Puolustusministeriön hallinnonala 27
jatkui
Mikko Savola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ilta on edennyt pitkälle,
mutta se on hienoa, että sokerina pohjalla on puolustusministeriön
hallinnonala. Siitä riittää paljon tietenkin
sanottavaa, asia kun tärkeä on, ja kyllähän
se huoli on tästä ilmeinen. Puolustusministeriön
pääluokkaan kohdistetut leikkaukset kuitenkin
uhkaavat rapauttaa Suomen uskottavan puolustuskyvyn ja koko maan
puolustamisen periaatteen.
Vuoden 2013 talousarviossa leikataan sotilaallisesta maanpuolustuksesta
3 prosenttia, mikä merkitsee yli 70 miljoonan euron vähennystä sotilaallisen
maanpuolustuksen määrärahoihin. Koko
kehyskaudella puolustusministeriön hallinnonalalta leikataan
10 prosenttia, eli se on keskimäärin kaksi kertaa
enemmän kuin miltään muulta hallinnonalalta.
Puolustusvoimien rahoitukseen kohdistetut leikkaukset merkitsevät
maastovuorokausien, lentotuntien, alusvuorokausien ja kertausharjoitusten
radikaalia vähentämistä, ja se kyllä heikentää toteutuessaan pitkävaikutteisesti
Suomen Puolustuvoimien suorituskykyä.
Mutta, herra puhemies, kun nyt tällaiset päätökset
hallitus on päättänyt tehdä,
että näitä toimintoja supistetaan näin
radikaalisti, niin kyllä vapaaehtoisen maanpuolustustyön
tarve kasvaa jatkossa, kun näitä puolustusmäärärahoja
leikataan, joukko-osastovaruskuntia lakkautetaan ja kertausharjoituksia
vähennetään. Tätä taustaa vasten
onkin perusteltua lisätä maanpuolustusjärjestöjen
rahoitusta ja siten osaltaan lieventää näitä kielteisiä vaikutuksia,
jotka tästä, esimerkiksi nyt kertausharjoitusten
alasajosta, aiheutuvat.
Täytyy kiittää eduskuntaa siitä,
että nyt ollaan lisäämässä 200 000
eurolla vapaaehtoisen maanpuolustustyön määrärahoja,
mutta täytyy todeta silti samaan hengenvetoon se, että ei
tämä yksinomaan riitä ja pelkästään
sillä ei voida tätä kertausharjoitusten
tuottamaa vajetta täyttää. Sen takia
me keskustassa esitämmekin, että tähän
vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön lisätään
vielä 150 000 euroa, että saadaan niitä resursseja nostettua
siellä ja tätä kertausharjoitusten tuomaa
vajetta paikattua vielä enemmän.
Kaiken kaikkiaan maanpuolustusjärjestöillä on
tärkeä rooli tässä vapaaehtoisen
maanpuolustustyön järjestämisessä ja
koulutuksessa ja ylipäätään
Puolustusvoimien tukena olemisessa. Myös maanpuolustustahdon
kannalta vapaaehtoisilla maanpuolustusjärjestöillä on
erittäin tärkeä rooli. Haasteitahan silläkin
saralla piisaa, erityisesti nuoremman ikäluokan saaminen
mukaan tähän arvokkaaseen maanpuolustustyöhön
vaatii ponnisteluja, ja sen takia niiden resurssien on oltava kunnossa,
että sitä nuorempaa ikäluokkaa saadaan
siihen mielekkääseen toimintaan joka puolella
Suomea mukaan.
Herra puhemies! Keskustan ryhmä on esittänyt
yhteensä 34 miljoonan euron määrärahalisäystä puolustushallinnolle
näitten välttämättömien
toimintojen lisäämiseen sen vuoksi, että nämä leikkaukset
eivät olisi niin suuria kuin ne nyt tässä tapauksessa
olisivat. Lisäksi omassa talousarvioaloitteessani olen
esittänyt 4 miljoonan euron määrärahalisäystä kohdennettuna
nimenomaan kertausharjoitusten lisäämiseen. Tästä täytyy
todeta, että eduskunta on lisäämässä 1
miljoonalla eurolla kertausharjoitusmäärärahoja,
ja kuten puolustusministeri Haglund tänään
päivemmällä kertoi, ensi vuonna on 5 000
kertausharjoitusvuorokautta tulossa. Se saataisiin toteutettua näillä nyt
budjetoiduilla määrärahoilla. Se on parempi
kuin tämän vuoden luku, joka on 3 800 kertausharjoitusvuorokautta,
mutta rutkasti alle tarpeen, joka vuonna 2011 oli 27 000
vuorokautta, ja se mitä tavoitellaan vuonna 2015 on 18 000 vuorokautta.
