Kulttuuri- ja asuntoministeri  Pia  Viitanen

Arvoisa herra puhemies! Tästäkin on esittely valmiina. Tämä on nyt sitten tekijänoikeuslain muutossarjan neljäs kohta eli tämä niin sanottu must carry -asia. Tässähän on taustalla se, että nyt esitetään, että tekijänoikeuslakiin palautettaisiin säännökset korvausoikeudesta siirtovelvoitteen alaisiin ohjelmiin sisältyvien teosten edelleen lähettämisestä. Komissio on antanut Suomelle tämän vuoden helmikuussa virallisen huomautuksen ja katsoo, ettei Suomi ole noudattanut velvoitteitaan, ja siksi tähän muutokseen olemme ryhtyneet.

Tekijänoikeuslain säännöksen mukaan verkkopalvelua kaapelitelevisioverkossa tarjoava teleyritys saa lähettää edelleen siirtovelvoitteen alaisia televisio- ja radiokanavia hankkimatta tähän tekijöiltä lupaa ja maksamatta siitä korvauksia. Suomen hallitus on ilmoittanut komissiolle huhtikuun 16. päivä, että tekijänoikeuslakia ollaan muuttamassa siten, että siihen sisällytetään tekijöille, esittäjille ja tuottajille oikeus korvaukseen siirtovelvoitteen alaisten kanavien edelleen lähettämisestä.

Tämä esitys siis irrotettiin silloin lokakuussa laajemmasta esityksestä. Ehdotus viimeisteltiin kuulemistilaisuuden ja lausuntokierroksen jälkeen. Keskeisiä intressiryhmiä tässä ovat tekijät, teleyritykset ja televisioyhtiöt. Tämän esityksen aikaansaaminen ei ollut ollenkaan helppoa, tässä on vahvasti erisuuntaisia voimakkaita intressejä, eli asiassa, korvausoikeuden palauttamisessa tekijöille, ei ollut mahdollista saavuttaa kaikkia osapuolia täysin tyydyttävää ratkaisua, mutta korostan, että esityksen antaminen oli eduskunnalle välttämätöntä juuri tämän aiemmin kuvatun EU-tilanteen takia. Tällä varmistetaan, että asia saadaan eduskunnan käsittelyyn ja toivottavasti myös sitten ratkaisuun tällä kaudella. Kiireen syynä on siis todellakin Suomea uhkaava oikeudenkäynti Euroopan unionin tuomioistuimessa.

Hallituksen esityksessä siis korvausoikeus palautetaan. Samalla perusteluissa tunnustetaan televisio-ohjelmien lähetysoikeuksien hankinnassa tapahtunut ja edelleen tapahtuva kehitys. Tällä hetkellä osa lähettäjäyrityksistä hankkii Suomessa lähetysoikeuksia ohjelmien oikeudenhaltijoilta niin, että oikeudet kattavat koko Suomen alueen ja eri jakelutiet. Tämä sopimusvapaus tietenkin mahdollistaa tällaisen kattavan hankinnan.

Perusteluissa todetaan seuraavaa: "Jos ohjelmiston lähettäminen maanpäällisessä tai kaapeliverkossa on edelleen lähettämistä mutta lähettäjäyritys on sopinut myös sitä koskevista oikeuksista ohjelmien oikeudenhaltijoiden kanssa ja maksanut korvauksen, tekijällä tai ohjelman muulla oikeudenhaltijalla ei ole oikeutta saada toista korvausta vaatimalla korvausta edelleen lähettäjältä." Tämä edellä sanottu tarkoittaa sitä, että lähettäjäyrityksen on hankittava kaikki oikeudet, joita tarvitaan ohjelmistojen lähettämistä varten sekä lähettäjäyrityksen itsensä harjoittaman lähettämisen että muiden harjoittaman edelleen lähettämisen osalta. Oikeuksista maksettavien korvauksien on lisäksi oltava riittävät ja kohtuulliset tekijöiden ja muiden korvausten saajien osalta.

