Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus esittää, että ministerien tueksi tarvittaessa voitaisiin nimetä valtiosihteereitä. Asiasta päätettäisiin aina kunkin hallituksen muodostamisen yhteydessä, ja tämä valtiosihteeri toimisi ministerin henkilökohtaisen luottamuksen varassa ja hän toimisi ministerin virkakauden ajan. Valtiosihteeri toimisi ministerin apuna poliittiseen ohjaukseen ja asioiden valmisteluun liittyvissä tehtävissä ja avustaisi ministeriä poliittisten linjausten muodostamisessa, ministeriöiden välisessä koordinoinnissa ja kantojen yhteensovittamisessa ja myöskin kansainvälisissä kysymyksissä ja EU-asioiden käsittelyssä. Hän kuuluisi ministeriössä esikunta-asemassa oleviin.

Vastaavan tyyppinen, hieman eri tavalla muotoiltu esitys, jossa valtiosihteerin asema oli jonkin verran vahvempi, oli eduskunnassa käsittelyssä talvella 2003. Tuolloin perustuslakivaliokunta katsoi, ettei ollut perusteltua perustaa tätä valtiosihteerijärjestelmää, ja katsottiin, että valtiosihteerin virkamiesasema soveltuu huonosti niihin menettelytapoihin, joita valtiosihteerille tuolloin esitettiin. Myöskin ... (Hälinää)

Ongelmana pidettiin myöskin sitä, että hänellä oli tehtäviä, joita voitiin pitää julkisen vallan käyttämisenä, ja myöskin hänellä oli oikeus tuossa esityksessä pidättää päätettäväkseen erityinen asia. Myöskin suhde kansliapäällikköön oli jossain määrin toisen tyyppinen ja selvästi vahvempi suhteessa kansliapäällikköön. Erityisen ongelmallista oli, voi sanoa, nimenomaan muodollinen esimiesasema kansliapäällikön suhteen. Tuolloin lopulta eduskunnan täysistunto hylkäsi valtiosihteerijärjestelmän.

Täsmennetty uusi esitys on nyt annettu eduskunnalle, ja perustuslakivaliokunta on käsitellyt sen. Tällä kertaa valiokunta katsoo, että ministerien työtehtävät ovat siinä määrin lisääntyneet erityisesti kansainvälisten kokousten johdosta, että ministeriöiden johtamisjärjestelmät tarvitsevat vahvistamista. Tätä asiaa on pohdittu jo 1970-luvulta asti. Olennaista on se, että esitystä on täsmennetty niitten asioitten osalta, jotka aiemmin perustuslakivaliokunnassa katsottiin ongelmallisiksi. Siitä syystä hallituksen esityksen mukaan valtiosihteerillä ei ole muodollista päätösvaltaa eikä ole myöskään esimiesasemaa linjaorganisaatiossa.

Mikä on olennaista, on se, että ministeriön kansliapäällikkö ja valtiosihteeri eivät ole toisiinsa nähden alisteisessa asemassa ja valtiosihteerillä ei ole tässä esityksessä oikeutta pidättää päätösvaltaa itselleen missään asiassa. Selkeästi on myöskin mainittu se, että kansliapäällikön tehtävänä on johtaa, kehittää ja valvoa ministeriötä ja sen hallinnonalan toimintaa ja kansliapäälliköllä on selkeä niin sanottu linjavastuu ministeriön toiminnasta. Valtiosihteerillä ei ole myöskään yleisiä pysyviä virkamiesten johto- tai koordinointitehtäviä. Sen sijaan hänelle kyllä kuuluisi ministeriöiden välisten asioitten valmistelua ja yhteistyötehtäviä sekä ministeriössä tapahtuvia valmistelutehtäviä ja hallitusohjelman seuraamista.

Näillä perusteilla valiokunta katsoo, että nyt tuo työnjako on siinä määrin selkeytetty, että tällainen valtiosihteerijärjestelmä voidaan hyväksyä. Yksi asia valiokunnan mietinnössä on erityisen tärkeä: se, että valiokunta korostaa, että tässä samassa yhteydessä on luovuttava ministereille nimettävistä muista poliittista avustajista, joita ovat muun muassa neuvottelevat virkamiehet. Tämän hallitus on esityksensä perusteluissa luvannut.

Erityistä valmistelua ja huomiota on aiheuttanut valtiosihteerin osallistuminen kansainvälisiin kokouksiin. Olemme selvittäneet asiaa ja todenneet, että lähtökohtana EU-säännösten mukaisesti on se, että EU:ssa ministeri osallistuu ministerineuvoston kokouksiin. Tämä on Suomen perustuslain kannalta tärkeää siitä syystä, että meillä myöskin poliittinen vastuu toteutuu nimenomaan ministerin osallistumisen kautta. Sinänsä voidaan todeta, että eräitten maitten osalta, muun muassa Saksan ja Ruotsin osalta, valtiosihteeri tietyissä tilanteissa osallistuu ministerineuvoston kokoukseen.

Perustuslakivaliokunta kuitenkin esittää muutettavaksi lakiesityksen 6 §:n 2 momentin sanamuotoa siten, että ministeri aina osallistuisi lakia säätäviin ministerineuvoston kokouksiin ja valtiosihteeri näissä kokouksissa ei voisi korvata ministeriä, mutta niin sanotuissa epävirallisissa kokouksissa valtiosihteeri voisi toimia ministerin sijasta. Tätä perustellaan myöskin sillä, että tällä tavalla pykälä vastaa tarkemmin sitä tarkoitusta, minkä hallitus on esityksensä perusteluissa tuonut ilmi. Olennaista on se, että valtiosihteeri on vastuussa ministerille ja ministeri eduskunnalle ja tällä tavalla voidaan epävirallisten kokousten osalta tuo vastuu toteuttaa, mutta kaikkein parhaiten se toteutuu tietysti ilman muuta sillä tavalla, että ministeri itse on tekemässä päätöksiä. Siitä syystä todellakin on olennaista se, että vain ministeri osallistuu päätöksiä tekeviin ministerineuvostojen kokouksiin.

Näillä perusteilla perustuslakivaliokunta puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä mainituin muutoksin. Odotan asiasta vilkasta keskustelua.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitykseen poliittisen valtiosihteerijärjestelmän luomiseksi Suomeen liittyy monia epäkohtia. Vaikka tässä valiokunnan puheenjohtaja ed. Sasi aikaisemmin kertoi, että tämä ehdotus on jonkun verran kehittynyt aikaisemmasta liittyen kansliapäällikön ja poliittisen valtiosihteerin suhteeseen, niin siitä huolimatta luomalla valtiosihteerijärjestelmä hämärretään nykyistä selkeää jakoa poliitikkojen ja virkamiesten kesken. Koko esityksestä huokuu sellainen ajattelu, että ministeriöön tarvitaan uusi poliittinen päällystakki valvomaan sitä, että ministerin tahto toteutuu asioiden valmistelussa. Toisin sanoen ei luoteta siihen, että virkamieskoneisto suorittaa asioiden virkamiesvalmistelun hallitusohjelman ja ministerin ohjeiden mukaisesti ilman omaa vahtikoiraa.

Demokratian toteutumisen kannalta on vaarallista se, että muodostetaan yhdeksän uutta merkittävää vaikuttajan paikkaa ja näille paikoille valitaan henkilöt, jotka eivät ole saaneet kansalta minkäänlaista mandaattia toimia yhteisten asioiden hoitamiseksi. Jo nyt erityisavustajat käyttävät tosiasiallisesti merkittävää valtaa, ja valtiosihteerin valtuudet esittelyoikeuksineen vain vahvistavat avustajakunnan valtaa. Nämä henkilöt ovat kuitenkin yhteydessä kansaan vain ministerin ja eduskunnan kautta. Heidän ei tarvitse nauttia sen enempää kansan kuin eduskunnankaan luottamusta. Riittää, kun SDP:ssä nauttii puoluehallituksen luottamusta ja keskustassa oman ministerinsä luottamusta.

Valtiosihteeriltä ei myöskään vaadita koulutuksellista pätevyyttä. Toki ohjeena on ylempi korkeakoulututkinto, mutta siitä voidaan tarvittaessa poiketa, eli siis puolueessa osoitettu toimeliaisuus riittää valintaperusteeksi tähän virkaan. Tulee mieleen se ilmoitus, että naisekonomi, miesmerkonomi tai reipas poika saa paikan.

Jos todella koetaan niin, että ministerin aika ei riitä kaikkiin nykyisiin tehtäviin, niin vastaus ei ole valtiosihteeri- vaan apulaisministerijärjestelmä. Tämä muutos edellyttää perustuslain muutosta ja vaatii aikaa, mutta sillä on kaksi merkittävää etua. Apulaisministerijärjestelmällä ei sotketa poliittisen johdon ja virkamiesjohdon työtehtäviä ministeriössä, ja apulaisministereiksi tultaisiin nimittämään henkilöitä, joilla on kansalta vaaleissa mandaatti toimia, ja siten demokratian perusajatus toimii paremmin.

On kuitenkin vaikea uskoa, että valtiosihteerijärjestelmän läpirunnomisessa on itse asiassa kyse ministerien ajankäyttöongelmista. Jos näin olisi, niin miksi juuri neljä keskustalaista, neljä sosialidemokraattia ja yksi rkp:läinen ministeri ovat niin pahassa aikapulassa, että juuri he tarvitsevat poliittisen valtiosihteerin varsinkin, kun moni heistä ehtii vielä hoitamaan oman kuntansa asiat kansanedustajan ja ministerin työn ohella. Enemmänkin taitaa olla kyse siitä, että kun on valta jakaa virkoja oman puolueen edustajille, niin niitähän jaetaan.

Olen pitkin tätä hallituskautta useaan kertaan kysellyt, missä näkyy se keskustalainen kädenjälki tämän hallituksen työssä. Nyt se paikka on löytynyt. Kun kokoomuksen hallituskaudella virkoihin nimitettiin pätevyyden perusteella, niin keskustan aikakaudella se tapahtuu puhtaasti jäsenkirjan perusteella.

Perustuslakivaliokunnan näkökulmasta katsottuna on surullista todeta, että edellisellä kaudella asiasta annetun kielteisen lausunnon yli valtiokunnan enemmistö käveli varsin kevein perustein. Toki asia hieman muuttui, kuten jo aikaisemmin mainitsin. Ainoa mietintöön liittyvä positiivinen asia on se, että Euroopan unionin neuvoston lakia säätäviin kokouksiin ministeri ei voi lähettää sijaisekseen valtiosihteeriä. Tämä on jo ministerivastuulain hengen toteutumisen kannaltakin välttämätöntä. Toisenlainen, hallituksen esityksessä mainittu järjestely olisi vaarantanut koko sen erinomaiseksi havaitun toimintamallin, että eduskunnan suuri valiokunta pääsee ohjeistamaan ministeriä ministerineuvoston asioissa.

Arvoisa puhemies! Koska tähän esitykseen liittyy runsaasti edellä mainitsemiani ongelmakohtia eikä sillä tosiasiassa saada mitään lisäarvoa aikaan, niin ehdotan tämän esityksen hylkäämistä.

Siltä varalta, että tämä esitys ei tule hylätyksi, (Ed. Ala-Nissilä: Ei sitä ensimmäisessä käsittelyssä tehdä!) — tiedän, että hylkäysesitys tehdään toisessa käsittelyssä, ed. Ala-Nissilä — esitän ensimmäisessä käsittelyssä pykälämuutosta valtioneuvostosta annetun lain (175/2003) 21 §:n 1 momenttiin, jonne lisättäisiin kohta "6 §:n 2 momentissa mainittu valtiosihteeri ei kuitenkaan voi toimia valtioneuvoston yleisistunnossa esittelijänä". Tällä pykälämuutoksella vähennettäisiin valtiosihteerin virkamiesulottuvuutta ja siten selkeytettäisiin poliittisen ja virkamiesjohdon välistä suhdetta ministeriössä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys laiksi valtioneuvostosta annetun lain ja valtion virkamieslain muuttamisesta, ja tämän kokonaisuuden tärkein sisältö on poliittisten valtiosihteerien virkojen ja luottamustointen sekoituksen perustaminen tähän maahan.

Niin kuin aikaisemmin jo kuultiin, täällä on yritetty kaksikin kertaa, viimeksi vuonna 2002, perustaa näitä poliittisia virkoja puoluekaadereille. Tuolloin perustuslakivaliokunta mietinnön 13/2002 mukaisesti hylkäsi hallituksen esityksen, jätti vain muutamia pykäliä esityksestä voimaan, ja näin eduskunta sitten täysistunnossa hylkäsi valtiosihteerien virkojen perustamisen. Ne perustelut, joilla päätös kaksi ja puoli vuotta sitten tehtiin, ovat suurin piirtein voimassa edelleen. Niin kuin tuossa edellä kuultiin, joitakin muutoksia on nyt tehty matkan varrella eli joitakin eduskunnan silloin hyväksymistä perusteista, joilla hylättiin tämä järjestelmä, on nyt sanallisesti yritetty ottaa huomioon, kun hallitus on tätä uutta esitystä tehnyt edellisen hallituksen työn pohjalta.

Mutta pääpiirteissään kuitenkin kysymys on sama, poliittiset valtiosihteerit on nyt keskustankin halu saada perustettua, vaikka keskustan edustajat kolme vuotta sitten olivat niiden perustamista vastaan yksimielisesti. Tuolloin 11. helmikuuta 2003 ed. Kokkosen johtama perustuslakivaliokunta, jossa myös nykyisen perustuslakivaliokunnan jäsenet ed. Rossi ja ed. Taipale olivat mukana, oli yksimielinen siinä, että tämä valtiosihteeriesitys hylättiin. Perustelut olivat ne, mitkä täällä kuultiin, eli järjestelmä on sekava, valta- ja vastuusuhteet eivät selvene tästä järjestelmästä, suhde kansliapäällikköihin on epämääräinen ja tämä muodollinen esimiesasema toisi suuria ongelmia. Oikeus pidättää asioita sekä kansliapäällikön osalta että virkamiesten osalta oli epäselvä.

Niin kuin totesin, muutamat asiat ovat tältä osin korjaantuneet, mutta järjestelmä, joka nyt on perustuslakivaliokunnan enemmistön hyväksymänä täällä käsittelyn pohjana, ei kuitenkaan ole toimiva. Aivan selkeästi se osoittaa sen, että hallituksella on haluja vain oikeastaan muuttaa erityisavustajien viroille komeat nimikkeet ja kaksin—kolminkertaistaa palkat ja valtion kustannukset näistä tehtävistä. Tämä on se politiikka, joka on nyt saanut vallan, vaikka se vielä vuoden 2003 alussa ei kelvannut eduskunnalle. Silloin se ei kelvannut käytännössä kenellekään, vain jotkut perustuslakivaliokunnan jäsenet näyttivät olevan puheenvuoroissaan sitä mieltä, että järjestelmä pitäisi luoda.

Herra puhemies! Onko tarvetta tällaisille todellisuudessa, se on mielenkiintoinen kysymys. Tuolla suuressa valiokunnassa työskentelyssä huomaa, että muutamilla ministereillä on tavattoman paljon EU-asioita. Toisaalta heillä on ehkä sitä vähemmän sitten kotimaan asioita, kun EU:ssa asiat päätetään. Ministeri Korkeaoja, joka tuossa istuu ja heräsi kuuntelemaan, on ministeri, jolla varmasti on valtavan paljon EU-asioita, sen olemme havainneet, eikä ollenkaan yksinkertaisia. Tietysti, kun meillä nyt on sellainen halu joillakin, että ajetaan maatalous Suomesta alas, niin ei silloin maatalousministeriä paljon tarvita, mutta kun vielä meillä on maataloutta ja meistä kuitenkin suurin osa haluaa, että sitä on jatkossakin, niin ministeri Korkeaoja on kovassa paikassa, se myönnettäköön. Hän ehkä tarvitsee asiantuntevaa apua, mutta varmasti hänellä on hyvät erityisavustajat tälläkin hetkellä, joten tuoko se titteli lisää sitä erityisosaamista, jota ministeriltä löytyy, mutta jota varmaan tarvitaan? Eli ymmärrän, että maa- ja metsätalousministeriössä on tällaisia paineita. Samaten mainiolla keskisuomalaisministerillä, kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarisella, tällaisia asioita paljon. Hänellä on kolme neuvostokokoonpanoa ja vaikeita asioita, niin kuin olemme havainneet. Mutta ehkä nyt sietää sanoa, että eivät taida ne tehtävät niin vaativia olla, kun hän esimerkiksi Hiihtoliiton puheenjohtajaksi oli halukas tässä kaiken keskellä.

Voidaan tietysti kyseenalaistaa, tarvitaanko näitä missään. Nähdäkseni niissä ministeriöissä, missä on kaksi ministeriä, tehtävien uudelleenjaolla voidaan päästä hyvin eteenpäin ja näin ei tarvita näitä kalliita, korkeasti palkattuja, (Ed. Väistö: Puhuja voi muistella omia ministeriaikojaan!) uusia poliittisia virkamiehiä, jotka hallinnossa sotkevat asioita eivätkä välttämättä tuo siihen sitä uutta, mitä tällä järjestelmällä ollaan hakemassa.

Herra puhemies! Ulkoministeri Tuomioja kirjoittaa nettisivullaan 3.12. eli viime viikolla ja moittii tämän perustuslakivaliokunnan esityksen ja katsoo, että tästä järjestelmästä ei tule mitään asiallista. Hän toteaa, että itse asiassa syntyy vain eräänlaisia komeamman tittelin (ja palkankorotuksen) saavia poliittisia erityisavustajia. Ja hän kysyy, tarvitaanko tällaisia vai olisiko parempi odottaa aikaa, jolloin alkuperäinen ajatus olisi läpi vietävissä, eli apulaisministerit ja se järjestelmä, joka olisi selkeä. Voin omalta osaltani vastata ministeri Tuomiojalle, että ei tällaisia tarvita. Siksi olen yhtynyt perustuslakivaliokunnassa tähän hylkäysesitykseen ja tulen sitä kannattamaan toisessa käsittelyssä.

Oikeusministeri   Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Tässä ei varsinaisesti hallituksen kannanotoista ole kysymys. Tämähän on tullut lähinnä pääministerin vastuulla valtioneuvostokokonaisuutta koskevana esityksenä eduskuntaan. Perustuslakivaliokunta on aika lyhyessä tai tiiviissä mietinnössään ottanut joitakin kantoja, joita voisi ehkä hiukan kyseenalaistaakin.

Erityisesti huomiota kiinnitti valiokunnan puheenjohtajan Sasin kehuma tehtäväjaon tarkistus, että lakia säätävässä ministerineuvoston kokouksessa valtiosihteeri ei voisi ministerin puolesta toimia. Niissä maissa, joissa poliittinen valtiosihteeri on käytössä, tyypillisesti valtiosihteeri voi tämäntapaisissa yhteyksissä kuin esimerkiksi ministerineuvoston kokouksessa viedä päämiehensä sanan perille ja osallistua myös äänestyksiin. Sen sijaan kunkin EU-jäsenmaan pysyvä edustaja, joka ministerin poissa ollessa voi taas toimia kokouksessa legitiimisti, käyttää puheenvuoroja, ei voi taas äänioikeutta käyttää. Tällä jaolla, jonka perustuslakivaliokunta on tähän tehnyt, aiheutetaan sellainen tilanne, että jos ministeri on estynyt kerta kaikkiaan tuohon kokoukseen osallistumasta silloin, kun on lakia säätävästä asiakokouksesta kysymys, Suomen äänioikeus jää käyttämättä, kun taas hallituksen esityksen mukaan silloin Suomen ääni olisi kantanut äänestyksiin saakka.

Tätä viisautta, mitä perustuslakivaliokunta tässä jaossa on mielestään viisaasti viljellyt, on kyllä hiukan vaikea ymmärtää. Miten on Suomen eduskunnan, parlamentarismin tai kansanvallan kannalta edullista, että jos on tällainen este osallistua EU-ministerineuvoston kokoukseen, niin on parempi jättää ääni käyttämättä kuin toimia niin, että ministerin sanaa veisi hänelle poliittisesti vastuunalainen valtiosihteeri kokoukseen ja äänivallan käyttöön saakka? Tästä valiokunnan jäsenet ehkä tarkemmin kertovat.

Muutoin tämä esityshän sinänsä pääosiltaan on hyväksytty, mutta varmasti näitä jatkopohdintojen aiheita on, mihinkä suuntaan tätä poliittista johtamista ministeriössä pitää viedä. Henkilökohtaisesti olen kannattanut sen suuntaista kehityslinjaa, että kun sieltä karsittaisiin päällekkäisyyttä, niin se karsittava porras olisi kansliapäälliköt. Voitaisiin siirtyä tämmöiseen selkeäpiirteisempään poliittiseen johtajuuteen jollakin siirtymäkaudella, 5—10 vuoden kuluessa, niin että olisi ministerit ja poliittiset valtiosihteerit eikä tarvitsisi tätä kahtiajakoa valtiosihteeri—kansliapäällikkö analysoida ja eritellä sen tarkemmin. Tähänhän ei tässä hallituksen esityksessä ollut minkäänlaista linjausta, vaan siinä lähdettiin siitä, että kansliapäällikköjärjestelmä säilyisi ja sille tulisi täydentävänä, poliittista ohjausta vahvistavana, poliittisten valtiosihteereiden sijoitusmahdollisuus ministeriöihin niistä sitten erikseen budjetin yhteydessä päätettäessä.

Kokonaisuutenahan tämä esityksen eteenpäinmeno kuitenkin on parannus. Ministerien työmäärä on suuri varsinkin sellaisissa ministeriöissä, joissa on paljon kansainvälisiä tehtäviä, pitää Suomen etua varjella hyvinkin monen tyyppisissä tapaamisissa, yhteyksissä ja konferensseissa, ei pelkästään näissä EU:n ministerineuvoston kokouksissa. Tällainen lisävahvistus hallitusohjelman toteuttamiseen ja jäntevään poliittiseen työhön on tarpeen.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä tulee valtiosihteerin mahdollisuuteen toimia äänivaltaisena ministerineuvostossa, selvitimme asiaa neuvoston oikeuspalvelun kanssa. Tältä osin voidaan todeta, että lähtökohtana EU:n säännöissä on se, että poliittisen valtiosihteerin pitää olla poliittisesti vastuunalainen. Mutta oikeuspalvelu suhtautuu joustavasti, ja jos valtio itse ilmoittaa, että henkilö on poliittisesti vastuunalainen, he hyväksyvät tämän ilmoituksen. Mutta jos asia viedään EY-tuomioistuimeen, niin tässä suhteessa, mitä EY-tuomioistuin sanoo, voi syntyä ongelmia. Tietysti nyt, kun on 25 jäsenvaltiota, on hyvin mahdollista, että joskus joudutaan tilanteeseen, jossa tyytymätön osapuoli eli vähemmistö, joka ei ole tyytyväinen ratkaisuun, vie asian EY-tuomioistuimeen. Tässä tapauksessa ei ollut mitään varmuutta siitä, että suomalainen valtiosihteeri olisi poliittisesti vastuunalainen, koska hän on vastuunalainen ministerille, mutta meidän mielestämme pitäisi olla vastuunalainen nimenomaan parlamentille ja välillinen vastuu välttämättä kovin hyvin ei toteuta tätä. Tämä perustuu tähän keskusteluun ja tähän arviointiin.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En lainkaan kiistä ministerien suurta työmäärää, johon ministeri Koskinen aivan perustellusti viittasi. Mutta kysymykseni kuuluu: Kun käytännössä eräistä nykyisistä erityisavustajista tehdään valtiosihteereitä, he saavat yli kaksinkertaisen palkan ja komean tittelin, mikä käytännössä muuttuu heidän työssään ministeriössä? Kun otetaan huomioon perustuslakivaliokunnan tekemä muutos hallituksen esitykseen, niin itse en löydä mitään muuta eroa nykyisiin erityisavustajien toimivaltuuksiin kuin tämän esittelyoikeuden valtioneuvostossa. Voitteko, ministeri Koskinen, kertoa, mikä muuttuu käytännössä ministerin kannalta tai järjestelmän kannalta, kun erityisavustajien palkka tuplataan, titteli tehdään hienoksi ja meillä on yhtäkkiä valtiosihteeri tässä maassa? Jos ei siinä mikään muutu käytännössä, niin mitä järkeä tässä uudistuksessa on?

Kari  Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Koskinen totesi, että tämä asia on tuotu hyvin pääministerivetoisesti, mutta kysymyksessä on kuitenkin hallituksen esitys eduskunnalle. Ministeri Koskinen selvästi kritisoi tätä esitystä ja totesi, että tässä yhteydessä olisi pitänyt keskustella ja ottaa käsittelyyn myöskin kansliapäälliköiden rooli. Sain sellaisen käsityksen, että ministeri Koskisen kanta on se, että tässä yhteydessä olisi itse asiassa pitänyt luoda järjestelmä tai ainakin sitoutua toteuttamaan järjestelmä, jossa vastaavasti sitten kansliapäälliköstä luovutaan. Ihmettelen vähän tätä iltajunassa olemista. Miksei ministeri Koskinen aiemmin ole jämäkästi oman linjansa puolesta toiminut silloin, kun hallituksessa tätä esitystä on tässä muodossa valmisteltu?

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun hallitus antoi tämän esityksen eduskunnalle, tuin sitä voimakkaasti sen takia, että olen itse kokenut, että nämä EU-asiat estävät ministeriä keskittymästä kunnolla omaan työhönsä ja tämän kaltaista apua tarvitaan.

Mutta nyt kun perustuslakivaliokunta suuressa viisaudessaan poisti tältä valtiosihteeriltä oikeuden toimia näissä EU-kysymyksissä, niin en kyllä ymmärrä, mihin tätä enää nyt tarvitaan. Nyt ed. Zyskowicz on mielestäni aivan oikeassa, että ei tämä enää eroa tästä poliittisesta erityisavustajasta mitenkään. Ihmettelen kyllä myös sitä vainoharhaisuutta, joka on perustuslakivaliokunnassa näitten valtasuhteitten osalta. Miten suhtaudutaan neuvotteleviin virkamiehiin sun muihin semmoisiin, jotka ovat kuin ohjuksia siellä ministeriön sisällä ilman minkäänlaista määriteltyä asemaa?

