja hallituksen esityksessä arvioidaankin, että ratifioinnin yksi eduista olisi vammaisia koskevan väärän tiedon väheneminen.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys turvaa sen, että yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistuksessa kohtuullisten mukautusten epääminen tullaan määrittelemään syrjinnäksi, ja velvollisuutta tehdä kohtuullisia mukautuksia vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi laajennetaan. Samoin yleissopimus edellyttää vammaisten henkilöiden osallistamista tai, sanoisinko paremmin, osallistumisen mahdollistamista itseään koskevaan päätöksentekoon. Yleissopimuksen yleiset velvoitteet sekä useat artiklamääräykset vahvistavat vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta. Myös eduskunnan käsiteltävänä oleva itsemääräämisoikeuden edistämistä koskeva lainsäädäntö tähtää tähän.

Lopuksi, arvoisa puhemies, erityisen tärkeänä pidän sitä, että vammaisten henkilöiden oikeuksien edistämisellä parannetaan heidän mahdollisuuttaan osallistua koulutukseen ja työelämään, mikä edistää omalta osaltaan muun muassa pyrkimystä työurien pidentämiseen. Työllistymistä tukevilla toimilla voidaan edistää vammaisten henkilöiden työllistymismahdollisuuksia, ja tämän tavoitteen eteen on ponnisteltava kaikin voimin.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Euroopan komissio julkaisi vuonna 2012 syrjintää koskevan eurobarometrin. Tämän eurobarometritutkimuksen suomalaisvastaajista 42 prosenttia katsoi, että vammaisuudesta johtuva syrjintä on yleistä, ja vastaajista 52 prosenttia piti vammaisuutta haittana nimenomaan työhönottotilanteessa. Näitä tietoja löytyy tämän hallituksen esityksen yleisperusteluista. Sinänsä nämä esityksen yleisperustelut ja esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset on erittäin hyvin nostettu esille, ja tehdyt ehdotukset ovat keskeisiä.

Täältä löytyy myös se, minkä täällä eduskunnassa kuulimme muutama viikko sitten seminaarissa, jossa oli erityisesti eri vammaisjärjestöjen edustajia ja kuultiin muun muassa naisvammaisten puheenvuoroja. Täällä nimittäin todetaan, että YK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea on jo vuonna 2008 esittänyt huolensa vammaisten naisten kohtaamasta moninkertaisesta syrjinnästä muun muassa koulutukseen ja työhön pääsyssä ja jopa terveydenhuollon palveluissa. Erityisesti tuossa seminaarissa saimme kuulla hyvin vakavaa tietoa siitä, miten nämä vammaiset naiset, ja yleensäkin vammaiset, tulevat asiantuntijoittenkin, ammattihenkilöittenkin, taholta kohdelluiksi. Siis he tarvitsevat suojaa, ja sen vuoksi nimenomaan YK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean mukaan tarvitaan suojelemista väkivallalta. Komitean mukaan valitettavaa on, ettei riittävää tietoa ja tilastoja ole saatavilla vammaisten naisten asemasta.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on puolestaan katsonut 2011, että vammaisten lasten elinoloista ei ole käytettävissä tarpeeksi tietoa. Olikin hyvä, että ulkoministeri Tuomioja nosti, että vammaisten oikeuksien toteutumisen esteinä saattavat olla ei pelkästään asenteet vaan tiedon puutteet, ja hän mielestäni erittäin hyvin toi myös sen, että me tarvitsemme ihan erilaista tarttuvuutta eli ajattelutavan muuttamista tässä koko asiassa.

