Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskityn tässä puheessani kehitysrahoittaja Finnfundin toimintaan, koska mielestäni sitä ei edelleenkään tunneta täällä eduskunnassakaan riittävästi. Finnfundin tehtävänä on parantaa tavallisten ihmisten elämisen ehtoja kehitysmaissa mahdollisimman tehokkaasti. Investointien pitää olla kannattavia, jotta raha ei kulu vaan kiertää ja mahdollistaa yhä uusia hankkeita. Jotta kehitysrahoittajan panoksella olisi aidosti lisäarvoa, sen on keskityttävä sellaiseen, mikä jäisi muuten tekemättä tai tehtäisiin huonommin.

Finnfund on viime vuosina keskittynyt yhä enemmän kestävään metsätalouteen ja uusiutuvaan energiaan. Afrikassa metsä on sektori, josta moni puhuu mutta vain harva tekee. Kun väestö kasvaa ja vaurastuu, puuta tarvitaan yhä enemmän esimerkiksi ruoanlaittoon, rakentamiseen, huonekaluihin ja sähköpylväisiin. Samaan aikaan puuta saadaan yhä vähemmän. Monissa Afrikan maissa suuri osa luonnonmetsistä on jo hävitetty, ja jotta jäljelle jääneillä luonnonmetsillä olisi edes jotain toivoa, tarvittaisiin mittavia panostuksia tehokkaasti puuta tuottaviin istutusmetsiin. Se, mitä jotkut haukkuvat tehometsätaloudeksi taikka puupelloksi, on Afrikassa tarpeen, jotta luonnonarvoiltaan parhaat metsät voidaan suojella. Tarve on huutava, mutta vastataanko huutoon? Löytyykö niitä, jotka uskaltavat tehdä pitkäaikaisia ja kärsivällisiä sijoituksia maihin, jotka näkyvät meillä lähinnä katastrofeista, konflikteista ja kulkutaudeista kertovissa uutiskuvissa? Entä miten maata onnistutaan hankkimaan ja metsää istuttamaan vastuullisesti köyhien maiden maaseudulla?

Finnfundin panostus metsäsektorille alkoi 25 vuotta sitten Uruguayssa. Hallintoneuvostomme kävi katsomassa työn tuloksia, jotka vakuuttivat. Päätimme panostaa kestävään metsätalouteen myös Afrikassa. Vastuullinen yritystoiminta haastavalla sektorilla köyhissä maissa ei ole helppoa, mutta emme voi vain sulkea silmiämme tai jättää tätä sektoria kiinalaisille. Luonnonmetsiä on suojeltava, maaseudun ihmisille pitää saada työtä ja toimeentuloa ja kasvavalle väestölle omia pulpetteja ja niitä sähköpylväitä.

Uusiutuva energia on toinen Finnfundin painopisteistä. On satsattu vesivoimaan, bioenergiaan, tuulivoimaan ja viimeisimpänä aurinkoenergiaan. Finnfund tekee yhteistyötä suomalaisten yritysten kanssa ja edesauttaa suomalaisen osaamisen ja puhtaan teknologian käyttöä kehitysmaissa. Me olemme sitoutuneet auttamaan köyhiä maita tässä.

Arvoisa puhemies! Maailmalla yksityisen sektorin arvo on tajuttu ja kehityspolitiikkaa tältä osin uudistettu. Esimerkiksi kaikissa muissa Pohjoismaissa yksityisen sektorin kehittämiseen yleensä ja kehitysrahoittajiin erityisesti panostetaan nyt enemmän kuin Suomessa. Finnfundin toiminnan tuloksellisuus on tunnustettu Valtiontalouden tarkastusvirastossakin. Silti sen pääomaan on ohjattu alle 1 prosentti Suomen kehitysyhteistyövaroista — noin 150 miljoonaa euroa — 34 vuoden aikana, ja haluan muistuttaa, että kaikki tämä raha on siis tallella Finnfundin taseessa tuottojen kera. Nyt mielestäni, kun kehityspolitiikkaa uudistetaan meilläkin, olisi syytä tarkastella tätä loistavaa työkalua, Finnfundia, kasvattaa sen pääomitusta ja harkita myös sen lainoille valtion takausta, kuten Finnverallekin tehdään.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Puhemies luetteli siinä tulevaisuuden eduskuntaa.