Joka tapauksessa, arvoisa puhemies, nyt kun on tehty kirjekyyhky, jolta on siivet leikattu, niin se toimii huonosti kirjekyyhkynä, ja sen takia olen vähän sitä mieltä, että en pysty tätä esitystä enää kannattamaan.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten olemme täällä kuulleet, niin olemme perustamassa virkoja, joissa toimivalta on juridisesti vähintäänkin hetteisellä pohjalla. Sen lisäksi haluaisin tuoda esille tämän talouspoliittisen näkökulman. Meillä on käsissämme alijäämäinen budjetti, lähes 900 miljoonaa joudutaan ottamaan valtiolle velkaa. Onko mitään järkeä pistää nyt 1,2 miljoonaa euroa tällaiseen systeemiin samassa budjetissa, jossa meillä ei ole varaa antaa eläkeläisille, työttömille eikä opiskelijoille yhtään mitään? Kysyn, onko todellakaan järkevää tässä taloudellisessa tilanteessa.

Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensin halutaan päätös, ja päätös, jota halutaan, on nämä poliittiset palkkiovirat, ja sitten keksitään niille perusteluita. En ollenkaan ihmettele, että ministeri Koskiselle on vaikeaa selittää näin epäselvää ja epäkiitollista asiaa, kun todellisuudessa hän varmaan hengessä on sitä mieltä, että tässä ei ole järkeä eikä tolkkua. Sitten tätä perustellaan tällä EU:lla. EU:han on projekti, joka ensin tuottaa meille sangen paljon hupia, sitten hirveästi kustannuksia ja lopulta se hajoaa omaan mahdottomuuteensa, ja kallispalkkaiset virkamiehet tekevät tällaista turhaa työtä. Tämä on täysin tarpeeton. Kyllä tämä on mielenkiintoista, että tässä taloudellisessa tilanteessa voimme poistaa varallisuusveroja, mutta emme antaa köyhille mitään, ja perustaa herravirkoja. Tällaista tämä on.

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Jo aiempien eduskuntakausien aikana on selkeästi tullut esille, että ministeriössä tarvitaan poliittisen ohjauksen ja asioiden valmistelun vahvistusta. Tässä mielessähän siellä on ollut käytössä varsin runsaasti neuvottelevia virkamiehiä juuri näissä tehtävissä. Kun muun muassa sisäasiainministeriössä niitä on ollut edellistenkin hallitusten aikana, jolloin ministeriöissä olivat päällikköinä sekä kokoomuksen että vasemmistoliiton ministerit, he tarvitsivat useita — en tiedä kuinka monta, mutta useita — neuvottelevia virkamiehiä avukseen. Nyt katsotaan, että tätä apua ei ikään kuin tarvittaisi. Kysymyshän on siitä, että nyt näistä neuvottelevista virkamiehistä ollaan luopumassa, niin kuin mietintöönkin on kirjattu. En tiedä oikein, mistä tässä nyt puristaa, kun silloin on tarvittu ja nyt ei enää ikään kuin tarvittaisi.

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ed. Soininvaaralle sanoa, että perustuslakivaliokunnan muutos, kansainvälisissä ja kansallisissa valmistelutehtävissä ministerin avustaminen, on hyvinkin perusteltu. Ensinnäkään EU-neuvostotyö ei ole ainoa kansainvälinen tehtävä, joka ministereille on tullut maailmantilanteen ja globalisoitumisen myötä. Niitä on hyvin paljon. Se, miksi mielestäni oli perusteltua tehdä tuo muutos, lähtee ensinnäkin siitä, että suuri valiokunta käyttää eduskunnassa pienoiskoossa eduskunnan valtaa ja meidän järjestelmämme lähtee tästä selkeästä poliittisesta vastuusta. Kun myöskin tuleva EU:n perustuslakiuudistus merkitsee sitä, että lakia säätävän neuvoston kokoukset tulevat avoimiksi, voisi kysyä: Voisiko Suomessa hyväksyä sellaista, että ministeri lähettäisi erityisavustajansa täysistuntoon äänestämään lakia säädettäessä? Ei voisi. Tästä syystä myöskin hyvin huolellisen valmistelun jälkeen perustuslakivaliokunta katsoi, että tällainen muutos on syytä tehdä. Täytyy myöskin pitää hyvin tärkeänä sitä, että ministerit hoitavat Suomen etua neuvostoissa, pitävät sitä tärkeänä, osallistuvat ja hankkivat kompetenssinsa, jotenka ei ole mitään syytä arvostella tätä valiokunnan kantaa.

Astrid Thors /r (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ministeri Koskinen kysyi sitä, onko mielestämme parempi, että Suomen ääni ei ollenkaan ole edustettuna silloin, kun neuvostossa äänestetään laista. Mutta niin kuin ed. Alho tässä totesi, haluan vielä painottaa, että meidän viestimme on se, että on tärkeätä, että ministerit ovat paikalla äänestettäessä, ja Suomen vaikutusvalta on sitä suurempi, mitä enemmän meidän ministerimme osallistuvat varsinaiseen työskentelyyn. Me halusimme myöskin korostaa eduskunnan suuren valiokunnan asemaa, niin että pääsääntöisesti ministeri tulee sinne vastaamaan ja ainoa tapa oikeastaan myöskin suurella valiokunnalla toteuttaa ja katsoa, onko ministeri toiminut ohjeiden mukaisesti, on nimenomaan ministerivastuu. Emme me halua, että ministerit ovat sieltä poissa. Päinvastoin, muissa kansainvälisissä valmistelutehtävissä valtiosihteeri voi avustaa. Ja ed. Soininvaaralle: mielestäni on paljon selkeämpää, että todetaan, että on nämä valtiosihteerit, kuin että on epämääräinen määrä neuvottelevia virkamiehiä, niin kuin ed. Väistö totesi aikaisemmin.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perustuslakivaliokunta itse asiassa oli erittäin yksimielinen siitä, että jotain pitää tehdä. Ed. Kankaanniemestä en ole ihan varma, voiko hän yhtyä tähänkään. Joka tapauksessa ei voida olla pelkästään nykyresursseilla, tarvitaan poliittista ohjausta ja tarvitaan sitten tietyllä lailla ministerin sijasta toimijaa, tuuraajaa. Tämä näkökulma oli valiokunnassa hyvin yksisuuntainen.

Toinen vaihtoehto, jota oppositio ainakin puheenvuorossaan tarjosi hanakasti, oli apulaisministerijärjestelmä, joka jäi sitten ikään kuin elämään tähän valiokunnan mietintöön. Mutta totta kai, kun hallitus ei sitä esittänyt ja se vaatisi myös perustuslain muutoksen, valiokunta ei sitä lähtenyt tässä yhteydessä vahvemmin esittämään. Eli se väite opposition taholta, että mitään ei tehdä, on kyllä aika köykäiselle rakennettu, koska sitten vaihtoehto olisi ollut apulaisministerijärjestelmä. Minusta tuntuu, että, edustajat Sasi ja Zyskowicz, melkein näkisin naamaltanne vähän kauhunsekaisen ilmeen, jos täällä olisi vaikkapa kymmenkunta apulaisministeriä vielä nykyisten ministerien sijasta puolustamassa hallituksen esityksiä. Joka tapauksessa nyt mennään tätä tietä eteenpäin, ja puheenvuorossa omalta osaltani tarkemmin myös haluan tätä asiaa sitten linjata, mutta nyt eduskunnan ei pidä ryhtyä liian farisealaiseksi (Puhemies koputtaa) myöskään tämän asian suhteen.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on itsestään selvää, että me tarvitsemme enemmän poliittista ohjausta ministeriöissä, ja silloin tietysti tämä valtiosihteerijärjestelmä on perusteltu. Sen sijaan ihmettelen ministeri Koskisen ja yhtä lailla ministeri Tuomiojan, kantaa siihen, että arvostellaan eduskuntaa, koska me edellytimme sitä, että valtiosihteereitä voitaisiin käyttää ministereiden poliittisina korvikkeina, tuuraajina ministerineuvostossa päätettäessä. Ministeri Koskinen täällä äsken sanoi niin, että nykytilanteessa monien maiden edustajat ministerineuvostossa todella ovat valtiosihteerityyppisiä, jopa suurlähettilästyyppisiä edustajia. Tämä asia oli vakavasti esillä, kun tätä uutta perustuslakia tehtiin, ja tämä on keskeisimpiä tavoitteita muuttaa unionissa. Sen takia tämä ministerineuvosto haluttiin tehdä avoimeksi nimenomaan lainsäädäntöasioita käsiteltäessä, ja konventin käsitellessä tätä kysymystä lähtökohtana oli juuri se, että halutaan torjua ajattelutapa, että joku muu kuin poliittisesti vastuullinen ministeri tai apulaisministeri on ministerineuvostossa lainsäädäntöpäätöksiä tekemässä. Nyt Suomi olisi hallituksen esityksen mukaan ottamassa tästä selkeästi takapakkia, ja toivon, että tämä eduskunnan tekemä lisäys tähän voitaisiin viedä luontevasti lävitse.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä muun muassa ed. Väistö ihmetteli kovasti sitä, miten nämä, jotka haluavat hylätä tämän esityksen, eivät näe tätä hämäryyttä, mikä nyt näissä neuvottelevissa virkamiehissä on. Mutta esimerkiksi kun tätä käsiteltiin aikaisemmin edellisen hallituksen aikana, vasemmistoliitto vastusti silloinkin tätä järjestelmää, ja jos poliittiset järjestelmät tällä hetkellä ovat hämärät näiden neuvottelevien virkamiesten ja erityisvirkamiesten vuoksi, ei se anna uutta perustetta sille, että edelleen sotketaan asioita, vaan päinvastoin koko valiokuntakin lähti nimenomaan tässä ainoassa muutoksessa, joka sitten hyväksyttiin, siitä, että yritetään antaa selkeä viesti, että ei suvaita sitä, että ikään kuin nämä uudet korkeapalkkaiset virkamiehet esiintyisivät poliittisessa vastuussa, koska hehän eivät ole. He eivät ole vastuussa eduskunnalle, he eivät ole millään tavalla vastuussa kansalle vaan pelkästään sille omalle puoluetoimistolleen. Se, että on vastuussa puoluetoimistolle, ei ole poliittista ja demokraattista vastuuta. Sen takia ei näille virkamiehille voida antaa mahdollisuutta esimerkiksi äänestää Suomen puolesta Euroopan unionissa.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Olen ollut useita kertoja ministerineuvostossa siten, että siellä muista maista on ollut valtiosihteeri. (Ed. Kiljunen: Se on se ongelma!) — En ole kokenut tätä kovin suurena ongelmana. Kaikki me tiedämme, että maan kanta ei muodostu sattumalta siinä kokouksessa paikalla olevan ministerin mielijohteesta, vaan se on valmisteltu aikaisemmin. — Minusta ei olisi ollut mitään estettä siihen, että asianomainen ministeri on vastuussa tämän alan valtiosihteerinsä toiminnasta aivan samalla tavalla kuin asianomainen ministeri on vastuussa siitä, miten maan virkamiehet neuvottelevat Coreperissä näistä asioista silloin, kun niistä asioista ihan oikeasti päätetään. Tämä lopullinen ministerineuvoston kokoushan on pelkkää symboliikkaa. Mielenkiintoisena anekdoottina todettakoon, että mielestäni olen myös kerran ollut äänestämässä eräästä direktiivistä niin, että Saksan ääntä käytti suurlähettiläs.

Kalevi Olin /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuulun niihin edustajiin, jotka ovat voimakkaasti ajaneet tätä järjestelmää Suomen eduskuntaan ja Suomen valtiolliseen järjestelmään. Toivon, että tämä nyt kuitenkin saataisiin aikaiseksi. Oikeusministeriö on aivan oikein kiinnittänyt huomiota siihen, millä tavalla asiat voivat muuttua ja miten voitaisiin tämä asia toisin järjestää. Mielestäni kuitenkin tämä perustuslakivaliokunnan lausuma on tärkeä, koska se määrittelee poliittisen vastuun käsitteenä, silloin kun ollaan poliittisen päätöksenteon momentumilla eli äänestysvaiheessa.

Toisaalta, arvoisa puhemies, arvioin, että tämä nyt toivottavasti hyväksyttävä järjestelmä on askel eteenpäin ja että perustuslain uudistamisen yhteydessä tulevaisuudessa voitaisiin harkita sitä, tulisiko tämän järjestelmän nimi olla apulaisministerijärjestelmä, jolloin tämä perustuslakivaliokunnan huomion kiinnittämä pulma, tavallaan poistuisi.

Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nythän on kysymys siitä, kuten oikeastaan ministeri Koskinen antoi ymmärtää, että meillä ollaan kansliapäällikköjärjestelmää korjaamassa ja muuttamassa, korvaamassa nimenomaan poliittisilla valtiosihteereillä. Nyt aloitetaan tällä mallilla, mutta varmaan seuraavan hallituksen aikana on odotettavissa muutos, jolloin kansliapäälliköt korvataan. Itse asiassa meillä on nyt jo tiedossa tämän lainkin osalta erään asiantuntijan lausuma siitä, että me emme oikeastaan tiedä, mitä seuraa eri virastoissa. Kansliapäälliköiden tehtävät voivat vaihdella hyvinkin paljon eri virastoissa. Se riippuu nyt tulevista poliittisista valtiosihteereistä, kuinka paljon vallanhalua heillä on, kuinka henkilökemiat toimivat virastoissa. Tästä tulee sellainen sekasotku, että olisi ollut sitten reilumpaa lähteä siihen ministeri Koskisen mainitsemaan keinoon, että korvataan kokonaan. Siitäkään en ole oikein varma, onko se järkevää. Meillä on erittäin hyvä virkamieskunta, joka on lojaalisti palvellut hallituksia riippumatta niitten väristä. Jos mennään tällaiseen poliittiseen järjestelmään puhtaasti, niin kysynpä vain, mistä jatkossa saamme virkamiehiä, koska he eivät tiedä, mikä heidän tulevaisuutensa on. (Puhemies koputtaa)

Toinen asia sitten (Puhemies: Aika!) johon viitattiin, on tämä EY-tuomioistuinasia. (Puhemies koputtaa)

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tavallisen kansalaisen näkökulmasta kyllä viime päivien uutiset ovat olleet sitä, että varallisuusvero kaikkein rikkaimmilta suomalaisilta poistuu, että politiikan ylärakennetta vahvistetaan, nämä valtiosihteerikuulumiset ovat sen suuntaisia, ja samalla ongelma on se, että pienituloisten ihmisten taloudellinen tilanne ei helpotu. Siihen ei näytä riittävän kiinnostusta ei hallituksen eikä eduskunnan enemmistön näkökulmasta. Verotuksen painopiste siirtyy yhä enemmän kuntaveron puoleen, joka on tasavero ja nimenomaan kohtelee köyhiä, työttömiä, sairaita raskaammin kuin valtionvero. Tässä mielessä tämä nykyinen linjaus, mitä hallitus vie eteenpäin, on epätasapainossa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jonkun verran vierastan sitä keskustelussa leijuvaa tunnelmaa, että on itsestäänselvää, että ministeriöihin tarvitaan lisää poliittista ohjausta. Jos meillä ja kun meillä on pätevät ministerit ja hyvät, lojaalit virkamiehet, niin mielestäni tilanne on aika lailla kohdallaan. Se on eri asia, jos sinne ministeriöihin lisääntyvässä määrin nimitetään sulle—mulle-pohjalta erilaisia politrukkeja virkamiehiksi; silloin varmasti tässä ongelmat lisääntyvät. En ole innostunut myöskään tästä apulaisministerijärjestelmästä, eivätkä hallituksen huonot esitykset sen paremmiksi, ed. Rossi, muutu, vaikka niitä olisivat täällä apulaisministeritkin puolustamassa. Vuonna 1995 olin omalta osaltani mukana keskusteluissa, jotka sitten johtivat siihen, että valtiosihteerijärjestelmää ei silloin luotu. Olisi kiva tietää, mikä asia on jäänyt hoitamatta nimenomaan sen takia, että silloin, vajaa kymmenen vuotta sitten, tähän maahan ei valtiosihteereitä tullut.

Lopuksi haluaisin vastauksen ministeri Koskiselta kysymykseeni siitä, miten asiat muuttuvat, kun poliittinen erityisavustaja saa hienomman tittelin ja paremman palkan.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Herra puhemies! Valtiosihteereiksi pitää valita päteviä henkilöitä, eikä mitenkään itsestäänselvää ole, että he olisivat nykyisiä erityisavustajia, mutta heitäkään ei pidä sulkea pois silloin, kun haetaan alueen tuntevia henkilöitä, jotka pystyvät myös todella vahvistamaan sitä kansanvallan äänen viemistä sinne ministeriön toimintaan. (Ed. Zyskowicz: Mikä silloin muuttuu?)

Ed. Väistö kertoi osaltaan niistä asioista, joissa selvästi on kaivattu tätä vahvempaa osaamista. Jos katsotaan esimerkiksi edellisen hallituksen aikaa, niin silloisen kokoomuksen hallitusryhmän vetäjällä oli suuri avustajakunta samoin kuin vasemmistoliiton ryhmän vetäjällä. Elikkä siellä on tämmöisiä monen hengen poliittisia nyrkkejä ollut jo nykymallilla, ja niitä on koottu hyvin erilaisiin poliittisiin tarpeisiin. Ehkä ed. Zyskowicz tietää paremmin, mitä he ovat käytännössä tehneet, mutta selvästi isompia esikuntiahan siellä on ollut osalla ministereistä. (Ed. Zyskowicz: Mikä nyt muuttuu, kun niistä tulee valtiosihteereitä?) — Valtiosihteerijärjestelmä on avoimempi ja läpinäkyvämpi, niin kuin täällä niin valiokunnan jäsenet ovat kertoneet kuin muutkin keskusteluun osallistuneet, verrattuna esimerkiksi niihin neuvotteleviin virkamiehiin tai lukuisiin erityisavustajiin, joita sitten on vaihtelevalla mallilla eri hallituksissa ollut käytössä.

Tärkeää on juuri se, että on myös tämä esittelyoikeus elikkä voidaan tämmöisiä esimerkiksi laaja-alaisia politiikkaohjelmia viedä eteenpäin ihan hallituksen päätöksentekoon asti. Se osaltaan vastuuttaa myös näitä henkilöitä, että kysymys on tämmöisestä laaja-alaisesta toiminnasta eikä mistään kapeasta, yksisilmäisestä politikoinnista, minkälaisen kuvan opposition edustajat täällä haluavat luoda. Eduskunta ja sille vastuunalainen hallitus antavat niitä tehtäviä näille poliittisille valtiosihteereille ministerin välityksellä. Kysymys on koko kansanvallan toiminnasta käytännön politiikan tai käytännön byrokratian arkipäivän tasolla.

Oikeastaan tätä voidaan nyt pitää kokeiluna varsinkin tässä muodossa, missä se nyt valiokunnan muutoksen jälkeen on. Meillä ovat toisen tyyppisiä poliittisen ohjauksen tai koordinaation vahvistamiskokeiluja nämä politiikkaohjelmat, neljä kappaletta, joita tämän hallituksen aikana kokeillaan. Näistä molemmista saatavia kokemuksia on sitten hyvä käyttää, kun jatkossa pohditaan, miten saadaan juuri tätä kansanvallan otetta vahvemmaksi organisaatioista koko valtioneuvoston ja eduskunnan sanaa paremmin toteuttamaan.

Varmasti teille kaikille on tuttua se, että byrokratialla on omat lakinsa ja herkästi siellä tärkeiksi mielletyt asiat vyöryvät eteenpäin voimakkaammin kuin ne, mitä esimerkiksi tämän talon evästykset olisivat. Tämä on se keskeinen kysymys, että kansanvallan pitää uskoa itseensä siinä määrin, että sillä on myös ne toteuttajat, ne välineet, joilla poliittista ohjelmaa viedään eteenpäin neljän vuoden taikka vuoden jaksossa tai mikä tahansa se aikaperiodi onkaan. (Ed. Sasi: Virkamiehet ovat sitä varten!) — Meillä on lojaali, hyvä virkakunta, mutta tätä työtä tarvitaan jatkuvasti, jolla tämä poliittinen viesti, kansanvallan ääni, muunnetaan selkeäksi toimintaohjeeksi tälle hyvälle virkakunnalle.

Tämä oli täysin henkilökohtainen kantani näistä kansliapäälliköistä. Ei pidä sotkea sitä hallituksen keskusteluun. Siellä on erilaisia henkilökohtaisia näkemyksiä ja myöskin puolueiden näkemyksiä koottu yhteen ja tehty hallituksen yhteinen esitys ja sitä viedään eteenpäin sillä linjalla, eikä mitään ennakkoratkaisuja ole siitä, mitä tehdään seuraavalla vaalikaudella tai sen jälkeen. Tämä oli puhtaasti henkilökohtainen näkemykseni, että tämmöinen selkeäpiirteinen kansanvallan koneistojen vahvistaminen olisi helpompaa, jos kansliapäälliköistä luovuttaisiin ja siirryttäisiin tämmöiseen suoraviivaisempaan poliittisten valtiosihteerien järjestelmään, mutta siitä voi olla perustellusti ihan toista mieltä, enkä lähde toista mieltä olevien motiiveja sen kummemmin kyseenalaistamaan.

Ed. Uotila kyseli juuri tästä, minkä takia en ole eriäviä mielipiteitä jättänyt. Sen takia, koska tässä tehtiin yhteinen esitys. Siinä on hiottu erilaisia näkemyksiä, minkä pohjalta on sitten hallituksen esitykseen päädytty. Kyllä tämän perustuslakivaliokunnan muotoilun jälkeenkin tämän kanssa voidaan elää, mutta en edelleenkään ymmärrä sitä, mitenkä se äänen käyttämättä jättäminen olisi parempi kuin se, että sitä olisi viemässä valtiosihteeri näissä poikkeustilanteissa, jos ministeri kerta kaikkiaan on estynyt osallistumasta kokoukseen. Tästä pelkästään on kysymys. Se on itsestäänselvää, että ministerin pitää aina kuin suinkin mahdollista olla paikalla. Itselläni ei taida montaa asiakohtaa olla sellaista, että en olisi ollut paikalla. Vaikka valtaosin, mihin ed. Soininvaara oikein kiinnitti huomiota, isoimmat muutokset esityksiin tapahtuvat jo valmisteluvaihteessa tai viimeistään Coreperissä, niin kyllä sillä ministeritason keskustelulla neuvostossa on merkitystä ja niillä yhteyksillä, joita siellä luodaan, vaikka harvoin siellä joudutaan enää siinä vaiheessa näihin äänestyksiin.

Tuossa perustuslakivaliokunnan lausumassa on hiukan ehkä tulkinnanvarainen tämä kohta, että jos ministeri on totaalisesti estynyt kokoukseen menemästä, tarkoittaako tämä, että jos siellä on sitten esimerkiksi yksi lainsäädäntöasia, niin silloin ei tämä poliittinen valtiosihteeri voi lainkaan olla siellä mukana, vai tarkoittaako tämä, että siinä asiakohdassa ei saisi osallistua keskusteluun, kun tämä rajaus on tällaisena kirjoitettu? Tässä ehkä tuommoinen tarkempi katekismusosa on sitten tarpeen kuulla, missä tämä omaperäisen logiikan viesti kulkee, mitä tällä halutaan sitten sanoa, kun nämähän vaihtelevat kovasti nämä ministerineuvostojen asialistat. Kun osalla on puhtaasti tällaisia ei-lakia säätäviä asioita ja suurimmalla osalla on sitten sekaisin asialistalla näitä lainsäädäntöasioita ja sitten muita asioita, niin mikä tämä asiajako? Tämän ymmärtäisi, jos olisi tehty semmoinen lakia säätävä neuvosto, jota ed. Kimmo Kiljunen oli ajamassa siellä konventissa, mutta kun sitä ei tullut, niin nämä asiat menevät edelleenkin siellä limittäin kunkin neuvoston asialistalla. Mutta tosiaan, tätä ei kannata paisutella tätä ongelman syvyyttä, mutta hiukan isompaankin joukkoon ongelmia tästä ikään kuin kokeilumallistakin olisi löytynyt vastauksia, jos siihen halua olisi löytynyt.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz kysyi, mikä ero on sillä, että olisi poliittinen valtiosihteeri tai sitten erityisavustaja. Kyllä sillä on merkittävä ero. Jos ajattelen nyt ihan tätä maa- ja metsätalousministeriön sektoria, meillä on lukuisia sellaisia asioita, joita pitää pohjustaa jäsenmaiden kanssa, tulevia päätöksiä. Poliittisten valtiosihteerien järjestelmä on Euroopassa tuttu. Tiedetään, että nämä henkilöt edustavat ministerin poliittista linjaa ja poliittista kantaa. Tällainen henkilö voi osallistua täysipainoisesti asioiden valmisteluun. Itse ajattelisin nyt vaikkapa ihan käytännön esimerkkinä meillä edessä olevaa keskustelua sokeripolitiikasta ja siihen valmistautumisesta.