Mutta tietenkin nyt, kun me olemme ratifioimassa, saattamassa lainsäädännön tasolle YK:n vammaisten oikeudet, on todella tärkeää, että me voimme vedota siihen, ettei ole pelkästään niin, että on olemassa YK:n sopimukset, vaan että ne ovat lainsäädäntötasolla, nämä asiat, mitä tässä sopimuksessa todetaan. Sopimuksessahan on noin 50 eri artiklaa. Yleissopimuksessa ei ainoastaan kielletä vammaisten henkilöiden syrjintää, vaan luodaan sopimusosapuolille, jotka tämän sopimuksen ratifioivat, nimenomaan velvollisuuksia vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi täysimääräisesti, sillä yleissopimuksella myös lisätään tietoisuutta vammaisten henkilöiden oikeuksista. Mielestäni on erittäin tärkeää, että tästä eteenpäin, kun saamme tämän ratifioitua, valtion ja kuntien taholta, mutta ennen kaikkea valtion taholta, arvioidaan, miten paljon resursseja tarvitaan tämän ratifioinnin täytäntöönpanoon ja niitten artikloiden toteutumiseen.

Tässä hallituksen esityksessä on keskeisenä ehdotuksena se, että nykyisen valtakunnallisen vammaisneuvoston tulee korvaamaan niin sanottu koordinaatiomekanismi. Tässä todetaan, että se nimetään mahdollisesti sosiaali- ja terveysministeriöön tämän valtakunnallisen vammaisneuvoston tilalle. Pidän erittäin tärkeänä, että tämä koordinaatiomekanismi toimiessaan muodostaa sen kokonaisuuden, että siellä on se tieto, taito ja kuva kokonaisuudessaan, mitä vammaisuus tarkoittaa, ei pelkästään naisten kohdalla, mistä aloitin tässä, vaan myös lasten kohdalla, perheitten kohdalla, koulutuksessa, työelämässä ja niin edelleen. Mutta toivon, että nimenomaan tämä koordinaatiomekanismi pitää sitä välttämättömänä, että on yhteydet näihin eri vammaisjärjestöihin.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Vammaisuus määritellään seuraavalla tavalla: "Vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, jonka vuorovaikutus erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa."

Ihminen voi syntyä vammaiseksi tai hän voi vammautua myöhemmin sairauden tai onnettomuuden takia. Yksi surullisimmista asioista on rattijuopon aiheuttama pysyvä vamma. Muitakin surullisia tapauksia on, muun muassa se, jos nuori ihminen vammautuu esimerkiksi liikuntaharrastuksessaan. Mutta nämä ovat esteitä, joita ihmisen pitää voittaa ja joihin me voimme vaikuttaa.

Vammaisten henkilöiden vammojen laatuja on useita, mutta esimerkiksi kuulo-, näkö- tai vaikkapa liikuntavamma eivät vaikuta ihmisen älykkyyteen tai muuhun älylliseen toimintaan. Sen sijaan ne saattavat luoda suuriakin esteitä ihan jokapäiväiseen elämään, sellaisia esteitä, mitä voitaisiin poistaa hyvällä tahdolla ja pienellä rahalla. Meidän tehtävämme on varmistaa, että esimerkiksi kuulo-, näkö- ja liikuntavammaisilta poistetaan koulunkäyntiesteet ja että he saavat henkilökohtaisen avustajan ja kouluavustajan. Koulun jälkeen meidän tehtävämme on varmistaa, että he saavat koulutuksen joko ammattikoulussa, ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa, kukin oman valintansa mukaan. Sen lisäksi pitää vielä tehdä töitä sen eteen, että myös vammaisia ihmisiä työllistetään ja että myös kehitysvammaisia ihmisiä työllistetään, sellaisia ihmisiä, joiden opillinen tausta ei yllä niin korkealle mutta jotka silti pystyvät tekemään aika paljon erilaisia asioita ja pystyvät asumaan jopa yksin ja pitämään puhtaudestaan ja syömisestään ja tällaisista jokapäiväisistä asioista huolta.

Kehitysvammaisilla on olemassa järjestö, jonka nimi on Me Itse ry. Nämä henkilöt, kehitysvammaiset, tai Me Itse ry on huomioitu muun muassa STM:ssä. STM on pitänyt heitä mukana suunnitellessaan asuntoja vammaisille henkilöille, koska he ovat niitä ihmisiä, jotka tuntevat ja tietävät sen, minkälaisia asuntoja tarvitaan. Näin meidän pitäisi toimia muissakin yhteyksissä: ottaa mukaan kehittelytyöhön ne ihmiset, joilla se vamma on ja jotka tietävät, mitä he tarvitsevat. Mehän voimme itse asiassa vain kuvitella sen asian.