Arvoisa puhemies! Minä halusin puuttua puheenvuorossani kehitysapuun. Olen hyvin huolissani tästä valloillaan olevasta ajattelusta, jossa aina ongelman tullen, tai kun rahaa puuttuu jostain muualta, ollaan valmiita menemään leikkaamaan kehitysyhteistyöapurahoista. Mielestäni se on hyvin lyhytnäköistä, ja voisi myös sanoa, että se on vastuutonta ja välipitämätöntä niitä kohtaan, jotka ovat tässä maailmassa kaikkein heikoimmassa asemassa. Samat tahot, jotka vaativat leikkauksia kehitysyhteistyömäärärahoihin, vastustavat ylipäätänsä pakolaisten ottamista tänne Suomeen ja sanovat, että ihmisiä pitää auttaa siellä heidän omissa kodeissaan. Kehitysyhteistyömäärärahat ovat juuri niitä, joilla me voimme auttaa ihmisiä siellä heidän omissa kodeissaan. Mielestäni tämmöinen ajattelu on täysin epäloogista.

Myös paljon käytetty argumentti on se, että kehitysyhteistyön vaikuttavuus ja valvonta on niin huonoa. Varmasti näin on aikoinaan ollut. On tehty typeriä ratkaisuja, jotka nykyvalossa näyttävät aivan järjettömiltä, ja rahaa on ajautunut korruption ja muiden asioitten kautta aivan vääriin tarkoituksiin. Mutta tähän on puututtu, on myönnetty, että näin on tehty, toimintaa on tarkastettu ja on evaluoitu, ja tällä hetkellä Suomen kehitysyhteistyö on hyvin läpinäkyvää ja erittäin vaikuttavaa. Tämä näkyy myös siinä, miten meidät kansainvälisissä vertailuissa nykyään asetetaan.

Kun me tiedämme, että nämä hankkeet ovat yleensä kolmevuotisia, niin esimerkiksi esitykset, että ensi vuonna leikattaisiin rajusti kehitysyhteistyöstä, ovat aivan päättömiä, jos samojen tahojen argumentti on se, että ne eivät ole johdonmukaisia, pitkäjänteisiä ja vaikuttavia. No, sitä ne eivät varmasti ole, jos rahoituksesta viedään puolet heti ensi vuonna.

En myöskään kannata tätä perussuomalaisten avausta tästä uudenlaisesta kehitysavusta, joka perustuisi suurimmaksi osaksi vapaaehtoiseen hyväntekeväisyyteen. On totta, että suomalaiset ovat anteliaita ja hyväsydämisiä ja monet hyväntekeväisyyskeräykset keräävät kiitettävästi rahaa, mutta tämmöinen malli jos mikä riskeeraisi sen pitkäjänteisyyden ja johdonmukaisuuden, joka on kaikkein tärkeintä näissä hankkeissa.

Tällä hetkellä, arvoisa puheenjohtaja, jos me todella haluamme auttaa niitä maailman kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, asiaa on ajateltava hyvin laajasti. Se ei tule toteutumaan pelkkien kehitysapuhankkeiden kautta, vaan sen pitää olla läpimenevä ajatus kaikessa meidän politiikassamme. Jos emme pysty vastaamaan ilmastonmuutokseen ja sen tuomiin haasteisiin, on meidän aivan mahdotonta vastata näitten heikossa asemassa olevien ihmisten avuntarpeeseen. Silloin mikään kehitysyhteistyömääräraha ei riitä, koska ilmastonmuutos, jos emme pysty sitä taltuttamaan, tulee aiheuttamaan nälkää, se tulee aiheuttamaan kiistaa maankäytöstä, se tulee aiheuttamaan konflikteja. Jo nyt me näemme ilmastopakolaisuutta.

Joten, arvoisa puhemies, toivon hallituksen ottavan vakavasti sen kansainvälisen sitoumuksen siitä, että meidän on pystyttävä nostamaan kehitysyhteistyöapurahat meidän bruttokansantuotteestamme 0,7 prosentin osuuteen.