Mitä tulee sitten tähän asiaan, jonka ministeri Koskinen otti esille, on kyllä hyvin hämmentävää nyt tämä rajanveto, mitä perustuslakivaliokunta tarkoittaa. Voiko valtiosihteeri osallistua neuvoston kokoukseen, jossa on esimerkiksi viisi asiaa tai kymmenen asiaa, jotka ovat keskusteluja ja valmistautumista ja sitten, niin kuin esimerkiksi meidän neuvostojen tapauksissa voi olla, yksi päätettävä asia, joka koskee esimerkiksi Biskajanlahden kalastusta, joka ei ole meille merkityksellinen, mutta se on lainsäädäntökysymys? Tämä rajanveto ei tunnu oikein mielekkäältä, mitä perustuslakivaliokunta tässä on tehnyt, ja kaipaa tätä selvennystä, mihin ministeri Koskinen viittasi.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Korkeaoja, teillä on nyt hyvä erityisavustaja. Hän on niin hyvä, että te päätätte tehdä hänestä poliittisen valtiosihteerin, ja sitten tulee tällainen vaikkapa sokeripolitiikkaa koskeva kansainvälinen neuvottelu. En kyllä vieläkään ymmärrä, mitä eroa on siinä, että tämä sama henkilö osallistuu tähän neuvottelukierrokseen ja näihin neuvotteluihin joko ministerin poliittista täyttä luottamusta nauttivana erityisavustajana tai, siis sama henkilö, ministerin poliittista luottamusta nauttivana valtiosihteerinä. Jos tässä tittelistä on kyse, niin voi kääntyä Sitran puoleen ja selvittää, miten englanninkielisissä käyntikorteissa voidaan nämä titteliasiat hyvin ratkaista luovalla tavalla.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymys siitä, missä vaiheessa nimenomaan tätä poliittista vastuunkantoa ministerineuvostossa tarvitaan, ei ole vain se hetki, jolloin äänestetään, vaan tietenkin koko se prosessi, kun nimenomaan lainsäädäntötehtävissä ministerineuvosto kokoontuu. Se on kyllä ihan selvä, että tämän uuden perustuslain henki on se, että siinä tilanteessa poliittisesti vastuunalainen ministeri on siinä paikalla. Sen takia se haluttiin tehdä avoimeksi, jotta myöskin näkyvät ne kasvot, jotka päätöksentekoa tekevät. Nyt hallituksen esityksessä selvästi oltaisiin ottamassa tässä mielessä takapakkia. Erityisesti ed. Soininvaaran esitys oli aika ihmeellinen, kun hän totesi, että tämä on vain pelkkää symboliikkaa. Tämä ei voi olla symboliikkaa jo pelkästään sen vuoksi, että me täällä mandatoimme ministerit tekemään lainsäädäntöpäätöksiä unionitasolla, ja silloin on luontevaa, että se tapahtuu avoimesti, niin että poliittisesti vastuunalainen ministeri siinä toimii. Poliittisten apulaisministerien järjestelmä olisi tietysti voinut olla se, jolla tämä ongelma olisi voitu aidoimmin ratkaista.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on hiukan ristiriitaista se, mitä perustuslakivaliokunta oikein tarkoittaa sillä lakia säätävällä ministerineuvoston kokouksella, koska usein nämä direktiivit tuodaan ikään kuin keskusteltaviksi ministerineuvoston kokoukseen. Silloin kun niistä keskustellaan, ei äänestetä, koska ei ole olemassa mitään äänestysmenettelyäkään, mutta silloin käytetään ihan oikeasti valtaa. Sitten se viimeinen kokous, jossa vain hyväksytään tai hylätään, voitaisiin korvata tekstiviesteillä koko kokous, koska siinä vain hyväksytään tai hylätään eikä sillä ole oikeastaan mitään merkitystä, kuka tämä viestinviejä siellä on. Tässä mielessä, jos tämä tarkoittaa vain tätä viimeistä kokousta, niin tämä kanta on jokseenkin turha sen takia, että se varsinainen vallankäyttö ministerineuvostossa on tätä epävirallista, neuvotteluissa käytettyjä puheenvuoroja.

Kimmo  Sasi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun on kysytty sitä, mitä perustuslakivaliokunta tarkoittaa sillä, kun todetaan, että kansainväliseen valmisteluun liittyviin kokouksiin valtiosihteeri voi osallistua, niin ajatus on se, että epäviralliseen ministerineuvostoon valtiosihteeri voi mennä, koska siellä keskustellaan yleisesti ja ne ovat enemmänkin tämmöisiä sosiaalisia tilaisuuksia, mutta silloin kun on varsinainen ministerineuvoston kokous, niin näihin ministerineuvoston kokouksiin pitää osallistua nimenomaan ministerin itsensä.

Täytyy sanoa, että vaikka on Suomen kanta etukäteen tehty, niin kyllähän siellä ollaan neuvottelutilanteessa. Siinä neuvottelutilanteessa jonkun täytyy kantaa vastuu siitä, kuinka paljon Suomi sitten joustaa omista kannoistaan, kun siellä usein Suomella on tietty joustovara. Ministeri on ainoa henkilö, jolla on aidosti se vastuu täällä parlamentissa selittää, minkä takia Suomi jousti niin pitkälle kuin sitten lopulta jousti.

Astrid Thors /r:

Värderade talman, kära kolleger! Här har flera gånger frågats att vad kommer politiska statssekreterare att medföra, och det frågade också riksdagsledamot Zyskowicz.

Egentligen skulle jag vilja konkretisera det hela genom att nämna några namn. Om det här systemet införs, så betyder det att ministrarna kommer att få större möjligheter att påverka politiken inom sitt ansvarsområde om vi inför statssekreterarsystemet i flera ministerier. Det är faktiskt en möjlighet för politikerna att återta initiativet i politiken, men allt beror förstås på de utnämningar som de värderade ministrarna kommer att göra.

Frågan lyder: Kommer ministrarna Pekkarinens, Kalliomäkis och Enestams statssekreterare att vara de som i regeringen kan vara talesmän och sakkunniga, till exempel om konkurrenskraft och offentlig ekonomi eller globalisering, eller är det i fortsättningen statssekreterare Sailas och överdirektör Brunila som är regeringens ansikte utåt. Det här är frågan som egentligen ställs på sin spets och som vi måste se över om några år hur den har lyckats.

Många har ändrat uppfattning när det gäller det politiska statssekreterarsystemet, en del snabbare, andra i ett längre perspektiv. Jag måste medge att jag också var med redan 1989, före vårt EU-medlemskap, och då tyckte jag inte att det var motiverat. Men när man nu ser tillbaka, speciellt på vad EU har inneburit, är det en ganska stor utmaning för politiker och samhällsrörelser att vara de som bär ansvaret, att kunna vara ansiktet utåt. Därför, bästa vänner, är det viktigt att vi får statssekreterare, men den praktiska tilllämpningen beror också på de utnämningar som ministrarna gör.

Yksi ja toinen on täällä kääntänyt takkinsa tai kääntänyt mielipiteensä, mitä tulee valtiosihteereihin. Täytyy myöntää, että meidänkin puolueessamme ennen EU-jäsenyyttä olimme kielteisellä kannalla niin sanotussa Pystysen työryhmässä tai toimikunnassa. Sen jälkeen olemme kyllä muuttaneet kantaamme EU-jäsenyyden myötä ja nähneet nimenomaan, että näissä asioissa tarvitaan poliittista uutta otetta, tarvitaan poliittista aloitteiden tekoa. Mutta kysymys hyvin pitkälti kuuluu, minkälaiset nimitykset ministerit tekevät. Saammeko niin, että Enestam, Kalliomäki, Pekkarinen, Korkeaoja tekevät nimityksiä, joiden mukaan saamme vähän takaisin poliittista otetta yhteiskunnallisiin asioihin? Tämä on ainakin peruste, jonka johdosta minä olen muuttanut kantaani sitten ennen EU-jäsenyyttä ja tullut positiivisemmaksi sitä kohtaan.

Täytyy sanoa, että meillä on ministeriöissä myöskin liikaa jees mr. ministeri -tilanteita, jotka ovat meille tuttuja tv:stä ainakin aikaisemmin. Siitä huolimatta huolestuin jonkin verran ministeri Koskisen puheista siitä, että hän haluaisi noin oitis vain poistaa kansliapäälliköitä. Oli parempi kuulla se, että hän on valmis arvioimaan muutaman vuoden kuluttua, miten systeemi on toiminut.

Toivoisin todellakin, että Suomessa tällä kertaa pystyttäisiin rehelliseen tämän järjestelmän arviointiin, onko se toteuttanut niitä toiveita, mitä me asetimme, ovatko johtosuhteet niin selkeät kuin me haluamme, ja muutenkin, miten onnistunut järjestelmä on.

Jag hoppas verkligen att vi den här gången får en ärlig utvärdering av systemet om några år. Jag kan inte underteckna det som minister Koskinen sade om att vi skall avskaffa kanslicheferna, för vi har nog också en pålitlig tjänstemannakår, såsom det många gånger har kommit fram.

Det har varit ytterst lätt för oppositionen att i den här debatten lyfta fram vice minister-, biträdande ministersystemet. Ni vet, det är så där att någonting som hägrar vid horisonten är lätt att peka på, det kräver inga konkreta insatser. Åtministone vi i svenska riksdagsgruppen kan inte stöda det. Den formulering som finns i utskottets betänkande är en kompromiss, men jag tycker att det finns väldigt många andra svårigheter som man har förbisett i det här sammanhanget. Det är inte särskilt lätt att införa ett vice ministersystem, men det är väldigt lätt att ropa efter det i en populistisk anda.

I de första inläggen som vi hörde om statssekreterarfrågorna, så undrar jag faktiskt om man talade om den proposition som ligger på vårt bord eller om man pratade om någonting från tidigare.

Kun ensimmäisiä puheenvuoroja opposition taholta kuuntelin, ihmettelen, keskustellaanko nyt tästä hallituksen esityksestä vai keskustellaanko jostakin muusta. Nimittäin toisaalta olimme yksimielisiä perustuslakivaliokunnassa, että perustuslain kannalta tässä esityksessä ei ole ongelmia. Kohta 2: Edellisellä kerralla perustuslakivaliokunta esimerkiksi kiinnitti huomiota siihen, että valtiosihteerillä olisi ollut perusteluiden mukaan oikeus pidättää päätettäväkseen asia, jonka hänen alaisensa saisi muuten ratkaista. Tätä oikeutta ei ole enää, se on poistettu.

Toisaalta myöskin johtamisjärjestelmä on selkeämpi siinä suhteessa, että valtiosihteeri ei ole esimies suhteessa kansliapäällikköön. Meillä on ollut edessämme täsmällisempi luettelo niistä tehtävistä, mitä valtiosihteerille kuuluisi, mitä oikeuksia hänellä olisi.

Vi har alltså haft ett annorlunda förslag framför oss. Vi har nu ett förslag där statssekreteraren inte har den så kallade retentionsrätten eller vad vi skall kalla den, rätten att ta över ett ärende till avgörande från andra tjänstemän. På det sättet kan man inte förbigå linjeorganisationen utan den bibehålls intakt. Statssekreteraren är inte heller överordnad kanslichefen, vilket också har klargjorts. Uppgifterna finns i stor utsträckning angivna i utkastet till det nya statsrådsreglemente som behövs.

Värderade vänner! Det hänger alltså nu på förverkligandet att vi får ett bra system. Jag är också fullständigt övertygad om att det skulle vara bra om det här systemet leder till att ministrarna i alla skeden inser att de har ett politiskt ansvar för det som deras statssekreterare gör och också för det som deras tjänstemän gör.

Ministereillä on poliittinen vastuu myöskin valtiosihteereistä niin kuin muistakin virkamiehistä, jotka ovat heidän alaisuudessaan. Toivoisi, että jospa tämäkin voisi omalta osaltaan myötävaikuttaa siihen, että vastuun kulttuuri sisältyy suomalaiseen poliittiseen järjestelmään. Mielestäni perustuslakivaliokunnan muutos on hyvä, koska niin kuin valiokunnan puheenjohtaja ja valiokunnan varapuheenjohtaja totesivat, eduskunnan kannalta, suomalaisen poliittisen järjestelmän kannalta on tärkeää, että ministeri ottaa toisen osan lainsäädäntötyöstä yhtä täsmällisesti ja yhtä tärkeänä huomioon kuin toisen osan. Meillä on nykyään lainsäädännössä kaksi osaa: EU-lainsäädäntö ja suomalainen lainsäädäntö. (Ed. Pulliainen: Tuossa järjestyksessä, vai?) — Ei siinä järjestyksessä, mutta toisella puolella ja toisaalta. (Ed. Zyskowicz: Aakkosjärjestyksessä! — Ed. Soini: EU-laki on uuden lain mukaan Suomen yläpuolella!) — Saanko jatkaa? — Ihan aiheellisesti on käytetty puheenvuoroja viime päivinä siitä, miten keskustellaan mielenkiintoisella tavalla täällä eduskunnassa. Me olemme halunneet todellakin tähdentää sitä, että molemmat lainsäädäntöosat ovat tärkeitä ja ministereiden tulee osallistua näihin molempiin.

Tältä perusteelta lähdetään eteenpäin, ja toivon todellakin, että me saamme hyvin ansioituneita valtiosihteereitä, jotka voivat antaa yhteiskunnalliselle päätöksenteolle sitä lisäarvoa, mitä tässä maassa tarvitaan. (Ed. Zyskowicz: Välihuudot ovat hyvästä, ne tuovat väriä keskusteluun! — Ed. Pulliainen: Niitä täytyy kestää vaan!)

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Valiokunnan päätös ei ole yksimielinen. Yksitoista valiokunnan jäsentä kannatti tätä hallituksen esitystä ja peräti kuusi vastusti. Olemmekin tehneet tästä yhteisen vastalauseen, jossa tätä asiaa on perusteltu, miksi lakia ei pitäisi hyväksyä.

Tässä debattiosuudessa ministerit Koskinen, Korkeaoja ja entinen ministeri Soininvaara paheksuivat sitä muutosta, jonka valiokunta kuitenkin yksimielisesti teki ja joka lähti siitä, että EU-asioissa pitäisi Suomen olla ministerinsä edustamana eikä pitäisi lähettää sinne poliittista virkamiestä tai tätä uutta valtiosihteeriä. Ihmettelen kovasti, että vaikka useissa puheenvuoroissa yritettiin sanoa, mistä on kysymys, niin siitä huolimatta tämä villakoiran ydin ei oikein tullut selville.

Valiokunta yrittää sanoa nimenomaan sen, että ministerin on syytä osallistua tähän päätöksentekoon eikä lähettää jotakin apulaistaan sinne. Kun toisaalla sitten joka toisessa lauseessa todetaan, että ministerithän tässä vastaavat ja nämä korkeapalkkaiset uudet valtiosihteerit ovat vain apulaisia, niin kuitenkaan ei haluta ymmärtää, mitä valiokunta yrittää sanoa. Itse asiassa tämä sama asia on kyllä sanottu tässä valiokunnan vastalauseessa, jossa todetaan, että sinänsä hallituksen esityksen osalta peruste EU-tehtävien lisääntymisestä on oikea. Ministerin osallistuminen ministerineuvoston kokouksiin on Suomen kannalta kuitenkin niin olennaisen tärkeää, että ministerin on perusteltua luopua kotimaisista puhetilaisuuksista EU-ministerineuvoston kokousten vuoksi. Sillä ei puolestaan ole olennaista merkitystä, pitääkö ministerin puheen esimerkiksi nyt vaikka jonkin marketin avajaisissa erityisavustaja tai valtiosihteeri, kun sillä sitten taas on merkitystä, kuka edustaa Suomea, kun Euroopan unionissa tehdään päätöksiä, jotka ovat lakia säätäviä luonteeltaan ja voivat myös tulla Suomea välittömästi velvoittaviksi.

Toinen kritiikin aihe tässä debatissa oli se, että todettiin, että nykyinen järjestelmä, tämä vanha järjestelmä, jossa ministereillä on neuvottelevia virkamiehiä ja erityisavustajia, ei ole läpinäkyvä eikä demokraattinen järjestelmä. No, eihän se olekaan. Se on aivan yhtä huono kuin tämä uusi esitys, joka on nyt täällä hallituksen lakiesityksen muodossa. En näe mitään järkeä siinä, että yksi huono, epädemokraattinen järjestelmä korvataan toisella huonolla, epädemokraattisella järjestelmällä. Parempi olisikin ollut, jos hallitus olisi ymmärtänyt vetää lakiesityksen pois tai jos eduskunnan täysistunto, niin kuin silloin viimeksi pari vuotta sitten, tekisi sen ratkaisun, että hallituksen lakiehdotus hylätään ja sitten hallitus valmistelee paremmin demokraattisemman vaihtoehdon. Toivon niin, vieläkin se on mahdollista, jos täysistunto sen haluaa tehdä.

Hallitus perustelee tätä esitystään sillä, että hallituksessa on liikaa töitä, ministerit tarvitsevat apulaisia. Voi olla, että ministereilläkin on paljon töitä, mutta kuitenkin meidän keskusvirastoissamme ja ministeriössämme on paljon virkamiehiä, jotka tekevät just niin kuin ministeri käskee eli ne ovat päällikkövirastoja, ja kyllä tätä virkamieskuntaa ministerit voivat käyttää ja varmasti käyttävätkin.

Sen sijaan mielestäni hallitukselta on jäänyt täysin huomaamatta se, että työvoimapula on kuitenkin jossain ihan muualla kuin Suomen hallituksessa. Jos katsotaan koko yhteiskuntaa, niin terveydenhuollon, koululaitoksen ja päivähoidon työntekijät nääntyvät liiallisen työtaakan alla, mutta heille ei budjetissa heru lisäeuroja. Esimerkiksi jos valtiosihteerin sijasta voitaisiin palkata opettajia, niin tuloksena olisi kouluryhmien pienentäminen ja tämä olisi varmasti tulevaisuuden Suomen kannalta paljon parempi ratkaisu ja paljon parempi kohde näille palkkamäärärahoille.

Tällaisen kokonaan uuden poliittisen eliitin, tämän poliittisen valtiosihteerijärjestelmän luominen — en haluaisi nähdä sitä sellaisena, mutta kyllä se näyttää siltä, että hallitus yrittää heikentää demokratiaa ja avoimuutta. Yksi tällainen parlamentarismin kulmakivi on uhattuna, sillä näitä suurta päätösvaltaa käyttäviä poliittisia valtiosihteereitä ei voida asettaa tekemistään päätöksistä vastuuseen. Valtiosihteerit eivät ole vastuussa kansalle. Kansa ei voi vaaleissa kertoa mielipidettään sellaisesta päätöksentekijästä, joka ei ole ehdolla vaaleissa luottamuksen mittaamista varten. Sen lisäksi eduskuntakaan ei voi kovistella poliittisia valtiosihteereitä tehdyistä päätöksistä, kun he eivät ole samalla tavalla vastuussa eduskunnalle kuin ministerit. Jos ministeri ei nauti eduskunnan luottamusta, on eduskunnalla valta ja oikeus erottaa hänet. Poliittisen valtiosihteerin erottamiseen eivät eduskunnan valtuudet riitä.

Itse asiassa on kyllä pelättävissä, että poliittinen valtiosihteeri joutuu tekemään kaikki ikävät päätökset, kun taas ministeri paistattelee julkisuudessa silloin, kun myönteiset asiat ovat esillä. Tämän vuoksi kannatankin ed. Satosen tekemää pykälämuutosesitystä, jonka tarkoituksena on poistaa, mikäli tämä hylkäysesitys ei menisi läpi, valtiosihteereiltä esittelyoikeus. Koska jos nyt hallituksen esityksen mukaan valtiosihteerille tämä esittelyoikeus jää, on pelättävissä, että ne hankalat asiat, joita esimerkiksi ministeriön virkamies ei halua esitellä, annetaan sitten valtiosihteerin esiteltäviksi. Koska esimerkiksi ministeriön virkamies, joka on esittelijä, on vastuussa esittelemistään asioista ja jos tulee tilanne, jossa esittelijä ei halua sitä esitellä, niin mielestäni on väärin tämä nykymuotoilu, jonka mukaan sitten poliittinen valtiosihteeri voi sen tehdä. Kannatan tätä ed. Satosen tekemää muutosesitystä.

Kaiken kaikkiaan tämä on huono lakiesitys, ja toivon, että täysistunto sen hylkäisi. Se ei estä sitä, että paremmin valmistellaan esimerkiksi esitys näistä apulaisministereistä, jonka olennainen ero tähän lakiesitykseen on juuri se, että nämä apulaisministerit olisivat poliittisessa vastuussa niin eduskunnalle kuin myös laajemmin nähtynä. Se järjestelmä ei olisi niin epäselvä kuin nyt tämä esitetty, joka todellakin hämärtää tätä demokratian läpinäkyvyyttä.

Demokratian perusajatus on, että ihmiset voivat äänestämällä vaaleissa suoraan vaikuttaa siihen, kuka heidän asioistaan päättää. Olennainen osa siinä on juuri se, että perustuslainkin mukaan, kun valitaan uutta eduskuntaa, samalla otetaan kantaa tähän poliittiseen kokoonpanoon, mutta tällaiset valtiosihteerirakennelmat ovat täysin tämän demokraattisen valvonnan ulkopuolella, ja sen vuoksi tätä ei tulisi hyväksyä.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lakiehdotus poliittisista valtiosihteereistä osoittaa, kuinka täysin väärä käsitys ja näkemys punamultahallituksella on asioiden tärkeysjärjestyksestä. Täällä käydyn keskustelun pohjalta mielestäni poliittisten valtiosihteereitten nimike voisi olla vaikkapa direktiiviministeri.

Käsittelyssämme on samaan aikaan ensi vuoden valtion talousarvioehdotus, ja sen puitteissa hallitus on jättänyt monet kansalaisille huomattavasti tärkeämmät toiminnat rahoittamatta tai puutteellisen rahoituksen varaan. Kuntien taloudellisia toimintamahdollisuuksia heikennetään ratkaisevasti leikkauslailla, hoitotakuun toteutuminen on hyvin epävarmalla pohjalla, kansaneläkeläiset saivat vain 7 euron korotuksen ja ylimääräistä rintamalisää korotettiin vain 3 euroa, poliisit eivät saa tarpeellisia resursseja, turvallisuus vaarantuu jne. Samaan aikaan punamultahallitus tuo — sanoisin: kehtaa tuoda — meille kuitenkin esityksen yhdeksän poliittisen valtiosihteerin viran perustamisesta. Kaiken lisäksi tuo paketti on jo jaettu, niin kuin olemme kuulleet, siten, että keskusta saa neljä ja sosialidemokraatit neljä poliittista valtiosihteeriä ja ruotsalainen kansanpuolue yhden valtiosihteerin. Olemme todella palanneet menneitten vuosikymmenten punamultahallitusten sulle—mulle-politikointiin, jossa puolueitten poliittiset tarpeet polkevat jalkoihinsa kansalaisten tarpeet. Tästä tässä on keskeisesti kysymys.

Hallituksen esityksessä todetaan, että ministerit ovat kohonneet aikaisempaa selvemmin hallinnonalojensa ja politiikkalohkojensa johtajiksi. Näinhän pitäisi olla, mutta istuvan punamultahallituksen aikana juuri tuo johtajuuden puute ministeriöissä on ollut suurin ongelmamme — ministereitten kun tulisi olla johtajatyyppejä. Tämä tilanne ei korjaannu niin, että luodaan kallis poliittinen päällystakkijärjestelmä. Tämä korjaantuu valitsemalla ministereiksi johtajia, ja nimenomaan johtajia, jotka hallitsevat asiansa ja alansa, joilla on luontaiset johtajaominaisuudet ja jotka keskittyvät juuri ministerien tehtäviin eivätkä muihin, toisarvoisiin asioihin. Hyvä johtaja erottaa tärkeän vähemmän tärkeästä. Hallituksen esitys olisi mielestäni hylättävä edellä mainituista syistä johtuen, ja kannatan ed. Satosen ehdotusta jo tässä vaiheessa ja myöhemmin toisessa käsittelyssä.

Hallituksen esityksen sijaan me tarvitsemme pikaista selvitystä siitä, miten eri ministeriöt toimivat tänä päivänä ja mitä tulisi tehdä niiden ministeriöitten osalta, joiden toiminta ei meitä täällä eduskunnassa tyydytä. Näitä ministeriöitä meillä valitettavasti on. Itselläni on viime ajoilta perin huonoja kokemuksia ministeriöiden toiminnasta ja virkamieskaudeltani minulla on hyviä kokemuksia 30 vuoden ajalta. Kun näitä tilanteita vertaan, haluan korostaa: meidän ministeriömme eivät toimi tänä päivänä niin kuin niiden pitäisi toimia. Kysymys on ministeriön johtamisesta, eikä se korjaannu päällystakkijärjestelmällä.

Tämä, että meille tuodaan selvitys ministeriöiden toiminnasta, olisi se oikea menettelytapa, jolla ministeriöt saataisiin toimiviksi ja voisimme säästää nuo poliittisten valtiosihteereitten palkkaamiseen tarvittavat rahat kipeämpien puutteiden poistamiseen, ja niitä meillä toki tässä maassa vielä on.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kysymys on poliittisista valtiosihteereistä. Kysymys on myös laajemmasta asiasta: Hallituksen vaihtumisen myötä Suomen on vallannut punamultakulttuurin maihinnousu. Poliittiset jäsenkirjavirkanimitykset vyöryvät aaltojen lailla asiasta toiseen. Otanpa pienen esimerkin, mitä tässä on tapahtunut: Sitraan kepulainen pääjohtaja, Kuntien eläkevakuutukseen kepulainen pääjohtaja, EU-komissaariksi kepulainen, Suomen Pankkiin sosialisti, ja sitten oikein urakalla hankittiin Yleisradioon sosialistia ja sitten löydettiin sekä sosialisti että spesialisti.

Arvoisa herra puhemies! Tästä on kysymys, tästä on kysymys laajemmin: Puoluetukia korotetaan, eurovaalitukia jaetaan, kunnallisvaalitukia jaetaan ja varmaan presidentinvaaleihinkin joku tukijärjestelmä tehdään. Vaalitkin käydään kansan rahalla politiikkaohjelmien mukaisesti. Tämä on se muutos, mikä on tapahtunut. Ei EU-politiikassa ole tapahtunut muutosta. Se on samaa myötäjuoksua kuin ennenkin. Mutta tässä — härskit poliittiset virkanimitykset — on tapahtunut aivan olennainen muutos, ja ihmettelen kansan sietokykyä, kuinka kauan tätä poliittista pönötystä kestetään. Mutta kansallahan on sellainen johto kuin se ansaitsee. Toivon, että jossain vaiheessa kansan kärttyisä käsi vaaliuurnilla kostaa tämän täysin tarpeettoman pöhötystaudin. Kun katsotaan sitten, miten näitä virkoja on tehty, niin niitä on neljä sosialisteille, neljä kepulle ja yksi ruotsalaisille. Kansankielellä sanotaan: sulle mulle, sulle mulle, sulle mulle, sulle mulle ja Hasselle yksi, en för Hasse också. Näin nämä on jaettu, ja tämä on aivan käsittämätöntä, että, kuinka ollakaan, valtiosihteereitä yhtäkkiä tarvitaan yhdeksän. Juuri sopivasti neljä kepulaista, neljä sosialistia ja sitten tietysti Rkp:lle, koska ainahan heille pitää antaa tässä maassa. Kellekään muulle ei niin paljoa anneta kuin Rkp:lle eikä ketään muuta hyysätä niin kuin tätä puoluetta.

