6) Hallituksen esitys laiksi toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta
ja väliaikaisesta muuttamisesta
Valto Koski /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mitä äskeiseen keskusteluun
tulee, niin kysymyksessähän oli Kainuun hallintokokeiluun
liittyvä laki, johonka en halua enempää palata.
Tietysti on mahdollisuus edustajien käydä laajempaakin
keskustelua, ja toivon, että se aika vielä erikseen
tulee.
Mitä nyt tähän hallituksen esitykseen 167/2004
vp tulee, on ensinnäkin todettava, että tätä esitystä valiokunnassa
käsiteltäessä oltiin jo yhdessä vaiheessa
sitä mieltä, että pitäisi hylätä koko
laki sen takia, että ne kokeilutulokset, jotka tähän
asti tästä kokeilulain tuloksena on saatu, eivät
kauheasti puoltaneet sitä, että tämän
lakiesityksen osalta olisi pitänyt jatkoa tehdä.
Nyt kuitenkin sitten ajateltiin, että jos tämä laki
kokonaan hylätään, niin niille henkilöille,
kansalaisille, jotka ovat tämän lain sisällöstä jotakin
hyötyneet, voisi olla aika ikävä viesti
se, että kokonaan poistetaan siinä laissa olevat
kohdat, joista kuitenkin joillekin ilmeisesti on ollut jotakin apua.
Tässähän ehdotetaan muutettavaksi
toimeentulotuesta annettua lakia niin, että jatketaan tätä kokeilua,
jossa jätetään ansiotulosta ottamatta huomioon
tietyt asiat tukea myönnettäessä. Tämän
ehdotuksen mukaan, joka on siis jatkoa nyt voimassa olevalle laille,
huomioon ottamatta jätettäisiin 20 prosenttia
toimeentulotukea hakevan henkilön tai perheen ansiotuloista,
kuitenkin enintään 100 euroa kuukaudessa. Kun
tätä asiaa pohdittiin asiantuntijakuulemisten
jälkeen, valiokunta tuli siihen johtopäätökseen,
että 20 prosenttia voisi siellä säilyä ja
sitten nostettaisiin tätä 100 euron määrää,
joka on nykyisessä laissa, 150 euroon. Tästä syntyi
sitten yksimielinen valiokunnan kanta, jolloinka ainakin siltä osin
voisi kuvitella, että tähän lain kannustavuuteen myönteisesti
voitiin vaikuttaa.
Tässä on sen lisäksi tietysti aika
merkittävä asema kuntien sosiaalitoimen päätöksillä,
koska asiantuntijakuulemisten yhteydessä tuli korostetusti
esille se, mikä tavallaan on yksi peruste sille, että valiokunta
harkitsi jopa tästä luopumista, että samalla
tästä 20 prosentin ja 100 euron käytännöstä on
tullut kuntien päätöksenteossa tällainen
pysyvä kaavamaisuus, jolloinka etuoikeutettu tulo voi joissakin
tapauksissa jopa heikentää työssäkäyvien
toimeentulotuen asiakkaiden tilannetta. Sen takia tämä 50
euron lisäys sinne otettiin, jos sillä olisi sitten
tämän lain osalta jotakin myönteisempää merkitystä.
Kun valiokunta on valtion tulo- ja menoarviota koskevassa lausunnossaan
valtiovarainvaliokunnalle kiinnittänyt keskeisesti huomion
niihin asioihin, jotka varmasti nousevat nyt tulopoliittisen kokonaisratkaisun
yhteydessä tehtävän veropaketin ohella
keskusteluun — köyhyyden ja syrjäytymisen
sisältökysymyksiin ja muun muassa 7 prosentin
omavastuun asianmukaisuuteen ja muihin, kuten työmarkkinatuen
korotustarpeisiin jne. — niin valiokunta on niitä jonkun verran
lausunnossaan avannut.
Tavoitteena kuitenkin on edelleen se, että ensi keväänä kokonaisuudessaan
tämän perhepoliittisen uudistuksen yhteydessä ja
sitten niin sanotun Skogin työryhmän selvityksen
yhteydessä, jossa työmarkkinatukea harkitaan uudelleen,
voitaisiin tämä koko köyhyyspaketti,
niin kuin valiokunta on näitä päätöksiään
linjannut, ottaa yhteiseen tarkasteluun ja samalla tarkastella näiden tuloloukkujen
vaikutuksia sosiaaliturvaan henkilötasolla. Nämä seikat
on haluttu, vaikka ne ei suoraan tähän lakiin
sisältyneetkään, nostaa esille sen takia,
että tulee korostetusti esiin sosiaaliturvan matalan tason
merkitys ja sen korottamisen merkitys erityisesti niiden ihmisten
kohdalla, joilla on toimeentulovaikutuksia tämän
matalan tason takia.
Oikeastaan tässä ei sen kummempaa ole. Valiokunta
ehdottaa, että tämä laki hyväksytään muuten
muuttamattomana, paitsi että 11 §:n 3 momentti
tulisi kuulumaan niin, että säännöksen määräaikaisen
soveltamisen aikana ansiotulot voitaisiin jättää huomiotta
150 euroon saakka. Valiokunta ehdottaa lisäksi voimaantulosäännöksen
sekä johtolauseen teknistä selkiyttämistä väliaikaisen
muutoksen osalta. Myöskin seurantaa halutaan korostaa niin,
että kun kokeilu nyt jatkuu, niin sinä aikana
vielä tarkemmin paneuduttaisiin niihin kohtiin, joita aikaisempi
seuranta on jo jossakin määrin valottanut.
Ikävältä tuntuu se, että vaikka
me olimme näistä köyhyyden ja syrjäytymisen
ongelmista pitkälti yhtä mieltä, niin
siitä huolimatta tähän käsittelyyn
liittyi vastalause ja ponsiesitys, jotka varmasti esitellään
niiden osalta, jotka ovat tämän vastalauseen allekirjoittaneet.
Mielestäni tähän lakiin, vaikkakin 11 § sen
mahdollistaa, näitä asioita ei voida laajemmin
ottaa. Niinpä valiokunta onkin päättänyt
omalta osaltaan, että näitä asioita jatketaan
oman linjauksen mukaisesti. Tältä osin ei ole
muuta sanottavaa.