Täällä aiemmin kokeneet kansanedustajat sanoivat, että ei tämmöinen 27 miljoonaa 1 miljardista tunnu missään, ei sillä ole mitään merkitystä, ei se ole mikään kannanotto. Kyllä se on tietty kannanotto, kun meidän pitäisi mennä kohti 0,7:ää prosenttia ja me menemme kauemmaksi sieltä. Se on kannanotto ja huono sellainen.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin mitä tulee kehitysyhteistyöhön, niin jos köyhyyttä halutaan poistaa, oikeastaan ainoa tapa on vapaakauppa ja markkinatalous. Me olemme viimeisten 10—20 vuoden aikana voineet vähentää köyhyyttä maailmassa erityisen paljon, ja suurin ansio on se, että Kiinassa noudatetaan markkinatalousperiaatteita ja että me olemme sallineet vapaakaupan, jolla kiinalaiset voivat myydä tuotteitaan ulkomaille. Sama koskee myöskin Intiaa ja yleensä Aasian maita, joten tämä on olennainen lähtökohta siinä, jos halutaan köyhyyttä poistaa: markkinataloutta, vapaakauppaa.

Sitten on sinänsä ihan hyvä, että meillä on kehitysapua. Myöskin sitä tarvitaan katastrofiapuna, sitten kun meillä on ebolasairauksia, niitten torjumiseen. Mutta myöskin on täysin selvää, että kehitysmaitten lapset pitää kouluttaa hyvin niin, että heillä on siltä kannalta suhteellisen hyvät elinolosuhteet, ja on täysin selvää myöskin, että elinolosuhteita kaikkialla pitää pyrkiä parantamaan. Mutta korruption vastainen taistelu kehitysmaissa on äärimmäisen tärkeätä. Aina pitää pitää huolta siitä, että kehitysyhteistyöhankkeet ovat hyvin valmisteltuja, eivät liian byrokraattisia ja että raha ei missään tilanteessa kuitenkaan sitten mene vääriin taskuihin.

Arvoisa puhemies! Haluan sanoa vain sen lähetystöverkosta, että mielestäni nyt ollaan tultu tilanteeseen, jossa verkkoa ei enää voida supistaa. Meidän pitäisi pyrkiä vahvistamaan niitä lähetystöjä, joissa meillä on kaupallisia intressejä, ja myöskin, kun kehitysyhteistyötä ajatellaan, niissä maissa, joissa kehitysapua annetaan, pitää olla vahva, osaava edustusto, joka myöskin valvoo kehitysavun antamista. Sitten tärkeätä on myöskin se, että turvallisuustoimista pidetään kaikissa lähetystöissä huolta.

Yksi asia, jolla on merkitystä, on se, että kun ulkoministeriö myy lähetystökiinteistön, rahat menevät yhteiseen kassaan. Meidän pitäisi kehittää joku järjestelmä, koska mielestäni on tarkoituksenmukaista, että valtio ostaa kiinteistöjä, pitää niistä omaisuutena huolta ja tällä tavalla pyritään pitämään huolta siitä, että kustannukset olisivat suhteellisen pieniä tulevaisuudessa. Tältä osin oikeastaan pitäisi päästä järjestelmään, että jos ulkoministeriö myy kiinteistöjä, niin se jäisi rahana uusien kiinteistöjen hankintaan. Tällä tavalla voitaisiin pitää huolta siitä, että meillä on hyvä rakennuskanta ulkomailla.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Sasille. Jos mietitään, että äärimmäisessä köyhyydessä elävät ihmiset elävät dollarilla päivässä, siitä, että sen dollarin sijaan saa markkinatalouden myötä kaksi dollaria, ei ole mitään hyötyä, kun kapitalistinen markkinatalous on paisuttanut kuplan kautta ruoan hinnan nelinkertaiseksi. Se ei paljon silloin sitä ihmistä lohduta, että minulla onkin nytten 100 prosenttia enemmän rahaa kuin minulla oli vuosi sitten, kun minä saan sillä vähemmän ruokaa kuin minä tällä hetkellä saan.