Arvoisa puhemies! Tietysti meillä puhutaan, että poliittista ohjausta. Ministeriöt ovat päällikkövirastoja: jos siellä on ministeri, hän käskyttää, mitä tehdään. Jos esittelijä jotenkin nikottelee, niin voin antaa ohjeen: Vaihda esittelijää, ministeri! Kuulo paranee, ymmärrys paranee, asiat rupeavat rullaamaan. Jos ministeri ei ole tyytyväinen esittelijään, niin ottaa paperit pöydänkulmalle ja sanoo, että seuraavasta bungalowista kaveri tänne ja esitellään tältä pohjalta kuin ministeri käskee. Näin voidaan toimia, ja tässä ei ole minkään näköistä ongelmaa. Tämän kun kerran tekee, ed. Rossi, aivan kuten sanoin, sekä kuulo että ymmärrys paranee virkakunnassa aivan olennaisesti.

Arvoisa herra puhemies! Vanha totuushan on, että mikään vallankumous ei tuhoa virkamiesluokkaa, eikä tietysti tuhoakaan, jos sitä vielä jatkuvasti paisutetaan. Nyt perustellaan EU-jäsenyydellä tätä. Tämäkin vielä! Sieltä sataa direktiiviä ja byrokratiaa, ja nyt tarvitaan vielä sitten näitä korkeapalkkaisia ihmisiä kuurnimaan hyttystä. Me kuurnimme hyttystä, korkeapalkkaiset virkamiehet selvittävät ja kirjelmöivät toisille vastaaville muissa maissa, ja nielemme kamelin, emme huomaa, kuinka kansa koko ajan vieraantuu ja mykistyy tästä. Samanaikaisesti me ihmettelemme, miksei ihmisiä politiikka kiinnosta.

Arvoisa puhemies! Sitten hieman leikillisesti voisi loppuun todeta, että kun näitä kiireitä on niin paljon ministereillä, niin kuinka he todella ehtivät kunnanvaltuustoon. Minäkin olen Espoon kaupunginvaltuutettuna ollut paikalla lähes kaikessa, mutta kun olen katsonut ministereitä, niin he eivät ole juurikaan paikalla. Silti he pyrkivät näihin kunnanvaltuustoihin, pyrkivät hiihtoliittoihin, kulttuurijärjestöihin ja mihin ikinä pyrkivätkin, ja nyt on sitten niin paljon taakkaa, että tarvitaan ministereille näitä poliittisia valtiosihteereitä. Perussuomalainen eduskuntaryhmä on pitänyt huolen siitä, että kun budjetissa asioita käsitellään, niin vaikka perustaisitte nämä virat, niin mepä esitämme niiltä rahoja poistettavaksi budjetista — katsotaan sitten, miten siinä käy.

Sitten aivan viimeiseksi, sanoin silloin, kun tästä oli ensimmäinen keskustelu, että mihin näitä tarvitaan, ja toistan nyt: Näitä tarvitaan siihen, että kun ministeri on kunnanvaltuuston kokouksessa, niin kallispalkkainen poliittinen valtiosihteeri pitää huolen siitä, että ministerin kännykässä virta riittää.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Poliittisen valmistelun, päätöksenteon ja sitten toisaalta hallinnon välisten suhteiden täytyy olla selkeät. Tämä on ollut myöskin perustuslakivaliokunnan lähtökohta, kun se on arvioinut tätä hallituksen esitystä poliittisiksi valtiosihteereiksi. Meillä on hyvin selvät määräykset perustuslaissa sen suhteen, mikä on ministerivastuun toteutuminen, mikä on virkamiehen vastuun toteutuminen, ja meillä on muun muassa 124 § perustuslaissa, joka määrittelee hallintotehtävien delegoimisen. Jos on kysymys merkittävästä julkisen vallan käyttämisestä, sen täytyy tapahtua virkavastuulla.

Tämä on tietysti ollut lähtökohta, kun valiokunta keskusteli tästä mallista, joka jo vuonna 1998 on ollut eduskunnan päätöksissä: että valmistelua poliittisen ohjauksen vahvistamiseksi pitäisi käynnistää ja että malleina voisivat olla valtiosihteeri- tai apulaisministerimalli. Lähtökohtana on yritetty pitää sitä, että tämä harmaa vyöhyke pienenee, joka eittämättä tietysti saattaa muodostua poliittisten valtiosihteereiden tullessa ministeriöihin, toisaalta vahvistamaan poliittista ohjausta, mistä uskoakseni täällä kuitenkin on laaja yhteisymmärrys. Mutta taas toisaalta valtiosihteeri toimii myöskin virkamiehenä siten, että hänellä on myöskin esittelyoikeus, joten totta kai rajoja on pitänyt hakea.

Perustuslakivaliokunta lähti hakemaan näitä rajoja, niin kuin täällä on nyt tullut esille, siitä näkökulmasta, mikä on tavallaan poliittisen päättäjän tehtävä. Meidän tehtävämmehän on säätää lakeja. Nyt tilanne on sillä tavalla erilainen, että me säädämme niitä lakeja täällä eduskunnassa, mutta niitä säädetään myöskin Euroopan unionissa. Kun nyt sitten olemme tehneet muutoksen tuohon kyseiseen hallituksen esityksen pykälään niin, että valtiosihteerillä ei kuitenkaan ole edustusoikeutta unionin lakia säätävässä kokoonpanossa silloin, kun äänivaltaa käytetään, niin sillä on haluttu nimenomaan tähdentää nyt juuri sitä, että poliittisen vastuun toteutuminen voidaan turvata silloin kaikkein selvimmin, kun ministeri on se, joka käyttää sitä äänivaltaa, ministeri on se, joka vastaa asiasta eduskunnalle ja sen suurelle valiokunnalle, joka valvoo sitä, että Suomen etua ja kannanmäärittelyitä ja mahdollisia joustamisia tai muita uusia kantoja, joita on otettu, voidaan puolustaa, ja siinä se poliittinen vastuu testataan. Tästä syystä mielestäni on ollut aika tarpeellista, että eduskunnassa nimenomaan perustuslakivaliokunta — ja kysyn nyt, kuka muu se voisi olla — pitää tässä eduskunnan puolta.

Me olemme luoneet järjestelmän aikanaan EU-asioiden käsittelystä Suomen eduskunnassa ja lähteneet siitä, että tämän poliittisen vastuusuhteen selkeys on se, joka sanelee, miten meillä asiat järjestetään. Me markkinoimme tätä mallia muualle ainutlaatuisena ja hyvänä ja korostamme sitä, että suuri valiokunta aina jokaista neuvostoa ennen kuulee ministeriä ja kuulee jälkikäteen ja näin poliittinen vastuu voidaan selvittää. Sitten myöskin se noudattaa sitä perustuslain henkeä, joka on lähtenyt nimenomaan tästä poliittisesta vastuusta ja ministerin virkavastuusta.

Joka tapauksessa se esitys, joka hallituksesta lähti liikkeelle, oli sellainen, että työtehtävien lisääntymisen myötä, mikä on aivan totta, ministerin sijasta voisi kuitenkin valtiosihteeri osallistua neuvoston kokouksiin. Tämä olisi ollut selvä muutos siihen käytäntöön, joka Suomessa on omaksuttu, ja se olisi selvästi lisännyt tätä harmaata vyöhykettä, joka lainsäädäntövallan vastuusuhteitten osalta olisi ollut tulossa. On mahdotonta sanoa täällä, miten kukakin ministeri menettelee jossakin neuvoston kokouksessa. Uuden perustuslain myötä on aivan varmaa se, että joudutaan tekemään niin, että kun asiat tulevat avoimiksi, niin selkeästi lakia säätävät kokoonpanot ja niissä mahdollinen äänivallan käyttäminen on hyvin etukäteen tiedossa ja sitten on erikseen yleiset keskustelut, epäviralliset neuvostot jne. Luulen, että tämä kyllä käytännössä löytää muotonsa.

Mutta on ihan päivänselvä asia, että äänivaltaa Suomen puolesta ei voi käyttää valtiosihteeri. Kyllä se on selvästi sanottu perustuslakivaliokunnan mietinnössä. Olen itse sitä mieltä, että tämä on aivan sama asia kuin jo vastauspuheenvuorossanikin sanoin, että eihän tänne täysistuntosaliinkaan ministeri voi lähettää valtiosihteeriä äänestämään puolestaan, jos on estynyt. Kannattaa myöskin muistaa se, että valtiosihteerijärjestelmä mahdollistaa myöskin asioiden priorisoinnin. Sehän voi tarkoittaa sitä, että jos kotimaassa on joku tärkeä tehtävä, sinne lähetetään valtiosihteeri ja pidetään tärkeämpänä sitä, mitä EU:ssa tapahtuu lainsäädäntöasioissa. Näinhän sen pitää ollakin. Koko idea perustuslakivaliokunnan muutoksissa on lähtenyt siitä, että ministerit osallistuvat aktiivisesti ja Suomen äänivaltaa ja vaikutusvaltaa käytetään aktiivisesti Euroopan unionin piirissä.

Haluaisin vielä kiinnittää lopuksi huomiota valiokunnan kannanotoissa kohtaan Muuta, jossa olemme sanoneet niin, että kun valtiosihteerijärjestelmästä nyt saadaan kokemuksia, niin voitaisiin vielä myöskin arvioida apulaisministerijärjestelmää ja siihen liittyviä seikkoja.

Ensinnäkin apulaisministerijärjestelmä tietysti poistaa kaikki ne ongelmat, joista nyt olen tässä puhunut: harmaan vyöhykkeen ja poliittisen vastuun hämärtymisen. Siinä mielessä mielestäni sitä kyllä kannattaa edelleen pohtia siitäkin huolimatta, että se edellyttää perustuslain muutosta. Perustuslain muuttamattomuuden myyttihän on murtunut jo ajat sitten. Jos eduskunnassa on laaja poliittinen yhteisymmärrys, on aivan varma asia, että myöskin tällainen muutos voitaisiin tehdä.

Mitä tällainen järjestelmä voisi parhaimmillaan olla? Se ensinnäkin voisi tarkoittaa sitä, että ministeriössä olisi yksi ministeri. Tällöin valtioneuvoston kokoonpano olisi pienempi ja siellä voitaisiin myöskin käydä keskusteluja ja ohjata ja seurata hallitusohjelman toteutumista toisella tavalla kuin nyt. Apulaisministeri voisi juuri jakaa tätä ministeriöiden johtamisen taakkaa valmisteluissa ja monissa muissa tämäntapaisissa kysymyksissä. Tosiasia nimittäin on se, että kyllähän ministereiden työtehtävät ovat tavattoman laajat niin kansainvälisesti kuin kansallisesti ja sitten on vielä paljon kaikenlaista muuta verkostoitumista, joka on ministerin menestyksellisen työn kannalta välttämätöntä tehdä.

Apulaisministerijärjestelmässä olisi mielestäni myöskin se hyvä puoli, että mielestäni on tarpeellista poliittisessa järjestelmässä huolehtia jatkuvasti uusien kyvykkäiden poliitikkosukupolvien koulimisesta, ja apulaisministerimalli voisi olla myöskin tällainen väylä. Nyt poliittinen kouliminen ja ikään kuin ihmisten valmentaminen tärkeisiin päätöksentekotehtäviin tapahtuu poliittisissa puolueissa ja käytännöt ovat kovin kirjavat. Kyllä apulaisministerimalli voisi parhaimmillaan olla myöskin tällainen koulintajärjestelmä. Senkin vuoksi minusta se olisi varmasti parempi ja selkeämpi kuin nyt valittu valtiosihteerijärjestelmämalli.

Se, että kuitenkin olen ollut sitä mieltä, että valtiosihteerimalli on nyt tässä syytä hyväksyä, johtuu juuri käytännön sanelemasta tilanteesta. Ministereiden työtehtävät ovat laajat. Jos joutuu koko ajan keskittymään puihin, ei näe metsää puilta. Senpä takia on järkevää ottaa nyt tämä askel, katsoa, miten sitä pitää kehittää, olla varsin avoin tämän järjestelmän suhteen ja hankkia kokemuksia ja olla rohkea tekemään muutoksia myöskin jatkotyössä niitten mahdollisten havaittujen epäkohtien poistamiseksi.

En pidä hyvänä kuitenkaan sitä, että me sotkisimme jollakin tavalla tätä meidän järjestelmässämme selkeätä hallinnon ja toisaalta poliittisen päätöksenteon rajamaastoa. Siksi en ole samaa mieltä kuin oikeusministeri Koskinen, että kansliapäälliköt tulisivat olemaan poliittisesti nimitettyjä. Mielestäni on aika selvä asia se, että ministeri johtaa ministeriötä ja kansliapäällikkö noudattaa myöskin ministerin tahtoa. Näin sen pitää olla. Sellaisia ministereitä on valittava, jotka tämän tahdon osaavat ilmaista ja pitävät huolen siitä, että hallintokoneisto tätä noudattaa.

Mutta meillä on vaan omaksuttu sellainen kummallinen kulttuuri, että Raimo Sailaksen täytyy tehdä ikävät ehdotukset, kun kaikki muut juoksevat karkuun. Se ei ole oikeata poliittista vastuuta, ja sitä ei tietenkään pidä ratkaista niin, että kansliapäälliköitä ryhdyttäisiin nimittämään määräajaksi ja heidän tehtävänsä politisoitaisiin. Se on meidän järjestelmämme pitkä traditio, ja on aika vaikea mennä näitä pitkiä traditioita muuttamaan. Mutta poliittista keskustelua, poliittista linjausta, poliittista strategista ohjaamista tarvitaan lisää, ja siihen tarvitaan myöskin resursseja. Tällä kertaa käyttökelpoisena etenemismallina on nähty nimenomaisesti valtiosihteerimalli. Otettakoon se nyt ja hankittakoon siitä kokemuksia ja tehtäköön myöskin johtopäätöksiä sen järjestelmän parantamiseksi.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Ed. Alho omassa puheenvuorossaan toi esiin monta syytä myös siihen suuntaan, ettei laajennettaisi tätä harmaata vyöhykettä, jota valtiosihteerin viran perustaminen merkitsee. Jos valtiosihteereitä tarvitaan sen takia, että voidaan priorisoida, painopisteittää, ministerin tehtäviä, kun ministereillä on niin paljon niitä tehtäviä aina kunnallisvaltuustoista ministerineuvostoihin Brysseliin ja muihin kaupunkeihin, kyllä voisi ajatella, että ministerit itsekin pystyisivät ilman tällaista ohjausta valtiosihteerin puolelta sen tekemään ja valitsemaan aina sen oleellisimman omassa työssään. Oleellisin ongelma tietysti on poliittinen vastuu ja sen hämärtyminen. On arvioitu monen tätä järjestelmää kannattavan puheenvuoron pitäjän puolelta, että harmaa vyöhyke saattaa laajentua.

Oma käsitykseni on, että se todella laajenee eikä pitäisi lähteä tällaiseen välitilaan, jossa valtiosihteeri toimii ehkä juuri vaikkapa kahden ministerin ministeriryhmässä kolmantena ministerinä, joka ehkä enemmän vetelee lankoja kuin nämä poliittisesti vastuunalaiset ministerit tosiasiassa. Näin ollen kyllä parlamentarismin näkökulma ja vastuu vaalien kautta äänestäjille ei toteudu.

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen on siinä mielessä oikeassa, että mielestäni poliittisten valtiosihteerien malliin liittyy juuri tämä mahdollinen harmaa vyöhyke. Nyt perustuslakivaliokunta on tietysti yrittänyt haarukoida sitä ja tehnyt ainakin omalta osaltaan selvän rajauksen silloin, kun on kysymys juuri lakia säätävän neuvoston työskentelyyn osallistumisesta ja Suomen äänivallan käyttämisestä, johonka eduskunnan näkökulmasta liittyy hyvin merkittävät vastuusuhteet, joita emme ole halunneet muuttaa.

Senpä takia mielestäni olisi ollut parempi ehkä valita tuo apulaisministerijärjestelmän luominen jo nyt, tässä vaiheessa, ja en ole mielestäni kuullut vielä mitään hyviä perusteluja sen suhteen, miksi ei tuolla tiellä olisi voitu edetä. Mutta olen myöskin sitä mieltä, että joka tapauksessa kannattaa tehdä jotain, ja sen vuoksi olen kyllä tämän ehdotuksen kannalla niistä syistä, joihinka myöskin hallitus on omassa esityksessään viitannut.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta edellytti omassa kannanotossaan vuonna 1998 seuraavaa: "Eduskunta edellyttää, että hallitus kiireellisesti selvittää ministeriöiden johtamisjärjestelmän vahvistamista (esimerkiksi apulaisministeri- tai valtiosihteerijärjestelmä) ja antaa tarvittaessa järjestelmän uudistamisesta esityksen eduskunnalle." Näin siis eduskunnan vastaus 262/1998 vp.

Hallitus on toiminut tuon eduskunnan linjauksen mukaisesti ja arvioinut, kumpi järjestelmä on parempi, tuo apulaisministerijärjestelmä vai sitten valtiosihteerijärjestelmä. Nyt eduskunnalla on käsiteltävänä hallituksen esitys ja perustuslakivaliokunnan mietintö, linjaus siitä, kuinka tuota asiaa tulee viedä eteenpäin. Kun eduskunta on keskustellut asiasta, tämä keskustelu on ollut hyvää, asiallista poliittista keskustelua. Sitä vastoin perustuslakivaliokunnan tiedotustilaisuus ansaitsee kyllä valiokunnassa oman keskustelunsa siitä, millainen farssi se oikeastaan tosiasiallisesti oli. Mutta ei siitä tässä yhteydessä sen enempää.

Tämä valtiosihteerijärjestelmä on näyttänyt muodostuneen meille ehkä vähän liiankin vaikeaksi kysymykseksi suhteessa siihen, mihin sillä pyritään ja mikä sen tosiasiallinen vaikutus on. Tällähän pyritään ilman muuta, kuten tässäkin istunnossa on useassa puheenvuorossa todettu ja hallitus myös sitä perustelee, poliittiseen ohjaukseen ja toisaalta siihen, että erityisesti EU-tehtävien ja muiden kansainvälisten tehtävien myötä ministerien lisääntynyttä työtaakkaa helpotetaan. Tässä yhteydessä eduskunnan on pidettävä huoli siitä, että se epäilys, johonka hyvin usein tullaan, että poliittinen valta siirtyy nyt sitten johonkin harmaalle vyöhykkeelle, pystytään torjumaan. Tässähän nimenomaan poistetaan tätä niin sanottua harmaata vyöhykettä, koskapa nykyinen neuvottelevien virkamiesten järjestelmä on lakkautumassa. Tällä hetkellä puhutaan neljästä neuvottelevasta virkamiehestä. Erityisesti kokoomuksen ja vasemmistoliiton aikaan on suosittu juuri neuvottelevia virkamiehiä ja parhaimmillaan tai pahimmillaan, kuinka päin vaan, näitä on ollut toistakymmentä.

Nyt valtiosihteeri ja nimenomaan poliittinen valtiosihteeri on vastuussa tehtävistään ja tekemisistään ja tekemättä jättämisistään ministerille. Se on sataprosenttinen vastuu. Yhtä sataprosenttinen vastuu on ministerillä tietysti eduskunnalle, aivan kuten meidän perustuslakimme tuon suhteen määrittelee. Tässä suhteessa tässä kysymyksessä ei ole pienintäkään epäselvyyttä. Jos näin halutaan nähdä, se on sitten katselijan silmissä ja omien korvien välissä.

Ministerit tarvitsevat parasta mahdollista ohjausta ja apua. On aika hämmentävää se, että tulee välillä sellainen tunne, että ministereillä, jotka ovat keskeisimpiä vaikuttajia suomalaisessa politiikassa — kuitenkin tämä järjestelmä kulkee eduskuntaan tuotavien esitysten kautta ja ministerit johtavat tältä osin politiikkaa omalla alueellaan — ei saisi olla käytettävissään mahdollisimman päteviä ja myös poliittisen puolen hallitsevia virkamiesavustajia; olisihan se aika absurdi tilanne.

Itse asiassa, kun täällä on sanottu, että kansa tykkää tai kansa ei tykkää, tästäkin on monenlaisia mielenkiintoisia gallupeja tehty. Suomen Kuvalehden gallupissa kokoomuksen kannattajista suurin osa kannattaa valtiosihteerijärjestelmää. Keskustankin enemmistö näyttää olevan valtiosihteerijärjestelmän takana. Puolueiden omat kannat joiltakin osin näyttävät menevän ristiin. Tässä suhteessa minun on helppo yhtyä tähän kantaan ja olla tällä kertaa tätä esitystä tukemassa.

Valtiosihteerijärjestelmällä on tarkoitus parantaa juuri myös poliittista ohjausta, jonka viime kädessä tulee koitua koko kansakunnan ja kansalaisten hyväksi. Eiväthän ministerit ole kansan vastustajia tai kansaa vastaan, vaan he ovat kansan palvelijoita, aivan sananmukaisesti. Tässä keskustelussa on selvästi hämärtynyt tämä näkökulma, mihin sitten poliittisia valtiosihteereitä kaiken kaikkiaan tarvitaan. Tämän halusin erikseen tässä todeta, koska tätä näkökulmaa ei keskusteluissa tähän mennessä, ainakaan vielä, ole tuotu esille. Eli paras mahdollinen apu ministereille, ministerit vastaavat valtiosihteereistään, ja ministerit ovat vastuussa eduskunnalle omista virkatehtävistään. Tämä reitti on täysin selvä.

Eduskunta edellytti aiemmin, jolloin itsekin perustuslakivaliokunnan jäsenenä olin kaatamassa valtiosihteerijärjestelmää, että tätä esitystä selkiytetään ja tuodaan myös valtiosihteerin asema suhteessa ministeriöön ja kansliapäällikköön entistä selkeämpänä esille, ja nyt se on tuotu. Perustuslakivaliokunta myös omassa mietinnössään toteaa sen, miten tuo valta- ja vastuusuhde kulkee: kansliapäällikkö johtaa ministeriötään ja poliittinen valtiosihteeri ei ministeriön johtamiseen puutu eikä ole näin ollen kansliapäällikön rinnalla, vaan on omassa organisaatiokaaviossaan yhdessä ministerin kanssa. Tämä voi olla joillekin hieman hämärää, mutta uskonpa myös, että perustuslakivaliokunnan nykyinen puheenjohtaja, entinen ministeri Sasi tuntee tämän järjestelmän ja tietää, missä lokerossa siellä kukin kuitenkin on.

Perustuslakivaliokunta halusi rajata lakia säätävien ministerineuvostojen kokouksien osallistumisen juuri nimenomaan äänivallan käytön kohdalla. Minä tulkitsen sen kyllä puhtaasti nimenomaan äänestystilanteeksi enkä yksistään niin, että osallistuu kokouksiin, joissa äänivaltaa jossakin vaiheessa käytetään. Tässä mennään sitten ehkä jo vähän saivartelunkin puolelle, mutta tämä on toisaalta tarkka rajaus, josta myös perustuslakivaliokunnan on ehkä syytä myös keskustella, että tämä tulkinta tässä kulkee yhdessä.

Miksi sitten valiokunta on halunnut nimenomaan tämän äänestyskysymyksen rajata? Siinä on selkeä syy eli se, että ministeri kantaa poliittista vastuuta niistä konkreettisista päätöksistä, olkoonkin, kuten täällä ed. Soininvaara sen sanoi, että viime kädessä ne äänestykset joskus vähän niin kuin eduskunnassakin on hiottu aika pitkälle. Jos ne viime äänestykset voitaisiin tekstiviesteinä tehdä, niin sitten tavallaan teknisestihän se voi joissakin tapauksissa näin olla, mutta viime kädessä se on kuitenkin aina sen poliittisen vallan viimeinen päätös, missä asioista päätetään. Näin on myös eduskunnassa, ja tämän yhteyden katkaiseminen olisi eduskunnan ja poliittisen päätöksentekojärjestelmän kannalta sikäli vaarallista, että voisi syntyä ajan myötä sellainen tunne ja tilanne — en usko tämän hallituksen aikana, mutta jossakin muussa hallituksessa — että ministeri sitten mieluusti lähettäisi vähän epäkiitollisiin ja eri lailla vaikeisiin tehtäviin valtiosihteerin ja hän sitten siellä äänestäisi ja käyttäisi ääntään. Sitten voisi syntyä se tilanne, että helpommin voisi ministeri pestä kätensä ja sanoa, että no, olipas huono valtiosihteeri, vaihdetaan sitten henkilöä. Näin toisin sanoen ei voi käydä, vaan ministeri on vastuussa, ja mikäli yksi ministeri ei pääse paikalle, niin sitten siellä on joku toinen tai sitten joissakin tapauksissa voi äänikin jäädä vaikka käyttämättä.

Toisaalta tällä järjestelmällä halutaan luoda se mahdollisuus, että Suomen ääni niissä yhteyksissä, missä me olemme mukana, eli tänä päivänä myös Euroopan unionissa, tulee käytettyä mahdollisimman tarkasti ja hyödyllisesti. Onhan myös niinpäin, että silloin kun on ministerillä esimerkiksi Suomessa olevia virkatehtäviä, joissa valtiosihteeri voi häntä tuurata, toimia hänen sijastaan, niin näinhän päin silloin tulee kulkea, että tulee priorisoida, mikä on se tärkeämpi tilanne ja paikka, jossa ministerin tulee olla paikalla. Kyllä meidän EU-politiikkamme vaikuttaa niin voimakkaasti myös suomalaiseen politiikkaan, että tässä suhteessa tuo priorisointi on syytä katsoa silloin ja kussakin tapauksessa arvioida erikseen. Nyt tämä järjestelmä, myös perustuslakivaliokunnan linjaus, mietintö, on kansanvaltaa tukeva ja päätöksentekoa, uskon, myös ministeriöiden ja ministerienkin kannalta helpottava, eli tavallaan voi olla vähän niin kuin "kahdessa paikassa yhtä aikaa".

