Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa rouva puhemies! Viime viikon tiistaina, itsenäisyyspäivän jälkeisenä iltana, esittelin tähän nyt käsitteillä olevaan hallituksen esitykseen tärkeästi liittyvät lait, hallituksen esitykset 282 ja 283, joilla, erityisesti tällä ensimmäisellä, kiristetään merkittävästi lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten rangaistustasoa ylipäätään. Sekä minimit nousevat että merkittävä joukko nykyisistä teoista siirtyy törkeään tekomuotoon, ja näin ollen rangaistustasot siis kokonaisuudessaan tulevat nousemaan. Käännöstoimiston työruuhkien takia nyt vielä esitellään sitten tätä taustaa vasten katsottava erittäin tärkeä pienempi uudistus siellä kiristyvien rangaistuksien sisällä, mitä sitten tehdään.

Nyt esitetään, että seksuaalirikollisille tarkoitettu lääkehoito sekä siihen liittyvä psykososiaalinen hoito ja tuki otetaan osaksi rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää. Ehdotuksen tavoitteena on ehkäistä seksuaalirikosten uusimista. Hoito toteutettaisiin vangin suostumukseen perustuen osana valvottua koevapautta ja ehdonalaista vapautta. Lääkehoitoon sitoutumalla vanki voisi päästä valvottuun koevapauteen, mutta edellytyksenä olisi koevapauden muiden ehtojen lisäksi, siis muiden ehtojen lisäksi, että hän sitoutuisi jatkamaan lääkehoitoa myös ehdonalaisessa vapaudessa. Tavoitteena on, että valvottava olisi motivoitunut jatkamaan lääkehoitoa omaehtoisesti vielä senkin jälkeen, kun ehdonalainen vapaus on päättynyt.

Lääkehoito on tarkoitettu vangeille, joilla arvioidaan olevan keskisuuri tai suuri uusimisriski. Näistä uusimisriskeistähän niin ikään viime tiistain alkuillasta, loppuillasta, alkuyöstä keskustelimme täällä. Uusimisriskin arvioinnissahan tulee vielä myös uudistuksia vankeinhoidossa, ja ne esiteltiin silloin tiistaina. Arvion mukaan lääkehoitoa saisi vuodessa enintään noin kymmenen henkilöä. Useimmiten lääkehoitoon valikoituisi vankeja, jotka ovat vankilassa ollessaan käyneet seksuaalirikollisille tarkoitetun, käyttäytymisterapiaan perustuvan Stop-ohjelman ja olisivat motivoituneita osallistumaan lääkehoitoon. Tässä ryhmässä lääkehoitoon sitoutumisesta tulisi uusi edellytys koevapauteen pääsemiselle — toistan, uusi edellytys koevapauteen pääsemiselle — eli tämä on niin sanottu kiristys ja tiukennus nykyisiin ehtoihin nähden tämän ryhmän osalta, että pääsee ylipäätänsä koevapauteen.

Jos sitten valvotussa koevapaudessa oleva rikkoisi hoitomääräyksen ehtoja, hänelle lievissä tapauksissa annettaisiin varoitus esimerkiksi, jos myöhästyy lääkärikäynniltä joitakin tunteja mutta tulee sitten samana päivänä tai seuraavana aamuna, tai sitten vakavissa tapauksissa koevapaus peruutettaisiin eli palataan vankilaan istumaan sitä alkuperäistä rangaistusta niin kuin valvottua koevapautta ei olisi myönnetty.

Jos sitten taas jo valvottu koevapaus on sujunut hyvin ja henkilö on päässyt ehdonalaiseen vapauteen ja silloin rikkoisi tätä sitoumustaan ja velvoitettaan, valvottavalle annettaisiin kirjallinen kehotus noudattaa hoitomääräystä, ja jos hän kehotuksesta huolimatta rikkoisi lääkehoidosta annettuja määräyksiä ja lopettaisi lääkehoidon, tuomioistuin voisi määrätä jäännösrangaistuksena täytäntöönpantavaksi enintään 14 päivän vankeusrangaistuksen. Tämäkin on kovennus nykytilanteeseen. Nimittäin nykyäänhän on niin, että tämmöisessä tilanteessa ehdonalaisessa vapaudessa, kun ei ole mihinkään sitoutunut, jos vapaaehtoisesti jonkun tämän kaltaisen lääkityksen on ottanut ja keskeyttää sen, mikään ei uhkaa, ainoastaan vakavista rikoksista ja vastaavista voi joutua jäännösrangaistusta kärsimään. Eli jäännösrangaistuksen uhka laajenee, ja tältäkin osin tässä on kysymys niille ihmisille, jotka tähän sitoutuvat, sen jälkeen nykyistä kovemmasta prosessista ja taas tähän ryhmään kuuluville tiukennus siinä ylipäätänsä, millä ehdoilla he voivat päästä valvottuun koevapauteen.

Lähtökohtana on, että lääkehoidosta päättäisi Rikosseuraamuslaitoksen lääkäri. Käytännössä hoidosta päättäminen keskitettäisiin Psykiatriseen vankisairaalaan, joka muutoinkin toimisi asiantuntijana lääkehoitoon liittyvissä asioissa. Lääkehoidon noudattamisen valvonta toteutettaisiin erikseen määrätyissä yliopistollisissa sairaaloissa tai erikoissairaanhoidon yksiköissä, joiden kanssa Rise sopisi valvonnan järjestämisestä, eli siellä paikalla on aina todella korkean tason lääketieteellinen osaaminen.