Sinänsä vammaisia henkilöitä meillä on vauvasta vaariin. Se on ominaisuus, joka ei katso ikää eikä syntyperää. Se on yksi niistä ominaisuuksista, joita ihmisillä vain on. Silti jokainen vammainen, jokainen heistä on erityinen aivan samalla tavalla kuin joku muukin ihminen.

Se, että meillä on vammaisten oikeudet nyt ratifioitavana, on erittäin hyvä asia. Häpeällistä on vain se, että ratifiointia on pitänyt odottaa näin kauan, mutta kuten sanottu, hyvää kannattaa odottaa ja parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Ihan tähän loppuun, arvoisa puhemies, haluaisin sanoa muutaman lauseen, jotka Me Itse ry:n ihmiset ovat tehneet. He ovat huomioineet tulevat eduskuntavaalit. He ovat painattaneet kortteja, ja näissä korteissa lukee neljä tärkeää asiaa: 1) Älä kiusaa, 2) Laitos ei ole koti, 3) Työstä palkkaa ja 4) Minulla ei ole hintaa. Nämä ovat tärkeitä asioita, ne menevät aivan koulusta työelämään ja ihan ihmisen koko elämään saakka. Eli kyllä ajatuksia liikkuu, ja meidän on syytä tukea näitä ajatuksia, joita heillä on.

Olen todella iloinen siitä, että vammaisten oikeuksien julistus saadaan Suomessa ratifioitua.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä kerran kiitokset ministerille ja kaikille, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että nyt saamme tosiaan tämän sopimuksen ratifioitua, mutta on pakko ottaa esille näitä arjen pulmia. Niitä on aika paljon vielä.

Vammaisten vanhempien perheiden tilanne kurjistuu valitettavasti edelleen, kun kehysriihessä aikanaan päätettiin leikata lapsilisiä, nostaa kulutusveroja ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja. Tämä kaikki ihan todellakin heikentää perheiden yhdenvertaista kykyä tarjota lapselle hyvä ja turvallinen arki. Erityisesti perheissä, joissa toinen tai molemmat vanhemmat ovat vammaisia, tilanne heikkenee, koska näissä perheissä toimeentulo on usein jo valmiiksi köyhyysrajan tuntumassa. Tämä on valitettava tosiasia.

Vammaisten vanhempien perheet ovat muutenkin heikossa tilanteessa, kun he yrittävät etsiä itselleen sopivia palveluita perus- ja erityispalveluiden viidakosta. On tilanteita, joissa vanhempi joutuu esimerkiksi jättämään oman kuntoutuksensa käyttämättä, kun lapselle ei järjesty hoitajaa. Tämä kaikki on ristiriidassa Suomen vammaispoliittisen ohjelman "vahva pohja osallisuudelle ja yhdenvertaisuudelle" -linjausten kanssa. Ohjelman tavoitteenahan on turvata vammaisten henkilöiden oikeudenmukainen asema yhteiskunnan kaikilla elämän osa-alueilla.

Toivottavasti muun muassa näihin epäkohtiin puututaan nyt, kun ratifioitavan sopimuksen yhteydessä saamme sekä kansainvälisen että kotimaisen valvontakoneiston. Kansallinen valvontaelin perustetaan todennäköisesti oikeusasiamiehen toimiston yhteyteen.