Herra puhemies! Oppositio on esittänyt apulaisministerijärjestelmää mieluusti, ja itsekin olen sitä aprikoinut. Toisaalta olen sanonut ja uskallan sen tässä yhteydessä todeta, että kun katselin sitten ympärilleni ja mietin, mistä ne apulaisministerit tulevat, niin päädyinkin takaisin lähtöruutuun ja ajattelin, että ehkäpä sitten tämä valtiosihteerijärjestelmä on parempi, kun se kuitenkin lähtee ei-kansanedustajista, eduskunnan ulkopuolisista henkilöistä. Olkoon tämä ihan hyväntahtoinen huuli itselleni ja kaikille meille.

Mutta joka tapauksessa, jos apulaisministerijärjestelmään mentäisiin, niin kyllähän se samalla avaisi monta muuta kysymystä. Nyt tulee yhdeksän valtiosihteeriä. Samalla siis poistuu neuvottelevia virkamiehiä, eli tämä plus miinus nolla ei ole ihan niin kuin täällä on myös sanottu. Mutta jos meille tulisi vaikka yhdeksän apulaisministeriä, sitten tulisi hyvin pian kysymys siitä, miksi kaikissa ministeriöissä ei ole samalla lailla apulaisministereitä. Täällähän alkaisi olla kohta 30, ehkä enemmänkin, henkilöitä jonkin sortin ministereinä, ja tämä johtaisi eittämättä myös siihen kysymykseen, tulisiko kansanedustajilla olla myös varajärjestelmä eli tulisiko tulla ministerille varakansanedustaja. Näin ollen itse asiassa ollaan menossa sellaiselle tielle, josta ei oikein ihan kunnolla loppua löydy, ja näin ollen on kaikkein turvallisinta ainakin tässä tilanteessa mennä tähän valtiosihteerijärjestelmään ja ottaa sitten tästä saatavat kokemukset hyödyksi monellakin tapaa, kuten valiokunta omassa mietinnössään esittää.

Herra puhemies! Täällä ed. Zyskowicz totesi aikaisemmin, että Rossi on tuuliviiri. Viime kierroksella olin todellakin kaatamassa tämän esityksen perustuslakivaliokunnassa yhdellä äänelläni siellä, mutta täytyy todeta, että esitys on toisenlainen, tehtäväjakoa on selkiinnytetty, poliittista vastuuta on selkiinnytetty, ja tältä osin tämä on parempi esitys kuin aiempi, ja tällä valiokunnan linjauksella vielä kaiken kaikkiaan tämä on esitys, jota aivan pystyssä päin voi viedä eteenpäin.

Osmo  Soininvaara  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on sillä tavalla hyvä, että tämä on alkanut mennä meidän poliittisen järjestelmämme aivan peruskysymyksiin ja sen toimintaan. Mutta ehkä aloitan nyt tästä kysymyksestä, mikä koskee sitä, kuka saa käyttää äänivaltaa ministerineuvoston kokouksissa.

Minusta on pikkusen ongelmallista, että täällä perustuslakivaliokunnan jäsenet selostavat nyt hyvin eri tavalla sitä, mitä perustuslakivaliokunta on esittänyt ja mikä eduskunnan päätökseksi on tullut. Täällä ed. Alho sanoi, että tämä koskee sitä ja vain sitä kokousta, jossa käytetään äänivaltaa. Sitten täällä on toisaalta esitetty käsityksiä, että se koskee kaikkia niitä ministerineuvoston kokouksia, jotka kokoontuvat ikään kuin äänivaltaisina eivätkä ole epävirallisia kokouksia. Minusta olisi hyvä tietää, kumpaa eduskunta nyt on päättämässä, koska tämä on kovin eri asia.

On muuten todettava, että myös sellaisessa ministerineuvoston kokouksessa, jossa ei ikään kuin käytetä äänivaltaa mutta saatetaan keskustella jostakin hyvin keskeisestä direktiivistä erittäin perusteellisesti, saattaa olla siinä ihan listan alussa muutama a-asia, jotka tuodaan yksimielisinä päätettäviksi. Tarkoittaako tämä myös sitä, että jos hyvinkin epävirallisessa neuvottelukokouksessa pösäytetään läpi pari kolme triviaalia a-asiaa, niin silloin valtiosihteeri ei saa olla paikalla, vaan silloin täytyy sen ministerin kesken vaikkapa budjettineuvottelujen lähteä hyväksymään nämä a-asiat?

Mutta joka tapauksessa itse koin aikanani, että nämä EU-kysymykset saattavat eräissä tapauksissa voimakkaasti häiritä ministerin mahdollisuutta osallistua kotimaiseen politiikkaan, ja silloin en tarkoita mitään marketin avajaisia. Itse en ollut avaamassa yhtään markettia. Mutta jos ne sattuvat osumaan päällekkäin esimerkiksi kotimaisen budjettiriihen kanssa, niin on hyvin kiusallista, että joutuu poistumaan budjettiriihestä kokoukseen, joka on täysin tyhjänpäiväinen sen takia, että se voitaisiin, kuten sanottu, hoitaa tekstiviesteinäkin, kun maan kanta on jo selvillä. Se on "kyllä" tai "ei", ja jos se on "kyllä", se on "kyllä", ja jos se on "ei", se on "ei", ja varsinkin sen kyllä-kannan pystyy kyllä joku muukin kuin ministeri esittämään. Minusta on erittäin turhauttavaa lähteä kesken budjettineuvotteluja esimerkiksi tämmöiseen täysin ... (Ed. Alho: Montako kertaa jouduitte lähtemään?) — Meillä on ollut tapauksia, joissa olen joutunut lähtemään lisäbudjettineuvotteluista kesken pois EU-asioitten takia (Ed. Alho: Olivatko ne tyhjänpäiväisiä?) ja olisi ollut (Ed. Rossi: Kummat asiat olivat tyhjänpäiväisiä?) tässä tapauksessa järkevää lähettää sinne valtiosihteeri paikalle.

Minä en näe tätä poliittista vastuuta kovin ongelmallisena, koska minusta on ihan selvää, että poliittinen ministeri on vastuussa kaikkien omien virkamiestensä toimista, erityisesti valtiosihteeri ja poliittinen ministeri ovat ikään kuin siamilaiset kaksoset, jotka ovat täysin riippuvaisia toisistaan. Minusta poliittisen vastuun hämärtyminen ei tässä ole kovin suuri ongelma.

Sen sijaan aikamoisena ongelmana pidän kyllä esittelyoikeutta. En ole kovin huolissani siitä, että on esittelyoikeus valtioneuvostossa, mutta ymmärtääkseni, jos on esittelyoikeus valtioneuvostossa, on esittelyoikeus myös ministeriön sisällä. On monia päätöksiä, jotka ministeri voi tehdä omalla päätöksellään, mutta esittelystä. On vähän hankalaa, jos tämän siamilaisen kaksosen toinen osapuoli voi olla esittelijänä ja toinen päätöksentekijänä asiassa, joka ikään kuin ei tule kenenkään muun käsittelyyn silloin. Tässä minun mielestäni kyllä virkamiesvastuun ja poliittisen vastuun roolit sotkeutuvat.

Minusta on erittäin hyvä, että roolit ovat erillään silloin, kun ministeri tekee ehkä hyvinkin ristiriitaisen päätöksen. Peruspalveluministeri muuten pitää esimerkiksi yllä omalla henkilökohtaisella päätöksellään listaa siitä, mitkä aineet Suomessa luetellaan huumausaineiksi, ja jos tämän pystyy tekemään ilman virkamiesesittelyä sillä tavalla, että panee oman poliittisen avustajansa esittelijäksi, niin pitäisin tätä aika erikoisena ratkaisuna. Siinä mielessä taas tätä esittelyoikeuden antamista kyllä pidän epäilyttävänä, koska mielestäni kysymys on niin selvästi poliittisesta virasta, että siinä ei pitäisi esittelyoikeutta olla.

Sitten, arvoisa puhemies, mihin tarvitaan lisää poliittista ohjausta ministeriössä? Tulisiko meillä parempia päätöksiä, jos meillä olisi enemmän virkamiesvaltaista vai asiantuntijavaltaista vai enemmän poliittista valtaa? Sehän riippuu tilanteesta. On ministeriöitä, joissa virkamiesjärjestelmä toimii oikein hyvin, ja on ministereitä, jotka eivät ole ainakaan parempia kuin tämä virkamiesjärjestelmä. Mutta sitten on hyvin usein tilanne toisin päin, että koko ministeriö ilman selkeätä poliittista ohjausta on vähän tuuliajolla eikä pysty kunnolla toimimaan.

Tässä suhteessa pidän hyvänä sitä, että poliittinen ohjaus saa lisää resursseja ja että se on avoimen poliittista. Se ehkä vähentää myös tarvetta poliittisiin virkanimityksiin. Tämän hallituksen osalta en tiedä, hillitseekö sitä himoa mikään, mutta joka tapauksessa tässä ehti jo välillä käydä semmoinen kulttuuri, että ihan asiantuntemuksenkin perusteella voitiin ihmisiä virkoihin nimittää. Toivon, että joskus semmoinen kulttuuri taas palaa.

Mutta itse koen hyvin kiusallisena, että olin, silloin kun toimin peruspalveluministerinä, perinyt edeltäjiltäni sellaisen kulttuurin, että EU-asioita tuotiin ministerin käsittelyyn ja ministerin tietoon vasta siinä vaiheessa, kun ne nousivat ministerineuvostotasolle. Itse sitten pyrin muuttamaan tätä käytäntöä ja palauttamaan poliittisen ohjauksen siihen varsinaiseen päätöksentekovaiheeseen, kun sitten virkamiestasolla keskusteltiin, mutta kyllä se tuotti myös hirvittävän paljon työtä. Se lisäsi ministerin ja ministerin esikunnan työtaakkaa. Jos me haluamme, että EU-asioita käsitellään poliittisesti ja poliittisesti vastuussa olevat ihmiset ottavat ajoissa kantaa siihen, mitä kantoja Suomi ottaa, niin se vaatii enemmän resursseja.

Arvoisa puhemies! Aloitin siitä, että silloin, kun tämä esitys tuli eduskunnalle, kannatin sitä voimakkaasti, mutta nyt on kysymys ministerin kirjekyyhkystä, jolta on siivet leikattu ja joka toimii kirjekyyhkynä sen jälkeen kovin huonosti varsinkin, jos pitää paikkansa täällä esitetty tulkinta. Olisi hyvä tietää, mikä on oikea tulkinta, mutta jos se tulkinta, että yhdessäkään virallisessa ministerineuvoston kokouksessa ei saisi olla läsnä, vaan aina pitää näissä olla varsinainen poliittinen ministeri, niin silloin pidän tätä kyllä aika turhana, koska se ei vähennä sitä työtaakkaa, joka poliittisella ministerillä on. Silloin on kysymys ainoastaan erityisavustajasta, jolla on suurempi palkka.

On muuten mielenkiintoista, että siitä, mitä valtaa erityisavustajat käyttävät, ei perustuslakivaliokunta ole ollut kovin huolissaan. Selvästi näkee, että perustuslakivaliokuntaa ikään kuin asioitten muodollinen mutta ei tosiasiallinen puoli näyttää kiinnostavan paljon enemmän.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Soininvaaran puheenvuorossa oli keskeisenä kysymyksenä se, mikä on se ministerineuvoston kokoonpano, jossa on ehdottoman välttämätöntä, että poliittista vastuuta nauttiva ministeri on paikalla. Tämä asia helpottuu sitä mukaa kuin uusi perustuslaki tulee voimaan, koska se lähtee liikkeelle siitä, että lainsäädäntöasioita käsiteltäessä ministerineuvoston kokoukset ovat avoimia, jolloin se tietenkin antaa heti sen pohjan, jolloin poliittista vastuusuhdetta perätään.

Mutta tällä on myöskin käänteinen puoli. Se käänteinen puoli liittyy siihen, miten me Suomessa käsittelemme näitä asioita ja mikä on suuren valiokunnan ja kyseisen ministerin välinen suhde. Silloin myöskin pätee sama sääntö: Silloin kun on kyseessä lainsäädäntöasian eteenpäin juoksuttaminen, silloin vastuullisen ministerin pitää olla paikalla suuressa valiokunnassa tai ulkoasiainvaliokunnassa saamassa tätä mandaattia.

On aivan selvä asia, että tämä valtiosihteerikysymys tässä suhteessa nyt on joutunut hankalaan kulmaan, kun ei päädytty apulaisministerijärjestelmään, joka olisi ollut itse asiassa kaikkein selkein myöskin tässä taakanjaon mielessä, jolloin vastuullinen ministeri olisi joka tapauksessa mukana päätöksenteossa.

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin mitä tulee ministerineuvostoon osallistumiseen, niin EU-neuvostotyö ei ole tyhjänpäiväistä, siihen ei pidä suhtautua sillä tavalla kuin ed. Soininvaara suhtautuu. Puolet — tai aina laskutavasta riippuen — lainsäädännöstämme tulee EU:sta, ja se on aivan yhtä tärkeää lainsäädäntötyötä kuin täällä meillä eduskunnassakin. Siksi toisekseen ministerin pitää siis osallistua, se on pääsääntö. Se on myöskin EU:n oikeudellisen osaston lähtökohta. Pakottavissa tarpeissa voi lähettää valtiosihteerin, erityisesti silloin, kun kysymys on epävirallisista neuvotteluista ja asioiden valmistelusta. Mutta silloin, kun tehdään lakeja ja käytetään äänioikeutta, aivan kuten täällä ed. Kiljunen on sanonut, vastaisuudessa asia on hyvin selkeä. Ei tässä voi mitään hämäryyttä hyväksyä, tämähän on suoranaista kansanvallan halveksuntaa, jos sanoo, että se nyt on yksi hailee, kuka siellä käy. Ei se ole ollenkaan niin.

Mitä tulee sitten esittelyoikeuksiin, niin ei hallituksen esityksen perusteluissakaan ole lähdetty siitä, että valtiosihteeri voisi esitellä jotakin muuta kuin poliittista koordinaatiota vaativia tehtäviä, ei missään tapauksessa sellaisia asioita kuin huumausaineiden luetteloa. Kannattaa lukea nyt se, mistä täällä ollaan päättämässä.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En sanonut, että kaikki EU-asiat ovat tyhjänpäiväisiä, mutta niin kuin ed. Alho tietää, on sellaisiakin eduskunnan kokouksia, joihin ei ole aivan välttämätöntä osallistua, niin kuin tällä hetkellä eivät kaikki kansanedustajat ole kokeneet tarpeelliseksi olla läsnä tässä salissa. Sitten on taas sellaisia kokouksia, jotka ovat hyvin keskeisiä. Mutta silloin, kun on kysymys asiasta, joka on valmiiksi sovittu, josta tiedetään kaikkien maitten kanta ja tiedetään, että käydään vain seremoniallisesti toteamassa, että tämä direktiivi on hyväksytty, kyllä silloin on jossakin määrin turhauttavaa lähteä kesken esimerkiksi budjettiriihen tekemään tämmöinen seremoniallinen toimenpide.

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onko niin, että ed. Soininvaara lähettää myöskin valtioneuvoston yleisistuntoon valtiosihteerinsä, koska siellä on asioita, jotka on jo sovittu ja jotka ovat vain muodollisia? Ei tietenkään, ette kai te nyt sellaista kuitenkaan esitä. Sitä paitsi muistutan, että ainakin niinä aikoina, kun itse olin hallituksessa, myöskin ministereillä oli sijaisensa. Minun sijaiseni on joku toinen ministeri, joka voi ehkä tehdä niitä töitä, joita minä en pysty tekemään pakottavissa tilanteissa, ja hänet voi lähettää kokoukseen. Ainakin itse paikkasin montakin kertaa toisena valtiovarainministerinä sitä ensimmäistä, joka Ecofin-neuvostoon ei pystynyt osallistumaan. Miksi emme voisi hyväksyä sitä, että ministerit hoitavat hommansa?

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täsmälleen sama kysymys kuin ed. Alhon, mutta vielä toiselta foorumilta, siltä foorumilta, jolla me juuri parhaillamme olemme. Kyllä täälläkin on hyvin monta tilannetta, että napin painallus on vain napin painallus, me tiedämme jo poliittisen kannan, eikä yksikään ministeri kiireisiinsä vedoten voi tänne lähettää valtiosihteeriä tai jotain muuta virkamiestä painamaan tuota nappia. Kyllä tässä on poliittisesta vastuunkannosta kysymys, ja silloin, kun on lainsäädäntöelimestä kyse eli ministerineuvostosta, luonnollisesti koko tämä meidän parlamentaarinen seurantajärjestelmämme pohjautuu siihen, että vastuullinen ministeri on siellä asiaa hoitamassa. Teidän olisi pitänyt ehdottaa apulaisministerijärjestelmää, jos olisi haluttu työnjakoa tehdä tässä helpommaksi. Kun siihen ei päädytty ja kun valtiosihteeriin on päädytty, niin on mahdotonta kuvitella, että lainsäädäntöelimessä joku virkamiespohjainen henkilö voisi toimia poliittisena päätöksentekijänä.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tämä keskustelu jo osoittaa sen, että näitä poliittisia valtiosihteerin vakansseja ei pidä perustaa, koska esimerkiksi hallituspuolueitten sisällä on aivan erinäköisiä näkemyksiä siitä, mikä tämän poliittisen valtiosihteerin rooli tulee tuossa organisaatiossa olemaan. Pidän käsittämättömänä sellaista näin korkeatasoisten virkojen perustamista, jossa ei tiedetä, mikä on organisaatio, miten se organisaatio toimii, kuka on vastuullinen, kuka päättää mistäkin asiasta, kuka on EU:ssa, kuka on Suomessa, kuka on milloin missäkin. Ei kuntien organisaatioita ole koskaan voinut näin huolimattomasti perustella kuin täällä tänä päivänä on poliittisten valtiosihteerien virkoja perusteltu.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Alholle haluan todeta, että jos jokseenkin rutiininomainen ministerineuvoston kokous on päällekkäin budjettiriihen kanssa, voi olla aika vaikeaa löytää semmoista ministeriä, jolla ei ole siinä budjettiriihessä mitään tekemistä, ja sen takia sijaisen löytäminen voi olla vaikeata.

Haluaisin kyllä nyt tietää mitä tarkoitetaan, kun ed. Alho edelleen sanoi, että sellaiset ministerineuvoston kokoukset, joissa äänestetään, ovat niitä, joihin ei voi lähettää valtiosihteeriä. Ed. Kiljunen taas sanoo, että se koskee kaikkia niitä ministerineuvoston kokouksia, joissa direktiiviä jollakin tavalla käsitellään, koska varsinaisesti tärkeät kokouksethan ovat niitä, joissa epävirallisesti tuodaan direktiivi keskustelun pohjaksi. Siitä ei voi äänestää silloin, se ei ole äänestettävissä, mutta siellä lausutaan ikään kuin maan kantoja. Kumpaa tässä nyt oikein tarkoitetaan?

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Tähän asti olen puhunut täällä perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana, mutta nyt ajattelin sanoa todellisen mielipiteeni tästä hallituksen esityksestä.

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että kun hallitus perustelee esitystään sillä, että sillä vahvistetaan poliittista ohjausta, niin minä en ole lainkaan vakuuttunut siitä, että poliittinen ohjaus tästä millään tavalla vahvenee. Jos meillä on hyvä, pätevä ministeri, joka tietää, mitä tahtoo, meillä on erittäin hyvä virkakoneisto, ja virkakoneisto toimii ministerin ohjeitten mukaisesti. Kyllä tässä on vähän epäluottamusta hallituspuolueitten ministereille. Lähdetään siitä, että he eivät ole riittävän päteviä ohjaamaan ministeriötä ja sinne pitää saada joku apulainen, joka auttaa ministeriä, kun hän ei ole onnistunut oikein tehtävässään. Ja se nähdään tässä tilanteessa, missä eletään. Ne ministerit, jotka ovat vahvoja, eivät halua mitään poliittista valtiosihteeriä sinne itselleen. He itse hoitelevat hommat, ja sitten niille, jotka eivät välttämättä ole niin vahvoja, yritetään työntää poliittista valtiosihteeriä.

Täytyy sanoa, että mitä useampi kokki, sitä pahempi soppa. Kun siellä sitten alkaa tulla ohjeita ministeriltä, poliittiselta valtiosihteeriltä, erityisavustajalta, niin siellähän ei kukaan enää tiedä, mikä se poliittinen tahto ministeriössä on. Niin kauan, kun siellä on yksi ihminen, jolla se tahto on, ja hän antaa selkeät ohjeet, niin järjestelmä toimii. Eli sanon: tämä heikentää poliittista ohjausta.

Mitä tulee sitten vastuukysymyksiin, niin täytyy sanoa, että erityisavustajat ovat palkkaluokassa, joka pitää huolta siitä, että he ovat riittävän nöyriä ministerille ja hoitavat niitä tehtäviä, joita ministeri heille määrää. Mutta saatan kuvitella, että kun poliittisiksi valtiosihteereiksi tulee suurella palkalla hyvin itsetietoisia henkilöitä, jotka kuvittelevat, että he ovat oikeastaan ministereitä siinä ministeriössä, siinä tilanteessa täytyy sanoa, että kyllä ministerillä voi olla joskus vähän vaikeuksia selittää poliittisen valtiosihteerin tekemisiä plus sen lisäksi myös kantaa vastuuta siitä kaikesta sotkusta, mitä poliittinen valtiosihteeri siellä ministeriön sisällä aiheuttaa. Siinä suhteessa vastuukysymykset tulevat muodostumaan jossakin vaiheessa, näin luulen, ongelmallisiksi.

Sitten mitä tulee hallituksen esitykseen, niin kun perustuslakivaliokunta talvella 2003 kritisoi esitystä ja vaati siihen merkittäviä muutoksia, jotta se voitaisiin hyväksyä ja jotta vastuusuhteet olisivat selkeämmät, niin tietysti nyt on päädytty sitten siihen, että kovin vähän on tehtäviä valtiosihteerillä kaiken kaikkiaan. Mutta kuitenkin valtiosihteerin tehtävää on pikkusen eri tavalla eri yhteyksissä selostettu, ja tällä tavalla voi sanoa, että tehtävät jäävät jossakin määrin epäselviksi.

Valtiosihteerin tehtävä on avustaa ministeriä, se on ihan oikein, mutta muun muassa asetusluonnoksessa puhutaan siitä, että yhdessä kansliapäällikön kanssa hän koordinoi yhteistyötä muiden ministeriöitten kanssa, enkä oikein ymmärrä, mitä se yhteistyössä kansliapäällikön kanssa siellä tekee, koska hän avustaa nimenomaan ministeriä. Siinä suhteessa sanamuotoja olisi voinut hioa vähän tarkemmin, mutta siihen valtioneuvostolla nyt on vielä mahdollisuus sitten, kun se asetuksen antaa, miettiä, mikä on tarkoituksenmukainen ja oikea sanamuoto niin, että nämä tehtävät olisivat mahdollisimman selkeitä ja kirkkaita eikä syntyisi epäselviä tilanteita.

No sitten, mitä tulee pätevyyteen, niin täällähän ei ole mitään pätevyysvaatimuksia. Sitten sanotaan, että tietysti korkeat pätevyysvaatimukset aiotaan asettaa. No, virkamieslain mukaan virkamiehellä pitää olla akateeminen tai joku muu sovelias koulutus tai muuten hankittu pätevyys, eli käytännössä kuka tahansa voidaan valita poliittiseksi valtiosihteeriksi. Tässä suhteessa täytyy sanoa, että olisi nyt toivonut, että olisi jonkinlaiset kohtuulliset pätevyysvaatimukset. Jos meillä on henkilö, jonka palkka on 5 000—6 000 euron paikkeilla, niin silloin voisi ehkä vaatia akateemista loppututkintoa henkilöiltä, ja se, että sitä ei vaadita, on mielestäni selkeä puute.

No, sitten sen lisäksi on myöskin ongelma nimikkeessä valtiosihteeri. Meillä on tällä hetkellä neljä valtiosihteeriä. Kahden osalta ei ole ongelmia. Valtiovarainministeriössä ja ulkoasiainministeriössä on valtiosihteeri. Ulkoasiainministeriöönhän ei nyt tule sitten poliittista valtiosihteeriä. Mutta kun valtiovarainministeriössä on sitten Raimo Sailas valtiosihteerinä ja sitten siellä on joku tällainen poliittinen valtiosihteeri, ei ole kyllä epäilystä siitä, kuka se todellinen valtiosihteeri siinä ministeriössä on. Mutta tässä suhteessa täytyy sanoa, että haluan vaan tietää, mikä on se Raimo Sailaksen virkanimike sitten tämän jälkeen. Tietysti yksi ratkaisu on se, että valtiosihteeri on kansliapäällikkönä ja sitten on poliittinen valtiosihteeri. Nämä ovat tietysti pieniä kysymyksiä, joihin on hyvä kiinnittää huomiota, mutta niitä nyt ei tässä tarvitse ratkaista.

Sitten mitä tulee ministerin aikaan ja siihen, että ministereillä on niin kiirettä, että he tarvitsevat lisää avustajia, täytyy sanoa, että ministerihän voi käyttää 24 tuntia vuorokaudessa ja sekään ei riitä. Jokaisessa tärkeässä työssä on kyse tehtävien priorisoinnista. Pitää hoitaa kaikkein tärkeimmät asiat ensin, ja sitten ne, jotka ovat vähemmän tärkeitä, delegoidaan muille. Kyllä täytyy sanoa, että silloin, jos kaikkein keskeisimmällä ministerillä on aikaa hoitaa pienen kunnan kunnanvaltuutetun tehtävää, niin ei kyllä silloin kauheata kiirettä sillä ministerillä voi olla, tai sitten henkilöt ovat niin hyviä delegoimaan, että se delegointi toimii. Kun meillä on hyvä virkamieskunta, niin täytyy sanoa, että tämä ministerin aika ei ole kyllä mikään todellinen syy luoda uutta poliittista rälssijärjestelmää.