Käytettävistä lääkkeistä on täällä kysytty, joten seuraavassa, ja myönnän, luen nämä suoraan paperista:

Käytettävät lääkeaineet määrättäisiin kullekin vangille yksilöllisesti Psykiatrisessa vankisairaalassa. Lääkeaineena on eri maissa ollut käytössä syproteroniasetaattia, joka vähentää verenkierrossa olevan testosteronin määrää. Tämän ohella on käytetty leuprolidia, joka myös alentaa elimistön testosteronipitoisuutta. Leuprolidin lisäksi samaan lääkeaineryhmään kuuluu muun muassa triptoreliini, jota on myös kokeiltu seksuaalirikollisilla. Nämä molemmat lääkkeet annetaan injektiomuodossa, ja silloin niiden hoidon noudattamista voidaan ymmärrettävästi valvoa erittäin tehokkaasti.

Hormonaalisten lääkehoitojen lisäksi seksuaalirikosten uusimisriskiin on pystytty vaikuttamaan selektiivisillä serotoniinin takaisinoton estäjillä eli SSRI:illä, joita tavallisesti käytetään muun muassa masennuksen ja pakko-oireisten häiriöiden hoidossa. SSRI-lääkityksen vaikutuksesta pakonomaiseen seksuaaliseen käyttäytymiseen on toistaiseksi melko vähän kokemuksia, mutta saadut tulokset ovat olleet lupaavia. SSRI-lääkkeitä voivat käyttää myös seksuaalirikoksiin syyllistyneet naiset. Lisäksi sivuvaikutukset ovat tavallisesti lievempiä kuin hormonaalisilla lääkkeillä.

Vielä 2000-luvulla melko hyvin tuloksin on kokeiltu myös naltreksonia, jota yleisemmin käytetään alkoholismin ja muiden riippuvuuksien hoidossa. On myös mahdollista käyttää näiden mainittujen lääkkeiden ja psykososiaalisen hoidon yhdistelmiä, sekä silloin, jos tähän riskikäyttäytymiseen, seksuaalisten rikosten tekemisriskiin, liittyy voimakkaasti päihdeongelma, voidaan käyttää myös näiden rinnalla muun muassa Antabusta tai metadonikorvaushoitoa.

Kustannukset olisivat enintään 20 000 euroa valvottavaa kohti, ja nämä kustannukset on katettu rikosseuraamusalan budjetissa ja siis käytetään toimintamäärärahoista.

Muista Pohjoismaista sen verran, että jo vuodesta 1989 Tanskassa on käytetty näitä järjestelmiä. Kokemukset ovat olleet erittäin myönteisiä, ja se on yksi syy, miksi tähän hankkeeseen tällä vaalikaudella lähdettiin. Myös Norjan kokemukset ovat hyviä.

Minulta on kysytty, pääsevätkö nykyisin seksuaalirikollisuudesta tuomitut valvottuun koevapauteen. Koko koevapauslain voimassaolon aikana, siis vuodesta 2006 tähän päivään asti, yli 50 seksuaalirikoksista tai tarkemmin sanottuna erilaisista seksuaali- taikka siveellisyysrikoksista tuomituista on ollut valvotussa koevapaudessa. Nyt tämän kohderyhmän osalta ehdot siis kiristyvät.

Vielä Stop-ohjelmasta uusimmat tehokkuustulot. Jo pelkästään Stop-ohjelman läpi on käynyt tähän mennessä vuodesta 1999 tämän vuoden kesään asti 170 vankia. Näistä 7, 170:stä 7, on uusinut seksuaalirikoksen ja 21 on uusinut jonkun muun rikoksen. Kun katsotaan seksuaalirikollisten yleistä uusimisprosenttia, niin voidaan havaita, että jo tämä Stop-ohjelma on ollut poikkeuksellisen onnistunut ohjelma. Nyt se yhdistettynä tähän lääkehoitoon lisää suomalaisten lasten ja joissakin tapauksissa myös aikuisten turvallisuutta, poistaa uusimisriskiä, ja tämän osalta suomalainen arki on meille kaikille aavistuksen verran turvallisempi.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tahdon ensi alkuun kiittää oikeusministeriä siitä, että lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin kohdennettavat tuomiot nyt vihdoin ja viimein tulevat korjauksen alle ja törkeät teot varsinkin saadaan tuomioiltaan sille tasolle, mitä kansalaisten oikeustaju on jo vuosikausia edellyttänyt.

Se, mistä olen edelleen tietysti oikeusministeriön ja Rikosseuraamusviraston osalta huolissani, ovat ne resurssit, kun yleensä me kuulemme täällä, että sen olemassa olevan budjetin varassa eletään ja yleensä nämä rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän muutokset tai lisäykset ja parannukset, korjaukset, vaativat myös henkilöstöresursseja ja jos otetaan kehyksen sisältä, niin sittenhän se tarkoittaa useimmiten sitä, että siirretään jostakin toisaalta toiseen paikkaan. Toki tämmöisiäkin mahdollisuuksia tietysti budjetin sisällä on, mutta tällä hetkellä vankeinhoidossa on varsin haasteellinen tilanne kaiken kaikkiaan. Sen vuoksi esitänkin ministerille kysymyksen, näyttääkö nyt siltä, että taloudellisesti pystytään vastaamaan kaikkiin näihin uusiin lainsäädännöllisiin haasteisiin mutta myös niihin entisiin, jo vankeinhoidon sisällä oleviin, muutosprosesseihin.