Marjaana Koskinen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Liittyen tähän vastalauseeseen,
pykälään 11, esitän vastalauseen
mukaisen muutosesityksen, että lapsilisiä ei oteta
tuloina huomioon toimeentulotukinormilaskelmassa. Teen sen esityksen.
Muutama peruste siihen:
Vuodesta 94 lähtien on leikattu toimeentulotukiperheiltä noin
140 miljoonaa euroa tätä kautta. Paavo Lipposen
ykköshallituksen aikaan tehtiin asumiskulujen 7 prosentin
omavastuu, joka on leikannut 42 miljoonaa euroa. Tämä on
puolet varallisuusverosta. Jos nyt ajatellaan, että voidaan
rikkaille antaa, niin annetaan köyhille edes puolet siitä.
Sen takia teen tämän ehdotuksen. Käyn
laajemman keskustelun, kun asia tulee kakkoskäsittelyyn.
Tällä kertaa on kiire.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Vastalauseen toisena allekirjoittaneena kannatan ed.
Koskisen tekemää esitystä. Tässä on
kysymys nyt siitä, että lapsilisää saavat
perheet, jotka saavat myös toimeentulotukea, voisivat saada lapsilisän
korotukset, kun niitä tulee. Kaikki muistamme, että edellisen
lapsilisien korotuksen yhteydessä kävi niin, että kaikkein
köyhimmät eli toimeentulotukea saavat toki saivat
sen korotuksen, mutta siitä tuleva hyöty tietysti
leikkaantui, koska tämän kytkennän vuoksi
vastaavasti toimeentulotuki pieneni. En usko, että kukaan tässä salissa
rehellisellä mielellä istuva kaipaa erityisiä perusteluita
sille, että tällainen tilanne ei voi olla millään
tavoin oikeudenmukainen.
Toisekseen ed. Koskinen viittasi tähän asumismenojen
omavastuuseen toimentulotuen määräytymisen
osalta. Vaikka se pykälä ei ollut auki, pidimme
kuitenkin välttämättömänä kirjoittaa
siitä ponsiesityksen vastalauseeseen, koska se on todennäköisesti
tällä hetkellä pahin syrjäytymistä ja
köyhyyttä tässä maassa aiheuttava lakipykälä.
Sen enempää sitä perustelematta — saatan
sen myös tehdä toisen käsittelyn yhteydessä — totean
vaan, että tältäkin osin vastalause on
perusteltu, toisin kuin valiokunnan puheenjohtaja esitti. Vaikkakin
toki myönnän, että valiokunnan mietintö sinänsä on
kohtuullisen asiallisesti kirjoitettu, niin se oli kirjoitettu viime vuonna
ja niin se oli kirjoitettu sitä edellisenäkin vuonna.
Tässä on aivan sama ilmiö, mihin viittasin
jo eilisten lakiesitysten käsittelyn yhteydessä.
Me toistamme toistamasta päästyämme näitä yksivuotisia
lakeja, joilla köyhintä kansaa kuritetaan. Siihen
olisi syytä saada muutos.
Ensimmäinen varapuhemies:
Pyydän huomauttaa, että huomenna yksityiskohtaisen
käsittelyn yhteydessä tulee tehdä esitykset
näistä muutoksista.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on
tullut jo esille, kysymys on köyhyydestä, syrjäytymisestä ja
perhepolitiikasta. Voi sanoa, että jos siitä paljon
on puhuttu, että meillä vahvistetaan lapsiperheitten
asemaa ja yleensä perhepolitiikkaa, tämä on
yksi surullinen huomio siitä, että näin
ei tapahdu. Tässä on kysymys kokeilulaista, jota
vielä on tarkoitus soveltaa tuonne vuoteen 2006. Kun tätä on
jo seurattu tämän kokeilun aikana, kun se on ollut,
niin täällä todetaan, valiokunnan kannanotoissakin
se on, että niitä tavoitteita, joita sille asetettiin,
mitä sen ajateltiin myönteistä tuovan,
tämä uudistus ei ole tuonut.
Tietenkin se on syynä, että meidän
sosiaaliturvamme matala taso on yksi ongelma, ja valiokunnan mietinnössä on
muitakin — mitkä ovat nämä yhteensovittamisen
ongelmat ja tiedotuksen jne. — mitkä ovat tuottaneet
sen, että tällä ei ole mihinkään
myönteisiin tuloksiin päästy. Olen todella
mukana tässä vastalauseessa ja erityisesti myös
sen ponsiosassa, jossa on tämä, että hallitus
selvittää pikaisesti mahdollisuuden toimeentulotuen
tasokorotukseen ja että toimeentulotuen asumiskulujen 7
prosentin omavastuuosasta luovutaan. Tähänhän
liittyen on ollut lakialoitteitakin. Tässä tietysti
se esitys, mikä tuossa pykälämuutoksessa
on, on aika laaja, mutta näen, että nämä lapsiperheet
ansaitsevat sen kaiken.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Tämän sosialidemokraatti-
ja keskustajohtoisen hallituksen, jossa myöskin Rkp on
mukana, ehdoton häpeäpilkku on se, että kun
lapsilisiä korotettiin 10 euroa lapselta, niin tätä korotusta
eivät saaneet Suomen kaikista köyhimmät
lapsiperheet. Minusta se on niin suuri häpeä,
että minä en voi käsittää,
miten tämä eduskunta on voinut sellaisen hyväksyä.
Hallituspuolueen kansanedustajat, jotka nyt istutte täällä,
pistäkää käsi sydämelle — menikö tämä oikein?
Tämä ei tapahtunut vahingossa. Ei, tämä tapahtui
aivan tarkoituksella. Nimittäin ministeri Hyssälältä useaan
kertaan kysyin kyselytunnilla, aiotteko te hoitaa niin, että myöskin
nämä kaikista köyhimmät lapsiperheet
edes tämän 10 euron korotuksen saisivat — niin
ei. Ei ollut kuulemma rahaa. Sen sijaan kansanedustajan tulotasolla
ja vieläkin paremmilla tuloilla olevat henkilöt
kyllä saivat tämän 10 euron korotuksen
lapsilisiinsä. Minusta se kuvaa kyllä hyvin paljon
tämän hallituksen ja hallituspuolueiden kansanedustajien
arvomaailmaa, että edes valtiovarainvaliokunnassa, joka
käsittelee budjetin eduskunnassa, tätä asiaa
ei korjattu.