Sitten täytyy sanoa, että mitä tulee nyt tämän asian käsittelyyn täällä, niin kyllä tässä tiettyä asennemuutosta on tapahtunut. Jos ajatellaan edellistä hallitusta, niin silloin hallitus antoi esityksen ja perustuslakivaliokunta esityksen hylkäsi ja esitti hylkäämistä yksimielisesti. Täytyy sanoa, että silloin oli vielä semmoinen henki vallalla, että pyritään valitsemaan päteviä virkamiehiä eri tehtäviin. Mutta kun meille tuli tämä punamultahallitus, niin kyllä tämä sulle—mulle-politiikka on alkanut ja tehtäviä jaetaan jäsenkirjan perusteella. Tämä on johdonmukaista jatkoa sille: neljä demaria, neljä kepulaista, yksi Rkp:lle. Tällä tavalla pyritään palkitsemaan oman puolueen aktiivisia työntekijöitä ja käytetään veronmaksajien yhteisiä rahoja tähän palkitsemiseen. Minun mielestäni siinä on tietty moraalinen ongelma myöskin olemassa.

Sitten ministeri Tuomioja ja ministeri Koskinen ovat olleet tyytymättömiä siitä, että tehtävät ovat niin vähissä. No, täytyy sanoa, että tehtävät karsittiin jo hallituksen esityksessä varsin pitkälti ja nyt sitten tehdään vielä pieni muutos täällä eduskunnassa koskien EU-edustamista. Tältä osin täytyy sanoa, että tosiasiassa näitten henkilöitten tehtävä on käytännössä sama kuin nykyisten erityisavustajien tehtävä. Ainoa muutos on se, että palkka kaksinkertaistuu, tulee hieno titteli ja kai se autokin sitten vielä sihteerin lisäksi hankitaan näille. Voi sanoa, että silloin on kaikki vallan ulkoiset merkit kyllä olemassa, mutta se sisältö aika pitkälti puuttuu.

Sitten täällä on käyty pitkään keskustelua edustamisesta ministerineuvostossa. Ihan täytyy sanoa, että jos me katsomme Itävallan järjestelmää, niin siellä valtiosihteerit ovat parlamentaarikkoja, he päättävät osasta ministeriön toimikentässä olevista asioista. Otetaan Saksa: sielläkin valtiosihteerit ovat parlamentaarikkoja, heillä on päätäntävaltaa tärkeissä kysymyksissä ministeriöissä, sillä heille on osoitettu tietty tehtäväkenttä. No sitten, kun meillä on tämmöinen valtiosihteeri, joka vain avustaa ministeriä, niin täytyy sanoa, että olen aika vakuuttunut siitä, että jos joku valittaa EY-tuomioistuimeen suomalaisen valtiosihteerin osallistumisesta kokoukseen, että hän on käyttänyt äänivaltaa, niin olen aika vakuuttunut siitä, että todetaan, että tässä ei ole kyseessä poliittisesti vastuullinen henkilö, ja siitä syystä katsotaan, että Suomen äänivallan käyttö ei ole perusteltua. Minä ymmärrän, että oikeuspalvelu ei oikein voi mennä sanomaan maille etukäteen, että hei, että tämä ei kelpaa. Ne pyrkivät auttamaan kaikkia jäsenvaltioita, mutta se huoli, mikä sieltä tuli, oli aika selvästi ilmaistu, ja täytyy sanoa, että se huoli oli myöskin syytä perustuslakivaliokunnassa ottaa kaikin keinoin huomioon.

Kun täällä jo käytiin jonkin verran tästä keskustelua, niin ajatellaan nyt sitten, että ei valtioneuvostossakaan, missä tavallaan suoritetaan lainsäädäntötehtävää valmistelevasti, poliittinen valtiosihteeri edusta ministeriä, ei edes ministeriövaliokunnissa. Se pitää huomata tässä hallituksen esityksen perusteluissa. Ei myöskään esitetä, että eduskunnan istunnoissa, joissa ministereillä on vielä vähemmän aikaa käydä kuin valtioneuvoston istunnoissa, poliittinen valtiosihteeri istuisi ministerin sijasta. Tietysti minä ymmärrän kyllä, että tämmöisiä toiveita voisi olla jollakin, että kaikkiin eläkeäänestyksiin ainakin ministeri Hyssälä voisi lähettää poliittisen valtiosihteerinsä tänne äänestämään ja voisi sitten sanoa, että äänestys ei mennyt ihan ohjeitten mukaisesti. Tässä suhteessa voidaan tietysti ajatella, että voidaan rakentaa tämmöisiä tilanteita, joissa vastuusuhteet eivät aivan sitten käytännössä toimi. Mutta täytyy sanoa, että silloin, kun lakeja säädetään, vastuusuhteitten pitää olla selvät. Se, joka poliittisesti kantaa vastuun, myöskin osallistuu kokouksiin ja käyttää ääntä siellä. Tässä suhteessa hallitusryhmien sopima ratkaisu perustuslakivaliokunnassa on mielestäni hyvin puolusteltavissa ja oikea.

Lopuksi täytyy vielä todeta, että ei täällä paljon näitä hallituksen esityksen puolustajia ole, ja se johtuu siitä, että asia on äärimmäisen vaikea hallituspuolueille itselleenkin, johtuen tästä moraalisesta ongelmasta, joka tähän liittyy. Nyt toivon, että kun toinen käsittely tulee, ministeri Tuomioja tulee tänne ja vastaa huutoonsa tai paremminkin tähän nettikirjoitukseensa ja toteaa, että tämä poliittinen valtiosihteerijärjestelmä on tarpeeton ja äänestää opposition mukana hallituksen esitystä vastaan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä voi mennä kaksi—kolme minuuttia, etten puhu ihan paikaltani.

Voisi lähteä siitä näkökulmasta, jotta Suomi on viisimiljoonainen kansa. Sitten kun katsoo tulevan vuoden talousarviota, mikä siellä on tilanne, se perustuu lisävelanotolle. Kun katsoo sitten meidän virkamieskunnan määrää kaiken kaikkiaan, verrattuna vaikka isompiin valtioihin, missä on asukkaita useita kymmeniä miljoonia, niin onhan meillä aikamoinen byrokratia rakennettu, ja nyt tässä ollaan sitä lisäämässä. Sen takia heti alkuun totean, että eduskunnan ei pidä tätä hyväksyä, ihan siitä näkökulmasta, että nämä reunaehdot ovat olemassa.

Kyse on siitä kuitenkin, jotta tässä tämä valtiosihteerijärjestelmä ei paljon poikkea nyt erityisavustajajärjestelmästä. Mitä olen ymmärtänyt, niin ministereillä on vaihteleva määrä erityisavustajia ja ilmeisesti siinä ei ole hirveän isoa hankaluutta ollut heitä palkata sinne. Miksi me teemme semmoisen systeemin, joka lisää kustannuksia? Sinällään toimivaltakysymykseen, niin kuin tässä on nyt kuultu, tämä ei hirveän paljon uutta, semmoista lisäarvoa, anna siinä, mikä homma meillä nyt on jäänyt hoitamatta ja mikä mahdollisesti sitten tulevaisuudessa tulisi paremmin hoidettua tämän systeemin kautta.

Nimiä ei tarvitse hirveästi käyttää, mutta meidän ministereitä kun katsoo, jokainen on oma persoona, ja voi olla sillä tavalla, jotta kaikki eivät ole yhtä hyviä johtajia, organisoijia, tuolla ministeriössä. Jos on vahva ministeri, niin kuin meillä ainakin yksi ministeri ottaa lujasti kantaa kyselytunneilla — sattuu olemaan poliisipuolen ministereitä — niin uskoisin, että se kaveri ei ainakaan tarvitse ministerinä päällystakkia päälleen, vaan käskyjä varmasti tulee ja porukka on varpaillaan ja ojennuksessa joka paikassa. Odottaisi, jotta tällä puolella ennen tulisi jo valintojen osalta semmoista, että otettaisiin huomioon nämä ominaisuudet, jotta kenessä on ministeriainesta ja kuka pystyy hoitamaan sen leiviskänsä, ei tarvitse lisää ihmisiä siihen ympärilleen pyörimään.

Elikkä kyse on johtajuudesta ja organisointikyvystä. Sen takia odotan, jotta tämä kaatuu. Tähän yksi näkökulma vielä lisää on se, kun miettii, miksi suomalaiset ihmiset eivät äänestä. Joka vaalien jälkeen voivotellaan, että voi voi, kyllä se prosentti jäi kovin matalaksi. En yhtään ihmettele, kun ajatellaan, mitä tässä on eduskunnassakin viime aikoina tehty, monia asioita. Joskus aikoinaan kansanedustajille nostettiin palkkaa tai palkkiota ihan kohtuullisesti tupoon verrattuna. Tehtiin lisärakennuksia, avustajajärjestelmä luotiin ja monta monta muuta, mikä antaa kansalaisiin päin sen kuvan, että byrokratiaa, hallintoa, lisätään. Sitten kun tullaan näihin köyhien ihmisten asioihin, sinne ei rahaa riitä. Aina loppuu siinä vaiheessa raha, kun heistä on kyse. Nyt viimeinen on tämä varallisuusveron poistamiskysymys. Sitten kun verrataan siihen, mitä työttömille annetaan, 14 senttiä lisää työmarkkinatukeen, tai eläkeläisille, 7 euroa tasokorotusta, minä en yhtään ihmettele sitä enkä usko, että ne ihmiset hirveästi innostuu näistä jutuista.

Sen takia tämä on yksi saman tasoisia juttuja, tämä valtiosihteerikysymys: kasataan lisää byrokratiaa tässä. Suunnanhan pitäisi olla päinvastoin. Meidän pitäisi purkaa vähemmäksi tätä byrokratiaa ja katsoa, miten tehokkaammin saadaan nämä systeemit hoitumaan, eikä semmoista pöhötautia kasata lisää, niin kuin nyt näyttää olevan. Ihan koko ajan ollaan menossa siihen suuntaan. Koskaan ei puhuta, miten vähennetään tätä hallintoa ja virkamieskuntaa täällä, jolloin sopivat paljon pienempiin tiloihin ja tarvitaan vähemmän rakennuksia jne.

Kaadetaan tämä homma.

Reino Ojala /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lahtela esitti tässä kiinnostavan uuden ajatuksen: kun ministereitä valkataan, niin valittaisiin vain semmoisia, joiden uskotaan siinä tehtävässä pärjäävän. Kas kun ei se ole aikaisemmin tullut kenenkään mieleen. (Ed. Pulliainen: On se tullut mieleen, mutta ei ole pysynyt siinä! — Ed. Vielma: Minäkin sanoin niin, mutta tyylikkäämmin!)

Herra puhemies! Tämä on kolmas kerta, kun hallitus esittää tätä järjestelmää, nyt tässä tapauksessa laajennettavaksi. Voi siitä varmasti päätellä niin, että hallitus on tuntenut todella tarvetta, että tämmöistä asiaa pitää kehittää sen mukaan, mitä myöskin eduskunta on tästä lausunut. On merkittävää, että niissä hallituksissa, joilta näitä esityksiä on tullut, ovat istuneet kaikki suomalaiset merkittävät puolueet kukin aikanaan ja ovat tätä järjestelmää tänne ehdottaneet. Siinä, että se nyt ei tänään kaikille käy, on tietysti mukana huomattava määrä politiikkaa, ja halutaan markkinoidakin tämä sillä tavalla, että kansalaiset eivät missään nimessä hyväksy. Mielenkiintoista on sen takia se, että kokoomuksen kannattajista suurin osa kannattaa tätä järjestelmää Suomen Kuvalehden tekemän tutkimuksen perusteella.

Tämän olisi voinut markkinoida yhtä hyvin sillä tavalla, että tämä riistohallitus on antanut taas säästölain. Luodaan tällä paperilla niin tarkka järjestelmä tähän avustajahommaan, että kokoomus ja vasemmistoliittokaan eivät seuraavan kerran hallitukseen tullessaan enää pysty palkkaamaan sitä liutaa avustajia, joita heillä viime hallituksessa on ollut. Sehän on ylivoimaisesti suomenennätys sekä vasemmistoliiton että kokoomuksen ministereillä, keillä on ollut näitä harmaan alueen avustajia. Nyt on sanottu, että tulee erityisavustaja ja sen lisäksi valtiosihteeri niille, joilleka hallituksen muodostamisen yhteydessä sovitaan, ja se on siinä sitten eikä muita palkata, (Ed. O. Ojala yrittää välihuutoa) jos noudatetaan tätä perustuslakivaliokunnan ... — Ojala puhuu, mutta täältä.

Herra puhemies! Tämä käsittely sinänsä valiokunnassa oli aika mielenkiintoinen, ja valiokunnan jäsenet olivat hyvin aktiivisia. Muun muassa kokoomuksen taholta tuli useita ehdotuksia siitä, mitä tälle laille pitäisi tehdä, sen jälkeen, kun ensin sanoivat, että kaikissa tapauksissa he jättävät asiasta vastalauseen. Oli tietysti oikeutettua muiden silloin sanoa, että on kohtuullista, että tehdään vain sellaisia esityksiä, joita edes itse pystytään kannattamaan loppuun asti, muuten tämmöinen asian käsittely on todella farssi.

Kysyttiin, koska kaikilla ministereillä sitten on poliittinen valtiosihteeri. Siihen ei tietysti kukaan tänään voi vastata, mutta niin kuin täällä on todettu, se päätetään jokaisen hallituksen muodostamisen yhteydessä, ja voi olla, että ollaan tilanteessa, että joskus kaikilla on valtiosihteeri, mihin minä en aivan äkkiä usko. Ed. Sasi täällä ja ed. Kankaanniemi jo aikaisemmin ovat esittäneet, että heille pitäisi saada myöskin mustat autot ja autonkuljettajat. Tällä hengellä kun mennään hallituksiin, niin varmasti ne tulevat nopeasti. Epäilen kuitenkin, että sitä toivottua autoa ja kuljettajaa ihan heti ei ainakaan kaikille saada.

Mielenkiintoisin puheenvuoro täällä oli tästä asiasta ed. Soinilla, joka on tässä asiassa todellinen asiantuntija. Hän on poliittisena avustajana poliittisilla määrärahoilla luonut koko uransa politiikassa ja tietää tasan tarkkaan, kuinka se muodostetaan, ja tietää myöskin siihen liittyvät ongelmat, joten häntä siltä osin kannattaa kuunnella. Lopputulemahan hänelläkin oli kyllä pikkuisen väärä.

Arvoisa puhemies! Minä uskon, että tämä tulee selkeyttämään avustajajärjestelmää, tulee luomaan poliittista voimaa valmisteluun, ja se on politiikan tavoite: politiikalla vaikuttaa tähän yhteiskuntaan.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mitä tähän lähihistoriaan tulee, niin kokoomus ei ollut edellisessä hallituksessa yhtenäisenä tätä asiaa ajamassa, vaan päinvastoin: ministerit Niinistö ja Sasi olivat jo silloin tätä valtiosihteerijärjestelmää vastaan. Kun mennään vähän kauemmaksi, niin kun muodostettiin Lipposen ensimmäistä hallitusta 1995, puoluesihteerit hallitusneuvottelujen yhteydessä käytännössä sopivat valtiosihteerijärjestelmän luomisesta, ja kuinkas ollakaan, puoluesihteerit näkivät peilistä jo tulevat valtiosihteerit. Tämä ei ole mikään vitsi, vaan tämä on tosi. Mielestäni se jonkun verran kertoo myös siitä, minkälaisia näkökohtia tähän valtiosihteerijärjestelmään jo silloin ja myös jatkossa tulee sisältymään, eli kokeneiden poliittisten avustajien eräänlainen palkitsemisjärjestelmä. Vuoden 95 hallitusneuvotteluissa ja sen jälkeen kokoomus oli estämässä valtiosihteerijärjestelmän syntymistä, ja olen jo aikaisemmin (Puhemies koputtaa) tässä keskustelussa kysynyt ja kysyn nytkin, jos puhemies sallii: Mitä on jäänyt tässä maassa toteuttamatta sen vuoksi, että silloin kymmenen vuotta sitten järjestelmästä luovuttiin?

Outi Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt toinenkin Ojala pääsi ääneen.

Arvoisa puhemies! Ihmettelin ed. Reino Ojalan logiikkaa, kun hän sanoi, että tavallaan tämä nyt säädetäänkin oikeastaan sitä varten, että vasemmistoliitolla ja kokoomuksella oli niin paljon poliittisia virkamiehiä aikaisemmissa hallituksissa. Jos tämä on ollut se todellinen ongelma, niin tätä varten nyt ei kyllä tätä lakia ollenkaan tarvita. Kaiken kaikkiaan minusta on aika ihmeellistä, että kun kaima Ojala myöskin oli valiokunnassa ja kuuli niistä ongelmista, mitä tämä laki pitää sisällään, hän ei omassa puheenvuorossaan niihin viitannut ollenkaan. Viittaan uudelleen maaherra Rauno Saareen, joka totesi sen, että me emme todellakaan tiedä, mikä tulee olemaan tehtävänjako jatkossa kansliapäälliköiden ja näiden poliittisten valtiosihteereiden kesken. Meidän koko virkakuntamme ja hallintomme on vaarassa romuttua tämän systeemin kautta.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähempänä istuvan Ojalan puheenvuoroon viitaten totean vain, että vasemmistoliitolla on tainnut olla kautta historian yksi neuvotteleva virkamies. Edellisessä hallituksessa vasemmistoliitto oli yksimielinen, mutta tätä lakiesitystä vastaan.

Mitä niihin mustiin autoihin tulee, niin tänä aamuna saattaessani vaimoani metroasemalle ja sitä kautta rautatieasemalle satuin näkemään, kun edellä ajoi peräkkäin kaksi mustaa autoa, jotka selvästi olivat erään ministeriön. Ensimmäisessä meni ministeri, ja toinen auto tuli perässä tyhjänä. Saatamme ehkä tehdä jonkinlaisia ennustavia johtopäätöksiä siitä, mikä odottaa.

Reino Ojala /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille totean vain, että en minä väittänytkään, että mikään puolue olisi ollut yksimielinen, kun tätä asiaa on ajettu. Minä vaan sanoin, että ovat olleet hallituksissa silloin, kun tätä esitystä on tuotu, ja sitä ei kai ollut tarpeenkaan kiistää, koska minulla on semmoinen tunne, että kokoomus ihan oikeasti oli hallituksessa silloin.

Olen ihan varma siitä, että tämä järjestelmä ei tule sekoittamaan meidän virkamiesjärjestelmäämme millään tavalla, vaan kyllä tämä tulee selkeyttämään sitä asiaa ja päästään siltä harmaalta vyöhykkeeltä pois, se on ihan selvä.

Mitä sitten tulee siihen, mitä sanoin puheenvuorossani ja mitä en sanonut, niin minä keskityinkin vain tähän kulkuun, kun tätä asiaa on täällä kuljeteltu. Tästä sisällöstä on niin paljon puhuttu jo täällä monessa puheenvuoroissa, ettei ollut tarvetta siihen minun enää puuttua.

Seppo  Särkiniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa iltaa enää muutamia yksityiskohtia. Täytyy myöntää, että kun olin vanhassa virassani, sali oli monta kertaa paljon tyhjempi kuin nyt. (Ed. S. Lahtela: Mutta olivat kuuliaisempia!) — En tiedä olivatko edes kuuliaisempia, mutta jos minulla olisi ollut edes puolet niistä lahjoista, jotka on edustajilla Vielmalla ja Zyskowiczilla ja Soinilla jnp., niin tuskin olisivat minua tänne sitten äänestäneetkään. — Mutta minusta tuntuu mielenkiintoiselta, että asetetaan vastakkain kuntatalous, hoitotakuu, eläkkeet, poliisit ja sitten sanotaan, että niihin ei ole rahaa, mutta näihin on. Ed. Vielma, teillä oli kuusitoista vuotta aikaa korjata niitä. Jos olisitte silloin pitäneet huolen köyhistä, niin perhebarometria ei olisi tehty, ja on monta muuta pikku juttua, jotka kuitenkin osoittavat, että asioista tulee puhua ja tulee esittää vaihtoehtoja, mutta populismikin on aina oma lajinsa.

Ed. Alho täällä aikaisemmin sanoi, että on tärkeää pitää erillään hallinnollinen valmistelu ja poliittinen valmistelu, samoin ajatus virkavastuusta, ja näin on. Mutta kun täällä on käyty keskustelua tästä harmaasta vyöhykkeestä, niin minusta se keskustelu on vähän erikoista. Nimittäin tästä vastuukysymysten erottelusta ei seuraa se, että meidän pitäisi ajatella niin, että virkamieskunta toimisi jotenkin objektiivisella, puolueettomalla alueella ja poliitikot olisivat sitten politiikan värjäämiä. Minä ajattelen niin, että tässä talossa valmistelutehtävissä sen enempää kuin ministeriöissäkään ei ole yhtään epäpoliittista henkilöä. Kaikki ovat poliittisia; myös ministeri Sasi on tehnyt poliittisia virkanimityksiä; kaikki virkanimitykset ovat tässä mielessä poliittisia. Siinä mielessä sellainen keskustelu ei minusta oikein osu kymppiin. Kaiken lisäksi on vielä niin, että jos jokin on poliittisesti harmaata taikka rajoja häivytetään, kysymys on silloin siitä, että poliittisia vaihtoehtoja ei puhuta esiin. Puhutaan niin, että kukaan ei oikein saa selvää, mistä on kysymys, ei tiedetä, mistä valitaan ja miten äänestetään, ja silloin liikutaan minusta poliittisesti hankalalla alueella.

No, tähän kysymykseen: Minusta tämä ei ole paras vaihtoehto. Olisin ollut sitä mieltä, että apulaisministerijärjestelmä olisi pitänyt toteuttaa, mutta se ei ollut tässä tilanteessa mahdollista. Se olisi vaatinut perustuslain muutoksen, ja ilmeisesti ongelmia olisi ollut siinäkin. Tämä on toiseksi paras. Kun kysyttiin, mikä tässä on muuttunut verrattuna niihin esityksiin, joita hallitukset aiemmin samalla nimikkeellä ovat tänne tuoneet, ja siihen, minkä edellinen perustuslakivaliokunta kaatoi, on muuttunut paljonkin: juuri ne ongelmakohdat, joita edellinen perustuslakivaliokunta kritisoi. Kun ne on saatu pois päiväjärjestyksestä, silloin minun mielestäni tähän asiaan voidaan suhtautua myönteisesti, elikkä valtiosihteerillä ei ole muodollista päätösvaltaa eikä esimiesasemaa linjaorganisaatiossa, kansliapäällikkö on aina vastuussa, hänellä ei ole pidätysvaltaa eli niin sanottua otto-oikeutta. Se, miten EU-asioissa toimitaan, siinä minä olen nyt pikkuisen hämmentynyt, kun kuuntelen täällä asiantuntevia puheenvuoroja. Toivottavasti me tulimme informoiduiksi niin, että päätöksemme on viisas siinä, mutta sitä voidaan vielä selvittää ja katsoa ja seisoa sitten sen takana, mikä oikein on.

Minun mielestäni tämä vie eteenpäin selkeyttävää järjestelmää, ja tällä lisätään vastuuta ja läpinäkyvyyttä. Se on eri asia, että tämä olisi voitu tehdä toisin, mutta silloin, kun puhutaan politiikan sisällöistä ja päätöksenteon sisällöstä, niin kyllä minä voin selkä suorana tätä puolustaa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Särkiniemi lopetti puheenvuoronsa niin, että tätä voi selkä suorana puolustaa. Minä sanoisin heti tähän alkuun, että tätä kyyristellen, häpeillen pitää yrittää puolustaa, kun tässä kuitenkin on niin paljon epäkohtia, että ei tätä voi puolustaa ollenkaan. Näin ajatellen ja katsoen, tähän keskusteluunkin viitaten näyttää siltä, että tämä valmistelu on jäänyt pahasti kesken. Näyttää myöskin siltä, että mistään virheistä, mistään asioista ei näytetä oppivan mitään. Täällä on todisteltu, että kaikki keskeiset eduskuntapuolueet ovat olleet silloin tällöin vuorotellen hallituksessa valmistelemassa ja esittelemässä tätä asiaa, ja siitä huolimatta tämä on jäänyt näin leväperäiseksi, näin leveäksi ja laveaksi tämä esityspohja, että ei ole saatu mitään selvää varmuutta siitä, mitä tässä oikein pitäisi päättää ja tehdä.

Tietenkin, kun tätä maailmaa katsotaan niin, että EU edellyttää sitä ja tätä ja vaatii ministerin kulkemaan, olemaan läsnä ja vaikuttamaan siellä, se olisi tuonut tätä vastuuvelvollisuutta ja ajankäyttöä lisää, mutta en nyt tiedä. Toisaalta silloin, kun kymmenen vuotta taaksepäin EU:hun mentiin, annettiin vähän semmoinen kuva, että sen jälkeen nämä meidän asiamme ovat niin yksinkertaisia ja kyetään hoitamaan nämä kotimaan asiat paremmin, että sinne pitää ehdottomasti sen takia mennä ja olla. No, siellä ollaan, se on hyvä, eikä sieltä nyt kukaan ole pois tulossakaan, mutta näyttää niin, että kovasti ovat nämä jauhot ja asiat sekaisin tässä olemassa.