Ihan siitä näkökulmasta lainsäädäntö kiinnosti, kun on toiminut tuolla apteekkimaailmassa, eli tämä lääkepuoli. Se, mitä tässä lainsäädännön yhteydessä tuodaan esille, herätti sillä tavalla kysymyksen, että toki voidaan ajatella, miettiä, sen lääkehoidon etiikkaa ja varmasti näissä hoitoratkaisuissa niin tullaan myös tekemään, mutta jokainen voi miettiä sitä, että lääkeaineet, joita käytetään esimerkiksi eturauhassyövän hoidossa, eivät ole todellakaan mitään aspiriinia eivätkä disperiiniä ja niitten vaikutukset ihmisen elimistössä ovat varsin merkittäviä. En tarkoita sitä, etteivätkö nämä muutokset olisi varmasti tarpeellisia ja merkityksellisiä, jotta myös seksuaalirikoksia kyettäisiin ehkäisemään ja näilläkin ihmisillä olisi mahdollisuus palata jollakin tavalla yhteiskuntaan mukaan, mutta mietin vaan sitä, kuinka pitkälti olemme myös päätöksiä tehdessämme tietoisia siitä eettisestä puolesta, mitä tämä käytännön tasolla tarkoittaa.

Sitten jäin miettimään semmoista asiaa, kun lakiesityksessä puhutaan siitä, että päihderiippuvuuksien hoitoon kehitetyt niin sanotut retkahtamisten estämisen tekniikat ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi seksuaalirikollisten hoidossa. Varmaan se on yksi osa-alue sitä hoitoa, mutta kun miettii sitä, mitkä riskit sisältyvät siihen, että päihderiippuvainen retkahtaa, hän harvoin vahingoittaa toista ihmistä, vaan vahingoittaa itseään, mutta seksuaaliriippuvainen seksuaalirikollinen retkahtaessaan vahingoittaa toista ihmistä useimmiten. Sen vuoksi onkin sitten mietittävä, että valvonta ja seuranta on todella tehokasta ja siihen on olemassa riittävät toimivat resurssit.

Se on tietysti positiivista, että osa näistä lääkeaineista on mahdollista antaa injektiomuodossa, koska itse henkilökohtaisesti suhtaudun skeptisesti siihen, kuinka hyvin saadaan rikollinen sitoutumaan suun kautta otettavaan lääkemuotoon ja minkälainen valvontakoneisto sellaiseen on järjestettävä, jotta pystytään varmistamaan aidosti, että lääkkeet tulevat ajallaan otettua.

Tietysti tässä lakiesityksessä tuleekin jo esille, että vapaaehtoisia ei kamalan paljon oma-aloitteisesti ole ollut hakeutumassa hoidon piiriin, mutta nyt tietysti tehdään lainsäädännöllisesti tämä mahdolliseksi.

Mutta se, mitä nyt mietin tämän lainsäädäntökokonaisuuden yhteydessä, on se, että kansalaispalaute, jota on tullut vuosien ajan, on nyt vihdoin saatu kirjoihin ja kansiin, ja toivon sydämestäni, että myös ne resurssit, mitä näiden inhimilliseen ja asianmukaiseen toteuttamiseen tarvitaan, pystytään eduskunnan ja ministeriön hyvässä yhteistyössä toteuttamaan.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa puhemies! Kello on jo aamun puolella, ja tietysti tässä joulun alla voisi vähän keventää ja kysyä, mistä tonttujen pajoilta näitä lakiesityksiä oikein tulee. Kun tähän on perehtynyt hiukan tarkemmin tämän päivän aikana, niin täällä on paljon sellaisia asioita, joita voi kyseenalaistaa ja epäillä niiden toimivuutta.

Tämä seksuaalirikollisille tarkoitettu lääkehoito ja siihen liittyvä psykososiaalinen hoito ja tuki on tarkoitus ottaa osaksi rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää. Lääkehoitoon sitoutuva vanki voisi päästä valvottuun koevapauteen ja sen jälkeen sitten ehdollista rangaistusta suorittamaan, mikäli hän sitoutuu tähän lääkehoitoon.

Näissä perusteluissa on sanottu, että on perusteltua kohdistaa tämä mahdollisuus niihin rikollisiin, jotka ovat syyllistyneet törkeään raiskaukseen ja törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Nämä ovat niitä rikoksista kaikkein törkeimpiä. Tuo törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusmaksimi on yhdestä vuodesta kymmeneen vuotta. Mutta itse kun olen työni vuoksi joutunut kohtaamaan ja nähnyt näitä tilanteita näiden seksuaalirikosten osalta ja lähinnä niiden uhrien ja uhrien läheisten tuskaa ja kärsimystä joutunut kohtaamaan, niin se toipuminen siitä on todella vaikea ja joillekin uhreille aivan mahdoton prosessi. Se tuska ja ahdistus seuraa monia hautaan asti, ja heille siitä rikoksen kohteeksi joutumisesta tulee elinkautinen. Nyt on sanottu, että tällä lakiesityksellä ei lievennetä vaan päinvastoin kiristetään näiden seksuaalirikollisten rangaistusta. Kuitenkin siellä sanotaan, että osa vangeista, joilla ei olisi muuten mahdollisuutta valvottuun koevapauteen, voi päästä tähän lääkehoitoon sitoutumalla sitten koevapauteen. Minusta se on lievennys heidän kohdallaan.

Tämä hoito on mielestäni myös aika kallis, noin 20 000 euroa per vanki. Se ei ole mitään halpaa lääkitystä, ja sen sitten yhteiskunta kustantaa. Mielestäni tässä laissa tulisikin lähteä liikkeelle varovasti niin, että tämä kemiallinen kastraatio olisi mahdollista vain silloin, kun ollaan kiven sisällä rangaistusta suorittamassa. Nämä psykososiaaliset hoidot, terapiat ja sen oman käyttäytymisen analysointi, sen tunnistaminen ja hallitseminen tämän lääkehoidon yhteydessä, voisivat olla tapa ja mahdollisuus päästä eroon tuosta sairaasta tavasta.