Tällä 4 miljoonan euron määrärahalla
saataisiin myös tätä vajetta paikattua
ja kertausharjoitusmäärää jo
tässä vaiheessa lisättyä.
Herra puhemies! Mielestäni joukkojen varustautumiseen
ja harjoitteluun täytyy varautua jatkossakin. Yhtenä tärkeänä tukeutumispaikkana,
Puolustusvoimien
kiinteänä pisteenä, voivat toimia varikot
esimerkiksi Ähtärissä ja Ilmajoella, ja
niille tulee osoittaa riittävät resurssit jo ennen varuskuntien
lakkauttamisia, jotka erityisesti kohdentuvat sinne Etelä-Pohjanmaan
ja Keski-Suomen alueille.
Herra puhemies! Lyhyesti vielä loppuun ampumaratojen
tulevaisuudesta. Se huolestuttaa myös, ja sen eteen on
tehtävä toimia. Maanpuolustustyössä hyvin
tärkeä osa on ampumataidon ylläpitäminen.
Lakkautettavien varuskuntapaikkojen ampumaratojen käyttö on
ratkaistava siten, että ampumaharrastajilla ja reserviläisillä säilyy
edellytykset ampumataidon ylläpitämiseen. Muun
muassa Kauhavalla olevalle ampumaradalle täytyy löytää malli,
joka palvelee eteläpohjalaisia reserviläisiä,
metsästäjiä ja muita ampumaharrastajia
jatkossakin. Maanpuolustustyö ja isänmaahenki
eivät vanhene koskaan. Tehkäämme kaikki
voitava sille, että resurssit saataisiin kohdalleen mieluiten
jo ennen sitä vuotta 2015.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Kello lähestyy puoltayötä.
Tulee mieleen Tuntemattoman sotilaan Honkajoki, joka vaihtoon pääsemättä valitti,
että mä vartiossa seison näin yössä yksinäin.
Mutta ei valiteta, on täällä muutama
uskollinen paikalla: edustajat Peltonen, Autto, Kanerva, Savola
ja Torniainen, ja keskustelussa... (Ilkka Kanerva: On Ravi myös!) — Ja puhemies
Ravi tietysti ja meidän uskolliset virkamiehemme.
Käsittelyssä on puolustusministeriön
hallinnonala, ja oikeastaan halusin tulla tämän
puheenvuoron pitämään pääpainona
ainoastaan kertausharjoitusmäärät ja
huoleni niistä. Tämän viikon lopulla
tullaan julkistamaan ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko,
ja sen käsittelyssä varmasti pääsemme
sitten laajemmin käymään keskustelua
tässäkin salissa, ja kyllä meillä puolustuspolitiikassa
keskusteltavaa riittääkin.
Meillä ovat tulossa isot rakenteelliset uudistukset,
jotka yhdessä keskustan kanssa linjattiin jo edellisessä selonteossa.
Rakenteellisia uudistuksia silloin nostettiin esille, ja ne olivat
tarpeellisia jo senkin myötä, että meillä ikäluokat
pienenevät, ja jos emme olisi varuskuntaverkkoon puuttuneet
lainkaan, niin meillä olisi muutaman vuoden päästä noin
4 500 kasarminpetiä tyhjänä. Senkin
takia tätä uudistustyötä piti
ryhtyä tekemään, niin kuin keskustan
johdolla aikanaan linjattiin, ja myös meillä on
hyvin tiedossa, että meillä on edessä materiaalin
massavanhentuminen. Meillä tulee vanhenemaan pääosin
kylmän sodan ajalta olevaa kalustoa: satoja Paseja vuonna
2015, kymmeniätuhansia aseita samana vuonna, miinalaiva
Pohjanmaa, telakuorma-autoja, viestijärjestelmiä ja
tuhansia kevyitä kertasinkoja jnp. Eli meillä kyllä tässä työtä tulee
riittämään, mutta palataan niihin ulko-
ja turvallisuuspoliittisen selonteon yhteydessä laajemmin.