Tämän lain yhteydessä se olisi voitu
korjata edes nyt. Mutta siihen sosiaali- ja terveysvaliokunnalla
ei ollut halukkuutta. Minusta se on ihan käsittämätöntä.
Ed. Rehula varmasti tulee sen sitten täällä vielä tänään
selvittämään, miksi tätä 10:tä euroa
ei voitu näille kaikista köyhimmille lapsiperheille
tässä yhteydessä antaa. Kaikista huvittavintahan
tässä oikeastaan on se, että me odotamme,
että nämä kaikista köyhimmätkin lapsiperheet
ja muut ihmiset kävisivät äänestämässä.
Miksi he kävisivät äänestämässä,
kun heitä tällä tavalla kohdellaan eduskunnassa?
Mutta ehkä joidenkin tavoite onkin se, että nämä kaikista
köyhimmät ihmiset eivät menekään äänestämään,
ja kannustinloukkutyöryhmällähän,
jonka ed. Soininvaara varsin hyvin muistaa vuoden 1995 jälkeen,
oli juuri tämä ajatus, että nämä kaikista
köyhimmät lapsiperheet pistetään
vaikeuksiin, ja silloin oppositiossa ollut keskustapuolue minun
käsittääkseni vastusti niitä toimia,
ainakin toivon niin, että se vastusti, en voi ihan varmaksi niin
sanoa.
Valiokunnan puheenjohtaja, ed. Valto Koski äsken tuossa
sanoi, että tämä laki ei ole saavuttanut
niitä tavoitteitaan tämän etuoikeutetun
tulon suhteen, mitä oli tavoiteltu. En tiedä,
mitä kaikkea tässä on tavoiteltu, kun
ei ollut mahdollisuutta varajäsenenä kaikissa
kokouksissa olla läsnä, mutta tiedän,
että monet ihmiset ovat saaneet työstään
edes tämän 100 euroa palkaksi, kun tämä etuoikeutettu
tulo on ollut olemassa.
Minulla on esimerkki, olen avustanut henkilöä — valittanut
niin pitkälle kuin se on mahdollista — joka oli
seitsemän päivää työssä.
Hän oli sitä ennen työmarkkinatuella
ollut ja toimeentulotukiasiakas. Hän pääsi
seitsemän päivän työhön,
ja hänen toimeentulotukensa leikattiin kahdelta kuukaudelta
eteenpäin, vaikka toimeentulotukioppaassa kerrotaan, että vain
poikkeustilanteissa, jos tulee urakkapohjia tai tulee jotakin tällaista
ylimääräistä tuloa sille ajalle
tai joku perintö- tai ylimääräinen
tulo, se voidaan jaksottaa pitemmälle ajalle kuin tämä normaali
tulo on ollut. Mutta kyseisessä kaupungissa on normaali tapa,
että se jaksotetaan kahdelle kuukaudelle. Ajatelkaa, seitsemän
päivän työtulo, ja tälle henkilölle
ei jäänyt käteen mitään
muuta kuin tämä 100 euroa, jonka tämä etuoikeutettu
tulo toi. Arvatkaa mitä tämä henkilö sanoi:
Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun hän
lähtee töihin, koska hänelle ei jää tästä mitään.
Sitäkö me olemme ajaneet, sellaistako toimeentulotukijärjestelmää me
olemme ajaneet?
Minun mielestäni silloin, kun tämmöisiä säännöksiä laaditaan
kunnissa, se tarkoittaa sitä, että siellä ei
ole ollenkaan käsitystä kokonaistaloudesta, koska
nythän pitäisi kannustaa ihmisiä menemään
töihin, ja jos on kysymys vain seitsemän päivän
tulosta, niin hyvä jos tarvitsee ottaa ylipäätään
ollenkaan sitä huomioon toimeentulotuessa. Tässäkin
tapauksessa henkilö kerkesi jo käyttää tämän
rahan, ennen kuin hän tiesi kahden kuukauden kuluttua,
että toinenkin kuukausi vielä häneltä leikataan
tätä toimeentulotukea. No, sehän oli
tietenkin ruokarahasta sitten pois.
Nyt täytyy antaa kiitokset ed. Soininvaaralle siitä,
että hänen aikanaan edes tämä 100
euron etuoikeutettu tulo tähän hyväksyttiin,
tai hänen ehdotuksestaan. Eli on mahdollisuus kyllä myöskin
parantaa näitä lakeja, jos on siihen halukkuutta
riittävästi. Näitten ehdotusten yhteydessä on
tietysti mahdollisuus asettaa toiveita, ja nyt kyllä on
nähtävissä jo, kun on 10 vuotta eletty sitä aikaa,
kun on tämä asumisen 7 prosentin omavastuu ollut
tässä toimeentulotuessa, että sillä ei
ole ollut mitään muuta vaikutusta kuin se, että nämä ihmiset
saavat sen 7 prosenttia vähemmän käteen
rahaa. Ei heillä ole ollut mahdollisuutta muuttaa pienempiin
asuntoihin, ei monessa paikassa edes ole tarjolla sellaista.
Käsittämättömintähän
tässä on se, että vaikka ihminen muuttaisi
pienempään asuntoon, vaikka kuinka pieneen luukkuun
muuttaisi, niin silti yhä edelleen häneltä tämä 7
prosenttia peritään. Jos sillä olisi
kannustinvaikutusta tavoiteltukaan, niin silloinhan olisi pitänyt
tehdä niin, että jos tavoite oli, että henkilöt
muuttavat pienempiin asuntoihin, niin silloinhan olisi pitänyt
tämän muuton jälkeen lopettaa tämä leikkaus — mutta ei.
Haluammeko me, että lapsiperheet esimerkiksi muuttavat
pienempiin asuntoihin? Eivätkö tänä päivänä Suomessa
lapsiperheet asu liiankin ahtaasti? Niin kuin tuossa aikaisemmassa
selontekokeskustelussa viime viikolla totesin ryhmäpuheenvuorossa,
lapsiperheet asuvat ahtaasti ja kun lapset ovat muuttaneet pois,
sen jälkeen asutaan leveästi. Keskimäärin
se näyttää sitten kohtuullisen hyvältä,
mutta onko se hyvä asia nyt näin?