Joka tapauksessa, mikäli tätä lakia viedään eteenpäin, minusta sieltä on poistettava tuo valvotun koevapauden aikana ehtojen rikkomisesta seuraava varoitus tai ehdonalaisessa vapaudessa seuraava kirjallinen kehotus noudattaa sitä lääkkeiden ottoa. Esimerkiksi ehdonalaisessa vapaudessa saisi kaksi kertaa rikkoa tätä sääntöä ja vasta silloin tuo loppu, jäännösrangaistus, tulisi sitten istuttavaksi. Voinkin kysyä, onko tämmöisessä tapauksessa mielestänne oikeudenmukaista, että tuosta jäännösrangaistuksesta — ehdollistahan voi olla se maksimissaan 2 vuotta jäljellä siellä — selviää sitten istumalla 14 päivää, mikäli olet rikkonut näitä määräyksiä.

Yksi tapa lisätä uhrien turvallisuutta — ministeri sanoi, että tämä lisää uhrien turvallisuutta — minusta se turvallisuus lisääntyy vasta silloin, kun uhri tietää, että tämä rikokseen syyllistynyt on tällaisessa lääkehoidossa. Se voi lisätä sitä uusintarikollisuuden pelkoa ja sen uhrin turvallisuutta, mutta sellaista täällä ei esitetä ja uskonkin, että se on monelle aivan mahdoton ajatus. Tässä tulee myös mieleen muita vastaavanlaisia tilanteita kansainvälisesti. Tuli mieleen tuo Lex Megan Yhdysvalloista, jossa säädettiin laki, että sen seksuaalirikollisen, lapsen seksuaalisen hyväksikäyttäjän, vapautumisesta ilmoitetaan siihen lähiympäristöön, jotta tiedetään, että nyt on vapautuminen koittanut.

Tuossa esityksessä sanotaan, että tämä koskisi hyvin suppeaa joukkoa, noin kymmentä törkeään seksuaalirikokseen syyllistynyttä, vuosittain. Itse kun olen tehnyt 25 vuotta poliisityötä sillä asenteella, että rikollinen on saatava kiinni, se juttu on tutkittava niin hyvin, että siitä seuraa oikeudenmukainen rangaistus ja sitten se rangaistus kärsitään, niin olen sitä mieltä, että nuo kymmenen henkilöä vuosittain voisivat aivan hyvin istua sen tuomionsa siellä kiven sisällä eikä tätä lievennystä tarvitsisi laittaa täytäntöön.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Yksi uutinen kesältä 2009 kertoi, miten Itä-Suomen hovioikeus lievensi tuntuvasti alaikäisen raiskauksesta tuomitun 55-vuotiaan poliisimiehen rangaistusta. Kuopion käräjäoikeus oli tuominnut ylikonstaapelin kahden ja puolen vuoden vankeuteen raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta meidän oikeuslaitos hovioikeusasteessa katsoi oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi tästä rikoksesta yhden vuoden ja kymmenen kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen ja lisäksi 70 tunnin yhdyskuntapalvelun. Hovioikeus perusteli poliisin tekemää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja siitä antamaansa ratkaisua sillä, että käytetty väkivalta oli verrattain lievää ja että teko tapahtui lähellä suojaikärajaa. Uhri oli 15-vuotias.

Nämä uutiset ovat olleet sellaisia, jotka ovat saaneet aikaan ainakin minulle kansanedustajaurallani eniten yhteydenottoja ja varsin yksimielisesti siitä, että seksuaalirikollisten ja erityisesti lapsiin kohdistuvien lasten seksuaalisten hyväksikäyttöjen rangaistuksia pitää määrätietoisesti tiukentaa. Itse näen niin, että kyllä tuon tapaisesta rikoksesta pitäisi aina seurata ehdoton vankeusrangaistus. Ja tuossa esimerkissä, joka kesällä 2009 tapahtui, tekijä oli vielä poliisi, mikä minun mielestäni teki tapauksesta entistä vakavamman.

Olinkin tyytyväinen, kun komissio ehdotti velvoitteita, että EU-maat koventavat rangaistuksia lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Nimittäin tilastot kertovat, että jopa 10—20 prosenttia kaikista eurooppalaisista lapsista joutuu lapsuusvuosinaan jonkinasteisen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, lievemmän taikka vakavamman, mutta prosentit ovat erittäin suuria. Komissio halusi koventaa lasten seksuaalisesta riistosta ja hyväksikäytöstä annettavia rangaistuksia koko EU:ssa, ja samalla säädettäisiin myös uusien hyväksikäytön muotojen rangaistavuudesta. Tällaisia ovat lasten houkuttelu netissä, niin kutsuttu grooming, lapsipornon katselu netistä tiedostoja lataamatta ja lasten houkutteleminen esimerkiksi poseeraamaan seksuaalisesti vihjailevissa asennoissa verkkokameran edessä ja lisäksi myös se, että ulkomaille matkaavat seksituristit joutuisivat syytteeseen kotimaahan palattuaan. On erittäin hyvä, että EU:ssa nyt yhtenä rintamana ollaan rangaistuksia tiukentamassa ja on nostettu tämä asia nyt aivan keskeiseksi huolenaiheeksi.

Tässä tänään keskustelemme siitä, miten seksuaalirikokseen syyllistyneiden kanssa pitäisi toimia. Toin tuossa esille oman näkemykseni siitä, että rangaistuksia, niin kuin komissio on ehdottanut, pitää tiukentaa, ja kyllä Suomessa lähtökohtana pitää olla se, että ei aina voida hakea sitä lieventävää asianhaaraa ja lähteä käsittelemään näitä tapauksia rangaistusasteikon alapäässä, vaan kyllä mieluummin itse näkisin niin, että tämän tyyppisissä tapauksissa, jotka usein tuhoavat lapsen elämän hyvin pitkäksi aikaa, ehkä koko elämänkin osalta, se rangaistusasteikon yläpää olisi se oikeudenmukaisempi kohta.