Monissa Euroopan maissa on jo käytössä kansallinen kortti, jonka avulla henkilö voi todentaa vammaisuutensa ja jolla kortin haltija saa erilaisia etuja matkustaessaan julkisilla liikennevälineillä tai vieraillessaan vaikkapa kulttuurilaitoksissa. Nyt valtakunnallinen kortti on tarjolla vain näkövammaisille ja kuuronäkövammaisille. Toivon, että tämä yleiseurooppalainen vammaiskortti, joka siis edistää osallisuutta, olisi jatkossa tarjolla kaikille vammaisille myös Suomessa. Tuon kortin kehittelytyöt on aloitettava ja siitä on tehtävä totta myös meillä. Voin kertoa, että eduskunnan vammaisasioista vastaava ja huolta kantava ryhmä on jo käynyt tästä asiasta keskusteluja Kelan kanssa.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Meillä kaikilla pitää olla yhtäläiset oikeudet, oikeus elämään ilman syrjintää työelämässä, koulutuksessa, vapaa-ajalla. Vammaisten oikeuksia on kohennettu, mutta edelleen vammaisten mahdollisuudet verrattuna niin sanottuun terveeseen ovat heikommat. Tämä on käsittämätöntä. Vammaisuus ei tartu, ja jokainen meistä voi vammautua.

Nykyisin tekniikan hyväksikäyttö on helpottanut monen vammautuneen arkea, työntekoa ja kommunikaatiota. Suomessa olisi hyvä jatkaa apuvälineiden, asutun ympäristön ja it-teknologian kehittämistä ja soveltamista palveluihin vammautuneille. Hyvät vammaisille tarkoitetut palvelut ja hyvä ympäristö ovat myös usein toimivia vanhemman väestön ja kaikkien kansalaisten käytössä. Yhteiskunnan palvelujen ja toimintojen pitäisi kaikki rakenteellisesti olla sellaisia, että ne jo lähtökohtaisesti soveltuvat myös vammaisille.

Vammaisten kohdalla toinen iso kysymys on tapaturmaisesti vammautuneet, jotka taistelevat vuodesta vuoteen vakuutusyhtiöitä vastaan korvauksista ja kuntoutuksista. Tämä on suuri eriarvoistava tekijä, joka myös tässä yhteydessä tulisi huomioida. Olen myös keskustellut tuttavani kanssa, ja esimerkiksi Jämijärvellä on Mertiöranta, jossa on kehitysvammaisten leirikeskus, ja koska kunnat eivät ole lähettäneet sinne henkilöitä, niin on jouduttu tämä sulkemaan. Eriarvoisuutta on myös, että liikuntavammaiset, jotka käyttävät niin sanottuja apukoiria, eivät saa avustuksia. Päinvastoin sokeille, jotka käyttävät opaskoiria, taas avustuksia annetaan.

Meillä on eriasteisia vammaisia, mutta tulisi huomioida, että kaikki nämä ovat kumminkin paljon huonommassa asemassa kuin me niin sanotut terveet.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Haluan tuoda tämän esille, koska tuossa puheenvuorossani viittasin terveydenhuollon henkilökuntaan ja toimintaan siellä sekä siihen, miten tärkeää on, että henkilökunnalla on riittävästi tietoa vammaisuudesta ja hoidoista: jo Suomen nykyisen lainsäädännön mukaanhan se, miten eri ihmisiä kohdellaan terveydenhuollossa on erittäin tärkeää, ja eettinen neuvottelukunta on antanut jo vuonna 2007 kannanoton muun muassa siitä, miten kehitysvammaisuus itsessään ei ole syy pidättäytyä esimerkiksi elvytyksestä ja tehohoidosta. Minusta meillä Suomessa on juuri tämä eettinen neuvottelukunta ja moni muukin taho varmasti tehnyt jo hyvää työtä siihen, millä tavalla vammaisia kohdellaan.

Mutta tässä on juuri se, minkä ministeri Tuomiojakin mainitsi, että on paljon juuri esteitä paitsi tiedon puutteessa myös niissä ajattelutavoissa ja asenteissa. Sen vuoksi tämä ratifiointi ja tämän asian, vammaisten yhdenvertaisuuden ja heidän oikeuksiensa, nostaminen todella esille nyt tämän ratifioinnin myötä on tärkeää.