Mielestäni muutenkin kapitalistinen markkinatalous ja vapaakauppa samassa lauseessa on jotenkin paradoksaalista, koska kapitalistinen markkinatalous tukee suurten kasvua. Jos minä ajattelen nyt kehitysmaita, niin se, mitä minä haluaisin sinne, olisi pieniä yrityksiä, että tavalliset ihmiset saisivat keinoja löytää itsellensä toimeentuloa.

Minä näen, että kaikkein tehokkain tapa poistaa kehitysmaissa köyhyyttä on naisten koulutus, sekä koulutus yleisesti että varsinkin seksuaaliterveyden saralla. On ihan selvästi nähty, että kun me nostamme yhden naisen pois köyhyydestä, hän vetää monta, monta muuta mukanaan. Monissa kehitysmaissa perheissä on paljon enemmän lapsia kuin meillä täällä Suomessa perinteisesti on, ja se äidin koulutustason rooli on aivan valtava siinä, kuinka paljon hän taistelee sen puolesta, että hänen lapsensa ja tyttärensä menevät joku päivä kouluun. En usko, että markkinatalous yksinään korjaa tätä ongelmaa, vaan kyllä siihen vaaditaan myös poliittista tahtoa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Leipä ei synny pelkästä tahdosta, vaan siitä, että meillä on mekanismi, joka pitää huolta siitä, että sitä leipää kaiken kaikkiaan syntyy. Ja on se melkoinen palkankorotus tai tulokorotus, jos ansio nousee yhdestä dollarista kahteen dollariin, kuten useissa kehitysmaissa on tapahtunut markkinatalouden ansiosta. Ruoan hinta: me voimme katsoa indekseistä, että ruoan hinta ei nouse. Ruoan hinta on yhdessä vaiheessa noussut suhteellisen paljon, nyt vähemmän, kun ollaan jonkinlaisessa lamatilanteessa, mutta ne nousut ovat olleet prosentteja, eivät mitään 10:tä prosenttia. Tilapäisesti saattaa olla jonkin verran enemmän, mutta ei millään tavalla pysyvästi. Tässä suhteessa tulot ovat olennaisesti kasvaneet markkinatalouden ansiosta. Kiinassahan koetettiin kyllä sosialistista järjestelmää, ja sehän johti kymmenien miljoonien ihmisten kuolemaan, ja tietysti kaikkia tämmöisiä järjestelmiä pitää pyrkiä välttämään. Ihmisille pitää antaa mahdollisuus toimia oma-aloitteisesti, luoda yritystoimintaa.

Sitten hämmästelin kyllä edustaja Modigin puheenvuoroa, jossa oli selvästi tämmöistä sukupuolisyrjintää. Mielestäni on tärkeätä, että kaikki kehitysmaitten nuoret, lapset, myöskin pojat, koulutetaan hyvin. Mielestäni se on melkein tärkeämpää kouluttaa ne pojat hyvin, ettei ole sillä tavalla, että he toimettomina, osaamattomina päätyvät väkivallan teille vaan että heillekin sen koulutuksen avulla annetaan mahdollisuus työllistyä tai luoda omaa yritystoimintaa. Eli kaikki pitää kouluttaa, ei vain naisia.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Suuret pahoitteluni edustaja Sasille, en missään nimessä halua sortaa eri sukupuolia. Olen aivan samaa mieltä: kaikkien koulutus on tärkeää. Mutta me tiedämme, että monissa kehitysmaissa yhteiskunnallinen systeemi on hyvin patriarkaalinen, ja tällaisissa maissa tyttöjen ja naisten koulutus on yleensä se, joka laahaa eniten takana. Ja kun me ajattelemme sitä äitiä ja sitä taistelua, että ne lapset pääsevät kouluun — mikä on monelle mahdotonta, mutta jotkut sen taistelemalla ja tahdolla saavat aikaiseksi — niin kyllä se äidin oma koulutustaso vaikuttaa suunnattomasti siihen, joten pitäisin sitä erittäin tärkeänä.