Kysyisinkin, kun meillä ministeri on täällä paikalla ja viime kesänä nousi esille myös vaarallisuuden arviointi, millä tavalla näiden seksuaalirikollisten kohdalla tämä vaarallisuuden arviointi on esillä. Kesällä Porvoon kolmoissurmien kohdallahan psykiatri, ylilääkäri Hannu Lauerma kertoi, että Suomessa ei tehdä esimerkiksi elinkautisvangeille minkäänlaista vaarallisuusarviointia ennen heidän vapauttamistaan ja väkivaltarikoksista tuomituille vaarallisuusarvio tehdään vain, jos heillä on pitkä väkivaltarikollisen tausta ja jos he suorittavat tuomionsa päivälleen. Silloin te, oikeusministeri Tuija Brax, piditte vaarallisuusarviointeja tarpeellisina ja totesitte, että tähän asiaan on syytä palata. Kysyisin, miten tuo vaarallisuusarviointi kohtaa näitä seksuaalirikollisia, ja mielellään tietysti kuulisin muutenkin, onko tuo viime kesänä esille noussut asia nyt edennyt.

Tässä esityksessä siis on kyse siitä, että lääketieteellisesti voitaisiin seksuaalirikollisia hoitaa niin, että he eivät enää syyllistyisi uudestaan tuohon rikokseen. On todettu, että tuo uusimisprosentti on erittäin korkea seksuaalirokollisilla, ja tällä lääkehoidolla pyrittäisiin heikentämään vakavista seksuaalirikoksista tuomittujen sukupuoliviettiä ja siten ehkäisemään rikosten uusimista.

Kysyisin, oikeusministeri Tuija Brax teiltä, miten varmana te näette tämän, että tämä hoito, johon kuuluu tuo lääketieteellinen lääkkeen antaminen joko pistoksena taikka tablettina ja joka tapahtuu toki valvotuissa olosuhteissa, mutta siihen kuuluu myös tuo henkinen hoito, toimii, kuinka varmasti voitte vakuuttaa tämän salin edessä, että nämä rikolliset eivät syyllisty tämän hoidon jälkeen enää rikokseen.

Tällä lausuntokierroksella, joka tuon esityksen jälkeen käytiin, esille nousi esimerkiksi se, että hoidon tehokkuuden kannalta on erittäin tärkeää, että tuomittu on itse motivoitunut hoitoon. Osassa lausuntoja tuotiin esille se, että sillä on vaikutusta, onko tuo tahto tapahtunut aidosta halusta puuttua omaan sairauteen ja halusta lääkkeen avulla parantua siitä ja pystyä estämään se, että ei tekisi enää pahaa. Mutta jos se tapahtuukin vain siinä toivossa, että pääsee vapaaksi, niin minkälaisen riskin me lainsäätäjinä silloin, arvoisa oikeusministeri, otamme?

Tämä on mielestäni hyvä asia, että tämän tyyppisiä uusia malleja esille tuodaan, mutta kyllä siinä määrin tietysti olen huolestunut, miten tuo lääketieteellinen hoito aidosti tulee näitä ihmisiä auttamaan ja pystymmekö olemaan sataprosenttisen varmoja, että he hoidon aikana ja sen jälkeen eivät enää tule näihin rikoksiin syyllistymään.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä on oikeastaan kahdesta asiasta samaan aikaan kyse, toisaalta valvotusta koevapaudesta, ja sen ehdoksi sitten halutaan asettaa tämä kemiallinen kastraatio tai tämä vaikuttaminen ilmeisesti lipidoon suun kautta otettavalla lääkkeellä.

Tämä kemiallinen kastraatiohan merkitsee yksinkertaisesti sitä, että miesten kohdalla lasketaan testosteronia, ja kun täällä tekstissä sanotaan, että ne ovat eturauhassyövän hoitoon käytettäviä lääkkeitä, niin nimenomaan eturauhassyöpää hoidetaan myös niin, että tehdään kastraatio tai sitten sitä myöskin tuetaan tällaisella kemiallisella kastraatiolla.

Toinen puoli tästä asiasta on sitten se, että tällä kemiallisella kastraatiolla tai tällä lipidoon vaikuttamisella voidaan vähentää yleensäkin tällaisen rikollisuuden tyypin esiintyvyyttä ja tätä lapsiin sekaantumista tai yleensäkin raiskauksia. Näin ollen tässä toisaalta katsotaan tuomitun etua siten, että hänet voidaan tietyin edellytyksin koevapauttaa, jos hän täyttää nämä lääkehoidon ehdot. Toisaalta sitten tulee väistämättä mieleen, eikö olisi mahdollista kehittää sen tyyppistä, voi sanoa, hoitomuotoa, joka olisi nimenomaan se, että voitaisiin jatkaa tätä kemiallista kastraatiota tai tätä lääkityksen antamista sitten muulla tavalla.