Nyt olisi minusta aika tarkastella näitä kannustinloukkutyöryhmän
aika ikäviä aikaansaannoksia niin, että poistettaisiin
ne huonot lait, jotka silloin lama-aikana ja välittömästi
laman jälkeen tehtiin, kun nyt voidaan myöskin
arvioida, ovatko ne tavoitteet toteutuneet vai ei. Tunnustan tässä,
että olen ollut mukana tekemässä niitä. Ei
ollut kovin helppoa silloin vastustaa, vaikka kuinka yritimme, ja
oli tiedossakin se, että kaikki ei mene nyt oikein. Mutta
nyt viimeistään pitäisi katsoa peiliin
ja katsoa, että myös näiden kaikista
köyhimpien perheiden ja myöskin yksittäisten
henkilöiden, jotka joutuvat menemään toimeentulotukiasiakkaiksi,
elämää hieman kohennettaisiin eikä pelkästään
hyvätuloisimpien, joilta varallisuusveroa nyt ollaan kokonaan
poistamassa.
Osmo Soininvaara /vihr:
Arvoisa puhemies! Haluaisin kommentoida tätä väitettä,
että nyt käsittelyssä oleva kokeilulaki
ei olisi ollenkaan vastannut niitä tavoitteita, joita sille
on asetettu. Sille ensinnäkin asetettiin aika monta tavoitetta ja
sitä tavoitetta, että se edistäisi toimeentulotuella
olevien työllistämistä, ei ole pystytty
vielä tutkimaan ollenkaan. Väitän, että sen
tutkiminen muutenkin on aika vaikeata.
Mutta toinen tavoite siinä oli yksinkertaisesti edistää oikeudenmukaisuutta,
ja ehkä, jos ed. Huotarin esimerkkihenkilö ei
olisi saanut sentin senttiä siitä työssäkäymisestä,
kyllä hän olisi ollut varmasti vielä vähän
katkerampi siitä asiasta. Kyllä minusta jollakin
tavoin on oikein, että jos sosiaaliturvalla oleva ihminen
tekee töitä, myös hän saisi
tästä työstä itselleen sentään
jotakin. Kyllä tämä on yksinkertaisesti
vaan oikeudenmukaisuuskysymys. Pidän myös aika
päivänselvänä, että se
jollakin tasolla vaikuttaa myös näihin työhaluihin,
saako siitä yhtään mitään
itselleen vai edes jotakin.
Sitten, arvoisa puhemies, kun tämä 7 prosentin
omavastuu tähän tuli, silloinhan toimeentulotukea
myös pikkuisen nostettiin, mutta lopputulos oli sen ajan
hengen mukaisesti, että niin kuin kaikkia muitakin etuisuuksia
oli leikattu, myös tätä leikattiin. Jos
tuo leikkaus haluttaisiin perua, silloin pitäisin parempana
nostaa toimeentulotuen normia kuin poistaa kaikki omavastuu vuokrista
yksinkertaisesti sen takia, etten luota oikein vuokranantajien moraaliin.
Pääkaupunkiseudulla, missä nämä ongelmat
ovat ehkä kaikista vaikeimpia, tämä 7
prosenttia ei ole se olennainen asia vaan vuokrakatto ja se suurin
mahdollinen vuokra, jonka kunta maksaa. Vuokranantajat näyttävät
olettavan, että toimeentulotuessa on noin 25 euroa klappia,
koska kaikki vuokrapyynnöt ovat toimeentulotuen normi plus
25 euroa.
Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:
Arvoisa puhemies! On kyllä kovin vaikea ymmärtää sitä viestiä,
mitä täällä puhutaan muun muassa opposition
suunnasta, että köyhintä kansaa tällä lailla
nyt kuritetaan. Tämä on kuitenkin laki, jossa
on hyvin paljon positiivisia piirteitä, ja tällä pyritään
nimenomaan kannustamaan niitä ihmisiä, jotka elävät
viimesijaisen toimeentuloturvan varassa. Tämän
lisäksi valiokunta kuitenkin sai parannettua esitystä niin,
että tätä rajaa nostettiin 100 eurosta
150 euroon. Minun mielestäni työllisyys on parasta
perusturvaa, ja meidän päättäjien on
kaikella tavalla kannustettava ihmisiä nimenomaan työn
pariin.
Valiokunnan käsittelyssä tuli ilmi, että kunnissa
on kyllä kovin kirjava käytäntö,
ja sen takia tähän mietintöönkin
on lisätty kohtia, joilla halutaan selkiyttää ohjeistusta.
Tämän lisäksi valiokunta korosti myös
seurannan merkitystä. Seurantaa on jo tähän
asti tehty, mutta jatkoa ajatellen sitä tulee vieläkin
entisestään tehostaa. Valiokunnan mietinnöstä voi
lukea myös hyvin selkeästi niitä ajatuksia,
jotka tukevat niitä epäkohtia, mitä täälläkin
on nostettu esille. On kohtia, joihin myös valiokunta haluaisi
puuttua toimeentuloturvan osalta, mutta toivottavasti tähän palataan,
kun tämä kokonaisselvitys saadaan eduskuntaan.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Laki toimeentulotuesta annetun lain 11 §:n
muuttamisesta — olen yksi sen muuttamisen allekirjoittajista.
Tällähän yritetään
poistaa köyhyyden syitä Suomesta. Pienien etuuksien
korottamisella on tärkeä rooli köyhyysongelmien
voittamisessa, sillä useitten eri tutkimusten mukaan köyhyyden pääsyy
ei ole vain pitkään jatkunut työttömyys vaan
myös perusturvan riittämätön
taso. Hallitus on luvannut korottaa lapsilisiä ensimmäisen
lapsen osalta mahdollisesti jopa 10 eurolla kuukaudessa. Lapsilisien
korottaminen tulee varmaankin tarpeeseen monissa pienituloisissa
perheissä. Muodollisesti kaikki lapset kyllä saavat
lisää, mutta toimeentulotuen varassa eläviltä perheiltä maksettu
lapsilisä vähennetään suoraan
toimeentulotuesta. Täten ne perheet, jotka lapsilisiä eniten
tarvitsevat, eivät lainkaan hyötyisi suunnitelluista
lapsilisien korotuksista.