Mitä tulee markkinatalouteen, hyvänen aika, edustaja Sasi, eihän se nyt, jos minä kritisoin kapitalismia, tarkoita, että minä kannatan kommunismia tai Kiinan tapaista sortojärjestelmää, en missään tapauksessa! Minulle sosialismi tarkoittaa sitä, että valta on kansalla, meillä on veto-oikeus asioihin ohi suuryrityksen. Jos me puhumme näistä markkinatalouden suurista jäteistä ja puhumme esimerkiksi Monsantosta, sehän se suuri köyhän kehitysmaan viljelijän ystävä on, kun patentoidaan kaikki siemenet. Aikaisemmin edellisen sadon siemenistä pystyttiin tekemään seuraava. Nyt Monsanto omistaa patentin niihin. Näin nämä suuret markkinatalouden jätit näissä kehitysmaissa toimivat. Ei mennä palmuöljyfirmojen toimintaan tässä vaiheessa, puhemies.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Vuosi sitten olin Suomen Lähetysseuran vaikuttajamatkalla Etiopiassa. Matka teki minuun aikamoisen vaikutuksen, sillä tätä ennen en ole oikeastaan tiennyt kunnolla, mihin ne kehitysyhteistyörahat menevät, minkälaiseen tarkoitukseen, ja menevätkö ne ihan varmasti perille. Todella paljon on esitetty epäilyksiä siitä, että kehitysyhteistyörahat eivät mene perille, ne jäävät välille kaiken maailman byrokratiaan ja kaiken näköiseen korruptioon ynnä muihin asioihin. Täytyy kyllä sanoa, että tällä matkalla, kun minä olin siellä ja kävin tutustumassa erilaisiin paikkoihin, kohteisiin — oli varmasti pitkästi toistakymmentä eri kohdetta ja asiaa, joihin minä sain siellä tutustua — vakuutuin siitä, että ne rahat totta vie menevät perille, ja minä en tämän jälkeen kyllä epäile ollenkaan niitä rahoja, etteivätkö ne menisi sinne, minne ne on tarkoitettu.

Esimerkiksi oltiin Addis Abebassa, lennettiin sieltä jonnekin, siitä vielä lennettiin jonnekin pienemmälle alueelle ja sitten mentiin bussilla vielä pari päivää jonnekin aivan huitsin kuutamoon — ja siellä oli sitten naisten voimaannuttamishanke. Aivan uskomatonta, kuinka pienillä rahoilla saatiin isoja asioita aikaiseksi ja miten oli nämä hankkeet rakennettu. Ne olivat todella hyvin rakennettuja projekteja.

Olen itse Suomessa tehnyt erittäin paljon elinkeinojen kehittämishankkeita, tehnyt todella projekteja. Olen jonkin sortin ammattilainen projektien kirjoittamisessa. Mutta se, mitä minä siellä näin, muun muassa siellä pienessä kylässä, jossain todella kaukana Etiopiassa, oli todellinen projekti, sitä, mitä se on silloin, kun on hyvin valmisteltu hanke, silloin, kun kaikki kolme eri osapuolta ovat siihen valmisteluun ja toteuttamiseen kunnolla sitoutuneet ja näkevät, että siellä tehdään tulevaisuudessa tuloksia. Joten minä kyllä tulin sillä reissulla siihen tulokseen, että nämä rahat, mitä me täällä eduskunnassa päätämme näihin asioihin antaa, menevät ainakin Suomen Lähetysseuran kautta annettuina todellakin perille.

Eila Tiainen /vas:

Arvoisa puhemies! On aina hauska kuunnella tämmöisiä hyvin perusteltuja ja kiihkeitä mielipiteitä, ja minun on ihan pakko tarttua tähän naisasiaan sillä tavalla, että on erilaisia tutkimuksia siitä, kuinka paljon kehitysapuun käytetyistä naisille kohdistetuista varoista — naisten koulutushankkeisiin ja naisten terveyteen ja perheolojen parantamiseen kohdistetuista rahoista — on tuottanut hyvää tulosta. Naisten osuuskunnat ja naisten pankit monessa kehitysmaassa ovat itse asiassa käynnistäneet tämmöistä hyvää taloudellista kehitystä, ja näistä nämä varat, mitä ne naiset näistä hankkeistaan saavat, menevät useimmiten sen perheen hyväksi ja siellä sitten useasti niin, että myös tytöt pääsevät kouluun ja koulutukseen.