Mutta huoleni on tässä vaiheessa lähinnä reserviläisten
kertausharjoituspäivien osalta. Meidän Puolustusvoimat
nojaa vahvasti niin tänään kuin tulevaisuudessakin
vahvaan yhteiseen maanpuolustustahtoon, ja siinä tärkeässä roolissa
on reserviläisarmeija, jonka määrää tullaan hieman
laskemaan, mutta edelleen tuo 230 000 sotilaan Puolustusvoimien
reserviläisarmeija on eurooppalaisessakin vertailussa suurimmasta päästä.
Mutta kertausharjoituspäivien määrä on laskenut
merkittävästi. Me olemme viime vuosina pystyneet
kouluttamaan reserviläisiä pitkälti yli
20 000, taisi olla parhaimmillaan 27 000 aivan
näinä vuosina, ja tänä vuonna
pahin pelko oli se, että jäisimme noin 2 000
kertausharjoitettavaan reserviläiseen, mutta nyt onneksi
kuitenkin tilastot näyttävät, että pääsemme
tuosta hieman kauniimpiin lukuihin.
Itse asiassa 60 vuotta on aikaa siitä, kun edellisen
kerran näin pienissä kertausharjoitusmäärissä Suomessa
oltiin. Vuonna 53 Suomessa kertausharjoituksiin kutsuttiin 1 600
reserviläistä, ja en tiedä, miten silloin
tässä maassa uskottiin, että ei meitä mikään
uhkaa, mutta niin 60 vuotta sitten toimittiin, ja nyt jälleen,
toivottavasti, tämä notkahdus jää vain
väliaikaiseksi.
Niin kuin puolustusministeri Haglund kertoi, niin tämä hallituspuolueiden
lisäys, 1 miljoona, kertausharjoituksiin nostaa ensi vuoden
kertausharjoitusmäärän 5 000:een,
eli pääsemme ihan kohtuullisiin määriin,
ja maanpuolustusjärjestöille osoitetaan vielä eduskunnan
päätöksellä 200 000
euroa, ja se tulee myös tietysti lähelle tätä samaa
kertausharjoitustehtävää, jota myös vapaaehtoiset
maanpuolustusjärjestöt tekevät.
Nykyinen kertausharjoitettavien määrä nipin napin
riittää kriisiajan suunnitelmien ylläpitoon esikunnissa,
mutta se ei riitä enää joukkojen harjoittamiseen,
ja sen takia meillä ei tällaisissa määrissä kauan
ole aikaa pysyä. Kertausharjoitukset on saatava normaalille
tasolle vuoteen 2015 mennessä, ja näin pystymme
sitten pitämään uskottavan maanpuolustuksen
myös tältä osin kohdallaan, ja sillä on
tietysti merkittävä vaikutus yleiseen maanpuolustustahtoonkin.
Puolustusministeri Haglund totesi, että 2015 me tulemme
pääsemään 18 000:een
kertausharjoitusmäärässä, ja
se on silloin sellainen määrä tälle
uudelle, tulevalle reserviläisarmeijalle, että sen
kanssa tulemme pärjäämään.
Toivottavasti siitä pidetään kiinni,
sillä Puolustusvoimien suunnasta on kuultu myös
toisenlaisia toteamuksia. Puolustusvoimien tiedotuspäällikkö Eero Karhuvaara
totesi jokin aika sitten, että vuodesta 2015 lähtien
vähitellen lähdetään nostamaan
tuota määrää, ja nyt haluan
tässäkin asiassa uskoa puolustusministeri Haglundia,
että se määrä on 2015 tuo 18 000
kertausharjoituksiin kutsuttavaa naista ja miestä.
Arvoisa puhemies! Uskon, että tulemme nämä lähivuodet
selviämään, ja kuitenkin huolestuneena
Puolustusvoimien säästöjä on
tässä salissa tarkasteltava, ja toivon, että tuo
tällä viikolla julkistettava puolustuspoliittinen
selonteko ottaa tiukan linjan siihen, että meidän
pitää palauttaa määrärahoja
Puolustusvoimille, että voimme myös tulevaisuudessa
turvata uskottavan puolustuksen.
Ilkka Kanerva /kok:
Arvoisa herra puhemies! Minulla on kädessäni
kynä, jota mielelläni käytän.