7 prosentin omavastuusta sanoisin, että se on Stakesin
tutkijoittenkin mukaan yksi suurimpia syitä Suomessa olevaan
köyhyyteen. Toinen tapa, millä voitaisiin vaikuttaa
pienituloisten ja köyhien ihmisten asiaan, on laatia Suomessa
väliaikainen vuokrakatto. Asumiskustannukset ovat erittäin
suuria, ainakin kasvupaikkakunnilla, kuten Jyväskylässä,
kotikaupungissani, ja myös Helsingissä ja muualla.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Ed. Huotari piti edellä erinomaisen
puheen köyhimpien lapsiperheiden puolesta. Olen kyllä hänen kanssaan
samaa mieltä siitä, että tämä on
se ryhmä, johon tulisi erityinen huomio nyt kiinnittää varsinkin,
kun näyttää olevan myös liikkumavaraa
järjestellä uudella tavalla tätä talouden
ylläpitoa.
Toimeentulotuen asumiskulujen 7 prosentin omavastuun poistaminen
on mielestäni oikea tavoite ainakin osittain toteutettuna.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on useita vuosia peräjälkeen
ehdottanut omassa tasapainotetussa vaihtoehtobudjetissaan, että tämä omavastuu puolitettaisiin.
Jäin vain miettimään, kun ed. Huotari
peräänkuulutti ja aloitti puheensa peräänkuuluttamalla
eduskunnan moraalia asioista päätettäessä.
Tätä samaa kysymystä olen itse kymmenen
vuoden ajan täällä ihmetellyt, ja valitettavasti
on todettava, että juuri tämä esitys
toimeentulotuen asumiskulujen 7 prosentin omavastuusta tuli sen
hallituksen toimesta, jossa myös vasemmistoliitto istui,
eli vasemmistoliitto oli avainasemassa vaikuttamassa tähänkin
kysymykseen ja täällä myös äänesti
näitä kristillisdemokraattien ehdotuksia vastaan
kahdeksan vuoden ajan myös tämän kysymyksen
suhteen. Mutta hyviä puheita olette nyt puhuneet, ja toivotaan,
että tämä asia lähtisi vihdoin
edistymään.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Päivi Räsänen
oli täysin oikeassa siinä, että vasemmistoliitto
oli avainasemassa silloin, kun tätä 7 prosentin
omavastuuta oltiin tekemässä. Nimittäin
kokoomus, vihreät ja sosialidemokraatit ajoivat 20 prosentin
omavastuuta. Silloisen ministerin Terttu Huttu-Juntusen ansiosta
yön pimeinä tunteina, kun Ben Zyskowicz oli jo
kerennyt lähteä pois neuvotteluista, se saatiin
sitten laskettua 7 prosenttiin, joka sekin oli vielä korkea
mutta kuitenkin parempi tulos kuin se, että olisi leikattu
20 prosenttia, mikä olisi ollut täysi katastrofi
näille perheille. Sen vuoksi olemme nyt tässä vasemmistoliiton
vaihtoehtobudjetissa esittäneet, että poistaisimme
tämän kokonaan, koska meidän mielestämme
se oli silloin jo virhe, mutta nyt ennen kaikkea meidän
vaihtoehtobudjetissamme tähän kyllä riittää rahaa,
mutta hallituksen oikeassa budjetissa ei näy riittävän rahaa.
Ed. Moilanen-Savolaiselle sanoisin: En ole väittänyt
sanallakaan, että tässä laissa oleva
muutos nostaa tämä etuoikeutettu tulo 100:sta 150:een
olisi huono, vaan sanoin, että tämän
lain yhteydessä olisi ollut täysi mahdollisuus
korjata se 10 euron lapsilisän menetys, jonka nämä toimeentulotukiasiakkaat
ovat menettäneet. Täytyy kuunnella, miten asioista
puhutaan. Kyllä minä sen verran olen näihin
perehtynyt, että en puhu ihan mitä sattuu.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Keskustelussa valiokunnassa sekä nyt
siinä, mikä näkyy valiokunnan kannanotoissa,
kyllä minusta selkeästi tulee esille se, että siihen,
mitä tällä kokeilulla tavoiteltiin, ei
ole päästy. Täällä se
selkeästi sanotaan ja todetaan näistä kokeilun
vaikutuksista, koska seurantatutkimus, kesäkuussa 2004
julkaistu, osoittaa sen, että tavoitteisiin ei ole päästy.
On hyvä, että se on tänne kirjattu, ja se
on minusta hyvä todeta. Niin kuin tässä sanotaan,
ikään kuin tämmöisestä teknisestä lain muutoksesta
on sitten kysymys. Silloin kaikki se, mitä ajatellaan tämän
lapsiperheille tuovan, jää syrjään.
Kyllä todella kiitos ed. Huotarille ajatuksista lapsiperheiden
näkökulmaan! Kyllä tämä on
juuri sellainen laki, jonka yhteydessä pitää ajatella näitä arvoasioita
vähän syvemmin ja tietenkin nähdä,
että tässä nyt tehtiin myönteinenkin
muutos tähän, korotettiin 150:een saakka tätä ansiotuloa,
mikä otetaan huomioon. Mutta tämä perusperiaate,
mikä tämän lain kohdalla on, pitää nostattaa
esille, ja se on se ongelma, että köyhyyttä ja
syrjäytymistä tapahtuu lapsiperheissä tämän lain
jälkeen.
Jaana Ylä-Mononen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Halusin nimenomaan myöskin
tämän lain myönteisistä kohdista
nyt ottaa puheenvuoron, kun syntyi kieltämättä käsitys,
että tässä olisi nyt kaikki menossa vaan
jotenkin huonoon suuntaan. Kyllä tämä ed.
Huotarin täsmennys ja korjaus oli oikein tervetullut. Minä näen
ihan merkittävän eron siinä, että nyt
tämä summa on muuttunut 100 eurosta 150 euroon.
Muistan varsin hyvin viime kaudella tämän periaatteellisen keskustelun
sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tästä asiasta.
Kyllä silloin ykskantaan mielestäni todettiin,
että tämän tyyppistä korjausliikettä on helppo
olla kannattamassa, kannustaa työntekoon, kannustaa ansioon,
pieneenkin. Tietenkään tällä yksityiskohdalla
ei koko toimeentulotukiproblematiikan ongelmia ole mahdollista korjata.
