Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Lyhyehkösti muutama näkemys Rahoitustarkastuksen valvontamaksua koskevasta lakiesityksestä.

Rahoitusmarkkinat ovat viime vuosina olleet suuressa muutoksessa. Niinpä mielestäni on tärkeää, että erityisesti valvontaviranomaiset kykenevät parhaalla mahdollisella tavalla turvaamaan rahoitusmarkkinoiden vakauden ja huolehtimaan kansallisten rahoitusmarkkinoiden kriisien ehkäisystä; 1990-luvun pankkikriisin kokemukset olivat siksi karvaat, ja tämän kriisin hintaa me edelleenkin maksamme.

Yksi kansallisella tasolla tapahtuva valvonnan ja kriisinhallinnan välinen ristiriita voi olla esimerkiksi pankkiryhmien ulkomaisten sivukonttoreiden valvonnassa. Kotivaltioperiaatteen mukaanhan pankin ulkomaisten sivukonttoreiden valvontavastuu on sen maan valvojilla, johon pankki on rekisteröity. Pankkivalvonnan kotivaltioperiaate voi etenkin kriisitilanteissa olla ongelmallinen sellaisissa maissa, joissa on kooltaan merkittäviä pankkien ulkomaisia sivukonttoreita. Tämä edellyttääkin valvojilta hyvää yhteistyötä ja tietojenvaihdon sujuvuutta.

Nyt käsittelyssä oleva esitys Rahoitustarkastuksen valvontamaksusta on tarpeellinen. Tämä on hyvin laajasti myönnetty. Eri mieltä on oltu lähinnä siitä, miten valvontamaksut määräytyvät. Valvottavat ovat korostaneet sitä, että maksun määräytymisperusteiden tulisi vastata mahdollisimman hyvin valvonnasta aiheutuvia kustannuksia. Erityisesti on arvosteltu ulkomaisten pankkien sivukonttoreille esitettyä, taseeseen sidottua valvontamaksua.

Huomiota on kiinnitetty myös Rahoitustarkastuksen kuluihin, jotka ovat viime vuosina kasvaneet sangen nopeasti, keskimäärin 8,6 prosenttia vuodessa vuodesta 1999 lähtien. Talousvaliokuntakin on mietinnössään lähtenyt siitä, että Rahoitustarkastuksen toiminnan tulee olla kustannustehokasta ja toiminta tulee sopeuttaa muuttuvien olosuhteiden mukaan. Tämä edellyttääkin jatkossa Rahoitustarkastuksen toiminnan tehokkuuden ja tarkoituksenmukaisuuden seurantaa.

Mutta kuten valiokuntakin painottaa, valvontamaksuin katettavia kuluja tulee arvioida myös Rahoitustarkastuksen muun kuin varsinaiseen valvottaviin kohdistuvan tarkastustyön pohjalta. Rahoitustarkastuksen tehtäviinhän kuuluu muun muassa rahoitusmarkkinoilla toimivien ohjaaminen käyttämään toiminnassaan hyviä menettelytapoja, rahoitusmarkkinatietoisuuden lisääminen ja osallistuminen rahoitusmarkkinasääntelyn kehittämiseen.

Herra puhemies! Mielestäni oleellisin toimenpide, jolla rahoitusvalvonnan kustannuksia voitaisiin alentaa, olisi nykyisen kahteen viranomaiseen hajautetun valvonnan yhdistäminen. Asiasta on paljon keskusteltu, selvityksiä on tehty, mutta yhdistäminen ei toistaiseksi ole onnistunut. Tässä suhteessa eroammekin muista Pohjoismaista. Eiköhän meilläkin olisi jo aika lisätä valvonnan tehokkuutta, ennakoivuutta ja yhtenäisyyttä ja koota valvontaresurssit yhteen organisaatioon.