Se on hyvin toimiva kynä, mieluisa sinänsä käyttää,
mutta syy, miksi tähän viittaan, herra puhemies,
on se, että tällä kynällä olen
13. joulukuuta 2007 Suomen valtion puolesta allekirjoittanut Lissabonin
sopimuksen — Lissabonin sopimuksen, jonka filosofiana yhtäältä on muun
eurooppalaisen kehityksen kautta rakentaa myönteistä eurooppalaista
tulevaisuutta, yhtenä etappina tuolloin 13.12. ja vuosikausia
sitä ennen valmisteltaessa oli se, että Euroopan
unioni saattaa tarjota mahdollisuuden Euroopan unionin maille vahvistaa
Euroopan unionin käytettävissä olevien
keinojen kautta kansallisia puolustuskykyjä yhdessä muiden
eurooppalaisten valtioiden kautta. Euroopan unionin Lissabonin sopimukseen
sisältyy niin sanottu solidaarisuuslauseke, joka ennen
muuta oli tarkoitettu viitoittamaan sotilaallisen puolustuskyvyn
vahvistamista Euroopan unionin jäsenmaiden kesken.
Puhemies! Olen hiukan kallella kypärin. Pakko sanoa,
että senhetkiset aatokset eivät ole kantaneet
tähän päivään ikään
kuin niiden toiveiden täyttämiseksi, joilla tätä sopimusta
allekirjoitettiin. Lissabonin sopimuksen solidaarisuuslauseke on
kohtuullisen tyhjä kirjain, sisällöltään
aika mitätön. Se ei takaa käytännössä mitään
sotilaallista turvaa Euroopan unionin jäsenille tositilanteen
kyseessä ollen. Eikä tämä loppujen
lopuksi tietysti ole kovin kummoinen asia sen vuoksi, että valtaosa
Euroopan unionin jäsenmaista on varmistanut oman turvallisuusratkaisunsa
ja puolustuskykynsä toteuttamisen toista tietä,
ei tukeutumalla Euroopan unioniin vaan tukeutumalla sotilasliitto
Natoon. Ne ovat hoitaneet siis turvallisuutensa muuta kautta kuin
Euroopan unionin käytettävissä olevaan
keinovalikoimaan turvautuen, ja tässä mielessä Euroopan
unioni on osoittautunut heikommaksi toimijaksi kuin me tuolloin
myönteisesti ajattelimme ja uskoimme. Tätä tosiasiaa
ei kannata salailla. Ei Euroopan unioni tarjoa Suomelle sellaista
puolustuksemme lisäarvoa, joka tosipaikan tullen auttaisi
meitä suomalaisia tavalla, että me voisimme huojentunein mielin
tänä päivänä arvioida
puolustuskykymme tulevaisuutta.
On täysin selvää luonnollisesti myös
se, etteivät ne eurooppalaiset valtiot, siis valtaosa Euroopan
unionin jäsenmaista, jotka ovat varmistaneet oman turvallisuutensa
Naton kautta, haluaisi vapaamatkustajien takia rakentaa Euroopan
unionista sellaista puolustuskykyä vahvistavaa toimijaa
ikään kuin duplikaationa, tuplajärjestelynä, sille,
mikä Euroopan mantereelle on muutoin ajateltu koko Euroopan
turvallisuutta rakentamaan. Vapaamatkustajia varten ei rakenneta
mitään todellista sotilaallista suorituskykyä EU:ssa,
ja miksi rakennettaisiinkaan? Tämä meidän
on syytä nähdä tilanteessa, jossa tietysti
EU:lla on myöskin omia sisäisiä ongelmiaan.
Tiedämme, miten taloustilanne vyöryy monien suojamuurien
yli tänä päivänä. EU:ssa
ei ole sellaista liimaa tänä päivänä,
joka pitäisi sitä vahvana toimijana — valitettavasti,
sanoisin — ja Suomessa vielä poliittinen oppositio
toimii pääasiassa silmämääränään
juuri se, että kyettäisiin vielä entisestään heikentämään
EU:n toimintamahdollisuuksia kaikin käytettävissä olevin
toimin.