Virpa Puisto /sd:
Arvoisa puhemies! Kuuntelin tätä keskustelua
huoneessa ja totesin, että joku raja on silläkin,
miten asiat vääristyvät vuosien aikana.
Kun ed. Huotari kuvaili, miten asumistuen omavastuuosuus on päätetty,
eduskunnan pöytäkirjoista nyt löytyy,
että te äsken puheessanne väititte, että sosialidemokraatit
olivat ajamassa 20 prosentin omavastuuta. (Ed. Huotarin välihuuto) — Te
olitte äsken sanomassa, että eduskunnassa sosialidemokraatit
olivat sitä ajamassa. — Olemme olleet molemmat
siinä samassa valiokunnassa. Olen toiminut itse silloin
puheenjohtajana, joten tiedän, miten se asia on hoitunut.
Sitä on silloin prosentti prosentilta neuvoteltu alas.
Viimeinen kohta, johon se pysähtyi, oli se 7. Tiedän,
kun olen pitänyt kampea kädessä. Jos
siihen ei olisi pysähtynyt, se olisi kokoomuksen toimesta
vedetty takaisin sinne 20:een. Se oli tavoite. Tavoite oli se. Tämä 7
oli tiukkojen neuvottelujen, kovan vääntämisen
tulos. Silloin sovittiin, että tätä jäädään
seuraamaan.
Se, mitä täällä on puhuttu
siitä, että se ei toimi, pitää paikkansa.
Se ei toimikaan. Sosiaalivaliokunnan lausunto kertoo asiantuntijalausunnoista,
että tämä ei ole kannustava eikä tämä ole kuin
köyhyyttä lisäävä.
Toivonkin, että vielä tällä kaudella,
eikä kukaan ole vielä sanonut, ettei vaikka ensi
vuoden budjettiin, löytyisi määräraha,
josta on arvioitu, että se on noin 43—45 miljoonaa
euroa, joka on, kuten täällä on tänään
todettu, vain varjo siitä, jos voidaan 120 miljoonaa ottaa
varallisuusverosta. Johan meillä pitää olla tämäkin
raha.
Toinen asia on se, että täällä kerrottiin,
että kukaan ei ole kokenut huonoa omaatuntoa hallituksessa
siitä, että kun lapsilisiä nostettiin,
toimeentulotukea saavat eivät sitä saaneet. Sekään
ei ihan pidä paikkaansa. Olen ainakin itse jättänyt
rinnakkaislakialoitteen, että sitä ei olisi yhteensovitettu
toimeentulotuen kanssa. Olen hyvin voimaperäisesti tehnyt
sen kanssa töitä. Sille, että sosiaalivaliokunta
ei halunnut sitä käsitellä, en voi edustajana
mitään, kun en ole sen valiokunnan jäsen.
Tämä jääköön
pöytäkirjoihin.
Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Toivotan ed. Puistolle menestystä,
kun hän yrittää ensi vuoden budjetissa saada äsken
kuvaamaansa tilannetta parannetuksi, ja voin omalta osaltani luvata,
että kun se esitys sitten tänne tulee, niin kokoomus
tulee sitä tukemaan. (Eduskunnasta: Oho!)
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Kerroin äsken tilanteen, mikä oli
kannustinloukkutyöryhmässä.
Kannustinloukkutyöryhmässä kaikki muut
hallituspuolueet ajoivat sitä 20 prosenttia. Olin nimittäin
pettynyt siihen, että siellä, kannustinloukkutyöryhmässä,
sosialidemokraattien edustaja ei ollut valmis tukemaan silloin ministerinä ollutta
Terttu Huttu-Juntusta. Kun näin niitä papereita,
mitä sieltä tuli aikoinaan, niin kyllä täytyy
sanoa, että hirvitti niitä lukea. Nimittäin
jos lapsien lukumäärä perheessä ylitti
kolme, niin se oli kauhistus. Minusta se on ihan käsittämätöntä,
että viime viikolla kun puhuttiin perhepolitiikasta, me
olemme nyt siinä tilanteessa, että me olemme eduskunnassa
tehneet sellaisia ratkaisuja, jotka ovat johtaneet siihen, että lapsiperheet
kokevat, että heitä ei arvosteta. Mutta en ole
puhunut siitä, että eduskunnan valiokunnassa sosialidemokraatit
olisivat olleet vastustamassa. En sanallakaan ole sitä sanonut
ja tiedän sen, kun olen itse istunut myöskin siinä valiokunnassa,
että yhteistyössä pyrimme siihen, ettei
olisi tätäkään tarvinnut tehdä,
mutta siellä hallituksen kannustinloukkutyöryhmässä tilanne oli
toinen.
Sitten sanoisin vielä ed. Puistolle, että minä ihan
oikeasti luotin silloin, kun budjetti oli valtionvaroissa, silloin
kun tätä lapsilisää tehtiin, siihen,
että te saatte enemmistön tueksenne myöskin
omassa ryhmässänne ja sitten keskustassa. En tiedä,
mistä se oli kiinni. Silloin tässä pääsääntöisesti
istui vain keskustalaisia, kun äsken puhuin siitä ja
sanoin, että toivottavasti koette sydämessänne
sen nyt, että tämä muutos ei tullut,
mutta sen tiesin, että te kyllä yrititte siinä parhaanne
tehdä.
Ed. Ylä-Mononen oli saanut sen käsityksen, että minun
mielestäni tämäkin 100 euron tulorajan
nosto 150:een olisi huono asia. Minähän kerroin
täällä oikein esimerkin siitä,
että jos edes tätä 100:a euroa ei olisi
olemassa, niin silloin niille ihmisille vasta huonosti kävisi,
koska heille ei jäisi mitään käteen
siitä työssäkäymisestä niitten
sosiaalitoimistojen alueella, jotka tulkitsevat sillä tavalla,
että työtuloa voi jaksottaa vaikka esimerkiksi
kahdelle kuukaudelle eteenpäin, ja käytännössä sillä tavalla
henkilö menettää sen työtulon
kokonaan. Minusta on hyvä, että valiokunta on
parantanut tätä 100:sta 150:een, mutta tämä perusongelma,
että köyhyyttä ei ihan oikeasti tässä hallituksessa
oteta vakavasti ja sen aiheuttamia seurauksia ei oteta vakavasti,
on se huoli, ja siitä kuvaavin esimerkki on tämä 10
euron lapsilisän vaikutus toimeentulotukea pienentävästi.