Kysyisinkin ministeri Braxilta, onko tässä valmistelun yhteydessä tätä asiaa pyritty kehittämään, tällaista lääkehoidon toteuttamista. Samassa yhteydessä kyllä tulee mieleen myös se, että jos on kysymys esimerkiksi tällaisesta pakonomaisesta, nimenomaan testosteronitasoonkin liittyvästä pedofiliasta tai yleensäkin tästä seksuaalisesta väkivaltaisuudesta, niin onko tällaisesta varsinaisesta kastraatiosta ollut keskustelua, siis ei kemiallisesta vaan varsinaisesta operatiivisesta toimenpiteestä. Helposti tulee mieleen, että silloin mennään vuosikymmeniä tai jotenkin pitkään taaksepäin, ja varmasti aihe on ollut esillä aikaisemmin, ja nyt sitten ikään kuin, lainausmerkeissä, modernissa maailmassa ei tällaista ole. Mutta jos ajatellaan juuri tätä seksuaalirikollisuuteen liittyvää pakonomaisuutta, niin tällainenkin asia toki voi tulla mieleen, jopa niin, että asianomainen henkilö, joka suorittaa tällaisia rikoksia, saattaa jopa itsekin olla valmis tämän tyyppiseen toimenpiteeseen.

No, tämä operatiivinen kastraatio on sitten raskas, koska se on niin sanotusti peruuttamaton. Tällä kemiallisella kastraatiollahan on, niin kuin täällä todetaan, kohtuullisen lyhyessä ajassa ohimenevä vaikutus. Sen jälkeen kun tämän vaikuttavan aineen anto on lopetettu, se testosteronitaso palaa niin sanotusti normaaliin tai siihen lähtökohtaan.

Kysyn sitäkin, onko valmistelussa tullut esille myös näitten testosteronitasojen tarkastelu. Onko poikkeuksellisen korkeita testosteronitasoja esiintynyt näillä rikoksentekijöillä? Eli summa summarum: Onko mahdollista mielestänne jatkaa tätä myös tämän ehdonalaisen vapauden jälkeiseen aikaan toteutettavaksi? Silloinhan tällä hoidolla olisi myös estävä vaikutus.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Näin joulunkin alla on paikallaan muistaa perinteitä ja Raamatunkin syntysijojen opetuksia. Lähi-idän kansat noudattivat ja osa noudattaa yhä Hammurabin lakia, jonka keskeinen opetus on silmä silmästä, hammas hampaasta. Onneksi tätä lakia ei Suomessa noudateta, mutta on myönnettävä, että siinäkin joku ajatus on.

Järkyttävimpien rikosten kohdalla tämä tulee väistämättä mieleen. Näin on erityisesti lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten osalta. EU-maa Tšekissä on ollut käytössä ja on yhä mahdollista kirurginen, mekaaninen kastraatio. Puolassa puolestaan otettiin hiljattain käyttöön pakollinen kastraatio tietyille törkeille seksuaalirikollisille. On erinomaisen hyvä, että Suomessakin otetaan oikea askel tähän kastraation suuntaan. Tärkeää on, että nyt erityisesti lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijät saavat tällaisen lisärangaistuksen. Meillähän on erilaisia rangaistuksia, sakkoja, vankeutta, menettämisseuraamuksia, monessa rikoksessa rikoksentekovälineet menetetään valtiolle. Tämä kemiallinen kastraatio on tässä vaiheessa tärkeä lisä rikoksen torjunnan keinovalikoimassa.

Arvoisa puhemies! Tätä lakia valmisteltaessa kokoomus edellytti, että tässä laissa on kristallinkirkasta, että lailla ei lievennetä törkeiden seksuaalirikosten rangaistuksia vaan kyse on nimenomaan lisärangaistuksesta ja sairaan mielen hoitamisesta. Kokoomus myös edellytti, että mikäli rikokseen tuomittu, joka on sitoutunut lääkehoitoon, rikkoo hoito-ohjelmaa, hänet voidaan passittaa vankilaan ilman kirjallisia kehotuksia tai varoituksia suoraan kulkematta lähtöruudun kautta. Onkin todennäköistä, että lakivaliokunta vielä tältä osin tiukentaa lakiesitystä, joskin asiantuntijoita luonnollisesti kuullaan ensin.

Arvoisa puhemies! Haluan uskoa, että moni seksuaalirikollinen haluaa pois kamalasta rikoskierteestä ja poistaa itsessään olevan sairauden. Siksi haluan kysyä oikeusministeri Braxilta: voitaisiinko meillä rikoksentekijän vapaaehtoisuuden pohjalta toteuttaa tuollainen, Tšekissä nyt jo mahdollinen kirurginen kastraatio ja näin saada aikaan pysyvä ratkaisu ongelmaan?

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen ymmärtänyt sillä tavalla, että tässä tapauksessa siellä kiven sisässä pysyminen on se rankin muoto ja sitten on olemassa lievempi muoto, josta nyt sitten pyritään ikään kuin tekemään rankaisevammalta tuntuva, jos nyt oikein ymmärrän tämän ketjun, millä tavalla tämä ajatuksenjuoksu tässä asiassa on oikeastaan edennyt. Omaamatta näissä juridisissa asioissa nimenomaan pienintäkään kompetenssia, kysyn pari asiaa ymmärtääkseni asian.

Ensinnäkin tämä lääkehoito. Onko tässä lääkehoidossa kysymys siitä, että sen testosteronin vaikutusta lievennetään? Elikkä jos siitä on kysymys, niin silloinhan se kuulostaisi loogiselta.

Sitten toinen asia liittyy sivuun 8, jossa sanotaan näin: "Seksuaalirikollisille tarkoitettujen hoito-ohjelmien tehoa on jonkin verran tutkittu. Nykyään tutkimustulokset antavat aihetta optimismiin hoidon vaikutusten suhteen, mutta tulokset ovat edelleen jossain määrin ristiriitaisia." Siis ristiriitaisia. Kun tieteen kanssa on jonkin verran joutunut elämässään tekemisiin, niin herää kiinnostus nimenomaan tähän, onko ministerillä tietoa siitä, millä tavalla ristiriitaisia. Ovatko ne sillä tavalla ristiriitaisia, että ne tavallaan ikään kuin pilaavat tämän koko menettelyn?

