Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Laki vaikeavammaisille yrittäjille myönnettävistä veronhuojennuksista annetun lain 3 §:n muuttamisesta on mielestäni tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen. On hyvä, että meillä on olemassa vielä kansallisen päätöksen mahdollisuus. Tässä laissa voidaan todistaa se; eli Euroopan unionin päätöksien mukaisesti me emme olisi voineet hoitaa tätä arvonlisäverokysymystä ilman kansallista lainsäädäntöä.

Arvoisa puhemies! Haluan todeta tässä, että on hyvä, että vaikeavammaiset yrittäjät saavat edes tätä kautta valtion puolelta myönnytyksiä, koska vaikeavammaisten ihmisten elämä ei ole aina niin kuin meillä tavallisilla ihmisillä on. On monia kynnyksiä selviytyä työtehtävistä yrittäjinä. On jo fyysisiä epäkohtia, jotka vaativat valtavaa panostusta, että yleensäkin voi olla yrittäjä.

Kiinnitän huomiota Paavo Lipposen hallituksen ohjelmaan vammaispolitiikan voimavarojen kohdentamisesta ja vammaistyöryhmä 96:n ehdotusten suuntaisesti siihen, että verotuksen kautta kanavoitua tukea muutetaan suoraksi tueksi. Nyt näin on käynytkin tässä.

Mutta sen sijaan täällä on toinen kohta: on asetettu työryhmä, joka on tehnyt selvityksiä Yrittäjyys-hanketta vieden eteenpäin ja yrittäjyyden edistämiseksi. Selvitystyön tavoitteena on ollut kartoittaa myöskin arvonlisäveronhuojennuksen lisäksi erilaisia muita yritystukimuotoja. Mutta valitan sitä, että loppuraportissa ei ole ehdotettu muutoksia tukimuotoihin.

Arvoisa puhemies! Toivoisinkin, että hallitus voisi vielä nyt seuraavan budjetin käsittelyn yhteydessä puuttua tähän asiaan paremmin, koska vaikeavammaisten henkilöiden harjoittaman yritystoiminnan edellytysten turvaamista ei ole siis vielä voitu kokonaisuudessaan ratkaista. Toivoisin, että vaikeavammaiset voisivat päästä osallisiksi myöskin muihin tukimuotoihin. Ei siinä voi olla esteenä mikään tällainen vammaisuus, vaan heitä pitää kohdella tasa-arvoisesti ja tasavertaisesti.

Tässä haluan todeta, että usein päättäjät ovat hyvin irrallaan arjen kysymyksistä. Mutta sitten kun elämäntilanteissa tulee asioita, että joutuu itse kohtaamaan kysymyksiä joko perheensä tai lastensa kautta, niin kuin itse olen joutunut näiden kysymyksien eteen, alkaa syvemmin mennä näihin asioihin sisälle. Tämän johdosta pyytäisin inhimillisyyttä myöskin hallituksen puolelta, että niitäkin, jotka ovat vammautuneet, huomioidaan tasa-arvoisesti.

Kalevi  Olin  /sd:

Arvoisa puhemies! Täältä paikalta totean, että ed. Tykkyläisen perustelut ovat hyvin varteenotettavat. Toisaalta haluan osaltani myös kannattaa lämpimästi hallituksen esitystä. Itsekään en tuntisi kaikkia vammaisuuteen ja vammaispolitiikkaan liittyviä kysymyksiä, ellen olisi voinut toimia Suomen Reumaliiton eri tason toiminnoissa. Todellakin tässä on kysymys ensisijaisesti ihmisoikeuksista ja myös siitä, että jos ihmisellä on esimerkiksi fyysinen rajoittuneisuus, se ei suinkaan tarkoita, että hänellä olisi rajoittuneisuutta jollain muulla inhimillisen toiminnan puolella. Mutta hallituksen esitys osaltaan tuntuvasti parantaa tilannetta, ja tältä osin se on hyvä.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ei suinkaan paranna tilannetta, vaan säilyttää sen tilanteen, mikä on olemassa. Koko ajan vammaisten erityisoikeudet, jotka ovat heidän ihmisoikeuksiaan ja siinä mielessä eivät mitään erityisoikeuksia, ovat olleet uhattuina sen vuoksi, että on sanottu, että tällaisia poikkeuksia verolainsäädännössä ei saa olla EU:n säädösten vuoksi. Nyt tätä lakia on kuitenkin vuosi vuodelta jatkettu, ja on erittäin tärkeätä, että hallitus on ollut siihen valmis.