Sitten minusta on ihan hyvä muistaa tässä salissa se, että eduskuntapuolueet jo vuonna 2006 perustivat tämmöisen Demo-nimisen yhdistyksen eli puolueitten demokratiajärjestön, joka tekee erinomaisen hyvää ruohonjuuritason työtä monessa kehitysmaassa sekä Aasiassa että Afrikassa eli sellaista työtä, missä ruohonjuuritasolta opetetaan ihmisiä toimimaan — meidän mielestämme erinomaisimman — länsimaisen demokratian systeemien opettelemiseksi ja oppimiseksi. Tästä on saatu hirveän hyviä tuloksia Tansaniassa esimerkiksi, ja myös näitten afrikkalaisten nuorten politiikkakoulu on tuottanut erittäin hyvää tulosta, niin että kyllä tällaisetkin hankkeet ovat aivan erinomaisen tärkeitä silloin, kun puhutaan kehitysavusta.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Itse näen kehitysavun erittäin tärkeäksi, mutta näen aina sen seikan, millä tavalla me saamme vietyä myös suomalaista teknologiaa ja suomalaista osaamista näihin maihin ja myös suomalaista asiantuntijuutta.

Meillä on Pohjoismaiden yhteinen Nordic Development Fund eli NDF, mikä tekee monessa kehitysmaassa hyvää yhteistyötä, ja sen kautta on rahoitettu muun muassa vesihankkeita, maatalousviljelyshankkeita ja monia muita. Minun mielestäni sen rahoituksen turvaaminen on jatkossakin erittäin tärkeää, mutta myös on tärkeää se pohjoismainen yhteistyö, millä Suomi yhdessä Pohjoismaiden kanssa menee. Eli kannattaa näitä munia laittaa aina vähän niin kuin samaan koriin naapurimaiden kanssa ja hakea myös sieltä voimavaroja siihen oman toiminnan kehittämiseen. Meillä on vahva cleantech-sektori, mitä kautta me voimme viedä asiantuntijuutta ja osaamista näihin maihin.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Minä olisin tämän kysymyksen halunnut päivällä esittää ulkoministeri Tuomiojalle, mutta kun silloin ei ollut siihen mahdollisuutta, niin esitän sen nyt, ja toivon mukaan ministeri sen saa.

Yhdysvallat on ilmoittanut uusista Venäjä-pakotteista pankki- ja energiasektoreille. Iso-Britannia vaati jo aiemmin syksyllä Venäjän sulkemista ulos SWIFT-maksujärjestelmästä. Tämähän olisi Venäjän mukaan tulkittu sodanjulistukseksi. Venäjän pysyvät verkkoyhteydet maailmalle kulkevat vain Ukrainan ja Suomen kautta. Lisäksi Venäjällä on tällainen vuokrayhteys Valko-Venäjän kautta maailmalle, mutta muita yhteyksiä ei ole. Ukrainan kriisin jälkeen Suomella on hallussaan Venäjän internet-yhteyden viisumi, mikäli sitä näin voitaisiin kutsua. Mikäli EU esimerkiksi Yhdysvaltain painostamana haluaa poistaa tämän internet-viisumin Venäjältä ja katkaista Venäjän verkkoyhteyden maailmalle tai vaikkapa haluaisi kuunnella sitä, niin miten Suomi siihen vastaa? Onko Suomi maantieteellisen sijaintinsa vuoksi vaarassa joutua suurvaltojen pelinappulaksi?

Arvoisa puhemies! Tämä on siinä mielessä merkittävä kysymys, että me olemme yhtä perhettä EU:ssa, niin sanotaan, ja me joudumme käytännössä toteuttamaan niitä sanktioita omalta osaltamme, kuten me olemme jo tällä hetkellä joutuneet toteuttamaan. Siinä mielessä meillä täytyisi olla selkeä linja siitä, kuinka pitkälle tässä sanktiopolitiikassa ollaan valmiita menemään ja missä kulkee raja, ettei Suomen etu liiaksi vaarannu.