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kyllönen huolestui resursseista, ainainen ongelma, mutta tällä vaalikaudella, kun saldoa nyt katsotaan, aloitettiin tilanteesta, jossa meillä oli 70 ammattimaista työntekijää sataa vankia kohti, ja nyt on reilusti 76 sataa vankia kohti. Tilanne on siis selvästi parempi, ja tämän takia siis rahatkin löytyvät kehyksistä ja valtiovarainministeriö on tukenut esitystä.

Kysyitte myös viisaita etiikan perään, myös edustajien Tiusanen ja Pulliainen puheenvuorot voidaan nähdä jossain määrin saman kysymyksen kimpussa. Professori Lauerma on ollut aivan keskeinen tämän asian valmistelija. Ajatus nimenomaan on, että jokaiselle tähän ohjelmaan lähtevälle vangille räätälöidään juuri hänen tilanteeseensa sopiva lääke- ja psykososiaalinen hoito, ja — nyt varmaan tulee se tärkein asia ja vastaa osittain ed. Tiusasenkin kysymykseen — kuten äsken kuvailin, näitä hoitoja antavat vain hyvin harvat ja valitut tahot sitten muualla Suomessa, kun ensin psykiatrisessa vankisairaalassa asia on laitettu liikkeelle, ja tätä hoidettavaa seurataan koko ajan. Näin muodoin myös tämä poikkeuksellinen testosteronitaso tulee seurattavaksi, mutta myös seurataan kaikilta muiltakin osin. Tämän takia myös siis se, että pysyy ohjelmassa, tulee poikkeuksellisen hyvin kontrolloiduksi.

Ed. Heinonen puhui hyviä EU-prosesseista, mutta jos tässä olisi tämä hallitus jäänyt EU:ta odottelemaan, niin ei olisi kyllä sitä esitystä nyt lakivaliokunnassa. Kyllä tässä lähdettiin liikkeelle ihan kotimaisista tarpeista ja omista arvioistani siitä, että on syytä teettää Optulalla tutkimus lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistustasoista. Kun sen tutkimuksen tulokset olivat niin järkyttäviä kuin olivat, niin se, mikä teillä on nyt lakivaliokunnassa käsiteltävänä, on iso paketti rangaistusten, vielä ed. Jokiselle kertaalleen, koventamisesta.

On jotenkin käsittämätöntä, kun tuon tänne ohi hallitusohjelman lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistusten merkittävän koventamispaketin, joka on viime tiistaina esitelty, ja sitten vielä siihen eurooppalaisittain kuitenkin pioneerimaisena myös tämän kemiallisen kastraation, että tästä yhdistelmästä saa mitenkään lievennyksen, semminkin kun ne ed. Katajan esittämät kokoomuksen vaatimukset oli helppo toteuttaa, kun ne jo sisältyivät tähän. Olen myös vakuuttunut, että kun te lakivaliokunnassa ja perustuslakivaliokunnassa kuuntelette asiantuntijoita, niin ymmärrätte, miksi raja on tullut vastaan. Meillä on myös rikosoikeudellisia perusteita, minkä takia perustuslakivaliokunta tulee, siitä olen jotakuinkin vakuuttunut, kertomaan, että olemme valinneet oikean tasapainon ja menneet näissä rangaistusten koventamisissa, valvomisissa, niin pitkälle kuin voidaan näillä tiedoilla mennä.

Ed. Pulliaisen kysymykseen ristiriitaisista tuloksista. Siellä on jonkun verran juuri sitä problematiikkaa, onko sitten kuitenkaan onnistuttu sillä psykososiaalisella hoidolla saamaan se sitoutuminen aikaan. Niin kuin tiedätte tiedemiehenä, niin silloin, kun me esittelemme hallituksen esityksessä lääketieteellisiä tuloksia, ne on esiteltävä paitsi rehellisesti myös aina varovaisuusperiaatteen mukaisesti. Yksi vaihtoehto vain oli, ja siitä minulle ensin sanottiinkin, että älä lähde tätä edes valmistelemaan, koska kaikki ei ole vielä aivan varmaa. Silloin tätä esitystä ei olisi eikä olisi myöskään mahdollisuutta vaalien alla etsiä vielä jotakin kovempaa. Me katsoimme, että varsinkin Tanskan kokemukset puhuvat sen puolesta, että tulokset ovat olleet jo niin hyviä, ja ennen kaikkea, ed. Tiusaselle, niin kuin alkupuheenvuorossani jo kerroin, tulokset ovat olleet sellaisia, että ne ovat johtaneet hyvin monilla elinikäiseen hoitoon. Eli tämä jakso, mikä tässä pystytään tekemään, monien osalta on riittävän pitkä siihen, että he itse ymmärtävät, että tätä on syytä jatkaa koko elämän.

Sitten ed. Heinonen kysyi tärkeitä tästä viime kesän hirveän rikoksen jälkeisestä uusimisriskistä. Niin ikään siinä vaiheessa jo tyhjälle eduskuntasalille viime tiistaina esittelin lakipaketin, jossa nyt näitten elinkautisvankien osalta, taas kerran professori Lauerman ohjeiden mukaisesti, jatkossa riskiarvio on huomattavasti pitempi, tarkempi ja valvontatunnit kasvavat sitten, jos Helsingin hovioikeus päätyy vapauttamaan, merkittävästi.

Niin ikään kerroin tiistaina, että meillä on hyvin pitkälle valmisteltu, ja taas samainen professori Lauerma apuna, suunnitelma työryhmäksi, jonka työ vie ilmeisesti pari vuotta, siitä, miten voitaisiin Suomen perustuslain mukaan tai peräti sitten perustuslain vastaisesti poikkeuslailla säätää tietyissä tilanteissa rikosten ennaltaehkäisyä silmällä pitäen hoitoja, joita voitaisiin määrätä selvästi kaikkia, myös ehdonalaista vapauttakin, pidemmälle meneviksi. Tämä ehkä myös ed. Tiusaselle.