Mutta siinä, että on pyritty pysyvään järjestelmään, ei vieläkään ole edetty. Ehkä valtiovarainvaliokunnasta ed. Tykkyläinen voi hieman valottaa, miten tässä jatkossa aiotaan turvata vammaisten veroedut, niin että he voivat vammasta huolimatta toimia yrittäjinä ja osallistua yhteiskunnalliseen työhön. Heillä on täysin voimavarat siihen, mutta se vaatii erityisjärjestelyjä.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Stenius-Kaukosen puheenvuoron johdosta totean, että valtiovarainvaliokunta on käsitellyt asiaa ja päätyi tähän väliaikaisratkaisuun, joka ei ole pysyvä. Nyt sitten odotellaan ratkaisuja siitä, että me pääsisimme pysyväisluontoiseen malliin.

Samalla totean vielä kerran, että näkisin tässä, että myöskin vammaisten asemaa muilla yhteiskuntatukimuodoilla pitäisi parantaa.

Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Pyysin puheenvuoron myös korjatakseni ed. Olinia siinä, että tämä lakiesitys ei paranna tilannetta vaan pitää entisellään sen epävakaisen tilanteen, jossa vammaiset yrittäjät ovat eläneet nyt, sanotaanko, viisi kuusi vuotta. Vuosi kerrallaan on jatkettu tätä arvonlisäverovapautusta, eikä hallitus ole saanut aikaiseksi pysyvää järjestelyä. Nyt on jo kolmas työryhmä perustettu tätä asiaa pohtimaan. Se on minusta sillä tavalla kohtuutonta, että kyse on kuitenkin valtiontaloudellisesti aivan mitättömästä summasta, muutamasta miljoonasta markasta, summasta, joka kuitenkin sille yrittäjäryhmälle on olennainen.

Arvoisa puhemies! Tuen kohdentumiseen myös sillä tavalla tarvittaisiin korjausta, että nyt tämä kohdentuu vain niin sanotuille perinteisille vammaisten aloille. Esimerkiksi tietokoneavusteiset palvelut, työt, mitä vammaiset voivat tehdä, eivät ole nyt veronhuojennuksen piirissä. Siinäkin mielessä tähän tarvittaisiin uusi ratkaisu. Valiokuntahan puolsi yhtenä mahdollisuutena sitä, että arvonlisäveron alarajaa joustavoitettaisiin. Se olisi yksi keino helpottaa tilannetta, se olisi yleinen keino. Mutta sen lisäksi varmaan tarvittaisiin vielä jotain erityisesti vaikeavammaisiin yrittäjiin kohdistuvaa keinoa, ja nyt sitten odotetaan, että viimeistään ensi syksynä sen esityksen olisi tultava tänne. Valiokuntahan alleviivasi tällä kertaa aika jämäkästi sitä, että tämä on nyt viimeinen kerta tämän väliaikaisen ratkaisun kanssa.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Edustajat Stenius-Kaukonen ja Aula ovat kyllä oikeassa, että ei sinänsä parannusta ole, mutta jos lukee lakia ja sen perusteluja, siellä voi olla ilmaisuja nähtävissä, jotka ainakin perustetasolla voivat vahvistaa sellaisia toimenpiteitä, joita pitää toteuttaa tulevaisuudessa.