Valto Koski /sd:
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti: Nyt täytyy muistaa,
vaikka tässä nyt on avattu koko tämä sosiaalisektori,
että kysymys on vaan kokeilulain jatkamisesta, jonka sisälle sitten
voidaan näitä asioita uittaa vaikka kuinka paljon.
Kun totesin, että minä irrottaudun ainakin
siinä mielessä näistä arvostelun
kohteista ja valiokuntakin, ettemmekö me olisi tätä köyhyyden
ja syrjäytymisen ongelmaa ja koko probleemakenttää avanneet.
Meillä on sellainen valtion tulo- ja menoarvioon liittyvä lausunto,
jonka sisälle on nimenomaan laitettu kokonaisvaltaisesti
tämän köyhyyden ja syrjäytymisen
ongelmakentän selvittäminen, muun muassa 7 prosentin
asumistuen omavastuuosuuden poistaminen, työmarkkinatuen
tasokorotus, sen lisäksi sitten Skogin työryhmään
liittyen koko tämä työmarkkinatuen uudelleenarvioiminen
jne. Jos olisi menetelty, niin kuin vastalauseessa on esitetty,
että me olisimme sitten tämän yhden asian
sieltä irrottaneet, niin sitten me olisimme pallostelleet
tämän asian sellaiseksi, jota me emme halunneet.
Kyllä meidän täytyy jonkunlaista vastuullisuutta
valiokuntana tuntea siitä, että ykskaks heitetään
tällaisen kokeilulain yhteydessä 140 miljoonan
euron vuositason kustannukset koskeva esitys sinne sisään. Se,
jos mikä, osoittaa tietyllä tavalla vastuuttomuutta.
Näitä asioita pitää tarkastella
kokonaisvaltaisesti ja laajasti.
Vielä tähän perhepolitiikkaan, josta
niin paljon on puhuttu ja tutkijat ovat lapsiperheiden köyhyydestä puhuneet:
Se on yksi osa hallitusohjelmaa, johon me valiokuntana luotamme,
että se ensi keväänä tulee tänne
eduskuntaan sellaisena, että voidaan sitten puuttua tähän
kokonaisuudessaan ja nämä loukut ja muut selvittää laajemmin.
Virpa Puisto /sd:
Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Huotaria siitä,
että sain selvityksen, että kyse oli kannustintyöryhmästä — työryhmiä on
paljon tässä maassa ja niissä on erilaisia
edustajia. Ratkaisevampaa on se, miten kansanedustajat asioita käsittelevät
ja mikä on lopullinen laki. Se on se, joka tässä salissa
on merkityksellinen.
Sosiaalivaliokunnan puheenjohtajalle Valto Koskelle kiitos siitä,
että valiokunnan mietinnössä valtiovaroille
on tuotu esiin kaikki nämä köyhyysproblematiikat,
jotka luettelitte. Valitettavaa on se, että niillä papereilla
ja niillä teksteillä ei saa puoltakaan litraa
maitoa. Siksi odotan, että erittäin nopeasti ministeri
Mönkäre saa valmiiksi tiedon, että tätä köyhyysongelmaa
ratkaiseva työryhmä on jo perustettu, että siitä tulisi
tuloksia. Papereilla ei asioita ratkaista siitä huolimatta,
että itsekin olen tänään jättänyt
tunti sitten kirjallisen kysymyksen köyhien perheiden tukimuodoista.
Rakel Hiltunen /sd:
Arvoisa puhemies! Minä kuuntelin tätä keskustelua
huoneessani ja olin kyllä ed. Soininvaaran kanssa täysin
eri mieltä. Kyllä minusta nyt toimeentulotuen
7 prosentin omavastuun korjaaminen olisi aiheellista tehdä tämän
eduskunnan toimesta. Muistan, että silloin, kun tämä omavastuu
tuli käytäntöön, seuraavan viikon
aikana Helsingin Myllypurossa toimiva seurakuntien leipäjono
kasvoi 280 ihmisellä. Kun virallisesti sosiaalitoimen puolesta selvitettiin
kaiken kaikkiaan tätä asiakaskuntaa, tuli ilmi,
että hyvin paljon iäkkäät, pienellä eläkkeellä olevat
henkilöt olivat nimenomaan asumiskulujen ja pienen tulonsa
kanssa siinä tilanteessa, että tämä 7
prosentin omavastuu ylitti sen kynnyksen, jolloin jouduttiin menemään
leipäjonoon.
Kyllä minusta nyt eduskunta, joka varallisuusverosta
luopuu todennäköisesti, voisi kyllä ajatella,
että tämän kysymyksen ratkaiseminen olisi yksi
helpotus siihen suuntaan, että se helpotus kohdentuisi
kaikista heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Poliittinen kuvio toimeentulotuen asumiskulujen
7 prosentin omavastuuosuuden poistamisen suhteen näyttää nyt
hyvin mielenkiintoiselta ja toiveikkaalta. Oppositiosta vasemmistoliitto
ja kristillisdemokraatit kiirehtivät sitä ponnessa,
ja vaikutusvaltaiset sosialidemokraatit ovat täällä salissa
kannattaneet sen konkreettista poistamista ihan tämän
vaalikauden aikana, ja jopa kokoomuksen taholta tuli lupaus tukea
tätä uudistusta.
Herääkin kysymys, onko tässä nyt
sitten enää esteitä muualla kuin keskustassa,
eli olisi todella mielenkiintoista nyt keskustan edustajien suulla kuulla,
mitä mieltä keskustan piirissä ollaan. Onko
valmiutta lähteä korjaamaan tätä köyhien perheiden
epäkohtaa?
Jaana Ylä-Mononen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Haluan vielä jättää pöytäkirjoihin oman
mielipiteeni lapsiperheiden köyhyydestä.
Olen ymmärtänyt näin, että ei
köyhyys yksin esiinny sellaisissa perheissä, joissa
oltaisiin toimeentulotuella. Lapsiperheissä on aitoa köyhyyttä sellaisissa
tilanteissa, joissa ei haeta toimeentulotukea, vaan ollaan joko
yhden tai kahdenkin vanhemman taloudessa ja tulot vaan ovat niin
pienet, että siellä ei televisiolupaa makseta eikä lehtiä tilata,
niitä etuja, jotka katsotaan toimeentulotuen kautta automaattisesti,
että ne kuuluvat ihmisille ja ne toimeentulotuesta perheisiin tai
henkilöille sitten kustannetaan.