Eli käynnissä on prosessi, jossa haetaan sekä niille väkivaltarikollisille, joilla esimerkiksi päihteiden käyttö yhdessä joidenkin rauhoittavien lääkkeiden, niin sanottujen mömmöjen, kanssa saattaa laukaista aivan hallitsemattoman, silmittömän vakavan väkivallan, että sitten näille seksuaalirikollisille mahdollisuuksia, että voisiko olla ja jos, niin millä ehdoilla ja miten perustuslaki siihen suhtautuu, vielä varsinaisen rangaistuksen jälkeenkin velvoittavaa hoitoa ehtona sille vapautumiselle. Tämä työ on myös käynnissä, mutta se on hurjan vaativa työ, eikä sitä keritä tuoda tietenkään, kun vasta aloitimme elokuussa, tälle eduskunnalle. Mutta siltä osin eurooppalaiset kollegatkin katsovat mielenkiinnolla ja olen saanut hyvin positiivista palautetta, että meidän työtämme seurataan ympäri Eurooppaa.

Arvoisa puhemies! Nyt en huomaa, että olisi jäänyt jokin merkittävimmistä asioista käsittelemättä. Valiokunnan kanssa jatketaan, ja koska minä olen ymmärtänyt, että ministeri Vehviläisen asiallekin tänä yönä pitäisi jäädä tilaa, niin vastaan yksityisesti tai sitten lakivaliokunnassa tammikuussa vielä lisää.

Mutta muistutan vielä kerran: Tämä on siis kokonaispaketti, jossa rangaistukset kovenevat merkittävästi ja Suomessa aletaan käyttää kemiallista kastraatiota. Tähän toiseen, niin sanottuun perinteisempään kastraatiokysymykseen minä en uskalla vastata ilman ministeri Risikon kanssa käytävää konsultaatiota siitä, mitä tämän hetken terveydenhuollon lainsäädäntö ihan normaalistikin sanoo asiasta. Jos se sanoo, että se on mahdollista, niin tietysti vapaaehtoisuuden pohjalta silloin normaliteettiperiaatteen mukaisesti se voidaan tehdä, jos ihminen haluaa, vankilassakin. Mutta tähän tarvitaan nyt kyllä ministeri Risikkoa sekä alan valvontaviranomaisten tulkintoja. Sen takia en uskalla sanoa enempää.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy kiittää ministeri Braxia siitä, että hän on ottanut vakavasti seksuaalirikoksiin ja niiden rangaistusmääriin kohdistuvan huomion ja tuonut niitä esityksiä. Myös kiitän siitä, että kun viime kesänä lakivaliokunnassa oli esillä esitys, että elinkautisen rangaistusta olisi lyhennetty elikkä lievennetty, ja sitten valiokunnan käsittelyssä elinkautisten rangaistukset säilytettiin ennallaan ja tuossa yhteydessä nostin esille myös riskiarvion silloin, kun elinkautisesta vapautetaan, niin nyt tämä riskiarvioasia on menossa eteenpäin. Kiitän siitä.

Muutama kysymys vielä olisi, ja kuulin, että ministeri aikoo vastata niihin sitten toisella kertaa, mutta esitän kuitenkin nämä kysymykset.

Tuo injektioruiske voidaan antaa valvotusti, mutta mikä on näiden suun kautta otettavien pillereiden vaikutusaika? Se kiinnostaa. Myöskin kirurginen kastraatio rikollisen suostumuksella mielestäni pitää tutkia, jotta siihen suuntaan voitaisiin edetä.

Ed. Kataja toi esille kokoomuksen vaatimuksia tämän lain suhteen, ja kyllä esimerkiksi tuo valvotun koevapauden aikana hoitomääräyksien ehtojen rikkomisesta annettava varoitus tulisi minusta poistaa. Myös kirjallinen kehotus on tarpeeton tuossa ehdonalaisen vapaudessa, kun rikotaan näitä määräyksiä.

Tämä tulee kyllä nyt hyvin tarkkaan pohtia ja käydä läpi valiokunnassa. Ed. Kataja sanoi tuosta vanhasta Hammurabin laista, mutta mikäli tätä asiaa ei nyt hoideta kunnolla, voi olla, että eteen tulee jälleen tuo Murphyn laki.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Olisin tässä käsittelyssä toivonut, että ministeri olisi ottanut kantaa tuohon, voidaanko heti, mikäli hoitositoumus rikotaan, joutua vankilaan kiinteää vankeusrangaistusta suorittamaan, niin kuin lain valmisteluvaiheessa kokoomuksen suunnalta viestitettiin, että se olisi edellytys tämän lain käsittelylle. Ymmärrän toki, että asiantuntijoita on tässä syytä kuulla, mutta olisin halunnut ministerin henkilökohtaista tuntumaa tähän asiaan.

Mitä sitten tulee tuohon kirurgiseen kastraatioon, niin Tšekissä toki ihmisoikeusjärjestöt ovat asiasta keskustelleet, mutta siellä kyse on nimenomaan pakollisesta, tekijälle määrätystä kirurgisesta kastraatiosta. On vaikea nähdä, että jos vapaaehtoispohjalta tähän päädyttäisiin, niin se olisi erityinen ihmisoikeusrikkomus. Toivon, että tuohon todella paneudutaan tuossa vaiheessa, kun ministeri lupasi asiasta käydä jatkokeskusteluja muun muassa ministeri Risikon kanssa.