Toisaalta kun otetaan huomioon tietyt monisairauksiin liittyvät ilmiöt, joiden kanssa vammaiset myös elävät, niin voi sanoa, että tietyt maksuihin ja lääkkeisiin liittyvät viime aikojen ratkaisut ovat heikentäneet tilannetta. Kyllä yhdyn teihin, että varsinaista parannusta tässä ei ole, tämä säilyttää tilanteen.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen myös sitä mieltä, kuten muun muassa edustajat Aula ja Tykkyläinen, että tarvitaan vielä lisätoimenpiteitä, joilla tuetaan vammaisten työllistymistä ja nimenomaan itsenäistä työllistymistä ihmisarvoiseen työhön, normaaliin työhön.

Meillähän on parhaillaan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käsiteltävänä vammaisten työllistymistä koskeva lainsäädäntö, jossa suojatyösäännöksiä muutetaan. Sekin työ on ollut vireillä muutaman kymmenen vuotta. Olemme keskustelleet siitä, pitääkö sitä edelleen nimittää suojatyöksi, ja ikävä kyllä näyttää siltä, että laissa puhutaan suojatyöstä. Vammaisten ihmisarvon kannalta olisi tärkeää, että he voisivat myöskin tehdä työtä siinä missä muutkin ja siihen, että heillä on tiettyjä rajoitteita, annetaan tukea. Tämä olisi kyllä erittäin tärkeätä, että päästäisiin eteenpäin. Meillä on vielä paljon parantamisen varaa vammaisten työllistämisessä.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin puuttua tähän asiaan siltä osin, että tämä on aivan keskentekoinen, kummallisella tavalla pitkittynyt asia, joka ei ole mennyt eteenpäin. Hyvä niin, että on edes tämä vaihe nyt. Mutta erityisesti ilahduin ed. Aulan puheenvuorosta tässä asiassa ja toivon, että kun tätä asiaa seuraavan kerran eduskunnassa käsitellään, silloin otetaan nämä voimakkaasti yksilölliset tarpeet myöskin aivan toisella tavalla huomioon. Voi olla jopa niin, että on vaikeaa tarkkaa lainsäädäntöä tähän saada aikaan ja ehkä osan säädöksistä pitäisi olla asetustasollakin, jotta niitä voidaan tarpeen mukaan myöskin muuttaa.

Säde  Tahvanainen  /sd:

Arvoisa puhemies! On hyvä asia, että vaikeavammaisille yrittäjille myönnetään edelleen veronhuojennusta. Ed. Aula on siinä mielessä oikeassa, että pysyvä järjestely täytyisi saada aikaan. Mutta samalla täytyy muistaa, että tässä on kyse hyvin monista erilaisista vajaakuntoisista ryhmistä. Siihen kuuluvat silloin pitkäaikaistyöttömät, vajaakuntoiset, pitkäaikaissairaat, vammaiset jne., jotka tarvitsevat kaikki myöskin tietynlaisen tukijärjestelmän päästäkseen työelämään mukaan ja pysyäkseen siellä, mikä on tämän päivän iso ongelma.

Sosiaalista yritystoimintaa ollaan tällä hetkellä luomassa, mihin muutama edustaja jo aiemmin viittasi. Siinä mielessä suojatyötoimintaa ollaan kehittämässä aktiiviseen suuntaan, juuri siihen oikeaan suuntaan, mihin pitääkin tällä alueella olla menossa. Tällaisia yrityksiä tulee voida luoda, joissa sekä yrittäjinä että työntekijöinä ovat vammaiset ja joille vajaatyökykyisyys kompensoidaan joillain maksuhelpotuksilla tai vastaavilla toimilla.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti: Ed. Stenius-Kaukonen otti suojatyön käsitteen puheeksi. Minusta hän on oikeassa siinäkin, että kannattaa harkita, onko tämä käsite yleensä sellainen, jota kannattaa pitkälle käyttää, koska siinä on eräänlainen konnotaatio, sivumerkitys, ja olisiko ehkä sinänsä vain työstä puhuminen tässäkin yhteydessä tasa-arvoisempaa.

Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin tärkeä aihe, josta keskustellaan. Muistutan tähän suoraan liittyvästä asiasta.