Jos tätä asiaa kuuntelee ja näkee sitten niin, onko ministereillä riittävästi aikaa ja mahdollisuutta tehdä ja toteuttaa sitä varsinaista ministerityötänsä, niin en nyt sitäkään pitäisi kovin suurena puutteena. Kollega, ed. Esa Lahtela, totesi, että on jämeriä ministereitä, joilta tulee lausunto joka asiaan, onko oikea taikka väärä. Mielestäni se on kyllä tietysti hyvä periaate ja sen osalta asiat toimivat, ja kun kova halu tuntuu kuitenkin kaikilla edustajilla sinne ministerin paikalle olevan, niin kovastihan se ilmeisesti on kadehdittu asia olemassa. Mutta mietin kuunnellessani näitä puheenvuoroja, tulisiko jotakin parannusta sitten näitten valtiosihteereitten kautta, jotka tekisivät ne epämiellyttävät päätökset ja ministerit tekisivät itse ne miellyttävät päätökset, esitykset, muuttuisiko maan henkinen tila ja politiikan henkinen kyky kasvuhakuisemmaksi ja näyttävämmäksi, olisiko siitä jotain etua, näkisikö kansa tämän asian parempana ja olisi kiinnostunut valitsemaan parempia edustajia, parempia ministereitä myöskin tänne eduskuntaan ja valtioneuvostoon. Tätäkin voisi kokeilla ja miettiä. Mutta ainakaan itse en ole mitenkään varma, että näin tulisi käymään.

Tätä kun ajattelee yksittäisen kansalaisen kannalta, niin enpä tiedä, miten se Miina siellä takametsän perukoilla tätä asiaa ajattelee, tulevatko tällä perusteella hänen asiansa paremmin hoidettua, äänensä paremmin kuuluviin ja tuleeko tämä hyvinvointi sinne takametsään sinne Miinan mökin luokse parempana perille sen jälkeen, kun näitä valtiosihteereitä on olemassa. Mutta näin luulisi oletettavan, että näin odotettaisiin. Mutta kun on miettinyt sitä, miten tämä mummo siellä perillä näkee tämän asian, näkeekö hän niin, että ministeri vähän näitten puheitten ja esityksen perusteella painiskelee ikään kuin yksin tuolla ministeriössä suuren työtaakan takana, niin ehkä tälle Miinalle siellä peräkulmilla jää tietämättä se asia, että siellä se ministerin hovi, mikä on siellä ympärillä, on kymmeniä ihmisiä, jostain löytyy koko siitä valmisteluprosessista satoja ihmisiä, jos kaikki pannaan matkaan, niin siinä asiassa tietenkin pohtii, onko se yksi virkamies lisää hyväksi vai pahaksi, mutta luulen, että mikään ei parane eikä korjaannu. Kyllä tässä aika herkästi olisin mietiskelemässä niin, niin kuin joku muu on täällä pohtinut aikaisemminkin, pitäisikö mieluummin tätä hallintoa kaventaa ja ohentaa kuin lisätä näin. (Ed. Kangas: Maakuntiin hallinto!)

Jos tässä mennään — ed. Kangas — se on aivan oikein, sitä on ennenkin täällä esitetty, että tässä kaventuu ja ehkä hämärtyy myöskin se, miten tämä maakuntien hallinto hoituu, miten se tehdään ja toteutetaan. Samanaikaisesti olisi pitänyt pohtia kyllä myöskin sitä asiaa, olisiko sitten maakuntien hallinnosta pitänyt jotakin purkaa ja rakentaa tämä linjaorganisaatio suoraviivaisempana sinne. Se ei nyt kuitenkaan nykyisellään toimi. Näin ajatellen, kun on miettinyt, miten tämä asia on olemassa, edustan semmoista vanhaa koiraa, mikä huonosti oppii haukkumaan vanhojen opetettujen tapojen mukaan, ja muistelen niin, että kun tämä edellinen, paljon parjattu Lipposen hallitus esitti tämmöistä vastaavanlaista, niin silloin kuuli voimakkaita neuvoja, että tämä on huono asia, sitä pitää jo poliittisten perusteiden perusteellakin vastustaa ja torjua kaikin tavoin. Nyt tätä pitäisi ryhtyä puolustamaan. Olenhan minä tässäkin puheenvuorossa tätä soveltuvin osin yrittänyt puolustaa niin paljon kuin se suinkin on ollut mahdollista.

Herra puhemies! Jään mielenkiinnolla odottamaan tätä tulevaa äänestystä. Vaikea tätä on tukea, mutta en tiedä, voisiko tätä nyt ihan siihenkään sitten kaataa, ja tuskin se tästä minun äänestäni on kiinni, oli se sitten puolesta tahi vastaan.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Oli erittäin hyvä, että suuressa valiokunnassa heräsi aika loppuvaiheessa keskustelu siitä, miten tämä nyt ehdotettu valtiosihteerijärjestelmä tulee muuttamaan Suomen unioniasioiden hoitoa. Meistä moni oli huolissaan kuullessaan, että jatkossa henkilö, joka ei ole poliittisesti vastuunalainen eikä varsinkaan eduskunnalle, voisi tehdä selkoa hallituksen toiminnasta EU:n ministerineuvostossa ja vieläpä sitten edustaa hallitusta siellä EU:n ministerineuvoston kokouksissa. Perustuslakivaliokunnassa hallituspuolueiden kesken on nyt sitten sovittu, että valtiosihteeri ei todellakaan voi tällaisissa tilanteissa Suomea edustaa. Mutta olen sitä mieltä, että valiokunnan enemmistön perusteluissa ei kuitenkaan ole tarpeeksi tätä asiaa selvennetty. Jää esimerkiksi avoimeksi se, mitä oikein tarkoittaa, että valtiosihteeri voi kuitenkin ministerin ollessa estynyt edustaa häntä EU:n ministerineuvoston muissa kuin neuvoston lakia säätävissä, Suomen äänivallan käyttöä edellyttävissä kokouksissa.

Mitä tämä tarkoittaa sitten suhteessa valtiosihteerin mahdollisuuteen edustaa ministeriä suuressa valiokunnassa? Nimittäin harmaa vyöhyke on muodostumassa entistä selvemmin myös Euroopan unionin päätöksentekoon, jossa uudessa perustuslaissa rajataan varsin erikoisella tavalla lainsäädäntö ja muut asiat. Itse asiassa lainsäädäntöä kaiken järjen ja oikeustajun mukaan pitäisi olla se, mikä sitoo kansalaisia, vaikuttaa heidän oikeuksiinsa ja velvollisuuksiinsa, ja Euroopan unionin lainsäädännön määritelmä on paljon tätä kapeampi. Hyvänä esimerkkinä on se, että esimerkiksi nyt parhaillaan ajankohtaisia puitepäätöksiä, joilla velvoitetaan esimerkiksi operaattorit tallettamaan teletunnistetietoja, jotta sisäinen turvallisuus vahvistuisi, ei kutsuta lainsäädännöksi, jolloin toivoisin todellakin, että perustuslakivaliokunta pitää huolta siitä, että se, mikä meillä Suomessa ymmärretään lainsäädännöksi, myös sitten koskisi tätä valtiosihteeriä.

Mutta, arvoisa puhemies, vihreä eduskuntaryhmä suhtautuu erittäin kriittisesti tähän ehdotukseen ja tulee äänestyksessä tukemaan opposition hylkäysehdotusta, vaikka edustajamme ei valiokunnassa ollutkaan paikalla, kun tätä asiaa ratkaisevassa käsittelyssä käsiteltiin.

On erittäin hyvä, että on herännyt keskustelu poliittisesta vastuunalaisuudesta, ja meidän tulisi mielestäni toimia niin, että jatkossa Suomen hallituksen ministerit, valtioneuvoston jäsenet, vain äärimmäisen poikkeuksellisissa tapauksissa jättäisivät osallistumatta EU:n ministerineuvoston kokouksiin. Jos tämä keskustelu nyt palvelee sitä tarkoitusta, niin silloin siitä on jotakin hyötyä.

Vaikutelma esimerkiksi suuren valiokunnan toiminnasta on se, että useat ministerit eivät ole kiinnostuneet EU-asioista. He eivät pysty tyydyttävällä tavalla vastaamaan valiokunnan jäsenten kysymyksiin koskien asioita, joista ovat menossa päättämään ministerineuvostoon, mahdollisesti säätämään jopa lakia. Valitettavasti edelleenkin näyttää olevan niin, että ajankäytössä tärkeämpää on sitten oikeastaan kaikki muu paitsi EU-toiminta lukuun ottamatta joitain äärimmäisen palkitsevia kysymyksiä, joista täällä käydään julkista keskustelua. Tämä ei voi olla terve tilanne, vaan myöskin tätä yleistä poliittista vastuunalaisuutta EU:n päätöksenteossa tulisi vahvistaa.

Niin kuin perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi on täällä ensimmäisessä puheenvuorossaan selvittänyt, niin myöskin EU:ssa ollaan varsin harmaalla vyöhykkeellä siinä, ketkä ylipäätänsä jäsenmaita ja niiden hallituksia edustavat ministerineuvoston kokouksissa. Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Sasi totesi, niin jos tuomioistuin joutuisi näitä asioita käsittelemään, niin saattaisi olla, että paljastuisi, että siellä on henkilöitä, jotka eivät täytä perustamissopimuksen 203 artiklan 1 kappaleen mukaisia edellytyksiä siitä, että neuvosto muodostuu jäsenvaltioiden ministeritason edustajista, joita on yksi kustakin jäsenvaltiosta ja joilla on jäsenvaltionsa hallitusta sitovat valtuudet.

Uskon, että kun kansalliset parlamentit EU:ssa yhä enemmän ottavat EU-politiikkaa vastaisuudessa haltuunsa ja muodostavat omaan hallitukseensa sen tyyppisen suhteen, mikä suurella valiokunnalla ja eduskunnalla on Suomessa hallitukseen, niin tämä yleinen poliittinen vastuunalaisuus korostuu, ja on syytäkin, koska EU yhä enemmän käyttää sellaista päätösvaltaa, joka todellakin suoraan vaikuttaa kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin jäsenmaissa ja on siinä merkityksessä, sanan varsinaisessa merkityksessä, lainsäädäntöä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, kun täällä on todettu, esimerkiksi ed. Olin totesi, että olisi ehkä syytä sitten jatkossa pohtia sitä, jos tästä valtiosihteeristä tulisikin se poliittisesti vastuunalainen apulaisministeri, niin totean kyllä, että nämä ovat kaksi aivan eri asiaa käsitteellisesti. Toivottavasti, arvoisa puhemies, tämä ei teitä loukkaa, mutta käytän tässä vanhaa tunnettua sanontaa, että jos tädillä olisi munat, niin täti olisikin setä. Valtiosihteeristä ei millään ilveellä tämän esityksen perusteella voida tehdä poliittisesti vastuunalaista apulaisministeriä.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Poliittisten valtiosihteerien tuominen suomalaiseen politiikkaan on mielestäni väärä päätös. Tätä jo osoittaa se, että hallituksen sisälläkin epäillään uusien virkojen tarpeellisuutta. Muun muassa ulkoministeri Tuomioja on epäillyt tätä, ja hänhän nyt on eniten EU-asioitten kanssa tekemisissä EU:ssa ja hänen ministeriönsä. Tässä olisi kyllä miettimisen paikka hallituksellakin. Mielestäni ministeriössä on tarpeeksi virkamiehiä hoitamaan Suomen asioita ja ministerillä tarpeeksi avustajia. Jos ministeri ei hallitse sektorinsa asioita, niin että jää avustajiensa ja virkamiestensä varaan, niin tätä vartenko valtiosihteereitä tarvitaan? Ministeriöt ovat päällikkövirastoja, ja virkamiesten on oltava lojaaleja ministerille. Tämä on itsestäänselvä asia. Toki ministeriöissä on sellaisia virkamiehiä ollut kuin on Raimo Sailas. Hänellä on niitä Raimon listoja ollut vuosien aikaan. Kumma kyllä, ne ovat kyllä yleensä toteutuneet pitkällä aikavälillä. Kyllä virkamieskin voi valtaa näköjään käyttää.

Minäkin ihmettelen sitä moraalia, kun ministerit ehtivät olla kunnanvaltuustossa, urheilujohtajiksi pyrkimässä, monissa muissa pippaloissa mukana ja sitten he valittavat, ettei heillä ole aikaa. Luulisin kansalaisten ihmettelevän tällaista päätöksentekotapaa. Täällä sanottiin, että ei pitäisi kertoa, että työttömille ei ole annettu mitään, eläkeläisille myös ei ole juuri mitään annettu, että nämä virkojen perustamiset ja se, ettei annettu tämän maan köyhimmille mitään, eivät ole yhteydessä toisiinsa. Kyllä ne ovat. Samasta pussista ne maksetaan ja verorahoista. Mutta toteaisin sen, että suurempi työuupumus on muualla suomalaisessa yhteiskunnassa kuin nykyisillä ministereillä. Esimerkiksi hoitoalalle tarvittaisiin käsiä mitä pikimmin lisää.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Pari näkökohtaa tähän asiaan. Tarkastelen asiaa kahdelta eri vinkkeliltä.

Silloin kun oltiin Lipposen hallituksessa mukana, silloin, niin kuin täällä on lukuisissa puheenvuoroissa käynyt ilmi, tämä niin sanottu valtiosihteeri—apulaisministeri-asia oli voimallisesti esillä. Siinä oli myöskin toimikunta asetettuna tätä tehtävää, tai sanotaanko hanketta, arvioimaan hallituksen oman politiikan kannalta. Jos muistan oikein, niin meitä vihreitä siinä työryhmässä edusti ed. Tuija Brax.

Joka tapauksessa tausta oli meidän kannaltamme se, että oli hyvin selvästi nähtävissä, että juuri silloin EU-asioissa toimeliaisuus oli huipputasolla, oli paljon uutta tapahtumassa — joka nyt itse asiassa on juuri tapahtunut ja on kaikki jo kirjattu perustuslaillista sopimusta myöten — ja näytti hyvin ilmeiseltä, että ainakaan meidän omat ministerimme eivät oikeastaan fyysisesti jaksaneet sitä rumbaa elikkä ottivat vakavasti tehtävänsä, erittäin vakavasti tehtävänsä, ja näytti hyvin jo noin ulkoa arvioiden siltä, että homma otti jo vuoden urakan jälkeen todella koville. Mutta siinä samalla oli ratkaistava se, että jos vikarieeraaja sinne EU-asioihin ministerineuvostoon tulee, hänellä on sellainen mandaatti, että hän pystyy sen velvollisuuden täyttämään, siis puhumaan poliittisella suulla. Se oli siis äärimmäisen tärkeä asia tässä yhteydessä, elikkä täysin valtuuksin, ja se on myöskin noteerauksen kannalta merkittävä asia, niin että muut ministerineuvoston täysivaltaiset jäsenet noteeraavat tämän puhujan ministerin suulla puhujaksi.

No, sitten sen jälkeen kävi ilmeiseksi, että tuli tämä perustuslaillinen ristiriita täällä kotimaassa, ja sitten tämä asia rupesi vaikeutumaan ja vaikeutumaan ja monisyistymään ja monisyistymään, ja ed. Sasi on täällä kuvannut, miten siinä sitten kävi. Se johti siihen, että hanke niin sanotusti siinä alkuperäisessä muodossaan kuivui.

Sitten tuli tämä valtiosihteeriasia. Jo heti alkuvaiheessa minua henkilökohtaisesti rupesi nyppimään pahemman kerran se, että kun meillä on jo valtiosihteereitä valtioneuvoston kansliassa, valtiovarainministeriössä ja ulkoministeriössä, niin millä ihmeen konstilla erotetaan tämä tämmöinen puhtaasti poliittinen valtiosihteeri näistä muista valtiosihteereistä, kun vielä on sellainen tilanne, että nämä kolme valtiosihteeriä sellaisenaan ovat nyt saavuttaneet aika tavalla merkittävän aseman suomalaisessa valtiokoneistossa, elikkä tässä on siis se vaara, että heidänkin sanomisensa arvo siinä jollakin tavalla laskee.

Nyt sitten on saatu sen synkimmän odotuksen mukainen versio enemmistön kantana. Täytyy sanoa ed. Sasille, jota ani harvoin olen kehunut täällä, että hän kyllä tänä päivänä teki laxit eräässä mielessä. Laxhan tarkoittaa sitä, että valiokunnan puheenjohtaja esittelee objektiivisesti valiokunnan mietinnön ja sitten myöhemmin käyttää oman puheenvuoronsa ja kertoo, mitä ajattelee, mutta että se ensimmäinen puheenvuoro kuulostaa jo siltä, niin kuin olisi omaksunut sen näkemyksen, mikä on enemmistön näkemys, vaikkei sitä ole omaksunutkaan. Tässä suhteessa esittely oli vallan hyvä. Mutta joka tapauksessa näistä ed. Sasin käyttämistä puheenvuoroista on käynyt hyvin ilmi se samanlainen analyysi, johon itse olen päätynyt tässä asiassa, elikkä tästä on tullut nyt niin torso vaihtoehto, että ei ole olemassa kysymys enää mistään muusta kuin tulopoliittisesta ratkaisusta erityisavustajille.

Minä voin, arvoisa puhemies, kertoa, millä tavalla tämä virkavääristymäkäytäntö Suomen valtiolaitokseen tuli. Olin silloinkin savotassa mukana, 60-luvun lopussa. Silloin Akavan toiminnanjohtaja Rissanen keksi sen, että kun kuoppakorotuksilla ei pystytä hoitamaan hommaa halutulla tavalla, niin silloin luodaan tästä asiasta virkavääristymä, joka tarkoittaa sitä, että palkkaluokkaa voidaan nostaa nimikettä muuttamalla, korjaamalla toisenlaiseksi, joka kuulostaa paremmalta ja tyylikkäämmältä virkanimikkeeltä. Niin sitten aloitettiin tämmöinen virkavääristymäoperaatio valtion hallinnossa 60-luvun lopussa ja 70-luvulla sitä laaja-alaisesti sitten toteutettiin. Tässähän on nyt kysymys juuri tästä. Erityisavustajista tehdään valtiosihteereitä, niin että siinä samalla sitten palkkaluokka ehkä jopa taitaa kaksinkertaistua peräti, ainakin se liksa, minkä tuosta tehtävästä sitten saa.

Olennaista tietysti on, että meidän tulee arvioida, kun nyt näyttää olevan jo tiedossa nämä henkilöt, tuleeko tästä jotakin lisäarvoa meidän valtiokoneistoomme ja järjestelmäämme. Arvoisa puhemies, minä en ole havainnut mitään lisäarvoa, siis että tällä tavalla houkuteltaisiin jostakin joitakin suuria voimavaroja tähän järjestelmään. Sellaisesta en ole minkäänlaista vihjettäkään saanut. En halua millään tavalla loukata näitä henkilöitä, jotka kandidaatteina ovat, mutta joka tapauksessa totean, että lisäarvoa tästä menettelystä en ole löytänyt ja tämän vuoksi tulen äänestämään punaista, kun se oikea hetki koittaa.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Tästä valtiosihteeriasiastahan on nyt näyttänyt tulevan arvovaltakysymys hallituspuolueiden kesken, ja niistäkin kansanedustajista, jotka perustuslakivaliokunnassa ja täällä eduskuntasalissa pitävät tätä esitystä huonona, suurin osa on nyt sitten taivuteltu tämän erittäin huonon ratkaisun taakse, jotta arvovalta säilyisi.

Kysymys ei enää ole siitä, tehdäänkö järkevää lainsäädäntöä, tehdäänkö järkeviä linjauksia, vaan nyt pitää arvovaltasyistä yrittää ajaa tämä ratkaisu läpi. Onneksi täällä ilmeisesti on kuitenkin joitakin rohkeita kansanedustajia, jotka tavallaan pysyvät eduskunnan ja perustuslakivaliokunnan aikaisemmissa linjauksissa ja katsovat, että tämäkään järjestelmä niillä pienillä muutoksilla, mitä nyt sitten perustuslakivaliokunnassa tehtiin koskien nimenomaan EU-ministerineuvoston kokouksiin osallistumista, ei ole hyvä.

Kaiken kaikkiaan tämä on aika mielenkiintoista, ja nyt uskallan siteerata entistä arvostettua ministeriä Esko Rekolaa, koska jos Suomen Kuvalehtikin on tiennyt kertoa hyvin tarkkaan hänen perustuslakivaliokunnassa esittämistään kannanotoista, niin on hyvä varmasti, että niitä myöskin eduskunnan pöytäkirjaan ainakin joiltakin osin tulee. Tässä todellakin hän oli erittäin kriittinen tälle järjestelmälle, ja varmasti, vaikka siitä on aikaa, kun hän on ollut ministerinä, perusluonteeltaan kuitenkin ministeriöiden johtaminen ja työ on säilynyt ennallaan, joskin EU-asiat ovat tulleet päälle ja niiden ratkaiseminen kyllä tällä valtiosihteerijärjestelmällä ei tuota tuloksia. Hän kritisoi nimenomaan koko järjestelmää siitä, että tämä esitys pitää sisällään sekä asiallisia että loogisia heikkouksia.

Kaiken kaikkiaan tämä on aika mielenkiintoinen. Itse nostin täällä aikaisemmin jo vastauspuheenvuorossani esille ministeriöiden johtamisen ja kansliapäälliköiden aseman, ja minä uskallan veikata, että tällä on paljon pidemmälle meneviä vaikutuksia suomalaiseen hallintojärjestelmään, suomalaiseen hallintokulttuuriin kuin täällä nyt annetaan ymmärtää. Toisaalta mielenkiintoistahan oli se, että ed. Arja Alho on myöskin Suomen Kuvalehden haastattelussa jo todennut tavallaan, että pitäisikin mennä pidemmälle, ja ministeri Johannes Koskinen täällä myös jo totesi, että itse asiassa hänen — ja varmaan monien muidenkin, jotka eivät ole edes lausuneet mielipidettään — mielipiteensä onkin se, että kansliapäälliköt korvataan poliittisilla valtiosihteereillä ja sen jälkeen sitten joko kansliapäällikön virka poistetaan tai hänen asemansa tulee statukseltaan olemaan osastopäällikön virka. Näin varmasti tulee tapahtumaan.

Kuten aikaisemmin totesin, jo aikoinaan Lipposen hallituksessa mukana ollut silloinen valtiosihteeri Rauno Saari myöskin totesi, että se, minkä kaltaiseksi työnjako ministeriöiden sisällä kansliapäälliköiden ja valtiosihteereiden välillä muotoutuu, riippuu paljon ministerin tahdosta ja valtiosihteerin ominaisuuksista. Eikö ole aika kuvaavaa: ministerin tahdosta ja valtiosihteerin ominaisuuksista, siitä, kuinka vallanhaluinen, kuinka kova on, tai miten nyt adjektiiveja tässä lausuisikin ilman, että syyllistyy alatyyliin. Mutta joka tapauksessa tämä jättää täysin auki, minkälainen hallintojärjestelmä tulee olemaan niissä ministeriöissä, joihin valtiosihteeri tulee. Sitten niissä toisissa ministeriöissä, joihin ei vielä valtiosihteereitä tule, tietysti eletään pelon alla, että seuraavan kerran tuleekin sitten ehkä meidänkin ministeriöömme valtiosihteeri. Eli epätietoisuus ja sekamelska tulee olemaan aikamoinen.

Asiantuntija totesi myöskin, että pidemmälle katsoen työnjako asettunee niin, että valtiosihteeri vastaa hallitusohjelman ja ministerin antamien poliittisluonteisten tehtävien valmistelusta ja seurannasta sekä poliittisesta yhteydenpidosta eri ministeriöiden ja yhteistyötahojen välillä. Kansliapäällikkö taas keskittyy ministeriön hallintoon, talouteen ja henkilöstökysymyksiin liittyviin asioihin. Voiko sen selvemmin sanoa? Osastopäällikkö pystyy nämä asiat kyllä hoitamaan, ei siinä mitään kansliapäällikköä sitten enää tarvita. Voi sanoa vaan, että varmasti voi käydä useastikin niin, että kansliapäällikkö ei edes tiedä, mitä valtiosihteeri puuhastelee; hän on ehkä se viimeinen, joka kuulee niistä asioista, mitä on poliittisesti sovittu.

Samoin myöskin ... Anteeksi? (Ed. Ala-Nissilä: Ed. Ojalastakin on tullut kovin politiikanvastainen!) — En minä ole politiikanvastainen, mutta jos luodaan järjestelmä, niin luodaan selkeä järjestelmä. Sitten, arvoisa ed. Ala-Nissilä, tehdään sellainen järjestelmä, jossa meillä todellakaan ei ole kansliapäälliköitä vaan meillä on poliittiset valtiosihteerit, jotka vaihtuvat, mutta silloinkin on hyvä tiedostaa se, että se mullistaa meidän hallintokäytäntömme aivan toisenlaiseksi. Meillä on esimerkkejä niistä maista, joissa tällainen järjestelmä on. Ruotsia ei kannata ottaa esimerkiksi siitä syystä, että siellä nyt demarit ovat käytännössä olleet iän ja kaiken vallassa lukuun ottamatta pieniä taukoja. USA:ssa koneisto vaihtuu aina presidentin myötä kokonaisuudessaan, no, meillä se merkitsisi, että pääministerin myötä. En tiedä, onko se hyvä käytäntö. En ainakaan suoraan allekirjoita sitä. Kyllä minusta on ollut pienen maan etu se, että meillä on osaava ministeriöiden henkilökunta, joka pystyy toimimaan lojaalisti riippumatta siitä, mikä on hallituskoalitio. Toivottavasti ed. Ala-Nissilä voi tämän allekirjoittaa.

No, sitten tässä myöskin entinen ministeri Rekola arvioi tai vähän ihmetteli ajatusta siitä, että valtiosihteerit voisivat toimia valtioneuvoston asioiden esittelijöinä. Hän muistutti siitä, että tähän asti on meidän hallintokäytännössämme ollut lähtökohtana se, että esittelijät ovat verrattain itsenäisiä suhteessa ministeriinsä ja esittelijöillä on liikkumatilaa toimiessaan valtioneuvostossa esittelijöinä. Mutta nyt tässä suhteessahan valtiosihteerillä ei tule olemaan liikkumatilaa, kun hän on sen oman ministerinsä holhouksessa, eli ei hänellä ilmeisesti ainakaan tässä suhteessa ole omaa harkintaa ja omaa vastuuta, vaan hän toimii nimenomaan selkeästi oman ministerinsä vastuulla.