Se, missä EU voi turvallisuuspolitiikkaa ajatellen
toimia ja missä sillä on merkitystä käytännössä,
on Euroopan unionin itänaapuruuspolitiikka. Tunnemme Balkanin
tilanteen Jugoslavian jälkeisessä tilanteessa
Jugoslavian häviämisen seurauksena. Siinä Jugoslavian
häviäminen tarkoitti sitä, että kaikki
Jugoslavian entisellä maantieteellisellä alueella
toimivat maat ja valtiot, Kroatia nyt viimeisimpänä,
haluavat Euroopan unionin jäseniksi. Tämä on
täysin ymmärrettävää,
sillä heillä ei käytännössä ole
tässä suhteessa vaihtoehtoja, jos he haluavat
kansainvälistä yhteistoimintaa vahvistaa. Sen
sijaan Euroopan unionin kuusi itäistä naapurimaata,
jotka ovat Ukraina, Georgia, Armenia, Azerbaidan, Moldova ja Valko-Venäjä,
ovat niitä, joilla on vaihtoehto, sillä Venäjä toimii
tällä hetkellä tavalla, jossa se haluaa
nämä äsken sanomani maat mukaan ensi
vuonna perustettavaan Euraasian liittoon ja tätä kautta
haluaa tarjota niille toisenlaisen järjestelyn kuin Euroopan
unionin kautta assosiaatiosopimusten merkeissä halutaan.
Tämä on tärkeä turvallisuuspoliittinen
kysymys, jossa EU:n pitää omasta mielestäni
katsottuna olla ymmärtämässä Euroopan
kokonaistilanne ja se, minkälainen valintatilanne näillä Euroopan
unionin itäisillä jäsenvaltioilla on.
Huomaan, ettei minulla ole aikaa siihen mennä syvemmälti,
vaikka haluaisinkin, mutta totean, että Euroopan unionin
uudistaessa omaa naapuruspolitiikkaansa Euroopan unionin ja Venäjän
väliin on jäänyt vyöhyke, jolla
on suuri turvallisuuspoliittinen merkitys. Se ei voi olla vaikuttamatta myöskään
siihen arvioon, jota Suomi omissa turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissaan
tekee. Siksi, herra puhemies, omalta osaltani sanon, että Suomen
käytettävissä olevien vaihtoehtojen joukossa — hallitusohjelman
ollessa turvallisuuspoliittiselta sisällöltään
se, mikä se on — pitää erityisen
vahvasti olla kehittämässä pohjoismaista
turvallisuus- ja puolustuspoliittista kykyämme niin pitkälle
mennen, mielestäni, että sotilaallista puolustuskykyä tehdään
valtiosopimustasoisesti, sillä nykyiset, Nordefcoon tukeutuvat
järjestelyt eivät tosipaikan tullen takaa yhtään
mitään pohjoismaista keskinäistä sotilaallista
apua ja turvaa. Sen vuoksi niitä pitää korottaa
ennen muuta Suomen ja Ruotsin välisin sotilaallisin järjestelyin
niin, että valtiosopimuksella, joka on ainoa tae sille,
että tosipaikan tullen ne myöskin toimivat, pitäisi
ne mielestäni ottaa vakavasti käsittelyyn ja harkintaan,
ja ne ovat lähivuosien puolustuspoliittisten linjaustemme
kannalta kaikkein keskeisimpiä uudistuskohteitamme.
Heikki Autto /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelun
kuluessa on syystäkin kannettu huolta kertausharjoitusmäärärahoista. Jos
todella on totta, että vuonna 1953 on viimeksi kutsuttu
näin vähän reserviläisiä kertausharjoituksiin,
niin todella tämä valtiovarainvaliokunnan kädenojennus,
miljoona euroa kertausharjoitusten järjestämiseen
ja lisäksi vielä 200 000 euroa vapaaehtoisen
maanpuolustustyön kautta reservin suorituskyvyn ylläpitämiseen,
tulee enemmän kuin tarpeeseen. On kyllä aivan
välttämä-töntä, että tulevassa
ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa saadaan tätä asiaa
linjattua kestävälle tolalle.
Suomen puolustusratkaisuksi ainoa taloudellisesti kestävä ja
myös valtakunnan puolustamiseen kykenevä ratkaisu
on yleiseen asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin perustuva malli,
jolla pystytään koko maata puolustamaan ja pienen kansakunnan
mutta laajan maan resurssit huomioon ottaen tästä itsenäisestä puolustuksesta
myös suoriutumaan. Siksi, kun meillä on reserviläisarmeija,
on välttämätöntä, että reservi
suorituskykyisenä pidetään.