Tämä köyhyysasia ei ole yksin mikään
toimeentulotukiasia, tätä pitää katsoa
laajemmin. Siinä mielessä sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan
puheenvuoro oli erittäin tärkeä.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Nämä ed. Ylä-Monosen
mainitsemat perheet ovat oikeutettuja toimeentulotukeen, jos he
ovat niin pienituloisia, mutta kaikkihan eivät toki hae sitä tai
ehkä heillä on joitakin muita syitä,
etteivät halua mennä toimeentulotukiasiakkaiksi.
Ei ole kovinkaan kauaa siitä, kun muutama vuosi sitten
tehtiin tutkimus, että Suomessa olisi jopa 100 000
ihmistä ollut silloin toimeentulotukeen oikeutettuja henkilöitä,
jotka eivät sitä hae. Erityisesti eläkeläisissä näitä ihmisiä on
paljon, jotka ovat tulleet toimeen hyvin vähällä eivätkä lähde
sinne kunnan luukulle sitä hakemaan. Heille omissa muistoissaan
se on hyvin nöyryyttävä kokemus, jos
heidän pitäisi näin tehdä. Muun
muassa tutustuessani Myllypuron leipäjonoon eräs vanhempi
rouva sanoi, että hän mieluummin kerää vaikka
pulloja kuin lähtee toimeentulotukiasiakkaaksi.
Toivotan kyllä onnea ja menestystä hallituspuolueille,
teille, jotka ajatte tätä asiaa, että tämä 7
prosentin asumisen omavastuu saataisiin tästä pois.
Se auttaisi kaikkia köyhiä ihmisiä, myöskin yksinäisiä ihmisiä.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa puhemies! On hiukan vaikea kuunnella hallituspuolueiden edustajien
puheita nyt pienituloisten ja köyhien ihmisten puolesta,
kun muistetaan, että vain noin viikko sitten äänestettiin
täällä kansaneläkkeitten korottamisesta
ja siihen tuli 7 euroa. Muistutin silloin jo, että sillä saa
lihapullat tykötarpeineen tuolta kuppilasta. Samaan aikaan
täällä on peräänkuulutettu
eduskunnan moraalia. Tämä on pahinta kaksinaismoraalia,
mitä voi olla, että viikon sisällä keskustellaan
näin laidasta laitaan asioista.
Olisitte olleet kansaneläkkeitten korottamisen osalta
samaa mieltä, silloin minä hyväksyisin
tämän johdonmukaisena puheena.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Sillä, että me keskenämme
täällä väittelemme ja jähnäämme,
ne ihmiset, jotka leipää tarvitsevat, eivät
saa desiäkään maitoa sen leivän kanssa.
Mutta kun täällä kysytään
eri ryhmien kantoja, niin tässä joutuu toteamaan
väkisinkin ääneen, että toivon,
että ed. Puiston ja muutamien muiden sosialidemokraattien
mielipiteillä olisi sosialidemokraattien ryhmässä enemmän
painoarvoa. Nimittäin väitän, että se,
että meillä on täällä vastalause,
jossa on sosialidemokraattisen kansanedustajan nimi ensimmäisenä,
ei valitettavasti ole se keino, jolla todellisiin tuloksiin päästään
semminkin, kun meillä hallitusryhmien kesken valiokunnassa
on, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Valto Koski totesi, jonkinlainen kuva
siitä, miten me haluaisimme asiaa hoitaa.
Tämä aihepiiri, josta nyt puhutaan, lapsilisien etuoikeutettu
asema toimeentulotukilaskelmaa tehtäessä tai asumistuen
omavastuu 7 prosenttia tai työmarkkinatuen tasokorotus,
on meille kokonaisuus, ja me, jotka yritämme kantaa myös
vastuuta näissä asioissa, näemme, että me
ihan kaikkeen emme tälläkään
vaalikaudella pysty. Sen takia kärjen pitää olla
jossakin, ja jos esimerkiksi sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän
viesti on, että lapsilisien etuoikeutettu asema toimeentulotukilaskelmaa
tehtäessä on ykkösasia, jota lähdetään
viemään, niin se on hieno juttu. Mutta se päätös
pitäisi pystyä tekemään, koska
meillä ainakin toistaiseksi on voimassa oleva hallitusohjelma,
jossa todetaan, että ensisijaisten etuuksien taso on se,
jossa koetetaan eteenpäin mennä, jotta tätä viimesijaista
toimeentulotukea ei edes tarvittaisi.
Eli tällainen periaatteellinen keskustelu, jonka haluan
ihan julkisesti ja istunnossa todeta: olisi mukava tietää,
mikä on se ykkösasia. Nimittäin tällä tavalla
toimien, kuin mikä meillä nyt on täällä pöydällä,
asiat eivät varmasti etene semminkin, kun ollaan tilanteessa,
että tässäkin on varsinkin vasemmistoliiton
edustajien taholta tahallaan vääristelty tämän
keskustelun aikana sitä, mistä nyt on kysymys.
Ed. Huotari katsoo tännepäin. En tarkoita teitä,
vaan esimerkiksi ed. Kangas tuskin tiesi, mistä puhui,
kun hän käytti puheenvuoron noin puolitoista vuotta
vanhoista papereista.
Virpa Puisto /sd:
Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä ed. Rehulan kanssa
siitä, että tämä toinen toiselle
todistaminen täällä ei todellakaan tuo
leipää eikä maitoa, mutta en voinut olla
lähtemättä oikaisemaan keskustelua siinä vaiheessa,
kun rupesin ääneen sanomaan huoneessani, että ei
se näin ole.
Mutta olette oikeassa siinä, että se tapa,
että hallituspuolueen jäsen tekee vastalauseen,
ei ole rakentava. Niin ei asioita ratkaista. Yhdyn myös kantaanne
siinä, että toivon, että ääneen
ajatteleminen köyhien asiassa tuottaa parempaa tulosta sosialidemokraattisessa
ryhmässä. Uskon sen kantavan hedelmää myös
neuvotteluissa keskustan kanssa.
Yleiskeskustelu päättyy.