Noin neljä vuotta sitten hallitus päätti alentaa suojatyöstä verottomana ansaittavaa tuloa 80 markasta päivältä 50 markkaan päivältä, 1 600:sta 1 000 markkaan, ja erittäin monelta vaikeavammaiselta tulot pudotettiin yksipuolisesti sairaaloissa ja avohoidossa kyselemättä potilailta, koska haluttiin päästä verobyrokratiasta eroon. Olisi erittäin helppo veroministerin nostaa tätä verovapaata tuloa 50 markasta vaikka 60 markkaan tänä vuonna, 70:een tai järkevästi 80 markkaan päivältä. Tämä koskisi kaikkein vaikeavammaisimpia ihmisiä. Itse henkilökohtaisesti tunnen sellaisia, jotka ovat 1 600 markkaa kuukaudessa saaneet tuloja koko päivän työstä mielisairaalassa. He ovat korvanneet yhden virkamiehen 35 vuotta. Yksikään lääkäri, yksikään sairaanhoitaja koko maassa ei protestoinut asiaa vastaan, vaikka toiset heistä menivät lakkoon ja toiset uhkailivat lakolla ja molemmat ryhmät sanovat: "Me olemme täällä potilaita varten."

Eero Akaan-Penttilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Nythän käsitellään tätä lakia vaikeavammaisille yrittäjille. Minusta suojatyö on kyllä eri asia. Haluaisin vain tavallaan vahventaa, mitä ed. Stenius-Kaukonen otti esille. Me puhuimme tänään valiokunnassa suojatyöstä ja mahdollisesti suoja-sanan poistamisesta ja pelkän työ-sanan käyttämisestä. Yksi ongelma on esimerkiksi se, että kukaan ei uskaltanut tänään sanoa, tuleeko siitä jotakin harmia, jos suoja-sana tässä vaiheessa poistetaan. Sehän voi esimerkiksi olla monissa laitoksissa ja lainsäädännössä sisällä niin, että meille tulee eräänlaisia säätelyongelmia. On modernimpaa tietysti, että ei puhuta enää suojatyöstä, mutta ehkä vähitellen etenemme tässä asiassa.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Minä olen ihan samaa mieltä, että esitys, joka on käsittelyssä, säilyttää tilanteen ennallaan. Mutta olen myös iloinen siitä, että voin olla tässä tapauksessa myös ed. Stenius-Kaukosen kanssa täysin samaa mieltä siitä, että me olemme vasta alkutiellä. Meidän kyllä pitää käyttää kaikkia mahdollisia konsteja, joilla vaikeavammaisia ja yleensä vammaisia pystytään saattamaan työelämään sillä tavalla, että he tuntevat saavansa ihmisarvoisen kohtelun.

Luin jostakin luultavasti ammattiyhdistysliikkeen lehdestä jutun vaikeavammaisista ihmisistä, jotka ovat työelämässä mukana. Sain erittäin positiivisen kuvan siitä. Kyllä tuli täysin sellainen käsitys, että kysymys on asennetasosta hyvin suurelta osalta siinä, saadaanko tällaiset ihmiset työelämään mukaan. Meidän täytyy myöskin turvata se, että koulutuspaikkojen, jotka kouluttavat vaikeavammaisia ihmisiä, yrittävät sopeuttaa heitä työelämään ja antaa heille mahdollisuuksia, toimintaedellytykset turvataan. Tässä tulee erityisesti mieleen Pohjanmaalta Lehtimäen erityiskansanopisto, jossa olen käynyt parikin kertaa tutustumassa. Voin todeta, että se tekee erinomaisen arvokasta työtä ja omalta osaltaan auttaa näitä tilanteita.