Laajaan reserviin viitaten, puhemies, haluan vielä käyttää puheenvuoron
myös tästä puolustusmateriaalin vanhenemisesta,
että kun nyt ollaan suurissa taloudellisissa haasteissa,
niin todella pidettäisiin huolta siitä materiaalista,
jota meillä jo on, ja nähtäisiin sitten
myös tuolla maailmalla niitä mahdollisuuksia,
mitä on hankkia puolustusmateriaalia meidän Puolustusvoimillemme
ja laajalle reserville sopivaa, täysin kuranttia tavaraa
käytettynä, koska monet asiantuntijat pitävät
aivan selvänä, että kun materiaali on käytettyä,
vaikka se on aivan täysin hyvässä kunnossa,
niin siinä on vähintään 80 prosentin
alennus hintalapussa. Tätähän meidän
tulisi nyt sitten tavoitella ja myös huolehtia siitä,
että emme tuhoa omaa käyttökelpoista
materiaalia, koska sen varastoinnin kustannukset ovat vain pieni murto-osa
siitä, mitä uuden vastaavan materiaalin hankkiminen
olisi.
Tuula Peltonen /sd:
Arvoisa puhemies! Olemme tänä vuonna saaneet
kuulla maakunnissa musertavia uutisia puolustusvoimauudistuksen
myötä toteutettavista varuskuntien lakkauttamisista.
Omalta paikkakunnaltani Jämsästä Hallista
lakkautuu Ilmavoimien Teknillinen Koulu, ja oma poikani lähtee
tammikuussa viimeisessä erässä sammuttamaan
valot sieltä sitten lopullisesti.
Puolustusvoimien rakenteellinen kehittäminen on kuitenkin
tärkeää ja tämän hallituksen
tavoitteena. Uskottavan puolustuskyvyn säilyttämisen
muuttuvan maailman haasteissa, ikäluokkien pienentyessä ja
talouden haasteissa täytyy olla myös toimenpiteiden
ohjaajana. Silti isku on maakunnille raskas. Menetämme
myös Keski-Suomessa merkittävän määrän
valtion työpaikkoja puolustusvoimauudistuksen myötä,
ja monien on oltava valmiita vaihtamaan alaa, koska kotipaikkakunnan
vaihtaminen ei välttämättä tule
esimerkiksi perheellisille ihmisille kysymykseen. On mielestäni
tärkeää huolehtia alueellisesta tasapainosta
ja oikeudenmukaisuudesta. Millekään alueelle ei
saa tällaisten uudistusten yhteydessä kohdistua
kohtuutonta rasitusta.
Olen hiukan huolissani Keski-Suomen osalta myös Patrian
tulevaisuudesta. Patrian läsnäolo Jämsässä on
tuottanut synergiaetuja Hallin varuskunnan kanssa. Patria on vakuuttanut
jatkavansa toimintoja Jämsässä mutta
tarvitsee tietenkin hyvän toimintakentän ja riittävästi
lähellä olevaa työtä ja tilauksia.
Ruutitehdas Eurenco Laukaan Vihtavuoressa on puolestaan päättänyt
jo lopettaa toimintansa jo vuosia vähentyneiden riittämättömien
tilausten vuoksi. Jatkajaa toiminnalle etsitään,
mutta samojen realiteettien kanssa mahdollisen jatkajankin olisi
tultava toimeen. On myös kriisivarmuuden kannalta tärkeää,
että emme menetä Suomesta ruuti- ja aseteollisuuden
osaamista. Juuri tällaisten välillisten vaikutusten
myötä varuskuntalakkautukset ovat maakunnille
raskas isku. Kysyin debatissa ministeriltä, onko ruutitehtaan
osalta valtion tilausmäärät selvitettävissä, mutta
en ikävä kyllä saanut kovin vakuuttavia vastauksia.
Olisi toivottavaa, että ruutitehtaan kohtalo selvitettäisiin
ja Puolustusvoimien taholta voitaisiin tukea ainakin tilausten osalta.
Arvoisa puhemies! Olen ilahtunut lisäpanostuksista
vapaaehtoiseen maanpuolustukseen. Kuten valiokuntakin toteaa, vapaaehtoistoiminnassa
hyvinkin pienillä taloudellisilla panostuksilla saadaan
aikaan huomattavia tuloksia. On tärkeää,
että alueellista maanpuolustustahtoa pidetään yllä muuttuvissa
tilanteissa. Luonnollisesti vapaaehtoistoiminnan rooli korostuu
niillä alueilla, joille puolustusvoimauudistuksen supistukset
ja lakkautukset kohdistuvat. Nyt olisikin vielä toivottavaa,
että näistä lisäpanostuksista
tulisi jotakin mahdollisuutta lisää erityisesti
niille paikkakunnille, joilta varuskunta nyt lakkautetaan.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Oli mielenkiintoista kuunnella edustaja Kanervan
läpikäyntiä ja tulevaisuuspohdintaa Euroopan
ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja lähinnä siitä,
millä tavalla Euroopassa ja nyt lähinnä tietysti
Suomessa me suhtaudumme eri asioihin. Jossain vaiheessa hyvin paljon
tässäkin salissa ja keskustelussa esillä pidettiin
Lissabonin sopimusta ja sen vaikutuksia meidän turvallisuuskysymyksiimme.