Korvausten suuruudessa pitää ottaa huomioon kaikki ne oikeudet ja asiat, joista tekijän kanssa sovitaan. Jos tämä korvaus on maksettu oikeudenhaltijalle asianmukaisesti ja korvaus kattaa nimenomaan myös edelleen lähettämisen, oikeudenhaltija ei siinä tapauksessa voi vaatia edelleen lähettämisestä muuta korvausta tämän lisäksi. Viime kädessä sitten se, onko korvaus asianmukainen, jää tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Vuonna 2005 tämä korvausoikeus siis poistettiin perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti. Valiokunta tuolloin katsoi, että säännös teleyrityksen velvollisuudesta maksaa tekijälle korvausta lailla säädetyn velvollisuuden täyttämisestä ei ole perustuslaissa turvatun omaisuudensuojan näkökulmasta oikeansuhtaista. Ehdotuksen perustuslain säätämisjärjestystä koskevassa arvioinnissa on otettu esiin muuttunut tilanne siirtovelvollisuuden ja sen laajuuden osalta ja on korostettu muutamia näkökohtia.

Yksi näkökohta: Tekijänoikeus kuuluu omaisuudensuojaan. Lainsäädäntöä, joka poistaa tekijänoikeuteen perustuvan korvausoikeuden tai estää sen toteuttamisen, on arvioitava omaisuudensuojan näkökulmasta.

Toinen seikka: Omaisuudensuojan kannalta olisi arvioitava sekä tekijänoikeuden haltijan että kaapeliverkon omistavan teleyrityksen omaisuudensuojaa.

Ja silloin, kolmantena: Kun kahta tai useampaa perusoikeutta saatetaan yhteen, on pidetty välttämättömänä, ettei rajoituksilla puututa perusoikeuksien ydinalueeseen.

Ehdotuksen oikeasuhtaisuuden arvioinnin kannalta on hallituksen esityksen mukaan merkitystä seuraavilla asioilla.

Teleyrityksen siirtovelvoitteen laajuutta on kavennettu lainsäädännöllä perustuslakivaliokunnan esittämän arvioinnin jälkeen.

Siirtovelvoitekanavien määrä on laskenut 12:sta 7:ään. Suomen siirryttyä digitaalisiin televisiolähetyksiin teleyritysten siirtovelvoite rasittaa kaapelitelevisioverkon välityskykyä vähemmän kuin analogisten televisiolähetysten aikana. Oikeasuhtaisuuden arvioinnissa on myös korvauksen suuruudella merkitystä.

Sitten vielä lopuksi, puhemies, tämä hinta-asia, mikä yleensä on se kiinnostava. Kopiosto on 23.11. tänä vuonna ilmoittanut opetus- ja kulttuuriministeriölle, että Kopioston vuonna 2010 ilmoittama kanavakohtainen tariffitaso 0,03 senttiä kuukaudessa on lähtökohtana myös tulevissa tariffikeskusteluissa, eli vuoden 2010 jälkeen tapahtunut kustannusten nousu ja inflaatiokehitys huomioon ottaen tariffi nousisi Kopioston mukaan enimmillään 0,0328 euroon. Tällä tariffilla laskettuna kotitalouksien kokonaiskorvaukset siirtovelvoitteen alaisten televisiokanavien edelleen lähettämisestä olisivat vuodessa enimmillään 4,1 miljoonaa, ja yksittäiselle kotitaloudelle korvausoikeuden palauttaminen lakiin merkitsisi enintään 2,75 euron vuotuista kustannusta. Hallituksen esityksessä on katsottu, että tämänsuuruista korvausta ei voida pitää kohtuuttomana yksittäisten kotitalouksien kannalta eikä varsinkaan sitten suhteessa korvausvelvollisten eli teleyritysten liiketoimintaan.