Itse asiassa mielenkiintoista oli, kun ed. Kumpula — hän ei ole nyt paikalla täällä salissa, mutta kun hän tätä järjestelmää on raivokkaasti perustuslakivaliokunnassakin puolustanut — tässä Suomen Kuvalehden haastattelussa antaa ymmärtää, että tämä järjestelmä olisi siinä suhteessa hyvä, tehokkaampi ja että ministeriä helpottaisi myöskin se, että virkamiehet kokisivat useammin, että ministeri on henkisesti läsnä. Tämä on mielestäni erittäin mielenkiintoinen asia, eli minkälainen jatke ministerille poliittinen sihteeri sitten on, miten hän päsmäröi siellä ministeriössä.

Sen me tiedämme myöskin, että kansalaiset eivät tätä järjestelmää kaipaa eivätkä ole sen kannalla. Minusta tämä pieni muutos, mikä tähän EU-ministerineuvoston osalta tehtiin, ei todellakaan sulje pois sitä problematiikkaa, joka tässä asiassa on. Minusta nimenomaan oli tietysti hyvä, että näin tehtiin. Se oli vähintä, mitä voitiin tehdä, koska olisi ollut todellakin aika noloa se, että EY-tuomioistuimessa olisi jouduttu vastaamaan omalle ministerilleen vastuunalaisen henkilön tekemisistä. Sehän on hyvin mielenkiintoista, koska ministerivastuulakihan ei tule koskemaan näitä valtiosihteereitä, hehän toimivat virkamieslainsäädännön perusteella. Mutta mielenkiintoista sen sijaan on se, että muut ministerit, kun tämä valtiosihteeri toimii esittelijänä valtioneuvostossa ja hänen oma ministerinsä ei ole paikalla, koska hän toimii nimenomaan ministerin sijaisena, ovat kyllä sitten ministerivastuulain alaisia tämän valtiosihteerin esitellessä mutta oma ministeri välttyy ilmeisesti vastuusta, kun hän ei ole paikalla. Tämä on aika mielenkiintoinen asia. Olin vähän huolissani, kun tähän eivät erityisemmin valtiosääntöasiantuntijat puuttuneet.

Mutta kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, tämä on huono esitys, sitä ei käy kieltäminen. Tiedän, että sydämessään suuri osa hallituspuolueidenkin kansanedustajista haluaisi valita toisin, mutta rivit on pistetty kuriin ja nyt tämä arvovalta-asia ajetaan täällä lävitse.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen kyseli, tuoko tämä mitään uutta tähän sotkuun. Mielestäni tämä tuo. Se tuo uuden herrahissin suomalaiseen yhteiskuntaan. Melkein ministerihän on tuleva kansanedustaja ja sitä myötä ministeri, taikka ainakin, jos hän hakee kunnanjohtajan virkaa, hän on itseoikeutettu niihin tehtäviin.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti tästä paikalta. Kun on kuullut työhuoneesta tämän pitkän keskustelun tästä poliittisesta valtiosihteeristä, olen jäänyt kaipaamaan hallituspuolueitten kansanedustajien voimakasta puolustusta tämän järjestelmän puolesta täällä salissa. Hyvät kollegat, kun on näinkin tärkeä asia ollut kysymyksessä, olisin kyllä toivonut, että nyt hallituspuolueiden kansanedustajat olisivat kertoneet meille, minkä takia tämä on tarpeellinen, tarkoituksenmukainen ja kestävä järjestelmä. Huippuna olisi tietenkin ollut meille kaikille se, jos erityisesti pääministeri Vanhanen olisi ollut täällä salissa puolustamassa tätä järjestelmää, koska hänhän on valtioneuvoston puheenjohtaja ja pitkälle tämän poliittisen ratkaisun takuumies.

Paljon täällä on esitetty kuitenkin myös kritiikkiä myöskin hallituspuolueiden kansanedustajien taholta. Onkin nyt mielenkiintoista nähdä, onko se kritiikkiä vain ulospäin ja julkisuuteen päin vai onko se kritiikkiä, joka tarkoittaa tosiasiallisesti sitä, että he eivät tule äänestyksessä hyväksymään tätä ratkaisua vaan äänestävät sitä vastaan.

Ihan lopuksi sanoisin, että hallituksella on ollut myöskin tuuria tämän esityksensä kannalta. Jäin nimittäin miettimään, onkohan suuren valiokunnan puheenjohtaja Jari Vilén, joka on tunnettu hyvästä tuuristaan, ollut arpomassa näitä palloja, kun ne ovat niin onnellisesti tasan menneet 4—4 ja sitten vielä yksi Rkp:llekin. Nimittäin kun katsoo näitä ministeriöitä, minne nämä paikat menevät, ei näitä ole ainakaan porrastettu työmäärän mukaisesti vaan kyllä on täytynyt olla hyvä arpaonni tässä, että ne ovat menneet näin tasan, muutenhan siitä olisi tullut äärettömän kova riita.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaalle ystävällisesti, että käytin puheenvuorossani ilmaisua "lisäarvo", jonka koen myönteiseksi, että saadaan jotakin arvolisää järjestelmään. Ed. Kangas, sitä, mitä te kuvasitte, minä en pidä lisäarvona vaan katastrofina.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Salo puheenvuorossaan kaipasi hallituspuolueitten kansanedustajia puolustamaan tätä hallituksen esitystä. Mielestäni tässä nyt ei niinkään ole enää hallituksen esityksestä kysymys vaan perustuslakivaliokunnan mietinnöstä, ja sen puolustamista olisi tarvittu. Mutta oletan niin, että kun tämä keskustelu käydään tässä ykköskäsittelyssä näin itsenäisyyspäivän jälkeen, ehkä suurin osa edustajista on maakunnassa vielä hoitamassa ja lietsomassa isänmaan henkeä ja sitä kautta ennustamassa parempaa tulevaisuutta, kun tässä nyt näinkin sekavasta esityksestä on kysymys.

Koskien sitä, mitä täällä tänään on puhuttu, täytyy sanoa, että kaikki eivät voi olla väärässä, ja jos enemmistö on vähän kyseenalaistanut tämän homman kaiken kaikkiaan eikä sitä oikein terävästi ole hallitusrintamastakaan puolustettu, niin kyllähän tässä iso kysymysmerkki pitää piirtää. Sen takia tekisi mieli sanoa monta semmoista asiaa, mistä epäilen, että voisi jälkeenpäin sanoa, että "johan minä sanoin, mutta". Muistaakseni ed. Reino Ojala sanoi, että tämä liittyy populismiin ja sitä pitäisi karttaa, eli sen takia en sano mitään mutta ihmettelen vaan.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Edellisen hallituksen toimesta edellisellä vaalikaudella esiteltiin ei aivan samanlainen mutta saman periaatteen sisällään pitävä esitys täällä. Keskusta oli silloin oppositiossa. Olin silloin keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Minä kannatin hallituksen silloista esitystä tässä asiassa. Olin sitä mieltä, että poliittiset valtiosihteerit tarvitaan. Miksi olin tätä mieltä sillä kokemuksella, mitä minulla on valtionhallinnosta? Aiemminkin olen toiminut ministerinä, johdin myöskin neljä vuotta hallinnon kehittämisen ministerivaliokuntaa, olin toiminut useiden vuosien ajan erilaisissa hallintoa koskettavissa komiteoissa niin kuin monet muutkin kansanedustajat, mutta minäkin olin niin toiminut tuohon mennessä.

Viime vaalikaudella, kun silloinen Lipposen hallitus esitti tätä omaa esitystään eduskunnalle, minunkin muistikopassani oli kasapäin sellaisia virkoja, joita Lipposen hallitus oli katsonut tarpeelliseksi perustaa silloisen hallituksen aikana, joita niitä monia muita virkoja ei vastustettu muuten, eivät silloiset hallituspuolueetkaan niitä vastustaneet vaan hyväksyivät niiden läpi ajamisen. Mutta kun tuli poliittisten valtiosihteerien aika, totta kai poliittisessa julkisuudessa on tavattoman herkkä ja helppo asia nostaa niistä joku sellainen meteli, että nyt on kysymys jostain erityisen pahasta, ikään kuin niihin tehtäviin rekrytoitaisiin holtittomia tai huonoja virkamiehiä, taidottomia tai osaamattomia virkamiehiä. En usko, että edellinen hallitus sitä tarkoitti esittäessään tällaista esitystä. En usko myöskään, että nykyinen hallitus tarkoittaa sitä, että se aikoo näihin tehtäviin tällaisia henkilöitä valita vaan päteviä, ammattitaitoisia, kovasti kouliintuneita ja kokeneita, sellaisia varmasti tullaan näihin tehtäviin rekrytoimaan. Onko niin, että ministeriöissä on tilaa ja tarvetta erilaiselle muulle väelle mutta ei sitä erittäin vaateliasta tehtävää hoitavalle, että siihen saumaan tarvetta kerta kaikkiaan ei olisi?

Minun mielestäni poliittisessa järjestelmässä, parlamentaarisessa järjestelmässä idean täytyy olla se, että silloin, kun ministeriö tulee jonkun poliittisen ryhmän tai nimenomaan ministerin vastuuseen, tällä ministerillä pitää olla edellytykset johtaa ja hoitaa tuota ministeriötä. Se tarkoittaa silloin sitä, että hänellä pitää olla sellainen esikunta, jonka kanssa hän pystyy toteuttamaan niitä uudistuksia, viemään läpi niitä reformeja, jos reformia joissain tarvitaan, ja hoitamaan hyvää hallintoa, mahdollisimman tehokasta hallintoa mahdollisimman hyvin. Tässä mielessä Suomen poliittisilla ministereillä poliittinen esikunta on olemattoman pieni, yleensä yksi erityisavustaja, juuri muuta siellä ei ole. Voi olla, että jokin puolue on vuosien aikaan kyennyt keräämään eri ministeriöiden johtoon kaikenlaisia poliittisia virkamiehiä, mutta voi olla, että ei ole jollakin poliittisilla ryhmillä, ja sen varaan ja siitä lähtökohdasta totta kai tällaiset uudistukset pitää rakentaa. Näistä lähtökohdista, jos ne näiden varaan rakennetaan, minusta ei ole huono ollenkaan se, että poliittisella ministerillä on mahdollisuus antaa toimeksiantoja ja hänen valtuutuksellaan hoidattaa ministeriön sisällä asioita, projekteja, uudistuksia, työryhmiä vedättää, toimikuntaa vedättää jnp., silloin kun siihen ilmiselvä tarve on olemassa.

Minusta on aivan oikein se, että EU-neuvostoissa eivät poliittiset valtiosihteerit istu. Se on aivan oikea ratkaisu. Kaiken lisäksi ministerineuvostojen työskentely on tällä hetkellä sellainen, etteivät minkään muunkaan maan kohdalla siellä istu muut kuin ministerit tai varaministerit niissä maissa, missä varaministerijärjestelmä on olemassa. Mutta esimerkiksi kilpailukykyneuvostossa, jos puhun sen kokemuksen perusteella, kyllä istuvat kaikki varsinaiset ministerit. Pitää olla todella iso este, omasta maasta johtuva este, jos ministerit ovat niistä kokouksista poissa.

Neuvostoissa poliittisia valtiosihteereitä ei tarvita mutta maassa oman hallinnonalansa erilaisissa valmisteluprosesseissa ja erilaisissa hallinnon muissa järjestelyissä nimenomaan tarvitaan siinä roolissa, mihin nyt tämä mietintö tähtää, ei sotkemaan linjahallintoa — linjahallinto säilyy, niin kuin sen tähän saakkakin on ollut — vaan hoitamaan niitä erityistehtäviä sillä valtuudella, mitä ministeri voi poliittiselle valtiosihteerille antaa. Voisikin oikeastaan kysyä, mikä hirveän suuri ero siinä on, kun siellä on kuitenkin neuvottelevia virkamiehiä vanhan perintönä eri ministeriöissä, jos nämä neuvottelevat virkamiehet nyt sitten muuttuvat, ne häviävät, niin kuin esitys on, ja tilalle tulee poliittisia valtiosihteereitä. Mikä paha siinä on, että tämmöinen neuvotteleva virkamies, joka on poliittisin perustein aikanaan sinne otettu, lähtee pois ja tilalle tulee sellainen virkamies, jolla on entistä vahvempi ministerin valtuutus hoitaa niitä asioita ministeriön sisällä, joita ministeri ministeriön poliittisena johtajana näkee välttämättömäksi ja tarpeelliseksi hoitaa? Minusta tämä tehostaa hallintoa. Palkka ei kaiketi kovin paljon enemmän vie, siihen ei kovin paljon enemmän rahaa mene, on sitten kysymys neuvottelevan virkamiehen palkkaamisesta tai poliittisen valtiosihteerin palkkaamisesta.

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän, että on aihetta ja tarvetta argumentointiin varmasti puolin ja toisin, mutta halusin nousta ylös tänne ja puolustaa tällä hetkellä tämän eduskunnan jäsenenä tätä esitystä ja muistuttaa, että suurin piirtein sama oli sanoma myöskin edellisen vaalikauden aikaan, kun silloinen hallitus oman esityksensä esitti.

Kimmo  Sasi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen tunnetaan erittäin tehokkaana ministerinä, aikaansaavana ministerinä, ja kun katsoo, esimerkiksi kehitysaluekysymykset ovat tulleet hyvin vahvasti ministeriön kuvaan mukaan. Kysyisinkin ministeri Pekkariselta, mitkä asiat ovat jääneet nyt teidän ministerikautenanne hoitamatta sen takia, että teillä ei ole ollut poliittista valtiosihteeriä. Olette aivan oikeassa siinä, että neuvottelevia virkamiehiä, jos ne ovat poliittisia nimityksiä, ei tarvita. Onko jokin syy, että te ette voi luottaa normaaliin perinteiseen virkamieskuntaan, joka teillä on ministeriössä, niin että teidän ohjeistuksenne ei tulisi toteutumaan ministeriössä?

Outi Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin oli erittäin hyvä, että ministeri Pekkarinen totesi hyvin selkeästi, että hän on tyytyväinen tähän EU-ministerineuvostoa koskevaan perustuslakivaliokunnan kannanottoon. Se on selkeä. Olen itse samaa mieltä, että ministerin pitää olla paikalla. Pitää olla todellakin sairaus tai pakottava syy, että on poissa, olipa kyseessä sitten lakia säätävä ministerineuvosto tai mikä tahansa, koska niissä muissakin epävirallisissa ministerineuvostoissa luodaan suhteita, niissä käydään keskustelua tulevista ratkaisuista, niissä pitää olla vaikuttamassa. Ei se ole niin, että lähetetään sitten niihin epävirallisiin neuvostoihin kuka tahansa puhumaan asioita, koska vaikutusvallan saaminen on pienen maan kannalta aivan olennaista.

Toinen asia on sitten tämä, että minä en oikein pysty ymmärtämään ministerin puheenvuoroa siltä osin, että hän kannattaa valtiosihteereitä, koska erityisavustajajärjestelmää vastaavalla olisimme selvinneet tästä ongelmasta. Minä väitän ja ennustan, että kansliapäälliköiden ja valtiosihteereiden keskinäisessä työnjaossa tulee suuria ongelmia, jotka meillä ovat edessäpäin.

Erkki Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin kiinnitän ministeri Pekkarisen huomiota siihen, että kun meillä on erityisavustajajärjestelmä jo nyt ja siitä on kokemukset olemassa, niin sehän on se, johonka verrataan tätä uutta järjestelyä. Kyllä ministeri sujuvasti jälleen esitti, eikä kukaan täällä salissa ole tämän illan aikana ministeri Pekkarista epäloogisesta käyttäytymisestä tai horjuvuudesta tai takinkäännöstä syyttänyt pätkänkään vertaa. Siitä ei ole kysymys vaan kysymys on siitä, niin kuin äskeisessä debatissa sanoin, jonka ministeri Pekkarinen kuuli, mikä on se konkreettinen lisäarvo, jos erityisavustajasta jossakin sisäministeriössä tehdään valtiosihteeri, mitä siinä tapahtuu, kun se sama jäbä on siinä.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ministeri Pekkariselle. Kerroitte ja vakuutitte pitkään sitä, että ei tässä ole tarkoitus mitään holtittomia ja huonoja virkamiehiä palkata. En minä sitä ole pelännyt, etteivätkö nämä henkilöt olisi hyviä Suomen kansalaisia, päteviä virkamiehiä. Tiedän kyllä, että eivät nämä paikat mihinkään julkiseen hakuun tule menemään. Kyllä kai nimityspolitiikka tapahtuu niin, että olemassa olevat neuvottelevat virkamiehet tai erityisavustajat valitaan näihin tehtäviin ja tärkeimpänä pätevyysehtona on nimenomaan poliittinen jäsenkirja. Sillä tulee olemaan tässä ratkaiseva merkitys. Hyviä virkamiehiä tulee; valitettavasti tämä järjestelmä vaan maksaa miljoona euroa enemmän kuin nykyinen järjestelmä. Kyllä tällä oma hintalappunsa on, ja siltäkin pohjalta tätä voi arvostella.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Minusta parlamentaarisen järjestelmän kannalta varsinainen ongelma on se, että sellaisiin virkaposteihin, jotka ulospäin ovat näennäisesti ei-poliittisia virkaposteja, rekrytoidaan nimenomaan poliittisin perustein poliittisia virkamiehiä. Tätä on tapahtunut pilvin pimein kaiken näköisten poliittisten hallitusten aikaan, myös sellaisten, joissa keskusta menneitten vuosien aikaan on ollut. Tämä on tavattoman huono asia. Siihen syyllistyi edellinen hallitus, jossa kokoomus oli mukana, niin monta kertaa, todella monta kertaa, sekin, eikä yksin. (Ed. Salo: Olli Rehn!) Tässä ei voi kokoomusta yksin syyttää, mutta kun puheenvuoro nyt tuli sieltä puolelta, niin halusin sen sanoa.

Mitä tulee siihen, mikä muuttuu, ed. Pulliaisen kysymys oli sinänsä ihan periaatteessa perusteltu ja oikea. Olennaista mielestäni on se, mikä on se valtuutus sillä virkamiehellä, jolleka ministeri antaa toimeksiannon valmistella jotain tärkeätä asiaa, josta esimerkiksi eduskunta on edellyttänyt, että sen hallitus poliittisena ratkaisuna mahdollisimman nopeasti eduskuntaan tuo. Onko se erityisavustaja niillä valtuuksilla taikka vaikka vähän korotetuilla valtuuksilla, (Puhemies koputtaa) vai onko se valtiosihteerin statuksen omaava henkilö, näiden välillä on erittäin suuri ero sen valmisteluprosessin kannalta. Tästä syystä valtiosihteeri.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa puhemies! Minun ei tätä puheenvuoroa oikeastaan tarvitse käyttää, kun ministeri Pekkarinen sanoi sen asian. (Ed. Pulliainen: Peruuttakaapa sitten!) — En peruuta kuitenkaan, mutta hänen puheenvuoroonsa ei tarvitse muuta sanoa kuin "aamen".

Mutta, puhemies, kyllä minua huolestuttaa se, että kun lisätään poliittista ohjausta ja pyritään sitä johdonmukaisemmin lisäämään, niin täällä nousee tällainen politiikanvastainen ilmapiiri. Minusta sellaisetkin ihmiset, jotka demokratiaa ja kansanvaltaa puolustavat, ovat nyt tällaisilla politiikanvastaisilla argumenteilla liikkeellä. Se vähän huolestuttaa, totta kai, kun kansanvaltaa pitäisi puolustaa.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan pyysin vastauspuheenvuoroa, mutta käy se puheenvuorokin.

Kun kuuntelin ministeri Pekkarisen puhetta, vaikka tunnen ministeri Pekkarisen ahkerana ja aikaansaavana henkilönä, jäi kuitenkin sellainen kuva kuitenkin hänen puheenvuorostaan, että hän ei saa mitään aikaan, kun ei ole näitä poliittisia valtiosihteereitä. Hän sanoi jotain tähän tyyliin, että pitää olla mahdollisuus toteuttaa niitä poliittisia uudistuksia, joita ministeri pitää tärkeinä. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että ministerillä ei ole valtaa?

Kun lukee kolumneja, mitä ministerit maakuntalehtiin kirjoittavat, niin minulle ainakin jää semmoinen kuva, että hehän päättävät kaikista asioista yksin. Nyt pitäisi palata juurille. (Min. Pekkarinen: En kirjoita yhteenkään maakuntalehteen!) — Nyt minä en puhunut ministeri Pekkarisesta, minä puhuin ministerien kolumneista noin yleisesti. — Ministeri Pekkarinen, onko nyt paljon asioita, joita te olette pitänyt tärkeänä ja joita on jäänyt toteutumatta sen takia, että niitä uudistuksia ei ole voitu toteuttaa, kun ei ole ollut poliittisia valtiosihteereitä?

Jari Vilén /kok:

Arvoisa herra puhemies! Yksi elementti, joka tässä keskustelussa oikeastaan on jäänyt keskustelematta kokonaan, on se, minkä takia olemme siirtymässä ja mitkä ovat ne uudet velvoitteet ja haasteet, joita ministereillä tänä päivänä on olemassa, joita he kohtaavat tänä päivänä. Omasta kokemuksestani Euroopan unionin ministerineuvostossa istuneena voin sanoa sen, että me joudumme paljonkin keskustelemaan tulevaisuudessa siitä, millä perusteilla ja pätevyyksillä yleensä ministerit Suomesta valitaan jatkossa tehtäviin, koska selkeästi voidaan sanoa tänä päivänä se, että kuka tahansa hoitaakin ministeripostia Suomessa, hänen täytyy olla kielitaitoinen, täytyy olla jossain määrin kansainvälinen voidakseen kollegoidensa kanssa käydä näitä keskusteluja. EU:n ministerineuvoston kaikista syvällisemmät keskustelut käydään lounaiden yhteydessä, jotka yleensä ovat ilman tulkkipalvelua taikka yhdellä tai kahdella kielellä ainoastaan toimivia.

Tosiasia on se, että me olemme tilanteessa, jossa valitettavan usein valtiosihteerit eri maista, en puhu Suomesta vielä, paikkaavat ministeriänsä tilanteessa, jossa ministeri joko ei katso voivansa täyttää tehtävää tai ei katso oman pätevyytensä sopivan siihen tehtävään. Silloin me olemme hyvin vaikeassa tilanteessa, koska aina pienelle jäsenvaltiolle tilanne on se, että pienen jäsenmaan painoarvo on oman ministerin painoarvossa. Se on ihan sama, onko Saksasta puheenvuoron pitäjänä suurlähettiläs vai joku muu; kyllä Saksan mielipide kuullaan. Mutta silloin, kun Suomi käyttää sen puheenvuoronsa, on hyvin ratkaisevaa se, mikä on poliittinen mandaatti, miten hänet arvostetaan, miten hänet otetaan. Sen takia se, mistä me emme ole keskustelleet, on asia, joka liittyy enemmän siihen, että jatkossa suomalaiset ministerit joutuvat käymään aivan toisenlaisen myllytyksen lävitse kuin ehkä olemme omalta osaltamme mieltäneetkään tähän asti.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Minä olen ed. Vilénin kanssa hyvin paljon samaa mieltä. Minä jaan kuitenkin nämä näkemykset kuitenkin niin, että veikkaan, että sitten aikojen, jolloin ed.Vilén oli ministerineuvostossa, meno on muuttunut jonkun verran ehkä ja muutos on nimenomaan siinä varsinkin Hollannin puheenjohtajakaudella, että alusta lähtien on tehty selväksi, että kerta kaikkiaan neuvostojen rooli on se, että siellä istuvat kaikki ministerit. Esimerkiksi kaksi viimeistä kokousta: toisesta taisi olla yksi varsinainen ministeri pois ja toisesta muistaakseni kaksi. Todella porukka on siellä paikalla. Mikä johtopäätös tästä on vedettävä Suomen ministereiden pätevyyden osalta, niin minulla on se käsitys, että kyllä Suomen ministerit selviävät siinä kuin muidenkin maiden ministerit. En usko, että tässä suhteessa suurempia ongelmia on.

Mitä tulee taas siihen, mikä olisi tullut paremmin hoidettua, jos tähän saakka olisi ollut valtiosihteerit — ed. Kalliksen kysymykseen — kyllä minä uskon, että monessa ministeriössä aika monikin asia olisi tullut tehokkaammin hoidetuksi ja tulee jatkossa tehokkaammin hoidetuksi verrattuna siihen, miten olisi käynyt, ellei valtiosihteeriä olisi. Tämä koskee varmaan myöskin minun tällä hetkellä johtamaani ministeriötä, jopa minun ministeriötäni aikana, jolloin siellä on ollut joku muu ministeri kuin minä, katsomatta nyt erityisesti tässä yhteydessä kehenkään.

Jari Vilén /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan tiiviisti vaan. En ole rohjennut enkä rohkene arvostella tai arvioida tämän nykyisen Suomen hallituksen ministerien pätevyyttä, kun en ole ollut kärpäsenä katossa ministerineuvostossa seuraamassa käytyjä keskusteluja ja suomalaisten ministereiden toimintaa siellä. Mutta se kokemus kuitenkin, joka minulla on ollut näistä kokouksista, osoittaa selkeästi sen, että pienen jäsenvaltion erityisetuisuus ja -vahvuus on hyvin tehty valmistelutyö, ennen kaikkea pohjustustyö, ja myös verkoston rakentaminen ja toiminta. Sitä ei voi korvata kukaan toinen henkilö, ei valtiosihteeri, ei edes suurlähettiläs, vaan sen tekee yksittäinen ministeri. Hänen oma sitoutuneisuutensa ja myös valmiutensa tehdä töitä on mielestäni kaikkein keskeisimmässä roolissa.

Mielestäni se vaatii kaikilta ponnistuksia. Suomella on tulossa puheenjohtajuuskausi, joka tulee olemaan erittäin keskeisessä roolissa, ja pyydän kyllä valtioneuvoston jäseniä katsomaan peiliin ja miettimään omaa valmistautumistaan siihen, miten käydään 24 muun jäsenvaltion kanssa eri kielillä nämä keskustelut, mikä hänen valmiutensa on. Kysymys on työnjaosta ja preferenssien järjestämisestä, ja tänä päivänä EU vain on kaiken ylitse menevä.