No, jossain vaiheessa esillä oli meidän osallistumisemme
Baltian maiden ilmavalvontaan. Siitä hieman erilaista keskustelua
on nyt julkisuudessa, tuliko sieltä pyyntöä vai
ei, mutta ainakin sinne vastattiin, että emme osallistu
Baltian maiden ilmavalvontaan, eli tietyllä tavalla Lissabonin
sopimuksen henkeä olisi voinut siinä ajatella,
että menemme auttamaan näitä maita näissä tehtävissä.
Silloin kovaa vannottiin tässäkin salissa
ja Suomen poliittisessa keskustelussa pohjoismaisen yhteistyön
nimeen. Stoltenbergin raportista yhtenä toimenpiteenä nousi
esille sitten Islannin ilmatilan valvonta, ja jollain tavalla nyt,
kun tätä poliittista keskustelua on kuunnellut,
tuntuu siltä, että nyt sitten tuo pohjoismainenkaan
yhteistyö ei näytä kaikille kelpaavan.
Kyllä silloin täytyy vakavasti pohtia sitä,
mikä on se malli, mihin me haluamme sitten nojata. Me emme
tule tulevaisuudessa yksin pärjäämään.
Minun mielestäni edustaja Kanervan läpikäynti
ja ajattelu siitä, että meidän on syytä vahvistaa
pohjoismaista yhteistyötä ja ennen muuta Ruotsin
kanssa tehtävää puolustuspoliittista
yhteistyötä jopa valtiosopimustasolla, on mielenkiintoinen
tulokulma ja keskustelunavaus, ja toivon, että tämäntyyppistä keskustelua
jatketaan.
Tuo Islannin ilmatilan valvonta nyt on saanut hieman erikoisiakin
piirteitä. Kun kyse kuitenkin on heidän avunpyynnöstään,
kolmesta viikosta, kahdesta koneesta ja yhteensä 60 lentotunnista,
niin tuntuu siltä, että aika isoihin mittapuihin
tämä keskustelu on täällä salissakin
kääntynyt.
Ilkka Kanerva /kok (vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ihan lyhyesti totean, että on monenlaisia
tapoja tehdä ulko- ja turvallisuuspoliittisia arviointeja.
Tiedän, että tässä Islannin
ilmatilavalvonnassa hyvin monet eri ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa
harjoittavat toimijat ovat hakeneet sitä ratkaisua, mikä on
Suomelle sovelias malli tässä tilanteessa, ovat
olleet epävarmoja, etsineet vastauksia, verranneet vaihtoehtoja, punninneet
tilannetta. Mutta jotakin kummallista on siinä, että ulkopolitiikassa
tämänkertainen oppositio lähti a priori
viiden tuuman nauloilla lyömään kantojaan
lukkoon tavalla, jota sitten keskustelun edetessä on hyvin
vaikea peruuttaa. Tämä vain kertoo ulkopolitiikasta
sen, kuinka tärkeää on se, että sitä tehdään
yhdessä tuumaillen, yhteistoiminnassa eri tahojen kanssa,
toisia kuunnellen ja sitten etsien yhteinen malli, johon kaikki
voimme yhdessä sitoutua ilman, että siihen kuuluu
tämän oppositiopolitiikan korostus. Konsensuksella
on erittäin hyvä merkitys ja perinne ja arvo Suomen
ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, ja suuresti toivoisin, että oppositiolla
olisi ulko- ja turvallisuuspoliittisissa asioissa kantoja määritellessään
enemmän malttia ja harkintaa ja yhteistyövalmiutta
kuin mitä tämän Islannin ilmatilavalvonnan
käsittelyn yhteydessä aikaisemmin tässä on
ilmennyt.
Yleiskeskustelu pääluokasta 27 päättyi.