Esitys, joka nyt on käsittelyssä, on hyvä sikäli, että edes pystytään säilyttämään tämä taso. Mutta minä kyllä toivon, että eduskunnasta löytyy tahtoa ja halua kehittää näitä olosuhteita myöskin kaikilla muilla mahdollisilla tasoilla.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä tämä laki, niin kuin on todettu, on hyvä sillä tavalla, jotta tässä kuitenkin puututaan yhteen asiaan ja vaikeavammaisten ja vajaakuntoisten yrittämisen edellytyksiin. Mutta tässä on koko ajan se ongelma, että ei tahdo löytyä riittävästi semmoisia sektoreita, joilla nämä ihmiset pystyvät työskentelemään, koska on ihan riittävästi tarjolla monia palveluita ja tuotteita tehdään. Silloin veronhuojennushelpotus, veronhuojennushan tässä on kyseessä, ei vielä anna riittävää etua siinä, jotta ne yritykset pärjäisivät. Itse olen omassa maakunnassani yhden vaikeavammaisen pyörätuolikaverin juttuja yrittänyt selvittää. Hän on hakenut kaiken näköistä yritystoimintaa, mutta toistaiseksi ei ole vielä oikein löytänyt semmoista oksaa itselleen, millä pärjätä.

Sen lisäksi tässä on sitten tämä laajempi keskustelu siitä, mitä pitäisi tehdä. Me tarvitsemme sosiaalisia yrityksiä ja niitä varten ihan omaa lainsäädäntöä. Kun ei kaikista ole yrittäjiksi, silloin pitää olla myös semmoisia paikkoja, joissa käydään työssä. Se vaatii omat säännöksensä. Siinä pitää vähän ummistaa kyllä silmänsä, jotta ei välttämättä Kilpailuvirasto lähde joka paikkaan puuttumaan, koska siinä joudutaan joissakin tapauksissa tukemaan. Joku voisi sanoa, että siinä mennään väärälle puolelle. Mutta kun ottaa nämä ihmiset huomioon, keitä nämä ovat, noin yhteiskunnallisessa mielessä, yleishyödyllisessä mielessä, minusta näitä pitää auttaa.

Ulla Juurola /sd:

Arvoisa puhemies! On selvää, että valtiovarainvaliokuntaa, erityisesti sen verojaostoa, ei ole tyydyttänyt tilanne, jossa väliaikaiseksi tarkoitettua lakia vaikeavammaisille yrittäjille myönnettävistä veronhuojennuksista joudutaan kerta toisensa jälkeen vain jatkamaan eikä pysyvää ratkaisua saada aikaan. Valtiovarainvaliokuntahan on mietinnössään todennut, että valiokunta kiirehtiikin asian ratkaisemista ensi vuoden aikana laajapohjaisen työryhmän saatua toimenpide-ehdotuksensa valmiiksi ja puoltaa näistä syistä erityislain jatkamista vielä ensi vuodeksi. Toivon, että nimenomaan keskustelu, joka nyt käydään, vahvistaa tätä ajatusta ja todellakin ensi vuoden aikana syntyy hallitukselta esitys, joka on pysyvä ja hyvä.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Juurolaan on helppo yhtyä, kun tiedetään, miten kauan tätä asiaa on valmisteltu. Toteaisin vaan, arvoisa puhemies, sen verran, että kun me olemme kuitenkin säätäneet eläkkeellepäämislainkin ja monia muita, joilla on mahdollistettu se, että vaikeavammaiset, ovat he yrittäjiä tai palkansaajia, voisivat käydä työssä, niin tämä on yksi askel ihan hyvään suuntaan.

Mitä tulee siihen, onko mahdollista, että vaikeavammaiset saavat tarpeellisen koulutuksen, jotta he voivat osallistua yhteiskunnan työskentelyyn, sivistys- ja tiedejaostohan viime vuonna kuluvalle vuodelle lisäsi esimerkiksi Lehtimäen opistoon rahaa juuri tätä varten. Mielestäni tässä asiassa on edistytty kokonaisuutena.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä asia, että hallitus kansallisella tasolla jatkaa vaikeavammaisten arvonlisäverohyvitystä, koska EU:n direktiivihän kieltää vaikeavammaisten yrittäjien erityiskohtelun. Liittymäsopimuksessa me saimme siirtymäajan tälle, että vaikeavammaisille voidaan yleensä myöntää arvonlisäveropalautusta. Sehän on nyt Suomessa suurin piirtein 2—3 miljoonaa markkaa vuositasolla. Nythän arvonlisäveron alaraja tällä hetkellä on 50 000 markkaa. Minun mielestäni, jos meillä oli viisas hallitus, kuten kuvittelen, arvonlisäveron alaraja nostettaisiin 200 000 markkaan, jolloin tämmöistä keskustelua meidän ei tarvitsisi eduskunnassa käydä.

Maria Kaisa  Aula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmasen kanssa voi olla samaa mieltä siitä, että juuri arvonlisäveron ei ehkä niinkään ylärajan nosto vaan joustavoittaminen kyllä helpottaisi tilannetta. On paljon puhuttu siitä, että vaikeavammaisia yrittäjiä pitäisi kohdella erityistuella. Se on totta. Mutta on myös monia alueita, joissa heillä pitäisi olla oikeus tulla kohdelluiksi samalla tavalla kuin muut yrittäjät: esimerkiksi erilaiset yritysneuvontapalvelut, tukien saanti, koska monesti on ollut niin, että heitä ei ole aina otettu tarpeeksi vakavasti näissä viranomaisissa. Silloin he olisivat siinäkin mielessä henkisesti ja asenteellisesti samalla viivalla muiden yrittäjien kanssa.

Suojatyön uudistaminen on kyllä minunkin mielestäni, niin kuin ed. Akaan-Penttilä sanoi, vähän toinen asia ja laajempi kysymys. Se liittyy enempi sosiaalityön ja sosiaalipolitiikan alaan. Minusta voisi olla tässä käsitekeskustelussa hyvä miettiä esimerkiksi tuetun työllistämisen käsitettä, voitaisiinko sitä käyttää suojatyön sijasta, koska kyllähän vammaisen työllistymiseen aina tarvitaan työolosuhteiden muutoksia, avustajaa työn etsimisessä, työssä olemisenkin aikana tukea, eli ei sitä aivan normaaleihin käsitteisiin kuitenkaan pitäisi ahtaa.

Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Olen sitä mieltä, että keskustelupaikka tällä hetkellä on eduskunta, missä pitää näitä asioita pohtia ja myös arvottaa. Tänään on kyllä arvotettu esimerkiksi työryhmän puolelle niitä toiveita ja evästyksiä, että työryhmä tekisi laajemman esityksen. Arvonlisävero pitää paikkansa siltä osin, että se on kansallisesti turvattu ja siihen pitää löytää neuvotteluratkaisu EU:n puolelta, niin kuin ed. Kuosmanen totesi. Toivottavasti tämä onnistuu, mutta sen sijaan muita tukitoimenpiteitä voi Suomi ratkaista. Toivottavasti esitykset ovat kesällä valmiita vammaisten yrittäjien osalta, että voisimme edetä niin, että myöskin vammaiset yrittäjät saisivat yrittämisen mahdollisuuden.

Mitä tulee koulutukseen, koulutuspaikkoja voisi olla enemmänkin kuin tällä hetkellä on. Lehtimajan opistoa on tuettu, mutta näkisin, että myöskin atk-puolella varmasti löytyisi koulutusta ympäri maata.

Margareta Pietikäinen /r:

Fru talman! Jag är överens med ledamot Tykkyläinen om att det är just i riksdagen de här frågorna skall diskuteras.

Olen ed. Tykkyläisen kanssa samaa mieltä, että nimenomaan eduskunnassa on todella syytä keskustella näistä asioista.

Itse olen moneen otteeseen todennut, että hallituksen pitäisi antaa vammaispoliittinen selonteko myöskin Suomessa niin kuin muissa Pohjoismaissa on tehty. Silloin voitaisiin laajasti keskustella ei ainoastaan vammaisten yrittäjien asemasta vaan myöskin kaikista niistä muista toimenpiteistä, joita tarvitaan vammaisten elämän helpottamiseksi.